Siirin ja Velssin kasvillisuuskartoitus Heli Jutila

Transkriptio

1 Siirin ja Velssin kasvillisuuskartoitus Heli Jutila

2 Saniaisvaltainen kuvio ja lehtomaista kangasta kuviolla Punakärpässieniä kuvilla Valokuvat ovat Heli Jutilan, jollei toisin mainita. Lähedeviite: Jutila Heli 2013: Siirin ja Velssin kasvillisuuskartoitus. 31 s. 2

3 Sisältö Tiivistelmä 5 Johdanto 6 Työn tarkoitus 6 Aikaisemmat tutkimukset 6 Menetelmät 6 Tulokset 6 Ruununmyllyjoen varsi (kuvio 28) 6 Ruununmyllyjoen mutkan luhtainen rantalehto (kuviot 26, 23) 8 Velssin soratien länsipuoli (kuvio 22) 9 Noron varren lehto (kuvio 2) 9 Nuorehko lehtipuuvaltainen kangas (kuvio 1) 11 Tuoreen kankaan kuusikko, jossa linnustoarvoja (kuvio 3) 11 Tuore sekametsäkangas (kuvio 4) 11 Lehtipuuvaltainen rinne (kuvio 12) 12 Siirin lehto (kuvio 11) 13 Siirin eteläinen pelto (kuvio 0) 16 Kuusivaltainen tuore kangas (kuvio 10) 16 Ruoho ja heinäkorpi (kuvio 13) 17 Lehtomaisen ja tuoreen kankaan varttunut kuusikko (kuvio 7) 18 Rauduskoivujen luonnehtima kangas ja hakkuu (kuvio 8) 18 Ikkunaladonsuon alue (kuvio 9) 19 Ojitettua lehtoa ja korpea (kuvio 14) 21 Tien varren varttuva kuusikko (kuvio 17) 21 Suurruohoniittyaukio (kuvio 15) 21 Taimikko (kuvio 18) 22 Nuoren lehtipuuston ja kuusen luonnehtima ojikko (kuvio 6) 22 Lehtokuvio (kuvio 19) 23 Siirtolohkareiden alue (kuvio 20) 23 Ojikkoa ja noron vartta (kuvio 5) 24 Sekametsäinen lehtomainen kangas (kuvio 30) 25 Tuore kuusivaltainen lehto (kuvio 31) 27 Entinen peltolaikku (kuvio 32) 27 Kuusivaltainen lehtomainen kangas (kuvio 33) 27 Tuore lehto (kuvio 34) 27 3

4 Mäkien tuore kangas (kuvio 29) 28 Hakkuuaukea (kuvio 27) 29 Norolaakson kostea lehto (kuvio 36 ja itäpuoli) 29 Ruununmyllyjoen puronvarsilehtoa Velssinlammen alapuolella (kuvio 37) 29 Tulosten tarkastelu 31 Kirjallisuus 31 4

5 Tiivistelmä Siirinkadun ja Siirintaustantien kaavoitusta varten laadittu kasvillisuusselvitys muodostuu osasta laajempaa Siirin ja Mykkäsen alueen luontoselvitystä. Alueen kasvillisuuteen tutustuttiin kesien aikana useammalla kartoituskäynnillä ja kuvioiden rajaamisessa hyödynnettiin ilmakuvia. Ruununmyllyjoen mutkan luhtainen rantalehto (kuvio 26) on maakunnallisesti arvokas metsälakikohde ja edustavaan kasvilajistoon kuuluvat mm. lehtopalsami (Impatiens noli tangere), lehtoleinikki (Ranunculus cassubicus), koiranvehnä (Elymus caninus), mustakonnanmarja (Actaea spicata) ja soreahiirenporras (Athyrium filix femina) sekä pitkäpääsara (Carex elongata). Ruununmyllyjoen varsi on tärkeä myös linnustollisesti ja lepakkojen kannalta. Joessa on luontainen taimenkanta. Soratien länsipuolella lehtoalue jatkuu ja suunnitellulla Siirintaustan tien risteysalueella on säästämisen arvoista noronvarsilehtoa. Siirin lehto on 5,8 ha laajuinen lehdon, lehtokorven ja lehtomaisen kankaan muodostama luontoarvoiltaan huomionarvoinen metsälakikohde. Alueen varttunut kuusivaltainen metsä (25 30 m korkea) on kehittynyt nykytilaansa melko häiriöttömästi. Lehto on pääasiassa tuoretta lehtoa (HeOT, OMaT), jossa esiintyy mm. seuraavia lehdon ilmentäjälajeja: mustakonnanmarja, sinivuokko, keltavuokko (Anemone ranunculoides), oravanmarja (Maianthemum bifolium), käenkaali (Oxalis acetosella), imikkä (Pulmonaria obscura), metsä ja lehtokorte. Kosteimmissa kohdissa esiintyy lähteistä ja korpimaista FiOT lehtoa, jonka lajistosta mainittakoon suokeltto (Crepis paludosa) ja korpialvejuuri (Dryopteris cristata). Siirin lehto tulee jättää rakentamisen ulkopuolelle. Lehtokorpi on erittäin uhanalainen luontotyyppi Etelä Suomessa ja Hämeenlinnan hallinto oikeus on päättänyt, että alueelle ei voi sijoittaa rakentamista. Siirin lehdon kasvillisuutta ja eläimistöä selvitetään lisää kesällä Kuvion 13 ruoho ja heinäkorpi on säilyttämisen arvoinen, sillä Etelä Suomessa tämä luontotyyppi on erittäin uhanalainen tai vaarantunut. Neljän suurten siirtolohkareen alue on moreenimäkien tuntumaan sijoittuvaa aluetta, jolla viihtyvät mm. kevätlinnunherne (Lathyrus vernus), sini ja valkovuokko, tähtitalvikki (Moneses uniflora) ja häränsilmä (Hypoceris maculata). Pesosen lampeen laskevan norolaakson kostea lehto (kuvio 36 ja itäpuoli) arvokas kostea saniaisten ja suurruohojen vallitsema lehto, jossa on myös kuollutta puuainesta. Kokonaisuus jatkuu maakunnallisesti arvokkaana Ruununmyllyjoen puronvarsilehtona (kuvio 37), jossa muutamien metsälehmusten luonnehtimassa puron varressa kasvoivat mm. näsiä (Daphne mezereum) ja humala. Siirin ja Velssin suunnan kasvillisuus on pääosin melko rehevää ja siksi alueelta löytyy varsin paljon lehtoja. Alueen putkilokasvilajisto osoittautui varsin runsaaksi. Alueen suunnittelussa tulee huomioida myös norot ja puro sekä kaivetut ojauomat. Selvityksessä viitataan alueelta tehtyihin liito orava, lepakko ja linnustoselvityksiin. 5

6 Johdanto Työn tarkoitus Siirinkadun ja Siirintaustantien kaavoitusta varten laadittu kasvillisuusselvitys muodostuu osasta laajempaa Siirin ja Mykkäsen alueen luontoselvitystä. Alueen kasvillisuuteen tutustuttiin kesien 2009, 2011 ja 2012 aikana useammilla kartoituskäynneillä. Julkaisussa esitetään alueen kasvillisuustyyppejä kuvioittain pohjautuen maastokartoituksiin, ilmakuviin ja muuhun aineistoon. Huomionarvoinen kasvilajisto, mukaan lukien uhanalaiset tai harvinaiset lajit sisältyvät myös selvitykseen. Kohdekuvausten yhteydessä esitetään suosituksia alueiden kaavoitusratkaisuiksi ja käyttömuodoiksi. Työ on tehty Hämeenlinnan kaupungin maankäytön suunnittelussa ympäristöasiantuntijan toimesta. Aikaisemmat tutkimukset Työn pohjana käytettiin Katumajärven itäpuolen kasvillisuuskartoitukset vuosina julkaisua, joka osittain ulottuu tarkasteltavalle alueelle. Menetelmät Alueen kasvillisuuteen tutustuttiin kesien aikana useammalla kartoituskäynnillä ( , , , , , , , ). Kasvillisuuskuvioiden rajat piirrettiin MapInfo ohjelmalla Maanmittauslaitoksen ilmakuvia ja Hämeenlinnan kaupungin vuonna 2010 kustantamia vääräväri ilmakuvia hyödyntäen. Tulokset Katumajärven itäpuolen kasvillisuusselvityksessä Siirintaustan tielinjauksen pohjoisosan paikkeilla on osaalue nimeltään Joentaustan kankaat, josta todetaan, että jokivarsi on hyvä säästää rakentamatta. Kuvauksen mukaan metsätyyppi vaihtelee tuoreesta lehtomaiseen kankaaseen ja tuoreeseen lehtoon (HeOT). Maininnanarvoista lajistoa ovat mm. tähtitalvikki (Moneses uniflora), peurankello (Campanula glomerata) ja mäkikattara (Brachypodium pinnatum). Tulokset esitetään kuvailemalla kasvillisuustyypit, jotka sijoittuvat Siirintaustantien ja Siirinkadun tuntumaan, sekä liittämällä valokuvia ja karttoja (joita ei erikseen numeroida) kuvauksen havainnollistamiseksi. Kasvilajistosta mainitaan yleisiä ja huomionarvoisia lajeja. Eläimistöstä ja sienistä esitetään samassa yhteydessä tehdyt hajahavainnot. Ruununmyllyjoen varsi (kuvio 28) Joentaustan tilalle vievästä tien ja Velssin soratien välisellä alueella Ruununmyllyjoessa kasvaa palpakkoa (Sparganium ssp.), uistinvitaa (Potamogeton natans), vesiruttoa (Elodea canadensis)ja pikkulimaskaa (Lemna minor). Rannassa on vallitsevana pullosaraa (Carex rostrata), korpikaislaa (Scirpus sylvaticus), ojasorsimoa (Glyceria fluitans), kiiltopajua (Salix phylicifolia) ja tervaleppää (Alnus glutinosa). Luonteenomaisia ovat myös käenkukka (Lychnis flos cuculi), luhtalitukka (Myosotis scorpioides), mesiangervo (Filipendula ulmaria), luhtakastikka (Calamagrostis stricta), ranta alpi (Lysimachia vulgaris) ja vehka (Calla palustris). Jokiuoma mutkittelee ja on muodostunut myös uomasta irrallinen makkaralampare. Toisaalta aikojen saatossa jokiuomaa on oikaistu reilusti, mistä jäänteenä tilanrajat kertovat vielä vanhan rantaviivan mutkittelevampaa sijaintia. Joen eteläpuolinen pelto on ollut jo jonkin aikaa poissa maatalouskäytöstä, ja siksi pensoittunut ja muuttunut suurruohoiseksi ja heinäiseksi. Pellon länsipäässä on mesiangervo, metsäkurjenpolvi (Geranium sylva 6

7 ticum) ja vuohenputkivaltainen (Aegopodium podagraria) suurruohosto. Ojan luona, lähellä jokea on lehtokuvio, jossa kasvavat mm. metsä ja lehtokorte (Equisteum sylvaticum ja E. pratense)sekä valkovuokko (Anemone nemorosa). Rannassa kasvaa ruokohelpiä (Phalaris arundinaceae), ojakellukkaa (Geum rivale), rentukkaa (Caltha palustris), punaherukkaa (Ribes spicatum) ja puna ailakkia (Silene dioica). Kuusia (Picea abies) ja hieskoivuja (Betula pubescens) ulottuu rantaan asti. Joki on varsin matala (0,5 m). Leveys joen mutkassa on n. 4,5 m. Makkaralampare Ruununmyllyjoen varressa Joentaustan länsipuolella ja oikealla Puu yli Ruununmyllyjoen uoman. Heli Jutila

8 Pellon ja jokivarren pensaikossa viihtyvät yölaulajat kuten satakieli (Luscinia luscinia) ja luhtakerttunen (Acrocephalus palustris). Muuta tavanomaista linnustoa ovat keltasirkku (Emberiza citrinella) ja kirjosieppo (Ficedula hypoleuca). Suositus: Ruununmyllyjoen uoma on tärkeä ekologinen yhteys, joka näillä main on rantojen muutoksista huolimatta tärkeä myös rantakasvillisuudelle. Ruununmyllyjoen mutkan luhtainen rantalehto (kuviot 26, 23) Joen kääntyessä pohjoiseen Velssin soratien länsipuolella sen länsipuolelle jää lehto, jonka puuston valtalajina vaihtelevat harmaaleppä, hies, haapa (Populus tremula) ja kuusi. Puuston korkeus kasvaa mutkakohdalla tehdyn hakkuun pensaikosta, n. 12 metriseen lehtipuustoon ja edelleen noin 20 m kuusikkoon. Lehdon edustavaan lajistoon kuuluvat mm. lehtopalsami (Impatiens noli tangere), lehtoleinikki (Ranunculus cassubicus), koiranvehnä (Elymus caninus), mustakonnanmarja (Actaea spicata), sudenmarja (Paris quadrifolia), valkovuokko ja soreahiirenporras (Athyrium filix femina). Luhtaisuus lisääntyy jokirantaa ja pohjoista kohden. Paikoin on lähes putkilokasvittomia tulvineita pintoja, joilla viihtyvät sammalet. Putkilokasvilajeista mainittakoon mm. pitkäpääsara (Carex elongata). Etelään päin mäkeä noustaessa lehto muuttuu lillukka (Rubus saxatilis), kielo (Convallaria majalis), valkovuokkovaltaiseksi tuoreen lehdon lehtimetsäksi, joka voisi sopia pikkutikallekin. Vuohenputki ja saniaistyypin lehtoa on merkitty kuviolle 23. Alue on lepakkojen, liito oravien ja linnuston kannalta tärkeä tai soveltuva kohde (Erkinaho & Nieminen 2011, Nieminen ym. 2011, Niiranen & Nieminen 2011). Suositus: Ruununmyllyjoen mutkan luhtainen rantalehto on maakunnallisesti arvokas ja tulee suojella kaavoituksessa. Alue on tärkeä. Ruununmyllyjoen meanderoiva ekologinen yhteys on tärkeä erityisesti kasviston, linnuston ja lepakoiden säilyttämisen kannalta. Joessa on luontainen taimenkanta. Ruununmyllyjoen mutka pohjoiseen Tuomiston eteläpuolella ja luhtaista kuusien ja haapojen luonnehtimaa lehtoa. Heli Jutila

9 Velssin soratien länsipuoli (kuvio 22) Velssin soratien länsipuolella on avohakattu lehto, jossa on tuoreen (OMaT) ja kostean lehdon (FT, AoT) piirteitä. Valtalajina vaihtelevat metsäkorte (Equisetum sylvaticum), suo ohdake (Cirsium palustre), nurmitädyke (Veronica chamedrys), vuohenputki (Aegopodium podagraria), suokeltto (Crepis paludosa), lehtoleinikki ja tesma (Milium effusum). Kantojen perustella paikalla kasvoi aiemmin suuria kuusia ja lehtipuita. Jokivarresta noin 150 m etelään kasvaa pari yksilöä lehtomataraa (Galium triflorum) ja edustavaan lajistoon kuuluvat myös mustakonnanmarja ja lehtopalsami. Aluskasvillisuus kertoo alueen olevan selvää lehtomaata, vaikka se nyt onkin hakattu. Tielinjaus tulee kulkemaan osin tämän hakatun lehtoalueen läpi. Suositus: Suunnitellun Siirintaustantien linjauksen tulee mahdollisimman paljon hyödyntää olemassa olevaa Velssin soratietä, jotta aluetta ei turhaan pirstota ja lehtoaluetta säästyy länsipuolella. Kuvioiden 22 ja 25 luontoarvoja tulee selvittää lisää kesällä 2013, jos risteysaluetta siirretään pohjoisemmas. Siirin soratien kohdan hakkuualuetta ja kasvillisuutta ennen tien rakentamista (vas , oik ) Noron varren lehto (kuvio 2) Velssin soratien Tieuran kaartuessa itään päin sen länsipuolella on kosteata mesiangervo luhtakastikkavaltaista lehtoa, joilla esiintyvät myös rentukka (Caltha palustris), keräpäävihvilä (Juncus conglomeratus) ja suokeltto (Crepis paludosa). Ylispuustona on yksittäisiä n. 16 m hieksiä (Betula pubescens) ja n. 8 m harmaaleppää (Alnus incana) sekä alikasvoksena 2 4 m kuusia. Hieman ennen soratien mutkaamista itään tien länsipuolella esiintyy myös muita kostean lehdon luonnehtijoita kuten lehtopalsamia (Impatiens noli tangere), solmu, ranta ja konnanvihvilää (Juncs articulatus, J. alpinoarticulatus, J. bufonius), rantaminttua (Mentha arvensis), suo orvokkia (Viola palustris) ja vuohenputkea. Rakennetun tien myötä paikalle on tullut myös ruderaatteja kuten pelto ja kirjavapillikettä (Galeopsis bifida, G. speciosa), kalliovillakkoa (Senecio sylvaticus) ja savijäkkärää (Gnaphalium uliginosum). Mainittakoon myös kielo, rantamatara (Galium palustre), rätvänä (Potentilla erecta), vadelma (Rubus idaeus), särmäkuisma (Hypericum maculatum), maito ja amerikanhorsma (Epilobium angustifolium, E. adenocaulon). Vähän matkaa etelään kuljettua tullaan noron varteen, joka on kesällä kuiva, mutta syksyllä ja keväällä virtaa ihan mukavasti vettä. Jo Velssin soratien linjaa suunniteltaessa noro todettiin luonnontilaisen kaltaiseksi ja säästettäväksi. Siirintaustan tienlinjauksen itäpuolella ojauoman pohjalla on paikoin kiviä ja kalliotakin. Siirintaustan tienlinjauksen suunnitellulla kohdalla maaperän pehmeys ja veden heikko johtavuus tulee esiin alueella ajaneen metsäkoneen renkaiden jättämissä todella syvissä painaumissa, joissa oli kesälläkin vettä. Syksyisellä käynnillä norossa virtasi reippaasti vettä. Puuston valtalajit ovat harmaaleppä sekä rau 9

10 dus (Betula pendula) ja hieskoivu. Tuomi (Prunus padus), pihlaja (Sorbus aucuparia)ja raita (Salix caprea) kuuluvat myös lajistoon. Kosteiden lehtojen lajisto luonnehtii noronvarren kasvillisuutta: soreahiirenporras, lehto (Equisetum pratense) ja metsäkorte, lehtopalsami, koiranvehnä, korpikaisla, ranta alpi (Lysimachia vulgaris), luhtakastikka, kevätlinnunsilmä (Chrysosplenium alterniflorum), lehtohorsma (Epilobium montanum) sekä metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana) ja mesiangervo. Puron varren monipuolista lajistoa ovat myös rentukka, rönsyleinikki (Ranunculus repens), konnanleinikki (R. sceleratus), rönsyrölli (Agrostis stolonifera), luhtalemmikki, nurmilauha (Deschampsia cespitosa) ja suo ohdake. Noron varren kasvillisuus on saniaistyypin kosteaa lehtoa (FT). Noro virtaa länteen päin kohti peltoa ja edelleen kohti Ruununmyllynojaa. Pellon eteläpuolisessa metsän reunassa puron varsi on havupuuvaltaisempi eikä kaikilta osin kasvistollisesti yhtä edustava kuin kuvion itäosa. Puro on uurtanut itselleen kohtalaisen uoman Siirin peltoalueelle. Siirin eteläisen, nykyisin niittynä pidetyn pellon eteläreunaan tulee muitakin pienempiä norouomia ja sieltä löytyy myös tihkupintaa. Lehtipuuvaltainen lehto tai lehtomainen kasvillisuus ulottuu myös tänne. Vasemmalla harmaaleppävaltaista noron varren saniaislehtoa. Oikealla lehtopalsami puronvarren pohjoispuolen lehdossa. Kuviolla tavattuja lintuja ovat mm. hippiäinen, tiltaltti, kuusitiainen, tilhi, pyy, närhi, naakka ja varis. Suositus: Puronvarren harmaaleppä ja hieskoivuvaltainen saniaislehto on paikallisesti arvokas metsälain mukainen noronvarsilehto, joka tulee säästää. Vesilain mukaisesti metsäalueella uoma lienee lähinnä luonnontilainen noro, jonka luonnontilaa ei saa muuttaa ilman vesilain lupaa. Siirintaustantien ja Siirinkadun suunniteltu risteysalue tulee siirtää pohjoisemmaksi, pois noron päältä. 10

11 Nuorehko lehtipuuvaltainen kangas (kuvio 1) Lehtipuuvaltainen lehto ja lehtomaisen kankaan kasvillisuus jatkuu myös puron varren eteläpuolella, missä puusto on monin paikoin melko nuorta. Lehtolajistoa edustavat mm. sinivuokko (Hepatica nobilis), ahomansikka (Fragaria vesca), nurmitädyke, kastesammal (Plagiochilia asplenoides) ja ruusukesammal (Rhodobryum roseum). Lisäksi tavataan mm. metsäliekosammal (Rhytidiadelphus triquetrus) ja kerrossammal (Hylocomium splendens). Linnustollisesti arvokas kolopuita sisältävä metsäalue ulottuu osin tällekin kuviolle. Suositus: Ekologisen käytävän jättäminen Siirin pellon reunaan on tarpeen. Hoidossa on säilytettävä riittävän tiivis ja monikerroksinen metsän rakenne. Linnuston säilyttämisen kannalta on tärkeää säästää kolopuita. Tuoreen kankaan kuusikko, jossa linnustoarvoja (kuvio 3) Tielinjauksen itäpuolelle jää jyrkkärinteinen pieni mäki, jota luonnehtivat varttuneet ja kookkaat kuuset. Tässä tuoreen kankaan kuusimetsikössä on kuollutta pystypuustoa keloina ja kohde onkin havaittu kartoituksissa linnustollisesti arvokkaaksi (Niiranen & Nieminen 2011). Tapasin siellä kartoituskäyntieni yhteydessä mm. käpytikan, palokärjen, pyyn, tiltaltin, punatulkun ja kuusitiaisen. Pohjakerroksessa kasvaa kerros ja seinäsammalen (Pleurozium schreberi) lisäksi sulkasammalta (Ptilium crista castrensis). Kohde on paikallisesti arvokas järeän puustonsa ja linnustonsa ansiosta. Suositus: Lahopuusekoituksen säästäminen linnustollisesti arvokkaan mäen metsänhoidossa on tärkeää. Tuore sekametsäkangas (kuvio 4) Moreenimäen päällä oleva tuoreen kankaan sekametsä, jossa lehtipuuston osuus on kuviota 3 suurempi. Linnustollisesti arvokas kolopuita sisältävä metsäalue ulottuu osin tällekin kuviolle. Suositus: Linnuston säilyttämisen kannalta on tärkeää säästää kolopuita. 11

12 Linnustollisestiarvokastakuusikkoavasemmallaajouraltajaoikeallakuvionitäreunalta. Lehtipuuvaltainenrinne(kuvio12) Lehtomaisenkankaanlehtipuuvaltainenrinnesekametsä,jossasiellätäälläonsuurialehtipuitaesim.rau duskoivuja.lehtolajistostaesiintyvätmm.sinivuokkojalehtosammalet.rinteenkuusissaonpaikoinmaan nousemasientä.lajistoonkuuluvatmm.riidenlieko(lycopodiumannotinum),sinivuokkojametsäkastikka (Calamagrostisarundinaceae). Suositus:Siirinpellonetelälaitaantuleejättääekologisenkäytävä. 12

13 Siirin lehto (kuvio 11) Siirin lehto on 5,8 ha laajuinen lehdon, lehtokorven ja lehtomaisen kankaan muodostama luontoarvoiltaan huomionarvoinen kokonaisuus, joka inventoitiin syksyn 2008 aikana Siiri II: luontoselvitysten yhteydessä (Honkala & Kyheröinen 2008), mutta jonka arvo selvisi varsinaisesti vasta ympäristöasiantuntija Jutilan käytyä kohteella syksyllä Alueen varttunut kuusivaltainen metsä (25 30 m korkea) on kehittynyt nykytilaansa häiriöttömästi, sillä harvennushakkuita tai ojituksia ei ole tehty. Sekapuuna on jonkin verran hieskoivuja, raitoja ja mäntyjä, valoisimmissa paikoissa, kuten pellon reunassa myös haapoja. Paikoitellen on mukurakuusia ja yhdestä raidasta löytyi pahka. Pensaskerroksen lajeja olivat mm. saarni (Fraxinus excelsior), pihlaja, harmaaleppä, puna ja mustaherukka (Ribes nigrum), terttuselja ja taikinamarja (R. alpinum). Alueella on pikkukumpareita, joita ei ole kartassa. Metsä karuuntuu itään päin. Lehto on pääasiassa tuoretta lehtoa (HeOT, OMaT), jossa esiintyy mm. seuraavia lehdon ilmentäjälajeja: mustakonnanmarja, sinivuokko, oravanmarja (Maianthemum bifolium), käenkaali (Oxalis acetosella), imikkä (Pulmonaria obscura), metsä ja lehtokorte, karhunputki, hiirenporras, iso ja metsäalvejuuri, metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris). Mainittakoon myös vuohenputki, sormisara (Carex digitata), tuppisara (Carex vaginata), metsäorvokki (Viola riviniana), viitaorvokki (Viola palustris * epipsila), pikkutalvikki (Pyrola minor), kallioimarre (Polypodium vulgare), ja koiranvehnä. Keväällä lehdon huomiota herättävin laji oli runsaana kukkiva valkovuokko, jonka joukosta löytyi myös keltavuokkoa (Anemone ranunculoides). Kuusivaltaisessa metsässä on paikoin valoaukkoja, joissa viihtyvät mm. ahomansikka (Fragaria vesca), niittyhumala (Prunella vulgaris), kurjenkello (Campanula persicifolia), purtojuuri (Succisa pratensis) ja metsävirna (Vicia sylvatica). Imikkää kasvoi mm. luontoselvitysalueen luoteisosan koilliseen antavan rinteen alaosassa sekä toisaalta lehdon pellon reunassa lähellä kartalle merkittyä polun kääntymiskohtaa. Siirin II lehdossa on hieman lahoavaa puutakin. Oikealla mukurakuusi Siiri II lehdossa

14 Kosteimmissa kohdissa esiintyy FiOT lehtoa. Muutamin paikoin, ajourien rikkottua maata pohjavettä on purkautunut pintaan ja tihkupintaisuuttaa havaitaan alueella. Märissä kohdissa mesiangervo, ojakellukka sekä lähetisyyttä ja korpimaisuutta indikoiva suokeltto (Crepis paludosa) ovat yleisiä. Ylipäätään suokeltto esiintyy alueella varsin laajasti. Muita kostean lehdon luonnehtivia lajeja ovat korpi imarre, luhtalemmikki ja korpialvejuuri (Dryopteris cristata). Lehtomaisen kankaan alueella sammalpeite on laajalti yhtenäinen ja komea. Sammallajistoon kuuluvat mm. isokastesammal (Plagiochilia asplenoides), kilpilehväsammal (Rhizomnium punctatum), ruusukesammal, palmusammal (Climacium dendroides), sulkasammal (Ptilium crista castrensis) ja metsäliekosammal. Kosteammissa korpipainanteissa vallitsevat rahkasammalet (Sphagnum sp., esim. korpirahkasammal Sphagnum squarrosum). Alueen sammallajistoa on tarve selvittää vielä. Havaituista suursienistä mainittakoon melko runsaana esiintynyt kuusiherkkusieni. Rinteen lehto ja lehtomainen kangas vaihtuvat alempana lehtokorveksi, jossa pohjavesivaikutus ilmenee mm. isokastesammalen runsaana esiintymisenä. Kohteen lähteisyys on mahdollisesti ollut aikaisemmin voimakkaampaa ja ojituksen myötä kohde lienee kuivunut. Alueella on vähävetinen lähteensilmä, joka täyttää vesilain luontotyyppikohteen kriteerit. Kuusivaltaisen lehdon kenttäkerros on valkovuokkovaltainen Siiri II

15 Keltavuokkoa (Anemone ranunculoides) Siirin lehdossa Rinteestä tuleva noro on nyt sulamisvesien aikaan hyvin nähtävissä. Se on kohde, jonka luonnonhoitoon tulee kiinnittää huomiota. Se voitaneen lukea myös vesilain mukaiseksi noroksi. Rakentamisen ulkopuolelle se käsittääkseni jää. Alempana puro muuttuu maanalaiseksi. pikkuvesitähti (Callitriche palustris), Luontoselvityksessä linnuista tavattiin mm. tiltaltti (Phylloscopus collybita) sekä pyy (Bonasia bonasia), joiden lisäksi alue soveltuu hyvin pöllöille. Juhani Koivun mukaan alueelle saalistelee viirupöllö (Strix uralensis), jonka lähin pesä on Katisten kartanon mailla Kaakkolammin suunnalla. Muista linnuista mainittakoon sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix), hippiäinen (Regulus regulus), peippo (Fringilla coelebs), laulurastas (Turdus philomelos)ja punarinta (Erithacus rubecula). Liito oravaselvityksessä (Timo Metsänen 2009) lehdon pohjoisosasta löytyi merkkinä liito oravan esiintymisestä papanoita. Alueen itäosassa on mäyrälle sopiva kolosto, ja luoteisosassa havaittiin supikoiran tai ketun käytävä. Siirin lehdosta ei ole tehty lepakkohavaintoja, mutta Ruununmyllyjokivarsi on todettu lepakoille tärkeäksi ekologiseksi yhteydeksi. Lepakoiden esiintymistä tullaan selvittämään jatkossa. Tuoreet keskiravinteiset lehdot ovat Suomessa vaarantuneita luontotyyppejä, kosteat keskiravinteiset lehdot ovat silmälläpidettäviä luontotyyppejä. Vanhat kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat ovat silmälläpidettäviä luontotyyppejä. Lehtokorvet ovat luontotyyppeinä vaarantuneita ja erittäin uhanalaisia luontotyyppejä Etelä Suomessa (Raunio ym. 2008). Siirin luontoselvityksessä on ehdotettu ekologisen käytävän jättämistä Siirin pellon etelälaitaan, jos lehto säästetään. Koska Siirin lehto on todettu kaavassa säästettäväksi, myös ekologinen käytävä tulee jättää. Siirinkadun uuden linjauksen osalta täydennetään liito orava, linnusto ja lepakkoselvityksiä sekä tehdään sammallajiston selvitys ja luontotyypin uudelleentarkastus ja varsinkin uuden linjauksen kohdan tarkka selvittäminen. 15

16 Suositus: Siirin lehto tulee jättää rakentamisen ulkopuolelle. Lehtokorpi on erittäin uhanalainen luonto tyyppietelä SuomessajaHämeenlinnanhallinto oikeusonpäättänyt,ettäalueelleeivoisijoittaarakenta mista.siirinlehdonkasvillisuuttajaeläimistöäselvitetäänlisääkesällä2013. Siirineteläinenpelto(kuvio0) Siirinpeltoalueeioleviimevuosinaollutaktiivisessaviljelyssäjaonmuuttunutniittymäiseksi.Alueenläpi kulkeeetelästäpohjoiseennorolaakso,jokaonuurtanutkohtalaisenuomanhienojakoiseenmaahan.alu een kasvistosta mainittakoon särmäkuisma, purtojuuri, huopaohdake, suo ohdake ja myyränsammal (At richumundulatum), Pellon pohjoispuolella talon luona on Ruununmyllyojaan padottu lampare. Maisemassa komea on myös suuri pihakuusi. Joen eteläpuolella on melko varttunut haavikko, ja sinne sijoittuu myös maisemallisesti kaunispallomainenmänty,jokaolisisopivaluonnonmuistomerkkikohde. Kuusivaltainentuorekangas(kuvio10) Rinteenjapientenmäkienalueellasijaitseekuusivaltainentuoreenkankaanmetsä,jonkapohjakerroson kerrossammaljaseinäsammalvaltainen.kenttäkerroksessamustikka(vacciniummyrtillus)jametsäkastikka ovattavallisimmat.paikoinonrehevämpiäpiirteitä.yksittäinenterttuseljakasvaatervahaudanviereisellä mäellä.muistuttaapaljonlaajempaakuusivaltaistatuoreenkankaankuviota,jokasijoittuueteläpuolelle. Yksitervahaudanpohjaonnähtävissätälläkinkuviollaaivanajouranlänsipuolella,noin100mMuseoviras tonlöytämästätervahaudanpohjastapohjoiseen. Suositus:Hoidossatuleesäilyttääalueenmetsärakenne,silläkuviotoimiiyhteytenäSiirinlehdonjasiirto lohkareidenalueenvälillä. 16

17 Siirin mänty (vas.) ja komea pihakuusi (oik.) Ruoho ja heinäkorpi (kuvio 13) Tässä kostean painanteen kohdalla metsäkoneet ovat vajonneet tielinjalla syvälle ja vesi on täyttänyt muodostuneet lampareet. Tielinjan länsipuolella ruoho ja heinäkorven kuviolla on paljon lehtipuustoa. Tielinjan itäpuolta luonnehtii kuuvaltainen korpi, jossa on kohtalaisesti hieskoivua ja aukkoisuutta. Varsinaista puroa tai noroa ei kartan mukaan alueen länsiosassa ole, mutta ilmakuvasta on nähtävissä metsäkuvan aukkoisuus, joka tässä tapauksessa johtuu kasvualustan kosteudesta. Paikalla viihtyvät kosteiden luhtien ja korpien lajit, kuten ojakellukka, rönsyleinikki, suo ohdake, solmuvihvilä, luhtalemmikki, metsäkorte, metsäalvejuuri ja luhtakastikka. Saniaisista soreahiirenporras ja sananjalka (Pteridium aquilinum) ovat yleisiä. Lehtomaisuutta on nähtävissä mm. syyläjuuren (Schrophularia nodosa), käenkaalin, vuohenputken ja metsäorvokin esiintymisessä. Muita huomionarvoisia lajeja ovat metsäapila (Trifolium medium) ja kurjenkello. Pohjakerroksesta mainittakoon kastesammal. Kuvion itäosasta lähtee uoma, joka laskee kaakon suuntaan. Eläimistöstä tehtiin havaintoja mm. hirven papanoiden perusteella. Vesi seisoi ajourassa jo syyskuun alussa. Lokakuussa sananjalat ovat kuihtuneet ajouran itäpuolen avoimessa kosteassa metsässä. 17

18 Suositus: Ruoho ja heinäkorpi sekä kangas muodostavat paikallisesti arvokkaan ja säästettävän kokonaisuuden. Korvet ovat Etelä Suomessa erittäin uhanalaisia tai vaarantuneita. Kaavamerkintä voisi olla SL tai VR. Lehtomaisen ja tuoreen kankaan varttunut kuusikko (kuvio 7) Kuvio on lähes yksinomaan varttuneista ja kookkaista kuusista koostuva lehtomaisen, ja mäkien päällä tuoreen, kankaan kangasmetsä, joka on varsin häiriintymättömän oloinen, kuten jo vuoden 2000 kasvillisuuskartoitusjulkaisussa (Jutila ym. 2000) todetaan. Kenttäkerroksen kasvillisuuden valtalajit ovat metsäkastikka, mustikka, käenkaali ja oravanmarja, ja kasvilajistoon kuuluvat mm. sinivuokko, vanamo (Linnaea borealis), lillukka, metsäkurjenpolvi, puolukka (Vaccinium vitis idaea), kangasmaitikka (Melampyrum pratense), tammi (Quercus robur), metsäimarre, kallioimarre, salokeltano (Hieracium vulgatum), ahomatara ja sormisara. Riidenlieko, rohtotädyke (Veronica officinalis), hiirenvirna (Vicia cracca), kultapiisku (Solidago viragaurea), kataja (Juniperus communis) ja metsälauha (Deschampsia flexuosa) ovat alueelta kirjattuja lajeja. Pohjakerroksen sammallajistoon kuuluvat mm. kangaskynsisammal (Dicranum polysetum), kerros ja lähdesammal. Museovirasto on ilmoittanut tältä kuviolta tervahaudan pohjan, joka sijoittuu Siirintaustan tien linjaukselle. Löysin myös toisen samanlaisen jonkin verran edellisestä pohjoiseen ja tielinjalta länteen. Myös terttuselja (Sambucus racemosa) kertoo ihmisvaikutuksesta alueella. Sienistä kirjattiin mm. punainen kärpässieni, kangasrousku ja limanuljaska. Kuvion linnustoon kuuluvaksi havaittiin käpytikka, närhi ja hippiäinen. Alueen metsän arvot liittyvät lähinnä häiriöttömään metsän rakenteeseen ja alueen yhteysluonteeseen. Alueen länsireunaan on osoitettu Ruununmyllyjoelta etelään jatkuva lepakoiden yhteysreitti. Muutoin kuusivaltainen metsä on tavanomaista talousmetsää. Suositus: Soveltuu rakentamiseen. Lepakoiden kulkuyhteys on huomioitava. Rauduskoivujen luonnehtima kangas ja hakkuu (kuvio 8) Kurjenpesänsuon koillispuolelle sijoittuu varttuva rauduskoivikko ja itäpuolelle hakkuualue, jonka itäpuolella on jälleen rauduskoivikko. Pääosa alueesta on tuoretta kangasta. Kuvion keskiosan halki kulkee oja kertoen, että maa on ollut näillä kohdin heikosti läpäisevää ja siksi metsänkuivatukseen on ryhdytty. Hakkuun 18

19 jälkeen tapahtuva pohjaveden nousu näkyy kostean niittymäisessä kasvillisuudessa, joka sijoittuu alueen halki kulkevan ojan varrelle. Metsä ja nurmilauha, metsäkastikka, sormisara, kevätpiippo (Luzula pilosa) ja puolukka ovat kenttäkerroksen valtalajeja. Ojan varren kasvistoon kuuluvat mm. metsäalvejuuri, amerikanhorsma, suo ohdake, huopaohdake (Cirsium helenioides) ja luhtakastikka. Suositus: Soveltuu rakentamiseen. Kuusikon pohjoisreunaa rinteen alaosassa ja kuusikkoa mäellä eteläosassa kuviota. Museoviraston merkitsemä tervahaudan ränni. Oikealla toinen ränni ajouran länsipuolella n. 100 m edellisestä pohjoiseen. Ikkunaladonsuon alue (kuvio 9) Ikkunaladonsuo, joka lienee ollut rehevä korpi, on kuivatettu niin, että paikalla on nyt hieskoivuvaltainen metsä, jossa on tiheä kuusitaimikko. Alueen halki kulkevissa ojissa oli vettä ainakin syksyllä ja läntinen oja virtasi pohjoispäästä pohjoisen suuntaan, vaikka peruskartassa tämän suon vesien on merkitty valuvan ete 19

20 länsuuntaan.kenttäkerroksenlajistostamainittakoonmm.orvontädyke(veronicaserpyllifolia),kivikko alvejuuri(dryopterisfilix mas),luhtatähtimö,peltopillikejalehtomatara.ojissakasvaavesitähteä(callit richepalustris) Suositus:Alueenpainanneluonneonjärkevähuomioidasuunnittelussaesim.hulevesienhallintaansoveltu vanakohteena. Metsälauhanluonnehtimarauduskoivikko. 20

21 Hakattujaojitettusoistuvakangas. Ojitettualehtoajakorpea(kuvio14) Länsiosatästäkuviostaonhakattujaitäosavarttunuttakuusikkoa.Kaivettujenojienpaikallalieneeaika naanollutkorpeajalehtokorpea.ikkunaladonsuonpaikkeilla,itä länsisuuntaisenmetsätienpohjoispuolella onkosteaaojitettualehtokorpea,jonkapuustoavallitsevathieskoivujaharmaaleppäsekäkohtalaisenko koinenkuusitaimikko.tienvarressaonmäntymetsää.pensaskerroksestamainittakoonmyöstaikinamarja. Alueenkenttäkerroksenlajistoonkuuluvatmm.luhtatädyke,rentukka,ojakellukka,mesiangervo,soreahii renporras,metsäalvejuurijakäenkaali.pohjakerroksessaesiintyymm.ruusukesammal. Suositus:Ojankulkualueenläpionhuomioitava. Tienvarrenvarttuvakuusikko(kuvio17) Edelliseenkuvioonverrattunatienvarsiontälläkuviollakuusivaltaisempi.Tienvarrenkasvistoonkuuluvat mm.harakankello(campanularecutita),ketosilmäruoho(euphrasiastricta),ahomansikka,nurmirölli(ag rostiscapillaris),syysmaitiainen(leontodonautumnalis),päivänkakkara(leucanthemumvulgare),niitty humala,niittynätkelmä(lathyruspratensis),puna apila(trioliumpratense),timotei(phleumpratense), niittynurmikka(poapratensis),jänönsara(carexovalis),pikkulaukku(rhinanthusminor)jakarhunputki (Angelicasylvestris). Suositus:Ojankulkualueenläpionhuomioitava. Suurruohoniittyaukio(kuvio15) Kärrytienjapolunhaarassaonniittyaukio,jokalieneejäänneaiemmastaasutuksenpaikasta.Suurruohonii tynkasvillisuudenvaltalajejaovatmesiangervo,vuohenputkijanurmilauha.viereiseenmetsäkuvioonon 21

22 istutettu siperianlehtikuusta (Larix sibirica) ja toisella puolella on istutuskuusikko. Niityn koilliskulmasta lähtee metsäajoura, jonka alkupäässä kasvaa huomionarvoista imikkää. Niityn kasviston luonnehtijalajistoon kuuluvat myös niittysuolaheinä (Rumex acetosa), piennarpoimulehti (Alchemilla acutiloba), huopaohdake, koiranputki (Anthriscus sylvestris), niittyleinikki (Ranunculus acris), nokkonen (Urtica dioica), purtojuuri, nuokkuhelmikkä (Melica nutans) ja heinätähtimö (Stellaria graminea). Pensaskerroksen lajeista mainittakoon taikinamarja ja kataja. Samantyylinen niittymäinen kasvillisuus jatkuu ajouran varrella myöhemminkin. Sienistä kirjattiin karvarousku. Linnuista havaittiin palokärki. Suositus: Ojan kulku alueen läpi on huomioitava. Kosteaa lehtoa ja niittyä. Ojikon lehtipuuvaltainen, mutta kuusien taimettama metsä. Taimikko (kuvio 18) Polku jatkaa pohjoista kohti läpi hakkuualueen, joka on vain epätasaisesti taimettunut ja ilmeisesti hirvet ovat aiheuttaneet taimituhoja. Heinävaltaista kasvillisuutta luonnehtii metsäkastikka ja aukkopaikoissa tavataan myös särmäkuismaa ja ojakärsämöä (Achillea ptarmica). Suositus: Ei erityistä huomioitavaa. Soveltuu rakentamiseen. Nuoren lehtipuuston ja kuusen luonnehtima ojikko (kuvio 6) Ojitetun painanteen metsä on eteläpäässä hieskoivu kuusivaltainen ja kenttäkerrosta luonnehti viitakastikka (Calamagrostis canescens). Syksyllä oli vain vähän vettä ojassa, eikä virtausta havaittu. Tulva aikana virtaussuunta on kaakkoon. Painanteen luoteispää on lehtipuuvaltaisempi. Suositus: Alueen merkitys valumavesien reittinä on huomioitava. 22

23 Lehtokuvio(kuvio19) Ojanpohjoispuolellaonkostea tuorelehto,missäkasvaaimikkää,mäkilehtolustetta(brachypodiumpinn tum),vuohenputkea,isotuomipihlajaa(amelanchierspicata)jamustaherukkaa.puustonaonnoin18m korkeahieskoivujakuusi.kuvioonsuhteellisenpienalainenennenmäntyistutuksenalkamistapohjoisessa. Suositus:Imikänesiintymispaikkatuleeturvata. Siirtolohkareidenalue(kuvio20) Neljäsuurtasiirtolohkarettasijoittuvatojitettujensoidenväliinjäävienkolmenmoreenimäenkookaspuus toiselletuoreellekankaallejoentaustaneteläpuolella(kuvax).mäkienpäällystätovatpieneltäosaltaan kuivahkoakangasta,muttapääosaalueestaonmetsäkastikanluonnehtimaatuorettajalehtomaistakan gasta.metsä tyypeissäonselvääharjuvaikutteisuutta.lajistoonkuuluvatmm.kevätlinnunherne,sini ja valkovuokko,tähtitalvikki(monesesuniflora),isotalvikko(pyrolarotundifolia)jahäränsilmä(hypocerisma culata)sekänuokkuhelmikkä,lampaannata(festucaovina)jamäntykukka(monotropahypopitys).sammal lajistostamainittakoonisokastesammal(plagiochilaasplenoides)jametsäliekosammal.kuusetovatjopa30 mkorkuisiajamuutamakoivuonpökkelökääpienpeitossa.alueellakasvoimyösvarttuneitahaapoja.suu rinsiirtolohkareonaktiivisessakäytössäjapäältäroikkuukiipeilyköysi.kivenpäälläonkoivuntaimi.toisen lohkareenpäälläkasvoikuusentaimi.sienilajistoonkuuluvatmm.suppilovahvero,herkkutatti,voitatti, isohapero,punakärpässienijavaaleaorakas.linnuistahavaittiinhömötiainen,kuusitiainen,närhijapeippo jakaakkoisimmankivenallanäyttimahdollisestiolevansupikoirantaiketunpesä. 23

24 Siirin siirtolohkareista suurin suuren kuusen ja koivun juurella. Suositus: Kookkaiden siirtolohkareiden alue tulee merkitä kaavaan virkistys (VR) tai suojelualueeksi (SL). Kaakkoisin siirtolohkare ja oikealla siitä seuraavaa luoteeseen päin. Ojikkoa ja noron vartta (kuvio 5) Kaakkoisosa kuviosta on ojitettua suojuottia, jonka kuusi ja lehtipuuvaltainen puusto on nuorehkoa. Luoteispää kuviosta on kuusivaltaista tuoretta lehtoa. Kuvion lajistoon kuuluva mm. lehtopalsami, korpikaisla, tuomi, lehtokorte, valkovuokko ja kivikkoalvejuuri. Sienilajistoon kuului mm. veriseitikki. Suositus: Kuvion luoteispään luontoarvot ovat säilyttämisen arvoiset. Idempänä lähinnä huomioitava hulevesien hallinnan suunnittelussa. 24

25 Sekametsäinenlehtomainenkangas(kuvio30) Tieneteläreunakulkisilehtomaisenjaehkähiukankorpivaikutteisenalueen.Kenttäkerroksenvaltalajistoon kuuluvatmm.valko jasinivuokko,oravanmarjajametsämaitikka.mainittakoonmyösnurmitatar(persica riavivipara),metsäorvokki,kivikko jaisoalvejuuri(dryopterisexpansa),metsäimarrejasananjalka.linnuis talaulelitiltaltti(phylloscopuscollybita). Suositus:Rakentamiseensoveltuvanalueenrajojatarkennettavakesän2013kartoituksella. 25

26 Rehevä noron varsi ja oikealla harmaaleppä pönttöpuuna kuviolla Puronvarren kosteaa lehtoa kuvion 2 ja 5 rajamailla. Lehtomatara, oravanmarja, valkovuokko ja mansikka tielinjalla kuviolla

27 Tuore kuusivaltainen lehto (kuvio 31) Entiseen peltolaikkuun lännessä, pohjoisessa ja idässä rajoittuva tuore lehto on vattu, ahomansikka ja sudenmarjavaltaista lehtoa, jonka puusto on pohjoisreunalla suuria kuusia ja etelään päin harmaaleppää (7 m) sekä hieskoivua (12 m). Toisessa kohdassa lajiston valtalajina ovat sinivuokko ja metsäkorte. Alueella on erittäin uhanalaista sinivuokko käenkaalityypin tuoretta lehtoa (HeOT). Lajistosta mainittakoon myös isokaste, ruusuke, sulkasammal, lehtohorsma ja lehtoleinikki Suositus: Lehtoalue tulee säästää rakentamiselta ja osoittaa suojelualueena. Entinen peltolaikku (kuvio 32) Entisen pellon kasvillisuus on muuttunut niittymäiseksi. Huomionarvoisena lajina mainittakoon nurmikaunokki (Centaurea phrygia). Suositus: Soveltuu rakentamiseen. Kuusivaltainen lehtomainen kangas (kuvio 33) Entisen peltoalueen itäpuolella tielinja kulkee lehtomaisen kankaan varttuneessa kuusikossa, joka vaihtuu mäkien päällä tuoreeksi metsäkastikkakankaaksi. Lajistosta mainittakoon kaiheorvokki ja peukaloinen. Suositus: Kaiheorvokkiesiintymä olisi hyvä säästää. Tulee paikantaa tarkemmin. Tuore lehto (kuvio 34) Entisen peltoalueen etelä ja itäpuolella on kuusivaltaista tuoretta lehtoa (HeOT), jonka takia aikanaan suositeltiin siirtämään tielinjaan pohjoiseen n metrillä kivitien rakentamisen yhteydessä. Lajistosta mainittakoon kaiheorvokki (Viola selkirkii) ja peukaloinen (Troglodytes troglodytes). Suositus: Lehtoalue tulee säästää rakentamiselta. Kuvion lehtotyyppejä tulee selvittää lisää. Entinen pelto on tuoretta suurruohoniittyä kuviolla 32. Oikealla entisen pellon reunuslehtoa ja kärrytien pohjaa kuviolla

28 Vasemmalla tuoreen lehdon kuusikkoa ja oikealla tuoretta lehtoa ent. pellon itäpuolella kuviolla Mäkien tuore kangas (kuvio 29) Soratien pohjoispuolella on varttunutta, lehtomaista ja tuoretta kangasta, jonka valtapuustona on n. 28 m mäntyjä ja kuusia. Kenttäkerroksen valtalajistoon kuuluvat etelärinteessä mm. valko ja sinivuokko, oravanmarja ja metsämaitikka. Mäen päällä ja pohjoisrinteellä lajisto on tavanomaisempaa. Linnuista lauleli tiltaltti. Tuoretta sekametsäkangasta kuvion 29 mäellä Oikealla paisteinen moreenimäki kuviolla

29 Suositus: Soveltuu rakentamiseen luonnonarvojensa puolesta. Hakkuuaukea (kuvio 27) Soratien itäpuolella on hakkuukuvio, joka on jo taimettunut. Suositus: Soveltuu rakentamiseen luonnonarvojensa puolesta. Norolaakson kostea lehto (kuvio 36 ja itäpuoli) Pesosen lampeen laskeva puron uoma on uurtanut laakson Velssin talon luoteispuolelle. Kohde on paikallisesti arvokas kostea saniaisten ja suurruohojen vallitsema lehto, jossa on myös kuollutta puuainesta. Lajistosta mainittakoon isotalvikki ja pakurikääpä. Suositus: Lehtomainen noronuoma, joka tulee säästää rakentamiselta. Alueen arvoja tulee selvittää lisää. Metsään tehty linja Siirin tielinja kuviolla Oikealla Pesosen lampeen laskeva purouoma Ruununmyllyjoen puronvarsilehtoa Velssinlammen alapuolella (kuvio 37) Muutamien metsälehmusten luonnehtimassa luontaistuneessa puron varressa kasvoivat mm. soreahiirenporras, mesiangervo, korpikaisla, puna ailakki, suo orvokki ja terttualpi (Lysimachia thyrsiflora) sekä näsiä (Daphne mezereum). Valtapuustoon kuuluvat hieskoivu, pihlaja, harmaaleppä, tuomi ja kuusi. Erikoisuutena köynnösteli humala (Humulus lupulus). Suositus: Maakunnallisesti arvokas puronvarsilehto tulee osoittaa kaavassa SL alueena. Kohde on osa tärkeää ekologista yhteyttä kasveille ja vesieliöille. Alueen luontoarvoja tulee selvittää lisää. 29

30 MetsälehmuksiaJoentaustassaRuununmyllyjokivarressa.OikeallaPurosoliseemetsälehmustenjuurella Joentaustanyläjuoksunpuolella.HeliJutila

31 Tulosten tarkastelu Siirintaustantien ja Siirinkadun alueiden kasvillisuutta selvitettiin pääosin kesien 2009 ja 2012 aikana. Alueelta löytyi useita luonnoltaan arvokkaita kohteita, joista arvokkaimpia lienevät Siirin lehto, Ruununmyllyjoen varren lehdot (Velssinlammen luona ja alapuolella sekä joen mutkan paikkeilla) sekä Siirinnoron varsi lehtoineen. Alueen putkilokasvilajisto on monipuolinen, mutta varsinaisia uhanalaisia lajeja ei tavattu. Harvinaisimpiin lajeihin kuuluvat saarni, metsälehmus, näsiä, humala, imikkä, lehtoleinikki, lehtomatara, lehtopalsami, suokeltto ja koiranvehnä. Sekä Siirintaustantien että Siirinkadun uuden linjauksen suunnittelu tulee toteuttaa niin, että väylällä ei tuhota alueella olevaa arvokasta lehto ja noroluontoa. Siksi esillä ollutta risteysalueen sijaintia tulee muuttaa pohjoisemmas. Suunnittelussa tulee huomioida myös ekologiset yhteydet. Kirjallisuus Erkinaho Mikko & Nieminen Marko 2011: Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys vuonna Faunatica Oy. Espoo. 23 s. Honkala Juha & Eeva Mari Kyheröinen 2008: Siiri II luontoselvitys. Käsikirjoitus. Jutila Heli, Ranta Pertti, Seppälä Outi & Tapola S. 2000: Katumajärven itäpuolen kasvillisuuskartoitukset vuosina Ympäristöosaston julkaisuja 10. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 84 s. ja 6. liitettä. Metsänen Timo 2009: Siiri II liito oravaselvitys. Hämeenlinnan kaupunki. Nieminen Marko, Schrader Marko & Ahola Aapo 2011: Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaavaalueiden liito oravaselvitys vuonna Faunatica Oy. Espoo. 21 s. Niiranen Seppo ja Nieminen Marko 2011: Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys vuonna Faunatica Oy. Espoo. 34 s. Raunio Anne, Schulman Anna ja Tytti Kontula (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristö 8/2008, Luonto, Osa 1: 264 s., Osa 2: 572 s. Suomen ympäristökeskus. 31