POTILASTURVALLISUUS PÖYTYÄN TERVEYSKESKUKSEN HOITOHENKILÖKUNNAN PEREHDYTYKSESSÄ

Opinnäytetyö (AMK) Hoitotyön koulutusohjelma Sairaanhoitaja 2012 Susanna Mannila, Tarja Salminen ja Nina Vuorinen POTILASTURVALLISUUS PÖYTYÄN TERVEYSKESKUKSEN HOITOHENKILÖKUNNAN PEREHDYTYKSESSÄ

OPINNÄYTETYÖ (AMK) TIIVISTELMÄ TURUN AMMATTIKORKEAKOULU Hoitotyön koulutusohjelma Sairaanhoitaja Marraskuu 2012 Sivumäärä 36+5 Susanna Mannila, Tarja Salminen ja Nina Vuorinen POTILASTURVALLISUUS PÖYTYÄN TERVEYSKESKUKSEN HOITOHENKILÖKUNNAN PEREHDYTYKSESSÄ Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten potilasturvallisuus huomioidaan hoitohenkilökunnan perehdytyksessä ja mitä perehdytyksessä tulee jatkossa ottaa huomioon potilasturvallisuuden näkökulmasta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa perehdytyksen kehittämisen pohjaksi. Opinnäytetyö liittyy Turun ammattikorkeakoulun ja kolmen terveyskeskuksen väliseen Potilasturvallisuudella laatua yhteistyöhankkeeseen (2011-2012). Aineisto kerättiin haastattelemalla kesäkuussa 2012 Pöytyän terveyskeskuksen henkilökuntaa (n=4), jotka kuuluvat Potilasturvallisuudella laatua - yhteistyöhankkeessa toimivaan moniammatilliseen potilasturvallisuustiimiin (ns. Potu-tiimi). Aineisto analysoitiin käyttämällä sisällön analyysia. Saatujen tulosten perusteella selvisi, että perehdytystä pidettiin hyvin tärkeänä asiana uuden työntekijän tullessa työhön, mutta aikaa siihen oli usein liian vähän. Kirjallista perehdytyssuunnitelmaa ei terveyskeskuksessa ollut ja se koettiin tarpeelliseksi. Perehdytyksessä kiinnitettiin huomiota potilaan hoitoturvallisuuteen, lääkitysturvallisuuteen, turvalliseen liikkumiseen, laitteiden ja apuvälineiden turvallisuuteen sekä paloturvallisuuteen. Koska terveyskeskuksessa ei ollut ajankohtaista perehdytyskansiota tai perehdytyssuunnitelmaa, yksi hyvä kehittämisehdotus voisi olla perehdytysmateriaalin luominen Pöytyän terveyskeskukselle. ASIASANAT: Potilasturvallisuus, perehdytys, hoitohenkilökunta

BACHELOR S THESIS (AMK) ABSTRACT TURKU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Degree Programme in Nursing Nursing November 2012 Number of pages: 36+5 Susanna Mannila, Tarja Salminen and Nina Vuorinen PATIENT SAFETY IN PÖYTYÄ HEALTH CENTER S ORIENTATION OF NURSING STAFF The purpose of this thesis was to examine how patient safety is taken into account in the orientation of nursing staff and what needs to be considered in orientation from the patient safety perspective in the future. The aim was to provide information as a basis for the development of orientation. The thesis is a part of improving the quality of care by developing the patient safety culture (potu), 2011 2012 between Turku University of Applied Sciences and three health centers. The data was collected by interviewing the group of Pöytyä health center staff (n=4) that takes part in improving the quality of care by developing the patient safety culture (Potu-group). The data was analyzed using content analysis. The results showed that the orientation was seen as very important matter when a new employee comes to work, but there was often too little time for that. There were no written orientation plan in the health center and the staff felt that it would be necessary. However, attention was paid to the orientation to patient safety, medication safety, safety in mobility, safety of equipment and tools and fire-safety. Because the health center did not have current orientation folders, one good suggestion for development could be to create the orientation material to Pöytyä Health Center. KEY WORDS: Patient safety, orientation, nursing staff

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 6 2 POTILASTURVALLISUUTTA PEREHDYTYKSELLÄ 8 2.1 Potilasturvallisuuden määrittelyä 8 2.2 Perehdytys työntekijän oikeutena 11 2.3 Perehdytyksen kehittäminen ja suunnittelu 12 3 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT 15 4 OPINNÄYTETYÖN EMPIIRINEN TOTEUTTAMINEN 16 4.1 Tutkimusmenetelmä 16 4.2 Tutkimusaineiston keruu ja analysointi 17 5 TUTKIMUSTULOKSET 21 5.1 Potilasturvallisuus hoitohenkilökunnan perehdytyksessä tällä hetkellä 21 5.2 Perehdytyksessä huomioitavat asiat potilasturvallisuuden näkökulmasta 24 6 TUTKIMUKSEN EETTISYYS JA LUOTETTAVUUS 27 7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA 31 7.1 Tulosten tarkastelua 31 7.2 Kehittämisehdotuksia 32 LÄHTEET LIITTEET Liite 1: Saatekirje Liite 2: Suostumuslomake Liite 3: Teemahaastattelurunko

KUVIOT Kuvio 1. Potilasturvallisuus 9 TAULUKOT Taulukko 1. Esimerkki aineiston luokittelusta 19

6 1 JOHDANTO Viime vuosien aikana sairaalahoidossa olleista potilaista 5-10% on kokenut hoitonsa aikana jonkin asteisen haittatapahtuman ja näistä 1%:lla haitta on ollut vakava-asteinen (Niemi-Murola & Mäntyranta 2011, 21). Potilasturvallisuutta on suunnitelmallisesti kehitetty ja edistetty Suomessa vuodesta 2005 lähtien. Jokaisella potilaalla on oikeus saada Suomessa laadukasta ja turvallista hoitoa. (Helovuo ym. 2011, 22, 31.) Terveydenhuoltolaki (1326/2010), joka tuli voimaan 1.5.2011 velvoittaa terveydenhuollon toimintayksikköjä laatimaan suunnitelman laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosta. Potilasturvallisuuden edistämisessä vaaditaan pitkäjänteistä kehittämistyötä sekä järjestelmällisiä toimia. Haittatapahtumien vähentämiseksi on tehty useita hankkeita, jotka ovat parantaneet potilaiden hoidon laatua ja turvallisuutta. (Helovuo ym. 2011, 23.) Potilasturvallisuudella laatua hanke (Potu) on Turun ammattikorkeakoulun Terveysala-tulosalueen ja Kaarinan, Loimaan ja Pöytyän terveyskeskusten välinen yhteistyöhanke (2011-2012). Hankkeen taustalla on useita kansainvälisiä (esim. WHO:n vuonna 2004 perustama potilasturvallisuusallianssi ja European network for patient safety) ja kansallisia säädöksiä ja ohjelmia. Kansallisella tasolla esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriön potilasturvallisuusstrategia 2009, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Potilasturvallisuutta taidolla ohjelma 2011-2015, Terveydenhuoltolaki 1.5.2011, STM:n asetus (2011) laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosta laadittavasta suunnitelmasta luovat puitteet potilasturvallisuuden kehittämiselle. (Kosonen ym. 2010.) Terveydenhuollon ammattihenkilöstöltä vaadittava osaaminen on viime vuosien aikana muuttunut ja työ on sekä fyysisesti, että henkisesti kuormittavaa. Perusterveydenhuollon asiakaskirjo on laaja, potilaat ovat usein entistä monisairaampia ja vaativat paljon hoitoa. Työympäristöt voivat olla potilasturvallisuuden kannalta haasteellisia. Potilasturvallisuudella laatua

7 -hankkeen päätavoitteena on potilasturvallisuuden lisääntyminen ja potilasturvallisuuskulttuurin kehittyminen terveyskeskuksissa. (Kosonen ym. 2010.) Opinnäytetyön aiheena on Potilasturvallisuus Pöytyän terveyskeskuksen hoitohenkilökunnan perehdytyksessä. Aiheen kartoittaminen on tärkeää, jotta potilasturvallisuus huomioitaisiin tulevaisuudessa mahdollisimman hyvin henkilökunnan perehdytyksessä. Uuden työntekijän tullessa työhön, on tärkeää perehdyttää hänet mahdollisimman hyvin työtehtäviin, työympäristöön ja toimintatapoihin. Opinnäytetyössä tullaan selvittämään miten potilasturvallisuus huomioidaan hoitohenkilökunnan perehdytyksessä tällä hetkellä ja miten potilasturvallisuuteen liittyvät asiat tulee jatkossa huomioida perehdytyksessä. Työn tavoitteena on tuottaa tietoa perehdytyksen kehittämisen pohjaksi. Keskeisinä käsitteinä työssä ovat potilasturvallisuus, hoitohenkilökunta ja perehdytys. Hoitohenkilöstöllä tarkoitetaan yksikössä työskenteleviä sairaanhoitajia ja lähihoitajia sekä heidän lähiesimiehiään.

8 2 POTILASTURVALLISUUTTA PEREHDYTYKSELLÄ 2.1 Potilasturvallisuuden määrittelyä Potilasturvallisuus voidaan määritellä monella eri tavalla, riippuen siitä kenen näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Potilasturvallisuus on yksi osa hoidon laatua. Potilas on ainoana läsnä koko hoitoprosessin ajan, joten hänen roolinsa on hyvin tärkeä potilasturvallisuuden kehittämisessä. (Helovuo ym. 2011, 13, 15, 177.) Potilasturvallisuudella tarkoitetaan terveydenhuollon organisaatioiden, niissä toimivien yksilöiden ja organisaation periaatteita sekä toimintoja, joiden tarkoituksena on varmistaa hoidon turvallisuus sekä suojata potilasta vahingoittumasta. Potilaan näkökulmasta potilasturvallisuus tarkoittaa sitä, että hän saa tarvitsemansa oikean hoidon, josta aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa. (STM 2009; Stakes 2006.) Potilasturvallisuus (patient safety) jaetaan kolmeen osaan (Kuvio 1). Hoidon turvallisuus jaetaan hoitomenetelmien turvallisuuteen ja hoitamisen turvallisuuteen. Toinen hoidon turvallisuus osio koostuu laitteiden turvallisuudesta sekä niiden käyttöturvallisuudesta. Lääkehoidon turvallisuus jaetaan lääke- ja lääkitysturvallisuuteen. (Helovuo ym. 2011, 13-14; STM 2009; Stakes 2006.) Vaaratapahtuma (patient safety incident) tai haittatapahtuma tarkoittaa potilaan turvallisuuden vaarantavaa tapahtumaa, joka aiheuttaa tai voi aiheuttaa haittaa potilaalle. Läheltä piti tapahtuma (near miss) olisi voinut aiheuttaa vaaraa potilaalle. Haitalta vältyttiin sattumalta tai siksi, että vaaratilanne havaittiin ja estettiin ajoissa. (Stakes 2006, 5-7.)

9 Vaaratapahtuman ilmoittamiseen voidaan käyttää erilaisia menetelmiä. HaiPro on potilasturvallisuutta vaarantavien tapahtumien raportointimenetelmä. Menetelmässä pyritään siihen, että ilmoittaminen vaaratapahtumasta olisi vaivatonta, anonyymiä, nopeaa ja syyllistämätöntä. Helppokäyttöisen ja järjestelmällisen raportointimenetelmän avulla voidaan hyödyntää vaaratapahtumista saatavat opit ja saadaan tietoa toimenpiteiden vaikutuksista ja varautumisen riittävyydestä. (Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos 2012.) Kuvio 1. Potilasturvallisuus (Stakes ja lääkehoidon kehittämiskeskus Rohto, 2006, 5.) Potilasturvallisuuteen liittyviä lakeja ovat Terveydenhuoltolaki (1326/2010) 8, Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992), Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994), Potilasvahinkolaki (585/1986), Lääkelaki (395/1987) sekä Laki terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista (629/2010) (Helovuo ym. 2011, 38-40).

10 Terveydenhuoltolaissa (1326/2010) 8 :ssä säädetään, että terveydenhuollon toiminnan tulee olla turvallista, laadukasta ja asianmukaisesti toteutettua sekä näyttöön perustuvaa. Terveydenhuollon yksikön on myös laadittava suunnitelma siitä, miten potilasturvallisuutta aiotaan toteuttaa. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) takaa, että potilaalla on oikeus laadukkaaseen hoitoon ja asialliseen kohteluun taustoistaan huolimatta. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) turvaa, että potilas saa hoitoa ammattitaitoiselta ja laillistetulta terveydenhuollon henkilöltä, joka ylläpitää ja edistää potilaan terveyttä, ehkäisee sairauksia sekä pyrkii lieventämään ja parantamaan sairauksia. Potilasvahinkolaki (585/1986) takaa, että potilas saa korvauksia hoidon yhteydessä sattuneista henkilövahingoista. Lääkelain (395/1987) tarkoituksena on edistää ja ylläpitää lääkkeiden käytön turvallisuutta. Laki terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista (629/2010) edellyttää, että potilaiden hoidossa käytettävät laitteet ja tarvikkeet ovat kunnossa ja niitä on turvallista käyttää. Yli-Villamon (2008) tutkimuksessa kuvaillaan sairaanhoitajien kokemuksia potilasturvallisuuden toteutumisesta sekä millaisia vaaratapahtumia päivystyspoliklinikalla oli tapahtunut ja miten niitä voisi ennaltaehkäistä. Tutkimuksen mukaan potilasturvallisuus koettiin tärkeäksi, mutta siitä ei kuitenkaan yhteisesti puhuttu. Sairaanhoitajien mukaan potilasturvallisuutta edistävä tekijä on asianmukainen hoito, johon kuuluu muun muassa potilaan tunnistaminen ja henkilöllisyyden tarkastaminen, suositusten ja ohjeiden mukaiset hoitomenetelmät, hoitoa koskevat lait sekä lääkehoitoon liittyvät asiat. Sairaanhoitajat kokivat potilasturvallisuuden vaarantuvan, jos työvoimana käytetään kokemattomia ja lyhytaikaisia sijaisia, jotka eivät tunne toimintatapoja ja ympäristöä. Potilasturvallisuutta edistäviä tekijöitä olivat haastateltavien mukaan päivystyspoliklinikalla hoitoon liittyvien toimenpiteiden ja perustaitojen ja -tietojen hallinta, koulutus hoidossa käytettäviin laitteisiin, laitteiden käytön osaaminen sekä kattava lääkehoidon osaaminen. (Yli-Villamo 2008, 30-31.)

11 Päivystyspotilaisiin kohdistuneet vaaratilanteet syntyivät hoitohenkilökunnan aiheuttamista vaaratilanteista, potilaiden aiheuttamista vaaratilanteista, tapaturmista, riittämättömistä hoitohenkilökuntaresursseista sekä turvattomasta hoitoympäristöstä. Tutkimustulosten mukaan lääkitysvirheisiin johtivat väärinkäsitykset, tiedon puute, väärä lääke, väärä antotapa, käsittelyvirheet, laimennusvirheet ja lääkemääräykset. (Yli-Villamo 2008, 36.) 2.2 Perehdytys työntekijän oikeutena Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa potilasturvallisuusstrategiassa (2009) edellytetään, että työntekijä saa työnantajalta asianmukaisen perehdytyksen ja koulutuksen tehtäviinsä. Perehdytyksellä tarkoitetaan sitä, kun uusi työtekijä saapuu uuteen työpaikkaan ja alkaa saada uusia sekä olennaisia tietoja hänen työstään, työyhteisöstään, organisaatiosta ja sen toimialasta. Perehdytys on osa koko työyhteisön strategiaa ja sen tulee olla yksilöllistä ja vuorovaikutteista. (Juholin 2008, 233-240.) Perehdytyksessä keskeistä on auttaa tulokkaita sopeutumaan uuteen ympäristöön, näin he oppivat löytämään oikeat välineet, tietävät mitä tehdä ja omaksuvat roolinsa organisaatiossa. Perehdytyksessä on tärkeää lisätä tietoutta organisaatiosta sääntöjen lisäksi myös terveys- ja turvallisuusmääräysten muodossa. (Torrington ym. 2004, 219-220.) Perehdytys on työlainsäädäntöön kirjattu velvoite ja yksikön esimies on yleensä vastuussa perehdyttämisestä. Huolellisella perehdytyksellä voi olla positiivinen vaikutus koko työyhteisöön. Perehdytykseen kannattaa laatia selkeä runko ja perehdytyksestä voi laatia materiaalia, jonka voi lähettää jo etukäteen uudelle työntekijälle luettavaksi. (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 2012.) Työturvallisuuslaki (738/2002) 14 velvoittaa työnantajaa antamaan työntekijälleen riittävät työpaikan haitta- ja vaaratiedot sekä huolehtimaan, että työntekijän ammatillinen osaaminen ja hänen aiempi työkokemuksensa huomioon ottaen perehdytetään riittävästi työhönsä, työpaikan olosuhteisiin,

12 työ- ja tuotantomenetelmiin, työssä käytettäviin työvälineisiin ja niiden oikeaan käyttöön sekä turvallisiin työskentelytapoihin. 2.3 Perehdytyksen kehittäminen ja suunnittelu Perehdytystä on kehitetty erilaisissa hankkeissa. Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä järjestettiin perehdyttämisen kehittämishanke vuosina 2004-2006. Hankkeen tarkoituksena oli tuottaa perehdytysohjelma uusille työntekijöille sekä koko henkilöstölle yhtenäistä perehdytysmateriaalia. Hankkeessa selvitettiin myös henkilökunnan näkemyksiä ja kokemuksia perehdytyksen sisällöstä. (Ruoranen 2007, 8, 12.) Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä tehtiin neljälle toimialueelle henkilöstökysely vuonna 2004. Kyselyn mukaan perehdytysmateriaalin ajantasaisuus, kattavuus ja päivitysten ajantasaisuus vaihtelivat suuresti. Aina ei nimetty perehdyttäjää ja työvuoroja ei suunniteltu perehdytystä tukevaksi. Perehdytys oli useasti työntekijän omalla vastuulla. Esteitä hyvälle perehdyttämiselle olivat muun muassa perehtymisen tavoitteiden asettamisen ja arvioinnin puuttuminen, puutteellinen materiaali sekä sen saatavuusongelmat ja riittämätön aika. Perehdytyksestä vastaaville ja esimiehille tehdyn kyselyn mukaan yksiköiden perehdytyssivujen materiaalin tulisi sisältää toimintamenetelmiä, potilaiden hoito-ohjeita ja hoitoketjuja sekä asioita, jotka kuvaavat yhteistyötä, hoitomenetelmiä ja tutkimus- ja hoitomalleja. (Hyvärinen ym. 2008, 1-16.) Tuloksena oli toive selkeästä ja päivitetystä nettisivustosta, jossa olisi kuvattuna organisaatiorakenne, keskeisissä tehtävissä työskentelevien yhteystiedot ja asiat, joista kyseiset henkilöt vastaavat. Lisäksi toivottiin, että asiat olisivat helposti löydettävissä. Myös turvallisuusasioihin toivottiin kiinnitettävän huomiota. Tämän hankkeen seurauksena Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin saatiin suositus perehdytysohjelmasta ja yhtenäinen, järjestelmällinen perehdytysmateriaali. (Ruoranen 2007, 8, 12.)

13 Yli-Villamon (2008) tutkimuksessa systemaattinen perehdyttäminen koettiin vaaratilanteita ennaltaehkäiseväksi, päivystyspoliklinikan oma wwwselainpohjainen oppimisympäristö koettiin erittäin positiivisena materiaali- ja tietopankkina. Tutkimuksessa yhdeksi puutteeksi koettiin liian lyhyt sekä riittämätön perehdytys. (Yli-Villamo 2008, 30-31.) Lahden (2007) kyselytutkimukseen vastanneista kaksi kolmesta oli sitä mieltä, että perehdytyksen sisältö vastasi hyvin työn sisältöä. Työyksikön toimintatavat opittiin nopeasti ja osaston toimintatavat tuotiin hyvin esille perehdytyksessä. Kyselyn mukaan sairaanhoitajista (n=100) puolet koki, ettei työhön tullessa esitelty organisaatiota, strategiaa, työpaikkademokratia- ja työsuojeluasioita. Kolmannekselle vastaajista ei ollut kerrottu työhön liittyvistä laeista ja asetuksista. (Lahti 2007, 34-40.) Verkkopohjaisen perehdytysohjelman suunnittelua ja käyttöönottoa on tarkasteltu sairaanhoitajaliiton julkaisussa Verkkopohjainen portaali sairaanhoitajan perehdyttämisen menetelmänä (2006). Perehdytyksestä on muodostumassa merkittävä tekijä, koska organisaatioissa tapahtuu muutoksia ja henkilökunta vaihtuu välillä nopeastikin. Tällöin tarvitaan tehokasta, joustavaa ja taloudellista perehdytystä. Tietokonepohjaista perehdytystä voidaan käyttää ajasta ja paikasta riippumatta, tarvitaan vain tietoteknisiä taitoja ja riittävästi koneita. Keski-Suomen sairaanhoitopiirin intranetissä on runsaasti organisaation sisäistä ja ulkoista perehdytystä, mutta vähän tietoa toimialueesta, työyksiköistä ja tehtäväkohtaisesta perehdytyksestä. Perehdytysportaalia on helpompi pitää ajan tasalla kuin paperiversiota. Verkkopohjainen portaali on nykyaikainen ja hyvällä ja suunnitelmallisella ohjauksella yksilöllistä oppimista tukeva perehtymisen väline. (Peltokoski & Perttunen, 2006. 131-139.) Sairaanhoitajaliiton julkaisussa Verkko-oppimisella virtaa tehohoidon perehdyttämiseen (2006) kuvataan verkko-oppimisympäristön rakentamista Tampereen yliopistollisen sairaalan teho-osastolle. Julkaisussa käytettävyys,

14 luotettavuus ja ajantasaisuus olivat perehdyttämissivuston teknisen suunnittelun kriteereinä. Tämän lisäksi selkeys, monipuolisuus, vuorovaikutteisuus, selkeä ulkoasu ja sisältö sekä hyvät linkit kuuluivat hyvän verkko-oppimisympäristön ominaisuuksiin. (Rantalainen ym. 2006, 141-150.)

15 3 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, miten potilasturvallisuus huomioidaan hoitohenkilökunnan perehdytyksessä ja mitä perehdytyksessä tulee jatkossa ottaa huomioon potilasturvallisuuden näkökulmasta. Tavoitteena on tuottaa tietoa perehdytyksen kehittämisen pohjaksi. Tutkimusongelmat ovat: 1. Miten potilasturvallisuus näkyy hoitohenkilökunnan perehdytyksessä Pöytyän terveyskeskuksessa tällä hetkellä? 2. Mitä asioita perehdytyksessä tulee ottaa esille potilasturvallisuuden näkökulmasta?

16 4 OPINNÄYTETYÖN EMPIIRINEN TOTEUTTAMINEN 4.1 Tutkimusmenetelmä Tutkimustiedoista tehdään johtopäätöksiä, jotka vaikuttavat ihmisten elämään ja siksi on hyvin tärkeää tehdä tutkimus tunnustetuilla ja oikeaksi todetuilla menetelmillä (Ryynänen & Myllykangas 2000, 77). Haastattelu sopii tutkimusmenetelmäksi, kun halutaan tarkastella haastateltavan henkilön omia kokemuksia. Haastattelua käytetään myös, kun halutaan syventää tietoa jostakin asiasta. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 35, 61.) Ryhmähaastattelu on kohdennettu usealle haastateltavalle samaan aikaan ja sen tavoite on saada aikaan ryhmäkeskustelu tutkijan antamasta aiheesta tai teemoista. Ryhmähaastattelun avulla voidaan saada tietoa enemmän, koska tilanteessa on mukana useampi henkilö, jotka voivat yhdessä tuoda esille ajatuksia, kokemuksia ja samalla myös tukea ja rohkaista toinen toisiaan antamaan omat mielipiteensä. (Eskola & Suoranta 2008, 94-95.) Haastatteluun osallistuvien valinnan kriteerinä pidetään samankaltaisuutta tutkittavan asian suhteen, mutta ei osallistuvien mielipiteiden suhteen (Jokinen & Koskinen 2001, 307). Oikea haastattelutekniikka on haasteellista. Olennaista haastateltaessa on esittää kysymyksiä, jotka ovat turvallisia, eivätkä tunnu uhkaavilta haastateltavista. (Hollway & Jefferson 2002, 30.) Teemahaastattelu on puolistrukturoitu haastattelumenetelmä. Puolistrukturoidulle haastattelulle on ominaista, että jokin haastattelun näkökohta on lyöty lukkoon, mutta ei kuitenkaan kaikkia. Teemahaastattelussa haastattelu kohdennetaan tiettyihin aihepiireihin ja ominaista teemahaastattelulle on se, että haastateltavat ovat kokeneet tilanteen, josta haastattelu pidetään. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 47 48.) Teemahaastattelussa korostuvat kokemukset tilanteesta, jota tutkitaan sekä kyky ja halukkuus keskustella aiheesta.

17 Haastattelusta saatu tieto on aina sidoksissa siihen tutkimusympäristöön, josta tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita. (Kylmä & Juvakka 2007, 79 80.) Ryhmähaastattelulla on erityinen tarkoitus ja erityiset osallistujaroolit, haastattelija on tietämätön osapuoli, kun taas haastateltavalla on tieto asiasta. Haastatteluun ryhdytään tutkijan aloitteesta ja tutkija myös ohjaa tai vähintäänkin suuntaa keskustelua tiettyihin puheenaiheisiin. (Ruusuvuori & Tiittula 2005, 22.) Tässä opinnäytetyössä käytettiin tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua ja aineisto kerättiin ryhmähaastattelulla. Teemahaastattelurunko (liite 3) muodostui perehdyttämisen kokemuksista yleisesti, potilasturvallisuuteen liittyvän perehdyttämisen ja sen kehittämisen teema-alueista. 4.2 Tutkimusaineiston keruu ja analysointi Opinnäytetyössä haastateltiin Pöytyän terveyskeskuksen henkilökuntaa (n=4), jotka kuuluvat moniammatilliseen Potu-tiimiin. Tiimi muodostuu Potilasturvallisuudella laatua -hankkeessa mukana olevista työntekijöistä. Ryhmähaastattelun kohderyhmäksi valittiin Potu-tiimin jäseniä, koska he pystyivät antamaan tietoa monen eri ammattiryhmän näkökulmasta sekä työyhteisön kokemuksista ja koska potilasturvallisuus aiheena oli heille jo hankkeen tiimoilta ennestään tuttu. Saatekirje (liite 1) ja suostumuslomake (liite 2) toimitettiin haastateltaville postitse etukäteen toukokuussa ja kaikille sopivan haastatteluajan sopimiseksi otettiin yhteyttä sähköpostitse Pöytyän vuodeosaston sairaanhoitajaan. Aineiston analyysin tarkoituksena on aineiston tiivistäminen lyhyeksi kuvaukseksi tutkimuksen sisällöstä. Analyysin myötä aineisto muuttuu haastatteluaineistosta tutkittavan ongelman kattavaksi ja informatiiviseksi kuvaukseksi. (Kylmä & Juvakka 2007, 66.)

18 Sisällönanalyysissä edetään vaiheittain, jotta pystytään luomaan järjestelmällinen runko tutkimuksen raportille. Teemoja pidetään yhtenä tapana jäsentää asioita ja näiden teemojen avulla lähdetään analyysissä liikkeelle. (Eskola & Suoranta 2008, 149-151.) Aineistosta alleviivataan tutkimusongelmien kannalta olennaiset ilmaukset ja sen jälkeen ne tiivistetään lyhyempään muotoon. Haastattelu aineiston ryhmittelyssä tekstistä etsitään samankaltaisia tai eroavia ilmaisuja, nämä ilmaisut yhdistetään, jonka jälkeen kullekin ryhmälle annetaan sen sisältöä kuvaava nimi. Tällä tavalla luokittelulla saadaan aineisto tiiviimmäksi. Sisällönanalyysin viimeisessä vaiheessa aineistosta poimitaan tutkimuksen kannalta kaikkein olennaisin tieto ja sen pohjalta muodostetaan teoreettisia käsitteitä. Vastaus tutkimusongelmiin saadaan yhdistelemällä käsitteitä. Kaikkiin sisällönanalyysin vaiheisiin kuuluu myös se, että tutkija pyrkii ymmärtämään tutkittavia henkilöitä heidän omasta näkökulmastaan. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 109 113.) Opinnäytetyöntekijöitä oli kolme. Teemahaastattelun suoritti kaksi opinnäytetyöntekijää ja haastattelu kesti puolitoista tuntia. Kolmas opinnäytetyöntekijä litteroi tekstin. Tällä työnjaolla säästettiin aikaa ja toisaalta saatiin litteroijaksi ulkopuolinen, ei haastattelussa fyysisesti paikalla ollut henkilö. Sisällönanalyysi aloitettiin haastatteluaineiston käsittelyllä. Nauhoitetut haastattelut kuunneltiin ja kirjoitettiin auki sana sanalta. Litteroitua aineistoa tuli 20 sivua. Kun ryhmähaastattelu oli litteroitu kirjalliseen muotoon, jokainen opinnäytetyöntekijä luki haastatteluaineiston useampaan kertaan ja alleviivasi tutkimusongelmien kannalta oleellisimmat ilmaisut. Alleviivauksessa käytettiin eri värejä viittaamaan eri tutkimusongelmiin. Tutkimuksessa oli kaksi tutkimusongelmaa, joihin haettiin vastauksia, joten ilmausten alleviivauksissa käytettiin tässä vaiheessa kahta eri väriä.

19 Myöhemmin haettiin vielä yleisiä ilmauksia, jotka eivät kuuluneet tutkimusongelmiin, mutta olivat kuitenkin olennaista tietoa haastattelusta. Yleisten tietojen etsimiseen käytettiin vielä kolmatta väriä. Tekstistä alleviivatut ilmaukset pelkistettiin, listattiin ja eroteltiin kahden eri tutkimusongelman mukaan. Aineisto käsiteltiin tutkimusongelma kerrallaan eli kahdessa erässä. Kunkin tutkimusongelman aineiston analysointi aloitettiin etsimällä pelkistetyistä ilmauksista samankaltaisia ja toisistaan poikkeavia ilmauksia. Ilmaukset yhdistettiin ja niistä muodostettiin alaluokkia. Tämän jälkeen alaluokat yhdistettiin yläluokiksi, minkä jälkeen yläluokat yhdistettiin vielä pääluokiksi. Seuraavalla sivulla olevassa taulukossa 1 on esitetty luokitteluprosessi yhden alkuperäisilmaisun osalta.

20 ALKUPERÄINEN ILMAISU PELKISTETTY ILMAISU ALALUOKKA YLÄLUOKKA PÄÄLUOKKA On kehoitettu kehoitettu tarkastamaan et on tarkastamaan, että oikeen ihmisen on oikean ihmisen paperit. paperit Oikeelle ihmiselle ne lääkkeet. tunnistus POTILAS- TURVAL-LISUUS (Hairpro] niin sanottuna aloittelu asteella meillä vielä, Haipro on vasta otettu käyttöön. Tulee käytön Lääkitysturvallisuus HOITO- HENKILÖ- et harjoittelu et kyl varmaan sit ku tulee rohkeutta ni sitä huomataan sit, ku tule tutummaksi ni myötä tutummaksi. POTILAS- TURVALLISUUS KUNNAN PEREHDYTYK- SESSÄ varmaan tulee vähän yleisempään TÄLLÄ käyttöön HETKELLÄ Lääkelistois tarkistus semmosii niinko potilasturvallisuuteen liittyvii virheit voi tapahtua Suosittelen aina ottamaan uudet tulosteet kuitenkin [Marevan lääkitys] tarkistus tarkkaavaisuus ja Taulukko 1. esimerkki aineiston luokittelusta.

21 5 TUTKIMUSTULOKSET Tulokset esitetään kahteen tutkimusongelmaan pohjautuvaa teema-aluetta apuna käyttäen. Teema-alueet ovat potilasturvallisuuden näkyvyys hoitohenkilökunnan perehdytyksessä sekä perehdytyksen tarve potilasturvallisuuden näkökulmasta. Mukana on suoria lainauksia haastateltavien puheista, jotta lukijan on helpompi luoda kuva haastateltavien kokemuksista. Suorat lainaukset on merkitty kursiivilla kirjasinmallilla sekä lainausmerkein. 5.1 Potilasturvallisuus hoitohenkilökunnan perehdytyksessä tällä hetkellä Pöytyän terveyskeskuksen toimipisteissä ei ollut tiettyä henkilöä, joka olisi vastannut perehdytyksestä. Perehdyttäjänä uudelle työntekijälle toimii se, kuka tietää, ehtii ja on työvuorossa. Pyrkimyksenä on, että uusi työntekijä voisi olla alkuun ylimääräisenä työvuorossa, mutta tähän ei ole aina mahdollisuutta. Jossain tilanteessa perehdytys ei toteudu lainkaan. Kuka ehtii [perehdyttää] ja kenel se sopii siihen kohtaan. Ja kuka tietää siitä, mihin se toinen just tulee, niinku kuka tietää siitä eniten ni, tietyst aina pyritään valitseen. Yleensä ni tulee suoraan vahvuutena, ainakin meille. Ni siin ei kyl kauaa sit kyl sitä perehdytyst, et yleiset asiat, tehdään hommat ja katotaan iltapäivällä sitte. Ei oo minkään näköstä perehdytystä.

22 Työyhteisössä perehdytystä ei automaattisesti pidetä työhön kuuluvana osana. Uudella työntekijällä on myös vastuu omasta perehdyttämisestä ja sen onnistumisesta. Sitä ei pidetä ehkä sellasena niin tekemisenä sitä perehdytystä. Jollei se perehdytettävä kysy niinku mittää, ni tulee semmonen olo, et onk se edes kiinnostunu. Sillai aattelee et molemmilla on yhtälailla vastuu siit tilanteesta. Perehdytykseen varattu aika on riittämätön tai sitä ei ole ollenkaan. Usein perehdytystä annetaan muun työn ohessa. Ja sit tietyst on niit tilanteit, et aina ei oo ees aikaa siihen [perehdytykseen]. Sä et ehdi edes näyttää paikkoi sille. Ihannehan olis, et sais rauhassa perehdyttää. Sijaisiksi pyritään ottamaan työntekijöitä, jotka ovat olleet jo aikaisemminkin ja työt ovat tuttuja. Pyritään ottaa vanhoi sijaisii, jotka jo muutenkin, niin ne tietää jo ennestään vanhoi asioi ja näin. Mut tilanteet on erilaisii. Hoitajien tehtävänkuvaukset sekä potilaiden kotiutukseen ja tulotilanteisiin liittyvät materiaalit ovat kirjattuna. Rokotusohjelmat pidetään ajan tasalla. Ajantasaista perehdytysohjelmaa tai suunnitelmallista perehdytyksen asialistaa tai aikataulua ei ole käytössä..vaan just noi perushoitajien ja sairaanhoitajien tehtäväkuvaukset ja nämä kaikki ja tällasii kotiutuksii ja tulotilanteisiin liittyvät asiat kyl ne on niin ku päivitettynä siäl kansios.

23 Rokotusohjelmat muuttuu ja ne on aina oltava ajan tasalla ne listat. Perehdytyksessä kiinnitetään huomiota potilasturvallisuuteen liittyviin asioihin. Näitä asioita ovat potilaan hoitoturvallisuuteen, lääkitysturvallisuuteen, turvalliseen liikkumiseen, laitteiden ja apuvälineiden turvallisuuteen sekä paloturvallisuuteen. Perehdytysmateriaalissa ei ole erillistä mainintaa potilasturvallisuudesta. Ei oo täl hetkel niinku mitään, niinku siis erillist mainintaa potilasturvallisuudesta. Hoitoturvallisuuden varmistamiseksi terveyskeskuksessa korostetaan potilaan tunnistamista niin tulovaiheessa muun muassa rannekkeella, kuin myös pitkäaikaisilla potilailla tarkistamalla henkilötiedot. Uusia työntekijöitä kehotetaan olemaan tarkkaavaisia ja varmistamaan henkilöllisyys. Siit tulotilanteest, et täytyy se ranneke laittaa. On kehotettu tarkastamaan et on oikeen ihmisen paperit. Laiteturvallisuuteen kuuluu potilaan apuvälineiden turvallisuus. Jokaiselle potilaalle katsotaan sopiva apuväline. Vuodepotilaiden turvallisuudesta huolehditaan esimerkiksi nostamalla vuoteen laidat ylös. Osastolla olevien potilaiden turvallista liikkumista huomioidaan korostamalla kenkien käyttöä. Jos tulee uus [potilas], niin pitää kattoo, et mikä on sopiva apuväline.muistaa laittaa laidat ylös...korostetaan sitä, et on kengät jalassa potilailla. Lääkitysturvallisuus toteutuu, potilaan tunnistamisen ohella, lääkityksen huolellisella tarkistuksella ja hoitajien tarkkaavaisuudella. Haipron käyttöönotto lisää osaltaan lääkitysturvallisuutta. Haipro on otettu käyttöön vasta hiljattain ja