NAANTALI N SUOVUOREN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYKSEN TÄYDENNYS Pihapiirin kalliolla esiintyy perinnebiotoopin indikaattorilajeista plus-lajina ruoholaukka Suomen Luontotieto Oy 17/2010 Jyrki Oja, Satu Oja
Sisältö 1. Johdanto... 3 2. Aineisto ja menetelmät... 3 3. Tutkimusalue... 3 4. Tulokset... 3 5. Pesimälinnusto... 7 5.1 Tulokset... 7 6. Liito-orava selvitys... 7 6.1 Johdanto... 7 6.2 Käytetyt menetelmät... 7 6.3. Tulokset... 7 7. Yhteenveto... 8 8. Lähteet ja kirjallisuus... 8 Liite... 9 2
1. Johdanto Naantalin kaupungin ympäristötoimi tilasi Suomen Luontotieto Oy:ltä kesäkuussa 2010 Naantalin Suovuoren asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvityksen täydennyksen. Suomen Luontotieto Oy on tehnyt alueelta luontoarvojen perusselvityksen syyskuussa 2009, mutta kasvukauden ollessa silloin jo ohi monen lajin kohdalla, on nyt tehdyn selvityksen tarkoitus täydentää aikaisempaa mahdollisten uusien kasvilajien sekä muiden mahdollisten esiin tulevien luontoarvojen osalta. Silloin tehdyssä selvityksessä mm. ketolajisto jäi vähäiseksi. Maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttävää selvitystä käytetään alueen maankäytön suunnittelussa tausta-aineistona. 2. Aineisto ja menetelmät Inventointialueelta selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat kohteet (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Koko inventointialue käytiin systemaattisesti läpi jalkaisin. Nyt tehdyssä inventoinnissa keskityttiin vaateliaamman putkilokasvilajiston ja muiden mahdollisten luontoarvojen selvittämiseen kasvukaudella sekä etsittiin uhanalaislajistoa myös muista eliöryhmistä (mm. kääpäsienet, puiden runkojen ja kallioseinämien epifyyttilajit). Samanaikaisesti selvitettiin alueen pesimälinnusto mahdollisen vaateliaamman ja uhanalaisen lajiston osalta. Maastotöistä vastasivat ja raportin kirjoittivat FM, biologi Jyrki Oja ja Satu Oja Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (Tmi Eija Rauhala). 3. Tutkimusalue Suovuoren asemakaava-alue sijaitsee Naantalin kaupungin pohjoispuolella Suovuoren asuinalueella. Kasvimaantieteellisesti alue sijaitsee hemiboreaalisella vyöhykkeellä, jolle ovat ominaisia mm. jalopuulehdot. Inventointialue on itä- ja eteläosiltaan kallioista metsämaastoa ja avokalliota on niukasti. Länsiosiltaan alue on pääosin rehevöitynyttä niittyä, alueen keskiosassa on vanha maatilakiinteistö pihapiireineen ja hieman pohjoisempana on vanha urheilukenttäalue, jota käytetään lähinnä maa-aineksen läjitykseen. Alueella ei ole kasvillisuusvyöhykkeelle ominaisia jalopuulehtoja. Alueen kalliot ovat hyvin sammalpeitteisiä eikä varsinaisia kallioketoja esiinny muualla kuin inventointialueen keskiosassa aivan niityn laidalla sekä pieni kallioketolaikku aivan talon pihapiirissä. 4. Tulokset Alue käytiin systemaattisesti läpi kävellen. Alueelta haettiin arkeofyytteihin eli muinaistulokkaisiin, perinnebiotooppeihin kuuluvia lajeja sekä inventoitiin mahdollinen vaateliaampi lajisto ja muut luontoarvot. Nyt tehdyssä selvityksessä on myös kiinnitetty huomiota nk. tulokaskasveihin eli lajeihin, jotka valtaavat kasvutilaa ja leviävät helposti luontoon vallaten tilaa alkuperäisiltä kasvilajeilta. Kaava-alueella käytetty lohkonumerointi ei ole sama kuin syksyllä 2009 tehdyssä selvityksessä. 3
Lohko 1 Entinen urheilukenttä ja sen ympäristöä Alueella on sepelöity kenttä, jota käytetään tällä hetkellä maanläjityspaikkana. Kentän eteläreunalla on varttunut kuusiaita. Alueen putkilokasvilajisto on hyvin kulttuurivaltaista ja siihen kuuluu mm. puna-apila (Trifolium pratense), alsikeapila (Trifolium hybridum), piharatamo (Plantago major), peltosaunio (Tripleurospermuminodorum), valkomesikkä (Melilotus albus) sekä rohtomesikkä (Melilotus officinalis). Muusta lajistosta mainittakoon kentällä esiintyvä rikkakasvina tunnettu pihatatar (Polygonum avigulare) sekä kuusiaidan katveessa esiintyvä kalliokielo (Polygonatum odoratum). Pensaskerroksen lajistossa esiintyvä kurtturuusu (Rosa rugosa) on tulokaskasvina ongelmallinen, sillä se leviää helposti ja peittää alleen alkuperäistä kasvillisuutta. Vierasperäisten lajien leviäminen luontoon tulisi estää mahdollisimman tehokkaasti, sillä se on pahin uhka luonnon monimuotoisuudelle. Lohkon 2 Pienialainen kallioketo Kentän ja niityn väliin jää entinen talonpaikka. Alueen keskiosassa on pieni kalliokumpare, jossa on rehevöitynyt kallioketo. Varsinais-Suomessa on eniten ketoja ja kallioketoja verrattuna muualle Suomeen. Kedot ovat pinta-alaltaan usein hyvin pienialaisia ja esiintyvät hajanaisina laikkuina muun kasvillisuuden joukossa. Myös tällä lohkolla oleva kallioketo on pienialainen. Kedon lajistoon kuuluu mäkitervakko (Viscaria vulgaris), nurminata (Festuca pratensis), poimulehti sp. (Alchemilla sp.), heinätähtimö (Stellaria graminea), huopakeltano (Pilosella officinarum), nurmitädyke (Veronica chamaedrys), pukinjuuri (Pimpinella saxifraga), nurmihärkki (Cerastium fontanum), polvipuntarpää (Alopecurus geniculatus), nurmipuntarpää (Alopecurus pratensis), vadelma (Rubus idaea), särmäkuisma (Hypericum maculatum), rätvänä (Potentilla erecta), hevonhierakka (Rumex longifolius), voikukka (Taraxacum officinale), (rohtotädyke (Veronica officinalis), siankärsämö (Achillea millefolium), ahosuolaheinä (Rumex acetosella), ahomansikka (Fragaria vesca), ketohanhikki (Potentilla anserina), keltamaksaruoho (Sedum acre), niittynätkelmä (Lathyrus pratensis), hiirenvirna (Vicia cracca), aitovirna (Vicia sepium), harakankello (Campanula patula) sekä kissankello (Campanula rotundifolia). Hieman vaateliaammasta lajistosta mainittakoon sikoangervo (Filipendula ulmaris) sekä niittymaarianheinä (Hierochloë alpina). Perinnebiotoopeilla on nk. osoittajalajeja eli plus- ja miinus-lajeja, joilla voidaan arvioida perinteisen maankäytön päättymisestä kulunutta aikaa. Miinus-lajit peittävät alleen heikommat lajit eli sellaiset perinnebiotooppien plus-lajit, jotka vaativat paljon valoa ja vähän ravinteita ja kukkivat yleensä värikkäästi. Näiden huomionarvoisten perinnebiotooppien perusteella voidaan arvioida kannattaako jonkin alueen ennallistaminen. Nyt inventoidulla umpeenkasvaneella ketoalueella ovat plus-lajeina kissankello ja sikoangervo. Miinus-lajeina ovat sen sijaan nurmipuntarpää, nurminata, vadelma, hevonhierakka, siankärsämö ja voikukka. Miinus-lajien runsaus osoittaa, että poistamattoman kasvimassan vuoksi kedolle on kerääntynyt ravinteita. Miinus-lajien poistaminen ei ole helppoa, sillä ne lisääntyvät sekä siemenistä että maavartensa avulla. Arkeofyyteistä eli muinaistulokkaista lohkolla 2 esiintyy sikoangervo (Filipendula ulmaris) 4
Suomen Luontotieto Oy Lohko 3 Koko alue on rehevöitynyttä niittyä, joka on ollut ennen peltona. Alueen itäreunalla on entinen urheilukenttä. Alue jatkuu samanlaisena pihapiiriin asti. Putkilokasvilajistoon kuuluu mm. päivänkakkara (Leucanthemum vulgare), nurmipuntarpää (Alopecurus pratensis), timotei (Phleum pratense), niittyleinikki (Ranunculus acris), puna-apila, valkoapila (Trifolium repens), alsikeapila, poimuhierakka (Rumex crispus),hevonhierakka, timotei (Phleum pratense), nurmilauha (Deschampsia cespitosa), voikukka, harakankello, niittynurmikka (Poa pratensis), kylänurmikka (Poa annua), niittysuolaheinä (Rumex acetosa), koiranputki (Anthriscus sylvestris), pujo (Artemisia vulgaris), nokkonen(urtica dioica), pelto-ohdake (Cirsium arvense) ja nurminata. Muusta lajistosta mainittakoon niittymaarianheinä, jonka kumariinin tuoksun haistaa ohikulkiessa. Valtaosa niityn lajistosta on ns. miinus-lajistoa, mikä kertoo suoraan niityn rehevöitymisestä. Alueella ei esiinny plus-lajeja eikä kohdetta ole järkevää ennallistaa. Lohko 4 Alueen kalliot ovat puustoisia ja osin hoidettu pihapiirinä. Kalliot ovat puustoisia ja sammalpeitteisiä eikä varsinaisia kallioketoja alueella esiinny. Kohteen puusto muodostuu männyistä, haavoista, pihlajista sekä kookkaista vaahteroista. Aluskasvillisuuden lajistoon kuuluu puolukka (Vaccinium vitis-idaea), mustikka (Vaccinium myrtillus) sekä metsälauha (Deschampsia flexuosa). Muusta lajistosta mainittakoon kultapiisku (Solidago vigaurea) sekä ahosuolaheinä. Alueella esiintyy melko laaja jättipalsami (Impatiens glandulifera) kasvusto. Jättipalsami kuuluu samaan voimakaskasvuiseen tulokaslajiin kuin kurtturuusu ja sen leviäminen luontoon tulisi estää. Jättipalsamin leviämistä helpottaa sen luontaisten vihollisten puuttuminen. Lohko 5 Kohteella on melko korkea, puustoinen kallioalue. Alue rajautuu ulkoilupolkuun sekä pihapiiriin. Puusto koostuu männyistä (Pinus sylvestris), hieskoivuista (Betula pubescens) sekä muutamista rauduskoivuista (Betula pendula). Aluspuustossa esiintyy nuoria mäntyjä, pihlajaa (Sorbus aucuparia) sekä hieskoivua. Alueen puusto on eteläosassa huomattavasti pohjoisosaa tiheämpää. Alueella on myös muutama maakelo. Metsätyyppi kohteella vaihtelee pohjoisosan kuivasta puolukkatyypin kankaasta eteläosan tuoreeseen mustikkatyypin kankaaseen. Kallioketoja alueella ei esiinny. Aluskasvillisuuden valtalajisto on hyvin tavanomaista kuten Lohkon 3 rehevöitynyttä niittyä 5
Suomen Luontotieto Oy mustikkaa, puolukkaa, kanervaa (Calluna vulgaris), sanajalkaa sekä metsälauhaa. Muutamin paikoin esiintyy melko runsaasti kallioimarretta (Polypodium vulgare). Alueella on muutama tammen (Quercus robur) taimi, mutta mitat täyttäviä tammia ei kohteella ole. Alue jatkuu harvapuustoisena havumetsänä ja alueen poikki kulkee tie. Pensaskerroksen lajistoon näillä kohdin kuuluu muutamia katajia. Aluskasvillisuuden putkilokasvilajisto on tavanomaista havumetsien peruslajistoa. Myös näillä kohdin alueen kalliokumpareet ovat sammalpeitteiset eikä avokallioita kohteella ole. Lohko 6 Vanha ratsutila Kohteella on entinen tila ulkorakennuksineen. Alue on paikoin rehevöitynyt ja jättipalsami on valtaamassa pihapiiriä. Tallin ja talon väliin jäävän entisen hoidetun nurmikon lajistoon kuuluu, jättipalsami, kylänurmikka, niittynurmikka, ahosuolaheinä, puna-apila, nurmipuntarpää, koiranvehnä, voikukka, nurmirölli (Agrostis capillaris), piharatamo (Plantago major), pujo, koiranputki, leskenlehti (Tussilago farfara), poimuhierakka, peltosaunio (Tripleurospermum inodorum), alsikeapila, siankärsämö, timotei sekä niittyleinikki. Talon takana niityn puoleisella reunalla on pienialainen kallio sekä entinen niitty. Varsinaista kallioketoa kohteella ei esiinny, sillä alue on rehevöitynyt. Pihan lajistoon kuuluu ahosuolaheinä, nurmilauha, kylänurmikka, ojakärsämö, pukinjuuri, metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum), kylänurmikka, niittynurmikka, pujo, nokkonen, valkoapila, puna-apila, peltosaunio (Tripleurospermum inodorum), nurmilauha, nurmipuntarpää, voikukka, leskenlehti (Tussilago farfara), piharatamo (Plantago major), niittysuolaheinä, koiranputki, poimuhierakka, juolavehnä, nurmihärkki, rätvänä, keltamaksaruoho, harakankello ja tarha-alpi (Lysimachia punctata). Kalliokedon lajistosta mainittakoon ruoholaukka (Allium schoenoprasum). Pihan itäreunalla olevan saunarakennuksen edessä olevassa rinteessä kasvaa laajakasvustoinen idänukonputki (Heracleum sphondylium). Suurikasvuista idänukonputkea ei tule sekoittaa jättiputkeen, jota alueella ei esiinny. Alueen perinnebiotooppien plus-lajeista kohteella esiintyy ainoastaan ruoholaukka. Umpeenkasvaneella niityllä ja pihamaalla vallitsevina ovat pääosin miinus-lajit kuten koiranputki, nurmipuntarpää, valkoapila, hevonhierakka, nokkonen, voikukka, niittynurmikka ja nurminata jotka valtaavat kasvutilaa koko entisellä pihapiirillä. Pihan pensaslajistoon kuuluu runsaasti terttuseljaa (Sambucus racemosa). Pihapiirin jaloista lehtipuista mainittakoon vaahtera (Acer platanoides). Yleiskuva lohkolta 5 6
5. Pesimälinnusto Koko kaava-alueelta ei tehty kaikkia lajeja koskevaa pesimälinnustoselvitystä, mutta mahdollinen vaateliaampi tai uhanalainen pesimälajisto selvitettiin kahden käyntikerran kartoituslaskentamenetelmällä (Koskimies 1998). Selvityksessä etsittiin systemaattisesti EU:n lintudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY) liitteen I pesimälajeja ja kansallisessa uhanalaisselvityksessä (Rassi ym. 2001) mainittuja pesimälajeja koko kaava-alueelta. Koska inventoinnin tarkoituksena oli selvittää mahdollisen uhanalaisen tai vähälukuisen linnuston esiintyminen, ei peruslinnustoa huomioitu laskennoissa. Linnuston tiheyttä ei myöskään laskettu. 5.1 Tulokset Vaateliaamman ja uhanalaisen pesimälajiston esiintyminen arvioitiin alueella ympäristön perusteella. Inventointialueen ympäristö on rakennettua eikä kohteella muutenkaan ole kolopuita tai vanhan metsän kuvioita. Kololinnut sekä vanhojen metsien lajit puuttuvat kohteelta kokonaan. Pesimälinnusto on tyypillistä havumetsien ja asutuksen reunamien peruslajistoa. EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeja ei alueella pesi. 6. Liito-orava selvitys 6.1 Johdanto Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym.2001) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 % (mm Hanski 1998) ). Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana. 6.2 Käytetyt menetelmät Liito-oravainventointi suoritettiin jätöshavainnointia käyttäen ja lisäksi kaava-alueelta etsittiin sopivia kolopuita, joissa liito-oravat pesivät ja joita ne käyttävät päivälepopaikkoinaan. Inventointi suoritettiin kesäkuussa 2010. Liito-oravaesiintymien etsintä on helpointa ja samalla tarkinta kevättalvella, jolloin reviirillään oleskelevien liito-oravien jätökset kertyvät sulavan lumen pinnalle helposti havaittaviksi jätöskasoiksi. Keski- ja loppukesän umpeutuneen kasvillisuuden keskeltä jätösten löytyminen saattaa olla erittäin hankalaa. Lisäksi jätökset hajoavat kesällä varsin nopeasti ja liito-oravat liikkuvat talveen verrattuna laajemmalla alueella. Tutkimusalue kuljettiin systemaattisesti läpi jalkaisin ja kaikkien suurimpien puiden tyvet sekä linnunpönttöjen aluset tarkastettiin jätösten löytämiseksi. 6.3. Tulokset Nyt tehdyssä selvityksessä ei edelleenkään löytynyt merkkejä liito-oravan esiintymisestä alueella eikä aluetta voi ympäristötyypin perusteella pitää edes mahdollisena liito-oravan elinympäristönä. Alueella on niukasti lajille sopivia ruokailupuita eikä kohteella ole kolopuita tarpeeksi lajin pesä- ja päivälepokoloiksi. Alue on melko harvapuustoista, joten suojapuut kuten suuret kuuset puuttuvat lähes kokonaan. Kohdetta ei voi pitää liito-oravalle soveltuvana elinympäristönä. 7
7. Yhteenveto Suunnitellulla kaava-alueella ei esiinny luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia suojeltavia luontotyyppejä, Metsälain 10 :n tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Alueella ei esiinny myöskään Vesilain (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ) tarkoittamia suojeltavia pienvesiä kuten lähteitä. Alueella ei ole perinnemaisemakohteita eikä perinnebiotooppeja. Alueen kasvilajistoon kuuluu sikoangervo ja ruoholaukka, jotka luetaan arkeofyytteihin eli muinaistulokkaisiin. Lajien esiintyminen voi viitata vanhaan asuinpaikkaan. Alueella ei esiinny liito-oravia eikä muidenkaan Luontodirektiivin liitteen IV lajien esiintyminen alueella ole todennäköistä. Kohde on melko pienialainen ja ympäristö on kauttaaltaan rakennettua. Pesimälinnustoon ei kuulu EU:n lintudirektiivin liitteen I pesimälajeja eikä kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2001) mainittuja lintulajeja. 8. Lähteet ja kirjallisuus Heikkinen, R., Husa, J.1995. Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä. Vesi - ja ympäristöhallituksen julkaisuja. Sarja A 210. 317 s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Laine, Rauno 1999: Naantalin Karjaluodon-Pirttiluodon linnustoselvitys. Osuustyö Aura Lehtomaa, Leena 1998: Luonnonsuojelu-, Metsä- ja Vesilakien mukaiset arvokkaat elinympäristöt Naantalissa. Luonto- ja maisematutkimus Lehtomaa. Lehtomaa, Leena 2000:Varsinais-Suomen perinnemaisemat. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 429 s. Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005:Suuri Pohjolan kasvio Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000.-Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Rautiainen, V-P. & Laine, U. 1989: Varsinais-Suomen uhanalaiset kasvit. 111 s. Varsinais- Suomen seutukaavaliitto, Turku Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Saario, Tapio 1998: Varsinais-Suomen ja Satakunnan luontoselvitykset. Bibliografia. Lounais- Suomen ympäristökeskus. 96 s. Silkkilä, O. & Koskinen, A. 1990. Lounais-Suomen kulttuurikasvistoa. - Serioffset Varsinais-Suomen Luonnonsuojelupiiri ry. 2003, Työtä perinnemaisemien parhaaksi. 8
Liite 1 Inventointialueen kartta 9