MIEHIKKÄLÄ LUONTOSELVITYS MUURIKKALAN OSAYLEISKAAVAA VARTEN. 30.11. 2008 Jouko Sipari

MIEHIKKÄLÄ LUONTOSELVITYS MUURIKKALAN OSAYLEISKAAVAA VARTEN 30.11. 2008 Jouko Sipari

1 SISÄLTÖ 1. Johdanto... 2 2. Menetelmät... 2 3. Suunnittelualueen geomorfologia... 2 4. Suunnittelualueen nykyinen käyttö... 3 5. Suunnittelualueen kasvillisuus... 5 5.1. Keskiosien viljelyalue... 5 5.2. Valtatien pohjoispuoli... 5 5.2.1. Suunnittelualueen pohjoiskulma... 5 5.2.2. Tuorusoja... 6 5.2.3. Kylmälän ja Taka-Harjulan alue... 7 5.2.4. Maaliikennekeskuksen ympäristö... 8 5.2.5. Luoteisnurkkauksen kallioalueet... 8 5.3. Valtatien eteläpuoli... 9 5.3.1. Valtatien varren metsät... 9 5.3.2. Marjakankaan alue... 10 5.3.3. Multavuori... 11 5.4. Kylätien ja paikallistien risteysalue... 12 5.5. Harjualueen eteläosa... 13 5.6. Harjualueen pohjoisosa (teollisuusalueen ympäristö)... 13 5.7. Harjualueen itäpuolen pellot... 14 6. Suunnittelualueen linnusto... 14 7. Suunnittelualueen nisäkkäät... 15 8. Muut luontoarvot... 15 9. Yhteenveto... 15 LIITTEET Kansilehti: Oravanmarja (Maianthemum bifolium), suunnittelualueen metsien tyyppilaji.

2 1. Johdanto YVA-lain mukaisen ympäristöarvioinnin maastotyöt Miehikkälän Muurikkalan osayleiskaavatyötä varten tehtiin 10.7.2008. Työssä inventoitiin suunnittelualueen luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit, metsälain 10 mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, vesilain 15a ja 17a tarkoittamat pienvedet sekä muut arvokkaat kohteet. Suunnittelualueen eläin- ja kasvilajiston inventoinnissa arvioitiin uhanalaisten lajien (Luonnonsuojelulaki 46 ) ja erityistä suojelua tarvitsevien lajien (LSL 47 ) sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisalueiksi sopivia kohteita. Lajistoa koskeva selvitystyö keskittyi kasvistoon ja linnustoon. Kasvistoselvityksen yhteydessä selvitettiin myös mahdollista liito-oravan (Pteromys volans) esiintymistä suunnittelualueella. Erillistä nisäkäskartoitusta alueella ei tehty. Muut mahdolliset luontoarvot, joilla voisi olla merkitystä maankäyttöä suunniteltaessa, käytiin läpi laji-inventoinnin yhteydessä. 2. Menetelmät Suunnittelualueen osa-alueet rajattiin sekä biotooppien että erilaisten maankäyttömuotojen perusteella niin, että niistä muodostui suunnittelutyön kannalta mahdollisimman selkeästi hahmotettavia kokonaisuuksia (Kartta, Liite 1.). Suunnittelualueen kasvilajisto tutkittiin käymällä suunnittelualue systemaattisesti läpi osa-alueittain. Samalla tutkittiin kaikki alueella todetut kolopuut sekä puusto sellaisilta alueilta, jotka voisivat soveltua liito-oravan (Pteromys volans) elinympäristöksi. Alueen linnusto selvitettiin kasvi-inventoinnin yhteydessä kartoitusmenetelmällä. Biotooppien vähäisestä vaihtelusta ja alueen pienestä koosta johtuen suunnittelualueen lintulajisto saatiin kattavasti selvitettyä kasvi-inventoinnin yhteydessä. 3. Suunnittelualueen geomorfologia Suunnittelualue jakautuu pinnanmuodoiltaan ja maaperältään kolmeen erilaiseen alueeseen: 1) itäosan luode-kaakkosuuntainen harjumuodostuma, joka on pääosin harjusoraa 2) länsiosan kallioinen ja luoteessa varsin korkealle nousevista avokallioista muodostuva alue, jossa irtomaa- ja humuskerros on kauttaaltaan hyvin ohut sekä 3) em. alueiden väliin jäävä luoteis-kaakkosuuntainen, alava savikkoalue. Kumpuileva, harjualue on loivarinteinen ja laakealakinen. Länsiosa on rapakivigraniitin muodostamaa kallioista aluetta, jossa on pienialaisia pääasiassa hiesu- ja hietapohjaisia suopainanteita. Aivan suunnittelualueen luoteiskulmassa kallioperä nousee melko jyrkästi ja muodostaa runsaasti avokallioita suunnittelualueen luoteisrajalle. Suunnittelualueen keskiosien savikot ja savipitoiset hiesumaat ovat hyvin loivasti kumpuilevia ja suunnittelualueen alavinta aluetta. Lähes koko suunnittelualueen vedet kertyvät tämän savikon läpi virtaavaan Tuorusojaan, joka laskee puolestaan Urpalanjokeen. Aivan itäisimpien osien vedet suunnittelualueelta kertyvät useiden pienien purojen kautta Urpalanjokeen ja läntisimmistä osista vedet keräytyvät Härkinsuolle.

3 4. Suunnittelualueen nykyinen käyttö Suunnittelualue on pääasiassa maa- ja metsätalousaluetta. Keskiosien laajat sedimenttialueet ovat maatalousaluetta ja sitä ympäröivät harju- ja moreenialueet kallioineen ovat metsätalouskäytössä. Pellot ovat aktiivisesti viljeltyjä (kuva 1.) ja vain muutamia, pieniä reuna-alueita on metsitetty tai jätetty metsittymään. Peltoalue on hyvin yhtenäinen. Metsätalousalueiden metsät ovat kuusivaltaisia, harjualueella ja kallioisimmilla alueilla valtapuuna on mänty. Metsiä on viime vuosina hakattu aukoiksi, kasvavat metsät ovat pääasiassa noin 40-70 vuotiasta kuusivaltaista metsää. Pienialaiset, soistuneet notkelmat on järjestään ojitettu ja osa ojista on perattu uudelleen viime vuosina (kuvat 4. ja 5.). Alueen itäosan harjun kautta kulkee vanha, yhä käytössä oleva sorapintainen maantie, jonka varrella on pieni teollisuusalue. Suunnittelualueen pohjoisosan leikkaa valtatie, jonka varrella suunnittelualueen länsiosassa on laajahko teollisuusalue. Tällä alueella on myös laajahkoja joutomaa-alueita. Lounaassa valtatietä ja itäosan maantietä yhdistää kylätie. Asutus tieyhteyksineen keskittyy muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta peltoaukean reunoille. Suunnittelualueen läpi keskeltä peltoaukeaa virtaava kapea joki ei ole luonnonmaisemassa merkittävä tekijä, koska se virtaa voimakkaan pohjaeroosion vuoksi varsin alhaalla peltoihin nähden. Lisäksi joen virtaama kesällä on pieni ja se on voimakkaasti rehevöitynyt ja paikka paikoin lähes kokonaan kasvillisuuden peitossa. Joella ei myöskään todettu merkittävää hyötykäyttöä tai rakennelmia, joka sekin johtunee siitä, että uoma virtaa varsin alhaalla peltoihin nähden (kuva 2.). Kuva 1. Suunnittelualueen peltoaukeaa kylätieltä kuvattuna.

4 Kuva 2. Peltojen läpi virtaava joki on uurtanut syvän uoman savipitoiseen maaperään. Kuva 3. Joki on rehevöitynyt ravinteikkaan maaperän ja pelloilta tulevien valumien vuoksi. Kuva 4. Suunnittelualueen metsissä on viime vuosina suoritettu laajoja avohakkuita. Kuva 5. Suunnittelualueen metsät ovat pääosin tuoreita (MT) ja lehtomaisia kankaita (OmaT).

5 5. Suunnittelualueen kasvillisuus Suunnittelualueen kasvilajisto koostuu usean eri biotooppityypin tyyppilajistosta: Kuivien ja tuoreiden kangasmetsien ja lehtomaisten kankaiden lajistosta, jokivarsilajistosta sekä viljelymaiden lajistosta. Lisäksi tienvarsien kasvilajisto todettiin tyypilliseksi niittylajistoksi ja metsissä olevilla suopainanteilla todettiin tyypillistä korpimaisten soiden lajistoa. Viljelyalueiden reunamilla todettiin paikoin lajistoa, joka viittaa siihen, että viljelymaat olisi raivattu lehtoihin. Luonnonsuojelulain tarkoittamia rauhoitettavia tai uhanalaisia luontotyyppejä suunnittelualueelta ei todettu. Myöskään metsälain 10 :n tarkoittamia kohteita suunnittelualueelta ei todettu. 5.1. Keskiosien viljelyalue Laaja, yhtenäinen viljelyalue suunnittelualueen keskiosassa on laitumena, nurmella ja osin viljalla (esim. Kuva 1.). Alueen kasvilajistoa luonnehtii tyypilliset vilja- ja rehukasvit sekä näiden viljelyssä tyypillisesti esiintyvät rikkakasvit (esim. peltohatikka (Spergula arvensis), pelto-orvokki (Viola arvensis) tai peltovalvatti (Sonchus arvensis)). Viljelyalueen pohjois- ja länsiosassa todettiin joitakin hylättyjä tai metsitettyjä lohkoja, joilla koivuntaimien (Betula pubescens, B. pendula) lisäksi todettiin tavanomaisia niittylajeja - esim. harakankello (Campanula patula) - sekä tyypillisiä kosteiden paikkojen lajistoa kuten suo-ohdake (Cirsium palustre) tai jouhivihvilä (Juncus filiformis). Koska alueella on myös useita pihapiirejä, tämän osa-alueen lajisto todettiin kokonaisuudessaan varsin monipuoliseksi, joskin tavanomaiseksi. Kasvilajistoltaan monipuolisimmiksi osoittautuivat viljelyalueella kulkevien teiden pientareet, joilla todettiin mm. kelta-apilaa ( Trifolium aureum) ja valkoailakkia (Silene rupestris). Viljelyalueen keskellä sijaitsee pieni metsäsaareke (Kujala). Saarekkeen metsä on kuusivaltaista OMaT -metsää, joka on osittain hakattu. Lisäksi saarekkeessa on pienialainen, matala suopainanne. Saarekkeessa todettu kasvilajisto on tyypillistä OMaT- metsän lajistoa. Aluetta jakavan jokikäytävää ja sen lajistoa on tarkasteltu kohdassa 5.2.2. Suositus. Osa-alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Alueella todettua linnustoa on käsitelty kohdassa 6. Suunnittelualueen linnusto. 5.2. Valtatien pohjoispuoli 5.2.1. Suunnittelualueen pohjoiskulma Osa-alueen profiilin korkeimmat kohdat ovat valtatien varren harjulla, josta maasto laskee kohti pohjoista ja länttä. Metsätyyppi muuttuu valtatien varren kuivasta kankaasta (CT) tuoreeksi kankaaksi (MT) ja edelleen lehtomaiseksi kankaaksi (OMaT) saaden lehtomaisia piirteitä aivan suunnittelualueen pohjois- ja länsiosassa, peltojen reunoilla. Valtatien vierellä, osa-alueen korkeimmilla kohdilla, valtapuuna todettiin mänty (Pinus sylvestris), joka länteen ja pohjoiseen mentäessä vaihtuu pian kuusivaltaiseksi sekametsäksi tai kuusikoksi (Picea abies). Aivan peltojen läheisyydessä lehtipuiden osuus (Btelua pendula, B. pubescens, Populus tremula, Alnus incana, Prunus padus) kasvoi lähinnä biotooppien välisen reunavaikutuksen vuoksi.

6 Ilmeisesti nykyiset pellot on raivattu lehtoalueille, jonka vuoksi hieman lehtolajistoa on säilynyt pellonreunametsissä sekä kosteassa painanteessa, Ojanlehdon tilan koillispuolella (painanne merkitty karttaan, Liite 1.) mm. kevättähtimö (Stellaria holostea) ja metsämaitikka (Melampyrum sylvaticum). Luonnonsuojelulain tarkoittamaa lehtoa alueella ei kuitenkaan todettu. Osa-alueella (suunnittelualueen pohjoiskulmassa) kartalla lehtimetsäksi merkitty alue on metsittynyttä peltoa, jonka lajisto todettiin tyypilliseksi sekoitukseksi niitty- ja metsälajistoa. Metsälajisto ko. metsäalueella indikoi lehtomaista kangasta (OMaT). (Taulukko 1, Liite 2.). Osa-alueen länsirinne rajoittuu peltoihin. Lähellä peltoja rinteen lehtomainen kangas (OMaT) sai hieman lehtomaisia piirteitä, sillä kenttäkerrosta hallitsi mm. kielo (Convallaria majalis) ja metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum). Kartalla länsirinteeseen on merkitty kaivo, joka on kuivunut ja osin täytetty (Liite 1.). Ojalehdon tilan pohjoispuolella oleva lehtomainen (OMaT) kangas kosteine painanteineen on hakattu aukoksi. Hakkuaukealla todettiin pienellä alueella runsaasti kevättähtimöä (Stellaria holostea). Muu lajisto todettiin tavanomaiseksi lehtomaisten kankaiden lajistoksi. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 5.2.2. Tuorusoja Suunnittelualueen läpi virtaa Tuorusoja, joka purkaa vetensä Urpalanjokeen. Voimakkaan pohjaeroosion vuoksi oja on uurtanut uomansa syvälle viljelyalueella (korkeusero joen pohjan ja peltojen pinnan välillä on paikoin jopa yli 2m), jonka vuoksi joki ei muodosta merkittävää maisemallista elementtiä. Ojaa on myös ruopattu monin paikoin niin, että jokivarsille jätetyt, Kuva 6. Tuorusojaa suunnittelualueen eteläosassa, kylätien sillalta etelään kuvattuna. metsittyneet maavallit paitsi hävittävät jokiuoman maisemasta täysin myös vaikeuttavat ojalle pääsyä merkittävästi. Suunnittelualueen eteläosissa virtaus ojassa on hidasta, uoma kulkee koko ajan peltojen keskellä ja rehevä vesikasvillisuus peittää uoman paikoin lähes kokonaan näkyvistä (Kuva 6.). Suunnittelualueen pohjoisosassa Tuorusojassa todettiin kaloja voimakkaasti virtaavalla, vähäkasvisella osuudella. Tuorusojan kasvilajisto Taulukossa 2. (Liite 2.) Lajisto indikoi voimakasta rehevöitymistä.

7 Suositus. Tuorusojalla tai sen uomassa ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Tuorusojan veden tilan pitäminen edes tyydyttävänä vaatisi suojavyöhykkeiden perustamista Tuorusojan varteen. Suojavyöhykkeen puusto (5-10m leveänä vyöhykkeenä molemmin puolin jokea) toimisi myös maisematekijänä. 5.2.3. Kylmälän ja Taka-Harjulan alue Osa-alue on maa- ja metsätalousaluetta, jossa peltoviljely on lopetettu ja pellot ovat lähes kaikki kesannolla (Kuva 7.). Peltojen väliset metsät on hakattu ja ovat voimakkaasti pusikoituneet, jonka vuoksi mm. alueelta todettiin useita pensaskertun (Sylvia communis) ja pensastaskun (Saxicola rubetra) reviirejä. Molemmat lajit ovat tyypillisiä viljelymaiden pensaikkojen asukkeja, joiden kannat ovat viime vuosina taantuneet. Lajit eivät kuitenkaan ole uhanalaisia. Osa-alueen eteläreunassa on pienialainen tekolampi (Kuva 8.) ilmeisesti entiseen sorakuoppaan perustettuna. Lammen lajisto indikoi veden rehevöitymistä (esim. leveäosmankäämi (Typha latifolia), kurjenmiekka (Iris pseudacorus)). Lajisto tekolammessa ja sen ympäristössä todettiin tavanomaiseksi rantavyöhykkeiden sekä kulttuuri- ja vesikasvilajistoksi. Kylmälän tilan eteläpuolella pienellä kumpareella, aivan paikallistien varressa, todettiin useita vaativia kuivien ketojen lajeja, joiden joukossa ei kuitenkaan ollut rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja (Taulukko 3, Liite 2.). Koko osa-alueen lajisto on tavanomaista kulttuuribiotooppien, lehtomaisten kankaiden (OMaT) ja rehevien rantabiotooppien lajistoa.. Suositus. Osa-alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Kuva 7. Suunnittelualueen pohjoisosien pelloista merkittävää osaa ei enää viljellä. Kuva 8. Tekolammen vesikasvilajisto indikoi lammen rehevöitymistä.

8 5.2.4. Maaliikennekeskuksen ympäristö Maaliikennekeskuksen ympäristö on pohjoisosiltaan kumpareista ja kallioista kuivaa kangasta (CT) ja muualta lehtomaista (OMaT) tai tuoretta (MT) kangasta. Alueen suopainanteet ovat korpia, jotka on ojitettu järjestään eivätkä ole enää luonnontilaisia. Korpinotkelmien maaperä on pääasiassa hietaa ja hiesua. Osa-alueen itäosat ovat kuusivaltaista, 60 70 vuotiasta kuusimetsää, pohjoisosan kumparealueella suurin osa metsistä on n. 20vuotta vanhaa mäntytaimikkoa ja länsiosat sekä teollisuusalueiden lähiympäristö on hakattu aukoksi muutamaa valtatien varrella olevaa kumparetta lukuun ottamatta. Lisäksi aivan teollisuusalueen lähiympäristössä on runsaasti joutomaata (Kuva 9.). Alueella todettu kasvilajisto Taulukossa 5. (Liite 2.). Valtatieltä osa-alueen läpi pohjoiseen johtaa paikallistie, jonka länsipuolen kalliokumpareille on perustettu kaatopaikka, jonne on kuljetettu pääasiassa eloperäistä jätettä (kasvi- sekä eläinjätettä), mutta myös jonkin verran jätemaata ja rakennusjätettä (Kuva 10., kartta, Liite 1.). Kallioilla, jonne kaatopaikka on perustettu, kasvaa mm. pölkkyruohoa (Arabis glabra) ja pikkutervakkoa (Lychnis alpina). Lajit ovat harvalukuisia, mutta eivät uhanalaisia. Kaatopaikalla todetut kasvilajit Taulukossa 6. (Liite 2.). Kuva 9. Teollisuusalueelle on muodostunut joutomaita. Hallit jäävät kuvassa vasemmalle. Kuva 10. Kallioalueelle on perustettu yksityinen kaatopaikka. Suositus. Osa-alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Osa-alueen läpi kulkevan paikallistein varressa pidetty yksityinen kaatopaikka tulisi sulkea ja sinne kasatut jätteet poistaa sekä käsitellä asianmukaisella tavalla (Jätelaki 10 ). 5.2.5. Luoteisnurkkauksen kallioalueet Suunnittelualueen luoteiskulmassa on korkea mäkialue laajoine avokallioineen. Alueen metsät ovat mäntyvaltaisia CT-kankaita, kallioalueet suurimmaksi osaksi ClT-kankaita. Koko alue on voimakkaan metsätalouden aluetta, pääosin aukoksi hakattua tai nuorta taimikkoa. Luonnontilaisia metsiä osa-alueella ei todettu. Kallioilla useassa paikassa todettiin kanervan (Calluna vulgaris) ja variksenmarjan (Empetrum nigrum) lisäksi pikkutervakkoa (Lychnis alpina). Pikkutervakko indikoinee muinaista Itämeren rantaviivaa Miehikkälässä. Laji ei ole alueellisesti uhanalainen eikä

9 rauhoitettu. Erityisen pikkutervakkoa todettiin runsaasti kahdella kallioalueella, jotka on merkitty karttaan (Liite 1.). Kallioalueella todettu kasvilajisto Taulukossa 7. (Liite 2.). Kallioalueella todettiin myös käki (Cuculus canorus) mahdollisella reviirillään (Kuva 11.) sekä kehrääjä (Caprimulgus europaeus) reviirillään. Alue, jolla lajit todettiin on merkitty karttaan (Liite 1.). Käki on uhanalainen laji (NT) sekä alueellisesti uhanalainen (RT-laji). Kehrääjä ei ole uhanalainen tai alueellisesti uhanalainen laji, mutta vähentynyt voimakkaasti viime vuosina. Kuva 11. Kallioalueella kuvattiin käki reviirillään. Käki on NT-laji. (lintu kuvan vasemmassa yläkulmassa) Suositus. Osa-alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Osa-alueella todettiin käki (NT-laji) ja kehrääjä, jonka vuoksi osa-alueen laajat kallioalueet tulisi jättää maankäytön ulkopuolelle. Lisäksi kallioalueet ovat maisemallisesti merkittäviä kiintopisteitä. Kartalle merkitty pikkutervakon kasvualue säilyy, vaikka kallioalueen läpi kulkee paikallistie. Mikäli alueelle suunnitellaan uusia teitä tai risteyksiä, suosittelen, että kyseinen kallio kierrettäisiin esim. uutta tielinjaa suunniteltaessa. 5.3. Valtatien eteläpuoli 5.3.1. Valtatien varren metsät Valtatien eteläpuolen kuusivaltaiset metsät ovat pääosin tuoretta kangasta (MT). Ohuen humus- ja moreenikerroksen alla on rapakivigraniittia oleva kallioperä, joka on hyvin niukkaravinteinen. Tästä johtuen alueen metsät ovat pääosin tuoreita kankaita (Kuva 14.). Lehtomaisia piirteitä (OMaT) alueen metsissä näkyy aivan viljelyalueen reunamilla, jossa savipitoisen sedimentin osuus maaperässä kasvaa. Osa-alueen painanteiden korpilaikut on kaikki ojitettu eikä luonnontilaisia korpia todettu alueella. Pääosa alueen metsistä on hakattu (Kuvat 13.). Metsästä todettiin suurehko siirtolohkare, joka on maisemallinen kiintopiste muuten tasaisessa, monotonisessa maastossa (Kuva 12.). Osaalueella todettu kasvilajisto Taulukossa 8 (Liite 2.). Kuva 12. Valtatien eteläpuolen metsässä yksittäinen siirtolohkare. Aivan osa-alueen länsireunassa on luonnonjyrkänne (kartta, Liite 1.), jolla on maisemallista merkitystä.

10 Luonnonjyrkänteellä todettu kasvilajisto Taulukossa 9 (Liite 2.). Luonnonjyrkänteen vastapäätä, korpinotkelman itäpuolella todettiin tervahaudan jäänteet, joka on merkitty myös karttaan (Liite 1.). Multavuoren pohjoispuolitse kulkeva puronnotko on ojitettu, rehevä korpi. Puronnotkon rehevyyttä indikoivat mm. tesma (Milium effusum), valkovuokko (Anemone nemorosa), rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis) ja sudenmarja (Paris quadrifolia). Notkelma on aikanaan raivattu pelloksi, mutta on nykyisin kuusettunut. Suositus. Osa-alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Yksi yksittäinen siirtolohkare todettiin kuusivaltaisessa sekametsässä (kartta, Liite1.). Siirtolohkareen voisi säilyttää maisemallisena kiintopisteenä muutoin monotonisessa maastossa. Samoin osa-alueen länsireunan luonnonjyrkänne tulisi säilyttää maisemallisesti merkittävänä tekijänä sekä sen lähistöllä oleva tervahauta kulttuurihistoriallisesti merkittävänä kohteena. Kuva 13. Molemmin puolin valtatietä on tehty laajoja avohakkuita. Kuva 14. Hakkaamattomat metsät ovat pääasiassa nuorehkoja MT-kuusikoita. 5.3.2. Marjakankaan alue Suunnittelualueen eteläosalle on tyypillistä mäkialueiden kuivat kankaat (CT- ja ClT-kankaat) (Kuva 16.) ja rehevähköt korpinotkelmat. Viljelysten reuna-alueiden kuusivaltaiset metsät todettiin OMaT-kankaiksi. Metsät notkelmissa ovat nuorehkoja kuusikoita ja mäkialueilla nuorehkoa (n. 50- vuotiasta) männikköä. Kaikki osa-alueen suopainanteet on ojitettu. Lähellä viljelyksiä, rehevimpien painanteiden reunamilla todettiin mm. pieniä valkovuokkoesiintymiä (Anemone nemorosa), lehtoarhoa (Moehringia trinervia) ja maariankämmekkää (Dactylorhiza maculata). Kuivien kankaiden niukassa lajistossa todettiin puolestaan mm. variksenmarjaa (Empetrum nigrum) ja sianpuolukkaa (Arctostaphylos uva-ursi), runsaasti kanervaa (Calluna vulgaris)(kuvat 15. ja 18.), katajaa (Juniperus communis) sekä kallioalueilla jonkin verran keltamaksaruohoa (Sedum acre) ja poronjäkäliä (Cladonia) (Kuva 17.). Rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja alueelta ei todettu. Osaalueen kasvilajisto Taulukossa 10. (Liite 2.). Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Osa-alueella todettiin kalliomäellä käen (Cuculus canorus) reviiri. Laji on NT-laji, jonka vuoksi mäkialue tulisi

11 jättää nykytilaansa. Varovaista metsätalouskäyttöä lajin esiintyminen alueella ei estä, kuitenkin avohakkuuta mäellä tulisi välttää (reviiri merkitty kartalle osa-alueella 5.3.2., Liite 1). Kuva 15. Variksenmarja kasvaa runsaana suunnittelualueen eteläosan kankailla (CT). Kuva 16. Etelässä kylätie kulkee paikoin pitkiä matkoja CT- ja ClT-kankaiden läpi. Kuva 17. ClT-kangasta kallioisessa kangasmaastossa, kylätien koillisrinteessä Kuva 18. Sianpuolukkaa (Arctostaphylos uvaursi) rapakivikumpareella. 5.3.3. Multavuori Multavuori on laaja rapakivigraniittikupoli, jonka mannerjää on hangannut sileäksi kumpareikoksi lakialueeltaan. Luoteissivulla on rapakivikalliojyrkänne (Kuva 19.), jonka alusta on hieman rehevämpää postglasiaalisen sedimentaation vuoksi. Koillisrinne laskee kallion laelta loivana kohti keskiosien viljelyalueita (Kuva 20.). Multavuorella on tehty avo- ja harvennushakkuita ja vuoren laella on puutavaran varastoalue kääntöpaikkoineen. Multavuoren luoteisrinteen kalliojyrkänne on sillä kasvavine lehmuksineen (Tilia cordata) paikallisesti merkittävä maisematekijä. Kallion alus on heinittynyttä hakkuuaukeaa. Kallion alla kasvaneet lehmukset on hakattu pois. Kallion alla todettu kenttäkerroksen lajisto ei indikoinut lehtoa.

12 Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Multavuoren luoteisrinteen rapakivijyrkänne on maisemallisesti merkittävä, jonka vuoksi se tulisi säilyttää nykytilassaan eikä sen lähistölle tulisi rakentaa niin, että sen maisemallinen merkittävyys vähenisi. Kallio näkyy kylätielle. Kuva 19. Multavuoren luoteisrinne. Kallioalue kokonaisuudessaan on rapakivigraniittia. Kuva 20. Multavuoren laelta itään kuvattuna. Taustalla näkyy viljelyalueen peltoja. 5.4. Kylätien ja paikallistien risteysalue Suunnittelualueen kaakkoiskolkassa, kylätien ja paikallistien risteyksen ympäristössä on viljelyalueita, tuoretta ja kuivaa kangasta sekä Urpalanjokeen laskevan Tuorusojan jokikäytävä. Paikallistien ympäristö, erityisesti tien itäpuolella, on kuivaa kangasta (CT) (Kuvat 21.), Muu metsäala on pääosin hakattua lehtomaista kangasta (OMaT). Jokikäytävän kasvusto on hyvin rehevää peittäen paikoin avoveden kokonaan (Kuva 6.). Jokikäytävän lajistoa on käsitelty edellä. Kuivan kankaan lajistossa todettiin mm. sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi), kissankäpälä (Antennaria dioica) sekä tienpenkalla ketoneilikkaa (Dianthus deltoides). Ketoneilikka on NT-laji, mutta se todettiin tiekäytävässä eikä ole alueellisesti uhanalainen. Osa-alueen kasvilajisto todettiin muuten tavanomaiseksi eikä rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja todettu. (Taulukko 10). Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Kuva 21. Paikallistie kulkee harjumuodostumaa pitkin. Kuvattu etelästä Koivulan tilan kohdalta.

13 5.5. Harjualueen eteläosa Paikallistien itäpuoli on kallioista ja kivistä kuivaa mäntykangasta (CT) (Kuva 22.). Alavat alueet ovat kuusivaltaista tuoretta kangasta (MT) ja korpijuotteja. Kaikki korvet ovat ojitettuja. Alueella on suoritettu runsaasti avohakkuita, hakkaamattomat metsät ovat 60 70-vuotista kuusikkoa tai kuusivaltaista sekametsää. Paikallistien länsipuolen rinne laskee loivasti kohti viljelyalueita. Maaperä on ravinteikkaammilla länsirinteillä, jonka vuoksi metsät ovat lähellä tietä tuoreita kankaita (MT) ja alempana lehtomaisia kankaita (OMaT). Myös tien länsipuolen metsiä on hakattu laajalti, mutta hakkuualoilla on jo korkea taimikko. Osaalueen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi. Kuva 22. Paikallistien itäpuolen mäkialue on pääosin kuivaa kangasta (CT). Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 5.6. Harjualueen pohjoisosa (teollisuusalueen ympäristö) Pohjoiseen mentäessä harjumuodostuma nousee korkeammalle ja metsät erityisesti tien ympäristössä harjun päällä ovat pääsääntöisesti karua mäntykangasta (CT). Suurin osa harjun lakialueesta on muutettu teollisuusalueeksi. Itärinteen metsätyyppi muuttuu alarinteessä tuoreeksi kankaaksi (MT) ja edelleen lähempänä peltoaukeita lehtomaiseksi kankaaksi (OMaT). Itärinteen lajisto on em. metsätyypeille tunnusomaista lajistoa. Rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja harjumuodostuman itärinteeltä tai harjumuodostuman laelta ei todettu. Teollisuusrakennusten luota harjun itärinnettä kohti peltoja lähtee tieura, jonka varteen on hylätty suuri määrä käytöstä poistettuja renkaita (kartta, Liite 1. ja Kuva 23.). Kuva 23. Itärinteeseen hylättyjä autonrenkaita. Kuva 24. Harjun länsipuolen hylätyllä pelolla todettiin viitakerttusen (A. dumetorum) reviiri.

14 Harjumuodostuman länsirinne on maaperältään ravinteikkaampaa lehtomaista kangasta (OMaT), joka on hakattu lähes kokonaan aukoksi (Kuva 25.). Harjun juurella on kapea korpijuote, jonka keski-ikäistä kuusikkoa ei ole hakattu. Lähellä peltoalueen reunaa valtapuiksi vaihtuvat lehtipuut: koivu (Betula pendula, B. pubescens), haapa (Populus tremula), harmaaleppä (Alnus incana) sekä tuomi (Prunus padus). Eräät kenttäkerroksen lajit indikoivat peltojen reunoilla lehtoa, mutta ihmisen vaikutus alueella on sen verran suuri (tiestöä, vanhoja pihapiirejä, niittyä, tekoaltaita, käytöstä poistettu kaivo ym.), ettei alkuperäinen biotooppi ole enää määriteltävissä (Kuva 24.). Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja. Kuva 25. Harjun länsipuolen rinne on hakattu lähes kokonaan aukoksi. Lähellä peltojen reunaa on keskeneräinen kesämökki, jota on aloitettu rakentaa tekoaltaan äärelle. Tekoallas on mahdollisesti rakennettu juuri kerämökkiä varten. Tekoaltaassa todettiin runsaasti sammakoita (Rana arvalis) ja allas toiminee kutupaikkana. Hylätyn tekoaltaan kasvilajisto Taulukossa 12. (Liite 2.). Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Metsään hylätyt renkaat tulisi kerätä pois ja hävittää asianmukaisesti lain tarkoittamalla tavalla (Jätelaki 6 ). 5.7. Harjualueen itäpuolen pellot Harjujakson (osa-alue 5.6.) itäpuolella ulottuu suunnittelualueelle peltoja, jotka ovat osa suurempaa peltoaukeaa. Pellot ovat viljelykäytössä. Peltoaukealla olevan metsäsaarekkeen kasvilajisto todettiin tyypilliseksi lehtomaisen kankaan (OMaT) lajistoksi.. Peltoaukealla, suunnittelualueen ulkopuolella, pellolla olevan ladon seinässä todettiin tuulihaukan (Falco tinnunculus) pönttöpesintä (kartta, Liite 1.). Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 6. Suunnittelualueen linnusto Linnusto suunnittelualueella kartoitettiin kolmella eri käyntikerralla määrittämällä ja kartoittamalla kaikki suunnittelualueella havaitut yksilöt. Havainnointi tehtiin eri vuorokaudenaikoina sekä kasvikartoituksen yhteydessä että erillisenä käyntinä alueella. Kartoitukseen osallistui kaksi kokenutta ornitologia (allekirjoittanut sekä Paul Mollatt). Aikaa kartoitukseen käytettiin kaiken kaikkiaan 30 työtuntia. Ottaen huomioon alueen koon ja lintujen aktiivisuuden ja biotooppien rakenteesta johtuvan hyvän havaittavuuden, käytetty aikamäärä ko. alueelle on riittävä linnuston perusteelliseksi selvittämiseksi.

15 Suunnittelualueen linnusto koostuu viljelymaiden ja pihapiirien lajistosta sekä metsälajistosta. Osa alueella todetuista lajeista havaittiin vain ylilentävinä, joten niillä ei ole maankäyttöön liittyvää indikaatiota, vaikka ne on kirjattu lajilistaan (Taulukko 13., Liite 2.). NT-lajeja suunnittelualueella todettiin seitsemän: Käki (Cuculus canorus), kehrääjä (Caprimulgus europaeus), pikkulepinkäinen (Lanius collurio), kivitasku (Oenanthe oenanthe), varpunen (Passer domesticus), mehiläishaukka (Pernis apivorus) ja pensastasku (Saxicola rubetra). Pensastaskuparin reviiri sekä reviirillään liikkuva lentopoikue todettiin viljelyalueen pohjoispään laidunalueella sekä laulava koiras Ojalehdon tilan pohjoispuolen hakkuuaukealla. Yksi laulava koiras todettiin viljelyalueen eteläpäässä, Aution tilan ympäristössä. Kylätien varrella Aholan ja Aution tilojen puolivälissä todettiin kivitaskun reviiri. Varpusia todettiin Aholan pihapiirissä viljelyalueen eteläosassa sekä pohjoispäässä Ojalehdon pihapiirissä. Osa käen reviiristä ja kehrääjän reviiri todettiin samalla kallioalueella suunnittelualueen luoteiskulmassa sekä yksi käen reviiri Marjakankaalla (alueet rajattu karttaan, Liite 1.) Pikkulepinkäisen reviiri todettiin Multavuoren länsipuolella olevalla suurella hakkuaukealla. Mehiläishaukka puolestaan todettiin ruokailemassa maassa Taimelan pohjoispuolen hakkuuaukealla (kartalla osa-alue5.5.). Lisäksi tällä alueella todettiin myös teeren rypykuoppa. LC-lajeja suunnittelualueella todettiin viisi: Metsäkirvinen (Anthus trivialis), tervapääsky (Apus apus), isokuovi (Numenius arquata), töyhtötiainen (Parus cristatus) ja töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus), joista vain kuovi on alueellisesti uhanalainen (RT-laji). Kuovin reviirejä todettiin viljelyalueella kolme, jotka sijaitsivat Lassilan, Rokkalan ja Ojalan tilojen läheisyydessä. Töyhtöhyypän kaksi reviiriä todettiin viljelyalueen pohjoisosassa Kumpulan ja Vanhalan tilojen läheisyydessä. Töyhtötiainen todettiin Multavuorella ja tervapääskyjä viljelyalueen pohjoisosassa Vanhalan ja Ojalan tilojen yllä. Metsäkirvisen reviirit todettiin viljelyalueen länsiosassa, Käpälämäen metsittyneellä pellolla sekä viljelyalueen pohjoisosassa Kumpulassa ja Ojalehdon luona hakkuaukealla sekä Marjakankaalla kylätien läheisyydessä. Suositus. Kulttuuribiotooppien lajien kuten kuovin, kivitaskun ja varpusen menestyminen alueella riippuu viljelyn ja muun ihmistoiminnan jatkumisesta. Myöskään pikkulepinkäisen ja metsäkirvisen viehtyminen pensaikkoisiin hakkuaukeisiin tai pakettipeltoihin ei vaikuta maankäytön suunnitteluun. Sen sijaan luoteisella kallioalueella todettu käen elinpiiri siltä osin kuin sen todettiin olevan suunnittelualueella sekä kehrääjän reviiri tulisi jättää nykytilaansa, avokallioalueeksi, jotta pesimisbiotooppi voitaisiin turvata. Samoin Marjakankaalla (osa-alue 5.3.) todettu käen reviiri. Molemmat lajit preferoivat lämpimiä metsäbiotooppeja, joissa puiden määrä ei ole kriittinen tekijä. Ko. alue on rajattu karttaan (Liite 1.). Metsätaloudelle rajoituksia näille karttaan rajatuille alueille ei ole tarvetta suositella. Marjakankaan kalliomäen maisemallisen merkittävyyden ja kalliolakimetsän vuoksi suosittelen, että ko. mäen metsiä käsitellään varovasti. ja vältetään aukoksi hakkaamista. Mäki ei kuitenkaan täytä Metsälain 10 :n erityisen tärkeän elinympäristön kriteereitä. 7. Suunnittelualueen nisäkkäät Suunnittelualueelta etsittiin systemaattisesti liito-oravaa (Pteromys volans), liito-oravan jälkiä ja jätöksiä sekä liito-oravalle soveltuvia elinympäristöjä (vanhoja lehtipuita, kolopuita ja lehtipuuvaltaisia notkelmia jne.) sekä kasvi- että lintukartoituksen yhteydessä. Suunnittelualueella todettiin erittäin vähän kolopuita. Yhdessä kolopuussa todettiin käpytikan pesintä, mutta muuten todetut pesäkolot olivat tyhjiä. Suunnittelualueella ei todettu liito-oravaa, liito-oravan jälkiä tai jätöksiä eikä liito-oravalle sopivia elinympäristöjä tai pesimäpaikkoja.

16 Muita suunnittelualueella todettuja nisäkkäitä olivat orava (Sciurus vulgaris), hirvi (Alces alces), jänis (Lepus timidus), valkohäntäpeura (Odocoileus virginianus) sekä metsäpäästäinen (Sorex araneus). Hyvin suurella varmuudella voi sanoa, että alueelta on löydettävissä myös muita nisäkäslajeja. Varsinaista nisäkäskartoitusta suunnittelualueella ei kuitenkaan tehty lukuun ottamatta liito-oravakartoitusta. 8. Muut luontoarvot Suunnittelualueella todettuja muita luonnonarvoja tai merkittäviä luontokohteita ovat Multavuoren rapakivijyrkänne, suunnittelualueen länsirajalla oleva kalliojyrkänne sekä suunnittelualueen luoteiskolkassa oleva laaja avokallioalue (kehrääjän reviiri todettiin tällä kallioalueella). Kallioalueilla on paikallista maisemallista merkitystä. Suunnittelualueen länsiosassa todetulla vanhalla tervahaudalla on kulttuurihistoriallista merkitystä, jonka vuoksi nämä tulisi jättää nykytilaansa maankäyttöä suunniteltaessa. Näiden kohteiden välittömään läheisyyteen ei tulisi suunnitella sellaista maankäyttöä, joka vähentää niiden maisemallista tai kulttuurihistoriallista arvoa. Mainitut paikat merkitty karttaan (Liite1.). 9. Yhteenveto Muurikkalan osayleiskaava-alueen on jaettavissa kahteen luontotyyppiin: Viljelyalueeseen ja metsäalueeseen. Viljelyalue ja siihen liittyvät pihapiirit ovat ihmisen tuottamia biotooppeja, joiille on luonteenomaista voimakas maankäyttö ja siihen liittyvä suunnittelu. Maisematyyppinä viljelymaisema on arvokas ja edellyttää jatkuvaa ihmisen aktiivista panosta sen ylläpitämiseksi. Metsät ovat suunnittelualueella tehokkaassa metsätalouskäytössä. Alueella todetut metsätyypit ja niiden lajisto ovat yleisiä suomalaisessa luonnossa. Ainoat merkittävät kohteet suunnittelualueella, joilla voisi olla merkitystä maankäyttöä suunniteltaessa ovat Multavuoren rapakivijyrkänne, suunnittelualueen länsiosan kalliojyrkänne, luoteisosan kallioalueet, jolla todettiin myös kehrääjän ja käen reviiri sekä kulttuurihistoriallisesti merkittävä tervahaudan jäänne suunnittelualueen länsiosassa. Alueet on merkitty karttaan (liite). Tampereella 30.11. 2008 LIITTEET Jouko Sipari biologi, FM Jouko Sipari Tmi Katajikonkatu 1 F 19 33820 Tampere jouko.sipari@wire.fi p. 040-70 44 750 Liite1. Kartta suunnittelualueesta. Liite 2. Lajistotaulukot (Taulukot 1- )

17 LIITE 2. Lajistotaulukot. Taulukko 1. Suunnittelualueen pohjoiskulman lehtimetsässä (entistä peltoa) (kartta, Liite 1.) todettu kasvilajisto. Ahomansikka (Fragaria vesca) Mustikka (Vaccinium myrtillus) Haapa (Populus tremula) Mänty (Pinus sylvestris) Harmaaleppä (Alnus incana) Niittyleinikki (Ranunculus acri) Harmaasara (Carex canescens) Nokkonen (Urtica dioica) Hieskoivu (Betula pubescens) Nuokkuhelmikkä (Melica nutans) Hiirenporras (Athyrium filix-femina) Nuokkutalvikki (Orthilia secunda) Hiirenvirna (Vicia cracca) Nurmilauha (Deschampsia cespitosa) Kalvassara (Carex pallescens) Nurmitädyke (Veronica chamaedrys) Kanerva (Calluna vulgaris) Oravanmarja (Maianthemum bifolium) Kangasmaitikka (Melampyrum pratense) Paatsama (Rhamnus frangula) Karhunputki (Angelica sylvatica) Pihlaja (Sorbus aucuparia) Kataja (Juniperus communis) Puna-ailakki (Silene dioica) Ketunleipä (Oxalis acetosella) Puolukka (Vaccinium vitis-idae) Kevätpiippo (Luzula pilosa) Raita (Salix caprea) Koiranputki (Anthriscus sylvaticus) Ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) Kultapiisku (Solidago virgaurea) Rantamatara (Galium palustre) Kuusi (Picea abies) Rauduskoivu (Betula pendula) Lillukka (Rubus saxatilis) Rätvänä (Potentilla erecta) Maitohorsma (Epilobium angustifolium) Rönsyleinikki (Ranunculus repens) Metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana) Sananjalka (Pteridium aquilinum) Metsäkastikka (Calamagrostris arundinacea) Suo-orvokki (Viola palustris) Metsäkorte (Equisetum sylvaticum) Särmäkuisma (Hypericum maculatum) Metsälauha (Deschampsia flexuosa) Vadelma (Rubus idaeus) Metsämaitikka (Melampyrun sylvatica) Valkovuokko (Anemone nemorosa) Metsätähti (Trientalis europea) Voikukka (Taraxacum sp.) Yhteensä 50 lajia. Taulukko 2. Tuorusojassa (kartta, Liite 1.) todettu kasvilajisto. Haarapalpakko (Sparganium erectum) Pihlaja (Sorbus aucuparia) Halava (Salix pentandra) Pikkulimaska (Lemna minor) Harmaaleppä (Alnus incana) Pullosara (Carex rostrata) Harmaasara (Carex canescens) Purovita (Potamogeton alpinum) Heinätähtimö (Stellaria graminea) Raita (Salix caprea) Hevonhierakka (Rumex longifolia) Ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) Hieskoivu (Betula pubescens) Rantamatara (Galium palustre) Jokapaikansara (Carex nigra) Rantaminttu (Mentha arvensis) Jouhisara (Carex lasiocarpa) Ratamosarpio (Alisma plantago-aquatica) Jouhivihvilä (Juncus filiformis) Ruokohelpi (Phalaris arundinacea) Järvikorte (Equisetum fluviatile) Rönsyleinikki (Ranunculus repens) Kiiltopaju (Salxi phylicifolia) Rönsyrölli (Agrostris stolonifera) Korpikaisla (Scirpus sylvticus) Röyhyvihvilä (Juncus effusus) Kurjenjalka (Potentilla palustris) Suohorsma (Epilobium palustre) Käenkukka (Lychnis flos-cuculi) Suoputki (Peucedanum palustre) Lehtoarho (Moehringia trinervia) Syyläjuuri (Scrophularia nodosa) Lehtohorsma (Epilobium montanum) Terttualpi (Lysimachia thyrsiflora) Luhtasara (Carex vesicarai) Tervaleppä (Alnus glutinosa) Mesiangervo (Filipendula ulmaria) Tuhkapaju (Salix cinerea) Metsäkastikka (Calamagrostris arundinacea) Ulpukka (Nuphar lutea) Myrkkykeiso (Cicuta virosa) Vehka (Calla palustris) Ojasorsimo (Glyceria fluitans) Vesikuusi (Hippuris vulgaris) Yhteensä 44 lajia.

18 Taulukko 3. Kylmälä, kuivalla tienvarsikedolla (kartta, Liite 1.) todettu kasvilajisto. Ahosuolaheinä (Rumex acetosella) Peurankello (Campanula glomerata) Haapa (Populus tremula) Pihanurmikka (Poa annua) Harakankello (Campanula patula) Piharatamo (Plantago major) Hieskoivu (Betula pubescens) Pukinjuuri (Pimpinella saxifraga) Hietalemmikki (Myosotis stricta) Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) Huopakeltano (Pilosella officinarum) Rauduskoivu (Betula pendula) Juolavehnä (Elymus repens) Ruusuruoho (Knautia arvensis) Lampaannata (Festuca ovina) Siankärsämö (Achillea millefolium) Nurmirölli (Agrostris capillaris) Yhteensä 17 lajia. Taulukko 4. Maaliikennekeskuksen ympäristössä (katso kartta, Liite 1.) todettu kasvilajisto. Ahomansikka (Fragaria vesca) Nurmihärkki (Cerastium fontanum) Ahosuolaheinä (Rumex acetosella) Nurmilauha (Deschampsia cespitosa) Haapa (Populus tremula) Nurmipiippo (Luzula multiflora) Harmaaleppä (Alnus incana) Nurmirölli (Agrostris capillaris) Harmaasara (Carex canescens) Nurmitädyke (Veronica chamaedrys) Heinätähtimö (Stellaria graminea) Ojakärsämö (Achillea ptarmica) Hevonhierakka (Rumex longifolia) Oravanmarja (Maianthemum bifolium) Hieskoivu (Betula pubescens) Paimenmatara (Galium album) Hietakastikka (Calamagrostris epigejos) Pallosara (Carex globularis) Hiirenvirna (Vicia cracca) Peltohanhikki (Potentilla norvegica) Huopakeltano (Pilosella officinarum) Peltokorte (Equisetum arvense) Jokapaikansara (Carex nigra) Peltolemmikki (Myosotis arvensis) Jouhivihvilä (Juncus filiformis) Pelto-ohdake (Cirsium arvense) Jouhivihvilä (Carex lasiocarpa) Peltosaunio (Tripleurospermum inodorum) Juolavehnä (Elymus repens) Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) Juolukka (Vaccinium uliginousm) Piharatamo (Plantago major) Jänönsara (Carex ovalis) Pihasaunio (Matricaria matricarioides) Kanerva (Calluna vulgaris) Pihatatar (Polygonatum aviculare) Kangasmaitikka (Melampyrum pratense) Pihlaja (Sorbus aucuparia) Kannusruoho (Linaria vulgaris) Polkusara (Carex brunnescens) Karhunputki (Angelica sylvatica) Pujo (Artemisia vulgaris) Kataja (Juniperus communis) Pukinjuuri (Pimpinella saxifraga) Kevätpiippo (Luzula pilosa) Pullosara (Carex rostrata) Kiiltopaju (Salix phylicifolia) Punanata (Festuca rubra) Koiranheinä (Dactylis glomerata) Puolukka (Vaccinium vitis-idae) Koiranputki (Anthriscus sylvaticus) Purovita (Potamogeton alpinum) Kultapiisku (Solidago virgaurea) Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) Kurjenjalka (Potentilla palustris) Raita (Salix caprea) Kuusi (Picea abies) Rantamatara (Galium palustre) Kylänurmikka (Poa annua) Rauduskoivu (Betula pendula) Käenkukka (Lychnis flos-cuculi) Rentohaarikko (Sagina procumbens) Lampaannata (Festuca ovina) Rohtotädyke (Veronica officinalis) Leskenlehti (Tussilago farfara) Rätvänä (Potentilla erecta) Leveäosmankäämi (Typha latifolia) Rönsyleinikki (Ranunculus repens) Lillukka (Rubus saxatilis) Röyhyvihvilä (Juncus effusus) Lupiini (Lupinus polyphyllos) Savijäkkärä (Gnaphalium uliginosum) Maitohorsma (Epilobium angustifolium) Siankärsämö (Achillea millefolium) Metsäkastikka (Calamagrostris arundinacea) Suoo-ohdake (Cirsium palustre) Metsäkorte (Equisetum sylvaticum) Suo-orvokki (Viola palustris) Metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum) Syysmaitiainen (Leontodon autumnalis) Metsälauha (Deschampsia flexuosa) Tammi (Quercus robur) Mustikka (Vaccinium myrtillus) Timotei (Phleum pratense) Mänty (Pinus sylvestris) Vadelma (Rubus idaeus) Niittyleinikki (Ranunculus acri) Valkoapila (Trifolium repens) Niittynurmikka (Poa pratensis) Virpapaju (Salix aurita) Niittynätkelmä (Lathyrus pratensis) Voikukka (Taraxacum sp.) Niittysuolaheinä (Rumex acetosa) Vuohenputki (Aegopodium podagraria)

19 Yhtensä 94 lajia. Taulukko 5. Valtatien pohjoispuolen metsissä (OMaT) (katso kartta, Liite 1.) todettu kasvilajisto. Ahomansikka (Fragaria vesca) Mänty (Pinus sylvestris) Aho-orvokki (Viola canina) Niittysuolaheinä (Rumex acetosa) Alsikeapila (Trifolium hybridum) Nokkonen (Urtica dioica) Haapa (Populus tremula) Nuokkuhelmikkä (Melica nutans) Harmaaleppä (Alnus incana) Nurmikohokki (Silene vulgaris) Heinätähtimö (Stellaria graminea) Nurmilauha (Deschampsia cespitosa) Hieskoivu (Betula pubescens) Nurmirölli (Agrostris capillaris) Hietakastikka (Calamagrostris epigejos) Nurmitädyke (Veronica chamaedrys) Hiirenporras (Athyrium filix-femina) Ojakellukka (Geum rivale) Hiirenvirna (Vicia cracca) Ojakärsämö (Achillea ptarmica) Isoalvejuuri (Dryopteris expansa) Oravanmarja (Maianthemum bifolium) Isotalvikki (Pyrola rotundifolia) Paatsama (Rhamnus frangula) Jauhosavikka (Chenopodium album) Paimenmatara (Galium album) Jäkki (Nardus stricta) Pallosara (Carex globularis) Kanerva (Calluna vulgaris) Peltohatikka (Spergula arvensis) Kangasmaitikka (Melampyrum pratense) Peltokanankaali (Barbarea vulgaris) Karhunputki (Angelica sylvatica) Peltokorte (Equisetum arvense) Kataja (Juniperus communis) Peltolemmikki (Myosotis arvensis) Keto-orvokki (Viola tricolor) Peltosaunio (Tripleurospermum inodorum) Ketunleipä (Oxalis acetosella) Peltoukonnauris (Erysimum cheiranthoides) Ketunlieko (Huperzia selago) Piharatamo (Plantago major) Kevätpiippo (Luzula pilosa) Pihlaja (Sorbus aucuparia) Kielo (Convallaria majalis) Pujo (Artemisia vulgaris) Kiertotatar (Fallopia convolvulus) Pukinjuuri (Pimpinella saxifraga) Kiiltopaju (Salix phylicifolia) Puna-apila (Trifolium pratense) Kirjopillike (Galeopsis speciosa) Punaherukka (Ribes rubrum) Kissankello (Campanula rotundifolia) Puolukka (Vaccinium vitis-idae) Kivikkoalvejuuri (Dryopteris filix-mas) Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) Koiranheisi (Viburnum opulus) Raita (Salix caprea) Koiranputki (Anthriscus sylvaticus) Ranta-alpi (Lysimachia vulgare) Korpi-imarre (Phegopteris connectilis) Rauduskoivu (Betula pendula) Kultapiisku (Solidago virgaurea) Riidenlieko (Lycopodium annotinum) Kuusi (Picea abies) Rohtotädyke (Veronica officinalis) Kylänurmikka (Poa annua) Ruusuruoho (Knautia arvensis) Lampaannata (Festuca ovina) Rätvänä (Potentilla erecta) Lehtoarho (Moehringia trinervia) Rönsyleinikki (Ranunculus repens) Lehtokuusama (Lonicera xylosteum) Röyhyvihvilä (Juncus effusus) Lehtokorte (Equisetum pratense) Salokeltano (Hieracium sylvaticum) Lehtonurmikka (Poa nemoralis) Sananjalka (Pteridium aquilinum) Leskenlehti (Tussilago farfara) Sarjakeltano (Hierachium umbellatum) Lillukka (Rubus saxatilis) Siankärsämö (Achillea millefolium) Luhtatähtimö (Stellaria palustre) Sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi) Lutukka (Capsella bursa-pastoris) Sormisara (Carex digitata) Maitohorsma (Epilobium angustifolium) Suo-orvokki (Viola palustris) Metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris) Syysmaitiainen (Leontodon autumnalis) Metsälauha (Deschampsia flexuosa) Särmäkuisma (Hypericum maculatum) Metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana) Tuomi (Prunus padus) Metsäkastikka (Calamagrostris arundinacea) Ukontatar (Persicaria lapatifolium) Metsäkorte (Equisetum sylvaticum) Vaahtera (Acer platanoides) Metsämaitikka (Melampyrum sylvaticum) Vadelma (Rubus idaeus) Metsätähti (Trientalis europaea) Valkoailakki (Silene latifolia) Metsätähtimö (Stellaria longifolia) Valkoapila (Trifolium repens) Mustikka (Vaccinium myrtillus) Valkovuokko (Anemone nemorosa) Mustuvapaju (Salix myrsinifolia) Vanamo (Linnea borealis) Yhteensä 108 lajia

20 Taulukko 6. Kallioalueen kaatopaikalla (merkitty kartalle, Liite 1.) todettu kasvilajisto. Ahosuolaheinä (Rumex acetosella) Pelto-orvokki (Viola arvensis) Heinätähtimö (Stellaria graminea) Peltosaunio (Tripleurospermum inodorum) Juolavehnä (Elymus repens) Peltotaskuruoho (Talaspi arvense) Kaura (Avena sativa) Peltovalvatti (Sonchus arvensis) Kiertotatar (Fallopia convolvulus) Peltovillakko (Senecio vulgaris) Koiranputki (Anthriscus sylvaticus) Peruna (Solanum tuberosum) Koiranputki (Anthriscus sylvaticus) Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) Kuusi (Picea abies) Pikkutervakko (Lychnis alpina) Kylämaltsa (Atriplex patula) Polvipuntarpää (Alopecurus geniculatus) Lampaannata (Festuca ovina) Puna-ailakki (Silene dioica) Metsälauha (Deschampsia flexuosa) Puolukka (Vaccinium vitis-idae) Mänty (Pinus sylvestris) Pölkkyruoho (Arabis glabra) Nokkonen (Urtica dioica) Siankärsämö (Achillea millefolium) Ohra (Hordeum vulgare) Tahmavillakko (Senecio viscosus) Peltolemmikki (Myosotis arvensis) Yhteensä 29 lajia. Taulukko 7. Luoteiskulman kallioalueella (kartalla osa-alue 5.2.5., Liite 1.) todettu kasvilajisto. Ahosuolaheinä (Rumex acetosella) Nurmipuntarpää (Alopecurus pratensis) Haapa (Populus tremula) Nurmirölli (Agrostris capillaris) Hieskoivu (Betula pubescens) Nurmitädyke (Veronica chamaedrys) Hietakastikka (Calamagrostris epigejos) Oravanmarja (Maianthemum bifolium) Jäkki (Nardus stricta) Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) Kanerva (Calluna vulgaris) Piharatamo (Plantago major) Kangasmaitikka (Melampyrum pratense) Pihlaja (Sorbus aucuparia) Kielo (Convallaria majalis) Pikkutervakko (Lychnis alpina) Kuusi (Picea abies) Puolukka (Vaccinium vitis-idae) Lampaannata (Festuca ovina) Rauduskoivu (Betula pendula) Lillukka (Rubus saxatilis) Rohtotädyke (Veronica officinalis) Maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata) Rätvänä (Potentilla erecta) Maitohorsma (Epilobium angustifolium) Sananjalka (Pteridium aquilinum) Metsäkastikka (Calamagrostris arundinacea) Sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi) Metsämaitikka (Melampyrum sylvaticum) Syysmaitiainen (Leontodon autumnalis) Metsätähti (Trientalis eruropea) Vadelma (Rubus idaeus) Mustikka (Vaccinium myrtillus) Virpapaju (Salix aurita) Mänty (Pinus sylvestris) Voikukka (Taraxacum sp.) Nurmilauha (Deschampsia cespitosa) Yhteensä 37 lajia.

21 Taulukko 8. Valtatien eteläpuolen metsissä (osa-alue 5.3.1. kartalla, Liite 1.) todettu kasvilajisto. Ahomansikka (Fragaria vesca) Mänty (Pinus sylvestris) Aho-orvokki (Viola canina) Niittyhumala (Prunella vulgaris) Ahosulaheinä (Rumex acetosa) Niittyleinikki (Ranunculus acris) Ahosuolaheinä (Rumex acetosella) Niittynurmikka (Poa pratensis) Alsikeapila (Trifolium hybridum) Niittynätkelmä (Lathyrus pratensis) Haapa (Populus tremula) Nokkonen (Urtica dioica) Harakankello (Campanula patula) Nuokkuhelmikkä (Melica nutans) Harmaaleppä (Alnus incana) Nuokkutalvikki (Orthilia secunda) Harmaasara (Carex canescens) Nurmihärkki (Cerastium fontanum) Heinätähtimö (Stellaria graminea) Nurmilauha (Deschampsia cespitosa) Hevonhierakka (Rumex longifolia) Nurmipuntarpää (Alopecurus pratensis) Hieskoivu (Betula pubescens) Nurmirölli (Agrostris capillaris) Hietapitkäpalko (Cardaminopsis arenosa) Nurmitädyke (Veronica chamaedrys) Hiirenporras (Athyrium filix-femina) Ojakellukka (Geum rivale) Hiirenvirna (Vicia cracca) Ojakärsämö (Achillea ptarmica) Hopeahanhikki (Potentilla argentea) Oravanmarja (Maianthemum bifolium) Huopakeltano (Pilosella ofiicinarum) Paatsama (Rhamnus frangula) Isovesitähti (Callitriche cophocarpa) Paimenmatara (Galium album) Jokapaikansara (Carex nigra) Pallosara (Carex globularis) Jouhivihvilä (Juncus filiformis) Peltohanhikki (Potentilla norvegica) Jäkki (Nardus stricta) Peltohatikka (Spergula arvensis) Jänönsara (Carex ovalis) Peltokorte (Equisetum arvense) Kallioimarre (Polypodium vulgare) Peltolemmikki (Myosotis arvensis) Kalvassara (Carex pallescens) Peltosaunio (Tripleurospermum inodorum) Kanerva (Calluna vulgaris) Peltovalvatti (Sonchus arvensis) Kangasmaitikka (Melampyrum pratense) Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) Kannusruoho (Linaria vulgaris) Piharatamo (Plantago major) Karheapillike (Galeopsis tetrahit) Pihatähtimö (Stellaria media) Karhunputki (Angelica sylvatica) Pihlaja (Sorbus aucuparia) Kataja (Juniperus communis) Polkusara (Carex brunnescens) Ketunleipä (Oxalis acetosella) Pukinjuuri (Pimpinella saxifraga) Kevätpiippo (Luzula pilosa) Pullosara (Carex rostrata) Kevättaskuruoho (Thlaspi caerulescens) Puna-apila (Trifolium pratense) Kielo (Convallaria majalis) Punanata (Festuca rubra) Koiranheinä (Dactylis glomerata) Puolukka (Vaccinium vitis-idae) Koiranputki (Anthriscus sylvaticus) Purtojuuri (Succisa pratensis) Korpi-imarre (Phegopteris connectilis) Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) Korpikaisla (Scirpus sylvaticus) Raita (Salix caprea) Korpisara (Carex loliacea) Ranta-alpi (Lysimachia vulgare) Kultapiisku (Solidago virgaurea) Rauduskoivu (Betula pendula) Kumina (Carum carvi) Rohtotädyke (Veronica officinalis) Kurjenkello (Campanula persicifolia) Ruusuruoho (Knautia arvensis) Kurttulehtiruusu (Rosa rugosa) Rätvänä (Potentilla erecta) Kuusi (Picea abies) Rönsyleinikki (Ranunculus repens) Käenkukka (Lychnis flos-cuculi) Röyhyvihvilä (Juncus effusus) Lampaannata (Festuca ovina) Salokeltano (Hieracium sylvaticum) Lehtoarho (Moehringia trinervia) Sananjalka (Pteridium aquilinum) Lehtohorsma (Epilobium montanum) Siankärsämö (Achillea millefolium) Lehtonurmikka (Poa nemoralis) Solmuvihvilä (Juncus articulatus) Lehtovirmajuuri (Valeriana sambucifolia) Sormisara (Carex digitata) Leskenlehti (Tussilago farfara) Suomentatar (Aconogonon x fennicum) Lillukka (Rubus saxatilis) Suo-ohdake (Cirsium palustre) Linnunkaali (Lapsana communis) Suo-orvokki (Viola palustris) Luhtavilla (Eriophorum angustifolium) Syyläjuuri (Scrophularia nodosa) Lutukka (Capsella bursa-pastoris) Syysmaitiainen (Leontodon autumnalis) Maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata) Särmäkuisma (Hypericum maculatum) Maitohorsma (Epilobium angustifolium) Tahmavillakko (Senecio viscosa)