Mediakulttuurin teorioita Antti Pönni / LV 2010-2011 Kurssin tehtävät Kuva-analyysi Elokuvan (tai muun av-esityksen) analyysi Henkilökohtainenen essee / analyysi (4-5 s.) Deadline 29.11. (syksy) 2.5. (kevät) Mediakulttuurin teoriat ja analyysi 6 op Ydinsisältö Mediakasvatuksen periaatteet Audiovisuaalisen kerronnan ja ilmaisun teoriat Vastaanoton ja merkityksen synnyn teoriat Teoreettisen tietämyksen soveltaminen mediatuotteiden analyysiin 1. Ornitologiaa linnuille? Onko teoriasta mitään hyötyä käytännössä? Osaamistavoitteet Opiskelija tuntee audiovisuaalisen ilmaisun keskeisiä teorioita ja osaa soveltaa niitä mediatuotteiden analyysiin. Hän ymmärtää miten mediateoksen kerronnalliset ja audiovisuaaliset rakenteet vaikuttavat sen merkitysten muotoutumiseen. Hän osaa soveltaa mediateorioita, jotka selittävät sitä, miten erilaiset yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tekijät (esim. sukupuoli, rotu, seksuaalisuus) jäsentävät eri medioiden tuotantoa, levitystä ja vastaanottoa. Hän osaa soveltaa hankittua analyyttistä ja mediateoreettista osaamista omiin tuotantoihinsa.
Lintuja ja ornitologeja? Toteamus: elokuvantekijä tarvitsee elokuvateoriaa yhtä paljon kuin lintu ornitologiaa (lintutiedettä) Pointti: teoriasta ei käytännön toiminnassa ole mitään hyötyä elokuvia pystyy tekemään ilman teorioiden tuntemusta (ja teoriat voivat jopa haitata käytännön työtä) On totta, että (hyviä ja huonoja) elokuvia voi mainiosti tehdä ilman teorioihin tutustumista Onko elokuvateorialla (tai laajemmin mediateorialla) siis mitään käytännön merkitystä? Elokuvantekijä lintuna Elokuvantekijän vertaaminen lintuun viittaa siihen, että hän tekee elokuviaan vaistomaisesti tai intuitiivisesti, ilman teorian ohjeita Jokaisella elokuvantekijällä on kuitenkin aina jokin enemmän tai vähemmän intuitiivinen näkemys hyvästä elokuvasta tai oikeasta tavasta tehdä elokuvaa, jonka mukaan hän toimii siis jokin teoria elokuvasta. Elokuvantekijä voi esimerkiksi noudattaa sisäistämäänsä alan vallitsevaa käytäntöä (elokuvassa pitää esim. olla tietynlaiset henkilöt, toiminnan pitää jakaantua tietyllä tavalla, leikkaus on tehtävä tiettyjen sääntöjen mukaan, jne.) Elokuvantekijä lintuna Elokuvateoria ornitologiana Elokuvantekijällä voi olla myös oma poikkeava näkemys, jota hän ei kuitenkaan ole lausunut julki (mutta jonka teoria on nähtävissä hänen elokuvissaan) Jokainen elokuvantekijä myös ilmentää elokuvissaan oman ympäristönsä, kulttuurinsa ja yhteiskuntansa piirteitä ja arvoja joko tietoisesti tai tiedostamatta Jotkut elokuvantekijät ovat myös pyrkineet lausumaan oman elokuvantekonsa taustalla vaikuttavan näkemyksensä tai teoreettisen lähtökohtansa julki (esim. Sergei Eisenstein, Robert Bresson, Andrei Tarkovski, Pier Paolo Pasolini) On totta, että (akateemiset) elokuvateoriat eivät (välttämättä) anna ohjeita elokuvan tekemiseen, mutta niiden tarkoitus onkin toisaalla: ne auttavat ymmärtämään elokuvan merkitystä ihmisten maailmassa, ts. yhteiskunnassa ja kulttuurissa Ornitologiaa (ts. elokuva- ja mediateorioita) ei siis ole tarkoitettu linnuille (ts. vaistomaisille elokuvantekijöille), vaan lintujen maailmasta (elokuvista ja mediailmiöitä) kiinnostuneille ihmisille, ts. elokuvien ja muiden median ilmentymien katsojille, käyttäjille ja kuluttajille (jotka voivat olla tai olla olematta elokuvantekijöitä ja nykyään rajat ovat muuttuneet yhä häilyvämmiksi).
Lintuja vai ihmisiä? Siis Elokuvateoriat (ja muut mediakulttuurin teoriat) ovat toisin sanoen ihmistieteellisiä tai kulttuurintutkimuksellisia teorioita: tietyn kulttuuri-ilmiön (kuten elokuvan) kautta ne tarkastelevat inhimillistä toimintaa ja sen merkityksiä : elokuvateoriat tutkivat siis yhtä lailla ihmistä kuin elokuvaa Oleellinen kysymys on se, miten elokuva (tai muut media-ilmiöt) ilmentävät ja määrittävät meidän kaikkien (elokuvantekijöiden ja muiden elokuvia katsovien) kulttuuria ja sen merkityksiä Vaikka elokuvantekijä voikin tehdä elokuviaan linnun tavoin (ts. vaistomaisesti ) hän on kuitenkin myös ihmisyhteisön ja kulttuurin edustaja, jonka elämässä erilaiset kulttuuriset merkitysrakenteet vaikuttavat Myös elokuvantekijä voi käyttää erilaisia esteettisiä ja muita teorioita hyväkseen pohtiessaan elokuvan merkitystä ilmaisumuotona ja kulttuurin ilmentymänä Vaikka nämä teoriat eivät ohjaisikaan hänen tapaansa tehdä elokuvia (ja vaikka hän olisi täysin eri mieltä niiden kanssa), voivat ne silti auttaa häntä tiedostamaan ja pohtimaan elokuvan erilaisia merkitysrakenteita, rikastuttaa hänen ajatteluaan ja näkemystään elokuvasta, maailmasta ja ihmisenä olemisesta. 2. Teorioiden luokittelusta Minkä tyyppisiä teorioita on? Mitä elokuvateoria on? pyrkimys löytää viitekehys, josta käsin elokuvaa voidaan ymmärtää karkeasti ottaen teoria pyrkii tarkastelemaan elokuvaa yleisellä tasolla, siis periaatteessa löytämään näkökulmia, jotka olisivat päteviä puhuttaessa kaikista elokuvista, ei vain jostain yksittäisestä elokuvasta tai elokuvien ryhmästä
Klassinen vs. uusi teoria Klassinen teoria vs. uusi teoria Yksi tapa jakaa elokuvateoriat on erottelu ns. klassisen ja uuden elokuvateorian välillä erottelu viittaa n. 1960-luvun alussa tapahtuneeseen muutokseen, jossa elokuvateoria muuttui "tieteellisemmäksi" ja "ammattimaisemmaksi". Teoria siirtyi kriitikko-teoreetikoilta ja elokuvantekijä-teoreetikoilta yliopistoihin. Keskeinen tapahtuma semioottisen lähestymistavan esiinnousu KLASSINEN TEORIA Taide Preskriptiivinen (ohjeellinen) Korkeakulttuuri (taide-elokuva) Kiinnostuksen kohteena pääasiassa kertova fiktioelokuva Teoreetikot pääasiassa elokuvantekijöitä ja kriitikkoja UUSI TEORIA Merkitys Deskriptiivinen (kuvaileva) Matala kulttuuri (populaarielokuva) Kaikki elokuvan muodot kiinnostavia, myöhemmin huomio myös muuhun avkulttuuriin kuin elokuvaan (tv, video, kotielokuvat, mainokset, jne.) Teoreetikot pääasiassa akateemisia tutkijoita Klassinen teoria: formatiivisuus vs. realismi Formatiivinen perinne: Korostaa elokuvan konstruoitua luonnetta kuva / kuvien jatkumo ei ole kohteen jäljennös, vaan tekijän aktiivinen luomus Ekspressiivisyys, tekijän itseilmaisu Mykkäelokuva Rudolf Arnheim, Sergei Eisenstein, ym. Realistinen perinne: Korostaa elokuvan erityissuhdetta näkyvään todellisuuteen elokuva [näkyvän] todellisuuden kopio Ilmaiseva asia ei tekijä (subjekti) vaan objekti, eli kohteena oleva [näkyvän] todellisuuden alue Äänielokuva Siegfried Kracauer, André Bazin, ym. HUOM! Realismilla voidaan (kirjallisuudessa) tarkoittaa 1) tyylilajia [objektiivinen kerronta] 2) ohjelmallista realismia [yhteiskunnan epäkohtien paljastaminen]; Elokuvassa tärkeä myös 'optinen' tai 'visuaalinen' realismi: elokuva näyttää [ja kuulostaa] hyvin samanlaiselta kuin näkyvä todellisuus. Elokuvateoriassa realismi tarkoittaa juuri optista realismia Uusi teoria: generatiiviset, tekstuaaliset ja reseption teoriat Uuden elokuvateorian sisällä voidaan erotella kolme lähestymistapaa: 1. Generatiivinen (teoksen tekemistä painottava) 2. Tekstuaalinen (teosta itseään painottava) 3. Reseptio (teoksen vastaanottoa painottava)
1. Generatiiviset teoriat tekijän ja teoksen välinen suhde elokuvantekijän elämänvaiheet / näkemykset / tietoinen tai tiedostamaton tarkoitus (auteurismi) perinteinen näkemys; taiteilijan "sanoma Tekijyyden tarkastelu tietyn yhteiskunnallisen tai kulttuurisen aseman kautta (esim. rotu, sukupuoli, historiallinen tilanne) myös elokuvan kerrontatavan historiallista taustaa tai tyylisuuntausta tutkivat teoriat (vrt. tekstuaaliset teoriat) Elokuvan tarkastelu tekemisen (taloudellisten) tuotanto-olosuhteiden näkökulmasta 2. Tekstuaaliset teoriat "teksti", ts. elokuvat itse miten (konkreettinen, nähtävillä oleva) elokuva muodostaa merkityksiä tai manipuloi katsojia Estetiikka, poetiikka myös historiallinen näkökulma mahdollinen; elokuvan syntyajan huomioon ottaminen (neoformalismi; 'historiallinen poetiikka') 3. Reseption (vastaanoton) teoriat elokuvan ja katsojan välinen suhde suosioon 1970-l lähtien perusajatus: kulttuurituote (esim. elokuva) "syntyy" lopullisesti vasta vastaanottotilanteessa, kokijan "päässä". [tai kehossa! vrt. kiemurtelu jännittävissä elokuvan tilanteissa] psykoanalyysi tai muut psykologiset mallit, sosiologia, fenomenologia, kulttuurintutkimus (sukupuoli, rotu, etnisyys, luokka) Faniuden tutkimus, mediakulttuurin ilmentymien käyttö 3. Mediateorioista ja mediakasvatuksesta
Erilaisia teoriaperinteitä ja -käytäntöjä Tekijänteoriat (Brittiläinen) kulttuurintutkimus (Amerikkalainen) uusformalismi / kognitivismi (Ranskalainen) (elokuva)filosofia (Gilles Deleuze, ym.) Uusi elokuvahistoria Tekijänteoriat Eivät (yleensä) akateemisia teorioita; jäävät usein paitsioon akateemisessa keskustelussa Tekijä-teoreetikon pohdintoja omasta työstään ja elokuvan luonteesta Klassinen teoria: Eisenstein, Pudovkin, Vertov, Epstein Myös uudemmat tekstit klassisen teorian tapaan usein esteettispainotteisia ja tyyliltään esseistisiä (Bresson:, Tarkovski: ) Joskus epäsuorasti esitettyjä (esim. haastattelut; Truffautin ) Joskus lähenevät akateemisia kysymyksenasetteluja (Godard, Pasolini) Kulttuurintutkimus Kulttuurintutkimus nimityksenä juontaa juurensa jamaikalaissyntyisen Stuart Hallin 1960-luvulla Birminghamissa Englannissa perustamaan Nykykulttuurin tutkimuskeskukseen (Centre for Contemporary Cultural Studies) ja siellä alkaneeseen kriittiseen tutkimukseen Nykyään laajentunut tarkoittamaan humanistista ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusperinnettä, jonka juuret juontavat 1960-1970-lukujen ranskalaiseen ja brittiläiseen keskusteluun Osa ranskalaisesta keskustelusta vahvasti mukana kulttuurintutkimuksen perinteessä, osa vähemmän Kulttuurintutkimus: lähtökohtia Ranskalainen semiotiikka ja strukturalismi (Ferdinand de Saussure) Amerikkalainen semiotiikkaperinne (C.S. Peirce) Ranskalainen jälkistrukturalismi / psykoanalyysi / marxilainen ideologiakritiikki (Roland Barthes, Michel Foucault, Jacques Lacan, Louis Althusser) Ranskalainen psykoanalyyttis-ideologiakriittinen elokuvateoria 1960-70- luvun vaihteessa (mm. lehti; J.-L. Baudry, J.-P. Oudart, J.-L. Comolli, P. Bonitzer) Brittiläinen elokuvatutkimus (ns. Screen-teoria; mm. Peter Wollen, Laura Mulvey, Colin McCabe; Stephen Heath) Varsinainen kulttuurintutkimus tai kulturalismi (Stuart Hall, Richard Dyer, ym.) Marxilaisuus, feminismi, myöhemmin queer-teoria Painopiste vastaanotossa ja kulttuurikritiikissä katsojan ideologinen määräytyminen, vastarinnan strategiat, toisenlainen katsominen, erilaiset rodun sukupuolen, luokan ja seksuaalisen suuntautumisen mukaan määräytyvät yleisöt, representaatiot ja valta Painotus populaarikulttuurissa (esim. tähtitutkimus)
Screen-teoria vs. kulturalismi Uusformalismi / kognitivismi Molempien tausta marxilaisessa / vasemmistolaisessa kulttuurinäkemyksessä Screen-teoria = ns. subjektipositioteoria Katsoja passiivinen subjekti, jonka elokuva-apparaatti asettaa tiettyyn ideologiseen asemaan Vaatimuksena vastaelokuva ( mielihyvän tuhoaminen poliittisena aseena ) Psykoanalyysi (Freud, Lacan) Kulturalismi Katsojalla mahdollisuus itse muodostaa omat merkityksensä, lukea vastakarvaan Representaation käsite Sisäänkoodaus / uloskoodaus (Stuart Hall) Neuvottelu Hegemonia (Gramsci) kulttuuri ideologisen taistelun kenttä, jossa kyse siitä, kuka voi määrittää asioiden merkitykset Lähtökohtina venäläinen formalismi (1910-1920-luku) ja kognitivistinen psykologia Kritiikki ns. suurta teoriaa kohtaan ( SLAB-teoria = Saussure, Lacan, Althusser, Barthes) Ranskalaiseen teoriaan perustuva kritiikki käyttää elokuvia vain esimerkkinä teoriasta, ei tarkastele niitä sellaisina kuin ne ovat Historiallinen poetiikka Osateoriat ( Piecemeal theory ) Elokuvakerronta, tyyli, kerronnan seuraaminen David Bordwell, Kristin Thompson, Janet Steiger (reseptioestetiikka); Torben Grodal (kognitivismi) Bordwell & Thompson: ; Bordwell, Thompson & Steiger: Mediakasvatuksen painopisteet ( heimot ) Mediakasvatuksen käsitteitä Mediataju Teknologinen tekninen intressi Tekniikan haltuunotto kiinnostus tieto- ja informaatioteknologioiden, verkkopedagogiikan ja uusien oppimisympäristöjen käyttöön Suojelullinen Lastensuojelun näkökulma Mediavaikutusten, mediaväkivallan tutkimus Kulttuurintutkimuksellinen hermeneuttinen intressi Ymmärtäminen Mediakulttuurin ilmiöt, mediasuhteet Kriitiinen emansipatorinen intressi Valtakysymykset vastarinnan strategiat mediaosallistuminen Medialukutaito Mediataito Mediakompetenssi Mediasivistys Mediaosaaminen
KUVA Kuva ja todellisuus, kuva merkkinä Merkitys Kieli KUVA Todellisuus Taide Valokuva ja todellisuus Tallentaako valokuva todellisuutta? Miten valokuvan suhde todellisuuteen tulisi ymmärtää? Valokuva = todellisuus itse? Valokuva täysin rakennettu merkki? Valokuva ideologian väline? Kerronta Representaatio
André Bazin (1918-1958) ja valokuvan ontologia Bazin: Valokuvan ontologia Bazinin perusväite : Valokuvauksen omaleimaisuus maalaustaiteeseen verrattuna on sen olemuksellisessa objektiivisuudessa. [--] Ensimmäistä kertaa alkuperäisen objektin ja sen jäljitelmän välillä ei ole muuta kuin toinen esine. Ensimmäistä kertaa ulkomaailman kuva muodostuu automaattisesti ja ankaran determinismin mukaisesti ilman ihmisen luovaa väliintuloa. Bazin: Valokuvan ontologia Valokuva on siis kiinni todellisuudessa: sen kuvaama objekti on ollut todella olemassa. Kohteen todellisuus siirtyy valokuvaan. Valokuvan ontologia SIIS: Valokuva mekaaninen tallenne tietystä todellisesta tapahtumasta Tärkeää ei viime kädessä edes se, että kuva näyttää todelliselta, vaan se, että se on todellisen tapahtuman jälki. Todellisuuden jälki valokuvalla erityissuhde todellisuuteen Mitä seurauksia tällä ajatuksella on?
Todellisuus ja valokuvan psykologia Valokuvan "psykologia": usko kohteen todellisuuteen valokuva = objekti itse (ts. valokuvan uskotaan olevan objekti itse) "luonnollinen" ilmiö (ts. koetaan sellaisena; kuin kukka tai lumikide ) Valokuvassa todellinen kohde, ts. todellisuus itse tulee psykologisesti uudelleen läsnäolevaksi jälkensä välityksellä ( representaatio ) Todellisuus ja valokuvan tehtävät Valokuvan esteettinen tehtävä: todellisen paljastaminen ( ) Illuusionälän tyydyttäminen todellisuusilluusion vahvistaminen Bazin korosti muissa yhteyksissä todellisuusvaikutelmaa elokuvan estetiikan perustana Valokuva ja estetiikka V Valokuvan ontologia (1948) Muumiokompleksi Valokuva ja aika: muumiokompleksi halu joka määritti jo egyptiläisten muumioiden balsamointi pyrkimys pysäyttää aika, rappeutuminen ja kuolema valokuva "balsamoi aikaa, on "muutoksen muumio ja "kuolinnaamio" valokuvan suosio perustuu siis haluun voittaa kuolema
Kritiikkiä (Peter Brunette & David Wills) Bazinin realismilla kaksi periaatetta: 1. Valokuvallinen toisintaminen (valokuva todellisen jälkenä) 2. Todellisuusvaikutelma (kuvattu kohde näyttää samalta kuin kohde todellisuudessa) tämä toinen periaate, vaikka kenties vahvistaakin ensimmäistä, uhkaa myös tehdä sen tarpeettomaksi. On selvää, että todellisuusvaikutelman toteutumiseksi ei todellisuuden täydellinen toistaminen (mitä se sitten olisikaan) ole tarpeen. (...) Se, että mitään inhimillistä ei ole objektin ja sen representaation välissä on tarpeetonta sen väitteen kannalta, että katsoja havaitsee elokuvallisen kuvan aivan kuin hän havainnoisi todellisuutta (, 70.) Robert Bresson: Robert Bresson (1901-1999) (1975) Kahdenlaista todellista ( ): 1) Kameran sellaisenaan tallentama raaka todellinen; 2) Se mitä nimitämme todelliseksi ja minkä näemme muistimme ja virhearviointien vääristämänä. Mieleen asti yltänyt todellinen ei ole enää todellista. Silmämme on liian ajatteleva, liian älykäs. Sen mitä yksikään ihmissilmä ei pysty tavoittamaan, yksikään kynä eikä sivellin vangitsemaan, sen kamerasi tavoittaa tietämättä mitä se on ja vangitsee sen koneen säntillisellä välinpitämättömyydellä. Kamera ei ajattele, se on silmä, lehmänsilmä kuten Cocteau sanoi. Se sieppaa todellisen lennosta. Se antaa välittömästi sen mitä kirjailija, maalari tai kuvanveistäjä eivät kykene tavoittamaan. Se tallentaa sen, mitä mielemme ei mitenkään kykenisi pitämään hallussaan. (Haastattelu, 1967) Bresson: raaka todellinen vs. älykäs silmä Bresson erottaa toisistaan todellisen sellaisenaan ( raaka todellinen ) ja todellisen nähtynä ja ymmärrettynä ( todellisuus ) Kamera kykenee tallentamaan sellaisen raa an todellisen jäljen, jota inhimillinen katse ei kykene havaitsemaan Silmä on liian älykäs, ts. ihminen näkee todellisuuden aina jo merkityksellisenä, merkityksellistää näkemänsä eikä kykene näkemään ei-merkityksellistä todellista Sen sijaan että valokuvallinen toisintaminen vahvistaisi todellisuusvaikutelmaa, se purkaa sen Kamera kyllä paljastaa todellisen, mutta rikkomalla silmän muovaaman käsityksen todellisuudesta Bressonin näkemyksen merkitys Todellinen EI SAMA KUIN todellisuus Todellinen = se mikä on, asiat itsessään Todellisuus = se, miten asiat tulkitaan, ymmärretään, nähdään Tärkeää on todellisen jälkiluonne, ei sen (mahdollisesti) synnyttämä todellisuusvaikutelma Semioottisin termein: Valokuva jälkenä (indeksisyys) on eri asia kuin valokuva kaltaisuutena / imitaationa (ikonisuus)
John Berger: Mitä tässä kuvassa tapahtuu? Valokuva "todistusaineistona kiistämätön, mutta merkitykseltään heikko Kertoo kohteen olleen olemassa Ei kerro mitään kohteen merkityksestä Epäjatkuvuuden shokki Irti ajallisesta jatkumosta; vain nykyhetki, ei menneisyyttä tai tulevaisuutta Kun pidämme valokuvaa merkityksellisenä, lainaamme sille menneisyyden ja tulevaisuuden Piirros tulkitsee ilmentymiä, valokuva siteeraa niitä piirroksessa omena tehdään pyöreäksi, valokuvassa pyöreys on annettua John Berger (s. 1926) Bergerin analyysi Mikä edellä nähdyn kuvan merkitys? Kuvassa joukko hymyileviä nuoria miehiä paperinippuja käsissään (varmuus olemassaolosta) Kuva kuvana ei kuitenkaan kerro vielä mitään (irrallisuus ajasta) Kuvateksti: Natsit polttamassa kirjoja kuva sijoittuu historialliseen kontekstiin Kuvatekstin merkityksen ymmärtäminen edellyttää kuitenkin historiallista tietoisuutta (Keitä olivat natsit? Miksi kirjoja poltettiin?) Berger: valokuvan kaksoisluonne Valokuvalla kahtalainen luonne: Todistuskappale, jälki: ilmaisee kohteen olleen olemassa Kulttuurinen tuote: valokuvaajan valinta: rajaus, hetken valinta, kohteen valinta, jne.; kuvan esitystapa, konteksti (valokuvaajan näkemykset, kirja/lehti/näyttely, jossa esitetään, jne.) Valokuvan todistusvoima perustuu näiden sekoittamiseen Valokuvan kiistämättömyys ikään kuin tekee myös sille (usein tekstin avulla) annetusta kiistämättömän Teksti lainaa valokuvalle merkityksen, valokuva tekstille todistusvoiman Valokuva ei voi valehdella, mutta se ei voi myöskään kertoa totuutta Totuus, jota valokuva voi itse puolustaa, on rajallinen (maalikamera, röntgenkuva todistusaineisto)
SEMIOTIIKKA JA KUVAN ANALYYSI Saussuren ja Peircen semiotiikan pääpiirteet Semiotiikka Semiotiikka = yleinen merkkioppi Kaksi perustajaa : 1. Ferdinand de Saussure (1857-1913) Sveitsiläinen kielitieteilijä, perusti strukturaalisen kielitieteen 2. Charles Sanders Peirce (1839-1914) Amerikkalainen pragmatistinen filosofi Saussuren semiotiikka ( semiologia ) TAUSTAA: Saussure 1916: kielitiede malli yleiselle merkkiopille, semiologialle 1950-luvulta lähtien Saussuren ajatuksia alkoi soveltaa ns. strukturalismi (antropologi Claude Lévi-Strauss) 1960-70-luvulla ns. jälkistrukturalismi loi Saussuren teorian pohjalta uuden radikaalin filosofisen lähestymistavan Semiotiikka: kuvat merkkejä suhteiden verkossa Semiotiikan (yleisen merkkiopin) lähtökohta: 1. sosiaaliset ja kulttuuriset ilmiöt (kuten kuvat) merkityksellisiä - siis. 2. Merkeillä ei pysyvää olemusta: niiden merkitys riippuu niiden suhteista toisiin merkkeihin 3. Kulttuuri-ilmiöitä voidaan siis tarkastella merkkien muodostamana, jonka merkitykset syntyvät merkkien suhteiden muodostamassa Siis: kuvan merkitys riippuu sen kontekstista, sitä ympäröivistä tekijöistä (sanat, toiset kuvat, jne.)
Suhteet ja merkitys: montaasi Kulešovin koe Elokuvan montaasiteoria syntyi Neuvostoliitossa 20-luvulla: Lev Kuleshov, Sergei Eisenstein Montaasiperiaate: 1+1 = 3 Kahden kuvan yhdistelmä synnyttää merkityksen, joka ei palaudu kumpaankaan sellaisenaan Kuleshovin koe : kuvaan ilmeettömän näyttelijän kasvoista yhdistettiin erilaisia muita kuvia (leikkivä lapsi, ruumisarkussa makaava nainen, keittolautanen) ja yleisö tulkitsi näyttelijän ilmeen eri tavoin (ilo, suru, mietteliäisyys) Kulešovin koe Kulešovin koe
Tulkintaa ohjaavia konteksteja Saussuren merkkikäsitys Graafiset kuvat Kommunismi Kuvataide Brändit Muotokuvat MERKKI jakaantuu kahteen osaan: 1. MERKITSIJÄ (ilmaisu) Se mitä havaitaan, esim. kuultu äänne [hai] tai nähty (kirjoitettu) sana tie Ilmeiden merkitys Latinalainen Amerikka Vastakulttuuri Pyhimyskuvat Valokuvat 2. MERKITTY (sisältö) Havaitun synnyttämä mielikuva tai käsitys Esim. tervehdyksestä ( Hi! ) / solmiosta (englanti) tai meripedosta ( Hai ) / kulkuväylästä (suomi) Saussure: syntagma ja paradigma Kieli /merkkijärjestelmä organisoi merkkejä kahden periaatteen mukaan Syntagmaattiset suhteet (yhdistäminen) Sanojen järjestäminen lauseiksi Myös esim. vaatetus: päähine, paita, housut, kengät Elokuvassa esim. erillisistä otoksista rakennettu kohtaus Paradigmaattiset suhteet (valinta) (Rajatusta) vaihtoehtojen joukosta valittu sana (suuri / iso / kookas / valtava) Lierihattu / lippalakki / pipo / huivi Elokuvassa esim. kuvakoot (yleiskuva / kokokuva / lähikuva) Tunnettuja Saussuren soveltajia valokuvan ja elokuvan alueella Roland Barthes Valokuvan semiotiikkaa (Valokuvan sanoma, Kolmas merkitys, Valoisa huone) Christian Metz Elokuvan semiotiikkaa; elokuvan kielen ongelma Pier Paolo Pasolini Elokuva todellisuuden kielenä
Peircen semiotiikka Lähtökohtana ei kielitiede, vaan filosofia Jo alun alkaen yleistä semiotiikkaa: pohtii sitä millä tavoin ja missä tilanteissa mitkä tahansa asiat (eivät vain kielelliset ilmaisut) voivat toimia merkkeinä Peirce: merkin kolmijakoisuus Saussuren merkki on kaksiosainen, Peirce jakaa merkin aspektit kolmeen osaan: Ilmaisu (representamen, representantti) Mikä tahansa asia, joka voidaan tulkita merkiksi Merkin näkyvä ilmaisu, esim. punainen liikennevalo Vastaa jossain määrin Saussuren merkitsijää Tulkinta (interpretantti) Merkin tulkinta, on pysähdyttävä Vastaa kutakuinkin Saussuren merkittyä, joskin Peircellä interpretantti voi myös olla uusi itsenäinen merkki (ei merkin osa) päättymätön semiosis Kohde (referentti) Ulkoinen kohde, johon merkki viittaa (pysähtynyt liikenne) Saussure rajaa merkin mielen sisäiseksi asiaksi, ei pohdi sen viittaussuhdetta ulkomaailmaan Peirce: ikoni, indeksi, symboli IKONI: kaltaisuus ; merkki on ilmaisemansa asian kaltainen tai näköinen (esim. passikuva, pohjapiirros, pienoismalli) INDEKSI: viittaaminen; osoitin, joka ei ilmaise asiaa suoraan, mutta jolla on siihen kiinteä yhteys (savu tulen merkki; jalanjälki hiekassa; valokuva todellisen objektin jälkenä myös indeksi) SYMBOLI: sopimus; sopimuksenvarainen merkki, jolla ei suoraa yhteyttä ilmaisemaansa asiaan (kielen sanat; risti kristinuskon merkkinä) Ikonisuus, indeksisyys ja symbolisuus samassa kuvassa Ikoni: palavat tornit ja lähestyvä lentokone Indeksi: torneissa ja lentokoneessa olevat ihmiset uhreina Symboli: hyökkäys (taloudellista) valtaa vastaan
Semiotiikka ja Roland Barthesin valokuvakäsitys Denotaatiosta ja konnotaatiosta signifianssiin Denotaatio ja konnotaatio Tanskalainen semiootikko Louis Hjelmslev (1899-1965) täydensi Saussuren mallia termeillä denotaatio ja konnotaatio Denotaatio = päämerkitys, ilmaisun suora merkitys (merkitsijä + merkitty) Konnotaatio = sivumerkitys ; denotoiva merkki muuttuu merkitsijäksi uudelle merkitylle Christian Metzin määritelmä: Denotaatio ja konnotaatio Konnotaation merkitsijä: koko denotoitu materiaali (eli denotaation merkitsijä ja merkitty yhdessä) dm+dm' = km Esimerkki: amerikkalainen film noir: tietyllä lavastuksella, valaistuksella, jne. (dm) rakennettu hämärästi valaistu autio katu (dm'), muodostavat konnotaation merkitsijän (km), joka synnyttää vaikutelman ahdistuksesta ja kovuudesta (km') Denotaation merkitsijä (dm) Denotaation merkitty (dm ) Denotaatio = dm+dm = km (konnotaation merkitsijä) Konnotaatio = km+km km (konnotaation merkitty)
Roland Barthes ja valokuva STRUKTURALISTIS- SEMIOOTTINEN VAIHE 1950-l: : denotaatio / konnotaatio myytti 1960-l Sanoma valokuvassa, Kuvan retoriikka Denotaatio/konnotaatioerottelun kehittelyä JÄLKISTRUKTURALISTINEN VAIHE (henkilökohtaisuus) 1970-l : Kolmas merkitys : signifianssi ( merkitsevyys ) 1970-l loppu: : valokuvan fenomenologia; studium ja punctum Barthes: (1957) Olen parturissa ja minulle ojennetaan irtonumero. Kannessa nuori musta mies ranskalaisessa sotilaspuvussa tekee kunniaa katse koholla, silmät suunnattuna epäilemättä kohti liehuvaa trikoloria. Se on kuvan. Mutta naiivia tai ei, näen selvästi, mitä se minulle merkitsee: Ranska on mahtava suurvalta, jonka kaikki poikalapset väriin katsomatta palvelevat uskollisesti sen lipun alla, ja paras vastaus oletetun siirtomaavallan panettelijoille on mustan innokas halu palvella oletettuja sortajiaan., s. 179 Myytti Myytti = 2. asteen semiologinen järjestelmä KIELEN TASO (denotaatio): vs. MYYTIN TASO (konnotaatio) 1. asteen merkitys (denotaatio; musta tekee kunniaa ranskalaisittain ) = myytin MUOTO Myytin KÄSITE: Ranska on mahtava suurvalta, jonka kaikki poikalapset väriin katsomatta palvelevat uskollisesti sen lipun alla Myytin MERKITYKSENANTO ( ) = Ranskan kolonialistinen suurvalta on hyvä ja oikeutettu asia.
Barthes: myytti Barthes: myytti 1.Merkitsijä 2.Merkitty Merkitsijä Merkitty kieli 3. Merkki kieli Merkitys I MERKITSIJÄ II MERKITTY MUOTO KÄSITE myytti III MERKKI myytti MERKITYKSENANTO (Signification) Barthes ja kolmas merkitys 3. merkitys Kuva : kaksi hovimiestä, kaksi palvelijaa, kaksi sivuhenkilöä (vähät siitä, vaikka en muistakaan tätä historian yksityiskohtaa) kaatavat kultasateen nuoren tsaarin päälle.
3 merkityksen tasoa 1. Kommunikaation taso Informaatio; tieto lavasteista, puvuista henkilöhahmoista 2. Signifikaatio (merkityksenanto) Symbolinen taso; kulta = rikkaus 3. Signifianssi ( merkitsevyys ) Signifianssi ( merkitsevyys ) Luen, otan vastaan (luultavasti jopa ensimmäiseksi) liikkuvan ja itsepäisen kolmannen merkityksen. En tiedä, mikä sen merkitty on, ainakaan en onnistu nimeämään sitä, mutta näen hyvin ne piirteet, merkitsevät tapaukset, joista tämä alun alkujaan epätäydellinen merkki koostuu: hovimiesten ihomaalin tiiviydestä (toisaalla paksu ja korostettu, toisaalla sileä ja huomaamaton); toisen hovimiehen typerästä nenästä, toisen kulmakarvojen hienostuneesta kaaresta, hänen väljähtäneestä vaaleudestaan, hänen teennäisestä, latteasta kampauksestaaan, jonka heti huomaa tekotukaksi, peruukin ja kipsinvalkean ihon liittymäkohdasta riisipuutereineen. [ ] Vastakohtana kahdelle ensimmäiselle, kommunikaation ja signifikaation tasolle, tämä kolmas on taso [ ]. Sanalla signifianssi on se etu, että se viittaa merkitsijän kenttään [ ] Signifianssi Liittyy merkitsijän erottamiseen merkitystä merkin hajoaminen Merkitsevyys : merkitsijä alkaa tuottaa merkitsevyyttä tai merkityksellisyyttä, jota ei voida määritellä tietyksi selkeäksi merkitykseksi Sens obvie (ilmeinen merkitys) vs. sens obtus (lattea, tylsä, typerä merkitys) Kuvan merkityksen eksessi, ylijäämä Valoisa huone (1980) Studium & punctum tylsä merkitys on muuttunut teräväksi : kuvan ylijäämä on pistävä, henkilökohtainen
Katso seuraavia kuvia ja pohdi Onko kuva tosi? Esittääkö se todellisuutta? Onko kuvalla joku selkeä merkitys? Mistä se tulee? Miltä kuva näyttää? Onko se kuvana kiinnostava?