OHJE HOITOYKSIKÖLLE: VERENSIIRTO

Transkriptio

1 Sivu 1(11) Laatija: K. Salmela Tarkastaja: S. Siitonen Hyväksyjä: L. Joutsi-Korhonen Tämä ohje on laadittu HUSLABin verikeskusten asiakkaille ja on tarkoitettu niille hoitoyksikön henkilökuntaan kuuluville, jotka osallistuvat potilaan verensiirtohoidon toteuttamiseen. Ohje täydentää muita hoitoyksiköille suunnattuja ohjeita, jotka löytyvät Verensiirtoketju-sivuilta (HUS:n Intranetistä tai internetistä osoitteesta Verensiirtoketju-sivuilta on linkki myös Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun sivuille. Tämä ohje pohjautuu mm. Veripalvelun ohjeisiin (VERIVALMISTEIDEN KÄYTÖN OPAS 2016), Pharmaca Fennicaan, Fimean määräykseen veripalvelutoiminnasta (6/2013), Veripalvelulakiin sekä HUS:n ohjeeseen POTILAAN TUNNISTAMINEN JA TUNNISTERANNEKKEEN KÄYTTÖ HELSINGIN JA UUDENMAAN SAIRAANHOITOPIIRISSÄ (Johtajaylilääkärin ohje 1/2014). Hoitoyksiköissä voi olla myös omia verensiirto-ohjeita. Tähän ohjeeseen sisältyvän VERENSIIRTÄJÄN TARKISTUSLISTAn voi tulostaa erikseen työpisteeseen. Verivalmisteita ovat punasolu- ja trombosyyttivalmisteet; jääplasmavalmisteita ovat OctaplasLG (joka on lääkevalmiste) ja IgA-puutosjääplasmavalmiste. Sujuvuuden vuoksi tässä ohjeessa termeillä verivalmiste ja veret tarkoitetaan pääsääntöisesti kaikkia em. valmisteita. Sairaalan verikeskus tekee verensiirtoa edeltävät sopivuustutkimukset ja välittää verivalmisteet Veripalvelusta hoitoyksikköön. HUSLABissa on yhdeksän verikeskusta: Hyvinkään, Jorvin, Kätilöopiston, Lohjan, Meilahden, Peijaksen, Porvoon, Tammisaaren ja Töölön sairaaloiden laboratorioiden verikeskukset. Ne välittävät verivalmisteita noin 50 sairaalaan tai terveyskeskukseen. A. TOIMINTAOHJEITA Verensiirtoon varaudutaan (mahdollisuuksien mukaan) ajoissa 1. tarkistamalla potilaalle mahdollisesti jo annetut verensiirto-ohjeet (mm. Weblab Tulokset Verikortisto) 2. tilaamalla tarvittavat sopivuustutkimukset 3. tilaamalla verivalmisteet Verikeskuksesta voi kysyä neuvoa. Lisätietoja löytyy Verensiirtoketju-sivuilta: - sopivuustutkimukset: tutkimusohjekirjan tutkimukset 2951 E-ABORh ja 2935 B-XKoe - verivalmisteet: Veripalvelun VERIVALMISTEIDEN KÄYTÖN OPAS verivalmisteiden tilaaminen: OHJE Vertti Verivalmisteiden tilausohjelma. - synnyttäjän verensiirtoon varautuminen: OHJE Synnyttäjän verensiirtoon varautuminen tekevät verensiirtoa edeltävät sopivuustutkimukset ja välittävät verivalmisteet Veripalvelusta hoitoyksiköihin. Toimituskäytännöt vaihtelevat sairaaloittain/osastoittain: veret voidaan esimerkiksi lähettää verikeskuksesta hoitoyksikköön putkipostilla tai hoitoyksikön henkilökuntaan kuuluva henkilö hakee veret verikeskuksesta; toiseen sairaalaan veret voidaan lähettää kuljetuslaukussa autokuljetuksella. Verien tilaamisesta ja saamisesta hoitoyksikköön on laadittu myös sairaalakohtaisia ohjeita. Jos käytäntönä on se, että hoitoyksikkö hakee verivalmisteet verikeskuksesta ilman, että verikeskuksen laboratoriohoitaja ojentaa niitä hakijalle, noudatetaan verikeskuksen laatimia hakuohjeita. Veret haetaan/pyydetään lähettämään verikeskuksesta potilaan nimen ja henkilötunnuksen perusteella! Verivalmiste haetaan/pyydetään hoitoyksikköön vasta juuri ennen verensiirtoa. Suositeltavaa on hakea/pyytää vain yksi valmiste kerrallaan. Näin pyritään varmistamaan valmisteiden ohjeenmukainen säilytys ja ehkäisemään hävikkiä (esimerkiksi siinä tapauksessa, että verensiirto yllättäen viivästyy tai peruuntuu; jos hävikkiin menee jokin erikoisverivalmiste, potilaalle ei välttämättä saada nopeasti toista samanlaista tilalle). Verikeskus toimittaa veret hoitoyksikköön pääsääntöisesti vasta juuri ennen verensiirtoa. Poikkeuksia voivat olla mm. leikkaukseen toimitettavat punasolut, joita voidaan säilyttää leikkaussalin jääkaapissa lyhytaikaisesti (joitakin tunteja). Hoitoyksikkö säilyttää veri- ja jääplasmavalmisteet Veripalvelun ja jääplasmavalmistajan ohjeiden ja aikarajojen mukaan. Jos hoitoyksikkö haluaa palauttaa käyttämättä jääneitä käyttökelpoisia punasoluvalmisteita verikeskukseen edelleen käytettäväksi, sovitaan tämän toimintatavan käyttöönotosta verikeskuksen kanssa etukäteen (ks. OHJE HOITOYKSIKÖLLE JA VERIKESKUKSELLE: PUNASOLUJEN SÄILYTYS HOITOYKSIKÖSSÄ).

2 Sivu 2(11) Veripalvelun VERIVALMISTEIDEN KÄYTÖN OPPAASSA 2016 on hoitoyksikölle ohjeet mm. verivalmisteiden säilytyksestä, kuljetuksesta ja käyttöajoista, verensiirtoon tarvittavista välineistä, punasolujen lämmittämisestä, verensiirron aikarajoista ja biologisesta esikokeesta. Seuraavaan on koottu keskeisimpiä ohjeita. Punasoluvalmisteiden säilytyslämpötila on C. Jos punasoluvalmiste on ollut yli tunnin huoneenlämmössä tai se on lämmitetty +37 C:een, sitä ei saa enää palauttaa säilytettäväksi jääkaappiin. Verensiirto tulee saada päätökseen kuuden tunnin sisällä siitä, kun punasoluvalmiste on otettu jääkaapista huoneenlämpöön. Trombosyyttivalmisteiden säilytyslämpötila on C. Trombosyyttivalmisteet säilytetään ja siirretään huoneenlämpöisinä. Trombosyyttivalmiste on suositeltavaa siirtää minuutissa. Vuodon yhteydessä trombosyytit tulee kuitenkin siirtää nopeasti, jolloin saadaan optimaalinen hemostaattinen vaikutus. Verensiirron yhteydessä samaan siirtolaitteeseen saa tiputtaa ainoastaan fysiologista suolaliuosta (0,9 % NaCl) tai isotonista liuosta, joka ei sisällä kalsiumia. Punasolu-, trombosyytti- ja jääplasmavalmisteiden siirtoon käytetään µm:n suodattimella varustettua siirtolaitetta. Laitteen on täytettävä ISO standardi. Jos samalla siirtokerralla halutaan siirtää sekä punasoluja että trombosyyttejä, on suositeltavaa aloittaa trombosyyttien siirrolla. Jos trombosyytit siirretään punasolujen jälkeen, suositellaan siirtolaitteen vaihtoa, sillä letkuun jääneet punasolut saattavat häiritä trombosyyttien siirtoa. Kiireettömissä verensiirroissa siirtolaite on vaihdettava viimeistään neljännen valmisteen jälkeen tai 12 tunnin kuluttua verensiirron aloituksesta. Sairaalat ja laitevalmistajat voivat ohjeistaa käyttöä yksityiskohtaisemmin. Punasoluvalmisteiden lämmittäminen Siirrettäessä punasoluja normaalinopeudella valmistetta ei lämmitetä, mutta se tulisi siirtää huoneenlämpöisenä. Käytännössä valmiste ehtii lämmetä riittävästi valmistelujen aikana. Hoitava lääkäri määrää erikseen, mikäli valmiste on lämmitettävä. Massiiviseen kylmän veren siirtoon liittyy rytmihäiriöiden ja sydänpysähdyksen vaara, minkä vuoksi valmisteet lämmitetään. Punasoluvalmisteet on syytä lämmittää hoidettaessa hypotermisiä ja verenvaihtopotilaita. Valmisteen lämmittämistä saatetaan suositella, jos potilaalla on kylmässä vahvasti reagoivia punasoluvasta-aineita. Valmisteet saa lämmittää vain tähän tarkoitukseen hyväksytyissä (CE-merkityissä) lämmittimissä. Joidenkin lämmittimien lämpötila voi nousta paikallisesti +43 C:n, mutta ne ovat turvallisia, kun niitä käytetään valmistajan ohjeiden mukaisesti. Punasoluvalmisteen lämpötilan huomattavaa nousua yli +37 C:n tulee varoa hemolyysin vuoksi. Valmistetta ei saa koskaan lämmittää ilman lämpötilan kontrollointia (esim. mikroaaltouunissa tai vesihauteessa). Biologinen esikoe Biologisella esikokeella tarkoitetaan verensiirron aloittamista hitaasti ja potilaan voinnin erityisen huolellista seurantaa. On suositeltavaa, että siirto aloitetaan tiputtamalla verta noin 10 minuutin ajan tippaa/minuutti. Näin verensiirto voidaan keskeyttää heti alkuvaiheessa, mikäli haittavaikutuksia ilmenee. Esikokeen jälkeen tiputusnopeus voidaan säätää lääkärin määräämälle tasolle. Välittömät verensiirron haittavaikutukset ja mahdolliset väärät verensiirrot voidaan havaita jo biologisen esikokeen aikana. Mahdollinen anafylaktinen reaktio tulee usein jo ensimmäisten tippojen aikana ja hemolyyttisen reaktion oireet minuutissa. Tietyissä tilanteissa, esimerkiksi massiivisessa verensiirrossa, ei biologista esikoetta luonnollisesti voida tehdä. OctaplasLG -jääplasmaa koskevat valmistetiedot löytyvät Pharmaca Fennicasta, koska kyseessä on lääkevalmiste. Verikeskus lähettää OctaplasLG -valmisteen mukana myös pakkausselosteen. Hoitoyksikkö saa jääplasman verikeskuksesta joko valmiiksi sulatettuna (pussin lämpötila on jääkaappikylmän ja +37 C:n välissä) tai jäisenä: käytäntö vaihtelee sairaaloittain. Jos verikeskus on sulattanut jääplasman, sulatusaika on merkitty lähetyslistaan. Sulattamisen jälkeen OctaplasLG voidaan säilyttää 24 tuntia C:ssa tai 8 tuntia huoneenlämmössä ( C) ennen käyttöä. Liitteessä 1 on kuvia jääplasmavalmisteesta. Verensiirto tapahtuu hoitavan lääkärin vastuulla: hän antaa määräyksen verensiirrosta ja sen toteuttamisesta. Määräyksen tulee sisältää ohjeet verivalmisteesta, siirrettävän veren määrästä, siirtonopeudesta ja potilaan tarkkailussa huomioon otettavista seikoista; hoitava lääkäri määrää erikseen, mikäli punasoluvalmiste on lämmitettävä. Hoitava lääkäri antaa tarvittavat potilaskohtaiset verensiirto-ohjeet, esimerkiksi valmisteiden erikoiskäsittelyistä (sädetys, HLA-tyypitys jne.), veriryhmän huomioimisesta elin- tai kantasolusiirtopotilaiden

3 Sivu 3(11) verensiirroissa tai punasolujen siirtämisestä AIHA-potilaalle lämmitettynä. Hoitava lääkäri antaa ohjeet sairaalan verikeskukseen kirjallisesti, ensisijaisesti lomakkeella (ks. Verensiirtoketju-sivut). Verikeskus kirjaa ohjeet verensiirtotietojärjestelmään, minkä jälkeen ne näkyvät a) Weblabin verikortistossa (Weblab Tulokset Verikortisto), b) verentilaajalle, joka käyttää Vertti-ohjelmaa, c) verien mukana hoitoyksikköön tulevassa lähetyslistassa ja d) HUSLABin verikeskuksissa. Verensiirto-ohjeet voivat olla myös laboratorion (eli sairaalan verikeskuksen tai Veripalvelun) laatimia, esimerkiksi silloin, kun siirrettävien punasolujen tulee olla fenotyypin mukaisia laboratorion toteamien punasoluvasta-aineiden vuoksi. Verikeskus lähettää tippalomakkeen (kuva 1) sairaalaan, joka on tilannut potilaasta veriryhmän (pääsääntöisesti, jos kyseessä on potilaan ensimmäinen veriryhmämääritys ko. sairaalassa ja jos ko. sairaala kuuluu ko. verikeskuksen asiakkaisiin). Lomakkeelle on tulostettu potilaan veriryhmä. Kun lomake täyttyy, pyydetään verikeskuksesta uusi lomake. Uuden tippalomakkeen saa pyytämällä verikeskuksesta myös silloin, kun potilaan sairauskertomuksessa ei ole tippalomaketta, vaikka veriryhmä on jo määritetty. Hoitoyksikkö voi halutessaan käyttää tippalomakkeen kohtia Esitiedot ja Vastasyntyneitä varten. (Tippalomakkeen Huomautus-kohdan ohjeet ovat vanhentuneet; lomake päivitetään lähivuosina.) Kuva 1. Punasoluvalmiste, lähetyslista ja tippalomake (= VERIRYHMÄ JA VERENSIIRROT lomake ) Verikeskuksesta toimitettujen valmisteiden mukana on pääsääntöisesti aina lähetyslista. Näin on myös siinä tapauksessa, että samassa veritilauksessa on tilattu esimerkiksi kaksi punasoluvalmistetta, jotka haetaan verikeskuksesta eri kerroilla: molempien valmisteiden mukaan tulee lähetyslista. (Käytännöstä voidaan poiketa tapauskohtaisesti sopimalla verikeskuksen kanssa erikseen, että uutta lähetyslistaa ei tarvita, koska halutaan käyttää hoitoyksikköön jo saatua lähetyslistaa, jossa siis jo nytkin haettava verivalmiste näkyy.) - Huomautus-kentässä on ohjeita hoitoyksikölle ja verikeskukselle (Weblabin verikortistossa on sama teksti). - Verikeskus on voinut kirjoittaa lisätietoja jonkin valmisteen nimen alle, esim. jääplasman sulatusajan tai maininnan siitä, että valmisteen veriryhmä on sopiva, vaikka se on eri kuin potilaan veriryhmä. VERENSIIRTÄJÄN TARKISTUSLISTAn mukaan riittää, että yksi henkilö tekee verensiirtoa edeltävät tarkistukset (yksikkönumeron tarkistaminen voi kyllä olla sujuvampaa, jos pyytää toista henkilöä lukemaan yksikkönumeron ääneen valmisteesta ja samalla katsoo sen itse lähetyslistasta). Kun VERENSIIRTÄJÄN TARKISTUSLISTAn kohtien 1 6 tarkistukset kuitataan lähetyslistaan (ks. mm. kuva 2), voidaan myös valmisteeseen tehdä jonkinlainen kuittausmerkintä, jos tämä katsotaan omassa hoitoyksikössä tarkoituksenmukaiseksi. Merkinnän tulee olla sellainen, ettei se aiheuta väärinkäsitystä siinä tapauksessa, että

4 Sivu 4(11) valmiste palautuu välillä verikeskukseen ja tulee sitten takaisin siirrettäväksi (samalle tai eri potilaalle); valmisteisiin, jotka mahdollisesti palautuvat käyttökelpoisina verikeskukseen, ei siis saa tehdä pysyviä merkintöjä. Hoitoyksikkö dokumentoi jokaisen verensiirron (vaikka potilas saisi vain osan verivalmisteesta). Hoitoyksikkö vastaa siitä, että dokumentti säilytetään Veripalvelulain edellyttämät 30 vuotta verivalmisteiden jäljitettävyyden takaamiseksi: jokainen verensiirto on tarvittaessa pystyttävä jäljittämän verenluovuttajasta potilaaseen ja potilaasta verenluovuttajaan. Verensiirto voidaan dokumentoida tippalomakkeeseen tai lähetyslistaan (kuva 3): tippalomake on ensisijainen vaihtoehto (mm. mahdollisen jäljitystyön sujuvuuden vuoksi). Lähetyslistan käyttöä voidaan perustella sähköiseen sairauskertomukseen siirryttäessä sillä, että yksi työvaihe jää pois: Jos käytetään tippalomaketta, on se ensin pyydettävä arkistosta (jos se on arkistoituna potilaan paperisessa sairauskertomuksessa) ja lopuksi toimitettava arkistoon. Jos käytetään lähetyslistaa, se tarvitsee vain toimittaa arkistoon. Em. dokumentoinnin lisäksi tehdään potilaan sairauskertomukseen oman hoitoyksikön ohjeiden mukaiset kirjaukset: valmiste, määrä, aloitus- ja lopetuskellonaika jne. Potilaan tunnistaminen on ensisijaisen tärkeää! Potilas tunnistetaan jokaisessa verensiirtoketjun vaiheessa henkilötunnuksen perusteella, ei esimerkiksi vain nimen tai vuodepaikan perusteella! VERENSIIRTÄJÄN TARKISTUSLISTAn kohdassa 12 potilas tunnistetaan HUS:n ohjeessa esitetyllä ensisijaisella tavalla (POTILAAN TUNNISTAMINEN JA TUNNISTERANNEKKEEN KÄYTTÖ HELSINGIN JA UUDENMAAN SAIRAANHOITOPIIRISSÄ, Johtajaylilääkärin ohje 1/2014). Tunnistusvirheiden riskin minimoimiseksi on suositeltavaa käsitellä samanaikaisesti vain yhdelle potilaalle tarkoitettuja verivalmisteita. Jos verensiirto peruuntuu eikä potilas saakaan hoitoyksikköön jo toimitettua valmistetta lainkaan, - hoitoyksikkö ilmoittaa asiasta puhelimitse verikeskukseen; samalla sovitaan käyttökelvottoman valmisteen hävittämisestä tai toimenpiteistä siinä tapauksessa, että valmiste on vielä käyttökelpoinen tai - noudatetaan omassa hoitoyksikössä mahdollisesti käytössä olevaa ohjetta (esim. OHJE HOITOYKSIKÖLLE JA VERIKESKUKSELLE: PUNASOLUJEN SÄILYTYS HOITOYKSIKÖSSÄ), jos sen käytöstä on erikseen sovittu verikeskuksen kanssa. Näin varmistetaan, että verikeskus saa tiedon käyttämättä jääneistä valmisteista päivittääkseen potilaskohtaiset verensiirtotiedot verensiirtotietojärjestelmään Veripalvelulain edellyttämän verivalmisteiden jäljitettävyyden takaamiseksi. B. KULJETUKSEN TARKISTAMINEN 1. Jos veret saapuvat hoitoyksikköösi talon ulkopuolelta kuljetuslaukussa, tarkista heti, onko kuljetus onnistunut. PUNASOLUT: ONKO KULJETUSLAUKUSSA LÄMPÖTILASEURANTA ELI LIBERO-DATALOGGERI? Tarkista, että - laukku oli suljettu - punasolujen pakkaamisesta laukkuun on kulunut alle 1 h - punasoluvalmisteet tuntuvat jääkaappikylmiltä - kuljetus vaikuttaa muutenkin onnistuneelta EI ON Tarkista, että - punasoluvalmisteet ovat Liberon mukaan käyttökelpoisia (ks. mukana tuleva Libero-ohje) - kuljetus vaikuttaa muutenkin onnistuneelta Jos punasoluvalmisteet ovat käyttökelpoisia, noudata ensisijaisesti seuraavaa ohjetta: Punasolujen siirto on saatava päätökseen 6 tunnin kuluessa ym. tarkistuksesta. (Vaihtoehtoisesti voit säilyttää ja siirtää punasoluvalmisteet noudattaen Veripalvelun ohjeita ja aikarajoja.) TROMBOSYYTIT: Trombosyyttien mukana on lämpötilaa rekisteröivä Libero-dataloggeri: tarkista se mukana tulevan Libero-ohjeen avulla. Jos epäilet, että verivalmisteet eivät ole käyttökelpoisia, soita heti verikeskukseen. 2. Palauta kuljetuslaukku tarvikkeineen joutuisasti laboratorioon/verikeskukseen, samoin mahdollinen taksikuitti, jos käytit maksamiseen verikeskuksen lähettämää taksikorttia (kirjoita Minne -kohtaan sairaalasi nimi).

5 Sivu 5(11) C. VERENSIIRTÄJÄN TARKISTUSLISTA: PUNASOLUT, TROMBOSYYTIT, JÄÄPLASMA 1. Tarkista, että verivalmiste on tarkoitettu juuri sille potilaalle, jolle aiot sen siirtää: tarkista, että potilaan nimi ja henkilötunnus - jotka katsot jostakin hoitoyksikkösi dokumentista - ovat samat kuin valmisteen etikettiin liimatussa henkilötietotarrassa. 2. Tarkista, että lääkärin tekemä verensiirtomääräys on voimassa. 3. Tarkista, että valmiste on lääkärin verensiirtomääräyksen mukainen. Vertaa valmistetta ja verensiirtomääräystä: lukeeko niissä sama potilaan nimi ja hetu, verivalmisteen nimi (esim. PUNASOLUT) ja mahdollinen erikoiskäsittely (esim. SÄDETETTY). 4. Tarkista, että valmisteen veriryhmä sopii potilaalle. Vertaa valmistetta ja tippalomaketta: lukeeko niissä sama potilaan nimi ja hetu ja onko valmisteen veriryhmä potilaalle sopiva. (Tippalomakkeen sijasta voi käyttää muutakin dokumenttia, esim. lähetyslistaa.) 5. Tarkista, että valmiste on sopivuustutkimusten mukaan potilaalle sopiva (kuva 2). Vertaa valmistetta ja lähetyslistaa: lukeeko niissä sama potilaan nimi ja hetu ja valmisteen yksikkönumero (valmisteen etiketissä mm. vasemmassa yläkulmassa ja lähetyslistassaluovutusnumeron alla). Jos haluat, voit pyytää toista henkilöä lukemaan yksikkönumeron valmisteesta, kun itse katsot sen lähetyslistasta. Tarkista, että punasoluvalmisteen sopivuuskoe on negatiivinen: miinus-merkki lähetyslistassa valmisteen kohdalla. 6. Huomioi lähetyslistanhuomautus-kentässä mahdollisesti olevat ohjeet (kuva 2; esimerkissä kenttä on tyhjä). Sinun ei tarvitse tarkistaa kentässä mahdollisesti olevia punasolujen fenotyyppivaatimuksia (esim. E neg, K neg, c neg); kentässä voi lisäksi olla vain verikeskusta koskevia ohjeita. 7. Kuittaa tekemäsi tarkistukset kirjoittamalla nimesi/nimikirjaimesi valmisteen kohdalle lähetyslistaan (kuva 2). Lähetyslista säilytetään potilaan sairauskertomuksessa ko. hoitojakson ajan (tai 30 vuotta, jos verensiirto dokumentoidaan siihen; ks. kohta 13). Kuva 2. Punasoluvalmiste ja lähetyslista, jossa on kohtien 1 6 tarkistajan kuittaus. Yksikkönumerot on rengastettu. (Ks. liite 1 OctaplasLG ) K- K- K-

6 Sivu 6(11) Seuraavat tarkistukset tehdään juuri ennen verensiirron aloitusta potilaan luona: 8. Tarkista, että em. kohtien 1 6 tarkistukset on tehty. 9. Tarkista, että pussi on ehjä ja siisti, etiketti on tiukasti paikoillaan, valmisteen väri on normaali (poikkeava väri voi johtua hemolyysistä) eikä siinä ole muutakaan poikkeavaa (esim. hyytymiä tai kaasua). Tarkista, että valmisteen käyttöaika on voimassa: katso etiketin Käyt. ennen aika. 10. Jos punasolusiirto viivästyy suunnitellusta, verikeskukseen ilmoitetusta siirtopäivästä, tarkista että valmisteen sopivuuskoe on voimassa: soita verikeskukseen tai tarkista itse etikettiin liimatusta henkilötietotarrasta. 11. Huomioi lähetyslistanhuomautus-kentässä mahdollisesti olevat ohjeet verensiirron toteutuksesta. 12. Varmista, että olet aloittamassa valmisteen siirtoa oikealle potilaalle: kysy potilaalta hänen nimensä ja henkilötunnuksensa ja lue ne potilaan tunnisterannekkeesta ja tarkista, että ne ovat samat kuin valmisteen etikettiin liimatussa henkilötietotarrassa. 13. Dokumentoi verensiirto (kuva 3): liimaa verensiirron alussa tippalomakkeelle (tai lähetyslistaan) valmisteen etiketin siirtotarra, kirjoita siihen nimikirjaimesi/nimesi ja kirjoita lomakkeelle siirron pvm; tarkista, että lomakkeessa on oikeat henkilötiedot. Tee sairauskertomukseen hoitoyksikkösi ohjeiden mukaiset kirjaukset. Kuva 3. Valmisteen etiketin siirtotarra liimataan tippalomakkeelle (tai lähetyslistaan). (Ks. liite 1 OctaplasLG ) K K K K Noudata hoitavan lääkärin ohjeita verensiirron toteuttamisesta (mm. veren määrä, siirtonopeus, lämpötila). 15. Mittaa ja kirjaa potilaan pulssi, verenpaine ja lämpö ennen jokaisen valmisteen siirtoa. 16. Aloita verensiirto biologisella esikokeella. 17. Seuraa potilaan vointia hoitoyksikkösi ohjeiden ja lääkärin antamien potilaskohtaisten ohjeiden mukaisesti. Jos epäilet verensiirron haittavaikutusta, keskeytä verensiirto. Ks. OHJE HOITOYKSIKÖLLE: TOIMENPITEET EPÄILTÄESSÄ VERENSIIRRON HAITTAVAIKUTUSTA. 18. Mittaa ja kirjaa potilaan pulssi, verenpaine ja lämpö jokaisen valmisteen siirron jälkeen.

7 Sivu 7(11) D. VERIVALMISTEIDEN JÄÄNTEIDEN SÄILYTYS NORMAALISTI TOTEUTUNEEN VERENSIIRRON JÄLKEEN Verivalmisteiden jäänteet on säilytettävä normaalistikin toteutuneen verensiirron jälkeen, jotta mahdollisen myöhemmin ilmaantuvan verensiirron haittavaikutuksen selvittely olisi mahdollista. Säilytys kannattaa järjestää niin, että tiedetään, minä päivänä jäänteet saa hävittää: niihin voi merkitä esimerkiksi suoritetun verensiirron päivämäärän. PUNASOLUT: Säilytä jäänteet vaihtoehdon 1 tai vaihtoehdon 2 mukaan. Vaihtoehto 1 Vaihtoehto 2 Kuva 4a: Säilytä siirretyn valmisteen tyhjä pussi siirtolaitteineen, joka on suljettu: tippakammion alapuolinen rullasulkija kiinni ja siirtoletkun päässä korkki ja/tai tiukka solmu. Jos siirtolaitetta ei ole, laita kukin valmiste omaan muovipussiin. Säilytys jääkaapissa 3 vrk. Kuva 4a: Säilytä siirretyn valmisteen tyhjä pussi siirtolaitteineen, joka on suljettu: tippakammion alapuolinen rullasulkija kiinni ja siirtoletkun päässä korkki ja/tai tiukka solmu. Jos siirtolaitetta ei ole, laita kukin valmiste omaan muovipussiin. Säilytys jääkaapissa 1 vrk. JA Kuva 4b: Säilytä siirretystä valmisteesta kaksi letkunpätkää, joihin merkitset potilaan henkilötiedot (esim. henkilötietotarra, jonka irrotat valmisteen etiketistä verensiirron jälkeen) ja verivalmisteen yksikkönumeron: esimerkiksi valmisteen etiketin oikeassa alakulmassa oleva tarra tai - jos tarroja ei ole etiketissä enää jäljellä - voit myös kirjoittaa yksikkönumeron ylös (se näkyy mm. etiketin vasemmassa yläkulmassa). Säilytys jääkaapissa 3 vrk. Kuva 4a: Tyhjä pussi siirtolaitteineen Kuva 4b: Kaksi letkunpätkää TROMBOSYYTIT JA JÄÄPLASMA Säilytä siirretyn valmisteen tyhjä pussi mieluiten siirtolaitteineen, joka on suljettu: tippakammion alapuolinen rullasulkija kiinni ja siirtoletkun päässä korkki tai tiukka solmu. Jos siirtolaitetta ei ole, laita kukin valmiste omaan muovipussiin. Säilytys jääkaapissa 1 vrk.

8 Sivu 8(11) E. VERIRYHMÄN HUOMIOIMINEN VERENSIIRROISSA Taulukko 1: PUNASOLUT Veriryhmävaihtoehdot punasolusiirroissa potilaan oman veriryhmän lisäksi, jota käytetään ensisijaisesti. Potilaan veriryhmä Hyvä vaihtoehto O RhD pos O RhD neg O RhD neg Hätävaihtoehto* O RhD pos A RhD pos O RhD pos A RhD neg O RhD neg A RhD neg O RhD neg A RhD pos O RhD pos B RhD pos O RhD pos B RhD neg O RhD neg B RhD neg O RhD neg B RhD pos O RhD pos AB RhD pos B RhD pos A RhD pos O RhD pos B RhD neg A RhD neg AB RhD neg O RhD neg AB RhD neg B RhD neg A RhD neg O RhD neg AB RhD pos B RhD pos A RhD pos O RhD pos Taulukko 2: TROMBOSYYTIT Veriryhmävaihtoehdot trombosyyttisiirroissa potilaan oman veriryhmän lisäksi, jota käytetään ensisijaisesti. Potilaan Trombosyyttien Sopivuus veriryhmä veriryhmä O B A AB A O AB B hyvä B O AB A hyvä AB A B O hyvä hyvä hyvä RhD pos potilaalle annetaan RhD pos tai RhD neg trombosyyttejä. RhD neg potilaalle annetaan RhD neg trombosyyttejä. Jos RhD neg potilaalle joudutaan saatavuusongelmien vuoksi antamaan RhD pos trombosyyttejä, hoitoyksikkö huolehtii potilaalle annettavasta anti-d-suojauksesta (OHJE HOITOYKSIKÖLLE: TROMBOSYYTTISIIRROT JA ANTI-D-SUOJAUS) Taulukko 3: JÄÄPLASMA Veriryhmävaihtoehdot OctaplasLG -siirroissa. Potilaan veriryhmä O A B AB Jääplasman veriryhmä O, A, B, AB A, AB B, AB AB HUOM! JÄÄPLASMASIIRROISSA ABO-SIIRTOSÄÄNNÖT OVAT PÄINVASTAISET KUIN PUNASOLUSIIRROISSA! * RhD pos punasoluja saa siirtää RhD neg potilaalle (tytöille ja fertiili-ikäisille naisille ainoastaan henkeä uhkaavissa tilanteissa) hoitavan lääkärin päätöksellä, jos RhD neg punasoluja ei ole saatavilla (edellyttäen, että potilaalla ei ole anti-d-vasta-ainetta). Huomioi verivalmisteen veriryhmän tarkistamisessa myös mahdollinen potilaskohtainen verensiirto-ohje, joka näkyy mm. verivalmisteiden mukana tulevan lähetyslistan Huomautus-kentässä ja Weblabin verikortistossa (Weblab Tulokset Verikortisto). Potilaskohtainen verensiirto-ohje voi olla yo. taulukoiden ohjeita tiukempi (esim. kantasolusiirtopotilaat, vastasyntyneet, harvinaiset veriryhmät).

9 Sivu 9(11) F. VERENSIIRTOKETJUN HAITTAVAIKUTUKSET JA VAARATAPAHTUMAT/VIRHEET TAUSTAA Verensiirto voi aiheuttaa potilaalle haittavaikutuksen. Toisaalta verensiirtoketjussa voi tapahtua virhe. Kaikki haittavaikutukset eivät johdu virheistä eikä kaikista virheistä aiheudu potilaalle haittaa. Haittavaikutukset: Veripalvelulain (197/2005) ja veripalveluasetuksen (258/2006) mukaan terveydenhuollon toimintayksikön tulee pitää kirjaa verensiirtoon liittyvistä haittavaikutuksista. Lisäksi vakavat, veren laatuun ja turvallisuuteen liittyvät haittavaikutukset on ilmoitettava Veripalveluun, joka ilmoittaa ne viranomaiselle. Veripalvelu suosittelee, että myös muut verensiirtoon liittyvät vakavat haitat ilmoitetaan Veripalveluun. Kun hoitoyksikkö tilaa verensiirron mahdollisen/varman haittavaikutuksen vuoksi 9281 B-XKompl tutkimuksen, verikeskus tekee sen perusteella ilmoituksen Veripalveluun eli hoitoyksikön ei tarvitse tehdä ilmoitusta erikseen. (Tutkimus 9281 B-XKompl tehdään Veripalvelussa; verikeskus lähettää sinne tarvittavat näytteet, hoitoyksikön palauttamat verivalmisteiden jäänteet ja hoitoyksikön täyttämän lähetteen.) Vaaratapahtumat: Potilasturvallisuusasetus (341/2011) velvoittaa terveydenhuollon organisaatioita ylläpitämään potilasturvallisuuteen liittyvien vaaratapahtumien ilmoitusjärjestelmää. HUS:ssa käytetään vaaratilanneraportoinnissa HaiPro-ilmoitusjärjestelmää. Veripalvelulain (197/2005) ja veripalveluasetuksen (258/2006) mukaan terveydenhuollon toimintayksikön tulee pitää kirjaa verensiirtoon liittyvistä vaaratilanteista. Lisäksi vakavat, veren laatuun ja turvallisuuteen liittyvät vaaratilanteet on ilmoitettava Veripalveluun, joka ilmoittaa ne viranomaiselle. Veripalvelu suosittelee, että myös muut verensiirtoon liittyvät vakavat vaaratilanteet ilmoitetaan Veripalveluun. HUSLABin verikeskukset ovat useiden vuosien ajan tehneet ym. ilmoitukset Veripalveluun tietoonsa tulleista, hoitoyksiköissä tapahtuneista virheistä/vaaratilanteista hoitoyksiköiden puolesta, joko viipymättä tai vuoden lopussa (riippuen tapauksesta). Vuoden 2014 alusta alkaen ilmoittaminen Veripalvelun veriturvatoimistoon tapahtuu seuraavasti: Kun hoitoyksikkö tekee verensiirtoketjun mahdollisesta/varmasta vaaratilanteesta HUS:n HaiPro-järjestelmään HaiPro-ilmoituksen siten, että ilmoittaja valitsee Tapahtuman tyypiksi jonkin Lääke- ja nestehoitoon, verensiirtoketjuun, varjo- tai merkkiaineeseen liittyvän kolmesta alaluokasta* Verensiirtoketjuun liittyvä: Hoitoyksikön poikkeama Verensiirtoketjuun liittyvä: Verikeskuksen/laboratorion poikkeama Verensiirtoketjuun liittyvä: Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun poikkeama, verikeskus tekee sen perusteella ilmoituksen Veripalveluun eli hoitoyksikön ei tarvitse tehdä ilmoitusta erikseen. Jos HUS:n ulkopuolinen hoitoyksikkö ei ole HUS:n kanssa samassa HaiPro-järjestelmässä, hoitoyksikön tulee ilmoittaa vaaratilanteet itse Veripalveluun tai mieluiten verikeskukseen, joka ilmoittaa ne edelleen Veripalveluun. Hoitoyksikkö voi tehdä ilmoituksen käyttämällä Verensiirtoketju-sivuilla ( olevaa lähetettä = SPRV-LÄHETE Verensiirron haittavaikutus = ILMOITUS VERIVALMISTEEN SIIRRON AIHEUTTAMASTA VAKAVASTA HAITTAVAIKUTUKSESTA JA VÄÄRÄN VERIVALMISTEEN SIIRROSTA * Näissä tapauksissa ilmoituksesta tulee tieto HUSLABiin (siis silloinkin, kun hoitoyksikkö tekee ilmoituksen toiseen hoitoyksikköön). Tieto tulee lähinnä kerran vuodessa tapahtuvaa ilmoitusten tilastointia ja raportointia varten. Ilmoitusta ei siis lueta HUSLABissa välttämättä viipymättä: se ei korvaa mahdollisesti tarvittavaa välitöntä yhteydenottoa sairaalan verikeskukseen!

10 Sivu 10(11) TOIMINTAOHJEITA Jos kyseessä on verensiirron mahdollinen/varma haittavaikutus (myös väärä verensiirto, ilman oireita!): Katso OHJE HOITOYKSIKÖLLE: TOIMENPITEET EPÄILTÄESSÄ VERENSIIRRON HAITTAVAIKUTUSTA Jos kyseessä on verensiirtoketjun mahdollinen/varma vaaratapahtuma/virhe: Katso KETJUN HAIPRO-ILMOITUS Kuva 5. Yksinkertaistettu kaavio toimenpiteistä kun kyseessä on verensiirtoketjun haittavaikutus ja/tai virhe. Etenkään alkuvaiheessa - ennen kaikkien tutkimusten ja selvitysten valmistumista - ei aina ole selvää, onko kyseessä jompikumpi vai molemmat. VARMISTA VIIPYMÄTTÄ POTILAAN VÄLITÖN HOITO JA RYHDY TARVITTAVIIN TOIMENPITEISIIN SEURAUKSIEN LIEVENTÄMISEKSI JA LISÄVAHINKOJEN ESTÄMISEKSI. MUISTA, ETTÄ HAIPRO-ILMOITUS EI KORVAA VÄLITÖNTÄ YHTEYDENOTTOA VERIKESKUKSEEN, KUN KYSEESSÄ ON MAHDOLLINEN/VARMA HAITTAVAIKUTUS JA/TAI VÄÄRÄ VERENSIIRTO.

11 Sivu 11(11) LIITE 1. OCTAPLASLG -JÄÄPLASMAN ETIKETTI JA LÄHETYSLISTA Kuva 6. Jääplasmavalmisteen yksikkönumero on etiketin vasemmassa yläkulmassa. Kuva 7. Jääplasmavalmisteen siirtotarra on etiketin oikeassa alakulmassa ja viimeinen käyttöpäivä (Käyt. viim.) sen yläpuolella. Siirtotarra liimataan siirron alussa tippalomakkeelle (tai lähetyslistaan). (Tämän ohjeen valokuvat ovat lavastettuja esimerkkejä eivätkä siten välttämättä täysin oikein kaikilta yksityiskohdiltaan.)