PÄÄTÖS Nro 2/2015/1 Dnro ISAVI/129/04.08/2011. Annettu julkipanon jälkeen Koivu-Ruosmesuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Ilomantsi

Transkriptio

1 PÄÄTÖS Nro 2/2015/1 Dnro ISAVI/129/04.08/2011 Itä-Suomi Annettu julkipanon jälkeen ASIA Koivu-Ruosmesuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Ilomantsi HAKIJA Vapo Oy PL JYVÄSKYLÄ ASIAN VIREILLETULO JA SEN PERUSTE Koivu-Ruosmesuo sijaitsee Ilomantsin kunnassa noin 30 kilometriä kuntakeskuksesta koilliseen Hattuvaaran kylän itäpuolella. Koivusuo muodostaa tuotantoalueen pohjoisosan ja Ruosmesuo sen eteläosan. Vapo Oy on aluehallintovirastoon toimittamallaan ja täydentämällään hakemuksella pyytänyt ympäristölupaa Koivu-Ruosmesuon auma-alueineen 1 285,7 hehtaarin suuruisen alueen turvetuotantoon. Koivu-Ruosmesuon Naturaarviointi on valmistunut tammikuussa Aluehallintoviraston suorittaman Natura-kuulemisen ( ) jälkeen hakija on toimittanut uuden Koivu-Ruosmesuon turvetuotantoalueen ympäristölupahakemuksen nyt 1 238,1 hehtaarin suuruisen alueen turvetuotantoon. Tämä hakemussuunnitelma on korvannut kokonaan toimitetut hakemusasiakirjat. Hakemukseen liitetty uusittu Natura-arviointi on valmistunut kesäkuussa Hakija on lausunut, että se on osaksi ympäristövaikutusten arviointiin, joka toteutettiin vuosina , ja osaksi hankkeen jatkettuun uuteen suunnitteluun liittyen arvioinut hankkeen vaikutuksia uudelleen sekä laajemmin tähän hakemukseen. Selvitykset on tehty tarpeellisilta osin tämän hetken käytäntöjen ja vaatimustason mukaisesti. Tässä yhteydessä on otettu myös huomioon sekä yhteysviranomaisen arviointiselostuksesta antamassa lausunnossa esittämät kannanotot että aikaisemman vesioikeudellisen lupakäsittelyn katselmustoimituksen asiakirjoihin liitetyn, asiantuntijan Krister Karttusen päivätyssä Natura-tarkastelussa esittämät näkökohdat hankkeen vaikutuksista Natura-suojeluun rajaustarpeineen tämän päivän vaatimustasossa. Edelleen lupahakemuksessa on otettu huomioon Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalvelujen antamat lausunnot tammikuussa 2012 päivitetystä Natura-arvioinnista. ITÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh Mikkelin päätoimipaikka fax Maaherrankatu 16 Mikkeli kirjaamo.ita@avi.fi Postiosoite: PL 50, Mikkeli Joensuun toimipaikka Torikatu 36 Joensuu Kuopion toimipaikka Hallituskatu Kuopio

2 2 (128) Jäljempänä hakijan hakemussuunnitelmaa selostetaan toimitetun hakemusaineiston mukaisesti. Aluehallintoviraston suorittaman ympäristölupahakemuksen kuulemisen ( ) ja uusitun Natura-kuulemisen ( ) jälkeen hakijan toimittamaan vastineeseen liitetyt hakemuksen täydennykset ja muutokset selostetaan erikseen kohdassa Hakijan vastine ja hakemuksen osittainen muuttaminen. Vastineessa hakija on rajannut Koivu-Ruosmesuon turvetuotantoalueen pinta-alaksi auma-alueineen 1 182,9 hehtaariksi. Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotanto-alue on yli 10 ha. Aluehallintovirasto on ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 7 c) kohdan nojalla toimivaltainen viranomainen turvetuotantoa koskevassa asiassa. HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Alueen hallinta sekä lupa- ja kaavoitustilanne Koivu-Ruosmesuon alue on ollut osittain turvetuotantoon valmisteltuna ja osittain turvetuotannossa niin, että Koivusuon kunnostus turvetuotantoon on aloitettu vuonna Sarkaojitus on valmistunut vuonna Koivusuolla on ollut turvetuotantoa 70 hehtaarin alalla vuonna 1982 ja 140 hehtaarin alalla vuonna Alueesta on tällä hetkellä ruokohelpiviljelyssä 193,5 hehtaaria Ruosmesuon kunnostus turvetuotantoon on aloitettu vuonna Valmistelu on keskeytetty vuonna 1982 lähes koko suunnitellun 568 hehtaarin alueen tultua sarkaojitetuksi. Ympäristölupahakemukseen sisältyy Ruosmesuolla uusina alueina kymmenen hehtaaria metsäojitettua ja 38,8 hehtaaria ojittamatonta suota. Koivu-Ruosmesuon hankkeella ei ole voimassa olevaa ympäristölupaa tai vesilain perusteella ennen vuotta 2000 myönnettyä päästölupaa. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on antamallaan päätöksellä nro 89/02/03 jättänyt yhtiön vesilain (264/1961) mukaisen pilaamislupahakemuksen sikseen, koska yhtiö oli peruuttanut vireille panemansa hakemuksen. Ennen ympäristölupaviraston päätöksen antamista harjoitetusta toiminnasta aiheutuneita ja päätöksen jälkeisenä aikana aiheutuneiden haitallisten vaikutusten korvaamista ja toimenpitein poistamista tai estämistä koskevia ratkaisuja on annettu edellä mainitun ympäristölupaviraston päätöksen lisäksi seuraavissa päätöksissä: Vaasan hallinto-oikeus nro 04/0268/2, , KHO (taltio 2004), Itä-Suomen ympäristölupavirasto nro 73/08/2, , Vaasan hallinto-oikeus nro 10/015671, ja KHO (taltio 452). Vapo Oy:llä on omistuksessa ja vuokralla Ilomantsin kunnan Hattuvaaran (402) ja Valtion metsämaat (893) kylissä alueita Koivu-Ruosmesuon hanketta varten tiloilla: Koivusuo ( ) 1 011,4 hehtaaria, Paljakansuo ( ) 776,0 hehtaaria ja Ilomantsin valtionmaa ( ), 49,0 hehtaaria. Viimeksi mainittu alue on osa pintavalutuskenttää ja se on vuokrattu saakka Metsähallitukselta.

3 3 (128) Hankealueella on voimassa Pohjois-Karjalan maakuntakaava. Maakuntakaavassa ei ole merkintöjä suunnitellun Koivu-Ruosmesuon turvetuotantoalueen kohdalla. Pohjois-Karjalan maakuntakaavan täydennyksessä (2. vaihekaava), joka koskee maa- ja kiviainesten ottoalueita sekä turvetuotantoalueita, läheinen Iljansuo on merkitty turvetuotantoalueeksi. 2. vaihekaava on vahvistettu ympäristöministeriössä Maakuntavaltuuston hyväksymän 1. vaihekaavan valtioneuvosto on vahvistanut Pohjois-Karjalan maakuntakaavan 3. vaiheen ehdotus on ollut nähtävillä asti, mutta maakuntakaavan 3. vaihe ei ole vielä hyväksytty. Koivu-Ruosmesuon lähialueella olevia maakuntakaavan (1. vaihe) kaavamerkintöjä ovat alueen itä- ja länsipuolen luonnonsuojelualueet (SL) sekä länsipuolen moottorikelkkareitti. Merkinnällä (ma) on osoitettu kulttuuriympäristön tai maiseman kannalta tärkeät alueet. Koivu-Ruosmesuon tuotantoalueen etelä- ja lounaispuolella sijaitsee Vapo Oy:n hallinnassa oleva Iljansuon (723,7 ha), vuosina tuotannossa ollut turvetuotantoalue, joka sijoittuu Ruosmesuohon nähden lähimmillään noin 250 metrin etäisyydelle ja Koivusuohon nähden lähimmillään noin kahden kilometrin etäisyydelle. Iljansuon turvetuotannon ympäristölupahakemus on toimitettu vuoden 2011 lopussa aluehallintovirastolle, joka on myöntänyt ympäristöluvan Iljansuon turvetuotantoon 399,5 hehtaarin alalla päätöksellään nro 7/2014/1. Päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen. Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) Yleiskuvaus toiminnasta Koivu-Ruosmesuon turvetuotantohankkeesta on tehty ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan lain (YVA-laki) ja YVA-asetuksen edellyttämä ympäristövaikutusten arviointi niin, että arviointiselostus (Suo Oy) on valmistunut vuonna Koivu-Ruosmesuon turvetuotantoalue muodostuu 19 tuotantolohkosta, joiden yhteistuotantoala on 1 238,1 hehtaaria. Koivusuon osa-alueen (lohkot 11 19) tuotantoala on 738,3 hehtaaria, joka sisältää tuotettavia auma-alueita 75,8 hehtaaria. Ruosmesuon osa-alueen (lohkot 1 10) tuotantoala on 499,8 hehtaaria sisältäen tuotettavia auma-alueita 50,8 ha. Toiminnassa voidaan käyttää läheisen Iljansuon turvetuotantoalueen tukikohtaa, joka sijoittuu Ruosmesuon länsipuolelle tuotantoalueen tieliittymän läheisyyteen. Koivusuon 140 hehtaarin alalta aiemmin tuotannossa olleella ja muulta osin sarkaojituksella peruskuivatetulla alueella tuotantokenttien kuntoonpano on käytännössä pääosin jo tehty. Tällä hetkellä Koivusuo on 193,5 hehtaarin alalta ruokohelven peltoviljelyssä. Muutoin alue on puustoittunut ja pusikoitunut enemmän tai vähemmän. Ruosmesuo on muutoin sarkaojitetussa tilassa samoin kuin Koivusuo. Koivuosuon jo aiemmin sarkaojitettujen alueiden lisäksi hakemukseen sisältyy 10 hehtaaria metsäojituksella peruskuivatettua suota ja 38,8 hehtaaria ojittamatonta suota.

4 4 (128) Tuotannon kannalta kuntoonpano pääosalla Koivu-Ruosmesuon aluetta tarkoittaa siis kenttien raivaamista, muokkaamista ja muotoilua turvetuotantoa edellyttäviksi. Varsinaisia tuotantosuunnitelman mukaisia tuotantokenttien valmistelutöitä ovat: - pintavalutuskentän (Ruosmesuo) ja kemikalointiaseman (Koivusuo) sekä niihin liittyvien ojastojen ja pumppaamojen rakentaminen - tuotantoalueen eristäminen ulkopuolisista vesistä osalla alueita - osalla alueita olemassa olevan tuotantoalueen eristämisen varmentaminen ja tarvittaessa korjaavien toimenpiteiden suorittaminen - laskeutusaltaiden rakentaminen - vanhojen sarkaojarakenteiden korjaaminen ja tarpeellisten uusien rakentaminen - olemassa olevan tiestön korjaaminen sekä tarpeellisen uuden rakentaminen - turveaumojen asianmukainen sijoittaminen. Koitajoen Natura-alueen pöly-, melu- ja hydrologisilta vaikutuksilta suojaamiseksi tehdyillä rajauksilla tuotantokenttiä on tarpeellisilta osin ja aikaisemmin edellytettyä enemmän etäännytetty suojelualueesta, jolloin osa aiemmin sarkaojitetusta alasta jää pysyvästi suojavyöhykkeeksi. Pääsääntöisesti vähimmäisetäisyys Natura-alueesen on 200 metriä, vain lohkon 15 osuudella kuivatusvaikutuksen kannalta sarkaojituksen suunnasta johtuen 165 metriä. Välimaastossa oleva puusto säilytetään, mikä etäisyyden ohella merkittävästi estää pöly- ja meluvaikutusta sekä käytännössä estää näköyhteyden. Lisäksi olemassa olevaa ojitusta tukitaan suojavyöhykkeillä, jotta suojelualueen reuna-alueita mahdollisesti kuivattavat valumat tuotantoalueen ojastoihin estyvät. Nykyisin Koivusuon itäpuolella olevassa kaivannossa alaosaltaan virtaava Lietoja käännetään Alajokeen aikaisemmassa yhtymäkohdassaan, jolloin Alajoen koko alaosan osuuden virtaamat ennallistuvat aikaisempaan tilaansa. Kaivanto tulee toimimaan Koivusuolla kokoojaojana kuivatusvesien johtamisessa kemialliseen käsittelyyn. Turvetuotantoalueen kuntoonpanovaihe on maanrakennustyötä, joka aloitetaan tiestön rakentamisella ja puuston poistolla. Työt tehdään seuraavassa järjestyksessä: eristysojat ja paloaltaat, vesiensuojelurakenteet, lasku- ja kokoojaojat ja reuna- ja sarkaojat. Sarkaojitus tehdään 20 metrin välein. Sarkojen pintakerros puuaineksineen jyrsitään, asennetaan päisteputket ja sarkaojapidättimet sekä kaivetaan sarkaojien lietesyvennykset. Viimeiseksi sarat muotoillaan kunnostusruuvilla tuotantokuntoon, kunnostetaan sarkaojat (tarvittaessa) ja rakennetaan aumapaikat. Tarpeettoman kuormituksen välttämiseksi työt pyritään tekemään mahdollisimman vähävetisinä aikoina. Routakerrosta hyödynnetään suon vetisimpien osien kuntoonpanossa. Koivu-Ruosmesuon turvetuotantoaluetta ei valmistella koko alaltaan samanaikaisesti turvetuotantoon. Kuntoonpano etenee vaiheittain siten, että vuosittain valmistellaan kokonaisia lohkoja enintään noin hehtaarin alueella. Valmisteluaika tuotantokuntoon on noin viisi vuotta. Turvetuotanto Koivu-Ruosmesuolla on jyrsinpolttoturvetta mekaanisilla menetelmillä, joita ovat Haku-menetelmä ja mekaaninen kokoojavaunu. Ympäristöturve tuotetaan toisioerottimella varustetulla imuvaunulla. Keskimääräinen vuosituotantomäärä on noin m 3, päätuotteena jyrsinpolttoturve. Turvetta alueella on noin 10,9 milj. toimituskuutiota (energiasisältö noin 11 milj. MWh). Keräilyä edeltävät työvaiheet ovat

5 Vesien käsittely 5 (128) jyrsintä ja kääntäminen sekä karheaminen (paitsi imu-vaunukeräilyssä). Tuotantovaihe kestää noin vuotta. Jyrsinpolttoturve toimitetaan Ilomantsin, Joensuun, Kuopion ja Lieksan käyttökohteisiin. Myös Varkauden ja Simpeleen käyttökohteet ovat mahdollisia toimituspaikkoja. Kuljetuksiin käytetään yleisenä tienä Ilomantsi Hattuvaara maantietä. Kuljetusten suuntautuessa Lieksaan käytetään Hattuvaara Lieksa välistä tiestöä. Kuljetuksia on vuosittain arviolta rekkakuormaa. Lämmityskautena marras-huhtikuussa tämä tarkoittaa 670 kuljetusta kuukaudessa (22 kuljetusta/vrk). Turvetuotannon loputtua alue siistitään ja tarpeettomat rakenteet ja rakennelmat poistetaan alueelta. Jos tuotannosta poistuu muun maankäytön kannalta tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia muodostavia osa-alueita, toimenpiteet ovat samat. Vapo Oy kunnostaa omistamansa alueet uuteen maankäyttöön mahdollisimman pian toiminnan päättymisestä. Mahdollisuuksien mukaan tuotannosta poistuneiden alueiden kuivatus järjestetään erillisesti eli ne rajataan tuotannossa oleviin alueisiin nähden ulkopuolisiksi. Tuotannosta poistuneiden alueiden vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden kautta viranomaisten määräämän ajan. Jälkikäyttömuotoina Koivu-Ruosmesuolla tulevat kysymykseen esimerkiksi metsittäminen tai viljely. Jälkihoitovaihe kestää 2 4 vuotta. Tuotantoalueen ulkopuolisten vesien pääsy tuotantoalueelle estetään eristysojituksella, joka toteutetaan osaksi olemassa olevilla ojilla ja osaksi uutena ojituksena. Sarkaojat varustetaan lietteenpidättimillä ja lietesyvennyksillä. Tuotantolohkot varustetaan laskeutusaltailla, joista vedet kootaan edelleen johdettavaksi keskitettyyn jatkokäsittelyyn, joka on ympärivuotinen kemiallinen käsittely Koivusuon osa-alueella ja ympärivuotinen pintavalutus Ruosmesuon osa-alueella. Kemiallinen puhdistamo rakennetaan Koivusuon suunnitellun turvetuotantoalueen eteläpäähän lohkon 11 koilliskulmaan. Kemialliseen puhdistamoon kuuluvat rakenteina pumppausallas, kemikaalisäiliö, ohjauskeskus ja selkeytysallas. Pintavalutuskenttä sijoittuu Ruosmesuon eteläpuoliselle suoalueelle. Kemiallinen käsittely koostuu seuraavista vaiheista: - Veden johtamien yhteen pisteeseen pumppausaltaaseen - Vedenpumppaus sekoituskaivoon - Saostuskemikaalin lisääminen veteen - Syntyneen flokin selkeyttäminen altaassa - Veden johtaminen alapuoliseen vesistöön Kemiallisessa käsittelyssä käytettävä kemikaali on nestemäinen ferrisulfaatti (Fe 2 (SO 4 ) 3 ), kauppanimeltään PIX-115. Kemikaalia sälytetään kaksoiseristetyssä 30 m 3 :n lämmitettävässä säiliössä. Talviaikaisessa veden kemiallisessa käsittelyssä on varmistuttava saostuskemikaalin sekoittumisesta veteen. Tämä tapahtuu lämmittämällä kemikaali ja kiinnittämällä

6 6 (128) huomiota kemikaalin syöttöpaikkaan mahdollisimman hyvän sekoituksen aikaansaamiseksi. Hakija arvioi, että ympärivuotisella kemiallisella käsittelyllä voidaan saavuttaa seuraavat vesistöön johdettavan veden pitoisuudet: Roudaton kausi (kuitenkin vähintään ) Kiintoaine 10 mg/l COD Mn 15 mg/l Kokonaisfosfori 20 µg/l Kokonaistyppi µg/l Roudan aikainen kausi Kiintoaine COD Mn Kokonaisfosfori Kokonaistyppi 15 mg/l 15 mg/l 20 µg/l µg/l Edellä mainittuja pitoisuusarvoja on käytetty tässä lupahakemuksessa päästöjen arviointiin. Ne ovat hakijan mukaan arvioituja keskimääräisiä pitoisuuksia, eivätkä siten sovellu suoraan esimerkiksi luparajoiksi. Vapo Oy:n Ropolansuolla on keväällä 2013 otettu käyttöön samanlainen kemikalointiasema kuin Koivusuolle on suunniteltu. Ensimmäisten tulosten perusteella Ropolansuon vesien kemikalointi on toiminut erittäin hyvin. Jakson tulosten mukaisesti Ropolansuon kemikalointiasemalta lähteneen veden kiintoainepitoisuus on ollut keskimäärin 5,1 mg/l (vaihteluväli 1,8 14 mg/l), COD Mn -arvo 9,9 mg/l (3,9 14 mg/l), kokonaisfosforipitoisuus 9 µg/l (6 14 µg/l) ja kokonaistyppipitoisuus 810 µg/l ( µg/l). Ropolansuon ensimmäisten tulosten perusteella todennäköisesti myös Koivusuolla veden laatu tulee olemaan yllä esitettyjä pitoisuuksia parempaa. Varovaisuussyistä laskennassa on kuitenkin käytetty näitä pitoisuuksia. Pintavalutuskentän yläpuolinen tuotantoala auma-alueineen on 499,8 hehtaaria, kentän laajuus (tehollinen pinta-ala) 52,3 hehtaaria ja sen osuus tuotantoalueen pintaalasta 10,5 %. Valuntamatka kentällä on metriä, kentän kaltevuus 0,004 % ja turvepaksuus keskimäärin 3,2 metriä. Kenttä on pääosalta aluetta ojittamatonta suota, ojitusta on kentän länsi- ja itäosassa. Kentän itäosan ojitus on vanhaa ja käytännössä alue on umpeenkasvanutta, mutta kentän länsiosassa ojitus on uudempaa ja toimivaa. Metsäojat tukitaan kymmenen metrin välein. Neuvotteluissa ilmeni, ettei Metsähallitus voinut luontoarvojen vuoksi luovuttaa alueen länsiosasta ojittamatonta suoaluetta siinä määrin, että kenttä olisi voitu sijoittaa koko alaltaan ojittamattomalle suoalueelle. Kentältä vedet johdetaan laskuojassa aiemman kuntoonpanon yhteydessä tehtyyn noin 170 metrin pituiseen laskeutusaltaaseen ja sen jatkeena olevaan Niemijokeen tehtyyn noin 860 metrin pituiseen kaivantoon ja edelleen Niemijoen alaosaa myöten Koitajokeen.

7 7 (128) Hankkeen aiemmissa vaiheissa on tarkasteltu mahdollisuutta rakentaa alueelle useampi pienempi pintavalutuskenttä. Tästä on kuitenkin luovuttu, koska löytyi mahdollisuus luotettavaksi katsottavaan keskitettyyn ratkaisuun, jossa pumppaamoja tarvitaan useamman sijasta yksi. Hakija arvioi, että ympärivuotisella pintavalutuksella voidaan saavuttaa seuraavat vesistöön johdettavan veden pitoisuudet: Kesä Kiintoaine COD Mn Kokonaisfosfori Kokonaistyppi Vuosikeskiarvona Kiintoaine COD Mn Kokonaisfosfori Kokonaistyppi 6 mg/l 55 mg/l 75 µg/l µg/l 5,5 mg/l 45 mg/l 60 µg/l µg/l Kyseiset pitoisuusarvot perustuvat Pöyry Oy:n laatimaan selvitykseen turvetuotannon vesistökuormitusten arvioimiseksi ja näitä arvoja on käytetty tässä lupahakemuksessa päästöjen arviointiin. Ne ovat hakijan mukaan arvioituja keskimääräisiä pitoisuuksia, eivätkä siten sovellu suoraan esimerkiksi luparajoiksi. Pintavalutuskentän rakentaminen pienentää sen eteläpuolella olevan metsäojituksen vaikutuksen kohteeksi joutuneen noin 0,6 hehtaarin suuruisen Ruosmelammen nykyisen 280 hehtaarin valuma-alueen 236 hehtaariin eli pienennys 44 ha, millä on vähäinen vaikutus lammen vesitaloudelle. Peruskarttatarkastelun mukaan kysymys voi olla lammen valuma-alueen ennallistamisesta, koska olemassa olevalla metsäojituksella on lampeen käännetty valumaa pintavalutuskenttäalueen suunnalta ja koska pinnat alueella kallistuvat idän suuntaan. Nykyisellään Koivusuon vedet yhdessä Lietojan vesien kanssa johdetaan Koitajokeen laskevaan Alajokeen Hattuvaara-Polvikoski paikallistien sillan kohdalla. Lietojan vedet tullaan hakemussuunnitelman mukaan ohjaamaan alkuperäistä reittiä Alajokeen, mikä lisää virtaamaa Alajoen yläosalla nykytilanteeseen verrattuna. Ruosmesuon vedet johdetaan nykyisin Koitajokeen Alajoen yhtymäkohdan alapuolella osaksi Sammalpurosta jokeen tehdyn laskuojan ja osaksi Niemijoen kautta. Osa vesistä ohjautuu suurten valumien aikana kuivuneessa Sammalpurossa edellä mainittujen purkupaikkojen välille. Hattuvaara-Polvikoski paikallistien sekä Sammalpuron väliseltä alueelta kuivatusvedet tullaan jatkossa johtamaan pintavalutuskentän kautta Niemijokeen, mikä lisää Niemijoen virtaamaa noin 15 prosentilla. Virtaamien äärevyyttä tasaavat sarkaojarakenteet, laskeutusaltaat, pumppaus ja pintavalutuskenttä sekä keväällä lumien sulaminen ja purkautuminen tuotantokentiltä aikaisemmin kuin metsäisiltä alueilta. Virtaamat vähentyvät Sammapurosta kaivetussa laskuojassa ja suurten valumien aikana itse purossa.

8 Päästöt vesistöön 8 (128) Suunniteltu kuivatus ja vesien johtaminen eivät muuta tuotantoalueen sisäpuolelle tai läheisyyteen sijoittuvien Ahvenlammen ja Haukilammen sekä Paskalammen valumaalueita ja vaikuta niiden vesitalouteen, koska niiden valuma-alueet ovat pysyvästi muuttuneet jo olemassa olevan ojituksen vuoksi ja koska kuntoonpano ei aiheuta niihin muutosta. Lähes koko Koivu-Ruosmesuon suunniteltu turvetuotantoalue on sarkaojitettu vuosina Suoalueen valmistelu turvetuotantoa varten keskeytyi tuolloin, koska Ilomantsiin rakennettu turvebrikettitehtaan tuotanto keskeytettiin. Suunnitellusta tuotantoalueesta on tällä hetkellä 193,5 hehtaaria ruokohelven viljelyssä, 995,8 hehtaaria sarkaojitettuna, 10 hehtaaria metsäojitettuna ja 38,8 hehtaaria on ojittamatonta aluetta. Sarkaojitettu alue on ruokohelven viljelyssä olevaa aluetta lukuun ottamatta kasvittunut ja puustoutunut valmistelusta kuluneen pitkän ajan vuoksi. Koska alue on jo suurelta osin sarkaojitettua, käytännössä peruskuivatus ja kuntoonpano on suurimmalla osalla alueesta jo tehty. Kuntoonpano alueella tarkoittaa kasvillisuuden poistamista sekä kenttien muokkaamista ja muotoilua turvetuotantoa varten. Tuotantoalueen nykytilasta johtuen ei kuntoonpanosta aiheudu merkittäviä päästöjä vesistöön ja kuntoonpanotoimet ovat lyhytaikaisia. Metsäojitettu ja ojittamaton turvetuotantoon suunniteltu alue (yhteensä 48,8 ha) sijaitsevat Ruosmesuon osa-alueella, mistä kuivatusvedet johdettaisiin pintavalutuksen kautta Niemijokeen. Vesistövaikutukset ovat suurimmillaan ensimmäisenä ojitusvuotena. Seuraavina kuntoonpanovuosina päästöt ovat pienemmät. Alueen kuntoonpano turvetuotantoa varten etenee vaiheittain noin hehtaaria vuodessa, mikä vähentää vesistöön kohdistuvia vaikutuksia. Kuntoonpanon koko suunnitellulla tuotantoalueella on arvioitu kestävän noin viisi vuotta. Ruokohelpiviljelyalueella (193,5 ha) ruokohelven poistoon käytetään Roundupkasvinsuojeluainetta, jonka vaikuttava aine on glyfosaatti. Ruokohelpikasvuston poistoon ei riitä pelkkä mekaaninen käsittely, vaan lisäksi tarvitaan kemiallista torjuntaa. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) kasvinsuojeluainerekisterissä olevien kasvinsuojeluaineiden käyttö rekisteröityihin tarkoituksiin on laillista ja sallittua käyttäen pakkauksen ohjeita. Glyfosaattia sisältäviä torjunta-aineita käytetään yleisesti esimerkiksi maataloudessa. Glyfosaatille on tehty EU-säännösten mukainen riskinarviointi ja sen käyttö on hyväksytty EU:ssa vuoden 2015 loppuun saakka. Uudistuneen lainsäädännön mukainen riskinarviointi tehdään ennen vuotta Ruokohelpeä on viljelty Koivusuon lohkoilla 11 ja 12. Näitä lohkoja lähin vesistö on Alajoki, joka virtaa lähimmillään noin 180 metrin etäisyydellä sarkaojitetusta, turvetuotantoon suunnitellusta alueesta. Etäisyys vesistöön on selvästi pidempi kuin Tukesin kasvinsuojeluainerekisteriin hyväksytyissä valmisteissa suojavyöhykkeen leveydeksi määritelty etäisyys. Tuotantoalueen ja Alajoen välissä kulkeva Koivusuon kuivatusvesille aiemmin kaivettu laskuoja tai ruokohelpiviljelyssä olevan alueen sarkaojat eivät ole vesilain tarkoittamia vesistöjä.

9 9 (128) Turvetuotannon vesien kemiallinen käsittely poistaa tehokkaasti fosforia ja humusta, mistä johtuen Koivusuon alueen fosforipäästöjen ja aiheutuvan kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ei arvioida lisääntyvän nykyisestä. Kiintoainepäästöt ovat noin kuusinkertaiset ja typpipäästöt noin kolminkertaiset nykytilanteeseen verrattuna. Ruosmesuon kiintoainepäästöjen arvioidaan olevan tuotantovaiheessa noin nelinkertaiset nykytilanteeseen verrattuna ja ravinnepäästöjen noin 2 2,5 -kertaiset. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ei arvioida käytännössä muuttuvan nykyisestä. Tehokas vesienkäsittely ympärivuotisella kemiallisella käsittelyllä tai ympärivuotisella pintavalutuksella vähentää vesistöön kohdistuvaa kuormitusta. Ruokohelven viljelyalat on perustettu vuosina 2003 ja Ruokohelpiviljelmää on lannoitettu vuosina Vuosina aluetta ei ole lannoitettu. Ruokohelpialueen alapuolisessa ojassa lähinnä fosforipitoisuudet ovat olleet koholla muihin alueen ojavesiin verrattuna. Koivusuon alueen kuivatusvedet tullaan jatkossa käsittelemään ympäri vuoden kemiallisesti. Kemiallinen käsittely on tehokas menetelmä kuivatusvesien fosforinpoistoon, joten alueen aiempi ruokohelpiviljely ei oleellisesti lisää ravinnepäästöjä vesistöön. Tuotantovaiheessa Koivusuon (738,3 ha) ja Ruosmesuon (499,8 ha) edellä kuvatusti puhdistettujen vesien vuosikuormitus (brutto) on laskennallisesti seuraava (suluissa jaettuna Koivusuo/Ruosmesuo): kiintoaine kilogrammaa (57 400/12 600), kokonaisfosfori 200 kilogrammaa (95/105), kokonaistyppi kilogrammaa (6 900/3 400) ja kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) kilogrammaa O 2 (71 000/76 000). Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Hakijan mukaan kuivatusvesien puhdistusmenetelmät (Koivusuo kemiallinen käsittely ja Ruosmesuo pintavalutus) täyttävät paitsi mitoitusohjeiden mukaiset myös parhaalta käyttökelpoiselta tekniikalta edellytettävät vaatimukset. Turvetuotanto on suunniteltu harjoitettavaksi ja työmaaliikenne järjestetty siten, että asutukselle ei aiheudu kohtuutonta rasitusta pölyn ja melun muodossa. Toiminnassa syntyvien jätteiden eri jakeiden tilapäinen säilytys ja toimittaminen sekä käsittelyyn että hyötykäyttöön on suunniteltu voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Tuotantoalue ja sen ympäristö Koivu-Ruosmesuolla on tehty vuonna 2010 kasvillisuus-, linnusto-, perhos- ja viitasammakkoselvitys. Viitasammakkoselvitystä on täydennetty keväällä 2011 ja keväällä 2012 ja kasvillisuusselvitystä on täydennetty kesällä Selvityksistä on laadittu omat raporttinsa, jotka ovat hakemuksen liitteinä. Tuotantosuunnitelma on muuttunut selvitysten tekoajankohdasta muun muassa niin, että pinta-ala on supistunut ja vesienkäsittelyratkaisut muuttuneet. Lisäksi hakija on toimittanut vastineeseensa yhteydessä kesällä 2014 tehtyjen inventointien tuloksia viitasammakon ja sudenkorentojen esiintymisestä. Kyseiset tiedot selostetaan jäljempänä hakijan vastineen yhteydessä.

10 10 (128) Kasvillisuus Suurin osa suunnitellusta Koivu-Ruosmesuosta on sarkaojitettua, sittemmin kasvittunutta ja puustottunutta aluetta. Vajaan 200 hehtaarin alueella viljellään ruokohelpeä. Aiemmin sarkaojitettujen alueiden kasvillisuus on muuttunut. Suunniteltuun turvetuotantoalueeseen kuuluu myös osin luonnontilaisia suoalueita (38,8 ha), jolle tehtiin kesällä 2010 kasvillisuusselvitys. Kesällä 2011 tehtiin täydentävä kasvillisuusselvitys uuden pintavalutuskentän alueelle. Vattuahon-Ruosmelammen selvitysalueelle sijoittuva pintavalutuskentän alue on keidasrämettä ja uhanalaisluokittelussa vaarantuneeksi (VU) luokiteltua lyhytkorsirämettä. Tuotantoon otettava alue on muuttunutta rimpinevaa. Riihihatelonkangas-Lautakankaansuon selvitysalue otetaan lähes kokonaan tuotantoon. Alue on luonnontilaista vähäpuustoista suota, jonka suotyypeistä on erittäin uhanalaisiksi (EN) luokiteltu ruoho- ja heinäkorvet, vaarantuneiksi (VU) saranevat, sararämeet, lyhytkorsinevat, lyhytkorsirämeet sekä silmälläpidettäviksi (NT) luhtanevat, sara- ja ruoholuhdat, tupasvillarämeet ja isovarpurämeet. Alueen suoyhdistymätyyppi välipintaiset keskiboreaaliset aapasuot on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi (EN). Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kohteita alueella on metsälain tarkoittamiin monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluva ruoho- ja heinäkorpi. Punakämmekän esiintymä on hakijan mukaan vesitalouden turvaavalla tavalla rajattu tuotantoalueen ulkopuolelle ja se sijaitsee noin 200 metrin etäisyydellä tuotantoalueesta. Punakämmekkä on rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella. Sarkaojitetun alueen aiheuttamat kuivatusvaikutukset ympäröivälle luonnolle on havaittavissa noin 50 metrin etäisyydellä. Vattuahon-Ruosmelammen alueella tuotantoon otettava alue on sarkaojitettujen alueiden keskellä ja sarkaojien kuivattavasta vaikutuksesta johtuen muuttunutta. Suunniteltu pintavalutuskenttä tulee pääosin luonnontilaiselle keidasrämeelle. Vedenpinnan noustessa kasvillisuus muuttuu suosimaan kosteammissa oloissa eläviä lajistoa. Tuotantoon otettavalla tai pintavalutuskentän alueella ei ole hakijan mukaan luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kohteita, eikä huomioitavia kasvilajiesiintymiä. Selvitysalueella olevat lettokuviot jäävät vaikutusalueen ulkopuolelle. Riihihatelonkangas-Lautakankaansuon alueen luonnontilaisen suoalueen kuivattaminen aiheuttaa ympäröivälle luonnolle kuivatusvaikutuksia. Aluetta ympäröivät ojitetut suot ja kangasmetsät, joissa ei ole merkittäviä luontoarvoja. Sammallampi ja sen ympäristön luhta jäävät tuotantoalueiden keskelle. Tuotantoon suunnitellulle alueelle jää luonnon kannalta arvokkaista kohteista metsälain 10 :n mukainen ruoho- ja heinäkorpi sekä uhanalaisiksi luokiteltuja suoluontotyyppejä.

11 11 (128) Linnusto Koivu-Ruosmesuon alueen muutto- ja pesimälinnustoa selvitettiin vuonna Laskennat kohdennettiin varsinaisen hankealueen lisäksi läheiselle Ristisuon suojelualueelle, Koivusuon luonnonpuiston rajalle ja koko Ruosmesuon alueelle. Kevätmuuttolaskentojen perusteella Koivu-Ruosmesuo on tulkittavissa maakunnallisesti arvokkaaksi muuttolintujen levähdysalueeksi. Syysmuuton aikaiselta merkitykseltään alue on paikallisesti merkittävä. Ruosmesuon aluetta voidaan pitää linnustoltaan maakunnallisesti merkittävänä. Hankealueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee maakunnallisesti merkittäviä alueita. Alueen pesimälinnustolaskennoissa havaittiin 21 suojelullisen aseman omaavaa lajia, joista yhdeksän kuuluu lintudirektiivin liitteen I lajeihin ja yhdeksän Suomen erityisvastuulajeihin. Hankealueen itäpuolella sijaitsee kansallisesti arvokkaaksi luokiteltu Koitajoen alue, FINIBA-alue (aluenumero ). Sama alue on luokiteltu myös kansainvälisesti arvokkaaksi lintualueeksi (IBA-aluenumero 051). FINIBA-aluetta luonnehtivat erämaisten keidassoiden ja vanhojen pääasiassa havupuuvaltaisten metsien mosaiikki Koitajoen varrella. FINIBA-alueen kriteerilajeina ovat muun muassa metsähanhi, metso, pohjantikka sekä pikkusieppo. Turvetuotannon toteutuminen alueella heikentää varsinaisen hankealueen linnustoarvoja, mutta vaikutukset eivät hakijan mukaan kuitenkaan heijastu läheisille FINIBAtai IBA-alueille tai Natura-alueelle. Perhoset Ruosmesuon perhosselvitys tehtiin kesällä Alueelta löydettiin neljä uuden uhanalaisluettelon mukaan silmällä pidettävää lajia. Ruosmesuo on paikallisesti merkittävä perhosten esiintymisalue ja elinympäristö. Perhosselvityksessä mainittu Ruosmesuon lisäalue ei kuulu tämän lupahakemuksen mukaiseen tuotantosuunnitelmaan. Turvetuotanto Ruosmesuon alueella heikentää perhoslajiston elinympäristöjä paikallisesti. Uhanalaisista perhoslajeista alueelta ei ole tietoja eikä sellaisia löydetty selvitysten yhteydessä. Viitasammakko Koivu-Ruosmesuon turvetuotantohankkeeseen liittyvät viitasammakkoselvitykset on tehty keväällä 2010, 2011 ja Havaintoja viitasammakon esiintymisestä tehtiin Sammallammelta ja Ruosmelammelta. Lisäksi viitasammakosta tehtiin havaintoja Sammallammen ja Ruosmenlammen läheisyydestä ojista, Sammallammen ympäristön tulvalammikoista sekä Sammalpuron alkupään tulva-alueelta. Viitasammakon suojelutaso on Suomessa suotuisa ja sitä esiintyy paikoin runsaastikin sekä turvetuotannossa olevilla alueilla että tuotantoon suunnitelluilla alueilla. Teh-

12 12 (128) dyn selvityksen perusteella on todennäköistä, että ainakin joillekin turvetuotantoalueille viitasammakko on levinnyt vasta turvetuotannon aloittamisen jälkeen. Turvetuotantoalueen valmistelun yhteydessä syntyy aina ojia ja lammikoita, joiden on todettu toimivan viitasammakon lisääntymispaikkoina. Erilaiset turvetuotannon rakenteet voivat toimia myös viitasammakon talvehtimispaikkoina. Turvetuotanto voi kuitenkin heikentää viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja paikallisesti joissakin paikoissa. Turvetuotanto voi vaikuttaa viitasammakon elinympäristöön, mikäli lajin elinympäristönä toimivan lammen vesitalous muuttuu. Tuotantosuunnitelman mukaan Sammallampeen tulee vesiä turvetuotantoalueen ympärysojitusten vuoksi aiempaa suuremmalta alueelta, joten Sammallampi säilyy edelleen viitasammakolle soveltuvana lisääntymisalueena. Ruosmelammen valuma-alueen pinta-ala pienenee noin 15 %, millä hakija ei kuitenkaan arvioi olevan merkittävää vaikutusta Ruosmelammen vedenkorkeuteen. Asutus ja maankäyttö Koivu-Ruosmesuo sijaitsee Ilomantsin kunnassa noin 35 kilometriä kuntakeskuksesta koilliseen Hattuvaaran kylän itäpuolella. Koivu-Ruosmesuon tuotantoalueen ympäristö on metsätalousvaltaista aluetta. Itäpuolella suunniteltu tuotantoalue rajautuu suomaastoon, mutta länsipuolella on enemmän kangasmaastoa, joka on osin mäkistä. Koivu-Ruosmesuon länsipuolella sijaitsee Iljansuon turvetuotantoalue lähimmillään noin 250 metrin etäisyydellä Ruosmesuon alueesta. Noin kolme kilometriä Koivusuon pohjoisosasta koilliseen sijaitsee Pampalon kultakaivos, jossa kaivostoiminta on käynnissä. Hattuvaaran kylässä on melko paljon asutusta, koulu ja paikallinen matkailuyritys Taistelijan Talo. Lisäksi asutusta sijaitsee suunnitellun tuotantoalueen länsipuolella Repovaarassa ja Iljanvaarassa sekä tuotantoalueen eteläpuolella Vattuahossa. Koivusuon itäpuolella Alajoenkankaalla sijaitsee kaksi vapaa-ajan asuntoa noin metrin etäisyydellä tuotantoalueesta. Ruosmesuon länsi- ja eteläpuolella sijaitsee metrin etäisyydellä tuotantoalueesta yhteensä seitsemän vakituisessa asuinkäytössä olevaa kiinteistöä. Asutus on merkitty seuraavan sivun karttaan. Purkuvesistönä toimivien Alajoen, Niemijoen ja Koitajoen varrella ei ole asutusta lukuun ottamatta kahta vapaa-alan asuntoa Alajoen varressa Alajoenkankaalla. Lisäksi Koitajoen varrella sijaitsee Tapion taival -retkeilyreitin varrella muutama autiotupa ja laavu.

13 13 (128) Oheisessa kuvassa on esitetty tuotantolohkojen ja niitä lähimpänä olevien kiinteistöjen sijoittuminen.

14 14 (128) Toiminnan vaikutukset ympäristöön Pölyn vaikutukset Koivu-Ruosmesuon länsipuolella sijaitsevan Iljansuon turvetuotannon aiheuttamien pölypäästöjen leviämistä on mallinnettu Iljansuon turvetuotannon ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) yhteydessä. Mallinnuslaskelmien perusteella kohonneita pölypitoisuuksia aiheutuu leviämisen kannalta epäedullisten sääolosuhteiden (kova tuuli, sekoituskorkeus ohut) vallitessa satunnaisesti. Merkittävimmin pölyämistä aiheutui kuormauksen (Haku ja mekaaninen kokoojavaunu) ja käännön aikana. Mallinnus saattaa yliarvioida pölyämisen vaikutuksia, koska mallinnuksen lähtötiedoissa turvetuotanto on käynnissä yhtäjaksoisesti viiden kuukauden ajan, mikä ei ole todellisuutta vastaava tilanne. Iljansuolle tehdyn mallinnuksen tuloksia voidaan soveltaa myös Koivu-Ruosmesuon turvetuotantoalueella alueiden läheisyyden vuoksi. Mallinnuksen tulosten perusteella pölyn pääasialliset leviämissuunnat ovat luoteeseen, lounaaseen ja pohjois-koilliseen vastaten pääpiireissään alueella vallitsevia tuulen suuntia. Korkeat maastonkohdat voivat vaikuttaa pölyn leviämiseen. Mallinnuksessa hengitettävien hiukkasten ohjearvotason (VNp 480/1996 ja VNa 711/2001) ylittäviä pitoisuuksia havaittiin HAKUkuormauksen aikana enimmillään noin yhden kilometrin etäisyydellä toimintakohteesta. Muiden toimintojen aikana pöly ei leviä yhtä laajalle edes hetkittäin. Laskelmien perusteella ympäristöön aiheutuu turvetuotantotoiminnalle tyypillisiä korkeita pölypitoisuuden huippuja. Huiput ajoittuivat iltaan tai aamuyöhön (sekoituskorkeus alhainen). Päiväsaikaan toimittaessa pölypitoisuudet tarkastelupisteissä jäävät alhaisemmiksi. Suunnitellulta Koivu-Ruosmesuon turvetuotantoalueelta luoteeseen ei sijaitse asutusta. Pohjois-koillisen suunnalla (lohkolta 10 katsottuna noin 300 metrin etäisyydellä) sijaitsee kaksi vapaa-ajan käytössä olevaa rakennusta, joita suojaa välinen maasto ja suojavyöhyke hakijan omistamalla maalla. Ruosmesuon tuotantoalueelta lounaaseen sijaitsee asutusta lähinnä Vattuahossa, mihin suunnitellun turvetuotantoalueen lounaisosasta on matkaa noin 700 metriä. Tuotantosuolta vapaa-ajankiinteistöjen suuntaan maasto on alavaa suomaata. Tuotantoalueen länsi- ja eteläpuolella maasto nousee nopeasti ja näillä suunnilla lähin asutus sijaitsee selvästi korkeammalla kuin tuotantoalue, mikä vaikuttaa pölyn kulkeutumiseen tuotantoalueelta asutuksen suuntaan. Pölyn merkittävä, ohje- ja raja-arvotasot ylittävä leviäminen Koivu-Ruosmesuon suunniteltua turvetuotantoaluetta ympäröiville lähimmille asuin- ja lomarakennuksille on estettävissä välttämällä voimakkaimmin pölyä aiheuttava toimintoja (kuormaus ja kääntö) asutusta lähimmillä lohkoilla sääolosuhteiden aiheuttaessa voimakasta leviämistä asutuksen suuntaan. Mekaanisella kokoojavaunulla pölyn muodostuminen ja ympäristöön kulkeutuminen jää selvästi vähäisemmäksi kuin Haku-menetelmällä. Toisaalta Haku-menetelmää käytettäessä saran keskelle voidaan kerätä viisi satoa ja eniten pölyä muodostava kuormaus suorittaa asutuksen kannalta edullisissa tuuliolosuhteissa, koska paksu karhe ei kostu sateella.

15 15 (128) Melun vaikutukset Koivu-Ruosmesuon alueelta ei ole olemassa melun mittaustietoja. Hankkeen aiheuttamia meluvaikutuksia on arvioitu seuraavassa pöly- ja melupäästöjä koskevan selvityksen perusteella (Symo Oy 2007) Tuotantomenetelminä Koivu-Ruosmesuolla aiotaan käyttää pääasiassa Hakumenetelmää ja mekaanista kokoojavaunua. Haku-menetelmässä eri työvaiheiden lähtömelutasot vaihtelevat noin db(a) välillä ja mekaanisessa kokoojavaunussa db(a) välillä. Ympäristömelun ohjearvo päiväajalle on asuinalueilla 55 db(a) ja yöajalle 50 db(a). Haku-menetelmässä päiväajan ohjearvo ei missään työvaiheessa ylity 100 metrin etäisyydellä ja mekaanisessa kokoojavaunumenetelmässä 200 metrin etäisyydellä tuotantokoneista avoimessa maastossa ja olosuhteissa, jotka ovat melun leviämisen kannalta otolliset. Kaikkein meluisammat työvaiheet liittyvät tuotantokentän kunnostustoimiin (jyrsintä ja tasausruuvi). Näissä työvaiheissa lähtömelutasot vaihtelevat noin db(a) välillä. Tällöin ympäristömelun päiväajan ohjearvo ei missään vaiheessa ylity 350 metrin etäisyydellä. Koivu-Ruosmesuon turvetuotanto voi aiheuttaa ajoittaista meluhaittaa lähimmillä vapaa-ajan kiinteistöillä, jotka sijaitsevat noin metrin etäisyydellä tuotantoalueen itäpuolella metrin etäisyydellä tuotantoalueesta sijaitsee seitsemän vakituisessa asuinkäytössä olevaa rakennusta. Näissä meluhaitta on lievempi ja arvioidaan melko vähäiseksi. Tuotantosuolta vapaa-ajankiinteistöjen suuntaa maasto on alavaa suomaata. Tuotantoalueen länsi- ja eteläpuolella maasto nousee nopeasti ja näillä suunnilla lähin asutus sijaitsee selvästi korkeammalla kuin tuotantoalue, mikä vaikuttaa äänten kulkeutumiseen tuotantoalueelta asutuksen suuntaan. Tuotantoalueen ja asutuksen välissä on puustoa, joka vaimentaa meluvaikutusta. Toimitusaikana melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa siten liikennemelua. Melun määrään voidaan vaikuttaa koneiden valinnalla, töiden ajoituksella, turveaumojen ja teiden sijoituksella sekä jättämällä kasvillisuuden muodostamia suojavyöhykkeitä asutuksen ja tuotantokentän välille. Liikenteen vaikutukset Koivu-Ruosmesuon vuosittaiseksi turpeen kuljetusmääräksi arvioidaan rekkakuormaa vuodessa. Lämmityskaudella marras-huhtikuussa kuljetusmääräksi arvioidaan noin 670 kuormaa kuukaudessa eli 22 kuormaa vuorokaudessa. Turpeen pääasiallinen kuljetussuunta on etelään kohti Ilomantsia, mutta noin kymmenen prosenttia kuljetuksista arvioidaan suuntautuvan Lieksaan. Lämmityskaudella tämä tarkoittaa keskimäärin 2,2 kuormaa vuorokaudessa Lieksaan päin. Kun otetaan huomioon läheisen Iljansuon kuljetusmäärät, on vuosittainen kokonaiskuljetusmäärä yhteensä noin kuormaa vuodessa ja lämmityskaudella noin 35 kuormaa vuorokaudessa. Huomattavasti lisääntyvä raskaan liikenteen määrä etenkin Ilomantsin suuntaan lisää onnettomuusriskiä ja vähentää tiestön turvallisuutta. Maantie on nykyisin suhteellisen

16 16 (128) vähän liikennöity, mikä myös toisaalta vähentää onnettomuusriskiä. Lieksan suuntaan raskaan liikenteen määrien kasvu yhdistettynä tiestön huonoon kuntoon lisää onnettomuusriskiä. Liikenne suuntautuu suurelta osin Hattuvaaran kylän läpi ja Hatun koulun ohi. Tien 522 ympäristö on Lieksan ja Ilomantsin kaupunkeja ja niiden ympäristöjä sekä Lehtovaaran, Korentovaaran, Parissavaaran, Hatunkylän ja Hangaspuron alueita lukuun ottamatta suhteellisen harvaan asuttua, joten kevyen liikenteen määrä lienee vähäinen. Näin ollen kevyen liikenteen onnettomuusriskin ei arvioida merkittävästi lisääntyvän Lieksa-Ilomantsi välisellä tieosuudella asutuskeskittymiä lukuun ottamatta. Myös ajoneuvoliikenteen onnettomuusalttiimmat alueet sijoittuvat asutuskeskusten ympäristöön. Pakokaasupäästöistä merkittävimpiä ovat hiilidioksidi (CO 2 ), hiilimonoksidi (CO), hiilivedyt (HC), typen oksidit (NO x ) ja rikkidioksidi (SO 2 ). Lisäksi ilmaan joutuu esimerkiksi hiukkasia, metaania (CH 4 ) ja typpioksiduulia (N 2 O). Turvekuljetuksien keskimääräinen kuljetusmatka on 200 kilometriä. Suurimmat päästöt muodostuvat hiilidioksidista ja typen oksideista. Raskaan liikenteen päästöt ovat typen oksidien, rikkidioksidin ja hiilidioksidin osalta suuremmat kuin muun ajoneuvoliikenteen. Turvekuljetusten päästöt jakautuvat laajalle alueelle, tuotantoalueelta aina Kuopioon ja Varkauteen saakka. Turvekuljetukset aiheuttavat liikennemelun ja tärinän lisääntymistä maantiellä 522, työmaateillä, Polvikoskentiellä ja Iljanvaarantiellä. Kuljetusreitillä Lieksa-Ilomantsi on Hattuvaaran taajaman lisäksi myös muita asutuskeskittymäalueita. Muilta osin maantien 522 lähiympäristö on suhteellisen harvaan asuttua. Liikennemelun aiheuttamat haitat keskittyvät taajama- ja asutuskeskittymäalueille ja noin metrin etäisyydelle tiestöstä. Päällystämättömillä teillä tapahtuvat turvekuljetukset aiheuttavat paikallisesti ilman laadun ajoittaista heikkenemistä soratien pölyämisen kautta. Suurin osa kuljetuksista keskittyy kuitenkin syys-kevätkauteen, jolloin tien pölyäminen on suhteellisen vähäistä. Itse turvekuormien pölyäminen kuljetuksen aikana estetään pressuilla. Vaikutukset pohjaveden käyttöön Turvetuotannolla ei ole vaikutuksia suon ympäristön kiinteistöjen alueille, koska ne sijaitsevat selvästi korkeammalla kuin tuotantoalue ja hydraulista yhteyttä alueille ei ole. Tuotantoalueen ympäristö on jo nykyisellään pääosin ojitettu, joten tuotannon yhteydessä ei ole juurikaan tarvetta lisäkuivatuksiin. Siten tuotantotoiminnalla ei tule olemaan vaikutusta kaivojen veden määrään eikä laatuun alueen ympäristössä. Vaikutukset suojelukohteisiin Koivu-Ruosmesuon suunnitellun turvetuotantoalueen välittömässä läheisyydessä, sen itäpuolella sijaitsee lailla (674/1981) perustettu hehtaarin suuruinen Koivusuon luonnonpuisto. Luonnonpuisto sisältyy myös Koitajoen Natura alueeseen (FI , SCI/SPA), johon kuuluvat myös Koivusuon länsipuolella sijaitsevat Ristisuon soidensuojelualue (SSA070033) ja Ristisuon soidensuojeluohjelma-alue (SSO070194).

17 17 (128) Koko Koivu-Ruosmesuon turvetuotantoalueelta kuivatusvedet on suunniteltu johdettavan Alajoen ja Niemijoen kautta Koitajokeen. Muihin Koitajoen Natura-alueeseen kuuluviin vesistöihin ei suunnitellusta turvetuotannosta aiheudu vaikutuksia. Vesistövaikutusarvion mukaan Niemijoen ja Alajoen rehevyys lisääntyy ja liettyminen hidasvirtaamaisiin paikkoihin on mahdollista. Lisäksi Niemijoen virtaaman arvioidaan lisääntyvän noin 15 prosenttia. Koivu-Ruosmesuon alueen turvetuotantoon ottamisen vaikutuksista Koitajoen Natura-alueeseen on laadittu erillinen Natura-arviointi, jonka sisältö ja johtopäätökset esitetään jäljempänä erikseen. Suunnitellun tuotantoalueen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat Sammallampi ja Ruosmelampi voidaan kokonsa puolesta lukea kuuluvaksi vesilain 2 luvun 11 :n tarkoittamiin suojeltuihin vesiluontotyyppeihin. Sammallampeen tai Ruosmelampeen ei johdeta turvetuotantoalueen kuivatusvesiä. Sammallammen luonnontila on jo aiemmin menetetty lammen ympäristössä tehtyjen ojitusten vuoksi. Ruosmelammen valuma-alueen pinta-ala tulee hankkeen myötä pienenemään noin 15 %, mutta sillä ei arvioida olevan huomattavaa vaikutusta lammen vedenvaihtuvuuteen tai vedenkorkeuteen. Hankkeen toteuttaminen voi tarkoittaa myös valuma-alueen ennallistamista, koska metsäojitukset ovat todennäköisesti aiemmin jo muuttaneet lammen valuma-alueen kokoa. Ruosmelammen valuma-alue on voimakkaasti metsäojitettu. Turvetuotannon ei arvioida vaikuttavan kauempana sijaitsevien Koivulammen ja Paskalammen vesitalouteen. Turvetuotantoalueen pohjan taso on selvästi ylempänä kuin Koivulammen vesipinta, joten Koivulammen vesitalous ei muutu. Myöskään Paskalammen alueella vaikutukset vesitalouteen eivät ole todennäköisiä, koska etäisyys tuotantoalueeseen on riittävän pitkä, tuotantoalueen ja Paskalammen välillä on suojavyöhyke, turvetuotannosta aiheutuva vesipinnan aleneminen on suhteellisen pieni verrattuna Paskalammen vesipinnan tasoon ja turpeen vedenläpäisevyys on suhteellisen huono. Metsälain 10 :n tarkoittamiin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvat muun muassa ruoho- ja heinäkorvet, letot sekä pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomalla suoalueella. Ruoho- ja heinäkorpia esiintyy Riihihatelonkangas-Lautakankaansuon sekä Tattarsuon alueilla. Tattarsuon ruoho- ja heinäkorpi jää turvetuotantoalueen ulkopuolelle. Lettoja sekä kangasmaasaarekkeita esiintyy Vattuaho-Ruosmelammen alueella, mutta nämä jäävät tuotantoalueen ulkopuolelle. Vattuaho-Ruosmelammen alueella esiintyy äärimmäisen uhanalaisiksi luokiteltuja lettorämeitä ja lettokorpia, mutta ne jäävät tuotantoalueen ulkopuolelle. Myös suopunakämmekän esiintymä on rajattu tuotantoalueen ulkopuolelle. Suojelullisesti huomattavista lajeista EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella pesii yhdeksän lajia ja Suomen erityisvastuulajeja myös yhdeksän. Pesimäajan linjalaskennoissa havaittiin luonnonsuojelulain 46 :n ja 47 :n lintulajeista käenpiika ja merikotka. Uhanalaisista päiväpetolinnuista havaittiin sinisuohaukka ja edellä mainittu merikotka. Sinisuohaukka kuulunee alueen pesimälajistoon, laji on luokiteltu vaarantuneeksi. Merikotkan mahdollisesta pesimisestä hankealueen läheisyydessä ei ole tarkempaa tietoa. Hankealueen koillispuolella on lajin vanha pesäpaikka, joka on ollut

18 18 (128) lajin käytössä viimeksi vuonna Pesä oli kunnoltaan heikentynyt ja ilmeisesti jo osittain putoamisvaarassa. Koivu-Ruosmesuon lähialueella havaitut lähteet liittynevät moreenimuodostumiin ja niiden ylivuoto enimmilläänkin on vähäinen. Vesilain 2 luvun 11 :n tarkoittamia luonnontilaisia lähteitä on kaksi. Toiminnalla ei tule olemaan vaikutuksia suon ympäristön lähteisiin. Lähteiden valuma-alueet eivät sijoitu tuotantoalueille. Koivu-Ruosmesuon tuotantoalueen läheisyydessä ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Lähimmät pohjavesialueet sijaitsevat noin viisi kilometriä tuotantoalueesta länteen ja noin kuusi kilometriä tuotantoalueesta koilliseen rajavyöhykkeellä. Tuotantoalueen länsipuolella lähimmillään noin 3,5 kilometrin etäisyydellä sijaitsee valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY) luokiteltu Hattuvaaran vaarakylä. Kyseisellä alueella sijaitsee myös kaksi muinaisjäännöskohteeksi merkittyä hautapaikkaa. Koivu-Ruosmesuon turvetuotantoon ottamisella ei arvioida olevan vaikutuksia valtakunnallisesti merkittäväksi luokiteltuun rakennettuun kulttuuriympäristöön tai muinaisjäännöskohteisiin. Vesistön tila Koivu-Ruosmesuon tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojaa pitkin osin Alajokeen ja osin Niemijokeen ja edelleen Koitajokeen. Koitajoki laskee noin kymmenen kilometriä Koivu-Ruosmesuolta alavirtaan Venäjän puolelle. Osavaluma-alueiden pinta-alat ovat: Alajoki 68,6 km 2. Niemijoki 20,3 km 2 ja Ylä-Koitajoki km 2. Niemijoen rakenteellinen tila on muuttunut Ruosmesuon alapuolella, kun osana Ruosmesuon turvetuotannon aiempia kuivatusjärjestelyjä Niemijoen päälle on kaivettu 780 metriä pitkä viivasuora uoma, joka on muuttanut joen luonnontilan täysin kyseisellä osuudella. Niemijoen alaosa on rakenteellisesti luonnontilainen. Alajoen virtaama jokisuulla on noin 0,8 m 3 /s ja Niemijoen virtaama jokisuulla noin 0,2 m 3 /s. Koitajoen virtaama on selvästi suurempi elin Alajoen yhtymäkohdan alapuolella 6,8 m 3 /s ja Niemijoen yhtymäkohdan alapuolella 7,4 m 3 /s. Alueen vesistöt ovat tummavetisiä ja melko ravinteikkaita. Veden tumma väri johtuu sekä humuksen että raudan suurista pitoisuuksista. Alueen vesistöt ovat happamia; ph-tason ollessa tyypillisesti alle ph 6, ajoittain ph laskee alle ph 5:n. Veden happamuus onkin virtaaman lisäksi selkein jokien eliöyhteisöihin vaikuttanut tekijä. Vesistöjen ekologisen luokittelun uuden ohjeistuksen mukaisesti lasketut piilevästön tilaa kuvaavat indeksit osoittivat Alajoessa Koivusuon alapuolella ja Koitajoessa enimmäkseen joko hyvää tai tyydyttävää tilaa ja Alajoessa Koivusuon yläpuolella välttävää tilaa. Pohjaeläimistön tilaa kuvaavat indeksit osoittivat Koitajoen erinomaista tilaa ja Alajoessa Koivusuon yläpuolella välttävää tai huonoa ja Koivusuon alapuolella hyvää tai tyydyttävää tilaa. Koivusuon yläpuoliseen havaintopaikan tilaa on heikentänyt majavan rakentaman padon aiheuttamat virtaamamuutokset. Pohjaeläinselvityksessä Koitajoen Hanhikoskelta havaittiin Suomen uhanalaisluokituksessa vaarantuneeksi arvioitu laji.

19 19 (128) Niemijoen eliöyhteisöistä ei ole tietoa, mutta niiden arvioidaan olevan Koitajoen ja Alajoen eliöyhteisöjen kaltaisia. Alajoen ja Koitajoen tavoin Niemijoen ph on ajoittain alhainen, mikä lienee yhteisörakennetta selvimmin muokkaava tekijä. Kalasto ja kalastus Koitajoen kalastusalueen isännöitsijän mukaan Koitajoen yläosalla kalastaa nykyisin vähintään muutamia kymmeniä kalastajia vapavälinein. Katiskapyyntiä voi olla vähän, mutta verkkokalastusta vain satunnaisesti. Pienimuotoinen kalastus on alueella ehkä hiukan lisääntynyt 2000-luvulla retkeilyn lisääntyessä. Saalis on pääasiassa haukea, ahventa ja särkeä. Lisäksi saadaan vähän säynettä. Koitajoen yläosalle ei ole tehty kalaistutuksia 2000-luvulla. Koitajoen yläosan kalataloudellista arvoa heikentävät lähinnä veden tummuus ja ajoittainen happamuus. Koitajoen sähkökoekalastuksien mukaan koskikalasto on hyvin niukkaa ja se koostuu käytännössä vain kivennuoliaisista, joiden yksilötiheys oli pieni (9,2 kpl/aari). Lohikaloja ei esiintynyt. Alajoen alajuoksun virtapaikoissa saaliiksi saatiin särkeä ja seipeä, yksilötiheys oli pieni. Niemijoen kalastosta ei ole olemassa tutkittua tietoa, mutta se on todennäköisesti hyvin samankaltainen kuin Alajoessa. Vesistövaikutukset Koivu-Ruosmesuon turvetuotantohanke vaikuttaa sekä vesistöjen hydrologiaan että veden laatuun. Hydrologiset vaikutukset syntyvät valuma-aluemuutosten kautta, jotka kohdistuvat Ruosmesuon pohjoisosaan. Tältä alueelta vedet on suunniteltu johdettavan Niemijokeen, kun nykyinen purku on suoraan Koitajokeen. Alajoessa ei tapahdu hydrologisia muutoksia lukuun ottamatta Lietojan vesien ohjaamista alkuperäiselle purkupaikalleen, mikä ennallistaa virtaamaa Alajoen yläosalla, Koivulammen alapuolella. Koivusuon pohjoisosan kuivatusvesille järjestetään alitus Lietojan ali. Ruosmesuon pohjoisosan kuivatusvesien johtamisen Niemijokeen arvioidaan lisäävän Niemijoen virtaamaa noin 15 % nykyisestä. Pintavalutuskentän rakentaminen ja vesien pumppaaminen pintavalutuskentälle tasaa Ruosmesuolta tulevan virtaaman äärevyyttä. Sammalpuron ja sen oikaisu-uoman virtaaman arvioidaan pienenevän noin 22 %. Käytännössä Ruosmesuon kuivatusvedet on nykyisin ohjattu suurelta osin Sammalpurosta kaivetun oikaisu-uoman kautta, joten virtaamamuutos Sammalpuron alaosalla jää pieneksi. Mikäli Sammalpuron oikaisu-uoma tukitaan, voidaan turvetuotantoalueen ulkopuolisia vesiä ohjata aikaisempaa enemmän Sammalpuroon ja parantaa siten Sammalpuron veden vaihtuvuutta. Sammalpuroon ei jatkossa johdeta turvetuotantoalueen kuivatusvesiä. Suunniteltu turvetuotantohanke muuttaa läheisten Sammallammen ja Ruosmelammen hydrologisia oloja. Sammallampeen kertyy turvetuotantoalueen ulkopuolisia vesiä aikaisempaa suuremmalta alueelta, mikä parantaa lammen veden vaihtuvuutta. Tarvittaessa vedet voidaan ohjata myös Sammallammen ohi. Ruosmelammen valuma-alueen pinta-ala pienenee noin 15 %, millä ei kuitenkaan arvioida olevan merkittävää vaikutusta lammen vedenkorkeuteen tai tilaan. Hankkeen toteuttaminen voi

20 20 (128) tarkoittaa myös valuma-alueen ennallistamista, koska metsäojitukset ovat todennäköisesti aiemmin jo muuttaneet lammen valuma-alueen kokoa. Kumpaankaan näistä lammista ei johdeta turvetuotantoalueen kuivatusvesiä. Kuntoonpanon vedenlaatuvaikutukset Koivu-Ruosmesuon suunniteltu turvetuotantoalue on jo suurelta osin sarkaojitettu. Varsinaisia kuntoonpanotöitä tehdään vain vajaan 50 hehtaarin alueella. Kuntoonpanon arvioidaan lisäävän Niemijoen rehevyyttä, mutta Koitajoessa vaikutuksia ei arvioida syntyvän. Rehevyyden lisääntyminen Niemijoessa voi muuttaa päällyslevästön lajikoostumusta siten, että herkimmät lajit katoavat ja lajistorakenne siten köyhtyy. Kuntoonpanon ei arvioida vaikuttavan merkittävästi Niemijoen kiintoainepitoisuuteen tai COD Mn -arvoon. Alajoen valuma-alueella ei ole varsinaista turvetuotantoa varten kunnostettavaa aluetta, vaan koko suunniteltu tuotantoalue on jo aiemmin sarkaojitettu. Merkittävin kuntoonpanovaiheen toimenpide Koivusuon osa-alueella on vesienkäsittelyjärjestelmän rakentaminen. Tuotantovaiheen vedenlaatuvaikutukset Sekä Alajoki että Niemijoki ovat pieniä, vähävirtaamaisia jokia, joissa suunnitellun turvetuotannon kuormituksen laskennalliset vaikutukset ovat selvät. Lisääntyvä kiintoaineen kuormitus voi aiheuttaa liettymistä heikkovirtaamaisissa paikoissa. Koska jokien kiintoainepitoisuus on edelleen kuormituksesta huolimatta pieni, jää mahdollinen liettyminen vähäiseksi. Niemijokeen Ruosmesuon kuivatusvesien laskupaikan alapuolelle aiemmin kaivettu laskeutusallasmainen osuus vähentää vaikutuksia joen rakenteellisesti luonnontilaisella alaosalla. Laskeutusallasmaisen osuuden vaikutusta ei kuitenkaan ole otettu laskennallisessa arviossa huomioon. Liettymisen merkitys jokiekosysteemille on veden virtauksen vuoksi vähäisempi kuin järvessä, eikä pysyviä lietekerroksia pääse syntymään lukuun ottamatta suurien jokien laajoja suvantoalueita, jollaisia hankkeen vaikutusalueella ei ole. Alajoki ja Niemijoen alaosa ovat hiekkaan kaivautuneita uomia, joissa pohja-aines liikkuu luontaisestikin virtaaman vaihteluiden mukaisesti. Koivusuon osa-alueelle suunniteltu vesien kemiallinen käsittely poistaa tehokkaasti humusaineita ja fosforia, mistä johtuen Koivusuon turvetuotannon ei arvioida vaikuttavan Alajoen COD Mn -arvoon tai fosforipitoisuuteen. Ruosmesuon turvetuotannon arvioidaan lisäävän alapuolisen Niemijoen COD Mn -arvoa noin viidellä prosentilla. Koivu-Ruosmesuon turvetuotannon vaikutus Alajoen typpipitoisuuteen sekä Niemijoen fosfori- ja typpipitoisuuteen on selvä. Lisääntyvä ravinnekuormitus lisää joen rehevyyttä ja voi aiheuttaa lajistomuutoksia ja siten lajiston yksipuolistumista. Alajoessa epäorgaanista typpeä on ollut runsaasti jo aiemmin, joten yksipuolinen typpikuormituksen lisäys ei välttämättä lisää joen rehevyyttä.