Liperin kirkonkylän osayleiskaava

LIPERIN KUNTA Liperin kirkonkylän osayleiskaava Liite 3 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P20902

maisemaselvitys, luonnos I (II) Kärkkäinen Jari Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 1.1 Yleiskuva ja sijainti... 1 2 Tutkimusmenetelmät ja käytetyt tiedonlähteet... 2 2.1 Maastotyö... 2 2.1.1 Maisema, kasvillisuus- ja luontotyyppikartoitus... 2 2.1.2 Liito-oravakartoitus... 2 2.1.3 Viitasammakko... 2 2.1.4 Lintuselvitys... 2 2.2 Lähtöaineisto... 3 2.3 Arvokkaiden luontokohteiden arvottaminen... 3 2.4 Maisemansuojelun kannalta arvokkaiden alueiden valintaperusteet... 4 2.5 Uhanalaisuusluokitus... 4 2.6 Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit... 4 2.7 Metsä- ja vesilain mukaiset kohteet... 4 2.8 Suomen kansainväliset vastuulajit... 5 3 Alueen luonnon ja maiseman yleiskuva... 5 3.1 Kallioperä ja maaperä sekä pinnanmuodot... 5 3.2 Maisemakuva... 6 3.3 Vesiluonto... 7 3.3.1 Pohjavedet... 7 3.3.2 Pintavedet... 7 3.4 Kasvillisuus... 8 3.5 Eläimistö... 10 3.5.1 Linnusto... 10 3.5.2 Muut lajit... 12 3.6 lintudirektiivilajit... 12 3.6.1 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit... 12 3.6.2 Lintudirektiivilajit... 12 3.7 Uhanalaiset, silmälläpidettävät sekä harvinaiset eliölajit... 13 3.7.1 Erittäin uhanalaiset lajit (EN)... 13 3.7.2 Vaarantuneet lajit (VU)... 14 3.7.3 Silmälläpidettävät lajit (NT)... 15 3.8 Suomen kansainväliset erityisvastuulajit... 17 4 Arvokkaat luontokohteet... 18 4.1 Luonnonsuojelukohteet... 18 4.1.1 Luonnonsuojelualueet... 18 FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, 00601 Helsinki Puh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fi Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki

maisemaselvitys, luonnos II (II) Kärkkäinen Jari 4.1.2 Kansallisesti arvokkaat kohteet... 18 4.1.3 Seudullisesti ja alueellisesti arvokkaat kohteet... 20 4.1.4 Paikallisesti arvokkaat kohteet... 25 5 Arvokkaat maisema-alueet ja -kohteet... 34 5.1 Arvokkaat kulttuurimaisemakohteet ja -alueet... 34 5.1.1 Liperin kirkonkylän kulttuurimaisema... 34 5.1.2 Simananniemen hovin kulttuuriympäristö... 34 5.1.3 Lamminniemen hovin kulttuuriympäristö... 34 5.1.4 Perinnemaisemakohteet... 34 5.2 Arvokkaat luonnonmaisemakohteet ja alueet... 35 6 Lähteet... 36 Taustakartat MML, 2014 Pohjakartat MML, 2014 Ilmakuvat MML, 2014 Kasvupaikat Metsäntutkimuslaitos, 2014 Kuvat Finnish Consulting Group Oy, ellei toisin mainita. Teksti Finnish Consulting Group Oy Liitteet Liite 1. Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Pohjavesialueet Ilmakuva alueesta Kasvupaikat Puuston ikä Selvitysalueella 2013 havaitut linnut Arvokkaat luontokohteet, uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Arvokkaat maisema-alueet ja -kohteet FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, 00601 Helsinki Puh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fi Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki

1 (37) Liperin kirkonkylän osayleiskaava maisemaselvitys 1 JOHDANTO Liperin kunta on käynnistänyt Liperin kirkonkylän osayleiskaava laatimisen kirkon kylän alueelle. Kaavoituksen tueksi kaava-alueelta on tarpeen laatia luonto- ja maisemaselvitys aiempien selvitysten puuttuessa. Selvityksestä vastasi FCG Oy:n Kuopion toimistosta biologi FM Jari Kärkkäinen, joka kartoitti alueen luontotyypit ja kasvillisuuden sekä liito-oravakohteet. Viitasammakkokartoituksen suoritti FM Janne Partanen. Linnustoselvityksen laativat Ari Parviainen ja Jari Kontiokorpi. 1.1 Yleiskuva ja sijainti Osayleiskaava laaditaan Liperin kirkonkylän ja sen lähiympäristön alueelle. Alue rajoittuu lännessä Heposelkään, pohjoisessa rajaus kulkee Kokonlammen ja Härkinlammen pohjoispuolelta, etelässä Perttisaaren kohdalta ja Tuomaanlahden eteläpuolelta. Alustava rajaus ilmenee kuvasta 1. Liperin kirkonkylä on Liperin hallinnollinen keskus ja se sijaitsee kunnan keskiosassa. Taajaman kohdalla risteävät Joensuu-Heinävesi ja Polvijärvi-Rääkkylä tiet, joiden varsille risteysalueen läheisyyteen kirkonkylä on muodostunut. Kirkonkylän näkymää hallitsee Liperin punatiilikirkko. Kirkonkylää ympäröivät laajat peltoalueet ja kaava-alueen eteläosassa maisemakuvaa elävöittävät rehevät vesistöt. Kuva 1. Osayleiskaavan alustava rajaus on esitetty punaisella pistekatkoviivalla, asemakaavoitettu alue on esitetty keltaisella.

2 (37) 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET 2.1 Maastotyö 2.1.1 Maisema, kasvillisuus- ja luontotyyppikartoitus Maastotyöt tehtiin kolmen päivän aikana, 31.5 ja 13. 14.6.2013. Ennen maastotyötä mahdolliset luontokohteet rajattiin peruskartalta ja ilmakuvilta. Maastossa kiinnitettiin huomio kasvillisuuteen, vesistöjen luonteiseen, maisemarakenteeseen sekä maaperän ja kallioperän ominaisuuksiin. Maastossa: - kirjattiin maiseman peruspiirteet (mm. maa- ja kallioperän rakenne) ja kasvillisuuden yleiskuva sekä eläimistöhavainnot - rajattiin arvokkaat kulttuuri- ja luonnonmaisemakohteet ja alueet - maiseman erityiskohteet ja maiseman häiriötekijät - rajattiin arvokkaat luontokohteet Kohteilta kirjattiin muistiin mm. kohteen luonne, puustorakenne, kasvillisuus-, kasvi- ja eläimistöhavainnot sekä uhanalaiset lajit. Kohteet valokuvattiin. Inventoitujen kohteiden kasvillisuus luokitettiin Toivosen & Leivon (2001) mukaan. 2.1.2 Liito-oravakartoitus 2.1.3 Viitasammakko 2.1.4 Lintuselvitys Maastotyöt tehtiin kolmen päivän aikana, 31.5 ja 13. 14.6.2013. Ennen maastotyötä mahdolliset liito-oravakohteet rajattiin ilmakuvilta. Liito-oravalle sopivat elinympäristöt käytiin läpi papanakartoitusmenetelmällä. Liito-orava merkitsee reviiriään papanoilla ja merkkejä on yleensä nähtävillä myös varsinaisen kevättalveen sijoittuvan kiima-ajan ulkopuolella. Papanoita löytyy erityisesti reviirillä sijaitsevien metsikön suurimpien kuusien ja haapojen alta. Lisäksi papanoita käytetään usein reviirin rajojen merkitsemiseen metsäkuvioiden reunoilla. Reviiripuiksi sopivien runkojen aluset tarkastettiin papanoita etsien. Myös muita mahdollisia merkkejä liito-oravan oleskelusta havainnoitiin. Maastotyöt suoritettiin kolmen päivän aikana, 7.5. ja 15. - 16.5.2013. Kartoitus keskitettiin kohteille, missä rannan luonne on lajin kudulle sopiva. Käyntikohteiden valinnassa käytettiin hyödyksi ilmakuva-aineistoa. Kohteessa kuunneltiin useassa pisteessä viitasammakon ääntelyä sekä etsittiin viitasammakon kutua. Kartoitustyö aloitettiin aamulla muutama tunti auringon nousunjälkeen ja töitä jatkettiin noin puoleen päivään saakka. Maastotyöt ajoitettiin aurinkoisille päiville ja ilman lämpötila oli maastotöiden aikana noin + 10-18 C. Linnustoselvitys pohjautuu kahden laskijan havaintoihin keväällä ja kesällä 2013. Vesilinnusto selvitettiin 8.5 ja 11.5.2013 sekä 15.5 ja 17.5.2013. Yölaulajahavainnointi suoritettiin 12. 13.5. välisenä yönä. Muu pesimälinnustolaskenta suoritettiin 5.14.6.2013 viitenä maastoaamuna noin klo 3.30 10.00 ja yhtenä aamuyönä (13.6.) samoin menetelmin eli sekä kiertämällä alueet soutaen (5., 10. ja 13.6.) että muita alueita kierrellen autoa apuna käyttäen (9. ja 14.6.). Selvitystyötä varten koottiin Tiira-havaintotietokannasta suojelullisesti merkittävien lajien tiedot ja muuton aikaiset havainnot.

3 (37) 2.2 Lähtöaineisto Havaitut reviirit on maastossa merkattu suoraan maastokartoille muistiin. Sää maastoaamuina oli enimmäkseen poutainen ja vähätuulinen eli olosuhteet olivat erinomaiset. Erityistä huomiota havainnoinnissa on kiinnitetty suojelullisesti merkittäviin lintudirektiivin I liitteen lajeihin, uhanalaislajistoon ja Suomen erityisvastuulajeihin (EVA). Lituselvityksestä on laadittu erillinen raportti: Parviainen, A. ja Kontiokorpi, J. 2013: Liperin kirkonkylän osayleiskaava-alueen linnustoselvitys 2013. Tulokset on koottu tähän selvitykseen. Työn kannalta keskeisimmät lähteet olivat: - Ahonen, M. 2004: Pohjois-Karjalan kulttuuriympäristöt. Pohjois-Karjalan liitto. Jokinen, P. 2013: Vuorovaikutteiset toimintatavat kaavoituksen tukena Leader -hanke, Maatilaselvitys. Liperin kirkonkylä. ProAgria Pohjois-Karjala / Maa- ja kotitalousnaiset - Grönlund, A., Lehtelä, M., Luotonen, H. ja Hakalisto, S. 1998: Pohjois-Karjalan perinnemaisemat. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 61. - Lohilahti, H. 2011: Pohjois-Karjalan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi kesällä 2010. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 28.1.2011. - Maakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Pohjois-Karjalan maakuntakaavan 3. vaihe - Oiva ympäristö- ja paikkatietopalvelu - Pohjois-Karjalan maisemaselvitys (Pohjois-Karjalan seutukaavaliitto), Liperi 1984. - Suomen ympäristökeskus, eliölajit-tietojärjestelmä (TAXON), irrotusajankohta 31.5.2013 - Suoranta, O. 2005: Kulttuuriympäristöselvitys. Eno, Joensuu, Kontiolahti, Liperi, Outokumpu, Polvijärvi, Pyhäselkä. Tekninen virasto, kaavoitus - Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009) http://www.rky.fi/read/asp/r_default.aspx 2.3 Arvokkaiden luontokohteiden arvottaminen Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen (Söderman 2003): - kansainvälisesti arvokkaat kohteet, - kansallisesti arvokkaat kohteet, - maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, - paikallisesti arvokkaat kohteet sekä - muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaat kohteet. Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA - alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LSL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat), edustavat luontotyypit ja niiden kokonaisuudet, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Lintukohteiden osalta arvotus painottuu äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten lajien esiintymiseen. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti

4 (37) merkittävät muut luontokohteet, kuten edustavat uhanalaiset luontotyypit. Lintukohteiden osalta arvotus painottuu vaarantuneisiin lajeihin. Alueellisesti ja paikallisesti arvokkaat kohteet. Alueellisesti ja paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asema-kaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet, kuten pienialaiset uhanalaiset tai silmälläpidettävät luontotyypit. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. 2.4 Maisemansuojelun kannalta arvokkaiden alueiden valintaperusteet Kulttuurimaisemaltaan arvokkaiksi kohteiksi valitaan valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaiksi todetut kulttuurimaisema-alueet ja perinnemaisemat sekä selvästi vesimaisemasta erottuvat kulttuurimaisemat. Luonnonmaisemaltaan merkittäväksi luokitetaan mm. näkymältään edustavat rantamaisemat, näkymäalueiden rajapinnat sekä kohteet, joilla on maisemallisia erityispiirteitä. Arvokkaiksi alueiksi mielletään myös edustavimmat pienvesien pienmaisemat. Arvoluokitus on luontokohteiden mukainen. 2.5 Uhanalaisuusluokitus Tiedot alueen uhanalaisista lajeista on saatu Suomen ympäristökeskuksesta (irrotusajankohta 31.5.2013) ja Tiira-tietokannasta. Maastoinventoinnin yhteydessä tehtiin myös havaintoja uhanalaisista lajeista. Luontoselvityksen uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti (Rassi ym. 2010). Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Myös luontotyypit ovat luokiteltu samalla periaatteella (Raunio ym. 2008). 2.6 Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit Luonnonsuojelulain 29 :ssä (20.12.1996/1096) määritetään seuraavat luontotyypit, joiden ominaispiirteitä ei saa muuttaa: 1) luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt 2) pähkinäpensaslehdot 3) tervaleppäkorvet 4) luonnontilaiset hiekkarannat 5) merenrantaniityt 6) puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit 7) katajakedot 8) lehdesniityt 9) avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät Suojeltavien luontotyyppien tulee olla luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia. Ne ovat harvinaisia ja usein pinta-alaltaan pieniä sekä arvokkaita luonnon monimuotoisuudelle ja maisemansuojelulle. 2.7 Metsä- ja vesilain mukaiset kohteet Metsälain 10 (20.12.2013/1085) määrittelee metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeää elinympäristöä. Monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, jotka erottuvat ympäröivästä metsäluonnosta selvästi. Erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat:

5 (37) 1) lähteiden, purojen ja pysyvän veden juoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt 2) luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset lehto- ja ruohokorvet, yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet, letot, vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot sekä luhdat 3) rehevät lehtolaikut 4) kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla 5) rotkot ja kurut 6) jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät 7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot. Vesilain mukaisten kohteiden (2: 11, 27.5.2011/587) muuttaminen/heikentäminen vaatii vesilain mukaisen lupamenettelyn. Suojelun kohteena ovat luonnontilainen alle kymmenen hehtaarin suuruinen flada ja kluuvijärvi, luonnontilainen lähde, Etelä-Suomessa sijaitseva noro tai enintään yhden hehtaarin suuruinen lampi tai järvi. 2.8 Suomen kansainväliset vastuulajit Suomella on kansainvälinen vastuu tiettyjen lajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee lähinnä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa (Rassi, ym. 2010). Suomen vastuulla on sellaisia lajeja, joiden kokonaislevinneisyys on laaja, mutta ne ovat yleisiä vain pienellä osalla aluetta, josta merkittävä osa on Suomessa (15 20 prosenttia Euroopan kannasta). Vastuulajien luettelo perustuu uhanalaisten lajien seurantatyöryhmän esitykseen. 3 ALUEEN LUONNON JA MAISEMAN YLEISKUVA 3.1 Kallioperä ja maaperä sekä pinnanmuodot Selvitysalueen kallioperä on kiilleliusketta. Maaperää leimaa laajat savimaat, joita reunustavat moreeni- ja kallioselänteet (kuva 2). Savikot ovat syntyneet muinaisjärvien pohjaan kerrostuneiden hienojakoisten maalajien paljastumisesta maanpinnan nousun kallistettua järvialtaita. Alueelle sijoittuu myös harjujakso, joka tulee Pyhäselän eteläosan Vuoniemestä ja Roukalahden kautta Liperin kirkolle ja jatkaen edelleen Heposelän Laitasaaren ja Ruotsinkaidan kautta Huistinvaaran suuntaan. Liperin kirkko sijoittuu harjuselänteelle, jossa maaperä on soramaata. Myös Riikinlahden selänne on muodostunut soramaasta. Selänteellä on Liperin hautausmaa. Selänteen eteläpuolella on karkeaa hietaa. Hietamaita on myös Ruuskankallion alueella. Hiekkamaat keskittyvät Lamminkankaan alueelle, Selkärannan, Pappilan, Linnanpellon alueille. Hiekkamaaesiintymät ovat varsin pienialaisia ja juottimaisia paitsi Lamminkankaalla. Korkeussuhteeltaan alue on alavaa. Järvet ja lammet ovat tasolla 75,9 76,6 m mpy. Pellot ovat noin 80-85 metrin tasolla, kun korkeimmat harju- tai kallioselänteet nousevat tasolle noin 90 m mpy.

6 (37) Kuva 2. Selvitysalueen maaperä. 3.2 Maisemakuva Liperin kirkonkylä sijoittuu Itäiseen Järvi-Suomen maisemamaakunnan Pohjois-Karjalan järviseudulle. Liperi edustaa Pyhäselän Höytiäisen viljelytasanko maisematyyppiä, jolle on luonteenomaista mm. suuret järvialtaat, niitä paikoin reunustavat hiekkapeitteiset kangasmaat ja savikot. Savikoita on mm. Viinijärven ja Liperin Viinijärven alueella, missä hyvin suuri osa maasta on viljelykäytössä. Lisäksi vuoden 1859 Höytiäisen järvenlaskun seurauksena veden alla olevia savikoita saatiin laajasti viljelyyn. Liperin kirkonkylä on entisen suurpitäjän hallinnollinen keskus. Liperin kirkonkylän ympäröivän alueen maisemalle on ominaista laajat pellot. Maisemakuvaa elävöittävät rehevät lammet ja kapeat vesistönosat sekä metsäiset selänteet. Kirkonkylän näkymää hallitsee jykevä Liperin punatiilikirkko, joka rakennettu vuosina 1854 1858. Liperin kirkonkylän kulttuurimaisema-alueella on maakunnallista kulttuurimaisemaarvoa ja alueella on rakennetun kulttuuriympäristön kannalta kansallisesti arvokkaita kohteita. Luonnonmaiseman osuus on varsin vähäinen.

7 (37) Kuva 3. Näkymä Riihilammen suuntaan. Kuva 4. Lamminniemen hovin kulttuuriympäristön maisemaa. 3.3 Vesiluonto 3.3.1 Pohjavedet 3.3.2 Pintavedet Selvitysalueella sijaitsee yksi I luokan pohjavesialue, Rikinlahti (0742603) (liite 1). Rikinlahden pohjavesialue sijaitsee Liperin keskustan kaakkoispuolella. Sen kokonaispinta-ala on 0,99 km² ja muodostumispinta-ala on 0,39 km². Pohjavesialueen antoisuudeksi on arvioitu 1000 m³/d. Roukalahden vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue (0742609) sijoittuu osittain kaava-alueelle. Selvitysalueen vesistöt kuuluvat Vuoksen (04) vesistöalueeseen. Yleiskaavan itäosa rajautuu Oriveden Heposelkään ja eteläosassa Telmonselkään sekä Reposelkään. Orivesi (04.311.1.001) on osa Suur-Saimaata ja pinta-alaltaan (601,3 km²) Suomen seitsemänneksi suurin järvi. Onkiveden keskisyvyys on 9,2 metriä ja suurin syvyys 74 m. Oriveden ekologinen tila on yleisesti hyvä, mutta mm. maatalouden kuormituksesta johtuen Heposelän ekologinen tila on luokitukseltaan tyydyttävä.

8 (37) Kaava-alueelle sijoittuvat lammet: 3.4 Kasvillisuus - Reilampi (04.311.1.060), pinta-ala 71,1 ha. - Riihilampi (04.311.1.061), pinta-ala 287,7 ha. - Kokonlampi (04.311.1.064), pinta-ala 16,7 ha. - Härkinlampi (04.311.1.062), pinta-ala 5,6 ha. - Vainolampi (04.311.1.063), pinta-ala on alle 1 ha. Riihilampi sijaitsee kirkonkylän itäpuolella ja se on yli kolme kilometriä pitkä ja leveimmillään se on yli kilometrin levyinen. Riihilampi on lähes kokonaan peltojen ympäröimä, paitsi itäpuolelta. Riihilampi on rehevöitynyt ja sen pintaveden ekologinen tila on välttävä. Reilampi sijaitsee noin kolme kilometriä kirkonkylältä kaakkoon Riihilammen eteläpuolella. Lampien välissä on parinsadan metrin levyinen kannas, ja lammet ovat yhteydessä toisiinsa kapean vesiväylän välityksellä. Pintaveden ekologinen tila on välttävä ja lampi on rehevöitynyt. Suorantainen Kokonlampi on kirkonkylän pohjoispuolella. Kokonlampi on kuivatettu vuosina 1957 58. Myös suorantainen Härkinlampi on laskettu järvi. Kuivatus suoritettiin vuonna 1940. Härkinlampi sijaitsee kirkonkylän koillispuolella. Rehevä Vainolampi on pieni suorantainen lampi kirkonkylässä. Selvitysalue sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä, Järvi-Suomen kasvimaantieteellisellä alueella (2b). Selvitysalue on pääasiassa kulttuuriympäristöä ja peltoalueet ovat vallitsevia. Alueen kasvillisuuteen on vaikuttanut vuosina 1957 1958 tehty Kokolammen kuivatustoimi, jonka seurauksena Kokonlammen pinta-ala pieneni merkittävästi. Ennen kuivatusta Liperin kirkonkylään ympäröi matalat rantaniityt ja korkean veden aikana vesi. Kuorinka - järvestä tulevat purot laskivat Kokonlammen kautta Kirkkolahteen. Kuivaustoimissa Oriveden tulvat estettiin, kaivettiin valtaojia ja kuivatusvedet johdettiin Kokolammen kautta Oriveteen, jonka seurauksen Vainonlammen virtaussuunta muuttui. Kuivatuksen tuloksena saatiin 205 ha maata, josta peltoa oli 60 ha, niittyä 90 ha ja loput oli laidunaluetta. Selvitysalueen metsät olivat tyypiltään vaihtelevia. Alueen pohjois- ja eteläosilla vallitseva metsätyyppi on tuore mustikkatyypin kangas (MT), mutta lehtomaista kangasta (OMT) esiintyy myös runsaasti (liite 2 ja 3). Riihilammen itäpuolella metsät ovat mäntyvaltaisia ja siellä vallitsevat kuivat tai kuivahkot kankaat. Lehtoja on varsin vähän ja ne keskittyvät rannoille, viljelyalueiden sekä virtavesien reunoille. Luonteeltaan lehdot ovat tuoreita lehtoja ja saniaislehtoja. Osa lehdoista on kulttuurivaikutteisia. Kaava-alueen edustavin lehto on Kuuselan lehto. Lisäksi alueen kasvillisuusominaispiirteisin kuuluu sisämaan tulvametsät, joita on etenekin Kokonlammen ja Vainolammen ympäristössä. Niissä varvut, jäkälät ja metsäsammalet puuttuvat, mutta heiniä, saroja ja ruohoja kasvaa runsaasti ja lajimäärä on verrattain suuri. Tulvametsissä kasvavat mm. ruokohelpi, mesiangervo, ranta-alpi, terttualpi, ojakellukka ja nokkonen. Pensaskerroksessa on runsas. Puusto on hoidettu metsätalouden tarpeen mukaan ja on useimmiten tasaikäistä. Puuston ikä vaihtelee eri kuvioiden välillä, pääasiassa puusto on nuorta tai varttuvaa, alle 80 -vuotiaita, mutta myös varttuneita metsiä, yli 80 -vuotiaita metsiä löytyy hieman etenkin Siikasaaren ja Riihilammen ranta-alueilta. Kuusi ja mänty ovat metsäympäristön vallitsevia puulajeja. Koivikot keskittyvät kirkonkylän keskustan tuntumaan. Suot ovat suurelta osin rannoilla olevia erityyppisiä luhtia. Laajin luhta on Tuomaalanlahden luhta, jossa vallitsevana on saraluhta. Myös Impilahden luhta, Suorannan luhta ja Nivan luhta ovat varsin laajoja sara-, ruovikko- ja pensasluhtia. Saraluhdalla yleisimmät kasvit ovat järvikorte, luhtasara, viiltosara, kurjenjalka, luhta- ja viitakastikka, ruokohelpi, ranta- ja terttualpi, rantakukka sekä rantamatara. Paikoin kasvaa myös leveäosmankäämiä ja kurjenmiekkaa. Härkinlammen ympäristössä on rämettä ja hieman sarakorpea. Muuten lammen ympäristöä leimaa laaja avoluhta. Luonnontilaisia korpia on niukasti ja edustavin korpi on Tyynelän alueella oleva metsäkorte- ja kangaskorpi.

9 (37) Kuva 5. Liperin kirkonkylä 1800 -luvulla, ote pitäjänkartasta vuodelta 1847 (Liperi, lehti 4223 02). Vesi- ja rantakasvillisuus on luonteeltaan rehevää ja vyöhykkeistä. Rantaa leimaa usein järviruokokasvustot ja ne ovat paikoin suhteellisen leveitä. Leveimmillään ruovikot ovat noin 100 metriä leveitä ja lähes kilometrin pituisia. Usein ruovikon edustalla on kelluslehtisten vyöhyke. Alueella on kaksi luonnontilaista lähdettä ja yksi luonnonhoitotöinä kunnostettu lähde. Kuva 6. Pensasluhtaa Harjun altaalla.

10 (37) Kuva 7. Likokannan rannassa kasvaa kapealla luhtarannalla mm. kurjenmiekkaa. 3.5 Eläimistö 3.5.1 Linnusto Selvitysaluetta luonnehtivat laajat pellot ja paikoin rehevät vesistöt. Pesimälajisto painottuukin vesi- ja rantalinnustoon, pelto- sekä reunavyöhykkeiden lintuihin. Lampien ja järven rehevät rannat ovat vesilintujen suosimia ruokailu-, suoja- ja pesäpaikkoja. Lisäksi ne ovat tärkeitä muutonaikaisia lintujen levähdyspaikkoja. Myös pelloilta tavataan monilajinen ja lukuinen joukko muutolla levähtäjiä sekä keväisin että syksyisin. Muuttoaikana rehevillä lammilla ja niiden reunustavilla pelloilla eritoten Kokkolammella, Reilammella ja Riihilammella levähtää yleensä runsaasti sorsia, sotkia, kahlaajia, hanhia ja joutsenia. Lisäksi alueilla levähtää mm. metsähanhi, kaakkuri, mustaviklo, nauru- ja selkälokki. Alkukeväällä ruovikoiden reuna-alueet sulavat ensimmäisinä ja keräävät sorsia ja sotkia. Huhti toukokuussa kerääntyy lammelle myös kymmenittäin silkkiuikkuja ja kahlaajia mm. töyhtöhyyppiä, kapustarintoja, liroja, valkovikloja, suokukkoja ja pikkulokkeja. Muita hyviä lepäilypaikkoja ovat Kirkkosuon peltoalue ja Kirkkosalmen pohjoisosan peltoalue. Toukokuussa 2013 Kirkkosuon alueella oli 200 suokukkoa ja 50 kapustarintaa. Muuton levähdyspaikkoja ovat myös Härkinlampi ja Harjulan allas. Pesimälajisto on selvitysalueella monipuolinen. Lintuatlaskartoituksessa pesimälajeja Liperin keskustan ruudulta (693:362) on tavattu 114 lajia (http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/ruutu/693:362). Liperin keskustan sijoittuu laajemmalle alueelle kuin selvitysalue. Lintuselvityksen maastotöiden aikana havaittiin 118 lajia. Yleiskaava-alueen tärkeimmät lintukohteet ovat Kokonlammen, Riihilammen ja Reilammen ympäristöt sekä Härkinlampi. Linnustollisesti arvokkaita ovat myös Harjulan allas ja Vainolampi sekä Siikasalmi Korjusalmi Tuomaalanlahti alue. Vesi- ja rantalinnusto Vesi- ja rantalinnuston näkyvimmät linnut ovat kalalokit, naurulokki, telkkä ja laulujoutsen. Vesi- ja rantalinnusto keskittyy alueen vesistöjen luhtasille ja ruovikkoisille rannoille. Vesi- ja rantalinnustoa leimaa rehevien vesistöjä suosivat lajit. Yleisimmät vesilinnut ovat haapana, tavi, telkkä ja sinisorsa. Myös silkkiuikku on yleinen laji. Aivan rehevimmillä rannoille ilmaantuvat tukkasotka, nokikana ja lapasorsa. Laulujoutsen pesii muutamin paikoin. Lokkilinnut ovat näkyvästi esillä ja siihen kuuluvat harmaa-, pikku-, kala - ja naurulokki. Naurulokilla on alueella kaksi koloniaa, joista suurammalla parimäärä on 500. Kalatiira etupäässä ruokailee alueella ja sen pesimäkanta on pieni.

11 (37) Koskeloiden pesäreviirit löytyvät hieman karummilla rantaosilla. Isokoskelo on tukkakoskeloa yleisempi lintu. Tukkakoskelolla tiedetään olevan vain yksi pesäpaikka. Rantasipi, joka on karujen järvenrantojen tavallinen kahlaaja, pesiin myös kaava-alueella. Lajin reviirit painottuvat Oriveden puolelle. Rantasipin lisäksi selvitysalueella tyypillisesti pesivä kahlaaja on metsäviklo. Alueen vesi- ja rantalinnustoon kuuluu myös harvinaisia lajeja. Näitä ovat mustapyrstökuiri, kaulushaikara ja mustakurkku-uikku, heinätavi, punasotka, liejukana ja luhtahuitti. Pelto- ja kulttuurialueiden linnusto Laajat pellot tarjoavat pesimäympäristön eritoten kiurulle, kuoville, ruisrääkälle ja töyhtöhyypälle, jotka kuuluvat Suomessa taantuneiden lintujen joukkoon. Lajien parimäärä on alueella kohtalaisen hyvä. Kaava-alueen lajistossa korostuvat myös kulttuuriympäristössä ja asutuksen lähellä viihtyvät lajit. Alustuksen lähellä pesivät mm. kottarainen, punarinta, hernekerttu, varpunen ja pikkuvarpunen. Lehtimetsien osuus on huomattava kaava-alueella ja se ilmenee myös linnustossa. Lehtimetsät ovat linnustollisesti monipuolisia ja niissä on suuri lajimäärä. Lehtimetsissä viihtyvät mm. sirittäjä, satakieli, mustarastas, mustapääkerttu, lehtokerttu, peippo, pajulintu, laulurastas, punakylkirastas ja räkättirastas. Muut lajit Alueen kangasmetsät eivät ole linnustollisesti merkittäviä. Metsälinnusto on tavanomaista, lajistoon kuuluvat mm. peippo, pajulintu, metsäkirvinen, punakylkirastas, räkättirastas, kirjosieppo, talitiainen ja punatulkku. Metsäkanalinnuista alueella tavattiin teeri ja pyy. Muuta havaittua lajistoa ovat mm. korppi, närhi, käpytikka, palokärki ja pensastasku. Pohjatikasta saatiin muutamasta paikasta havainto. Petolinnuista alueella pesivät ruskosuohaukka, tuulihaukka ja nuolihaukka. Ruskosuohaukalla on useampi reviiri. Reviirit sijaitsevat tiheissä ruovikoissa, joka suojaa lajia mm. petoja vastaan. Tuulihaukalla on kolme reviiriä ja nuolihaukalla yksi. Pöllölinnuista ainakin suo- ja sarvipöllö viihtyvät Riihilammen ympäristössä. Tiheät järviruovikot ovat ruokokerttusen elinympäristöä ja parimäärä nousee paikoin korkeaksi. Kesällä 2013 oli Riihilammen ruovikossa 46 ruokokerttusparia ja Reilammella 32 paria. Alueella on myös sopivia reviiripaikkoja pensas- ja viitasirkkalinnulle. Alueelta tavattiin lintukartoituksessa myös satunnaisia vieraita kuten sitruunavästäräkki. Kuva 8. Reilammella lepäili keväällä 2013 erittäin uhanalainen suokukko. Lepäilijöiden määrä oli noin 700 lintua. (Kuva Ari Parviainen 15.5.2013).

12 (37) Kuva 9. Kokonlammen pelloilla levähtää keväisin mm. hanhia. Kuvassa on metsä- ja tundrahanhia. (Kuva Ari Parviainen 15.5.2013 ). 3.5.2 Muut lajit Nisäkäslajisto on Pohjois-Karjalan seudulle tyypillinen. Maastotöissä havaintoja saatiin mm. jäniksestä, rusakosta, oravasta ja hirvestä. Merkkejä liito-oravasta ei löydetyt. Viitasammakko kuuluu alueen eläimistöön. 3.6 lintudirektiivilajit 3.6.1 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit 3.6.2 Lintudirektiivilajit Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty (LsL 49 ). Liito-orava (Pteromys volans) Liito-oravan elinympäristövaatimuksia ovat sopiva pesäkolo, muutama pesää suojaava kuusi sekä lähellä kasvavat lehtipuut. Lajin luontaisia elinympäristöjä ovat vanhat kuusivaltaiset sekametsät, joissa kasvaa järeitä haapoja sekä leppää ja koivua. Liito-oravametsissä puusto on tyypillisesti eri-ikäistä ja latvuskerroksia on useita. Elinalueet ovat usein kallioiden juurilla, rinteissä ja pienvesistöjen varsilla sekä kulttuuriympäristössä. Liito-oravat pystyvät käyttämään ruokailuun ja liikkumiseen nuoria metsiä sekä siemenpuuasentoon hakattuja ja varttuneita taimikoita. Alueelta ei tavattu merkkejä liito-oravasta. Viitasammakko (Rana arvalis) Suomessa viitasammakkoa tavataan lähes koko maamme alueella. Viitasammakon elinympäristöjä ovat kosteat niityt, viidat, kedot, metsät, suot ja puutarhat. Laji suosii kosteampaa ympäristöä kuin tavallinen sammakko. Viitasammakko on paikkauskollinen laji, eikä lähde kauaksi kutuvetensä lähistöstä. Kutuaikaan viitasammakot kokoontuvat suurina joukkoina tulvivien järvien ja lampien reheväkasvuisille rannoille. Isoissa vesistöissä laji suosii matalia tulvarantoja, missä on pieniä lampareita. Viitasammakon lisääntymisalueita todettiin yhdeksältä (9) kohteelta. Näistä neljä kohdetta sijaitsi Riihilammella, muut kohteet olivat Heposelän rannalla. Kaava-alueelta todettiin lintuselvityksen mukaan 21 lintudirektiivin liitteen I lajia. Pääosa lajeista on alueella pesiviä lajeja. Osa on pesimäaikana ruokailevia tai saalistavia lajeja ja osa levähtää muuttoaikana alueen pelloilla tai lammilla.

13 (37) Lajit olivat: Laulujoutsen (Cygnus cygnus) Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) Uivelo (Mergus albellus) Pyy (Bonasa bonasia) Teeri (Tetrao tetrix), Kaakkuri (Gavia stellata), Kuikka (Gavia arctica) Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) Kaulushaikara (Botaurus stellaris) Ruskosuohaukka (Circus aeruginosis) Kalasääski (Pandion haliaetus) Luhtahuitti (Porzana porzana) Ruisrääkkä (Crex crex) Kurki (Grus grus) Kapustarinta (Pluvialis apricaria) Suokukko (Philomachus pugnax) Liro (Tringa klareola) Pikkulokki (Hydrocoloeus minutus) Kalatiira (Sterna hirundo), Palokärki (Dryocopus martius) Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos) Pohjantikka (Picoides tridactylus) Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) 3.7 Uhanalaiset, silmälläpidettävät sekä harvinaiset eliölajit 3.7.1 Erittäin uhanalaiset lajit (EN) Suokukko (Philomachus pugnax) Suokukko on keskikokoinen kahlaaja, jonka kanta on voimakkaasti taantunut. Suokukko on nopeimmin uhanalaistuneita lajejamme. Lajin kanta väheni keskimäärin 5,3 % vuodessa jaksolla 1981 2006. Laji on lähes hävinnyt Vaasan eteläpuolisesta osasta maata. Linnun elinympäristöä ovat rimpiset suot ja laajat merenrantaniityt. Suokukko pesimäkanta keskittyy Pohjois-Suomen suoalueilla. Laji ei pesi alueella, mutta muuttoaikana se levähtää Riihilammen, Harjulan altaan ja Reilammen rantapellolla ja Kokonlammen ympäristössä. Mustapyrstökuiri (Limosa limosa) Mustapyrstökuirin päälevinneisyysalue ulottuu Keski-Euroopasta Keski-Aasiaan. Mustapyrstökuiri on Suomessa harvinainen pesimälintu. Mustapyrstökuirin pääasiallista elinympäristöä ovat rantaniityt, mutta laji pesii myös pelloilla ja soilla. Suomessa pesii vain 70 90 paria, ja laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Mustapyrstökuiri on Pohjois-Karjalan pesimälinnustossa melko uusi tulokas. Laji on havaittu joka vuosi Reilammella vähintään vuodesta 2009 alkaen ja pesintä on varmistettu ainakin vuonna 2009. Senkin jälkeen lintuja on nähty paikalla pesimäaikaan ja soidintelevina vuosittain. Toukokuun alussa 2013 lammella oli pari ja myöhemmin havaittiin yksi lintu. Muuttoaikana lajia tavataan myös Vainolammelta ja Kokonlammelta. Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos) Lintuselvityksen maastotöissä todettiin molemmin puolin Tuomaalanlahtea valkoselkätikan syömäjälkiä, mutta tiedossa ei ole onko alue mahdollinen pesimäpaikka vai ruokailualue. Viherkehnäkiitäjäinen (Chlaenius nigricornis) Laji on löydetty Härkinlammelta 21.5.1940. Erityisesti suojeltava laji ja lajin kanta on taantunut voimakkaasti rantaniittyjen katoamisen takia. On todennäköistä, että lajia ei enää esiinny Härkinlammella, koska Härkinlammen rantaniityt hävisivät järven laskun yhteydessä 1940. Hentokuorihärö (Silvanus unidentatus) Hentokuorihärö on kovakuoriainen ja siitä on tehty havainto vuonna 1939 Liperin kirkonkylältä kaadetuita koivujen kannoilta. Lietetatar (Persicaria foliosa) Lietetatar on Suomessa rauhoitettu, rantojen harvinainen yksivuotinen tatarkasvi. Se on mainittu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteissä II ja IV. Lietetatar kasvaa tulvaisilla ja maatuvilla järvien, jokien ja jokisuistojen liejurannoilla ja usein matalassa vedessä tai vesirajassa. Lajista on tieto Kokonlammelta vuodelta 1946.

14 (37) Juurtokaisla (Scirpus radicans) Juurtokaisla on tulvarantojen laji ja se esiintyy Suomessa kahdella erillisellä alueella, Kymenlaakson Kymijokivarressa sivuhaaroineen sekä Pohjois-Karjalassa suppealla alueella Pielisjokivarressa ja Pyhäselän rannoilla. Laji on tavattu Liperin kirkkorannasta. Esiintymispaikka on tuhoutunut ja paikalle on rakennettu kevyen liikenteen väylä. Yksi yksilö oli täyttömaa-alueen laidassa 1979. 3.7.2 Vaarantuneet lajit (VU) Jouhisorsa (Anas acuta) Jouhisorsa pesii koko maassa, mutta lajin levinneisyyden painopiste on pohjoisessa. Etelä-Suomessa laji suosii reheviä lintuvesiä ja maan pohjoisosassa varsinkin suot ja tulvaniityt ovat lajille tärkeitä pesimäbiotooppeja. Jouhisorsa levähtää muutonaikana Kokonlammella. Ei pesi alueella. Heinätavi (Anas querquedula) Heinätavi on rehevien lintujärvien ja rannikon lahtien harvalukuinen pesimälaji, jonka levinneisyys Suomessa keskittyy Etelä- ja Keski-Suomeen. Laji suosii korte- ja tulvaniittyrantoja. Laji pesii Riihilammella ja Reilammella sekä Louhirannan ja Teronlahden välisellä alueella. Lajia on tavattu myös Vainolammelta, Harjulan altaalta ja Kokonlammelta. Punasotka (Authya ferina) Pääosa punasotkan kannasta keskittyy Etelä- ja Lounais-Suomeen. Laji hyväksyy elinympäristökseen rehevät lintuvedet, joilla vesikasvillisuus on riittävän rehevää. Arvio Suomen punasotkakannasta on noin 13 000 paria. Lajin pesimäpaikat sijoittuvat Riihilammelle, Reilammelle ja Kokonlammelle sekä Siikasalmen, Korjusalmen ja Tuomaalanlahden alueella. Lisäksi lajia tavataan muutonaikana. Tukkasotka (Authya fuligula) Tukkasotkaa tavataan koko Suomessa. Laji on Etelä-Suomessa tyypillisesti rehevillä vesistöillä, mutta Pohjois- Suomessa myös karummilla järvillä. Arvio Suomen tukkasotkakannasta on noin 40 000-60 000 paria. Laji on taantunut rajusti viimeisen vuosikymmenen aikana. 1990-luvun lopulla kanta arvioitiin olevan 2-3 -kertainen nykyisestä. Tukkasotka kuuluu alueen pesimälinnustoon. Sen pesimäpaikat sijoittuvat Riihilammelle, Reilammelle, Harjun altaalle, Kokonlammelle sekä Kalliorannan alueelle. Riihilammella tukkasotkat pesivät luoteisosan rantaluhdalla ja Sulkaluodolla. Lisäksi lajia tavataan muutonaikana levähtävä. Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) Mustakurkku-uikku pesii yleensä vain rehevimmissä pienialaisissa, suhteellisen matalissa vesistöissä. Lajin pesintä todettiin Kokon- ja Vainolammella. Selkälokki (Larus fuscus) Selkälokki pesii koko merialueella sekä osalla suurimmista järvistä. Pesintä tapahtuu usein harmaa- tai kalalokkiyhdyskunnissa, joskin yksittäispareja on melko paljon. Myös tiirakolonioissa on usein selkälokkipari. Selkälokkiyhdyskunnat ovat melko pieniä ja laji suosii pesäpaikkana metsäisiä pikkusaaria. Suomessa pesii noin 7 000 selkälokkiparia. Laji ei pesi alueella, mutta levähtää muuttoaikana tai ruokailee alueella.

15 (37) Törmäpääsky (Riparia riparia) Törmäpääskyn pesä löytyy hiekkakuopilta, järvien rannoilta tai jokivarsilta, missä on hiekkatörmiä. Törmäpääsky kaivertaa hiekkaseinämään pesänsä. Törmäpääsky on yhdyskuntalintu. Lajin keskikanta on maassamme noin 55 000 paria. Laji pesäpaikka on Halolanmäen uimarannan hiekkatörmässä. Sitruunavästäräkki (Motacilla citreola) Sitruunavästäräkki on maassamme tuore tulokas, ensihavainto siitä tehtiin 1960-luvun alussa. Se on aasialainen laji. Suomessa lajin pesimäaikaiset havainnot on tehty tyypillisesti kosteilta rantaniityiltä ja luhdilta rehevien lintulahtien läheisyydessä. Suomen sitruunavästäräkkikanta on määritelty vaarantuneeksi pienen populaatiokoon (5 30 paria) takia. Siikasalmen pohjoisrannalta tavattiin sitruunavästäräkki, joka ei pesi alueella vaan oli satunnainen vieras. Keltavästäräkki (Motacilla flava) Keltavästäräkin elää Suomessa kaikentyyppisillä avomailla, rantaniityiltä, peltojen vieruksilta ja joutomaakentiltä sekä Pohjois-Suomessa mieluiten soilla, joista se suosii kuivia rämeitä. Keltavästäräkki on taantunut viime vuosina voimakkaasti. Tähän ovat vaikuttaneet pesimäympäristö muutosten lisäksi olosuhteiden mahdolliset muutokset lajin talvehtimisalueilla Afrikassa, mutta niistä ei ole tarkkaa tietoa. Kesällä 2013 lajilla oli reviiri Siikasalmi Korjusalmi Tuomaalanlahti -alueella. Mykerösara (Carex bohemica) Mykerösara kasvaa avoimilla, liejuisilla tulvarannoilla ja vesijättömailla. Sitä tavataan harvinaisena Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Vahvin kanta on Pohjois-Karjalassa sekä Keski-Savossa. Laji on löydetty Liperin kirkonkylän Kirkkolahden Liperin kirkon rannasta, kirkkovenevajojen ja rantaravintolan puolivälistä sekä Kirkkolahden pohjois-luoteisrannalla, rantamakasiinin länsipuolella. Lajista on havainto vuosilta 2010 ja 2003. Mykerösaraa kasvaa myös Siikasalmen sillan länsipuolella, sekä pohjoisettä etelärannalla. Pohjoisrannalla oli kesällä 2010 noin 100 mätästä ja etelärannalla noin 30 mätästä. Samoin lajia kasvaa Riihilammen pohjoispäässä, avoimen lieterannan ja rantakasvillisuuden rajalla. Havainnot ovat vuosilta 2010 ja 2004. Suopunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata) Suopunakämmekkä on vaatelias kasvi. Sen kasvupaikat ovat ravinteisilla ja keskiravinteisilla soilla ja suo- ja rantaniityillä. Suomessa lajia tavataan koko maassa, ja se on rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella. Lajin kasvupaikka on Härkinlammen länsirannalla mesotrofisella sarakorvessa. Lajia kasvaa noin 0,3 ha alalla. 3.7.3 Silmälläpidettävät lajit (NT) Metsähanhi (Anser fabalis) Metsähanhi on pohjoinen soiden laji, joka pesimäaikaan on arka ja viihtyy kaukana ihmisasutuksesta. Laji ei pesi kaava-alueella, mutta sitä tavataan muutonaikana levähtämässä alueen pelloilla. Tukkakoskelo (Mergus serrator) Tukkakoskelo suosii sisämaassa karuja, mieluiten kirkasvetisiä järviä, ja etenkin Pohjois- Suomessa jokia. Tukkakoskeloita pesii myös merialueilla ja rannikolla, reheviä ruohostolahtia lukuun ottamatta. Tukkakoskelon pesimäkanta on viime vuosikymmenten aikana taantunut ja syytä tähän ei tiedetä. Lajin pesäpaikka löytyi Louhirannan ja Teronlahden alueelta.

16 (37) Isokoskelo (Mergus merganser) Isokoskelo pesii sekä sisämaan suurissa ja karuissa järvissä, joissa sekä saaristossa ja rannikolla. Isokoskelo on taantunut viime vuosina etenkin merialueella. Syitä taantumiselle ei tiedetä. Isokoskelo kerääntyy muuttoaikana mm. Reilammelle. Laji pesii Louhirannan - Teronlahden alueella, Topronniemen - Kuikansalmen alueella, Kirkkosalmen alueella, Siikasalmen- Korjusalmen Tuomaalanlahden alueella ja Siikasalmen Louhirannan alueella. Teeri (Tetrao tetrix) Teeriä tavataan koko maassa Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Lajia tavataan niin havu- kuin lehtimetsissä, mutta runsain kanta on puustoisilla soilla sekä nuorehkoissa, rikkonaisissa metsissä. Soidinpaikat sijaitsevat tyypillisesti avosoilla tai peltoaukeilla. Teeri kuuluu alueen pesimälinnustoon. Lajin soidintapaikka on Riihilammella. Kaakkuri (Gavia stellata) Kaakkurit pesivät syrjäisillä lammilla ja pikkujärvillä, joiden koko jää yleensä alle 30 ha. Pesimälampi voi olla hyvinkin pieni. Metsärantaisen lammen on oltava vähintään 1-2 ha kokoinen. Kaakkuri ei pesi alueella, mutta sitä tavataan muuttoaikaisena lepäilijänä. Kalasääski (Pandion haliaetus) Kalasääski pesii harvalukuisena koko Suomessa rauhallisilla metsä- ja suoalueilla, usein kilometrien päässä saalistusvesiltä. Laji saalistaa alueella. Luhtahuitti (Porzana porzana) Luhtahuitin tyypillistä elinympäristöä ovat erilaiset kosteikot, kuten märät rantaluhdat, ruovikot ja osmankäämiköt. Laji on taantunut voimakkaasti Euroopassa ja Suomessa. Lajin reviirit kaava-alueella sijoittuvat Siikasalmen pohjoisrannalle, Riihilammelle, Reilammelle ja Harjulan altaalle. Tylli (Charadrius hiaticula) Tylli pesii avoimilla lyhytkasvuisilla tai paljailla rannoilla ja tulvaniityillä. Tunturi-Lapissa lajia tavataan i myös palsasoilla. Lajin pesimäkanta on noin 10 000 paria. Laji ei pesi alueella, mutta lajia on tavattu Kokonlammella muuttoaikana. Rantasipi (Actitis hypoleucus) Rantasipi on rantojen laji. Suomessa sitä tavataan vesien äärellä lähes koko maassa, vain Tunturi-Lapissa ja ulkosaaristossa se on harvalukuinen. Suomessa pesii noin 150 000 paria. Viime vuosina laji on vähentynyt siinä määrin, että laji on nyt silmälläpidettävä. Lajin pesimäreviirit sijoittuvat Riihilammelle, Kauppilansalmen Topronniemen väliselle alueelle, Kirkkosalmen alueelle, Likokannan pohjoisrannalle ja Vasikkasaarelle. Naurulokki (Larus ridibundus) Naurulokki pesii tavallisesti rehevillä järvillä sekä merenlahdilla että paikoin myös saaristossa. Laji pesii yleensä yhdyskunnissa, joissa voi olla muutamista pareista jopa muutamiin tuhansiin pareihin. Pesimäkannan kooksi on arvioitu 95 000 110 000 paria. Naurulokki on kosteikkojen avainlaji, jonka yhdyskunnat antavat vesilintujen pesille ja poikasille suojaa. Naurulokki pesii Riihilammen Sulkaluodolla, missä kesällä 2013 oli noin 500 parin kolonia, ja Vainolammella. Naurulokit ruokailevat koko selvitysalueella. Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) Sirittäjän suosii pesimäympäristönä valoisia ja varttuneita lehti- ja sekametsiä. Eritoten laji viihtyy lehtomaisissa koivikoissa ja rehevissä kuusisekametsissä. Sirittäjän saattaa löytää pitämästä reviiriä myös

17 (37) valoisista männikköistä. Laji havaittiin Simananniemen kärjen itärannan metsiköstä, Topronniemen ja Kuikansalmen alueelta, Riihilammen rantametsästä ja Vainolammen koivikosta. Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus) Kuhankeittäjä on lehtimetsien lintu. Laji on taantunut viime vuosina. Taantuman syyt eivät ole tiedossa, mutta ne saattavat liittyä olosuhteisiin talvehtimisalueilla. Lajin reviirit löytyivät kesällä 2013 Kirkilänniemen Kauppilansalmen alueelta ja Kirkkosalmen rantametsästä. Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) Punavarpunen on itäinen laji, jota tavataan Keski-Euroopasta itään pitkälle Aasiaan. Punavarpusen kanta on viime vuosina taantunut. Kannan taantumisen takia lajin on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Punavarpusen elinympäristöihin kuuluu pensaikkoa kasvavat kosteikot ja maatalousalueet. Punavarpusen todettiin 2013 kartoituksessa useilta paikoilta: Riihilampi, Vainolampi, Kuikansalmi Kirkilänniemi, Kirkilänniemi Kauppilansalmi ja Kirkkosalmen pohjoisosa. Ketonoidanlukko (Botrychium lunaria) Ketonoidanlukko on pieni saniaislaji. Ketonoidanlukkoa kasvaa harvinaisena koko Suomessa, ja se on yleisin maassa esiintyvistä noidanlukoista. Muiden noidanlukkolajien tapaan laji on harvinaistunut kasvupaikkojen vähentyessä. Lajin kasvupaikkoja ovat hiekkapohjaiset niityt, kedot, tienpientareet, katajarantaniityt ja kalliopengermät. Kaava-alueelta on tiedossa kaksi kasvupaikkaa: - Härkinlampi, Liperin tietä Ylämyllylle, noin 2,4 km Liperin keskustasta ja noin 200 metriä Puromäen risteyksestä. Maantien pohjoispuolella tieluiskassa. Havainto on tehty 19.7.2003. - Riihilahti, Liperin tietä Ylämyllylle, noin 2 km Liperin keskustasta. Maantien pohjoispuolella tieluiskassa (19.7.2003) 3.8 Suomen kansainväliset erityisvastuulajit Lintuselvityksen maastotyössä havaittiin seuraavat Suomen kansainväliset erityisvastuulajit. Useimmat lajit pesivät kaava-alueella. Ei pesivät lajit, on lihavoitu. - Laulujoutsen Cygnus cygnus - Metsähanhi Anser fabalis - Haapana Anas penelope - Tavi Anas crecca - Tukkasotka Aythya fuligula - Telkkä Bucephala clangula - Uivelo Mergus albellus - Tukkakoskelo Mergus serrator - Isokoskelo Mergus merganser - Teeri Tetrao tetrix - Ruisrääkkä Crex crex - Kuovi Numenius arquata - Rantasipi Actitis hypoleucos - Mustaviklo Tringa erythropus - Valkoviklo Tringa nebularia - Liro Tringa glareola - Pikkulokki Hydrocoloeus minutus - Selkälokki Larus fuscus - Kalatiira Sterna hirundo - Pohjantikka Picoides tridactylus - Leppälintu Phoenicurus phoenicurus

18 (37) 4 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET 4.1 Luonnonsuojelukohteet 4.1.1 Luonnonsuojelualueet Kaava-alueella sijoittuu Härkinlammen lintujen suojelukohde, joka koostuu yhdeksästä yksityisestä luonnonsuojelualueesta. Nämä ovat: Nimi tunnus perustettu pinta-ala (ha) Härkinlammen luonnonsuojelualue 1 YSA200319 22.11.2005 24,8 Härkinlammen luonnonsuojelualue 2 YSA203278 31.10.2007 4,1 Härkinlammen luonnonsuojelualue 3 YSA203279 31.10.2007 0,4 Härkinlammen luonnonsuojelualue 4 YSA203387 29.2.2008 4,8 Härkinlammen luonnonsuojelualue 5 YSA203388 29.2.2008 0,9 Härkinlammen luonnonsuojelualue 6 YSA203395 27.8.2007 1,4 Härkinlammen luonnonsuojelualue 7 YSA203390 29.2.2008 0,5 Härkinlammen luonnonsuojelualue 8 YSA203394 29.2.2008 1,7 Härkinlammen luonnonsuojelualue 9 YSA203514 29.2.2008 5,6 4.1.2 Kansallisesti arvokkaat kohteet 1. Härkinlampi Pinta-ala: 55,3 ha Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit (pesivät lajit): Viherkehnäkiitäjäinen (EN), suopunakämmekkä (VU), lapasorsa (EN), punasotka (VU) ja luhtahuitti (NT) Härkinlampi on lintuvesiensuojeluohjelman kohde (LVO070163). Se tunnetaan hyvänä rantakanapaikkana (Kontkanen 2009). Kohteen linnustoon kuuluvat mm. luhtakanaa, luhtahuitti, kurki, ruskosuohaukka, kaulushaikara, laulujoutsen, lapasorsa, punasotka sekä nokikana. Kohteella on merkitystä muuttolintujen levähdysalueena. Alue on lähes kokonaan suojeltu. 2. Reilampi Pinta-ala: noin 87 ha Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit (linnuista pesivät lajit): Mykerösara (VU), mustapyrstökuiri (EN), heinätavi (VU), punasotka (VU), tukkasotka (VU) ja luhtahuitti (NT) Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: pensasluhdat (NT, Etelä-Suomi) ja avoluhdat (NT, Etelä-Suomi) Luontodirektiivin IV (a) lajit: - Reilampi on yksi alueen tärkeimmistä lintukohteista. Lintuselvityksen maastokäynnillä todettiin lammelta ja sen lähipelloilta kaikkiaan 42 lajia, joista 22 on suojelullisesti merkittäviä lajeja. Osa merkittävistä lajeista oli muutolla lepäileviä ja osa käy säännöllisesti saalistamassa lammella. Näitä lajeja olivat metsähanhi, kaakkuri, kapustarinta, suokukko, mustaviklo, liro, pikku-, nauru- ja selkälokki sekä kalatiira. Pesiviä merkittäviä lajeja olivat haapana, tavi, heinätavi, puna- ja tukkasotka, telkkä, kaulushaikara, ruskosuohaukka, luhtahuitti, kurki, mustapyrstökuiri ja valkoviklo. Uhanalainen mustapyrstökuiri on tavattu lammelta joka vuosi vuodesta 2009 lähtien ja pesintä on varmistettu vuonna 2009. Senkin jälkeen lintuja on nähty paikalla pesimäaikaan ja soidintelevina vuosittain. Lammella ja sen rannoille kerääntyy myös muuton aikaan paikallisia levähtäjiä. Muun muassa isokoskelo, töyhtöhyyppä, kapustarinta, suokukko, mustaviklo, pikkulokki ja kottarainen ja lapinsirkku levähtävät lammella ja sen ympäröivillä pelloilla. Yksilömäärä voivat olla useita satoja. Harvinaisuuksista ja vähälukuisista muuttajista voisi mainita ainakin lammella tavatut allihaahkat, harmaasorsat, harmaahaikarat ja punajalkaviklot.

19 (37) Rannat ovat suurelta osin järviruokovaltaista saraluhtaa, jonka takana on kiiltopensasluhtavyöhyke. Luhdalla kasvavat yleisesti järviruoko, luhtasara, viiltosara, kurjanjalka, vesitatar, maarianheinä, luhtatähtimö, rantakukka, mesiangervo, rentukka, ranta-alpi, terttualpi, korpi- ja viitakastikka. Uhanalaisella mykerösaralla on kasvupaikka Riihilammen pohjoispäässä. Kohteelle sijoittuu metsälain 10 :n erityisen tärkeä elinympäristö. Kuva 10. Reilammen maisemaa. 3. Kokonlampi Pinta-ala: 37,0 ha Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit (linnuista pesivät lajit): lietetatar (EN), mustakurkku-uikku (VU) ja tukkasotka (VU) Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: Sisämaan tulvametsät (EN), metsäluhdat (VU), pensasluhdat (NT, Etelä-Suomi) ja avoluhdat (NT, Etelä-Suomi) Luontodirektiivin II ja IV lajit: lietetatar Kasvillisuus- ja lintukohde. Kokonlampi on kirkonkylän pohjoispuolella sijaitseva laajojen peltojen ympäröimä noin kilometrin mittainen ja leveimmillään alle 200 metrin levyinen lampi. Lammen rantaa kiertää kapea avoluhtaosa, jota reunustaa pensas- ja metsäluhta sekä tulva-alainen kostea lehtimetsä. Lammen ympärillä olevat kosteat metsät ovat haapa- ja koivuvaltaisia. Erityisesti järeät haavat ja tiheät tuomialispuustorykelmät vaikuttavat metsäkuvaan. Aluskasvillisuudelle ovat ominaista heinäisyys ja aukkoisuus. Yleisimmät lajit ovat ruohohelpi, nurmilauha, metsäalvejuuri, vadelma, mesiangervo, mesimarja, mustaherukka, nokkonen, suoorvokki ja rantamatara. Paikka on linnustollisesti erittäin monipuolinen. Kokonlampi tulvi keväisin pelloille. Tulvapellot keräävät huhti-toukokuussa mittavan määrän lintuja lepäilemään ja ruokailemaan, pääosassa ovat joutsenet, hanhet, vesilinnut ja kahlaajat. Sen lisäksi Kokonlammella ja sen ympäristössä tavataan säännöllisesti vähälukuisia lajeja ja harvinaisuuksiakin. Tällaisia vähälukuisia lajeja ovat mm. nykyisin äärimmäisen uhanalaiset viiriäinen ja peltosirkku, joilla on alueella ollut reviirejä useampana vuonna, sekä muutolla pysähtynyt tunturikiuru. Muita Pohjois-Karjalassa vähälukuisena tai harvinaisena esiintyviä Kokonlammella tavattuja lajeja ovat ainakin lyhytnokka- ja merihanhi, harmaasorsa, heinätavi, kattohaikara, mustapyrstökuiri, punakuiri, punajalkaviklo, uuttukyyhky, harmaapää- ja pikkutikka sekä kuhankeittäjä. Harvinaisuuksia edustavat ainakin tiibetinhanhi, ruostesorsa, lampiviklo ja valkosiipitiira. Kesällä 2013 lammen ja sen ympäristössä pesimälinnustoon kuului 16 lajia. Näistä merkittävimmät olivat mustakurkku-uikku, ruskosuohaukka, tukkasotka, haapana ja uivelo. Rantametsissä pesivät mm. käpytikka, räkättirastas, laulurastas, satakieli, lehtokerttu, mustapääkerttu, pajulintu ja talitiainen. Lietetatar on tavattu Kokonlammelta vuonna 1946. Kasvin nykytilasta ei ole tietoa.