Työeläkekuntoutuksen suuntaviivat 2015

Transkriptio

1 Työeläkekuntoutuksen suuntaviivat 2015

2

3 Työeläkekuntoutuksen suuntaviivat Kuntoutus polttopisteessä Esa Swanljung 4 Työeläkekuntoutuksen suuntaviivat 2015 tavoitteena työurien pidentäminen Jukka Ahtela 6 Työeläkekuntoutuksen kolmas vuosikymmen Jukka Kivekäs 8 Työeläkekuntoutuksen suuntaviivat Tilastokatsaus työeläkekuntoutukseen 26 Asiakaspalvelukysely työeläkekuntoutujille Juha Mikkola

4 Kuntoutus polttopisteessä Suomalaisten taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kehittymisen haastaa tulevaisuudessa kaksi dramaattiseltakin näyttävää näköalaa. Toinen on väestömme ikärakenteen nopea muutos, toinen eliniän ennusteen jatkuva piteneminen. Tästä eteenpäin työvoimastamme poistuu vuosittain enemmän ihmisiä kuin mitä sinne nuorina ikäluokkina nousee. Työperäinen maahanmuutto jossain määrin korvaa kotimaisten ikäluokkien pienenemistä. Ikärakenteen muutos haastaa yhteiskunnan toimimaan niin, että käytettävissä oleva työvoima jaksaisi työskennellä mahdollisimman tuottavasti ja pitkään, jotta tehtävän työn tuloksilla voitaisiin rahoittaa hyvinvointiyhteiskuntamme välttämättömät palvelut, erityisesti ikääntymisestä koituvat hoiva- ja terveyspalvelut. Suomalaisten eliniän ennuste jatkuu kymmenvuosittain parilla kolmella vuodella. Tämähän on sinällään hyvin myönteinen tieto ja se kertoo muun muassa kansanterveytemme ja muiden elinolojemme jatkuvasti parantuvasta tilasta. Tilastoihin perustuvan ennusteen mukaan puolet tä- 2

5 nä vuonna syntyvistä tyttölapsista tulee saavuttamaan sadan vuoden iän! Mutta samalla kun aktiivityöstä poistuu enemmän ihmisiä kuin sinne tulee, lisää tämä eliniän ennusteen piteneminen sitä taloudellista haastetta, josta edellä totesin. Näistä todetuista kehityskuluista ja ennusteista johtuen yhteiskunnallisessa keskustelussa ovat polttopisteeseen nousseet sellaiset sanaparit kuin julkisen talouden kestävyysvaje ja työurien pidentämisen tarve. Työeläkealalle nämä asiat ovat merkittäviä ja ala kantaa omaa korttaan kekoon haasteiden voittamiseksi. Alan vastuulla on lunastaa ne eläkelupaukset, jotka lainsäätäjä on työmarkkinaosapuolten keskinäisen sopimisen pohjalta vahvistanut. Tavoitteena on kyetä turvaamaan jokaiselle työelämässä olevalle turvattu toimeentulo vanhuuseläkkeellä tai jo sitä ennen, jos vamma, sairaus tai pitkäaikainen työttömyys katkaisee työuran ennen aikojaan. Työurien pidentämistä tarvitaan. Alalla näemme, että voimassa oleva työeläkelainsäädäntö on laadittu viisaasti. Se sisältää kannustimia jatkamaan töissä mahdollisimman pitkään. Sekä niin sanottu superkarttuma vuotiaille että elinaikakerroin toimivat tähän suuntaan. Näiden vaikutusta ei vielä vain ole ehditty testata arkielämässä riittävästi. Erityisesti haluamme kiinnittää huomiota työurien sujumiseen mahdollisimman vähin vaurioin niiden kestäessä. Nyt liian moni joutuu jättämään työuransa kesken. Vaikka alkavien työkyvyttömyyseläkkeiden kasvu onkin saatu taittumaan, joutuu noin työssäkäyvää vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle. Se on noin 40 prosenttia kaikista eläkkeelle siirtyvistä. Tähän tilanteeseen haluamme pureutua muun muassa työeläkekuntoutuksella entistä tehokkaammin. Tätä kautta uskomme myös työuriin saatavan tehokkaimmin ja yksilön kannalta inhimillisemmin jatkoa. Yksi avainkysymys on mahdollisimman nopea liikkeelle lähtö tilanteissa, joissa työn fyysinen tai henkinen kuormitus on vaarassa uuvuttaa työntekijän. Silloin toimivat yhteistoimintakäytännöt työpaikoilla, hyvä kumppanuus työterveyshuollon ja tarvittaessa työeläkelaitoksen ja kuntouttavan tahon kanssa voivat antaa avun. Asioiden tulisi sujua ilman tarpeettomia viiveitä, joustavasti. TELAn Työeläkekuntoutuksen neuvottelukunta on laatinut työeläkealan toimijoiden käyttöön oman linjauksensa työeläkekuntoutuksen suuntaviivoista tähdäten tällä kertaa vuoteen Suuntaviivoja uudistettaessa on eletty vahvasti ajassa, on kuunneltu työelämässä toimijoita, kaikkia tärkeitä sidosryhmiä ja toisaalta työeläkekuntoutusta käytännössä hoitavia tahoja eläkelaitoksisssa ja kuntoutuksen kentässä. Kiitän kaikkia uusien suuntaviivojen valmisteluun osallistuneita, ja erityisesti työtä johtanutta Varman ylilääkäri Jukka Kivekästä valmistelusta, jonka pohjalta TELAn hallituksen oli helppo suuntaviivat osaltaan hyväksyä. Työhyvinvointiin, työterveyshuollon toimivuuteen sekä kuntoutukseen panostetaan työelämässä tulevaisuudessa varmasti entistä enemmän. Työeläkeala ja TELA haluavat antaa oman panoksensa näihin ponnisteluihin. Esa Swanljung toimitusjohtaja TYÖELÄKEVAKUUTTAJAT TELA 3

6 Työeläkekuntoutuksen suuntaviivat 2015 tavoitteena työurien pidentäminen Työurien pidentämisen välttämättömyydestä vallitsee Suomessa laaja yksimielisyys. Asian merkityksellisyyttä korostaa myös vilkas keskustelu työurien pidentämisen keinoista. Eläkkeellesiirtymisiän nostamisesta näyttää vallitsevan pitkälle menevä yksimielisyys; keinovalikoiman osalta eri näkemyksiä on esitetty lähinnä eläkeiän nostamisesta. Työelämäryhmä tarkasteli laajasti koko työuraa ja pyrki määrittämään keinoja työuran pidentämiseksi niin alkupäässä, keskellä kuin työuran loppupäässäkin. Ehdotuksissa painottui erityisesti alkavien työkyvyttömyyseläkkeiden määrän vähentäminen. Vaikka ryhmä ei tehnyt suoranaisia kuntoutukseen liittyviä konkreettisia ehdotuksia, monet ryhmän linjaukset korostavat erityisesti työeläkekuntoutuksen merkitystä ja antavat sille uusia haasteita. Työeläkekuntoutuksen suuntaviivat 2015 sisältää tätä taustaa vasten ajankohtaisia ja merkityksellisiä tavoitelinjauksia. Työelämäryhmän ehdotusten ytimessä on varhaisen puuttumisen periaate. Työkyvyn ylläpitämiseen tähtäävät prosessit on viritettävä siten, että ongelmiin puututaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kaveria ei jätetä -periaate sisältää ajatuksen siitä, että työ nähdään kuntoutumisen mahdollistajana, ei riskitekijänä. Työterveyshuollon merkitys nousee voimakkaasti esiin varhaisessa puuttumisessa uhkaavaan työkyvyttömyyteen. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä valmistelee työelämäryhmän linjausten pohjalta ehdotuksia työterveyshuollon uudelleen suuntaamisesta sekä tavoitteiden ja sisällön selkeyttämisestä. Tavoitteena on korostaa työterveyshuollon keskeistä roolia ennakoivana käytännön toimijana työkyvyn ylläpitämisessä. Työelämäryhmän keskusteluissa nousi ehkä yllättävänkin vahvasti esiin työkyvyttömyysprosesseihin ja yleensäkin järjestelmiin ja niiden yhteistoimintaan liittyvät ongelmat. Osaoptimointi on ongelma, joka johtaa siihen, että eri toimijat esimerkiksi työeläkejärjestelmä, työterveyshuolto, Kela tarkastelevat tilannetta liian usein pelkästään omasta näkökulmastaan, jolloin kokonaisuus ja yhteinen tavoite työssäjatkamisen edistäminen hämärtyy. Työeläkekuntoutuksen suuntaviivoissa painotetaankin hyvin perustellusti työeläkejärjestelmän ja muiden toimijoiden yhteistyötä muun muassa koulutuksen keinoin. Säännöllisesti kokoontuva yhteistyöelin voi tässä suhteessa olla tehokas avaus. Eri toimijoiden yhteispelin kehittäminen ei vaadi lisää resursseja. Kysymys on nykyresurssien tehokkaammasta hyödyntämisestä. Myös tämä näkökulma sisältyy työelämäryhmän linjauksiin. Työpaikkojen aloitteellisuus, käytännön toimenpiteet, joilla saavutetaan konkreettisia tuloksia, osapuolten niin työnantajan kuin palkansaajien vahva sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin ovat toiminnan kulmakiviä. Työeläkekuntoutuksella on vahvat näytöt onnistuneesta yhteistyöstä työpaikkojen käytännön kanssa. Työkokeilu on tässä suhteessa ehkä tunnetuimpia toimintoja; se edellyttää yhteistä suunnittelua työterveyshuollon, esimiehen ja henkilöstöhallinnon kanssa. Työpaikoilla ovat yleistyneet myös erilaiset työkyvyn edistämiseen tai sairauspoissaolojen vähentämiseen tähtäävät ohjelmat ja mallit. Yhteistyö työeläkekuntoutuksen kanssa sisältyy usein tärkeänä osana näihin toimenpiteisiin. On myös tärkeää vetää selkeä raja työeläkekuntoutuksen ja työhyvinvoinnin edistämistä koskevien hankkeiden välillä. Työeläkekuntoutus perustuu selkeisiin lää- 4

7 ketieteellisiin kriteereihin sekä tavoitteeseen välttää näköpiirissä tai odotettavissa oleva työkyvyttömyyseläke. Yhteinen kriteeri työeläkekuntoutukselle ja työhyvinvoinnin edistämishankkeille on sen sijaan tavoitteellisuus: kysymys ei ole kilpailuvaltista vaan työeläkejärjestelmän panostusten on oltava omiaan tuottamaan konkreettisia tuloksia. Suomalaista elinkeinoelämää koskeva rakennemuutos heijastuu myös työelämään. Suomella on vahva perinne teollisuusmaana eikä ole näköpiirissä, että suomalaiseen raaka-ainepohjaan, edelläkävijäteknologiaan ja tehokkaisiin energiaratkaisuihin perustuva teollisuus menettäisi keskeistä asemaansa. Luonnollista on tietenkin, että yritysrakenteet, verkostot ja toimintamallit elävät ja sopeutuvat toimintaympäristön muutoksiin. Palvelujen merkitys tulee korostumaan, myös osana teollista toimintaa. Rajanveto teollisuuden ja palvelujen välillä hämärtyy edelleen. Pieniä työpaikkoja syntyy enenevässä määrin, haasteena on saada ne kasvamaan. Alueelliset erot korostuvat. Kasvukeskukset ja elinvoimaiset seutukunnat kukoistava; haasteena on ylläpitää taloudellista vireyttä syrjäseuduilla. Tätä taustaa vasten ja ottaen huomioon Suomessa jo sisäänrakennetun väestön ikääntymisen haasteen myös työelämän rakenteet muuttuvat tavalla, joka heijastuu myös työeläkekuntoutukseen. Tärkeänä haasteena on kyky toimia yhteistyössä erilaisten työpaikkojen kanssa. Työelämäryhmän ehdotuksissa painottui erityisesti pienten työpaikkojen toiminta, samoin kuin erilaiset olosuhteet maan eri puolilla. Tässä haastetta myös työeläkekuntoutukselle. Toinen merkittävä haaste liittyy osaamiseen. Työelämän osaamisvaatimukset ja tätä kautta paineet koulutusjärjestelmään tulevat olemaan yksi kriittisimmistä menestystekijöistä jatkossa. Työelämässä jatkaminen ammatillisen kuntoutuksen keinoin edellyttää selkeitä ja realistisia näkemyksiä osaamisen ylläpitämiseksi vaadittavista toimista. Tämä edellyttää vahvaa tuntumaa työpaikkojen osaamistarpeesta. Mielenterveyteen liittyvät ongelmat ovat tilastojen valossa nousseet vahvasti esiin. Myös työelämäryhmän pohdinnoissa tähän alueeseen kiinnitettiin paljon huomiota. Työpaikkatason ongelmatilanteeksi koetaan usein riittävän varhainen puuttuminen mielenterveysongelmiin. Syynä on usein se, että kyse ei ole sellaisesta konkreettisesta sairaudesta tai työkykyongelmasta, johon työpaikan keinovalikoimalla voitaisiin puuttua. Esimiehen ja työtovereiden puuttumiskynnys on usein liian korkea. Uhkana on, että henkilö katoaa ongelmineen työpaikalta ja pahimmassa tapauksessa tulee seuraavan kerran näkyville työkyvyttömyyseläketapauksena. Tässä on haaste, joka edellyttää aidosti yhteistyötä varhaisen puuttumisen periaatteen mukaisesti samoin kuin kaikkien työpaikan osallisten konkreettista panosta: niin työyhteisön, työterveyshuollon kuin työeläkejärjestelmän. Työeläkekuntoutuksella on hyvät lähtökohdat ja luonteva rooli toimia työssä jatkamisen puolesta näissäkin usein vaikeissa tilanteissa. Jukka Ahtela johtaja ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO 5

8 Työeläkekuntoutuksen kolmas vuosikymmen Suomalaisessa sosiaalipolitiikassa on 1990-luvun alun laman jälkeen ollut kovin vähän uudistuksia tai laajennuksia. Paljon enemmän on keskusteltu leikkauksista ja etuuksien kaventamisesta. Työeläkekuntoutusta voidaan kuitenkin hyvällä syyllä pitää sosiaalipolitiikan menestystarinana. Volyymi on kasvanut asteittain ja talouden vaihteluista huolimatta kymmenkertaiseksi, samalla tuloksellisuus on jatkuvasti parantunut, yksikkökustannukset ovat pysyneet pieninä ja asiakastyytyväisyys korkeana. Jos olisin yritysjohtaja, olisin todella tyytyväinen tällaisesta kehityksestä. Kehitys ei suinkaan ole sattumaa, vaan tietoisten ponnistelujen onnistunut lopputulos. Miten tämä menestystarina on selitettävissä? Mitä erityisiä vahvuuksia työeläkekuntoutuksella on? Työeläkekuntoutuksella on kolme erinomaista menestystekijää. Työeläkekuntoutus on hyvin lähellä työpaikkoja. Suurin osa kuntoutujista tulee suoraan työstä tai sv-päivärahakaudelta ja aloitteen tekijöinä ja merkittävinä toimijoina myös toteutuksessa ovat työterveyshuolto, esimiehet ja työpaikan HR-henkilöstö. Näin työeläkekuntoutus tukeutuu niihin toimijoihin, jotka muutenkin ovat lähellä kuntoutujaa, hänen omaan lähiverkostoonsa. Toisena menestystekijänä on pidettävä työeläkekuntoutuksen sijoittumista lähelle työkyvyttömyystapahtumaa. Lakisääteinen työeläkekuntoutuksen edellytys on työkyvyttömyyden uhka, joka on määritelty nimenomaan uhkana joutua työkyvyttömyyseläkkeelle. Näin kuntoutusta pohdittaessa pohditaan samalla vaihtoehtona työkyvyttömyyseläkettä ja sen todennäköisyyttä. Kolmantena on syytä tuoda esiin järjestelmän rakenteeseen ja toimintatapaan sisältyvä vaikuttavuusajattelu. Eläketurvakeskus on alusta lähtien seurannut kuntoutuksen tuloksia, tulosten pysyvyyttä ja myös onnistuneen kuntoutuksen kustannuksia. Näin onnistumisen tavoittelua on menestyksellisesti tuettu järjestelmätasolla. Suurilla työnantajilla on mahdollisuus vaikuttaa kuntoutuksen avulla yrityksen työkyvyttömyyskustannuksiin, mikä on motivoinut työnantajia rakentamaan eläkevakuuttajansa kanssa yhteistyöprosessit kuntoon. Pientyönantajia motivoi mahdollisuus säilyttää osaavat työntekijänsä. Eläkevakuuttajan kuntoutustyöntekijällä on läheinen kontakti asiakkaaseen, minkä vuoksi työ on parhaimmillaan kovin palkitsevaa. Aiemmat tavoitteet työeläkekuntoutuksessa on saavutettu. Työeläkekuntoutuksesta on tullut työntekijöille mahdollisuus jatkaa työelämässä sairauden aiheuttamista rajoitteista huolimatta ja työnantajille keino vaikuttaa henkilöstöriskeihin. Oheisessa kuvassa on työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden ja työeläkekuntoutukseen osallistuneiden määrä viime vuosilta. Lainkaan väittämättä kehityssuunnille mitään syyseuraussuhdetta voidaan kuitenkin todeta kehityksen olevan oikeansuuntaista. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyjien määrän nousu on taittunut ja kuntoutujien määrä kasvaa. Työeläkekuntoutus elää läheisessä suhteessa työelämään ja yhteiskuntaan, joten niissä tapahtuvat muutokset edellyttävät myös työeläkekuntoutukselta muuttumista ja uusiutumista. Suomalaisen hyvinvoinnin säilymisen kannalta keskeisen kansantalou- 6

9 Vuosina työeläkejärjestelmästä varsinaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet ja työeläkekuntoutusta saaneet lähde: ETK Siirtyneet Kuntoutusta saaneet Toistaiseksi myönnetty Kuntoutustuki den kestävyysvajeen korjaamisessa on korostettu työurien pidentymistä ja erityisesti työkyvyttömyyseläkkeiden vähenemistä. Nämä tavoitteet antavat työeläkekuntoutukselle aiempaa tärkeämmän yhteiskunnallisen merkityksen. Suomalaisen työn kilpailukyvyn kannalta välttämätön työn muuttuminen asettaa haasteita myös työeläkekuntoutukselle. Työ on aiempaa enemmän hyvää psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä edellyttävää, työ tehdään verkostoissa ja työnantajien keskikoko pienenee ja työntekijöiden osaamisvaatimukset kasvavat. Myös kuntoutujien taustoissa, asenteissa ja odotuksissa tapahtuu muutoksia, joiden vuoksi he ovat kuntouttajille aiempaa haasteellisempia ja samalla vaativampia asiakkaita, kuntoutuspalveluiden kuluttajia. Uudistettu työeläkekuntoutuksen strategia, Työeläkekuntoutuksen suuntaviivat 2015, on konkreettinen työväline, jolla työeläkejärjestelmä valmistautuu kohtaamaan kuntoutuksen uudet, aiempaa korkeammalle yltävät tavoitteet. Työurien pidentäminen on keskeinen yhteiskunnallinen tavoite ja työeläkekuntoutus on työeläkejärjestelmän konkreettinen, toimivaksi todettu ja myös taloudellinen keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Kaikki merkit viittaavat työeläkekuntoutuksen menestykselliseen kehitykseen myös jatkossa. Jos olisin sijoittaja, hankkisin lisää työeläkekuntoutuksen osakkeita (jos niitä olisi saatavissa). Jukka Kivekäs ylilääkäri KESKINÄINEN TYÖELÄKEVAKUUTUSYHTIÖ VARMA TELAn työeläkekuntoutuksen suuntaviivat työryhmän puheenjohtaja 7

10 Työeläkekuntoutuksen suuntaviivat 2015 Miksi Työeläkekuntoutuksen suuntaviivat Lähtökohtia Työeläkejärjestelmän tulee olla taloudellisesti kestävä, sosiaalisesti oikeudenmukainen ja sen tulee täyttää sekä työnantajien että työntekijöiden odotukset. Järjestelmän periaatteiden mukaan työntekijät ja yrittäjät ovat vakuutettuja vanhuuden, työkyvyttömyyden tai perheenhuoltajan kuoleman aiheuttaman ansiotulojen vähenemisen varalle. Työeläkekuntoutuksen lisääntyminen yli kymmenkertaiseksi 15 vuoden aikana on muuttanut järjestelmän olemusta; tänä päivänä työeläkevakuutus tarjoaa turvan lisäksi yhä useammin myös tukea työelämässä jatkamiselle. Työeläkekuntoutus tarjoaa työntekijälle mahdollisuuden jatkaa työelämässä sairauden aiheuttamista rajoituksista huolimatta. Työnantajalle se antaa mahdollisuuden vaikuttaa työvoimatarpeeseen ja sairausperäisiin henkilöstöriskeihin. Työeläkejärjestelmän ja myös yhteiskunnan kannalta työeläkekuntoutus tukee järjestelmän kestokykyä auttamalla työntekijöitä jatkamaan työelämässä. Keskustelussa työurien pidentämisestä työeläkekuntoutus on nähty konkreettisimmaksi keinoksi tukea henkilöitä, joilla on sairauden vuoksi uhka syrjäytyä työelämästä. Työeläkekuntoutuksen luonne Työeläkekuntoutuksen saamisen edellytykset sekä kuntoutuspalvelut ja -etuudet määräytyvät pääosin edelleen vuoden 1991 kuntoutuslainsäädännön mukaisesti. Kuntoutustukiuudistus toteutettiin vuonna

11 Työeläkekuntoutus on yksilöllistä ammatillista kuntoutusta. Vuonna 2004 vakuutetulle tuli oikeus ammatilliseen kuntoutukseen, jos hänellä todetaan työkyvyttömyyden uhka, jota voidaan tarkoituksenmukaisella kuntoutuksella pienentää. Ammatillisesta kuntoutuksesta tuli työeläkevakuutetuille lakisääteinen etuus. Samaan aikaan myös Kelan järjestämään ammatilliseen kuntoutukseen tehtiin muutoksia, jotka lähensivät sen saamisen ehtoja työeläkevakuuttajien antamaan kuntoutukseen. Työeläkekuntoutus on yksilöllistä ammatillista kuntoutusta työhön paluun tai työssä jatkamisen tukemiseksi yksilöllisen kuntoutussuunnitelman pohjalta. Kuntoutujan toimeentulo on parempi kuin vaihtoehtoinen työkyvyttömyyseläke. Työelämästä suoraan tulevalle kuntoutujalle maksetaan kuntoutusajan toimeentulo kuntoutusrahana, joka on suuruudeltaan yhtä suuri kuin työeläkelain mukainen täysi työkyvyttömyyseläke korotettuna 33 prosentilla. Toimeentulo voidaan turvata myös osakuntoutusrahana, kuntoutuskorotuksena kuntoutustukeen tai harkinnanvaraisesti kuntoutusavustuksena. Kuntoutustuella oleva saa kuntoutuksen ajalta kuntoutustukeensa 33 prosentin korotuskorotuksen. Työeläkekuntoutuksen keinovalikoimaan kuuluvat TyEL:n 26 :n mukaan työkokeilu ja työhönvalmennusohjelmat työhön tai ammattiin johtava koulutus tuki elinkeinotoiminnan aloittamiseen tai jatkamiseen. Työeläkekuntoutuksena on myös tuettu työtä helpottavia yksilöllisiä apuvälineitä tai työolosuhdemuutoksia lähinnä maatalousyrittäjille. 9

12 Ennen kuntoutuksen käynnistymistä vakuutetulla on oltava suunnitelma ammatillisesta kuntoutuksesta (kuntoutussuunnitelma). Vaikka ammatillinen kuntoutus on ns. subjektiivinen oikeus, on hakijan kuntoutusta saadakseen täytettävä tiettyjä kriteereitä. työssäolon tulee olla vakiintunutta ja eläketurvaa ansaittu jo kohtuullisesti asianmukaisesti diagnosoitu sairaus aiheuttaa uhkan tulla työkyvyttömäksi noin viiden vuoden kuluessa ja tätä uhkaa voidaan todennäköisesti vähentää tarkoituksenmukaisella kuntoutuksella työeläkekuntoutus säästää eläkemenoja hakija ei ole oikeutettu kuntoutukseen tapaturma- tai liikennevakuutuksen perusteella. Työeläkekuntoutuksessa pitkäjänteinen kehitys 1990-luvulta Hankkeet ovat olleet osa työeläkevakuuttajien strategiaa työstä syrjäytymisen estämiseksi. Suomessa nähtiin jo ennen 1990-luvun alun lamaa tarve saada työntekijät jatkamaan työelämässä mahdollisimman pitkään. Kuntoutuslainsäädännön uudistus ja työmarkkinajärjestöjen sopimus työkykyä ylläpitävästä toiminnasta loivat edellytyksiä myös ammatillisen kuntoutuksen lisääntymiselle. Työeläkelaitosten liitto (nykyisin Työeläkevakuuttajat TELA) on vuodesta 1990 lähtien säännöllisesti järjestänyt työpaikoille, terveydenhuoltoon ja kuntoutusjärjestelmään kohdistuvia koulutus- ja kehityshankkeita. Hankkeet ovat olleet osa työeläkevakuuttajien strategiaa työstä syrjäytymisen estämiseksi. Vuosina järjestetyllä Työkyky Kunniaan -kampanjalla heräteltiin työpaikkoja käynnistämään suunnitelmallista työkykytoimintaa. Huomisen Työkyky -kampanja välitti työpaikoille ja myös työterveyshuoltoon aiempaa selvästi monipuolisempaa ja tavoitteellisempaa työkykytoimintaa. Samassa yhteydessä koulutettiin myös suuri joukko lääkäreitä ja muita yhteistyötahoja työkyvyn arviointiin ja sen edellyttämään yhteistyöhön. Kuntoutus- ja työkyvyn arviointiverkosto hankkeessa (KUTVE) ( ) tehdyn pohjatyön avulla rakennettiin Työhönkuntoutumisen Palveluverkosto ammatillisen kuntoutuksen edellyttämien tutkimus-, selvittely- ja työllistämispalveluiden tilaajien ja tuottajien yhteiseksi verkostoksi. Työeläkevakuuttajat TELA rakensi KuntoutuNET-verkkopalvelun em. yhteistyön käytännön työvälineeksi. KUTVE-hankkeen yhteydessä koulutettiin Työterveyshuoltoa Vakki hankkeella käynnistämän ammatillinen kuntoutus jo varhaisessa vaiheessa. vuonna 2004 kuntoutuslainsäädännön uudistamiseen liittyviä määritelmiä ja menettelytapoja koulutettiin työterveyshuoltoon ja yhteistyötahoille Työ Kuntoon -hankkeella vuosina TELAn ja Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin yhteisessä Facultas-hankkeessa ( ) koottiin yhteen lääkärikunnan yhteisesti hyväksyttävä tieto ja kokemus neljän keskeisen sairauden osalta ja koulutettiin näin rakennettua toimintakyvyn arviointimallia lääkärikunnalle. Hankkeessa syntynyt ohjeisto on levinnyt myös Ruotsiin. 10

13 Työterveyslaitos toteuttaa TELAn toimeksiannosta Toimiva masennuksen hoitomalli käytäntöön -hankkeen (ToMaHoK), jolla pyritään tukemaan työterveyshuoltoa hoitamaan itse ainakin lievää ja keskivaikeaa masennusta. Kilpailunäkökohtia Työeläkekuntoutus on lakisääteisen sosiaalivakuutuksen toimeenpanoa, jossa työeläkevakuuttajat eivät voi kilpailla. Tavoitteena on päinvastoin mahdollisimman yhtenäinen ratkaisulinja. Työeläkevakuuttajien välinen kilpailu kuntoutuksen alueella toimii palvelujen sujuvuuden ja vaikuttavuuden kautta. Työeläkekuntoutuksen suuntaviivat on luonteeltaan nimenomaan työeläkepoliittinen linjaus. Työntekijän eläkelaissa velvoitetaan eri toimijoita yhteistoimintaan. Työeläkevakuuttajat TELAn kautta organisoitu yhteistyö työeläkekuntoutuksessa ja työkyvyttömyysasioissa on jatkossakin yhteistyön keskeisenä lähtökohtana. Yksittäisen vakuutetun oikeusturvan toteutuminen ja yhdenmukainen käsittely edellyttävät työeläkevakuuttajien yhteistoimintaa. Siksi on myös tärkeää, että rajanveto ja yhteistyökäytännöt muihin toimijoihin (Kela, työhallinto) ovat selkeät ja yhteiset. Työeläkekuntoutuksen toimivuus Työeläkevakuuttajat TELA julkaisi vuonna 2002 Ammatillisen Kuntoutuksen visio nimisen dokumentin ja vuonna 2006 Työeläkekuntoutuksen suuntaviivat nimisen dokumentin. Näissä asiakirjoissa analysoitiin työeläkekuntoutuksen tilannetta, ulkoisia ja sisäisiä muutospaineita sekä määritettiin työeläkekuntoutuksen missio, visio ja lähivuosien painopistealueet. Asiakirjoissa määritettiin myös, miten työeläkekuntoutuksen toimivuutta ja tuloksia seurataan ja arvioidaan tuloskorttiajattelun mukaisesti. Työeläkevakuuttajat TELA on vuosittain julkaissut työeläkekuntoutuksen arviointiraportin. Ammatillisen Kuntoutuksen Visio ja Työeläkekuntoutuksen suuntaviivat seurantaraportteineen ovat antaneet hyvän taustatuen työeläkekuntoutuksen kehittämiselle koko järjestelmän ja myös yksittäisen työeläkevakuuttajan näkökulmasta. Samalla ne ovat antaneet ulkoisille yhteistyötahoille hyvä kuvan työeläkekuntoutuksen suunnitelmallisuudesta, tavoitteellisuudesta ja vaikuttavuudesta. 11

14 Työeläkekuntoutus maksaa itsensä takaisin 1,5 vuodessa Kuntoutujat vuosina sukupuolen mukaan lähde: ETK miehet naiset Ammatillisen Kuntoutuksen Visio 2005 määritteli työeläkekuntoutuksen tärkeimmiksi tavoitteiksi: ammatillinen kuntoutus on realistinen mahdollisuus jatkaa työelämässä ammatillisen kuntoutuksen periaatteet ja hyödyt ymmärretään yhteiskunnassa ammatillinen kuntoutus on keskeinen osa työpaikkojen, työterveyshuollon ja työeläkealan yhteistyötä kuntoutuspalvelut ovat laadukkaita ja tehokkaita kuntoutuspalveluissa hyödynnetään ajanmukaista tietotekniikkaa ammatillinen kuntoutus voidaan korvauspalveluna rinnastaa eläkeratkaisutoimintaan työeläkevakuuttajien kuntoutushenkilöstö on hyvin koulutettua vakuutetuilla on mahdollisuus vaikuttaa aktiivisesti omaan kuntoutusprosessiinsa. Työeläkekuntoutuksen suuntaviivat 2010 puolestaan määritteli visioksi vuoteen 2010 saakka: Työeläkekuntoutus on työntekijöille sosiaalisesti ja taloudellisesti perusteltu keino jatkaa työelämässä sairaudesta huolimatta. Työeläkekuntoutus on merkittävä tuki työpaikkojen henkilöstöresurssien kehittämisessä ja hallinnassa. Työterveyshuollolla on merkittävä rooli työkyvyttömyyden uhkan varhaisessa havaitsemisessa sekä työeläkekuntoutuksen ja työhön paluun koordinoinnissa. Kuntoutuksen eri tahojen yhteistyömenettelyjen toimivuus on varmistettu (työhallinto, KELA, terveydenhuolto). Kuntoutuksen yhteistyöverkoston kanssa kehitetyt työelämäsuuntautuneet palvelut auttavat työeläkevakuuttajaa kuntoutuksen arvioinnissa, suunnittelussa ja toimeenpanossa sekä johtavat työllistymiseen. 12

15 Työeläkekuntoutuksen tilastot Työeläkekuntoutukseen osallistuvien työntekijöiden ja yrittäjien määrä on kasvanut jatkuvasti luvun alussa kuntoutukseen osallistui vuosittain vajaa tuhat kuntoutujaa ja vuonna 2009 vastaava luku oli Kuntoutujien määrän hallittu kasvu on olut tietoinen tavoite. Samalla kuntoutuksen tuloksellisuus on parantunut tai ainakin pysynyt hyvällä tasolla. Vuosittain noin prosenttia hakijoista saa hakemukseensa hylkäävän päätöksen. Vuonna 2009 kuntoutuksensa päättäneistä suoraan työelämästä tai sairausvakuutuksen päivärahakaudelta kuntoutukseen lähteneistä kuntoutujista 68 prosenttia oli työssä kuntoutuksen päättyessä ja 8 prosenttia kuntoutui muuten. Kuntoutustuelta kuntoutukseen lähteneistä 46 prosenttia oli työssä, 7 prosenttia kuntoutui muuten ja vain 20 prosenttia palasi takaisin kuntoutustuelle tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Kuntoutushakemuksen keskimääräinen käsittelyaika oli vuonna 2009 keskimäärin 36 päivää. Onnistuneen kuntoutusohjelman keskimääräinen hinta oli vuonna euroa. Jos sitä verrataan työkyvyttömyyseläkkeen keskimääräiseen hintaan ( euroa), voidaan todeta työeläkekuntoutuksen maksavan itsensä takaisin 1,5 vuodessa. Työeläkekuntoutus osana työkyvyn hallintaa Työeläkekuntoutus rajoittuu työkyvyttömyyden uhkan omaavaan yksilöön, työhyvinvointitoiminta on lähtökohdiltaan työyhteisöön kohdistuvaa. Työkokeilusta on tullut eniten käytetty työeläkekuntoutuksen keino. Se on osoittautunut erittäin hyväksi tukimuodoksi palattaessa työhön pitkän sairauspoissaolon jälkeen. Työkokeilu mahdollistaa asteittaisen työtehtävien ja työajan lisäämisen ja antaa siten kuntoutujalle mahdollisuuden edetä jaksamisensa mukaan. Valtaosa työkokeiluista tehdään juuri palattaessa omaan työhön. Työpaikalla työkokeilu on yleensä suunniteltu yhdessä työterveyshuollon, esimiehen ja henkilöstöhallinnon kanssa. Tällaisissa työpaikkalähtöisissä työkokeiluissa onnistuminen on yleensä selvästi todennäköisempää, kuin uuteen työhön mentäessä. Työpaikat ovat viime vuosina laatineet omia sairauspoissaolojen hallintamalleja, työhön paluun malleja tai työkyvyn hallintamalleja. Työeläkekuntoutus on niissä huomioitu yhtenä keskeisenä työvälineenä. Tämä työeläkekuntoutuksen vahva kytkentä työpaikkojen toimintaan erottaa sen selvästi viranomaislähtöisestä kelan tai työhallinnon kuntoutuksesta. Edellä kuvattujen työkyvyn hallintaohjelmien tai vastaavien yleistyminen on kytkenyt työeläkekuntoutusta myös työpaikoilla tapahtuvaan työhyvinvointitoimintaan. Keskeiset toimijat työpaikoilla ovat työhyvinvointitoiminnassakin esimiehet, henkilöstöhallinto ja työterveyshuolto. Toimintamallit työpaikoilla ja myös työeläkevakuuttajien rooli ovat työeläkekuntoutuksessa kuitenkin erilaiset, mikä auttaa työhyvinvoinnin ja työeläkekuntoutuksen rajan hahmottamisessa. Keskeinen ero on edelleen työeläkekuntoutuksen rajoittuminen työkyvyttömyyden uhkan omaavaan yksilöön, kun työhyvinvointitoiminta on lähtökohdiltaan työyhteisöön kohdistuvaa. Oikeus työeläkekuntoutukseen säilyy myös työsuhteen päättymisen jälkeen niin pitkään kuin yhteyden työelämään voidaan katsoa säilyneen. Paluu entiseen työhön ei näissä tilanteissa ole mahdollista, mutta kuntoutujalle voidaan järjestää työkokeilu johonkin uuteen työhön tai hänet voidaan kouluttaa uuteen ammattiin. Työttömien kuntoutusprosessin suunnittelussa ja tukemisessa käytetään usein ulkopuolisen kuntoutuksen palveluntuottajan apua. Kuntoutuksen tuloksellisuus on näissä tilanteissa vain hiukan heikompi kuin omaan työhön palatessa. 13

16 Työeläkekuntoutuksen vahva kytkentä työpaikkojen toimintaan erottaa sen viranomaislähtöisestä Kelan tai työhallinnon kuntoutuksesta. Työeläkekuntoutuksen kytkennät muihin kuntouttajiin Työpaikkojen ja työterveyshuoltojen kanssa tehtävän yhteistyön lisäksi työeläkevakuuttajat tekevät yhteistyötä muiden kuntoutustahojen kanssa erityisesti sellaisten asiakkaiden kohdalla, joilla ei ole voimassaolevaa työsuhdetta tai paluu entiseen työhön ei muuten ole mahdollista. Kelan ja Eläketurvakeskuksen yhteisessä työryhmässä on laadittu malli, miten Kelan sairausvakuutuksen päivärahan käsittelyn yhteydessä esille tulleet mahdollisesti työeläkekuntoutuksen asiakkaiksi soveltuvat hakijat ohjataan hakemaan työeläkekuntoutusta. Toimintamallin rakentamisen jälkeen sitä pilotoitiin , minkä jälkeen se sovittiin otettavaksi käyttöön valtakunnallisesti. Mallin toimivuutta on seurattu vuosittain. Työeläkevakuuttajat ovat myös osallistuneet Kelassa tapahtuvaan kuntoutuksen palvelutuotteiden kehitysprosessiin, jossa etsitään perinteisen kuntoutustutkimuksen tilalle jotain paremmin kuntoutuksen suunnittelemiseen tähtäävää palvelutuotetta. Työttömien työnhakijoiden kuntoutus kuuluu pääosin työhallinnolle. Osalla työhallinnon kuntoutujista saattaa olla oikeus myös työeläkekuntoutukseen, joten myös työ- ja elinkeinotoimistot ohjaavat asiakkaita hakemaan työeläkekuntoutusta. Osalle näistä asiakkaista työeläkekuntoutuksen keinot eivät kuitenkaan ole työelämävalmiuksien puutteiden vuoksi tarkoituksenmukaisia. Työhallinto järjestää maksullisina palveluina Professi-nimen alla myös ammatinvalinnanohjauksen resurssiselvityksiä. Näiden palveluiden käyttöä on rajoittanut niiden saatavuus vain osasta työ- ja elinkeinotoimistoja. Työ- ja elinkeinoministeriö on päättänyt keskittää maksulliset palvelut vain seitsemään toimistoon. Yhteistyö tapaturma- ja liikenne vakuutukseen perustuvan kuntoutuksen toimijoiden kanssa konkretisoituu pääosin asiakasprosesseista irrallisessa yhteistyössä. Työeläkevakuuttajat TELA on Vakuutuskuntoutus VKK:n jäsen. TELA on tehnyt VKK:n kanssa hallintopalvelusopimuksen sekä Työhönkuntoutumisen palveluverkoston että KuntoutuNET-verkkopalvelun koordinoinnista. Sosiaali- ja terveysministeriön selvitysmiesten keväällä 2010 julkaistun raportin mukaan Suomessa on laitoskuntoutuskapasiteettia noin kaksinkertainen määrä nykyiseen tarpeeseen nähden ja tarpeen arvioidaan edelleen veteraanikuntoutuksen vähetessä pienenevän. Työeläkekuntoutus on käyttänyt paljon työhönvalmentajien yms. kuntoutujan läheltä ohjausta antavien palveluntuottajien palveluita, ja varsinaisia kuntoutuslaitospalveluita on käytetty vain hyvin rajoitetusti. Palveluntuottajien kanssa tapahtuvaa yhteistyötä kehitetään sekä kahdenvälisesti että yhteisesti Työhönkuntoutumisen Palveluverkoston kautta. Palveluverkoston tilaajien ja tuottajien työvälineeksi asiakasprosesseissa on rakennettu 14

17 KuntoutuNET-verkkopalvelu. Työeläkevakuuttajat TELA on keväällä 2010 tehnyt päätöksen verkkopalvelun uusimisesta ja uusi versio mahdollistaa aiempaa paremmin integroimisen eläkevakuuttajien omiin järjestelmiin. Tämä on tärkeää, jotta eläkevakuuttajat pystyvät huolehtimaan kasvavista asiakasmääristä. Sosiaali- ja terveysministeriössä laajaa sosiaaliturvauudistusta selvittäneen SATAkomitean mietinnössä otettiin kantaa myös joihinkin kuntoutusta sivuaviin asioihin. Mietinnössä korostettiin kuntoutuksen varhaisen käynnistymisen merkitystä. Kuntoutujan kannalta on tärkeää, että hänen kuntoutusprosessistaan vastaava kuntoutustaho selviäisi viivytyksettä eikä hakijoita siirreltäisi järjestelmien kesken. Konkreettisena ehdotuksena ehdotettiin lainsäädännössä määritetyn kuntoutustahojen vastuunjaon selkeyttämistä. 15

18 Profiili on noussut Työurien pidentämisestä käyty keskustelu on tuonut esiin työssä jaksamiseen, työhyvinvointiin ja työkykyyn liittyviä teemoja. Työterveyshuollon rooli pitkittyvien sairauspoissaolojen koordinoijana on tehtyjen esitysten perusteella korostumassa. Työeläkekuntoutus on tässä yhteydessä ollut esillä konkreettisena työurien pidentämisen keinona. Profiilin nousuun ovat vaikuttaneet sekä viestimien lisääntynyt kiinnostus kuntoutusta kohtaan että työeläkevakuuttajien ja muiden toimijoiden aktiivisuus. Tärkeä merkitys kuntoutusteemojen esilläpidossa on ollut työeläkevakuuttajien omilla julkaisuilla ja Vakuutuskuntoutus-lehdellä. Arvio Työeläkekuntoutuksen suuntaviivat julkaisussa esitetyn vision toteutumisesta Työeläkekuntoutus on työntekijöille sosiaalisesti ja taloudellisesti perusteltu keino jatkaa työelämässä sairaudesta huolimatta. Tavoite on toteutunut. Työeläkekuntoutus on merkittävä tuki työpaikkojen henkilöstöresurssien kehittämisessä ja hallinnassa Tavoitteen suuntaan on vahvasti edetty Työelämän muutos haastaa edelleen kehittämään yhteistyötä. Työterveyshuollolla on merkittävä rooli työkyvyttömyyden uhkan varhaisessa havaitsemisessa sekä työeläkekuntoutuksen ja työhön paluun koordinoinnissa. Tavoitteen suuntaan on vahvasti edetty. Työterveyshuollon rooli on edelleen kasvamassa, mikä edellyttää työterveyshuoltoyhteistyön lisäämistä. Kuntoutuksen eri tahojen yhteistyömenettelyjen toimivuus on varmistettu (työhallinto, Kela, terveydenhuolto) Tavoitteen suuntaan on edetty. Toimijoiden rooleja on selkeytettävä tavoitteena palvelujen yhteistyön oikea-aikaisuus. Kuntoutuksen yhteistyöverkoston kanssa kehitetyt työelämäsuuntautuneet palvelut auttavat työeläkevakuuttajaa kuntoutuksen arvioinnissa, suunnittelussa ja toimeenpanossa sekä johtavat työllistymiseen. Tavoite on suurelta osin toteutunut. Työelämän muutos haastaa kehittämään yhteistyötä edelleen. Muutos haastaa työeläkekuntoutuksen Väestönikärakenne muuttuu Suomessa merkittävästi seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana. Työelämästä poistuu suurten ikäluokkien myötä enemmän ihmisiä kuin nuorista ikäluokista tulee tilalle eikä edes nykyisen suuruinen maahanmuutto riitä korjaamaan epäsuhtaa. Samanaikaisesti odotettavissa oleva elinikä pitenee, jolloin työssä olevien ja työelämän ulkopuolella olevien välinen huoltosuhde muuttuu epäedullisemmaksi. Samalla myös työikäinen väestö vanhenee, minkä vuoksi työeläkekuntoutuksen keinovalikoimaa, työeläke- 16

19 Tulevaisuudessa kuntoutujien taustat ovat aiempaa monimuotoisempia. kuntoutuksen kohdetta ja palveluketjua joudutaan arvioimaan uudelleen. Myös toimialarakenne muuttuu merkittävästi. Teollisten työpaikkojen osuus vähenee ja palvelualojen työpaikkojen osuus kasvaa. Samalla työpaikkojen keskikoko pienenee ja työsuhteiden kesto lyhenee. Työntekijöiden työurista tulee aiempaa monipolvisempia. Työeläkekuntoutus ei tällöin aina pysty hyödyntämään työpaikan yhteistyörakenteita samalla tavoin kuin tähän asti. Työelämä on jatkuvaa osaamisen ylläpitoa ja myös ammatin vaihtamista tapahtuu aiempaa enemmän. Tämä kasvattaa uudelleenkoulutuksen roolia myös työeläkekuntoutuksessa. Merkittäviä ja osin ehkä arvaamattomiakin muutoksia tapahtuu myös työeläkekuntoutuksen yhteistyötahoissa. Työterveyshuollon rooli kuntoutuksen käynnistäjänä ja seuraajana kasvaa, jos Ahtelan työryhmän esitykset toteutuvat. Kela etsii muun muassa KYKY-hankkeen kautta uudenlaista, palveluohjaukseen perustuvaa toimintamallia sairausvakuutuksen päivärahan saajien kuntoutuksen käynnistämiseksi. Työhallinnon rooli on muuttunut työttömien toimeentuloturvasta huolehtimisesta työvoiman turvaavuuteen. Kuntoutuksen palveluntuottajakentässä tapahtuu lähivuosina merkittävää ylikapasiteetin purkautumista. Kaikki nämä muutokset heijastuvat myös työeläkekuntoutukseen, joka vähien henkilöresurssien vuoksi on erityisen riippuvainen ulkoisen yhteistyöverkoston toimivuudesta. Kaikki edellä mainitut ympäristön muutokset aiheuttavat työeläkekuntoutukseen haasteita, jotka voidaan tiivistää kahteen isoon muutokseen. Ensinnäkin työeläkekuntoutuksen asiakkaat, vakuutetut kuntoutuksen tarpeessa olevat työntekijät tai yrittäjät muuttuvat. Tulevaisuudessa kuntoutujien taustat ovat aiempaa monimuotoisempia. Toisaalta osalla kuntoutujista pohjakoulutus on heikko ja työkokemus vain fyysisesti raskaalta alalta ja toisaalta taas kasvavalla osalla on hyvä pohjakoulutus, työkykyä alentavat mielenterveysongelmat ja työn henkiset vaatimukset ja heidän työuransa ovat aiempaa monipolvisemmat. Kuntoutujien muuttuessa tarvitaan uusia työeläkekuntoutuksen menetelmiä ja uudenlaista yhteistyötä. Toinen muutos liittyy toimialarakenteen ja työn sisällön muuttumiseen. Työeläkekuntoutuksesta suuri osa suuntautuu tällä hetkellä työpaikoille, joiden kanssa on vakiintuneet yhteistyön muodot. Jatkossa osa kuntoutujista tekee samanlaista kuntoutuksen kannalta selkeää työtä, mutta ovat vaikeammin tavoitettavissa, koska työpaikat ovat pienempiä. Tyypillisesti tällainen tilanne syntyy mm. ulkoistamisen seurauksena. Toisaalta osa kuntoutujista työskentelee aloilla (muun muassa suuret it-alan palveluyritykset), joilla on työpaikalla toimivat yhteistyörakenteet, joiden kautta kuntoutujat tavoitetaan, mutta joissa työ on muuttunut kuntoutuksen kannalta aiempaa monimutkaisemmaksi. Haastavin on tilanne silloin, kun molemmat muutokset toteutuvat; sekä työ muuttuu monimutkaisemmaksi että myös yritysrakenne muuttuu vaikeammin tavoitettavaksi. 17

20 Työeläkekuntoutuksen missio ja visio Missio: Miksi on työeläkekuntoutusta? Työeläkekuntoutuksella turvataan vakuutetuille mahdollisuus jatkaa työelämässä sairaudesta huolimatta tuetaan työnantajien tarvetta huolehtia henkilöstön sairausperusteisista riskeistä ja henkilöstön riittävyydestä tuetaan työeläkevakuuttajien yleistä yhteiskunnallista tavoitetta työurien pidentämisestä ja työeläkemaksujen nousupaineiden hillitsemisestä väestön ikärakenteen nopeasti muuttuessa. Visio: Millainen työeläkekuntoutus on vuonna 2015? Työeläkekuntoutus on työntekijöille arvostettu ja hyväksytty tuki jatkaa työelämässä sairaudesta huolimatta työnantajille läheinen yhteistyökumppani henkilöstöresurssien turvaamisessa esimiehille ja työterveyshuollolle läheinen kumppani työkyvyttömyyden uhkan varhaisessa havaitsemisessa ja työhönpaluun koordinoinnissa kuntoutuksen muille järjestäjille luotettava yhteistyökumppani, jonka kanssa on sovittu toimivat yhteistyökäytännöt kuntoutuksen palveluntuottajille yhteistyökumppani, jonka kanssa kehitetään jatkuvasti työelämäsuuntautuneita, työllistymiseen tähtääviä palveluita. 18

21 Työeläkekuntoutuksen tavoitteet ja seuranta Työeläkevakuuttajat TELA huolehtii Eläketurvakeskuksen ja Vakuutuskuntokuntoutuksen VKK:n tuella työeläkekuntoutuksen järjestelmätasoisesta seurannasta seuraavien neljän näkökulman kautta: Työeläkekuntoutus täyttää tarkoituksensa työeläkekuntoutuksen tavoitteena on antaa vakuutetuille mahdollisuus jatkaa työelämässä, vähentää työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä ja työkyvyttömyyskustannuksia mittarit kuntoutuksen jälkeinen työllistyminen kuntoutujien ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä Työeläkekuntoutus toimii tehokkaasti työeläkejärjestelmän yleinen vaatimus tehokkuudesta edellyttää myös työeläkekuntoutukselta tehokasta toimintatapaa mittarit käsittelyaika kustannukset kuntoutusohjelmien suhde asiakasmäärään kuntoutujien sitoutuminen työelämään on pitkäaikaista Työeläkekuntoutus on oikeudenmukaista ja toimintatavat eettisesti kestäviä työeläkekuntoutus on lakisääteisen sosiaalivakuutuksen toimeenpanoa toisaalta osana kuntoutusjärjestelmää ja toisaalta osana kilpailtua vakuutustoimintaa. Sen toimintatapoihin kohdistuu erityisiä vaatimuksia mittarit asiakastyytyväisyyskysely muutoksenhakuasteiden ratkaisut Työeläkekuntoutus kehittää toimintaansa vastuullisena toimijana työeläkevakuuttajat huolehtivat, että työeläkekuntoutuksen käytössä on riittävät voimavarat, asianmukaiset työvälineet ja että toimintaa kehitetään jatkuvasti mittarit kuntoutushenkilöstön määrä KuntoutuNETin käyttö neuvottelukunnan vuotuinen arvio kehityshankkeista ja suuntaviivojen toteutumisesta 19

22 Työeläkekuntoutuksen kehittämisen toimenpiteitä lähivuosina Sosiaali- ja terveysministeriö on nimittänyt kaksi työryhmää pohtimaan työurien pidentämiseen liittyviä keinoja. Ahtelan työryhmän työn pohjalta on odotettavissa merkittäviä muutoksia työkyvyttömyyden arvioinnin prosessiin. Työeläkevakuuttajat toteuttavat omalta osaltaan muutokset ja osallistuvat myös muutosten kouluttamiseen, terveydenhuoltoon, työterveyshuoltoon ja työpaikoille. Työeläkekuntoutus perustuu suurelta osin työnantajien, työterveyshuollon ja työeläkevakuuttajien yhteistyöhön. Tämän yhteistyön kehittämiseksi edelleen järjestetään koulutusta. Suomalainen terveydenhuolto tarvitsee Ruotsin mallin mukaisen sairauspoissaoloihin liittyvän ohjeiston. Työeläkevakuuttajat ovat valmiit osallistumaan ohjeiston luomiseen. Pienillä työpaikoilla kuntoutustarpeiden havaitseminen ja kuntoutuksen toteutus eivät toimi samalla tavoin kuin suurilla työpaikoilla. Työeläkevakuuttajat haluavat kehittää pienille työpaikoille sopivia kuntoutuksen menetelmiä Työeläkejärjestelmä kehittää Työterveyslaitoksen toteuttamassa ToMaHoK-hankkeessa työterveyshuollon psykiatrista osaamista ja yhteistyövalmiuksia. Hankkeen tulokset tulee saattaa laajempana käyttöön koulutushankkeella. 20

23 Kelan, työhallinnon, tapaturmaja liikennevakuutuksen sekä työeläkevakuutuksen kesken tarvitaan yhteinen, säännöllisesti kokoontuva yhteistyöelin, joka muun muassa järjestää toimijoiden yhteisiä koulutustilaisuuksia. Nykyisen lainsäädännön puitteissa työeläkevakuuttajilla on rajoitetusti keinoja vastata etuuksien kehittämisellä kuntoutusprosessien yksilöllistymisen aiheuttamaan haasteeseen. Yksi keino voi olla kuntoutusavustuksen käytön lisääminen, mitä mahdollisuutta selvitetään yhdessä Eläketurvakeskuksen kanssa. Toinen vastaava keino olisi työkokeilujen järjestäminen koulujen loma-ajoille Työeläkekuntoutus kytkeytyy sekä työpaikka- että eläkevakuuttajatasolla entistä kiinteämmin myös työkyvyttömyysratkaisutoimintaan. Työeläkekuntoutuksen neuvottelukunnan tehtäviä ja toimenkuvaa tulee täsmentää. Kilpailun piiriin kuuluva työhyvinvointitoiminta ei jatkossakaan kuulu neuvottelukunnan toimialueeseen 21

24 Tilastokatsaus työeläkekuntoutukseen Kuntoutujat vuosina sukupuolen mukaan lähde: ETK Vireille tulleet kuntoutushakemukset ajopäivän mukaan (2010/8 N = 4 887) lähde: ETK miehet naiset tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo

25 Kuntoutusmyöntöja hylkäysprosentit vuosina /8 lähde: ETK Kuntoutuspalveluiden käyttöjakauma vuosina lähde: ETK Aika /8 Myöntö % Hylkäys % Kaikki % Selvitys % Työpaikkakuntoutus % Koulutus % Muu kuntoutus % Kaikki % % Kuntoutuspäätökset diagnoosin mukaan vuosina lähde: ETK Muut sairaudet Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet Mielenterveyden häiriöt Hermoston sairaudet Vammat ja myrkytykset Milj Kuntoutuskustannukset vuosina lähde: ETK Kuntoutuspalvelukulut Kuntoutusraha/-korotus 23

26 Vuonna 2009 päättyneiden kuntoutusohjelmien hinta lähde: ETK ohjelmaa Kokonaiskustannukset 49 milj. ja / ohjelma Onnistuneet ohjelmat palasi töihin jatkaa opiskelua työtön (70 %) Eläkkeellä TK 375 (56 %) Osatk 295 (44 %) 670 (16 %) Muu kuntoutus keskeytyi syytä ei tiedetä siirtyi tapaturmavakuutuksen piiriin 550 (14 %) Kaikkien päättyneiden ohjelmien kustannukset / onnistuneet ohjelmat = onnistuneen ohjelman keskimääräinen hinta Työkyvyttömyyseläkkeen keskimääräiset kustannukset / vuosi Kuntoutuskustannukset vuosina lähde: ETK Milj. 3,5 4,2 4,1 5,1 5,7 6,0 6,5 6,6 7,0 8,3 Palvelukulut % kokonaiskustannuksista Milj. 17,4 19,8 23,1 26,2 30,1 33,8 37,9 42,4 46,6 54,9 Kuntoutusajan toimeentulo % kokonaiskustannuksista Keskimääräiset kuntoutuskulut

27 Onnistuneen kuntoutuksen hinta vuosina lähde: ETK Onnistuneen kuntoutuksen hinta Työkyvyttömyyseläkkeen keskimääräiset kustannukset/vuosi Kuntoutus / Työkyvyttömyyseläke 1,9 1,9 2,0 1,8 1,7 1,6 1,5 1,6 1,6 Päättyneet kuntoutusohjelmat vuosina lähde: ETK Kuntoutustausta: Työelämässä Eläkkeellä Palasi työhön Kuntoutui muuten Muu Osa TK TK % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

28 Mistä on saatu tieto ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuudesta Muualta 6 % Ei vastausta 5 % Asiakaspalvelukysely työeläkekuntoutujille Otin itse yhteyttä eläkelaitokseen 10 % Kelasta 7 % Työnantajalta 5 % Eläkelaitos otti yhteyttä 9 % Työvoimatoimistosta 9 % Työeläkevakuuttajat TELA selvitti työeläkekuntoutujien kokemuksia saamastaan kuntoutuksesta teettämällä kyselytutkimuksen jäsenlaitostensa kuntoutujille. Kysely oli seurantatutkimus vuosina 2004, 2006 ja 2008 tehdyille vastaaville kyselyille. Vuoden 2010 kyselyssä kysymykset osin uusittiin ja niiden määrää lisättiin. Vuoden 2008 tulokset mainitaan jatkossa sulkeissa. Kysely lähetettiin 400 kuntoutujalle (400), joiden ammatillinen kuntoutus oli päättynyt vuoden 2009 aikana. Kolmetoista eläkevakuutuslaitosta poimi asiakasrekisteristään satunnaisesti vakuutettujen lukumäärään suhteutetun määrän edellämainittuja kriteerit täyttäviä kuntoutujia. Kyselyn vastauskuori oli osoitettu Vakuutuskuntoutus VKK:hon, joka vastasi lomakkeiden purkamisesta ja tulosten analysoinnista. Kyselyyn vastattiin nimettömänä, eikä kyselylomakkeesta käynyt ilmi eläkevakuutta- Työterveyshuollosta 44 % Muulta hoitotaholta 5 % jien nimeä. Lomakkeesta oli käytössä suomen- ja ruotsinkielinen versio. Lomakkeita palautui 128 (186) kappaletta, vastausprosentiksi muodostui 32 (47). Taustatiedot Vastanneista yksi prosentti oli alle 30-vuotiaita. Ikäluokkaan vuotiaat kuului vastaajista 16 prosenttia, vuotiaita oli 34 prosenttia vastaajista ja yli 50-vuotiaita 48 prosenttia vastaajista. Yksi prosentti vastaajista ei ilmoittanut ikäänsä. Vastaajien ammattiala jakaantui seuraavasti: Asiantuntija 6 % Toimistotai asiakaspalvelutyöntekijä 22 % Palvelu-, myyntitai hoitotyöntekijä 29 % Maanviljelijä, metsätyöntekijä ym. 5 % Teollisuus-, prosessija kuljetustyöntekijä 13 % Muu työntekijä 24 % Yksi prosentti kyselyyn vastanneista ei ilmoittanut ammattialaansa. Ennen ammatillisen kuntoutuksen alkamista työssä oli ollut 17 prosenttia vastaajista. Sairauslomalla oli ollut 52 prosenttia, työttömänä 20 prosenttia ja kuntoutustuella 5 prosenttia vastaajista. Kuusi prosenttia vastanneista ei vastannut kysymykseen. 26

29 Ammatillisen kuntoutuksen sisältö Ammatillisen kuntoutuksen aikana 56 (58) prosenttia oli osallistunut työkokeiluun tai työhönvalmennukseen. Koulutukseen oli osallistunut 35 (31) prosenttia vastanneista. Tiedonsaanti mahdollisuudesta ammatilliseen kuntoutukseen eläkelaitoksen tuella Aikaisempiin tutkimusajankohtiin verrattuna tiedon saantiin ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuudesta eläkelaitoksen tuella ei ole havaittavissa suuria muutoksia. Suurimpana tiedonlähteenä ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuudesta on edelleen työterveyshuolto tai muu hoitotaho, 49 (58) prosenttia. Vastaajista 10 (11) prosenttia oli itse ottanut yhteyttä eläkelaitokseen ja toisaalta yhdeksään (6) prosenttiin vastaajista eläkelaitos oli ottanut yhteyttä tiedottaakseen ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuudesta. Millaista tietoa ja tukea eläkelaitokselta odotetaan ja saadaan Ammatillisen kuntoutuksen aikaisesta toimeentulosta ja korvauksesta melko tai erittäin paljon tietoa kaipasi 65 prosenttia vastaajista. Vähintään jonkin verran tietoa toimeentulosta ja korvauksista koki saaneensa peräti 79 prosenttia vastaajista, joten odotuksiin vastattiin hyvin. Yli puolet vastaajista, 58 prosenttia, kaipasi melko tai erittäin paljon tietoa työeläkekuntoutuksen keinoista. Tähän odotukseen vähintään jonkin verran tietoa sai 74 prosenttia vastanneista. 27