VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA 25.05.2015 PELKOSENNIEMEN KUNTA PELKOSENNIEMEN KUNNAN PÄIVÄKOTI

1 SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE... 3 1. STAKES VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN PERUSTEET... 5 1.1. VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN PERUSTEIDEN TAVOITE... 5 1.2. VARHAISKASVATUSTA OHJAAVIA ASIAKIRJOJA... 6 1.3. VERKOSTOYHTEISTYÖ... 7 2. EI MITÄÄN LASTENVAHTIMISTA VAAN VARHAISKASVATUSTA... 9 2.1. MITÄ ON VARHAISKASVATUS?... 9 2.2. VARHAISKASVATUKSEN PÄÄMÄÄRÄ... 12 2.3. VARHAISKASVATUKSEN ARVOPOHJA... 13 3. VARHAISKASVATUKSEN MUOTOJA PELKOSENNIEMELLÄ... 16 3.1. PÄIVÄHOITO... 16 3.2. KERHOTOIMINTA... 17 3.3. PÄIVÄHOIDOSTA ESIOPETUKSEEN... 17 3.4. AAMU- JA ILTAPÄIVÄTOIMINTA... 18 4. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN PELKOSENNIEMELLÄ... 19 4.1. TAVOITTEENA HYVINVOIVA LAPSI... 19 4.2. HOIDON, KASVATUKSEN JA OPETUKSEN KOKONAISUUS... 20 4.3. KASVATTAJA VARHAISKASVATUKSESSA... 20 4.4. VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ... 22 4.5. OPPIMISEN ILO... 23 4.6. KIELEN MERKITYS VARHAISKASVATUKSESSA... 23 4.7. LAPSELLE OMINAINEN TAPA TOIMIA... 24 4.7.1. LEIKKIMINEN... 25 4.7.2. LIIKKUMINEN... 25 4.7.3. TAITEELLINEN KOKEMINEN JA ILMAISEMINEN... 26 4.7.4. TUTKIMINEN... 27 4.8. SISÄLLÖLISET ORIENTAATIOT... 27 4.8.1. MATEMAATTINEN ORIENTAATIO... 28 4.8.2. LUONNONTIETEELLINEN ORIENTAATIO... 29

2 4.8.3. HISTORIALLIS-YHTEISKUNNALLINEN ORIENTAATIO... 29 4.8.4. ESTEETTINEN ORIENTAATIO... 29 4.8.5. EETTINEN ORIENTAATIO... 29 4.8.6. USKONNOLLIS-ELÄMÄNKATSOMUKSELLIENN ORIENTAATIO... 30 4.9. SISÄLLÖLLISTEN ORIENTAATIOIDEN JATKUMO EOPSIN PERUSTEIDEN SISÄLTÖALUEISIIN 30 5. VANHEMPIEN OSALLISUUS LASTEN VARHAISKASVATUKSESSA... 31 5.1. KASVATUSKUMPPANUUS... 31 5.2. VANHEMPIEN OSALLISUUS TOIMINNAN SUUNNITTELUSSA JA ARVIOINNISSA... 32 5.3. LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA JA SEN ARVIOINTI... 32 6. ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA... 34 6.1. LAPSEN TUEN TARVE JA SEN ARVIOINTI... 34 6.2. HUOLEN VYÖHYKKEET... 34 6.3. TUEN JÄRJESTÄMISEN PERIAATTEET JA VARHAISKASVATUKSEN TUKITOIMET... 35 6.4. VARHAISKASVATUKSEN YKSILÖLLISTÄMINEN... 37 6.5. TUKIPALVELUJEN TOTEUTUS... 37 7. ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISET LAPSET... 38 8. VARHAISKASVATUKSEN SISÄLLÖLLINEN ARVIOINTI, SEURANTA JA KEHITTÄMINEN... 40 LÄHTEET... 41 LIITTEET... 42 LIITE 1... 43 LIITE 2... 51

3 ESIPUHE "Nauttikaa lapsesta sellaisena kuin hän on - sillä tavoin hän kasvaa ja kehittyy parhaiten." Benjamin Spock Lapsuus ja lapsena oleminen kuuluu oikeutena jokaiselle lapselle. Lapsena ja nuorena saadut hyvät eväät elämään toimii ponnahduslautana aikuisuuteen. Lapsuuden arvostaminen ja kunnioittaminen sekä kasvussa, kehityksessä ja oppimisessa tukeminen unohtamatta lapsuuden vaalimista, on niitä asioita, jotka koemme tärkeiksi ja sen vuoksi haluamme olla tekemässä ja luomassa laadukasta varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatukseen liittyy olennaisesti varhaiskasvatussuunnitelma eli VASU. Varhaiskasvatussuunnitelma on varhaiskasvatuksen sisältöä kehystävä asiakirja, joka ohjaa kunnissa tehtävää varhaiskasvatusta. STAKESin tekemä Varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteet (2005) toimii kunnissa tehtävän varhaiskasvatussuunnitelman pohjana ja linjaa näkökulmia varhaiskasvatukseen. Kuntakohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman lisäksi tarkoitus on luoda yksikkökohtaisia varhaiskasvatussuunnitelmia sekä lapsikohtaisia varhaiskasvatussuunnitelmia. Pelkosenniemen kunnan omaa varhaiskasvatussuunnitelmaa on työstetty kevään 2015 aikana. Työskentely on pohjautunut Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (2005) sekä työyhteisössämme käytyihin keskusteluihin linjauksista varhaiskasvatuksen osalta. Työskentelyn tuloksena on syntynyt tämä varhaiskasvatussuunnitelma, jossa kunnan suunnitelmaan nivoutuu luonnollisena osana tiiviin työskentelyn seurauksena kunnan ainoan päiväkodin konkretisoidut sisällöt ja toimintatavat varhaiskasvatuksen arjessa. Tämän varhaiskasvatussuunnitelman tekstissä on ajatus, että pääsääntöisesti tekstiosuuden alkupuoli koostuu valtakunnallisesta linjauksesta ja yleisestä saatavilla olevasta tiedosta. Kappaleen loppupuolella olemme pyrkineet tuomaan esille Pelkosenniemeläisen linjauksen varhaiskasvatuksesta. Vaikka varhaiskasvatussuunnitelma valmistuu vasta tässä kohtaa, on päiväkodissa kuitenkin

4 jo tehty lapsikohtaisia varhaiskasvatussuunnitelmia (Liite 1), joissa jokaisessa keskeinen tavoite on lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Seuraavassa Kaija Pakkasen (1999, 54) runo Suuri aapinen, joka kiteyttää mielestämme varhaiskasvatuksen osuvasti lapsen näkökulmasta. Voi ihmeaapista meidän lasten! Ei oota, ei koota, ei hootakaan, ei kirjaimen kirjainta ollenkaan. Mutta kuu on ja purojen juoksu, pihapuun ja apilan tuoksu, kyynnahka on, pilvi ja haukka, suorahka ja jäniksen laukka, kesän hymy on ja metsän seinä, pedon lymy ja heiluva heinä, suruperho ja erämään koski, sadeverho ja mansikan poski ja tuhannen muuta ihmettä on ihmisen lapsen etsiä. Sinäkin pilpero, tiedät sen: koko maailma on suuri aapinen. Pelkosenniemellä toukokuussa 2015 Pasi Kuusela, lto päiväkodin johtaja Heli Järvinen, lh Hanna Hermunen, lh

5 1. STAKES VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN PERUSTEET Onnistuminen on asenne. Se on avoimuutta uusille ideoille, halukkuutta kuunnella, innokkuutta oppia, halua kasvaa ja joustavuutta muuttua. BJ Gallagher 1.1. VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN PERUSTEIDEN TAVOITE Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteena on edistää Suomessa tehtävän varhaiskasvatustyön yhdenvertaista toteutumista, ohjata sisällöllistä kehittämistä sekä luoda edellytyksiä kehittää varhaiskasvatuksen laatua yhdenmukaistamalla toiminnan järjestämisen perusteita. Sen tavoite on myös lisätä ammatillista tietoisuutta varhaiskasvatushenkilöstön keskuudessa, lisätä vanhempien osallisuutta ja moniammatillista yhteistyötä lasta ja perhettä tukevien toimijoiden kesken ennen kouluikää. Varhaiskasvatussuunnitelma, esiopetussuunnitelma ja perusopetuksen opetussuunnitelma luovat yhdessä kokonaisuuden, joka edistää lapsen hyvinvointia, kasvua ja oppimista. Tämän kokonaisuuden ihanteellisena tehtävänä nähdään myös pyrkimys olla kehittämässä parempaa yhteiskuntaa ja maailmaa.

6 1.2. VARHAISKASVATUSTA OHJAAVIA ASIAKIRJOJA Seuraavassa kuviossa (kuvio 1) on esitetty karkeasti se ketju, mikä luo varhaiskasvatusta ohjaavat asiakirjat globaalilta tasolta aina kunnalliselle tasolle asti. Tasoja tarkastellaan seuraavissa kappaleissa, mutta kaavion on tarkoitus helpottaa asian havainnollistamista. Yhdistyneiden Kansakuntien Lapsen oikeuksien sopimus Valtio Päivähoitoa ja esiopetusta koskevat lait ja asetukset Valtioneuvoston periaatepäätös varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet Kunta kunnan oma varhaiskasvatussuunnitelma kunnan oma esiopetussuunnitelma Kuvio 1. Varhaiskasvatusta ohjaavien asiakirjojen juontuminen globaalilta tasolta kunta tasolle. Suomalainen varhaiskasvatus perustuu Yhdistyneiden Kansakuntien Lapsen oikeuksien sopimukseen, perusoikeussäännöksiin sekä muuhun kansalliseen lainsäädäntöön (STM 2002, 15). Tämän pohjalta varhaiskasvatusta ohjataan valtakunnalliselta ja kunnalliselta tasolta. Valtakunnalliselta tasolta tarkasteltuna varhaiskasvatusta ohjaa päivähoitoa ja esiopetusta koskevat lait ja asetukset, jotka määrittävät varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toteuttamista. Varhaiskasvatuksen valtakunnallinen linjaus sisältää varhaiskasvatuksen keskeiset periaatteet ja kehittämisen painopisteet yhteyskunnan järjestämässä ja valvomassa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen osalta vielä valtakunnallista ohjausta tapahtuu varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden

7 pohjalta, joka ohjaa varhaiskasvatuksen sisältöä ja laatua sekä kuntien varhaiskasvatussuunnitelmien laatimista. Esiopetuksen osalta esiopetuksen suunnitelman perusteet ohjaa esiopetuksen sisältöä, laatua ja kuntakohtaisten opetussuunnitelmien laatimista. Kunnallisen ohjauksen tasolta kunnalla voi olla omat linjaukset ja strategiat varhaiskasvatuksesta osana kunnan omaa lapsi- ja perhepoliittista ohjelmaa tai muualla lasta ja perhettä koskevissa asiakirjoissa. Kuntakohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman tekemisessä tulee ottaa huomioon kunnan omat linjaukset, strategiat ja tavoitteet sekä palvelujen sisällölliset tavoitteet. Niissä ilmenee kunnan varhaiskasvatuksen järjestämisen omat keskeiset periaatteet ja kehittämisen painopisteet. Kunnan oman varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohtana toimii valtakunnallisen varhaiskasvatuksen perusteet. Kunnan varhaiskasvatussuunnitelman ja yksikkökohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien sekä esiopetuksen opetussuunnitelman tulee muodostaa yhtenevä kokonaisuus, jossa on selkeä jatkumo. Yksikkökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma on kunnan suunnitelmaa yksityiskohtaisempi, jossa näkyy hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuuksien lähtökohdat sekä niiden toteutuminen päiväkodin arjen kasvatuskäytännöissä. Yksikkökohtaisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa huomioidaan myös alueen tai yksikön erityispiirteet ja painotukset. Kuntakohtaisen ja yksikkökohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman lisäksi ovat lapsikohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat sekä esiopetuksen suunnitelmat, jotka laaditaan yhteistyössä vanhempien kanssa ja ne ohjaavat lapsikohtaisen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toteutumista. 1.3. VERKOSTOYHTEISTYÖ Kaiken lapseen liittyvän toiminnan tavoitteena on kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva lapsi. Kokonaisvaltaisesti hyvinvoivan lapsen tavoitteen toteutuminen edellyttää lasta ja perhettä koskevien eri tahojen toimivaa keskinäistä yhteistyötä. kesken tehtävän yhteistyön toimivuuden. Laadukkaasta ja monimuotoisesta varhaiskasvatuksesta voidaan tällöin puhua, kun verkostoyhteistyö toimii lapsen

8 edun mukaisesti. Verkostoyhteistyön perustana toimii varhaiskasvatuksen linjaukset koko lasta ja perhettä palvelevan verkoston kanssa. Keskeinen tavoite kaikessa verkostoyhteistyössä on mahdollisimman varhainen puuttuminen mahdollisissa riskitilanteissa. Tärkeimmät yhteistyötahot löytyvät lastenneuvolasta, opetustoimesta sekä sairaanhoitopiiristä. Yhteistyö lastenneuvolan ja vanhempien kesken mahdollistaa lapsen kasvun ja kehityksen seuraamisen. Tarvittaessa neuvola ohjaa perhettä hakeutumaan eri palveluiden pariin, mikäli havaitaan tilanne, joka vaatii muiden palvelutoimijoiden ammatillista osaamista. Neuvolan lisäksi yhteistyötä tehdään opetustoimen kanssa. Opetustoimen kanssa tehtävän yhteistyön keskeisenä sisältönä on luoda ja kehittää sellaiset rakenteet ja yhteistyön muodot, jotka varmistaa lapselle opetuksellisen ja kasvatuksellisen jatkumon. Lapsen elämässä voi olla myös tilanne, jossa lapsi joutuu sairaalahoitoon. Mikäli lapsi on sairaalahoidossa, varmistetaan tänä sairaalahoidon aikana varhaiskasvatuspalvelujen ja sairaalan tai muun laitoksen keskinäisellä yhteistyöllä toiminnan jatkuvuus mahdollisimman hyvin lapsen tarpeet huomioon ottaen. Erityisen tärkeää sairaalahoidon aikana on kiinnittää huomiota lapsen turvallisten ihmissuhteiden säilyttämiseen ja muodostamiseen. Tässä korostuu vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön merkitys ihmissuhteiden säilyttämisen kannalta. Sairaalahoidon tai muussa laitoksessa järjestettävän varhaiskasvatuksen osalta noudatetaan varhaiskasvatuksen valtakunnallisia linjauksia ja varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteita niiltä soveltuvin osin.

9 2. EI MITÄÄN LASTENVAHTIMISTA VAAN VARHAISKASVATUSTA "Koko lapsuus on itsessään runoutta." Zacharias Topelius 2.1. MITÄ ON VARHAISKASVATUS? Varhaiskasvatus on pienten lasten eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on edistää lasten tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Varhaiskasvatus, esiopetus osana varhaiskasvatusta ja perusopetus muodostavat lapsen kehityksen kannalta johdonmukaisesti etenevän jatkumon. (STAKES 2005, 11-12.) Varhaiskasvatus sijoittuu lapsen elämässä ajanjaksolle ennen kouluikää. Varhaiskasvatus on yhteiskunnan järjestämää, valvomaa ja tukemaa toimintaa, joka koostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Varhaiskasvatus järjestetään varhaiskasvatuspalveluissa valtakunnallisten linjausten mukaisesti. Näistä keskeisimpiä ovat päiväkotitoiminta ja perhepäivähoito. Osana varhaiskasvatusta on myös esiopetus, joka on suunnitelmallista opetusta ja kasvatusta, joka toteutetaan vuotta ennen oppivelvollisuuden alkamista. Varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tavoitteellista vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa, jossa lapsen omaehtoisella leikillä on hyvin keskeinen merkitys. Varhaiskasvatuksellinen työskentely edellyttää vanhempien ja kasvatuksen ammattilaisten kiinteää yhteistyötä eli kasvatuskumppanuutta. Avoin, luottamuksellinen ja dialogisuuteen perustuva kasvatuskumppanuus luo perheen ja kasvattajien välille yhteisen kasvatustehtävän, jossa yhdistyy lapsen näkökulmasta hänelle tärkeät tahot eli vanhemmat ja kasvattajat, jolloin voidaan luoda lapselle mielekäs kokonaisuus kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle. Keskeistä varhaiskasvatuksessa vanhempien tukena kasvatustehtävässään on ammattitaitoinen henkilöstö, joka nähdään varhaiskasvatuksen voimavarana.

10 Laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumisen kannalta olennaista on kasvatushenkilöstön vahva ammatillinen tieto-taidollinen osaaminen ja työssä hankittu kokemus. Tämä edellyttää kokonaisvaltaista näkemystä lasten kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta. Pelkosenniemen kunnan toiminta-ajatuksena on luoda edellytykset hyvälle elämisen laadulle sekä turvalliselle ja viihtyisälle asumiselle. Pelkosenniemen kunnan arvot ovat näin muodostuneet seuraavanlaisiksi: - tasa-arvo ja inhimillisyys - asukas- ja asiakaslähtöisyys - suvaitsevaisuus ja palvelualttius - kumppanuus ja yhteistyö - kestävä kehitys. (Pelkosenniemen kunta 2014, 3.) Kunnan arvot muodostavat perustan yksikkökohtaisten arvojen perustamiseen, joiden pohjalta työtä tehdään vielä syvällisemmin, joka näkyy Pelkosenniemen päiväkodin arvoissa. Varhaiskasvatuksen näkökulmasta kunta pitää lapsia, nuoria ja perheitä yhtenä tärkeimmistä asiakasryhmistä kunnassa. Tämä näkyy kunnan painopisteenä laadukkaiden peruspalveluiden toteuttamisessa, joka tarkoittaa laadukkaan varhaiskasvatuksen järjestämisenä kunnassa joustavasti ja vanhempien tarpeita palvellen. (Pelkosenniemen kunta 2014, 3.)

11 Kunnan arvojen ja varhaiskasvatuksen pohjalta olemme pohtineet päiväkodin arvoja. Meille Pelkosenniemen päiväkodissa varhaiskasvatus on tärkeä ja merkitykselliseksi koettu tehtävä, jota haluamme tehdä laadukkaasti lapsen hyvinvointia ajatellen. Meille varhaiskasvatus tarkoittaa muun muassa seuraavia asioita; V astuullista, A siantuntevaa, R akentavaa, H oidollista, A rvoihin pohjautuvaa, I nhimillistä, S uunnitelmallista, K asvatuksellista, A inutlaatuista, S ensitiivistä V uorovaikutusta, A vointa, T avoitteellista, U niikkia ja S itoutunutta toimintaa. Kunnan lisäksi myös me päiväkodissa pidämme lapsia ja perheitä tärkeinä, siksi meille laadukas varhaiskasvatus on niin tärkeää. Meille laadukas varhaiskasvatus tarkoittaa lapsen kokonaisvaltaista huomiointia ja tarkastelua hänen kasvuympäristössään tavoitteena lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Varhaiskasvatus on laaja-alaista osaamista, lapsen tarpeisiin herkästi tarttumista ja niihin vastaamista, läsnäoloa ja turvallisuutta, avoimuutta sekä huolellisuutta ja yhteistyötä kasvattajien ja vanhempien kesken kasvatuskumppanuuden periaatteita noudattaen.

12 2.2. VARHAISKASVATUKSEN PÄÄMÄÄRÄ Lapsuuden itseisarvoinen luonne, lapsuuden vaaliminen ja lapsen ihmisenä kasvamisen ohjaaminen ovat tärkeitä painotuksia varhaiskasvatuksessa. Näiden painotusten ja toimintaa suuntaavien yksittäisten kasvatus- ja sisällöllisten tavoitteiden yläpuolelle sijoittuu kokoavat kasvatuspäämäärät. Näitä tavoitteiden yläpuolelle sijoittuvia kokoavia kasvatuspäämääriä on kolme. Kasvatushenkilöstön tulee huolehtia, että nämä koko elämää koskevat ihmisenä kasvamisen kasvatuspäämäärät viitoittavat ja ohjaavat toimintaa tasapainoisesti ja riittävän syvällisesti (STAKES 2005, 13 mukaan): 1) henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistäminen a. keskeistä jokaisen lapsen yksilöllisyyden kunnioittaminen b. luodaan perusta lapsen toiminnalle, jossa lapsi voi toimia ja kehittyä omana ainutlaatuisena persoonallisuutenaan 2) toiset huomioon ottavien käyttäytymismuotojen ja toimintatapojen vahvistaminen a. jokainen lapsi oppii ottamaan muita huomioon ja välittämään toisista b. suhtautuu myönteisesti itseensä, toisiin ihmisiin, erilaisiin kulttuureihin ja ympäristöihin 3) itsenäisyyden asteittainen lisääminen a. lapsi kykenee edellytysten mukaisesti huolehtimaan itsestään ja läheisistään, tekemään elämäänsä koskevia valintoja ja päätöksiä b. saa iloita oppiessaan huolehtimaan itsestään ja luottaa omaan osaamiseensa c. saa oppia omatoimisuutta niin, että tarpeellinen huolenpito ja turva ovat koko ajan kuitenkin lähellä. Pelkosenniemellä nämä kasvatuspäämäärät ja painotukset ovat hyvin tärkeitä ja merkityksellisiä. Nämä päämäärät ja painotukset huomioiden ja mielessä pitäen suunnittelemme toimintaamme, joka näkyy jokapäiväisessä arjessamme päiväkodissa.

13 2.3. VARHAISKASVATUKSEN ARVOPOHJA Suomalaisen varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu keskeisiin kansainvälisiin lapsen oikeuksia määritteleviin sopimuksiin, kansallisiin säädöksiin ja muihin ohjaaviin asiakirjoihin (STAKES 2005, 12). Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen arvoista keskeisin on lapsen ihmisarvo. Tähän perusarvoon liittyneenä sopimus kattaa neljä yleisperiaatetta, jotka ovat: 1) syrjintäkielto ja lasten tasa-arvoisen kohtelun vaatimus 2) lapsen etu 3) lapsen oikeus elämään ja täysipainoiseen kehittymiseen 4) lapsen mielipiteen huomioon ottaminen Suomen perusoikeussäännöksistä, muusta oikeussääntelystä ja asiakirjainformaatiosta voidaan johtaa lapsen oikeuksia konkretisoivat varhaiskasvatuksen periaatteet. Näitä ovat lapsen oikeus: 1) turvallisiin ihmissuhteisiin 2) turvattuun kasvuun, kehittymiseen ja oppimiseen 3) turvattuun ja terveelliseen ympäristöön, jossa voi leikkiä ja toimia monipuolisesti 4) tulla ymmärretyksi ja kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti 5) saada tarvitsemaansa erityistä tukea 6) omaan kulttuuriin, äidinkieleen ja uskontoon tai katsomukseen. (STAKES 2005, 12.) Pelkosenniemen kunnassa varhaiskasvatuksen siirryttyä sosiaalipalveluiden alaisuudesta sivistystoimen alaisuuteen, näkyy toiminnassa elinikäisen oppimisen arvostus. Sivistysosasto yhteistyössä varhaiskasvatuksen kanssa tähtää siihen, että lapsilla on taitoja ja kykyä omaksua uutta muuttuvassa nyky-yhteiskunnassa. Sen lisäksi varhaiskasvatuksen tarkoitus on tukea kotona tehtävää kasvatustyötä yhdessä vanhempien kanssa kasvatuskumppanuuden periaatteita noudattaen. Pelkosenniemen kunta toteuttaa STAKESin varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin pohjautuvaa varhaiskasvatustyötä, jossa on tavoitteena lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Pelkosenniemen kunnan päiväkoti toteuttaa varhaiskasvatusta juuri edellä mainittujen perusteiden pohjalta, jolloin työskentely on kokonaisvaltaisesti tavoitteellista, jolloin voidaan puhua laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. (Pelkosenniemen kunta 2014, 35.)

14 Pelkosenniemen päiväkodissa pohdimme päiväkodin omaa arvopohjaa, joka toimii hyvänä pohjana laadukkaalle varhaiskasvatukselle. Mietimme, mitkä asiat ovat lapsille tärkeitä ja mitkä meille kasvattajina tärkeitä. Jotta voimme selvittää, mitkä asiat lapset kokevat tärkeiksi, kysyimme lasten mielipiteitä kysymällä millainen on hyvä päiväkoti? Saimme seuraavanlaisia vastauksia: Ku siellä saa piirtää Saa uusia ystäviä Ku saa leikkiä Saa ulkoilla Siel saa askarrella Saa pelata lautapelejä Ku saa tehä helmitöitä Aikuiset on mukavia Aikuiset on kivoja Saa syödä joka päivä paitsi lomalla Saa leikkiä kaikkien kaverien kanssa Aikuiset auttaa pieniä askartelussa Siel saa tehä tehtäviä Saa tuoda leluja Tämä päiväkoti Näiden lasten mielipiteiden pohjalta olemme pohtineet ja keskustelleet, mitkä asiat korostuivat lasten mielipiteissä ja mitkä ovat meille kasvattajina tärkeitä arvoja. Näiden lasten mielipiteiden ja kasvatushenkilöstön kesken käydyn keskustelun pohjalta muodostimme päiväkodin arvot, jotka koostuvat seuraavanlaisesti: LEIKKI KASVATUSKUMPPANUUS LAPSILÄHTÖISYYS LÄSNÄOLO TURVALLISUUS TASAPUOLISUUS OIKEUDENMUKAISUUS

15 Meidän päiväkodin arvojen keskiössä on LAPSUUS juuri lapsuuden vaalimisen ja sen itseisarvon takia. Sen ympärille halusimme rakentaa muut arvot. LEIKKI on lapsen työtä ja lapsella tulee olla mahdollisuus omaehtoiseen leikkiin. Leikin merkitystä kasvun, kehityksen ja oppimisen osalta ei tule unohtaa. Meillä lapsi saa leikkiä. KASVATUSKUMPPANUUS on meille ensiarvoisen tärkeää, jotta voimme toimia lapsen edun toteutumisen hyväksi. Kasvatuskumppanuuden onnistuessa se palvelee niin vanhempia kuin meitä kasvattajia meidän yhteisessä kasvatustehtävässä. LAPSILÄHTÖISYYS tarkoittaa meille lapsen huomioimista yksilönä ja lapsen aitoa kohtaamista sekä aitoa, dialogista vuorovaikutusta lapsen ja aikuisen välillä. Näin luodaan hyvä ja toimiva suhde lapsen ja aikuisen välille, jolloin voidaan syvemmin tukea lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. LÄSNÄOLO on tärkeä arvo, jonka merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa. Läsnäoloa ei voi teeskennellä, mutta lapsi huomaa aidon läsnäolon. Aikuisen läsnäolon merkitys lapsen ja ryhmän kannalta on merkittävää turvallisuuden ja tunneilmaisun kannalta. TURVALLISUUS on se, joka luo puitteet turvalliselle kasvulle, oppimiselle ja kehitykselle. Se mahdollistaa myös turvallisen epäonnistumisen ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta tai itsensä huonoksi kokemisesta, sillä turvallisuus meillä luo hyväksyvän ja sallivan ilmapiirin. TASAPUOLISUUS tarkoittaa meillä jokaisen tasa-arvoista kohtelua ja kohtaamista. OIKEUDENMUKAISUUS on työmme yksi peruskivi, jotta voimme toimia reilusti ja rehellisesti, toisia kunnioittaen ja oikeuksia puolustaen.

16 3. VARHAISKASVATUKSEN MUOTOJA PELKOSENNIEMELLÄ 3.1. PÄIVÄHOITO Pelkosenniemen kunnassa toimii tällä hetkellä yksi päiväkoti, joka sijaitsee kirkonkylällä. Koska kunnassa toimii tämä yksi päiväkoti, toimii se hoidon tarpeesta riippuen myös vuoropäiväkotina. Päiväkoti tarjoaa osa- ja kokopäivähoitoa, sekä lisäksi tarjotaan tarpeen vaatiessa päivähoitoa myös iltaisin sekä yö- ja viikonloppuisin joustavasti vanhempien tarpeiden mukaan. Päivähoidon lisäksi päiväkoti tarjoaa kerhotoimintaa (kts. 3.2.), aamu- ja iltapäivätoimintaa (kts. 3.4.) sekä päiväkodissa järjestetään Pelkosenniemen kunnan esiopetus (kts. 3.3.). Mikäli haluaa päivähoitoa Pelkosenniemellä, se on mahdollista myös järjestää kunnan ulkopuolella asuvalle, joka on oikeutettu päivähoitopaikkaan. Tällöin tulee ottaa yhteyttä ensin oman kunnan päivähoitopalveluihin, jolloin kuntien on mahdollista tehdä keskenään päivähoitosopimus. Pelkosenniemen päiväkodin etuna on se, että päivähoitopaikan saa heti ja hoito järjestyy hyvin joustavasti perheen tarpeiden mukaan lyhyellä varotusajalla. Päiväkodille tunnusomaista on sen kodinomaisuus. Sen lisäksi päiväkodissa on monipuoliset tilat, jotka on muunneltavissa tarpeen mukaan ja mahdollistaa mitä monipuolisimmat leikit ja toiminnat. Päiväkodin ulkoilualueena toimii iso, aidattu piha-alue, josta löytyy aineksia kehitellä monia leikkejä unohtamatta kenttää, joka mahdollistaa pihapelit. Pihan maasto mahdollistaa kaikenlaisen tutkimisen ja kiipeilyn kukkulalle. Piha on nurmikko päällysteinen, jolloin se antaa lapselle monia aisti kokemuksia. Aivan päiväkodin tuntumassa on kaukalo, joka mahdollistaa talvella luistelun harjoittamisen. Vastaavasti hiihtoladut lähtevät päiväkodin tuntumassa sijaitsevan koulun takaa. Kyseisellä paikalla alkaa myös metsä ja pururata, joka mahdollistaa muina vuodenaikoina luontoretket ja läheiselle laavulle makkaranpaisto retken.

17 3.2. KERHOTOIMINTA Pelkosenniemen päiväkodissa järjestetään kerhotoimintaa maanantaisin, keskiviikkoisin sekä perjantaisin kello kymmenestä kahteen. Kerhotoiminnan tavoitteet perustuvat samoihin varhaiskasvatuksen tavoitteisiin kuin päivähoidossakin. Kerhotoiminnassa painottuu kuitenkin sosiaalisten taitojen kehittäminen ja tukeminen, koska osalla lapsia kontaktit muihin lapsiin tapahtuu pelkästään kerhotoiminnan aikana. 3.3. PÄIVÄHOIDOSTA ESIOPETUKSEEN Pelkosenniemen päiväkodissa järjestettävä esiopetus mahdollistaa lapsen kannalta kivuttoman nivelvaiheen toteutumisen, sillä päivähoito ja esiopetus toimivat samassa rakennuksessa, jolloin siirtyminen ei aiheuta lapselle suurta muutosta fyysisessä ympäristössä. Näin pystytään toteuttamaan nivelvaiheen kannalta monipuolinen ja kattava tiedonsiirto päivähoidon ja esiopetuksen tahojen välillä, koska toiminta tapahtuu saman rakennuksen sisällä. Esiopetuksella tarkoitetaan ajanjaksoa, joka alkaa vuotta ennen oppivelvollisuuden alkua. Yleensä esiopetuksen aloittava lapsi täyttää kyseisenä vuonna kuusi vuotta. Perusopetuslain (26 a ) mukaan lasten on oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna osallistuttava vuoden kestävään esiopetukseen tai muuhun esiopetuksen tavoitteet saavuttavaan toimintaan (Opetushallitus 2015). Pelkosenniemen kunnassa esiopetusta järjestetään koulujen toiminta-aikoina neljä tuntia päivässä ja vähintään 700 tuntia lukuvuodessa (Pelkosenniemen kunnan esiopetussuunnitelma 2015, 4). Kunnassa toteutettava esiopetus on maksutonta. Tavoitteena esiopetuksessa on edistää lapsen kehitys- ja oppimisedellytyksiä, vahvistaa sosiaalisia taitoja ja tervettä itsetuntoa leikin ja myönteisten oppimiskokemusten avulla yhteistyössä kodin ja huoltajien kanssa kasvatuskumppanuuden periaatteita noudattaen. Tavoitteena on myös lasten kehitykseen ja oppimiseen vaikuttavien ongelmien havaitseminen varhaisessa vaiheessa ja niihin puuttuminen, jolloin ennaltaehkäistään mahdollisia ilmeneviä

18 vaikeuksia. Tässä ongelmiin puuttumisessa toimii kolmiportaisen tuen malli, josta on tarkemmin kerrottu luvussa 6. 3.4. AAMU- JA ILTAPÄIVÄTOIMINTA Perusopetuslain (628/1998) mukaista aamu- ja iltapäivätoimintaa järjestetään päiväkodissa ensisijaisesti ensimmäisen ja toisen luokan oppilaille. Aamu- ja iltapäivätoiminta noudattaa koulujen työ- ja loma-aikoja. Toiminnasta löytyy kunnan oma suunnitelma, jossa on tarkemmin eritelty toiminnan tavoitteita (kts. Pelkosenniemen kunnan koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteet 1.1.2014 lähtien).

19 4. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN PELKOSENNIEMELLÄ Jos haluat lastesi kehittyvän, anna heidän kuulla mitä kaunista kerrot heistä toisille. Haim Ginott 4.1. TAVOITTEENA HYVINVOIVA LAPSI Varhaiskasvatuksen ensisijaisena tavoitteena on edistää lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kun lapsi voi hyvin, hänellä on mahdollisimman hyvät kasvun, oppimisen ja kehittymisen edellytykset. (STAKES 2005, 15.) Edistääkseen lapsen hyvinvointia tulee lapsen terveyttä ja toimintakykyä vaalia sekä huolehtia lapsen perustarpeista. Näin lapsi kokee häntä arvostettavan, hänet hyväksytään juuri sellaisena kuin hän on eli omana ainutlaatuisena itsenään, lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi sekä lapsi saa näin vahvistusta itsetunnolle. Lapsi uskaltaa myös yrittää pelkäämättä epäonnistumista ja oppia sosiaalisia taitoja. Jotta näitä lapsen hyvinvointia edistäviä tekijöitä voidaan tukea varhaiskasvatuksessa, tulee taata mahdollisimman pysyvät ja turvalliset ihmissuhteet, jotka ovat perustana lapsen hyvinvoinnille. Jotta voidaan tehdä laadukasta varhaiskasvatusta, jossa toteutuu tavoiteltu kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva lapsi, toiminnan edellytyksenä on ajanmukainen, kehittyvä ja ennaltaehkäisevä toiminta, kasvatusta tukeva ja laadukas varhaiskasvatus Pelkosenniemen kunnan päiväkodissa. Laadukasta varhaiskasvatusta toteuttaakseen tarvitaan koulutettua henkilöstöä, joka huolehtii ammatillisuudestaan ja omasta kasvattajuudestaan. Pelkosenniemen päiväkodin tunnusomaisuus onkin juuri vahvassa ammatillisuudessa, laadukkuudessa sekä ennen kaikkea joustavuudessa vanhempien tarpeita vastaavasti. (Pelkosenniemen kunta 2014, 36.)

20 4.2. HOIDON, KASVATUKSEN JA OPETUKSEN KOKONAISUUS Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen nivoutuessa toisiinsa toteutuu varhaiskasvatuksen kokonaisuus. Nämä eri ulottuvuudet varhaiskasvatuksessa painottuvat eri tavoin eriikäisillä lapsilla. Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä enemmän hän tarvitsee aikuisen huolenpitoa. Lapsen ollessa pienempi, tapahtuu suurin osa vuorovaikutuksesta lapsen ja kasvattajan hoitotilanteissa. Ne ovat samalla myös kasvatuksen, ohjauksen ja opetuksen tilanteita, joilla on merkitystä sekä hyvinvoinnille että oppimiselle. Perusta kaikelle toiminnalle varhaiskasvatuksessa on hyvä hoito. Kun lapsen perustarpeista on huolehdittu, lapsi voi suunnata tällöin mielenkiintonsa toisiin lapsiin, ympäristöön ja toimintaan. Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen ollessa hyvä ja toimiva kokonaisuus, voidaan edistää lapsen myönteisen minäkäsityksen kehittymistä, lapsen ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja sekä ajattelun kehittymistä. Lapsen päivän ollessa strukturoitu, joka koostuu erilaisista arkeen liittyvistä selkeistä, mutta joustavista tilanteista, on perusta turvallisuuden tunteelle. Päivään kuuluvat hoito- ja muut vuorovaikutustilanteet sekä arjen askareet, leikki ja muu lapselle luontainen ja ominainen tapa toimia, ovat tärkeitä kasvun ja oppimisen tilanteita. 4.3. KASVATTAJA VARHAISKASVATUKSESSA Kasvattajana toimiessaan kasvattajan tulee tiedostaa oma kasvattajuus sekä sen taustalla olevat arvot ja eettiset periaatteet. Kasvattajien ammatillinen ja koulutuksen tuottama tieto ja kokemus luovat perustan osaamiselle. Hyvän kasvattajan merkki on oman kasvattajuuden pohtiminen ja arviointi, joka auttaa kasvattajaa toimimaan tietoisesti eettisesti ja ammatillisesti kestävien toimintaperiaatteiden mukaisesti. Hyvä kasvattaja on sitoutunut, häneltä löytyy herkkyyttä ja kykyä reagoida ja vastata lapsen tunteisiin ja tarpeisiin. Kasvattajan tulee tiedostaa lapsen kasvun ja oppimisen mahdollisuudet, jolloin toimintaa ohjaa kasvattajan näkemys hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Lasta tulee kannustaa omatoimisuuteen niin, että lapsi saa ilon ja

21 onnistumisen kokemuksia osaamisestaan, mutta saa myös tarpeen mukaisen avun kasvattajalta. Kasvatustyössä näkyy kunnioitus lasta, lapsen vanhempia ja toistensa kokemuksia ja mielipiteitä kohtaan, jolloin voidaan työskennellä kasvatuskumppanuuden periaatteiden mukaisesti. Toiminnan dokumentointi, arviointi ja pyrkimys jatkuvasti kehittää toimintaa sekä varhaiskasvatuksen muuttuvien tarpeiden tiedostaminen luovat hyvät edellytykset laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamiselle. Näiden lisäksi kasvattajan tehtävään kuuluu suunnitella toiminta ja rakentaa ympäristö, jossa näkyy lapsille ominainen tapa toimia ja sisällölliset orientaatiot.

22 4.4. VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ Varhaiskasvatusympäristön kokonaisuus muodostuu kolmesta eri tekijästä; 1) Fyysinen oppimisympäristö koostuu mm: a. rakennetuista tiloista ja ympäristöstä b. materiaaleista ja välineistä c. on turvallinen ja esteetön d. edistää lapsen hyvinvointia e. voidaan muuttaa tarpeita vastaavaksi f. lasta ajatellen suunniteltu 2) Psyykkinen oppimisympäristö koostuu mm: a. ilmapiiristä b. työntekijöiden keskinäisestä kunnioituksesta ja luottamuksesta c. suhtautumisesta lapsiin d. turvallisuuden tunteesta e. vastuullisesta toiminnasta f. monipuolisesta vuorovaikutuksesta g. tunteiden ilmaisusta 3) Sosiaalinen oppimisympäristö koostuu mm: a. lasten ja aikuisten välisistä suhteista b. lasten keskinäisistä suhteista c. ryhmädynamiikasta d. yksilönä yhteisössä e. yhteisöllisyyden kokeminen Tilojen muunneltavuus tarpeita vastaavasti edesauttaa hyvän oppimisympäristön luomista ja ylläpitämistä. Oppimisympäristön ollessa innostava, herättää se lapsessa lapsen luontaisen halun tutkia, kokeilla ja ihmetellä. Varhaiskasvatusympäristöä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon niin toiminnalliset kuin esteettiset näkökulmat. Kun ympäristö on rakennettu hyvin, se on silloin viihtyisä ja kannustaa lasta tutkimaan, liikkumaan, leikkimään, toimimaan ja ilmaisemaan itseään monin eri tavoin. Ympäristön tulee olla myös turvallinen ja ottaa huomioon lapsen hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät tekijät. Sen lisäksi varhaiskasvatuksen ilmapiirin tulee olla myönteinen ja lapsen edun mukainen. Turvallisuustekijät on huomioitu päiväkodin turvallisuussuunnitelmassa.

23 4.5. OPPIMISEN ILO Oppimiseen ei ole muunlaista alkua kuin ihmettely. Platon Lapselle oppiminen on kokonaisvaltainen tapahtuma eikä oppiminen lopu lapsuuteen, vaan oppiminen on elinikäinen prosessi. Lapsen kohdatessa uusia asioita lapsi käyttää oppimisensa apuna kaikkia aistejaan ja harjoittelee erilaisia taitoja. Parhaiten lapsi oppii ollessaan kiinnostunut ja aktiivinen. Kun toiminta on lapselle mielekästä ja merkityksellistä, lapsi voi kokea oppimisen ja onnistumisen iloa. Hyvän oppimisen ja myönteisen oppimisasenteen perustana toimii turvallisten ihmissuhteiden olemassaolo. Kun kasvattaja on sitoutunut, näkyy se kasvatus- ja oppimistilanteissa herkkyytenä lapsen tunteille ja emotionaaliselle hyvinvoinnille. Kasvattaja kuuntelee aidosti lasta ja antaa lapsen olla oma-aloitteinen, valita mieleistä toimintaa, tutkia, tehdä johtopäätöksiä ja ilmaista omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Lasten oppimista tuetaan päiväkodin arjessa ja lasta kannustetaan tutkimaan ja kokeilemaan. Salliva, hyväksyvä ja turvallinen ilmapiiri mahdollistaa myös lapsille turvallisen epäonnistumisen ilman pelkoa itsensä huonoksi kokemista. Lapsia kannustetaan yrittämään uudestaan ja usein päiväkodissa kuuluu niin lasten kuin aikuisten suusta ei haittaa ja niin sitä yritetään uudestaan. Tämä toiminta tukee olemassa olevaa sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta. 4.6. KIELEN MERKITYS VARHAISKASVATUKSESSA Kieli tukee lapsen kommunikaation ja ajattelutoimintojen kehitystä merkitysten välittäjänä ja kielen hallintaan liittyvät valmiudet ovat perusta oppimisvalmiuksille. Lapsen kielenkehitystä tukeakseen lapsi tarvitsee kielenkehitystä tukevan virikkeellisen ja toiminnallisen kasvuympäristön, jossa lapsi voi havainnoida niin puhuttua kuin kirjoitettua kieltä. Kielenkehityksen näkökulmasta varhaislapsuudessa

24 leikillä ja saduilla sekä tarinoilla on erityinen merkitys lapsen kielen kehityksen kannalta ja se edesauttaa luomaan käsitystä maailmankuvasta. Kun on pieni lapsi kyseessä, tarvitsee hän lähelleen kasvattajan, joka pystyy vastaamaan lapsen yksilölliseen tapaan kommunikoida. Päivittäiset toiminnot ja rutiinit opettavat pienille lapsille eri tilanteisiin liittyvää kieltä ja sanastoa. Lasten kasvaessa on nähtävissä heille luontainen taipumus sanoilla leikittelyyn. Riimittely ja merkityksettömät hassut sanat ohjaavat lapsen huomiota kielen muotoon ja näin harjaannuttaa kielellisen tietoisuuden aluetta. Päiväkodissa kielenkehityksen tukemiseen kiinnitetään huomiota tavassa puhua lapsille sekä mahdollistetaan lapselle rikas ympäristö kuulla puhetta. Huomioimme lasten kielelliset herkkyyskaudet ja vastaamme niihin tarjoamalla lapselle mieluista toimintaa kielenkehitystä tukeaksemme esimerkiksi riimikorttien avulla tai käsiteparien tarkastelun kautta. 4.7. LAPSELLE OMINAINEN TAPA TOIMIA Lapselle ominaisia tapoja toimia ja ajatella ovat leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja eri taiteen alueisiin liittyvä ilmaiseminen. Arvioimalla varhaiskasvatusympäristöä sekä lapsen ja kasvatushenkilöstön toimintaa voidaan kehittää kokonaisvaltaisesti varhaiskasvatusta. Lapselle ominaista toimintaa tuetaan mahdollistamalla lapsen omaehtoinen toiminta. Lapsi saa valita omien mielenkiinnon kohteiden mukaisesti toimintoja. Kuitenkin aikuinen on herkkänä tarjoamaan ja innostamaan lasta valitsemaan toimintoja, jotka eivät ole välttämättä hänelle luontaisesti mielenkiintoisia. Näin voidaan rikastaa ja monipuolistaa lapsen kokemusmaailmaa.

25 4.7.1. LEIKKIMINEN Lapset leikkivät leikkimisen itsensä vuoksi ja parhaimmillaan se tuottaa heille syvää tyydytystä. Lapset eivät leiki oppiakseen, mutta oppivat leikkiessään. (STAKES 2005, 20.) Pienten lasten kohdalla leikki tapahtuu vuorovaikutuksessa aikuisen tai toisen isomman lapsen kanssa. Lasten leikin aineksissa näkyy heidän näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa. Valveutunut, sitoutunut ja sensitiivinen kasvattaja tunnistaa lasten sanattomia ja sanallisia aloitteita ja aikomuksia leikkiin sekä vastaa niihin. Leikkien erittely oppimisen näkökulmasta on kasvattajan ammatillista osaamista. Kasvattajat ymmärtävät leikin merkityksen esimerkiksi sosiaalisten taitojen, kielen kehityksen, liikunnallisten taitojen, mielikuvituksen ja toiseen asemaan asettumisen kannalta. Leikkiympäristön tietoinen luominen, kehittäminen ja ylläpitäminen sekä uudistaminen ovat olennainen osa laadukasta varhaiskasvatusta. Leikkiympäristöä luodessa ja suunniteltaessa otetaan huomioon niin sisä- että ulkotiloissa lasten ikä ja kehitys sekä eri leikkien vaatimat aika-, tila- ja välineratkaisut. Välineitä tulee olla riittävästi sekä niiden tulee olla monipuolisia sekä muunnettavissa olevia. Mahdollisuuksien mukaan leikkiympäristöä laajennetaan lähiympäristöön ja luontoon. Päiväkodissa leikki itsessään on tärkeä ja merkittävä arvo, koska tiedostamme leikin merkityksen eri taitojen kehittäjänä ja tukijana. Leikkiin meillä on hyvät ja monipuoliset mahdollisuudet, joissa lapselle tarjotaan vaihtoehtoja kuin myös tuetaan lapsen omaehtoista toimintaa huomioiden lapsen mielipide leikin valinnassa. 4.7.2. LIIKKUMINEN Lapsen päivittäinen liikkuminen on hyvinvoinnin ja terveen kasvun perusta. Lapselle liikkuminen on luonnollinen tapa toimia, tutustua itseensä, toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Liikkuessaan lapsi kokee iloa, ilmaisee tunteitaan, ajattelee ja oppii uutta. Arjen valinnoissa ja kasvattajien toiminnassa on tärkeää, että lasten luontainen halu liikkumiseen mahdollistetaan päivittäin. Erityistä huomiota tulee

26 kiinnittää vähän liikkuen lasten kannustamiseen. Lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen ja motorisen oppimisen kannalta säännöllisen ohjatun liikunnan merkitys on tärkeää. Hyvä ja monipuolinen varhaiskasvatusympäristö tukee lapsen luontaista halua oppia uusia asioita ja herättää uteliaisuuden oppia, innostaa omien taitojen kehittämiseen ja vahvistaa lapsen luontaista halua liikkua. Lasten liikuntavälineiden tulee olla käytettävissä lasten omaehtoiseen leikkiin ja liikuntaan. Liikkumisen osalta tilojen muunneltavuus korostuu, sillä liikkuva lapsi tarvitsee tilaa. Ulkotilojen ohella lapsella tulee olla mahdollisuus myös sisätiloissa vauhdikkaaseen liikkumiseen, leikkimiseen ja peliin. Päiväkodissa ulkona liikkumiseen tarjoutuu hyvät mahdollisuudet kaikkina vuodenaikoina. Myös liikkuminen ja vauhdikkaammat leikit ja pelit on huomioitu päiväkodin sisätilojen käytössä. Tavoitteenamme on luoda sisätiloissa hyvät ja motoriikkaa monipuolisesti kehittävät liikuntamahdollisuudet, joissa toteutuu lapsen omaehtoinen liikkuminen kuin myös ohjattu liikuntatuokion järjestäminen. 4.7.3. TAITEELLINEN KOKEMINEN JA ILMAISEMINEN Lapsella tulee olla mahdollisuus toimia monipuolisesti taiteen eri alueilla, ja hänen tulee saada esimerkiksi maalata, piirtää, soittaa, laulaa, rakentaa, näytellä, tanssia, nikkaroida, askarrella, ommella, kuunnella tai keksiä satuja ja runoja (STAKES 2005, 24). Lapselle taiteelliset peruskokemukset syntyvät kasvuympäristössä, jossa vaalitaan musiikillista, kuvallista, tanssillista ja draamallista toimintaa sekä kädentaitoja ja kirjallisuutta. Pelkästään ympäristön esteettisyys sellaisenaan voi olla lapselle merkityksellinen taide-elämys. Varhaiskasvatusympäristössä lapsi saa tuoda omaa taiteellista ilmaisuaan ja osaamistaan esille. Tätä taiteellista kokemista ja ilmaisua voidaan rikastuttaa yhteistyössä kunnan kulttuuritoimen ja/tai muiden lasten kulttuuria edistävien asiantuntijoiden kanssa. Päiväkodissa tuemme lapsen omasta mielenkiinnosta ja halusta tehdä, luoda ja toteuttaa taiteen ja ilmaisun eri muotoja. Innostamme ja tarjoamme mahdollisuutta

27 sen toteuttamiseen, vaikka se ei olisi lapselle luontaisesti mielekästä toimintaa. Tavoitteenamme on luoda tila, jossa lapsi saa vapaasti oman mielenkiinnon mukaan valita eri materiaaleja ja toteuttaa omaa luovuuttaan hänelle ominaisella tavalla, jossa hän saa aikuiselta tukea, kannustusta ja tarpeen mukaisen avun. 4.7.4. TUTKIMINEN Lapselle on syntymästä saakka luontaista tutkiva ihmettely. Lapsen tutkiessa hän tyydyttää uteliaisuuttaan ja kokee osallisuutta ympäröivään yhteisöön ja maailmaan. Kokemus yrityksen, erehdyksen ja oivalluksen kautta ylläpitää ja vahvistaa lapsen oppimisen iloa. Kasvattajien tulee mahdollistaa monipuolisia, lasten omaa mielenkiintoa ylläpitäviä kokemuksia sekä antaa aikaa tutkimiselle ja ihmettelylle niin lähiympäristössä kuin luonnossakin. Kasvattajien oma toiminta mahdollistaa ja kannustaa lasten omaa ajattelua, ongelmanratkaisu taitoja sekä mielikuvitusta. 4.8. SISÄLLÖLISET ORIENTAATIOT Lasten oppiminen ei rajoitu vain yhteen ympäristöön tai hetkeen, vaan lapset oppivat koko ajan erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Koska varhaiskasvatuksessa on erilainen kirjo toimintoja, tulee siinä saavuttaa kehityksellinen tasapaino, jotta kasvattajalla on selvä kuva siitä, miten kunkin lapsen kohdalla kasvatustapahtuma etenee. Keskeiset sisällöt lapsen varhaiskasvatuksessa rakentuvat seuraavien orientaatioiden muodostaman kokonaisuuden varaan seuraavanlaisesti: - matemaattinen orientaatio - luonnontieteellinen orientaatio - historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio - esteettinen orientaatio - eettinen orientaatio - uskonnollis-elämänkatsomuksellinen orientaatio. Orientaation käsitteellä korostetaan sitä, että tarkoituksena ei ole oppiaineiden sisältöjen opiskelu vaan sellaisten välineiden ja valmiuksien hankinnan aloittaminen, joiden avulla lapsi vähitellen pystyy perehtymään, ymmärtämään ja kokemaan ympäröivän maailman monimuotoisia ilmiöitä (STAKES 2005, 26).

28 Kasvattajahenkilöstön tulee hallita lasten yleinen ikäkausididaktinen ja kehitysvaiheisiin liittyvä tietämys sekä hallita sisältöjen valinnan ja muokkaamisen kannalta välttämätön lapsiryhmän, toimintaympäristön ja toimintaolosuhteiden tuntemus, jotta voidaan luoda onnistuneiden valintojen seurauksena lapsille avartuvat käsitykset perustavoista, joilla inhimillisiä kokemuksia muokataan ja selitetään. Eri orientaatioiden aiheet, ilmiöt ja sisällöt liitetään lähiympäristöön, arkeen ja konkreettisiin kokemuksiin, jotta lapset voivat tehdä asioista konkreettisia havaintoja ja näin muodostaa omia käsityksiään. Ratkaiseva merkitys konkreettisten sisältöjen valinnassa on lasten omien mielenkiinnon kohteilla, tarpeilla ja olosuhteilla. Kaikkien eri orientaatioiden välillä on yksi yhteinen nimittäjä, joka on kieli. Koska kieli on kommunikaation ja vuorovaikutuksen väline, on ensiarvoisen tärkeää, että kaikissa varhaiskasvatuksen hoidollisissa -, kasvatuksellisissa - ja opetuksellisissa tilanteissa käytetään mahdollisimman hyvää, tarkkaa ja selkeää kieltä sekä avataan lapsille uusia käsitteitä. 4.8.1. MATEMAATTINEN ORIENTAATIO Matemaattinen orientaatio perustuu suljetussa käsitejärjestelmässä tapahtuvaan vertaamiseen, päättelemiseen ja laskemiseen (STAKES 2005, 27). Varhaiskasvatuksessa matemaattinen orientaatio tapahtuu arkielämän tilanteissa leikin kautta konkretisoiden, lapsille tuttujen ja heitä kiinnostavien esineiden, materiaalien ja välineiden avulla. Päiväkodissa matemaattista orientaatiota toteutetaan monimuotoisesti eri tilanteissa ja vastataan lapsen luontaiseen haluun laskea, järjestellä ja jaotella. Lapsille on tarjolla matemaattista orientaatiota tukevia materiaaleja ja välineitä, jotka mahdollistat lajittelun, vertaamisen, päättelemisen, laskemisen ja hahmottamisen. Päivän eri tilanteissa pystytään vertailemaan määriä, suhteita ja harjoitellaan jakamista.

29 4.8.2. LUONNONTIETEELLINEN ORIENTAATIO Havainnoimalla, tutkimalla ja kokeilemassa syvennytään elollisen luonnon ilmiöihin (STAKES 2005, 28). Luonnontieteellistä orientaatiota voidaan sisällyttää eri toimintojen sisälle sekä sitä itseään voidaan tutkia, havainnoida ja kokeilla. Päivittäisessä päiväkodin arjessa luonnontieteellinen orientaatio näkyy esimerkiksi sään havainnoimisessa ennen ulkoilua, jonka pohjalta lapsi voi miettiä sään vaatimaa ulkoilu varustelua. Sään havainnoiminen mahdollistaa eri sääilmiöihin tutustumista sekä niiden avaamista lapsille. 4.8.3. HISTORIALLIS-YHTEISKUNNALLINEN ORIENTAATIO Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio rakentuu lasten kanssa tehtävään kuvaukseen menneisyydestä kuin nykyisyydestä niistä kertovien esineiden ja dokumenttien avulla. Lähiympäristön ja kotiseudun mahdolliset kohteet ja nähtävyydet saavat ajallisen ulottuvuuden ja merkityksen. 4.8.4. ESTEETTINEN ORIENTAATIO Orientaation kohteista ja sen kohteisiin lapsille syntyy kauneuden, harmonian, melodian, rytmin, tyylin, jännityksen ja ilon, mutta myös niiden vastakohtien kautta omakohtaisia aistimuksia, tuntemuksia ja kokemuksia (STAKES 2005, 28). 4.8.5. EETTINEN ORIENTAATIO Eettisessä orientaatiossa tarkastellaan arvo- ja normimaailman kysymyksiä (STAKES 2005, 28). Lasten jokapäiväisessä elämässä on tilanteita ja tapahtumia, joiden kautta voidaan pohtia ja tarkastella oikean ja väärän, hyvän ja pahan, totuuden ja valheen näkökulmia. Päivittäisten tilanteiden yhteydessä voidaan luontevasti myös käsitellä oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon, kunnioituksen ja vapauden kysymyksiä.

30 4.8.6. USKONNOLLIS-ELÄMÄNKATSOMUKSELLIENN ORIENTAATIO Ytimen muodostavat uskonnolliset, hengelliset ja henkiset asiat ja ilmiöt. Lapselle tarjotaan mahdollisuus hiljaisuuteen ja ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan. Lapsen herkkyyttä ja kykyä ymmärtää sanatonta ja symbolista kunnioitetaan, tuetaan ja vahvistetaan. Lapsia lähellä olevien erilaisten uskontojen ja katsomusten tapoihin tutustutaan. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssa uskonnollis-katsomuksellisen orientaatioin lapsikohtaisesta sisällöstä. (STAKES 2005, 29.) 4.9. SISÄLLÖLLISTEN ORIENTAATIOIDEN JATKUMO EOPSIN PERUSTEIDEN SISÄLTÖALUEISIIN Lapsille avautuu vähitellen sisällöllisten orientaatioiden avulla inhimillisen ymmärryksen, tiedon ja kokemisen monimuotoista kirjoa sekä siihen liittyviä prosesseja. Orientaatiot ovat oppiaineita laaja-alaisempia, myöskään esiopetuksessa ei varsinaisia oppiaineita ole. Keskeiset sisältöalueet esiopetuksessa voidaan sijoittaa varhaiskasvatuksen sisällöllisten orientaatioiden yhteyteen ja näin osoittaa, minkälaisia jatkumoja varhaiskasvatuksen sisällöllisistä orientaatioista muodostuu esiopetuksen keskeisiin sisältöalueisiin.

31 5. VANHEMPIEN OSALLISUUS LASTEN VARHAISKASVATUKSESSA Aikuiset eivät koskaan ymmärrä mitään, eivätkä lapset jatkuvasti jaksa selittää heille asioita. Antoine de Saint-Exupéry 5.1. KASVATUSKUMPPANUUS Varhaiskasvatuksessa kasvatuskumppanuudella tarkoitetaan vanhempien ja henkilöstön välistä tietoista sitoutumista toimimaan yhdessä lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tukemisessa. Jotta kasvatuskumppanuus toimisi oikealla tavalla eli lapsen edun mukaisesti, edellyttää se keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta ja toistensa kunnioittamista. Ensisijainen kasvatusvastuu, kasvatusoikeus ja ennen kaikkea oman lapsensa tuntemus on lapsen vanhemmilla. Kasvatushenkilöstöllä on koulutuksensa antama ammatillinen tieto, taito ja osaaminen sekä vastuu tasavertaisen yhteistyön ja kasvatuskumppanuuden edellytysten luomisesta. Kasvatuskumppanuudessa yhdistyy vanhempien lapsen tuntemus sekä varhaiskasvatuksen kasvattajien tiedot, taidot ja kokemukset. Kasvatuskumppanuuteen liittyy arvot, näkemykset ja vastuut, jotka tulee keskustella sekä kasvattajayhteisön kesken että yhdessä vanhempien kanssa. Kasvatuskumppanuuden tulee sisältyä alusta alkaen perhekohtaisesti luontevana osana lapsen varhaiskasvatusta, josta kasvatushenkilöstö on ensisijaisesti vastuussa. Vanhemmille järjestetään mahdollisuus varhaiskasvatuskeskusteluihin omaan lapseen liittyen, myös yhdessä muiden vanhempien ja koko henkilöstön kanssa vanhempainiltojen osalta, jolloin voidaan edistää vanhempien keskinäisen yhteistyön muotoja ja tapoja. Kasvatuskumppanuuden yhtenä merkittävänä tavoitteena on tunnistaa herkästi ja mahdollisimman varhain lapsen jollakin kasvun, kehityksen tai oppimisen alueella mahdollinen tuen tarve ja luoda yhteistyössä lapsen vanhempien kanssa yhteinen suunnitelma ja toimintastrategia lapsen tukemiseksi. Me pidämme kasvatuskumppanuutta merkittävänä tekijänä onnistuaksemme meidän yhteisessä kasvatustehtävässä. Meillä kasvatuskumppanuudessa

32 panostetaan avoimuuteen, luottamukseen, dialogiseen vuorovaikutukseen sekä varhaiseen puuttumiseen ja huolen puheeksiottoon. Näin luomme toimivat edellytykset lapsen parhaaksi toimimiseen. 5.2. VANHEMPIEN OSALLISUUS TOIMINNAN SUUNNITTELUSSA JA ARVIOINNISSA Henkilöstö vastaa yksikön varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta (STAKES 2005, 32). Vanhemmilla tulee olla vaikuttamismahdollisuus yksikön omaan varhaiskasvatussuunnitelman sisältöön ja olla osallisena arvioimassa sitä yhdessä muiden vanhempien kanssa. Vanhempien ja lasten arvioinnin lähtökohtana on, että varhaiskasvatussuunnitelma on koko kasvatushenkilöstön yhteisesti laatima, se on aktiivisessa käytössä ja sen sisältö on perusteineen koko kasvatushenkilöstön ja vanhempien tiedossa. Vanhempainillat mahdollistavat keskustelun varhaiskasvatuksesta ja se mahdollistaa myös vanhempien keskinäisen yhteistyön. 5.3. LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA JA SEN ARVIOINTI Jokaiselle lapselle päivähoidossa laaditaan yhdessä vanhempien kanssa lapsen oma varhaiskasvatussuunnitelma, jonka toteutumista arvioidaan säännöllisesti. Yksilöllinen varhaiskasvatus perustuu kasvatushenkilöstön ja vanhempien yhdessä hoitosuhteen alussa laadittuun varhaiskasvatussuunnitelmaan, jonka tavoitteena on ottaa vanhempien näkemykset huomioon ja lapsen yksilöllisyyden huomioiminen toimintaa järjestettäessä. Kasvatushenkilöstö pystyy varhaiskasvatussuunnitelman perusteella toimimaan johdonmukaisesti ja lapsen yksilölliset tarpeet tiedostaen ja huomioiden. Mahdolliset huolen aiheet ja ongelmat lapsen hyvinvointiin liittyen tuodaan esille mahdollisimman konkreettisina ja niihin mietitään, suunnitellaan ja haetaan ratkaisua yhdessä vanhempien kanssa. Lapsen mielipide ja osallisuus voidaan mahdollistaa häntä koskevan varhaiskasvatussuunnitelman laatimisessa ja arvioinnissa kasvatushenkilöstön ja vanhempien yhdessä sopimalla tavalla. Kasvatushenkilöstön tulee huolehtia lapsen varhaiskasvatussuunnitelman ja lapsen

33 esiopetuksen suunnitelmasta siten, että nämä kaksi suunnitelmaa muodostavat toimivan kokonaisuuden. Päiväkodilla teemme jokaiselle lapselle oman, yksilöllisen varhaiskasvatussuunnitelman yhdessä vanhempien kanssa. Meidän varhaiskasvatussuunnitelmassa on kiinnitetty huomioita vanhempien mielipiteiden, ajatusten ja kokemusten julki tuomiseen luomalla vanhemmille oma osio täytettäväksi, jotta saadaan monipuolinen näkemys lapsen kasvusta ja kehityksestä. Varhaiskasvatussuunnitelmaa käydään vanhempien kanssa läpi kahdesti toimintavuoden aikana ja tarpeen vaatiessa.

34 6. ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA On helpompi rakentaa vahvoja lapsia, kuin korjata rikkinäisiä aikuisia. Frederick Douglass 6.1. LAPSEN TUEN TARVE JA SEN ARVIOINTI Lapsi voi tarvita tukea fyysisen, tiedollisen, taidollisen tai tunne-elämän tai sosiaalisen kehityksen osa-alueilla eripituisia aikoja. Tuen tarve voi syntyä myös tilanteessa, jossa lapsen kasvuolot vaarantavat tai eivät turvaa hänen terveyttään tai kehitystään. (STAKES 2005, 35.) Tuen tarvetta arvioitaessa lähtökohtana varhaiskasvatuksessa on havaintojen tarkastelu tai lapsella aiemmin todettu erityisen tuen tarve yhdessä vanhempien ja kasvatushenkilöstön kesken. Olennaista on tunnistaa ja määritellä lapsen yksilölliset toimintamahdollisuudet erilaisissa ympäristöissä ja kasvatuksellisissa tilanteissa, niihin liittyvät tuen ja ohjauksen tarpeet arvioitaessa yleistä tuen tarvetta ja muotoja. Varhaiskasvatuksessa tuen tarve aloitetaan heti kun tuen tarve on havaittu, jolloin mietitään yleisen tuen muotoja, mitä voidaan tehdä toisin. Tarvittaessa lapsen tukemisen kannalta hankitaan tarkoituksenmukainen asiantuntijan lausunto. Tavoitteena tuen määrittelyssä kuitenkin on ennaltaehkäistä lapsen tuen tarpeiden kasautumista ja niiden pitkittymistä. 6.2. HUOLEN VYÖHYKKEET Varhaiskasvatuksessa korostuu varhaisen puuttumisen merkitys, jotta voidaan hyvissä ajoin ennaltaehkäistä lapsen tuen tarpeiden kasautumista. Varhaiseen puuttumiseen liittyy läheisesti myös huolen puheeksi ottaminen lapsen tilanteesta. Huolen puheeksi otto voi tapahtua niin vanhempien kuin kasvatushenkilöstön aloitteesta. Tarkoitus on keskustella avoimesti ja suoraan lapseen liittyvästä huolesta sekä suunnitella yhdessä vanhempien ja kasvatushenkilöstön kesken, kuinka tästä toimitaan eteenpäin.

35 Kasvatushenkilöstön huolen jäsentämisessä sekä yhteistyötarpeen selvittämisessä on tukena Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Huolen vyöhykkeet (Liite 2). Siinä huoli on jäsennelty neljään vyöhykkeeseen; 1) ei huolta ei huolta lainkaan 2) pieni huoli ajatuksia lisävoimavarojen tarpeesta 3) tuntuva huoli lisävoimavarojen ja kontrollin lisäämisen tarve 4) suuri huoli tilanteeseen on saatava heti muutos. (THL 2014.) Tässä tilanteessa varhaiskasvatushenkilöstön tulee keskustella huolesta keskenään avoimesti ja tunnistaa omat voimavaransa huolen suhteen sekä osata ottaa huoli puheeksi perheen kanssa. 6.3. TUEN JÄRJESTÄMISEN PERIAATTEET JA VARHAISKASVATUKSEN TUKITOIMET Tuen järjestämisen periaatteena on, että tuki järjestyy mahdollisimman pitkälle yleisten varhaiskasvatuspalveluiden yhteydessä, jolloin lapsi toimii ryhmän jäsenenä muiden lasten kanssa ja lapsen sosiaalisia kontakteja sekä vuorovaikutustilanteita tuetaan ryhmässä. Tukitoimena varhaiskasvatuksessa mukautetaan lapselle sopivaksi fyysinen, psyykkinen ja kognitiivinen ympäristö. Päivittäisessä kasvatustoiminnassa tuki näkyy toiminnan eriyttämisellä, perustaitojen harjaannuttamisella sekä lapsen itsetunnon vahvistamisella ja tukemisella. Tuen arvioinnin suhteen voidaan käyttää tuen kolmiportaista mallia.

36 KUVIO 2: Kolmiportainen tuen malli (Heinämäki 2005). Heinämäki (2005) kuvaa kaaviossa tuen eri tasot, joiden rinnalla kulkee muiden tukipalveluiden määrä suhteessa kyseiseen tuen tasoon. Kaaviossa sininen ruutu, pedagoginen laadukas perusta eli yleinen tuki, muodostuu lapsen arjen oppimista ja kasvua tukevasta varhaiskasvatusympäristöstä (fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen oppimisympäristö). Päivähoito ympäristön struktuuri, johdonmukaisuus ja turvalliset ihmissuhteet sekä avoin ja luottamuksellinen kasvatuskumppanuus ovat yleisen tuen perusta. Kaavion keskimmäinen palkki, varhainen tuki eli tehostettu tuki tarkoittaa sitä, että yleinen tuki osoittautuu riittämättömäksi. Tehostettu tuki on yleistä tukea yksilöllisempää ja intensiivisempää suhteessa yleiseen tukeen. Tehostetun tuen muodot ja kesto tulee kirjata lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan, jolloin tehostetun tuen riittävyyttä arvioidaan ja seurataan paljon tiiviimmin. Ylin laatikko kaaviossa eli erityinen tuki tarkoittaa jo sitä tuen muotoa, joka edellyttää asiantuntijan lausuntoa ja erityisen tuen päätöstä, kun tehostettu tuki ei ole riittävää. Erityinen tuki on luonteeltaan intensiivisempää kuin tehostetussa tuessa ja siihen liittyy pitkäkestoinen seuranta ja arviointi. Tehostetun tuen ja erityisen tuen tarvetta tulee aina arvioida ja uudelleen kohdentaa. Tuen tason muuttuessa kaavion suunnassa alhaalta ylöspäin lisääntyy toiminnan yksilöllisyys, erityispedagogisuus, pitkäjänteisyys ja intensiivisyys. Muiden

37 tukipalveluiden osalta yleensä erityisesti erityistä tukea saavalla lapsella on ympärillä muita toimijoita varhaiskasvatuksen lisäksi, kuten esimerkiksi puheterapeutin tai psykologin palveluita. Tässä tuen tarvetta arvioitaessa on erityisen tärkeää lapsen edun toteutumisen kannalta varhaiskasvatuksen moniammatillisen yhteistyön ja kasvatuskumppanuuden toimiminen, jolloin on hyvät edellytykset onnistuneelle työskentelylle lapsen parhaaksi. 6.4. VARHAISKASVATUKSEN YKSILÖLLISTÄMINEN Eri tahoilla lapselle laaditut kasvatus-, kuntoutus- ja lapsen esiopetuksen suunnitelmat sovitetaan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi (STAKES 2005, 36). Tuen jatkuvuudesta tulee huolehtia lapsen aloittaessa päivähoidon, esiopetuksen ja koulun sekä mahdollisten hoitopaikkojen vaihtumisessa tai siirtymävaiheissa. 6.5. TUKIPALVELUJEN TOTEUTUS Varhaiskasvatuksessa voi olla lapsen tarpeen mukaan myös muita tukipalveluja, esimerkiksi erilaiset terapiat tai kuntoutusohjaus. Tämä edellyttää eri toimijoiden välistä yhteistyötä, riittävää ja osaavaa henkilöstöä sekä lapsen tarpeita vastaavat tilat, välineet ja materiaalit.

38 7. ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISET LAPSET Puhuttaessa eri kieli- ja kulttuuritaustaisista lapsista, tarkoitetaan tässä sekä saamelaisia, romaneja ja viittomakielisiä että maahanmuuttajataustaisia lapsia. Julkinen varhaiskasvatus perustuu yleisiin varhaiskasvatuksen tavoitteisiin ja lapsen äidinkielen ja kulttuurisen taustan huomioimiseen. Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa lähtökohtana on tyttöjen ja poikien välinen tasa-arvo, vaikka sukupuolten välinen asema vaihtelee eri kulttuureissa. Ensisijainen vastuu lapsen oman äidinkielen ja kulttuurin säilyttämisestä on perheellä. Lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen tukee eri kieli- ja kulttuuritaustaisilla lapsilla mahdollistaa suomen tai toisena kielenä ruotsin oppimisen lapsille luonnollisissa tilanteissa toisten lasten ja kasvattajien välillä. Varhaiskasvatuksessa lapsen omaan kulttuuriin, elämäntapoihin ja historiaan perehdytään, niitä arvostetaan ja ne näkyvät varhaiskasvatuksen arkipäivässä (STAKES 2005, 40). Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Saamenkielisten lasten varhaiskasvatus toteutetaan ensisijaisesti yhdessä muiden saamenkielisten lasten kanssa. (STAKES 2005, 40.) Romanikulttuurin edustajien kanssa luodaan yhteistyöverkostoja ja lisätään henkilöstön romanien kulttuurin tuntemusta. Romanilasten varhaiskasvatukseen osallistumista lisätään romanivanhempien kanssa yhteistyössä. (STAKES 2005, 40.) Viittomakieli voi olla lapsen äidinkieli, ensikieli tai toinen kieli. Varhaiskasvatus toteutetaan ensisijaisesti viittomakielisten ryhmässä tai sekaryhmässä, joka koostuu viittomakielisistä, viittomakommunikaatiota ja puhuttua kieltä käyttävistä lapsista. (STAKES 2005, 40.) Maahanmuuttajataustaisten lasten varhaiskasvatuksessa on erityisen tärkeää tiedottaa ja keskustella vanhempien kanssa suomalaisen varhaiskasvatuksen tavoitteista ja periaatteista. Kielikylvyssä, vieraskielisessä tai vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan perustuvassa varhaiskasvatuksessa sovelletaan varhaiskasvatuksen

39 valtakunnallisia linjauksia ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteita. Kunnan tulee varmistaa, että varhaiskasvatuksessa aloitettu kielikylpy voi jatkua perusopetuksessa. (STAKES 2005, 41.)