Ote teoksesta: Jantunen, Tommi (2003). Johdatus suomalaisen viittomakielen rakenteeseen. Helsinki: Finn Lectura.

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Ote teoksesta: Jantunen, Tommi (2003). Johdatus suomalaisen viittomakielen rakenteeseen. Helsinki: Finn Lectura."

Pirkko Outi Virtanen
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Ote teoksesta: Jantunen, Tommi (2003). Johdatus suomalaisen viittomakielen rakenteeseen. Helsinki: Finn Lectura. 6.4 Polysynteesi Polysynteesi tarkoittaa yleisesti uuden lekseemin muodostamista sulauttamalla toisiinsa useampia sidonnaisia morfeemeja. Polysynteesi on suomalaisessa viittomakielessä hyvin yleinen tapa luoda uusia viittomia. Polysynteesiä käsitellään tässä kirjassa sen kautta syntyneiden muotojen, polysynteettisten viittomien, näkökulmasta (polysynteesin kautta syntyneitä muotoja on kutsuttu eri yhteyksissä myös klassifikaattoripredikaateiksi ja polymorfeemisiksi verbaaleiksi). Tyypillisessä polysynteettisessä viittomassa jokainen rakenneyksikkö on morfeemi. Yleisesti voidaan sanoa, että käsimuoto edustaa puheenaihetta, paikka puheenaiheen sijaintia, liike puheenaiheen liikkumista tai paikallaan pysymistä ja orientaatio puheenaiheen asentoa. Ei-manuaalinen elementti voi kertoa jotain esimerkiksi puheenaiheen olemuksesta. Kuvio Suomalaisen viittomakielen polysynteettinen viittoma KUU-NOUSEE-HORISONTIN- TAKAA (kuva: Kuurojen Liitto ry). Esimerkki polysynteettisestä viittomasta on KUU-NOUSEE-HORISONTIN-TAKAA. Siinä dominoivan käden käsimuoto edustaa kuuta ja ei-dominoivan käden käsimuoto horisonttia. Ei-dominoivan käden voidaan katsoa toimivan paikkana, ja käsien

Polysynteesi on suomalaisessa viittomakielessä hyvin yleinen tapa luoda uusia viittomia.

2 muodostelma antaa viittomalle merkityksen 'kuu on horisontin takana'. Dominoivan käden ylöspäin suuntautuva suora liike kuvaa kuun nousuprosessia. Käsimuoto ja liike ovat polysynteettisten viittomien kaksi päämorfeemia. Käsimuotoa nimitetään klassifikaattoriksi ja liikettä liikejuureksi. Ritva Takkinen (1998) on tutkinut suomalaisen viittomakielen klassifikaattoreita ja liikejuuria, ja hänen niitä koskeva luokittelunsa esitellään seuraavassa Klassifikaattorit Takkinen jakaa klassifikaattorit kolmeen ryhmään: kokonaisen kohteen klassifikaattoreihin, kokoa ja muotoa piirtäviin klassifikaattoreihin ja käsittelyklassifikaattoreihin. Jako on karkea, mutta yleisesityksen kannalta riittävä. Kokonaisen kohteen klassifikaattorit edustavat kokonaista kohdetta tai sen tyypillistä osaa. Esimerkkejä käsimuodoista, jotka voivat toimia kokonaisen kohteen klassifikaattoreina ovat B (viittaa litteisiin suorakaiteen muotoisiin kohteisiin kuten autoon ja kirjaan), G (viittaa pitkiin, kapeisiin ja ohuisiin kohteisiin kuten kynään ja keppiin), H (viittaa esimerkiksi kapeisiin kaksiulotteisiin kohteisiin kuten veitseen ja viilaan), V (viittaa esimerkiksi kaksijalkaisiin kohteisiin kuten ihmiseen), Y (viittaa esimerkiksi lentokoneeseen tai puhelimeen) ja 5... (viittaa tyypillisesti kolmiulotteisiin kohteisiin kuten omenaan ja kiveen). Kokoa ja muotoa piirtävät klassifikaattorit ilmaisevat nimensä mukaisesti kohteiden kokoa ja muotoa. Esimerkkejä käsimuodoista, jotka voivat toimia kokoa ja muotoa piirtävinä klassifikaattoreina ovat B (käytetään kuvailtaessa esimerkiksi suuria tasaisia pintoja kuten pöydän päällistä), C (käytetään kuvailtaessa esimerkiksi pitkulaisia ulkonevia muotoja kuten seinän hirsiä) ja G (käytetään piirrettäessä esimerkiksi geometrisia muotoja). Käsittelyklassifikaattorit ilmaisevat tapaa, jolla kohteesta otetaan kiinni tai jolla kohdetta kosketetaan. Esimerkkejä käsimuodoista, jotka voivat toimia

Ritva Takkinen (1998) on tutkinut suomalaisen viittomakielen klassifikaattoreita ja liikejuuria, ja hänen niitä koskeva luokittelunsa esitellään seuraavassa. 6.4.

3 käsittelyklassifikaattoreina ovat Ax (edustaa tapaa, jolla esimerkiksi avainta, lusikkaa ja pankkikorttia pidetään kädessä), F (edustaa tapaa, jolla käsitellään esimerkiksi pientä ja siroa esinettä) ja Å (edustaa tapaa, jolla painetaan esimerkiksi ovikelloa). Sama käsimuoto voi esiintyä eri klassifikaattoriluokissa. Suurin klassifikaattoriluokka on kokonaisen kohteen klassifikaattorit Liikejuuret Takkinen jakaa myös liikejuuret kolmia: prosessijuureen, kontaktijuureen ja statiivideskriptiivijuureen. Kuvio Suomalaisen viittomakielen polysynteettinen viittoma AJAA-PYÖRÄLLÄ-MÄKEÄ- ALAS (kuva: Kuurojen Liitto ry). Prosessijuuressa käsi liikkuu kuvaten kohteen liikkumista. Esimerkkejä polysynteettisistä viittomista, joiden liikejuuri on prosessijuuri ovat IHMINEN- KULKEE-OHI ja AJAA-PYÖRÄLLÄ-MÄKEÄ-ALAS (ks. kuvio 6.14).

2 Liikejuuret Takkinen jakaa myös liikejuuret kolmia: prosessijuureen, kontaktijuureen ja statiivideskriptiivijuureen. Kuvio 6.14.

4 Kuvio Suomalaisen viittomakielen polysynteettinen viittoma AUTO-ON-PYSÄKÖITYNÄ (kuva: Kuurojen Liitto ry). Kontaktijuuressa käsi tekee lyhyen suoran liikkeen. Liike kuvaa kohteen olemassaoloa tai olemista jossakin paikassa, ei kohteen liikkumista. Esimerkkejä polysynteettisistä viittomista, joiden liikejuuri on kontaktijuuri ovat LINTU-ISTUU- OKSALLA ja AUTO-ON-PYSÄKÖITYNÄ (ks. kuvio 6.15). Kuvio Suomalaisen viittomakielen polysynteettinen viittoma KIRJOJA-RIVISSÄ-HYLLYSSÄ (kuva: Kuurojen Liitto ry). Statiivi-deskriptiivijuuressa käsi liikkuu kuvaten kohteen muotoa tai jakaumaa, ei kohteen liikkumista. Esimerkkejä polysynteettisistä viittomista, joiden liikejuuri on statiivi-deskriptiivijuuri ovat OVENPIELISSÄ-LEVEÄT-LISTAT ja KIRJOJA-RIVISSÄ- HYLLYSSÄ (ks. kuvio 6.16). Kaikki liikejuuret eivät voi yhdistyä kaikkiin klassifikaattoreihin. Taulukko 6.4 esittää liikejuurien ja klassifikaattoreiden yhdistymismahdollisuudet.

Esimerkkejä polysynteettisistä viittomista, joiden liikejuuri on kontaktijuuri ovat LINTU-ISTUU- OKSALLA ja AUTO-ON-PYSÄKÖITYNÄ (ks. kuvio 6.15). Kuvio 6.16.

5 Kokonaisen kohteen klassifikaattori Kokoa ja muotoa piirtävä klassifikaattori Prosessijuuri!! Kontaktijuuri! Käsittelyklassifikaattori Statiivideskriptiivijuuri!! Taulukko 6.4. Liikejuurien ja klassifikaattoreiden yhdistymismahdollisuudet (Takkinen 1998) Polysynteettiset ja kiinteät viittomat Suomalaisen viittomakielen leksikko on mahdollista jakaa polysynteettisiin viittomiin ja kiinteisiin viittomiin. Leksikografisesti eli sanakirjatyön näkökulmasta polysynteettisiä viittomia voidaan luonnehtia muodoiksi, joilla ei ole leksikaalista perusmuotoa eikä merkitystä, joka voitaisiin helposti kuvata sanakirjassa. Kiinteitä viittomia voidaan puolestaan luonnehtia muodoiksi, joilla on perusmuoto ja sanakirjassa kuvattavissa oleva rajallinen merkitys. Kaikki Suomalaisen viittomakielen perussanakirjassa kuvatut viittomat ovat kiinteitä viittomia. Polysynteettiset viittomat rakennetaan käyttöyhteydessä. Niiden muodostaminen perustuu muun muassa puheenaiheen ominaisuuksiin ja näkökulmaan, josta puheenaihetta tarkastellaan. Puheenaiheen ominaisuuksien ja puheenaiheeseen luodun näkökulman vaikutusta polysynteesissä voidaan havainnollistaa tarkastelemalla vaikkapa käsimuodon valintaa. Jos puheenaiheena on esimerkiksi auto, joka kulkee mutkaista tietä, käsimuodoksi valikoituu todennäköisesti klassifikaattori B. Jos puheenaiheena on taas auto, joka törmää nokka edellä seinään, käsimuodoksi valikoituu todennäköisesti klassifikaattori S.

3 Polysynteettiset ja kiinteät viittomat Suomalaisen viittomakielen leksikko on mahdollista jakaa polysynteettisiin viittomiin ja kiinteisiin viittomiin.

6 Muodon ohella myös polysynteettisten viittomien merkitys on sidottu käyttöyhteyteen. Sama polysynteettinen viittoma voi eri tilanteissa tarkoittaa eri asiaa. Esimerkiksi kuvion 6.17 polysynteettinen viittoma voi tilanteesta riippuen merkitä 'omenan ojentamista' tai 'pallon ojentamista'. Kuvio Suomalaisen viittomakielen polysynteettinen viittoma, joka voi merkitä esimerkiksi 'omenan ojentamista' tai 'pallon ojentamista'. Kiinteiden viittomien muoto ja merkitys eivät ole riippuvaisia kielenulkoisista seikoista samalla tapaa kuin polysynteettisten viittomien muoto ja merkitys. Kuvio Suomalaisen viittomakielen viittoma KANANMUNA. Monet polysynteettiset viittomat muuttuvat kiinteiksi viittomiksi. Tätä muutosprosessia kutsutaan leksikaalistumiseksi. Esimerkiksi viittoman KANANMUNA juuret ovat toiminnassa, jossa munankuori kopautetaan rikki veitsellä. Viittoma lienee kuitenkin jo varsin varhain leksikaalistunut merkitsemään 'kananmunaa'.

Kiinteiden viittomien muoto ja merkitys eivät ole riippuvaisia kielenulkoisista seikoista samalla tapaa kuin polysynteettisten viittomien muoto ja merkitys. Kuvio 6.18.

Samankaltaiset tiedostot

Työpajan tarkoitus. Prolegomena viittomaan. Kysymyksenasetteluja. Sana ~ viittoma. Näkökulmia sanaan. Näkökulmia viittomaan ja viittomistoon

Työpajan tarkoitus. Prolegomena viittomaan. Kysymyksenasetteluja. Sana ~ viittoma. Näkökulmia sanaan. Näkökulmia viittomaan ja viittomistoon Työpajan Näkökulmia viittomaan ja viittomistoon avausesitelmä XXXVI Kielitieteen päivillä Jyväskylässä 15.5.2009 Näkökulmia viittomaan ja viittomistoon Tommi Jantunen, kielten laitos, Jyväskylän yliopisto