Mikä saa lapsen hoitotasapainon paranemaan? LAURA KIVELÄ, LK LASTEN TERVEYDEN TUTKIMUSKESKUS TAMPEREEN YLIOPISTO JA YLIOPISTOLLINEN SAIRAALA 17.11.2015, VALTAKUNNALLINEN DIABETESPÄIVÄ
Esityksen sisältö Taustaa Oma tutkimus Aineisto ja menetelmät Kenellä hoitotasapaino parantui Mitä tapahtui ennen hoitotasapainon parantumista Pohdinta
Taustaa Suomessa lapset sairastuvat diabetekseen useammin kuin missään muussa maassa (Harjutsalo ym. 2013) Jopa 54 84 % lapsista ei saavuta tavoiteltua hoitotasapainoa (McKnight ym. 2015, Winell ym. 2009) Huono hoitotasapaino heikentää elämänlaatua sekä lisää kohde-elinvaurioiden ja pidempikestoisen huonon hoitotasapainon riskiä (Valle ym. 2010, Kilpatrick ym. 2009)
Keinoja vaikuttaa hoitotasapainoon? Insuliinin annostelutapa ja muu hoitoon liittyvä tekniikka Hoitoyksiköiden toimintatavat Perheille ja potilaalle suunnattu koulutus, interventiot ja terapiat Internetin ja älypuhelimien tarjoamat mahdollisuudet Kotona pelattavat opetuspelit
Insuliinin annostelutapa Insuliinipumppu vs. monipistoshoito Jatkuvan veren glukoosipitoisuuksien seurannan ja monitoroivien insuliinipumppujen edut Teknologian käyttö vaatii potilaalta hyvää motivaatiota ja sitoutumista hoitoon Insuliinin annostelutapa valittava yksilöllisesti (Giani ym. 2015)
Hoitoyksikköön liittyvät tekijät Hoitotasapainossa on suuria eroja eri yksiköiden välillä (McKnight ym. 2015, Winell ym. 2009) Tiukka tavoitteisiin pyrkiminen, hoitotiimin asenne ja tiimityöskentelyn toimivuus on yhdistetty parempaan hoitotasapainoon (Hanberger ym. 2012) Toisaalta hoitohenkilökunnan koulutuksella ja kokemuksella ei näyttäisi olevan vaikutusta (Robling ym. 2012) Eri hoitoyksiköissä erilaisia potilaita?
Koulutus, interventiot ja terapiat Perhekeskeisistä interventioista ja psykologisista menetelmistä hyötyä ainakin perhesuhteiden, hoitoon liittyvän tietämyksen ja motivaation kannalta Vaikutuksista glykeemiseen kontrolliin ristiriitaisia tuloksia Hoitovastuun siirtäminen potilaalle itselleen tärkeää Toivottujen toimintatapojen jatkuminen intervention jälkeen? (Lohan ym. 2015, Nansel ym. 2015, Pillay ym. 2015, McBroom ym. 2009, Zoffmann ym. 2005)
Internet ja älypuhelimet Hoidonseuranta ja yhteydenpito terveydenhuoltoon, opetus ja tiedonvälitys, vertaistuki Perinteiset puhelinkontaktit olleet joissain tutkimuksissa tehokkaita, tekstiviesteillä lähinnä diabetekseen liittyvä tietämys ja omahoito parantuneet Hoidon opettelu nettipelien avulla Haasteena potilaiden heikko sitoutuminen, jota voisi parantaa muokkaamalla ohjelmia yksilöllisiä tarpeita vastaaviksi (Balkhi ym. 2015, Herbert ym. 2015, Joubert ym. 2015)
Tutkimuksen aineisto ProWellness-tietokantaan v. 2005 2012 diabetespoliklinikalla kirjatut käynnit (n=859) Täytti sisäänottokriteerit. kyllä ei n=405 Kohdeaineisto (n=454) Pitkäkestoinen merkittävä hoitotasapainon paraneminen. kyllä ei Kaltaistus iän, sukupuolen ja taudinkeston mukaan. kyllä n=407 ei n=313 Tutkimusryhmä (n=47) Verrokit (n=94) Huonompi hoitotasapaino. Verrokkien alaryhmä (n=47) Kivelä L, Salo M, Keskinen P. Asennemuutos ennakoi parhaiten lapsen diabetestasapainon korjaantumista. Suomen Lääkärilehti 2014;38:2355-62.
Tiedonkeräys Insuliinihoitoon liittyvät muutokset Elämäntilanteen tai harrastusten muutokset Asennemuutokset Erityinen hoidonohjaus Kasvutiedot Ketoasidoosien ja vakavien hypoglykemioiden ilmaantuvuus Pistospaikkojen kunto ja käytetyt insuliiniannokset Kivelä L, Salo M, Keskinen P. Asennemuutos ennakoi parhaiten lapsen diabetestasapainon korjaantumista. Suomen Lääkärilehti 2014;38:2355-62.
Kenellä hoitotasapaino parantui? 47 lapsella eli 10 %:lla kohdeaineiston potilaista 23 tyttöä ja 24 poikaa Keski-ikä 12,1 vuotta Yli 50 % 13 15-vuotiaita Sairastamisaika keskimäärin 6,7 vuotta Kivelä L, Salo M, Keskinen P. Asennemuutos ennakoi parhaiten lapsen diabetestasapainon korjaantumista. Suomen Lääkärilehti 2014;38:2355-62.
Hoitotasapaino lähtötilanteessa (%) HbA1c < 8,0 % (< 64 mmol/mol) 8,0 8,9 % (64 74 mmol/mol) 9,0 9,9 % (75 85 mmol/mol) 10,0 % ( 86 mmol/mol) Tutkimusryhmä (N=47) Kaikki verrokit (N=94) Verrokkien alaryhmä (N=47) 0 31 9 26 29 30 30 23 32 45 17 30 Kivelä L, Salo M, Keskinen P. Asennemuutos ennakoi parhaiten lapsen diabetestasapainon korjaantumista. Suomen Lääkärilehti 2014;38:2355-62.
% Insuliinihoitoon liittyvät muutokset 40 20 Hoitotasapainoaan parantaneet (N=47) Kaikki verrokit (N=94) Huonommassa hoitotasapainossa olleet verrokit (N=47) Muutoksia insuliinin annostelutavassa tai insuliinityypissä Pistospaikkojen kunto parantunut Kivelä L, Salo M, Keskinen P. Asennemuutos ennakoi parhaiten lapsen diabetestasapainon korjaantumista. Suomen Lääkärilehti 2014;38:2355-62.
% Asenteet ja elämäntilanne 40 20 Hoitotasapainoaan parantaneet (N=47) Kaikki verrokit (N=94) Huonommassa hoitotasapainossa olleet verrokit (N=47) Muutoksia asenteissa Muutoksia elämäntilanteessa tai harrastuksissa Kivelä L, Salo M, Keskinen P. Asennemuutos ennakoi parhaiten lapsen diabetestasapainon korjaantumista. Suomen Lääkärilehti 2014;38:2355-62.
% Erityinen hoidonohjaus (1) 40 20 Hoitotasapainoaan parantaneet (N=47) Kaikki verrokit (N=94) Huonommassa hoitotasapainossa olleet verrokit (N=47) Sensorointi Osastojakso diabetekseen liittyen Kivelä L, Salo M, Keskinen P. Asennemuutos ennakoi parhaiten lapsen diabetestasapainon korjaantumista. Suomen Lääkärilehti 2014;38:2355-62.
% Erityinen hoidonohjaus (2) 40 20 Hoitotasapainoaan parantaneet (N=47) Kaikki verrokit (N=94) Huonommassa hoitotasapainossa olleet verrokit (N=47) Ravitsemusterapeutin tapaaminen Psykologin tai psykiatrin tapaaminen Kivelä L, Salo M, Keskinen P. Asennemuutos ennakoi parhaiten lapsen diabetestasapainon korjaantumista. Suomen Lääkärilehti 2014;38:2355-62.
% Erityinen hoidonohjaus (3) 40 20 Hoitotasapainoaan parantaneet (N=47) Kaikki verrokit (N=94) Huonommassa hoitotasapainossa olleet verrokit (N=47) Ylimääräisiä hoitajakäyntejä Diabetesleiri tai -kurssi Kivelä L, Salo M, Keskinen P. Asennemuutos ennakoi parhaiten lapsen diabetestasapainon korjaantumista. Suomen Lääkärilehti 2014;38:2355-62.
Komplikaatiot ja kasvu Hoitotasapainoaan parantaneista yhdelläkään ketoasidoosien tai vakavien hypoglykemioiden ilmaantuvuus ei lisääntynyt ISO-BMI muuttui hoitotasapainoaan parantaneilla enemmän kuin verrokeilla +0.59 kg/m2 vs. -0.01 kg/m2 (kaikki verrokit) ja 0.16 kg/m2 (verrokkien alaryhmä) Kivelä L, Salo M, Keskinen P. Asennemuutos ennakoi parhaiten lapsen diabetestasapainon korjaantumista. Suomen Lääkärilehti 2014;38:2355-62.
Sukupuolten väliset erot Elämäntilanteen ja harrastusten muutoksia oli enemmän tytöillä kuin pojilla (39 % vs. 8 %) Muissa muuttujissa ei ollut eroa ryhmien välillä Kivelä L, Salo M, Keskinen P. Asennemuutos ennakoi parhaiten lapsen diabetestasapainon korjaantumista. Suomen Lääkärilehti 2014;38:2355-62.
Pohdintaa (1) Suurin osa hoitotasapainoaan parantaneista oli yläkouluikäisiä Hyvän hoitotasapainon saavuttaminen haasteellista nuoruusiässä Hormonitoiminnan muuttuminen ja insuliiniresistenssi Hoitovastuun siirtyminen nuorelle itselleen Tarve olla samanlainen kuin muut Sosiaaliset paineet Muut elämäntapahtumat (Datye ym. 2015, Babler ym. 2015)
Pohdintaa (2) Huonoon hoitotasapainoon yksilötasolla liittyviä tekijöitä Yksinhuoltajuus, alempi sosioekonominen status Runsaat perheen sisäiset konfliktit ja vähäinen kommunikointi Heikot ongelmanratkaisu- ja sosiaaliset kyvyt Psyykkinen sairastavuus (Wysocki ym. 2006) Moniin hoitotasapainoon vaikuttaviin tekijöihin on haastavaa vaikuttaa potilaan ulkopuolelta
Pohdintaa (3) Asennemuutokset olivat ainoa tekijä, jossa oli eroa hoitotasapainoaan parantaneiden ja molempien verrokkiryhmien välillä Muiden hoitokeinojen teho ilman omaa motivaatiota hoitaa? Asennemuutoksen lähteet Asiantuntijatapaamisten merkitys Potilaan kokema vastuu omasta hoidostaan
Yhteenveto Miten auttaa potilasta ja perhettä ottamaan diabeteksen hoito osaksi muuta elämää? Hoitotasapainoon vaikuttamisen keinoja on paljon Jokainen lapsi ja nuori on yksilö, jokaisen motivaation ja asennemuutosten taustalla on erilaisia tekijöitä
Kirjallisuutta Harjutsalo V ym. Incidence of type 1 diabetes in Finland. JAMA 2013;310:427-8. McKnight JA ym. Glycaemic control of Type 1 diabetes in clinical practice early in the 21st century: an international comparison. Diabet Med 2015;32:1036-50. Winell K. Lasten diabeteksen hoidon laatu ja vaikuttavuus 2008. DEHKO-raportti 2009:2. Valle T ja työryhmä. Diabeetikkojen hoitotasapaino Suomessa vuosina 2009 2010. DEHKO-raportti 2010:5. Kilpatrick ES ym. The Diabetes Control and Complications Trial: the gift that keeps giving. Nature Reviews Endocrinology 2009;5:537-45. Giani E ym. Impact of new technologies on diabetes care. World J Diabetes 2015;6:999-1004. Hanberger L ym. The influence of structure, process, and policy on HbA(1c) levels in treatment of children and adolescents with type 1 diabetes. Diabetes Res Clin Pract 2012;96:331-8. Robling M ym. The effect of the Talking Diabetes consulting skills intervention on glycaemic control and quality of life in children with type 1 diabetes: cluster randomised controlled trial (DEPICTED study). BMJ 2012;344:e2359. McBroom LA ym. Review of family-centered interventions to enhance the health outcomes of children with type 1 diabetes. Diabetes Educ 2009;35:428-38. Lohan A ym. A systematic review of parenting interventions for parents of children with type 1 diabetes. Child Care Health Dev. 2015. doi: 10.1111/cch.12278. Nansel TR ym. Efficacy of a Behavioral Intervention for Pediatric Type 1 Diabetes Across Income. Am J Prev Med 2015. Zoffmann V ym. Guided self-determination improves life skills with type 1 diabetes and A1C in randomized controlled trial. Patient Educ Couns 2006;64:78 86. Pillay J ym. Behavioral Programs for Type 1 Diabetes Mellitus: A Systematic Review and Meta-analysis. Ann Intern Med 2015. Balkhi AM ym. Telehealth interventions to reduce management complications in type 1 diabetes: A review. World J Diabetes. 2015;6:371-9. Herbert LJ ym. A pilot test of the self-management and research technology project: a text-message-based diabetes self-management program for adolescents. J Child Health Care 2015. Joubert M ym. Impact of a Serious Videogame Designed for Flexible Insulin Therapy on the Knowledge and Behaviors of Children with Type 1 Diabetes: The LUDIDIAB Pilot Study. Diabetes Technol Ther. 2015. Wysocki T ym. Effects of behavioral family systems therapy for diabetes on adolescents family relationships, treatment adherence, and metabolic control. J Pediatr Psychol 2006;31:928 38. Datye KA ym. A review of adolescent adherence in type 1 diabetes and the untapped potential of diabetes providers to improve outcomes. Curr Diab Rep 2015;15:621. Babler E ym. Moving the Journey Towards Independence: Adolescents Transitioning to Successful Diabetes Self-Management. J Pediatr Nurs 2015;30:648-60.
Kiitos! Yhteydenotot: laura.kivela@fimnet.fi