Kuntien vammaisneuvostojen työpaja

Transkriptio

1 Kuntien vammaisneuvstjen työpaja Yhteenvet: 1. Maakunnan vammaisneuvstn asettaminen Mitä näkökulmia maakunnan vammaisneuvstn kknpanssa tulisi humiida? (esim. eri vammaisryhmien sallisuus, kielijakauma, sukupulten välinen tasa-arv ja muu yhdenvertaisuus eri väestöryhmien välillä, alueellinen tasapulisuus) Pitäisikö maakunnan vammaisneuvstssa lla kuntien vammaisneuvstjen edustajien lisäksi edustajia myös eri vammaisjärjestöistä? Miten maakunnan vammaisneuvst saa parhaiten äänensä kuuluviin? Millä timintatavilla ja millä rakenteilla eri vammaisryhmien sallisuus turvataan? Millaista yhteistyötä maakunnan ja kuntien vammaisneuvstjen lisi hyvä tehdä? Neuvstn kknpan: - Neuvstn jäsenillä pitäisi lla tieta eri vammaisryhmien näkökulmasta, riittävän edustava ryhmä Eri vammaisryhmien edustajia sekä heidän maisiaan + järjestöjä (ismmat liitt, kattjärjestöt). - Ei le aina helppa edustaa muuta vammaisryhmää kuin maansa. - Humiikaa myös ryhmät, jtka mnesti unhdetaan (esim. psyykkisen vamman maavat henkilöt, aivvaurit, traumat). - Kielijakauma: On tärkeää varmistaa mlempien kieliryhmien riittävä edustus, erityisesti kska sa palveluista tutetaan yksikielisissä kuntayhtymissä (Kårkulla, Esk). - Sukupulijakauma: Pitäisi tavitella 50/50-jakaumaa, mutta tasainen jak vi lla käytännössä vaikea saavuttaa. - Ikäjakauma lisi myös hyvä ttaa humin. - Mnimutinen neuvst vidaan rakentaa esim. valitsemalla vähintään henkilöä jkaisesta kunnasta, riippumatta kunnan ksta jäsenen neuvst n liian pieni. Mnimutisuuden näkökulmasta jäsenen neuvst lisi parempi. - Yhteys maakunnan päätöksentekijöiden/virkamiesten ja neuvstn välillä n tärkeä. Neuvstssa lisi hyvä lla edustajia maakuntahallituksesta/lautakunnista/viraststa. Neuvstn timinta: - Yhteys kuntien neuvstihin n tärkeä. On tärkeää pitää yhteydet timivina. - Ylipäätään yhdyspinnat maakunnan ja kuntien välillä liittyen esim. hyvinvinnin edistämiseen pitäisi käydä läpi. - Minimivaatimus n, että jäsenten matkakustannukset krvataan. Myös kkuspalkkiita pitäisi maksaa. 1

2 - Maakunnan neuvst visi ttaa kantaa myös knkreettisiin asiihin esim. esteettömyyteen, kuten kuntien timielimet nykyään tekevät. 2. Vammaisten henkilöiden khtelu ja itsemääräämisikeus Mitä ngelmia esiintyy vammaisten henkilöiden khteluun tai itsemääräämisikeuteen liittyen? Mitä hyvin timivia käytäntöjä tulisi jatkssakin säilyttää? Miten hyvin vammaisten henkilöiden itsemääräämisikeus yleisesti ttaen tteutuu? Tieta ja kulutusta tarvitaan: - Vammaisia henkilöitä khdellaan pääasiassa hyvin. Enemmän tieta itsemääräämisikeudesta ja sen merkityksestä tarvitaan. - Itsemääräämisikeuteen liittyvä laki n varsin selvä, mutta käytännössä asiat eivät aina timi. - Virkamiesten ja asiakaspalvelussa työskentelevien lisi hyvä ppia khtaamaan vammaisia asiakkaita paremmin. - Tietämättömyys vi jhtaa epäasialliseen khteluun. Kaikki eivät välttämättä tiedä, kuinka khdata vammaisia henkilöitä. - Mnia khtaamiseen liittyviä asiita ei vi pettaa. Henkilökunnan/maisten rli: - Phjanmaalla n perinteisesti lutettu vahvasti maisiin. Käytäntö n ristiriidassa itsemääräämisikeuden kanssa. - Jskus henkilökunnan ja maisten näkemykset ajavat vammaisen henkilön näkemyksen yli esim. asumiseen liittyvissä kysymyksissä. Tisaalta Phjanmaalla ei mnestikaan le kvinkaan mntaa vaihtehta. - Henkilön tilanne/edellytykset vaikuttavat itsemääräämisen mahdllisuuksiin On ihmisiä, jtka eivät edes tiedä, mitä itsemääräämisikeus tarkittaa. Kaikki eivät kykene päättämään asiistaan. Mutta raja n epäselvä. Kuka tilanteen arvii? - Itsemääräämisikeus tarkittaa aina myös vastuuta. Miten tämä selitetään asiakkaalle? - Itsemääräämisikeus n hyvä, mutta jskus se asettaa henkilöstön vaikeiden eettisten ngelmien eteen. Tarvitaan yksilöllisiä ratkaisuja ja hjeita erilaisiin tilanteisiin. - Erilaisten näkökulmien esiin saamiseksi tarvitaan avinta keskustelua vammaisen henkilön, maisten ja henkilökunnan välillä. - Omaishidn tukea pitäisi parantaa ja maishitajien rlia vahvistaa. Ilman maisia vi lla vaikea saada ääntään kuuluviin. 2

3 Esteettömyys: - Esteettömyys n sa vammaisten henkilöiden khtelua. - Useimmat haluavat khdella vammaisia henkilöitä hyvin, mutta usein khtelu n tahattmasti huna esim. kun rakennukset tai tiet eivät le esteettömästi saatavilla. - Yksi neuvstn tärkeistä tehtävistä n välittää tieta vammaisten henkilöiden tarpeista esim. rakennussuunnitteluun. - ON TÄRKEÄÄ että vammaisia henkilöitä n mukana esteettömyyssuunnittelussa. 3. Vammaisten henkilöiden ikeudet Minkälaisia ngelmia n vammaisten henkilöiden ikeuksiin liittyvän tiedn saamisessa? Mitä hyvin timivia käytäntöjä tulisi jatkssakin säilyttää? Onk tieta vammaisten henkilöiden ikeuksista yleisesti ttaen riittävästi/helpsti saatavissa? Tiet ikeuksista: - Vammaisten henkilöiden tai heidän maisensa täytyy lla aktiivisia ja alitteellisia saadakseen tieta ikeuksista ja palveluista. - Alussa tulee usein paljn infrmaatita, jllin sitä vi lla vaikea sisäistää. Tietyissä tilanteissa ihminen ei le kvinkaan vastaanttavainen tiedlle, esim. kun henkilö n juuri vammautunut tai js henkilöllä muuten n stressaava elämäntilanne. Tieta pitää tarjta ja lla saatavilla jatkuvasti. - Pitäisi lla selvät kriteerit sille, mihin palveluihin henkilöllä n ikeus. - Oikeuksiin ja palveluihin liittyvä tiet n hyvin hajanaista. Palveluhjausta ja tiedttamista pitää edelleen parantaa. - Järjestöjen ja viranmaisten välinen yhteistyö n tärkeää. Vammaisjärjestöillä n paljn tieta eri vammaisryhmistä ja heidän tarpeistaan. - Eri vammaisryhmien välillä n suuria erja: Älyllisesti vammautuneilla ihmisillä n vaikeuksia saada tieta. Psyykkisesti vammautuneille henkilöille n tarjlla tieta varsina rajitetusti, sillä tiet n hajallaan. Psyykkisesti pahinvivalla henkilöllä ei yleensä le avustajaa, jka vi auttaa. Esimerkiksi 70-vutiaalla henkilöllä, jlla n kuul- tai näkövamma ja jka ei kskaan le käyttänyt tietknetta, n vaikeaa saada tieta ikeuksistaan. 3

4 Omaishit: - Omaishidn tuki pitäisi myöntää aina, kun sitä tarvitaan. - Omaishitajat tarvitsevat kulutusta ja riittävästi tieta. - Omaishitajat tarvitsevat vertaisryhmiä ja vapaapäiviä. Pitää lla riittävästi intervallihita/tilapäishita saatavilla, muuten vapaapäiviä n vaikea järjestää. Hyvät käytännöt: - Henkilökhtaiseen asiakassuunnitelmaan liittyvät kkukset vat lleet ikein hyviä. - Pienemmillä paikkakunnilla hmma timii esim. aivverenkierthäiriöptilailla; keskussairaala infrmi kunnan ssiaalityöntekijöitä ja kuntutushjaajia ja tiet kulkee. - Yhteistyö ssiaali- ja terveydenhulln välillä n tärkeää. 4. Palvelujen yhdenvertainen saatavuus Minkälaisia ngelmia vammaisten henkilöiden palveluiden saatavuuteen liittyy yhdenvertaisuusnäkökulmasta? Mitä hyvin timivia käytäntöjä tulisi jatkssakin säilyttää? Minkälaisia puutteita vammaisten henkilöiden palveluissa n havaittavissa? Ongelmia: - Valinnanvapaus n käytännössä helpmpi järjestää lievemmin vammautuneille henkilöille (resurssit). Vaikeammin vammautuneiden henkilöiden palvelut tai timinta vaatii enemmän resursseja, jita ei aina le (esim. erilaiset henkilöstömititukset). - Tieta saatavilla levista palvelumudista ja palveluista ei aina le. Tiedttamisessa pitäisi humiida henkilöt, jilla n erilaisia vaikeuksia ja vammja, esim. tiet saataville näkövammaisille sekä selkkielisiä versiita. - Asuinpaikka vaikuttaa palveluiden saatavuuteen (keskusta/syrjäseutu, erilaiset palvelut eri kunnissa). - Esim. puheterapian saatavuus n hun. - Palvelutarpeiden ennakintiin pitäisi satsata enemmän. Ratkaisuja / hyviä käytäntöjä: - Eri vammaisryhmien palvelutarpeita pitäisi kartittaa ja selvittää enemmän. - Asiakkaat pitäisi ttaa mukaan erilaisten palveluiden ja rakennusten suunnitteluun. Mahdlliset puutteet pitäisi krjata. - Parempia infrmaati- ja palveluketjuja pitäisi rakentaa. - Kuljetuspalveluihin liittyy laatungelmia. Kuljettajat tarvitsevat kulutusta. - Tarvitaan hyviä laatukriteerejä ja laatuspimuksia sekä panstuksia laadun valvntaan ja seurantaan. 4

5 - Jissain kunnissa eri vammaisryhmien ja virkamiesten välinen keskustelu timii ikein hyvin. Mnia vammaisryhmiä kutsutaan j autmaattisesti mukaan erilaisiin suunnitteluryhmiin ja testaamaan erilaisia kunnallisia palveluja ja rakennuksia. 5. Palvelujen suunnittelu ja krdininti Mitä ngelmia vammaisten henkilöiden palvelujen suunnitteluun ja krdinintiin liittyy? Mitä hyvin timivia käytäntöjä tulisi jatkssakin säilyttää? Ongelmia: - Palvelut vat hajallaan. - Psykiatrisen hidn rakenteet vat aivan erilaiset eri kunnissa. - Asiakassuunnitelmat Kuinka suunnitelmat ktaan? - Tietrajitukset estävät asiakassuunnitelmien yhteensvittamista. - Js kaikki tdellisuudessa timisi, kuten laki san, lisivat asiat hyvin. Ssiaalityöntekijällä pitäisi lla kknaiskuva tilanteesta, mutta heillä n liikaa asiakkaita. - Jkainen vammainen henkilö tarvitsee palvelu- ja kuntutussuunnitelman. Tämä ei timi kaikissa kunnissa. - Jidenkin vammaisryhmien kuntutusta ei le saatavilla rutsiksi. Ratkaisuja: - Yhteiset kriteerit. - Enemmän resursseja (sekä henkilöstöä että rahaa). - Parempi krdininti n A ja O. Tarvitaan yhteyshenkilöä, jka timii krdinaattrina. Parempi palveluhjaus ja palvelusuunnitelma yhdeltä luukulta ja selkkielistä tieta. - Myönnettäviin palveluihin liittyen pitäisi lla laajempi itsemääräämisikeus. Tisin sanen niitä, jita palvelu kskee, ei aina kuunnella. Asiakkaiden pitäisi saada paremmin sallistua miin palveluihin liittyvien päätösten tekemiseen. - Alueellinen avustajapalvelu puuttuu (henkilökhtaisten avustajien sijaiset). - Tarvitaan avustajakeskusta, jka välittää avustajia vammaisille henkilöille. - Eskn ja Kårkullan erityissaaminen tulee säilyttää. - Maakuntien välinen yhteistyö pitää saada timimaan. - Hankinnissa laadun pitäisi lla ratkaiseva kriteeri. Asiakkaat pitää ttaa mukaan hankintakriteerien suunnitteluun. - Parempaa digitaalista tukea tarvitaan. - Vertaisneuvjia pitäisi kuluttaa lisää. 5