Erityisyys vaihtoehtopedagogiikoissa

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Erityisyys vaihtoehtopedagogiikoissa"

Santeri Nurmi
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Erityisyys vaihtoehtopedagogiikoissa Kirjoittanut: Krista Hussi ja Johanna Kaukiainen Laurea/ammattikorkeakoulun Järvenpään yksikkö Sisällysluettelo 1 Johdanto 2 Steiner- ja Montessoripedagogiikka 3 Reggio Emilia- ja Freinetpedagogiikka 4 Kristillinen ja seikkailupedagogiikka 5 Loppupohdinta Lähteet 1 Johdanto Käsittelemme tässä artikkelissa vaihtoehtoisia pedagogioita, jotka ovat steinerpedagogiikka, montessoripedagogiikka, freinetpedagogiikka, Reggio Emilia-pedagogiikka, kristillinen kasvatusnäkemys ja seikkailupedagogiikka. Osallistuimme Laurea-ammattikorkeakoulun järjestämään kasvatusnäkemykset ja vaihtoehtopedagogiikat-kurssille syksyllä Kurssilla tutustuttiin kyseisiin vaihtoehtoisiin pedagogiikkoihin, joista jokainen ryhmä laati artikkelin erityisyyden näkökulmasta. Tehtävänämme tässä artikkelissa on koota yhteen töiden tuloksia. Artikkeli alkaa pedagogiikan perusajatuksien esittelyillä, jonka jälkeen seuraa vielä erityisyyden näkökulma. 2 Steiner- ja montessoripedagogiikka Steinerpedagogiikan mukaan ihmisen kehitys jaetaan lapsuuteen, nuoruuteen sekä aikuisuuteen, jokainen kehityskausi kestää noin seitsemän vuotta (Dahlström 1999, 13). Pedagogiikan 1

steinerpedagogiikka, montessoripedagogiikka, freinetpedagogiikka, Reggio Emilia-pedagogiikka, kristillinen kasvatusnäkemys ja seikkailupedagogiikka.

2 lähtökohtana on että kasvatustavoitteet syntyvät kehitysvaiheiden tarpeista (Taskinen 2004, 53). Pedagogiikassa pyritään tukemaan lasta tekemään itsenäisesti; se auttaa löytämään yksilöä itsensä omat vahvuutensa ja rajansa (Taskinen 2004, 55). Steinerpedagogiikassa pyritään vähentämään myös yksilöiden välistä kilpailua ja lisäämään kilpailua itsensä kanssa. Tällöin kasvava yksilö pyrkii olemaan oma itsensä parhaimmillaan. Erityistä tukea tarvitsevia löytyy joka ryhmästä ja steinerpedagogiikan mukaisessa ajattelussa vaikeudet voitetaan yhdessä eikä ketään yksilöidä vaikeuden takia. (Edmunds 1979, ) Maria Montessori perusti kasvatuksellisen näkemyksensä ns. kehityskausiin. Kullakin kehityskaudella on omat ominaispiirteensä lapsen kehityksessä, jolloin lapsella on herkkyys oppia tiettyjä asioita. Montessoripedagogiikan motto on auta minua tekemään se itse. Tämä tarkoittaa sitä, että aikuinen kannustaa lasta kokeilemaan ja tukee tämän kehitystä. Lapset saavat itse valita tehtävänsä jota tekevät. Alun perin Montessori kehitti menetelmänsä juuri erityistä tukea tarvitseville lapsille. Välineillä on suuri merkitys, koska ne edistävät lapsen oppimista. Materiaalia on rajallisesti, joka pitää lapsen mielen selkeänä ja lapsi oppii valitsemaan vaihtoehtoisen välineen tai odottamaan vuoroaan. (Montessori pedagogiikasta.) 3 Reggio Emilia- ja Freinet-pedagogiikka Työllä on suuri merkitys Freinet n ajattelussa. Työnteon kautta syntyy arvoja ja ratkaistaan ongelmia. Oppimisen käsitteeseen liittyy toiminnallisuus, omat kokemukset ja itsenäinen työnteko. Lähtökohtana oppimiselle on lasten todellisuus. Opetus lähtee liikkeelle niistä tiedoista ja taidoista, joita oppilaalla käsiteltävästä asiasta entuudestaan on. (Freinetpedagogiikka.) Freinetpedagogiikan mukaan jokainen oppilas on erityinen oppilas. Tämä sitoo opettajan käyttämään kaiken tahtonsa ja taitonsa jokaisen oppilaan oppimisen tueksi. (Lange 2000, 82.) Reggio Emilia -pedagogiikka edustaa kasvatusnäkemystä, joka korostaa lapsen ajattelun ja luovuuden tukemista. Aikuisen tulee asennoitua lapseen kunnioittaen ja luottaen lapsen kykyihin ja voimavaroihin. Aikuiset huolehtivat toiminnan kokonaisuudesta, he auttavat lapsia hahmottamaan asioiden välisiä yhteyksiä. Reggio Emilia -pedagogiikassa työskentely tapahtuu projektiluontoisesti. Aikuinen valitsee aiheen lasten kiinnostusten pohjalta. Projekteissa lapset saavat edetä omaan tahtiinsa. (Aaltonen, Ojanen, Siven, Vihunen & Vilen 1998, 62.) Pedagogiikassa erilaisuutta pidetään rikkautena, kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia (Wallin, K. 2000, 129). Jokainen lapsi saa tuntea, että se, mitä hän ajattelee, tekee, päättelee tai sanoo, on aikuisen mielestä vakavasti 2

Steinerpedagogiikassa pyritään vähentämään myös yksilöiden välistä kilpailua ja lisäämään kilpailua itsensä kanssa. Tällöin kasvava yksilö pyrkii olemaan oma itsensä parhaimmillaan.

3 otettavaa ja valokuvaamisen tai muistiin merkitsemisen arvoista. Lapsesta tulee ainutlaatuinen sekä näkyvä, ja ainutlaatuista lasta kunnioitetaan oman elämänsä päähenkilönä. (Wallin 2000, 124.) 4 Kristillinen ja seikkailupedagogiikka Kristillisen kasvatuksen lapsikäsitys näkee lapsen ainutlaatuisena, ihmeellisenä Jumalan luomana. Toiminta-ajatuksena on, että koko elämä on oppimista ja kasvamista iästä riippumatta, hyväksytään toisemme sellaisena kuin olemme ja pyritään rehellisyyteen ja avoimuuteen toistemme kanssa, kasvetaan ja opitaan toisiamme tukemalla ja tukea vastaanottamalla vuorovaikutuksen kaikilla tasoilla, sekä autetaan jokaista lasta kukoistamaan. (Tuovinen 2006.) Seikkailupedagogiikan merkittävin kehittäjä on ollut saksalainen Kurt Hahn (Lehtonen 1998, 13). Hahnin pedagogiikan ytimenä oli säilyttää ja vahvistaa sitä, mikä on ominaista lapselle. Hänen kasvatuksellinen konseptinsa oli yksinkertainen, jonka tavoitteena oli kasvattaa vireitä ja aktiivisia kansalaisia, jotka samalla tunsivat velvollisuutensa sekä Jumalaa että muita ihmisiä kohtaan. (Lehtonen 1998, 17.) Seikkailusta pedagogisena menetelmänä käytetään kahta toisiaan lähellä olevaa nimitystä; seikkailu, - ja elämyspedagogiikka. Näitä on vaikea erottaa toisistaan, sillä kummatkin voivat sisältää tavoitteellista, etukäteen suunniteltua toimintaa. Näiden eroihin liitetään usein erilaiset kulttuuriset ja taiteelliset näkökulmat. (Ojala & Åman 2002, 16.) Seikkailu- ja elämyskasvatus on tietoista pyrkimystä saattaa yksilö yksin tai ryhmässä miettimään, seikkailu- ja elämyskasvatuksen avulla kohdattujen kokemusten ja tunteiden kautta, oman elämänsä tai yhteisönsä ongelmia ja haasteita sekä etsimään niihin vastauksia (Ojala ym. 2002, 14). 5 Loppupohdinta Erityisellä tuella varhaiskasvatuksessa tarkoitetaan lapsen kasvatuksellisiin ja kuntoutuksellisiin tarpeisiin vastaamista päivähoidossa. Erityinen tuki pohjautuu varhaiskasvatuksen hyvälle perusosaamiselle. Päivähoidon henkilökunnan tehtävänä on tuoda varhaiskasvatuksen erilaiset tukitoimet tukea tarvitsevan lapsen päivittäiseen arkeen. Lapsen tuen tarvetta ja tukitoimia arvioidaan moniammatillisesti. (Erityinen tuki 2006.) Lapsi voi tarvita tukea kehitykseen eri osa- 3

Toiminta-ajatuksena on, että koko elämä on oppimista ja kasvamista iästä riippumatta, hyväksytään toisemme sellaisena kuin olemme ja pyritään rehellisyyteen ja avoimuuteen toistemme kanssa, kasvetaan

4 alueilla, joita ovat muun muassa fyysinen, tiedollinen, taidollinen, henkinen tai sosiaalinen alue (Lapsen tuen tarve ja sen arviointi 2006). Varhainen tuki, joka on lähtökohdiltaan ennaltaehkäisevää, perustuu moniammatilliseen työhön lapsen parhaaksi (Varhainen tuki 2006). Erityisyyden näkökulmasta katsoen, kaikki edellä mainitut pedagogiset näkemykset huomioivat erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Tutkiessamme töitä, huomasimme että erityisyyttä painotettiin steiner- ja montessoripedagogiikassa kehityskausitarpeiden avulla. Freinet- ja seikkailupedagogiikassa ja kristillisessä kasvatusnäkemyksessä korostetaan taas lapsen ainutlaatuisuutta. Reggio Emilia -pedagogiikan projektiluontoisuus korostaa muun muassa lapsen omaan tahtiin etenemistä. On hyvin tärkeää tuoda esille erilaisia vaihtoehtoisia pedagogioita ja niiden menetelmiä, sillä tietoisuuden lisääntyessä, varhaiskasvatuksen työntekijät saavat mahdollisuuden kasvatettua omaa tietomääräänsä eri kasvatustavoista. Näin uusien työmenetelmien käyttö lisääntyisi työyhteisössä. Tästä hyödyn saavat sekä työyhteisö, lapset sekä heidän perheensä. Kun pyritään ottamaan mahdollisimman hyvin huomioon erityisyyttä, jokainen lapsi saa näin tarvitsemansa avun. Kun lapsi voi hyvin, se vaikuttaa myös perheen sisäiseen hyvinvointiin. 4

Erityisyyden näkökulmasta katsoen, kaikki edellä mainitut pedagogiset näkemykset huomioivat erityistä tukea tarvitsevia lapsia.

5 Lähteet Aaltonen, M., Ojanen, T., Siven, T., Vihunen, R. ja Vilen, M Lapsen aika painos. Porvoo: WSOY. Dahlström, M Muodosta minuuteen, Piirtäminen voimanlähteenä ja terapiana steinerpedagogiikassa. Helsinki: Edita. Edmuns, F Lapsen kasvu ja kasvatus. Käytännön steinerpedagogiikka. Englanninkielinen alkuteos Rudolf Steiner Education The Waldorf Schools. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otavan painolaitokset, Lange, K Hapuilla, tutkia, kokeilla, keksiä Freinet n näkemys oppimisesta. Teoksessa: Hintikka, A-M. (toim.) Erilaisesta oppijasta erinomaiseksi oppijaksi. Kokemuksia erilaisesta opettamisesta ja erilaisesta oppimisesta. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Lehtonen, T Elämän seikkailu. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy. Montessori pedagogiikasta. [WWWdokumentti].< (Luettu ). Ojala, P. & Åman, J Opinnäytetyö: Jos ihminen laitetaan lentoon, niin se myös lasketaan alas. purkukeskustelu osana seikkailukasvatusta. Stakes. Varhainen tuki. [WWW-dokumentti]. < (Luettu ). Stakes. Erityinen tuki. [WWW-dokumentti]. < (Luettu ). Stakes. Lapsen tuen tarve ja sen arviointi. [WWW-dokumentti].< (Luettu ). Taskinen, M Steinerpedagogiikka. Lapsen ehdoilla aikuisuuteen. 1.painos. Guttenberg: Dialogia Oy. 5

Englanninkielinen alkuteos Rudolf Steiner Education The Waldorf Schools. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otavan painolaitokset, 1984. Lange, K. 2000.

6 Tuovinen L Helsingin Kristillisen Päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma. Wallin, K Reggio Emilia ja lapsen sata kieltä. Hämeenlinna: Karisto Oy. 6

Samankaltaiset tiedostot

Erityispedagogiikka päiväkodissa 6.3.2015. Lastentarhanopettajaliitto Keski-Suomen lastentarhanopettajat ry Puheenjohtaja Sanna Satosaari

Erityispedagogiikka päiväkodissa 6.3.2015 Lastentarhanopettajaliitto Keski-Suomen lastentarhanopettajat ry Puheenjohtaja Sanna Satosaari Varhaiskasvatus tukee lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä