Kollaja-hankkeen linnustoselvitys Ympäristövaikutusten arviointi

Transkriptio

1 LUONTO-OSUUSKUNTA AAPA Kollaja-hankkeen linnustoselvitys Ympäristövaikutusten arviointi Juha Repo

2 2 1. JOHDANTO AINEISTO JA MENETELMÄT ALLAS-ALUE Soiden lintulaskennat Vesi- ja rantalintulaskennat Kivennäismaiden lintulaskennat PUDASJÄRVEN NATURA-ALUE Vuoden 2008 laskentojen tavoite Vedenkorkeuden vaihtelu ja linnuston pesimäalueet Pudasjärven merkitys muuttolintujen levähdysalueena IIJOEN LUONNONUOMA TULOKSET ALLASALUE Soiden linnusto Järvien, lampien ja Mertajoen vesi- ja rantalintulajisto (liite 24) Kivennäismaiden linnusto PUDASJÄRVEN NATURA-ALUE Pudasjärven Natura-alue vesi- ja rantalintulajien elinympäristönä Vesi- ja rantalintulajisto vuonna Lintujen muutto vuonna IIJOEN LUONNONUOMAN VESISTÖALUEEN VESI- JA RANTALINTULAJISTO JOHTOPÄÄTÖKSET ALLASALUE PUDASJÄRVEN NATURA-ALUE Pesimälinnusto Pudasjärven Natura-alueen merkitys muuttolintujen levähdysalueena IIJOEN LUONNONUOMAN ALUEEN VESI- JA RANTALINTULAJISTO KIITOKSET KIRJALLISUUS Liite Liite Liite Liite 4a Liite 4b Liite 4c Liite 4d Liite 4e Liite 4f Liite 4g Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite

3 Liite Liite Liite Liite 15a Liite 15b Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite 22a Liite 22b Liite 22c Liite 22d Liite 22e Liite 22f Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite Liite

4 1 1. Johdanto Kyseessä on Pohjolan Voima Oy:n v teettämässä Kollaja-hankkeen ympäristövaikutusten arviointiraportissa mainittu täsmennetty linnustoselvitys (Pohjolan Voima 2007). Tutkimusalue käsittää Pudasjärven Natura-alueen, 584 ha ja allasalueen, 46 km 2 (liitteet 1 & 2). Pudasjärven Natura-alue liitettiin valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan (LVO) ns. ehdollisena alueena, jolle ei ole myönnetty LVO-tunnusta (Komiteanm. 1981). Allasalueen lähimmät linnustollisesti merkittävät Natura 2000 alueet ovat 2 km:n etäisyydellä lännessä Kärppäsuo-Räinänsuo sekä km:n etäisyydellä pohjoiseen Tyräsuo ja koilliseen Kaakkurinrimmet. Iijoen luonnonuoman linnusto selvitetään Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen viranomaislausunnon (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2008a) edellyttämällä riittävällä tavalla, jolloin selvitysalueet olivat Iijoen kevättulvista täysin riippuvaiset Naisjärvi, Isojärvi, Ypykkäjärvi, Ylä- Siikalampi, Ala-Siikalampi, Tuusanlampi, Pikku-Tuusanlampi, Kaakkurilampi ja Vasikkalampi (liite 3). Iijoen virtauoman rannat selvitetään osalta, jonka alueella ed. mainitut vesistöt Naisjärveä lukuun ottamatta sijaitsevat (liite 15b). Selvityksen maastotöistä ja raportoinnista vastaa biologi (FM) Juha Repo. 2. Aineisto ja menetelmät Suomen ympäristökeskukselta saatiin tiedot allasalueen ja riittävän kattavasti myös lähialueen uhanalaisten lajien rekisteristä. Yhteyshenkilönä toimi biologi Heidi Kaipiainen. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselta saatiin muuttohaukan ja maakotkan pesäpaikkatiedot. Yhteyshenkilönä toimi ylitarkastaja Tupuna Kovanen. Liitteiden 1 19 pohjakartta-aineisto on peräisin Maanmittauslaitoksen kansalaisen karttapaikka palvelusta (Maanmittauslaitos 2008). Kartat on laatinut Juha Repo Allas-alue 46 km 2 :n allasalueen pinta-alasta metsää on 50 % ja soita 35 % (Ramboll Finland Oy, julkaisematon tieto). 700 hehtaarin turvetuotantoalan osuus allasalueesta on 15 %. Alueen vesistöt ovat hehtaarin laajuiset Mertajärvi, Matalalampi, viisi 1-5 hehtaarin laajuista lampea ja Mertajoki Soiden lintulaskennat Allasalueen mahdollisesti linnustollisesti merkittävät osa-alueet rajattiin ennen maastossa tehtäviä lintulaskentoja (liite 4a). Linjalaskenta on pesimälajiston koostumuksen selvittämiseksi melko tehoton menetelmä etenkin soilla. Laajoilla suoaluilla osa lajistosta jää etenkin yhden kerran linjalaskennassa havaitsematta (Turveteollisuusliitto 2002). Tämän vuoksi linjalaskennat tehtiin joka osa-alueella kahteen kertaan. Linjalaskentareitit ovat liitteissä 4b-g. Osa-alueet ovat allasalueen soita. Osa-alueilla tehtiin kaksi laskentaa maalintujen linjalaskentamenetelmällä (Luonnontieteellinen keskusmuseo 2007, Rajasärkkä 2005). Ensimmäinen laskenta tehtiin muuttoaikana toukokuussa. Toisen laskennan ajankohta oli pesimäaika. Pesimäaikana havaintomäärän yksikkö on lintupari, ei yksilö. Myös muuttoaikana havaintomäärän yksikkö on lintupari, paitsi muuttoparvissa, joiden havaintoyksikkö on lintuyksilö. Kunkin lajin havaintomäärästä lasketaan lajikohtaisia kuuluvuuskertoimia käyttäen lajien tiheydet (Väisänen ym. 1998, Rajasärkkä 2005). Kuuluvuuskertoimilla on mahdollista laskea tiheydet vain

5 2 maalintulajeille. Tiheydet (paria / km 2 ) lasketaan vain pesimäaikana tehtyjen laskentojen aineistoista. Jokaiselle lajille lasketaan parimäärän minimi- ja maksimiarviot selvitysalueelta Rajasärkän & Virolaisen (1994) menetelmällä. Tällöin minimiparimääräarvio saadaan kertomalla lajin tiheys (paria/km 2 ) tutkittavan alueen pinta-alalla. Maksimiarvio saadaan kertomalla parimäärän minimiarvio lajista riippuen lukuarvolla väliltä 1,4-2. Myös allasalueen länsiosiin rajoittuvan Kärppäsuo-Räinänsuon Naturaalueen itäpuolisilla soilla tehtiin linjalaskennat keväällä ja pesimäaikaan (liite 5). Jokaisen kevätlaskennan ajankohta oli Pesimäaikaiset laskennat tehtiin Laskennat tehtiin hyvällä laskentasäällä keväällä klo ja pesimäaikaan klo Linjalaskentojen lisäksi soiden linnustoa havainnoitiin laskentojen ulkopuolella kiertelemällä alueella linjalaskennan jälkeen tai eri päivinä. Pesimälinnuston koostumuksen selvittämiseksi riittävän kattava lisähavainnoinnit tehtiin Matalalamminsuolla, Jyskysuolla, Siliäsuolla ja Vengassuolla. Lisähavainnoinnit tehtiin klo Vesi- ja rantalintulaskennat Allasalueen järvet ja lammet laskettiin pistelaskentamenetelmällä ja Mertajoki kiertolaskennalla (Luonnontieteellinen keskusmuseo 2007, Koskimies 1994). Yhdestä tai muutamasta pisteestä järven tai lammen rannalta havainnoidaan koko vesialue niin kattavasti, että jokainen kohta vesialueesta tulee havainnoiduksi. Havaintoalueet ovat liitteessä 6. Mertajärvestä laskevan Mertajoen suvantolaajentumien vesi- ja rantalinnut havainnoitiin jokaisen suvannon etelärannalta (liite 7). Samalla käveltiin myös Mertajoen rannoilla n. 9 km havainnoiden jokivarren linnustoa. Mertajoen suvantojen vesi- ja rantalintujen laskenta sekä järvien ja lampien vesilintujen pistelaskennat tehtiin Tämän lisäksi Mertajärvellä tehtiin pistelaskenta myös Laskennat tehtiin hyvällä laskentasäällä klo Kivennäismaiden lintulaskennat 46 km 2 :n allasalueen pinta-alasta metsää on 50 %. Metsäpinta-alasta nuorten kasvatusmetsien osuus on 40 % ja taimikoiden 30 %. Varttuneita kasvatusmetsiä on 25 %, ja uudistuskypsää metsää on alle 6 % (Ramboll Finland Oy, julkaisematon tieto). Puuston ikärakenteeltaan nuorten metsämaa-alueiden lintulajiston monimuotoisuus on paljon pienempi kuin luonnontilaisten vanhojen metsien (Mönkkönen ym. 1999, Väisänen ym. 1998). Allasalueen kivennäismaiden lintulajisto ja lajien runsaudet arvioitiin linjalaskennalla (Luonnontieteellinen keskusmuseo 2007, Rajasärkkä 2005). 13,5 km:n linjalaskentareitti suunniteltiin etukäteen siten, että se kulkee tasapuolisesti eri-ikäisissä metsissä siinä suhteessa, kuin ne pinta-aloiltaan allasalueelle jakautuvat. Pinta-alaltaan vähäisissä uudistuskypsissä metsissä ei erikseen laskettu linjalaskentareittiä, vaan reitti sivusi uudistuskypsän metsän osa-alueita (liite 8.) Reittiä kuljetaan laskennassa hidasta kävelyvauhtia. Havainnot merkitään muistiin erikseen 25 m laskijan molemmin puolin pääsaralta ja tätä kauempaa apusaralta. Pää- ja apusaran havainnot lasketaan yhteen tutkimussaran havainnoiksi. Suomessa on kehitetty menetelmä, jolla lintulajien tiheydet voidaan lajikohtaisia kuuluvuuskertoimia käyttämällä arvioida huomattavasti pääsarkaa laajemmalta alueelta (Väisänen ym. 1998). Kuuluvuuskertoimet poimittiin Metsähallituksen käytössä olevasta linjalaskentamateriaalista (Rajasärkkä 2005). Linjalaskennat tehtiin klo hyvällä laskentasäällä.

6 Pudasjärven Natura-alue Vuoden 2008 laskentojen tavoite Tavoitteena oli vedenkorkeuden vaihtelulle alttiiden vesi- ja rantalintulajien reviirien kartoittaminen ja pesäpaikkojen etsiminen. Pudasjärven Natura-alueella on tehty vesilintujen kiertolaskennat vuosina 1999 ja Laskentojen tulokset ovat liitteessä 20. Vuosien 1999 ja 2004 laskentojen lajistosta tulvaniitylle pesän rakentavat jouhisorsa (Anas acuta) ja tukkasotka (Aythya fuligula). Sinisorsa (Anas platyrhynchos) voi rakentaa pesän myös metsään, ja myös haapana (Anas penelope) voi pesiä kaukana vesirajasta. Tavi (Anas crecca) pesii etenkin metsäojien varsilla (Hyytiä ym. 1983, Väisänen ym. 1998). Suomen ympäristökeskukselta saatiin Pudasjärven Natura-alueen uhanalaisten lajien rekisteritiedot. Yhteyshenkilönä toimi biologi Heidi Kaipiainen Vedenkorkeuden vaihtelu ja linnuston pesimäalueet Pesivä vesi- ja rantalinnusto selvitettiin 22.5., 5.6. ja tehdyillä kiertolaskennoilla, sekä 5. ja myös kartoituslaskennoilla (Luonnontieteellinen keskusmuseo 2007, Koskimies 1994). Kiertolaskennoissa käytettiin apuna soutuvenettä ja sähköperämoottoria kiertolaskennassa havainnoitiin vesilintulajien reviirit ja myös rantalintulajistoa koko Natura-alueelta. Käytössä ovat tiedot eri luontotyyppien jakautumisesta Pudasjärven Natura-alueelle (Ramboll Finland, julkaisematon tieto). Kartoituslaskennassa ranta-alueella kävellään siten, että mikään osa havainnointialueesta ei jää yli m etäisyydelle havainnoijasta. Vesi- ja rantalinnuston kartoituslaskennat tehtiin 5.6. ja maisemaltaan riittävän avoimilla tulvaniityillä ja vaihettumissuo-rantasoilla (liitteet 9, 10 & 11). Vesilintulajien pesiä etsittiin kulkusuunnassa (20) m kävelylinjoin kartoituslaskentaalueilta. Myös Natura-alueen eteläosassa tehtiin kartoituslaskenta (liite 12). Laskennat ja pesien etsintä tehtiin klo hyvällä laskentasäällä. Pudasjärven vedenkorkeustiedot (mmpy) ovat Pohjolan Voimalta ja Suomen ympäristökeskukselta (Pohjolan Voima 2008, Suomen ympäristökeskus 2008) Pudasjärven merkitys muuttolintujen levähdysalueena Asanti ym. (2003) määrittelee kriteerit, joilla muuttolintujen levähdysalueet luokitellaan kansainvälisesti, valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaisiin alueisiin. Pudasjärvi ei ollut vapautunut jääpeitteestä , jolloin ainoat sulavesialueet olivat pohjois-osan kaksi 10 hehtaarin laajuista aluetta, sekä eteläosan Mursunlammen 5 hehtaarin alue. Kevätmuuttoa havainnoitiin Pudasjärven lintutornilta ja Mursunlammella (liitteet 13 & 14). Kevättulva ei ollut alkanut vielä Jäät olivat lähteneet koko järveltä , jolloin vedentaso oli 109,5 (Suomen ympäristökeskus 2008). Kevätmuutolla järvellä lepäilevien lintulajien lukumäärät laskettiin kiertämällä Pudasjärven osa-alueet venettä ja perämoottoria apuna käyttäen. Laskennat tehtiin klo hyvällä laskentasäällä Iijoen luonnonuoma tehtiin vesilintujen pistelaskennat Tuusanlammella, Pikku-Tuusanlammella, Kaakkurilammella ja Vasikkalammella (liite 15a). Vesilintujen kiertolaskenta tehtiin Iijoen virtaavan pääuoman osalla, Ala-Siikalammella, Ylä-Siikalammella, Isojärvellä ja Ypykkäjärvellä (liite 15b). Laskennoissa noudatettiin yleistä ohjeistusta (Luonnontieteellinen keskusmuseo 2007, Koskimies 1994). Kiertolaskennoissa apuna käytettiin soutuvenettä ja sähköperämoottoria. Pistelaskennassa vesialue havainnoidaan järven tai lammen rannalta yhdestä tai useammasta pisteestä. Tällöin yhden

7 4 laskentakerran aikana koko vesialue havainnoidaan kiikaria ja kaukoputkea apuna käyttäen kattavasti. Laskennat tehtiin hyvällä laskentasäällä klo Ajoittainen räntäsade ei haitannut näkyvyyttä järvien ja lampien pistelaskennoissa, vaan vesialueet kyettiin havainnoimaan rantavyöhykkeitä myöten ja tehdyillä laskennoilla arvioitiin vesistöjen merkitys pesivälle vesi- ja rantalintulajistolle. Laskennat toistettiin pistelaskentamenetelmällä ja Toistolaskennassa huomioitiin vain ne vesistöt, joiden lajisto ensimmäisessä laskennassa oli merkittävin. Nämä vesistöt ovat matalia, sekä rannoiltaan pensaikkoisia ja umpeenkasvavia. Maastoarvioinnin lisäksi arvioitiin veden syvyyttä ilmakuva-aineistosta (Maanmittauslaitos 2008). Toistolaskentaa ei tehty Vasikkalammella, Ala-Siikalammella eikä Iijoen virtauoman osalla. Naisjärven linnusto arvioitiin kahteen kertaan tehdyllä kiertolaskennalla ja Jokaisessa Iijoen luonnonuoman alueen vesi- ja rantalintulaskennassa keskityttiin vesilintulajiston havainnointiin, jolloin kaukoputkella pyrittiin havainnoimaan mahdollisimman laajat alueet käymättä osassa kaukoputkella havainnoituja vesialueita. Isojärven laskennoissa todettiin mahdollisia pesiviä naurulokkeja (Larus ridipundus) ja pikkulokkeja (Larus minutus), minkä vuoksi Isojärvellä ja myös Ypykkäjärvellä tehtiin kolmas laskenta pistelaskentamenetelmällä Tulokset 3.1. Allasalue Soiden linnusto Allasalueella tehtiin linjalaskennat kuudella kartan avulla etukäteen linnustollisesti merkittävimmiksi arvioiduilla osa-alueella (liite 4a). Laskennat tehtiin jokaisella alueella samalla menetelmällä kahteen kertaan. Ensimmäinen laskenta tehtiin kevätmuuttoaikaan Toisen laskennan ajankohta oli , jolloin pesimälajisto on jo reviireillään ja muuttokausi päättynyt. Pesimäaikana havainnon yksikkö on lintupari, ei yksilö. Myös muuttoaikana havainnon yksikkö on lintupari, paitsi muuttoparvissa, joiden havaintoyksikkö on lintuyksilö. Kevätmuuton ajan laskentojen tulokset esitetään kuuden osa-alueen yhteistuloksena (liite 21). Allasalueen ulkopuolisen linjalaskentareitin kevätmuuttoja pesimäajan laskentatuloksia ei ole laskettu allasalueen kuuden osa-alueen yhteistulokseen (liitteet 5 & 23). Pesimäajalta esitetään sekä allasalueen osa-alueiden yhteistulos, että myös osa-alueiden tulokset erikseen (liitteet 22a - f). Osa-alueista Siliäsuon ja Vengassuon tulokset käsitellään yhdessä. Länsiosan Kärppäsuo-Räinänsuon Natura-alueeseen rajoittuvien soiden linnusto esitetään omassa kappaleessaan (s.7; Länsiosan Natura-alueeseen rajoittuvat suot). Lajikohtaisilla kuuluvuuskertoimilla laskettiin lajien tiheydet (paria/ km 2 ) pesimäajan linjalaskentatuloksista. Lajin minimiparimääräarvio saadaan kertomalla tiheys (paria/km 2 ) tutkittavan alueen pinta-alalla. Lajin parimäärän maksimiarvio saadaan kertomalla minimiarvio lajista riippuen luvulla 1,4-2. Allasalueen kuuden osa-alueen laskentojen parien ja yksilöiden havaintojen yhteismäärä oli kevätmuuton aikaan 369. Pesimäaikaan parimäärä oli yhteensä 272. Allasalueen kevään laskentojen lajimäärä oli 35. Pesimäaikana se oli 36. lajien Soiden linjalaskentojen vesilintulajit Linjalaskenta on tarkoitettu maalintulajien tiheysarviointeihin. Linjalaskennoissa havaitaan myös vesilintulajeja, jos linjalaskentareitillä on vesialueita. Myös suot ovat eräiden lajien elinympäristö. Kevään laskennoissa havaittiin tavi (Anas crecca) ja telkkä (Bucephala clangula) (liite 21). Kevään linjalaskennan viisi laulujoutsenen (Cygnus cygnus) havaintoa ovat melko varmasti pesimättömiä

8 5 yksilöitä, joita esiintyy touko-kesäkuussa erilaisilla kosteikoilla. Laulujoutsen on näkyvä pesäpaikallaan, minkä vuoksi pesinnät varmistetaan avosoiden linjalaskennoissa helposti. Allasalueen länsireunalta on pesimähavainto laulujoutsenesta. Hautova emo havaittiin linjalaskennassa. Pesäpaikka käytiin tarkastamassa , jolloin poikaset olivat jo kuoriutuneet. Munankuorien poikaskalvot olivat tuoreet, mikä on varma todiste saman vuoden pesinnästä. Pesän sijainti on liitteessä 5. Soiden linnusto kevätmuuton aikana Keväällä eniten eroavat runsauksiltaan pesimäajasta teeren (Tetrao tetrix), niittykirvisen (Anthus pratensis), peipon (Fringilla coelebs) ja järripeipon (Fringilla montifringilla) havaintomäärät, jotka ovat 2-3 kertaa suuremmat kuin pesimäajan parimäärät (liite 21). Teerellä ero on viisinkertainen, mikä selittyy lajin paremmalla havaittavuudella keväällä sen kuuluvan soidinäänen takia. Kuuluvan laulun takia myös peipon ja järripeipon havaintomäärät ovat suuret, koska muuttoaikana pohjoiseen matkaavia koirasyksilöitä kerääntyy soiden reunametsiin esittämään reviirilauluaan. Niittykirvisiä esiintyy yleisesti 10 yksilön parvissa muuttoaikana, mutta pesimäaikaan parit ovat jakautuneet reviireilleen. Kahlaajalajeista kevätmuuton aikana havaittiin linjalaskennassa suunnilleen yhtä suuret määrät eri lajeja kuin pesimäaikana. Muuttoaikana ei havaittu etenkään merkittäviä kahlaajalajien parvia, vaan muutama parin, kolmen yksilön kahlaajalajin ryhmä, tai jo reviireilleen asettuneita kahlaajalajien pareja. Muuttoaikana havaittuja pesimälajeja ovat taivaanvuohi (Gallinago gallinago), valkoviklo (Tringa nebularia), kapustarinta (Pluvialis apricaria) ja liro (Tringa glareola). Mustaviklo (Tringa erythropus) ja metsäviklo (Tringa ochropus) havaittiin vain muuttoaikaan. Kevätmuuton aikaan kuovin (Numenius arquata) ja pikkukuovin (Numenius phaeopus) havaintomäärät olivat 3 paria. Pesimäaikana molempia kuovilajeja oli yksi pari. Soiden pesimälinnusto Runsain pesivä suolaji on niittykirvinen (Anthus pratensis), paria (liite 22a). Taivaanvuohen (Gallinago gallinago) parimääräarvio on 5-8. Liron (Tringa glareola) pesiväksi parimääräksi arvioitiin paria. Harvalukuisia 1-4 parin lajeja ovat kuovi (Numenius arquata), jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus), jänkäsirriäinen (Limicola falcinellus), kapustarinta (Pluvialis apricaria), pikkukuovi (Numenius phaeopus) ja valkoviklo (Tringa nebularia). Niittykirvisen tiheys on 18 paria neliökilometrillä Jyskysuolla sekä Siliäsuon ja Vengassuon yhdistetyssä aineistossa (liitteet 22e & f). Näiden soiden pinta-alasta vetisen, rimpipintaisen nevan osuus on merkittävästi suurempi kuin muilla osa-alueilla, joiden niittykirvistiheydet jäävät 2-3 pariin neliökilometriä kohti (liitteet 22b-d). Muilla alueilla kuin Jyskysuolla, Siliäsuolla ja Vengassuolla avosuot ovat enimmäkseen karuja ja kuivia nevoja, joilla kasvaa osaksi harvakseltaan rämemäntyä. Matkasuon alueesta kivennäismaiden osuus on merkittävä. Matkasuon linnuston pesimäajan suojeluarvo on muita alueita huomattavasti pienempi (liite 22d). Allasalueen soiden linjalaskennoissa havaittiin runsaasti myös metsälajeja. 2-4 neliökilometrin laajuisilla osa-alueilla metsänreunat ovat avosuoalueen linjalaskennassa äänihavaintojen kantaman etäisyydellä laskijasta. Linjareitin varrella myös etenkin Vasikkasuon ja Matkasuon kivennäismaat, sekä ainakin jokaisen koealan avosoiden reunojen puustoiset suot, lisäävät metsälajien elinympäristön osuutta alueen pinta-alasta. Osa-alueiden lajiston kokonaistiheydestä, 51 paria neliökilometrillä, metsälajien osuus on kaksi kolmasosaa. Runsain metsälaji on pajulintu (Phylloscopus trochilus), jonka tiheys on 9,9 paria/km parin tiheys on metsäkirvisellä (Anthus trivialis), peipolla (Fringilla coelebs), järripeipolla (Fringilla montifringilla) ja punarinnalla (Erithacus rubecula) (liite 22a).

9 6 Soiden pesimälinnusto osa-alueittain Osa-alue A; Vasikkasuo (liite 22b) Alueen länsiosa on karua nevaa, jossa kasvaa osaksi rämemäntyä. Itäosassa on avointa nevaa, joka on pohjoisosaltaan myös vetistä ja rimpipintaista. Itäosa on suurelta osin rämettä, jossa on kelottunutta rämemäntyä. Runsain laji on pajulintu (Phylloscopus trochilus) tiheydellä 12,3 paria / km 2. Parimääräarviona pajulintuja on Vasikkasuon osa-alueella paria. Harvalukuisempia ovat melko yhtä runsaat järripeippo (Fringilla montifringilla), metsäkirvinen (Anthus trivialis), peippo (Fringilla coelebs), talitiainen (Parus major) ja vihervarpunen (Carduelis spinus). Aluetta leimaa kahlaajalajien puuttuminen. Kurjella (Grus grus) oli 2 poikasta itäosan pohjoisosan rimmikolla. Suolajeista niittykirvisiä (Anthus pratensis) on 6-9 ja pensastaskuja (Saxicola rubetra) 5-7 paria. Pajusirkun (Emberiza schoeniclus) 6-10 parin elinympäristöä on myös soiden reunojen tuntumassa virtaavan Mertajokivarren pensaikot. Koealan linnuston kokonaistiheys on 71,6 paria neliökilometrillä ja parimääräarvio Osa-alue B; Matalalamminsuo (liite 22c) Matalalamminsuo on karuhkoa nevaa. Paikoin on erittäin vähän vetisiä rimpiä. Allasalueen linjalaskentojen ainoat keltavästäräkit (Motacilla flava) havaittiin Matalalampeen laskevan ojan ympäristön kitukasvuista mäntyä ja koivua kasvavalla suobiotoopilla. Lajin 5 havaitun parin määrästä lajikohtaista kuuluvuuskerrointa käyttämällä laskettu koealatiheys, 13,8 paria/km 2, on varmastikin yliarvioitu, koska lajin parit kerääntyvät jo kaukaa pienelle alueelle varoittelemaan laskijan ympärille. Lajiston kokonaistiheys on 46 paria neliökilometrillä. Kokonaisparimääräarvio on Alueen muita suolajeja ovat 2 paria kapustarintoja (Pluvialis apricaria), 2 paria liroja (Tringa glareola), sekä niittykirvisiä (Anthus pratensis), pajusirkkuja (Emberiza schoeniclus), pensastaskuja (Saxicola rubetra) ja taivaanvuohia (Gallinago gallinago) kutakin 1 pari. Lajikohtaisin kuuluvuuskertoimin laskettu suolajiston kokonaistiheys ilman keltavästäräkin tiheyttä on 12,1 paria /km 2, josta laskettu parimääräarvio on Metsälajien parimäärä on Runsaimmat metsälajit ovat pajulintu (Phylloscopus trochilus), peippo (Fringilla coelebs) ja metsäkirvinen (Anthus trivialis). Osa-alue C; Matkasuo (liite 22d) Alueen suot ovat karua nevaa. Linjalaskentareitillä ei ollut vetisiä rimpiä juuri ollenkaan. Suolajeja ovat vain niittykirvinen (Anthus pratensis), taivaanvuohi (Gallinago gallinago) ja valkoviklo (Tringa nebularia), joiden yhteenlaskettu osuus lajiston kokonaistiheydestä, 31,7 paria/km 2, on vain 2,5 paria/km 2. Alueen muita koealoja pienempi lajiston suojelupistearvo johtuu suolajien pienestä määrästä ja harvalukuisuudesta. Pajulinnun (Phylloscopus trochilus) tiheys on 10,7 paria / km 2. Osa-alueen pintaalasta on kivennäismaita suhteellisesti enemmän kuin muiden osa-alueiden pinta-aloista. Metsälaji punarinta (Erithacus rubecula) on pajulinnun jälkeen selvästi toiseksi runsain laji. Sen tiheys on 6,9 paria / km 2. Osa-alue D; Jyskysuo (liite 22e) Linjalaskentareitillä havaittiin niittykirvisiä 7 paria (Anthus pratensis). Lajin tiheys on 17,5 paria neliökilometrillä. Jyskysuo on kauttaaltaan avosuota. Paikoin on selvärajaisia jänteitä ja avovesirimpiä. Suolla esiintyy vetisten rimpisoiden laji, jänkäsirriäinen (Limicola falcinellus). Myös liro (Tringa glareola) on alueen suolaji. Metsälajien tiheys 35,3 paria/km 2 on lajiston kokonaistiheydestä kaksi kolmannesta. Sekä peipolla (Fringilla coelebs) että pajulinnulla (Phylloscopus trochilus) tiheys on yhtä suuri, 7 paria/km 2. Metsäkirvisiä (Anthus trivialis) on 4,1 p/km 2, leppälintuja (Phoenicurus phoenicurus) 2,8

10 7 p/km 2 ja punarintoja (Erithacus rubecula) 3,1 p/km 2. Melkein yhtä runsaita ovat myös hömötiainen (Parus montanus) ja järripeippo (Fringilla montifringilla). Länsiosan Natura-alueeseen rajoittuvat suot Kärppäsuo-Räinänsuon Natura-alue on 2-3 km etäisyydellä allasalueen länsirajasta. Koealoista Siliäsuo ja Vengassuo sijoittuvat allasalueen länsirajalle. Allasalueen länsireunan ja Kärppäsuo-Räinänsuon Naturaalueen väliselle alueelle suunniteltiin 4 km Puronlatva-Kärppäsuon linjalaskentareitti (liite 5). Osa-alueet E ja F; Siliäsuo ja Vengassuo (liite 22f) Siliäsuon ja Vengassuon laskentatulokset käsitellään yhdessä, koska Vengassuolla linjalaskentareittiä oli vain 1 km. Kokonaistiheys on 52,2 paria neliökilometrillä. Runsain laji on niittykirvinen (Anthus pratensis), jonka tiheys on 18,4 paria neliökilometrillä. Liron (Tringa glareola) tiheys on 2,6 paria / km 2. Muita suolajeja, jänkäkurppaa (Lymnocryptes minimus), pikkukuovia (Numenius phaeopus), kuovia (Numenius arquata), valkovikloa (Tringa nebularia), pensastaskua (Saxicola rubetra) ja kurkea (Grus grus) on jokaista alle 1 pari/ km 2. Sekä Siliäsuon että Vengassuon pinta-alasta suurin osa on suolajeille sopivaa elinympäristöä, avointa ja paikoin vetistä nevaa, jonka reunoilla on harvapuustoista rämettä. Siliäsuon osa-alue on rajattu siten, että osa-alueen itäosassa on myös puustoista aluetta. Suolajien parimääräarvio on , josta parimäärästä niittykirvisiä on Puronlatva-Kärppäsuo (liite 23) Allasalueen länsirajan ulkopuolelle suunniteltiin linjalaskentareitti, joka sijoittuu Kärppäsuo-Räinänsuon Natura-alueeseen rajoittuviin soihin. Alueen suot ovat laaja-alaisempia avosoita kuin allasalueen suot. Runsain laji on niittykirvinen (Anthus pratensis), jonka tiheys on 26,0 paria neliökilometrillä. Suolajeja ovat myös jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus), kuovi (Numenius arquata), kurki (Grus grus), liro (Tringa glareola), pensastasku (Saxicola rubetra), pajusirkku (Emberiza schoeniclus), pikkukuovi (Numenius phaeopus), taivaanvuohi (Gallinago gallinago) ja valkoviklo (Tringa nebularia). Muiden kuin liron tiheydet ovat 1 pari neliökilometrillä tai vähemmän. Liron tiheys on 5,9 paria neliökilometrillä. Metsälajeista linjalaskentareitillä pajulinnun (Phylloscopus trochilus) ja peipon (Fringilla coelebs) tiheydet ovat 6 8 paria/ km 2. Lajiston kokonaistiheys on 59,1 paria/ km 2. Lajien määrä on Järvien, lampien ja Mertajoen vesi- ja rantalintulajisto (liite 24) Mertajärvi Mertajärven vesi- ja rantalintulajisto laskettiin ja pistelaskentamenetelmällä. Järvi on karurantainen. Vain järven länsipäässä, Mertajoen alkukohdassa, rannat ovat enimmillään 50 m levyistä soistumaa. Rantalintulajisto ei ole monimuotoinen. Vesi- ja rantalintulajien parimäärä on 8. Ainakaan laulujoutsen (Cygnus cygnus) ei pesi järvellä, vaan alueella esiintyi pesimätön pari. Muut lajit ovat kurki (Grus grus), tavi (Anas crecca), sinisorsa (Anas platryrhynchos), taivaanvuohi (Gallinago gallinago) ja pajusirkku (Emberiza schoeniclus) kalasääski (Pandion haliaetus) lensi järven suuntaisesti länteen päin. Laji havaittiin vasta kun se oli jo siirtymässä kauemmaksi järvialueelta. Suoraa havaintoa ei ole yksinomaan kalaravintoa hyödyntävän lajin saalistuksesta Mertajärvellä. Yksilö kuitenkin lensi melko matalalla, metrissä, joten Mertajärvi on osa kalasääsken saalistusaluetta.

11 8 Mertajoki Mertajoki on kapea, pääosin 5-10 m levyinen Mertajärven laskujoki. Joessa on enimmillään m levyisiä suvantolaajentumia. Mertajoen vesi- ja rantalintulajisto laskettiin kävelemällä joen rannoilla noin 9 km. Suvantojen parimäärä on 9. Lajit ovat rantasipi (Actitis hypoleucos), tavi (Anas crecca), pohjansirkku (Emberiza rustica), pajusirkku (Emberiza schoeniclus), taivaanvuohi (Gallinago gallinago), kurki (Grus grus) ja liro (Tringa glareola). Muissa osissa Mertajokea kuin suvantojen rannoilla havaittiin pesimätön laulujoutsenen (Cygnus cygnus) pari, yksi pari rantasipiä, kaksi paria taveja, 7 paria pajusirkkuja, ja Suomessa harvinainen laji pikkusirkku (Emberiza pusilla). Matalalampi Matalalammen vesi- ja rantalintulaskenta tehtiin pistelaskentamenetelmällä. Lajit ovat sinisorsa (Anas platyrhynchos) ja pajusirkku (Emberiza schoeniclus), joita molempia oli yksi pari. Vesilinnustoa havainnoitiin vuonna 2008 myös Matalalamminsuon linjalaskennoissa. Pienet lammet Allasalueella on pinta-aloiltaan 1-5 hehtaarin laajuiset Jyskynlampi, Sivakkalampi, Kääpälampi, Nimetönlampi ja Paha-Mertanen. Lampien vesi- ja rantalintulajien parimäärä on yhteensä 3. Kääpälammella oli yksi pari tavia (Anas crecca) kuten myös Paha-Mertasella, missä oli myös yhden taviparin lisäksi yksi pari pajusirkkua (Emberiza schoeniclus) Kivennäismaiden linnusto Allasalueen kivennäismaat ovat enimmäkseen nuorta kasvatusmetsää. Uudistuskypsää vanhaa metsää on vain alle 6 % metsäpinta-alasta. Metsien lintulajisto laskettiin 13,5 km linjalaskennalla, jonka reitti on liitteessä 8. Lajimäärä on 37. Lajiston kokonaistiheys on 73,6 paria neliökilometrillä (liite 25). Runsaimmat lajit ovat pajulintu (Phylloscopus trochilus) ja peippo (Fringilla coelebs), joiden osuus on kaksi viidesosaa kokonaistiheydestä. Peippo on pajulintua harvalukuisempi. Keskenään yhtä runsaita, peipon tiheyttä 12,4 paria/km 2, harvalukuisempia lajeja on 7: Hippiäisen (Regulus regulus), metsäkirvisen (Anthus trivialis), pohjansirkkun (Emberiza rustica), punarinnan (Erithacus rubecula), talitiaisen (Parus major), metson (Tetrao urogallus) ja vihervarpusen (Carduelis spinus) tiheydet ovat 3-6 paria neliökilometrillä. Metson tiheys on melko suuri, 4,3 paria / km 2. Linjalaskentareitillä havaittiin laulava pikkusieppo (Ficedula parva). Elinympäristö on lajille tyypillistä ikärakenteeltaan uudistuskypsää kuusivaltaista metsää Pudasjärven Natura-alue Pudasjärven Natura-alue vesi- ja rantalintulajien elinympäristönä Pudasjärven veden pinnan korkeus (mpy) vaihteli selvitystyön aikana ollen ,1 m, ,0 m ja ,3 m Natura-alueen rannoilla vain pajukasvustot näkyivät vedentason yläpuolella, ja vesiraja ulottui tulvametsä-luontotyypin vyöhykkeelle. Tulvaniityt sijoittuvat lähes kokonaan alueen pohjoisosan jokisuistoihin. Liitteessä 9 ovat vedentason yläpuolella tai vedentasossa olleet vesi- ja rantalintulajien elinympäristöksi sopivat maisemaltaan riittävän avoimet kuivat ja vetiset tulvaniityt. Niiden linnusto havainnoitiin kartoituslaskennoilla, mikäli rannalla liikkuminen oli mahdollista, tai soutuvenettä apuna käyttäen rannan tuntumasta tulvaniityt olivat kauttaaltaan vedentason yläpuolella tehtiin kartoituslaskennat maisemaltaan riittävän avoimilla, vesi- ja rantalintulajien pesintään sopivilla tulvaniityillä (liite 10). Muilta osin Natura-alueen

12 9 tulvaniityt ovat yli 1,5 m korkeiden ja paikoin melko tiheiden pajukasvustojen (Salix sp.) valtaamat kartoituslaskenta tehtiin myös alueen eteläosan tulvaniityillä (liite 12). Natura-alueen lounaisja eteläosissa on ranta- ja vaihettumissuo luontotyyppiä. Tämän luontotyypin alueet olivat jo kokonaan vedentason yläpuolella Vesi- ja rantalintulajisto vuonna 2008 Vesilintulajit Vesilintulajien reviirit kartoitettiin 22.5., 5.6. ja tehdyillä kierto- ja kartoituslaskennoilla. Alueen lounaisosan Heinäjärven vesilintulajit laskettiin kiertolaskennalla vain , minkä lisäksi laskenta tehtiin pistelaskennalla. Koko Natura-alueen puolisukeltajasorsa-lajien (Anas sp.) parimäärä on 15, josta taveja (Anas crecca) on 6, haapanoita (Anas penelope) 4 ja jouhisorsia (Anas acuta) 3 paria (liite 26). Sinisorsaa (Anas platyrhynchos) ja heinätavia (Anas querquedula) on molempia yksi pari. Telkän (Bucephala clangula) parimäärä on 11, ja isokoskeloa (Mergus merganser) ja uiveloa (Mergus albellus) on yhdet parit. Laulujoutsenen (Cygnus cygnus) pesimätön pari havaittiin Kirkkojokisuiston itärannalla laulujoutsenen 6 yksilön parvi oli pohjoisosan lahdenpohjukassa. Pesimättömät yksilöt esiintyvät kesäisin parvissa. Haapana (Anas penelope) Haapanan parimäärä on 4 (liite 16). Pareiksi tulkittiin yksinäiset koiraat ( ) sekä erillään olevat parit ( ). Reviireistä yksi on lounaisosassa Heinäjärvellä, missä havaittiin yksinäinen koiras ja haapanakoiras ja naaras. Pohjoisosassa haapanoita havaittiin sekä että laskennoissa 3 paria. Lajista ei ole pesäpaikka- eikä poikuehavaintoja. Sinisorsa ja tavi (Anas platyrhynchos ja Anas crecca) Sinisorsanaaraat aloittavat haudonnan jo toukokuun alkupuolella. Sekä sinisorsan että tavin pesäpaikka voi sijaita metsässä kaukanakin vesirajasta havaittiin yksi pari sinisorsaa. Puolisukeltajasorsalajien (Anas sp.) koirasyksilöt voivat kerääntyä parviin tutkimusaluetta laajemmin, koska ne hakeutuvat parviin naaraiden aloitettua haudonnan. Hietajokisuistossa havaittiin kolmen koirassinisorsan parvi Taveja laskettiin paria ja paria. Tavipareja havaittiin eri osissa alueen rantoja. Heinätavi ja jouhisorsa (Anas querquedula ja Anas acuta) Heinätavikoiras havaittiin alueen koillis-osassa Hietajokisuistossa. Se havaittiin matalassa lennossa, mahdollisesti läheltä avovesilampareesta lentoon lähteneenä. Heinätavi lensi m etäisyydelle laskeutuen jokisuiston toiselle lampareelle. Heinätavinaaraasta ei ole havaintoa. Laji on Pohjois-Suomessa harvinainen pesijä. Yleisen Pohjois-Suomen sorsalajin, jouhisorsan, parimäärä on 3. Lajista on kaksi poikuehavaintoa (liite 17). Kirkkojokisuiston poikueen 5 untuvikkoa olivat korkeintaan yhden viikon ikäiset. Itäosan Kainuanrimpi-lahdelman poikue oli vanhempi, 1-2 viikon ikäinen, koska 7 poikasella nokat olivat jo kasvaneet aikuisikäisen jouhisorsan nokan muotoon. Kahlaajalajit Kartoitusten tuloksena alueilla ei ollut muiden kahlaajalajien kuin taivaanvuohen (Gallinago gallinago), rantasipin (Actitis hypoleucos), kuovin (Numenius arquata) ja valkoviklon (Tringa nebularia) reviirejä ei kahlaajalajeille sopivaa elinympäristöä ollut tulvakorkeuden yläpuolisilla maa-alueilla.

13 10 Ainoat pesivät kahlaajalajit ovat rantasipi ja taivaanvuohi. Taivaanvuohi pesi Hietajokisuiston läntisimmässä kärjessä (liite 17) tehdyssä kiertolaskennassa koko Natura-alueen taivaanvuohien parimääräksi arvioitiin 8. Pohjois-osan Kirkko- ja Hietajokisuistojen alueella taivaanvuohen reviirejä oli 5. ja laskennoissa 5. Rantasipin reviirejä on pohjoisosan suistoalueilla 4 (liite 18). Laji on metsäisten rantojen pesimälaji. Rantasipin reviirejä oli 5.6. ja rannoilla, joissa rantapenger oli sen verran korkealla, että tulva ei ole estänyt puuston kasvua. Kahlaajalajin havainto on myös kuovi (Numenius arquata), joka kierteli alueen lounaisosassa Heinäjärven yllä lentäen kauemmaksi. Kuovi on mahdollisesti Natura-alueen lähiseudun peltoympäristön pesimälaji. Natura-alueen tulvaniityillä tai niiden välittömässä läheisyydessä ei ole valkoviklon (Tringa nebularia) reviirejä. Tulvaniittyjen valkoviklohavainnot ovat joko kauempana rannoilta Natura-alueen lähiympäristössä pesiviä pareja tai muuttavia yksilöitä. Havaitut lirot (Tringa glareola) ovat muuttavia yksilöitä, koska liron reviirejä ei 5.6. ja Natura-alueella ollut. Lokkilintulajit 5.6 ja laskennoissa harmaalokki (Larus argentatus), kalalokki (Larus canus) ja kaksi kalatiiraa (Sterna hirundo) kiertelivät Pudasjärven selkävesialueella. Lokkilintulajien pesäpaikkoja ei Naturaalueella ole. Alueella havaittiin enimmillään yli 50 yksilöä ja n. 30 yksilöä ruokailevia naurulokkeja (Larus ridipundus) hyönteispyynnissä Natura-alueen pohjoisosan jokisuistojen yllä. Molempina ajankohtina myös pikkulokkien (Larus minutus) ääntelyä kuului naurulokkiparven seasta, mutta pikkulokin määrät ovat korkeintaan muutamia yksilöitä. Naurulokit ja pikkulokit saapuvat hyönteispyyntiin Natura-alueen ylle klo 8-10 aikaan. Varpuslinnut Alueen rantalintulajeista varpuslintujen (Passeriformes) lahkoon kuuluvat ruokokerttunen (Acrocephalus schoenopaenus) ja pajusirkku (Emberiza schoeniclus). Parimäärät arvioitiin kartoituslaskentamenetelmällä kahdelta koealalta, joiden pinta-alat olivat yhteensä 10,3 ha (liite 11). Koealojen elinympäristö on rantojen varpuslintulajeille parhaiten sopivaa rantasuo- ja vaihettumissuo luontotyyppiä, jossa pensaikko ei ole liian tiheää. Ruokokerttusen suhteellinen tiheys lajin optimibiotoopeilla on 165 paria/km 2 (liite 27). Pajusirkun tiheys on 68 paria / km kiertolaskennassa pajusirkkuja laskettiin eri osissa Natura-alueen rantoja 19 paria. Osa pajusirkuista jäi varmasti kiertolaskennassa havaitsematta, koska kaukoputkella pyrittiin havainnoimaan mahdollisimman laajat alueet käymättä soutuveneellä osissa kaukoputkella havainnoituja ranta-alueita. Pensaikkoihin sopeutuneille rantalintulajeille on elinympäristöä runsaasti tulvaniitty-luontotyypillä. Alueen lounaisosassa Heinäjärven itä- ja pohjoispuolella on ranta- ja vaihettumisuo luontotyypin pensaikkoa. Muut lajit Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) lähti lentoon Hietajokisuiston läntisestä niemenkärjestä Havainto tehtiin 5-10 metrin etäisyydeltä, eikä paikalla ollut lajin pesää. Ruskosuohaukka siirtyi ensin kaakon suuntaan vajaan kilometrin matkan. Noin 5 minuutin kuluttua melko varmasti sama yksilö havaittiin lentävän suoraviivaisesti länteen päin n. 1 km matkan ajan. Yksilö oli iältään edellisenä kalenterivuonna syntynyt. Se oli sulkasatoinen yksilö, koska siivessä sulattomia kohtia. Osa siipien sulista oli vaihtumassa uusiin. Nuolihaukka (Falco subbuteo) kaarteli alueen pohjoisosan yllä melko korkealla.

14 Lintujen muutto vuonna 2008 Vesilintulajien kevätmuutto Pudasjärven lintutornilta, Havulan rannasta ja Mursunlammella tehtyjen pistelaskentojen, sekä kiertolaskennan tulokset ovat liitteessä 28. Pistelaskentojen laskentapaikat ovat liitteissä 13 & 14. Jäät alkoivat lähteä Pudasjärvestä huhtikuun lopussa, jolloin ensimmäiset sulapaikat olivat Hieta- ja Kirkkojokien suualueilla. Pesimälinnuston laskentojen aikana havainnoitiin muuttolintulajeista arktisten vesilintulajien muuttoa ja kahlaajalajeja 5.6. ja Pudasjärven vedentaso oli 107,45. Suurimmat muuttolintulajien kerääntymät olivat Hietajokisuussa. Alueella lepäili 50 laulujoutsenta (Cygnus cygnus), 12 sinisorsaa (Anas platyrhynchos), 25 telkkää (Bucephala clangula) ja 7 uiveloa (Mergus albellus). Naurulokkeja (Larus ridipundus) oli 32. Hietajokisuun niittyalueilla havaittiin kahlaajalajeista 6 töyhtöhyyppää (Vanellus vanellus) ja myös jään reunoilla lepäileviä kuoveja (Numenius arquata) 9. Havulan rannan edustalla, Kirkkojokisuun alueella, ei lepäillyt lintulajeja yhtä runsaasti kuin Hietajokisuun sulavesialueella. Runsain Kirkkojokisuiston laji oli jään reunalle laskeutunut 33 kuovin parvi. Telkkiä oli 12, silkkiuikkuja (Podiceps cristatus) 1, sinisorsia (Anas platyrhynchos) 1 ja isokoskeloita (Mergus merganser) 1. Natura-alueen eteläosassa Mursunlammen muuttolintulajeja olivat telkkää ja 15 naurulokkia tehtiin kiertolaskenta. Koko järvi oli silloin vapautunut jääpeitteestä. Pudasjärven vedentaso oli 110, yksilön vesilintulajiparven 30 puolisukeltajasorsa-lajin (Anas sp.) yksilöistä haapanoita (Anas penelope) oli 21 yksilöä. Vesilintulajiparvi havaittiin järven pohjoisosassa Ahvenlahden pohjukassa. Selvästi toinen parvi oli 28 tukkasotkan (Aythya fuligula) lentoparvi, joka myös oli järven pohjoisosassa laskennan havaintoja ovat myös 23 telkkää, 2 uiveloa, 4 sinisorsaa, 3 laulujoutsenta ja 3 kuovia. Arktisista vesilintulajeista havaittiin härkälintuja (Podiceps grisegena) 12 ja mustalintuja (Melanitta nigra) 23 yksilön parvet pohjoisosan selvävesialueella. Kahlaajalajien kevät- ja syysmuutto Kahlaajalajien kevätmuutto huipentuu Suomessa Pohjanlahdella ja Perämeren rannikolla toukokuun puolenvälin jälkeen, jolloin parhailla rannikon alueilla lepäilee kerralla jopa satoja pohjoiseen matkaavia kahlaajalajien yksilöitä. Pudasjärven Natura-alueella ei kevättulvasta johtuen ole kahlaajalajeille sopivaa alavaa rantaa, jossa lajeille tyypillinen kahlaaminen ja ravinnonhankinta matalasta rantavedestä olisi mahdollista kahlaajalajien päämuuttoaikaan. Muuttokausi jatkuu kesäkuun alkuun asti. Myös syysmuutto käynnistyy kesäkuussa. Pudasjärven pohjoisosan tulvaniityillä havaittiin liroja (Tringa glareola) 5 yksilön parvi ja valkovikloja (Tringa nebularia) 4 yksilöä tulvaniityillä havaittiin kahlaavan liroja 8 yksilön parvi ja valkovikloja 2 yksilöä. Suokukon (Philomachus pugnax) koirasyksilö lähti suoraviivaiseen järven ylittävään muuttolentoon kohti lounasta Hietajokisuiston tulvaniityltä. Muuttolennossa näkyi myös 2 valkovikloa, 6 kuovia (Numenius arquata) ja 3 pikkukuovia (Numenius phaeopus) Iijoen luonnonuoman vesistöalueen vesi- ja rantalintulajisto Naisjärven vesilintulaskenta tehtiin ja kiertolaskentamenetelmällä. Muiden järvien ja lampien vesilinnusto laskettiin ensimmäisen kerran pistelaskentamenetelmällä (Tuusanlampi, Pikku-Tuusanlampi, Vasikkalampi, Kaakkurilampi) ja kiertolaskentamenetelmällä (Ala- Siikalampi, Ylä-Siikalampi, Isojärvi, Ypykkäjärvi, Iijoen virtauoma). Linnustollinen merkitys todettiin

15 12 ensimmäisessä laskennassa muita alueita vähäisemmäksi, ja laskentaa ei toistettu Vasikkalammella, Ala- Siikalammella ja Iijoen virtauoman osalla. Muiden alueiden paitsi Naisjärven kahteen kertaan vuonna 2008 tehtyjen vesilintulaskentojen tulokset ovat liitteissä Naisjärvi (liite 29) 462 hehtaarin laajuisen Naisjärven pohjoisosassa on noin 30 hehtaarin alue, joka rajoittuu Iijokeen. Tällä alueella on pensaikko-, metsä- ja pellonreunarantaisia korkeintaan 5 hehtaarin laajuisia lampia ja lampareita (liite 19). Pohjoisosan alueella havaittiin haapanoita (Anas penelope) 6 paria. Muualta Naisjärven rannoilta on haapanasta vain yksi parihavainto. Koko järven vesilintulajeja parimäärineen ovat tavin (Anas crecca) 2 paria, sinisorsan (Anas platyrhynchos) 2 paria, telkän (Bucephala clangula) 2 paria ja kuikan (Gavia arctica) 1 pari. Kahlaajalajit ovat liron (Tringa glareola) 1 pari, rantasipin (Actitis hypoleucos) 2 paria, taivaanvuohen (Gallinago gallinago) 2 paria ja valkoviklon (Tringa nebularia) 2 paria. Naisjärven vesi- ja rantalintulaskennan kokonaisparimäärä on 37, josta määrästä pohjoisosan 30 hehtaarin alueen parimäärä on 22. Isojärvi (liite 30) Noin 100 hehtaarin Isojärven parimäärä on 28, ja järven eteläosan noin 10 hehtaarin laajuisen umpeenkasvavan lahdekkeen Rimminperän alueen parimäärä on 3. Rimminperän vesilintulaji on tukkasotka (Aythya fuligula), jota oli yksi pari. Rimminperällä havaittiin myös taivaanvuohi (Gallinago gallinago) ja ruokokerttunen (Acrocephalus schoenopaenus). Isojärvellä havaittiin kiertolaskennassa 3 paria jouhisorsia (Anas acuta), yksi pari sinisorsaa (Anas platyrhynchos) ja 4 paria taveja (Anas crecca). Vesilintuja ovat myös yksi kuikkapari (Gavia arctica), joka havaittiin Haapanaa (Anas penelope) oli yksi pari Isojärven rannoilla kierteli kaksi kurkea (Grus grus). Isojärven kahlaajalajit ovat liro (Tringa glareola) ja taivaanvuohi. Järven itäosan etelärannoilla on umpeenkasvun seurauksena muodostuneita kasvillisuussaarekkeita, joiden ympäristössä havaittiin pikkulokkeja (Larus minutus) 8 ja naurulokkeja (Larus ridipundus) 6 yksilöä. Samassa ympäristössä ei nähty yhtään lokkilintulajia (Larus sp.). Isojärven rannoilla ei ole muita vastaavanlaisia umpeenkasvualueita, eikä lokkilintulajeille sopivia pesäpaikkoja koloniapesintään. Ainoat mahdollisesti Isojärvellä pesivät lokkilintulajit ovat , mutta eivät , järvellä kierrelleet kalalokki (Larus canus) ja harmaalokki (Larus argentatus). Ypykkäjärvi (liite 31) Ypykkäjärven parimäärä on 17. Vesilintulajit ovat yksi pari jouhisorsaa (Anas acuta), 3 paria taveja (Anas crecca), 5 paria telkkiä (Bucephala clangula) ja yksi pari tukkasotkaa (Aythya fuligula). Kurjen (Grus grus) huutelua kuului itärannan suunnasta käynnillä Ypykkäjärvellä ei havaittu muita lokkilintulajeja kuin yksi kiertelevä harmaalokki (Larus argentatus). Kahlaajalajit ovat taivaanvuohi (Gallinago gallinago) ja valkoviklo (Tringa nebularia). Järvellä ei ole lokkilintulajien koloniapesintään sopivia avoimia soistuneita rantoja. Kaakkurilampi (liite 32) Kaakkurilammella havaittiin kuikka (Gavia arctica) Lampi voi olla sopiva muualla kuin Kaakkurilammella pesivän kuikan kalaravinnon hankintaan tai myös sen pesimälammeksi. Vesilintulajeja ovat myös kaksi paria telkkiä (Bucephala clangula) ja yksi pari tukkasotkaa (Aythya fuligula). Kahlaajalaji on taivaanvuohi (Gallinago gallinago). Kaakkurilammen lintulajien parimäärä on 6.

16 13 Tuusanlampi ja Pikku-Tuusanlampi (liite 32) Tuusanlammella oli kolme paria sinisorsia (Anas platyrhynchos). Lammella havaittiin myös kiertelevä kalalokki (Larus canus). Pikku-Tuusanlammella pesi laulujoutsen (Cygnus cygnus) vuonna Pesimähavainto tehtiin pesällä nähdystä hautovasta emosta. Kahden emolinnun käyttäytyminen oli pesintään viittaava. Hautova emo yritti piiloutua. Molemmat emot siirtyivät rannan pesäpaikalta veteen havainnoitaessa lähempää kuin 200 m etäisyydeltä. Pikku-Tuusanlammen vesilintulajeja ovat myös kaksi paria tukkasotkia (Aythya fuligula) ja telkkiä (Bucephala clangula). Ylä-Siikalampi (liite 32) Lintulajien parimäärä on 12. Vesilintulajit ovat sekä tavin (Anas crecca) että telkän (Bucephala clangula) yksi pari. Itärannalla on 2 hehtaarin laajuinen kosteikkoalue, jolla on pienialaisempaa avovesilamparetta hieman runsaammin pensaikkoa. Tämän alueen lajit ovat ruokokerttunen (Acrocephalus schoenopaenus) ja pajusirkku (Emberiza schoeniclus). Rantojen lajeja ovat myös västäräkki (Motacilla alba), taivaanvuohi (Gallinago gallinago), rantasipi (Actitis hypoleucos) ja pohjansirkku (Emberiza rustica). 4. Johtopäätökset 4.1. Allasalue Suolajisto Avosuoalueilla tehtiin linnustoselvitys linjalaskentamenetelmällä kevätmuuttoaikaan ja pesintäaikaan Kevätmuuton ajan kahlaajalajien määrä ja runsaudet eivät ole merkittävät. Teeri (Tetrao tetrix), niittykirvinen (Anthus pratensis), järripeippo (Fringilla montifringilla) ja peippo (Fringilla coelebs) ovat keväällä selvästi runsaammat kuin pesintäaikaan. Lajiston kokonaistiheys on pesintäaikana 51,1 paria/km 2. Runsaimman pesivän suolajin, niittykirvisen, tiheys 9,3 paria/km 2 ja parimääräarvio ovat yhtä suuret kuin suoalueiden laskennoissa yleisesti havaittavalla pajulinnulla (Phylloscopus trochilus). Yhtä runsaat suolajit ovat liro (Tringa glareola), keltavästäräkki (Motacilla flava), pajusirkku (Emberiza schoeniclus) ja pensastasku (Saxicola rubetra). Niiden tiheydet ovat 1 2 paria / km 2 ). Allasalueen suolajien tiheys on pesimäaikana yhteensä 33 % lajiston kokonaistiheydestä. Kärppäsuo-Räinänsuon Natura-alueeseen ja allasalueen länsireunaan rajautuvilla soilla suolajiston osuus on Siliäsuo-Vengassuolla 46 % ja Puronlatva-Kärppäsuolla 60 % lajiston kokonaistiheydestä. Siliäsuo-Vengassuolla lajiston kokonaistiheys yhtä suuri kuin koko allasalueella, mutta Puronlatva-Kärppäsuolla se on suurempi, 59 paria / km 2. Koko allasalueen suolajien määrä on 13, ja niittykirvisen tiheys suolajien tiheydestä on 55 %. Länsireunan soilla suolajien määrä on 10. Niittykirvisen tiheys on länsireunan soilla suolajiston tiheydestä % ja 2-3 kertaa suurempi kuin koko allasalueen soilla. Niittykirvisen runsaus kertoo, että suo on suolajistolle sopiva elinympäristö, avoin ja vetinen neva. EU:n lintudirektiivin lajit ovat teeri, kapustarinta (Pluvialis apricaria), laulujoutsen (Cygnus cygnus), kurki (Grus grus) ja liro. Suomen vastuulajit ovat teeri, laulujoutsen, jänkäsirriäinen (Limicola falcinellus), jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus), kuovi (Numenius arquata), pikkukuovi (Numenius phaeopus), liro, valkoviklo (Tringa nebularia) ja leppälintu (Phoenicurus phoenicurus). Silmälläpidettävät (NT, Near Threatened) lajit ovat käki (Cuculus canorus), jänkäsirriäinen, pensastasku ja teeri.

17 14 Allasalueen soiden pinta-alasta turvetuotantoaluetta on 43 %, mikä on kaventanut suolintulajiston elinympäristöä. Soilta ei ole havaintoja luonnonsuojelulain 47/48 uhanalaisista eikä erityisesti suojeltavista lajeista. Myöskään Suomen ympäristökeskuksen uhanalaisten lajien rekisterissä ja Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen muuttohaukkatiedostossa ei ollut tietoja. Maakunnallisesti allasalueen soiden merkitys on tavanomainen. Järvien, lampien ja Mertajoen vesi- ja rantalintulajisto hehtaarin laajuisten Mertajärven ja Matalalammen, sekä 1-5 hehtaarin laajuisten lampien selvitykset tehtiin vesilintujen pistelaskentamenetelmällä ja Jokaisella alueella tehtiin yksi laskenta. Mertajärvellä pistelaskenta tehtiin kahteen kertaan, jolloin ensimmäinen laskennan ajankohta oli Mertajärvestä laskevan Mertajoen vesi- ja rantalintulajistoa havainnoitiin kiertolaskennalla Mertajärven EU:n lintudirektiivin lajit, jotka havaittiin myös Mertajoella, ovat laulujoutsen (Cygnus cygnus) ja kurki (Grus grus). Mertajoen direktiivilaji on myös liro (Tringa glareola) ja Suomen vastuulaji on rantasipi (Actitis hypoleucos). Mertajärven, lampien ja Mertajoen vastuulajit ovat tavi (Anas crecca) ja laulujoutsen. Mertajärvellä havaittiin lännen suuntaan lentänyt kalasääski (Pandion haliaetus), joka on silmälläpidettävä (NT, Near Threatened) laji ja EU:n direktiivilaji. Vesialueilta ei ole havaintoja luonnonsuojelulain 47/48 uhanalaisista eikä erityisesti suojeltavista lajeista. Myöskään Suomen ympäristökeskuksen uhanalaisten lajien rekisterissä ei ollut lajitietoja. Maakunnallisesti allasalueen vesi- ja rantalinnuston merkitys on tavanomainen. Metsälajisto Allasalueen kivennäismaiden pesimälajisto selvitettiin linjalaskentamenetelmällä. Metsälintulajiston kokonaistiheys, 74 paria/km 2, on Pohjoissuomalaista metsälintulajiston keskimääräistä tiheyttä pienempi. Metson (Tetrao urogallus) 4 parin tiheys neliökilometriä kohti on valtakunnallisesti suurehko (Väisänen ym. 1998). Allasalue sijoittuu riistakolmiolaskentojen tuloksissa 50x50 km 2 :n laskenta-alueelle, jonka metsotiheys on Suomen korkeinta tasoa, 5-6 paria / km 2 (Helle ym. 2002). Alueen metsäpintaalasta nuorta kasvatusmetsää ja taimikoita on 70 %. Uudistuskypsää metsää on pinta-alasta alle 6 %. Linjalaskentareitillä havaittiin uudistuskypsää metsää sivuavassa kohdassa laulava pikkusieppo (Ficedula parva), joka on EU:n lintudirektiivin laji. Metsälajeista direktiivilajeja ovat myös teeri (Tetrao tetrix) ja metso. Direktiivilajeista laulujoutsenen (Cygnus cygnus) sekä suolintulajien, kurjen (Grus grus) ja liron (Tringa glareola), ääntelyä kuului ympäristön soilta. Suomen vastuulajit ovat laulujoutsen, liro, leppälintu (Phoenicurus phoenicurus), teeri, metso ja valkoviklo (Tringa nebularia). Silmälläpidettävät (NT, Near Threatened) lajit ovat käki (Cuculus canorus), pikkusieppo, teeri ja metso. Pikkusieppo on myös alueellisesti uhanalainen keskiboreaalisen pohjanmaan vyöhykkeen laji. Kivennäismaa-alueilta ei ole havaintoja luonnonsuojelulain 47/48 uhanalaisista eikä erityisesti suojeltavista lajeista. Myöskään Suomen ympäristökeskuksen uhanalaisten lajien rekisterissä ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen maakotkatiedostossa ei ollut tietoja. Maakunnallisesti allasalueen metsien merkitys on tavanomainen. Allasalueen lähiympäristön merkittävät lintuhavainnot Laulujoutsen (Cygnus cygnus) pesi vuonna 2008 n. 500 m etäisyydellä allasalueen länsireunasta (liite 5). Suomen ympäristökeskuksen rekisterissä ovat tiedot Kaakkurinrimmet Natura-alueelta kaakkurin (Gavia stellata) pesäpaikasta ja reviiristä. Saman alueen ympäristössä pesii Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen tiedostossa mainittu muuttohaukka (Falco peregrinus), jonka pesäpaikka sijoittuu

18 15 myös Tyräsuon Natura-alueelle. Rekisteritiedoissa mainitaan myös maakotkan (Aquila chrysaetos) pesäpaikan sijaitsevan Kärppäsuo-Räinänsuon Natura-alueen ympäristössä, mutta ei allasalueella. Allasalueen nisäkäshavainto Mertajoelta on havainto saukosta (Lutra lutra), joka on EU:n luontodirektiivin liitteen IV tiukkaa suojelua vaativa laji. Saukko havaittiin Mertajoella allasalueen keskiosassa Ahmaojan laskukohdassa Sukeltelevan yksilön pää oli hetken aikaa vedenpinnan yläpuolella, mistä laji määritettiin Pudasjärven Natura-alue Pesimälinnusto Vedenkorkeuden vaihtelulle alttiiden lajien pesimäalueet Pesimälinnusto selvitettiin 22.5., 5.6. ja kierto- ja kartoituslaskennoilla. Tavoite oli vedenkorkeuden vaihtelulle alttiiden vesi- ja rantalintulajien reviirien kartoittaminen ja pesäpaikkojen etsiminen. Alueen pinta-ala on 583 ha, josta vesialuetta on 284 ha (Komiteanm. 1981). 9 vesilintulajin yhteenlaskettu parimäärä on 29 ja tiheys 0,10 paria/ha. Pesivien kahlaajalajien, taivaanvuohen (Gallinago gallinago) ja rantasipin (Actitis hypoleucos), parimäärä on yhteensä 12. Vesilintulajit Jouhisorsa (Anas acuta) Varmistettu pesintähavainto on jouhisorsasta, jonka poikueiden sijainnit ovat liitteessä 17. Molemmat pesinnät on aloitettu lajin vuorokauden haudonta-ajasta laskettuna toukokuun toisen viikon lopulla tai kolmannella viikolla (Solonen 1985). Molemmat poikueet olivat tulvaniityillä. Jouhisorsa pesii Pudasjärvellä tulvaniityillä. Pesä voi olla myös tulvaniittyjen reunoilla, jotka ovat pesäpaikan kannalta riittävän korkealla vedentasoon nähden. Laji pesii Suomessa tulvaniityillä ja soilla (Hyytiä ym. 1983, Väisänen ym. 1998). Heinätavi (Anas querquedula) Heinätavi on vaatelias lintujärvien laji, joka pesii tulvaniityillä (Hyytiä ym. 1983, Väisänen ym. 1998). Laji havaittiin alueen koillisosassa Hietajokisuistossa, missä on heinätavin elinympäristöä, tulvaniittyjä. Yksilö oli yksin esiintynyt koiraslintu. Muut vesilintulajit Haapanan (Anas penelope) reviirejä on 4 (liite 16). Lajista ei ole pesäpaikka-, eikä poikuehavaintoja. Lajin pesäpaikka voi olla myös metsässä, eikä vain ja ainoastaan rantavyöhykkeellä. Myöskään sinisorsan (Anas platyrhynchos) pesintään vedentaso ei vaikuta. Laji aloittaa pesinnän jo toukokuun alkupuolella. Sinisorsan ja myös tavin (Anas crecca) pesä voi olla myös metsässä (Hyytiä ym. 1983, Väisänen ym. 1998). Telkän (Bucephala clangula) poikueita oli Kirkkojoki- ja Hietajokisuistoissa yhteensä 4. Lajin pesintään vedenkorkeus ei vaikuta, koska telkkä on kolopesijä. Pudasjärvellä havaittiin pesimätön laulujoutsenen pari (Cygnus cygnus). Laulujoutsen rakentaa pesän jo toukokuun puoliväliin mennessä, joten Natura-alueen pohjois-osan jokisuistot ja lahdenpohjukat eivät tulvavedentason takia ole lajille sopiva pesimäympäristö.

19 16 Kahlaajalajit Pudasjärvellä pesi varmuudella taivaanvuohi (Gallinago gallinago). Lajin pesäpaikka oli tulvaniityllä (liite 17). Rantasipillä (Actitis hypoleucos) oli 4 reviiriä Hietajoki- ja Kirkkojokisuistojen puustoisilla rannoilla. Rantasipi pesii kaukanakin rannasta metsässä, mutta on sopeutunut monenlaisiin rantoihin niin joilla, järvillä ja merenrannikolla (Väisänen ym. 1998). Alueelta on havainto kuovista (Numenius arquata), joka ei pesi Natura-alueella vaan mahdollisesti lähiseudun peltoympäristössä. Direktiivilajit, Suomen vastuulajit ja lajien valtakunnallinen uhanalaisuus Suomen vastuulajeja, jotka pesivät alueella, ovat rantasipi (Actitis hypoleucos), tavi (Anas crecca), haapana (Anas penelope) ja telkkä (Bucephala clangula). Pesintäajalta on havainnot laulujoutsenesta (Cygnus cygnus) ja isokoskelosta (Mergus merganser), jotka myös ovat vastuulajeja. EU:n direktiivilajeja ovat uivelo (Mergus albellus), laulujoutsen, pikkulokki (Larus minutus), kalatiira (Sterna hirundo) ja ruskosuohaukka (Circus aeruginosus). Direktiivilajien havainnot ovat yksittäisiä lintuyksilöitä paitsi laulujoutsenen, jonka havainnot ovat pesimättömänä esiintyneestä kahdesta lintuyksilöstä ja 6 yksilön parvesta. Pikkulokki ja kalatiira ovat myös vastuulajeja. Kalatiira voi pesiä Pudasjärvellä Natura-alueen ulkopuolella. Naurulokki (Larus ridipundus) on vaarantunut (VU, Vulnerable) laji. Se kerääntyy alueelle kymmenien yksilöiden lentoparvissa kiertelemään, mutta ei kuulu pesimälajistoon. Myöskään pikkulokki ei pesi alueella, vaan yksittäisiä pikkulokkeja kiertelee naurulokkiparvissa. Silmälläpidettävä (NT, Near Threatened) laji on ruskosuohaukka, jonka havainto on pesintäaikaan alueella kierrellyt pesimätön ja siipisulkasatoinen yksilö. Alueelta ei ole havaintoja luonnonsuojelulajin 47/48 uhanalaisista eikä erityisesti suojeltavista lajeista. Myöskään Suomen ympäristökeskuksen uhanalaisten lajien rekisterissä ei ollut lajitietoja. Maakunnallinen merkitys Pudasjärven Natura-alueen vuoden 2008 elinympäristön suojeluarvo, ESA, on 30. ESA on käyttökelpoinen menetelmä, jos keskenään vertailtavan kohteet ovat pinta-aloiltaan yhtä suuret ja sijaitsevat samalla maantieteellisellä alueella (Asanti ym. 2003). Vuonna 2002 vesialuepinta-alaltaan puolet Pudasjärven Natura-aluetta pienemmän Pohjois-Pohjanmaalla Siikajoen kunnassa meren rannikolla sijaitsevan ja kansainvälisesti arvokkaan lintuveden, Säikänlahden, ESA oli 45 (Repo 2002, Komitanm. 1981). Vuoden 2008 tuloksissa Pudasjärven Natura-alueen lajimäärä ja lajien runsaudet ovat vaatimattomat, minkä vuoksi alueen maakunnallinen merkitys pesimäalueena on melko tavanomainen. Vuonna 2008 vesilintulajien määrä oli 9 ja parimäärä 29. Kahlaajalajeja oli vain kaksi pesivää parimäärän ollessa 12. Vuosien 1999 ja 2004 tulokset ovat samansuuntaiset (liite 20). Pudasjärven Natura-alue kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan, johon se on valittu noin 30 vuotta sitten. Ohjelman aluekuvauksissa pesimälajiston 9 vesilintulajin yhteenlaskettu parimäärä oli 108, ja 7 kahlaajalajin parimäärä oli 55 (Komiteanm. 1981). Elinympäristön muuttuminen rantaniittyjen umpeenkasvun seurauksena voi olla syy linnuston monimuotoisuuden alenemiseen 30 vuodessa. Pudasjärven Natura-alueella tulvaniittyjen luontainen hoito niittämällä on lopetettu luvun puolessa välissä (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2003). Monet kahlaaja- ja vesilintulajit ovat Suomessa vähentyneet rantaniittyjen umpeenkasvun seurauksena (Väisänen ym. 1998) Pudasjärven Natura-alueen merkitys muuttolintujen levähdysalueena Muuttolintulajistoa havainnoitiin pistelaskentamenetelmällä ja kiertolaskennalla Lisäksi arktisten vesilintulajien muuttoa havainnoitiin ja kahlaajalajien muuttoa 5.6. ja

20 Alue on maakunnallisesti arvokas muuttolintujen levähdysalue, koska laulujoutsenen (Cygnus cygnus) määrä on parhaimmillaan muutamia kymmeniä yksilöitä kerralla (Asanti ym. 2003). Laji on myös EU:n lintudirektiivin laji ja Suomen kansainvälisen suojelun vastuulaji. Keväällä 2008 muuttavien puolisukeltajasorsa-lajien (Anas sp.) ja tukkasotkan (Aythya fuligula) määrä oli enimmillään yhteensä noin 80 yksilöä kerralla. Arktisista vesilintulajeista mustalintuja (Melanitta nigra) havaittiin 23 yksilön parvi. Laji on Suomen vastuulaji yksilön kerääntymishavainnot ovat vastuulajeista metsähanhi (Anser fabalis), tavi (Anas crecca), uivelo (Mergus albellus), tukkakoskelo (Mergus serrator), isokoskelo (Mergus merganser), valkoviklo (Tringa nebularia), rantasipi (Actitis hypoleucos) ja pikkulokki (Larus minutus). Vastuulajeista haapanoita (Anas penelope), tukkasotkia, telkkiä (Bucephala clangula) ja kuoveja (Numenius arquata) havaittiin kerääntyneinä yksilöä. Vastuulajeista myös EU:n direktiivilajeja ovat uivelo ja pikkulokki. Direktiivilajit ovat myös kuikka (Gavia arctica) ja kurki (Grus grus). Metsähanhi on myös valtakunnallisesti silmälläpidettävä (NT, Near Threatened) ja alueellisesti uhanalainen keskiboreaalisen pohjanmaan vyöhykkeen laji. Naurulokki (Larus ridipundus) on vaarantunut (VU, Vulnerable) laji. Kahlaajalajeista liroja havaittiin alueen pohjoisosan tulvaniityillä kesäkuussa. Ne ovat myöhäisiä kevätmuuttajia, mutta myös syysmuutto alkaa kahlaajalajeilla jo kesäkuussa. EU:n direktiivilajeista muuttolintulajeja ovat 5-8 yksilön parvissa esiintynyt liro ja suokukko (Philomachus pugnax), josta on havainto yhdestä yksilöstä. 1-6 yksilöä havaittiin kerralla muuttolintulajeista valkovikloja, pikkukuoveja (Numenius phaeopus), kuoveja ja mustavikloa (Tringa erythropus). Pudasjärven Natura-alueen merkitys laulujoutsenen (Cygnus cygnus) muutonaikaisena levähdysalueena Maakunnallisesti arvokkaan muuttolintujen levähdysalueen kriteeri on isojen arkojen lajien, esim. laulujoutsenen, säännöllinen esiintyminen alueella (Asanti ym. 2003). Kriteerissä tarkennetaan lepäilijöiden lukumääräksi parhaimmillaan kymmeniä yksilöitä kerralla, mikä täyttyy Pudasjärven Natura-alueella. Myös säännöllisen esiintymisen kriteeri täyttyy. Viranomaisten toimesta jo ennen vuotta 2008 laaditussa ja Pudasjärven lintutornin luona sijaitsevassa opastaulussa mainitaan laulujoutsenten lepäilijämääräksi kymmeniä yksilöitä kerralla. Myös valtakunnallisen lintuvesien suojeluohjelman aluekuvauksissa Pudasjärven Natura-alueella mainitaan olevan huomattavaa merkitystä muutonaikaisena levähdysalueena (Komiteanm. 1981). Pudasjärvellä lepäili 50 laulujoutsenta Muuttavat laulujoutsenet kerääntyvät huhtitoukokuussa ennen jäidenlähtöä Hietajokisuiston edustalle n. 10 hehtaarin laajuiselle sulavesialueelle. Pudasjärvellä kevätmuutolle kerääntyvät laulujoutsenet pesivät pohjoisen havumetsävyöhykkeen, taigan, alueella Pohjois-Suomessa ja Luoteis-Venäjällä (Leinonen 2000). Muuttolintulajeille levähdysalueet merkitsevät ravinnosta saatavaa elimistöön fysiologisesti varastoitavaa energiatäydennystä, joka on välttämätöntä fyysisesti raskaan pohjoisen pesimäseuduille suuntautuvan muuttolennon vuoksi. Suurikokoiset lajit kuten joutsenet lentävät pienikokoisempia taloudellisemmin, eivätkä sen vuoksi tarvitse yhtä runsaasti energiatäydennystä kuin pienikokoiset lajit (Welmala 2003). Ei ole selvitetty, onko Natura-alueella merkitystä keväällä muuttaville laulujoutsenille elimistöön fysiologisesti varastoitavan energiatäydennyksen kannalta. Merkityksen voi selvittää havainnoimalla huhti-toukokuussa, käyttäytyvätkö levähdysalueelle kerääntynet lajin yksilöt ravintoa hakien. Joutsen poimii veden alta ja pinnalta vesikasveja ja niiden osia. Se laiduntaa mielellään matalien vesien tavallisimpia kasveja kuten uistinvitaa ja järvikortetta (Leinonen 2003). Natura-alueella on runsaasti