Nominaalit ja verbaalit

Transkriptio

1 SVK:n sanaluokkien tutkimushistoria Nominaalit ja verbaalit FT Tommi Jantunen SVKA112/212 Morfologia ja syntaksi (6 op) Rissanen (1985: 29-42): nominaali verbaali- eropelu; myös muutama marginaalisempi pikkusanaluokka Rissanen (1998): nominaali verbaali- eropelun tarkennus Jantunen (2008), Takkinen (2008): verbaalien/ verbien uudelleenluokipelu Jantunen (2010): kokonaisesitys SVK:n pääsanaluokista (nominaali ja verbaali; SVK:ssa ei Filosofinen perusta Ihmisillä on samankaltaiset biologis- kognixiviset / psyko- fyysiset valmiudet (esim. liikkumapomuuden ja liikkeen eropelu) Kaikissa kielissä on yksiköitä, jotka viipaavat olioihin, ja yksiköitä, jotka sanovat jotain olioiden toiminnasta Ei kuitenkaan ole yksiselipeisen selvää, millaisia lingvisxsiä kategorioita nämä yksiköt muodostavat Vrt. tämän lähestymistavan ero esim. formalisxseen kielentutkimusperinteeseen Metodinen perusta Yksikön sanaluokka ei ole määriteltävissä platonisesx yhdellä piirteellä vaan kolmen kriteerityypin avulla. Nämä ovat (1) seman]set kriteerit, (2) morfologiset kriteerit ja (3) syntakxset kriteerit. Lähtökohta tyypipelylle on perinteisesx ollut semanxikka. (Givón 2001: 49.) Esimerkki: suomen substanxivi Empiria 1 Hakulinen & Karlsson (1979: 66): Seman]sesX: viipaa olioon MorfologisesX: taipuu sijassa SyntakXsesX: nominaalilausekkeen pääsana 1

2 Empiria 2 Empiria 3 Empiria 4 (Jantunen 2010; vrt. Rissanen 1985: 29-42, 1998) Nominaali ja verbaali Prototyyppinen nominaali Prototyyppinen verbaali Seman]sesX: viipaa asiaan, esineeseen, olioon Morfologis(- leksikaalis- pragmaa]s)esx: ei koodaa ikonisesx tai puolisidonnaisin elementein aspekxa/teonlaatua; puolisidonnaiset peräliitännäisosoitukset koodaavat mm. definii]syypä SyntakXsesX: aloipaa aina yksinkertaisen rakenteeltaan täydellisen isoloidun väitelauseen Seman]sesX: koodaa Xlaa, tapahtumaa, toimintaa Morfologis(- leksikaalis- pragmaa]s)esx: koodaa ikonisesx tai puolisidonnaisin elementein aspekxa/teonlaatua; perään ei voi liipyä definii]syypä koodaavia peräliitännäisosoituksia SyntakXsesX: ei ole koskaan rakenteeltaan täydellisen yksinkertaisen isoloidun väitelauseen alussa Nominaalien alaluokat (perustuen Rissaseen 1998) Lisää eropavia tekijöitä ViiPomakieliset huuliot esiintyvät verbaalien kanssa (Rainò 2001: 41) Liike on nominaaleissa ja verbaaleissa monesx fonexikaltaan erilainen (vrt. Rissanen 1998) jne 1. Leksikaaliset nominaalit Kiinteät leksikaaliset nominaalit (esim. MIES) Sisäistä muuntelua sallivat leksikaaliset nominaalit Neutraalitilassa tuotettavat kuvailevat viittomat (esim. TALO) Kehokontaktissa tuotettavat kuvailevat viittomat (esim. SUU) Leksikaaliset nominaalit, joilla on klassifikatorinen alkuperä (esim. LINTU) Leksikaaliset indeksit (esim. henkilöviitteiset osoitukset) 2. Kieliopilliset nominaalit SASSit Klassifikaattorikäsimuodot Kieliopilliset indeksit (esim. topiikkia merkitsevät osoitukset) 2

3 Verbaalien alaluokat (Jantunen 2010) Esimerkkejä 1. Puhtaan morfemaattiset Tyypin 1 verbaalit, esim. TIETÄÄ 2. Morfemaattisen komponentin sisältävät ja gesturaalisesti osoittavat Tyypin 2 verbaalit, esim. OPETTAA Morfemaattisen komponentin sisältävät ja gesturaalisesti osoittavat/kuvailevat Tyypin 3 verbaalit, joiden morfemaattinen rakenne on a) km + eksistenssiä ilmaiseva liike, esim. {KL-G}+{olla}-2 b) pelkkä km, esim. {KL-B}-"liikkuu puikkelehtien" a. 3b. Elekomponentti Tyypin 2 verbaaleissa Morfologisesti koodatun merkityksensä lisäksi tyypin 2 verbaalit myös osoittavat (kohdetta, referentin/ referenttien paikkaa jne); osoittamiskyky erottaa tyypin 2 verbaalit tyypin 1 verbaaleista (ja lopulta myös puhutun kielen verbeistä). Tyypin 2 verbaaleiden artikulaatiopaikka ei ole kattavasti kuvattavissa vakioisella joukolla fonologisia tmv. piirteitä Artikulaatiopaikka on tyypin 2 verbaaleiden gradientti, gesturaalinen komponentti. Elekomponentti Tyypin 3 verbaaleissa Tyypin 3 verbaaleiden morfemaattinen tunnusmerkki on klassifikaattorikäsimuoto. Morfemaattisesti (ja leksikaalisesti) koodatun merkityksensä lisäksi tyypin 3 verbaalit rakentavat merkitystä myös lokatiivis-topografisen kuvailun avulla. Artikulaatiopaikka ja orientaatio sekä tietyissä tapauksissa (tyyppi 3b) myös liike ovat tyypin 3 verbaaleiden gradientteja, gesturaalisia komponentteja. Paddenin (1990) verbit Engberg-Pedersenin (1993) verbit 1. Plain verbs (e.g. LOVE) 2. Agreement verbs; divided into verbs that a) inflect for person and number of both the subject and final object (e.g. ASK-QUESTION) b) inflect for the person and number of the final object only (e.g. CONVINCE) 3. Spatial verbs; divided into predicates a) that take locative affixes (e.g. MOVE) b) that take locative, instrument classifier, and manner affixes (e.g. CARRY- BY-HAND) c) that take locative, manner, and noun-classifier affixes (e.g. VEHICLE- MOVE-IN-STRAIGHT-PATH) d) whose locative affixes are on the body (e.g. GUN-DIRECTED-TO- TORSO) e) with locative affixes and body-part noun classifiers (e.g. OUTSTRETCHED-WINGS) Nonpolymorphemic: 1. Plain verbs 2. Agreement verbs that can be modified to show a) semantic and pragmatic agreement b) only pragmatic agreement Polymorphemic: 3. Spatial-locative verbs with classifiers, divided into four main categories: a) whole entity stems b) handle stems c) limb stems d) extension stems 3

4 Rissasen (1998) verbaalit Liddellin (2003) verbit Verbaalit, joilla on 1. yksimorfeeminen vartalo (esim. TIETÄÄ) 2. kaksimorfeeminen vartalo (esim. OPETTAA-2-1) 3. monimorfeeminen vartalo a) itsenäinen liike/liikkuminen (esim. KL-B-"liikkuu ja pysähtyy"-3-2) b) Aiheutettu liike/siirtyminen (esim. KL-5 -"ojentaa"-1-2). 1. Plain verbs 2. Indicating verbs; divided into 14 subtypes 3. Depicting verbs; divided into three broad categories, i.e. verbs signifying a) the presence of an entity at a place b) the shape and extent of a surface or the extent of a linear arrangement of individual entities c) movements and actions Takkisen (2008) verbit 1. Tavalliset verbit (esim. TIETÄÄ) 2. Osoittavat verbit (esim. OPETTAA-2-1) 3. Kuvailevat verbit a) prosessiliike + kokonaista kohdetta kuvaava käsimuoto (esim. 'auto ajaa mäkistä tietä') b) prosessiliike + käsittelykäsimuoto ('nostan puunlehden maasta') c) kontaktiliike + kokonaista kohdetta kuvaava käsimuoto (esim. 'tuossa auto on pysäköitynä') d) kohdetta kuvaileva liike + kokonaista kohdetta kuvaileva käsimuoto ('parkkipaikalla on autoja riveittäin') e) kohdetta kuvaileva liike + muotoa ja kokoa piirtävä käsimuoto (esim. 'järven pinta on peilityyni') Typologisesti keskeisten pääsanaluokkien prototyypit merkityksen ja funktion mukaan esitettynä (Croft 2003: 185) Substantiivi = <kohde, viittaaminen> Verbi = <toiminta, predikoiminen> Adjektiivi = <ominaisuus, modifiointi> Croft (2003: 183) Alustava piirrematriisi Cross-linguistically, the category identified with the label adjective varies much more than those labelled noun and verb. In some languages, such as English, there is a large class of adjectives which can be added to quite easily [---]. In a number of languages, such as Hausa, there is a small closed class of words, defined on internal grammatical criteria, which is generally identified with the adjective category. In yet other languages, such as Chinese, it is claimed that adjectives do not exist [---], and the translational equivalents of English adjectives are assigned to the categories of noun and verb, depending on their grammatical behavior. 4

5 Lisäargumentteja Ydinnominaalisia "genetiiviatribuutteja" ja luonnehtivia "adjektiiviatribuutteja" ei (välttämättä) erotella SVK:ssa morfosyntaktisesti; vrt. TOMMI OMENA vs PUNAINEN OMENA (ks. Takkinen et al. 2005) Predikoivien ydinverbaalien ja predikoivien "ominaisuussanojen" koodaus on SVK:ssa (enemmän tai vähemmän) identtistä; vrt. aspektuaalisuus/teonlaatu ja esim. semanttisesti ekvatiivisten ja luonnehtivien lauseiden syntaktinen (kopulaton) rakenne (ks. Jantunen 2007) Ergo: Ominaisuusviittomien kieliopillinen käyttäytyminen ei tue tulkintaa, jonka mukaan ominaisuusviittomat muodostaisivat itsenäisen sanaluokan ADJEKTIIVI. Ominaisuusviittomat analysoituvat SVK:ssa (marginaalisemmiksi) nominaaleiksi ja verbaaleiksi. Sanaluokkien osuus Sign Categories in Auslan Pääsanaluokista (n=108) Nominaaleja 50 % (n=54) Verbaaleja 27% (n=29) muut 23% (n=25) ViiPomista (n=116) Eleitä 7% (n=8) de Beuzeville, Johnston & Schembri (2009) Tehtävä: luokipele nominaalit ja verbaalit alakategorioihin Kirjallisuus de Beuzeville, L., Johnston, T. & Schembri, A. (2009). The use of space with indicating verbs in Auslan: A corpus-based investigation. Sign Language & Linguistics 12:1 (2009), " Croft, W. (2003). Typology and universals. (2nd edition) Cambridge: Cambridge University Press. " Engberg-Pedersen, E. (1993). Space in Danish Sign Language: The Space and Morphosyntax of the Use of Space in a Visual Language. International Studies on Sign Language Research and Communication of the Deaf, Vol. 19. Hamburg: Signum Verlag." Givón, T. (2001). Syntax. Volume 1. Amsterdam: John Benjamins. " Hakulinen, A. & Karlsson, F. (1979). Nykysuomen lauseoppia. Helsinki: SKS. " Jantunen, T. (2007). The equative sentence in Finnish Sign Language. [In O. Crasborn (Ed.), Identifying sentences in signed languages: special issue of] Sign Language & Linguistics 10:2, " Jantunen, T. (2008). Fixed and free: order of the verbal predicate and its core arguments in declarative transitive clauses in Finnish Sign Language. SKY Journal of Linguistics 21 (2008), " Jantunen, T. (2010). Suomalaisen viittomakielen pääsanaluokat. Teoksessa T. Jantunen (toim.), Näkökulmia viittomaan ja viittomistoon, Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto." Liddell, S. K. (2003). Grammar, Gesture, and Meaning in American Sign Language. Cambridge: Cambridge University Press." Padden, C. (1990). The Relation Between Space and Grammar in ASL Verb Morphology. In C. Lucas (ed.), Sign Language Research: Theoretical Issues, Washington, D.C.: Gallaudet Press." Rissanen, T. (1998). The Categories of Nominals and Verbals and Their Morphology in Finnish Sign Language. Licentiate Thesis in General Linguistics. The Department of Finnish and General Linguistics, University of Turku." Rainò, P. (2001). Mouthings and mouth gestures in Finnish Sign Language. In P. Boyes Braem & R. Sutton-Spence (Eds.) The hands are the head of the mouth: the mouth as articulator in sign languages. Hamburg: SIGNUM-Press, Rissanen, T. (1985). Viittomakielen perusrakenne. Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 12. Suomalaisen viittomakielen perussanakirja (1998). Kuurojen Liitto ry ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki: Kuurojen Liitto ry. Takkinen, R. (2008). Kuvailevat verbit suomalaisessa viittomakielessä. Puhe ja kieli 28: Takkinen, R. & työryhmä (2005). Possessiivisuuden ja eksistentiaalisuuden ilmaiseminen suomalaisessa viittomakielessä. Kyselylomake Ulrike Zeshanin koordinoimaan kansainväliseen typologiseen tutkimusprojektiin. 5