Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet Johdatus uskonnollis-katsomukselliseen orientaatioon. Uskonnollisia ilmiöitä ihmettelemässä

Transkriptio

1 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet Johdatus uskonnollis-katsomukselliseen orientaatioon Uskonnollisia ilmiöitä ihmettelemässä

2 MINÄ USKONTOKASVATTAJANA Varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksesta huolehtiminen on yksi lasten parissa työskentelevien tärkeistä tehtävistä. Työntekijän suhde uskontokasvatukseen pohjautuu pitkälti hänen elämänkokemuksiinsa. Omakohtainen henkisten arvojen pohtiminen tukee uskontokasvattajana toimimista.työntekijällä tulee olla tietoa myös lapsen kokemusmaailmasta ja uskonnosta ilmiönä. Uskontokasvatukseen on saatavilla koulutusta ja tukea esimerkiksi seurakunnasta. TYÖYHTEISÖ LUO VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖN Työyhteisöllä on vastuu lapsen varhaiskasvatusympäristöstä. Yksikön yhteisen kasvatusnäkemyksen muodostamiseksi on hyvä pohtia millainen ympäristö tukee parhaiten lapsen uskonnollisia tarpeita. Uskontokasvatukseen liittyvistä arvoista, näkemyksistä ja vastuusta on tärkeää keskustella sekä työyhteisössä että lasten vanhempien kanssa. Lapsen edun Uskontokasvatuksessa on kysymys kokonaisvalja oikeuksien taisesta kasvatusasenteesta, jonka tulee olla luontoteutuminen teva osa arkielämää. Pienten lasten kohdalla on muistettava, ettei kyse ole niinkään opettamisesmahdollistuu ta vaan yhteisestä kokemisesta. Varhaiskasvatuskasvatusympäristössä lapsi saa kohdata uskonnollisia asikumppanuudessa. oita ja ilmiöitä kaikkien aistiensa ja monipuolisen toiminnan kautta. KASVATUSKUMPPANUUS Kasvatuskumppanuuden lähtökohtana ovat lapsen tarpeet. Sillä tarkoitetaan vanhempien ja työntekijöiden yhteistä sitoutumista lapsen kasvu-, kehitys- ja oppimisprosessien tukemiseen. Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten ja heillä on myös ensisijainen kasvatusoikeus ja -vastuu. Työntekijät puolestaan tuovat yhteistyöhön ammatillisen tietotaitonsa ja osaamisensa. Työntekijöiden vastuulla on luoda edellytykset toimivalle ja tasavertaiselle kasvatuskumppanuudelle. Keskeistä kasvatuskumppanuudessa on lapsen edun ja oikeuksien toteutuminen. Uskontokasvatuksen oikeutuksen taustana on Perustuslain 11, jonka mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Lapsen kohdalla tämä tarkoittaa oikeutta omaan uskontoon ja sen mukaiseen uskontokasvatukseen.

3 Vanhemmilla on oikeus osallistua lapsensa henkilökohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman laadintaan. Kasvatuskumppanuus toteutuu parhaiten silloin, kun kodin traditio ja toiveet sekä ammattilaisten tietämys lapsen kehityksestä yhdistyvät. LAPSEN KANNALTA MERKITTÄVÄÄ: Omat kokemukset Läheiset ja turvalliset ihmissuhteet luovat hyvän pohjan uskontokasvatukselle. Vuorovaikutuksessa ympäristön ja ihmisten kanssa lapsi liittää asioita ja tilanteita kokemuksiinsa, tunteisiinsa ja käsiterakenteisiinsa. Hiljentymisen hetket Hiljaisuus on osa uskonnon olemusta. Hiljentymisen hetket luovat yhteisöllisyyttä ja läheisyyttä ihmisten välille. Myönteiset hiljaisuuden hetket ja rauhoittuminen auttavat lasta kuuntelemaan ja löytämään omia ajatuksiaan. Hiljentyminen luo pohjan rukoukselle. Yhteisölliset tavat Enkeli taivaan, Suvivirsi ja jouluevankeliumi ovat hyviä esimerkkejä yhteisöllisistä tavoista, jotka luovat osallisuuden tunnetta. Raamatunkertomuksista lapsi saa ainesta uskonnolliseen ajatteluunsa, sillä Jumalasta puhuminen on uskonnon ydinolemusta. Uskonto ympäröi meitä arjessamme. Se on osa ihmisyyttä. Se kuuluu suomalaiseen kulttuuriin ja luontoon. Omasta kulttuuriperinnöstä tietoiseksi tuleminen antaa ihmiselle syvyyttä.

4 TYÖNTEKIJÄN KANNALTA MERKITTÄVÄÄ: Valinta lapsen hyväksi Lapsella on oikeus saada tietoa omasta uskonnostaan sekä kohdata uskontoon liittyviä asioita ja ilmiöitä. Hyvä hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus kehittää lapsen ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja, myönteistä minäkäsitystä sekä ajattelua. Varhaiskasvatusympäristön suunnittelussa tulee ottaa huomioon sekä toiminnalliset että esteettiset näkökulmat. On tärkeää varata tilaa ja aikaa hiljentymiselle ja rauhoittumiselle. Lähestyminen pedagogisesti Uskontokasvatuksen toteuttamisessa painottuvat yhteinen kokeminen, keskustelu ja pohtiminen. Keskeistä ovat perinteet ja tapakulttuuri, kuten pääsiäiseen ja jouluun liittyvät tunnelmat, tavat ja kertomukset. Työyhteisössä kannattaa keskustella, mitkä raamatunkertomukset ovat merkityksellisiä juu- Henkisten ja ri kyseiselle lapsiryhmälle. Pienten lasten hengellisten kanssa käsiteltäviksi sopivia raamatunkertomuksia ovat muun muassa kertomukset Ju- arvojen pohtiminen hoitaa ihmistä ja malan huolenpidosta ja Jeesuksen elämän luo kosketuksen keskeisistä vaiheista. sisäiseen maailmaan. Seurakunta keskustelukumppaniksi Monien paikallisseurakuntien lapsi- ja perhetyöntekijät on koulutettu toimimaan päivähoidon uskontokasvatuksen mentoreina. Mentoroinnin tarkoituksena on jakaa näkemyksiä uskonnollis-katsomuksellisen orientaation sisällöstä ja kehittämisestä. Päivähoidon henkilöstö voi keskustella mentorin kanssa myös uskonnollisista kysymyksistä, jotka mietityttävät päivähoidon arjessa. Seurakunnasta voi saada tietoa ajanmukaisesta materiaalista, kirjallisuudesta ja koulutuksesta.

5 Painokurki Oy, 2005 Kirkkohallitus/Kasvatus ja nuorisotyö Tätä esitettä voi tilata Kirkkohallituksen julkaisumyynnistä, tai puhelimitse Oman seurakuntasi yhteystiedot: