Painaminen katoaa Suomesta sivu 4

Numero 5 (1/2013) Painaminen katoaa Suomesta sivu 4 Tallin punainen perintö sivu 20 Äärioikeisto nousee sivu 27

Hannu Siltala Otetaan oppia kapitalistista Ammattiliitojen tärkeimpänä tehtävä pidetään työehtosopimusten tekemistä, jonka aikaansaamiseksi koko liike on rakennettu ja johon ay-koneen toiminta tiivistyy. Tämä kone on kuin formula-auto. Vaikka kuski olisi nopea, moottorista saataisiin kaikki irti, huoltotiimi osaisi hommansa, renkaat, jarrut, aerodynamiikka pelaisivat, mutta ajotaktiikka tai joku muu tekijä pettää, niin voittoa ei tule tai maaliin ei päästä ollenkaan. Sama on ammattiliitonkin kanssa. Kukin voi miettiä, missä on ay-koneen heikoin lenkki, mikä on jo kunnossa ja mihin kannattaisi satsata enemmän, jotta työnantajien kanssa pärjätään paremmin ja kyetään mittaamaan jäsenistölle heille oikeutettu osa yrityksen tuloksesta. Ajan merkit näyttävät siltä, että lähitulevaisuuden suurin haaste on uusien jäsenten saaminen liikkeeseen. Tehokasta edunvalvontakoneistoa ei pystytä loputtomasti pitämään yllä, jos ei ole riittävästi työssä käyviä jäseniä. Uskottavuus sopimuskumppanina ja yhteiskunnallisena vaikuttajana kärsii liian pienistä lihaksista. Jäsenmäärien pudotus koettelee kahdelta taholta. Teolliset työpaikat vähenevät vauhdilla, eikä päätä ole näkyvissä. Loimaan kassa on syönyt vapaamatkustajiksi jo satojatuhansia palkansaajia. Harvat uudet jäsenet hakeutuvat omaaloitteisesti liiton jäsenyyteen. Uuden työntekijän hihaan on liiton aktiivin tartuttava heti ensimmäisestä työpäivästä ja ohjattava jäsenyyteen. Aikaa ei pidä tuhlata eikä välinpitämättömyydelle pidä antaa sijaa. Päätoimittajalta Syksyllä viimeistään alkavat TEAMissa työehtosopimusneuvottelut joko jo kerran kaatuneen keskitetyn jatkoraamin raunioille tai perinteisesti liittokohtaisina. Kummallakin ratkaisulla on puolensa ja puolustajansa. Keskitettyyn sopimukseen olisi ollut mahdollisuus päästä, jos EK olisi ollut valmis tarjoamaan nollan sijaan jotain muuta kuin palkansaajien itsensä maksaneiden eläkerahastojen käyttämistä verohuojennuksiin tai eläkemaksujen alentamista. On vaikea uskoa, että näistä asetelmista syksylläkään päästäisiin keskitettyyn ratkaisuun. On paras varautua tosissaan liittokohtaisiin neuvotteluihin ja ostovoiman ylläpitävään ja mieluummin nostaviin korotuksiin, samalla tavoin kuin työnantajat ja sijoittajat voittojen maksimointiin. Paikallisiin eriin täysi perälauta. Otetaan kapitalistista oppia. Työn tuloksista on otettava työntekijälle kuuluva osuus. On löydettävä keinot ulosmitata hyvin menestyviltä aloilta alan tuottavuuden ja menestyksen mukaiset osuudet TEAMin solidaarisia perinteitä unohtamatta. Kuva: Paavo Siltala Kaikille sopimusaloille on saatava yleiskorotukset joko prosenttipohjaisina tai sentteinä tai edellisten yhdistelminä. Paikallisia järjestelyvaroja sopimusaloille, joilla ei ole järjestelmää niiden jakamiseksi ei pidä väkisin kehitellä. Jos paikallisia eriä halutaan, niissä pitää olla täysi perälauta. Näillä keinoin vältetään työnantajien mielivalta ja epätasa-arvo erien jaossa. Kemian vasemmistoryhmä sai viime liittovaaleissa turpaan niin, että tukka tutisi. Kannatus putosi toistakymmentä prosenttia yli 40 prosentista 31 prosenttiin. Määrävähemmistö meni ja vasemmistoryhmän suhteellinen valta-asema heikkeni tuloksen mukaisesti. Mitä muuta silloin sisäisesti hajanaiselta ja riitelevältä ryhmältä saattoi odottaa? Vanhoja ei kannata murehtia. Sen sijaan Viestinnän vassareiden kannatus ehti viimeisen kymmenen vuoden aikana nousta alle 20 prosentista yli 30 prosenttiin. Seuraaviin liittovaaleihin 2015 lähdetäänkin uusista ja paremmista asetelmista. Ryhmän sisäinen toiminta, tiedotus, alueverkostot ja kontaktit työpaikoille paranevat kuin vanha viini, vaikka vielä on paljon tehtävää. Meillä ei ole, kuten demareilla, työntekijöitä järjestöpuolella eikä viestinnässä, jotka molemmat ovat SAK:laisissa liitoissa avainpaikkoja jäsenkontaktien luomisessa ja viestintästrategian toteuttamisessa. Meidän on korvattava koneiston pienuus kentän aktiivien työllä ja paneutumisella asiamme puolesta, jos haluamme parantaa asemiamme liiton hallinnossa ja toimistossa. Ei ryhmätoimintaa kannata harrastaa vain vallitsevan tilanteen vakiinnuttamiseksi siihen missä nyt ollaan. Jos näin on voidaan saman tien lopettaa koko touhu ja lähteä ns. puolueettomuuden tielle. Tämä tie vain on loppupeleissä sen enemmistön tie, joka sattuu olemaan puolueettomuusratkaisuja tehtäessä vallassa. Kirjoittaja toimii TEAM -liiton kehittämispäällikkönä ja Vasemmisto ja sitoutumattomat -ryhmän vetäjänä.

Päätoimittaja: Hannu Siltala, puhelin 040 579 6306 Tunnelmia Varsinais-Suomen alueryhmän risteilyltä. Alueryhmä raportoi Teksti: ANNE HAKAMÄKI Varsinais-Suomen alueryhmän johtokunnassa toimivat Anne Hakamäki (puheenjohtaja), Mikael Kaartoaho (varapuheenjohtaja), Ilkka Suvanto (sihteerikkö), Jari Kauppinen, Eila Hannula ja Hannu Taponen. Vassariryhmän vastuutoimitsija liitosta on Reijo Korhonen (Koskela ite). Johtokunta kokoontuu säännöllisesti useita kertoja vuodessa, noin kahden kuukauden välein. Kokouksista tehdään aina pöytäkirja. Kokouksessa suunnitellaan ja päätetään alueryhmän toiminnasta, minkälaisia yhteisiä tilaisuuksia järjestetään, keskustellaan ajankohtaiset liitto- ja muut ay-kuulumiset sekä työpaikkakuulumiset. Työpaikoille alueella Yleensä kokoukset ovat Turussa SAK:n ja ammattiosastojen kokoustiloissa. Tarkoitus on pitää kokouksia myös alueen työpaikoilla. Hellalla ollaan jo oltu ja seuraavaksi olisi tarkoitus mennä Laitilaan Pilkingtonille. Isommalla porukalla kokoonnumme vähintään kaksi kertaa vuodessa, keväisin ja syksyisin. Ängesholmissa Tammisaaressa ollaan oltu ja ennen kuin tämä lehti ilmestyy, ehditään vielä menemään kerran. Vaalitilaisuuksia on järjestetty kaksi kertaa eduskunta- ja kunnallisvaaliteemoilla ja niissä ovat vierailleet kansanedustajat Jari Myllykoski ja Annika Lapintie. Picnic -risteilyllä ollaan oltu kaksi kertaa ja koulutusaiheina ovat olleet eläkeasiat sekä työttömyysturvan uudistukset. Olemme myös rentoutuneet Turun kirjatyöntekijöiden kesänviettopaikassa Rantalassa. Mukaan pyydettiin myös Porin ja Tampereen alueryhmien jäseniä. TEAMspirit -boss Hannu Siltala on osallistunut myös kiitettävästi alueryhmämme toimintaan. Teema ja henki Aina kun kokoonnumme, meillä on joku teema tai aihe. Tietysti käymme henkisiä keskusteluita, parannamme maailmaa ja muuten vaan hengaillaan ja vaihdetaan kuulumisia. Olemme tosi otettuja tästä ryhmästä. Meistä tuntuu, että meillä on se oikea TEAMspirit -henki päällä. Toukokuun alussa 2013 olemme menossa Ängesholmiin viettämään viikonloppua ajankohtaisten asioiden ja rentoutumisen merkeissä. Loppusyksyyn on suunnitteilla Satakunnan ja Pirkanmaan alueryhmien kanssa yhteinen pikkujoulu. Kirjoittaja on Salon Alueen Kemian Osasto 121 ry:n sihteeri. Toimitussihteeri: Reijo Korhonen, puhelin 0500 779 982 Toimitus: Marja Karmala, Sari Uusivirta, Juha Grönmark ja Reijo Koskinen Ulkoasu ja taitto: Juha Ruotsalainen TEAMspirit lehti on TEAM Vasemmisto ja sitoutumattomat ry:n ryhmälehti. Lehteen tarkoitetut kirjoitukset ja muu aineisto sähköpostiosoitteeseen: reijo.korhonen@teamliitto.fi Seuraava lehti ilmestyy marraskuussa 2013 ja aineisto tulee toimittaa 28.10.2013 mennessä. Painopaikka: Lönnberg Painot Oy, Helsinki 2013

Sarjakuvaharrastajan ahdinko Teksti: JUHA RUOTSALAINEN Olen harrastanut sarjakuvia pienen ikäni, niin lukijana kuin piirtäjänäkin. Vakiintuneiden kustantajien rin nalla on isompia ja pienempiä mielenkiintoisia sarjakuvakustantajia tullut sekä mennyt ja vuosien var rella sar jakuvahyllyt ovat levittäytyneet huushollini huoneesta toiseen. Viime vuosina Suomessa on jul kaistu en tistä enemmän laadukas ta ja monimuotoista sarjakuvaa, mutta minun kirjahyllyni ovat lakanneet täytty mästä ja uudet kiinnostavat albumit ovat jääneet kauppojen hyllyille. Miksi ihmeessä? Epäterve kilpailu Suomalaisissa kirjapainoissa on käyty jo useamman vuoden ajan tiukkaa pudotuspeliä. Painotöitä on tehty alle katteiden, kilpailijoita on ostettu ja painoja Kuva: WSOY/kuvapankki Näkymättömät kädet -albumin kansi. ajettu alas. Irtisanottujen ja lomautettujen kirjatyön tekijöiden määrä on kasvanut kiihtyvällä tahdilla. Joillekin kirja- ja sarjakuvakustantamoille nämäkään ale-markkinat eivät ole riittä neet, vaan painotyöt on siirretty Baltian maihin, Puolaan ja jopa Kiinaan. Logistiikkakuluilla tai hiilijalanjäljellä ei ole merkitystä viivan alle jää vään tulokseen. Entisiin itäblokin maihin on perustettu EU:n tuilla, siis suomalaistenkin verorahoilla, uusia painolaitok sia, joissa työntekijöiden työehdot ovat aivan jotain muuta kuin Suomessa. Alhaisella palkkatasolla ja massiivisilla yritystuilla on luotu epäterveet markkinat, joissa säällisiä työehtoja noudattavilla suomalai silla kirjapainoilla ei ole kilpailu edellytyksiä. Virolaisella tai puolalaisella painajalla on täysi oikeus tehdä työtään. Ei ole hänen vikansa, että suoma laisen kirjapainon omistajat päättävät lyödä pillit pussiin ja ru mentaa henkilöstönsä verran työttömyysti lastoja. Hän ei ole myöskään syypää siihen, että hänelle maksetaan työstään pienempää palkkaa kuin Itä meren toisella puolella töitä paiskovalle kollegalle tai että suomalainen kustantamo tilaa painatuksen liet tualaisesta painosta. Kuten on syytön hämärän alihankintafirman Suomeen rahtaama puolalainen muura ri, joka heittää laas tia seinään suomalaisen kaupungin tilaamalla rakennustyömaalla. Ei häntä voi syyttää sii tä, että työnantajat ovat luoneet Suo meen kahdet työmarkkinat ja alihankintaketjut, eivät noudata työehtoja tai maksa veroja ja ovat ajaneet suo malaiset rak saduunarit kortistoon. Ahneus on alasta riippumaton, eikä tunne valtioiden rajoja. Laillista veronkiertoa Arvostan kustantajia kuten Otava tai tytäryhtiönsä Like, jotka painattavat tuotteensa Keuruulla Otavan omassa kirjapainossa. Toisenlaisen ratkaisun ovat tehneet vaikkapa sarjakuvakustantamo Arktinen Banaani ja perinteikäs kirjatalo WSOY, joka päätyi vuonna 2011 yritysos tojen kautta ruotsalaisomisteiseen Bonnier -konserniin. Yhtiö omistaa myös suoma laiset MTV Median ja kustannus osakeyhtiö Tammen. Ylikansallisten konsernien tavoin Bonnier on kiertänyt Suomeen maksettavia veroja konserniavustusten kautta. Monikansalliset yhtiöt saavat aivan laillisesti siirtää rahojaan sisar- tai emoyhtiöille pienemmän verotuksen maihin. Yhtiöt voivat kiertää veroja myös konsernien sisäisillä korkeakorkoisilla lainoilla tai konsernien sisäisten liiketoimintojen hinnoittelulla. Suomessa Bonnier päätti tammikuun 2013 lopulla ytneuvottelut ja irtisanoi kirjaliiketoiminnastaan 27 työntekijää. WSOY julkaisi vuonna 2011 Ville Tietäväisen sarjakuvaromaanin Näkymättömät kädet. 216-sivuinen albumi on merkittävä julkaisu ja se on saanut lukuisia palkintoja. Jokaisen ay-aktiivin olisi syytä se lukea. Jokaisen ruokakau passa käyvän kuluttajan olisi syytä se lukea. Se kertoo halpatyövoiman hyväksikäytös tä. WSOY painatti albumin halpatyövoimalla Latviassa. Piirtäjän iso projekti Graafikko Ville Tietäväinen on tehnyt suurtyön antropologi Marko Juntusen kanssa. Sarjakuvapiirtäjä ja arabiaa puhuva tutkija matkustivat kahdesti Marokkoon ja Espanjaan tutkimaan paperittomien siirtolais ten hyväksikäyttöä Almerian kasvihuonealueilla, paikkaan josta meille kaikille tuodaan halpoja hedelmiä ja vihanneksia. Alue näkyy kuuhun asti, se on maailman suurin muovipeitteinen kasvihuonealue, Uuden maan läänin kokoinen. Siellä ei nouda teta ihmis- tai työoikeuksia. Kasvihuoneissa työskentelevät ovat kotoisin niin monista eri kulttuureis-

Kuva: 123RF ta, etteivät he voi järjestäytyä minkään laiseksi ammattiliitoksi. Työntekijöille myös maksetaan pärstäkertoimen mukaan. Esimerkiksi latvialaiset saivat 30 prosenttia enemmän palkkaa kuin marokkolaiset. Toisaalta burkinafasolaiset tekevät töitä halvemmalla kuin marok kolaiset, kuvailee Juntunen Suomen Kuvalehden haastattelussa. Albumin tekemiseen kului viisi vuotta ja se kertoo kuvitteellisen, mutta hyvin todenmukaisen, marok kolaisen Rashidin tarinan. Afrikan slummeista mies päätyy ihmissalakuljettajien kautta Espanjan vihan nestarhoille hyväksikäytettäväksi. Kansan Uutisten kulttuurikriitikko vertasi Tietäväisen teosta John Steinbeckin romaaniin Vihan he delmät. Suurten kauppaketjujen ja ammattiliittojen tulisi vaatia elintarviketeollisuudelta EU:n ympäristö- ja työlakien noudattamista kaikkialla. Valintoja ei pitäisi jättää joustavan moraalinsa kanssa poukkoileville kuluttajille, kertoo piirtäjä Voima -lehden haastattelussa Tietäväinen itse on toiminut Grafia-, Kuvittajat- ja Sarjakuvantekijät -ammattijärjestöissä ja on nykyään mukana Sarjakuvantekijöiden hallituksessa. Alalla tekijänoikeusasiat ovat tärkeällä sijalla. Viestiltä matto alta Tietäväisen albumin tiimoilta eri lehdissä julkaistut jutut ja arviot ohjasivat omia kulutustottumuksiani. Ilman, et tä olin lukenut koko albumia aloin entistä enemmän suosia Reilun kaupan sekä luomu- ja lähialueen tuotteita. Tie dän etten enää ikinä osta espanjalaisia tomaatteja. Voin maksaa hiukan ekstraa siitä, että ostamani tuote on tuotettu asianmukaisin työehdoin. Mutta kuinka on itse sarjakuva-albumin laita? Miksi sitä ei painettu Suomessa? Oliko kustantaja WSOY:lle tär keintä kustannustehokkuus? Oliko yhteiskuntavastuu ihan vieras termi? Miksi kustantaja ilmoittaa painopaikaksi laveasti EU:n ja miksi lehtien kulttuuriarvios sa ei mainita painopaikkaa? Sisällöstä ja viestistä huolimatta albumi piti painattaa halpatyövoimalla, niinkö? Laatua ja toimitusvarmuutta olisi kustantajan myös syytä pohtia. Suomen sarjakuvaseuran Sarjainfo -lehdessä al bumin piirtäjä kertoo kuinka painopaikan kömmähdys ja toisen painoksen myöhästyminen aiheuttivat harmia kirja kauppojen kanssa. TEAMspiritille Tietäväinen kertoo lisää ongelmista latvialaispainon kanssa. Näkymättömien käsien kaksi ensimmäistä painosta tehtiin Latviassa. Painojälki oli tummaa ja suhruista, vaik ka kävin kummallakin kerralla paikan päällä pelastamassa mitä pelastettavissa oli. Jopa kansimateriaali oli toi sella kerralla väärä. Se painettiin etävalvonnassani myöhemmin oikealle paperille, mutta aikaa kului. En uskalla aja tellakaan, mitä kauppoihin olisi päätynyt ilman valvontaani. Kolmannen painoksen kohdalla Jelgavan painolla ei ollut aikaa ja työ annettiin Kariston Kirjapainon painettavak si. Tietäväinen haluaa olla aina paikalla painotalossa, kun hänen töitään painetaan. Hyväksyin Hämeenlinnassa ensimmäisen minulle näytetyn arkin ilman mitään korjauksia. Sävyt ja valöörit oli vat juuri niin kuin piti, Tietäväinen toteaa. Säällisiä työehtoja noudattavilla kirjapainoilla ei ole kilpailuedellytyksiä. Tietäväinen sanoo olevansa sataprosenttisesti kotimaisen painatuksen kannalla. Hänellä on hyviä kokemuksia suomalaisten painojen laadusta. Pettymyksiäkin on tullut, mutta ne on kuitenkin huomattavasti helpompi ratkoa kuin Latviassa, jossa käytännöt ovat erilaiset ja yhteinen kieli rikkonainen englanti, mikä aiheuttaa väriprofiilivir heitä, kommunikaatiokatkoksia ja turhaa viivästymistä. Myös reklamaatiot ovat hanka lammin hoidettavissa ulko mailla. Tulevan kirjani kanssa halusin kustannussopimukseen ehdon, että tekijä osallistuu painon valintaan, Tietäväi nen paljastaa. Piirtäjä itse olisi toivonut tulevan julkaisunsa painopaikaksi Karistoa, mutta perinteikkään hämeenlinnalaispainon alasajon jälkeen se jää haaveeksi. Kaikesta median arvostelusuitsutuksesta ja palkinnoista huolimatta WSOY:n julkaisemaan albumiin jää tahra. Ai he on tär keä, mutta kustantaja vesittää sanoman säästösyistä. Siitäkin huolimatta suosittelen kaikille albumin luke mista ja ostoaikeisille kolmannen painoksen etsimistä. Kirjastosta albumin voi myös lainata hyvällä omallatunnolla. Myös moni pienkustantaja on siirtänyt julkaisujensa painattamisen halpamaihin. Esimerkiksi vaihtoehtosarjaku vaa julkaisevan Kreegah Bundolon monia julkaisuja voi pitää kulttuuritekoina, mutta Yhä useampi kirja tai sarja kuva-albumi suomalaisten kirjahyllyissä on painettu heikompien työehtojen maissa. Kuva: 123RF

Kuinka moni painokone vielä hiljenee Suomessa? Kuva: 123RF Kuva: 123RF tana osin Suomesta ja lisääntyvissä määrin Virosta. BoD eli Books on Demand on saksalainen palveluntarjoaja, joka toimii myös Suomessa. Sillä on edellisiin verrat tuna kattavin ja edullisin paketti. Kustannussopimus ei sisällä tekijän ensiostoja, joten kokonaiskustannus jää sadan euron paikkeille. Houkut televa konsepti, jota useat suomalaiset sarjakuvantekijät ovat käyttäneet. Harmi vain, että painatus tapahtuu Saksassa. Pöytälaatikko kutsuu suurelle yleisölle tuntematon taidesarjakuva tuskin myyntitilastojen kärkipaikkoja kärkkyy. Kreegah Bundololla on lisäksi ollut lippulaivatuottei densa painattamisessa Suomessa kohtuuttomia laatuongelmia ja yksittäistapauksissakin sana kiirii pienkustantajien keskuudessa. Toimintaa on hankalaa hyväksyä, mutta se on ym märrettävämpää kuin suurilla kustantamoilla. Usein pienkustantamot ovat yhden hengen puljuja, joille tärkeintä on julkaista laadukasta sarjakuvaa ja taloudelli nen tulos on toisar voista. Monille kustantaminen ja julkaisu on leipätyön ohessa tapahtuvaa harrastustoimintaa. Omista katteista tingi tään ensimmäisenä. Julkaisemisen uudet muodot Olen ollut 1980-luvulta lähtien mukana tekemässä ja julkaisemassa sarjakuva- ja pienlehtiä. Ne on painettu suo malaisissa lähialueen kirjapainoissa. Viimeisimpien julkaisujen menot on katettu ammattiliiton kautta haettavien kulttuurirahastojen tuella, mutta muuten julkaisut ovat olleet omakustanteita. Niiden jakelusta ja markkinoinnista on pitänyt huolehtia itse. Myynti on tapahtunut kädestä käteen rockfestivaaleilla ja bändikeikoilla sekä postitse. Myöhemmin apuna ovat ol leet mark kinointi internetissä ja verkossa toimivat sarjakuvakaupat. Iän karttuessa voisi kyseisen touhun jättää muiden hoidettavaksi ja pitäytyä itse piirustuspöydän ääressä. Mikä neuvoksi jos kustannussopimuksia ei ole tarjolla? Kuinka saada sarjakuvansa lukijoi den saataville? Yksi ratkaisu on oma- ja täyskustanteen välimuoto palvelukustanne. Palveluntarjoaja hankkii ISBN-tunnuksen, toimittaa tuotetta kirjatukkujen, nettikirjakauppojen ja kirjastojen valikoimiin, lähettää vapaakappaleet Kansallis kirjastolle ja arvostelukappaleet lehdistölle, on apuna markkinoinnissa ja maksaa tekijälle kustannussopimuksen mukaista tekijänpalkkiota. Julkaisua tuotetaan tarvepainantana eli sitä painetaan tilausten mukaan jopa yksittäiskap paleina. Tuotos on mahdollista saada printin lisäksi myös e-kirjana lukulaitteita ja tabletteja varten. Siis varsinainen avaimet käteen -palvelu omakustannemaailmaan tottuneelle. Tässäkin tilanteessa sarjakuvaharrastaja joutuu taloudellisten ja moraalisten valintojen ristituleen. Palvelut Suomessa Suomessa palvelua tarjoavat ainakin tamperelainen Mediapinta ja keminmaalainen Nordbooks. Yritysten palvelu pakettiin kuuluu, että tekijän on ostettava suositushinnalla tietty määrä julkaisua, jolloin myyntihinnasta riippuen kulut tekijälle voivat olla nelinumeroisia lukuja. Lisäksi piirtäjällä on nurkissaan vino pino painotuotteita, joiden myynnistä on huolehdittava itse. Kummankaan yrityksen verkkosivuilta ei löydy tietoja tuot teiden painopai kasta. Kysyttäessä Nordbooksista vas tataan, että yritys käyttää paljon Tampereella toimivaa Suomen Yliopistopainoa, eikä heitä kiinnosta mitä työehto sopimusta painossa noudatetaan. Mediapinnasta kerrotaan, että se on luopunut omasta painotoiminnasta. Yhtiön edustajan mukaan painon ylläpito nykyisillä työehdoilla ja työvoimakustannuksilla kävi ylivoimaiseksi. Mediapinta ostaa painotyöt alihankin- Kustantaja vesittää sanoman säästösyistä. Itselläni on useamman albumin verran sarjakuvaa julkaisuvalmiina. Tuhansiin euroihin nousevan ta loudellisen riskin ottaminen ei houkuttele ja jälleenmyynti ei kiinnosta. Täyskustantajaa on vaikea löytää ja toisaalta tee-se-itse -toimin tatapaan tottuneelle itsemääräämisoikeuden ja taiteellisen vapauden säilyttäminen on tärkeää. BoD tarjoaisi parhaan vaihtoehdon, mutta suomalaisen työn puolestapuhujana ja paikallisen kirjatyöntekijöiden ammatti osaston puheen johtajana on tarjouk seen vaikea tarttua. Toistasataa sivua sarjakuvaa jää siis edelleen pöytälaatikkoon odot tamaan palvelukustannesopimusten ehtojen petraantumista tai kotimaista painopaikkaa. Me kuluttajat haluamme alasta riippumatta tuotteemme mahdollisimman halvalla ja harvemmin pysähdymme pohtimaan valintojemme eettisiä puolia. Ostokäyttäytymisemme vaikuttaa työntekijöiden ja ympäristön maksa maan hintaan niin lähellä kuin kaukanakin, niin merten takana kuin kotikonnuillammekin. TEAM -liiton suomalaisen työn vuotena on omien kulutustottumuksien lisäksi hyvä muistaa kaikki ne sidosryh mät, joissa voi vaikuttaa. Yhdistys-, kerho- tai muussa toiminnassa tehdään jatkuvasti hankintapäätöksiä paino-, tekstiili- ja muista tuotteista. Suositaan siis paikallisia ja asianmukaisia työehtosopimuksia noudattavia toimijoita. TEAMspirit painetaan Suomessa suomalaiselle paperille. Kirjoittaja on sarjakuvapiirtäjä, pääluottamusmies, Jyväskylän Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen puheenjohtaja ja TEAM -liiton valtuuston jäsen. Kuva: 123RF

Kolumni: Marja Karmala Silpputyö Epätasaarvosta valittaminen on osoitus naistyöntekijän epäpätevyydestä. Hyvinvointivaltiomme turvamekanismit, jotka ovat rakentuneet palkkatyölle, haurastuvat sitä mukaa kun eriarvoistuminen lisääntyy. OECD:n eriarvoistumista käsittelevä tutkimus osoitti, että 1990-luvulta alkunsa saanut ja monissa maissa pitkään jatkunut tulonjaon eriarvoisuuden kasvu pysähtyi muualla, mutta jostain syystä Suomessa kehitys on mennyt väärään suuntaan ja saavutimme listauksen kyseenalaisen kärkipaikan. Suomessa on perinteisesti tuettu liikaa pääomavaltaista teollisuutta, eikä työllisyyden tukemiseen ole laitettu riittävästi resursseja. Nyt kun työpaikat ja pääomat karkaavat ulkomaille kiristetään työehtoja, vaaditaan joustoja, ihannoidaan tehokkuutta ja sallitaan pohjaton ahneus. Työtä teetetään mahdollisimman halvalla voittojen maksimoimiseksi. Työvoiman palkkaamisen riskit siirretään työntekijän kannettavaksi määräaikaisten työsuhteiden ja työvoiman vuokraamisen kautta, hämäyksen vuoksi puhutaan vielä työvoimapulasta. SAK:n vuosittain tuottamasta työolobarometristä on luettavissa miten työelämässä naisia ja miehiä kohdellaan tasa-arvon kannalta ajateltuna. Yhteiskuntamme rakenne tekee sen, että naisten elämäntilanne monessakin tapauksessa pakottaa hyväksymään kokoaikaisen, toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen tilalle jotain muuta. Nämä työntekijät eivät yleensä saa ääntään kuuluville työelämässä. Työttömyys ja toimeentulon epävarmuus on suomalaisen huono-osaisuuden taustalla. Puhutaan alityöllistymisestä; osa-aikaisuus, määräaikaiset ja satunnaiset työsuhteet sekä epätavalliset työajat ovat tämän ongelman ilmenemismuotoja. Lainsäädäntöä ja työelämän käytäntöjä kehittäessä tulisi olla selvillä niistä seurauksista joita nämä edellä mainitut ilmenemismuodot tuovat mukanaan. Tutkimusten mukaan 25 44-vuotiaiden naisten kokemat terveydelliset ja psyykkiset oireilut ovat muuttuneet huonompaan suuntaan, kun verrataan muihin väestöryhmiin. Työelämän pirstoutuminen ei ole vain yhteiskuntasopimuksessa tapahtunut muutos, vaan se muuttaa radikaalisti ihmisten tapoja ja tarpeita kokea itsensä toimintakykyiseksi ja olonsa turvalliseksi. Epävarmassa tilanteessa on mahdotonta suunnitella tulevaisuutta, alituinen huoli seuraavasta työstä ja uudesta sopimuksesta tekevät myös työsuhteessa ilmenneiden epäkohtien puuttumisen mahdottomaksi. Osa naisista turvautuu hataraan lupaukseen siitä, että hyvä elämä aukeaa kouluttautumisen kautta. Kun käyt koulua ja hankit työpaikan -ohjeistus on toiminut aikaisempina aikoina lupauksena hyvästä elämästä. Nyt lupaus on saanut lisämääreen, mutta se ei välttämättä riitä. Tätä lisävaatimusta täyttääkseen naiset tekevät valtavasti mitä tahansa töitä, opiskelevat monta tutkintoa ja yrittävät totta vieköön kaikkensa ja mitä siitä saadaan palkaksi? Asiat kääntyvät työelämässä päälaelleen, epätasa-arvosta selviäminen onkin osa ammatillista kyvykkyyttä ja sukupuolten eriarvoisuus toimii välineenä yksinäiselle naiselle osoittaa potentiaalinsa (olla hyvä jätkä). Sukupuolen ollessa yksilöllinen resurssi, epätasa-arvosta valittaminen on osoitus epäpätevyydestä. Miten tästä kaikesta selviävät maahanmuuttajat, yksinelävät tai seksuaalisten vähemmistöjen edustajat, joiden mahdollisuus elää tasa-arvoista arkea on käytännössä vielä huomattavan paljon vaikeampaa? Työolobarometrissä on muutamia seikkoja, jotka tuovat näkyväksi miesten ja naisten välisiä eroja päivittäisessä työssä. Nainen joutuu työssään neljä kertaa miestä useammin henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi. Varmasti osa naisten pidemmistä sairauslomista kumpuaa tästä syy-yhteydestä. Naiset kokevat myös huonoa omatuntoa siitä että ovat sairaana ja että työt jäävät työtovereiden paikattaviksi. Jos rahallisista eroista puhutaan, ovat tulospalkkiot huutomerkkinä SAK:n tekemässä tutkimuksessa. Kyse ei ole siitä kuinka monella on tulospalkioihin ylipäätänsä mahdollisuus, vaan kyse on palkkioiden suuruudesta. Miesten keskipalkkiot ovat 900 euroa ja naisten vain 200 euroa. Tämä on vain yksi jatkumo prosenttiperusteisille palkankorotuksille, joissa pienipalkkaisten ansiot jäävät koko ajan jälkeen suurempipalkkaisten ansioista. Turha lienee mainita, että sama pieni ansio on laskentapohjana päivärahassa, sairauspäivärahassa ja eläkkeissä. Asian korjaaminen vaatisi solidaarista palkkapolitiikkaa ja siihen meillä on vielä pitkä matka. Kirjoittaja toimii TEAM -liiton edunvalvontaosastolla työehtosihteerinä.

Kysymyksiä liittohallituksen vasemmistoryhmälle Teksti: REIJO KORHONEN Kuvat: TYTTI KETTUNEN, MARJA KARMALA ja REIJO KORHONEN TEAMspirit -lehden toimitus lähetti ryhmämme liittohallitusjäsenille ja valtuuston varapuheenjohtaja Juha Grönmarkille vastattavaksi kaksi kysymystä. Kyselyn tarkoituksena on myös tuoda liiton hallinnon jäseniämme tutuksi lehtemme laajentuneelle lukijakunnalle. Kysymykset 1. Liittofuusiosta on nyt kulunut reilut kolme vuotta. Olemme ohittaneet puolimatkankrouvin, kohti seuraavaa liittokokousta. Miten olemme mielestäsi onnistuneet liittofuusiossa? Pentti Iso-Aho. 2. Onko TEAM -liitto uskottava edunvalvoja ja miten se on mielestäsi onnistunut sopimusneuvottelijana? Juha Grönmark 1. Näin alusta asti läheltä asiaa seuranneena fuusio on onnistunut ihan mukavasti. Tietysti voi olla niinkin, että on tullut katsottua asiaa liiankin läheltä. Mutta vaikka alkulähtökohdiltaan fuusiossa oli kaksi hyvinkin erilaista liittoa ja toimialakokonaisuutta, en ainakaan minä ole kentänkään mielipiteissä kuullut isompaa kritiikkiä. 2. Mielestäni TEAM on uskottava edunvalvoja. TEAMin mielipiteet ovat hyvinkin usein mediassa, joten emme ole jääneet ainakaan näkyvyydessä ja kantaa ottavuudessa toisten jalkoihin. Sopimusneuvottelujen miinuspuolena näkisin eriaikaiset sopimukset, joista on päästävä eroon, jotta saamme yhtenäisemmin voimaa neuvotteluihin. Tietysti myös hyvinkin erityyppiset sopimusalat ovat asettaneet haasteita, varsinkin tällaisena epävarmana aikana. Viime sopimuskierroksellakin oli aloja joissa varmasti olisi ollut enemmän ulosmitattavaa ja vastaavasti sellaisia joissa saavutettu sopimus aiheutti ylimääräistä tuskaa. Pentti Iso-Aho 1. Liittofuusio on mielestäni onnistunut suhteellisen hyvin fuusioituneiden liittojen hieman erilaisista toimintakäytännöistä huolimatta. Viestinnän porukka on rikastuttanut entistä Kemianliittoa Juha Grönmark. osallistuvalla ja aktiivisella toimintakulttuurilla. Tätäkään lehteä ei olisi ilman liittofuusiota ja TEAM -liittoa. Kuitenkin kuulee vielä turhan usein puhuttavan kemiantaustaisista ja viestintätaustaisista TEAMilaisista. Ehkä myös viestintänalojen murrosvaihe on hieman hidastanut kenttätason yhteensulautumista, kun viestinnän työpaikkojen olemassaolosta joudutaan työpaikoilla vääntämään kättä päivittäin. Samaa TEAMia tässä kuitenkin ollaan, ja sekin asia on meidän kaikkien yhteinen! 2. Vertailussa edunvalvonnan tasosta TEAM pärjää mielestäni muihin ammattiliittoihin nähden suhteellisen hyvin. Työehtosopimukset ovat tekstien osalta samantasoisia muiden liittojen kanssa ja liittokohtaisissa sopimusneuvotteluissa olemme olleet pitkällä aikajanalla palk-

Mikael Kaartoaho, Ari Ahlholm, Tomi Juntunen, Juha Grönmark, Pentti Iso-Aho, Anne Hakamäki ja Reijo Koskinen. kakehityksessäkin vähintäänkin keskikastissa. TEAM -liitto on myös tehnyt huomionarvoista työtä valtionyhtiöiden pilkkomista ja ulkomaiseen omistukseen myymistä vastaan. EU:n rikkidirektiivin epäkohtien esilletuomisessa ja epäkohtien korjaamiseksi on tehty uutterasti töitä. Joillakin aloilla enemmän ulosmitattavaa. Lehtien arvonlisäveron nostamisen estämiseksi tehtiin kaikki, mitä rauhanomaisin keinoin pystyttiin ja ruudin valmistuksen säilyttämiseksi Suomessa panostettiin kiitettävästi. Kritiikkiä niin TEAM -liitolle, kuin koko ammattiyhdistysliikkeelle antaisin välinpitämättömyydestä politiikkojen uurastukseen tuhota Suomen perinteinen ns. pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta. Tuloerojen kasvu Suomessa vuosina 1995 2005 oli OECD:n selvityksen mukaan rikkaiden teollisuusmaiden suurin. Matalapalkka-alan edustajana tuon kehityksen kokee aina kun palkankorotukset tulevat pelkkinä prosentteina ilman euromääräistä perälautaa. Kun siihen sitten vielä lisätään prosentuaalinen tuloveron alennus, yhtälö on täydellinen tulee tillikka köyhän suutarin molemmalle poskelle. Euromääräinen perälauta sopimuksiin, niin saadaan pienempipalkkaisetkin pysymään leivänsyrjässä kiinni. SAK:n kunnianhimoinen minimipalkkatavoite, joka muistaakseni Lylyn kertoman mukaan on 1800 euroa kuukaudessa, on liian pieni. Huomionarvoista on, että esimerkiksi kengän ja nahan sopimusalalla taulukkopalkkojen alin palkkaryhmä jää tuostakin tavoitteesta lähes 400 euroa kuukaudessa. Ylinkin palkkaryhmä jää tuosta tavoitteesta liki 200 euroa kuukaudessa. Palkan ja sosiaaliturvan yhdistelmällä toimeen tuleminen ei ole mielestäni tavoiteltavaa.

Työurien pidentämiskeskusteluissa oikeistopolitiikot luottavat sokeasti lakisääteisen eläkeikärajan nostoon. Työurien pidentämiseen alkupäästä ja siitä, miten töissä jaksaminen eläkeikään mahdollistetaan, kiinnitetään liian vähän huomiota. Lauri Ihalainen otti onneksi suuren nuorisotyöttömyyden ja työelämän kehittämistarpeiden välttämättömyyden näkyvästi esille työurien kehittämiskeskustelussa. Viimeaikaiset kehysriihen veropäätökset ovat oiva osoitus kuinka Kataisen hallitus jatkaa perinteisen pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamallin alasajoa. Suurella hulabaloolla osinkoverosekoilussa peitellään yhteisöveron alentamisesta koituvat ongelmat. Yhteisöveron alentamista perusteltiin työllisyyttä stimuloivana toimenpiteenä, vaikka todellisuudessa sen saaminen ei edellytä yrityksiltä mitään työllistäviä toimenpiteitä. Käytännössä yhteisöveron alentaminen näyttäisi olevan tulon siirtoa palkansaajien kukkaroista palkanmaksajien kirstuihin. Tilastokeskuksen yliaktuaari Olli Savelan mukaan jo ennen yhteisöveron alentamista Suomessa yritysten verotus oli eurooppalaista keskitasoa pari prosenttiyksikköä alemmalla tasolla. Kehysriihikohellukset aiheuttavat paineita kunnallisverokorotuksille, palvelumaksujen korotuksille ja lisäävät eriarvoisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Kulutusverojen, kuten sähköveron kotitalouksille tuomat menoerät ovat yritysten lahjapaketin hinta. Hirvittää nähdä mitä Täysi perä lauta menetettiin ehkä lopullisesti. siihen laskuun vielä tulee kun kaikki kehysriihen kerrannaisvaikutukset selviävät. Ministeriautojen takapenkiltä katsottuna elämä saattaa näyttää hyvinkin siedettävältä, mutta todellisuus on jotain ihan muuta. Nyt on työväenliikkeellä korkea aika puhaltaa vaikut pois politiikkojen korvista. Anne Hakamäki 1. Liittofuusio on sujunut kohtalaisen hyvin. Jonkinlaista kulttuurishokkia on kyllä välillä ollut ilmassa. TEAMin hallituksen vasemmistoryhmä valtuuston varapuheenjohtajalla vahvistettuna.

Tomi Juntunen. 2. TEAM on sopimusneuvottelijana liitoista yksi parhaimmista. Olen aina ajatellut näin. Vaikka on sattunut joitakin kompastumisiakin. esim. ne helvetin pekkaskorvaukset. Välit työnantajaliittoihin/työnantajiin on melko asialliset, mikä on avuksi neuvotteluissa. Tietysti tämä aika on tehnyt meistäkin avarakatseisempia, vai onkohan se tämä ikä... Tiedän, että joillakin sopimusaloilla olisi halua käydä kovempaakin vääntöä. Nykyisin edunvalvonta on pitkälti sitä, että joudutaan pistämään paukkuja siihen, että saadaan pidettyä saavutetut asemat. Sopimuksiin ei helpolla saada parannuksia, mutta jatkossakin kyllä pitää innolla yrittää puskea asioita läpi. Näkyvyyttä TEAMilla saisi olla enemmän sekä ulostuloja jäsenille tärkeissä asioissa. Ari Ahlholm 1. Mielestäni liittofuusio on onnistunut hyvin. 2. Ensi vuoden alku näyttää liittomme tason sopimusneuvottelijana. Tes-kierros tulee olemaan haastava. Liiton edunvalvonta on onnistunut hyvin. TEAM -liiton näkyvyys ja tunnettavuus sen sijaan ei vielä ole sillä tasolla, missä sen kuuluisi olla. Mikael Kaartoaho 1. Pienen harjoittelun jälkeen TEAM on mielestäni hitsautunut hyvin yhtenäiseksi liitoksi. 2. TEAM on kyllä uskottava, mutta todellinen uskottavuus mitataan tulevaisuudessa, pitää toimia yhtenäisenä liittona; kaveria ei jätetä. Ainahan sitä pitäisi pystyä parempiin sopimuksiin, mutta tässä talouden tilanteessa ollaan kohtuullisesti onnistuttu. Seuraavat sopimusneuvottelut ovat taas mielenkiintoisemmat ja haasteellisemmat, mutta uskon että yhtenäisenä liittona meillä on niissä mahdollisuus saavuttaa jäsenistöä tyydyttävät ratkaisut. Tomi Juntunen 1. Alussa tuntui että kulttuurierot ovat yllättävänkin suuret. Nyt kun olemme toimineet yhdessä liitossa muutaman vuoden, alkavat asiat löytää oman uomansa. Toki välillä tapahtuu asioita joiden tarkoitusperiä saa ihmetellä, kuten nyt esimerkiksi tämä parin toimitsijan tipauttaminen jatkuvan neuvottelun -työryhmästä. Itse peruskemian sopimusalalla työskentelevänä toivoisi että vastuutoimitsija voisi osallistua näihin työryhmiin. Tuloerojen kasvu Suomessa 1995 2005 rikkaiden teollisuusmaiden suurin. 2. Ainakin TEAM -liitto tekee hyviä ja innovatiivisia keskustelun avauksia ja pyrkii Mikael Kaartoaho. Anne Hakamäki. ottamaan kantaa asioihin jotka koskettavat jäsenistöä. Mielestäni se on hyvä asia uskottavuuden kannalta. Sopimusneuvottelut ovat niin monisäikeinen ja monimutkainen kuvio, että ei oikein voi antaa yksiselitteistä vastausta tuohon kysymykseen. Pelkästään edunvalvonnan näkökulmasta tämä viimeisin sopimus eli raami oli mielestäni epäonnistunut, ainakin peruskemian osalta rahallisen tuloksen puolesta ja täysi perälauta menetettiin ehkä lopullisesti neuvottelutuloksen hyväksymisen yhteydessä. Solidaarisuusnäkökulmasta tulos oli kohtalainen ja sen olisi kuvitellut turvaavan työpaikkoja matalamman kannattavuuden aloilla, mutta toisin taisi käydä? Mutta sopimuspolitiikkaahan voi aina terävöittää ja pyrkiä tekemään parempia liittokohtaisia ratkaisuja tulevaisuudessa. Reijo Koskinen 1. Fuusio on onnistunut yllättävänkin joustavasti. Liittojen osalta aluksi vanhat organisaatiot hiukan kolahtelivat, mutta nurkat pyöristyvät nopeasti. Ryhmän sisällä yhdistyminen sujui sulavasti. Aika on näyttänyt että yhdistyminen oli todella järkevää, ainakin kirjatyöntekijöiden kannalta. 2. Sopimusneuvotteluissa liitto on uskottava edunvalvoja, mutta tavoitteet pitäisi näkyä selvemmin jäsenistöön ja julkisuuteen. Viime kierroksen yhteydessä viestinnän sopimukset jäivät liian helposti raamin ulkopuolelle ensimmäisellä kierroksella. Kirjoittaja toimii TEAM -liiton edunvalvontaosastolla työehtosihteerinä.

Tampereen Kotelote Teksti: REIJO KORHONEN Kuvat: REIJO KORHONEN ja MARKO LÄHTEENMÄKI Peli saa olla raakaa, mutta reilua ja rehellistä. Takon Tampereen Kotelotehdas on perustettu vuonna 1949. Vuonna 2007 maamme johtava kartonkipakkausten valmistaja Takon Kotelotehdas siirtyi M-realilta Pyrollin omistukseen. Henkilöstön määrä on yrityksessä vaihdellut suuresti, vuonna 1998 henkilöstömäärä oli lähes 350 henkilöä. Tällä hetkellä sen ollessa reilut 100 työntekijää ja toimihenkilöä. 1990-luvun lopulla oli Takon liikevaihto noin 45 miljoonaa euroa vuodessa, tällä vuosikymmenellä liikevaihto pudonnut noin 15 miljoonaan. Pyrollin omistukseen siirtyminen ei ole ainakaan toistaiseksi näkynyt liikevaihdon ja henkilöstön kasvuna, päinvastoin. Takon tuotevalikoima Kartonkipakkausten valmistajan tuotevalikoimaan kuuluvat erilaiset kotelot ja pakkaukset. Vuosien varrella tuotantomixit ovat muuttuneet ja entisestä kotimaan markkinajohtajuudesta ollaan rajusti supistuttu. Suurin osa tuotteista menee kotimaahan, hieman myös ulkomaille. Takavuosina suuri osa tuotannosta meni itä-naapuriin. Kartonkikoteloiden tuotevalikoima kattaa muun muassa: Elintarvikepakkaukset, leipomopakkaukset, leivosrasiat, kakkukotelot, juomapakkaukset, makeispakkaukset, kosmetiikkapakkaukset, lääkepakkaukset, elektroniikkapakkaukset, kartonkialustat jne. Suurin osa käytettävästä koteloiden pääraaka-aineesta eli kartongista tulee suomalaisilta kartonkitehtailta. Neuvottelusuhteet Kotelotehtaalla Takon pääluottamusmies Marko Lähteenmäki ja tesjaoston jäsen Maija Vikkula. Takon Tampereen Kotelotehtaan pääluottamusmiehenä toimii Marko Lähteenmäki. Hän on toiminut luottamiestehtävissä vuodesta 2004 alkaen. Pääluottamusmiehenä Marko on toiminut vuodesta 2010 lähtien. Ammatiltaan Marko on painaja, tällä hetkellä hän on talon ainoa painaja, joka on saanut kaikkiin kotelotehtaalla oleviin painokoneisiin käyttökoulutuksen Saksassa. Hän on myös ammattiosastonsa Tampereen Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen hallituksen jäsen. Vuonna 2009 Marko Lähteenmäki valittiin Viestintäalan ammattiliiton viimeisen hallituksen jäseneksi. Viestintäliiton ja Kemianliiton fuusioiduttua TEAM Teollisuusalojen ammattiliitoksi, valittiin Marko TEAM -liiton valtuustoon. Marko kuvaa yrityksen neuvottelusuhteita perinteisen jäätäviksi. Jos eivät ole työntekijäpuolen neuvottelijat siitä helpommasta päästä, niin samaa voi varovaisestikin sanoa toisesta osapuolesta. Takon Kotelotehtaan ja M-realin alku- Marko ja perhe ajoista lähtien ovat ai- Thaimaassa. nakin työntekijäpuolen neuvottelijat olleet maan kuuluja teoistaan ja tavoistaan. Uudet sukupolvet jatkavat perinnettä. Marko ei kuitenkaan pidä reiluna tapaa, jolla työnantajapuolen neuvottelijat suhtautuvat henkilöstön edustajiin. Lähes aina tiukkojen neuvottelujen aikana tulee painostava olo ja tuntuu siltä, että luottamustehtävään valittu työntekijöiden edustaja olisikin vain tuotannon kehityksen jarruna. Jopa varoituksia on tullut kun omasta mielestä rehdisti on informoinut työntekijöitä neuvottelujen kulusta ja työnantajan toimista. Peli saa olla raakaa, mutta sen tulee olla reilua ja rehellistä. Mutta ollaan sitä kuitenkin paikallisestikin päästy asioista sopimaan. Takolla on käytössä muun muassa yötyösopimus ja kannustinpalkkiojärjestelmä. Yrityksen tulevaisuus Kotelotehtaalla on käyty viime vuosina useat yt-neuvottelut, vuonna 2006, vuonna 2011 kahdet neuvottelut sekä vuonna 2012. Tällä hetkellä tekevät kaikki työntekijät neljäpäiväistä työviikkoa, lomautukset päättyvät huhtikuun lopussa. Henkilöstö suhtautuu tyynen pelokkaasti yt-neuvotteluihin, kysyvät koska taas alkavat uudet neuvottelut. Työntekijät ovat ymmärtäneet omalla tavallaan työnantajan tuskan ja hädän, mutta huoli omasta työpaikasta painaa aina mieltä.

htaalla takkuaa saada liikkeelle. Monet asiat selviäisivät jos työntekijät osallistuisivat liiton tai ammattiosaston järjestämiin tilaisuuksiin. Ehkä myös tätä kautta heräisi innostus ammattiyhdistysasioihin. Markon mukaan Pyrollin omistajuuden aikana ei neuvottelukulttuuri ole mennyt ainakaan parempaan suuntaan. Mutta toivo on paremmasta, syksyllä 2012 takolaiset saivat uuden vetäjän Kotelotehtaalle ja hänen lisäkseen on juuri nimitetty uusi tuotantopäällikkö, joka on nainen ja tullut paperiteollisuudesta. Odotukset myös hänen kohdaltaan on positiiviset. Nainen joka on tullut toimeen paperiteollisuuden ukkojen kanssa, ei voi olla huono yhdistelmä, toteaa Marko. Pääluoton tes-terveiset Markolla on selkeät terveiset työehtosopimusneuvottelupöytään. Päällimmäinen asia kun mennään liittokohtaisiin tes-neuvotteluihin, niin ei pidä sopia yrityskohtaisista eristä vaan kaikki korotukset henkilökohtaisiin- ja vähimmäispalkkoihin, sanoo Marko ja jatkaa. Yrityskohtaiset erät ovat liian vaikeita kokonaisuuksia alamme työnantajille. Marko Lähteenmäki on naimissa ja hänellä on kolme lasta. Kun on reilummin yhteistä vapaa-aikaa perheen kanssa, niin lähdemme yleensä Thaimaan matkalle. Siellä vaimo pääsee sukulaisiaan tapaamaan ja muu perhe rentoutumaan, kertoo Marko harrastuksistaan. Kirjoittaja toimii TEAM -liiton edunvalvontaosastolla työehtosihteerinä. Takon valmistamia tuotteita tarvitaan tulevaisuudessakin, niitä ei voida korvata sähköisillä pakkauksilla, kuten lehtiä voidaan julkaista sähköisissä medioissa. Pakkauksia tarvitaan eri teollisuudenalojen tarpeisiin, kuka niitä tekee on epävarmaa. Yrityksen liikevaihto on laskenut viime vuosina ja työntekijöiltä vaaditaan joustoja entistä enemmän. Marko muistuttaa, että Takolla voidaan tehdä tarvittaessa 24 tuntia töitä vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa, työntekijäpuolella on oikeus ja mahdollisuus sopia asiasta. Lisäksi voidaan sopia erilaisista muista työaikaa koskevista järjestelmistä, kuten esimerkiksi työaikapankista, missä voidaan ottaa huomioon kausivaihtelut. Mutta ilman tahtoa ja neuvotteluja ei synny mitään pysyvää, toteaa Marko Lähteenmäki. Odotuksia paremmasta Pääluottamusmies Marko Lähteenmäen mielestä Takon työntekijöitä vaivaa työsuhdeasioissa lievä passiivisuus, heitä on vaikea Maija on monessa mukana Teksti ja kuva: REIJO KORHONEN Maija Vikkula on ollut Takon Tampereen Kotelotehtaan palveluksessa jälkikäsittelyosastolla 13 vuotta. Hän on tällä hetkellä äitiyslomalla. Maija on ennen äitiyslomaansa toiminut osastonsa luottamushenkilönä 11 vuotta. Hän on toiminut myös Tampereen Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen hallituksen jäsenenä ja ammattiosaston nuorisovastaavana. Maija on myös TEAM -liiton kirjatyöntekijöiden työehtosopimusjaoston jäsen. Hänet tunnetaan aktiivisena ja sanavalmiina nuorena naisena, joita ay-liikkeessä ei ole koskaan liikaa. Maija viettää äitiysvapaata.

Luottamusta työpaikalla ja valtuustossa Teksti ja kuvat: SARI UUSIVIRTA Suurin haaste on säilyttää työpaikat. Varapääluottamusmiehenä toimiva Kimmo Lamminsivu on paljasjalkainen nokialainen, joka työskentelee Nokian Nasta Oy:llä. Työpäivät Kimmolla kuluvat nykyisin rengastestauksessa. Nokian Nastalla on tällä hetkellä 27 työntekijää. Yritys nastoittaa Nokian Renkaiden valmistamia henkilö- ja pakettiautojen renkaita. Kimmon aloittaessa duunit nastoittajana on yrityksessä ollut alle kymmenen työntekijää, ja parhaimmillaan noin 80. Vuosien varrella automatisointi on vienyt työpaikkoja. Automaatiosta huolimatta työ on nykyäänkin aika fyysistä, koska renkaat nostellaan nastoituskoneisiin käsin. Päästä varaksi Kimmo on ollut töissä Nokian Nastalla vuodesta 1997 ja toiminut siellä 12 vuotta pääluottamusmiehenä. Tämän vuoden vaihteessa työtehtävien ja työpisteen vaihtuessa viereiseen taloon rengastestaukseen päätti Kimmo lopettaa toimessaan pääluottamusmiehenä. Työpaikalla oli porukalla mietitty, että tässä vaiheessa on parempi ratkaisu Kimmon siirtyä varaluottamusmieheksi. Työntekijöiden kannalta on parempi pääluottamusmiehen olla joku, joka työskentelee päivittäin siellä missä muutkin, Kimmo toteaa. Kimmo on TEAM -liitossa kumi- ja autonrengasalan työehtosopimusjaoston jäsen. Muita toimia ammattiyhdistyksessä on ammattiosaston hallituksen jäsen ja ammattiosaston oman Punainen Lankalehden päätoimittaja. Hän hoitaa myös ammattiosastossa vasemmistoryhmän puheenjohtajan tehtävää. Työntekijän edustaja Kunnallispolitiikassa Kimmo on pitkän linjan mies. Vuonna 2013 alkoi kolmas kausi kunnanvaltuustossa, ensin kaksi kautta varavaltuutettuna ja nyt valtuutettuna. Nokian kaupunginhallituksessa istuu yhdeksän henkilöä ja vasemmistoedustajista Kimmo on toinen. Hän on myös vapaa-aikalautakunnassa hallituksen edustajana. Kuinka helppoa tai vaikeaa on luottamusmiehen ja kunnanvaltuutetun roolien yhdistäminen käytännössä? Kimmosta huomaa, että työväestön edustus päättävissä elimissä on hänelle tärkeä asia. Nokian kaupunki on eräällä tavalla hyvä malliesimerkki siitä, miksi on tärkeää saada edustus myös työntekijä-, ja tässä kohtaa, myös työnantajapuolelta. Nokia on kaupunki, joka on käytännössä rakennettu tehtaiden ympärille. Parhailla kaava-alueilla ovat tehtaat ja ympärille on rakennettu asutusta sekä liiketiloja. Varapääluottamusmies Kimmo Lamminsivu.

Valtuusto on tärkeässä roolissa päättämässä juuri kaavoitusasioista, parhaimmillaan puhutaan sujuvasta rinnakkaiselosta teollisuuden ja asujien välillä. Väärien päätöksien jälkeen tilanne taas voisi olla pahin mahdollinen. Yksi esimerkki kunnanvaltuutetun vaikuttamismahdollisuuksista. Suurimmat haasteet Kimmon luottamusmiestausta tulee hyviin esiin puhuttaessa kunnanvaltuutettujen suurimmista haasteista. Suurin haaste on säilyttää Nokialla työpaikat, sanoo Kimmo ja jatkaa. Perusperiaate on, että kunta ei saa toiminnallaan tai päätöksillään vaikeuttaa työntekijöiden, eikä myöskään yrittäjien toimintaa. Toiseksi suureksi haasteeksi Kimmo myöntää sen monille luottamustehtävissä toimiville tutun ongelman. Se tuttu ja niin raastava Vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja viikossa seitsemän päivää. Ja niinhän se taitaa olla, että tähän mennessä vain sillä yhdellä herralla yläkerrassa on ollut se yksi virallinen lepopäivä viikossa. Kimmo on mukana vaikuttamassa myös kunnallispolitiikassa. Ajankäytön ja jaksamisen suhde on vaikea yhtälö, joka Kimmolla on jo vaikuttanut vapaa-ajan harrastuksiinkin. Kaikkeen ei aika riitä vaikka kuinka tahtoisi. Tukea perheeltä ja harrastuksista Käytössä olevan rajallisen ajan jakaminen ja tasapainottaminen oman elämän, työn, ammattiyhdistysliikkeen luottamustoimien ja kunnanvaltuutetun toimien välillä on sitä jokapäiväistä arkea. Kimmon perheessä avovaimo ja armeijan harmaita kuluttava poika ovat se tukijalka, josta ammennetaan voimia perheen ulkopuolelle. Kimmon harrastuksiin kuuluu painivalmennus ja tällä hetkellä nuorten valmennus, mutta kaikenikäisiä on valmennettaviin kuulunut vuosien varrella. Aikaa Kimmolta kuluu myös bändiharrastuksen parissa. Ainakin Pirkanmaalla moni musiikin harrastaja tunnistaa perinteistä heviä soittavan Fifth Element -bändin, jossa Kimmo hoitaa basistin roolia. Kirjoittaja toimii työpaikkansa pääluottamusmiehenä. Helsinki Uusimaa Puheenjohtaja Reijo Koskinen puhelin 050 547 5094 Vastuutoimitsija Hannu Siltala puhelin 040 579 6306 Varsinais-Suomi Puheenjohtaja Anne Hakamäki puhelin 0500 727 990 Vastuutoimitsija Reijo Korhonen puhelin 0500 779 982 Satakunta Puheenjohtaja Juha Grönmark puhelin 050 592 6165 Vastuutoimitsija Hannu Siltala puhelin 040 579 6306 Häme Puheenjohtaja valitsematta Vastuutoimitsija Juha Juntunen puhelin 050 303 9284 Pirkanmaa Puheenjohtaja Matti Poutiainen puhelin 044 523 7433 Vastuutoimitsija Reijo Korhonen puhelin 0500 779 982 Kaakkois-Suomi Puheenjohtaja Seppo Hiironen puhelin 0400 969 193 Vastuutoimitsija Nina Laine-Tuominen puhelin 050 303 9270 Pohjois-Savo Puheenjohtaja Matti Taskinen puhelin 044 0391 883 Vastuutoimitsija Paavo Salo puhelin 050 303 9276 Pohjois-Karjala Puheenjohtaja valitsematta Vastuutoimitsija Paavo Salo puhelin 050 303 9276 Keski-Suomi Puheenjohtaja Heikki Salomaa puhelin 040 512 8157 Vastuutoimitsija Marja Karmala puhelin 050 303 9282 Pohjanmaa Vt. puheenjohtaja Pentti Iso-Aho puhelin 0400 264 585 Vastuutoimitsija Kari Mäkelä puhelin 050 303 9271 Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Lappi Puheenjohtaja Tomi Juntunen puhelin 050 464 0894 Vastuutoimitsija Kari Rämö puhelin 040 549 5361 Ryhmäsihteeri Raisa Rasilainen puhelin 050 303 9274 www.teamvasemmisto.fi

Jaostoaktiivit esittelyssä Teksti: MARJA KARMALA Viime TEAMspiritissä alkanut jaostojen jäsenten esittely jatkuu. TEAMin toimielimiä ovat erilaiset jaostot. Jaostojen jäseninä toimivat kentän ihmiset. TEAMin solmiman 16 sopimusalan sopimuksiin liittyviä asioita käsittelee 11 työehtosopimusjaostoa, jotka toimivat käytännössä hallituksen apuelimenä. Tämän lisäksi on viisi muuta yleisiin, mutta liiton kannalta tärkeisiin aihepiireihin keskittynyttä jaostoa. Jaostot ovat seuraavat: järjestöjaosto, kansainvälisten asioiden jaosto, koulutusjaosto, nuorisojaosto ja työympäristöjaosto. Tanja Vidberg. Suuri suu Kuka olet ja mistä tulet? Olen Jukka Mäkelä, 47 vuotta. Asun Kouvolassa ja olen töissä Neste Oil Porvoon jalostamolla. Operaattorina olen työskennellyt vuodesta 2006 lähtien. Nykyiseen työhöni tulin UPM Voikkaan paperitehtaalta jossa työuraa 22 vuotta. Öljy-, maakaasu- ja petrokemian työehtosopimusjaoston jäsen. Mikä on saanut sinut ay-aktiiviksi? Suuri suu ja halu puuttua työelämän epäkohtiin. Mitkä asiat näet positiivisena yhteiskunnassa? Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, järjestäytymisvapaus ja ilmainen koulutus. Mikä saa sinut näkemään punaista? Sijoitetun pääoman tuoton kasvatus keinoilla millä hyvänsä. Miten ylläpidät hyvinvointiasi? Huonosti. Kerran viikossa sulkapalloa, muuten lähinnä hyötyliikuntaa mökillä ja kotona kalastus (talvella), sienestys yms. Toistaiseksi hyvinvointivaltio Kuka olet ja mistä tulet?

Jukka Mäkelä. Olen Tanja Vidberg Salosta. Työpaikkani on Hella Lighting Finland Oy. Olen Salon Alueen Kemian osasto 121 ry:n hallituksen yleisvarajäsen ja toimin kolmatta vuotta nuorisovastaavana. Lisäksi olen TEAMin nuorisojaoston jäsen. Mikä on saanut sinut ay-aktiiviksi? Halu vaikuttaa yhteisiin asioihin ruohonjuuritasolta lähtien. Varsinainen aytoimintani alkoi toimiessani työosaston luottamusmiehenä. Kyseinen tehtävä on jo päättynyt, mutta ay-toiminta on jäänyt pysyvästi elämääni. Meillä on erittäin toimiva ja aktiivinen ammattiosasto, mikä on osaltaan vaikuttanut kiinnostukseeni ja innostukseeni. Mitkä asiat näet positiivisena yhteiskunnassa? Demokratia, Suomessa moniin muihin maihin verrattuna toimivat koulutus-, sosiaali- ja terveysjärjestelmät. Kaikessa on tietysti aina parantamisen varaa. Vielä toistaiseksi Suomi lasketaan hyvinvointivaltioksi ja sellaisena se tulee pitääkin! Mikä saa sinut näkemään punaista? Tehtaiden sulkeminen, työpaikkojen siirto ulkomaille, jatkuvat yt-neuvottelut joka alalla. Työnantajien uhkailu, kiristys ja muutoin epäasiallinen kohtelu työntekijöitä kohtaan. Miten ylläpidät hyvinvointiasi? Nautin elämän pienistä iloista. Yritän syödä terveellisesti ja mahdollisuuksien mukaan harrastaa liikuntaa. Lepääminen ja pienet irtiotot arjesta ovat tärkeitä. Halu vaikuttaa Kuka olet ja mistä tulet? Jarmo Peltomäki, Turku, työpaikka Hansaprint Oy. Viestintäalan toimihenkilöiden työehtosopimusjaoston jäsen. Mikä on saanut sinut ay-aktiiviksi? Varmaankin kiinnostus yhteisistä asioista ja halu päästä vaikuttamaan niihin. Mitkä asiat näet positiivisena yhteiskunnassa? Koulutusjärjestelmän, sosiaalihuoltolain, yhteiskuntarauhan ja suhteellisen vahvan ammattiyhdistysliikkeen. Mikä saa sinut näkemään punaista? Ahneus ja välinpitämättömyys. Miten ylläpidät hyvinvointiasi? Koiran kanssa lenkkeily, remonttihommat, kesäisin metsässä samoilu ja mökkeily. Kirjoittaja toimii TEAM -liiton edunvalvontaosastolla työehtosihteerinä. Jarmo Peltomäki. Edelliset numerot Jäikö joku TEAMspiritin numero saamatta? Eipä hätää. Ota yhteyttä Rasilaisen Raisaan ja tilaa lehtiä maksutta yksittäiskappaleina itsellesi tai isompina erinä jaettavaksi työpaikallasi tai ammattiosastossasi. TEAMspirit nro 1 (1/2011): Pilkingtonin lasitehdas, ay-liikkeen nykytila, ammattiosaston hemmottelupäivä, vieraissa STTK:n Ralf Sund. TEAMspirit nro 2 (2/2011): Tamfelt, tilattavien lehtien ALV, vieraissa vasemmistoliiton Aino-Kaisa Pekonen. TEAMspirit nro 3 (1/2012): Sievi, Hansaprint, työpaikkakiusaaminen, nollasopimukset, vieraissa ministeri Paavo Arhinmäki. TEAMspirit nro 4 (2/2012): Nokian Renkaat, jaostot, Yara, peruskemian yhteistyöryhmä, Pietarin risteily, vieraissa SEL:n pj Veli-Matti Kuntonen. Tarkempia tietoja ja ohjeita saat säh köpostilla raisa.rasilainen@teamliitto.fi tai puhelimella 050 303 9274. Postitse kyselyt ja tilaukset osoitteeseen: TEAM työttömyyskassa / Raisa Rasilainen, PL 291, 00531 Helsinki. Kysy samalla TEAMspirit -paitoja.

Äänekäs vaikuttaja Teksti: HANNU SILTALA Kuvat: ANNE HAKAMÄKI ja HANNU SILTALA Kävin tapaamassa Seppo Tallia huhtikuisena lauantaina kotonaan Kangasalalla. Sovittiin etukäteen, etten heti aamusta olisi kolkuttelemassa ovia sillä pitihän vasta 60 vuotta täyttäneen miehen saada muutaman tunnin virkistävät unet yövuoron jälkeen. Vähän yhdentoista jälkeen kaarsin Sepon hartiapankkina rakentaman omakotitalon pihaan. Seppo oli vielä vuoden vaihteeseen asti TEAMin hallituksen jäsen. Sepolla kaikki lähtee lapsuudesta, isosta sisarussarjasta ja köyhästä kodista. Se on opettanut yhteen hiileen puhaltamista. Vääryyttä ei ole voinut sietää ja oikeudenmukaisuutta on pitänyt aina hakea. Yksinkertaisesti päätä ei vain osaa pitää kiinni. Tunnepuoli on myös tärkeää, että pystyy tuomaan esiin arvot ja mielipiteet. Hyvä olo tulee kun ottaa asiat esille, Seppo kertoo. Vanhoja asioita ei kannata jäädä murehtimaan, vaan on katsottava eteenpäin. Se mikä on mennyt, on mennyt, luottamus joukoilta tulee vaikka tekee virheitäkin, kun toimii avoimesti ja pyrkii oikeudenmukaisuuteen. Pitkän linjan vaikuttaja Seppo Talli syntymäpäiväjuhlissaan. Seppo luopui vapaaehtoisesti hallituspaikastaan, sillä hänen työpaikkansa paperikoneiden vaatettaja Metso Fabrics, entinen Tamfelt, oli vaihtanut työnantajajärjestöä ja siirtynyt Tekstiiliteollisuuden työnantajista Teknologiateollisuuden työnantajaliittoon. Seppo ei enää katsonut voivansa edustaa jäsenistöä TEAMin hallituksessa, sillä TEAMin sijasta metsolaisten työehtosopimuksista ja edunvalvonnasta vastaa Metallityöväen Liitto. Vastaan pyristelystä huolimatta ei TEAM eikä ammattiosasto pystyneet estämään sopimushoppailua. Suomi on vapaa maa ja työnantajat voivat käyttää direktio-oikeuttaan ja sen myötä valita itselleen mieluisin ja työvoimakustannuksiltaan edullisin vaihtoehto. Kaikki alkoi pioneeritoiminnasta Seposta voi sanoa, että hän on munaskuitaan myöden vasemmistoliittolaisen työväenliikkeen mies. Ura alkoi jo 1960-luvun alussa ensin pioneerina ja vuosikymmenen lopulla ohjaajana. 1970-luvun alussa hän oli perustamassa Kangasalan Työläisnuoria ja muutaman vuoden jälkeen liittyi Tampereen Verkatehtaan puolueosastoon. SKP:n hajaannuksen jälkimainingeissa Seppo vanhana sinipaitana toimi vähemmistön devassa kunnes maaliskuussa 1990 oli Seppo perustamassa vasemmistoliittoa. Nykyisin Seppo vaikuttaa toista kautta Kangasalan valtuustossa. Rinnan poliittisen työväenliikkeen kanssa Seppo on ollut mukana ay-toiminnassa. Ura alkoi vuonna1995 osaston luottamusmiehen tehtävistä, varapääluottamusmiehenä ja Tekstiili- ja laitosmiesten ammattiosasto 602:n puheenjohtajana. Liittotasolla Seppo on ehtinyt ensin olla Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liiton Tevan hallituksessa, sitten 2004 Tevan ja Kemian liittofuusion jälkeen Kemian hallituksessa ja edelleen Kemian ja Viestintäliiton 2010 toteutetun fuusion jälkeen TEAMin hallituksessa. Liikkeelle paneva voima