Kieli muokkaa vuorovaikutusta ja valtarakenteita

Transkriptio

1 1 Toimiva ja tuloksellinen lastensuojelu - valtakunnalliset lastensuojelupäivät Hämeenlinna Vuokko Niiranen, professori, sosiaalihallintotiede, Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos. Vuokko Niiranen Moniammatillisen yhteistyön johtaminen 1. Johdanto - Mistä puhumme kun puhumme moniammatillisesta työyhteisöstä tai tiimistä - moniammatillisuuden ymmärtäminen 1 Työelämässä on monia erilaisia tapoja ymmärtää moniammatillisuus ja sen taustalla oleva monitieteisyys. Moniammatillisuutta voidaan lähestyä esimerkiksi yhdessä työskentelevien ammattilaisten erilaisista koulutuksista käsin ja tarkastella professioiden erilaisia koulutuksia ja koulutusten taustalla olevia tiedeperustoja. Työntekijöillä voi olla vaikkapa sama koulutustausta, mutta koulutuksen jälkeinen ammatillinen suuntautuminen tai ammatillinen erikoistuminen on erilainen. Yhtä hyvin tilanne voi olla sellainen, että erilaisilla koulutustaustoilla työskennellään yhdessä samojen asioiden parissa ja ollaan samoissa tehtävissä. Viime vuosikymmeninä on puhuttu usein monitieteisyydestä, mutta samaan aikaan on myös lisääntynyt puhe tieteidenvälisyydestä ja poikkitieteellisyydestä. Näiden eri käsitteiden erot auttavat ymmärtämään myös moniammatillista työskentelyä, sen mahdollisuuksia tai työssä toisinaan esiintyviä jännitteitä. Heikki Mikkeli ja Jussi Pakkasvirta (2007, 63 67) kuvaavat näiden käsitteiden eroja seuraavasti: Monitieteisyydestä (multidiciplinary) on kyse silloin, kun viitataan johonkin oppilaitokseen, esimerkiksi yliopistoon, jossa opetetaan ja opiskellaan eri tieteenaloja, tai tutkimuksesta, jossa samaa ilmiötä tutkitaan eri tieteenalojen näkökulmasta. Tieteenalojen välillä voi olla runsaastikin yhteistyötä, mutta jokainen tieteenala säilyttää omat erityispiirteensä, perinteensä ja alalle typelliset tutkimusmenetelmänsä. Tieteidenvälisyydessä (interdiciplinary) puolestaan eri tieteenalojen tutkimus yhdistetään niin, että tieteiden väliset rajat voivat hämärtyä ja muodostaa yhdessä uudenlaisia kokonaisuuksia. Tieteidenvälisyydessä pyritään tietoisesti rikkomaan tieteidenvälisiä rajoja ja tunnistamaan näin eri tieteiden väliin helposti jääviä katvealueita. Tieteidenväliset tutkimusryhmät ovat tästä hyvä esimerkki. Poikkitieteellisyydessä (transdiciplinary /crossdiciplinary) taas pyritään tietoisesti välttämään jo tutkimuksen alusta lähtien eri tieteiden välistä erottelua. Tutkittavaa asiaa tai tutkimusongelmaa ikään kuin kuljetetaan jo alusta lähtien eri tieteenalanäkökulmien läpi. Poikkitieteellisessä tutkimuksessa ei aina välttämättä ole eri tieteenalojen edustajista koottua 1 Esitys perustuu Johtaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa Johtavat tutkimusprojektiin ( ), joka toteutettiin Itä-Suomen yliopistolla vuosina , sekä sen jatkona olevaan, Työsuojelurahaston rahoittamaan Tieto, osaaminen ja verkostot sosiaali- ja terveysjohdon tukena TOVER tutkimus- ja kehittämishankkeeseen ( ) (

2 2 tutkimusryhmää, vaan myös yksi tutkija voi toimia poikkitieteellisesti. Tiede etenee usein rajapintoja koettelemalla, ja poikkitieteellisyyden seurauksena saattaa syntyä uudenlaisia ratkaisuja tai joskus myös uusia tieteenaloja. Työelämässä moniammatillisuus ja moniammatillinen yhteistyö voivat sisältää esimerkiksi eri ammattiryhmistä muodostettuja tiimejä tai eri ammattilaisten rinnakkaistyöskentelyä. Usein niillä on joku yhteinen päämäärä tai kaikille osapuolille yhteisen tavoitteen saavuttaminen (Kontio 2010, 8-10). Moniammatillisuuteen voivat sisältyä eri ammattiryhmien moniammatillinen (ja niiden taustalla oleva monitieteellinen) asiantuntijuus ja osaaminen sekä erilaisten toisistaan poikkeavien ammatillisten ja organisatoristen rajojen ylittäminen. Kyse voi myös olla eri ammattilaisten yhteistyöstä tai ammatillisessa työssä muodostetuista verkostoista, joissa jaetaan osaamista, tietoa ja joskus myös osaamiseen tai asioiden ratkaisuihin liittyvää valtaa verkoston jäsenten kesken. (Launis 1997; Karila & Nummenmaa 2005, 212.) Moniammatillinen yhteistyö ei aina ole helppoa tai yksinkertaista. Se edellyttää sekä eri ammattilaisten halua yhdessä työskentelyyn, yhdessä oppimista, että yhteisen toiminnan koordinointia ja myös institutionalisointia, eli sitä, että sekä toimijat itse että heidän taustaorganisaationsa pitävät moniammatillista yhteistyötä tärkeänä. Moniammatillinen yhteistyö edellyttää siis tavoitteellisuutta, aikaa, tilaa ja yhteystyötä tukevia ja sen hyväksyviä, vakiinnuttavia toimintarakenteita (Scott 2013; Kontio 2010, 20-22) 2. Sanojen merkitykset ja kielen valta Sanat joita käytetään esimerkiksi työelämässä, muokkaavat todellisuutta ympärillämme, tuottavat ja vahvistavat asiantuntijuutta ja myös omia mielikuviamme (Kuvio 1). Ne ohjaavat käsityksiä valtarakenteita ja käsityksiä vallan käyttäjistä sekä valtamekanismeista. (Mälkiä 1998; Eteläpelto ym. 2014, 211.) Kieli jäsentää ja rakentaa sosiaalista todellisuutta Kieli muokkaa vuorovaikutusta ja valtarakenteita Kieli tuottaa ja oikeuttaa asiantuntijuutta Mieti, millaisia mielikuvia esimerkiksi seuraavat käsitteet tuottavat eri toimijoiden asemasta, asiantuntijuudesta tai vallasta, ja kuinka ne vaikuttavat kuvion eri tasoilla: tiimi työryhmä johtoryhmä ohjausryhmä -hallitus yksimielinen erimielinen yleisosaaja asiantuntija erityisasiantuntija dialogi - väittely eri ammattiryhmien nimitykset (hoito, hoiva, sosiaalityö, kasvatus) Kuvio 1. Sanat, kieli, asiantuntijuus ja kielen vallan tasot (sovelt. Mälkiä 1998) Oman ammattiryhmän käyttämät käsitteet opitaan tavallisesti ammatillisessa tai tieteellisessä peruskoulutuksessa tai hyvin nopeasti työelämässä. Eri ammattien taustalla olevissa

3 3 tiedeperustoissa käytetään joskus samoistakin ilmiöistä erilaisia ilmaisuja ja sanoja. Näiden sanojen tai ilmaisujen ohella myös käsitykset toisesta tieteenalasta ja niihin perustuvista ammattiryhmien välisistä suhteista saattavat siirtyä opetuksesta työelämään, joko luoden pohjaa tieteiden- ja ammattienväliselle yhteistyölle, tai etäännyttäen eri tiedeperustoihin nojaavia ammattiryhmiä toisistaan. Moniammatillisessa yhteistyössä kohdataan usein tilanteita, joissa erilaista ammatillisuutta, ammatillista asiantuntijaa, asiantuntijuutta, lasta, perhettä, nuorta, varhaiskasvatusta, perusopetusta, tai sosiaali- ja terveyspalveluja koskevat erilaiset sanat vaikuttavat siihen, millaiseksi ymmärretään eri toimijoiden asiantuntijuus. Erilaiset sanat saattavat synnyttää myös erilaisia käsityksiä toimijoiden välisistä valtarakenteista, ammatillisten ja hallintoorganisaatioiden valta-asemista tai siitä, kuka ketäkin voi tai saa johtaa. Nämä asiat saattavat synnyttää joskus hankaliakin ristiriitoja tai synnyttää jännitteitä eri organisaatioissa, eri ammattiryhmien välillä, ammatillisessa kielenkäytössä tai ammatillisessa toimijuudessa. 3. Moniammatilliset tiimit toimintatapana Yhä useammin lasten ja perheiden kanssa työskennellessään ammattilaiset kohtaavat asioita, jotka eivät ole yhden ammattiryhmän keinoin ratkaistavissa, vaan niissä tarvitaan hyvinkin tiivistä moniammatillista yhteistyötä. Moniammatillisen tiimin kehittymisessä voidaan tunnistaa erilaisia vaiheita tai erilaisia toimintamalleja, joiden mukaan edetään, mutta joita ei välttämättä tunnisteta tai ei aina kyseenalaisteta. Kirsti Launis (1977) on kuvannut tiimityön kehittymistä koordinaatiotyyppisestä yhteistyöstä kommunikatiiviseen yhteistyöhön niin kutsutun ideaalimallin avulla. Weberiläistyyppinen ideaalimalli ei tarkoita ihannemallia, vaan se on pelkistetty kuvaus asioiden ja toiminnan mekanismien välisistä suhteista. Ideaalimallin avulla voidaan tarkastella esimerkiksi tiimityön toimivuutta, tunnistaa toiminnan erilaisia hankauspisteitä tai asettaa kullekin moniammatilliselle tiimille itselleen tarkoituksenmukaisen työskentelytavan tavoitteita. 1.Koordinaatiovaiheessa tai koordinaatiotyyppisesti, asioita ja tietoa yhteen sovittaen toimivalla tiimillä (Kuvio 2.) voi olla työskentelyssä muotoutunut yhteinen käsikirjoitus tai toimintamalli. Asia 1 Asia 2 Asia 3 Tehtävä 1; Tehtävä 2; Tehtävä 3 Jäsen 1 Jäsen 2 Jäsen 3 JÄSEN 1 JÄSEN 2 JÄSEN 3 Yhteinen käsikirjoitus Työn kohde on tehtävänkuvan ja ammattiroolin mukainen Yhteinen tavoite tai ongelma Jokaisella tiimin jäsenellä oma roolinsa ratkaisuista keskustellaan 4 5 Kuvio 2. Koordinaatiotyyppinen yhteistyö Kuvio 3. Co-operatiivinen yhteistyö (Sovelt. Launis 1997; Kantola 1998) (Sovelt. Launis 1997; Kantola 1998)

4 4 Työskentely tapahtuu tämän mallin mukaisesti, eikä sitä erityisesti kyseenalaisteta. Kukin tiimin jäsen on vahvasti oman ammattinsa tai edustamansa erityisalan asiantuntija, ja toimii oman asiantuntijaroolinsa näkökulmasta. Työskentelyssä jokaisen omat näkemykset tulevat esille, niille annetaan tilaa, ja tämä auttaa erityisesti tiedon välittämisessä. Koordinaatiotyyppisesti toimivalle tiimille on ominaista, että kunkin jäsenen oman aseman, ammatillisen tai organisatorisen reviirin ylläpito korostuu tämä on joskus tyypillistä esimerkiksi vahvan profession ammateissa. 2. Co-operaatiovaiheessa kyse on asioita yhteen sovittavasta tiimin toimintatavasta (Kuvio 3). Co-operatiivisessa yhteistyössä tiimillä on yhteinen tavoite, asia tai ongelma, johon etsitään uusia ratkaisuja jäsenten osaamisalueiden ja eritysosaamisen pohjalta. Tiimissä kunnioitetaan kunkin jäsenen esittämiä näkemyksiä, mutta niistä voidaan keskustella tai niitä voidaan kyseenalaistaa. Yhden tiimin jäsenen esittämää ratkaisua suhteessa yhteiseen tavoitteeseen voidaan esimerkiksi tarkastella eri puolilta ja siihen voidaan avoimesti esittää täydentäviä tai kehittäviä näkemyksiä. Kyseessä voi olla lyhytkestoinen, intensiivinen työvaihe tai johonkin yksittäiseen asiaan keskittyvä tiimi. 3. Kommunikatiivisen tiimityöskentelyn vaiheessa tiimin jäsenillä on muodostettuna yhteinen näkemys työn tavoitteista (Kuvio 4). Tiimissä määritellään yhdessä ne ongelmat joita halutaan ratkaista, asetetaan yhdessä työskentelyn tavoite ja etsitään ratkaisukeinot yhteisymmärryksessä. Työskentely on yhdessä toimimista ja myös toimintatavasta on keskusteltu, ja se on kaikkien jäsenten yhteisesti hyväksymää. Tiimin kaikkien jäsenen keskinäinen vuorovaikutus ja jatkuva oppiminen ovat osa työskentelytapaa. Myös toiminnan tulokset arvioidaan yhdessä. Oman toiminnan kehittäminen sisältyy tiimin jäsenten työhön. YHTEINEN TOIMINNAN KOHDE YHTEINEN TYÖSKENTELY Jäsen 1 Jäsen 2 Jäsen 3 YHTEINEN ASIA TEHDÄÄN JA PÄÄTETÄÄN YHDESSÄ Kuvio 4.Kommunikatiivinen yhteistyö (Sovelt. Launis 1997; Kantola 1998) Tiimin työskentely ei kuitenkaan välttämättä etene edellä kuvattujen mallien mukaisesti kategorisesti tai vaiheittain. Työskentely saattaa vakiintua jollekin tasolle ja noudattaa jotain edellä kuvatuista toimintatavoista. Tiimi saattaa myös aloittaa toimintansa suoraan jostain mallista, ja toimia vaikkapa alusta alkaen kommunikatiivisen yhteistyön periaatteiden mukaisesti.

5 5 Vakiinnutettu moniammatillisuus työyhteisössä tarkoittaa työskentelytapaa, jossa on tilaa ja kunnioitusta moniammatilliselle vuorovaikutukselle. Moniammatillisen vuorovaikutuksen syntyminen on usein itsessään jo työryhmässä eräänlainen kasvuprosessi. (Karila & Nummenmaa 2005, 14; Isoherranen 2008, 33; Kontio 2010, 8-9.). Vakiinnutettu moniammatillisuus edellyttää yhteistä aikaa tiimityöskentelylle. Se edellyttää myös sekä oman asiantuntijuuden hallintaa ja halua oppia uutta, että työyhteisön muiden jäsenten ammattialan ja osaamisen arvostamista. Vakiinnutettu moniammatillisuus ei kavenna työyhteisön yksittäisten jäsenten omaa ammatillisuutta, vaan tarjoaa toiminnan liikkumavaraa, eli ajatuksellista ja toiminnallista vapautta (Niiranen ym. 2014). Se edellyttää myös innovatiivisuutta ja luovuutta, sekä professionaalisten ja/tai organisaatiorajojen tunnistamista, tarvittaessa niiden kyseenalaistamista ja ylittämistäkin (Eteläpelto ym. 2014). Lisäksi vakiinnutettu moniammatillinen toimintamalli edellyttää jokaiselta tiimin jäseneltä dilemmaattisuutta: kykyä esittää oma näkemyksensä, kykyä kuunnella toisia ja kykyä rakentaa tiimin yhteistä osaamista. Se edellyttää myös moniammatillisen toimintamallin institutionalisoitumista, organisaatiorakenteita, jotka mahdollistavat moniammatillisuuden, verkostomaisen toiminnan sekä toimintamallin hyväksymistä, edistämistä ja tukemista myös organisaatiotasolla ja johtamisessa (Kickert et al 1997; Scott 2013). 4. Lopuksi Kootusti voidaan todeta, että moniammatillinen yhteistyö edellyttää onnistuakseen ainakin kolme eri osatekijää (Kuvio 5.) (Aula & Hakala 2000): 1) Sellaiset toimintarakenteet ja organisaatioiden päätöksenteon tavat, jotka tukevat ja mahdollistavat moniammatillista yhteistyötä. Rakenteet sisältävät myös ammatillisen työn osuuden ja työn tekemisen mallit ja kanavat. 2) Osaamisen, johon kuluu sekä ammatillinen osaaminen, että kommunikatiivisen yhteistyön osaaminen. 3) Tahtoa, halua sitoutua moniammatilliseen yhteistyöhön ja tätä toimintatapaa tukevan työyhteisön organisaatiokulttuuri. Moniammatillinen toimintamalli edellyttää lisäksi osanottajien keskinäistä vuoropuhelua, avointa ja kuuntelevaa dialogia. RAKENTEET - päätöksenteko - ammatillinen työ x TAHTO, SITOUTUMINEN JA ORGANISAATIO- KULTTUURI Dialogi x OSAAMINEN - ammatillinen - kommunikatiivinen x Moniammatillinen toimintamalli Kuvio 7. Moniammatillisen tiimityön onnistumisen osatekijät (Sovelt. Aula & Hakala 2000) Pohdittavaksi: Miten moniammatillisuus tai sen tarve näkyvät Sinun työssäsi? Mihin tarvitset moniammatillisuutta? Mitä tarkoittaa moniammatillisuuden johtaminen omassa organisaatiossasi teoriassa entä käytännössä? Moniammatillisten tiimien tavoite, toimintatavat ja käytännöt Mistä tietää että tiimin jäsenen osallisuus on tasapuolista? Mitä ovat kulmakivet ja kompastuskivet moniammatillisessa tiimissä? Miten voisin itse edistää moniammatillisuutta?

6 6 Lähteet Aula, P. & Hakala, S. (2000) (toim.) Kolmet kasvot. Näkökulmia organisaatioviestintään. Lokikirjat, Helsinki Isoherranen, K. (2004). Moniammatillinen yhteistyö. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö. Eteläpelto, A. & Vähäsantanen, K. & Hökkä, P. & Paloniemi, S. (2014). Miten käsitteellistää ammatillista toimijuutta työssä? Aikuiskasvatus 3 (34), Kantola, P. (1998). Tiimijohtaminen sosiaali- ja terveystoimen johtoryhmässä. Pro gradututkielma, Sosiaali- ja terveyshallinto, Vaasan yliopisto. Karila, K. & Nummenmaa, A. (2005). Esi- ja alkuopetuksen jatkumo haastaa opettajat moniammatilliseen työskentelyyn. Julkaisussa Hämäläinen, K. & Lindström, A. & Puhakka, J. (toim.) Yhtenäisen peruskoulun menestystarina. Helsinki, Yliopistopaino ( ). Kickert, W. J. M. & Klijn, E.-H. & Koppenjan, J. F. M. (1997). Managing Networks in the Public Sector: Findings and Reflections. In Kickert, Walter J. M. & & Klijn, Erik-Hans & Koppenjan, Joop F. M. Managing Complex Networks: strategies for the public sector. Sage, London, Kontio, M.(2010) Moniammatillinen yhteistyö. Lapsiperheiden hyvinvointihanke TUKEVA, Oulu. Launis, K.( 1997). Moniammatillisuus ja rajojen ylitykset asiantuntijatyössä. Julkaisussa Kirjonen, Juhani & Remes, Pirkko & Eteläpelto, Anneli (toim.) Muuttuva asiantuntijuus. Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä Mikkeli, H. & Pakkasvirta, J.(2007). Tieteiden välissä? Johdatus monitieteisyyteen, tieteidenvälisyyteen ja poikkitieteisyyteen. WSOY, Helsinki. Mälkiä, M. (1998). Kieli, vuorovaikutus ja valta tietoyhteiskunnassa. Hallinnon Tutkimus 17 (3), Niiranen, V. & Joensuu, M. & Lammintakanen, J.& Kerkkänen M. (toim.) (2014) Johtajana muutoksissa. ACTA 253. Suomen Kuntaliitto, Helsinki Scott, W. R. (2013). Institutions and organizations : ideas, interests, and identities. Thousand Oaks, CA : SAGE Publications 4th ed.