Autovasta-aineiden käytännön merkitys autoimmuunitaudeissa

Transkriptio

1 TIETEESSÄ HEIKKI JULKUNEN dosentti, ylilääkäri HYKS, sisätautien toimiala, Peijaksen sairaala AARO MIETTINEN dosentti, osastonylilääkäri HUSLAB, kliininen mikrobiologia, virologian ja immunologian osasto Autovasta-aineiden käytännön merkitys autoimmuunitaudeissa Autovasta-ainemäärityksillä on käytännön merkitystä noin 40 autoimmuunitaudissa. Entistä tarkemmat autovasta-ainetestit ovat nopeuttaneet ja yksinkertaistaneet monien autoimmuunitautien diagnostiikkaa ja mahdollistaneet riskiryhmiin kuuluvien henkilöiden seulonnan. Testejä voidaan käyttää myös joidenkin autoimmuunitautien ennusteen, elinkomplikaatioiden, aktiivisuuden ja lääkevasteen arviossa. Autovasta-ainemäärityksistä on suurta apua monien autoimmuunitautien varhaisdiagnostiikassa ja hoitovasteen arviossa. VERTAISARVIOITU VV Autoimmuunitauteja tunnetaan yli 80, ja niitä tavataan erityisesti konservatiivisen lääketieteen alueella. Joillakin erikoisaloilla suurin osa hoidettavista taudeista on autoimmuunitauteja, ja toisilla erikoisaloilla ne ovat hyvin harvinaisia (1). Autoimmuunitaudit diagnosoidaan oireiden, kliinisten löydösten, laboratoriotutkimusten ja muiden erikoistutkimusten perusteella. Autovasta-ainetestejä käytetään ennen kaikkea autoimmuunitautien diagnostiikassa, mutta niistä on apua myös näiden tautien ennusteen, elinkomplikaatioiden, aktiivisuuden ja lääkevasteen arviossa. Autovasta-aineiden esiintyminen ja erityisesti niiden tason kohoaminen voi ennakoida hoidossa olevan potilaan taudin uusimista tai terveellä riskiryhmään kuuluvalla henkilöllä taudin puhkeamista (2). Joskus autovastaainetasojen lasku on merkki tehokkaasta hoidosta (esim. keliakia). Autovasta-ainemäärityksillä on käytännön merkitystä noin 40 autoimmuunitaudissa. Tässä kirjoituksessa käsittelemme autovastaaineiden määritysmenetelmiä, testien tulkintaa ja niiden käytännön merkitystä kliinisessä työssä. Yleislääkärin on hyvä tuntea tavallisimmat autovasta-ainetestit ja niiden käyttö varsinkin tilanteissa, joissa kliinisen tutkimuksen perusteella voidaan epäillä autoimmuunitautia. Lähes kaikkien autoimmuunitautien diagnostiikka ja ainakin alkuvaiheen hoito tapahtuu kuitenkin erikoissairaanhoidossa. Eri erikoisaloilla tehtävään diagnostiikkaan liittyy elinspesifisiä autovasta-ainetestejä, joista suurin osa on käytössä yleisesti ja toiset vain harvemmin. Systeemisten autoimmuunitautien (esim. sidekudostaudit ja vaskuliitit) autovasta-ainetestejä käytetään useilla erikoisaloilla. Vasta-aineet ja autovasta-aineet Vasta-aineiden tärkein tehtävä on palvella immuunipuolustusta; ne neutraloivat mikrobeja, aktivoivat komplementtia, edesauttavat bakteerien opsonisointia ja vahvistavat tulehdusreaktion syntyä. Rakenteensa ja erilaisten tehtäviensä mukaan ne jaetaan viiteen eri luokkaan (immunoglobuliinit G, M, A, E ja D). IgG- ja IgMluokan vasta-aineista valtaosa kiertää veressä, IgA-vasta-aineista suurin osa on suoliston ja hengitysteiden limakalvoilla ja IgE-vasta-aineista suuri osa on kudoksissa syöttösolujen pintaan kiinnittyneinä. Muista luokista poiketen immunoglobuliini-d:lle ei tunneta fysiologista vasta-ainetehtävää. Kun vasta-aineet kohdistuvat epätarkoituksenmukaisesti elimistön omiin rakenteisiin, puhutaan autovasta-aineista. Autovasta-aineita esiintyy kaikissa vasta-aineluokissa, mutta dia - gnostiikassa hyödyllisistä autovasta-aineista suurin osa kuuluu IgG-luokkaan. Poikkeuksia ovat esim. reumatekijä (RF), joka tavallisimmin on IgM-luokkaa ja keliakian diagnostiikassa käytettävät vasta-aineet, jotka usein ovat IgAluokkaa. Verinäytteistä määritetyt autovasta-aineet ovat merkki autoimmuunitaudista tai käynnissä olevasta immunologisesta tapahtumasta. Joillakin autovasta-aineilla voi olla myös suora patogeneettinen merkitys tautien synnyssä. Tällaisia vasta-aineita ovat esim. verisolujen pinnan kanssa reagoivat vasta-aineet, jotka voivat 3115

2 KIRJALLISUUTTA 1 Julkunen H, Miettinen A. Autoimmuunitaudit ovat yleistyneet. Suom Lääkäril 2011;66: Tozzoli R. The diagnostic role of autoantibodies in the prediction of organ-specific autoimmune diseases. Clin Chem Lab Med 2008;46: Kunnamo I, Varonen H. Diagnoosin jäljillä. Duodecim 2004;120: Kallenberg CGM, Stegeman CA, Bootsma H ym. Quantitation of autoantibodies in systemic autoimmune diseases: clinically useful? Lupus 2006;15: Arbuckle MR, McClain MT, Rubertone MV ym. Development of autoantibodies before the onset of systemic lupus erythematosus. New Engl J Med 2003;349: MacLaren NK, Lan MS, Schatz D ym. Multiple autoantibodies as predictors as type 1 diabetes in a general population. Diabetologia 2003;46: Mayr A, Schlosser M, Grober N ym. Autoantibody affinity and epitope specificity identify distinct immunization profiles in children at risk for type 1 diabetes. Diabetes 2007;56: Mariz HA, Sato EI, Barbosa SH ym. Patterns of the antinuclear antibody Hep-2 test is a critical parameter for discriminating antinuclear antibody-positive healthy individuals and patients with autoimmune rheumatic diseases. Arthritis Rheum 2011;63: Männistö T, Suvanto E, Vääräsmäki T, Ebeling T. Pitäisikö jokaiselta raskautta haluavalta tutkia seerumin tyreotropiini ja tyreoideperoksidaasivastaaineet. Duodecim 2010;126: Kimpimäki T, Kupila A, Hämäläinen AM ym. The first signs of β-cell autoimmunity appear in infancy in genetically susceptible children from the general population: The Finnish Type 1 Diabetes Prediction and Prevention Study. A Clin Endocrinol Metab 2001;86: Myntti T, Tiitinen A. Munasarjojen toiminnan ennenaikainen hiipuminen. Suom Lääkäril 2008;63: Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gastroenterologiayhdistys ry:n asettama työryhmä. Keliakia. Käypä hoito tukset 13 Niemelä S. Autoimmuunimaksasairaudet. Suom Lääkäril 2004;59: Galli M, Barbui T. Antiphospholipid syndrome: Clinical and diagnostic utility of laboratory tests. Semin Thromb Hemost 2005;31: TAULUKKO 1. Endokrinologian, endokriinisen gynekologian ja gastroenterologian erikoisaloilla käytössä olevia autovasta-ainetestejä ja niiden merkitys kliinisessä työssä. Vasta-aine erikoisaloittain Vasta-aineen tunnus 1 Endokrinologia Kilpirauhasvasta-aineet Tyreoideaperoksidaasi, vasta-aineet Tyreoglobuliini, vasta-aineet TSH-reseptori, vasta-aineet S-TPOAb S -TyglAb S-TSHRAb Glutamaattidekarboksylaasi, vasta-aineet S-GadAb IA2-vasta-aineet, seerumista S-IA2Ab Langerhansin saarekesolu, vasta-aineet S-LangAb Insuliini, autoimmuunivasta-aineet S-InsuAAb Lisämunuainen, vasta-aineet S-AdrAb Steroidisolu, vasta-aineet (munasarja, kives) S-SterAb (S-OvarAb, S-TestAb) Steroidi-21-hydroksylaasi. vasta-aineet 2 S-21OHAb 2 Steroidi-17-hydroksylaasi, vasta-aineet 2 S-17OHAb 2 Steroidi-Side chain cleavage-entsyymi, vasta-aineet 2 S-SccEAb 2 Interferoni alfa, vasta-aineet 3 S -INFaAb 3 Gastroenterologia Kudostransglutaminaasi, IgA- ja IgG-vasta-aineet S-tTGAbA ja S-tTGAbG Endomysium, IgA- ja IgG-vasta-aineet S-EMAbA ja S-EMAbG Deamidoidut gliadiinipeptidit, IgA- ja IgG-vasta-aineet 3 S-DGPAbA 3 ja S-DGPAbG 3 Mitokondrio, vasta-aineet S-MitoAb Sileälihas, vasta-aineet S-SiliAb Maksa- ja munuaismikrosomi, vasta-aineet S-LKMAb Maksan autovasta-aineet, immunoblotting-tutkimus 3 S-MaksaAb 3 Palorypälehappodehydrogenaasi, vasta-aineet, osoitus 3 S-PDHAb-O 3 LKM-1, vasta-aineet, osoitus 3 S-LKMAb-O 3 SLA (soluble liver antigen), vasta-aineet, osoitus 3 S-SLAAb-O 3 LC-1-(liver cytosol 1), vasta-aineet, osoitus 3 S-LC-1Ab-O 3 Parietaalisolu, vasta-aineet S-PsolAb Intrinsic factor, salpaavat vasta-aineet S-IFBIAb Saccharomyces cerevisiae, IgA- ja IgG-vasta-aineet S-ASCA 1 Käytetty Kuntaliiton virallisia tai HUSLAB:in vastaavia nimiä ja lyhenteitä. Eri laboratoriot voivat käyttää eri nimiä ja lyhenteitä tutimuksista. 2 Tutkimus teetetty alihankintana ulkomailla. Tutkimuksella ei ole virallista nimeä tai numeroa. 3 Tutkimuksella ei ole Kuntaliiton nimeä tai numeroa. 4 S-SterAb, S-AdrAb, S-ANAAb, S-GadAb, S-LangAb, S-LKMAb, S-PsolAb, S-TPOAb, S-TyglAb aiheuttaa autoimmuunihemolyyttistä anemiaa tai muita sytopenioita. Pintareseptorien kanssa reagoivat vasta-aineet voivat sekä stimuloida (TSH-reseptorivasta-aineet) että inhiboida (asetyylikoliinireseptorivasta-aineet) kohdesoluja ja aiheuttaa autoimmuunitaudin (Basedowin tauti ja myastenia gravis). Sidekudosmatriksin kanssa reagoivat vasta-aineet voivat sitoutua kohdeantigeeniinsa (kollageeni) ja aktivoida komplementin aiheuttaen nopeasti etenevän puolikuuglomerulonefriitin tai Goodpasturen oireyhtymän henkeä uhkaavine keuhkoverenvuotoineen. Autovasta-aineiden aktivoimalla komplementilla on keskeinen patogeneettinen rooli myös ihon autoimmuunitaudeissa (esim. pemfigoidi). Useimmat autovasta-aineet kohdistuvat kuitenkin solujen tuman tai sytoplasman komponentteja kohtaan ja niiden suora patogeneettinen merkitys on ilmeisesti vähäinen. Autovasta-ainetutkimukset Tavallisimpia autovasta-ainetutkimuksissa käytettyjä määritysmenetelmiä ovat erilaiset entsyymiimmunologiset tekniikat (EIA/ELISA), immunofluoresenssi (IF), nefelometria/turbidometria, agglutinaatiotekniikat, immunodiffuusio, im- 3116

3 TIETEESSÄ Antigeeni Määritysindikaatiot ja käytännön merkitys kliinisessä työssä Tyreoideaperoksidaasi Tyreoglobuliini TSH reseptori Gad-65-proteiini Tyrosiinifosfataasiperheen IA-2 saarekeantigeeni Saarekesolut Insuliini 21-hydroksylaasi Hypotyreoosin syyn (autoimmuunityreoidiitti) selvittäminen ja sen ennakoiminen (varsinkin raskauden aikana), tyreoglobuliinimäärityksen luotettavuuden testaus (S-TyglAb) Hypertyreoosin ja Basedowin taudin silmäoireiston diagnostiikka, Basedowin taudin hoidon seuranta, raskauden aikainen kilpirauhastauti, synnynnäisen tyreotoksikoosin tai hypotyreoosin ennakoiminen Tyypin 1 diabeteksen, polyendokrinopatioiden ja "stiff-man"-oireyhtymän diagnostiikka Tyypin 1 diabeteksen diagnostiikka Tyypin 1 diabeteksen diagnostiikka Tyypin 1 diabeteksen diagnostiikka Addisonin taudin ja polyendokrinopatioiden diagnostiikka Theca interna- ja stroomasolut, Leydigin solut Primaarin gonadien vajaatoiminnan ja polyendokrinopatioiden diagnostiikka (myös S-AITEndo 4 ) 21-hydroksylaasi Addisonin taudin ja polyendokrinopatioiden diagnostiikka 17-hydroksylaasi Gonadi-insuffisienssien ja polyendokrinopatioiden diagnostiikka Side chain cleavage-entsyymi Gonadi-insuffisienssien ja polyendokrinopatioiden diagnostiikka Interferoni alfa2a APECED-taudin diagnostiikka Tyypin II kudostransglutaminaasi Sileän lihaksen endomysiumkalvo (napanuoran veris.) Deamidoidut gliadiinipeptidit Kudosleikkeet (Mitokondriaalinen värjäytymiskuvio) Kudosleikkeet (Aktiini-tyyppinen värjäytymiskuvio) Kudosleikkeet (LKM-värjäytymiskuvio) Keliakian seulonta (IgA puutoksessa S-tTGAbG) ja hoidon seuranta, ihokeliakian diagnostiikka Keliakian seulonta (IgA puutoksessa S-EMAbG) ja hoidon seuranta Keliakian ja dermatitis herpetiformiksen diagnostiikka ja keliakian hoidon seuranta Primaarisen biliaarisen kirroosin diagnostiikka Hepatiittien, erityisesti tyypin 1 autoimmuunihepatiitin diagnostiikka ja seuranta (myös S-ANAAb) Tyypin 2 autoimmuunihepatiitin ja lasten hepatiittien diagnostiikka Palorypälehappodehydrogenaasin E2-komponentti Sytokromi-P450-2D6 O-fosfoseryl-tRNA:selenocysteinyl-tRNA-syntaasi Formiminotransferaasi syklodeaminaasi (FTCD) Kudosleikkeet (Parietaalisolujen värjäytymiskuvio) Intrinsic factor Leipurinhiiva Primaarisen biliaarisen kirroosin diagnostiikka Tyypin 2 autoimmuunihepatiitin ja lasten hepatiittien diagnostiikka Tyypin 1 autoimmuunihepatiitin diagnostiikka Tyypin 2 autoimmuunihepatiitin diagnostiikka Pernisiöösin anemian ja tyypin A atrofisen (autoimmuuni) gastriitin diagnostikkka Pernisiöösin anemian diagnostiikka Crohnin taudin diagnostiikka varsinkin lapsilla 15 Julkunen H, Miettinen A. Autovasta-aineiden käytännön merkitys tulehduksellisissa reumasairauksissa. Duodecim 2008;124: Avouac J, Gossec L, Dougados M. Diagnostic and predictive value of anti-cyclic citrullinated protein antibodies in rheumatoid arthritis; a systematic literature review. Ann Rheum Dis 2006;65: Bosch X, Guilabert A, Font J. Antineutrophil cytoplasmic antibodies. Lancet 2006;368: Bidoli E, Villalta D, Battistin M ym. Epidemiological and ethical aspects of multiplex autoantibody testing. Autoimmun Rev 2007;6: munoblotting (IB) sekä radioimmunologiset ja virtaussytometriset menetelmät. Viime vuosikymmenien aikana on autoantigeeneja opittu tuntemaan, puhdistamaan ja valmistamaan rekombinanttitekniikoilla. Puhtaiden antigeenien käyttö on parantanut menetelmien herkkyyttä ja tulosten toistettavuutta. Tutkimuksen nimi ei useinkaan kerro, millä tekniikalla se tehdään ja käytetyt antigeenit voivat olla erilaisia. Riippuen siitä, mitä antigeeniä ja tekniikkaa käytetään, voidaan samasta näytteestä saada erilainen vastaus. Tuloksen varmistamiseksi voi joskus olla paikallaan tehdä sama vasta-ainetutkimus eri tekniikoilla. Paitsi antigeenit myös eri tekniikoiden herkkyydet vaihtelevat ja eri tekniikat suosivat erilaisia vasta-aineita. Tiedot vasta-aineiden kliinisistä vastaavuuksista perustuvat usein vanhoihin epäherkillä tekniikoilla tehtyihin tutkimuksiin, ja kansainvälisiä standardeja on käytössä vain harvoille tutkimuksille, mm. reumatekijälle ja glutamaattidekarboksylaasi (Gad)-vasta-aineille. Useimmissa suomalaisissa laboratorioissa tavallisimmat autovasta-ainemääritykset tehdään samoilla tekniikoilla ja tulosten tulkinta on yhteneväistä. Hyvin harvinaisten tautien diagnos- 3117

4 SIDONNAISUUDET Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Heikki Julkunen on osallistunut lääkealan yritysten (Wyeth, Astra, Abbot, Boehringer, MSD, Schering- Plough) järjestämien koulutustilaisuuksien suunnitteluun ja ollut kutsuttuna luennoitsijana monen eri lääketehtaan koulutustilaisuuksissa. Kirjoittaja on matkustanut ja osallistunut moneen ulkomaiseen kongressiin lääkealan yrityksen maksamana. Aaro Miettinen on toiminut Yhtyneet Medix laboratoriot Oy:n immunologian konsulttina. Osallistunut lääkealan yritysten (Abbott, Wyeth, Roche) järjestämiin koulutustilaisuuksiin luennoitsijana. tiikassa hyödyllisiä autovasta-ainetutkimuksia kannattaa keskittää vain muutamiin laboratorioihin Suomessa tai välittää ne ulkomaisissa laboratorioissa tehtäviksi. Testien tulkinta Autovasta-ainemääritykset ovat hyödyllisiä dia - gnostiikassa silloin, kun potilaalla kliinisen tutkimuksen perusteella on syytä epäillä autoimmuunitautia. Negatiivinen tulos hyvin sensitiivisessä testissä auttaa sulkemaan pois taudin ja positiivinen tulos hyvin spesifisessä testissä auttaa varmentamaan diagnoosin (3). Siten esim. negatiiviset tumavasta-aineet (IF) epäiltäessä aktiivista systeemistä lupus erythematosusta (SLE) puhuvat vahvasti tautia vastaan ja positiivinen kudostransglutaminaasivasta-ainetestin tulos epäiltäessä keliakiaa viittaa vahvasti taudin mahdollisuuteen. Herkän testin negatiivinen tulos ei kuitenkaan täysin sulje pois taudin mahdollisuutta, ja toisaalta spesifisen testin positiivinen tulos ei aina riitä kalliin tai hankalan hoidon aloittamiseen. Aivan kaikilla SLE:tä sairastavilla potilailla ei tutkimushetkellä ole tumavasta-aineita, ja keliakiaepäilyssä taudin varmentaa ohutsuolibiopsiassa havaittu suolinukan puuttuminen. Ideaalinen diagnostinen vasta-ainetesti olisi sataprosenttisen sensitiivinen ja spesifinen, jolloin kaikkien sairaiden testitulos olisi positiivinen ja kaikkien terveiden negatiivinen. Käytännössä useimpien testien herkkyys ja spesifisyys vaihtelevat %:n välillä ja ovat riippuvaisia valitusta normaalin raja-arvosta. Jos autovastaaineita käytetään seulonnassa, on niiden oltava riittävän herkkiä, muuten suuri osa tautia sairastavista potilaista jää toteamatta. Jos testit taas ovat liian herkkiä, ne eivät riittävällä tavalla erottele terveitä sairaista. Kun autovasta-ainetutkimuksia käytetään pelkästään autoimmuunitautien diagnostiikassa, ei selvästi positiivisen tutkimuksen tulosta tarvitse yleensä uudesta näytteestä toistaa. Kuitenkin joskus, jos vasta-ainetulos on negatiivinen ja autoimmuunitaudin epäily on vahva, voidaan sama määritys tehdä uudestaan toisesta näytteestä ja harkita toisen menetelmän käyttöä. Autovasta-ainetestit eivät ole käyttökelpoisia normaaliväestön seulonnassa, koska vasta-aineita esiintyy ohimenevästi monien tulehdusreaktioiden seurauksena, ja useimmat autoimmuunitaudit ovat harvinaisia. Tällaisessa seulonnassa suurin osa löydöksistä olisi tautidiagnoosin suhteen vääriä positiivisia. Sen sijaan, jos kliinisten oireiden tai lähisukulaisilla esiintyvän autoimmuunitaudin takia sairastuvuuden to- TAULUKKO 2. Hematologian, ihotautien ja kardiologian erikoisaloilla käytössä olevia autovasta-ainestejä. Vasta-aine erikoisaloittain Vasta-aineen tunnus Hematologia Suora Coombs Trombosyyttivasta-aineet, suora osoitus (kval), verestä Trombosyyttivasta-aineet, tyypitys, verestä Leukosyytit, vasta-aineet Kylmähemagglutiniinit Fosfolipidivasta-aineet 2 Ihotaudit Iho, vasta-aineet, (Epiteelin tyvikalvo-, Epiteelin väliaine-) Desmogleiini, vasta-aineet Pemfigoidi, BP180-antigeeni, vasta-aineet E-Coombp B-TromAbO B-TAB-Ty S-Leuk-Ab S-Kyhemag P-PLAb S-IhoAb (S-IhotAb, S-IhovAb) S-DsgAb (S-Dsg1Ab, S-Dsg3Ab) S-PemfiAb Kardiologia Sydänlihas, vasta-aineet M2-muskariininen asetyylikoliinireseptori, vasta-aineet 1 Beeta1 ja 2-adrenoreseptori, vasta-aineet 1 S-SydlAb 1 Tutkimus teetetty alihankintana ulkomailla. Tutkimuksella ei ole virallista nimeä tai numeroa. 2 ks. reumtaologian vasta-aineet 3118

5 TIETEESSÄ dennäköisyys on useiden prosenttien luokkaa, ovat vasta-ainetutkimukset jo hyödyllisiä. Tämä puoltaa testien käyttöä riskiryhmiin kuuluvien henkilöiden seulonnassa (esim. keliakiadiagnostiikassa). Autovasta-aineiden tasoja on aiemmin pidetty merkitykseltään vähäisempänä kuin autovastaaineiden esiintymistä yleensä. Monien vasta-aineiden kohdalla on kuitenkin osoitettu, että korkeampi taso on keskimäärin diagnostisempi ja liittyy selvemmin taudin aktiivisuuteen, komplikaatioihin ja huonoon ennusteeseen (4). Myös terveillä riskiryhmiin kuuluvilla henkilöillä (esim. tyypin 1 diabeteksen riskiryhmään kuuluvat lapset) korkeat ja nousevat autovasta-ainetasot useilla testeillä mitattuna yhdessä voimakkaan kudosaffiniteetin kanssa ennustavat paremmin todennäköistä sairastumista (5,6,7). Toisaalta suurentuneita autovasta-aineita esiintyy myös henkilöillä, joille vuosien seurannassakaan ei kehity mitään autoimmuunitautiin viittaavaa (8). Käytännön merkitys autoimmuunitaudeissa Taulukoissa 1 3 on esitetty lääketieteen erikoisaloilla käytössä olevia autovasta-ainetestejä ja niiden merkitystä käytännön työssä. Rutiinimaisessa käytössä olevien testien lisäksi taulukoissa ja osin pelkästään tekstissä esitetään myös harvinaisia ja vähemmän käytössä olevia testejä. Yksityiskohtaisia suosituksia erilaisissa kliinisissä tilanteissa ei tässä yhteydessä voi antaa. Endokrinologiset taudit Endokrinologisten tautien diagnostiikassa tavanomaiset laboratoriokokeet ja hormonimääritykset ovat keskeisiä. Autovasta-ainetesteillä voidaan tarkemmin erotella umpieritysrauhasten ali- tai ylitoiminnan syy. Perusterveydenhuoltoon soveltuu tyreoideaperoksidaasivasta-ainetesti kilpirauhasen autoimmuunitautia (tyreoidiitti) epäiltäessä. Basedowin taudin epäilyissä TSH-reseptorivasta-aineet ovat diagnostisia ja testiä voi käyttää myös silmäoireyhtymän aktiivisuuden seurannassa. Nämä IgG-luokan vastaaineet siirtyvät myös äidiltä istukan kautta lapseen. Kilpirauhasen toimintahäiriöissä esiintyy monia raskauteen liittyviä komplikaatioita, mutta ainakaan toistaiseksi kilpirauhashormoni- tai autovasta-ainemäärityksiä ei suositella kaikkien raskaana olevien tai raskautta suunnittelevien seulontaan, vaan kohdennetusti riskiryhmille (9). Tyypin 1 diabeteksen diagnoosi tehdään kliinisin perustein, mutta aikuisiällä kehittyvän Antigeeni Määritysindikaatiot ja käytännön merkitys kliinisessä työssä IgG, -A, -M ja C3 punasolun pinnalla Trombosyyttien pinnan IgG Trombosyyttien pinta-antigeenit Leukosyytin pinnan antigeenit Punasolujen pinnan I/i-veriryhmäantigeenit Autoimmuunin hemolyyttisen anemian diagnostiikka Trombosytopenian selvittely Huonon siirtovasteen syyn selvittely Elinsiirtoa odottavat potilaat, huonon trombosyyttisiirtovasteen selvittely Kylmäagglutiniinioireyhtymä, eräät infektiot (mykoplasma, EBV), lymfoproliferatiiviset tilat Primaarinen ja sekundaarinen fosfolipidivasta-aineoireyhtymä Kudosleike (ruokatorven epiteelin tyvikalvo ja väliaine) Levyepiteelin desmosomin desmogleiini 1 ja 3 -proteiinit Epiteelin hemidesmosomin BP180-proteiinin (tyypin XVII kollageeni; BPAg2) NC16A-osa Ihon rakkulatautien diagnostiikka; pemfigoidi (S-IhotAb) ja pemfigus (S-IhovAb) Ihon rakkulatautien, erityisesti pemfigus vulgariksen ja foliaceuksen diagnostiikka Ihon rakkulatautien, erityisesti pemfigoidin diagnostiikka ja hoitovasteen seuranta Sydänlihaksen antigeenit (sarkolemma) M2-mAsetyylikoliinireseptori Beeta1 ja 2-adrenoreseptorit Reumakuumekardiitin ja postinfarkti- ja postperikardiotomiaoireyhtymän diagnostiikka Myokardiittien diagnostiikka Myokardiittien diagnostiikka 3119

6 Aikuisiällä kehittyvän diabeteksen diagnostiikassa voivat autovastaainetutkimukset olla hyödyllisiä. diabeteksen diagnostiikassa voivat autovasta-ainetutkimukset olla hyödyllisiä. Useimmiten käytetään Gad-vasta-ainemääritystä. Kaikkia diabeteksen kohdalla taulukossa esitettyjä autovasta-ainetestejä on käytetty seurantatutkimuksissa TAULUKKO 3. riskiryhmään kuuluvien lasten tutkimiseen. Insuliiniautovasta-aineet saattavat ilmaantua pienille lapsille ensimmäisinä kehittyvän diabeteksen ennustajina (10). Gynekologisessa endokrinologiassa munasar- Nefrologian, neurologian ja reumatologian erikoisaloilla käytössä olevia autovasta-ainetestejä ja niiden merkitys kliinisessä työssä. Vasta-aine erikoisaloittain Vasta-aineen tunnus 1 Nefrologia Glomerulustyvikalvo, vasta-aineet (IF ja EIA) S-GbmAb Glomerulustyvikalvo, vasta-aineet IF 2 S-GbmIF 2 Goodpasturen oireyhtymä, vasta-aineet S-GoodpAb C3-nefriittitekijä S-C3Nef Neurologia Asetyylikoliinireseptori, vasta-aineet Lihasspesifinen tyrosiinikinaasi, vasta-aineet S-AChR-Ab S-MuSKAb Gangliosidi Gm1, vasta-aineet S-GangAb (GM1, IgG ja IgM) Gangliosidi GQ1b, IgG ja IgM vasta-aineet S-GQ1bAbG ja S-GQ1bAbM Gangliosidi GQD1a, IgG ja IgM vasta-aineet S-GD1aAbG ja S-GQ1aAbM Myeliiniin assosioituva glykoproteiini, vasta-aineet S-MAGAb Akvaporiini 4, vasta-aineet S-Aqp4Ab Neuronaaliset autovasta-aineet 2 S-CnAb 2 Reumatologia Reumatekijä Sitrulliinipeptidi, vasta-aineet Tuma, vasta-aineet (immunofluoresenssi) P-RF S-CCPAb S-ANA Natiivi DNA vasta-aineet Tuma, liukoiset antigeenit, vasta-aineet Ribonukleoproteiini, vasta-aineet Sm (Smith), vasta-aineet Sjögrenin oireyhtymä A ja B-vasta-aineet Scl70/Topoisomeraasi I, vasta-aineet Histidyyli-tRNA-syntetaasi, vasta-aineet Sentromeeri, vasta-aineet S-DNAnAb, S-DNAAb S-ENAAb S-RNPAb S-SmAb S-SSAAb, S-SSBAb S-Scl70Ab S-Jo1Ab S-SentBAb Fosfolipidi, vasta-aineet 2 Kardiolipiini, IgG ja IgM vasta-aineet Beeta2-glykoproteiini, IgG ja IgM vasta-aineet Lupusantikoagulantti, plasmasta P-PLAb 2 (paketti) P-KardAbG ja P-KardAbM P-B2GPAbG ja P-B2GPAbM P-LupusAK Neutrofiilien sytoplasma-antigeeni, vasta-aineet Myeloperoksidaasi, IgG vasta-aineet S-ANCA (C-ANCA, P-ANCA) S-MPOAbG Proteinaasi 3, vasta-aineet S-Pr3Ab 1 Osa lyhenteistä ei ole Kuntaliiton virallisia lyhenteitä. 2 Tutkimuksen nimi ja lyhenne voivat vaihdella eri laboratorioilla. CIDP = krooninen inflammatorinen polyradikuloneuropatia, MMN = multifokaalinen motorinen neuropatia 3 Purkinjen solu/yo, Hu-D, Ri, Amfifysiini 3120

7 TIETEESSÄ jojen ennenaikaisen hiipumisen syyn selvittämisessä käytetään steroidisoluvasta-ainetutkimuksia. Näissä tutkimuksissa ja polyendokrinopatioiden (esim. APECED-tauti) diagnostiikassa kannattaa usein tutkia monia saman tautiryppään tauteihin liittyviä autovasta-aineita yhdistelmätutkimuksilla (esim. S-AITEndo) (11). Autoimmuunin Addisonin taudin diagnostiikassa lisämunuaisvasta-aineet ovat diagnostisia. Immunofluoresenssin lisäksi on saatavilla myös RIA-teknii- Antigeeni Määritysindikaatiot ja käytännön merkitys kliinisessä työssä Kudosleike (apinan munuainen) Tyypin IV kollageenin alfa3-ketjun NC1-osa Komplementin oikotien C3 konvertaasi Tyvikalvovasta-aineiden aiheuttaman glomerulonefriitin (Anti-Gbm GN) diagnostiikka Goodpasturen oireyhtymän (kiireellinen S-GoodpK, HUSLAB) ja nopeasti etenevän glomerulonefriitin diagnostiikka, hoitovasteen seuranta (GoodpAb) Mesangiokapillaarisen glomerulonefriitin ja lipodystrofian diagnostiikka Asetyylikoliinireseptori Lihasspesifinen tyrosiinikinaasi Myastenia graviksen diagnostiikka Myastenia graviksen diagnostiikka GM1-gangliosidi GQ1b-gangliosidi GD1a-gangliosidi Myeliiniin assosioituva glykoproteiini Akvaporiini 4-vesikanava Kudosleikkeet, Paraneoplastiset autoantigeenit 3 Krooniset immuunivälitteiset tai inflammatoriset neuropatiat (CIDP, MMN) Miller Fisherin syndrooman diagnostiikka Perifeeristen neuropatioiden diagnostiikka Perifeeristen, erityisesti M-komponentteihin liittyvien, neuropatioiden diagnostiikka Neuromyelitis optican diagnostiikka, alkavan MS-taudin erotusdiagnostiikka Perifeeriset ja sentraaliset neuropatiat Immunoglobuliini G Sykliset sitrulloituneet peptidit Viljellyt larynxkarsinoomasolut (Hep2) Crithidia luciliae alkueläin, 2-säikeinen plasmidi DNA Tuman liukoiset antigeenit U1-RNP partikkelin proteiinit (RNP70, -A ja -C) Sm (Smith)-proteiinit (SmD, SmB) Sjögrenin oireyht.-a(ro52 ja Ro60) ja -B(La)-proteiinit Topoisomeraasi I Histidyyli-tRNA-syntetaasi Sentromeeri B-proteiini Nivelreuman diagnostiikka ja ennusteen arviointi, kroonisten tulehdusten diagnostiikka Nivelreuman diagnostiikka ja ennusteen arviointi Autoimmuunitautien, erityisesti systeemisten sidekudostautien kliinisen epäilyn vahvistaminen, systeemisen lupuksen, primaarisen Sjögrenin oireyhtymän ja MCTD:n todennäköinen poissulku Systeemisen lupuksen diagnostiikka, aktiivisuuden arvionti ja lääkitysvasteen seuranta Systeemisten sidekudostautien erotusdiagnostiikka Sekamuotoisen sidekudostaudin (MCTD) diagnostiikka Systeemisen lupuksen diagnostiikka Primaarisen Sjögrenin oireyhtymän diagnostiikka, neonataalilupuksen riskin arvio Diffuusin systeemisen skleroosin diagnostiikka ja ennusteen arvio Polymyosiitin diagnostiikka ja ennusteen arvio CREST-oireyhtymän ja systeemisen skleroosin diagnostiikka Kardiolipiini ja siihen assosioituneet plasman proteiinit Beeta2-glykoproteiini I Fosfolipidi-proteiinikompleksit Toistuvan tai epätyypillisen verisuonitukoksen, toistuvien keskenmenojen, varhaisen pre-eklampsian, sikiön kasvuhidastuman ja loppuraskauden selittämättömän sikiökuoleman diagnostiikka SLE-potilaan yo. riskien tunnistaminen, primaarisen fosfolipidivasta-ainesyndrooman diagnostiikka Neutrofiilien lysosomaaliset proteiinit Myeloperoksidaasi Proteinaasi 3 Pienten suonten vaskuliittien diagnostiikka (kiireellinen S-ANCAbK, HUSLAB), Churg-Strauss oireyhtymän ja mikroskooppisen polyangiitin diagnostiikka, aktiviivisuuden ja lääkitysvasteen arvio Wegenerin granulomatoosin diagnostiikka ja aktiviteetin ja lääkitysvasteen arvio 3121

8 kalla tehtävät 21-hydroksylaasi, 17-hydroksylaasi ja side-chain cleavage -entsyymivasta-ainetutkimukset. Näistä kaksi viimeksi mainittua liittyvät gonadien vajaatoimintaan ja APECED-tautiin. Interferoni alfa vasta-aineita voidaan tavata APE- CED-taudissa jo ennen kliinisiä oireita. Gastroenterologiset taudit Gastroenterologian alueella keliakian seulonnassa käytetään IgA-tyypin kudostransglutaminaasin vasta-ainetestiä (ttgaba), ja IgA-puutoksen poissulkemiseksi määritetään seerumin IgA. IgA-puutoksessa tutkitaan IgG-tyypin kudostransglutaminaasivasta-aineet. Seulonnassa voidaan käyttää myös uusia testejä, jotka mittaavat deamidoitujen gliadiinipeptidien (DGP) vasta-aineita. Näistä IgG-luokan testi (DGPAbG) on herkempi erityisesti pikkulapsilla (alle 3 v) ja toimii yhtä hyvin sekä henkilöillä, joilla on IgApuutos että niillä, joilla ei ole puutosta. Testien herkkyys ja spesifisyys keliakian diagnostiikassa on noin 95 %. Heikot positiiviset ttgaba-tulokset on syytä varmistaa seurantatestillä tai toisilla testeillä (endomysiumvasta-aineet). Keliakian seulomista suositellaan riskiryhmiin kuuluville henkilöille, joita ovat vähäoireiset potilaat ja keliakiapotilaan ensimmäisen asteen sukulaiset, selektiivistä IgA puutosta potevat sekä muita autoimmuunitauteja, etenkin tyypin 1 diabetesta, primaarista Sjögrenin oireyhtymää, autoimmunihypotyreoosia ja Basedowin tautia sairastavat potilaat (12). Negatiivinen tulos keliakian seulontatestissä puhuu vahvasti aktiivista tautia vastaan, mutta ei täysin sulje pois sen mahdollisuutta. Ongelmallisissa tapauksissa voidaan tutkia myös keliakiaan altistavat HLA-alleelit DQ2 ja DQ8. Jos molemmat ovat negatiiviset, on keliakia poissuljettu. Erikoissairaanhoidossa taudinmäärityksen apuna voidaan käyttää laajennettuja keliakiatutkimuksia. Diagnoosi varmistetaan kuitenkin lähes aina ohutsuolibiopsialla ennen hoidon alkua. Tehokkaassa ruokavaliohoidossa vasta-ainepitoisuudet alkavat pienentyä muutaman kuukauden kuluessa, ja hoitovasteen seurannassa voidaan käyttää kaikkia yllä olevia testejä. Pitempään suurentuneina olleiden maksa-arvojen selvittelyyn kuuluvat sileälihas-, mitokondrio- ja tumavasta-aineet monien muiden tutkimusten lisäksi. Epäily spesifistä hoitoa vaativasta maksa- tai sappiteiden sairaudesta kuuluu erikoissairaanhoitoon. Autoimmuunihepatiittien tarkemmassa diagnostiikassa voidaan käyttää maksa-munuaismikrosomi-, soluble liver antigen-, ja liver cytosol antigen 1 -vasta-ainetutkimuksia (13). B 12 -vitamiinin puute varsinkin vanhuksilla johtuu useimmiten proteiiniin sitoutuneen B 12 - vitamiinin imeytymishäiriöstä, jonka tavallisin syy on mahalaukun limakalvon atrofia (usein Helicobacter pylori -infektion seurauksena). Toiseksi yleisin syy (15 20 %) on autoimmuunimekanismilla syntynyt pernisioosi anemia, jonka epäilyä voidaan vahvistaa parietaalisolu- ja intrinsic factor vasta-ainetesteillä. IgG- ja IgA-luokan Saccharomyces cerevisiae (leipurinhiiva) vasta-aineet ja neutrofiilien sytoplasma-vasta-aineet voivat olla hyödyksi varsinkin lasten tulehduksellisissa suolistosairauksissa tähystystukimusta harkittaessa. Autoimmuunia haimatulehdusta epäiltäessä kannattaa tutkia seerumin IgG4-taso. Perusterveydenhuoltoon soveltuvia testejä gastroenterologian alueella ovat keliakian riskiryhmien seulontakoe ja suurentuneiden maksa-arvojen selvittelyssä käytetyt sileälihas-, mitokondrio- ja tumavasta-ainetestit. Hematologiset taudit Hemolyyttisen anemian diagnostiikassa käytetty suora Coombs-testi sopii myös perusterveydenhuoltoon. Trombosyyttivasta-ainetestistä voi olla apua trombosytopenian syyn selvittämisessä. Leukosyyttivasta-ainetestiä käytetään erikoissairaanhoidossa elinsiirtoa odottaville potilaille ja selvitettäessä huonon trombosyyttisiirtovasteen syitä. Toistuvien ja epätyypillisten valtimoja laskimotukosten ja toistuvien keskenmenojen diagnostiikkaan kuuluu fosfolipidivasta-ainepaketti, johon sisältyvät lupusantikoagulantti ja IgG- ja IgM-luokan kardiolipiini- sekä IgG ja IgM-luokan beeta2-glykoproteiini-i-vasta-aineet (14). Eräät infektiot (mykoplasma, EBV) ja lymfoproliferatiiviset taudit aiheuttavat kylmäagglutiniinien syntymistä. Joskus ne aiheuttavat kliinisiä oireita, mutta yleensä ne ovat vain dia - gnostiikassa hyödyllisiä. Ihotaudit Ihotaudeissa autovasta-ainetestejä käytetään erikoissairaanhoidossa ihon rakkulatautien sekä iho-oireina ilmenevien systeemisten sidekudostautien ja vaskuliittien diagnostiikassa. Dermatitis herpetiformiksen (ihokeliakia) diagnoosi perustuu ihobiopsiasta suoritettavaan immunofluoresenssitutkimukseen. Keliakiavasta-aine- 3122

9 TIETEESSÄ Reumataudit Reumatologian alalla autovasta-ainetesteillä on aivan keskeinen merkitys varsinkin nivelreuman, systeemisten sidekudostautien ja vaskuliittien diagnostiikassa (15). Joitakin vasta-ainetestestejä käytetään myös tautien ennusteen, aktiivisuuden ja lääkevasteen arviossa. Perusterveydenhuoltoon soveltuvat testit nivelreumaa epäiltäessä ovat reumatekijä- ja sitrulliinipeptidivasta-aineet (CCPAb). CCP-vasta-aineet näyttävät liittyvän aggressiiviseen ja huonoennusteiseen tautiin (16) ja voi olla, että CCPAb-positiivinen ja negatiivinen nivelreuma ovat kaksi eri tautia. Epäiltäessä systeemistä sidekudostautia kannattaa määrittää reumatekijä ja tumavasta-aineet (IF). Negatiivinen tulos näissä ja ENA-vas- Autovastaainetesteillä on keskeinen merkitys varsinkin nivelreuman diagnostiikassa. tutkimuksista on apua tässä diagnostiikassa. Pemfigoidi ei ole aivan harvinainen vanhemman väestön rakkulatauti. Potilailla on IF-tutkimuksessa todettavia ihon tyvikalvovasta-aineita. EIA-tutkimuksessa todetaan BP180- (eli kollageeni XVII-) vasta-aineita, joiden taso kuvastaa taudin aktiivisuutta. Pemfigus-ryhmän taudeille ovat tyypillisiä ihon soluvälivasta-aineet. Näitä voidaan tutkia tarkemmin desmogleiini 1 ja 3 vasta-ainetesteillä. Myös kollageeni VII-, BPAg1- ja IgE-reseptorivasta-aineita on mahdollista tutkia välittämällä näytteet ulkomaisiin laboratorioihin. Kardiologiset ja keuhkosairaudet Kardiologiassa ja keuhkosairauksissa on vähän omia spesifisiä autovasta-ainetutkimuksia. Sydänlihasvasta-aineet ovat immunofluoresenssiin perustuva vasta-ainetesti, jonka käyttö postinfarkti- ja postperikardiotomiaoireyhtymän diagnostiikassa on käytännön työssä kuitenkin vähäistä. Kardiomyopatioissa potilailla voi olla beeta-1- ja beeta-2-adrenoreseptori- sekä M2- muskariinisia asetyylikoliinireseptorivasta-aineita. Näitä voidaan lähettää tutkittaviksi ulkomaille. Diffuusien keuhkomuutosten immunologisen taustan selvittämisessä voidaan käyttää systeemisten sidekudostautien ja vaskuliittien diagnostiikassa käytössä olevia testejä. Akuutin keuhkoverenvuodon tutkimuksissa glomerulustyvikalvovasta-aineet, proteinaasi 3 vasta-aineet ja myeloperoksidaasivasta-aineet ovat tärkeät muistaa. Munuaistaudit Nefrologisessa diagnostiikassa käytetyt tyvikalvovasta-aineet vahvistavat epäilyä glomerulustyvikalvovasta-aineiden aiheuttamasta Goodpasturen oireyhtymästä tai nopeasti etenevästä glomerulonefriitistä. Määritystä käytetään myös näiden tautien hoitovasteen seurannassa. Kiireellisenä pyydetyn GoodpAb-määrityksen tuloksen saa samana päivänä. Myös pienten suonten vaskuliitti voi olla nopeasti kehittyvän puolikuuglomerulonefriitin syy. Näiden tautien dia - gnostiikassa ja hoitovasteen seurannassa käytetään neutrofiilien sytoplasmavasta-ainetestejä (kts. reumatologia), jotka voidaan pyytää myös kiireellisinä. C3-nefriittitekijä viittaa tyypin II membranoproliferatiiviseen glomerulonefriittiin. Membranoottisen glomerulonefriitin dia - gnostiikkaan on tulossa fosfolipaasi A2 -reseptorivasta-ainetutkimus. Immuunikompleksitauteja epäiltäessä kryoglobuliini- ja komplementtitutkimukset voivat auttaa diagnostiikassa. Neurologiset taudit Neurologian erikoisalalla myastenia graviksen diagnostiikassa käytetään asetyylikoliinireseptorivasta-ainetutkimusta. Tämän vasta-aineen suhteen negatiivisissa taudeissa suurella osalla potilaista on vasta-aineita lihasspesifistä tyrosiinikinaasia kohtaan. Perifeeristen neuropatioiden ja polyradikuliittien diagnostiikassa IgG- ja IgM-luokan gangliosidi-gm1-, GQ1b- ja GD1avasta-ainetutkimukset voivat olla hyödyksi. Hyvänlaatuiset IgM-luokan M-komponentit voivat aiheuttaa perifeerisiä neuropatioita. Potilaiden verestä voidaan osoittaa myeliiniin assosioituvan glykoproteiinin vasta-aineet. Varhaisen multippeliskleroosin ja neuromyelitis optica -taudin erottaminen ei alkuvaiheessa ole yksinkertaista. Tässä akvaporiini 4 -vasta-ainetutkimus voi auttaa. Eräissä enkefaliittioireyhtymissä voi potilailla olla Gad-vasta-aineita. Myös glutamaattireseptori-, Ca-kanava- ja K-kanavavasta-aineet on mahdollista tutkia. Neurologisin oirein ilmenevien vaskuliittien ja systeemisten sidekudostautien diagnostiikassa voidaan käyttää reumatologian alalla mainittuja autovasta-ainetestejä. Eräät syövät aiheuttavat ensimmäisenä oireenaan paraneoplastisia oireyhtymiä, joissa esiintyy niille tyypillisiä autovasta-aineita, mm. Purkinjen solu/yo-, Hu-D-, Ri- sekä amfifysiinivasta-aineita. Näitä voidaan tutkia IF- ja immunoblotting-menetelmillä. 3123

10 Tulevaisuuden tutkimuksissa tehdään pienestä näytemäärästä yhdellä kertaa suuri joukko tutkimuksia. ta-ainetestissä (S-ENAAb = RNP-, Sm-, SS-A- ja SS-B- vasta-aineet) epäiltäessä primaarista Sjögrenin oireyhtymää puhuu vahvasti tätä vastaan. Laajennetussa ENA-vasta-ainetutkimuksessa määritetään tällä hetkellä yleensä edellisten lisäksi RNP70-, Scl-70-, SentB- ja Jo-1-vastaaineet, ja immunoblotting-tutkimuksessa vielä näiden lisäksi histoni- ja ribosomaaliset P-pro - teiini-vasta-aineet. Näistä RNP70-vasta-aineet ovat tyypillisiä sekamuotoiselle sidekudostaudille (MCTD), Scl-70-vasta-aineet diffuusille sklerodermalle, SentB-vasta-aineet rajoittuneelle sklerodermalle (CREST-oireyhtymälle) ja Jo-1- vasta-aineet polymyosiitille. Tarvittaessa on mahdollista tutkia sekä immunoblotting-tekniikoin että lähiaikoina myös EIA-tekniikoin myös muita, erityisesti skleroderman, myosiittien ja maksatautien diagnostiikkaan tarkoitettuja, tuma-, ENA- ja nukleolusvasta-aineita kuten PCNA-, fibrillariini, RNA-polymeraasi III-, Mi-2, PM-Scl-, PML-, Gp210- ja Sp100-vasta-aineet. Histonivasta-aineita tavataan erityisesti lääkeaineen laukaisemassa lupuksessa ja ribosomaalisten P-proteiini-vasta-aineiden sekä NMDA-reseptori-vasta-aineiden on raportoitu liittyvän keskushermoston SLE:hen. Neutrofiilien sytoplasmavasta-aineet (antineutrophil cytoplasmic antigen = ANCA) tulisi määrittää yleensä sekä IF- että ELISA-tekniikoilla ja samalla tulisi määrittää myös tumavasta-aineet (17). ANCA-vasta-aineita esiintyy ensisijaisesti pienten suonten vaskuliiteissa. ELISA-tekniikalla määritetyt Pr-3 ja MPO-vasta-aineet ovat spesifisempiä vaskuliiteille kuin IF-tekniikalla todetut sytoplasmiset c-anca ja perinukleaariset p-anca-vasta-aineet, mutta kliinisin perustein vaskuliittia epäiltäessä vasta-aineet kannattaa tutkia molemmilla menetelmillä. p-ancavasta-aineita tavataan usein myös muissa autoimmuunitaudeissa, monissa infektioissa ja eräiden lääkkeiden indusoimina ilman, että näytteessä todettaisiin MPO-vasta-aineita. Vasta-ainetasojen seurannassa kannattaa käyttää kvantitatiivisia ELISA-menetelmiä. Yllämainittujen, lähinnä yksittäisten autovasta-ainetutkimusten lisäksi laboratorioiden valikoimassa on tutkimuspaketteja, joita voidaan käyttää eri erikoisaloilla autoimmuunitautien seulonnassa ja tarkemmassa diagnostiikassa. Näitä ovat esimerkiksi autoimmuunitautien endokrinologiset tutkimukset, maksatautien ja munuaistautien immunologiset tutkimukset, laajat sekä suppeat autoimmuunitutkimukset ja tumavasta-aineiden analyysit. Eri laboratorioilla on kullakin omat autoimmuunipakettinsa, joiden sisältö vaihtelee. Näihin tutkimuksiin kannattaa suhtautua kriittisesti, vaikka ne voivat joskus auttaa muistamaan, mitä vasta-ainetutkimuksia kannattaisi tehdä. Laajemman immunologisen profiilin muodostaminen potilaasta voi myös auttaa varhaisdiagnostiikassa. Tutkimuksiin annetaan yleensä tuloksia tulkitseva lausunto, mutta ellei lausujalla ole tietoa kliinisestä kysymyksenasettelusta, tämän merkitys jää vähäiseksi. Kliinikon kannattaakin tarvittaessa ottaa laboratorion kollegaan yhteyttä tulosten merkityksen arvioimiseksi. Tulevaisuuden kehityssuunta autovasta-ainetutkimuksissa on nk. multiplex-tutkimusten yleistyminen. Näissä tehdään pienestä näytemäärästä yhdellä kertaa suuri joukko tutkimuksia, joista vain osa on kliinikon pyytämiä. Odottamattomat positiiviset löydökset tällaisen tutkimuksen yhteydessä voivat olla ongelmallisia (18). Ne voivat viitata alkuperäisestä kliinisestä epäilystä poikkeavaan suuntaan ja johtaa mahdollisesti tarpeettomiin lisätutkimuksiin. Lopuksi Autoimmuunitaudit ovat suuri joukko yhä yleisemmiksi tulleita kroonisia sairauksia, joihin liittyy merkittävää väestön sairastavuutta ja ennenaikaista kuolleisuutta. Kliinisessä työssä tavoite on autoimmuunitautien varhainen dia - gnoosi ja hyvä hoito, mikä parantaa elämänlaatua ja ennustetta. Tavallisista ja joskus myös harvemmin käytetyistä autovasta-ainemäärityksistä on suurta apua tässä työssä monen autoimmuunitaudin kohdalla. Kiitämme seuraavia erikoislääkäreitä rakentavista kommenteista käsikirjoituksen valmisteluvaiheessa: Pekka Anttila, Markus Färkkilä, Eero Honkanen, Markku Kupari, Niina Matikainen, Markku Nissinen, Jaana Panelius ja Aila Tiitinen. English summary > in english The clinical significance of autoantibody tests in autoimmune diseases 3124

11 TIETEESSÄ HEIKKI JULKUNEN Docent, Head Physician Helsinki University Central Hospital, Peijas Hospital, Division of Internal Medicine AARO MIETTINEN Docent, Head of Department HUSLAB, Clinical Microbiology, Department of Virology and Immunology ENGLISH SUMMARY The clinical significance of autoantibody tests in autoimmune diseases There are more than 80 different autoimmune diseases, which are diagnosed according to clinical presentation, laboratory tests and special examinations if needed. Autoantibody tests are mainly used as an aid in the diagnosis of autoimmune diseases, but some tests are also helpful for assessment of the activity, prognosis and clinical complications of these diseases. The presence of autoantibodies and, especially, their rising titres may predict a relapse of the disease or, in healthy high-risk persons, the break-out of the disease. In some diseases, (e.g. celiac spruce) decreasing titres of autoantibodies may reflect effective treatment. Autoantibody tests are clinically useful in more than 40 autoimmune diseases. 3124a