Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Dosentti Elina Kontu Helsingin yliopisto Opettajankoulutuslaitos, Erityispedagogiikka
Kohderyhmä Pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaat pidennetyt Laaja-alaiset oppimisvaikeudet, vammaisuus (kehitysvammaisuus, autismin kirjo), psyykkiset sairaudet Erityisen tuen tarve Varhaiskasvatuksen (esikoulusta) siirtyvät lapset
Ammatti-identiteetti Vahvuus vai rasite Korostetaan ammatti-identiteetille vastakkaisia seikkoja, kuten yliammatillisia kompetensseja, moniammatillisuutta, ammatillisten rajojen ylityksiä, ammatillista liikkuvuutta ja joustavuutta sekä elinikäistä oppimista ja jatkuvaa uusiutumista Työntekijän käsitykset itsestä suhteessa työhön ja ammattiin ovat entistä tärkeämpiä Yksilöllisesti rakentuva ammatillinen identiteetti ja aktiivinen toimijuus
Millaista opettajuutta tarvitaan? Aikaisemmin: Nyt: Ryhmän hallinta, aineen hallinta, ongelman ratkaisun hallinta Hallinnasta vuorovaikutukseen Ryhmän hallinnasta yhteisöllisyyden hyödyntämiseen Ryhmän virittämisestä ohjaavaan vuorovaikutukseen Aineenhallinnasta huomio oppimisprosesseihin
Kaikkien koulu Opetuksen tavoite: oppilaiden osallisuuden varmistaminen, kaikkien oppilaiden kuuluminen yhteisöön Eheyttävä erityttäminen Kohteena oppimisen laatu ei opittavan oppiaineksen määrä, kokemusten hyödyntäminen oppimisessa
Miten opitaan miten opetetaan? Yhteiset kokemukset ja habituaatio Käyttäytymisen opettaminen Ensin täytyy opettaa toimivaa vuorovaikutusta Lähtökohtana: havainnot, tunteet, uskomukset Havainnot Orientoitumisreaktio, yhteisten mielenkiinnonkohteiden löytyminen, jaettu tarkkaavuus Tunteet
Oppimaan oppimisen taidot tehtäväorientoitunut / emootio-orientoitunut yhteisen mielenkiinnonkohteen jakamisen taidot Kuvittelun taito, uskotteluleikki ( symoboli uskottelee merkitystään ) sisäinen puhe Merkki, tilannevihjeet, muistukkeet
Opettajan taito kohdata lapsi ja nuori Instruktiivinen kommunikaatiosuhde Dialoginen kommunikaatiosuhde Dynaaminen kommunikaatiosuhde Interprepatiivinen kommunikaatiosuhde Narratiivinen kommunikaatiosuhde
Pedagoginen kohtaaminen Opettajan tavoitteena on oppia tuntemaan henkilö ja hänen sisäistä liikettään niin pitkälle kuin se on mahdollista Opettajan tavoitteena on oppia ymmärtämään toisen tapaa ilmaista tunteita ja tarpeita Opettaja välittää henkilölle ympäristöä juuri hänelle sopivalla tavalla, niin, että hän pystyy vastaanottamaan ympäristöstä tulevan informaation ja liittämään sen osaksi omaa elämänhistoriaansa
TUNTEET Tiedostamattomat ja automaattisesti tunneprosessit Tunneilmaisu Muutokset Aivotoiminnassa Kehon toiminnassa Käyttäytymisessä Tietoinen osa tunneprosessia Tietoisuus tunnetilasta Tietoisuus tunteen aiheuttajasta TUNNEREAKTIO TUNNEKOKEMUS
Tunnekokemusten tarkastelu Mahdollistaa arvioinnin yksilön suhteesta ympäristöönsä Tietoiset tunnekokemukset toimivat käyttäytymisen hienosäätäjinä Kun tulemme tietoisiksi tunnemekanismiemme toiminnasta, mielemme täyttävät tunnekokemukset eli tietoisuus siitä, että kehomme ja mielemme tila suhteessa ympäristöön on muuttunut merkittävällä tavalla (Nummenmaa, L. Tunteiden psykologia 2010, 18)
SOSIAALISTA TAITOA VOI OPPIA Oppimalla tunteita oppimalla tulemaan tietoiseksi erityisesti MIELIHYVÄN JA HÄPEÄN (=nolostuminen) TUNTEITA OPPIMALLA Nolous (häpeä) on tunne on rajoja luova tunne, jonka avulla opitaan tietoisuutta omasta toiminnasta (Huomaa: nyt ei ole puhe häpäisemisestä vaan tunteesta, jota pikku lapsi harjoittelee ensimmäisinä ikävuosinaan)
Tietoisuus tunteista - todellisuudentaju kehittäminen MIELIHYVÄ HÄPEÄ Tunteita, joiden avulla opitaan tietoisuutta ja sosiaalisia taitoja Mielihyvän avulla opitaan uskomuksia Intentioiden oppiminen: Mitä haluat? Valitse? Harjoiteltava myös: Mistä pidät? Häpeän taustalla: Vierastaminen, ujous Vierastamistilanteet yhtä tärkeitä kuin pettymysten sieto harjoittelu Oivallus häpeän tunteesta (nolostuminen, nolous) - mahdollistaa vertaissuhteet
Mitä se on, kun hävettää? Häpeä on sosiaalinen tunne Häpeää tarvitaan sosiaalisessa käyttäytymisessä Suojaa ihmistä yhteydessä turvallisuuteen Kokemus samanlaisuudesta ja erilaisuudesta lapsi alkaa verrata itseään muihin Häpeä tulee sallia, sitä ei tule sekoittaa pelkoon (jonka apuna on rohkeus) Häpeän apuna on huumori
Opettajan ohjaustapa kommunikaatiosuhde kahden ihmisen välillä On jotakin, joka on opettajan ja oppilaan / ryhmän välillä Se on ikään kuin kuminauha, jota erityisesti opettaja voi säädellä Opettaja voi tulla tietoiseksi erilaisista kommunikaatiosuhteistaan ja voi niitä vaihdella tilanteen tai tarpeen mukaan
Instruktionaalinen kommunikaatiosuhde Opettajalla on mielessään, millaisen instruktion (kysymyksen, ohjeen) hän oppilaalle esittää ja mikä on oikea vastaus Oppilas sopeuttaa omaa toimintaansa opettajan tavoitteisiin ja vaatimuksiin
Dialoginen kommunikaatiosuhde Opettaja sopeuttaa omaa toimintaansa oppilaan toimintaan Taustalla on ajatus siitä, että yksilö kehittyy suhteessa ympäristöönsä ja kehittyminen on dialogista vuoropuhelua, jossa tieto omasta itsestä ja ympäristöstä lisääntyy
Dynaaminen kommunikaatiosuhde Opettajan toiminta keskittyy tavoitteeseen Tilanteessa jatkuva intensiivisyys Tilanne edellyttää opettajan jatkuvaa arviointia siitä, kuinka suuren, oppilaan vaikuttamismahdollisuuden toimintaan, tulisi kussakin tilanteessa olla Opettaja antaa vihjeitä, millä tavoin ongelma tulisi ratkaista
Interpretatiivnen kommunikaatiosuhde Opettaja toistaa oppilaan viestit sellaisena kuin oppilas ne ilmaisee On kyse toisen ilmaisujen tulkinnasta / tulkkisuhteesta, osittain myös ilmaisujen ylitulkinnasta tai tuplaamisesta
Kollektiivinen kommunikaatiosuhde Ryhmällä, johon opettaja myös kuuluu, on yhteinen tehtävä tai idea, jota yhdessä työstetään ja sen ympärillä jammaillaan Opettajan kommunikaatiosuhde on tasavertaista, samalla portaalla olemista Luodaan yhdessä ryhmän yhteistä tarinaa
Tavoitteena on onnellinen lapsi ja nuori jonka kanssa kulkeva aikuinen voi olla yhden askeleen edellä hänen kehityksensä tukemisessa Yhteisten mielenkiinnonkohteiden löytyminen ja yhdessä toimintaan sitoutuminen auttavat lasta oppimaan
Tunteista ja havainnoista hyvään vuorovaikutukseen ihminen elää suhteessa ympäristöönsä Vuorovaikutuksessa viestitään tunteita, ajatuksia, tahtoa, toiveita, aikomuksia, suunnitelmia, uskomuksia Toimiva vuorovaikutus edellyttää toistuvaa mukautumista toisen ihmisen psyykkisiin prosesseihin sosiaalisissa tilanteissa
Kommunikoinnin ydin läsnäolo! Millainen minä olen? Muokkaanko omaa viestintätapaani vastaamaan toisen henkilön tarpeita? Millä tavoin olen läsnä erilaisissa kohtaamisissa? Entä yhteisömme? Millä keinoin kuuntelemme yhteisömme jäseniä ja toisiamme ja millä tavoin olemme läsnä erilaissa kohtaamisissa? Millaista tietoa olemme hankkineet? Kuinka kokeilemme uusia ideoita arjessa? Miten rohkaisemme itseämme ja muita? Varhaisen vuorovaikutuksen elementtejä käytetään aktiivisesti ja tietoisesti hyväksi komminkointitilanteissa
Katseen lapseen minä (ihminen itse) kulttuuri kommunikaatio