Tekninen ja ympäristölautakunta 4 14.01.2014 Lausunto Vapo Oy:n Koivu-Ruosmesuon turvetuotantoalueen ympäristölupahakemuksesta 237/07.071/2013 Tekninen ja ympäristölautakunta 4 Itä-Suomen aluehallintovirasto pyytää Ilomantsin kunnan ympäristönsuo jelu vi ran omaisen lausuntoa Koivu-Ruosmesuon turvetuotantoalueen ympäristölupa ha ke muk sesta. Vapo Oy hakee ympäristölupaa Koivu-Ruosmesuon 1 238,1 ha:n suuruisen alueen tur vetuotantoon Ilomantsin kunnassa. Koivusuon kunnostus turvetuotantoon on aloitettu vuonna 1979. Sarkaojitus on valmistunut vuonna 1982. Koivusuolla on ollut turvetuotantoa vuonna 1982 70 ha ja vuonna 1986 140 ha tuotantoalalla. Alueesta on tällä hetkellä ruokohelpiviljelyssä 193,5 ha. Ruosmesuon kunnostus turvetuotantoon on aloitettu vuonna 1981. Valmistelu on keskeytetty vuonna 1982 lähes koko suunnitellun 568 ha alueen tultua sarkaojitetuksi. Ruosmesuo käsittää uusina alueina 10 ha metsäojitettua ja 38,8 ha ojittamatonta alaa. Koivu-Ruosmesuon turvetuotantoalue muodostuu 19 tuotantolohkosta, joiden yhteistuotantoala on 1 238,1 ha. Koivusuon osa-alueen (lohkot 11-19) tuotantoala on 738,3 ha, ja se sisältää tuotettavia auma-alueita 75,8 ha. Ruosmesuon osa-alueen (lohkot 1-10) tuotantoala on 499,8 ha, ja se sisältää tuotettavia auma-alueita 50,8 ha. Turvetuotantohanke jakautuu kolmeen päävaiheeseen: suon kunnostus-, tuotanto- ja jälkihoitovaiheeseen. Hankkeen tekninen toteutus on eri vaiheissa seuraava: Kunnostusvaihe Koivusuon 140 ha alalta aiemmin tuotannossa olleella ja muulta osin sarkaojituksella peruskuivatetulla alueella tuotantokenttien kuntoonpano on käytännössä pääosin jo suoritettu em. ajankohtana. Tällä hetkellä Koivusuo on 193,5 ha alalta ruokohelven peltoviljelyssä. Muutoin alue on puustoittunut ja pusikoitunut enemmän tai vähemmän. Ruosmesuo on muutoin sarkaojitetussa tilassa samoin kuin Koivusuo, paitsi laajennusalueiden osalta. Viimeksi mainituista 10 ha on metsäojituksella peruskuivatettua suota ja 38,8 ha ojittamatonta peruskuivatettavaa suota. Tuotannon kannalta kuntoonpano pääosalla Koivu-Ruosmesuon aluetta tarkoittaa siis kenttien raivaamista, muokkaamista ja muotoilua turvetuotantoa edellyttäviksi.
Varsinaisia tuotantosuunnitelman mukaan suoritettavia kunnostus- yms. toimia ovat: - pintavalutuskentän ja kemikalointiaseman sekä niihin liittyvien ojastojen ja pumppaamojen rakentaminen - tuotantoalueen eristäminen ulkopuolisista vesistä osalla alueita - osalla alueita olemassa olevan eristämisen varmentaminen ja tarvittaessa korjaavien toimenpiteiden suorittaminen - laskeutusaltaiden rakentaminen - olemassa olevien sarkaojarakenteiden korjaaminen ja tarpeellisten uusien rakentaminen - olemassa olevan tiestön korjaaminen sekä tarpeellisen uuden rakentaminen - turveaumojen asianmukainen sijoittaminen. Tuotantovaihe Tuotanto on jyrsinpolttoturvetta mekaanisilla menetelmillä, joita ovat Haku-menetelmä ja mekaaninen kokoojavaunu. Ympäristöturve tuotetaan toisioerottimella varustetulla imuvaunulla. Keskimääräinen vuosituotantomäärä on noin 550 000 m3 päätuotteena jyrsinpolttoturve. Turvetta alueella on n. 10,9 milj. toimituskuutiota (n. 11 milj. MWh). Keräilyä edeltävät työvaiheet ovat jyrsintä ja kääntäminen sekä karheaminen (paitsi imuvaunukeräilyssä). Tuotantovaihe kestää noin 35 40 vuotta. Jyrsinpolttoturve toimitetaan Ilomantsin, Joensuun ja Kuopion sekä Lieksan käyttökohteisiin. Myös Varkauden ja Simpeleen käyttökohteet ovat mahdollisia toimituspaikkoja. Kuljetuksiin käytetään yleisenä tienä Ilomantsi-Hattuvaara maantietä. Kuljetusten suuntautuessa Lieksaan käytetään Hattuvaara-Lieksa välistä tiestöä. Turvekuljetuksia on vuosittain arviolta 4 000. Lämmityskautena marras-huhtikuussa tämä tarkoittaa 670 kuljetusta/kk (22 kuljetusta/vrk). Iljansuon osalta vastaavat luvut ovat 2450 kuljetusta vuodessa (410/kk, 13/vrk). Työllistävyysvaikutus Kuntoonpanon, tuotannon, kunnossapidon ja toimituksen suorittavat yrittäjät. Koivu-Ruosmesuon turvetuotantohanke työllistää suoraan noin 80 htv ja välillisesti noin 100 htv, ja yhdessä Iljansuon hankkeen kanssa suoraan n. 130 htv ja välillisesti n. 160 htv. Jälkihoitovaihe Turvetuotannon loputtua alue siistitään ja tarpeettomat rakenteet ja rakennelmat poistetaan alueelta. Jos tuotannosta poistuu muun maankäytön kannalta tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia muodostavia osa-alueita,
toimenpiteet ovat samat. Yhtiö kunnostaa omistamansa alueet uuteen maankäyttöön mahdollisimman pian toiminnan päättymisestä. Mahdollisuuksien mukaan tuotannosta poistuneiden alueiden kuivatus järjestetään erillisesti eli ne rajataan tuotannossa oleviin alueisiin nähden ulkopuolisiksi. Tuotannosta poistuneiden alueiden vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden kautta viranomaisten määräämän ajan. Jälkikäyttömuotoina tulevat kysymykseen esim. metsittäminen tai viljely. Jälkihoitovaihe kestää 2-4 vuotta. Vesien käsittely Tuotantoalueen ulkopuolisten vesien pääsy tuotantoalueelle estetään eristysojituksella, joka toteutetaan osaksi olemassa olevaan ja osaksi uuteen perustuvana. Sarkaojat varustetaan lietteenpidättimillä ja lietesyvennyksillä. Tuotantolohkot varustetaan laskeutusaltailla, joista vedet kootaan edelleen johdettavaksi keskitettyyn jatkokäsittelyyn, joka on ympärivuotinen kemiallinen käsittely Koivusuon osa-alueella ja ympärivuotinen pintavalutus Ruosmesuon osa-alueella. Kemiallinen puhdistamo rakennetaan Koivusuon suunnitellun turvetuotantoalueen eteläpäähän lohkon 11 koilliskulmaan, josta vedet johdetaan Alajokeen. Kemialliseen puhdistamoon kuuluvat rakenteina pumppausallas, kemikaalisäiliö, ohjauskeskus ja selkeytysallas. Pintavalutuskenttä sijoittuu Ruosmesuon eteläpuoliselle suoalueelle, josta vedet ohjautuvat edelleen Niemijokeen. Asian on valmistellut ympäristösihteeri PÄÄTÖSEHDOTUS: Ilomantsin kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävistä vastaava tekninen ja ympäristölau takunta antaa Vapo Oy:n Koivu-Ruosmesuon tur vetuotantohankkeen ympäristölupa hakemukseen liittyen seuraavan lausunnon: Yleistä Suostrategia Kansallinen suostrategia (Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä käytöstä ja suojelusta 30.8.2012) pyrkii edistämään soiden ja turvemaiden kestävää ja vastuullista käyttöä sekä suojelua Suomessa. Periaatepäätöksen mukaan tavoitteena on mm. suoluonnon suojelun ja ennallistamisen edistäminen. Suota muuttava käyttö lisää kasvihuonekaasupäästöjä ilmaan sekä orgaanisen aineksen ja ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin. Myös maakuntakaavan laadinnassa on
strategian mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota luonnonarvojen vaalimiseen. Maakuntakaava Valtioneuvoston päätöksessä valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista (13.11.2008) edellytetään maakuntakaavoituksessa otettavan huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Maakuntakaavan II-vaiheen kaavaselostuksessa mainitaan turvetuotannon kannalta tärkeinä alueina esitetyn vain ne alueet, joista ei aiheudu alapuoliseen vesistöön merkittävää vedenlaadun heikkenemistä. Edelleen maakuntakaavan II-vaiheen selostuksesta on luettavissa, että kaikki tuotantoon esitetyt suot on läpikäyty soiden soveltuvuustarkastelun pohjalta. Selvityksessä on tarkasteltu soiden teknistaloudellista ja ympäristöllistä soveltuvuutta maakuntakaavan turvetuotantovarauksiksi. Teknistaloudellista soveltuvuutta kuvaavina tekijöinä on käytetty suon energiasisältöä, sijaintia ja maanomistusta. Ympäristöllistä soveltuvuutta kuvaavina tekijöinä on puolestaan käytetty suon luonnontilaisuutta, vesistövaikutuksia, luonnonarvoja, asutuksen läheisyyttä ja muita vaikutuksia (mm. kulttuuri- ja maisemavaikutukset, virkistyskäyttö). Pohjois-Karjalan maakuntakaavan II-vaiheessa (vahvistettu 10.6.2010, YM) ei ole turvetuotantoon liittyviä merkintöjä Koivu-Ruosmesuon alueella. Maakuntakaavan valmisteluun liittyneessä selvityksessä (Soiden maankäytöllinen soveltuvuus turvetuotantovarauksiksi, P Pitkänen, H Parikka, 1.12.2008) Koivu-Ruosmesuo hankealue on sijaintinsa puolesta tuotantoalueeksi huonosti soveltuva (pitkät kuljetusmatkat käyttökohteisiin). Samoin on vesistö- ja luontovaikutuksiltaan luokiteltu heikosti tuotantoon sopivaksi alueeksi. Turvetuotantoalueiden vesistövaikutuksia on niin ikään selvitetty kaavoitusta laadittaessa (Turvetuotantoalueiden vesistövaikutukset/pohjois-karjalan maakuntakaava (2. vaihe), M Kukkonen 11.2.2009). Selvityksen mukaan Koivu-Ruosmesuon tuotantoon ottaminen olisi ristiriidassa vesipuitedirektiivin (laki vesienhoidon järjestämisestä 1299/2004) tavoitteiden kanssa. Lisäksi Natura-suojeluarvojen täyttyminen vaarantuisi. Maakuntakaavan I-vaiheessa (vahvistettu 20.12.2007, Valtioneuvosto) nyt kaavailtu Koivu-Ruosmesuon turvetuotantoalue sijaitsee luonnonsuojelualueiden (Natura 2000) välittömässä läheisyydessä, jääden kahden LS-merkityn alueen väliin.
Ilmasto- ja energiapolitiikka - turvetuotannon huominen Turpeen ener giakäytön järkevyyttä on viime vuosina yhä selvemmin kyseenalaistettu. On yleisesti tiedossa turpeenpolton ilmastovaikutus ten olevan jos sain määrin ristiriidassa mm. Suomen asiaan liittyvien sitoumusten kanssa. Mikäli turvesoiden hyödyntäminen toteutettaisiin kaikki sen paikallisetkin haittavaikutukset eliminoiden, ei turpeennostolle olisi liiketalou dellisia järkeviä edellytyksiä. Kansallinen energia- ja ilmastostrategia (Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 20.3.2013) ottaa kantaa turpeen käytön vähentämiseen sekä soiden ja vesistöjen suojeluun liittyviin kysymyksiin siten, että hallitusohjelman mukaisesti turpeen energiakäyttöä vähennetään suunnitelmallisesti sen aiheuttamien ympäristöhaittojen vuoksi siten, ettei turve korvaudu kivihiilellä. Selonteon mukaan turpeen energiakäyttöä on teknisesti mahdollista vähentää laitoskannan uusiutuessa ja teknisen kehityksen myötä. Hallitusohjelman mukaisesti turpeen energiakäyttöä vähennetään suunnitelmallisesti sen aiheuttamien ympäristöhaittojen vuoksi, eikä turvetta korvata kivihiilellä. Tämä tarkoittaisi sitä, että jo olemassa olevat Pohjois-Karjalan ja etenkin Ilomantsin tuotantoalueet olisivat jo nykyisellään riittävä panostus niiden käyttökohteiden tarpeisiin, joihin kuljetukset on mahdollista taloudellisesti kannattavasti hoitaa. Seuraavien vuosikymmenten aikana nykyisten turvetta polttavien voimalaitosten tullessa tekniseen uusimisvaiheeseensa, on laitoskannan uudistumisen ja teknisen kehityksen myötä mahdollista edelleen vähentää turpeen energiakäyttöä. HAKEMUKSESTA Kuntoonpanovaiheen ruokohelpiviljelmien poisto Ruokohelpiviljelmien poistosuunnitelmassa on hakemuksessa esitelty yleisellä tasolla glyfosaatin käyttömääriä sekä ruokohelpin poiston teknistä toteutusta mm. niiltä osin, kun kasvustoa poistetaan ojitusten välittömästä läheisyydestä. Hakemuksessa (liite 4.1 Koivu-Ruosmesuon turvetuotantohankkeen kuormitus- ja vesistövaikutusarvio) todetaan ruokohelpiviljelyssä olevien alueiden olevan sarkaojitettuja, mutta sarkaojat tai kaivettu laskuoja eivät ole vesilain mukaisia vesistöjä. Tämä uuden vesilain määritelmä, tässä asiayhteydessä hieman hankalasti määriteltävissä olevana (vesistönä pidetään tietyin edellytyksin myös kanavaa ja muuta vastaavaa keinotekoista vesialuetta), ei tee tarpeettomaksi glyfosaatin käytössä noudatettavaksi tarkoitettuja ympäristön- ja etenkin vesiensuojeluun liittyviä rajoitteita.
Glyfosaatin käyttö on lupahakemuksessakin mainitusti hyväksytty EU:ssa vuoden 2015 loppuun, johon mennessä EU-säännösten mukainen aineen ympäristöriskiarviointi, huolimatta glyfosaatin käytön haittavaikutuksista julki tulleista tiedoista ja tutkimuksista, tullee päivitetyksi. Koska glyfosaatin käyttö ja vastuu käytöstä näyttäisi kuitenkin hakemuksen perusteella jäävän paikallisille urakoitsijoille, odottaa kunnan ympäristönsuojeluviranomainen mielenkiinnolla, samoin kuin Iljansuon hankkeen kohdalla, lupaviranomaisen arviota siitä, mitkä olisivat Vapo Oy:n kilpailutuksen voittaneiden urakoitsijoiden mahdollisuudet toteuttaa ruokohelpikasvuston hävittämiseen tähtäävää suunnitelmaa siten, ettei vesieliöstölle erittäin myrkylliseksi (R 50) luokiteltua glyfosaattia (CAS# 1071-83-6) joudu vesistöihin eikä vesistökuormitus muutoinkaan kasva ruokohelpiviljelmien poiston yhteydessä. Vesien käsittely ja päästöt vesistöön Vesien käsittely toteutettaisiin käyttäen parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT), joka nykyisin turvetuotannon yhteydessä on joko pintavalutuskenttä tahi kemiallinen käsittely. Tämä ei kuitenkaan riitä. Tulvahuippujen ja rankkasateiden aiheuttamia vesien suunniteltua normikertymää huomattavasti suurempia vesimääriä ei kyettäisi käsittelemään siten, etteivät vesimassapiikit kuormittaisi alapuolisia vesistöjä arvioituja ominaiskuormituksia merkittävästi enemmän. Pintavalutuskenttien ohjeellisten mitoitusten noudattaminen ei luonnollisesti ole kaikkialla - tämänkään hakemuksen kohdalla - mahdollista. Lähtökohtaisena olettamana pidetään kuitenkin tutkittujen mitoituksellisuuksien olevan oleellisia pintavalutuskenttien tehollisen toiminnan kannalta. Yhtenä pintavalutuskentän keskeisenä mitoitustekijänä on turpeen maatuneisuusaste, jonka tulisi olla H1-H3 (maatumatonta-hyvin heikosti maatunutta). Hakemuksessa vesienkäsittelyä koskevista osioista ei tätä tietoa löydy. Hakemuksen mukaan kemiallista käsittelyä on turvetuotannon vesienkäsittelymenetelmänä käytetty vasta jokseenkin vähän, mistä johtuen kattavaa tarkkailuaineistoa ei ole. Kemiallisen käsittelyn osalla jatkuvatoiminen virtaamamittaus ja sen perusteella tapahtuva reaaliaikainen kemikaalinsyötön säätömahdollisuus ei liene sekään vielä rutiinia. Tarkkailuohjelmaehdotuksen mukaan tuotantotoiminnan aikaista veden laadun tarkkailua tehtäisiin näytteenotoin neljästi vuodessa (joista yksi näyte kevättulvien aikaan). Merkittävän osan turvetuotannon vesistökuormituksesta on kuitenkin yleisesti arvioitu syntyvän
rankkasateiden aiheuttamien tulvahuippujen aikana. Nämä vaikutukset saattaisivat edelleen jäädä tarkkailun ulkopuolelle. Pöly- ja meluhaitat Turvetuotannon pöly- ja meluhaitat liittyvät olennai sesti turpeennoston yhteyteen ja lähimpien kiinteistöjen oloihin. Lupahake muksen mukaan "pölyn merkittävä, ohje- ja raja-arvotasot ylittävä leviämi nen Koivu-Ruosmesuon suunni teltua turvetuotantoaluetta ympäröiville lähimmille asuin- ja lomaraken nuksille on estettävissä välttämällä voimakkaimmin pölyä aiheuttavia toimintoja asutusta lähimmillä lohkoilla sääolosuhteiden aiheuttaessa voimakasta leviämistä asutuksen suuntaan. Tässä koh din lupahakemustekstiä lukeva ei voi välttyä ajatukselta turpeennos ton käytännön todellisuudesta; kun sääolot ovat turpeennostolle suotuisat eli Suomen ke sässä sattuu satamaton jakso, jolloin turve on riittävän kui vaa, on sitä sil loin nostettava. Onko käytännössä mitenkään mahdollista keskeyttää ura koitsijan työskentely välittömästi, jos tuuliolosuhteet saattavat aiheuttaa haittaa lä himmille kiinteistöille. Vuodenkierron mentyähän voidaan aina laskennal lisesti todeta ilmanlaatuasetuksen (lupahakemuksessa viitataan asetuksella 38/2011kumottuun asetukseen 711/2001) vaatimusten tulleen täytetyksi. Pölyämisen vaikutuksesta leviävän kiintoaineksen joutumista mm. eristysojien kautta vesistöön ei hakemuksessa lainkaan käsitellä! Poimintoja alueen nykytilasta Koivu-Ruosmesuon alue kuuluu Suomen suoaluejaossa keskiboreaalisen Pohjanmaan-Kainuun aapasuoalueen sekä eteläboreaalisen eksentrisen ja Sphagnum fuscum keidasalueen rajavyöhykkeelle. Koivusuo on ollut maamme suurimpia yhtenäisiä keidassuoalueita ennen sen osittaista ottamista turvetuotantoon. Koivu-Ruosmesuon turvetuotantohankeen alueeseen kuuluu myös osin luonnontilaisia suoalueita, näille alueille on tehty kesällä 2010 kasvillisuusselvitys, jota on täydennetty kesällä 2011. Kasvillisuusselvitykset ovat lupahakemuksen liitteinä (liite 6.2 ja 6.7). Vattuaho-Ruosmelammen selvitysalueelle on suunniteltu pintavalutuskenttä sekä tuotantoon otettava alue. Pintavalutuskentän alue on keidasrämettä ja vaarantuneeksi (VU) luokiteltua lyhytkorsirämettä. Tuotantoon otettava alue on muuttunutta rimpinevaa. Pintavalutuskentän länsipuolelle jäävällä suoalueella on metsälain mukaisiin kohteisiin kuuluvat kangasmaasaarekkeita ja lettoja. Työllistävyysvaikutus
Turvetuotannon työllistävyysvaikutukset laskettaneen valtakunnan tasolla yhteneväisellä tavalla. Koivu-Ruosmesuon suora työllistävä vaikutus 80 htv ja välillinen 100 htv herättää edelleen jonkinasteista hämmennystä/ hilpeyttä paikallisella taholla. Liikenne Liikennettä käsitellään hakemuksessa todeten turvetta toimitettavan Ilomantsin, Joensuun ja Kuopion sekä Lieksan käyttökohteisiin. Myös Varkauden ja Simpeleen käyttökohteet ovat mahdollisia toimituspaikkoja. Kuljetuksia olisi lämmityskautena marras-huhtikuussa keskimäärin 22 kuljetusta/vrk. Liikenteen yhteisvaikutuksia muiden alueella vaikuttavien luonnonvaroja hyödyntävien toimintojen (metsäteollisuus, kiviainestuotanto, kaivostoiminta) kera ei hakemuksessa käsitellä. Käyttökohteissa mainittu Ilomantsi ei paikalliselle lukijalle aukene; Vapo Oy:n lopetettua pellettituotannon Ilomantsin tehtaalla, ei näköpiirissä ole mainittavaa turpeen energiakäyttöä Ilomantsin alueella. LOPPUTULEMA Kaikesta edellä esitetystä huolimatta, ei pidä lupaviranomaisen tekemän sellaista johtopäätöstä, että Ilomantsin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen pitäisi lupahakemusta huonosti laadittuna sitä se ei ole. Lupahakemus on laadittu varsin perusteellisesti ja siinä on valtaosin selvitetty keskeiset, yleensä vastaavissa hakemuksissa selvitetyt asiat. Edellä esitettyjen seikkojen perusteella Ilomantsin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen katsoo kuitenkin, ettei lupaa turvetuotannolle nyt käsittelyssä olevan hakemuksen mukaisesti ja mukaiselle alueelle tulisi lainkaan myöntää. PÄÄTÖS: Esitys hyväksyttiin. Päätös syntyi seuraavasti: Keskustelun aikana Eila Piippo esitti, että Koivusuon alue (Polvikoskentien pohjoispuolinen alue) tulisi luvittaa hakemuksen mukaisesti turvetuotannolle. Polvikoskentien etelänpuoleiselle Ruosmesuolle lupaa ei tulisi myöntää. Puheenjohtaja totesi, että on tehty esittelijän esityksestä poikkeava esitys, jota ei ole kannatettu, joten se raukeaa. Tiedoksi: Itä-Suomen aluehallintovirasto