Lähtökohta. Tavoitteeni. Ihmetyksen aiheet eli motiivit. Argumentoin, että. Suomalaisen viittomakielen sanaluokat

Transkriptio

1 Työpaja Näkökulmia viittomaan ja viittomistoon XXXVI Kielitieteen päivillä Jyväskylässä Lähtökohta Suomalaisen viittomakielen sanaluokat Tommi Jantunen, kielten laitos, Jyväskylän yliopisto Sanaluokat ovat kiistatta yksi harvoista täsmätutkituista asioista suomalaisessa viittomakielessä! Rissanen (1985: 29-42): nominaali verbaalierottelu; myös muutama marginaalisempi pikkusanaluokka Rissanen (1998): nominaali verbaalierottelun tarkennus Ks. myös Jantunen (2008) ja Takkinen (2008): verbaalien/verbien uudelleenluokittelu 1 2 Ihmetyksen aiheet eli motiivit Miksi sanakirjoissa (esim. Suomalaisen viittomakielen perussanakirjassa 1998) ei ole eksplikoitu lekseemien sanaluokkia? Miksi esimerkiksi suomalaisen viittomakielen opetuksessa puhutaan adjektiiveista? Tavoitteeni ei ole vastata ihmetyksen aiheina esittämiini kysymyksiin, mutta aiheeni käsittelyä ne toki ohjaavat; pikemminkin tavoitteeni on esitellä tämänhetkiseen tutkimustietoon pohjaava teoriani SVK:n pääsanaluokista ja laajemmin viittomiston rakenteesta. 3 4 Ontologia, epistemologia, tieteenparadigma ja metodiikka Valinta: Käynkö makuulle Prokrusteen vuoteelle vai tarkastelenko kieltä omaehtoisesti ja ennakkoluulottomasti? Vrt. formalismi (etenkin Chomsky 1965 seuraajineen ja kopioijineen) ja funktionalismi (etenkin funktionaalisen typologian edustajat, kuten Dryer 2006 ja erityisesti Haspelmath 2007). Argumentoin, että 1. SVK:ssa on kaksi jatkumoluontoista ja hämärärajaista pääsanaluokkaa, NOMINAALI ja VERBAALI 2. Viittomien pääsanaluokka on todettavissa yksiselitteisesti vain käyttöyhteyden perusteella 3. Semanttisesti ominaisuutta luonnehtivat viittomat jakautuvat nominaali verbaali-jatkumolle, ts. ne eivät muodosta omaa sanaluokkaa ADJEKTIIVI 4. Ele on keskeinen käsite SVK:n viittomiston kokonaiskuvauksessa

2 Näin maailma makaa Yksi harvoista ihmiskieltä kokonaisuutena koskevista suhteellisen rajoittamattomista universaaleista on, että kaikissa kielissä on yksiköitä, jotka viittaavat olioihin, ja yksiköitä, jotka sanovat jotain olioiden toiminnasta (Croft 2003: 183). Ei kuitenkaan ole yksiselitteisen selvää, millaisia lingvistisiä kategorioita nämä yksiköt muodostavat (ibid.). Makuualustan kriteerit Yksikön sanaluokka ei ole määriteltävissä platonisesti yhdellä piirteellä vaan kolmen kriteerityypin avulla. Nämä ovat (1) semanttiset kriteerit, (2) morfologiset kriteerit ja (3) syntaktiset kriteerit. Lähtökohta tyypittelylle on perinteisesti ollut semantiikka. (Givón 2001: 49.) 7 8 Suomen SUBSTANTIIVI SVK:n NOMINAALI ja VERBAALI (Rissanen 1998; ks. myös 1985: 29-42) Hakulinen & Karlsson (1979: 66): Semanttisesti: viittaa olioon Morfologisesti: taipuu sijassa Syntaktisesti: nominaalilausekkeen pääsana Prototyyppinen nominaali Semanttisesti: viittaa asiaan, esineeseen, olioon Morfologisesti: ei "taivu ASPEKTISSA Prototyyppinen verbaali Semanttisesti: koodaa tilaa, tapahtumaa, toimintaa Morfologisesti: "taipuu ASPEKTISSA 9 10 SVK:n nominaalit (Rissanen 1998) SVK:n verbaalit (Rissanen 1998) 1. Leksikaaliset nominaalit Kiinteät leksikaaliset nominaalit (esim. MIES) Sisäistä muuntelua sallivat leksikaaliset nominaalit Neutraalitilassa tuotettavat kuvailevat viittomat (esim. TALO) Kehokontaktissa tuotettavat kuvailevat viittomat (esim. SUU) Leksikaaliset nominaalit, joilla on klassifikatorinen alkuperä (esim. LINTU) Leksikaaliset indeksit (esim. henkilöviitteiset osoitukset) 2. Kieliopilliset nominaalistajat SASSit Klassifikaattorit Topiikkia merkitsevät indeksit 11 Verbaalit, joilla on 1. yksimorfeeminen vartalo (esim. TIETÄÄ) 2. kaksimorfeeminen vartalo (esim. OPETTAA-2-1) 3. monimorfeeminen vartalo a) itsenäinen liike/liikkuminen (esim. KL-B-"liikkuu ja pysähtyy"-3-2) b) Aiheutettu liike/siirtyminen (esim. KL-5 -"ojentaa"-1-2). 12 2

3 Rissasen (1998) kritiikki Sivuhyppäys: Liddell (2003) Nominaalit Miten edustavia alakategoriat ovat? SASSien liikkeen status morfeemina? Käsimuodon analyysi klassifikaattoriksi ja sen de facto status nominaalistajana? Käsitys topiikista? Verbaalit Morfeemien muoto kaksi- ja monimorfeemisissa vartaloissa ei ole useimmissa tapauksissa rajattavissa Vartalon käsitteeseen liittyy ongelmia: Kolme abstraktia vartaloa VAI kolme vartalotyyppiä, joilla kullakin määrittelemätön määrä edustajia? Yksimorfeeminen vartalo VAI yksimorfeeminen verbaali (vrt. "päätteiden" status affikseina)? Verbaaliluokittelu ei kata kokonaisen kohteen eksistenssiä predikoivia verbaaleja. 1. Plain verbs 2. Indicating verbs; divided into 14 subtypes 3. Depicting verbs; divided into three broad categories, i.e. verbs signifying a) the presence of an entity at a place b) the shape and extent of a surface or the extent of a linear arrangement of individual entities c) movements and actions Takkisen (2008) esitys SVK:n verbeistä 1. Tavalliset verbit (esim. TIETÄÄ) 2. Osoittavat verbit (esim. OPETTAA-2-1) 3. Kuvailevat verbit a) prosessiliike + kokonaista kohdetta kuvaava käsimuoto (esim. 'auto ajaa mäkistä tietä') b) prosessiliike + käsittelykäsimuoto ('nostan puunlehden maasta') c) kontaktiliike + kokonaista kohdetta kuvaava käsimuoto (esim. 'tuossa auto on pysäköitynä') d) kohdetta kuvaileva liike + kokonaista kohdetta kuvaileva käsimuoto ('parkkipaikalla on autoja riveittäin') e) kohdetta kuvaileva liike + muotoa ja kokoa piirtävä käsimuoto (esim. 'järven pinta on peilityyni') Takkisen (2008) kritiikki Linkittyy vain marginaalisesti aikaisempaan SVK:n verbaalitutkimukseen (vrt. esim. termin verbi käyttö termin verbaali sijasta). Kokoa ja muotoa piirtäviä/kuvailevia viittomia (Takkisen 2008 luokka 3e) käsitellään yksiselitteisesti verbeinä (Liddellin 2003 tapaan), vaikka niiden on aikaisemmassa tutkimuksessa (Rissanen 1998) osoitettu toimivan mm. kieliopillisina nominaalistajina (esim. RUMMUTTAA+"rummun muodon kuvailu" > RUMPU). Nominaalipredikaatit tulkitaan "verbeiksi! Kantani aiemmin sanottuun Rissasen (1998) semantiikkaan perustuva laaja NOMINAALI VERBAALI-erottelu on oikeutettu. Rissasen morfologiseksi väittämä aspektinmerkintä on NOMINAALI VERBAALI-erottelussa suuntaa antava. Rissasen esittämät syntaktiset huomiot eivät ole riittäviä. Nominaalien ja verbaalien distribuutio yksinkertaisessa isoloidussa rakenteeltaan täydellisessä väitelauseessa (Jantunen 2008)? 1. N A VN P (POIKA OSTAA OMENA) 2. N A N P V (POIKA OMENA OSTAA) 3. * VNN (esim. OSTAA POIKA OMENA)

4 NOMINAALI ja VERBAALI revisited Prototyyppinen nominaali Semanttisesti: viittaa asiaan, esineeseen, olioon Morfologis(-leksikaalispragmaattis)esti: ei koodaa ikonisesti tai puolisidonnaisin elementein aspektia/ teonlaatua Syntaktisesti: aloittaa aina yksinkertaisen rakenteeltaan täydellisen isoloidun väitelauseen Prototyyppinen verbaali Semanttisesti: koodaa tilaa, tapahtumaa, toimintaa Morfologis(-leksikaalispragmaattis)esti: koodaa ikonisesti tai puolisidonnaisin elementein aspektia/ teonlaatua Syntaktisesti: ei ole koskaan rakenteeltaan täydellisen yksinkertaisen isoloidun väitelauseen alussa Muutamia lisähuomioita nominaaleista ja verbaaleista Viittomakieliset huuliot esiintyvät verbaalien kanssa (Rainò 2001: 41) Liike on nominaaleissa ja verbaaleissa monesti fonetiikaltaan erilainen (vrt. Rissanen 1998) jne NOMINAALIni Hyväksyn Rissasen (1998) perusluokittelun. Keskeisenä poikkeuksena kuitenkin SASSien liikkeen morfeemianalyysi ja tulkinta, jonka mukaan tietyt käsimuodot analysoituisivat yksiselitteisesti klassifikaattoreiksi. SASSien liike on elekomponentti (esim. Okrent 2002, Liddell 2003). Klassifikaattoreiksi perinteisesti analysoidut käsimuodot toimivat syntaktisesti verbaalipredikaatin sidonnaisina ydinargumentteina ja ovat enemmän anaforisia indeksejä kuin puhtaita klassifikaattoreita (vrt. Slobin 2005, Jantunen 2008). Pidätän oikeuden nominaalisten alakategorioiden uudelleenanalysointiin. 21 Ele (tai gestikulaatio ) semioottisesta näkökulmasta Okrentin (2002: 187) mukaan ele on se, joka ilmaisee ajatuksen kuvallisen ulottuvuuden puheen aikana; eleen muoto on suorassa yhteydessä mielikuvaan, joka voi olla joko konkreettinen tai abstrakti muodoltaan ei-konventionaalinen muodon ja merkityksen suhteen gradientti, ei katogorinen. 22 Esimerkki trotzilista (Van Valin 2005: 16) VERBAALIni Hyväksyn Liddellin (2003) esittämän perusluokittelun ja siihen pohjaavan näkemyksen, jonka mukaan verbaalit voivat sisältää gesturaalisia (gradientteja) elementtejä; tämä erottaa näkemykseni mm. Rissasesta (1998) ja hänen all-ismorpheme ajattelustaan. Poikkean Liddellistä (ja esim. Takkisesta 2008) kuitenkin sikäli, että en käsittele kokoa ja muotoa piirtäviä/kuvailevia viittomia (vrt. Liddellin 2003 tyyppi 3 b ja Takkisen 2008 tyyppi 3e) omana itsenäisenä verbaalityyppinään, vaan Rissasen (1998) tapaan SASSeina

5 Tulkintani SVK:n verbaalityypeistä Elekomponentti Tyypin 2 verbaaleissa 1. Puhtaan morfemaattiset Tyypin 1 verbaalit, esim. TIETÄÄ 2. Morfemaattisen komponentin sisältävät ja gesturaalisesti osoittavat Tyypin 2 verbaalit, esim. OPETTAA Morfemaattisen komponentin sisältävät ja gesturaalisesti osoittavat/kuvailevat Tyypin 3 verbaalit, joiden morfemaattinen rakenne on a) km + eksistenssiä ilmaiseva liike, esim. {km-g}+{olla}-2 b) pelkkä km, esim. {km-b}-"liikkuu puikkelehtien"-3-2 Morfologisesti koodatun merkityksensä lisäksi tyypin 2 verbaalit myös osoittavat (kohdetta, referentin/ referenttien paikkaa jne); osoittamiskyky erottaa tyypin 2 verbaalit tyypin 1 verbaaleista (ja lopulta myös puhutun kielen verbeistä). Tyypin 2 verbaaleiden artikulaatiopaikka ei ole kattavasti kuvattavissa vakioisella joukolla fonologisia tmv. piirteitä Artikulaatiopaikka on tyypin 2 verbaaleiden gradientti, gesturaalinen komponentti Elekomponentti Tyypin 3 verbaaleissa Tyypin 3 verbaalit syntaktisesti Tyypin 3 verbaaleiden morfemaattinen tunnusmerkki on anaforisesti indeksikaalinen ydinargumentin funktiossa toimiva käsimuoto (pm). Morfemaattisesti (ja leksikaalisesti) koodatun merkityksensä lisäksi tyypin 3 verbaalit rakentavat merkitystä myös lokatiivis-topografisen kuvailun avulla. Artikulaatiopaikka ja orientaatio sekä tietyissä tapauksissa (tyyppi 3b) myös liike ovat tyypin 3 verbaaleiden gradientteja, gesturaalisia komponentteja. Tyypin 3 verbaalit sijoittuvat poikkeuksetta lauseen loppuun (Jantunen 2008). Tyypin 3 verbaaleiden käsimuoto koodaa automaattisesti tietoa predikaatin semanttisista argumenteista (Jantunen 2008): kokonaista kohdetta edustava käsimuotomorfeemi viittaa aina predikaatin ykkösargumenttiin, käsittelykäsimuoto viittaa aina predikaatin kakkosargumenttiin. Tyypin 3 verbaalien argumentinmerkintäkyvyn perusteella SVK on navahon ja trotzilin kaltainen head-marking kieli (Jantunen 2008; ks. myös Nichols 1986, Slobin 2005) Rissanen (1998: 90) Esimerkki (N) [T]here are clear cases of nominals and verbals, [---] which differ from each other maximally, and less clear cases whose categoriality is made clearer by the context

6 Esimerkki (V) Ontologinen valinta 1. Yksi viittoma, jonka sanaluokan konteksti ratkaisee? 2. Kaksi viittomaa, jotka kuuluvat lähtökohtaisesti eri sanaluokkiin? jatkuu 1. Hyväksytään hyvin ladattu käsitys viittomasta (ratkaisu on linjassa esim. Suomalaisen viittomakielen perussanakirjan leksemointitavan kanssa) 2. Hyväksytään kevyempi käsitys viittomasta (ratkaisu kieltää Suomalaisen viittomakielen perussanakirjan leksemointitavan) 33 jatkuu yhä! 1. Glossaaminen on vaikeaa (yhteen glossiin pitää sisällyttää nominaalinen JA verbaalinen merkitys) 2. Glossaaminen helpottuu (nominaalisille tapauksille voidaan käyttää nominaalimuotoista glossia, verbaalisille tapauksille verbimuotoista glossia) 34 ja vielä! 1. Esittäminen perinteisessä sanakirjassa vie suhteessa vähemmän tilaa 2. Esittäminen perinteisessä sanakirjassa vie jopa tuplasti enemmän tilaa. Typologisesti keskeisten pääsanaluokkien prototyypit merkityksen ja funktion mukaan esitettynä (Croft 2003: 185) Substantiivi = <kohde, viittaaminen> Verbi = <toiminta, predikoiminen> Adjektiivi = <ominaisuus, modifiointi>

7 Croft (2003: 183) Cross-linguistically, the category identified with the label adjective varies much more than those labelled noun and verb. In some languages, such as English, there is a large class of adjectives which can be added to quite easily [---]. In a number of languages, such as Hausa, there is a small closed class of words, defined on internal grammatical criteria, which is generally identified with the adjective category. In yet other languages, such as Chinese, it is claimed that adjectives do not exist [---], and the translational equivalents of English adjectives are assigned to the categories of noun and verb, depending on their grammatical behavior. Ominaisuusviittomat Esimerkiksi Väriviittomat, kuten PUNAINEN ja VALKOINEN Koon ja muodon tarkentajat eli SASSit Tunnetta ja olotilaa luonnehtivat viittomat kuten VIHAINEN ja ILOINEN Muodostavatko ominaisuusviittomat SVK:ssa (tämänhetkisen tutkimustiedon valossa) oman sanaluokan ADJEKTIIVI? Alustava piirrematriisi Ergo: Ominaisuusviittomien kieliopillinen käyttäytyminen ei tue tulkintaa, jonka mukaan ominaisuusviittomat muodostaisivat itsenäisen sanaluokan ADJEKTIIVI. Ominaisuusviittomat analysoituvat SVK:ssa (marginaalisemmiksi) nominaaleiksi ja verbaaleiksi Lisäargumentteja Ydinnominaalisia "genetiiviatribuutteja" ja luonnehtivia "adjektiiviatribuutteja" ei (välttämättä) erotella SVK:ssa morfosyntaktisesti; vrt. TOMMI OMENA vs PUNAINEN OMENA (ks. Takkinen et al. 2005) Predikoivien ydinverbaalien ja predikoivien "ominaisuussanojen" koodaus on SVK:ssa (enemmän tai vähemmän) identtistä; vrt. aspektuaalisuus/teonlaatu ja esim. semanttisesti ekvatiivisten ja luonnehtivien lauseiden syntaktinen (kopulaton) rakenne (ks. Jantunen 2007) Viittomiston koostumus? Perinteisesti ja etenkin sanakirjatyön näkökulmasta: kiinteät ja polysynteettiset viittomat (tällä jaolla on omat merkittävät ongelmansa!) Tässä esityksessä: pääasiallisesti nominaaliset ja verbaaliset viittomat Riittääkö tämä?

8 Suomalaisen viittomakielen perussanakirjan (1998) artikkelit 457, 573 ja 614 Pikkusanaluokkien tarve? Kaikki SVK:n viittomat eivät ole analysoitavissa edellä esitetyillä N/V-kriteereillä (vrt. Rissanen 1985: 40-42). Monilla tällaisilla viittomilla ei ole selkeää semanttista sisältöä, mutta niillä on aina jokin syntaktinen funktio (esim. propositioiden yhdistäminen, proposition rajaaminen, proposition muuttaminen, proposition modifiointi jne.). Nämä viittomat ovat isolaatteja ; vrt. esim. ed. dian esimerkit: * [MUTTA OS-3] * [HUOMENNA OS-3] * [MITÄ OS-3]; mutta [MITÄ] [OS-3]. On järkevä postuloida yksi tai enintään pari pikkusanaluokkaa Sanaluokkien produktiivisuus Suomalaisen viittomakielen perussanakirjan (1998) artikkeli 74 NOMINAALIT <avoin luokka> VERBAALIT <avoin luokka> pikkusanaluo(kka/kat) <suljettu luokka> Kendonin jatkumo (McNeill 1992: 37) Elehtiminen (gestikulaatio) > kielenkaltaiset eleet > pantomiimi > embleemit > viitottu kieli Embleemit ovat osa sosiaalista (ja kulttuurista) koodia, mutta ne eivät ole rakentuneet täysin samalla tavalla kuin kieli (id., 56). Viittoman käsitteellinen uudelleenarviointi 1. Sanamaiset viittomat (ks. Johnston & Schembri 1999, Zeshan 2002) 2. Elemäiset viittomat, esim. Elekomponentin sisältävät viittomat Embleemit 3. Pantomiimiset eleet (vrt. kansainvälisen viittomisen tietyt aspektit ja kielen muutos)

9 Kielen historiallinen muutos (Jantunen 2003: 54) Alopaeus (1868: 11-12) Kappalten merkitsemiseksi otetaan, niinkuin jo on sanottu, merkki niiden laadusta, muodosta, vaikutuksesta, käytännöstä eli alusta. Niin merkitään esimerkiksi kissa kraapasemalla taikka niin että kämmentä silutetaan käsivartta ylöspäin, koira haukkumisella taikka haukuttelemalla, niin että taputetaan kädellä reittä, lehmä lypsämällä ja sarvilla päässä, härkä sarvilla päässä ja sen kiukkuinen luonto, puskemisesta näkyvä. Miestä kelpaa merkitsemään lakin eli hatun päästä ottaminen eli miehen vaatteen parsi, parta eli lyhkänen tukka y. m. ja naista helpoimmasti kuverat rinnat Viittomiston koostumus revisited Lopuksi Entia non sunt multiplicanda praeter necessitatem. Wilhelm Ockhamilainen If three things are not enough to verify an affirmative proposition about things, a fourth must be added, and so on. Walter Chatton Kirjallisuus (1) Kirjallisuus (2) Alopaeus, C. H. (1868). Lyhykäinen ohje kuuromykkiä kotona kaswattamaan ja opettamaan [ruotsinkielisestä käännös]. Turussa, Frenckellin kirjapainosta, Chomsky, N. (1965). Aspects of the theory of syntax. Cambridge, Mass.: MIT Press. Croft, W. (2003). Typology and universals. (2nd edition) Cambridge: Cambridge University Press. Dryer, M. S. (2006). Descriptive theories, explanatory theories, and Basic Linguistic Theory. In F. Ameka, A. Dench & N. Evans (Eds.) Catching language: issues in grammar writing. Berlin: Mouton de Gruyter, Givón, T. (2001). Syntax. Volume 1. Amsterdam: John Benjamins. Hakulinen, A. & Karlsson, F. (1979). Nykysuomen lauseoppia. Helsinki: SKS. Haspelmath, M. (2007). Pre-established categories don't exist: consequences for language description and typology. Linguistic Typology 11.1: Jantunen, T. (2003). Viittomien historiallinen muutos ja deikonisaatio suomalaisessa viittomakielessä. Puhe ja kieli 23: Jantunen, T. (2007). The equative sentence in Finnish Sign Language. [In O. Crasborn (Ed.), Identifying sentences in signed languages: special issue of] Sign Language & Linguistics 10:2, Jantunen, T. (2008). Fixed and free: order of the verbal predicate and its core arguments in declarative transitive clauses in Finnish Sign Language. SKY Journal of Linguistics 21 (2008), Johnston, T. & Schembri, A. (1999). On defining lexeme in a signed language. Sign Language & Linguistics 2:2, Karlsson, F. (1994). Yleinen kielitiede. Helsinki: Yliopistopaino. Liddell, S. K. (2003). Grammar, Gesture, and Meaning in American Sign Language. Cambridge: Cambridge University Press. McNeill, D. (1992). Hand and Mind: What Gestures Reveal about Thought. Chicago and London: The University of Chicago Press. Nichols, J. (1986). Head-marking and dependent-marking grammar. Language 62: Okrent, A. (2002). A modality-free notion of gesture and how it can help us with the morpheme vs. gesture question in sign language linguistics (or at least give us some criteria to work with). In Richard P. Meier, Kearsy Cormier & David Quinto-Pozos (eds.), Modality and structure in signed and spoken languages, Cambridge: Cambridge University Press. Rainò, P. (2001). Mouthings and mouth gestures in Finnish Sign Language. In P. Boyes Braem & R. Sutton-Spence (Eds.) The hands are the head of the mouth: the mouth as articulator in sign languages. Hamburg: SIGNUM-Press, Rissanen, T. (1985). Viittomakielen perusrakenne. Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 12. Rissanen, T. (1998). The Categories of Nominals and Verbals and Their Morphology in Finnish Sign Language. Licentiate Thesis in General Linguistics. The Department of Finnish and General Linguistics, University of Turku. Slobin, D. (2005). Issues of Linguistic Typology in the Study of Sign Language Development of Deaf Children. In B. Schick, M. Marschark, & P. E. Spencer (Eds.), Advances in the sign language development of deaf children, pp Oxford: Oxford University Press. Suomalaisen viittomakielen perussanakirja (1998). Kuurojen Liitto ry ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki: Kuurojen Liitto ry. Takkinen, R. (2008). Kuvailevat verbit suomalaisessa viittomakielessä. Puhe ja kieli 28: Takkinen, R. & työryhmä (2005). Possessiivisuuden ja eksistentiaalisuuden ilmaiseminen suomalaisessa viittomakielessä. Kyselylomake Ulrike Zeshanin koordinoimaan kansainväliseen typologiseen tutkimusprojektiin. Van Valin, R. D. (2005). Exploring the syntax-semantics interface. Cambridge: Cambridge University Press. Zeshan, U. (2002). Towards a notion of 'word' in sign languages. In R. M. W. Dixon & A. Y. Aikhenvald (eds.), Word. A cross-linguistic typology, Cambridge: Cambridge University Press