TUKEA KOULUNKÄYNNIN NIVELVAIHEISIIN. Päivi Kärkkäinen

Transkriptio

1 TUKEA KOULUNKÄYNNIN NIVELVAIHEISIIN Päivi Kärkkäinen Koulun perinteisiä nivelvaiheita ovat siirtyminen varhaiskasvatuksesta perusopetukseen, alkuopetuksesta perusopetuksen luokille ja kuudennelta luokalta seitsemännelle luokalle. Viimeinen nivelvaihe perusopetuksen aikana on perusopetuksen päätyttyä siirtyminen toisen asteen koulutukseen. Tärkeitä nivelvaiheita ovat lapsen oman kehityksen mukanaan tuomat vaiheet, jotka tavalla tai toisella heijastuvat opiskeluun ja koulunkäyntiin ja jotka jokainen opettaja työssään kohtaa. Koulun sisäiset järjestelyt ja resurssien kohdentaminen oppilaita parhaiten palvelevalla tavalla saattavat myös muodostaa ns. niveliä koulun arkipäivässä. Jotta voitaisiin osoittaa oppimiselle tarvittava tuki, on tuen tarve ensin määriteltävä. Perusopetuslaki ja opetussuunnitelman perusteet määrittävät oppimisen tavoitteet. Kolmiportainen tuki (yleinen, tehostettu, erityinen) puolestaan antaa raamit tukitoimille, jotka kuuluvat jokaiselle perusopetuksen oppilaalle. Oppilaan yksilöllinen tuen tarve on se lähtökohta, josta tukimuotoja lähdetään räätälöimään. Kuulovammaisen lapsen tuen tarvetta määrittävät kuulon aleneman aste, kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidot sekä kognitiiviset oppijan taidot. Yksilölliset erot ovat suuria, eikä tarvittava tuen muoto tai määrä ole välttämättä koulua aloitettaessa edes tiedossa. Tuen tarve tai tukimuodot eivät myöskään säily samoina läpi kouluvuosien. Kuulovammaisen oppilaan tukitoimia ovat apuvälineiden käyttäminen, fyysisen oppimisympäristön järjestäminen esteettömäksi ja pedagoginen tuki. Käytännön järjestelyjä vähäisemmälle huomiolle saattaa jäädä se tuki, jota oppilas ehkä tarvitsee sosiaalisten taitojensa kehittämiseksi, realistisen minäkuvan ja terveen itsetunnon saavuttamiseksi.

2 Varhaiskasvatuksesta perusopetukseen siirtyminen Varhaiskasvatuksen ja -kuntoutuksen läpikäynyt koulutulokas on jo ehtinyt olla monenlaisten tukitoimien piirissä. Tiedon siirtäminen kouluun onkin ensiarvoisen tärkeää. Näin varmistetaan hyvä koulun aloitus. Vaikka alkuopetuksen opettaja saa jo etukäteen paljon tietoa lapsesta ja hänen varhaisesta kehityksestään, on opettajan pikkuhiljaa muotoutuva käsitys kuulovammaisesta lapsesta oppijana se avain, jolla löydetään ratkaisuja mahdollisiin esille tuleviin ongelmiin. Alkuopetuksen tavoitteena on koululaiseksi kasvaminen ja perustaitojen oppiminen. Varhain havaitut oppimisen pulmat ja niihin kohdistettu oikea-aikainen tuki poistavat monia kiviä oppimisen polulta. Alkuopetuksesta luokille siirtyminen Kolmasluokkalainen on jo osaava koululainen. Alkuopetuksessa opitut perustaidot otetaan käyttöön oppimisen välineinä. Vieraan kielen opiskelu alkaa. Samalla lapsi jo ottaa vähän etäisyyttä kotiin ja vanhempiin. Lasta opettavien opettajien määrä lisääntyy, ja opetusryhmätkin saattavat päivän mittaan vaihdella. Koulupolun edetessä oppisisällöt ja vaatimukset kasvavat. Kaveripiirin merkitys korostuu, ja vapaa-ajalla harrastetaan kodin ulkopuolella. Kuudennelta luokalta seitsemännelle Seitsemännelle luokalle siirtyminen tarkoittaa monelle uutta koulua ja uusia koulukavereita. Vaikka koulua ei fyysisesti vaihtaisikaan, ovat aineopettajajärjestelmä, vaihtelevat opetusryhmät ja luokanvalvojan harvemmin tapahtuva tapaaminen uusia haastavia asioita. Oppilailta edellytetään jo varsin itsenäistä toimintaa. Mitä tukitoimia kuulovammainen lapsi näissä koulun nivelvaiheissa sitten tarvitsee? Usein mietitään jo ennen koulun aloittamista, mitä tukea lapsi tarvitsee. Onko se pidennetty oppivelvollisuus, erityisopetuspäätös vai avustaja turvaamaan koulupäivän sujuvuutta. Kolmiportainen tuki takaa yleisen tuen myös kuulovammaiselle oppilaalle. Aina ei tarvita tehostettua tai erityistä tukea, tarvitaan vain opetusjärjestelyitä, jotka takaavat lapselle mahdollisuuden osallisuuteen kouluyhteisössä. Nämä arjen asiat ovat usein fyysiseen tilaan, apuvälineisiin tai tulkkaukseen liittyviä järjestelyitä, joiden tulisi olla tuttuja koulun kaikille aikuisille. Kun järjestelyt muuttuvat rutiiniksi, osaksi koulun arkea, ei kuulolaitteen käyttäjä tai

3 viittomakielinen oppilas ole sen ihmeellisempi asia kuin kukaan toinenkaan oppilas nykykoulun todella monikulttuurisessa arjessa. Vastuu oppilaista on koko kouluyhteisöllä. Perusasioita koko koulupolun ajan ovat hyvien kuunteluolosuhteiden takaaminen mahdollisuuksien mukaan sekä toimivat ja käytössä olevat apuvälineet. Alkuopetuksen aikana oppilaantuntemuksen kasvaessa opettaja havaitsee ne asiat, joihin oppilas tarvitsee tehostettua tukea. Olisiko alkuopetuksen tärkein tuki näin ollen lapsen oma opettaja, joka tavallista tarkemmilla korvilla ja herkemmillä silmillä havaitsee mahdolliset ongelmakohdat? Kodin ja koulun yhteistyön tärkeyttä ei tässä kohdassa voi liikaa korostaa. Keskusteluissa vanhempien tai opettajien kanssa pohdinnan aiheeksi nousee luokkien nivelvaiheessa usein vieraan kielen opiskelun aloitus. Oppilaat odottavat kielen opiskelun aloitusta innolla ja siksipä onkin syytä miettiä, miten aloitusta tuettaisiin niin, että innostus matkan varrella säilyy. Tukitoimia voi aluksi vaikka ylimitoittaa, kunnes nähdään, miten opiskelu alkaa sujua. Tässäkin opettajan oppilaantuntemus ja tietenkin tieto kuulovamman vaikutuksista vieraan kielen opiskeluun ovat avainasemassa. Seitsemännelle luokalle siirtyvän oppilaan tärkein tukitoimi on tietojen siirto uuteen kouluun, uusille opettajille. Liikkeelle lähdetään jälleen perusasioista, hyvien kuunteluolosuhteiden järjestämisestä ja käytössä olevista apuvälineistä. Muut tukitoimet järjestyvät opetusjärjestelyin käytettävissä olevan resurssin puitteissa. Luokanohjaaja voi laatia yhteistyössä vanhempien ja koulun oppilashuoltotyöryhmän kanssa oppimissuunnitelman, johon tarvittavat tukitoimet kirjataan. Edellä esitettyjen perinteisten nivelvaiheiden lisäksi koulun sisäiset järjestelyt voivat muodostua nivelvaiheiksi koulupäivän aikana. Jos koulussa on käytössä joustavia opetusjärjestelyitä siten, että oppilaat koulupäivän aikana siirtyvät opetusryhmästä toiseen, on siirtymät valmisteltava ja informoitava oppilaille etukäteen hyvin. Mitä pienemmistä oppilaista on kysymys, sitä enemmän aikuisen ohjausta tarvitaan. Koulun yhteiset tilaisuudet, kuten aamunavaukset, vierailijat, teatteriesitykset ja oppilaskunnan kokoukset, vaativat nekin omat järjestelynsä, jotta kaikkien oppilaiden tasavertainen ja esteetön osallistuminen eli osallisuus kouluyhteisössä voidaan taata.

4 Luokanopettajan tulee varmistaa, että oppilasta koskeva tieto mahdollisista oppimisen vaikeuksista ja tuen muodoista siirtyy seuraavalle opettajalle. Lapsen omat kehityksen vaiheet saattavat myös heijastua koulutyöhön, ja silloin tarvitaan tukea. Joskus kuulovamma harmittaa ja saattaa purkautua puuskahduksena, En osaa mitään!. Toisinaan siitä saa hyvän tekosyyn olla yrittämättä vaikeita asioita. Pienetkin oppilaat osaavat keskustella kuuloonsa liittyvistä asioista, jos sen saa tehdä turvallisen ja luotettavan aikuisen kanssa. Lapsi säästää vanhempiaan, eikä kerro huolistaan kotona. Silloin olisi tärkeää, että koulussa lasta lähellä olevalla aikuisella olisi aikaa näille keskusteluille. Perusopetuksen tavoitteena on itsetunnoltaan vahvoja oppijoita, jotka perustaidot ja tiedot saavutettuaan ovat valmiita siirtymään jatko-opintoihin. Meillä koulussa työskentelevillä on tärkeä tehtävä tukea kuulovammaisen lapsen terveen itsetunnon kasvua ja luoda tälle kasvulle turvalliset puitteet pelkäämättä haasteiden asettamista. Tukea opettajalle Opettaja on oppilaan tärkein tuki koulussa. Mistä tukea opettajalle? Koulun sisäiset järjestelyt voivat muodostaa verkoston, jossa vastuuta jaetaan kollegoiden kesken. Laaja-alainen opettaja voi toimia keskustelu- ja pohdintatukena, ja koulun oppilashuoltoryhmä tulee mukaan, kun mietitään oppilaan tuen tarpeen astetta. Koulun ulkopuolista tukea saa kuulovammaisen lapsen kuntoutuksesta vastuussa olevalta työryhmältä. Pedagogista ohjantaa ja tukea tarjoavat Valterikoulut ja pääkaupunkiseudulla toimiva POVer-verkosto. Tukimuotoja - luokanopettaja/ oppilaanohjaus, tiivis yhteistyö kodin ja koulun välillä - ryhmäkoko - hyvä kuunteluympäristö, oppimisympäristöön tarvittavat muutokset, apuvälineet - visuaalisuus (dokumenttikamera, dataprojektori, älytaulu, sähköinen opetusmateriaali, sanalaput) - tukiopetus (myös ennakoiva) - läksykerho

5 - avustaja (vältä avustaja-automaattia) - laaja-alainen erityisopetus (voi olla myös jaksottaista) - eriyttäminen: keskeiset oppisisällöt, vaihtoehtoiset suorittamistavat, lisäaika - joustavat opetusjärjestelyt, yhteisöllinen oppiminen - samanaikaisopetus