TIETOTEKNIIKAN INTEGROINTI LASTEN OPPIMISEEN JA OPETUKSEEN PÄIVÄKOTITOIMINNASSA

TIETOTEKNIIKAN INTEGROINTI LASTEN OPPIMISEEN JA OPETUKSEEN PÄIVÄKOTITOIMINNASSA Lähtökohtia, tavoitteita ja käytännön sovelluksia Helsingin Läntisen sosiaalikeskuksen päiväkodeissa TOIM. MARTTI SIEKKINEN MIKKO OJALA LÄNTINEN SOSIAALIKESKUS HELSINKI 1996

SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO FT Mikko Ojala KL Martti Siekkinen Päivähoidon tarkastaja Henni Ilmolahti.... 1 2. TOIMINTASUUNNITELMA TIETOKONE LASTEN OPPIMISYMPÄRISTÖNÄ -PROJEKTIIN FT Mikko Ojala KL Martti Siekkinen... 6 3. TIETOTEKNIIKAN INTEGROINTI LASTEN OPPIMISEEN VARHAISKASVATUKSESSA: LÄHTÖKOHTIA, TAVOITTEITA JA HAASTEITA KL Martti Siekkinen... 15 4. MIKSI KANNATTAA PANOSTAA TIETOKONEAVUS- TEISEEN OPPIMISEEN JO ENNEN KOULUIKÄÄ? FT Mikko Ojala... 29 5. TIETOKONEEN KÄYTTÖ LAPSIRYHMISSÄ Päiväkodinjohtaja Ritva Huhtinen Päiväkodinjohtaja Jarkko Lahtinen... 42 6. KIDWARE-OHJELMAN KÄYTTÖ LAPSEN KIELELLISEN KEHITYKSEN TUKENA Lastentarhanopettaja Päivi Toikka Lastentarhanopettaja Airi Ojala Lastentarhanopettaja Ulla Syrjänen... 47 7. KIDWARE-OHJELMA MATEMAATTISEN TOIMINNAN KEHITTÄMISESSÄ Lastentarhanopettaja Marja-Leena Kolho Lastentarhanopettaja Riitta Palko... 56 8. KIDWARE LUOVASSA TOIMINNASSA Lastentarhanopettaja Riikka Heloma Lastentarhanopettaja Pirjo Kantola... 61

9. TIETOKONE LUONTO- JA YMPÄRISTÖKASVATUKSESSA Lastentarhanopettaja Leena Bergström Lastentarhanopettaja Päivi Horn Lastentarhanopettaja Taina Lehtonen... 71 10. TIETOKONE MONIVAMMAISEN LAPSEN KÄYTÖSSÄ Puheterapeutti Laura Aaltio-Kostet... 73 11. KIDWARE-OHJELMAN KÄYTÖSTÄ ERITYIS-PÄIVÄHOIDOSSA Erityislastentarhanopettaja Nea Cederberg Päiväkodinjohtaja Kirsti Alanko Päiväkodinjohtaja Satu Järvikallas Erityislastentarhanopettaja Anu Pietarinen... 74

1 1. JOHDANTO FT Mikko Ojala KL Martti Siekkinen Päivähoidon tarkastaja Henni Ilmolahti. Varhaiskasvatuksen alueella toimivat opettajat, kouluttajat ja tutkijat ovat viime vuosien aikana ympäri maailmaa saaneet runsaasti uutta tietoa ja pohdittavaa, joka liittyy tietotekniikan käyttömahdollisuuksiin varhaiskasvatuksessa. Tämän raportin tarkoituksena on käsitellä tietotekniikan integroinnin lähtökohtia, tavoitteita ja käytännön toimintatapoja lasten oppimiseen ja opettamiseen päiväkotitoiminnassa. Raportin alkuosassa käsitellään tietokoneprojektin taustaajattelua ja loppuosassa esitellään Läntisen sosiaalikeskuksen opettajien laatimia toimintatapoja valitun ohjelmiston integroinnista päiväkodin opetustoimintaan. Valtioneuvoston kehittämispäätöksen mukaan Joensuun yliopiston varhaiskasvatuksen tehtävänä Suomessa on kehittää varhaiskasvatuksen opetusta ja tutkimusta. Tässä aktiviteetissa kansainvälinen varhaiskasvatukseen liittyvä tutkimus- ja kehittämistyö on asteittain muodostunut yhä keskeisempään asemaan. Merkittävänä lähtökohtana kansainväliselle tutkimusaktiviteeteille voidaan pitää Joensuun yksikössä 1980-luvun lopulla käynnistettyä laajaa 15 maata käsittelevää IEA Preprimary Studyyn, jonka tarkoituksena on analysoida ennen kouluikää tapahtuvan kasvatuksen ja opetuksen puitteita, prosesseja ja tuotoksia ikävuosina 4-7. Tämän vieläkin käynnissä olevan projektin yhteydessä tutkimukseen osallistuvilla on tarjoutunut mahdollisuus tutustua varhaiskasvatuksen kehittämisen uusimpiin ideoihin kiehtovassa ja ainutlaatuisessa monikulttuurisessa kontekstissa, joka on avautunut tutkimusalueen yhteydessä tapahtuvassa yhteisvastuullisessa aktiviteetissa. IEA Preprimary projektia koordinoi USAssa High/Scope Educational Research Foundation Michiganista.

Säätiö on erittäin tunnettu varhaiskasvatuksen kehittämis- ja tutkimusyksikkö, joka on 1960-luvulta lähtien tutkinut ja tukenut lasten kehitystä ja aktiivista oppimista edistävää opetustoimintaa. Tämän säätiön puitteissa jo 1970-luvulla aloitettuun lapsiin ja tietokoneisiin liittyvät tausta-ajatukset ja käytännöt ovat luoneet yhden perustavan kulmakiven tietokoneprojektimme taustoihin. IEA Preprimary Study -projektin tuloksia on esitelty useissa NAEYC (National Association for the Education of Young Children) -organisaation vuosittaisissa konferensseissa, joiden kautta Joensuun yliopiston tutkimusryhmä (kansallinen tutkimusjohtaja FT Mikko Ojala ja KL Martti Siekkinen) solmi yhteistyösuhteita Dr. John Raderin ja Dr. Suzanne Thouvenellen (Mobious Corporation, Virginia) sekä Dr. June Wrightin (University of Maryland, nykyisin Eastern Connecticut State University) kanssa. Näiden henkilöiden yhteistyönä on kehitetty lukuisia laadukkaita varhaisvuosien tietotekniikan sovelluksia ja teoreettista sekä käytännöllistä tietoa alan opettajien kouluttamiseksi tietotekniikan käyttöön erityisesti Head/Start organisaation puitteissa 1970-luvun alusta lähtien. 2 Kaikenkaikkiaan tästä yhteistyöstä näiden tahojen kanssa muodostui se ratkaiseva vaikutin, jonka ansiosta lasten tietotekniikan kokeilu- ja kehittämishanke käynnistyi vuoden 1992 syksyllä Joensuussa, Helsingissä, Leppävedellä ja Puumalassa. Keskeisenä ajatuksena tässä tietotekniikkaan liittyvässä projektissa on ollut ajatus, että lasten aktiivista oppimista voidaan parhaiten edistää sellaisissa avoimissa oppimisympäristöissä, joissa lapsi voi suunnata omaa oppimistaan lähes rajoituksetta kehittymisen ja oppimisen lukemattomille alueille. Tietokoneprojektiin valittiin monien ehdokkaiden joukosta KIDWAREohjelmisto siksi, että ohjelmistokokonaisuus uusine suunnitteluideoineen painotti erityisesti mahdollisuuksia integroida lasten tietokoneavusteista oppimista päiväkodin tai esikoulun muuhun toimintaan.

Tämä Lapset ja tietokone -projektin nimellä aloitettu kehittämis- ja kokeiluhanke tunnetaan nykyisin Computer Discovery Project in Four Cultures: Finland, USA, Puerto Rico and Australia, sillä aluksi USAn ja Suomen tutkijoiden, kouluttajien ja opettajien projektissa kehittämä tietotekniikkaan liittyvä ajattelutapa on alkanut laajeta voimakkaasti myös muihin maihin. 3 Tässä raportissa esitellään Helsingin läntisen sosiaalikeskuksen alueella toimivien päiväkotiyksiköiden kanssa toteutettua tietokoneprojektia. Toiminnasta läntisen sosiaalikeskuksen kanssa muodostui varsin pian keskeisimmäksi Joensuun yliopiston yhteistyötahoksi uudista tukevan johdon ja innokkaiden opettajien vuoksi. Keväällä 1992 Vuorilinnan ja Lapinmäen päiväkodit aloittivat yhteistyön Joensuun yliopiston lastentarhanopettajankoulutuksen kanssa, joka laajennettiin pian sosiaalikeskuksen johtajan Sinikka Rautakiven ja päivähoidon tarkastaja Henni Ilmolahden aloitteesta muihin päiväkoteihin. Tarkoituksena oli käytännössä toteuttaa tietokoneohjelmistojen integrointia osaksi muuta päivittäistä toimintaa, kuten leikkiä, musiikkia, rakentelua, maalaamista, kirjoittamista, lukemaan oppimista jne. Pedagogisesti mielenkiintoisen ohjelmiston ansioista lapsilla oli mahdollisuus omaehtoisiin ohjelmavalintoihin ja oma kehitystason mukaiseen etenemiseen. Koska kokemukset olivat alussa rohkaisevia, haluttiin läntisessä sosiaalikeskuksessa lisätä tässä työssä mukana olevien päiväkotien määrää. Neuvotteluissa Joensuun yliopiston kanssa sovittiin projektin virallistamisesta ja määriteltiin vastuuhenkilöt ja tavoitteet. Mukaan otettiin kymmenen päiväkotia hakemusten perusteella, kustakin päiväkodista kaksi lastentarhanopettajaa.

Laitteistojen hankinnoista ja huoltosopimuksista huolehti sosiaalikeskuksen atksuunnittelija. Koska ohjelman vaatimuksista ei vielä tällöin ollut riittävästi kokemusta, joukkoon mahtui epäsopivia laitekokonaisuuksia. Tarkoituksenmukaista olisikin miettiä tarkkaan laitteistohankinnat. 4 Varsinaisen laitteiston käyttäjätuki jäi tässä vaiheessa liian vähäiseksi. Vasta 1994 saatiin Ammatti-instituutista mikrotukihenkilöksi kouluttautuva opiskelija kolmeksi kuukaudeksi näiden päiväkotien käyttöön. Jatkossa tämän tuen järjestäminen uusille toimipisteille hoidettiin tehokkaammin. Mikron käytön hyvä hallinta on perustava. Tekstin, kuvien, puheen tallentamisen ja tulostuksen hallinta vaatii aikaa ja opiskelua. Ohjelmatukea Kidware-ohjelman käyttöön antoi päiväkoti Vuorilinnan johtaja Ritva Huhtinen sekä päiväkoti Pajamäen johtaja Jarkko Lahtinen. Niiden kohdalla, joilla mikronkäytön perustiedoissa oli edelleen puutteita, näytti myös ohjelman integrointi varsinaiseen opetustoimintaan hitaalta. Käyttäjät kokoontuivat kuukausittain, jolloin selvitettiin yhdessä selvitettiin ohjelman integroinnin periaatteita ja ratkottiin myös ilmenneitä ongelmia. Käyttäjät myös opettivat toisiaan. Kukin työyksikkö kertoi vuorollaan oppimisympäristöjen järjestämisestä ja integroinnista esimerkkien valossa, tavoitteena vaihtaa tietoa, kehittää ja arvioida tietokoneiden käyttöön liittyviä toimintatapoja ja sisältöjä. Varsinaisesta teoriaopetuksesta vastasi Joensuun yliopistosta KL Martti Siekkinen. Teoriaopetus sisälsi yleiskatsauksen lasten kehitystasoon sopivista toimintaperiaatteista ja integroinnista muuhun opetus- ja kasvatustoimintaan. Kesällä 1995 oli osalla käyttäjistä jo mahdollisuus opetella multimedian käyttöä. Käsikirjoitusten laatiminen omiin ohjelmiin lapsihavainnointien pohjalta avasi aivan uuden maailman oppimiseen. Myös eri

kulttuurien ja oppimisympäristöjen kohtaaminen sekä vertailevan tutkimuksen antama tieto eri maiden toteuttamasta esiopetuksesta on lisännyt taitojamme. 5 Kaikkien kannalta on ehdottoman tärkeää, että investointi myös näkyy käytännössä. Laitteet, koulutus ja jokaisen mukanaomijan omat työtunnit. Kun mukana vuonna 1996 on jo 21 päiväkotia ja yksi perhepäivähoitaja, on osaaminen ja vastaavasti vaatimukset lisähaasteiden hoitamiseksi lisääntynyt. Miten taataan, että koko päiväkodin henkilöstö vähitellen omaksuu tämän toimintatavan? Koska kaikki mukana olevat työntekijät harjoittelevat ja kouluttavat toisiaan oman työnsä ohessa, on maltettava keskittyä ja antaa riittävästi aikaa. Työyksikössä esimiehen panos resurssien kohdentajana onkin ensiarvoisen tärkeä. Voimavaranamme on hyvin koulutettu henkilökunta.

2. TOIMINTASUUNNITELMA TIETOKONE LASTEN OPPIMISYMPÄRISTÖNÄ -PROJEKTIIN FT Mikko Ojala KL Martti Siekkinen 6 Taustaa Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana on nopea tieteen ja tekniikan kehitys luonut uudenlaisen puitteiston myös leikki-ikäisten lasten maailmaan. Teollistuneissa maissa lapset kuuluvat sukupolveen, jotka jo kasvaessaan saavat vaikutteita uudesta ns. informaatioajan tekniikasta, mikrotietokoneista. Lapset voivat saada nykyisin jo hyvin nuorina kokemusta tietokoneista omasta kodistaan joko vanhemmiltaan tai vanhemmilta sisaruksiltaan, vieraillessaan tovereidensa luona, joukkoviestimistä, mainoksista jne. Tällä tavoin tietokoneet ovat jo monien lasten todellisuutta. Kouluissa tietokoneavusteinen opetus on jo arkipäivän todellisuutta. On ilmeistä, että tietokonetekniikan aiheuttaman alkuhämmennyksen jälkeen tietokoneet leviävät suhteellisen nopeasti myös varhaiskasvatuksen piiriin (mm. päiväkoteihin). Myös Suomessa on varhaiskasvatuksen ammattilaisten taholta osoitettu yhä kasvavaa mielenkiintoa tietokoneavusteisiin opetukseen (esim. kokeilut Ristiinan, Helsingin ja Joensuun päiväkodeissa). Kuitenkin kasvattajat tuntevat usein, ettei heillä ole riittävää tietoa ja taitoa päättää sitä, voitaisiinko tietokoneita ylipäätään käyttää apuna lasten opetuksessa tai mitkä ohjelmat soveltuisivat lapsille tai millaisilla toimintatavoilla tietokone voitaisiin integroida osaksi muuta kasvatustoimintaa. Tämäntyyppisiä kysymyksiä on pohdittu jo varhaiskasvatukseen suuntautuneessa tutkimuksessa, lähinnä Usa:ssa ja Englannissa, 1980- luvulta lähtien (Siekkinen 1993).

Alkuvaiheissa henkilöstön koulutuksessa perehdytettiin opettajat tietokoneen toimintatapoihin ja käyttötaitoihin, mutta kokemuksien kartuttua huomattiin, että tämän uuden median menestyksellinen käyttö riippuu opettajien asenteesta ja tavasta integroida tietokone muuhun opetussuunnitelmaan. Tällaisen muutoksen aikaansaaminen edellyttää, että opettajat saavat riittävän määrän koulutusta, jossa huomio siirretään opettajien omiin taitoihin ja kykyihin suuntautuneesta ohjauksesta siihen, miten tietokone voidaan integroida osaksi muuta oppimiseen ja opetukseen liittyvää toimintaa sekä siihen, millaisia etuja ja hyötyjä tietokoneen käytön avulla voidaan saavuttaa (esim. Siekkinen 1993, Wright & Thouvenelle 1991). 7 Leikki-ikäisille lapsille suunnattujen opetusohjelmistojen tarjonta on kasvanut 1990-luvun aikana nopeasti ja varovaistenkin arviointien mukaan alueelle suuntautuva sekä tieteellinen että markkinaperusteinen toiminta tulee kasvamaan erittäin voimakkaasti lähivuosien aikana. Joensuun yliopisto on kehittämässä parhaillaan Eastern Connecticut State Universityn, Connecticut ja Mobius Corporation in, Washington, USA, kanssa uutta kansainvälistä lasten tietokoneiden opetuskäyttöön liittyvää tutkimushanketta (Computer Discovery Project in Four Cultures: Finland, USA, Puerto Rico and Australia). Helsingin kaupungin läntisen sosiaalikeskuksen kanssa yhteistyössä toteutettavassa hankkeessa on tavoitteena arvioida, kokeilla ja kehittää 3-6-vuotiaille lapsille kasvatuksellisesti ja opetuksellisesti sopivia toimintatapoja päiväkotitoimintaan liittyen. Hanke liittyy Joensuun yliopiston lastentarhanopettajankoulutuksen toimintasuunnitelmaan vuosille 1992-1995 ja koordinoidaan Joensuun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa toteutettavan Computer Discovery Project -tutkimushankkeeseen liittyen.

Kehittämistoiminnan teoreettisista lähtökohdista, tavoitteista ja merkityksestä 8 Leikki-ikäisten lasten tietokoneavusteisen opetuksen toteuttamiseen liittyvien ohjelmistojen soveltuvuutta voidaan arvioida useista näkökulmista käsin. Masseyn (1988) mukaan suurin osa tietokoneiden opetuskäyttöön suunnatusta kritiikistä onkin kohdistunut ohjelmiin, ei itse tietokonelaitteistoihin. Tietokone lasten oppimisympäristönä -hankkeessa huomio kohdistuu ohjelmiin, sillä ohjelma muodostaa sen informaatiokokonaisuuden, joka tietokoneessa käytettäessä luo puitteita lasten oppimiselle. Viimeaikaisin lasten tietokoneavusteiseen opetukseen suuntautunut tutkimus on osoittanut, että opetusohjelmien avulla voidaan edistää lasten oppimista, mutta käytettävien ohjelmien laadulla on yhteyttä siihen, miten niitä voidaan käyttää opetuksessa ja erityisesti siihen, miten lapset hyötyvät ohjelmista (mm. Haugland 1992; Rowland & Scott 1992; Haugland & Shade 1990; Hohmann 1990; Computers in Head... 1990, Simon 1985). Toimintaperiaatteiden kehittämisessä käytetään apuna USA:ssa suoritettua kehittely- ja tutkimustyötä (esim. Haugland & Shade 1990; Hohmann 1990; Buckleitner 1989; Wright & Thouvenelle 1989), joissa arvioinnin lähtökohtina on korostettu lapsikeskeistä pedagogiikkaa. Näkökulman mukaan lapsien aktiviteettien ja toimintamateriaalien tulee soveltua tietylle ikäryhmälle ja tukea lapsen yksilöllistä kasvua ja kehittymistä. Kasvattajan tehtävänä on suunnitella kasvuympäristön aktiviteetit ja materiaalit sellaisiksi, että lapsilla on mahdollisuus toimia myös aikuisten ohjaamien aktiviteettien lisäksi lapsen omaan valintaan perustuvissa toiminta- ja oppimisympä-

ristöissä. Kasvattajan tavoitteena on toteuttaa kasvuympäristö, jossa lasten rooli oppimisessa on aktiivinen ja jossa ympäristö sekä lapsen kasvattajat tukevat lasten sosiaalista, emotionaalista, fyysistä ja kognitiivista kehittymistä. (ks. Hohmann et al. 1979, Wright & Thouvenelle 1989). 9 Periaatteeseen liittyen tietokoneympäristö luo lapsille yhden uuden maailman, jonka puitteissa lapset opettelevat toimimaan ja toiminnan kautta hallitsemaan uusia asioita. Opetusohjelmien käsitteellisen sisällön tulisi olla periaatteen mukaan täsmällisiä ja valottaa sisältöjä useista näkökulmista. Tavanomaisemmin ohjelmia on laadittu laskemisen ja lukemisen valmiuksien opetteluun. Ohjelmien sisällöllisten piirteiden tulisi myös tukea, rikastuttaa ja laajentaa kasvuympäristön muita aktiviteetteja kuten esim. erilaisia leikkejä, musiikkia tai muita luovia toimintoja. Kuitenkin tietokoneiden hyödyntäminen lasten oppimisprosessissa riippuu voimakkaasti siitä, miten järkeviä päätöksiä lasta kasvattavat aikuiset tekevät. Esim. peli- ja opetusohjelmien vaatimissa lasten taidoissa ja toimintalogiikoissa on eroja, eikä ole ilmeisesti yhdentekevää, mitä lapset tietokoneilla tekevät (ks. Asikainen 1990). Kaiken kaikkiaan monissa leikki-ikäisille lapsille suunnatuissa opetusohjelmissa havaittu eroja siinä, miten lasten kehityksen erityispiirteet ovat huomioitu ja millaisille sisältöalueille ohjelmat ovat tarkoitettuja. Kuitenkin tietokoneohjelmat, kuten myös muutkin kasvatukseen ja opetukseen tarkoitetut materiaalit, voivat välittää erilaisia kulttuurisia arvoja. Se, miten tällä hetkellä muulla kehitetyt ohjelmistot (esim. Usassa, Englannissa, Ranskassa ja Venäjällä) soveltuvat maamme varhaiskasvatukseen, tarvitsisi sekä alan käytännön kasvattajien että tutkijoiden tarkkaa arviointia luonnollisissa toimintaympäristöissä. Ohjelmistotarjontaa ohjaavat voimakkaasti markkinointiin ja kaupallisuuteen perustuvat intressit ns. edutainment (education and entertainment) ideologia. Toistaiseksi ei ole myöskään kehitetty maahamme soveltuvia arviointikriteerejä, joiden

avulla ohjelmistojen hankintaa ja arviointia voitaisiin systematisoida. On ilmeistä, että monissa päiväkodeissa käytetään jo erilaisia ohjelmia, mutta kokemus on vielä hyvin kirjavaa ja sattumanvaraista. Siitä, miten laajasti pienet lapset käyttävät Suomessa tietokoneita etenkin omassa kodissaan ei ole ilmeisesti tietoa. Toimintaperiaatteiden kehittäminen auttaisi esikouluja ja päiväkoteja tarkoituksenmukaisten ohjelmien hankinnassa. Tarkoituksenmukaista olisi myös se, että yksiköiden opettajat järjestäisivät lasten vanhemmille tietokoneiden opetuskäyttöön liittyvän tutustumisjakson esim. teemapäivän. 10 Projektin toteuttaminen Joensuun yliopiston taholta yhteistoiminnasta vastaavat KL Martti Siekkinen ja FT Mikko Ojala. Martti Siekkinen vastaa projektin sisältöön liittyvästä yleisestä ohjannasta ja Mikko Ojala toimii projektin tieteellisenä asiantuntijana. Läntinen sosiaalikeskuksen taholta yhteistoiminnasta ja koordinoinnista vastaavat Sinikka Rautakivi, Ritva Huhtinen, Henni Ilmolahti ja Lassi Laine. Projektin käynnistämiseen liittyi seuraavia toimintoja. Läntinen sosiaalikeskus valitsi yksiköt projektiin syyskuussa 1993. Koska hankkeen tavoitteena on kehittää ja demonstroida lasten kehitystasoon soveltuvia toimintatapoja, on kokeiluyksiköiden valmistauduttava jakamaan tietoa toiminnastaan ja osallistuttava koulutuksiin ja kokoontumisiin, jotka liittyvät tietokoneen opetuskäyttöön lasten kanssa. Toimintaan liittyen kokeiluyksiköiden tulee sitoutua toimimaan yhteistyössä Joensuun yliopiston lastentarhanopettajankoulutusyksikön kanssa koulutusta ja käyttöä koskevassa tiedossa. Hankkeen aikana kootaan kirjallista ja audiovisuaalista aineistoa lasten ja opettajien toimintaan liittyen.

Projektiin liittyvien päiväkotien henkilöstölle järjestettiin erilaisia koulutusaktiviteetteja sekä seurattiin ja arvioitiin projektin toteutumista sekä opettajien että johtoryhmän toimesta seuraavilla keinoilla. 11 Aluksi järjestettiin yleisluento (10 tuntia) kaikille opettajille "Tietokone lasten oppimisympäristönä" -teemasta. Opetus sisälsi teoreettisen yleiskatsauksen lasten kehitystasoon sopivista toimintaperiaatteista ja integroinnista muuhun opetus- ja kasvatustoimintaan. Luentoon liittyi käytännön esimerkkejä videoaineiston pohjalta. Ohjelmien sisällön arviointiin liittyen suoritettiin harjoitustehtäviä. Vastuuhenkilönä toimi KL Martti Siekkinen Joensuun yliopistosta. Opetusohjelmistojen käyttöön liittyvä koulutuksen ja käyttäjätuen järjestäminen. Jakson aikana perehdytään ohjelmiston käyttöön käytännön harjoitusten avulla (20 tuntia). Vastuuhenkilöinä toimivat päiväkodinjohtajat Ritva Huhtinen ja Jarkko Lahtinen. Koulutus jaksotettiin yksikkökohtaisesti. Tietokoneen käytön perusteiden koulutus ja teknisen tuen järjestäminen. Jakson tavoitteena oli välittää perustiedot atk-laitteistosta ja sen käyttöön liittyvistä tekijöistä (mm. laitteistot, käyttöjärjestelmä, ylläpito yms.). Läntinen sosiaalikeskus järjestää yksiköille teknisen tuen vastuuhenkilönä Lassi Laine. Aluevastaavien valinta ja kouluttaminen. Läntisen sosiaalikeskuksen alueella toimivista päiväkodeista valittiin 1-2 opettajaa joiden, joiden vastuulle kuuluu avustaa mukaantulevien yksiköiden henkilöstöä tietokoneiden käytössä. Joensuun yliopisto järjestää aluevastaaville erikseen koulutuksen KL Martti Siekkisen ohjaamana. Yksikkövastaavien valinta. Suosituksena oli, että jokainen yksikkö nimeää yhden yhdyshenkilön, jonka vastuulla on yksikkökohtaisen ohjauksen toteuttaminen ja yhteistoiminta aluevastaavien kanssa.

Palaute ja arviointi. Aloitettuaan tietokoneiden opetuskäytön yksiköt raportoivat kirjallisesti toiminnastaan jokaisen kuukauden lopuksi Joensuun yliopistoon. Joensuun yliopisto vastaa seurannassa käytettävän materiaalin tuottamisesta. Tavoitteena on koota systemaattista tietoa erilaisista toimintatavoista ja integrointiperiaatteista muuhun opetus- ja kasvatustoimintaan. Johtoryhmän kokoontumisessa arvioitiin syksyn 1993 aikana tapahtunutta toimintaa sekä koulutuksen riittävyyttä. 12 Kuukausipalaverit. Yksiköiden henkilöstön kuukausikokoontumiset aloitettiin keväällä 1994. Kokoontumisien tavoitteena on vaihtaa tietoa, kehittää ja arvioida tietokoneiden käyttöön liittyviä toimintatapoja ja sisältöjä. Kokoontumisien johtamisesta vastaavat aluevastaavina toimivat opettajat, jotka laativat yhteenvedon toiminnasta Läntisen sosiaalikeskukselle ja Joensuun yliopistolle. Aluevastaavat voivat tehdä tarvittaessa aloitteita lisäkoulutuksen ja ohjauksen järjestämisestä. Monikulttuurisuus ja kansainvälistyminen. Keväällä 1994 jatkosuunnitelmat liitettiin Computer Discovery Project -hankkeeseen, jossa painotetaan enemmän lasten oppimisprosessin tuntemiseen liittyviä tietoja ja taitoja. Kansainvälisiä kesäinstituutteja on järjestetty kesällä 1994 Eastern Connecticut State Universityssa, USA, teemasta "In-depth look at children s active learning when using the microcomputers as a learning environment" sekä kesällä 1995 Joensuussa ja Helsingissä teemasta "Developing a Multimedia Vision of Children's Learning". Lähteet Asikainen, E. (1990). Lasten ja nuorten suhtautuminen tietokoneeseen ja teknistyvään tulevaisuuteen. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisusarja A. Tutkimuksia 36. Jyväskylän yliopiston monistuskeskus. Jyväskylä.

Buckleitner, W. (1990). Survey of Early Childhood Software. High/Scope Educational Research Foundation. Ypsilanti, MI: High/Scope Press. Computers in Head Start Classrooms. (1990). Alexandria, Virginia; Mobius Co. Haugland. S. (1992). The Effect of Computer Software on Preschool Children s Developmental Gains. Journal of Computing in Childhood Education, 3 (1), 15-30. Haugland, S. & Shade, D. (1988). Developmentally appropriate software. Young Children, 43 (4), 37-43. Hohmann, C. (1990). Young Children & Computers. High/Scope Educational Research Foundation. Ypsilanti, MI: High/Scope Press. Hohmann, C., Banet & Weikart, D. (1979). Yong Children in Action. Ypsilanti, MI: High/Scope Press. Massey, C. (1988). The impact of the use of microcomputers on the development of mathemathical concepts in preschoolers at early childhood education. State University of New York at Buffalo. U.M.I. Dissertation Information Services. Ann Arbor. Rowland, K. & Scott, D. (1992). Promoting Language and Literacy for Young Children Throught Computers. Journal of Computing in Childhood Education, 3 (1), 55-62. Simon, T. (1985). Play and learning with computers. Early Child Development and Care., 19 (3), 69-78. Wright, J. & Thouvenelle, S. (1989). KIDWARE2 Learning Center. Classroom Guide. Alexandria, Virginia: Mobius Co. 13

3. TIETOTEKNIIKAN INTEGROINTI LASTEN OPPIMISEEN VARHAISKASVATUKSESSA: LÄHTÖKOHTIA, TAVOITTEITA JA HAASTEITA KL Martti Siekkinen 14 Johdanto Pienten lasten kasvatuksen ja opetuksen sisällöt sekä toimintatavat ovat 1990- luvun aikana muuttumassa voimakkaasti maassamme. Yhtenä merkittävänä piirteenä on havaittavissa se, että lapsille tarjottavien varhaisten kokemusten laatua ja sisältöä on pyritty kehittämään erilaisten hankkeiden avulla. Opetussuunnitelmien sisällöt ja opetusmenetelmät ovatkin olleet erityisenä mielenkiinnonkohteena uudessa lasten esi- ja alkuopetuksen järjestämisessä. Alueeseen liittyvää perusopetusta on myös samalla muutettu voimakkaasti. Tämän muutoksen taustalla on useita erilaisia ja monisyisiä sekä sisäisiä että ulkoisia tekijöitä, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet viimeaikaisiin lasten esi- ja alkuopetuksen kehittämisvaatimuksiin ja myös siten osaltaan luoneet uusia haasteita alan kehittämiselle. Etsittäessä uusia vaikutuksia maamme esiopetukselle yksi aikakautemme innovaatioista -mikrotietokoneet- ovat myös ilmestyneet yhä laajenevasti päiväkotiympäristöihin. Vaikka mikrotietokoneet ovatkin yleistyneet maassamme, ei niiden käyttöä ei olla vielä kuitenkaan yleisesti hyväksytty. Tämän ilmiön taustalla lienee yhtäältä alan opettajien henkilökohtaiset tekijät tai toisaalta taloudellisen laman aiheuttama resurssipula. Henkilökohtaisista syistä lienee ns. teknofobia tärkein. Mikrotietokoneet koetaan vieraiksi pienten lasten käytössä, sillä oppimisympäristöä arvioidaan apriorisen, ehkä verrattain kapea-alaisenkin

tiedon varassa. Tämä ilmeni vielä 1990-luvun alussa maassamme selvästi havaittavana institutionaalisena epäilynä yleensä mitä tahansa toimintatapaa kohtaan, joka haastoi perinteisiä toimintatapoja. Tästä epäilystä huolimatta erilaiset teknologian sovellukset ovat tulleet tavanomaisiksi lasten jokapäiväisessä elinympäristössä; televisio ja videot ovat lasten arkipäivää, taskupuhelimia ja fakseja on kaikkialla ja tietokoneita käytetään jokaisessa kaupassa ja toimistossa tms. (Siekkinen et al. 1995) Myös äskettäin käynnistetyt uudet hankkeet, esim. telematiikkaprojektit lasten esiopetukseen liittyen lisäävät jatkuvasti uusia toimintamahdollisuuksia. 15 Kaikenkaikkiaan pienten lasten kasvattajat ja opettajat ovat ilmeisesti yksi laajimmista ammattiryhmistä, joille tietokoneet ja niiden käyttömahdollisuudet lasten kanssa ovat vielä tuntemattomia. Teknologiaan liittyvien kokemuksien, joita lapsilla on nykyisin ja joita lasten opettajilla omassa lapsuudessaan oli, on valtava ero. Omien aikaisempien kokemuksien puuttumisen vuoksi voivat tietokoneiden käyttöön liittyvät ajatukset tuntua täysin vierailta alan käytössä. Kaikenkaikkiaan tietokoneiden järkevä käyttö päiväkodeissa riippuu paljolti siitä tiedosta, mitä tietokoneiden avulla voidaan tai ei voida tehdä. Ns. optimaalisen opetussuunnitelman laadintaan tietokoneisiin liittyen ovat alan tutkijat (ks. esim. McCraw & Meyer 1995) esittäneet sisällytettävän suhteellisen yksimielisesti seuraavia osatekijöitä: 1. Tietokoneet sijoitetaan luokkahuoneeseen eikä erilliseen toimintatilaan tai ns. tietokonelaboratorioon, 2. Opettajan tulee tuntea ohjelmat ja hallita tietokoneen käyttö, 3. Interaktiivinen tai lapsen löytämistä ja omia havaintoja rohkaiseva ohjelma. Näiden lisäksi merkittäväksi ovat muodostuneet myös opettajien käsitykset lapsen oppimisesta ja opettamisesta; ns. konstruktiivisesti ajattelevien lasten ohella laadullisesti hyvä tietokoneympäristössä toteutettava oppiminen edellyttää konstruktiivisesti ajattelevia opettajia (Ojala, Siekkinen, Wright 1996).

16 Interaktiivisen oppimisen haasteita Interaktiivinen oppimismateriaalin sanotaan tekevän oppimisesta hauskempaa, mutta todelliset hyödyt lienevät vielä laajemmat. Tavoitteena ei ole oppimisen helpottaminen sinällään, vaan oppimisen haasteellisuuden kohottaminen. Parhaimmillaan interaktiiviset tietokoneympäristössä toimivat mikromaailmat lasten oppimisympäristöinä eivät perustu ulkomuistiin, jäljentämiseen tai toistavaan oppimiseen, vaan ne vaativat keskittymistä ja syvällistä osallistumista, oman tekemisen kautta oppimista. Tämän vuoksi interaktiivisen multimedian on mainostettu vaikuttavan erittäin voimakkaasti oppimiseen. Toisaalta interaktiivisella oppimisprosessilla on vaikutuksia asenteisiimme. Teknologia voi muuttaa ajattelua virheiden tekemisestä korjaamiseen, faktojen muistamisesta informaation käsittelyyn, yksintyöskentelystä yhteistoimintaan. Näillä periaatteilla on myös seurauksia itse oppimateriaalin, tietokoneohjelmien valintaan. Laadukkaiden lasten ohjelmasovellutusten peruspiirteinä on pidetty mm. seuraavia seikkoja. Ohjelmat käyttävät kaikkia aisteja, rohkaisevat ja vahvistavat itseluottamusta, luovat tunteen omistajuudesta, luovat aktiivisemman ilmapiirin, edistävät kommunikaatiota, eivät arvostele, uhkaa tai kilpaile ja soveltuvat esiopetuksen sisällöllisiin tavoitteisiin. Tällä hetkellä on jo saatavilla hyviä lasten ohjelmia, mutta opetussuunnitelmallista tietoa siitä, miten ohjelmia ja laitteistoja käytetään tehokkaasti pienten lasten oppimisen ja opetuksen edistämisessä ja kehittämissä, tarvitaan vielä kehittää runsaasti. Kun tietokonelaitteistoihin, ohjelmiin ja ylläpitoon joudutaan parhaimmillaan investoimaan useita kymmeniä tuhansia markkoja, on alan opettajille myös tarjottava sellaista koulutusta ja tukea että käytetty teknologia tulee jokapäiväiseen ja todella integroituun opetuskäyttöön. Jos ne aikuiset, jotka vastaavat lasten oppimisaktiviteeteista, käyttävät teknologiaa pelkästään ns. sähköisenä lastenvahtina, ei alalla tarvita ammattikoulutettua henkilöstöä!

17 Computer Discovery -projektin viitekehyksestä Kun Computer Disvocery projektia käynnistettiin 1990-luvun alussa, keskeistä oli se huomio, että maamme esikoulujen tulisi tarjota lapsille haastavampia ja intellektuaalisempia oppimiskokemuksia. Joensuun yliopiston alan asiantuntijoiden toimesta käynnistettiinkin useita erilaisia lasten esikoulutaitojen kehittämiseen liittyviä hankkeita (Siekkinen 1994). Osana tätä uudistusaaltoa alettiin useilla eri paikkakunnilla toteuttaa Computer Discovery projektia, jossa tavoitteena oli kehittää ja laatia tietokoneympäristöön soveltuvia materiaaleja ja toimintatapoja. Lapsien kehityksen suhteen lähtökohtana oli edistää sekä lasten intellektuaalista että sosiaalista kehitystä. Tätä kehittämistyötä varten on käsitteellistä perustaa laadittu useista toisiinsa liittyvistä näkökulmista käsin. Ensimmäinen, oppilas- ja lapsikeskeistä ja aktiivista opetussuunnitelmaa korostava näkökulma, painottaa lasten välitöntä vuorovaikutusta heille todellisien ja merkityksellisten kohteiden kanssa. Tässä ns. konstruktiivisessa näkökulmassa oppiminen ja opetus perustuu voimakkaasti lapsen oman yksilöllisen ymmärryksen ja oppimisen edistämiseen sellaisissa oppimisympäristöissä, joissa lasten syväsuuntautunutta oppimista voidaan stimuloida säilyttämällä lapsen oma mielenkiinto toimintaan (esim. Spodek et al. 1991). Tämä perspektiivi painottaa lapsen ymmärryksen omaehtoisen rakentamisen tukemista ja lasten aktiivista roolia omien oppimisaktiviteettiensa suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa (Ojala 1993). Tämä puolestaan luo uusia haasteita kehittää sellaisia lasten oppimisen ja kehityksen arviointimenetelmiä, joita toteuttamalla opettajat voivat koota tietoa lapsen oppimisesta ja kehittymisestä luonnollisissa oppimistilanteissa. Aktiivisen oppimisen näkökulmasta tietokoneet ovat ympäristöjä, joissa learning by doing käsite tarkoittaa fyysisten aktiviteettien lisäksi lapsen sisäisiä prosesseja kuten muutoksien havainnointia, vertailuja,