DIGINATIIVIT JA OPPIMINEN: KOHTI MONIMUOTOISTA KOULUOPETUSTA Professori Kristiina Kumpulainen Opettajankoulutuslaitos, Helsingin yliopisto Virtuaaliluokista mobiileihin Etäopetuksen juhlaa virtuaalikoulussa kymmenen vuotta 24.11.2014 Inari www.helsinki.fi/yliopisto
Verkottunut ja teknologistuva yhteiskunta Teknologinen kehitys on muuttanut lähes jokaista päivittäisen elämämme piirrettä sitä miten teemme töitä, leikimme, toimimme perheen, ystävien ja yhteisömme kanssa - ja miten opimme. Teknologistuva yhteiskunta on nostanut myös esiin kasvavan kuilun nuorten koulussa ja sen ulkopuolella saamien oppimiskokemusten välillä (Erstad & Sefton-Green, 2013); On nuoria, jotka käyttävät tietokoneita, mobiililaitteita, Internetiä ja sosiaalista mediaa luodakseen itseään kiinnostavia oppimiskokemuksia koulun ulkopuolella. Nämä oppimiskokemukset eroavat usein merkittävästi perinteisestä koulussa tapahtuvasta opiskelusta.
2000-luvun yhteiskunta, työelämä ja oppimisvaatimukset On selvää että yhteiskunnan muuttuessa sosiaalisesti, teknologisesti ja taloudellisesti, täytyy myös koulutuksen muuttua: Tulevaisuudessa perinteiset väylät koulutuksesta stabiileille ja turvatuille työurille ovat mahdollisia yhä harvemmille nuorille. Mobiilissa, maailmanlaajuisesti kytkeytyneessä yhteiskunnassamme suomalaisilla nuorilla tulee elämänsä aikana olemaan enemmän erilaisia työpaikkoja ja työuria kuin vanhemmillaan.
Yhteiskuntamme isoja kysymyksiä Kuinka voimme edistää jokaisen lapsen ja nuoren elinikäistä ja elämänlaajuista oppimista, osaamista ja yhtäläisiä koulutusmahdollisuuksia muuttuvassa yhteiskunnassa?
Diginatiivit ketä he ovat? Vaikka mantra "diginatiivit" on ylistänyt nuorisoa Internetin, sosiaalisen median ja digitaalisten laitteiden parissa kasvaneena sukupolvena, on huomattu että kaikilla oppilailla ei ole riittäviä digitaalisen teknologian perustaitoja; Tutkimus osoittaa että ei ole yhtä, median käyttötavalta yhtenäistä nuorten sukupolvea. Digitaalisen teknologian käyttö vaihtelee sukupolvien välillä, mutta myös sukupolvien sisällä (Luukka ym., 2009; Livingstone, Haddon, & Görzig 2012) Tutkimukset kyseenalaistavat sen, että diginatiivien tekniset taidot olisivat aikaisempia sukupolvia paremmat. Suurin diginatiiviparadigmaa kohtaan esitetty kritiikki on, että se homogenisoi koko nuorten sukupolven (Rahna, 2013). Kaikilla nuorilla ei ole samoja sosiaalisen ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia osallistua merkityksellisiin, tuottaviin oppimiskäytäntöihin digitaalisen teknologian avulla (Ito ym. 2009; Livingstone 2002, 2009; Seiter 2005, 2007; Watkins 2009).
Kontrastina näkemykseen tyytymättömästä 'nettisukupolvesta', joka suhtautuu koulutukseen kielteisesti, useat nuoret näkevät koulun arvokkaana oppimisympäristönä (katso esim. Bennett, Maton & Kervin 2008). Silti oppimisen tavoite ja luonne tekevät koulutyöstä helposti monen nuoren kannalta epärelevantin ja epätarkoituksenmukaisen asian. Ei ole viisasta olettaa, että kaikkien nuorten kiinnostus, motivaatio tai mieltymys koulutusta kohtaan paranisi automaattisesti pelkästään digitaalisen teknologian ja median lisäämisen tuloksena.
Mitä siis on joustava, yhteisöllinen, epämuodollisempi, monimuotoisempi ja kiinnostuslähtöisempi koulutus? Kuinka tämä toteutetaan tavalla, joka ei palvele pelkästään tiettyjä nuoria? Miten nykyajan digitaalista mediaa ja teknologioita voidaan hyödyntää jokaisen nuoren oppimismahdollisuuksien monipuolistamiseksi ja laajentamiseksi?
Maailma, jossa elämme, vaatii meiltä erilaista ajattelua koulutuksesta kuin ennen. Oppimista ei voida enää rajoittaa kouluvuosiin tai luokkahuoneessa viettämäämme aikaan, vaan se tulee nähdä elinikäisenä ja elämänlaajuisena (Bransford ym. 2006). Muodollisen koulutuksen tulee tarjota monipuolisia ja joustavia mahdollisuuksia oppimiseen ja opiskeluun. Koulutuksen on oltava kaikkialla siellä missä oppija on ja missä oppimista tapahtuu!
2000-luvun oppimisen ja osaamisen tavoitteet Pyrkimykset tehdä koulutuksesta relevantti 2000-luvun oppijoille ja toisaalta valmistaa oppijoita yhteiskuntaan ovat antaneet pontta epämuodollisen ja muodollisen koulutuksen välisen sillan ylittämistä koskevien koulutusratkaisujen tutkimukselle ja kehitystyölle. Näissä suunnitelmissa koulutus määrittyy joustavana ja dynaamisena verkostojen tilana, joka ylittää koulun ja koulun ulkopuolisten oppimisen tilojen ja -resurssien väliset rajat.
http://www.coloradoedinitiative.org/media/videogallery/
2000-luvun oppiminen ja hyvinvointi Yhteisöllisyys. Osallisuus. Luovuus. Kohtaaminen. Vuorovaikutus. Elinikäinen oppiminen. Elämänlaajuinen oppiminen. Vastuun kantaminen. Vaikuttaminen. Jaksaminen. Elämänhallinta. Kriittiinen ajattelu. Empatia. Sinnikkyys. Intohimo. Itseilmaisu. Vahvuudet. Arvot. Ympäristövastuu. Sitoutuminen. Kansalaistaidot. Medialukutaito. Ongelmanratkaisukyky. Ilo. Leikillisyys. www.helsinki.fi/yliopisto
2000-luvun osaamistavoitteiden saavuttamiseksi koulujen ja koulutuksen yleensä pitää olla muutakin kuin tietotehtaita: näiden pitää olla tutkimisen, luomisen ja keksimisen hautomoja. Oppilaiden tulee voida paneutua koulutyöhönsä älyllisesti, sosiaalisesti ja tunteiden tasolla. Tämä paneutumisen taso vaatii mahdollisuutta työskennellä kiinnostavien ja relevanttien kokonaisuuksien parissa, autenttisten oppimisympäristöjen ja -resurssien käyttöä sekä pääsyä laajaan, oppijoiden osaamisen kehittymistä tukevaan aikuisten ja vertaisoppijoiden verkostoon.
Tutkimukset osoittavat, että nuorten digitaaliset (oppimis)käytänteet ovat hyvin sosiaalisia. Näitä luonnehtivat myös erilaiset itse- ja vertaisopettamisen muodot (Willet & Sefton- Green 2002). Digitaalisissa sosiaalisissa maailmoissa, niin kutsutuissa affiniteettitiloissa (Gee 2004), tiedon yhdessä luonti ja oppiminen tapahtuvat usein sukupolvien välisissä yhteisöissä, joiden jäseniä yhdistää jaettu kiinnostus yhteiseen toimintaan ja sen kohteeseen. Jaettua toimintaa tukee osallistujien kiinnittyminen yhteiseen tekemiseen ja vahvistaa yhteisöllisyyden ja yhteenkuulumisen tunteita (Ito ym. 2013). Digitaalisessa maailmassa työskentelyprosessit sekä näiden tuloksena syntyvät tuotteet ja tulokset ovat tyypillisesti avoimia laajoille yleisöille. Myös nämä ominaisuudet tekevät työskentelystä ja oppimisesta mielekästä ja autenttista.
KOULU YHTEISÖT OPPIJA, OPPIMISEN EKOLOGIAT (Boaler & Greeno, 2000; Barron, 2006) K O T I
Koulutukselliset, ajan ja paikan ylittävät oppimismahdollisuudet, jotka vastaavat nuorten ja muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin edellyttävät pedagogista innovaatiota ja muutosta. Tämä vaatii, että nuorille luodaan mahdollisuuksia kytkeä, integroida ja kääntää muodolliset ja epämuodolliset oppimiskäytäntönsä ja tietovarastonsa koulutusmahdollisuuksiksi (Ito ym. 2013). Haasteena on luoda oppimisympäristöjä, joissa oppijat pystyvät jakamaan ja kriittisesti tarkastelemaan heidän elinympäristöjensä tietovarantoja ja näiden materiaalisia, sosiokulttuurisia ja kognitiivisia resursseja (Gutiérrez ym. 1999).
Monimuotoinen koulutus Vastaa koulun sisäisen ja ulkoisen oppimisen väliseen kuiluun. Se sitoo nykyteknologiat ja digitaalisen median yhdistämään kodin, koulun, yhteisön ja vertaisoppijoiden tietovarannot ja käytännöt. Korostaa koulutuksen linkitymistä laajempaan maailmaan sekä toiminnallista oppimista ja yhteiskunnallista vaikuttamista (Dewey 1916).
Monimuotoinen koulutus Monimuotoinen koulutus ja sen oppimisympäristöt pohjaavat autenttisiin ja eheytyviin kokonaisuuksiin. Tämä avartaa osallistumisen mahdollisuuksia ja sitoo koulutuksen osaksi ympäröivää yhteiskuntaa ja sen resursseja. Yhteistyö muiden yhteisöjen kanssa lisää oppijoiden vastuullisuutta ja integroitumista. Oppijat esittävät eri yhteisöille kysymyksiä, jakavat havaintojaan, mielipiteitään ja pohdintojaan sekä kehittävät vuorovaikutuksessa uutta tietoa ja ymmärrystä. Näissä tilanteissa oppijat todennäköisesti näkevät oppimisensa merkityksellisyyden ja soveltuvuuden sekä koulun sisällä että sen ulkopuolella. Uudet yleisöt vastaavat oppilaille ja näin tarjoavat heille palautetta.
Monimuotoinen koulutus Tarjoaa oppijoille moninaisia ja monimuotoisia rooleja ja positioita (Holland ym. 1998). Tällöin oppijat osallistuvat erilaisten käytäntöyhteisöjen toimintaan, he luovat ja rakentavat omia verkostoja ja liittyvät näihin. Oppijoiden vastuulla on, että heidän osallistuminen on jaettua merkityksen antoa ja tiedon rakentamista tukevaa. Oppijat ovat vastuussa vertaisoppijoilleen, opettajalleen ja muille koulutukseen osallistuville asiantuntijoille ja toimijoille. Työskentelyä kuvastaa myös oppijoiden transformatiivinen toimijuus, jolloin oppiminen ei pelkästään näyttäydy kulttuuriin kasvamisena vaan myös siihen vaikuttamisena: Oppijat luovat uusia merkityksiä ja tietoa. Oppijoiden työn tulokset ja syventynyt asiantuntijuus jaetaan koulun ulkopuolelle muiden yhteisöjen käyttöön. Näin koulutus tukee myös oppijoiden kansalaistaitojen kehittymistä (Stetsenko 2008).
Oppimisen ja koulutuksen tarkastelua sosiokulttuurisesta viitekehyksestä O S A L L I S U U S Toimintaa välittävät työkalut Osallistujat Toiminta ja vuorovaikutus Yhteisön säännöt ja tavoitteet OPPIMINEN www.helsinki.fi/yliopisto I D E N T I T E T T I
Osallisuuden ulottuvuuksia Käsitteellinen toimijuus (Greeno, 2006) Relationaalinen toimijuus (Edwards & D'Arcy, 2004) Transformatiivinen -uutta luova- toimijuus (Engeström, 2008) www.helsinki.fi/yliopisto 20
Miten edistää lasten ja nuorten toimijuutta ja osallisuutta? 1. Mahdollisuus VALITA 2. Mahdollisuus SAADA TIETOA 3. Mahdollisuus VAIKUTTAA PROSESSIIN 4. Mahdollisuus ILMAISTA ITSEÄÄN 5. Mahdollisuus SAADA APUA JA TUKEA ITSENSÄ ILMAISEMISEEN 6. Mahdollisuus ITSENÄISIIN PÄÄTÖKSIIN www.helsinki.fi/yliopisto
Monimuotoisen koulutuksen piirteitä I Monialaisuus ja -tieteisyys II Multimodaalisuus III Moninaiset tietovarannot IV Yksilöllinen ja yhteisöllinen osallistuminen V Arkitiedon ja tieteellisen tiedon välinen dynamiikka VI Luovuus ja mielikuvitus www.helsinki.fi/yliopisto 22
VERTIKAALINEN VERTIKAALINEN Tietojen ja taitojen syventyminen Oppimisen ulottuvuuksia Informaali HORISONTAALINEN Formaali www.helsinki.fi/yliopisto 23
Esimerkkejä monimuotoisesta koulutuksesta www.helsinki.fi/yliopisto
Monimuotoisen koulutuksen edellytykset On tärkeää tiedostaa, että monimuotoisen koulutus voi syntyä vain yhteisten ponnistusten tuloksena. Kyseessä ei ole vain vaihtoehtoisten pedagogisten ideoiden ja resurssien käyttöönotto vaan kyse on myös olemassa olevien käytäntöjen muutoksesta. Koulutuksen sosiaalisten ja teknologisten infrastruktuurien samanaikaisen kehityksen tulisi olla lähtökohta laajennetuille ja hybridisille oppimismahdollisuuksille (Kumpulainen ym. 2013).
Monimuotoisen koulutuksen edellytykset Opettajien ja koulujen tarvitsee rakentaa kumppanuuksia ja verkostoja esimerkiksi yhdistääkseen oppimisen ja opettamisen koulun ulkopuolisiin asiantuntijayhteisöihin. Verkostojen ja kumppanuuksien rakentaminen vaatii myös opettajalta uusia kyvykkyyksiä, kuten kykyä osallistua monialaiseen yhteistyöhön (Kumpulainen ym. 2010).
Opettajankoulutus ja jatkuva ammatillinen oppiminen Paras tapa valmistaa opettajia digitaalista teknologiaa hyödyntävän opetuksen käyttöön on antaa heidän kokea se itse. Opettajien digitaalisen teknologian opetuskäytön osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttävät ajan ja paikan ylittäviä oppimisprosesseja. Opettajien ammatillisen oppimisen ei tarvitse rajoittua muodollisiin työpajoihin tai muuhun luokkahuoneen ulkopuoliseen toimintaan, vaan se voi tapahtua itse opetuksen aikana (Borko ym. 1997).
www.plchelsinki.fi www.helsinki.fi/yliopisto