Tässä on ensin yleiskommentteja ja sitten track changes -muutosesityksiä. Yleistä ohjeesta Hyvää: Hyvä, että ohjeistusta tehdään Perusteellinen katsaus (luku 2) lainsäädäntöön ja kaavoitukseen Maisemansuojelu on erinomaisesti huomioitu Kehitettävää: Lainsäädäntö ja kaavoitus: nykytilanteen toimivuuden analyysi ja kehittämistarpeet puuttuvat Biodiversiteettiasiat nostettava samalle tasolle kuin maisemansuojelu Lisää konkretiaa tarvitaan: juuri se on ohjeistuksen idea Tuulivoimarakentamiseen soveltumattomien EI-alueiden lista lisättävä Hankkeiden jälkiseuranta ja feedback-mekanismi on lisättävä Luku 3. Tuulivoimarakentamisen vaikutukset Maisema-asiat kunnossa, biodiversiteetti-asiat eivät! Lisättävä luku luontotyypeistä ja ekologisesta verkostosta Linnusto-osiossa virheitä ja esim. häirintävaikutukset puuttuvat Vedenalaiseen luontoon lisättävä matalikkojen (<10 m) merkitys luonnon monimuotoisuuden ja lajien lisääntymisen (suvunjatkuminen) kannalta Yhteisvaikutuksiin usean tuulipuiston yhteisvaikutukset eläinten muuttoreitteihin Luku 4. Tuulivoimarakentamisen vaikutusten arviointi Maisemavaikutusten arviointi on hyvä Lisättävä luku luonnonsuojelualueista, luontotyyppien suojelusta ja ekologisesta verkostosta Luontovaikutusten arvioinnissa aina riittävät selvitykset Linnustovaikutusten arvioinnissa on hyvin paljon kehitettävää Arvokkaisiin kohteisiin merkittävät ruokailu- ja lepäilyalueet Korostettava laadukkaiden maastoselvitysten merkitystä Erityisesti huomioitava uhanalaiset lajit ja suuret petolinnut Linnustovaikutuksista on ajantasaisempi EU:n opas Vedenalaisessa luonnossa matalikkojen merkitystä korostettava Matalikkoalueet ovat tärkeitä myös lintujen ruokailualueina Yhteisvaikutuksista puuttuvat biodiversiteettiasiat Luku 6. Työryhmän suositus Erityisesti tähän lukuun kaivataan lisää konkreettista ohjeistusta Nykymuotoinen ohje tulisi jäämään vähämerkitykselliseksi konkretian puutteen vuoksi Suunnittelutarveratkaisu korostuu liikaa, kaava on aina parempi vaihtoehto Tuulivoimarakentamiseen soveltumattomien EI-alueiden lista mukaan 1
Ehdotamme YVA-rajaksi 5 voimalaa / 15 MW Monissa naapurimaissa YVA-rajat ovat huomattavasti tiukempia Työryhmä päätyi pienimpään vaihtoehtoon tarkastelluista kolmesta (ja PIENIN oli niinkin suuri kuin 10 yksikköä!) Tavoitteena nimenomaan useamman voimalan yksiköt Nykyisestä järjestelmästä puuttuu lupamenettely, jossa hankkeelle voidaan asettaa lupaehtoja ja jälkiseurantavelvoite, jonka perusteella voitaisiin lupaehtoja tarvittaessa muuttaa Seurantatiedolle on suuri tarve, koska tuulivoima-asia on uusi Lieventämis- ja kompensaatiotoimenpiteet puuttuvat Materiaaliin myös kaava, jossa maisema-alueen suunnittelumääräyksessä tuodaan esiin, ettei tuulivoimaa voi rakentaa 2
YMPÄRI STÖMINISTERIÖ Työryhmän ehdotus tuulivoimarakentamisen kaavoitusta, vaikutusten arviointia ja lupamenettelyjä koskevaksi ohjeistukseksi Luonnos 4.4.2011 3
S i s ällysluettelo Tässä on ensin yleiskommentteja ja sitten track changes -muutosesityksiä...1 Yleistä ohjeesta...1 Luku 3. Tuulivoimarakentamisen vaikutukset... 1 Luku 4. Tuulivoimarakentamisen vaikutusten arviointi...1 Luku 6. Työryhmän suositus... 1 Sisällysluettelo...4 Johdanto...5 Tuulivoimarakentamisen vaikutukset...29 Tuulivoimarakentamisen vaikutusten arviointi... 38 Pientuulivoimalat...52... 53 Työryhmän suositus tuulivoimarakentamisen kaavoituksesta ja lupamenettelyistä...54 Lähteet... 58 Liite1 Työryhmätyöskentelyn kuvaus...60 Erillisinä liitteinä kaavakarttaesimerkit: Maakuntakaava Yleiskaava maa-alueella Yleiskaava rannikolla Yleiskaava merialueella Asemakaava 4
Johdanto Valtioneuvosto hyväksyi 6.11.2008 Suomen ilmasto- ja energiastrategian, joka pohjautuu EU:n ilmasto- ja energiapoliittisiin linjauksiin ja velvoitteisiin. Suomen tavoitteena on nostaa uusiutuvan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta 38 prosenttiin vuonna 2020. Strategiassa asetetaan tuulivoiman osalta tavoitteeksi nostaa asennettu kokonaisteho noin 2000 megawattiin (MW) vuoteen 2020 mennessä, jolloin vuotuinen sähkön tuotanto tuulivoimalla olisi noin 6 TWh. Ilmasto- ja energiastrategiassa tuulivoimatuotannolle asetettu tavoite on tarvittavien kaavojen ja lupien näkökulmasta haasteellinen. Sen toteuttaminen edellyttää kaavoituksen ripeää etenemistä maakuntien liitoissa ja kunnissa. Samalla on kiinnitettävä huomiota myös tuulivoimarakentamisen kaavoituksen laatuun, sillä kaavoitus ratkaisee millaisena tuulivoima näkyy ja millaisena se koetaan Suomessa tulevina vuosikymmeninä. Toimivan suunnittelun lisäksi korostuu myös laadukkaiden ja yhtenäisten lupamenettelyiden rooli. Ympäristöministeriön tavoitteena on edistää tuulivoimarakentamista. On kuitenkin tärkeää, että rakentaminen suunnitellaan hyvin, jolloin se ei aiheuta haittaa maisemalle, luonnonarvoille tai muulle alueiden käytölle. Oikein suunnittelun rakentamisen myötä voidaan lieventää ja ehkäistä myös niitä sosiaalisia konflikteja, joita tuulivoiman ripeä rakentaminen on joissain maissa aiheuttanut. Uusiutuvan energian tavoitteiden täyttämiseksi on otettu käyttöön uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön syöttötariffi, jota koskeva laki tuli kokonaisuudessaan voimaan 25.3.2011. Tuulivoimalaitosten mahdollisuus saada merkittävää taloudellista tukea seuraavien 12 vuoden aikana tulee lisäämään huomattavasti tuulivoimaloiden rakentamista lähivuosina. Lisäksi tuulivoimatuotantoa koskevan tuen määrä on laissa asetettu korkeammaksi alkuvuosien ajaksi, joten tuulivoiman tuottajat haluavat rakentaa voimalat mahdollisimman nopeasti päästäkseen tämän alkuvuosien korotetut tukitason piiriin. Vuoden 2010 loppuun mennessä Suomeen oli rakennettu 130 tuulivoimalaitosta, eli yhteensä noin 200 MW megawattia tuulivoimaa. Jo pystytettyjen tuulivoimalaitosten tehot vaihtelevat 200 kw:sta 3 MW:iin, tyypillisimmin laitokset ovat kokoluokkaa 1 3 megawattia. Nykyisin suunniteltavien ja rakennettavien tuulivoimaloiden koko ja tehokkuudet ovat kasvaneet huomattavasti aikaisempaan verrattuna. Tällä hetkellä suunnitteilla olevien laitosten teho on yleensä 3 5 megawattia, jolloin tornin korkeus on noin 80 140 metriä ja roottorien lapojen pituus noin 50 60 metriä. Maailmalla on suunnitteilla huomattavasti tätäkin suurempia laitoksia. Voimalaitosten sijoitusetäisyys toisiinsa nähden on useita satoja metrejä mm. turbiinin koosta, voimaloiden lukumäärästä ja sijoituskuviosta riippuen. Isojen tuulivoimaloiden luokkaan kuuluvien voimaloiden (3-5 MW) välillä sijoitusetäisyydet vaihtelevat tavallisesti 400 1000 metrin välillä. Tuulivoimaloiden sijoittumiseen vaikuttavat keskeisesti teknistaloudelliset tekijät sekä sijaintialueiden ympäristöarvot ja muu alueidenkäyttö. Alueen teknistaloudelliseen soveltuvuuteen ja kannattavuuteen vaikuttavat monet tekijät. Pelkästään hyvät tuuliolosuhteet eivät yksinään riitä takaamaan hankkeen toteutumista. Voimalan rakennuskustannukset nousevat merkittävästi, jos se ei ole helposti liitettävissä olemassa 5
olevaan infrastruktuuriin. Tuulivoimaloiden paikanvalintaan vaikuttavat ensisijaisesti tuuliolosuhteet, liitynnät sähköverkkoon, rakentamista ja huoltoa tukeva infrastruktuuri sekä rakenteiden perustamisolosuhteet. Tuulisuuden kannalta parhaita alueita Suomessa ovat rannikko- ja merialueet sekä Lapin tunturit. Tarkat tiedot tuuliolosuhteista maalla ja merellä on kerätty Suomen tuuliatlakseen, tuulienergiakartastoon, jonka päivitys on valmistunut marraskuussa 2009. Sen avulla voidaan vertailla tuuliolojen vuotuista ja kuukausittaista vaihtelua joko koko Suomessa tai tietyillä rajatuilla alueilla. Tuulienergiakartaston pohjana on numeerinen säämalli, jossa on tarkasteltu Suomen tuuliolosuhteita eri korkeuksilta 50 metristä 400 metriin kautta koko maan 2,5 x 2,5 neliökilometrin alueilta. Rannikolla, saaristossa, tunturialueilla ja valituilla sisämaa-alueilla tuulen keskinopeus annetaan tarkemmalla 250x250 neliömetrin resoluutiolla. Tuuliatlaksen päivityksen valmistuminen on lisännyt toimijoiden kiinnostusta sisämaahan rakentamiselle, ja osaltaan lisännyt tarpeita sisämaaalueiden kaavoitukselle. Tuulivoimarakentamista koskeva maankäyttö- ja rakennuslain muutos tuli voimaan 1.4.2011. Muutoksen tavoitteena on, että yleiskaavaa olisi mahdollista käyttää aikaisempaa useammin suunnitteluvälineenä tuulivoimaratkaisemisessa. Lakimuutos mahdollistaa rakennusluvan myöntämisen tuulivoimaloille suoraan yleiskaavan perusteella. Edellytyksenä yleiskaavan käyttämiselle tällä tavoin on, että lakimuutoksen mukaisella yleiskaavalla voidaan riittävästi ohjata alueen rakentamista. Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen on tarkoitus sujuvoittaa tuulivoimarakentamisen kaavoitusta ja edesauttaa tuulivoiman lisäämistä. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY (RES- direktiivi) edellyttää, että uusiutuvan energian tuotantolaitosten valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupamenettelyjä valvovan hallinnon käyttämien menettelyjen on oltava objektiivisia, avoimia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia, kun sääntöjä sovelletaan yksittäisiin hankkeisiin. Tuulivoimarakentamisen kaavoituksen, ympäristövaikutusten arvioinnin ja lupamenettelyjen laadun ja sujuvuuden varmistaminen edellyttää nykyisen tuulivoimarakentamisen ohjeistuksen uudistamista. 6
1. Tuulivoimarakentami seen s ovellettava lain s ä ädäntö ja menettelyt Maankäyttö- ja rakennuslaki Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999, MRL) kaava- ja lupajärjestelmä asettaa puitteet niin tuulivoimarakentamiselle kuin kaikelle muullekin rakentamiselle. Maankäyttö- ja rakennuslain alueiden käytön suunnittelujärjestelmä muodostuu valtioneuvoston hyväksymistä valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista sekä yleispiirteisistä ja yksityiskohtaisista kaavoista. Yleispiirteisiä kaavoja ovat maakuntakaava ja yleiskaava. Yksityiskohtaisena kaavamuotona on asemakaava. Yleiskaava voidaan laatia myös siten, että se ohjaa suoraan tuulivoimarakentamista. Rakennushankkeen toteuttaminen edellyttää aina rakennuslupaa tai toimenpidelupaa. Rakennushankkeen koosta ja sijainnista riippuen voidaan edellyttää myös suunnittelutarveratkaisua tai ranta-alueilla poikkeuslupaa. Valtakunn alliset alueidenkäyttötavoitteet Maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista (MRL 24.2 ). Valtioneuvosto on ottanut kantaa tuulivoimarakentamiseen päättäessään 13.11.2008 valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistuksesta seuraavasti: Maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköhin. Tuulivoimarakentamista koskeva kaavoitus tai selvitystyö onkin käynnissä kaikissa maakunnissa. Ennen 2008 marraskuussa tehtyä tarkistusta tavoite koski meri-, rannikkoja tunturialueita, minkä johdosta rannikko- ja merialueilla sekä osin Lapin tunturi-alueilla on jo voimassa maakuntakaavat, jotka sisältävät tuulivoima-alueita. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet korostavat tuulivoimarakentamisessa pyrkimystä keskitettyihin ratkaisuihin sekä tuulivoimarakentamisen ja muiden alueidenkäyttötarpeiden yhteensovittamista. Nimenomaisesti tuulivoimarakentamista koskevien tavoitteiden lisäksi tuulivoima-alueiden suunnittelussa on otettava huomioon muutkin valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, kuten esimerkiksi maisemaa ja kulttuuriperintöä, puolustusvoimien toiminnan turvaamista sekä saamelaisten kotiseutualuetta koskevat tavoitteet. Maakuntakaava Maakuntakaava on yleispiirteinen suunnitelma alueiden käytöstä maakunnassa tai sen osa-alueella. Maakuntakaava voidaan laatia myös tiettyä alueidenkäyttömuotoa tai 7
-muotoja koskevana vaihemaakuntakaavana. Maakuntakaavassa osoitetaan valtakunnallisia, maakunnallisia, seudullisia ja ylikunnallisia alueidenkäyttötarpeita. Maakuntakaava ohjaa yksityiskohtaisempaa kaavoitusta. Tuulivoimarakentamisen sijoittuminen maakuntakaavassa osoitetuille tuulivoima-alueille toteuttaa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden pyrkimystä keskitettyihin ratkaisuihin, vähentää tuulivoimarakentamisen maisemavaikutuksia ja helpottaa tuulivoimarakentamisen ja muun alueiden käytön yhteensovittamista. Maakuntakaava ja sen yhteydessä laadittavat selvitykset palvelevat ja nopeuttavat kuntakaavoitusta sekä tuulivoimahankkeiden toteuttamista. Maakuntakaava voidaan laatia myös erityisesti tuulivoimarakentamista koskevana vaihemaakuntakaavana. Maakuntakaavas s a osoitetaan tuulivoiman hyödyntämiseen soveltuvia alueita. Maakuntakaavoissa osoitettavien alueiden määrä ja koko voivat vaihdella maan eri osissa paljonkin. Maakuntakaavassa osoitetaan myös alueita, jotka eivät sovellu tuulivoimarakentamiseen, kuten esimerkiksi suojelu- ja maisema-alueita. Harkittaessa maakuntakaavoissa osoitettavien tuulivoima-alueiden vähimmäiskokoa, tulee ottaa huomioon maakuntakaavan tehtävä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttajana ja merkitykseltään seudullisten alueidenkäyttökysymysten ratkaisijana sekä maakuntakaavan muu sisältö ja esitystapa. Maakuntakaavoissa tulisi lähtökohtaisesti osoittaa lukumäärältään vähintään 3 5 yksikön tuulivoimalapuistot, mikä vastaa teholtaan noin 15 25 megawatin suuruisia tuulivoimalapuistoja. Yhteen neliökilometriin mahtuu asennettua tuulivoimakapasiteettia noin 10 MW. Maakuntakaavat esitetään yleensä mittakaavassa 1:100 000 1:250 000. Tuulivoimala-alue voidaan maakuntakaavassa osoittaa osa-aluemerkinnällä ja tätä vastaavalla kohdemerkinnällä. Liitteenä olevissa kaavakartoissa on annettu esimerkkejä kaavamerkintöjen ja -määräysten käytöstä erityyppisillä alueilla. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden pyrkimys sijoittaa tuulivoimalat keskitetysti useamman voimalan yksiköhin, tuulivoimaloiden merkittävät maisemavaikutukset sekä muiden seudullisesti merkittävien toimintojen, kuten puolustusvoimien toiminnan ja lentoliikenteen, turvaaminen edellyttää, että maakuntakaavoissa osoitetaan myös sellaisia alueita, joille tuulivoimarakentamista ei tulisi suunnitella. Yksittäisten tuulivoimaloiden rakentamista tulee välttää erityisesti ympäristön ja maiseman kannalta arvokkailla alueilla sekä alueilla, joilla ihmisiin kohdistuva maisemavaikutus on merkittävä. Yksittäisen tuulivoimalan aiheuttama maisemavaikutus saattaa sijaintialueesta riippuen olla suurempi kuin usean yksikön tuulivoimalapuiston. Maakuntakaavan ohjausvaikutus. Maakuntakaava ohjaa yksityiskohtaisempaa kaavoitusta. Lisäksi viranomaisten on pyrittävä edistämään maakuntakaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Maakuntakaavan täsmentyminen. Kaavajärjestelmän perusperiaatteena on, että yleispiirteisempää kaavaa täsmennetään yksityiskohtaisemman kaavan yhteydessä. Maakuntakaavassa osoitetun tuulivoima-alueen rajaus täsmentyy siten kuntakaavassa. Esimerkiksi merialueella tuulivoimatuotannolle osoitettu alue täsmentyy yleiskaavassa tarkempien selvitysten perusteella. 8
Hyväksyttävä eroavuus maakuntakaavasta. Maakuntakaavassa esitettyjen aluevarausten laajuutta ja sijaintia voidaan yksityiskohtaisemmassa kaavassa muuttaa edellyttäen, että maakuntakaavan keskeiset ratkaisut ja tavoitteet eivät vaarannu. Lähtökohtana on, että maakuntakaavan tavoite on turvattava samassa kaavassa, jossa maakuntakaavan ratkaisusta poiketaan. Hyväksyttävä eroavuus ei voi kuitenkaan tarkoittaa maakuntakaavan keskeisistä periaatteista poikkeamista. Maakuntakaavan keskeisiin periaatteisiin kuuluu muun muassa maakuntakaavassa esitetty valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden konkretisointi tuulivoimaloiden sijoittamisesta keskitetysti useamman voimalan yksiköihin. Erityisesti maisema- ja luontovaikutusten kannalta herkillä tunturi- ja saaristoalueilla on tuulivoimarakentamisen osoittaminen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa maakuntakaavan tuulivoima-alueiden ulkopuolelle maakuntakaavan vastaista, mikäli kyseessä ei ole aiemmin mainittu kaavan täsmentyminen. Muualla sisämaassa ja kauempana rannasta sijaitsevilla merialueilla on erityistä huomiota kiinnitettävä tuulivoimarakentamista kokevien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumiseen, maakuntakaavassa osoitettuun tuulivoima-alueiden kokonaisuuteen sekä tuulivoimarakentamisen suhteeseen muuhun alueidenkäyttöön. Hyväksyttävän eroavuuden edellytyksenä on lisäksi, ettei aluetta ole maakuntakaavassa varattu sellaiseen muuhun tarkoitukseen, joka estää tuulivoimarakentamisen. Maakuntakaavan suojelu- ja maisema-alueet eivät lähtökohtaisesti sovellu tuulivoimarakentamiseen. Maakuntakaavan muiden aluevarausten, esimerkiksi virkistysalueiden, osalta ratkaisevaa on, missä määrin tuulivoimarakentaminen aiheuttaa haittaa maakuntakaavassa osoitetulle toiminnoille. Maakuntakaavan muuttamista edellyttävä ratkaisu. Maakuntakaavassa esitetyn ratkaisun kanssa ristiriidassa oleva kaavaratkaisu ei ole mahdollinen ilman maakuntakaavan muuttamista. Kaavaratkaisun voidaan katsoa olevan ristiriidassa maakuntakaavan kanssa, mikäli kyseessä ei ole maakuntakaavan täsmentyminen tai edellä todettu hyväksyttävä eroavuus maakuntakaavasta. Maakuntakaavoissa on toistaiseksi osoitettu tuulivoimaloiden alueita pääosin vain meri-, rannikko- ja tunturialueilla. Jos alueella on voimassa maakuntakaava, jossa ei ole osoitettu tuulivoima-alueita, tuulivoimarakentamisen suunnittelu ja tuulivoimahankkeiden toteutus perustuvat kuntakaavoitukseen ja luparatkaisuihin. Maakuntakaavoituksen tehtävänä on tuulivoimarakentamisen kokonaisuuden ohjaaminen. Maakuntakaavan edellyttäminen yksittäisiltä suurilta hankkeilta ennen kuin alueella on voimassa tuulivoima-alueet kattavasti osoittava kaava ei palvele tätä tarkoitusta. Lisäksi on huomioitava, että yksittäisen hankkeen mahdolliset ylikunnalliset vaikutukset rajoittuvat usein visuaalisiin vaikutuksiin. Yleiskaava 9
Yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteensovittaminen. Yleiskaavan päätehtävänä on siten kunnan alueidenkäyttötavoitteiden osoittaminen ja asemakaavoituksen ohjaaminen. Yleiskaava voidaan kuitenkin laatia myös rakentamisen ja muun alueidenkäytön ohjaamiseksi tietyllä alueella. Kunnan tulee huolehtia tarpeellisesta yleiskaavan laatimisesta ja sen pitämisestä ajan tasalla. Kunnat voivat yleiskaavalla tutkia ja osoittaa tuulivoima-alueet kunnan alueella. Yleiskaavallisen tarkastelun merkitys korostuu alueilla, joilla tuulivoimarakentamisen ja muun alueiden käytön yhteensovittamistarve on suuri. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi taajamat ja niiden lähialueet sekä alueet, joilla on sellaisia erityisiä luonnon- tai kulttuuriarvoja, joiden säilyttäminen edellyttää laajemman alueen yleispiirteistä suunnittelua. Kunnat voivat laatia yhteisen yleiskaavan maankäytön yleispiirteiseksi ohjaamiseksi ja toimintojen yhteen sovittamiseksi. Yhteistä yleiskaavaa voidaan käyttää myös tuulivoimarakentamisalueiden tutkimiseen ja osoittamiseen. Yleiskaavan sisältövaatimukset on otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoitteet ja tarkkuus edellyttävät. Tuulivoimarakentamisen kannalta keskeisiä ovat muun muassa energiahuollon järjestämistä, maiseman ja luonnonarvojen vaalimista sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyttä koskevat sisältövaatimukset. Yleiskaavan oikeusvaikutukset kohdistuvat maakuntakaavan tavoin muuhun suunnitteluun ja viranomaistoimintaan. Yleiskaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin maankäyttö- ja rakennuslain nojalla toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta yleiskaavan toteutumista. Yleiskaavaan liittyy suoraan lain nojalla kaavan toteutumista turvaava ehdollinen rakentamisrajoitus (MRL 43.1 ). Yleiskaavassa voidaan määrätä myös ehdottomasta rakentamisrajoituksesta ja toimenpiderajoituksesta (MRL 43.2 ). Yleiskaava voi toimia suoraan rakentamista ohjaavana kaavana ranta-alueilla (MRL 72 ) ja kyläalueilla (MRL 44.2 ). 1.4.2011 voimaan tulleen lainmuutoksen myötä myös tuulivoimarakentaminen voi perustua suoraan yleiskaavaan (MRL 77 a ). Tuulivoimayleiskaava Yleiskaavan käyttöä tuulivoimarakentamisessa koskeva maankäyttö- ja rakennuslain muutos tuli voimaan 1.4.2011. Muutoksen mukaisella tuulivoimayleiskaavalla voidaan tietyin edellytyksin suunnitella tuulivoimarakentamista siten, että rakennusluvat tuulivoimaloille voidaan myöntää suoraan sen nojalla. Yleiskaavaan tulee ottaa tätä koskeva määräys. Määräystä voidaan käyttää tilanteissa, joissa asemakaavatasoista suunnittelua vaativaa yhteensovittamistarvetta muun maankäytön kanssa ei ole. 10
MRL 10 a luku Tuulivoim arakentami st a koskevat erityiset säännök s et 77 a Yleiskaavan käyttö tuulivoimalan rakennusluvan perusteena Rakennuslupa tuulivoimalan rakentamiseen voidaan 137 :n 1 momentin estämättä myöntää, jos oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa on erityisesti määrätty kaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. 77 b Tuulivoimarakentamista koskevan yleiskaavan erityiset sisältövaatimukset Laadittaessa 77 a :ssä tarkoitettua tuulivoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa on sen lisäksi, mitä yleiskaavasta muutoin säädetään, huolehdittava siitä, että: 1) yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä kyseisellä alueella; 2) suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön; 3) tuulivoimalan tekninen huolto ja sähkönsiirto on mahdollista järjestää. 77 c Tuulivoimarakentamista ohjaavan yleiskaavan laatimiskustannukset Jos 77 a :n mukainen tuulivoimarakentamista ohjaava yleiskaava laaditaan pääasiallisesti yksityisen edun vaatimana ja tuulivoimahankkeeseen ryhtyvän taikka maanomistajan tai haltijan aloitteesta, kunta voi periä tältä yleiskaavan laatimisesta aiheutuneet kustannukset kokonaan tai osaksi. Kunta hyväksyy kaava-aluekohtaisesti perittävän maksun periaatteet ja maksun perimistavan sekä -ajan. Tuulivoimayleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon maakuntakaavan ohjausvaikutus, kuten yleiskaavaa laadittaessa muutoinkin. Maakuntakaavassa osoitetun tuulivoima-alueen rajaus voi täsmentyä tuulivoimayleiskaavassa ja sen sijaintia voidaan muuttaa, jos tähän on esimerkiksi tarkemmista selvityksistä johtuva perusteltu syy. Tuulivoimayleiskaavassa osoitettu ratkaisu ei kuitenkaan saa olla maakuntakaavan vastainen. Kaavaratkaisun voidaan katsoa olevan ristiriidassa maakuntakaavan kanssa, mikäli kyseessä ei ole maakuntakaavan täsmentyminen tai sivulla 6 mainittu hyväksyttävä eroavuus maakuntakaavasta. 11
Yleiskaavan yleisten sisältövaatimusten lisäksi on otettava huomioon tuulivoimayleiskaavan erityiset sisältövaatimukset (MRL 77 b ). Edellytyksenä tuulivoimayleiskaavan käytölle on, että yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta maankäyttöä alueella. Riittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon kohteena olevan alueen olosuhteet sekä suunniteltu rakentaminen. Tästä seuraa, että yleiskaava tulee kyseeseen tilanteissa, joissa yleiskaava on mittakaavaltaan ja esitystavaltaan soveltuva kaavamuoto tuulivoimarakentamisen ohjaamiseen. Yleiskaava soveltuu siten tuulivoimarakentamisen ohjaukseen vesialueilla ja sellaisilla maa-alueilla, jotka sijaitsevat riittävän etäällä taajaasutuksesta ja muusta siihen rinnasteisesta tai muita erityispiirteitä omaavasta maankäytöstä. Edellytyksenä tuulivoimayleiskaavan laatimiselle on, ettei alueella ole sellaista maankäyttöä, jonka yhteensovittaminen tuulivoimarakentamisen kanssa vaatisi asemakaavoitusta. Siten esimerkiksi taajamien läheisyydessä tai alueilla, joihin kohdistuu rakentamispaineita, ei tuulivoimayleiskaava yleensä ole oikea kaavamuoto. Keskeistä on myös, että tuulivoimarakentamisen vaikutukset on ylipäänsä mahdollista arvioida yleiskaavoituksen yhteydessä. Vaikutusten arviointia kaavoituksessa käsitellään luvussa 4. Tuulivoimayleiskaavan suunnittelualueen on oltava riittävän laaja tuulivoimaloiden sijaintiin nähden, jotta tuulivoimayleiskaavan erityisten sisältövaatimusten mukainen tuulivoimaloiden maisemallinen ja ympäristöllinen sopeutuminen alueelle sekä teknisen huollon ja sähkön siirron järjestäminen on mahdollista osoittaa kaavassa. Tuulivoimayleiskaavaa laadittaessa tulee ottaa erityisesti huomioon tuulivoimaloiden rakentamisen sopeutuminen maisemaan ja muuhun ympäristöön. Tuulivoimarakentamisen sopeutumisesta ympäristöönsä tulee tulkita kunkin rakentamishankkeen tapauskohtaisista olosuhteista lähtien. Vesialueilla tuulivoimaloiden ympäristöön sopeutumisessa on edellä mainittujen seikkojen lisäksi syytä kiinnittää huomiota muun muassa vedenalaista luontoa ja ympäristöä sekä kalastusta koskeviin näkökohtiin. Erityisenä sisältövaatimuksena tuulivoimarakentamista ohjaavan kaavan kohdalla on otettava huomioon myös teknisen huollon ja sähkön siirron järjestämismahdollisuudet. Tuulivoimayleiskaavan erityisten sisältövaatimusten lisäksi on tuulivoimayleiskaavan laatimisessa noudatettava myös muita maankäyttö- ja rakennuslakiin sisältyviä yleiskaavan laatimista koskevia säännöksiä, jotka liittyvät esimerkiksi vaikutusten selvittämiseen ja vuorovaikutukseen sekä yleiskaavan yleisiin sisältövaatimuksiin. Tällöin on esimerkiksi otettava huomioon, että yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeudenhaltijalle kohtuutonta haittaa. Kohtuuttomuuden arviointi on kokonaisharkintaa, jossa arvioinnin lähtökohtana ovat yleiskaavan ja kaavamääräysten kokonaisvaikutukset maanomistajien asemaan. Tällöin huomiota voidaan kiinnittää esimerkiksi muiden maanomistajien kohteluun kaavoituksessa, muiden kilpailevien maankäyttötarpeiden painavuuteen, alueen sijaintiin ja maanomistajan kaavasta mahdollisesti saamaan hyötyyn. Kohtuuttomuuden arvioinnissa on lisäksi otettava huomioon, että yleiskaavoituksessa ei ole katsottu voitavan kaavamääräyksellä rajoittaa laajalla alueella yksityisen alueen käyttöä toisen yksityisen harjoittaman, ympäristölupaa edellyttävän toiminnan turvaamiseksi. Viimeksi mainitulla seikalla on merkitystä esimerkiksi maanomistusolosuhteiltaan pirstoutuneilla alueilla, joilla rakennettavien tuulivoimaloiden ympäristövaikutukset saattavat ulottua muiden kiinteistöjen alueille. 12
Tuulivoimayleiskaavan ohjaavuuden riittävyydellä viitataan myös tuulivoimayleiskaavan sisältöön, esitystapaan ja mittakaavaan. Tuulivoimayleiskaavan tulee yksilöidä riittävällä tarkkuudella voimaloiden sijainti, jotta rakennusluvat voidaan myöntää sen perusteella. Tuulivoimayleiskaavassa voidaan käyttää erilaisia kaavamerkintöjä osoittamaan tuulivoimarakentamisen alueita. Alueet voidaan merkitä osa-alueiden erityisominaisuuksia ilmaisevalla merkinnällä (tv) tai aluevarausmerkinnällä (EN). Aluevarausmerkinnällä osoitetaan alueen pääasiallinen käyttötarkoitus, joka tässä tapauksessa olisi energiantuotanto. Osa-aluemerkintää voidaan käyttää muiden aluevarausmerkintöjen kanssa päällekkäin, edellyttäen, että merkintöjen tavoitteet eivät ole ristiriidassa keskenään. Esimerkkejä tuulivoimayleiskaavakartoista sekä tuulivoimaloiden alueilla käytettävistä kaavamerkinnöistä ja -määräyksistä on liitteenä. Tuulivoimayleiskaavassa on kartalla osoitettava tuulivoimaloille sitovana merkintänä alue, jolle tuulivoimaloita voi sijoittaa. Voimalan kaikkien osien tulee lähtökohtaisesti mahtua osoitettavan alueen sisäpuolelle. Lähtökohtana on, että jokaiselle tuulivoimalalle osoitetaan oma sijoitusalue. Mikäli ympäristön olosuhteet, yhteen sovitettavat alueidenkäyttötarpeet ja maanomistusolot mahdollistavat, voidaan tuulivoimaloiden alueita osoittaa myös siten, että yhdelle alueelle sijoittuu useampia voimaloita. Samoin kaukana rannasta sijaitsevilla merialueilla yhdelle tuulivoimaloiden alueelle voi olosuhteiden salliessa sijoittaa useita voimaloita. Tuulivoimaloiden alueen koko voi siis vaihdella tilanteesta riippuen suurestikin. Tuulivoimaloiden suurin sallittu määrä tuulivoimaloiden alueella tulee käydä ilmi kaavamerkinnästä. Tuulivoimayleiskaavassa on esitettävä kaava-alueella tuulivoimalapuiston vaatimat tieyhteydet ja sähkönsiirto (maakaapelit ja ilmajohdot, mahdolliset sähköasemat). Tavoitteena tulisi olla, että sähkönsiirto osoitetaan verkkoliityntään saakka. Teiden ja sähkönsiirron osalta on osoitettava selvästi mitkä ovat olemassa olevia ja mitkä kokonaan uusia linjauksia tai sähköasemia. Tuulivoimayleiskaavassa on esitettävä myös mahdolliset pienialaiset suojelualueet tai -kohteet ja muinaismuistot, laivahylyt ja muu olennainen maankäyttö. Tuulivoimalan kokonaiskorkeus (torni ja roottorin lapa) on määriteltävä kaavassa esimerkiksi kaavamääräyksellä. Erillistä määräystä suurimmasta sallitusta yksittäisen tuulivoimalan tehosta (MW) tai kaava-alueen tuulivoimaloiden suurimmasta sallitusta yhteenlasketusta kokonaistehosta ei ole tarpeen antaa kaavassa, ellei siihen ole erityistä syytä. Yleiskaava esitetään kartalla tai kartoilla tarkoituksenmukaisessa mittakaavassa. Soveltuva mittakaava tuulivoimayleiskaavalle on käytännössä 1:5000 1:10 000. Kaukana rannasta sijaitsevilla merialueilla mittakaava voi vähimmillään olla 1:50 000. Yleiskaavan laatimisesta päättää ja vastaa aina kunta. Maanomistaja voi tehdä kunnalle esityksen kaavan laatimiseksi, mutta maanomistajalla ei ole oikeutta saada kaavaa alueelleen. 13
Tuulivoimaa koskevat yleiskaavat saattavat kunnissa tulla pääosin vireille tuulivoimahankkeeseen ryhtyvän tai maanomistajan aloitteesta. Jos kunta laatii tuulivoimayleiskaavan pääasiallisesti yksityisen edun vaatimana ja tällaista etua edustavan tahon aloitteesta, on kunnalla mahdollisuus periä tältä kaavan laatimiskustannukset kokonaan tai osaksi (MRL 77 c ). Taho voi olla tilanteesta riippuen suunnitteilla olevasta tuulivoimahankkeesta vastaava yhteisö, maanomistaja tai -haltija tai jokin muu toimija. Kunnalla ei ole velvollisuutta kustannusten perimiseen, vaan asia on kunnan harkittavissa. Asemakaava Asemakaavalla ohjataan yksityiskohtaisesti tuulivoimarakentamista ja muuta maankäyttöä. Asemakaavan laatiminen tuulivoimaloiden alueelle on tarpeen, kun tuulivoimarakentamisen ja muun maankäytön (kuten asutuksen) yhteensovittamistarve sitä edellyttää. Asemakaavaa laadittaessa on ensinnäkin otettava huomioon yleispiirteisten kaavojen ohjausvaikutus, joka voi tilanteesta riippuen olla joko maakuntakaava tai yleiskaava. Jos asemakaava laaditaan alueelle, jolla ei ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa, ohjaa asemakaavan laadintaa maakuntakaava. Tällöin asemakaavaa laadittaessa on soveltuvin osin otettava huomioon myös yleiskaavan sisältövaatimukset. Jos asemakaava laaditaan alueelle, jolla on oikeusvaikutteinen yleiskaava, ohjaa se asemakaavan laadintaa. Asemakaavan sisältövaatimuksissa korostuvat ihmisen elinympäristön terveellisyyteen, turvallisuuteen ja viihtyisyyteen liittyvät seikat. Tuulivoimarakentamista koskevassa asemakaavassa on siten kiinnitettävä huomiota erityisesti meluun, turvallisuuteen, maisemaan ja kaupunkikuvaan sekä virkistyskäyttöön liittyviin kysymyksiin. Asemakaava-alueella rakennusluvan myöntäminen perustuu suoraan asemakaavaan, joten kaavassa osoitetaan tuulivoimaloille sitova rakennusala ja annetaan tuulivoimaloiden ulottuvuutta koskevia määräyksiä sekä esitetään tuulivoimaloiden vaatimat teknisen huollon ja sähkönsiirron järjestelyt. Asemakaava esitetään mittakaavassa 1:2000, tai jos kaavan tarkoitus tai sisältö sitä edellyttää, myös tarkempana, esimerkiksi mittakaavassa 1:1000. Joissakin tilanteissa asemakaava voidaan laatia kunnan poikkeamispäätöksellä myös mittakaavassa 1:5000. Asemakaavan laatimisesta päättää ja vastaa aina kunta. Maanomistaja voi tehdä kunnalle esityksen kaavan laatimiseksi, mutta maanomistajalla ei ole oikeutta saada kaavaa alueelleen. Kunnalla on mahdollisuus periä asemakaavoituksesta kunnalle aiheutuneita kustannuksia kaavoitushankkeesta hyötyvältä. Suunnittelutarvealue Suunnittelutarvealueesta säädetään MRL 16 :ssä ja siihen liittyvästä laajennetusta rakennuslupaharkinnasta eli suunnittelutarveratkaisusta MRL 137 :ssä. Suunnittelutarpeesta ranta-alueella säädetään erikseen MRL 72 :ssä. 14
Suunnittelutarvealuetta koskevien säännösten tarkoituksena on estää sellainen suunnittelematon maankäyttö, josta aiheutuisi taloudellisesti, yhdyskuntarakenteellisesti tai ympäristöllisesti haitallista kehitystä. Maankäytön tulee suunnittelutarvealueella perustua riittävään suunnitteluun. Lähtökohtana on, että rakentaminen suunnittelutarvealueella perustuu asemakaavaan. Rakentaminen voi kuitenkin perustua myös suunnittelutarveratkaisuun, jota myönnettäessä rakentamisen sopivuutta on arvioitu tavanomaista rakennuslupamenettelyä laajemmin yhdyskuntakehityksen, ympäristöarvojen ja tulevan maankäytön näkökulmasta. Jos tuulivoimahanke sijoittuu suunnittelutarvealueelle, hankkeen toteuttaminen edellyttää sen laadusta ja sijaintipaikasta riippuen joko kaavallista suunnittelua tai suunnittelutarveratkaisua. Tuulivoimarakentamisen kannalta olennainen on MRL 16.2 :n säännös, jonka mukaan suunnittelutarvealuetta koskevia säännöksiä sovelletaan myös sellaiseen rakentamiseen, joka ympäristövaikutusten merkittävyyden vuoksi edellyttää tavanomaista lupamenettelyä laajempaa harkintaa. Suunnittelutarpeen osoittajaksi riittää siten pelkästään rakennushankkeen ympäristövaikutusten merkittävyys. Hankkeen ympäristövaikutuksia harkittaessa otetaan huomioon hankkeen laatu ja sijaintipaikka. Tuulivoimalan sijainnista ja koosta riippuen suunnittelutarveratkaisua voidaan edellyttää yhdeltäkin tuulivoimalalta. Suunnittelutarvealuetta koskevia säännöksiä sovellettaessa on otettava huomioon niiden tarkoitus eli suunnittelemattomasta maankäytöstä aiheutuvien haittojen ehkäiseminen. Tuulivoimala voidaan toteuttaa suunnittelutarveratkaisulla, jos alueen ja sen ympäristön käyttö ja ympäristöarvot eivät aseta tuulivoimarakentamiselle rajoituksia, eikä tuulivoimarakentamisen ja muun alueiden käytön välillä ole merkittävää yhteensovittamistarvetta. Tällaisia alueita voivat olla esimerkiksi satama-, teollisuus- ja varastoalueet lähiympäristöineen sekä kaukana rannasta sijaitsevat merialueet. Suunnittelutarveratkaisun ja asemakaavan välistä rajaa vedettäessä tuulivoimaloiden lukumäärää tärkeämpi arviointiperuste on tuulivoimalapuiston sijainti ja suhde ympäröiviin alueisiin. Kaavan laatimistarvetta harkittaessa on kuitenkin otettava huomioon myös kaavoitukseen liittyvät suunnittelutarveratkaisua laajemmat osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyt sekä vaikutusarvioinnit. Suunnittelutarveratkaisua haetaan kunnalta joko rakennuslupamenettelyn yhteydessä tai erillisessä menettelyssä. Hakemukseen on liitettävä rakennuslupahakemuksessa esitettävien tietojen ja hakemuksen perusteluiden lisäksi ympäristökartta, joka osoittaa alueen sijainnin sekä asemapiirros, josta käyvät ilmi sekä olemassa olevat että suunnitellut tuulivoimalat tai muut rakennukset ja muut rakentamistoimenpiteet rakennuspaikalla sekä arvio suunnittelutarveratkaisua koskevan hankkeen keskeisistä vaikutuksista. Suunnittelutarveratkaisua koskevan hakemuksen käsittelyn yhteydessä kuullaan naapureita ja muita, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa vaikuttaa sekä pyydetään tarvittaessa lausunnot ELY-keskukselta, muita valtion viranomaisilta(kuten Trafi) ja maakunnan liitolta, jos poikkeaminen koskee merkittävästi niiden toimialaa. Myös naapurikunnan lausunto on pyydettävä, jos poikkeaminen vaikuttaa merkittävästi sen maankäyttöön. ELY-keskuksen lausunto on pyydettävä tietyissä tilanteissa, esimerkiksi kun aluetta koskevat erityiset valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (MRL 173.3 ). 15
Suunnittelutarveratkaisun myöntäminen edellyttää, että rakennusluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät ja, että rakentaminen ei aiheuta haittaa kaavoitukselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle ja että rakentaminen on sopivaa maisemalliselta kannalta eikä vaikeuta erityisten luonnon- tai kulttuuriympäristön arvojen säilyttämistä eikä virkistysarvojen turvaamista. Suunnittelutarveratkaisua ei voida myöntää, jos rakentaminen johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Suunnittelutarveratkaisua koskevaan päätökseen voidaan sisällyttää tarpeellisia määräyksiä ja ehtoja, kuten tuulivoimaloiden suurin sallittu kokonaiskorkeus ja lukumäärä alueella. Suunnittelutarveratkaisu on voimassa korkeintaan kaksi vuotta, jonka kuluessa vastaavaa rakennuslupaa on haettava. Suunnittelutarve ranta- alueella Tuulivoimalan rakentaminen ranta-alueelle vaatii poikkeuksen MRL 72 :n mukaisesta rannan suunnittelutarpeesta, jos tuulivoimaloiden sijoittamista ei ole suunniteltu asemakaavalla tai suoraan rakentamista ohjaavalla yleiskaavalla. Rantarakentamisen poikkeamislupien myöntäminen kuuluu pääsääntöisesti ELY-keskukselle (MRL 171.2 ). Poikkeamislupaa koskevan hakemuksen käsittelyn yhteydessä kuullaan naapureita ja muita, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa vaikuttaa sekä pyydetään tarvittaessa lausunnot muilta valtion viranomaisilta (kuten Trafi) ja maakunnan liitolta, jos poikkeaminen koskee merkittävästi niiden toimialaa. Myös naapurikunnan lausunto on pyydettävä, jos poikkeaminen vaikuttaa merkittävästi sen maankäyttöön. On syytä pyytää lausunnot myös Luonnonsuojeluliiton piiriltä ja paikallisyhdistykseltä sekä maakunnan lintutieteelliseltä yhdistykseltä. Poikkeamisluvan myöntäminen edellyttää, että rakentaminen ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle, ei vaikeuta luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista, eikä vaikeuta rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Poikkeusta ei saa myöntää, jos se johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai muutoin aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Poikkeamiseen on lisäksi oltava erityinen syy. Poikkeamislupaa koskevaan päätökseen voidaan sisällyttää tarpeellisia määräyksiä ja ehtoja, kuten tuulivoimaloiden suurin sallittu kokonaiskorkeus ja lukumäärä alueella. Poikkeamislupa on voimassa korkeintaan kaksi vuotta, joka kuluessa vastaavaa rakennuslupaa on haettava. Rakennu slupa ja toimenpidelupa Tuulivoimalan rakentaminen vaatii aina joko rakennusluvan tai toimenpideluvan. Käytännössä tuulivoimalat rinnastetaan useimmiten rakennuslupaa edellyttäviin 16
rakennuksiin. Toimenpideluvalla on mahdollista toteuttaa lähinnä yksityistä kotitarvekäyttöä palvelevia pieniä tuulivoimaloita. Rakennuslupaa haetaan kunnalta. Hakemukseen on liitettävä selvitys siitä, että hakija hallitsee rakennuspaikkaa, rakennuksen pääpiirustukset sekä selvitys hankkeen vaikutuksista maisemaan ja naapureihin, selvitys hakijan lähimmistä suunnitelluista muista tuulivoimaloista ja selvitys tuulivoimalan liittämisestä sähköverkkoon. Jos tuulivoimahankkeeseen on sovellettu YVA-menettelyä, tulee lupahakemukseen liittää YVAlain mukainen arviointiselostus. Vastaavasti hakemukseen voidaan liittää myös ympäristölupa tai vesilupa, jos sellaiset on jo tuulivoimalaitokselle myönnetty. Rakennuslupa-asian ratkaisemista voidaan lykätä kunnes mahdollinen ympäristölupa-asia on ratkaistu. Rakennuslupahakemuksen käsittelyn yhteydessä naapureita kuullaan hankkeesta ja siitä tiedotetaan myös rakennuspaikalla. Hakemuksesta on lisäksi pyydettävä lausunto ELYkeskukselta, jos alue sijoittuu maakuntakaavassa virkistys- tai suojelualueeksi varatulle alueelle tai luonnonsuojelun kannalta merkittävälle alueelle (MRA 60 ). Rakennusluvan myöntämisen edellytyksistä säädetään erikseen asemakaava-alueella ja asemakaava-alueiden ulkopuolella. Asemakaava-alueella rakennuspaikan soveltuminen tarkoitukseensa on lähtökohtaisesti ratkaistu kaavassa. Asemakaava-alueella rakennusluvan keskeisimpänä tehtävänä onkin varmistaa, että tuulivoimala on asemakaavan mukainen. Rakennusluvan myöntäminen tuulivoimalalle voi asemakaavan ohella perustua myös yleiskaavaan, jos kaavassa on näin määrätty. Asemakaava-alueiden ulkopuolella rakennuslupaa ratkaistaessa harkitaan mm. sitä, soveltuuko tuulivoimala maisemaan ja ympäröivien alueiden maankäyttöön ja sitä, että tuulivoimalan tekninen huolto ja sähkönsiirto on mahdollista järjestää. Asemakaavaalueiden ulkopuolella on rakennuslupaa ratkaistaessa otettava huomioon myös maakuntakaavasta ja yleiskaavasta johtuvat rakentamisrajoitukset. Lisäksi rakennusluvan myöntäminen voi edellyttää suunnittelutarveratkaisua tai poikkeuslupaa. Rakennusluvan myöntäminen perustuu pelkästään lupaedellytysten täyttymiseen, eikä hankkeen tarkoituksenmukaisuutta voida ottaa harkinnassa huomioon. Rakennuslupapäätökseen voidaan sisällyttää tarpeellisia määräyksiä rakennustyön suorittamisesta tai niistä mahdollisesti aiheutuvien haittojen rajoittamisesta. Rakennusluvan mukainen rakennustyö on aloitettava kolmen vuoden kuluessa, ja rakentaminen on saatava päätökseen viiden vuoden kuluessa luvan myöntämisestä. Luvan voimassaoloa voidaan tietyin ehdoin myös pidentää. Toimenpidelupaa ratkaistaessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä rakennusluvan edellytyksistä säädetään. Tämä tarkoittaa, että tuulivoimalan toimenpidelupaa harkittaessa kiinnitetään huomiota voimalan ulkonäköön, sen soveltumiseen paikalle ja ympäristöön sekä voimalan vaikutuksiin naapurustoon ja ympäröivien alueiden käyttöön. Muutoinkin menettelyt vastaavat toisiaan. 17
YVA-laki Tuulivoimahanke vaatii ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994, YVA-laki, muutos 458/2006) mukaisen menettelyn soveltamista toistaiseksi yksittäistapauksessa tehtävän harkinnan perusteella, jos hankkeesta saattaa aiheutua todennäköisesti merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. YVA-menettelyn soveltaminen tuulivoimahankkeeseen perustuu hankkeen ominaisuuksiin, sijaintiin ja vaikutusten luonteeseen. Hankkeen alueellinen laajuus ja voimalan korkeus voivat olla harkintaperuste haittojen todennäköiselle merkittävyydelle. Yksittäisenkin tuulivoimalan haitat voivat olla herkillä alueilla merkittäviä. Toisaalta tuulivoimaloille hyvin soveltuvilla alueilla voidaan toteuttaa useammankin tuulivoimalan hankkeita ilman merkittäviä ympäristövaikutuksia. Tuulivoimalahankkeet on tarkoitus lisätä YVA-asetuksen hankeluetteloon vuoden 2011 aikana. Ehdotus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta on ollut lausunnolla maaliskuussa 2011. Tuulivoimaloihin sovellettaisiin ehdotuksen mukaan YVA-menettelyä, kun yksiköiden lukumäärä on vähintään 10 tai kokonaisteho on vähintään 30 megawattia (MW). Hankekokonaisuuteen katsottaisiin kuuluvan myös liitäntävoimajohdot sekä muut rakentamiseen ja huoltoon tarvittavat rakenteet, kuten tiet. Asetusmuutoksen jälkeen arviointimenettelyä sovelletaan edelleen yksittäistapauksessa ELY-keskuksen päätöksellä myös pienempään kuin 10 tuulivoimalan tai kokonaisteholtaan alle 30 MW:n hankkeeseen, mikäli sen ympäristövaikutukset olisivat todennäköisesti merkittävästi haitallisia. Ympäristönsuojelulaki Tuulivoimarakentaminen vaatii ympäristönsuojelulain (86/2000, YSL) mukaisen ympäristöluvan, jos sen toiminnasta saattaa aiheutua naapuruussuhdelaissa (26/1920, NaapL) tarkoitettua kohtuutonta rasitusta melu- tai välkevaikutuksista johtuen. Sen sijaan tuulivoimalan maisemavaikutukset eivät aiheuta ympäristöluvanvaraisuutta. Tuulivoimalaa koskeva ympäristölupahakemus on toimitettava kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta ja sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista. Jos tuulivoimahankkeeseen sovelletaan YVA-menettelyä, hakemukseen on liitettävä YVA-lain mukainen arviointiselostus. Hakemukseen on lisäksi tarvittaessa liitettävä luonnonsuojelulain 65 :ssä tarkoitettu Natura-arviointi. Ympäristölupahakemuksen käsittelyn yhteydessä kuullaan niitä, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea (asianosainen), mutta myös muut kuin asianosaiset saavat ilmaista mielipiteensä. Lupahakemuksesta pyydetään lausuntoja tarpeen mukaan mm. ELYkeskukselta ja vaikutusalueen kunnilta sekä asiassa yleistä etua valvovilta viranomaisilta. Lupaviranomainen voi hankkia myös muita asiaan liittyviä selvityksiä. Ympäristöluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei tuulivoimalan toiminnasta aiheudu kohtuuttomia melu- tai välkevaikutuksia naapureille tai lähialueen asukkaille. Ympäristölupaharkinnassa otetaan huomioon myös alueella voimassa oleva kaava, eikä 18
toimintaa saa esimerkiksi sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Lisäksi lupaharkinnassa otetaan huomioon alueen yleispiirteisessä kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset, sillä kaavoituksen yhteydessä tapahtuva sijainninohjaus on keskeinen keino ehkäistä ennakolta ympäristön pilaantumisen vaaraa. Esimerkiksi tuulivoimaloista asutukselle aiheutuvia melu- ja muita haittoja voidaan tehokkaimmin ehkäistä osoittamalla ne kaavoissa riittävän etäälle asutuksesta. Ympäristölupa myönnetään asian laadun mukaan toistaiseksi tai määräajaksi. Lupapäätöksestä on käytävä ilmi ratkaisun perusteet ja päätöksen perustelut. Jos hankkeeseen sovelletaan YVA-menettelyä, on lupapäätöksestä lisäksi käytävä ilmi, miten arviointi on otettu huomioon lupaharkinnassa. Tuulivoimalan ympäristöluvassa voidaan antaa tarpeellisia määräyksiä esimerkiksi toimista häiriö- tilanteissa, toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista sekä muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään haitallisia vaikutuksia ja niistä aiheutuvia haittoja. Vesilaki Vesilupa Tuulivoimalan rakentaminen vaatii vesilain (264/1961, VL) mukaisen rakennusluvan (vesilupa), jos tuulivoimala rakennetaan vesistöön tai jos hankkeeseen sisältyy voimajohdon rakentaminen kulkuväylän alitse tai jos rakentamisella on muuten vaikutuksia vesistöön. Vesilupaa haetaan aluehallintovirastolta (AVI). Hakemukseen on liitettävä tarpeelliset selvitykset, kuten selostus suunnitelluista töistä ja toimenpiteistä ja niiden vaikutuksista mm. vesistöön ja kalastoon sekä ehdotus mahdollisesti tarvittavista hoito- ja muista toimenpiteistä vahinkojen ja haittojen estämiseksi tai vähentämiseksi. Lisäksi hakemukseen on liitettävä piirustukset tehtävistä rakennelmista ja laitteista sekä asemapiirustus rakentamisalueesta ja arvio töiden aikataulusta. Jos hakemus koskee luvan myöntämistä YVA-laissa tarkoitetulle hankkeelle, on hakemusasiakirjoihin liitettävä arviointiselostus. Siltä osin kuin selostukseen sisältyy vesilain säännösten soveltamiseksi tarpeelliset tiedot ympäristövaikutuksista, ei samaa selvitystä vaadita uudestaan. Tuulivoimalan vesiluvan lupaharkinta perustuu intressivertailuun. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan tai muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Intressivertailussa otetaan hyötyinä huomioon paitsi tuulivoimalan tuottama taloudellinen hyöty myös esimerkiksi päästöttömän sähköntuotannon lisääntyminen. Haittoina otetaan huomioon esimerkiksi kalastukselle, lähiseudun asukkaille ja ympäristölle aiheutuvat haitat. Lisäksi vesiluvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa otetaan huomioon alueella voimassa oleva tai laadittava kaava. Vesilupapäätöksessä määrätään myös aika, enintään kymmenen vuotta, jonka kuluessa rakennustyö on tehtävä. Rakennustyöhön on ryhdyttävä viimeistään neljän vuoden kuluttua lupapäätöksen antamisesta. Lupapäätökseen voidaan sisällyttää määräykset mahdollisista tarkkailuvelvoitteista tai kalatalousvelvoitteista sekä esimerkiksi tarpeelliset 19
määräykset toimenpiteistä, jotka rakentajan tulee suorittaa rakennuspaikalla ja sen ympäristössä rakennustyön jälkien poistamiseksi. Kulkuväylät ja muut vesiliikennealueet Yleinen kulkuväylä on vesistössä tai meressä oleva väylä, joka on (vesilain 4 luvun perusteella) määrätty julkiseksi kulkuväyläksi tai yleiseksi paikallisväyläksi. Yleinen kulkuväylä on pidettävä avoimena yleistä laiva- ja veneliikennettä varten. Yleisten kulkuväylien sijainti määritetään väylien perustamisen päätösasiakirjoissa sekä merkitään merikarttaan ja maastoon. Väyläalue on vesiliikenteen käyttöön tarkoitettu väylän reunalinjojen rajaama alue, johon kuuluvat myös väylän yhteyteen suunnitellut vesiliikenteen erityisalueet, kuten odotus-, kohtaamis- ja kääntöalueet. Lisäksi erillinen ankkurointialue voi olla väyläalueeseen liittyvä tai varsinaisesta väylästä erillään oleva alue. Merikarttaan merkitään pääsääntöisesti vain väylän linjaus (alusten ohjeellinen ajolinja) ja erillinen ankkurointialue, mutta maastoon merkitään väylälinjan lisäksi useimmiten myös väyläalueen reunat. Ankkurointialue voidaan myös tarpeen mukaan merkitä maastoon merenkulun turvalaittein. Väylän kulkusyvyys ilmoitetaan merikartalla väylälinjaan merkityllä syvyysluvulla. Venereitti on yleisiin kulkuväyliin kuuluva ensisijaisesti veneilyn käyttöön tarkoitettu matalaväylä, johon sovelletaan pääosin samoja periaatteita kuin muihinkin väyliin. Venereitit turvalaitteineen merkitään mm. merikarttasarjoihin ja veneilykarttoihin. Yleisten kulkuväylien väyläalueille tai erillisille ankkurointialueille ei ole mahdollista sijoittaa tuulivoimaloita. Vesi stön ja pohjaveden muuttami s kielto Vesilaissa kielletään lisäksi kaikki toimenpiteet, jotka vaarantavat enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan tai kluuvijärven tai pienten lampien ja järvien säilymisen luonnontilaisina (VL 1:15 a ). Myöskään vesistöä pienempää uomaa ei saa muuttaa siten, että sen luonnontilaisuus vaarantuu (VL 1:17 a ). Luonnonsuojelulaissa suojeltujen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen tavoin nämä usein pienialaiset kohteet on otettava huomioon erityisesti tuulivoimahankkeiden toteutusvaiheessa. Aluehallintoviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen näistä kielloista, jos vesistöjen tai uomien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Vesilaissa kielletään myös kaikki pohjaveteen vaikuttavat toimepiteet (VL 1:18 ). Luonnonsuojelulaki Kaava- ja lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa (1096/1996, LSL) ja sen nojalla säädetään. Luonnonsuojelun ja tuulivoimarakentamisen tarpeiden yhteensovittamisessa yleispiirteisellä kaavoituksella on keskeinen asema. Kaikkien kaavamuotojen sisältövaatimukset edellyttävät luonnonarvojen ja maisemaarvojen vaalimista. 20