Lastentalo-toimintamalli- Kotkan perhepalveluverkosto -hanke

Lastentalo-toimintamalli- Kotkan perhepalveluverkosto -hanke

Lastentalo-toimintamalli- Kotkan perhepalveluverkosto -hanke 1.5.2006 15.12.2008 Loppuraportti Satu Ellonen Mirja Herttua-Ruuskanen 1

Sisällysluettelo 1. Johdanto 3 2. Lastentalo-toimintamalli Kotkan perhepalveluverkosto pähkinänkuoressa 3 2.1. Taustaa 3 2.2. hankkeen tavoitteet ja sisällöt 3 2.3. Organisointi ja rahoitus 4 3. Toiminta hankkeessa 5 3.1. Yleinen alueellinen yhteistyö 5 3.2. Perhepalveluverkoston menetelmällinen vahvistaminen 7 3.3. Työpaja- ja koulutuksellinen toiminta 9 3.4. Toimintamallit asiakastyön tueksi 10 3.5. Toiminta lastenkulttuurin kanssa 12 3.6. Muu yhteistyö ja johtaminen 13 3.7. Seudullinen yhteistyö 13 4. Hankkeen arviointi 14 5. Hankkeen tulokset 17 Lopuksi 18 Kirjallisuutta 18 Arvioinnin ja konsultoinnin sanomaa: Robert Arnkil 19 Liitteet: Liite 1: Opettajien rohkeuskoulutus Rohkenenko puuttua, osaanko toimia? Liite 2: Yhteenveto hankkeen aikana järjestelyistä seminaareista ja tilaisuuksista Liite 3: Yhteistyömalli, yleinen Liite 4: Yhteistyömalli, koulu ja sosiaalityö 2

1. Johdanto Kotkan perhepalveluverkoston kehittämistyö on käynnistynyt vuonna 2001 aloitetusta sosiaali- ja terveyspalvelujen arviointiprosessista, jonka perusteella lähdettiin suunnittelemaan lapsiperheiden palveluiden verkostomaista Lastentalo-toimintamallia ja perheiden kanssa työskentelevien työntekijöiden ja toimijoiden perhepalveluverkostoa. Hallintokuntarajat ylittävää yhteistyön kehittämistä on tehty jo ennen hankeaikaa (1.5.06 15.12.08). Yhteistyö ja moniammatillinen toiminta on ollut luonteenomaista useille Kotkassa toteutetuille hankkeille ja projekteille. Aluksi Lastentalo-toimintamalli nimisenä aloitettu verkostoituvaa työtapaa toteuttava työskentely jatkoi aikoinaan Kotkassa tietyillä asuinalueilla toteutettua kymmenvuotista Lapsen Paras -prosessia. Ennen hankeaikaa (1.5.06 15.12.08) Lastentalo-toimintamalli ja perhepalveluverkoston rakentaminen on käynyt läpi monta kehitysvaihetta. Ensimmäisessä (v. 2003) vaiheessa ideoitiin Lastentalo-toimintamallin toimintasuunnitelmaa ja kirkastettiin miksi tarvitaan uutta toimintamallia. Tätä vaihetta seurasi vuosina 2003-2004 laajenevien kehien vaihe, jossa todettiin, että kaikki lasten ja lapsiperheiden kanssa toimivat työntekijät ovat lastentalon työntekijöitä. Kolmannessa arkifilosofian vaiheessa kiteytettiin toimintamallin keskeisiä periaatteita. Todettiin, että jokaisessa meissä asuu palveluneuvoja, Lastentalo rakennetaan sinne, missä perhe asioi ja harrastus- ja virkistystoiminta lisää perheiden hyvinvointia ja osallisuutta. Filosofia-vaihetta seurasi (vuosi 2004) konkretian kaipuun vaihe, jossa otettiin Huoli puheeksi - teot tueksi -hankkeen menetelmiä yhteiseen käyttöön. Vuosina 2005 2006 menetelmien ja välineiden vaiheessa aloitettiin huolen puheeksioton koulutukset ja vakiinnutettiin varhaista puheeksiottoa eri toimijoiden toimintatavaksi. Tehtiin huolen kartoitusta ja työstettiin tuloksia eri työryhmissä. Yhteistyömalleja rakennettiin moniammatillisen asiakastyön tueksi sekä aloitettiin koulujen rohkeustilaisuuksien järjestäminen. 2. Lastentalo toimintamalli - Kotkan perhepalveluverkosto pähkinänkuoressa 2.1. Taustaa Lastentalo-toimintamallin lähtökohtana on verkostoitunut työtapa, toiminnan monimuotoisuus ja moniasiantuntijuus. Kaikki lapsiperheitä työssään kohtaavat työntekijät muodostavat yhdessä lapsiperheiden palveluverkoston ja ovat lastentalon työntekijöitä. Laajalla eri sektoreiden työntekijöiden ja eri toimijoiden yhteistyöllä ja yhteistyökulttuurin edistämisellä hyödynnetään perheiden kanssa työskentelevien ammattitaitoa ja sosiaalista pääomaa ja niiden suunnitelmallista käyttöä kotkalaisten lapsiperheiden hyödyksi. 2.2. Hankkeen tavoitteet ja sisällöt Perhepalveluverkoston rakentamisen tarkoituksena on perheille suunnattujen palvelujen avulla lisätä kotkalaisten lapsiperheiden sosiaalista pärjäämistä ja palveluverkossa toimivien työntekijöiden herkkyyttä lasten, nuorten ja lapsiperheiden tarpeille. Perhepalveluverkoston yhteistyön, yhteisten toimintamallien ja yhteistyökäytäntöjen kehittämisellä halutaan vaikuttaa 3

- Perheiden parempaan avunsaamiseen, jolloin perheiden tilanteita huomioidaan kokonaisvaltaisesti, räätälöidysti, asiantuntevasti, yksilöllisesti, sujuvasti, oikeaaikaisesti ja ennaltaehkäisevästi. - Moniasiantuntijuuden hyödyntämiseen, jolloin työntekijät saavat tukea omaan työhönsä, peruspalvelun toimintamahdollisuudet vahvistuvat ja monipuolistuvat ja palveluverkoston eri toimijoiden suunnitelmallisuus lisääntyy ja yhteistyökäytännöt selkiytyvät. - Auttamismuotojen kehittämiseen, jolloin asiakaslähtöisiä ja varhaisesti puuttuvia työmuotoja otetaan käyttöön, satunnaisuus vähenee ja eri palveluiden ja toimijoiden työ niveltyy paremmin toisiinsa. Perhepalveluverkoston muodostamisen ja yhteisen toimintamallin kehittämisen tarkoituksena on yhdessä muiden aikuisten kanssa rakentaa suotuisia kasvuedellytyksiä kotkalaisille lapsille. Hankeen tavoitteet ovat: 1. Perheiden selviytymisen, sosiaalisen pärjäämisen, terveyden ja hyvinvoinnin tukeminen 2. Lapsiperheiden palvelujen ja avunhakemisen kynnyksen madaltaminen 3. Parantaa työntekijöiden kykyä arvioida tarvittavia tukitoimia ja ajoittaa niitä oikea-aikaisesti lapsen ja perheiden tarpeiden mukaan 4. Lisätä työntekijöiden tietoa perhepalveluverkostosta 5. Edistää yhteistyökäytäntöjen ja psykososiaalisten työskentelymallien muodostumista eri ammattiryhmien ja toimijoiden välille Perhepalveluverkoston muodostumista ja perheiden hyvinvointia tukevien ja turvaavien palvelujen toimivuutta edistetään yleisen alueellisen yhteistyön, menetelmällisen vahvistamisen, asiakastyön yhteisten toimintamallien työstämisen, lastenkulttuurin ja järjestöjen kanssa tehdyn yhteistyön, johtamisen kautta. Lastentalo-toimintamalli - Kotkan perhepalveluverkosto -hanke tuottaa eri toimijoille heidän työtään tukevia malleja, välineitä ja järjestää yhteistä palveluverkoston tuntemusta lisääviä foorumeja. Hankkeessa tapahtuneen koulutuksen avulla edistetään yhteisten käsitteiden syntymistä toimijoiden välille. Yhteiset käsitteet helpottivat verkoston eri ammattilaisten dialogia ja vahvistavat työntekijöiden mahdollisuuksia toimia varhaisen puuttumisen ja apua tarjoavan toimintamallin mukaisesti. Perhepalveluverkoston keskeisenä toimintaperiaatteena on, että pirstaloituneet palvelut tarjoavat asiakasperheelle monia sisääntulokohtia (= matala kynnys) avun piiriin. Verkoston / lastentalon työntekijät tuntevat verkostonsa ja osaavat käyttää verkoston ammattilaisten asiantuntemusta perheen hyväksi. Asiakasperhe ja sen lapset kohdataan eri tilanteissa ja eri palveluissa. 2.3. Organisointi ja rahoitus Hankkeeseen saatiin sosiaali- ja terveysministeriön rahoitus. Valtion avustus hankkeelle oli 240 700 ja kokonaiskustannukset 321 000 euroa. Hanke liittyy ministeriön Lapsiperheiden peruspalvelujen verkostoituminen ja yhteistyörakenteiden uudistaminen painoaluekokonaisuuteen. Hankkeessa työskenteli kaksi kehittämissuunnittelijaa, jotka toteuttivat hankesuunnitelman mukaista toimintaa. 4

Hankkeen ohjausryhmään kuuluivat: Marja-Liisa Grönvall, sosiaalijohtaja Anna Liakka, sosiaalityön johtaja Raija Lappalainen, sijaishuollon johtaja Maija Rikberg, päivähoidon johtaja Eija Vulkko, opetustoimen johtaja Riitta Johannala Kemppainen, avoterveydenhuollon ylihoitaja Hannele Pajanen, hyvinvointineuvolan johtaja / Satu Nuorivuori, osastonhoitaja Kaisa Rönkä, lasten ja nuorten palveluiden johtaja Helena Kempas, nuorisotoimen johtaja / Virpi Johansson, nuorisotyön johtaja Maija Laine, terveyskeskuslääkäri Heli Toikka, kehittämissuunnittelija, lastenkulttuurin edustaja Riitta Heikkilä, nuorisoasiamies, lasten parlamentti ja nuorisovaltuusto Sanna Leinonen, Karhulan alueryhmän edustaja Jaana Tolonen-Lindberg / Tuula Tissari / Ulla-Maija Kiiski, Länsi-Kotkan alueryhmän edustaja Rauha Ahosola / Sonja Mäkelä, Kotkansaaren alueryhmän edustaja Kirsti Pelkonen / Milko Niemi, päivähoito Satu Ellonen, hankkeen kehittämissuunnittelija Mirja Herttua Ruuskanen, hankkeen kehittämissuunnittelija (31.7.2008 asti) Ohjausryhmän keskeisenä tehtävänä oli prosessin eteenpäinvieminen ja hankkeen seuranta. Se valvoi, johti ja ohjasi hankkeen toimintaa ja tavoitteiden toteutumista. Hankkeen ohjausryhmä kokoontui hankkeen aikana 13 kertaa. Ohjausryhmän jäsenen tehtävä ja rooli oli osallistujille haasteellinen. Kokoukset olivat luonteeltaan keskustelevia ja eri näkökulmia esille nostavia. Ohjausryhmä ei pitäytynyt pelkkään hallinnollisuuteen ja rutiiniin kokouksissaan. Asioiden valmistelussa jouduttiin tekemään työnjakoa ja kukin otti vastuuta esimerkiksi yhteisten tilaisuuksien valmistelusta tai hankkeen arviointiryhmien kokoamisesta ja työskentelystä. Ohjausryhmän voimavarana hankkeen kehittämissuunnittelijat näkivät ryhmän kyvyn tuottaa yhteiseen työskentelyyn dialogia, jossa kukin oli perillä oman alueensa perustehtävästä ja verkoston tuomasta lisäarvosta asiakastyöhön ja yhteistyön kehittämiseen. Ohjausryhmän muuntautumiskyvystä olikin hyötyä, kun se muotoutui joustavasti Kasva Kotkassa ryhmäksi, jonka tehtävänä oli Lastensuojelulain mukaisen Kotkan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman valmistelu. Tehtävän alkuun saattamista helpotti hankkeessa muodostunut valmis rakenne ja useiden ohjausryhmän jäsenten aikaisempi kokemus ryhmästä, jonka tehtävänä oli kotkalaisten lasten ja nuorten elinolojen seuranta. 3. Toiminta hankkeessa 3.1. Yleinen alueellinen yhteistyö Alueryhmät Lapsiperheiden kanssa työskentelevien ja toimivien työntekijöiden yhteistyökulttuurin kehittämisen tueksi ja keskinäisen vuorovaikutuksen mahdollistamiseksi hankkeessa toimi kolme alueittain muodostettua moniammatillista alueryhmää. Ryhmät 5

kokoontuivat viisi kertaa vuodessa. Alueryhmiin osallistui eri palveluiden työntekijöitä, osallistujia oli sosiaalitoimistosta, perheneuvolasta, neuvolasta, lapsiperhetyöstä, oppilashuollosta, Alvari-perhetyöstä, koulusta (opettajia ja oppilashuollon edustajia), vammaispalvelusta, päivähoidosta, nuorisotyöstä, maahanmuuttajatyöstä, sijaishuollosta, sairaanhoitopiiristä, seurakunnasta ja järjestöistä. Alueryhmistä on valittu yksi edustaja hankkeen ohjausryhmään. Sekä ohjausryhmässä että alueryhmissä käytiin keskustelua alueiden kuulumisista ja se toi osaltaan elävyyttä kumpaankin kokoontumiseen. Lisäksi se on tehnyt tiedonkulun ryhmien välillä vastavuoroiseksi ja sujuvaksi. Hankkeen alussa alueryhmien toiminta oli suhteellisen vapaata asioiden yhdessä pohtimista osallistujien esille nostamista asioista. Toiminnasta saadun palautteen ja sekä alueryhmissä että ohjausryhmässä tehdyn arvioinnin perusteella ryhmän rakennetta vahvistettiin ja sitä ryhdistettiin ottamalla käyttöön kokousrutiineja. Tämä ryhtiliike toikin alueryhmiin ennustettavuutta eikä kuitenkaan hävittänyt vapaata moni-ilmeistä vuorovaikutusta. Alueryhmissä erilaiset toimijat ovat kohdanneet toisiaan säännöllisesti. Ryhmissä on voinut jakaa monenlaisia perheiden elämään vaikuttavia asioita. Ryhmissä saatiin tietoa toisten toimijoiden työtilanteista ja työtavoista ja siten lisänneet perhepalveluverkoston tuntemusta. Ryhmässä mukana olleet ovat kertoneet kokousten asioista ja useissa työyhteisöissä on otettu esityslistalle ns. Lastentalovartit, joiden kautta tietoa toiminnasta on välittynyt verkostolle. Yhteiset alueelliset kehittämispäivät Hankeajan puolivälissä keväänä 2008 hankkeen eri ryhmissä alkoi näkyä merkkejä väsymisestä ja käytiin keskustelua työn hektisyydestä. Tästä syystä kaikille Lastentalon toimijoille järjestettiin työntekijöiden hyvinvointia tukeva kehittämispäivä teemalla Iloa ja eloa lastentalotyöhön 29.8.08. Tilaisuuteen osallistui kaikkiaan 85 työntekijää. Hyvinvointiteemaa vahvistettiin järjestämällä alueittain työhön liittyvä aivojumppa ja mielikuvatyöskentely tilaisuus. Lisäksi lastenkulttuurin kanssa järjestettiin työntekijöille kaikkiaan 5 aarrekarttakurssia osallistujien oman työn tavoitteiden kirkastamiseksi ja rikastamiseksi. Alueryhmässä mukana olleet osallistujat antoivat palautetta ryhmästä: ryhmässä saa ajankohtaista tietoa oman alueen kuulumisista ja kokonaiskuvan sen hetkisistä ilmiöistä avartaa näkökulmaa lasten, nuorten ja lapsiperheiden elämään ja asioihin, oma näkökulma laajentuu alueryhmä on väylä saada aluetietoa voi viedä terveisiä omalle työpaikalle tutustuminen yhteistyökumppaneihin ja heidän tapaamisensa tärkeää, erityisesti uudet työntekijät näkivät ryhmän tärkeäksi tutustumisessa Järjestöjen edustajat ja muut kaupungin ulkopuoliset yhteistyökumppanit pitivät hyvänä ryhmän kautta syntyvää yhteyttä verkostoon. Tärkeäsi nähtiin myös alueryhmässä esille nousseista asioista kertominen omassa työyhteisössä monipuolisuus on hyvä asia, lisää motivaatiota tulee tunne, ettei ole yksin (muillakin murheita), yksinäinen työskentely helpottuu omat ajatukset selkiytyvät ryhmässä sain konkreettista apua akuuttiin tilanteeseen ja se helpotti 6

Yhteistyötilaisuus päivähoidon ja sosiaalityön kesken oli hyödyllinen, selkiytti yhteistyökysymyksiä ja käytäntöjä saa hetken olla rauhassa ja ajatella! Ryhmään liittyviä lisäodotuksia tai kehittämistoiveita: ryhmän suuruuden vuoksi ei voi pohtia konkreettisia asiakastapauksia/perheitä koulun näkökulmaa lisää kova kiire työssä, ei malttaisi lähteä kokoukseen 3.2. Perhepalveluverkoston menetelmällinen vahvistaminen Huolen puheeksiottokoulutus Kotkassa päätettiin kouluttaa mahdollisimman suuri joukko lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä ottamaan huolensa puheeksi varhaisessa vaiheessa, kun auttamisen mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja on vielä runsaasti. Stakes on reilun kymmenen vuoden ajan kehittänyt verkostomenetelmiä ja välineitä myös huolen puheeksiottamiseen siten, että turvataan hyvä yhteistyö huoltajien kanssa. Ennen hankeaikaa järjestettiin Lastentalo-toimintamallin toimintana 7 huolen puheeksioton peruskurssia (5 moniammatillista ja 2 työyhteisökoulutusta). Päivähoidossa koulutettiin omana koulutuksena myös työntekijöitä huolen puheeksiottoon. Kaikkiaan Kotkassa on koulutettu puheeksiottoon noin 500 työntekijää. Hankkeessa järjestettiin kuusi huolen puheeksiottamisen peruskurssia ja peruskurssin käyneille järjestettiin ns. kokoontumisajotilaisuus. Peruskurssin tavoitteena oli lisätä osallistujien valmiutta ottaa lasta tai nuorta koskeva huolensa puheeksi heti huolen ilmaannuttua vanhempia kunnioittaen ja tukien. Kokoontumisajojen tavoitteena oli syventää dialogisuuden käsitettä ja jakaa huolen puheeksiottamisen kokemuksia kunkin omassa työssä. Koulutukset järjestettiin pääosin moniammatillisina ryhminä. Peruskurssin kesto oli 2 x 3,5 tuntia ja jaksojen välissä tehtiin puheeksiottokokeilu omassa työssä. Kokoontumisajot toteutettiin 3 tunnin mittaisina tilaisuuksina. Tunnelmia menetelmän toimivuudesta: Lomake on toimiva apuväline, vaikka sen käyttäminen viekin paljon aikaa ainakin aluksi. Jotkut kysymykset olivat hankalia, omia ajatuksia oli vaikea kirjata paperille ja sanojen valinta tuntui vaikealta. Lomakkeen täyttäminen laittoi monen päivän ajatteluprosessin käyntiin ja tämä helpotti keskustelutilannetta. Lomake oli erittäin selkeä ja yksinkertainen täyttää ja antoi hyvän pohjan keskustelulle. Lomakkeen avulla oli helppo ja selkeä jäsentää ajatuksia. Lomakkeen käyttö selkiytti omaa työskentelyä, eli minä nyt olinkaan huolissani. Puheeksiottaminen mietitytti monta päivää ennen varsinaista puheeksiottamista, tilanne oli kuitenkin rento ja meni ihan hyvin. Hyvä keino jäsennellä huolta yhdessä työtovereiden kanssa. Vaikeatkin asiat avautuivat helpommin lomakkeen avulla. Tuntui, että oli huolella paneutunut asiaan, tiesi mitä puhui, osasi varautua asioihin. Tuntui myös hyvälle, ettei tarvitse olla oikeassa, riittää että on huoli asiasta. 7

Helpottavaa oli se, että kun on huoli jostain asiasta, on siihen joku väline, voi ottaa lomakkeen esille ja valmistautua asiaan. Puheeksiottaminen ei nyt tuntunut vaikealta, aika loppui kesken, kun syntyi niin pitkä keskustelu. Keskustelu oli helpompi toteuttaa ja pitää aisoissa, kun huoli oli määritelty jo etukäteen. Rohkeuskoulutus Rohkenenko puuttua, osaanko toimia työmalli on kehitetty ja käynnistetty Itä- Helsingissä, jossa rehtorit halusivat koulujen henkilöstölle jokamiehen valmiuksia tunnistaa ja puuttua erilaisiin koulujen työrauhaa häiritseviin tilanteisiin. Kymenlaakson alueella toimivan Huoli puheeksi, teot tueksi hankkeen projektipäällikkö Katja Sankalahti toi työmallin kokeiltavaksi Kouvolaan. Kouvolassa kokemukset koulujen Rohkeuskoulutus-tilaisuuksista olivat erittäin positiivisia ja vuoden 2006 alussa Kotkassa valtuutettiin Lastentalo käynnistämään koulujen, sosiaali- ja terveystoimen, poliisin ja A-klinikan yhteistyönä rohkeuskoulutus. Kaikki nämä tahot totesivat Rohkeuskoulutuksen olevan tarpeellinen. Toive oli, että koko paketti pitää suunnitella Kotkan tarpeiden mukaisesti. Tilaisuuksien yhteydessä käytettyjen rohkeuslaatikoiden sisältö päätettiin siten muokata kotkalaisia kouluja palvelevaksi. Sisältöjä muokkaamassa oli yläkoulujen rehtoreita, oppilashuollon, sosiaalityön, A-klinikan, terveystoimen, sovittelun, nuorten perhetyöyksikön ja Lastentalon edustajia. Kevään 2006 aikana valmisteltiin Kotkan koulujen näkökulmasta Rohkeuslaatikosto (liite 1), jossa erilaisia koulun työrauhaa häiritseviä tilanteita ja niihin puuttumisen tapoja kasattiin yhteen. Laatikoston tilanteet ovat suunnatut yläkoulujen henkilökunnalle ja näin päätettiinkin, että lukuvuoden 2006-07 aikana pyritään toteuttamaan Rohkeuskoulutus kaikilla Kotkan yläkouluilla. Työryhmä piti kuitenkin mahdollisena, että jatkossa oli mahdollista toteuttaa alakoulujen rohkeuskoulutus. Yksi tällainen kokeilu toteutettiinkin keväällä 2007, jolloin viiden koulun alue halusi omille opettajilleen Rohkeuskoulutustilaisuuden. Karttaa ei tällöin ollut aikaa muuttaa alakouluille paremmin sopivaksi, mutta etukäteen pyydettiin opettajia kouluilla miettimään omasta nousevia kysymyksiä. Kysymyksien kautta keskusteltiin laatikostokysymysten lisäksi paljon lastenpsykiatrisista pulmista. Alakoulujen tilaisuuksissa olisikin ollut erittäin tarpeellista olla mukana lastenpsykiatrian edustaja. Myös lukioiden rehtorit kiinnostuivat mallista ja marraskuussa 2008 toteutettiin rohkeus tilaisuus Langinkosken lukiolle. Rohkeuskoulutustilaisuuksissa aiheeseen johdattelijoina toimivat oman alueen sosiaalityöntekijät, poliisi, sovittelun sekä A-klinikan työntekijät. Etukäteen tilaisuuteen osallistuvalle koulun henkilökunnalle toimitettiin rohkeuskoulutuskartta tutustuttavaksi. Tilaisuuteen toivottiin mukaan opettajien lisäksi avustajia ja oppilashuollon työntekijöitä. Joillakin kouluilla myös muita henkilöstöryhmiä oli edustettuna. Tilaisuudet kestivät 3-4 tuntia ja alkuun jokainen vieraileva alustaja piti lyhyen puheenvuoron oman alueensa tilanteesta nuorten näkökulmasta ja sen jälkeen lähdettiin yhdessä pohtimaan millaiset tilanteet kouluissa olivat koulun sisäisesti hoidettavia tapauksia ja mitkä tilanteet edellyttävät yhteistyötä koulun ulkopuolisten viranomaisten kanssa. Tärkeä viesti keskustelussa oli, että asioiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. 8

Rohkeustilaisuuksia pidettiin kouluilla seuraavasti: - Haukkavuori 6.9.06 - Karhuvuori 20.9.06 - Keskuskoulu 3.10.06 - Helilä 30.1.07 - Langinkoski 29.3.07 - Langinkosken alakoulut, 5 kpl 19.4.07 - Langinkosken lukio 4.11.08 Turvakasvatus; lasten ja nuorten turvataitojen lisääminen Kotkassa on kehitelty 1990-luvun alusta asti lasten turvakasvatusta. 1980-90 lukujen taitteessa Kotkan alueella paljastui laaja pedofiilirengas ja jatkotoimenpiteiden yksi painopiste oli turvakasvatuksen kehittäminen päiväkoteihin ja kouluihin. Monenlaisia malleja ja opetustuntien muotoja pidettiin kuluneen vajaan 20 vuoden aikana. Viimeisin versio näistä lasten opetukseen tarkoitetuista ohjelmista on Stakesin julkaisusarjassakin nykyisin oleva 5-8 vuotiaiden Tenavien Turvataito sekä Kotkassa koulujen käytössä oleva kansio Pidän huolta itsestäni. Jälkimmäinen on suunnattu 5-6 luokkalaisille. Lastentalossa on ylläpidetty turvakasvatuskirjastoa, ohjattu tarvittaessa kansioiden käytössä sekä uutena lasten ja nuorten turvallisuuteen liittyvänä uhkana perehdytty nettiturvallisuuteen. Keväällä 2008 pidettiin mittava nettiturvallisuuskoulutus lasten ja nuorten kanssa työskenteleville työntekijöille. Viisaasti verkossa tilaisuuden luennoitsija oli MLL:n Nuorten netti hankkeen suunnittelija Riitta Kauppinen ja kuulijoita oli paikalla yli 80. Lisäksi pidettiin samana iltana vanhempaintilaisuus, jossa keskusteltiin vanhempien keinoista auttaa ja tukea lapsiaan nettimaailman pyörteissä. Lastensuojelutarpeen selvitys ja arviointikoulutus Hankkeen kehittämissuunnittelijat osallistuivat vuoden 2007 lopussa Pesäpuun ja Keski-Suomen osaamiskeskuksen järjestämään lastensuojelutarpeen selvityksen kouluttajakoulutukseen. Kouluttajakoulutukseen liittyen kehittämissuunnittelijat toteuttivat viisipäiväisen koulutusprosessin, johon osallistuivat kaikki Kotkan lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja lisäksi kaksi sijaishuollon sosiaalityöntekijää. Koulutuksen tavoitteena oli antaa sosiaalityöntekijöille valmiuksia lastensuojelulain mukaisen lastensuojelutarpeen selvityksen tekemiseen ja vahvistaa lapsen näkökulman huomioimista ja vanhemman osallisuutta lastensuojelutarpeen arvioinnissa. Lastensuojelutarpeen selvittämisen ja toiminnallisten välineiden täydennyskoulutus Järjestettiin 17.10.2008 moniammatillisena koulutuspäivänä yhteistyössä valtakunnallisen alkuarviointihankkeen kanssa. Koulutukseen osallistui työntekijöitä Kotkan lastenkodeista, maahanmuuttajatyöstä, lastensuojelusta ja lapsiperhetyöstä. Koulutukseen osallistuvat yhteistyökumppanit olivat sellaisia, joiden kanssa jatkossa on todennäköistä, että selvityksiä tehdään parityönä. 3.3. Työpaja ja koulutuksellinen toiminta Ennen hankkeen alkamista Kotkan kaupungin lapsiperheitä työssään kohtaavat työntekijät olivat tehneet huolenkartoituksen, joka perustui huolen vyöhykkeistöön. Huolenkartoituksen aineisto koottiin ja työntekijöille järjestettiin touko-kesäkuussa 9

neljä kartoituksen palautetilaisuutta. Kartoituksen antia tarkasteltiin myös esimiesnäkökulmasta erillisessä esimiehille suunnatussa tilaisuudessa (2.10.06). Esimiehet osallistuivat Lastentalon esimiesten Uudet Tuulet -työskentelyyn, jossa vahvistettiin vuorovaikutteista johtamista ja lastentalon moniammatillisia johtamiskäytäntöjä. Ammattikorkeakoulun opiskelijat, jotka tekivät näyttötyönään kuvauksen Kotkan lapsiperheiden palveluista työntekijöiden käyttöön, esittelivät 29.5.06 näyttötyötään lastentaloväelle. Monikulttuuristen perheiden kanssa työskentelyyn keskityttiin lokakuussa erillisessä kahdessa tilaisuudessa, jossa toisessa osallistujina olivat peruspalvelun työntekijät ja toisessa kriisityössä työskentelevät työntekijät. Tilaisuudessa haettiin eväitä ja avaimia kulttuurien välisen vuorovaikutukseen ja ymmärtämiseen ja perheiden tukemiseen. Uuden lastensuojelulain tultua voimaan hanke järjesti yhdessä sosiaalitoimistojen kanssa keskustelu- ja infotilaisuuden lastensuojelulaista. Tilaisuuksia jouduttiin järjestämään kaikkiaan kolme, kun osallistujia ilmoittautui niin runsaasti. Nämä tilaisuudet ovat osaltaan toimineet virittelypuheena eri tahoille, kun on alettu yhdessä koota Kotkan lasten ja lapsiperheiden hyvinvointisuunnitelmaa. Yhteisenä piirteenä hankkeen järjestämissä tilaisuuksissa oli, että niihin osallistuttiin pääsääntöisesti moniammatillisesti. Koulutus- tai sen luonteiset tilaisuudet toteuttivat osaltaan hankkeen tavoitteita. Yhteistyökulttuurin kehittäminen, yhteisiin moniammatillisiin välineisiin ja menetelmiin tutustuminen tai moniammatillisen dialogin edistäminen sisältyi yleensä tavoitteena kaikkeen koulutukselliseen toimintaan. (liite 2: Yhteenveto hankkeen aikana järjestetyistä seminaareista ja tilaisuuksista). Hankkeen toiminnassa mukana olleet mainitsivat palautteissaan, että hankkeessa oli hyvää koulutusta. Erityisesti mieleen olivat jääneet Huolen puheeksioton koulutukset, työntekijöiden hyvinvointiin liittyvä Iloa ja eloa lastentalotyöhön ja infotilaisuus Kotkan toimintaohjeista epäiltäessä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja muuta kaltoinkohtelua. 3.4. Toimintamallit asiakasyhteistyön tueksi Eri toimijoiden välistä yhteistyötä vahvistamaan ja selkiyttämään kehitettiin yhteistyömalleja. Mallit perustuvat Stakesin kehittämään huolen vyöhykkeistöön. Työntekijän kokemaan huoleen perustuva huolen vyöhykkeistä ja sen käyttö huolen kartoituksessa on tuonut yhteistyölle yhteisiä käsitteitä, jotka ovat edesauttaneet eri ammattiryhmien keskinäistä dialogia. Näistä yhteisistä käsiteitä huolimatta jäätiin vielä kaipaamaan konkreettisia yhteistyömalleja, ja tähän tarpeeseen ovat syntyneet yhteistyömallit asiakastyön tueksi. Koulun ja sosiaalityön malli Koulun ja sosiaalityön mallin tarpeellisuus nousi esiin, kun rehtori Hannele Ylinen toi yhteistyöryhmässä esiin koulujen toiveita sosiaalitoimiston suuntaan. Rehtorin mukaan opettajat toivoivat apua nopeammin kuin nyt on ollut mahdollista saada. Perusteluna hän kertoi, että kouluilla on usein työskennelty jo pitkään oppilaan asioiden parantamiseksi ja kun koulun keinot loppuvat tarvitaan apua mielellään pian. Tästä viestistä syntyi keskustelu yhteistyöperiaatteiden sopimisesta. Kouluilla toivo- 10

taan, että apua saadaan pian, kun yhteydenotto tehdään. Sosiaalitoimistoissa toivottaisiin yhteydenottoa mahdollisesti jo aikaisemmassa vaiheessa. Lisäksi yhteistyön käynnistyttyä toivotaan, että sosiaalityöntekijälle annetaan työrauha tehdä tarvittavat selvitykset. Tämän keskustelun jälkeen päätettiin aloittaa yhteisen mallin tekeminen avuksi tilanteisiin, joissa huoli lapsen tilanteesta kasvaa niin suureksi, että omat konstit eivät enää riitä vaan tarvitaan toisen viranomaisen apua. Työryhmään kuului yhden koulun erityiskoulun rehtori, opettajia, oppilashuoltohenkilöstöä, sosiaalitoimiston ja Lastentalon edustus. Mallin pohjaksi valittiin huolen vyöhykkeet, jotka olivat jo jonkin verran tulleet tutuiksi huolen puheeksiottamisen tilaisuuksissa. Todettiin, että on tärkeää painottaa, että malli on vaihemalli, asioissa edetään portaittain, jossa jokainen porras on tärkeä. Tavoitteena oli, että mallin toimijat tietävät toistensa tavat toimia ja voivat luottaa siihen, että yhteydenottotilanteessa kouluilla on tehty se mitä osataan ja voidaan ja toisaalta taas sosiaalitoimistossa tehdään ammattitaitoisesti tästä eteenpäin niin nopeasti kuin on järkevää. Pitkin matkaa keskusteltiin paljon siitä, että voitaisiin luottaa toisten ammattilaisten tekemään työhön. Eli apua ei pyydetä turhaan siinä vaiheessa, kun omia keinoja vielä on jäljellä. Alkuesimerkkinä keskustelussa oli opettaja, joka on kantanut huolta jo pitkään, ollut yhteydessä kotiin ja selvitellyt koulussa asioita. Kun hän lopulta vie asiaa eteenpäin, hän toivoo, ettei enää aloitettaisi uusia selvittelyjä vaan toimittaisiin. Keskusteluissa kirkastui, että jokaiseen portaaseen kuitenkin kuuluu asian selvittely. Kaikki sosiaalityöntekijöiden tekemä työ perheen kanssa ei aina välttämättä näy suoraan koululla, silti kokoajan perheen kanssa edetään. Sosiaalityöntekijät puolestaan toivoivat, että koulun keinot olisivat kokeiltu siinä vaiheessa, kun otetaan yhteyttä. Toisaalta ei ole kuitenkaan aiheellista odottaa niin kauan, että ollaan kriisirajoilla. Oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan onkin taitolaji, ja tätä taitoa haluttiin yhteistyömallin avulla kartuttaa. Portaiden toiminnasta keskusteltiin paljon. Koulujen sisäinen toiminta; opettajan oma työ ja koulun moniammatillinen yhteistyö, vaiheet 1 ja 2, toimivat yleensä varsin hyvin. Koulun erityistyöntekijöiden (kuraattori, koulupsykologi, terveydenhoitaja, erityisopettaja) kanssa voi asiaa viedä eteenpäin aina kun on aihetta, oppilashuoltoryhmän kokousta ei tarvitse odottaa. Sosiaalitoimistoissa sovittiin, että aloituspalavereihin voi totutusta työkäytännöstä poiketen tulla sosiaalityöntekijä yksinkin ilman työparia, silloin kun työparia ei palaveriin riittävän nopeasti saada. Ensipalaverin nopeaa kokoontumista pidettiin erittäin oleellisena osana mallin toimimista. Kriisitilanteet todettiin eri tavalla hoidettaviksi asioiksi. Malli toimii ns normaalitilanteissa, jotka nimettiin kun huoli herää tilanteiksi. Kun on kriisitilanne; väkivaltatapaus kotona, päihtymys tai muu kiireellinen, välitöntä puuttumista vaativa tilanne, toimitaan kriisimallien mukaisesti, poliisin, sairaalan tai sosiaalitoimiston kautta suoraan. Mallia kokeiltiin idean aloittaneessa erityiskoulussa. Kokeilun aikana keskusteltiin myös yhteistyöluvasta; voiko ja onko järkevää tehdä mitään erillistä, yleistä lupalappua. Joka tapauksessa huolen ilmaannuttua vanhemmat otetaan mukaan toimimaan, joten yhteistyöluvan kysyminen kussakin tilanteessa erikseen on helppoa. Erityiskoulun erityisperheet saattavat joissain tilanteissa olla vaikeampia kosiskella mukaan lapsensa asioihin kuin perheet yleensä; on perheitä, jotka peittelevät asioitaan tai muuttavat karkuun. Toisaalta on myös perheitä, jotka luulevat, että ilman muuta kaikki tieto, jonka he ovat kerran kertoneet vaikkapa jonkin kaupungin sosiaalityöntekijälle välittyy eteenpäin kaikille heidän lastensa kanssa työskenteleville. 11

Heille suuri hämmästys on, kun kukaan ei oikein missään tiedäkään mitään. Tilannekohtainen lupalappu yhteistyöstä tuntui parhaimmalta. Aloituspalaverissa on luonteva kohta myös lupalappu ottaa puheeksi ja pyytää allekirjoitukset. Kokemusten mukaan rutiinitapauksissa ei niinkään ole ollut tarvetta käyttää mallia. Monimutkaisemmissa jutuissa, joissa on eri vaiheita, ja asiat saattavat viipyä, malli oli hyvä apu. Malli auttoi myös silloin, kun oli monia toimijoita mukana. Vaitioloon liittyvää yhteistyöpulmaan ei kuitenkaan törmätty, koska kaikki osapuolet olivat alussa puhumassa saman pöydän ääressä. Kaikkien osapuolten oleminen samaan aikaan alkuneuvottelussa on ollut mallin paras puoli. Malli oli toimiva moniammatillisen yhteistyön suunnitelman teossa ja yhteistyön aloituksessa. Sen jälkeen työjako on selkeä ja yhteydenpitokin toimi jatkossa. Perheiden kokemusten mukaan koulu oli varsin turvallinen paikka tavata sosiaalityöntekijää, koska asioita puhutaan paljon koulun näkökulmasta. Koulun käynti mielletään yleensä vanhempien mielestä tärkeäksi lapsen tulevaisuudelle ja siihen yhteyteen otetaan helposti apua. Seuraava haaste on levittää yhteistyömalli kaikille kouluille. Yleinen yhteistyömalli sekä koulun ja sosiaalityön yhteistyömalli ovat liitteenä 3 ja 4. Muut yhteistyömallit Huolen vyöhykkeiden mukaisen yhteistyömallin muotoon on työstetty päihdeperheiden työskentelyperiaatteet -malli, sosiaalitoimiston työnjaon -malli ja maahanmuuttajatyön -malli. Päihdeperheiden yhteistyökäytäntöjen mallista on myös toteutettu seurantatilaisuus toimivuuden arvioimiseksi. Yhteistyökäytäntöjä selkiyttäviä tilaisuuksia ja työprosesseja on järjestetty eri toimijoiden välisenä esim. sosiaalityön ja päivähoidon, tukikeskuksen, nuorisopsykiatrian ja erityisperhetyön kesken, Lastenpsykiatrian ja lastensuojelun kesken sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon kesken. Eri toimijoiden tuen tueksi koottiin myös ohjeisto epäiltäessä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja muuta lapsen kaltoinkohtelua. Ohjeisto sisältää kaavion lapsen pahoinpitelyn ja seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen Kotkan alueella (eri toimijoiden työnjako) työnjakokaavion selvittämisessä, tapahtumien vaiheita kuvaavan ohjeistolaatikoston selvittämisen eri vaiheissa, kontaktitiedot lomakkeen, ohjeita lapsen kanssa keskusteluun lapsen kanssa ja ensitietolomakkeen, johon tiedot kirjataan. Toimijoilta saadun palautteen mukaan yhteistyöhön kehitetyt mallit ja yhteistyötä jäsentävien tilaisuuksien järjestäminen ovat olleet yhteistyön prosessointia tukevia, ja ne ovat auttaneet hahmottamaan kokonaisuutta sekä helpottaneet saman aaltopituuden hakemista yhteistyössä. Yhteistyömallien ja yhteistyönkäytäntöjen kehittämisessä työskentelyyn liittyvä yhteinen prosessi, jonka pohjalta mallit on muodostettu, oli vähintäänkin yhtä tärkeä kuin lopullinen kirjalliseen muotoon saatettu malli. 3.5. Toiminta lastenkulttuurin kanssa Yhteistyö lastenkulttuurin kanssa perustuu ajatukseen, että lastenkulttuuri nähdään yhtenä lapsiperheiden hyvinvointia ja osallisuutta lisäävistä palveluista. Kotkan Lasten kulttuurikeskus edistää lasten ja nuorten osallistumista kulttuuri- ja taidetapahtumiin riippumatta siitä missä lapsi asuu tai kuinka paljon perheellä on resursseja osallistua tapahtumiin. 12

Yksi merkittävistä yhteistyömalleista on koulujen loma-aikoina järjestettävät LAKU-leirit. Nämä taidesisältöiset leirit ovat suunniteltu lapsiperheiden tarpeeseen saada lapsille turvallista ja ohjattua tekemistä siksi aikaa kun vanhemmat ovat töissä tai opiskelemassa. LAKU-leirien yhteistyökumppaneita ovat mm. sosiaalitoimi, vammaispalvelut ja maahanmuuttajapalvelut. Leirit mahdollistavat tasa-arvoisen kohtelun kaikille kotkalaisille lapsille riippumatta heidän perhetaustastaan, syntyperästään tai erityistarpeistaan. Kesällä 2008 LAKU-leirillä oli mukana mm. uusia Kotkaan muuttaneita pakolaislapsia ja erityiskoulun oppilaat. Lasten kulttuurikeskus on myös järjestänyt Perhepalvelu-verkosto hankkeen aikana lasten kanssa työskenteleville henkilöille kursseja ja tilaisuuksia jotka auttavat työssä jaksamisessa. Hankkeen aikana järjestettiin mm. viisi aarrekartta-kurssia, joiden myötä työntekijät saivat hahmottaa omaa jaksamistaan, unelmiaan ja tulevaisuuttaan. Lasten kulttuurikeskuksen osaamista ja konsultaatiota on hyödynnetty tilaisuuksien järjestämisessä. Yhteisinä tapahtumina toteutettiin hankkeen aikana yhteinen messuosasto Vauva- ja tenavamessuille. Lasten kulttuurikeskuksella oli edustaja ohjausryhmässä sekä alueryhmässä. Lapsille suunnatusta kulttuuritoiminnasta on myös tiedotettu näissä ryhmissä työntekijöille ja työntekijät ovat voineet hyödyntää kulttuuritarjontaa ja levittää tietoa kohtaamilleen lapsiperheille. Mm. Lasten Meripäivien pääsylippuja on jaettu työntekijöiden kautta lapsiperheille, joilla ei muuten olisi mahdollisuutta osallistua laadukkaaseen lastentapahtumaan. Hankkeen aikana on luotu vahva pohja lastenkulttuuritoiminnan ja lasten kanssa muuten työskentelevien välille ja näin ollen hankkeen aikana kehitetty yhteistyö tulee jatkumaan osana Kotkan kaupungin eri yksiköiden välillä hankeen jälkeenkin. 3.6. Muu yhteistyö ja johtaminen Moniammatilliseen yli hallintokuntien rajat ylittävään johtamiseen ja johtamiskäytäntöihin on paneuduttu hankkeen arvioinnin yhteydessä, ohjausryhmän kokouksissa ja erillisissä esimiehille järjestetyissä työpajapäivissä (Uudet Tuulet -työskentely ja Huolen kartoituksen esimiespalautetilaisuus). Perhepalveluverkosto -hanke järjesti Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Sosiaalialan toimipisteessä Huolen puheeksioton koulutuksen. Toisen vuoden sosionomiopiskelijoille vapaavalintaisena kurssina toteutettu kurssi kesti 12 tuntia ja siihen osallistui 54 opiskelijaa. Lisäksi Ammattikorkeakoulun työelämäpalvelujen kautta hanke järjesti 5 huolen puheeksioton koulutusta Kouvolan seudun päivähoitoväelle ja nuorisotyöntekijöille. Näihin koulutuksiin osallistui yhteensä lähes 100 työntekijää. 3.7. Seudullinen yhteistyö Kymenlaaksossa muodostettiin Huoli puheeksi - teot tueksi hankkeessa verkostopankki alueen toimijoiden käyttöön. Hankkeen loputtua Lastentalo-hanke toimi vuoden 2006 lopusta 2007 syksyyn saakka väliaikaisena kotipesänä verkostopankille, johon oli koottu verkostokonsultteja, läheisneuvonpidon koollekutsujia, huolen puheeksioton kouluttajia ja huolenkartoittajia alueelta. Lastentalo hanke otti vastaan tilauksia alueelta ja välitti tiedon verkostopankin koulutetuille työntekijöille. Kaikkiin pankkiin tehtyihin tilauksiin ei pystytty vastaamaan. Verkostopankin ylläpito siirtyi syksyllä 2007 Kaakkois-Suomen Lastensuojelun kehittämisyksikön hoitoon. 13

4. Hankkeen arviointi Arviointiprosessi aloitettiin 27.11.2006 yhteisellä arviointi- ja koulutuspäivällä, jonka vetäjän ja kriittisenä ystävänä toimi Robert Arnkil. Arviointipäivään osallistui perhepalveluverkoston toimijoita hankkeen ohjausryhmästä ja verkoston työntekijöitä. (päivähoito, sosiaalitoimisto, perheneuvola, lapsiperhetyö, oppilashuolto, maahanmuuttajapalvelu, nuorisopsykiatria, lastenpsykiatria, A-klinikka, sivistystoimi, poliisi, sairaanhoitopiiri, Ensi- ja turvakoti, Toukola-yhdistys, hankekumppaneita). Hankkeessa käynnistynyttä toimintaa arvioitiin asiakas-, vertaiskumppaneiden, johtamisen ja hankkeen näkökulmasta. Eri näkökulmia edustavat dialogit kirjattiin tarkasti ja tilaisuuden päätteeksi sovittiin välitehtävä, jolla tavoiteltiin konseptin kirkastamista ja tilannearvion syventämistä. Yhteenvetona todettiin, että hankkeella on taustaa, hyviä kantimia ja strategista tukea. Pientä särmää voi olla, mutta konseptia pitää kirkastaa ja selkiyttää. Kysyttiin mitä halutaan saada aikaan ja miten kehittää hanketta. Hankkeen kehittämishaasteita tulisi tarkastella eri näkökulmista: uhka mahdollisuus amnesia hyödyntäminen epätasapaino herkistyminen Kaaos yhdessä etsiminen eristyminen yhdessä tekeminen unohdus elävöittäminen (hallinto) unohdus elävöittäminen (poliitikot) hajoaminen kymmenottelu haihtuminen saattaminen Näiden kehittämishaasteiden pohjalta muodostettiin kolme työryhmää, jotka työstivät kehittämishaasteita kehittämistyön selkiyttämiseksi ja silloittamiseksi tulevaisuuteen. Työryhmiin osallistui aiheen mukaisesti kootut osallistujat. Hankkeen kehittämissuunnittelijat osallistuivat kaikkien ryhmien työskentelyyn. Hyödyntämistyöryhmän työskentelyteemat olivat: - vanhan, aikaisemman kertaaminen - Lapsen Paras -prosessin anti ja jatkumo - Aikaisemmat alueryhmät ja niiden anti - Miten lastentalo asettuu jatkumoon? - Voidaanko / miten hyödynnetään vanhaa? Rikastamisen, yhdessä etsimisen ja löytämisen työryhmän teemat olivat: - konseptin kirkastus - verkosto tuntee itsensä ja muiden mahdollisuudet - työkalupakin selkiytys - sisääntulokohdat - palvelureitit tuotteistus - herkistyminen ja vuoropuhelu - kansalaisten osallistumiseen lisäruutia osallistumisen ideointi Elävöittämis-, kymmenottelu- ja saattamistyöryhmän teemat olivat: - tiedotus - johtaminen (kaupunki, sektori ja ohjausryhmä) - tulevaisuus 14

Hyödyntämistyöryhmä kokoontui kolme kertaa. Ryhmässä muisteltiin entistä, kerrottiin tarinaa entisistä aluekehittämispäivistä ja lopuksi edettiin tähän päivään. Todettiin, että Lastentalo hahmottuu tekemisen kautta. Työelämän muutokset ovat vaikuttaneet tämän hetkiseen; jatkuva muutos ja yhteistyökumppaneiden muuttuminen ja työn organisatoriset järjestelyt tekevät verkoston ylläpitämisen haasteelliseksi. Kumppaneiden tukea tarvitaan ja kaivataan, mutta miten se saadaan tässä tilanteessa toimimaan asiakastyön tueksi? Miten järjestyy työntekijöiden moniammatillisen ydinverkoston vertaistuki? Rikastamisen, yhdessä etsimisen ja löytämisen työryhmä kokoontui kolme kertaa. Konseptin kirkastamisen osalta tarkennettiin Lastentalon asiakasnäkökulmaa. Todettiin, että asiakaskohtaamiset pitää nähdä laajemmin, arjen kohtaamiset ovat lastentalon kohtaamisia. Asiakas kohdataan eri paikoissa ja eri tilanteissa. Sitäkin pohdittiin, miten asiakasta kuunnellaan ja kuullaan. Mitkä ovat kuuntelun paikat ja väylät. Mikä on lastentalon tapa / takuu asiakkaan kohtaamisessa. Asiakkaan ei tarvitse tietää Lastentalosta eikä huolen vyöhykkeistä, mutta työntekijän tulee olla tietoinen verkostosta. Huolen vyöhykkeet on kehitetty työntekijän avuksi. Kun huoli kasvaa ja yhteistyöhön tarvitaan verkostoa, siitä asiakkaan tulee olla tietoinen. Kun huoli kasvaa ja yhteistyö kulkee moniammatillista väylää, ei linjaorganisaatiota pitkin. Verkoston tunteminen tarkoittaa sitä, että tunnetaan palvelut, palveluiden pitää toimia riippumatta siitä tunnetaanko henkilökohtaisesti yhteistyökumppani. Yhteistyökumppanin tuntemisesta ei toki ole haittaa, mutta yhteisen toiminnan edellytys se ei voi olla. Verkoston kukin lenkki on vastuussa oman lenkin toimivuudesta. Miten saadaan kaikki lenkit toimimaan? Olisiko silloin kysymys Lastentalotakuusta, joka lenkissä ja tuolilla tehdään se työ, joka kuuluu tehdä. Välineet, huolen vyöhykkeet ja yhteistyömallit, auttavat työntekijää mieltämään oman paikkansa verkostossa. Elävöittämis-, kymmenottelu- ja saattamistyöryhmä kokoontui kaksi kertaa. Työryhmä mietti moniammatilisen yhteistyön jarruttavia tekijöitä, reviirin puolustusta ja äkkiä pois itseltä -ajattelua. Miten asiakastyössä hyödynnetään jo olemassa olevia kohtaamistilaisuuksia (esim. koulujen ja päiväkotien vanhempainillat). Lastentalon tehtävänä ei ole tuottaa erillisiä Lastentalotilaisuuksia. Lastentalo tuottaa välineitä työntekijän avuksi. Johtamisen tehtävänä on saada peruspalveluissa nousemaan usko kykyyn auttaa jo peruspalveluissa, aina ei tarvita erityistä. Perustyön kirkastaminen ja moniammatillisen yhteistyön paikka ovat kaksi tärkeää linjaa, joiden selkiyttäminen on osa johtamista. Pitää selkiyttää asiakastyössä sitä, mikä on perustaso, jolla omat konstit riittävät ja mikä on moniammatillisen työn taso, jossa kilautetaan kaverille. Johtamisen tehtävänä on mahdollistaa verkoston muodostumista arkea helpottavaksi toimintatavaksi. Hankkeen tilannearvion syventäminen ja kiteytys Verkosto tuntee itsensä tarkoittaa palveluiden tuntemista, palveluiden tulee toimia riippumatta tunnetaanko henkilökohtaisesti 15

Verkoston kukin lenkki on vastuussa toimivuudesta, työ toimii jokaisessa lenkissä = Lastentalotakuu Mallit ovat työntekijöiden apuna määrittämässä yhteistyökäytäntöjä silloin, kun omat konstit ei riitä Varhaisen puuttumisen mantra ei ole herkkyyttä ohjata erityispalveluihin Johtamista on se, että saadaan peruspalveluissa nousemaan usko kykyyn auttaa jo perustoiminnassa Lastentalo-toimintamalli on enemmän työntekijöille. Hanke tuottaa välineitä ja malleja asiakaslähtöisen ja moniammatillisen asiakastyön tueksi Johtamisen tavoitteena on kirkastaa, että perhepalveluverkosto on tapa toimia, jolla laadukkaat ja ammattimaiset palvelut kohtaavat asiakkaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja määrittää taso, jossa kilautetaan kaverille Työryhmien työskentelyä arvioitiin 22.11.07 pidetyssä hankkeen väliarviointitilaisuudessa. Tilaisuuden vetäjänä ja kriittisenä ystävänä oli tälläkin kerralla Robert Arnkil. Arviointiryhmien palautteen pohjalta toteutettiin moniääninen dialogi, jossa pohdittiin hankkeen tulevaisuutta ja sitä mitkä asiat hankkeessa ovat sellaisia, joita kannattaa jatkaa sekä miten jatkuvuus turvataan. Tähänastisesta todettiin, että hankkeen prosessi ei ole ollut helppo. Siinä on käyty läpi vaiheita, jossa on ristiriitaista ilmaa. Tehtävänä on eri ammattiryhmien yhteen saattaminen. Ollaan rajalla, jossa takana on vahva ammatillistumisen kausi. Muutos vaatii turnauskestävyyttä, pitkän ajan kuluessa syntynyttä toimintakulttuuria ei muuteta hetkessä. Mietittävänä oli monia kysymyksiä: toimintamalli ei ole projekti, vaan sen pitäisi olla normaalia toimintaa onko esim. varhainen puuttuminen normaalia toimintaa kaikissa verkoston osissa? Osa asioista saa olla auki, mutta joissakin asioissa on selkiyttämisen paikka. Toimintatavat, toimintamallit, työmenetelmät ja verkoston tuntemus ovat perustavanlaatuisia kysymyksiä hankkeessa. Jos nämä eivät ole hallussa, verkostoituminen jää sanahelinäksi. Toimintamalli, tuotteet, sopimukset ja takuu ovat kehittyneet oikeaan suuntaa. Apua voisi olla siitä, että löydettäisiin joustava tapa liittyä Lastentalo ideaan. Pitäisi löytää erilaisia tapoja, että kaikki voisivat olla mukana. Uusi organisaatiomalli on haaste, johon on piirretty yhteistyön vuolas virta. Arjen työssä todentuu, onko tätä yhteistyön vuolasta virtaa. Yhteenvetona tilaisuudesta oli, että hanke on tuottanut uudenlaista kulttuuria, työvälineitä, toiminta- ja ajattelutapoja. Toimintamalli on sopimus, jota pitää kehittää eteenpäin, samoin takuu-ajatusta. Johtamiseen tarvitaan uutta kalustoa 16

5. Hankkeen tulokset Perhepalveluverkosto -hankkeen päätavoitteena on suotuisien kasvuedellytysten rakentaminen kotkalaisille lapsille. Tähän tavoitteeseen on pyritty kehittämällä yhteistyökulttuuria perheiden kanssa työskentelevien toimijoiden välillä ja parantamalla perhepalveluverkoston toimivuutta kokonaisuutena. Hankkeen tarkoituksena ei ole ollut tuottaa palveluja tai toimintaa suoraan perheille vaan sen tehtävänä on ollut tuottaa toimijoiden yhteistyötä parantavia ja helpottavia työkäytäntöjä, jotka näkyisivät perheiden saamassa tuessa eri kohtaamisissa ja eri työpisteissä. Perheiden pärjäämistä, arjen sujuvuutta (tavoite 1) ja sujuvaa ja riittävän varhaista avun saamista (tavoite 2) on edistetty kouluttamalla laajasti eri toimijoita huolen puheeksiottoon. Tämä koulutus on ollut hankkeen keskeinen asiakaslähtöisyyttä ja varhaista kunnioittavaa työntekijän huolen ilmaisua korostava toimintatapa. Hankkeessa on kehitetty toimijoiden käyttöön yhteistyömalleja (esim. koulun ja sosiaalityön yhteistyömalli), joista saadun palautteen mukaan ovat helpottaneet yhteistyökäytäntöjä erityisesti tilanteissa, jotka ovat monimutkaisia. Mallien yhtenä tavoitteena on ollut, että eri toimijat voivat luottaa siihen, että yhteistyökumppanin pyytäessä apua, avunpyytäjä on jo kokeillut ja käyttänyt omat toiminnanmahdollisuutensa ja perhe/lapsi tarvitsee lisätukea verkoston muilta toimijoilta. Työntekijät kuvaavat myös, että ovat alkaneet arvioimaan omaa toimintaansa siitä näkökulmasta, että ovat he käyttäneet omat keinonsa lapsen auttamiseksi. Tällainen ajattelutapa merkitsee sitä, että apua tarjotaan entistä varhaisemmin ja useammin lapselle peruspalveluissa, koulussa, neuvolassa ja päivähoidossa eikä lapsia ohjata liian helposti erityispalvelujen piiriin (tavoite 3). Yhteiset moniammatilliset koulutukset ja tilaisuudet sekä juuri ennen hankkeen alkamista toteutettu laaja lapsiperheitä työssään kohtaavien työntekijöiden huolen kartoitus ovat tuottaneet toimijoiden käyttöön yhteisiä käsitteitä. Yhteiset käsitteet ovat helpottaneet yhteisen dialogia toimijoiden välillä. Yhteismallit ja koulutuksen kautta saadut yhteiset toimintatavat on koettu käytännönläheisiksi, konkreettisiksi ja asiakastyötä tukeviksi avuiksi (5 tavoite). Hanke on tuottanut uudenlaista yhteistyökulttuuria ja se on toiminut väylänä eri toimijoiden kohtaamiselle. Esimerkiksi joidenkin yhteistyömallien tekeminen on lähtenyt liikkeelle luonteeltaan negatiivisesta pulmatilanteesta, jolloin yhteisen mietinnän avulla on päästy rakentavaan keskusteluun ja lopuksi vielä on saatu aikaan yhteistyötä helpottava toimintamalli (tavoite 5). Hankkeen kehittämistyö on edistänyt eri ammattiryhmien ja toimijoiden välistä vuorovaikutusta (aluetyöryhmät, yhteiset koulutukset, työpajat, arviointi) ja laajentanut verkostossa toimivien näkökulmaa. Verkoston tuntemus ja sen sosiaalisen pääoman hyödyntäminen on lisääntynyt (tavoite 4). Verkoston laajuus = kaikki lapsia ja perheitä työssään kohtaavat työntekijät (Lastenkulttuurista, järjestöistä lastensuojelutyöhön) ja työn kohdentaminen sekä ennaltaehkäisevään että korjaavaan työhön on tuonut kehittämistyöhön vaikeasti hallittavaa laajuutta, mutta samalla se on korostanut monipuolisia näkökulmia perheiden hyvinvointiin vaikuttamisessa. Perhepalveluverkoston kehittämistyötä on lähestytty hankkeessa monesta näkökulmasta: menetelmien käyttöönotossa ovat painottuneet lapsi- ja asiakaslähtöiset menetelmät. Yhteistyön sujuvuutta, verkoston toimivuutta ja asiakasprosessin toimivuutta on edistetty yhteistyöhön painottavalla työotteella. Verkoston ja palvelujär- 17

jestelmän tuntemus edistää siihen kuuluvien toimijoiden ammattitaidon hyödyntämistä ja tämän hyödyn arvioidaan ulottuneen myös perheille. Lopuksi Perhepalveluverkoston kehittämisessä mukana oleminen on ollut työntekijöille haastavaa. Haastavinta on ollut oman ajattelumallin muuttaminen. Erilaisten näkökulmien näkeminen voimavarana, jossa ei ole tarvetta asettua samaan putkeen, vaatii vuorovaikutusta ja kuuntelemista ja kuulemista. Vappu Karjalaisen sanoin verkostomaisen toiminnan kehittäminen on ihmisten välisen kohtaamisen ja kommunikaation kehittämistä (Seppänen-Järvelä, 2006, 263). Yhteistyöhön ja verkostoihin liittyvä kumppanuus ei tarkoita symmetrisyyttä. Kaikki eivät tee samaa eivätkä kulttuurit ole yhteneväisiä. Yhteistyön ongelmat eivät ratkea lisäämällä yhteistyön määrää. Tarvitaan yhteisiä foorumeja, oppimistiloja, vuoropuhelua, johdon tukea, avointa mieltä, malleja ja sopimuksia. Tarvitaan myös asiakasja lapsilähtöisiä menetelmiä, jotka tukevat asiakastyön kohtaamisia. Yhteistyötähän tehdään verkostoituen perhepalveluverkostoksi ensisijassa siksi, että se tuottaisi hyötyä lapsille, nuorille ja lapsiperheille. Perhepalveluverkoston kehittämisessä on ollut mukana laajasti lasten, nuorten ja lapsiperheitä työssään ja toiminnassaan kohtaavia ihmisiä. Laajan verkoston mukaan saaminen ja yhteyksien rakentaminen on vähentänyt hallittavuutta, mutta aivan varmasti se on tuonut mukanaan rikkautta. Evääksi tulevaisuuteen voisi Tom Arnkiltin sanoin vain todeta, että kehittämistä ei voi aloittaa, sitä voi vain jatkaa. Yksinkertaisesti sanottuna verkko koostuu ihmisistä, jotka puhuvat ja toimivat keskenään. Verkon rakentaminen on mieluummin verbi kuin substantiivi. Tärkeää ei ole verkko, valmis rakenne, vaan sen saavuttamisen prosessi, se kommunikaatio, joka loi yhteyksiä ihmisten ja ihmisryhmien välille. (Virtanen,1987) Kirjallisuutta Launis Kirsti (1994). Asiantuntijoiden yhteistyö perusterveydenhuollossa. Jyväskylä, Stakes Seppänen-Järvelä Riitta, Vappu Karjalainen (toim.) (2006). Kehittämistyön risteyksiä. Vaajakoski, Stakes Virtanen Matti (1987). Tehtaasta studioon. Hanki ja Jää. Helsinki 18

Robert Arnkil Arvioinnin ja konsultoinnin sanomaa Olen toiminut Kotkan Lastentalo-toimintamallin kehittämishankkeen kriittisenä ystävänä arvioinnin ja konsultoinnin merkeissä muutamissa työpajoissa. Seuraavassa jälkiviisaita ajatuksia tuosta mielenkiintoisesta yhteisestä matkasta. Kriittisellä ystävällä, jollaiseksi olen konsultointiroolini halunnut ymmärtää, on kaksi toisiinsa liittyvää tehtävää: yhtäältä, ystävän tavoin, tunnen myötätuntoa niiden hyvin moniulotteisten ongelmien ratkomiseen, jotka ovat ajankohtaisia Suomen kuntakentässä. Samalla, ystävän velvollisuutena on myös sanoa, parhaan ymmärryksenä mukaan, mikä hänen mielestään ei vielä ehkä ole kohdallaan. Lastentalo-toimintamalli on ilman muuta mielekäs ja ajankohtainen toimintakulttuurin kehittämishanke Suomen kuntakentässä. Pitkän sektori- ja ammattikeskeisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen jälkeen on Suomessa ja kaikissa pohjoismaissa, joissa on laajavastuiset kunnat tultu tavallaan tien päähän tässä sektoroituneisuudessa. Tarvitaan jotain uudenlaista kokonaisvaltaisuutta, joka tavoittaa paremmin ihmisten arjen ja heidän tarpeensa, kuitenkaan menettämättä sitä lisäarvoa, joka on syntynyt erityisosaamisesta, joka on syntynyt työnjaon kehittymisen myötä. Siinäpä yhtälöä kerrakseen. Sitä yritetään ratkaista kaikkialla. Takana on kuitenkin monikymmenvuotinen perinne ratkoa ja johtaa asioita tietyllä tavalla, aina budjetointia, resurssien suunnittelua ja allokointia myöten. Lähtökohtaisesti siten jokainen hanke, joka yrittää ylittää tämän perinteen on aina altavastaaja ja sen tulokset haihtuvat melko pian, ellei tapahdu jotain tärkeää muutamissa ratkaisevissa kohdissa. En tunne Lastentalon tilannetta niin hyvin, että pystyisin tarkasti arvioimaan, missä määrin sen toiminnassa nämä muutamat ratkaisevat asiat on riittävässä määrin onnistuttu ratkaisemaan, mutta haluan tällä viestilläni houkutella kotkalaisia ja heidän kumppaneitaan pohtimaan jatkossa, miten näitä asioita voisi mahdollisesti vahvistaa, niin että parhaat tulokset Lastentalosta säilyvät ja kehittyvät edelleen. Käytin työpajoissa oman ajatteluni ja dialogin käymisen taustana mallia, jota nimitän 360-asteen arviointimalliksi. Ajatuksena on, että jokaisella hankkeella on haasteena, kohtuullisen ajan puitteissa (mikä tuo aika on, riippuu tapauksesta, mutta muutamia vuosia se on) pystyä riittävän hyvin kytkeytymään seuraaasioihin: (1) Niihin asiakkaisiin / kansalaisiin, joiden tarpeista ja palvelusta on kysymys. Tämä on tietys viin ti itsestään selvääkin, mutta pohjoismaisella hyvinvointikoneistolla on aika pitkä perinne ratkoa yhteiskunnan ja asiakkaiden ongelmia itseriittoisesti, ilman että asiakasta on TO DELLA kuultu ja kytkeydytty hänen arkeensa. (2) Hyödyntää aikaisemmin tehtyä / keksittyä. Hankkeet markkinoidaan useimmiten niin, että tarkoituksena on tehdä jotain uutta. Siinä on tavallaan sisäänrakennettuna ajatus, että se mitä aikaisemmin on tehty, ei ole hyvää, mikä ei usein pidäkään paikkaansa. Usein on myös niin, että se mitä uutena lähdetään yrittämään, on jo tehty jossain muualla, eikä kannattaisi ryhtyä keksimään polkupyörää uudelleen. Riittäisi, kun rasvaisi kettingit ja laittaisi ohjaustangon suoraan. (3) Luoda hankeaikana toimivat yhteydet sekä pysyviin että tilapäisiin kumppaneihin, eli lähinnä palveluihin ja ajankohtaisiin projekteihin. Suomalaiselle kehittämiselle on ollut ominaista projektien ylitarjonta, kun haasteena pikemminkin olisi ettei emotoiminnan ja projektin/hankkeen välillä olisi mitään varsinaista rajaa, vaan emotoiminta sisältäisi luontevana, jatkuvana toimintana, projektimaisen, hankkeistavan työtavan, jolloin juurruttaminen tapahtuu koko ajan. (4) Kytkeytyminen johtamiseen, niin virkamies kuin poliittiseenkin johtoon on tietenkin yksi ratkaisevan tärkeä ulottuvuus. Jälleen, kehittämiselle on liian usein ominaista, että kehittäminen ikään kuin delegoidaan projektille ja sitten odotetaan, että se joskus raportoi johdolle. Tällainen lineaarinen ylhäältä seuraamisen malli ei, varsinkaan tämän päivän muutoksissa, toimi ollenkaan. Johdolla pitää olla elävä omakohtainen tuntuma kehittämiseen ja mahdollisuus tukea ja reagoida hankkeen käänteissä ja ongelmakohdissa ja ajoissa valmistella parhaiden tulosten jatkon varmistamista. (5) Hankkeen sisäinen yhteistyö, vuoropuhelu ja vertaisoppiminen hankeen aikana on aina ratkaisevan tärkeä onnistumisen edellytys. Hanke on aina tavallaan uudenlaisen, aikaisempaa 19