KANGASALAN KUNNAN PERHEPÄIVÄHOIDON VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

KANGASALAN KUNNAN PERHEPÄIVÄHOIDON VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA Sivistyskeskus Perhepäivähoito 2013

SISÄLTÖ JOHDANTO... 1 1. ARVOT JA TAVOITTEET... 2 1.1 TAVOITTEET... 2 1.2 PERHEPÄIVÄHOIDON ARVOT... 2 2. PUITTEET JA YMPÄRISTÖ... 4 3. TOIMINTAPERIAATTEET... 6 3.1 OPPIMISKÄSITYS... 6 3.2 HOIDON, KASVATUKSEN JA OPETUKSEN KOKONAISUUS... 6 3.3 KASVATTAJAYHTEISÖ... 6 3.4 YKSIKÖN TOIMINNAN KUVAUS... 7 4. LAPSELLE OMINAINEN TAPA TOIMIA... 9 5. SISÄLLÖLLISET ORIENTAATIOT...11 6. KIELEN MERKITYS...18 7. KASVATUSKUMPPANUUS...19 8. YHTEISTYÖTAHOT...20 9. ESIOPETUS...21 10. KASVUN JA OPPIMISEN TUKEMINEN...21 11. SUUNNITTELU-, DOKUMENTOINTI- JA ARVIOINTIKÄYTÄNNÖT, TIEDOTTAMINEN ERI YHTEISTYÖTAHOILLE...23

1 JOHDANTO Kangasalan kunnan perhepäivähoidon varhaiskasvatussuunnitelma on toimintaa ohjaava asiakirja, ja se on tarkoitettu niin lasten vanhemmille, perhepäivähoitajille kuin muillekin toimijoille. Tämä asiakirja perustuu sekä valtakunnallisiin varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin että Kangasalan kunnan varhaiskasvatussuunnitelmaan. Kangasalan kunnan ensimmäinen varhaiskasvatussuunnitelma valmistui vuonna 2005, ja se päivitettiin vuonna 2010. Tämän jälkeen jokainen päivähoitoyksikkö laati oman yksikkökohtaisen varhaiskasvatussuunnitelmansa, ja näiden suunnitelmien rinnalle laadittiin tämä kunnan perhepäivähoitajien ensimmäinen yhteinen varhaiskasvatussuunnitelma. Perhepäivähoidon varhaiskasvatussuunnitelma koskee kaikkia Kangasalan kunnan omassa kodissaan työskenteleviä perhepäivähoitajia, kolmiperhepäivähoitajia, kiertäviä perhepäivähoitajia ja perhepäivähoidon varahoitokoteja, ja se on valmistunut vuonna 2013. Perhepäivähoidon varhaiskasvatussuunnitelma on syntynyt pitkän ja vuorovaikutteisen prosessin tuloksena, ja sitä ovat olleet tekemässä kaikki kunnalliset perhepäivähoitajat. Suunnitelmaa on työstetty vuodesta 2010 alkaen, ja mukana työssä ovat olleet perhepäivähoitajien lisäksi myös perhepäivähoitolapset, lasten vanhemmat ja perhepäivähoitajien esimiehet. Tämä varhaiskasvatussuunnitelma on laadittu perhepäivähoidon näkökulmasta, ja se kuvaa perhepäivähoitoa yhtenä varhaiskasvatuksen toimintamuotona. Perhepäivähoidon varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteena on tuoda esiin perhepäivähoidolle asetettuja laatutavoitteita ja kehittämiskohteita sekä nostaa esiin perhepäivähoidon ominaispiirteitä. Sen tavoitteena on myös lisätä tietoisuutta perhepäivähoidosta, niin ammatillisesta kuin sisällöllisestäkin näkökulmasta. Perhepäivähoitajat varhaiskasvatuksen ammattilaisina tarjoavat lapsille turvallista ja kodinomaista päivähoitoa omassa kodissaan pienessä ryhmässä, ja tekevät varhaiskasvatussuunnitelman näkyväksi arjen toiminnoissa. Jatkossa perhepäivähoitajat arvioivat ja kehittävät toimintaansa suhteessa varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteisiin ja sisältöihin. Ruusa

2 1. ARVOT JA TAVOITTEET 1.1 Tavoitteet Kangasalan kunnan varhaiskasvatuksen tavoitteena on lapsen hyvinvoinnin edistäminen hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudessa. Keskeisenä lähtökohtana on lapsuuden arvostaminen ihmisen ainutkertaisena elämänvaiheena. Varhaiskasvatuksen vision mukaisesti pienestä linnusta kasvaa uljas kotka. Perhepäivähoidossa nämä edellä mainitut koko kuntatason tavoitteet saavutetaan tarjoamalla lapselle hyvää perushoitoa ja monipuolisia virikkeitä kodinomaisessa ympäristössä. Lapsen annetaan olla lapsi ja hänen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistaan huolehditaan. Keskeistä on hyvä yhteistyö ja kasvatuskumppanuus lasten vanhempien kanssa sekä toiminta pienessä ryhmässä. Perhepäivähoitajat ovat lapsille turvallisia aikuisia, ja he huolehtivat hyvän kasvatusilmapiirin ja oppimisympäristön luomisesta ja ylläpitämisestä. 1.2 Perhepäivähoidon arvot Kangasalan kunnan varhaiskasvatuksen arvoja ovat kunnioitus, vuorovaikutuksellisuus, sitoutuneisuus ja turvallisuus. Myös perhepäivähoidossa nämä arvot muodostavat perustan laadukkaalle varhaiskasvatukselle. Tätä varhaiskasvatussuunnitelmaa tehtäessä käytiin vilkasta arvokeskustelua perhepäivähoitajien ja perhepäivähoidossa olevien lasten perheiden kanssa. Lapsilta ja heidän vanhemmiltaan sekä perhepäivähoitajilta kerättiin ajatuksia heille tärkeistä asioista perhepäivähoidossa. Lasten näkökulmasta tärkeimmiksi asioiksi nousivat pysyvyys eli tuttu hoitaja, syli ja turvallisuus sekä kaverit ja leikki. Vanhemmat pitivät tärkeimpinä asioina hyvää perushoitoa, turvallisuutta ja kasvatuskumppanuutta. Perhepäivähoitajien näkökulmasta tärkeimmiksi puolestaan nousivat turvallisuus, kodinomaisuus ja leikki. Kokonaisuutena perhepäivähoidon arvokeskustelussa tärkeimmiksi asioiksi nostettiin seuraavat asiat: Turvallisuus Pysyvyys, tuttu hoitaja Syli ja turvallisuus Kodinomaisuus Turvallisuus koetaan kokonaisuudessaan kaikkien tärkeimmäksi arvoksi perhepäivähoidossa. Pieni lapsiryhmä, aikuisen tiivis läsnäolo, selkeät rajat ja säännöt sekä toimintaympäristön turvallisuudesta huolehtiminen näkyvät perhepäivähoidon arjessa. Turvallinen ja läsnä oleva aikuinen luo turvaa lapselle, ja kodinomainen ympäristö antaa mahdollisuuden joustoon ja luovuuteen arjen kaikissa toiminnoissa. Säännöllinen päivärytmi ja tuttu aikuinen luovat turvallisuudentunnetta lapselle päivän aikana.

3 Vuorovaikutuksellisuus Kaverit Leikki Sosiaalisuus Kaverisuhteet, sosiaalisuus ja leikki näyttäytyvät erityisen tärkeinä lasten näkökulmasta. Perhepäivähoitoryhmässä on kavereita, joiden kanssa voi leikkiä, ja joilta voi oppia uusia asioita. Sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutustaitojen harjoittelu on mukavaa pienessä ryhmässä, ja myös erilaisuuden hyväksymisen opettelu, oman vuoron odottaminen ja leikkitaidot kehittyvät. Perhepäivähoitajien lapsiryhmien yhteiset kokoontumiset ja tapahtumat antavat lapsille myös hyviä ja turvallisia kokemuksia isommassa joukossa toimimisesta. Hyvä perushoito Ammatillisuus Tuttu hoitaja Sitoutuneisuus Hyvä perushoito kuuluu oleellisena osana perhepäivähoitoon. Perhepäivähoitaja huolehtii lapsen psyykkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista päivähoitopäivän aikana. Hän huolehtii niin puhtauteen, ruokaan, lepoon, ulkoiluun, sosiaalisiin suhteisiin kuin terveyskasvatukseenkin liittyvistä asioista. Olennaista on kiireettömyys, lämmin ja hyväksyvä ilmapiiri sekä syli ja aikuisen aito läsnäolo. Pysyvyys ja tuttu, turvallinen hoitaja kuvaavat hyvin perhepäivähoitoa. Perhepäivähoidossa oleva lapsi voi luottaa siihen, että sama tuttu aikuinen on läsnä koko hoitopäivän ajan aamusta iltapäivään asti. Pysyvyys luo lapselle turvaa, ja kestävät ihmissuhteet edistävät lapsen tasapainoista kehitystä. Kunnioitus Kasvatuskumppanuus Kasvatuskumppanuus lapsen vanhempien kanssa nähdään perhepäivähoidossa erityisen tärkeänä arvona. Yhteistyön syventyessä lapsen kehityksen tukeminen helpottuu.

4 2. PUITTEET JA YMPÄRISTÖ Lapsen varhaiskasvatusympäristö muodostuu kodin, päivähoidon ja muun elämänpiirin kokonaisuudesta, ja siihen kuuluu niin fyysinen, psyykkinen kuin sosiaalinenkin ympäristö. Hyvä oppimisympäristö kannustaa lasta leikkimään, tutkimaan, liikkumaan ja ilmaisemaan itseään eri tavoin. Perhepäivähoitajalla on suuri rooli oppimisympäristön rakentajana, sillä toiminta tapahtuu hänen kodissaan ja hän ainoana aikuisena huolehtii lapsen tarpeista koko hoitopäivän ajan. Fyysinen ympäristö Perhepäivähoito sijoittuu kodinomaiseen ympäristöön. Perhepäiväkoti on perhepäivähoitajan koti, mutta hoitopäivän ajaksi se muuntuu lapsen kehitystä tukevaksi oppimisympäristöksi. Perhepäiväkodin tilat muuttuvat tarpeen mukaan erilaisiksi ja erilaisia toimintoja tukeviksi eli perhepäivähoitaja rakentaa arjen fyysistä ympäristöä eri tavoin. Hoitajan kotoa löytyy lapsille tilat niin lepoon kuin leikkiinkin, ja perhepäivähoitaja huolehtii tilojen turvallisuudesta, siisteydestä ja käytännöllisyydestä. Hän mahdollistaa leikin ja tarjoilee lapsille monipuolisia virikkeitä. Ikätason mukaan esille otetut lelut ja toimivat leikkitilat innostavat lapsia monipuolisiin leikkeihin, tutkimiseen ja kokeiluihin. Tavaroilla on omat paikkansa, ja ympäristössä näkyy lasten käden ja tekemisten jälki. Salliva ja turvallinen toimintaympäristö mahdollistaa monipuoliset oppimisen kokemukset. Fyysiseen ympäristöön kuuluu myös ulkotilat eli hoitajan kodin pihapiiri. Perhepäivähoitokotien ympäristöt ovat erilaisia eli jokaisen hoitajan luona toimintaympäristö on omanlaisensa. Osa hoitajista asuu kerrostaloissa, osa rivi- tai omakotitaloissa, ja perhepäiväkoteja on sekä kaupunkimaisessa että maalaismaisessa ympäristössä. Toiminnassa ja toimintaa suunnitellessaan perhepäivähoitajan tuleekin huomioida myös asuinympäristönsä mahdollisuudet ja vaatimukset. Perhepäivähoitajat liikkuvat paljon lasten kanssa lähiympäristössä, joten kotiseutu ja ympäristö kuuluvat myös oleellisina asioina perhepäivähoidon oppimisympäristöön. Retket ja yhteiset kokoontumiset toisten perhepäivähoitajien kanssa synnyttävät elämyksiä ja kokemuksia monipuolisista oppimisympäristöistä. Vilma

5 Psyykkinen ympäristö Psyykkinen ympäristö muodostuu perhepäivähoitopaikan ilmapiiristä. Myönteinen, hyväksyvä ja kannustava ilmapiiri luo lapselle turvaa, ja vuorovaikutus on positiivista. Lasta kuunnellaan ja kunnioitetaan. Keskinäinen arvostus, luottamus ja tasa-arvoinen kohtelu ovat oleellisia asioita perhepäivähoidon pienessä ryhmässä. Lapset huomioidaan yksilöinä ja he saavat syliä ja huolenpitoa. Ilmeet, eleet, kosketukset ja katseet vaikuttavat lasten kokemuksiin hoitopaikan ilmapiiristä. Perhepäivähoitaja on aidosti läsnä lasten arjessa ja hän kuuntelee, kuulee ja tunnistaa lasten tarpeita. Yhteiset pelisäännöt ja rajat tuovat turvaa, huumoria unohtamatta. Perhepäivähoitaja toimii yksin eli hän on lapsen tuki ja turva hoitopäivän aikana. Hän huolehtii lapsen tarpeista ja siitä, että lapsi saa hoivaa ja hellyyttä tarpeen mukaan. Hoitaja kuuntelee lapsen toiveita, ajatuksia ja mielipiteitä suunnitellessaan toimintaa, sekä kannustaa ja rohkaisee lasta tekemään, kokeilemaan ja kokemaan asioita. Hoitaja huomioi lapset yksilöinä ja ryhmän jäseninä, ja huolehtii siitä, että ketään ei kiusata hoitopäivän aikana. Sosiaalinen ympäristö Sosiaalinen ympäristö muodostuu siitä lasten ja aikuisten yhteisöstä, jossa lapsi päivän aikana toimii. Perhepäivähoidossa oleva lapsi on päivät pienessä lapsiryhmässä, ja hänen tarpeistaan huolehtii pääsääntöisesti yksi aikuinen. Lapsi on vuorovaikutuksessa eriikäisten lasten kanssa, ja hän muodostaa pitkäaikaisia kaverisuhteita leikeissä. Myös perhepäivähoitajan perheenjäsenet näkyvät lasten perhepäivähoitopäivien arjessa. Perhepäivähoitaja toimii vuorovaikutustilanteissa mallina lapsille, ja hän tukee, on läsnä ja luo mahdollisuuksia hyvään sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Yhteisissä tapaamisissa toisten perhepäivähoitajien ja lapsiryhmien kanssa lapset saavat kokemuksia suuremmassa ryhmässä toimimisesta ja erilaisista vuorovaikutustilanteista. Ympäristökasvatus Varhaiskasvatuksen ympäristökasvatus on kestävän kehityksen periaatteet huomioivaa kasvatusta ja osa jokapäiväistä elämää. Elämykset ja kokemukset luonnossa liikkumisesta muun muassa retkillä kuuluvat perhepäivähoidon arkeen. Luonto ja vuodenajat tulevat lapsille tutuiksi ja luonnon kunnioitus opitaan kokemusten kautta. Ympäristön tutkiminen, sen hyödyntäminen ja ulkoilu ovat perhepäivähoidon arkea. Muun muassa metsäretkillä lapset saavat kokemuksia luonnossa liikkumisesta, he oppivat havainnoimaan ympäristöään ja näkevät erilaisia luonnon ilmiöitä. Lasten mielikuvitus kehittyy luovien leikkien kautta ja lapset oppivat hyödyntämään erilaisia luonnonmateriaaleja leikeissään ja askarteluissaan. Perhepäivähoidon ympäristökasvatukseen kuuluu myös kierrätys ja kierrätysmateriaalien käyttö sekä suunnitelmallisuus esimerkiksi ruuanlaitossa ja veden- ja sähkönkulutuksessa. Tuure

6 3. TOIMINTAPERIAATTEET 3.1 Oppimiskäsitys Lapsi oppii myönteisessä ilmapiirissä ja eri aistejaan käyttäen. Hän oppii mallista ja tarkkailee, leikkii, kokeilee ja ihmettelee. Oppimista tapahtuu koko ajan kaikissa arjen tilanteissa ja ympäristöissä. Lapsi käsittelee ja jäsentää tietoa aktiivisesti, ja oppiminen on kokonaisvaltaista. Perhepäivähoitaja on lapsen hyvän päivän avainhenkilö eli hän luo lapselle oppimista edistävän oppimisympäristön ja järjestää lapsen ikätasoa vastaavaa toimintaa ja virikkeitä. Hän on sensitiivinen aikuinen, joka kannustaa ja rohkaisee lasta toimimaan, tutkimaan ja oppimaan. 3.2 Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus Perhepäivähoito on hoitajan tai lapsen kotona tehtävää hoito-, kasvatus- ja opetustyötä, ja se on hoitomuotona joustavaa, turvallista, luotettavaa ja kiireetöntä. Perhepäivähoidossa korostuu lapsen yksilöllisyys. Pieni neljän tai viiden lapsen lapsiryhmä mahdollistaa sen, että jokaisen lapsen toiveet ja yksilölliset tarpeet tulevat huomioiduiksi eri tilanteissa. Perushoito ja leikki korostuvat ja päivärytmi on säännöllinen. Lapsille järjestetään monipuolisia toimintamahdollisuuksia niin sisällä kuin ulkonakin. Erilaiset retket ovat arkipäivää, ja lähiympäristöä hyödynnetään monipuolisesti. Aikuinen suunnittelee lapsen tarpeita vastaavaa toimintaa ja mahdollistaa niin ohjatun kuin vapaankin leikin eri tilanteissa. Perhepäivähoitaja valmistaa lapsille terveellistä ja monipuolista ruokaa ja huolehtii levon ja virkistyksen tasapainosta. Lapsi saa olla mukana kodin erilaisissa askareissa. Lasten vanhempien ja perhepäivähoitajan välinen vuorovaikutus on aktiivista ja päivittäistä. Lasten asioista keskustellaan niin vapaamuotoisissa kuin etukäteenkin suunnitelluissa tilanteissa, esimerkiksi tutustumiskäyntien, hoitoon tulemisen tai hoidosta hakemisen yhteydessä ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluissa. Kasvatuskumppanuus on tiivistä. Akseli 3.3 Kasvattajayhteisö Perhepäivähoitaja työskentelee yksin, mutta perhepäivähoitajat lapsiryhmineen ovat aktiivisesti tekemisissä keskenään. Yhteiset alueelliset tapahtumat, retket ja säännölliset viikoittaiset tapaamiset eri toimintojen merkeissä rikastuttavat lasten arkea. Tapaamisissa lapset saavat uusia kokemuksia, elämyksiä ja kavereita. Säännöllisissä kuukausi- ja koulutusilloissa yhdessä esimiestensä kanssa perhepäivähoitajat suunnittelevat yhteistä toimintaa ja syventävät ammatillista osaamistaan ajankohtaisten teemojen parissa.

7 Perhepäivähoitokodin aukioloajat määrittyvät hoitolasten hoitoaikatarpeiden mukaan eli perhepäivähoitajien työpäivät rakentuvat ryhmän lasten hoitoaikojen perusteella. Perhepäivähoitajien työaikalakiin vuonna 2011 tulleen muutoksen myötä yhteistyö perhepäivähoidon varahoitokotien kanssa on muodostunut tiiviiksi. Hoitajan työtä tasoitetaan tasausvapaapäivinä, jolloin lasten hoito järjestetään tarvittaessa tutussa ja turvallisessa varahoitopaikassa. 3.4 Yksikön toiminnan kuvaus Hoitopäivä perhepäivähoidossa alkaa silloin, kun ensimmäinen lapsi tulee hoitoon. Perhepäivähoitajan työpäivä voi alkaa esimerkiksi kello 6 tai kello 7.30, riippuen ja vaihdellen lasten etukäteen ilmoittamista hoitoajoista. Vastaavasti päivä päättyy, kun viimeinen lapsi on haettu pois hoidosta, yleensä noin kello 17 mennessä. Päivät perhepäivähoidossa ovat erilaisia ja jokainen perhepäivähoitaja suunnittelee itse työpäivänsä ja viikkonsa rakenteen ja sisällön, huomioiden lasten ikätason, tarpeet ja yhteisesti sovitut varhaiskasvatuksen linjaukset. Perhepäivähoitaja tiedottaa vanhempia aina etukäteen tulevista viikon tapahtumista. Esimerkkipäivä perhepäivähoidossa voisi olla... Kello 6.00 Perhepäivähoitaja valmistelee pian alkavaa työpäiväänsä. 6.30 - Ensimmäiset lapset tulevat hoitoon ja hoitajan työpäivä alkaa. Aamun ensihetket touhuillaan rauhallisia leikkejä, sylitellään, luetaan satuja ja odotellaan muita lapsia hoitoon. Lapset tulevat hoitoon oman aikataulunsa mukaan. 8.00 - Hoitaja valmistaa lapsille aamupalan, joka syödään kahdeksan aikaan. Yleensä suurin osa ryhmän lapsista on tullut jo hoitoon. 8.30 - Aamupalan jälkeen pisulle, pesulle ja hetkeksi leikkeihin. Hoitaja siistii vielä keittiön, jonka jälkeen valmistaudutaan uloslähtöön. Aamupalan jälkeen leikitään, askarrellaan, lauletaan tai tehdään muita perhepäivähoitajan suunnittelemia ja ohjaamia toimintoja. 9.00 - Puetaan ja lähdetään ulos. Aamupäiväulkoilu sisältää monesti retkeilyä lähiympäristössä tai leikkimistä muiden hoitajien lasten kanssa pihoilla ja puistoissa. Toiminnassa painottuu lapsilähtöisyys.

8 10.30 - Tullaan sisälle. Perhepäivähoitaja valmistaa tai lämmittää etukäteen laittamansa ruuan lapsille. Lapset auttavat kykyjensä mukaan tai leikkivät valitsemiaan leikkejä. 11.00 - Ruokailu. Osa lapsista syö itse, ja osaa syötetään. 11.45 - Pesulle, pisulle ja päivälevolle. Hoitaja lukee unisadun ja laulaa unilaulun, ja nukuttaa lapset unille. Kaikki lapset eivät nuku päiväunia, mutta lepäävät ja rauhoittuvat ainakin hetken. 12.00 - Päiväunien aika. Hereillä olevat lapset leikkivät unien ajan hiljaisia leikkejä tai esimerkiksi askartelevat mielenkiintonsa mukaan hoitajan kanssa. 13.45 - Lapset alkavat heräillä, ja heidän annetaan herätä omaa tahtiaan. Jos unta riittää, ja vanhemmat niin toivovat, lasten annetaan nukkua pitempään. Sylittelyä ja silittelyä. Hoitaja on valmistanut lapsille välipalaa unien aikana. 14.00 - Syödään välipalaa. 14.15 - Välipalan jälkeen siirrytään lasten valitsemiin leikkeihin tai toisinaan perhepäivähoitajan suunnittelemaan ohjattuun toimintaan. 15.15 - Puetaan ja lähdetään ulkoilemaan perhepäivähoitajan omaan pihaan, josta lapset haetaan kotiin. Perhepäivähoitajan työpäivä päättyy, kun viimeinen lapsi on haettu kotiin. Työpäivän jälkeen hoitaja usein siivoaa, käy kaupassa tai valmistelee ja suunnittelee seuraavan päivän ruokia lapsille.

9 4. LAPSELLE OMINAINEN TAPA TOIMIA Lapselle ominaisia tapoja toimia ovat leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja taiteellinen kokeminen ja ilmaisu. Lapsi saa mielekkäällä tavalla toimiessaan tärkeitä kokemuksia, ja hän pystyy ilmaisemaan ajatuksiaan ja tunteitaan. Myös lapsen osallisuus lisääntyy. Perhepäivähoitaja tukee ja kannustaa lasta toimimaan hänelle ominaisilla tavoilla. Hän rakentaa toimintaympäristöstä sellaisen, jossa lapsen on helppo toimia, ja hän huomioi lapsen kehitystason ja toimintatavat suunnitellessaan ja ohjatessaan toimintaa. Aikuinen on aina läsnä ja lasten saatavilla. Perhepäivähoitaja kuuntelee ja havainnoi lasta, ja huomioi lapsen osallisuuden toimintaa suunnitellessaan. Leikkiminen Leikissä lapsi käy läpi ja jäsentää kokemiaan asioita. Lapsi ilmaisee leikkiessään itseään eri tavoin, hän oppii ja hänen kielensä rikastuu. Leikin kautta lapsi saa sosiaalisia kokemuksia ja kavereita, oppii erilaisia taitoja ja kokee onnistumisia. Perhepäivähoitolapsen päivässä on lukuisia mahdollisuuksia leikkiin, ja leikki voi olla joko ohjattua tai omatoimista. Leikkiä on niin sisällä kuin ulkonakin, ja lapsi voi leikkiä joko yksin, pienessä ryhmässä kavereiden kanssa tai yhdessä aikuisen kanssa. Perhepäivähoitaja huolehtii sellaisen leikkiympäristön rakentamisesta, joka innostaa lapsia monipuolisiin, pitkäkestoisiin ja omasta elämänpiiristä nouseviin leikkeihin. Hyvät ja ikätasoiset leikkivälineet kuuluvat oleellisina hyvään oppimisympäristöön. Perhepäivähoidon pieni lapsiryhmä mahdollistaa kiinteiden kaverisuhteiden muodostumisen. Ryhmässä on usein eri-ikäisiä lapsia, ja leikeissä lapset oppivat uusia taitoja myös toisiltaan. Yhteisissä tapaamisissa muiden perhepäivähoitajien lapsiryhmien kanssa lapset saavat kokemuksia isomman ryhmän kanssa leikkimisestä. Perhepäivähoitajien käytössä on alueellisia lelulainaamoja, joista he voivat lastensa kanssa käydä lainaamassa erilaisia lasten ikätasolle sopivia toimintavälineitä, leluja ja materiaaleja. Jenni

10 Liikkuminen Perhepäivähoidossa oleva lapsi saa päivittäin monipuolisia mahdollisuuksia liikkumiseen niin ulkona kuin sisälläkin. Liikunnan kautta lapsi kokee iloa ja onnistumisia sekä saa elämyksiä ja virkistyy. Liikkuva lapsi oppii kehonhallintaa, motorisia taitoja ja hänen itsetuntonsa kehittyy onnistumisen kokemusten kautta. Perhepäiväkoti sisä- ja ulkotiloineen mahdollistaa monipuolisen liikunnan, ja perhepäivähoitajat huolehtivat jokapäiväisten liikuntamahdollisuuksien järjestämisestä. Päiväkotien tilat, muun muassa salit, ovat toisinaan myös perhepäivähoitajien käytössä. Viikoittaiset retket lähipuistoissa ja metsissä tai ohjatut liikuntatuokiot sisätiloissa mahdollistavat liikkumisen erilaisissa tiloissa, maastoissa ja ympäristöissä. Perhepäivähoidossa lähiympäristön mahdollisuudet hyödynnetään hyvin. Perhepäivähoitaja tukee, kannustaa ja rohkaisee lasta liikkumaan, kokeilemaan ja harjoittelemaan erilaisia liikuntataitoja toisinaan ohjatusti, toisinaan omaehtoisesti. Hän huomioi aina myös lapsen ikätason tai yksilölliset taidot suunnitellessaan toimintaa. Tutkiminen Lapset tutkivat ympäristöään aktiivisesti eri aisteja käyttämällä. Kuuntelu, katselu, kysely, haistelu ja maistelu ovat lapselle ominaisia tapoja tutustua oppimisympäristöönsä ja siinä oleviin ilmiöihin. Pienet lapset tutkivat ympäristöään hyvin konkreettisin tavoin haistellen ja maistellen, isommat puolestaan ovat uteliaampia kuulemaan asioista ja saamaan vastauksia kysymyksiinsä. Salliva, kannustava ja läsnä oleva perhepäivähoitaja ruokkii lapsen uteliaisuutta ja kannustaa lasta tutkimaan ja tekemään havaintoja ympäröivästä maailmasta. Aikuinen vastaa lapsen kysymyksiin, tutkii ja ihmettelee asioita yhdessä hänen kanssaan sekä huolehtii tutkimaan innostavan oppimisympäristön rakentamisesta. Perhepäivähoitajien tekemät retket ympäristöön ovat esimerkiksi erinomaisia paikkoja tutkia ja havainnoida ympäristöä eri tavoin ja yhdessä toisten lasten kanssa. Taiteellinen kokeminen ja ilmaisu Lapselle annetaan perhepäivähoidossa mahdollisuuksia kokea asioita ja ilmaista itseään taiteen eri alueilla. Lapsen luovuus kehittyy taiteellisten kokemusten ja elämysten sekä erilaisten leikkien kautta. Perhepäivähoidon arjessa lapset muun muassa piirtävät, maalaavat, askartelevat, laulavat ja soittavat sekä saavat kokemuksia erilaisista teatterielämyksistä esimerkiksi roolileikkien kautta. Laulu- tai askarteluhetket voivat olla yhteisiä koko päivähoitoalueen perhepäivähoitajien tapahtumia tai hoitajan omassa kodissaan järjestämiä oman lapsiryhmän hetkiä. Päivähoitoalueilla järjestetään myös erilaisia yhteisiä perhepäivähoidolle tai koko varhaiskasvatukselle suunnattuja kulttuuritapahtumia, esimerkiksi konsertteja ja teatteriesityksiä. Iida

11 5. SISÄLLÖLLISET ORIENTAATIOT Lapsen varhaiskasvatuksen keskeiset sisällöt rakentuvat orientaatioiden muodostaman kokonaisuuden varaan. Orientaatioilla tarkoitetaan erilaisia lähestymistapoja asioihin tai tapoja hahmottaa ympäröivää maailmaa. Orientaatiot tulevat kokonaisvaltaisesti huomioiduiksi toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa, ja niitä tarkastellaan kulloinkin käsiteltävänä olevan kokonaisuuden kautta. Tarkoituksena on sellaisten välineiden ja valmiuksien hankkiminen, joiden avulla lapsi pystyy perehtymään, ymmärtämään ja kokemaan ympäröivän maailman ilmiöitä. Varhaiskasvatuksen orientaatioita ovat matemaattinen, luonnontieteellinen, historiallis-yhteiskunnallinen, esteettinen, eettinen ja uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio. Orientaatiot muodostavat perhepäivähoitajalle kehyksen siitä, minkälaisia kokonaisvaltaisia oppimiskokemuksia, -tilanteita ja -ympäristöjä hänen tulisi etsiä, luoda ja muokata lapsille perhepäivähoidon arjessa. Kieli, kommunikaatio ja vuorovaikutus ovat kaikkien keskeisimpiä välineitä. Oleellista kasvattajan toiminnan kannalta on se, että asioita lähestytään aina lasten kiinnostuksen kohteiden näkökulmasta, ei sisältöorientaatioiden tavoitteiden näkökulmasta, ja että toiminta tapahtuu lapsille ominaisin tavoin. Sisällölliset orientaatiot Matemaattinen orientaatio perustuu vertaamiseen, päättelyyn ja laskemiseen. Luonnontieteellinen orientaatio on luonnon ilmiöiden havainnointia, tutkimista ja kokeiluja. Historiallisyhteiskunnallisessa orientaatiossa rakennetaan lasten kanssa kuvaa niin menneisyydestä kuin nykyisyydestäkin. Esteettinen orientaatioon liittyy kauneuden, harmonian, melodian, rytmin, tyylin, jännityksen ja ilon kokemuksia ja niiden ymmärtämistä. Eettisessä orientaatiossa tarkastellaan arvo- ja normimaailman kysymyksiä. Uskonnolliskatsomukselliseen orientaatioon liittyy uskonnolliset, hengelliset ja henkiset asiat.

12 Matemaattinen orientaatio Matemaattinen orientaatio sisältää ajatuksen siitä, että lapsi innostuu leikeissään ja muissa tekemisissään ajattelemaan ja pohtimaan asioita ja ilmiöitä. Hän vertailee, luokittelee, päättelee ja laskee asioita leikeissään eli harjoittelee näitä jo varhain. Leikeissä ja peleissä lapsen looginen päättelykyky ja ongelmanratkaisutaidot kehittyvät, ja lapsi oppii myös tarkkailemaan omaa ajattelemistaan. Perhepäivähoitajan tehtävänä on antaa lapselle monipuolisia virikkeitä, ja rakentaa oppimisympäristöstä sellainen, joka tukee ja edistää lapsen matemaattisen ajattelun kehittymistä. Hänen tehtävänään on myös kannustaa lasta omien ajatusten esilletuomiseen sekä rohkaista häntä perustelemaan ja pohtimaan asioita. Matemaattisen orientaation tavoitteita Myönteinen asenne matemaattisia ilmiöitä kohtaan Oppia tutkimaan ja jäsentämään ympäristön ilmiöitä, muotoja, määriä ja muita ominaisuuksia Oppia tarkkailemaan omaa ajatteluaan ja perustelemaan Avaruudellinen hahmottaminen kehittyy Matemaattinen orientaatio; tavoitteet Käsitteiden ymmärtäminen kehittyy Looginen ajattelu kehittyy Ongelmanratkaisukyky kehittyy Matemaattisen orientaation sisältöjä voivat olla esimerkiksi luokittelu, lajittelu, vertailu, päättely, lukumäärien laskeminen, luvun ja numeromerkin vastaavuus, geometriset muodot ja kellonaikojen tutkiminen. Perhepäivähoitaja suunnittelee ryhmänsä toiminnan niin, että eri orientaatioiden sisällöt limittyvät kokonaisvaltaisesti toisiinsa ja toiminnassa käytetään erilaisia työtapoja ja menetelmiä. Hän huomioi myös lapselle ominaiset tavat toimia. Orientaatiot limittyvät hyvällä tavalla yhteen esimerkiksi metsäretkillä, joissa lapset voivat esimerkiksi luokitella ja laskea käpyjä, vertailla metsästä löytyviä aarteita tai tehdä havaintoja luonnossa tapahtuvasta kasvusta.

13 Luonnontieteellinen orientaatio Lapset tutustuvat luonnon ilmiöihin havainnoimalla, tutkimalla ja kokeilemalla. Lähiympäristö tarjoaa heille kokemuksia, elämyksiä ja mahdollisuuksia tutustua luonnonilmiöihin niin rakennetussa kuin luonnollisessakin ympäristössä. Luonnon moninaisuus, eläimet, kasvit ja vuodenaikojen vaihtelut herättelevät lasten kiinnostusta luontoa ja sen ilmiöitä kohtaan. Luonnontieteellisen orientaation tavoitteita Oppia tutkimaan ja tunnistamaan luonnonilmiöitä ja luonnosta löytyviä asioita Syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen Elinympäristön moninaisuuden ymmärtäminen Eläimet, kasvit, sääilmiöt, vuodenaikojen vaihtelut tutuiksi Luonnontieteellinen orientaatio, tavoitteet Kyky nähdä, kuulla, haistaa ja tuntea kehittyy Elollinen, eloton Aktiivinen, myönteinen, kiinnostunut ja kunnioittava suhde luontoon Luonnontieteellisen orientaation sisältöjä voivat olla esimerkiksi lähiympäristöön suuntautuvat retket, erilaisten luonnosta löytyneiden tai luontoon liittyvien asioiden tutkiminen, ihmisen elämänkaareen liittyviin asioihin perehtyminen, kierrätys, terveelliset elämäntavat ja elollisiin ja elottomiin asioihin tutustuminen. Elollisia tutkimuskohteita voivat olla esimerkiksi kasvit ja eläimet, elottomia esimerkiksi vesi, maapallo ja avaruus. Näihin asioihin voidaan perhepäivähoidossa tutustua monin eri tavoin, esimerkiksi luonnon ääniä kuuntelemalla, haistelemalla ja maistelemalla tai majaa rakentelemalla metsässä. Myös luonnonmateriaaliaskartelu, eläinten ja kasvien tutkiminen ja keräily, sään ja vuodenaikojen havainnointi, kierrätys, kokeiden ja tutkimusten tekeminen esimerkiksi veden tai lumen avulla ovat hyviä tapoja tutustua tähän kokonaisuuteen.

14 Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio Historiallis-yhteiskunnallisen orientaation kautta lapset oppivat ymmärtämään mennyttä ja nykyisyyttä. Esineet ja asiat menneiltä ajoilta sekä kuvat ja kertomukset auttavat lasta ymmärtämään aikaa ja sen ulottuvuuksia. Lapset tutustuvat menneiden sukupolvien asioihin, ja vertaavat niitä nykypäivään ja lapsen oman elämänpiirin asioihin. Ympäristöä, kotiseutua ja kulttuuria tutkitaan erilaisten retkien ja tekemisten yhteydessä. Historiallis-yhteiskunnallisen orientaation tavoitteita Näkökulmia menneisyyteen ja nykyisyyteen Yhteiskunnan toimintatapoihin tutustuminen, esim. kauppareissut ja linja-automatkat Kotiseutuun tutustuminen Historiallisyhteiskunnallinen orientaatio, tavoitteet Kulttuurisen identiteetin vahvistuminen Juhlapäivät ja juhlapyhien viettäminen Sukupolvien ketjuun kuuluminen Perhepäivähoidossa historiallis-yhteiskunnallisia asioita voidaan nostaa esiin esimerkiksi retkien tai lähiympäristön kohteisiin tutustumisen kautta. Entisaikojen leluihin ja peleihin tutustuminen vaikkapa kirjojen kautta sekä esimerkiksi juhlapyhien ja perinteiden viettäminen ja niistä keskustelu ovat helppoja tapoja lähestyä tämän orientaation sisältöjä. Jos perhepäivähoitajan lapsiryhmässä on eri kulttuuritaustan omaava lapsi, lasten kanssa voi tutustua toisen kulttuuri tapoihin.

15 Esteettinen orientaatio Esteettinen orientaatio nähdään laajana ja monitahoisena lähestymistapana asioihin. Siihen sisältyy taito kokea aistinautintoja ja ymmärtää ja nähdä kauneutta. Esteettisyys avautuu lapsille havaitsemisen, kuuntelemisen, tuntemisen, luovuuden, kuvittelun ja intuition kautta, ja se on osa elämää. Tärkeitä asioita ovat lapsen omakohtaiset kokemukset, aistimukset, tuntemukset ja havainnot. Esteettisiä kokemuksia lapsi saa perhepäivähoidon arjessa esimerkiksi askartelujen, leikkien, kirjojen, retkien ja ruokailuhetkien kautta. Näiden kokemusten kautta lapsen arvostukset, asenteet ja näkemykset alkavat hahmottua, ja hän voi samaistua asioihin. Esteettiseen orientaatioon liittyy myös kokemus hiljaisuudesta ja rauhasta. Esteettisen orientaation tavoitteita Omakohtaisuus Ilo, itsetunto Kokemukset, aistimukset, tuntemukset ja havainnot Esteettinen orientaatio, tavoitteet Kauneudentaju, kokemukset harmoniasta, melodiasta, tyylistä Arvostukset, asenteet ja näkemykset asioista hahmottuvat Samaistumisen kokemukset Esteettiset asiat kulkevat mukana perhepäivähoitolapsen päivässä koko ajan eli oppimisympäristöstä löytyvät asiat synnyttävät kokemuksia estetiikasta. Lapsi saa omakohtaisia ja kokonaisvaltaisia kokemuksia esimerkiksi leikkimisen, piirtämisen, askartelun, musiikin, liikunnan, draaman ja kirjallisuuden kautta. Hiljainen päivälepohetki antaa lapsella kokemuksia rauhoittumisesta ja hiljaisuudesta sekä niiden kautta syntyvästä hyvästä olosta.

16 Eettinen orientaatio Eettiset asiat nousevat esiin myös perhepäivähoidon arjessa. Oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan erottaminen kuuluvat lapsen arkipäivään, ja niitä opetellaan tunnistamaan jo varhain. Hyvät tavat, kohteliaisuus ja toisten huomioiminen sekä oikeudenmukaisuus, tasaarvo ja kunnioitus ovat myös asioita, joihin kiinnitetään päivittäin huomiota, ja joita jo pienikin lapsi opettelee. Rajat ja säännöt sekä pelot ja syyllisyys ovat myös asioita, joita voidaan luontevasti käsitellä perhepäivähoidon arjessa lapsen ikätaso huomioiden. Eettisen orientaation tavoitteita Hyvän ja pahan, oikean ja väärän tunnistaminen Pelkojen, huolien ja syyllisyyden käsittely Oikeudenmukaisuus Eettinen orientaatio, tavoitteet Kunnioitus Tasa-arvo Säännöt ja oikeudet

17 Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio Uskonnollis-katsomuksellisen orientaation tavoitteita Hiljentymisen kokemukset Uskonnon tai katsomuksen tapoihin ja perinteisiin tutustuminen Perhepäivähoidossa perehdytään lapsen oman uskonnon tai katsomuksen tapoihin, perinteisiin ja käytäntöihin. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia hiljaisuuteen, ihmettelyyn ja kysymyksiin, ja hänen sallitaan pohtia mieltä askarruttavia asioita. Uskonnollisen kasvatuksen lähtökohtana on aina perheiden vakaumuksen kunnioitus, josta keskustellaan jo hoitoon tutustumisen ja hoitosopimuksen tekemisen yhteydessä. Kirkkovuoden pyhät ja yhteistyö seurakunnan kanssa ovat lapsen kannalta näkyvimpiä uskontokasvatukseen liittyviä asioita. Pääsiäis- ja joulukertomukset, askartelut ja laulut sekä hiljentymisen hetket tuovat uskontokasvatuksen näkökulmaa esiin. Perhepäivähoidon uskontokasvatus ei ole tunnustuksellista. Uskonnolliskatsomuksellinen orientaatio, tavoitteet Kulttuuriperinteen siirtäminen Kirkkovuoden pyhät

18 6. KIELEN MERKITYS Kieli antaa lapselle välineitä ajatteluun, havaitsemiseen, tuntemiseen ja tietämiseen, ja sen avulla lapsi on yhteydessä toisiin ihmisiin. Lapsen kieli kehittyy kaikissa arjen tilanteissa, ja monipuolinen vuorovaikutus, toisto ja kuuntelu tukevat sen kehitystä. Perhepäivähoidon arjessa perushoito- ja leikkitilanteet ovat erinomaisia hetkiä lapsen kielen kehityksen tukemiseen, lapsen kuunteluun, kuulemiseen ja hänen kanssaan jutteluun. Päivittäinen lukeminen, riimittely, loruilu ja laulaminen tukevat oppimista. Lapsi oppii puhetta mallioppimisen kautta eli hän tarkkailee ja matkii niin aikuisia kuin toisia lapsiakin. Ilmeet, eleet ja toisto tukevat oppimista. Perhepäivähoidon pienessä ryhmässä jokainen lapsi tulee kuulluksi. Perhepäivähoitaja suunnittelee toimintaa niin, että hän huomioi jokaisen lapsen ikätason ja tarpeet myös kielen kehityksen tukemisen näkökulmasta. Myös toimintaympäristöllä on vaikutusta lapsen kielen kehittymiseen, ja siksi myös perhepäivähoitaja kiinnittää huomioita hyvän oppimisympäristön rakentamiseen ja monipuolisten virikkeiden tarjoiluun. Alma

19 7. KASVATUSKUMPPANUUS Kasvatuskumppanuudella tarkoitetaan vanhempien ja perhepäivähoitajan tietoista sitoutumista toimimaan yhdessä lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseksi. Kumppanuuden rakentuminen alkaa jo siitä hetkestä, kun perhe hakee lapselleen päivähoitopaikkaa, ja se syvenee lapsen hoitosuhteen aikana. Keskinäinen kunnioitus, avoimuus ja luottamus ovat keskeisiä asioita hyvän kasvatuskumppanuussuhteen rakentumisessa. Perhepäivähoitaja ammattilaisena vastaa kasvatuskumppanuuden rakentumisesta. Perhepäivähoidossa kasvatuskumppanuus on päivittäistä ja tiivistä. Keskusteluja lapsen asioista käydään aamuisin ja iltapäivisin sekä lapsen varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluissa. Keskusteluille annetaan aikaa, ja niissä korostuu lapsen etu ja yksilöllisyys. Tiedonkulkuun ja toimivan vuorovaikutuksen ylläpitoon panostetaan, ja palaute ja sitoutuminen nähdään tärkeinä asioina. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on yksi kumppanuuden tärkeimmistä välineistä. Säännölliset keskustelut mahdollistavat sen, että hoitaja tuntee lapsen ja kumppanuus lähtee lapsen tarpeista. Vanhemmat tulevat tietoisiksi perhepäivähoidossa tapahtuvista asioista ja he voivat vaikuttaa lapsensa hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuuteen. Yhteisistä pelisäännöistä sopiminen tukee kumppanuutta, ja yhteiset perhepäivähoitajien järjestämät tapahtumat ja juhlat edistävät hyvää yhteistyötä. Kasvunkansiot Päivittäiset keskustelut Hoitosopimus Pienet kahvihetket Tutustumiskäynnit ja alkukeskustelut Arvokeskustelut yhdessä vanhempien kanssa KASVATUS- KUMPPANUUS Lapsen vasukeskustelut Vanhempainillat Tiedottaminen Juhlat ja yhteiset tapahtumat Retket

20 8. YHTEISTYÖTAHOT Perhepäivähoitaja tekee päivittäin yhteistyötä eri tahojen kanssa. Vanhempien lisäksi tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat toiset perhepäivähoitajat ja lähialueen päiväkodit. Perhepäivähoitajien välinen yhteistyö on lähes päivittäistä, ja erilaista yhteistoimintaa oman päivähoitoalueen tai tiimin hoitajien kanssa järjestetään lapsille säännöllisesti. Lähialueen päiväkodit ja perhepäivähoidon varahoitokodit ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita omassa kodissaan työskenteleville perhepäivähoitajille. Yhteiset tapahtumat ja retket sekä mahdollisuus käyttää päiväkotien tiloja ja tarvikkeita tuovat hyvää vaihtelua päivään. Hoitajan työn tukena on oma esimies sekä muun muassa varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja neuvolan terveydenhoitaja. Yhteistyö eri tahojen kanssa on erityisen tärkeää tilanteissa, jolloin lapsi siirtyy toiseen päivähoitopaikkaan tai esiopetukseen. Tiedonsiirto tapahtuu yhteisesti sovittujen periaatteiden mukaisesti ja vanhempien luvalla, ja siitä vastaa aina se perhepäivähoitaja, jonka ryhmästä lapsi siirtyy pois. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma siirtyy myös aina lapsen mukana uuteen hoitopaikkaan. Vanhemmat Neuvola ja TAYS Toiset perhepäivähoitajat Päiväkotien varahoitoryhmät Varhaiskasvatuksen erityisopettaja PERHEPÄIVÄHOIDON YHTEISTYÖTAHOT Kiertävät perhepäivähoitajat Perhepäivähoidon varahoitokotien henkilöstö Oma esimies Lähipäiväkodit

21 9. ESIOPETUS Esiopetusta järjestetään Kangasalla kunnallisissa päiväkodeissa ja kouluissa eli perhepäivähoitoryhmissä ei anneta esiopetusta. Esiopetusikäinen lapsi voi olla esiopetuksen jälkeisessä päivähoidossa perhepäivähoitajan luona osapäiväisesti, jos se käytännön järjestelyiden kannalta on mahdollista. Tuure 10. KASVUN JA OPPIMISEN TUKEMINEN Perhepäivähoidossa oleva lapsi voi tarvita tukea kehityksen eri osa-alueilla ja tuen tarve voi ilmetä eri tavoin erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Kangasalla jokaiselle päivähoitopalveluita käyttävälle lapselle tarjotaan kasvuun ja oppimiseen yleistä tukea. Lapselle, joka tarvitsee kasvussaan ja oppimisessaan säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tukimuotoja, tarjotaan tehostettua tukea. Erityistä tukea annetaan niille lapsille, joilla on vaikeuksia edistyä riittävästi muiden tukitoimien avulla. Lapsen tarvitsemat tukitoimet järjestetään mahdollisimman pitkään perhepäivähoitajan ryhmässä. Tukitoimien käyttö edellyttää perhepäivähoitajalta sitoutumista, suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta, ja ne ovat osa päivittäistä toimintaa. Tukitoimet ovat kasvatuksellisia keinoja, joiden avulla perhepäivähoitoryhmän toimintaa ja ympäristöä muokataan vastaamaan paremmin lapsen tarpeita. Tukitoimissa huomioidaan aina lapsen yksilölliset tarpeet. Perhepäivähoitaja saa neuvoja ja ohjausta lapsen vanhemmilta, omalta esimieheltään ja varhaiskasvatuksen erityisopettajalta, ja hänen käytössään on erilaista kirjallista tukimateriaalia. Jos ryhmässä on esimerkiksi monikulttuurinen lapsi, perhepäivähoitaja hyödyntää toiminnassa henkilöstölle suunnattua Monikupakki-opasta, Monikulttuuriset lapset päivähoidossa Kangasalla. Se määrittelee yhtenäiset toimintatavat monikulttuuristen lasten kanssa toimimiseen, ja oppaasta löytyy myös ohjeistus Suomi toisena kielenä opetukseen (S2). Varhaiskasvatuksen tuki Kaikki perhepäivähoidossa olevat lapset ovat yleisen tuen piirissä. Yleinen tuki on arjessa tapahtuvaa tukea, jonka tarve arvioidaan jokaisen lapsen kohdalla erikseen lapsen varhais-

22 kasvatussuunnitelmakeskusteluissa yhdessä vanhempien kanssa. Keskustellen tunnistetaan tilanteita, jotka lapsi jo hallitsee tai joissa hän vielä tarvitsee tukea. Yhdessä sovitut tukitoimet kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan, ja siitä ne siirretään arjen toimintaan. Yleisen tuen näkökulmasta hyvin keskeisenä asiana nähdään myönteinen tunneilmapiiri, sillä se luo hyvät olosuhteet oppimiselle. Lapsella on mahdollisuus harjoitella erilaisia taitoja, ja hän saa niihin tukea. Oleellisia asioita ovat myös selkeä ja säännöllinen päivärytmi, hyvä vuorovaikutus perhepäivähoitajan ja lapsen välillä sekä pieni ryhmä. Perhepäivähoidossa pieni ryhmäkoko tukee lapsen oppimista, sillä perhepäivähoitaja pystyy huomioimaan jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet hyvin. Kehityksen eri osa-alueiden tukeminen ja lapsen oman toiminnan vahvistaminen ovat myös oleellisia yleisen tuen näkökulmasta, ja näihin perhepäivähoitajakin kiinnittää jatkuvasti arjessa huomiota. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ja ryhmän toimintasuunnitelma Samalla polulla, yhteistyö neuvolan kanssa (4-v) Varhaiskasvatuksen erityisopettajan tuki Lapsen kehityksen tuntemus Kehityksen osa-alueiden tukeminen Yleinen tuki perhepäivähoidossa Moniammatillinen yhteistyö Säännöllinen päivärytmi, hyvä arki Pieni lapsiryhmä Kasvatuskumppanuus Vuorovaikutuksen vahvistaminen Tehostettu tuki tarkoittaa varhaiskasvatuksen omien tukitoimien ja ulkopuolisten asiantuntijoiden antaman tuen liittämistä osaksi varhaiskasvatuksen arkea. Jos perhepäivähoitajan lapsiryhmässä on tehostetun tuen piiriin kuuluvia lapsia, hoitajan osaamista vahvistetaan muun muassa erilaisten tukitoimien käytössä. Erityisopettaja tukee ja ohjaa perhepäivähoitajaa toiminnan ja ohjauksen suunnittelussa, jolloin lapsiryhmän arjesta tulee entistä suunnitelmallisempaa ja jäsennellympää. Hoitaja tekee tarpeen mukaan yhteistyötä myös muiden tahojen kanssa, useimmiten puhe- ja toimintaterapeuttien kanssa. Tehostetun tuen piirissä oleville lapsille laaditaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tehostettua ja erityistä tukea varten (E-VASU).

23 11. SUUNNITTELU-, DOKUMENTOINTI- JA ARVIOINTIKÄYTÄNNÖT, TIEDOTTAMINEN ERI YHTEISTYÖTAHOILLE Suunnittelukäytännöt Toiminta perhepäivähoidossa perustuu erilaisiin suunnitelmiin, joista keskeisin on varhaiskasvatussuunnitelma. Se on toiminnan suunnittelua ohjaava asiakirja, jonka periaatteiden mukaan perhepäivähoitaja suunnittelee ryhmänsä toimintaa. Toiminnan suunnitteluun lähtee lapsiryhmästä nousevista tarpeista ja tavoitteista. Lasten havainnointi, kuuntelu ja toiveet sekä lasten varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluissa toiminnalle asetetut tavoitteet ovat keskeisiä suunnittelussa huomioitavia asioita. Perhepäivähoitaja suunnittelee ryhmänsä päivittäisen toiminnan ja viikko-ohjelman itsenäisesti. Hän asettaa toiminnalle erilaisia tavoitteita, ja huomioi suunnittelussa niin lasten kuin vanhempienkin toiveet ja ajatukset. Retkiä, tapahtumia ja muuta yhteistoimintaa toisten perhepäivähoitoryhmien kanssa perhepäivähoitajat suunnittelevat hoitajatiimeissä omilla päivähoitoalueillaan sekä alueen hoitajien kuukausi-illoissa säännöllisesti. Myös toiminnan sisällölliseen kehittämiseen liittyvät koulutukset ja niiden suunnittelu kuuluvat perhepäivähoidon kokonaisuuteen. Perhepäivähoitajat ovat jakautuneet päivähoitoalueilla hoitajatiimeihin. Näissä tiimeissä he työstävät erilaisia työtä kehittäviä kokonaisuuksia sekä suunnittelevat arjen asioita. Tiimin pelisäännöt ja toiminnan periaatteet perustuvat yhteisiin tiimisopimuksiin ja toimintasuunnitelmiin, jotka päivitetään yhdessä jokaisen toimintakauden alussa. Dokumentointikäytännöt Säännöllinen dokumentointi mahdollistaa toiminnan arvioinnin, ja se sisältää sekä lasten tekemisten että toiminnan dokumentointia. Perhepäivähoitajat hankkivat dokumentointitietoa havainnoimalla lapsia aktiivisesti joka päivä. Kuunteleminen, katseleminen ja tilanteissa mukana oleminen antavat perhepäivähoitajalle hyvää tietoa lapsesta ja hänen ajatuksistaan. Havaintoja lapsen kehittymisestä ja oppimisesta kerrotaan päivittäin vanhemmille, ja lasten leikkitilanteita ja toimintaa kirjataan muistiin eri tavoin. Dokumentointiin perhepäivähoitajat käyttävät erilaisia välineitä, ja käytössä onkin muun muassa lasten kasvun kansioita, reissuvihkoja, kameroita, havainnointikaavakkeita ja erilaisia tiedotteita. Kasvun kansioon perhepäivähoitaja voi liittää tietoa lapsesta ja hänen toiminnastaan, esimerkiksi valokuvia, piirroksia, tarinoita sekä laulujen ja lorujen sanoja. Kaikki perhepäivähoitajat kirjaavat havaintoja lapsesta lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan sekä 4-vuotishavainnointiin, joka tehdään yhteistyössä neuvolan kanssa. Toiminnan videointi ja valokuvaaminen vanhempien luvalla on myös usein käytetty dokumentointimenetelmä.

24 Arviointikäytännöt Arviointi perustuu aina suunnitelmiin, ja sen tavoitteena on kehittää toimintaa. Se on jatkuvaa ja monipuolista. Kuntatasolla arviointia ohjaa laadunhallinnan vuosisuunnitelma, joka velvoittaa myös perhepäivähoitajia arvioimaan toimintaansa säännöllisesti. Itsearviointi on päivittäistä, ja se sisältää oman toiminnan ja käyttäytymisen arviointia sekä omien vahvuuksien ja kehitystarpeiden pohtimista. Lapsiryhmän toiminnan ja lasten ohjauksen arviointi sisältää ajatuksia mm. siitä, miten suunnitelmat ovat toteutuneet tai olisiko jotakin voinut tehdä toisella tavalla, ja miten lapset ovat olleet mukana toiminnassa. Parhaimmillaan arviointi on käytännön arjen vahvuuksien tunnistamista, kehitystarpeiden esiin nostamista sekä oman toiminnan muokkaamista. Merkittävä arjen arviointikeino on keskustelu niin lasten, vanhempien kuin kollegoidenkin kanssa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelut, asiakastyytyväisyyskyselyt ja tiimin toiminnan kausittaiset arvioinnit kuuluvat osana perhepäivähoidon arviointiin. Kuukausiilloissa hoitajat arvioivat säännöllisesti alueellisten tiimiensä toimintaa, ja kehityskeskusteluissa he arvioivat omaa ammatillista kehittymistään. Tiedottaminen eri yhteistyötahoille Tiedottaminen ja tiedon kulku ovat merkittäviä asioita perhepäivähoidon arjessa. Perhepäivähoitaja kantaa vastuun siitä, että lapsen vanhemmat ja oma esimies ovat tietoisia hoitajan työssä tapahtuvista asioista. Hän tiedottaa lasten vanhempia vain heidän omaa lastaan koskevista asioista eli huomioi salassapitosäännösten velvoitteet. Hoitaja tiedottaa perheitä myös erilaisista käytännön asioista, esimerkiksi loma-aikojen järjestelyistä, retkistä tai muista erityisistä arkeen liittyvistä asioista. Hoitosopimuksen tekemisen yhteydessä sovitaan tarkemmin tiedottamiseenkin liittyvistä käytännöistä, muun muassa varahoitoon liittyen. Tärkeitä molemminpuolisen tiedottamisen kanavia ovat myös lapsen varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelut sekä perhepäivähoitajien pitämät vanhempainillat. Oman päivähoitoalueen perhepäivähoitajia ja muita yhteistyökumppaneita perhepäivähoitaja tiedottaa yhdessä sovittujen käytänteiden mukaisesti. Koko kuntatason varhaiskasvatukseen liittyvistä asioista perheitä ja perhepäivähoitajia tiedotetaan erilaisin tiedottein ja kirjein, ja perhepäivähoitajien kanssa asioita käsitellään alueellisissa kuukausi-illoissa. Perhepäivähoitajien esimiehet huolehtivat siitä, että lasten vanhemmat saavat sähköpostitse tiedon perhepäivähoitajan tasausvapaiden ajankohdista ja niihin liittyvistä varahoitojärjestelyistä. Perheiden vastuulla on tiedottaa perhepäivähoitajaa tai hänen esimiestään lapseen liittyvistä merkityksellisistä asioista, joita voivat olla esimerkiksi lapsen kasvuun, kehitykseen tai oppimiseen ja terveyteen liittyvät asiat. Lapsen poissaoloista, esimerkiksi sairastumiset ja lomat, tulisi aina ilmoittaa perhepäivähoitajalle tai varahoitopaikkaan saman päivän aikana.

25 Kangasalan kunnan varhaiskasvatuksen ja opetustoimen visio Kasvava kangasalalainen - Pienestä linnusta uljas kotka oksalle ylimmälle Lapsen kasvua ja oppimista edistävä turvallinen ja monipuolinen varhaiskasvatus ja opetus kesäpäivän pitäjässä.