Loviisan kaupunki. Loviisan rantaosayleiskaavan luontoja maisemaselvitys

Loviisan kaupunki Loviisan rantaosayleiskaavan luontoja maisemaselvitys

Loviisan kaupunki Loviisan rantaosayleiskaavan luonto- ja maisemaselvitys pvm. 14.9.2007 Viite 82116269 Tarkistanut Kirjoittanut Tarja Ojala Milja Nuppula ja Kaisa Torri Ramboll Terveystie 2 FI-15870 Hollola Finland Puhelin: 02075 7800 www.ramboll.fi 1

Sisällys 1. JOHDANTO... 3 2. SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILA... 4 2.1 Kallio- ja maaperä... 4 2.2 Topografia... 4 2.3 Vesistöt... 4 2.4 Pohjavesialueet... 4 2.5 Luonnon yleispiirteet... 5 2.6 Eläimistö... 5 3. MAANKÄYTTÖ JA MAISEMA... 7 3.1 Nykyinen maankäyttö... 7 3.1.1 Asemakaavoitetut alueet... 7 3.2 Maisema... 7 3.2.1 Yleistä... 7 3.2.2 Maisemakuva... 7 3.2.3 Maisemalliset maankäyttösuositukset...10 4. LUONTOKOHTEET...11 4.1 Luonnonsuojelualueet...11 4.1.1 Natura 2000-alueet (SL)...11 4.1.2 Yksityiset suojelualueet (SL)...12 4.1.3 Valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvat alueet...12 4.2 Arvokkaat pienvedet...12 4.3 Uhanalaisten lajien aikaisemmat havainnot...13 4.4 Paikallisesti arvokkaat kohteet...13 5. SUUNNITELLUT RAKENTAMISALUEET...18 5.1 AO-1 pientaloalueet...18 5.1.1 Källvikenin asuinalue...18 5.1.2 Stennäsuddenin asuinalue...18 5.1.3 Bäronbottenin eteläpuolinen asuinalue...19 5.2 Energiahuollon alue...20 5.3 Venevalkama-alueet...22 6. JOHTOPÄÄTÖKSET...24 LÄHTEET...25 Liitteet 1. Natura 2000-alueet 2. Luonnonsuojelualueet ja valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvat alueet 3. Paikallisesti arvokkaat pienkohteet 4. Lepakoiden kannalta tärkeät alueet 2

1. JOHDANTO Suunnittelualueelta laaditun luontoselvityksen tavoitteena on antaa riittävä kokonaiskuva alueen luonnonympäristöstä sekä selvittää ne luonnon ominaispiirteet ja arvokkaat elinympäristöt, jotka kaavaa laadittaessa tulee ottaa huomioon. Tavoitteena on myös edistää ekologisesti kestävää kehitystä (MRL 1 ) sekä luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä (MRL 5 ). Loviisan Hästholmenin alue on luonnonoloiltaan hyvin tutkittua aluetta (mm. ydinjätteen loppusijoitukseen ja Natura-alueisiin liittyvät selvitykset). Tämän työn yhteydessä on osayleiskaava-alueelta selvitetty seuraavat luonnonympäristön ja rakennetun ympäristön ominaispiirteet: Natura-alueet Yksityiset luonnonsuojelualueet Luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset rajauspäätökset ja mahdolliset uudet kohteet Vesilain 15a ja 17a :n mukaiset kohteet Uhanalaisten eliölajien tiedossa olevat elinympäristöt Arvokkaat kallioalueet Pohjavesialueet Maisema Työssä on hyödynnetty olemassa olevia selvityksiä (mm. Siitonen ym. 1997), joita on täydennetty maastokäynnein. Luontoselvityksen maastotöistä ovat vastanneet miljöösuunnittelija Milja Nuppula ja biologi Kaisa Torri. Maisemaselvityksen on tehnyt Milja Nuppula. 3

2. SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILA 2.1 Kallio- ja maaperä Kaavoitettava alue sijaitsee rapakivialueella, joka on erittäin kivistä ja lohkareista. Loviisan kallioperä on viborgiittia ja esiintymä on osa laajempaa Viipurin rapakivialuetta. Suomen rapakivigraniitit esiintyvät svekofennistä peruskalliota jyrkästi leikkaavina syväkivimassoina. Maalajeista vallitsevin on moreeni. Alueella sijaitsee myös harjujakso, joka on osittain meren alla. Harjuaines on pääasiassa hiekkaa ja hienoa soraa. Harjusaaret ja niemenkärjet muodostavat rannikolla jonon Källasta Hattomiin. Kaavaalueella esiintyy myös vähäisessä määrin turvemaita, joskin suot ovat pienialaisia ja turvekerrokset ohuita. Pieniä kalliopaljastumia esiintyy koko kaava-alueella ja etenkin saaret ovat kallioisia. Kaava-alueella ei ole valtakunnallisesti arvokkaita kallioalueita. Määrlahden kaakkoispuolella sijaitsee paikallisesti arvokkaaksi luokiteltu Råbergetin kallioalue. Kalliot ovat laakeita ja niillä sijaitsee lohkareikko, pirunpelto. Kallioalueen arvoluokka on neljä (Uudenmaan läänin inventoidut paikallisesti arvokkaat kallioalueet 1994). 2.2 Topografia Maasto on pinnanmuodoiltaan pääosin loivaa ja pienipiirteistä. Alue on matalana kumpuilevaa moreenia ja myös pienet kalliopaljastumat ovat loivapiirteisiä. Alueelle on tyypillistä kivikoiden ja lohkareiden yleisyys ja myös louhikkoja esiintyy. Kuva 2-1 Alueelle tyypillistä kivikkoista kangasta. 2.3 Vesistöt Kaavoitettava alue sijaitsee rannikolla Suomenlahden merialueella. Alueen pienvesien määrä on vähäinen. Ojitetuilta soilta johdettuja ojia laskee mereen. Kaava-alueella sijaitsee useita lähteitä, mutta niiden luonnontila on ihmistoimien seurauksena muuttunut. Kaava-alueen lounaisosassa sijaitsee pieni flada, Källaviken. Källavikenista on maankohoamisen myötä muodostumassa kluuvijärvi. 2.4 Pohjavesialueet Rantaosayleiskaavan alueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. 4

2.5 Luonnon yleispiirteet Kaavoitettava alue sijaitsee eteläboreaalisella vuokkovyöhykkeellä ja sijoittuu lähelle hemiboreaalisen vyöhykkeen rajaa. Alue on Itä-Uudenmaan metsä-, rannikko ja saaristoluontoa, jonka lajistossa näkyy mereisyyden vaikutus. Alueen saaristoluonto on kulutukselle herkkää ja maisemallisesti merkittävää. Kaavoitettavan alueen metsät ovat kivikkoisia kangasmetsiä, joiden kosteissa painanteissa esiintyy pieniä soita. Valtaosa alueen metsistä on talouskäytössä. Luonnontilaisia ja luonnontilaisen kaltaisia metsiä esiintyy eniten ranta-alueilla, jossa loma-asutuksen ympärillä sijaitsevia metsiköitä on säästetty hakkuilta. Rantojen läheisyydessä metsät ovat usein kuusivaltaisia ja niissä kasvaa sekapuina koivua, mäntyä ja haapaa. Ruovikkoisten rantojen tuntumassa myös tervalepikot ovat yleisiä. Ranta-alueiden ulkopuolella metsät ovat laajalti talouskäytössä. Eri-ikäisiä kasvatusmänniköitä on runsaasti, samoin metsänuudistusaloja. Monille metsänuudistusaloille on jätetty siemenpuiden lisäksi jättöpuiksi kookkaita tervaleppiä ja haapoja. Myös loivapiirteiset ja vähäpuustoiset avokalliot ovat yleisiä kaava-alueella. Kivikkoisen kangasmaan painanteissa pienialaiset soistumat ovat yleisiä. Näissä esiintyy sekä mäntyvaltaisia isovarpurämeitä että rehevämpiä korpia. Useimmat sekä pienialaisista että suuremmista soista on ojitettu ja otettu metsätalouskäyttöön. Ranta-alueilla on pienialaisia rantaniittyjä. Rannikkoalueella esiintyy sekä suojaisia ruovikkoisia lahtia että kivikkoisia ja louhikkoisia rantoja. Hästholmenissa on myös kalliorantoja ja harjusaarten ja -niemien rannat ovat hiekkarantoja. Monilla kalliorannoilla kasvaa iäkkäitä ja maisemallisesti edustavia mäntyjä. Kuva 2-2 Ruovikkoista rantaa. Kuva 2-3 Kalliorantaa ja irtolohkareita. Alueella ei ole tiedossa olevia valtakunnallisesti uhanalaisten kasvilajien esiintymiä. Kasvilajisto on kuitenkin rikas ja alueella esiintyy monia Itä-Uudellamaalla harvinaisia lajeja (Siitonen ym. 1997). Kaavoitettavalla alueella on kaksi yksityismaan luonnonsuojelualuetta (Haruddenin suojelualue YSA013470 ja Kuggenin suojelualue YSA010131) sekä Natura 2000 kohdetta (Källaudden-Virstholmen SCI, FI0100080 sekä Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualueeseen kuuluvia alueita SCI/SPA, FI0100078). 2.6 Eläimistö Alueen eläimistö on tavanomaista talousmetsiin sopeutunutta lajistoa. Maastotöiden yhteydessä havaittiin jonkin verran merkkejä hirvistä ja alueella liikkuu myös kettuja, rusakoita ja valkohäntäpeuroja. 5

Loviisan kaupungin alueella on kartoitettu lepakkojen esiintymistä (Loviisan lepakkokartoitus 2005). Kaikki Suomessa tavattavat lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV (a) ja luonnonsuojelulain 49 :n 1 momentin mukaan näiden lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Siivosen (2005) lepakkoselvityksessä on rajattu lepakoiden kannalta tärkeät alueet ja ne on arvotettu luokkiin I-III. Rantaosayleiskaava-alueella sijaitsee 12 lepakoiden suosimaa kohdetta. Näistä ainoastaan Haruddenin luonnonsuojelualueen esiintymä kuuluu arvoluokkaan I. Loviisan lepakkokartoituksessa havaitut lepakoiden kannalta tärkeät alueet on esitetty liitekartalla 4. Loviisan uhanalaisista hyönteisistä ja perhosista on valmistunut esiselvitys (Sundell ym. 2007). Luonnontilaiset paahdeympäristöt ovat Suomessa kadonneet lähes kokonaan, mutta monet linnoitusten maavallit ovat osoittautuneet tärkeiksi elinpaikoiksi uhanalaisille lajeille. Loviisassa on useita avoimia linnoitusalueita, jotka esiselvityksen perusteella ovat sopivia elinympäristöjä huomionarvoisille lajeille. Kaavoitettavan alueen osalta nämä kohteet sijaitsevat Natura-alueella. Linnusto Kaava-alueella on tehty linnustotutkimus vuonna 1997 (Yrjölä, Birdlife Suomi ry). Tällöin EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeista tavattiin yhteensä kuusi lajia kaavoitettavalla alueella. Maalinnustoltaan Loviisan alueen todettiin edustavan tyypillisiä eteläisen rannikkoseudun metsäalueita. Loviisassa maalintulajisto on runsas, mutta harvinaisuuksia on vain vähän. Alueen merkittävin havainto on tehty harvalukuisesta varpuspöllöstä. Vesilinnusto sitä vastoin on rikas. Harvalukuisin ranta-alueilla havaituista linnuista oli räyskä, joista Loviisassa havaitut yksilöt pesivät todennäköisesti Pernajan saaristossa. Loviisassa arvokkaita lintualueita on muun muassa Hästholmenin niemen itäpuolen ranta-alueella, josta nyt kaavoitettavalle alueelle sijoittuu vain niemen kärki. Vesilintujen pesimäpaikkoina arvokkaita ovat myös niemen länsirannan ruovikkoiset lahdet. Lisäksi Hästholmenin sula Loviisan voimalaitoksen edustalla kerää talviaikaan suuren määrän vesilintuja. Voimalaitoksen lauhdevesien vuoksi avoimena pysyvä Gäddbergsön edusta on itäisen Uudenmaan ainoita talvisia sulapaikkoja ja paikalla talvehtii mm. nokikanoja, uiveloita sekä kyhmyjoutsenia. Kuva 2-4 Hästholmenin edustaa kesäaikaan kuvattuna. Källaudden-Virstholmenin Natura-alueen (FI0100080) matalat hiekkaiset merenpohja-alueet toimivat tärkeinä lintujen ravinnonsaantipaikkoina. Puuttomat särkät ovat linnustoltaan runsaita ja niillä esiintyy mm. tiirakolonioita. Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella tavataan lapintiiraa ja kalatiiraa. 6

3. MAANKÄYTTÖ JA MAISEMA 3.1 Nykyinen maankäyttö Rantaosayleiskaava-alueen kokonaispinta-ala on noin 5 140 hehtaaria. Pintaalasta on vesialuetta noin 3 640 hehtaaria, saaria noin 80 hehtaaria ja manneraluetta noin 1 420 hehtaaria. Suunnittelualueen pohjoisosa on talousmetsäkäytössä olevaa metsäaluetta, jota halkoo muutama metsäautotie ja ojitetut suonotkelmat. Mantereella ranta-alueet ovat hyvin tiheää loma-asutusaluetta, jossa rakentamiselta vapaaksi on jäänyt vain muutama ruovikkoinen lahti. Sisämaa on metsätalouskäytössä. Mantereella, niemen eteläosassa on laaja Hästholmenin ydinvoimalan toimintojen alue. Suunnittelualueen itäreunassa sijaitsee ydinvoimalalle johtava maantie ja voimajohtolinjat. Suunnittelualueen länsiosa on Loviisanlahden merialuetta, jossa sijaitsee Svartholman merilinnoitussaari. Svartholma on valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö. Suunnittelualueen eteläosan merialuetta halkoo saaririntama. Osassa saarista on tiheästi rakennettua loma-asutusta. Osa saarista on kuitenkin jäänyt kokonaan lomarakentamisen ulkopuolelle. 3.1.1 Asemakaavoitetut alueet Osayleiskaava-alueella on voimassa olevia asemakaavoja Hästholmenin ydinvoimalan alueella (vahvistettu 1972, 1974 ja 1993). 3.2 Maisema 3.2.1 Yleistä Suunnittelualue sijoittuu maisemallisesti tarkasteltuna Eteläiseen rantamaahan ja siellä tarkemmin Suomenlahden rannikkoseutuun. Suomenlahden rannikolla paljaiden ja metsäisten kalliomaiden osuus on huomattavan suuri. Alueen maisema on monivivahteista, mikä johtuu maa- ja kallioperän sekä merenlahtien aiheuttamasta rikkonaisuudesta. Suunnittelualue sijaitsee rapakivialueella, jossa esiintyy paljon louhikkoisia kivikoita ja siirtolohkareita. Alueen saaret saavat rapakiven takia särmikkäitä muotoja. 1700- ja 1800-luvun vaihteen maankäyttöä kuvaavassa Kuninkaan kartastossa suunnittelualueella on rakennettuja paikkoja vain Svartholman linnoitus ja merkkitulen paikka Lekarbergetillä. Pärönbottenin lahden pohjoispuolinen ranta-alue on ollut niittyä. Suunnittelualueella ei ole ollut tuolloin tiestöä, eikä peltoja. Kuninkaan kartastossa Pärönbottenin pohjoispuolitse on kulkenut polku Määrlahdesta nykyisen Ruotsinpyhtään kunnan puolelle. Vuoden 1873 Senaatin kartaston mukaan suunnittelualueella on torppa Källavikenissä (Källa) ja Fallholmenilla, sekä rakennettu paikka Småholmenilla. Suurin osa alueen asutuksesta on myöhemmin syntynyttä. Suunnittelualueen rakennuksista noin 40 on rakennettu ennen vuotta 1940 ja noin 70 vuosien 1940-70 välisenä aikana. Merkittävä vaikutus alueen rakennettuun maisemaympäristöön on ollut Hästholmenin ydinvoimaloiden ja niihin liittyvien tukitoimintojen rakentaminen. Vuonna 2006 suunnittelualueella sijaitsee 189 rakennuspaikkaa, joista saarissa 49 ja mantereella 140. 3.2.2 Maisemakuva Suunnittelualueella ei sijaitse valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita, eikä perinnemaisemia. Kulttuurihistoriallisiin kohteisiin liittyviä näkökohtia on käsitelty kulttuurihistoriallisessa selvityksessä. 7

Suunnittelualueen maisemakuvassa on tyypillistä loma-asutuksen keskittyminen ranta-alueille, paikoin hyvin lähelle rantaviivaa. Rantaviivan läheisyyteen rakennetut lomarakennukset näkyvät selvästi yksittäisinä kohteina kaukomaisemassa, tarkasteltaessa aluetta esim. Valkosta. Alueilla, joissa lomarakennusten ja rannan välissä on säilytetty rantapuusto sulautuvat osaksi metsäistä maisemaa, eivätkä yksittäiset lomarakennukset erotu kaukomaisemassa. Rantarakentamiselta vapaaksi jääneet lahdet ovat ruovikkoisia. Mantereen sisämaa-alueet ovat pysyneet rakentamattomina ja ovat tehokkaassa metsätalouskäytössä. Laajat avohakkuut pirstaloivat maisemakuvaa. Avokalliot, suonotkelmat ja mökkitiet luovat mantereen metsäiselle alueelle omat yksityiskohtansa. Lekarbergetin laaja kallioalue silokallioineen ja jyrkänteineen on säilynyt lähes koskemattomana metsäisenä lakialueena. 400 kv:n voimajohtolinjaaukea hallitsee merkittävästi manneralueen lähimaisemaa ja voimajohtojen pylväsrakenteet näkyvät myös kaukomaisemassa mm. mereltä katsottuna. Svartholman linnoitus suunnittelualueen keskiosassa luo Loviisanlahden maisemaan keskeisen kiinnekohdan. Hästholman ydinvoimala-alue hallitsee suunnittelualueen keskiosan maisemakuvaa. Korkeat mastot (120m), piiput (90m) ja voimalarakennukset luovat alueelle teollisen, rakennetun maisemaelementin. Suurimittakaavaiset voimalaitosrakennukset näkyvät laajalle alueelle pienipiirteisessä rannikko- ja saaristomaisemassa. Suunnittelualueen eteläosaa halkoo saaririntama. Saaririntamaan kuuluu pieniä luotoja, tiiviisti rakennettuja saaria ja rakentamattomana pysyneitä saaria. Saaret ja luodot luovat Suomenlahdelta ja laivaväyliltä aluetta tarkasteltuna luonnontilaisen kokonaisuuden. Björkholmenin saaren länsiosassa ja Stora Täktarnin saaren eteläosassa sijaitsevat avoimet, puuttomat silokallioiset ranta-alueet ovat maisemallisesti luonnonkauniita kohteita. Kuva 3-1 Manneralueen maisemaa hallitsevat metsätalous ja voimajohtolinjat. Kuva 3-2 Viistokuva Hästholmenin ydinvoimalasta ja etelästä saaristoalueesta. 8

3-3 Kuva Voimajohtolinja ja lomarakentamista rannassa, kuva Valkosta itään. Kuva 3-4 Björkholmenin kallioranta. Kuva 3-5 Stora Täktarnin silokallioinen ranta. 9

3.2.3 Maisemalliset maankäyttösuositukset Ranta-alueelle rakennettujen loma- ja vakituisten rakennusten ja rantaviivan välisellä vyöhykkeellä puusto ja muu kasvillisuus tulisi säilyttää mahdollisimman luonnonmukaisena. Rantavyöhykkeen metsätalousalueilla rantapuuston käsittely tulee tehdä metsänhoidon suositusten mukaisesti. Maiseman kannalta arvokas, luonnonsuojeluohjelmiin ja/tai strategioihin kuulumaton metsäinen lakialue, Lekarberget, olisi syytä merkitä MY merkinnällä alueena, jolla on ympäristöarvoja. Maisema-arvojen turvaamiseksi MY alueella voidaan tarvittaessa vaatia maisemaa merkittävästi muuttaviin toimenpiteisiin maisematyölupa. Suunnittelualueen eteläosassa sijaitsevat Stora Täktarnin ja Björkholmenin silokallioiset alueet tulisi jättää rakentamisen ulkopuolelle ja merkitä kaavaa maisemallisesti arvokkaina alueina (ma). Näillä alueilla maisemaa muuttava maanrakennustyö, puiden kaataminen tai muu näihin verrattava toimenpide tulisi sallia vain maisematyöluvalla. Suunnittelualueen etelä- ja keskiosan pienten saarien maisemallinen kokonaisuus tulisi säilyttää, eikä näille alueille tulisi osoittaa uutta rakentamista. Nämä alueet tulisi merkitä kaavassa metsätalousvaltaisina alueina, joilla on ympäristöarvoja (MY). Näillä alueilla maisemaa muuttavat toimenpiteet tulisi sallia vain maisematyöluvalla. 10

4. LUONTOKOHTEET Kaavoitettavalla alueella sijaitsevat Natura-alueet on esitetty liitekartalla 1. Muut suojelualueet on esitetty liitekartalla 2 ja paikallisesti arvokkaat pienkohteet liitekartalla 3. Kaava-alueella ei sijaitse rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä. 4.1 Luonnonsuojelualueet 4.1.1 Natura 2000-alueet (SL) Källaudden - Virstholmen (SCI, FI0100080) on Loviisan itäosassa merialueella ja rannikolla sijaitseva Natura-alue. Suurin osa alueesta on vesialuetta, mutta siihen kuuluu myös rannikon suuntainen harjujakso. Harjujakson korkeimmat huiput kohoavat vedenpinnan yläpuolelle pieniksi hiekkasaariksi, lisäksi alueen eteläosassa on kaksi harjuniemeä ja niiden väliin jäävä flada. Källaudden Virstholmenin alueella luontodirektiivin luontotyypeistä vallitsevin on Itämeren harjusaaret ja niiden hiekka-,kallio- ja kivikkorantojen sekä vedenalainen kasvillisuus. Muita alueella esiintyviä luontotyyppejä ovat rannikon laguunit, rantavallien yksivuotinen kasvillisuus, Fennoskandian metsäluhdat sekä Itämeren boreaaliset hiekkarannat, joilla on monivuotista ruohovartista kasvillisuutta. Kuva 4-1 Natura-alueisiin kuuluva hiekkasaari. Kaava-alueen lounaislaidalla on Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualueeseen (SCI/SPA, FI0100078) kuuluvia alueita. Kyseessä on laaja Naturaalue, josta vain osa sijoittuu Loviisan alueelle. Tähän Natura-alueeseen sisältyy pääsääntöisesti merialueita. Natura-alueen vesialueilla suojellaan merenpohjaa, vedenalaista luontoa ja veden laatua vesilain nojalla. Natura-aluerajauksen sisään jäävistä maa-alueista vain erikseen mainitut kuuluvat suojelualueisiin. Loviisan kaava-alueelta tähän kokonaisuuteen sisältyvät Kuggenin yksityismaan suojelualue sekä rantojensuojeluohjelmaan kuuluvat kohteet (Yttre Täktarn ja Yttre Täktarnören). Merensuojelualueella esiintyviä luontodirektiivin luontotyyppejä ovat Itämeren boreaaliset kapeat murtovesilahdet, rannikon laguunit, riutat, rantavallien yksivuotinen kasvillisuus, kivikkoisten rantojen monivuotinen kasvillisuus, Atlantin ja Itämeren rannikoiden kasvipeitteiset rantakalliot, Itämeren boreaaliset luodot ja saaret, Itämeren boreaaliset rantaniityt, kostea suurruohokasvillisuus, Fennoskandian hemiboreaaliset luontaiset jalopuumetsät, Itämeren boreaaliset hiekkarannat, joilla on monivuotista ruohovartista kasvillisuutta sekä Itämeren harjusaaret ja niiden hiekka-, kallio- ja kivikkorantojen sekä vedenalainen kasvillisuus. 11

4.1.2 Yksityiset suojelualueet (SL) Kaava-alueen pohjoisosassa sijaitsee Haruddenin luonnonsuojelualue (YSA013470). Suojelualueen puusto on luonnontilaista vanhaa havupuusekametsää ja alueen koko on noin 5 hehtaaria. Aarniometsäluonteisen puuston ikä on noin 160 vuotta. Kuva 4-2 Haruddenin luonnonsuojelualuetta. Kaava-alueelle sijoittuu myös osa Kuggenin luonnonsuojelualueesta (YSA010131). Kuggenin linnustonsuojelualue sijaitsee merialueella Loviisan ja Pernajan kuntien rajalla kaava-alueen lounaislaidalla. Kuggen on soraluoto, jonka suojelualueeseen sisältyy myös vesialuetta luodon ympäriltä. Suojelualueen kokonaispinta-ala on 11,35 hehtaaria ja noin puolet tästä sijoittuu Loviisan puolelle kaava-alueelle. Kyseinen yksityismaan suojelualue sisältyy lisäksi Pernajan Natura-alueisiin (Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue). 4.1.3 Valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvat alueet Harjujensuojeluohjelma Källan ja Hamnholmenin (HSO010010) harjujakso on todettu harjujensuojeluohjelmassa valtakunnallisesti arvokkaaksi. Se on edustava kasvillisuudeltaan, maisemaltaan ja geomorfologialtaan sekä maankohoamisen aikaansaaman kehityksensä vuoksi. Harjujensuojeluohjelmaan kuuluva alue sisältyy Källaudden Virstholmenin Natura-alueeseen. Rantojensuojeluohjelma Kaava-alueen eteläosassa merialueella on Pernajanlahden rannikon (RSO010003) rantojensuojeluohjelmaan kuuluvia alueita. Loviisan puolelta kyseiseen suojeluohjelmaan sisältyviä maa-alueita ovat Yttre Täktarn ja Yttre Täktarnören. 4.2 Arvokkaat pienvedet Pienvesiksi luetaan purot, pienet lammet ja järvet sekä lähteet. Luonnontilaisuutensa lisäksi pienvesikohde voi olla arvokas myös jonkin geologiaan, topografiaan, kasvillisuuteen tai eläimistöön liittyvän erityispiirteen perusteella. Kaava-alueella sijaitsee useita lähteitä, mutta niiden luonnontila on ihmistoimien seurauksena heikentynyt. Monäsin alueella sijaitsevasta lähteestä on johdettu vettä talouskäyttöön. Blikuvikenin edustalla sijaitsevalla lähteellä on rakennelma. Lähteistä luonnontilaisin on Blikumbottenin lähde. 12

Blikumbottenin lähde sijaitsee Blikumbottenin rannalla (liitekartta 3, kohde 9). Lähteestä virtaa pieni puro merenlahteen. Pienen lähteen ympärillä on suoritettu hakkuita, mutta lähteen ja siitä merenlahteen virtaavan puron välittömän lähiympäristön puusto on säilytetty. Lähteen ympäristön kasvillisuudessa esiintyy mm. kurjenmiekkaa, ranta-alpia, mesiangervoa ja suo-ohdaketta. Luonnontilainen lähde ja puro ovat mahdollisia vesilain mukaisia kohteita (vesilaki 17 a ). Kuva 4-3 Blikumbottenin lähde. 4.3 Uhanalaisten lajien aikaisemmat havainnot Suunnittelualueella on Suomen ympäristökeskuksen UHEX -rekisterin mukaan yksi uhanalaisen kasvilajin (suolapunka) esiintymä. Havainto on kuitenkin vanha ja sijaintitiedot epätarkat, esiintymän nykytilanteesta ei ole varmuutta. Mahdollinen esiintymä sijaitsee Hästholmenissa asemakaavoitetulla alueella. Vrålanmossenin länsipuolelta suon reunaan rajoittuvalta hakkuualalta on löydetty kirjoverkkoperhosen toukka (400 kv voimajohto Loviisa Hikiä YVA). Kirjoverkkoperhonen on luontodirektiivin liitteen IV (a) laji. 4.4 Paikallisesti arvokkaat kohteet Lekarbergenin ja Råbergetin kallioalue on paikallisesti arvokas kohde (liitekartta 3, kohde 1). Alue koostuu erillisistä kalliokohoumista sekä usean aarin kokoisesta lohkareikosta, pirunpellosta. Pirunpellot ovat muinaisilla rannoilla sijaitsevia laajoja kivikoita. Alueen puusto on männikköä ja pienmaisema kaunis. Kaavamerkintä: luo (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue). Kuva 4-4 Louhikkoa Lekarbergenin alueella. 13

Lekarbergetin kallioalue on edustava jäkäläpeitteinen rantaan rajoittuva kallioalue (liitekartta 3, kohde 2). Lekarbergetin kalliomännikkö on iäkästä ja kallion laelta aukeaa näkymä Loviisanlahdelle. Jäkäläpeite on hyvin säilynyt ja kallioalueen kasvillisuudessa on lisäksi mm. sianpuolukkaa, keto-orvokkia ja isomaksaruohoa. Kaavamerkintä: MY-1 (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja). Kuva 4-5 Näkymiä Lekarbergetin laelta. Bergholmenin kivinen niemi on luonnonkaunis kallioinen alue, joka on myös suosittu retkeilykohde (liitekartta 3, kohde 3). Bergholmen muodostaa retkeilyyn ja ulkoiluun soveltuvan kokonaisuuden vieressä sijaitsevan Stennäsuddenin virkistysalueen kanssa. Kaavamerkintä: MY-1. Kuva 4-6 Bergholmen. Vrålanmossen. Vrålanmossen on osittain luonnontilainen suo (liitekartta 3, kohde 4). Sen itäosat on ojitettu, mutta kaava-alueelle jäävä osa on ojittamaton. Vrålanmossenin yli kulkee voimajohto. Voimajohdosta ja osittaisesta ojituksesta huolimatta suo on luonnoltaan edustava kohde. Vrålanmossenin kasvillisuus on sarakorpea ja sararämettä, kasvillisuudessa esiintyvät runsaina mm. järvikorte ja raate. Myös Vrålanmossenin pohjoispuolella sijaitsee rehevä ojittamaton suo (liitekartta 3, kohde 5). Kaavamerkinnät: luo. 14

Kuva 4-7 Vrålanmossen Kuva 4-8 Vrålanmossenin pohjoispuolella sijaitseva suo Kaklommossenin pohjoisosa (liitekartta 3, kohde 6). Kaklommossen on suon pohjoisosaa lukuun ottamatta ojitettu. Suon ojittamaton pohjoisosa on pienialainen rehevä ruohokorpi. Sen kasvillisuudessa esiintyy mm. vehkaa ja korpikaislaa. Puustossa runsaimpina ovat tervaleppä ja koivu. Myös Kaklommossenin länsipuolella sijaitsee ojittamaton ja rehevä suo (liitekartta 3, kohde 7). Korven kasvillisuudessa esiintyy mm. kurjenmiekkaa ja vehkaa. Kaavamerkinnät: luo. Kuva 4-9 Kaklommossenin pohjoisosaa. Kuva 4-10 Kaklommossenin länsipuolinen suo. 15

Mjölkanängenin saniaislehto (liitekartta 3, kohde 8). Rantaan vievän puron varrella on edustavaa saniaislehtoa, jossa kotkansiipi kasvaa runsaana. Alueella kasvaa runsaasti kookasta tervaleppää. Lehdon reunamilla kuivemmilla alueilla lajistossa on mm. imikkää, lehtokieloa ja mustakonnanmarjaa. Läheisessä rinteessä kasvaa kookkaita haapoja ja lisäksi muutamia metsälehmuksia. Kaavamerkintä: luo. Kuva 4-11 Mjölkanängenin saniaislehto. Filttossan lehto (liitekartta 3, kohde 10). Kasvillisuudeltaan edustava kohde Filttossan suoalueen läheisyydessä. Alueella on sekä saniaslehtoa että lehtokorpea, lajistossa mm. kotkansiipi, koiranheisi ja punakoiso. Kaavamerkintä: luo. Kuva 4-12 Filttossan lehtokorpi. Hattommalmenin räme (liitekartta 3, kohde 11). Luonnontilainen isovarpuräme, jonka puusto koostuu pääosin männystä ja hieskoivusta. Aluskasvillisuudessa runsaina suopursu ja suomuurain. Osayleiskaavan alueella on useita pieniä rämeitä, mutta Hattommalmenin luonnontilainen räme on mainittu myös Loviisan metsätaloussuunnitelmassa. Kaavamerkintä: luo. Kuva 4-13 Hattommalmenin räme. Blikumalmenin saarniesiintymä (liitekartta 3, kohde 12). Blikumalmenin saarniesiintymä sijaitsee hakkuin käsitellyssä lehtokorvessa. Saarnia kasvaa alueella runsaasti muutamien metrien korkuisena taimikkona muun puuston seassa. Esiintymä tulisi huomioida alueen metsänhoidossa ja tarkemmassa suunnittelussa. Kaavamerkintä: MY-1. Kuva 4-14 Saarnen taimi koivikossa. 16

Källan saniaislehto (liitekartta 3, kohde 13). Källavikenin läheisyydessä kahden metsäautotien välissä sijaitseva saniaislehto. Rehevä kohde jonka pohjaa peittävät suursaniaiset. Lehdon lehtipuuvaltainen puusto on iäkästä. Kaavamerkintä: MY-1. Kuva 4-15 Källan saniaislehto. Ryssvikenin tervaleppälehto (liitekartta 3, kohde 14). Majoitusalueen välittömässä läheisyydessä Ryssvikenin pohjukassa sijaitsee edustava terveleppälehto. Pienialainen lehto on luonnontilainen ja sen tervaleppävaltainen puusto on kookasta. Rantalehdossa on luhtaisuutta ja kasvillisuudessa esiintyy mm. suoputkea ja humalaa. Kaavamerkintä: luo. Kuva 4-16 Tervaleppälehto Ryssvikenin pohjukassa. Loviisan rannikkoalueella esiintyy runsas ja monipuolinen linnusto, jolle ruovikkoiset lahdet ovat suotuisia pesimispaikkoja. Liitekartalle 3 on merkitty tärkeitä linnustoalueita, joilla pesintäaikaiset häiritsevät toimenpiteet ovat kiellettyjä. Näistä suojaisista lahdelmista etenkin Källviken on myös lepakoille suotuisa poukama. 17

5. SUUNNITELLUT RAKENTAMISALUEET Suunniteltujen rakentamisalueiden luonnonoloja on selvitetty alueen yleiskaavoituksen yhteydessä yleisellä tasolla. Tarkemmat inventoinnit ovat tarpeen alueiden asemakaavoituksen ja yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä. 5.1 AO-1 pientaloalueet 5.1.1 Källvikenin asuinalue Källvikeniin suunnitellun asuntoalueen eteläosat ovat kasvatusmetsämännikköä, paikoitellen on pienialaisia jäkäläpeitteisiä avokallioita. Alueen keskiosassa on avohakkuuala. Hakkuuaukea on heinittynyt ja sillä kasvavat runsaina myös vadelma ja maitohorsma. Myös suunnitellun pientaloalueen koilliskulmaus on metsänuudistusalaa. Pientaloalueen keskiosassa metsäautoteiden risteyksessä on tehty ojitus. Tällä turvekankaalla kasvaa tiheä kuusikko, josta aluskasvillisuus puuttuu miltei kokonaan. Kuusikon reunamilla on myös kookkaita lehtipuita, mm. tervaleppää ja koivua. Suunnitellun asuinalueen pohjoisosat ovat mustikkatyypin kuusikkoa, paikoitellen on myös haapoja. Mustikka ja oravanmarja ovat valtalajeja, alueella kasvavat runsaina myös metsämaitikka ja sananjalka. Kuva 5-1 Källvikenin alueen männikköä. Kuva 5-2 Metsänuudistusala Källvikenin alueen keskellä 5.1.2 Stennäsuddenin asuinalue Tien länsipuolella tasainen kallioalue, jonka laidoilla kasvaa mm. keto-orvokkia. Metsä on mäntyvaltaista kuivahkoa kangasta, paikoitellen tuoretta kangasta ja seassa kasvaa kuusta. Alueen pohjoispuolella maisemallisesti arvokas Lekarbergenin kallioalue ja eteläpuolella muinaishautoja. Kuva 5-3 Kallioalue maantien länsipuolella. 18

Maantien itäpuolella painanteessa on pienialainen soistuma. Rämekasvillisuudessa mm. suopursua, mättäillä mustikkaa. Puuston valtalajina on mänty, seassa kasvaa tervaleppää ja koivua. Kuva 5-4 Räme tien läheisyydessä. Myös suunnitellun asuinalueen pohjoisosassa, Råbergetin takana, on soistunut painanne. Kasvillisuus on isovarpurämettä, alueella mm. juolukkaa, suopursua ja muurainta. Puuston valtalaji on mänty, seassa kasvaa koivua ja pajua. Kuva 5-5 Isovarpuräme. Valtaosa tien itäpuolelle sijoittuvasta osasta asuinaluetta on erittäin kallioista. Alueella on sekä kalliomännikköä että kuivahkon kankaan kasvatusmännikköä. Aluskasvillisuudessa kasvavat runsaina mustikka, puolukka ja kanerva. 5.1.3 Bäronbottenin eteläpuolinen asuinalue Alueella on suoritettu laaja avohakkuu, jossa on jättöpuina säästetty kookkaita tervaleppiä. Hakkuun keskiosassa kulkee oja, jonka ympärillä on myös säilytetty puustoa. Ojan ympäristössä kosteikon kasvillisuudessa esiintyy mm. korpikaislaa ja kurjenjalkaa. Alueen arvokkain luontokohde on saniaislehto (kuva 4-11), jolle ehdotetaan kaavamerkintää luo (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokas kohde). Saniaislehdossa kasvaa ojan ympärillä kotkansiipeä sekä muita suursaniaisia. Lehdossa kasvaa myös kookkaita tervaleppiä. Saniaislehdon länsipuolella rinteessä on tuoretta lehtoa, jossa mm. imikkä ja sinivuokko kasvavat runsaana. Rinteessä kasvaa kookkaita haapoja ja kuusia, ja myös pieniä metsälehmuksia sekä vaahteroita esiintyy. Lehtorinne järeine haapoineen on liito-oravalle soveliasta elinympäristöä, mutta kevään 2007 kartoituksissa alueella ei havaittu merkkejä liito-oravasta. Kuva 5-6 Tuoretta lehtoa. 19

Asuinalueelle sijoittuu myös lähde, joka ei kuitenkaan ole luonnontilainen. Lähteessä on rakennelma ja lähteen lähistöltä on kaadettu puita. Puron ympäristössä on kuitenkin edustavaa kosteaa lehtoa. Kuva 5-7 Lähteen ympäristöä. Kuva 5-8 Lähteen ympäristön kasvillisuutta toukokuussa. Suunnitellun pientaloalueen eteläosissa on talousmetsiä. Nybondsmalmenin lakialueilla kasvaa männikköä ja kivikkoisessa rinteessä on kuusikkoa. Aluskasvillisuuden valtalaji on mustikka. 5.2 Energiahuollon alue Osayleiskaavan luontoselvitysten yhteydessä käytiin läpi asemakaavoittamaton osa energiahuollon alueesta (pohjoisin EN-1 alue). Alueen eteläreuna rajautuu asemakaavoitettuihin energiahuollon alueisiin. Nyt inventoitu alue on pääosin talousmetsää. Alueen läpi kulkee Atomitie ja aluetta halkovat myös voimajohtolinjat. Osa selvitysalueen länsireunasta rajautuu mereen; tälläkin ranta-alueella sijaitsee vapaa-ajanasuntoja. Atomitien länsipuolinen alue Kuva 5-13 Soistuma Myllylahdentien varrella. Atomitien länsipuolella selvitysalueen pohjoisosassa metsä on mäntyvaltaista kangasta. Alueen luoteiskulmassa on kuusitaimikkoa ja sen eteläpuolella nuorta koivikkoa. Ojitetulla Brännkärretillä kasvaa kuusivaltaista sekametsää, ojan läheisyydessä myös mm. saarnen taimi. Brännkärretin itäpuolella turvekankaalla kasvaa kuusikko. Myllylahdentien molemmilla puolilla on MT-kankaalla kasvavaa talousmetsämännikköä. Myllylahdentien keskivaiheilla sijaitsevassa notkelmassa on pienialainen soistuma. Myllylahdentien eteläpuolella Atomitiehen rajautuen on turvekangas. Kuusen lisäksi alueella kasvaa koivua ja tervaleppää. Turvekankaan lounaispuolella sijaitsee ojittamaton räme, jonka puusto koostuu pääasiassa männyistä. Aluskasvillisuudessa kasvavat runsaina suopursu ja suomuurain. 20

Kuva 5-14 Rämettä EN-1 alueella. Syvälahdentien keskivaiheilla tien pohjoispuolella kasvaa turvekankaalla kuusta, koivua ja tervaleppää. Näiden länsipuolella on koivutaimikkoa kasvava metsänuudistusala. Syvälahdentien molemmin puolin valtaosa alueesta on mäntykangasta. Myös tien pohjoispuolella on turvekangasta (Hjortonmossen). Tällä turvekankaalla valtapuuna kasvaa mänty, seassa myös koivua. Aluskasvillisuudessa kasvavat runsaina suopursu ja mustikka. Syvälahdentien etekäpuolella on myös pienialainen ojittamaton suo, Syvälahdentien ja Atomitien kulmauksessa sijaitseva pienialainen räme. Syvälahdentien eteläpuolella, kohdassa jossa tie haarautuu, on avokallioalue. Vähäpuustoinen kallioalue on mahdollinen metsälakikohde. Atomitien itäpuolinen alue Atomitietä reunustaa kaistale pääosin koivua ja kuusta kasvavaa tuoretta kangasta. Voimajohdon alla puusto on matalana pidettävää koivutaimikkoa. Paikoitellen on myös avokallioalueita. Kuva 5-15 Avokallio. Kuva 5-16 Kallioalue voimajohtolinjalla. 21

Voimajohdon itäpuolella valtaosa alueesta on tuoreella kankaalla kasvavaa kasvatusmetsämännikköä (kuva 5-18). Selvitysalueen pohjoisosassa on myös lehtomaisella kankaalla kasvavaa varttunutta kuusikkoa. Selvitysalueella on lisäksi pienialainen soistuma, joka on esitetty kuvassa 5-19. Kuva 5-18 Kasvatusmetsämännikköä. Yhteenveto ja johtopäätelmät asemakaavoittamattomasta EN-1 alueesta Energiahuollon alueeksi kaavoitetulla alueella ei sijaitse suojelualueita eikä luonnonsuojelulain 29 suojeltuja luontotyyppejä. Alueella ei esiinny liito-oravan suosimia elinympäristöjä. Alueen metsät ovat talouskäytössä ja valtaosa alueen soista on ojitettu. Luonnontilaisin alue on Atomitien länsipuolella sijaitseva ojittamaton räme. Alueella on myös mahdollinen metsälakikohde, vähäpuustoinen avokallio alueen lounaiskulmassa. Alueen metsät ovat luontoarvoiltaan tavanomaisia. Alueen suunnittelussa tulee kuitenkin huomioida sen sijainti Källaudden Virstholmenin Natura-alueen välittömässä läheisyydessä. 5.3 Venevalkama-alueet Kaavalla on pyritty lisäämään alueen virkistyskäyttömahdollisuuksia veneilijöille. Kaavassa on osoitettu paikat kolmelle venevalkamalle (LV-1). Yksi näistä on jo rakennettu valkama Svartholman edustalla, tämän lisäksi osoitetaan toinen valkama niemen itäpuolelta ja toinen länsipuolelta. Kuva 5-19 Venevalkama Svartholman edustalla. 22

Hattommalmeniin Loviisan länsirannalle kaavoitettu venevalkama sijoittuu kivikkoiselle hiekkarannalle. Valkaman läheisyydessä sen molemmilla puolilla on vapaa-ajanasutusta. Rannan tuntumassa kasvaa tervaleppää, kauempana rantavyöhykkeestä on järeää mäntyvaltaista metsää. Kuva 5-20 Hattommalmenin venevalkaman rantaa. Niemen itärannalle kaavoitettu valkama sijoittuu ruovikkoiseen lahteen. Myös tämän venevalkaman läheisyydessä on vapaaajanasutusta. Rannan kasvillisuus on rehevää. Kuva 5-21 Itärannalle suunnitellun venevalkaman kasvillisuutta. 23

6. JOHTOPÄÄTÖKSET Kaavoitettava alue on jokseenkin tavanomaista rannikko- ja saaristoluontoa. Rikkonainen rantaviiva tekee tutkimusalueen rantakasvillisuudesta vaihtelevaa ja monipuolista. Ranta-alueet ovat kuitenkin täyteen rakennettuja ja yhtenäistä rakentamatonta rantaviivaa esiintyy vain Hästholmenin voimalaitosalueella. Metsistä valtaosa on kivikkoisia mäntykankaita. Metsäluonto on kuitenkin monipuolista vaihdellen karuista jäkäläpeitteisistä kallioista reheviin lehtoihin. Alueen huomionarvoiset luontokohteet ovat jakautuneet melko laajasti koko kaava-alueelle. Laajoja ja yhtenäisiä luonnontilaisen metsän alueita ei esiinny, vanhempia metsiä tavataan vain pirstaleina eri puolilla kaava-aluetta. Tästä johtuen luonnon monimuotoisuuskohteisiin on valikoitunut muutamia, lähinnä muuta ympäristöä rehevämpiä ja kasvistollisesti edustavia alueita. Hollolassa 14. päivänä syyskuuta RAMBOLL FINLAND OY Tarja Ojala biologi, metsätalousinsinööri Kaisa Torri biologi 24

LÄHTEET Koivula, M., Juvonen, A., Savelainen, M., Södersved, J. ja Virta, K. (toim.) Uudenmaan lintupaikkaopas. Tringa ry, 2000. Lehtinen, M., Nurmi, P. ja Rämö, T. (toim.). Suomen kallioperä 3000 vuosimiljoonaa. Suomen Geologinen Seura, 1998. Loviisa Hikiä (Hausjärvi) ympäristövaikutusten arviointiselostus 400 kv johtohankkeesta. Sito konsultit Oy. Fingrid Oyj, 2003. Loviisan metsätaloussuunnitelma. Luonnonsuojeluasetus 160/1997. Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Lonka (Metsästysyhdistys Diana). Puhelinkeskustelu kaava-alueen riistatilanteesta. Loviisan yleiskaava 1987. Metsälaki 1093/1996. Siivonen, Yrjö. Loviisan lepakkokartoitus 2005. Kartoitusraportti, Batcon Group. 21 s. Siitonen, M., Sipari, J. ja Ranta, P. 1997. Loviisan Hästholmenin luontoselvitys 1997. Ympäristötutkimus Oy Metsätähti. Posivan työraportti 97-64. Sundell, R., Nieminen, M. ja Nupponen, K. 2006. Uhanalaisten perhosten ja kovakuoriaisten esiselvitys Loviisassa 2006. Faunatica Oy, 2007. Suomen ympäristökeskuksen Hertta tietokanta. Suomen ympäristökeskuksen uhanalaisrekisteri (UHEX). Rekisteripoiminta 14.6.2007. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus, Vammala. 196 s. Punkari, Raunio, Viita ja Yrjölä. Uudenmaan läänin inventoidut paikallisesti arvokkaat kallioalueet. Vesi- ja ympäristöhallitus, 1994. Ympäristöhallinnon www-sivut. Yrjölä, Rauno 1997. Eurajoen Olkiluodon, Kuhmon Romuvaaran, Loviisan Hästholmenin ja Äänekosken Kivetyn linnustotutkimus 1997. Birdlifen Suomi ry, Ympäristötutkimus metsätähti Oy. Posivan työraportti 97-44. Vesilaki 264/1961. Östman, Maud. Puhelinkeskustelu Loviisan ympäristönsuojelusihteerin kanssa liittyen Loviisan alueen rauhoitettuihin luonnonmuistomerkkeihin. 25

YHTEYSTIEDOT Loviisan kaupunki Kaupunginarkkitehti Maaria Mäntysaari puh. 0440-55403 sähköposti maaria.mantysaari@loviisa.fi Ramboll Finland Oy Yksikön päällikkö Matti Kautto puh. 020 7557841 sähköposti matti.kautto@ramboll.fi