koulutus, koulutustarpeet ja tarvekartoitus

2 koulutus, koulutustarpeet ja tarvekartoitus

KOULUTUS, KOULUTUSTARPEET JA TARVEKARTOITUS Dick Osseman European Addiction Training Institute Päihdekentällä toimii henkilöitä, joilla on omakohtaista kokemusta päihdeongelmista ja jotka ovat kehittyneet asiantuntijoiksi kokemuksen kautta. Heillä on sisäpiirin ymmärrystä monista teorioista, joita päihdekoulutuksessa käsitellään. Työntekijät, jotka eivät ole koskaan käyttäneet huumeita, joutuvat korvaamaan tämän empatialla ja ankaralla opiskelulla. Romaanien lukemisesta on apua, samoin tarkoituksenmukaisesta koulutuksesta. Mutta millaisesta koulutuksesta? Tämä työvoiman tarjontapuolen näkökulmasta. Kysyntäpuoleen liittyy toisenlaisia kysymyksiä: Mitä päihdepalveluorganisaatio odottaa tulevilta työntekijöiltään? Ja, jos se on selvillä odotuksistaan, miten se saa selville, mitä osaamista työntekijät tuovat tullessaan? Mitä he eivät osaa, vaikka heidän pitäisi, tai mitä he osaavat, mutta eivät tarvitse työssään tai, mitä he osaavat, mutta eivät voi soveltaa työssään? Miten organisaatio uusiutuu, pysyy tuoreimman kehityksen tasalla? Mistä hakea tietoa ja ohjausta? Uusia huumeita ilmaantuu, päihteiden käytön tavat muuttuvat, käyttäjäkunta muuttaa muotoaan. Lyhyesti sanottuna: sekä työntekijöiden että työnantajien tulisi tietää tarkkaan, mitä työntekijöiden tulisi osata. Se täytyy tietää nyt mutta lisäksi täytyy olla kuva jäsentynyt kuva eikä vain aavistus siitä, millaisia haasteita tulevaisuus tuo eteen. Ja tulevaisuus saattaa olla ovella pikemmin kuin aavistammekaan: uusia huumeita ilmestyy markkinoille, käyttötavat muuttuvat, käyttäjäkunnan rakenne, koko, käyttäjien ainemieltymykset, halukkuus riskinottoon muuttuu jne. Tällaisia kysymyksiä löytyy päihdekoulutustarpeiden kartoittamiseen keskittyvän Työkalupakin taustalta. Työkalupakin seuraava luku koostuu artikkeleista, joissa kerromme kokemuksistamme erilaisten kartoitusmenetelmien käytöstä. Tässä luvussa esittelemme kolme hyvin erilaista tapaa saada otetta yllä mainituista seikoista. Ensimmäinen artikkeli Päihdetieto terveydenhoidon ammattilaisten koulutuksessa pohjautuu European Addiction Training Instituten (EATI) monivuotiseen kokemukseen päihdekoulutuksen järjestämisestä. EATI järjestää koulutusta Euroopan maissa monista erilaisista päihdeaiheista. Kurssien osallistujat ovat kotoisin eri maista joten koulutus on luonteeltaan monikansallista. Se, että koulutus ei ole yksinkertainen asia, on käynyt yhä selvemmäksi EATIn työntekijöille. EATIn koulutusta ei voi suunnitella paikallisiin tarpeisiin vaan se on sovitettava osallistujien erilaisiin taustoihin ja eri maiden erilaisiin poliittisiin ja lainsäädännöllisiin reunaehtoihin. Artikkeli on sikäli tärkeä, että se avaa lukijalle näkökulman niihin ilmiöihin, joiden kanssa sekä päihdeammattilainen että päihdekouluttaja joutuu tekemisiin. Artikkeli Kouluttajan Työkalupakki 20

lähestyy koulutusta kolmesta suunnasta: Koulutettavan suunnasta tarkastelemalla päihdeammattilaista ja hänen kompleksista toimintaympäristöään. Toisen lähestymiskulman avaavat markkinoiden tarpeet eli miten oikea määrä koulutusta saadaan toteutetuksi oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Lopuksi pohdimme asiaa, joka usein laiminlyödään koulutuksen kehittämisessä: koulutus ei yleensä ole kertaluonteista vaan toistuvaa toimintaa. Koulutuksen pitäisi mieluiten parantua kierros kierrokselta. Laadun kehittäminen tulisi nivoa osaksi koulutussuunnittelua. Seuraava artikkeli Koulutustarpeiden arviointi päihdepalveluissa avaa taas uuden näkökulman: entä, jos on koulutuksessa pitäisi käsitellä aivan uutta aihetta? Tämä kysymys nousi Pohjois-Italiassa lähellä toisiaan sijaitsevilla paikkakunnilla työskentelevän Transdrug-tiimin eteen. Heidän näkökulmastaan näyttää siltä, että perinteinen huumeidenkäyttäjä (jolla tyypilllisesti on vakava heroiiniriippuvuus) on väistymässä sosiaalisesti integroituneen, ympäristöönsä sopeutuneen ja siinä hyvin toimivan päihteidenkäyttäjän (monipäihdekäyttäjän) tieltä. Italialainen tiimi käytti useita erilaisia tekniikoita valottaakseen tätä ilmiötä ja sen kehitystä lähimmän viiden vuodan aikana, tarkastellen sen eri puolia ja arvioiden sen vaikutuksia koulutustarpeisiin. Italialaisessa artikkelissa kuvattu hanke on Transdrug-hankkeista metodologisesti kunnianhimoisin: työn jokainen vaihe suunniteltiin ennalta ja vaiheittainen projekti toteutettiin hallitusti. Uuden trendin rakenne-elementtejä tarkasteltiin tulevaisuudentutkimuksen menetelmiin kuuluvan skenaariolähestymistavan avulla. Erilaisia tekniikoita sovellettiin keskeisten tekijöiden identifiointiin, niiden vaikutuksen arviointiin, päihdeammattilaisille asettuvien osaamisvaatimusten tarkasteluun ja koulutustarpeiden kartoittamiseen. Joitakin näistä tekniikoista käsitellään tarkemmin jäljempänä Työkalupakin menetelmäraporttijaksossa. Luvun viimeinen artikkeli kuvaa Hollannissa toteutettua hanketta, jossa kerättiin tietoa eri lähteistä ja pyrittiin luomaan kokonaiskuva siitä, mitä on tapahtumassa päihdekentällä kokonaisuudessaan. Hankkeessa selvitettiin koulutuksen kehittämistarpeita ja niiden polttavuutta ja hahmoteltiin koulutusjärjestelmää, joka takaisi sen, että päihdekentällä työskentelevien ammattilaisten tiedot ja taidot saadaan päivitetyiksi. Tutkimuskysymys jaettiin osiin ja kutakin osakysymystä lähestyttiin erilaisin menetelmin. Työprosessi muotoutui erilaiseksi kuin italialaisessa artikkelissa kuvattu. Tutkijat pyrkivät saamaan otteen sangen laajasta kentästä ja törmäsivät sekä käytännöllisiin että teoreettisiin ongelmiin. Heidän kokemuksistaan kannattaa oppia ainakin se, että on tärkeää tutkimuksen kuluessa tarkistaa tuloksia pyytämällä kentällä toimivia ammattiryhmiä arvioimaan sekä identifioitujen osaamistarpeiden osuvuutta että niiden suhteellista tärkeyttä. Toivomme, että nämä kolme artikkelia laajoine näkökulmineen herättävät lukijan ruokahalun ja virittävät kysymyksiä, jotka saavat lukijan tarttumaan myös Työkalupakin seuraavassa luvussa esitettyihin menetelmäraportteihin. 21 Kouluttajan Työkalupakki

PÄIHDETIETO TERVEYDENHOIDON AMMATTILAISTEN KOULUTUKSESSA Dick Osseman & Wim Buisman Jellinek & European Addiction Training Insitute Tässä artikkelissa pyrimme antamaan yleiskuvan siitä, mikä on yleistä ja mikä erityistä päihdeongelmaisten kanssa työskentelevien terveydenhoidon ammattilaisten koulutuksessa. Tarkastelemme alan työntekijän asemaa suhteessa organisaatioon ja yhteiskuntaan laajemmin sekä sitä, millaisia seurauksia tällä on koulutustarpeiden kannalta. Seuraavaksi tarkastelemme millaisia vaatimuksia nousee työympäristöstä. Tämä tarkastelu on äärtä vailla: sitä voisi laajentaa loputtomiin joten se, mitä me esitämme, on vain esimerkkejä tavoista eritellä koulutustarpeita tietyistä näkökulmista. Kuvaamme myös näkemyksiämme siitä, millaisia osaamisvaatimuksia päihdekentällä esiintyy eli siitä, millaisia koulutuspolkuja alan ammattilaiset voivat valita. Lopuksi esittelemme eräitä yleisiä havaintoja koulutuksen suunnittelusta. Mikä päihdealassa on erityistä? Päihdealaan kytkeytyy erilaisia erityisaloja: lääketiede psykologia sosiaalityö psykiatria politiikka oikeustiede Päihdealalla ja yleisellä terveydenhoidolla on monia yhteisiä piirteitä. Alan työntekijät pyrkivät parantamaan vaivoihinsa apua hakevien ihmisten tilannetta. Jotkut vaivoista ovat luonteeltaan fyysisiä, toiset psyykkisiä. Toisinaan avun hakijat kärsivät itse suoraan tai epäsuorasti ja oman käyttäytymisensä seurauksena (toisin sanoen: he käyttävät päihteitä tai potevat jotain toisenlaista riippuvuutta). Usein apua hakevat toiset ihmiset, jotka ovat suoraan tai epäsuorasti tilanteessa osallisina puoliso, muut sukulaiset tai läheiset, työnantajat, sosiaalihuollon tai oikeuslaitoksen virkailijat. Mutta päihdealalla on myös erityispiirteitä. Jos asiaa tarkastellaan objektiivisesti, ongelman ydin tuskin on päihteiden käytössä sinänsä. On kysyttävä, aiheuttaako ongelmia itse asiassa taudin luonne tai yhteiskunnan ja sen organisaatioiden luonne. Asiakkaat saattavat vältellä päihdeaihetta asioidessaan muualla kuin päihdepalveluissa, koska siitä puhuminen voi johtaa kielteiseen leimautumiseen ja lääkemääräysten, sairaslomien jne. epäämiseen. Keskustelu päihteiden käytöstä ja muusta mahdollisesti riippuvuuteen johtavasta käyttäytymisestä on vahvasti normatiivista. Tämä tarkoittaa sitä, että paljon yleisemmin kuin muussa terveydenhoidossa eilääketieteellisesti suuntautuneet ihmiset osallistuvat keskusteluihin oikeista käytännöistä. Monet ovat aivan muiden alojen asiantuntijoita tai maallikoita, kuten poliitikkoja ja muita päätöksentekijöitä. Koska tauti käsitetään laajassa merkityksessä, päihdealaan kytkeytyy niinkin erilaisia erityisaloja kuin lääketiede, psykologia, sosiaalityö, psykiatria, politiikka ja oikeustiede. Kouluttajan Työkalupakki 22

Vuosien mittaan alan työntekijöiden lähestymistapa on muuttunut siirtyen vähittäin pääosin (medikaalis-)biologisesta (myös) psykologiseen ja (myös) sosiaaliseen prosessissa, joka useiden integroivien mallien kautta on johtanut siihen, mitä nykyään kutsutaan biopsykososiaaliseksi lähestymistavaksi. Mainitsemme tämän jo artikkelin alussa, koska on tärkeää huomata, että integroituminen on vuosien mittaan voimistunut niin hoidossa kuin hoitopalveluissakin ja voimistuu todennäköisesti tulevinakin vuosina. Tästä seuraa alan työntekijöihin kohdistuva paine kehittyä erityisasiantuntijoista ei ehkä yleisammattilaisiksi vaan joksikin, mitä voi kutsua nimellä erityisasiantuntija-plus, jossa plussa tarkoittaa holistista ajattelua ja viittaa laajaan tietämykseen muiden relevanttien erityisasiantuntijoiden alueesta. Tätä tarkastellaan lähemmin jäljempänä artikkelissa. Voidaan kuitenkin tähdentää, että tarvittavaa integraatiota ei aina todellisuudessa saavuteta: organisaatiot voivat väittää kehittyneensä yli alkuperäisen lääketieteellisen tai sosiaalityöorientaationsa mutta itse asiassa perussuuntaus on helposti havaittavissa työntekijöiden asenteessa ja organisaation asettamissa tavoitteissa. Tärkeä myötävaikuttaja holistisen ajattelun suuntaan saattaa olla organisaatiossa erilaisia tehtäviä suorittavien ja erilaisen koulutustaustan omaavien ihmisten kouluttaminen yhdessä, jos koulutuksen aihe sen sallii. Liian usein sairaanhoitajia koulutetaan sairaanhoitajien kanssa, sosiaalityöntekijöitä sosiaalityöntekijöiden ja lääkäreitä lääkäreiden kanssa, kun kaikki voisivat hyötyä poikkiammatillisesta koulutuksesta. Päihdetieto terveydenhoidon ammattilaisten koulutuksessa Päihdeammattilainen holistisessa työympäristössä Luodaksemme käsitystä siitä, millaisia osaamisvaatimuksia päihdekentällä työskentelevään ammattilaiseen kohdistuu, esitämme yleiskatsauksen niihin moniin tekijöihin, jotka häneen vaikuttavat. Ammattilaiset yleensä ja erityisesti päihdeammattilaiset eivät työskentele yksinään vaan monien tekijöiden ristivaikutuksessa. Tekijät asettuvat kerroksittain sipulimaiseksi rakenteeksi kuten oheisessa kuviossa. Yksilölliset tekijät Ytimessä on ammattilainen yksilönä henkilökohtaisine ominaisuuksineen. Olennaista hänen toimintansa kannalta on hänen persoonallisuutensa, hänen perusolemuksensa luonteenpiirteiden kokonaisuus. Hyvän ammattilaisen, erityisesti sosiaalityötä tekevän, on oltava tietoinen hallitsevista luonteenpiirteistään, koska ne vaikuttavat hänen työhönsä. Psykoterapiakoulutuksessa oma yksilöterapia terävöittää tätä tietoisuutta ja on yleensä pätevyysvaatimuksena. Myös muihin päihdealan ammatteihin kouluttautuvien on kehitettävä itsetuntemustaan. Samalla tavoin arvokasta ymmärrystä voi saada (patologisten) perhesuhteiden ja henkilösuhteiden kartoituksesta genogrammin laatimisesta. 23 Kouluttajan Työkalupakki

Päihdetieto terveydenhoidon ammattilaisten koulutuksessa Liian usein tapaa ammattilaisia, joiden kyky havainnoida itseään on puutteellinen ja jotka tuntuvat olevan tietämättömiä luonteenpiirteistä, jotka näkyvät selkeinä heidän työtovereilleen ja luultavasti myös asiakkailleen. Ammattilaisen tulisi tiedostaa asenteensa koulutuksen yhteydessä Yksilöllisiin tekijöihin kuuluvat myös ammattiasenteet työtä, asiakkaita, organisaatiota ja koko maailmaa kohtaan. Yhdessä persoonallisuuden kanssa nämä vaikuttavat tapaan, jolla työntekijä käsittelee asiakkaita, määrittelee tavoitteita ja niin edelleen. Tietoisuuden näistä asenteista tulisi kuulua ammattilaisen peruskalustoon, ne pitäisi tuoda näkyviin. Näin erityisesti siksi, että päihdeala kietoutuu tiukasti yhteen julkisen mielipiteen kanssa eli sen kanssa, mitä yhteiskunnassa pidetään kiellettynä ja mitä sallittuna. Joissakin organisaatioissa edellytetään tiettyä suhtautumista riippuvuuteen, mutta myös muihin ilmiöihin. Monet uskonnolliset organisaatiot odottavat työntekijöidensä kannattavan keskeisiä uskonoppejaan. Mutta voidaan väittää, että useimmilla, ellei kaikilla, päihdeorganisaatioilla on tiettyjä käsityksiä siitä, mikä on oikein tai väärin, millaista on tai ei ole hyvä elämä ja vielä sellaisistakin asioista kuin: kuuluvatko haittojen vähentäminen, lääkeavusteinen hoito, niin kutsutut vaihtoehtohoidot ja näyttöön perustumattomat hoitomenetelmät hyväksyttäviin auttamismenetelmiin vai eivät. Ammattilaisen tulisi tiedostaa asenteensa koulutuksen yhteydessä tapahtuipa se sitten kirjoittamalla tutkielma keskeisestä aiheesta tai osallistumalla ryhmäkeskusteluihin. Tämä auttaa häntä tekemään oikeita valintoja esimerkiksi sen suhteen, minne tai millaisen työnantajan palvelukseen hän hakeutuu työhön. Kouluttajan Työkalupakki Vaikuttaviin tekijöihin kuuluu myös työtyytyväisyys. Tätä on ehkä vaikea käsitellä peruskoulutuksessa mutta, kun työntekijä on jonkin verran edistynyt urallaan, alkaa selvitä, mitä hän pitää onnistumisena ja mitä epäonnistumisena ja missä määrin tämä vaikuttaa hänen omaan hyvinvointiinsa. Tällä on merkitystä myös työnantajaorganisaation kannalta (kun organisaatiolla on missio, joka asettaa tietynlaisia tavoitteita) ja sen kannalta, millaisen asiakasryhmän kanssa ammattilainen haluaa työskennellä. Lopuksi ammattilainen tuo työhön mukanaan tiettyjä teknisiä taitoja. Suurelta osin ne on hankittu ammattikoulutuksen aikana opiskeltaessa tiettyjä perus- tai yleistaitoja taitoja, jotka eivät ole ominaisia vain päihdealalle vaan joita voidaan odottaa keneltä tahansa riittävän terveydenhoidon koulutuksen suorittaneelta sekä tiettyjä erityistaitoja, jotka usein opitaan erikoistumiskoulutuksen yhteydessä. Tämä jaottelu on tietenkin avoin keskustelulle. Asian ydin on kuitenkin siinä, että vaikka jonkin verran koulutusta voi hankkia yleislinjoilla, osa taidoista on päihdetyölle ominaisia erityistaitoja. Ja erikoistumiskoulutus on järkevää vain, jos perusta on jo laskettu toisin sanoen, jos yleiset taidot on opittu hyvin. 24

Yleisiä taitoja ovat: päihdetieto fyysisten oireiden varhainen havaitseminen psyykkisten oireiden varhainen tunnistaminen kyky motivoida asiakkaita kyky käyttää motivoivia haastattelutekniikoita kyky soveltaa käyttäytymisterapiamenetelmiä Päihdetieto terveydenhoidon ammattilaisten koulutuksessa Erityistaitoja ovat: ymmärrys riippuvuutta potevan henkilön ongelmista kyky arvioida asiakkaiden suoriutumiskykyä empatian osoittaminen riippuvuutta potevia kohtaan kyky tulla toimeen erilaisten ja keskenään riippumattomien ryhmien kanssa kyky viestiä tehokkaasti kyky neuvotella kyky asettaa rajoja asiakkaiden käyttäytymiselle kyky hallita sosiaalipalveluiden verkostoja kyky asianmukaiseen hoitoonohjaukseen kyky palveluohjaukseen kyky tulla toimeen poikkiammatillisissa tiimeissä Organisaation taso Seuraavalla tasolla voidaan erottaa tekijöitä, jotka vaikuttavat ammattilaiseen ja organisaatioon kokonaisuudessaan. Tärkein vaikuttaja on tietysti organisaation missio. Joillakin organisaatioilla missio on kapea ja ne kohdistavat toimintansa tiettyihin rajattuihin ryhmiin, jotka käyttävät tiettyjä päihteitä ja ovat tietyssä vaiheessa käyttöurallaan. Tällaisen organisaation työntekijöillä on varaa erikoistua nimenomaan näihin aiheisiin. Toiset organisaatiot käsittelevät lähes mitä tahansa minkä tahansa päihteen käyttöön tai mihin tahansa riippuvuuteen liittyviä ilmiöitä väestössä yleensä. Näiden työntekijöillä on usein yleisammattilaisen ote. Työskentely suuressa ja monialaisessa organisaatioissa sinänsä edellyttää paljon enemmän sosiaalisia ja (itsensä) johtamisen taitoja kuin työskentely pienessä organisaatiossa. Missio ratkaisee sen, minkä tyyppisiä asiakkaita organisaatiossa hoidetaan ja asiakkaat puolestaan asettavat rajoja sille, mitä ammattilainen voi tehdä. Vaikeasti häiriintyneitä asiakkaita voi olla vaikea tavoittaa ja usein vielä vaikeampi saada liikkeeseen. Se edellyttää vähintään runsaasti joustavuutta jota kaikilla työntekijöillä ei ole ja lisäkoulutusta, johon kaikki ammattilaiset eivät ole halukkaita panostamaan. Ja vaikka työntekijä olisi halukaskin, täytyy olla tietoinen siitä, että luonteenpiirteet vaikuttavat siihen tapaan, jolla hän näitä asiakkaita käsittelee, innostaa, ymmärtää ja jopa sietää. Samalla tavoin jotkut kulttuuriset ryhmät välttävät ammattilaisia, joilla on toisenlainen tausta, asettaen rajoja, joita ammattilainen ei ehkä koskaan kykene ylittämään. Sama koskee myös niin sanottua sukupuolispesifiä hoitoa. 25 Kouluttajan Työkalupakki

Päihdetieto terveydenhoidon ammattilaisten koulutuksessa Johdon tehtäviin kuuluu päättää kuka hoitaa mitäkin ryhmää ja millaista pätevyyttä se edellyttää Hyvä ja luotettava verkosto on olennaisen tärkeä jokaiselle ammattilaiselle Johdon tehtäviin kuuluu päättää kuka hoitaa mitäkin ryhmää ja millaista pätevyyttä se edellyttää. Päätöksillään johto vaikuttaa työntekijöihin asettamalla epäsuorasti tai suorasti koulutustavoitteita ja toivon mukaan antamalla työntekijöille koulutusmahdollisuuksia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Jotkut johdon päätökset kohtaavat vastarintaa työntekijäpuolella tunnettu esimerkki on huumeiden käyttäjien hoito alkoholiorientoituneissa palveluissa. Johtamisen taitoja tarvitaan, jotta tällaisten päätösten tarpeellisuus voidaan tehdä selväksi, ja taitoja tarvitaan niin johdolta kuin työntekijöiltäkin, jotta muutos saataisiin aikaan. Usein on eduksi se, että työntekijällä on jonkinlainen aavistus siitä, millaista johtaminen on, jollei muuten niin siksi, että moni ammattilainen päätyy johtajan rooliin ainakin osana toimenkuvaansa, mutta myös siksi, että niidenkin, joiden ei tarvitse johtaa, on tärkeää ymmärtää johtamisen mekanismeja, koska ne vaikuttavat monella tavalla yksittäisen työntekijän työhön. Pystyäkseen lukemaan vihjeitä ja merkkejä, työntekijä tarvitsee informaatiota. Jonkin verran informaatiota saa johdolta itseltään, mutta hyvä ja luotettava verkosto organisaation sisällä ja sen ulkopuolella on olennaisen tärkeä jokaiselle ammattilaiselle sekä oman työn kannalta että sen tarkkailussa, mistä suunnasta tuuli puhaltaa. Niinpä kyky verkostoitumiseen, puskaradion käyttöön ja omien verkostosuhteiden solmimiseen pitäisi asettaa tavoitteeksi kaikissa koulutusohjelmissa (mikä usein jää tekemättä). Koulutusohjelman toteutuminen riippuu resursseista Koulutusohjelman toteutuminen riippuu resursseista, ovatpa ne rahaa, aikaa tai jotakin muuta. Samoin kuin äsken totesimme johtamistaidoista, jonkinlainen tietous resursseista on eduksi ammattilaisen toiminnan kannalta. Moni joutuu toteamaan, että jossain vaiheessa työntekijöiden on ainakin osittain hankittava itse omat resurssinsa. Yhä useammin toteutetaan projekteja paikallisten tai alueellisten viranomaisten rahoituksella tai oman organisaation varoilla. Se, joka tietää, kuinka näitä varoja hankitaan ja miten niiden jatkuvaa virtaa pidetään yllä, on paremmassa asemassa työmahdollisuuksien suhteen. Rahoituksen jatkuvuus saattaa olla erityinen ongelma, koska suuri osa rahoituksesta on projektipohjaista ja projektit kestävät tyypillisesti vuoden pari, minkä jälkeen organisaatioiden odotetaan hankkivan rahoituksen muualta. Pitkään hellittyjä haaveita uudesta hoidosta tai hoitopalvelusta on rahoitettu lähteistä, jotka perinteisesti ovat olleet ammattilaisten ulottumattomissa. Eikä tämän tarvitse välttämättä tarkoittaa rahaa. Monissa maissa on saatavana valtavia määriä ilmaista tai lähes ilmaista työnvoimaa, jos osaa esittää anomuksen oikeille viranomaisille. Tällainen on mahdollista vain, jos hakijalla on laaja näkemys yhteiskunnasta ja sen resursseista. Organisaatiotason tarkastelussa ei pidä myöskään unohtaa tiimiä, jossa ammattilainen työskentelee. Tiimit ovat usein moniaineksisia, niihin kuuluu taustaltaan hyvin erilaisia ammattilaisia (jotkut Kouluttajan Työkalupakki 26

ammattilaiset, esimerkiksi lääkärit, on koulutettu luottamaan omaan näkemykseensä mikä saattaa tehdä heistä ainutlaatuisen soveltumattomia tiimityöhön), joilla kullakin on oma näkökulmansa, omat luonteenpiirteensä ja luultavasti omat, jopa keskenään vastakkaiset näkemyksensä siitä, mikä on kyseisen organisaation osan missio. Tiimityö tai tiimin johtaminen edellyttää kosolti sosiaalisia taitoja ja sen tulisi sisältyä mihin tahansa ammattiin valmentavaan koulutukseen. Ammattilaisen tulisi myös kyetä havaitsemaan tiimien välisiä eroja ja tulemaan toimeen niiden kanssa. Saman organisaation toinen osa, jopa sellainen, joka näennäisesti suorittaa samaa tehtävää, saattaa toimia aivan eri tavoin kuin oma tiimi. Tällaisia piirteitä koskeva ymmärrys auttaa ammattilaista pysymään tuottavana, kulkemaan virran mukana yhdessä tiimissä ja uimaan vastavirtaan toisessa, ohjaamaan yhden asiakkaan yhdelle tiimille, toisen toiselle. Yhteiskunnan taso Päihdekentän organisaatiot eivät toimi eristyksissä vaan yhteiskunnan palveluksessa. Joidenkin rahoitus tulee yksinomaan paikallisen, alueellisen tai kansallisen tason julkisilta toimijoilta. Toiset saavat osan rahoituksestaan sairausvakuutusyhtiöiltä. Ja monet, erityisesti suuret organisaatiot, saavat rahoituksensa monista erilaisista lähteistä, jotka yleensä liittyvät yhteen tai useampaan organisaatioiden tarjoamien tuotteiden laajasta valikoimasta. Tuotteiden erilaistuminen on hieman samankaltaista kuin vaikkapa suurissa elektroniikkaa tai autoja tuottavissa yrityksissä: tarjolla on laaja valikoima malleja, joista jokainen on suunniteltu tietylle kohderyhmälle: primaaripreventiota ikääntyneille alkoholisteille, sekundaaripreventiota naisprostituoiduille, tertiaaripreventiota maahanmuuttajataustaisille monipäihdekäyttäjille ja niin edelleen. Kohderyhmän jäsenet kuluttavat tuotteita (tai sitten eivät, jolloin johdon tulisi tarkistaa markkinointiaan) ja kulutuksessa tuote vaikuttaa kuluttajiin niin, että se muuttaa heidän elämänsä. Juuri tästä yhteiskunnan rahoittajat maksavat organisaatioille: he haluavat yhteiskunnan jäsenten muuttavan käyttäytymistään, päihteiden käyttöään, uhkapelaamistaan. Päihdetieto terveydenhoidon ammattilaisten koulutuksessa Yhteiskunnan odottaman muutoksen määrä on tulos monien tekijöiden kompleksisesta vuorovaikutuksesta, joka vaikuttaa eri tavoin myös ammattilaisiin. Ammattilaisen tarjoaman tuotteen kuluttaja on hänen asiakkaansa, mutta laskun maksaa yleensä yhteiskunta, joka haluaa jotakin vastineeksi. Ammattilaisen tulee olla tietoinen tästä ja omasta roolistaan tässä vaihdossa. Usein rahoittajat (kunnallispoliitikot ja muut päätöksentekijät) asettavat erilaisia tavoitteita ja odottavat erilaisia tuloksia kuin asiakkaat. Tätä ei ilmaista ääneen. Päihdetyöntekijä toimii välittäjänä asiakkaiden ja yhteiskunnan välillä; hänen tulisi osata käyttää tehokkaasti rooliaan sekä ymmärtää kummankin osapuolen näkökantoja. Vaikka rahoittajat toivovat henkilökunnan työskentelevän heidän tavoitteidensa eteen ja vaikka asiakkaat pitävät työntekijöitä omien oikeuksiensa puolustajina, kumpaakin osapuolta pitäisi palvella. 27 Kouluttajan Työkalupakki

Päihdetieto terveydenhoidon ammattilaisten koulutuksessa Itse asiassa asiakkaat ovat yhä paremmin tietoisia tästä ammattilaisen kaksoisroolista, mikä saattaa toisinaan hyödyttää hoitoa. Asiakas voi ymmärtää, että hänen saamansa apu johtuu osittain projektista, jonka tarkoituksena on vähentää huumeiden käyttäjien kaupungin keskustassa aiheuttamia häiriöitä. Hän on saattanut lukea siitä lehdistä. Silloin hän tietää myös, että nimenomaan tämän projektin johdosta päihdetyöntekijä voi auttaa häntä saamaan paikan kaksoisdiagnoosiasiakkaille tarkoitetusta asuntolasta. Niinpä hän on halukas yhteistyöhön. Työntekijä puolestaan pyrkii asuntoasioita hoitavan viranomaisen puheille saadakseen asunnon asiakkaalleen, joka on edistynyt niin hyvin, että hänen voidaan odottaa jättävän iäksi häiriköinnin julkisilla paikoilla, jos hän saa asunnon. Tällainen edunvalvonta on osa palveluohjausta ja palveluohjaus on yksi menetelmä asiakkaan ja yhteiskunnan intressien yhteensovittamiseksi. Niinpä ammattilainen hoitaessaan asiakkaansa etuja välillisesti hoitaa yhteiskunnankin etuja. Tämän johdosta häntä saatetaan pyytää esiintymään viestimissä. Hän saattaa epäonnistua, koska ei ole milloinkaan saanut koulutusta televisioesiintymistä varten. Tai sitten hän on oivaltanut aikoja sitten, että joskus uransa aikana hän tulee joutumaan julkisuuden valokeilaan, ja niinpä hän on valmistautunut. Joissakin maissa päihdetyöntekijöiden koulutukseen sisältyy nykyään valmennusta viestimien kanssa toimimiseen. Joutuessaan suoraan televisiolähetykseen ammattilainen saattaa mennä kipsiin tajutessaan äkkiä vaikuttavansa julkiseen mielipiteeseen. Saahan suuri yleisö suuren osan tiedoistaan päihdeongelmista juuri niistä viestimistä, joissa hän on nyt esiintymässä. Hänellä saattaa olla merkittävää vaikutusta siihen, millaisia käsityksiä yleisöllä on tietystä päihteestä, sen vaikutuksista, sen käyttäjistä ja tämä vaikutus voi olla sen suuntaista, mitä hän toivoo, tai sitten ei riippuen siitä, kuinka hyvin hän esittää asiansa, kuinka hyvin hän tuntee argumentit asian puolesta ja sitä vastaan ja kuinka hyvin hän osaa esittää monimutkaisia asioita. Tietoisuus näistä seikoista on päihdealan työntekijöiden koulutuksessa herkkä aihe. Työntekijälle saattaa olla siitä hyötyä televisiossa tai lehdistössä, mutta siitä on varmasti hyötyä hänelle arkisissa yhteyksissä kadun miehiin, joita hän kohtaa tukiessaan asiakastaan työnhaussa tai keskustellessaan tämän naapureiden kanssa. Ja jälleen kyseessä on monitasoinen tapahtuma: ammattilainen esiintyy naapureille päihdekentän edustajana; näillä on aiheesta mielipiteitä, joita hän voi käyttää hyväkseen tai yrittää ensin muuttaa ja käyttää hyväkseen sitten kun asenteet ovat pehmentyneet. Samaan aikaan hän toimii asiakkaalle roolimallina sen suhteen, miten asioita hoidetaan ihmisten kesken. Asiakas ei todennäköisesti ole läsnä silloin kun ammattilainen on tekemisissä poliittisten päättäjien kanssa, eli poliitikkojen ja heitä politiikan muotoilemisessa auttavien virkamiesten kanssa. Kumminkin on mahdollista, että ammattilainen kutsutaan puhumaan asiakkaan puolesta. Tämä saattaa liittyä vakiintuneeseen konsultointiprosessiin, Kouluttajan Työkalupakki 28

tai kyseessä voi olla osa kriisinhallintaa, koska jossain on mennyt jotain pahasti pieleen. Ammattilainen saattaa puhua tietyn toimintamallin puolesta tai hänet kutsutaan osallistumaan uuden lähestymistavan kehittelyyn. Hänestä voi lopulta tuntua, että hän voi auttaa asiakkaitaan paremmin suunnittelemalla uutta politiikkaa kuin tekemällä kenttätyötä ja niinpä hän saattaa liittyä johonkin puolueeseen tai mennä töihin terveysministeriöön tai johonkin suureen järjestöön. Päihdetieto terveydenhoidon ammattilaisten koulutuksessa Ammattilainen saatetaan värvätä tällaiseen toimintaan myös osana urakehitystä. Suuret organisaatiot ovat nykyään tietoisia siitä, että työntekijät ovat suurin voimavara ja pyrkivät auttamaan heitä suunnittelemaan uraansa aivan samalla tavalla kuin organisaatiot suunnittelevat omaa tulevaisuuttaan. Esimerkiksi: organisaatiolla on tarkoitus työllistää lisää ammattilaisia tiettyihin toimintoihin lähitulevaisuudessa ja tiedossa on, että monet ammattilaiset lähestyvät eläkeikää. Niinpä organisaatio ryhtyy kouluttamaan lupaavia nuoria ammattilaisia tarvittavaan suuntaan. Fiksu ammattilainen näkee, mitä on odotettavissa. Se, mitä olemme esittäneet, on vain yleiskatsaus. Yritimme hahmottaa päihdekentän kompleksisuutta, mahdollisia tarkastelun tasoja ja vaikuttavien tekijöiden määrää. Kaikkia näitä voidaan eritellä edelleen ja tarkastelua hienojakoistaa. Tärkein seikka on kuitenkin se, etteivät päihdealan ammattilaiset voi työskennellä eristyksissä; ammattilaisen tulee tiedostaa tämä ja kouluttautua asianmukaisesti, tai sitten joutua katumaan. Myös koulutusorganisaatioiden tulisi tiedostaa tämä ja tarjota ei vain runsasta valikoimaa koulutusaiheita vaan myös kokemuksia, jotka ovat niin lähellä todellisuutta kuin mahdollista. Koulutusorganisaatiot saattavat olla samoja organisaatioita, jotka päihdeammattilaisia työllistävät (tai organisaatioiden muodostamia verkostoja), koska osan koulutuksesta tulisi tapahtua aidossa toimintaympäristössä, mikä on mahdollista vain työssäoppimisen muodossa tai edellyttää vähintäänkin kouluttajia, joilla on aiheesta omakohtaista kokemusta. Tämä saattaa edellyttää sitä, että kouluttajina käytetään myös (entisiä) päihteiden käyttäjiä. Osaamisen tasot Ammattilaisia on monenlaisia ja jokaisella on oma osaamisen tasonsa. Tämä liittyy paljolti siihen, miten terveydenhoitopalvelut on järjestetty. Pikku vaivaa mennään näyttämään yleislääkärille tai terveyskeskukseen. Mitä vaikeammin hoidettavaksi vaiva osoittautuu, sitä useammin käännytään erityisasiantuntijoiden puoleen. Sama koskee päihdepalveluita. Ajatellaanpa hoidon ammattilaisia. Kouluissa tehdään ehkäisevää työtä ja vastuu siitä saattaa kuulua kouluterveydenhoitajalle. Hän tuskin kohtaa päihderiippuvuutta potevia oppilaita ja jos kohtaakin, ei ryhdy heitä itse hoitamaan, vaan ohjaa päihdepalveluihin, joissa muut ottavat asian huolekseen. 29 Kouluttajan Työkalupakki

Päihdetieto terveydenhoidon ammattilaisten koulutuksessa Samanlainen jaottelu voidaan tehdä esimerkiksi: Lääkäri perhelääkäri yleislääkäri päihdelääkäri. Ja vastaavasti psykologeille, sosiaalityöntekijöille jne. Sairaalassa työskentelevä sairaanhoitaja saattaa kohdata potilaita, joiden monenkirjavia oireita on vaikea liittää tiettyyn sairauteen, kunnes hoitaja muistaa päihderiippuvuuden vaikutukset ja huomaa, että vaivat saattavat hyvinkin olla riippuvuuden oheisvaikutuksia. Hänkin voi ohjata potilaan muualle hoitoa saamaan mutta on samalla tullut tehneeksi jotain muuta: hankkimansa lisätiedon ansiosta hän on suorittanut päihdeongelman varhaisen tunnistamisen. Ja lisäksi kumpikin hoitaja on ottanut vastuuta: havaittuaan (osaamisensa ansiosta) ongelman he ovat reagoineet aktiivisesti ja ohjanneet asiakkaansa saamaan lisäapua. Koulutuksesta riippuu, kuuluuko tällainen ammattilaisen osaamiseen vai ei. Asiakas saattaa päätyä päihdeklinikalle, jossa häntä hoitaa päihdesairaanhoitaja, joka on saanut erikoistumiskoulutusta. Johdon vastuulla on huolehtia siitä, että eri tasoilla toimivilla hoitajilla on oikea osaamisen taso, niin ettei yksikään vaille koulutusta jäänyt työntekijä joudu kykynsä ylittävien tehtävien eteen. Palveluiden eri tasoilla toimiville työntekijöille asettuvia osaamisvaatimuksia on hahmotettu seuraavassa taulukossa. Primaari Sekundaari Hoito Kouluterveydenhoitaja Perustiedot Sairaanhoitaja sairaalassa Perustiedot Syventävät tiedot ja taidot Päihdehoitaja Perustiedot Syventävät Erityisosaaminen tiedot ja taidot Eri pätevyystasoilla tarvittava osaaminen voidaan jaotella seuraavasti: perus- tai ydintieto ja -taito (basic/core), syventävä tieto ja taito (advanced) sekä erityisosaaminen (specialised). Kuten totesimme aiemmin kuvatessamme päihdekentän holistista luonnetta, alalle pyrkivän työntekijän tulisi päättää minkä tasoiseen osaamiseen hän tähtää. Tämä vaikuttaa hänen työllistymiseensä, työtyytyväisyytensä ja muihin aiemmin käsittelemiimme seikkoihin. Ammattilainen voi suunnitella uraansa ja päättää joko ennalta tai matkan varrella, milloin syventää tietouttaan. Kuva yllä hahmottaa sitä, millaista tietoa ja taitoa osaamisen eri tasoilla tarvitaan Suunnitellessaan sisäistä tai ulkoista koulutusta organisaatioidenkin tulisi pohtia ennalta, kuinka paljon ammattilaista tarvitaan ja millä tasoilla he tulevat toimimaan. Koulutuksen ei tulisi olla sokkoammuntaa, jossa kaikki mahdollinen tieto pyritään sullomaan jokaisen koulutettavan päähän. Koulutustarpeet ja voimavarat tulee inventoida etukäteen. Tämä edellyttää tietoa koulutusmarkkinoista eli siitä, mitä koulutettavat ja markkinat ylipäätään arvostavat ja millaisia mahdollisuuksia koulutettaville aukeaa työmarkkinoilla tietyn koulutuksen jälkeen. Koulutuksen suunnittelussa kannattaa myös varoa muotivillityksiä, joilla ei ehkä ole kestävää vaikutusta, jotta voimavaroja ei tuhlata kouluttamalla ihmisille taitoja, joilla ei enää ole kysyntää siinä vaiheessa kun koulutus päättyy. Kouluttajan Työkalupakki 30

Koulutuksen syklit Suunnittelun perusmalli on seuraavanlainen sykli vrt. Demingin jatkuvan toiminnan parantamisen tueksi kehittämä PDCA-ympyrä: suunnittele (plan), toteuta (do), tarkista (check), toimi (act) tietyssä toimintaympäristössä (setting). Lähtökohdan muodostavat organisaatio ja sen missio. Ensi vaiheessa tulisi analysoida, millaiseen tilanteeseen halutaan päästä (problem analysis): mitä palveluja tuottaa millaisille asiakkaille, kuinka suurelle joukolle, millaista osaamista henkilöstöllä tulee olla, paljonko henkilöstöä tarvitaan jne. Seuraavassa vaiheessa ratkaistaan, mitä tästä seuraa koulutustarpeiden kannalta (needs assessment): ketkä tarvitsevat koulutusta, mikä on nykyinen koulutustaso, miten kaukana nykyinen koulutustaso on vaaditusta, mikä on budjetti, paljonko aikaa on käytettävissä? Sitten voidaan päättää, millaisiin toimiin ryhdytään (interventions): pitäisikö laatia toimintaohjeita, valmistaa koulutusaineistoa vai onko sitä saatavilla jostain muusta lähteestä? Seuraavaksi toteutetaan koulutus (implementation). Kyseessä voi olla henkilöstökoulutus, jossa kouluttajina toimivat organisaatiossa työskentelevät henkilöt. Koulutus voidaan myös ostaa ulkoiselta toimittajalta. Päihdealalle on syntymässä erikoistuneita organisaatioita, joista jotkut tarjoavat koulutusta tietyn menetelmän käyttöön, toiset laajempaa kurssivalikoimaa. Olipa koulutuksen toteuttaja mikä tahansa, tulisi jälkeenpäin arvioida, oliko koulutus riittävän tasokasta (testing). Seuraavaksi koulutusta ryhdytään soveltamaan tai pikemminkin: koulutettavat ottavat käyttöön hankkimiaan uusia tietoja ja taitoja. Tai sitten eivät ota. Opetetun menetelmän soveltaminen on onnistumisen mittari: jos osoittautuu, että muutaman kuukauden kuluttua koulutuksesta ei menetelmästä näy jälkeäkään koulutettujen käyttäytymisessä, jokin on mennyt vikaan: opittua ei ole sisäistetty osaksi ammattilaisten käyttämää välineistöä. Sitä vastoin, jos koulutuksen jälkiä on havaittavissa työntekijöiden arkityössä, koulutus on ollut järkevää ja saattaa johtaa kestävään kehitykseen. Päihdetieto terveydenhoidon ammattilaisten koulutuksessa Syklisyys tarkoittaa, että itse toimintaympäristö muuttuu koulutuksen seurauksena. Koulutuksella on toimintaympäristöön toivottuja vaikutuksia mutta, kun toimintaympäristö muuttuu, saattaa käydä niinkin, että jonkin ajan kuluttua myös koulutusta on muutettava. Parantunut toiminta voi houkutella uusia asiakkaita, jotka edellyttävät sellaisia tietoja ja taitoja, joita ei aikaisemmin tarvittu. Johdon ja kouluttajien tulisi olla valppaina tällaisten muutosten suhteen eikä tuudittautua tyytyväisyyteen liian pitkäksi aikaa: ensi vuonna asiat näyttävät erilaisilta. Syklinen prosessi merkitsee myös sitä, että koulutusta voidaan muuttaa, jos arvio sen laadusta ei tyydytäkään. Muutos voi olla kokonaisvaltainen tai sitten vain hienosäädetään osia, jotka eivät yltäneet laatuvaatimusten tasolle. Muutos voi merkitä sitäkin, että harkitaan uudelleen tavoitteita, jotka asetettiin ennen koulutuksen suunnittelua. Ehkäpä nykyisillä työntekijöillä ei ole valmiuksia tämän tason tai tämän aiheen koulutukseen. He saattavat tarvita ensin toisenlaista koulutusta. Toivottavasti se suunnitellaan huolella ottaen huomioon kaikki tässä artikkelissa kuvatut elementit. Olipa koulutusohjelma millainen hyvänsä, yllä kuvatun syklisen prosessin soveltaminen on suotavaa 31 Kouluttajan Työkalupakki

KOULUTUSTARPEIDEN ARVIOINTI PÄIHDEPALVELUISSA: KOKEMUKSIA ITALIASTA Andrea Finessi, Alessandro Mantovani, Mariangela Rossi & Lucia Di Furia Centro Studi Bresparola ULSS 18 Rovigo, ULSS 19 Adria & ULSS 16 Padova Päihteiden käyttötapojen muutokset, erityisesti monipäihdekäytön lisääntyminen, asettaa päihdepalveluille uusia haasteita. Päihdepalvelut joutuvat tekemisiin uudenlaisen päihteiden käytön tavan kanssa, joka poikkeaa tavanomaisesta ongelmakäytöstä, ja uudenlaisen päihteiden käyttäjän kanssa, joka poikkeaa päihdepalveluille tutusta asiakastyypistä, tyypillisesti heroiiniriippuvasta huumeidenkäyttäjästä. Uusi päihteidenkäyttäjä tuntuu olevan sosiaalisesti integroitunut ja uutta päihteiden käytön tapaa voisi kuvata utilitaariseksi: erilaisia piristäviä tai rauhoittavia aineita käytetään sen mukaan, tavoitteleeko käyttäjä nostetta vai rentoutusta. Uusi käyttäjä tuntuu pyrkivän tasapainoiseen päihteiden käyttöön ja elämään enemmän tai vähemmän normaalia elämää. Syrjäytyminen päihteiden käytön vuoksi on paljon harvinaisempaa kuin perinteisten huumeidenkäyttäjien joukossa. Päinvastoin: näyttää siltä, että päihteiden käytön motiivina on sosiaalinen integroituminen tai ainakin käytön toivotaan auttavan elämän asettamien haasteiden kohtaamisessa. Lähestymistapana monivaiheinen projekti Kohdatessaan uuden päihteidenkäyttäjän päihdepalveluissa työskentelevät ammattilaiset saattavat kokea tietonsa ja taitonsa riittämättömiksi. Tarvitaan uusia lähestymistapoja ja työmenetelmiä. Italialaisen Transdrug-tiimin toteuttaman hankkeen tavoitteena oli selvittää päihdepalveluiden työntekijöiden koulutustarpeita nyt ja lähitulevaisuudessa. Lähestymistavaksi valittiin monivaiheinen projekti, jossa rakennettiin aluksi syvempää ymmärrystä uuden päihteiden käyttäjän tunnuspiirteiden ja hänen käyttäytymisensä muutoksista. Ensimmäisen vaiheen tuloksena oli skenaario, joka hahmottaa muutoksia sekä päihteiden käytössä että yhteiskunnassa yleisemmin. Seuraavassa vaiheessa tulevaisuusskenaariota käytettiin lähtökohtana pohdittaessa sitä, miten päihdepalveluiden asiakkaiden tarpeet muuttuvat ja millaista osaamista vaaditaan palveluissa työskenteleviltä ammattilaisilta. Projektin viimeisessä vaiheessa kartoitettiin kyselytutkimuksen avulla päihdepalveluiden henkilöstön tietojen ja taitojen nykytasoa. Asiantuntijaryhmän panos Valitsimme kvalitatiivisen tutkimusotteen päihteiden käytön muutosten hahmottamiseen. Kvalitatiiviset menetelmät soveltuvat hyvin kompleksisten ja nopeasti muuttuvien ilmiöiden tutkimiseen. Emme lähteneet tutkimaan päihteiden käyttöä sinällään vaan käytimme hyväksemme päihdekentällä työskentelevän asiantuntijaryhmän tietoja ja kokemuksia. Asiantuntijalla tarkoitamme henkilöä, jolla alaansa koskevan tiedon lisäksi on kyky arvioida ja Kouluttajan Työkalupakki 32

tulkita tietoa soveltaen käsitteellisiä apuvälineitä ja pohjaten aiheen kannalta relevanttiin tieteelliseen ja teoreettiseen taustatietoon. Asiantuntijoiden valinnan pohjana oli nykyinen työ, koulutustausta ja työhistoria. Tavoitteena oli muodostaa ryhmä, jossa olisi edustajia eri ammattiryhmistä: lääkäreitä, psykologeja, kasvattajia eri asemista: johdon ja työntekijöiden edustajia erilaisista työympäristöistä: avohoidosta, etsivästä työstä eri palveluista: päihdepalveluista, terapeuttisista yhteisöistä eri alueilta: Transdrug-projektiin osallistuvien kolmen perusterveydenhuoltopiirin alueilta. Tutkimuksen rajaus Päihteiden käytön muutoksen tarkastelutehtävä rajattiin seuraavalla tavalla: Väestöryhmät: Tarkastelua ei rajattu päihdepalveluiden asiakkaisiin vaan huomioon otettiin myös potentiaaliset asiakkaat eli henkilöt, jotka voisivat hyötyä tarjolla olevista palveluista mutta eivät niitä käytä. Päihteet: Tarkastelua ei rajattu niihin päihteisiin, jotka ovat tyypillisiä monipäihdekäytössä tällä hetkellä, vaan ulotettiin kaikkiin päihdyttäviin aineisiin. Yhä useammat tutkimukset viittaavat siihen, että utilitaarinen tapa käyttää päihteitä on lisääntymässä: päihteiden käyttäjät vaihtavat aineesta toiseen sen mukaan, tavoittelevatko he stimulanssia vai rentoutumista tai haluavatko he vahvistaa tai tasoittaa jonkin toisen päihteen vaikutuksia. Koulutustarpeiden arviointi päihdepalveluissa: kokemuksia Italiasta Keskeiset tekijät: Tarkastelua ei rajattu päihteiden ominaisuuksiin ja vaikutuksiin. Huomioon otettiin myös päihteiden käytön motiivit, käytön kontekstit ja sellaiset sosiaalisen ympäristön trendit, joilla saattaa olla vaikutusta päihteiden käytön kannalta. Päihteiden käyttö ei jakaudu tasaisesti väestössä: käyttö kasautuu osajoukkoihin ja se on joissakin joukoissa todennäköisempää kuin toisissa. Tutkimuksen tavoitteena ei ollut pelkästään hahmottaa päihteiden käyttötapojen muutoksia vaan myös valottaa sitä, miten ja miksi käyttötavat muuttuvat ja millaiset tekijät vaikuttavat muutoksen taustalla. Aikajänne: Aikajänne rajattiin viiteen vuoteen kahdesta syystä. Lyhyt tai keskipitkä aikajänne kannattaa valita silloin, kun kyseessä on kompleksinen ilmiö, johon liittyy suuri joukko muutosalttiita tekijöitä. Toisaalta, jotta palvelujärjestelmä vastaisi muutoksiin tarjoamalla päihdekoulutusta, tutkimuksen tulisi osoittaa ongelmia ja tarpeita, jotka aktualisoituvat lähivuosina. Alue: Aikajänteen ja maantieteellisen alueen rajauksella pyritään vähentämään kompleksisuutta ja lisäämään ennustettavuutta. Aika ja paikka rajaavat tehtävän käsiteltävissä oleviin mittasuhteisiin. Maantieteellinen alue rajattiin projektissa toimivien kolmen perusterveydenhuoltopiirin alueisiin ja väljemmin Veneton alueeseen. 33 Kouluttajan Työkalupakki

Koulutustarpeiden arviointi päihdepalveluissa: kokemuksia Italiasta Päihteiden käytön muutosskenaarion rakentaminen Käytimme kolmea päämenetelmää rakentaessamme skenaariota päihteiden käytön muutoksista viiden vuoden aikajänteellä rajaamallamme maantieteellisellä alueella. 1 Skenaario jättää tilaa joukolle kiinnostavia kysymyksiä. Kun yhä useampi monipäihdekäyttäjä on sosiaalisen ja taloudellisen kontekstin vaatimusten tasalla ja kun sosiaalinen ympäristö suhtautuu yhä sallivammin päihteiden käyttöön, raja laillisten ja laittomien päihteiden välillä hämärtyy entisestään ja muuttuu yhä liukuvammaksi. Käykö riippuvuuden käsite tarpeettomaksi? Normaalistuuko huumeiden käyttö? Aletaanko eipäihde-ehtoisesta riippuvuudesta kärsiviä pitää poikkeavina suhteessa monipäihdekäyttäjiin, jotka eivät pode riippuvuutta? Normaalistuminen ja monipäihdekäyttö näyttävät kytkeytyvän kiinteästi yhteen: jos monipäihdekäytöstä tulee normaalia ja sosiaalisesti hyväksyttävää, onko sitten myös normaalia kokeilla mitä tahansa uusia aineita, joita markkinoille ilmaantuu? Fokusryhmä-menetelmää käytettiin päihteiden käyttötapoihin vaikuttavien tekijöiden identifiointiin. Fokusryhmätyöskentelyyn osallistui 12 päihdeasiantuntijaa. Tuloksena oli 25 päihteiden käyttötapojen muutoksen kannalta relevantin tekijän lista. (Ks. s. 91) Seuraavassa vaiheessa sama asiantuntijaryhmä jatkoi tekijöiden tarkastelua käyttäen NGT-ryhmätyöskentelyä, jonka tavoitteena oli arvioida kunkin tekijän toteutumisen todennäköisyyttä ja suhteellista vaikutusta (intensiteettiä) päihteiden käyttötapojen kannalta. (Ks. s. 98) Niiden tekijöiden pohjalta, jotka asiantuntijat arvioivat sekä todennäköisiksi että vaikutuksiltaan suuriksi (11 keskeistä tekijää), voidaan hahmotella päihteiden käyttötapojen todennäköisin muutosskenaario tuleville vuosille: riskit nähdään vähäisempinä sekä päihteiden käyttöön että muuhun käyttäytymiseen liittyvät terveysriskit päihteiden käyttö nähdään aiempaa myönteisempänä (sosiaalinen toleranssi) päihteet ovat tuttuja yhä useammille tarjolle tulee yhä enemmän sosiaalisen menestymisen malleja, jotka edellyttävät kemiallisten apuneuvojen käyttöä yhä useampi päihteiden käyttäjä (monipäihdekäyttäjä) pysyy sosiaalisen ja taloudellisen kontekstin vaatimusten tasalla compatible addiction päihdepalveluiden on vaikeaa tavoittaa kohderyhmänsä päihteitä käytetään yhä useammin välineenä, joka edistää vuorovaikutusta ja sosiaalista integraatiota päihteiden saatavuus helpottuu laittomien päihteiden markkinat kasvavat saataville tulee uusia päihteitä sekä laillisia että laittomia erilaiset psyykkiset (päihteiden käyttöä edeltävät) oireet lisääntyvät 1 Syventääksemme ymmärrystä tapahtumassa olevista muutoksista sovelsimme ristivaikutusanalyysia (cross impact analysis) keskeisten tekijöiden välisten suhteiden tarkasteluun. Vaikka ristivaikutusanalyysi on pohjimmiltaan kvalitatiivisen Delfi-tekniikan yksi muunnos, se on perusluonteeltaan kvantitatiivinen menetelmä, joka pohjautuu muuttujien välisiin korrelaatioihin. Muuttujia tarkastellaan pareittain. Kullekin parille määritellään vaikutussuhteen suunta (positiivinen tai negatiivinen) ja vaikutuksen suuruus (suuri, keskitasoinen tai vähäinen). Analyysin tulos kuvaa, miten yhdessä tekijässä tapahtuvat muutokset lisäävät tai vähentävät muissa tekijöissä tapahtuvien muutosten todennäköisyyttä. Kouluttajan Työkalupakki 34

Muutosprosessin käyttövoimana näyttää olevan lisääntyvä sallivuus päihteiden käyttöä kohtaan. Lisääntynyt sosiaalinen toleranssi johtaa siihen, että päihteiden käyttöön liittyvät riskit nähdään vähäisempinä. Toleranssin lisääntyminen saattaa muuttaa sitä, mitä pidetään sosiaalisesti hyväksyttävänä tai laillisena ja mitä laittomana. Toleranssin myötä aiemmin poikkeavina pidetyt elämäntavat alkavat ehkä näyttää normaaleilta. Tämä on yksi tulkinta suhteelle, joka vallitsee lisääntyvän sallivuuden ja kemiallisten apuneuvojen käyttöä edellyttävien menestymisen mallien välillä. Vaikka kuviossa on esitetty vain voimakkaimmat positiiviset vaikutukset, näiden kahden tekijän välinen suhde on itse asiassa kaksisuuntainen. Kummallakin tekijällä on vaikutusta siihen, että yhä useampi monipäihdekäyttäjä pystyy vastaamaan sosiaalisen ja taloudellisen kontekstinsa asettamiin vaatimuksiin. Tämä vuorostaan lisää sen todennäköisyyttä, että päihteiden käyttöön liittyvät riskit nähdään aiempaa vähäisempinä. Myös sallivuuden lisääntymisellä on vaikutusta riskikäsityksiin, samoin sillä, että päihteet ovat tuttuja yhä useammille (esimerkiksi perheenjäsenten päihteiden käytön kautta) ja sillä, että päihteitä käytetään yhä useammin edistämään vuorovaikutusta ja sosiaalista integraatiota. Sosiaalisen toleranssin lisääntymiseen vaikuttavat jossain määrin muut kuviossa esitetyt tekijät, samoin yleisemmät sosiaaliset ja kulttuuriset muutokset, joita ei ole tässä kuvattu. On muistettava, että ristivaikutusanalyysi kohdistui vain kaikkein keskeisimmiksi arvioituihin tekijöihin muut asiantuntijoiden relevanteiksi arvioimat tekijät rajattiin tämän tarkastelun ulkopuolelle. Keskeisten tekijöiden väliset suhteet Lisää toteutumisen todennäköisyyttä asteikolla 0-5 Koulutustarpeiden arviointi päihdepalveluissa: kokemuksia Italiasta Päihteet vuorovaikutuksen ja sosiaalisen integraation tukena 3.9 3.8 3,8 3,7 Riskit nähdään vähäisempinä 3.9 4.0 Yhä useampi monipäihdekäyttäjä on sosiaalisen ja taloudellisen kontekstin vaatimusten tasalla 4.0 Päihteet tuttuja yhä useammille 3,9 Ristivaikutusanalyysimme tulokset on esitetty tässä kuviossa 3,6 Menestymisen malleja, jotka edellyttävät kemiallisten apuneuvojen käyttöä 3,7 3.9 Lisääntynyt sosiaalinen toleranssi päihteiden käyttöä kohtaan 3.8 Uusia aineita laillisia ja laittomia Riippuva muuttuja Päihteiden saatavuus helpottuu Riippumattomia muuttujia Psyykkiset oireet lisääntyvät Päihdepalveluilla vaikeuksia tavoittaa kohderyhmiään Laittomien päihteiden markkinat kasvavat 35 Kouluttajan Työkalupakki

Koulutustarpeiden arviointi päihdepalveluissa: kokemuksia Italiasta Päihteiden käyttötapoihin vaikuttavia tekijöitä Yhdestätoista tarkastelun kohteena olevasta tekijästä jotkut näyttävät asettuvan yllä kuvattujen mutkikkaiden keskinäisvaikutusten muodostaman verkon ulkopuolelle. Moni yllä mainituista tekijöistä vaikuttaa jossain määrin päihteiden saatavuuden helpottumiseen, jota voitaisiin luonnehtia riippuvaksi muuttujaksi. Tekijöistä kolme psyykkisten oireiden lisääntyminen, päihdepalveluiden vaikeudet kohderyhmiensä tavoittamisessa ja laittomien päihteiden markkinoiden kasvu näyttävät kytkeytyvän vain heikosti muutosprosessin keskiössä oleviin tekijöihin ja siksi niitä voi kutsua riippumattomiksi muuttujiksi. Tämä viittaa kuitenkin pikemmin suhteelliseen kuin absoluuttiseen riippumattomuuteen. Esimerkiksi päihdepalveluiden vaikeudet kohderyhmien tavoittamisessa näyttävät jossain määrin johtuvan yhtäältä lisääntyvästä sosiaalisesta toleranssista, toisaalta siitä, että yhä useampi monipäihdekäyttäjä on sosiaalisen ja taloudellisen ympäristönsä asettamien vaatimusten tasalla. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lisääntyvä sallivuus päihteiden käyttöä kohtaan, menestymisen mallit, jotka edellyttävät kemiallisten apuneuvojen käyttöä, ja päihteiden käyttöön liittyvien riskikäsitysten muutos näyttävät vaikuttavan kaikkein voimakkaimmin päihteiden käyttötapojen muutoksiin lähivuosina. Kentän muut toimijat päihteiden markkinat ja päihdepalvelut joutuvat ottamaan nämä tekijät huomioon suunnitellessaan strategioitaan vaikkakin eri lähtökohdista. Elämäntavat ja kulttuuriset trendit yhdessä päihdemarkkinoiden strategioiden kanssa muokkaavat sitä monipäihdekäytön skenaariota, johon päihdepalveluiden on sovitettava oma toimintansa. Kohderyhmistä osaamistarpeisiin Projektin seuraavassa vaiheessa edellä kuvattua skenaariota käytettiin lähtökohtana pohdittaessa päihdepalveluiden asiakkaiden tarpeissa tapahtuvia muutoksia ja sitä, millaista osaamista vaaditaan palveluissa työskenteleviltä ammattilaisilta. Jatkoimme työskentelyä saman asiantuntijaryhmän kanssa ja haimme vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mitkä kohderyhmät päihdepalveluiden tulisi ottaa huomioon lähivuosina? Millaisia tietoja ja taitoja päihdepalveluiden henkilöstö tarvitsee pystyäkseen riittävän hyvin vastaamaan monipäihdekäytön tulevaisuusskenaariosta nouseviin haasteisiin? Käytimme useita kvalitatiivisia menetelmiä: työpaja, aivoriihi ja Delfivaikutteinen etätyöskentely. Kouluttajan Työkalupakki 36

Asiantuntijat nimesivät viisi tärkeää päihdepalveluiden kohderyhmää: monipäihdekäyttäjät, jotka hakevat apua palveluista monipäihdekäyttäjät, jotka eivät käänny palveluiden puoleen nuoret perheet merkitykselliset henkilöt: opettajat, urheiluvalmentajat, nuorisotyöntekijät 2 Asiakasryhmänä monipäihdekäyttäjät poikkeavat perinteisestä heroiiniriippuvaisesta asiakkaasta ja useimmista muista päihdepalveluiden nykyisistä asiakkaista. Niiden monipäihdekäyttäjien suhteen, jotka eivät käänny palveluiden puoleen, ensimmäisenä tehtävänä tulisi olla toimivan kommunikaatiotavan löytäminen. Nuoret ovat perinteisesti ehkäisevän päihdetyön tärkeimpiä kohderyhmiä. Yllä kuvatussa skenaariossa nuoret tarvitsevat erityistä huomiota, koska monet tekijät esimerkiksi halvat uudet aineet, riskikäsitysten muuttuminen, perinteisten kasvatusinstituutioiden uskottavuuden väheneminen ovat omiaan edistämään päihteiden käytön kulttuurin kehittymistä etenkin nuorten joukossa, Koulutustarpeiden arviointi päihdepalveluissa: kokemuksia Italiasta 2 Puhumme merkityksellisistä henkilöistä mieluummin kuin välittäjistä korostaaksemme näiden henkilöiden läheistä suhdetta nuoriin ja irtautuaksemme perinteisistä luokituksista, jotka ovat vailla sisältöä nykynuorten kannalta. Perheet ja merkitykselliset henkilöt ovat päihdepalveluiden näkökulmasta suhteellisen uusi kohderyhmä. Perheet on otettava huomioon, koska vanhemmuudesta suoriutuminen tuottaa vaikeuksia monille. Erityistoimia tulee kohdentaa merkityksellisiin henkilöihin, koska perinteisten kasvatusinstituutioiden uskottavuuden heikentyessä he ovat avainasemassa päihteiden käytön lisääntyvän sosiaalisen toleranssin vaikutusten torjunnassa. Seuraavassa vaiheessa määriteltiin, mitä palveluita ja mitä ammattiryhmiä tulisi ottaa huomioon pohdittaessa osaamisvaatimuksia. Päätimme tarkastella sekä julkisia palveluita (Ser.T.) 3 että kolmannen sektorin palveluita (terapeuttiset yhteisöt, ACAT) 4. Palveluissa työskentelevistä ammattilaisista tarkastelimme kahta pääryhmää: psykososiaalinen hoito: psykologit, kasvattajat, sosiaalityöntekijät jne. medikaalinen hoito: lääkärit, sairaanhoitajat, lähihoitajat jne. Asiantuntijoita pyydettiin pohtimaan, mitä tietoja ja taitoja päihdepalveluissa työskentelevillä ammattilaisilla tulisi olla, jotta he pystyisivät riittävän hyvin käsittelemään päihteiden käyttötavoissa tapahtuvia muutoksia ja työskentelemään tuloksellisesti yllä mainittujen kohderyhmien kanssa. 3 Ser.T. = Servizio per le Tossicodipendenze = perusterveydenhuollon järjestelmässä toimivia päihdepalveluyksiköitä. 4 ACAT = Associazione Club Alcolisti in Trattamento = hoidossa olevien alkoholistien klubien muodostama yhdistys 37 Kouluttajan Työkalupakki

Tiedot: Sosiaalisten ja kulttuuristen taustojen tuntemus Nuorisokulttuuri Valtakulttuurista poikkeavien kulttuurien edustajat (esimerkiksi maahanmuuttajat) Paikat ja tilanteet, joissa päihteitä käytetään Sosiaalisen elämän kokoontumispaikat ja tilanteet Taidot: Tieto päihteistä ja niiden vaikutuksista Markkinoilla olevien päihteiden käyttötavat ja fyysiset vaikutukset Markkinoilla olevien päihteiden psyykkiset ja sosiaaliset vaikutukset Käyttäjän tavoittelemat vaikutukset Päihteiden käyttöön liittyvät mielenterveysongelmat Hoitomenetelmien tuntemus Ehkäisevän päihdetyön ja terveyden edistämisen strategiat Riippuvuuden hoitomenetelmien tuntemus Perheisiin liittyvä tieto Perhesuhteet nykyisessä sosiaalisessa ja kulttuurisessa kontekstissa Perheterapiat Perheisiin kohdennettu päihdekasvatus Kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidot Kommunikointi nuorten kanssa Kommunikointi henkilöiden kanssa, jotka eivät edusta valtakulttuuria Kommunikointi aikuisten ja perheiden kanssa Jotkut tiedot ja taidot ovat relevantteja kaikkien päihdeammattilaisten kannalta, toisia tarvitaan vain tietyn tyyppisessä työssä esimerkiksi perhetyön taitoja tarvitsevat lähinnä ne, jotka työskentelevät perheiden kanssa. Tieto- ja osaamisalueita tulisi tarkastella monipäihdekäytön muutosten tulevaisuusskenaariota vasten. Työskentely päihteiden käyttäjien kanssa Kyky käyttää diagnoosivälineitä (ml. tulosten tulkinta ja hyödyntäminen) Kyky ymmärtää monipäihdekäyttäjän henkilökohtaisia motiiveja Kyky tunnistaa monipäihdekäytöstä johtuvia ongelmia Työmenetelmät Kyky työskennellä moniammatillisissa tiimeissä/tiimien kanssa Kyky verkostotyöhön Kyky työskennellä erilaisissa työympäristöissä Verkostoituminen Kyky tunnistaa asiakkaan verkoston jäsenet virallinen/epävirallinen Kyky mobilisoida tukea asiakkaan verkostosta virallinen/epävirallinen Viestintätekniikka Kyky käyttää uutta viestintätekniikkaa visuaalinen viestintä, tietokoneviestintä, tekstiviestit ym. Työskentely perheiden kanssa Kyky puuttua tavalla, joka tukee perheen toimintaa nykyisessä sosiaalisessa ja kulttuurisessa kontekstissa Kyky vetää perheille suunnatun päihdekasvatuksen ryhmiä Kouluttajan Työkalupakki Tuloksellisuuden arviointi Kyky käyttää interventioiden tuloksellisuuden arvioinnin menetelmiä 38