Aiheet. Suomalaisen vii2omakielen morfologiaa ja syntaksia *) Mikä on lause? Lause viitotussa kielessä

Transkriptio

1 Aiheet Suomalaisen vii2omakielen morfologiaa ja syntaksia *) FT, dos. Tommi Jantunen SVKS112 Vii2omakielten syntaksin tutkimus (5 op) *) Nipu2aa yhteen kurssin SVKA112/212 (kevät 2011) luennot TeoreeLset ja metodiset lähtökohdat Vii2omiston rakenne SVK:ssa SVK:n pääsanaluokat Lause viitotussa kielessä SVK:n vii3omajärjestys KohO diskurssia Yhteenvedosta ks. TAKKINEN, R.; JANTUNEN, T. & AHONEN, O. (manuscript). Finnish Sign Language. Manuscript under review [May 2010]. [Luvut Basic Morphology and Lexicon, Basic Syntax, & Basic Structure of Texts, saatavilla verkosta osoi2eesta h2p://users.jyu.fi/~tojantun/arocles/finsl.pdf.] Mikä on lause? Lause viitotussa kielessä Kielikohtainen (vrt. M1 ja M2) peräkkäisen järjestymisen ajatukseen nojaava rakenneyksikkö, jolla on universaaliluontoinen semanlnen perusta (vrt. M2 ja M3) ja tämän myötä myös vakiintunut käsi2eellinen asema kielioeteellisessä metakielessä (M3). (Van Valin & LaPolla 1997; Jantunen 2007; Hodge, Ferrara & Johnston 2011)

2 Lauseen seman8nen perusta ja kielikohtaisuus suomi: AVP Nainen videoi miestä. APV Nainen miestä videoi. PAV Miestä nainen videoi. PVA Miestä videoi nainen.? VPA Videoi miestä nainen.? VAP Videoi nainen miestä. englan<: AVP The woman videotapes the man. * kaikki muut suomalainen vii3omakieli, esim.: AVP NAINEN VIDEOIDA MIES? APV NAINEN MIES VIDEOIDA * PVA - MIES VIDEOIDA NAINEN A P Lause eri kieliteorioissa (Amer.) Strukturalismi (esim. Bloomfield 1933) GeneraOiviset teoriat (Chomskysta 1957, 1965 eteenpäin) FunkOonaalisemmat teoriat, esim (aakkosjärj.). KonstrukOokielioppi (esim. Goldberg 1995) Rooli- ja referenssikielioppi (Van Valin & LaPolla 1997) Systeemis- funkoonaalinen kielioppi (Halliday 1994) Peruskielioppiteoria Jne Lause RRG:ssa Mitä tulee naiseen, hän videoi miestä innokkaaso. Hän videoi miestä innokkaaso, nainen nimi2äin. Yksinkertaisen lauseen analyysissa käyte2ävää termistöä Ei ole Oedossa, miten subjek8 (S) ja objek8 (O) tulisi SVK:ssa määritellä, tai tarvitaanko näitä käsi2eitä SVK:n kieliopin kuvauksessa, joten transioivilauseiden tarkastelussa on käytössä seuraava kielitypologinen yleistermistö: S- argumen8: nominaalinen yksikkö, joka vii2aa yksiosallistujaisen (so. intransioivisen) Olanteen ainoaan osallistujaan (prototyyppiseso tekijä) A- argumen8: nominaalinen yksikkö, joka vii2aa kaksiosallistujaisen (so. transioivisen) Olanteen akoivisempaan osallistujaan (prototyyppiseso tekijä) P- argumen8: nominaalinen yksikkö, joka vii2aa kaksiosallistujaisen Olanteen passiivisempaan osallistujaan (prototyyppiseso kohde) 64 2

3 Prototyyppinen kaksiosallistujainen eli transioivinen Olanne yksinkertaisen lauseen näkökulmasta Lauseiden idenofioino SVK:ssa (Jantunen 2008, 2009; ks. Hodge, Ferrara & Johnston 2011) Syntaktinen taso: tilanteen aktiivisempi osallistuja Semanttinen taso: NAINEN A-argumentti tekijä MIES P-argumentti kohde tilanteen passiivisempi osallistuja perustuu semanoikkaan (funkooon): Etsitään predikaal Etsitään predikaaon argumenl tai argumenot Etsitään muut yksinkertaiseen lauseeseen mahdolliseso kuuluvat elemenot (periferia) Etsitään yksinkertaista lause2a laajentavat elemenot (esim. topiikki) Etsitään kompleksiset lauseet (yksinkertaisten lauseiden perusteella) 67 PredikaaL PredikaaLesimerkki (1) Klassisen määritelmän mukaan yksikkö, joka 'sanoo Olanteen osallistujista jotakin' PrototyyppisesO verbaali, mu2a Voi olla myös nominaali (esim. ekvaoivilauseissa) Myös eleillä ja ei- manuaalisella toiminnalla voidaan predikoida

4 PredikaaLesimerkki (2) PredikaaLesimerkki (3) PredikaaLesimerkki (4) SVK:ssa tutki2uja lausetyyppejä RakenteellisesO yksinkertaiset lauseet IntransiOivilause TransiOivilause FunkOonaaliset lausetyypit Väitelause EkvaOivilause Kieltolause Kysymyslause DitransiOivilause RakenteellisesO kompleksiset lauseet (Vakuu2elulause) Topiikki- kommenl - rakenne 72 4

5 NegaOve sentences in FinSL The basic negaove marker in FinSL sentences is a headshake, analysed formally as nega8ve operator (Rissanen 1985). The scope of the headshake can be the whole sentence or a shorter sequence; however, no ma2er where the headshake begins it tends to last to the end of the sentence. (Savolainen 2006.) Topics cannot be layered with the negaove operator. (Savolainen 2006.) FinSL seems to lack a manual sentence or clause negator, that is, a negaove sign meaning simply 'not'; negaove signs in FinSL always convey some extra informaoon (e.g. they express emphaoc negaoon [ZERO, ABSOLUTELY- NOT] or predicate nonexistence [NOT- EXIST] or noncompleoveness [NOT- YET]). (Savolainen 2006.) The existence of more than one manual negator in a sentence is possible yet not fully invesogated. (Savolainen 2006; cf. Mikkola 2004.) 74 InterrogaOve sentences in FinSL (1) The nonmanual interrogaove operator has two main forms, one for polar (yes/no) quesoons and the other for content (wh- ) quesoons. In the main polar quesoon marker, the eyebrows are raised and the head Olts forward; another, yet pragmaocally limited, opoon is to push the head forward. In the main content quesoon marker, eyebrows are furrowed and the head Olts forward; it seems that pushing the head forward can be used as an alternaove marker also in content quesoons. Moreover, the raising of eyebrows can be used to mark content quesoons too. The scope of the nonmanual interrogaove operator is condiooned similarly to that of the negaove operator. (Rissanen 1985; Savolainen 2006b.) 75 InterrogaOve sentences in FinSL (2) The PALM- UP gesture can be used to mark both polar and content quesoons in FinSL. QuesOon words (e.g. WHO, WHAT, WHERE, HOW) are used with content quesoons. SyntacOcally, the quesoon words can occur in various posioons; however, in general, the clause inioal (aver the topic) and clause final posioons are the most typical. PALM- UP gesture is obligatorily clause- or sentence- final. Metodisia ongelmia lauseen idenofioinnissa teksostä PredikaaOn löytäminen voi olla vaikeaa; lisäksi Yksinkertaiset lauseet eivät useinkaan toteudu täydellisinä; esim. A-, P- ja S- argumenot voidaan jä2ää pois (argumenon omissio, ellipsi) tai ne voidaan ilmaista miimiseso (vrt. blendit) tai tulkita asiayhteydestä (vrt. topiikki ja sen teemoi2uminen) (Savolainen 2006.)

6 ArgumenOn omissio ja blendaus (Suvi 4/2) analyysi TIETOKONE / OS- 1 KIRJOITTAA- NÄPPÄIMISTÖLLÄ // OS- 1 topiikki (>diskurssiteema) teema1 (teema1) KATSOA- 2ylä- 2ala // PAREMPI mk:km- C- "vaihtaa (teema2) paikat"- 2ylä 2ala // OS- 1 NÄPYTELLÄ- NÄPPÄIMISTÖÄ // teema1 mk:km- C- "paikat vaihtuvat"- 2ylä 2ala // KUNNOSSA teema Seuraus em. metodisista ongelmista SemanLnen assosiaaoo Jos (yksinkertainen) lause on teksokäytöltään raja2u, syntaksin kuvausta ei voi rakentaa (kokonaisuudessaan) sen varaan. Mu2a mikä olisi vaihtoehto? 80 6

7 ja prosodinen ryhmi2ely? SVK:n vii2omajärjestys Alateemat 1. Yksinkertaisten väitemuotoisten transioivilauseiden järjestys SVK:ssa 2. Muiden yksinkertaisten väitelauseiden järjestyksistä 3. Topiikki- kommenl - rakenteiden järjestyminen Yksinkertaisten väitemuotoisten transioivilauseiden järjestys SVK:ssa

8 Verbaalityypit (Jantunen 2010) Verbaalit Laboratoriolauseet 1. tyyppi (pelkkä morfemaa8nen komponen8) 2. tyyppi (morfemaa8nen ja gesturaalises< osoi3ava komponen8) 3. tyyppi (morfemaalnen ja gesturaaliseso kuvaileva komponenl); morfemaalnen rakenne on joko a tai b a. b. Yksinkertaisen transioivisen väitelauseen vii2omajärjestykset (Jantunen 2008) AVP 3a. 3b. käsimuotomorfeemi + eksistenssiä ilmaiseva liikemorfeemi käsimuotomorfeemi NAINEN VIDEOIDA MIES 'Nainen videoi miestä' AVP APV AVP APV OPETTAJA POIKA+B-OS SELITTÄÄ 'Opettaja selittää pojalle'?pav KIRJA OS-1 ETSIÄ 'Minä etsin kirjaa' Tekstilauseet PAV teksolauseissa? Muita näkemyksiä vii2omajärjestyksestä "TeksOn kääntämisen mallinnus typologis- kontrasoivisessa mallissa alkaa siten, e2ä suomenkielinen lähtötekso muokataan ensin isoille kirjaimille teksonkäsi2elyohjelmalla. Sen jälkeen tehdään rakenteen makromuutokset eli syntakoset muutokset, jolloin tekson sanajärjestystä muutetaan niin, e2ä verbit siirretään lauseiden loppuun vii2omakielen sanajärjestyksen mukaiseso siten, e2ä pääverbi on viimeisenä. (Pääsääntöises< suomalainen vii3omakieli on (O)SV- kieli, eli [objek<- subjek<- verbi - kieli], jossa objek< voi liikkuakin ja subjek< usein toistuu paino3omana osoituksena verbin jälkeen, kun taas suomen tunnusmerkitön sanajärjestys on SVO eli [subjek<- verbi- objek< - järjestys], vaikka periaa3eessa sanajärjestyksemme on varsin vapaa). Kysyvät tai kieltävät vii2omat sijoitetaan lauseiden loppuun verbivii2omien jälkeen vii2omakielen sanajärjestystä nouda2aen. Painoton osoitus voi tulla niiden jälkeen. Sen jälkeen tekso glossataan eli suomen kielen sanat kirjoitetaan perusmuodoissaan merkitsemään vastaavia vii2omia. Kolmannessa vaiheessa poistetaan sanat, joita ei suomalaisessa vii2omakielessä tyypilliseso viitota (esimerkiksi konjunkoo ja sekä kopula olla). Neljännessä vaiheessa alkaa varsinainen kääntäminen, jolloin teksoin liitetään myös kotou2avia elemen2ejä eli huomioidaan kohdekieli ja - kul2uuri. TeksOin tehdään vii2omakielen mukaisia lisäyksiä kuten klassifikaa2orikäsimuotoja ja paikantavia osoituksia." (Rissanen 2006: 123; LihavoinO lisä2y.) KIRJAP MINÄA ETSIÄV / 'Minä etsin kirjaa ' (Suvi 46/1) 8

9 Näkemyserosta Puhuttujen kielten transitiivilauseiden sanajärjestyksiä (WALS) Etenkin kielenopetuksen perustana on väi2ämä, e2ä järjestys on staalseso "OSV" Väi2ämä pohjaa ilmeiseso erheelliselle lausekäsitykselle: sen perusta on todennäköiseso (keinotekoisten) topiikki- kommenl - rakenteiden tarkastelussa Väi2ämän taustalla vaiku2aa todennäköiseso myös ylikoroste3u ajatus vii2omakielten ja suomen kielen rakenteellisesta erilaisuudesta TransiOivirakenteiden järjestys muissa vii2omakielissä Kansainvälisestä perinteestä Amerikkalainen vii2omakieli Fischer (1975): subjek<- verbi- objek<; järjestys voi vaihdella mm. topikaalistuksen ja kieliopillisen Olankäytön seurauksena, ja myös lauseen käänne2ävyysstatus vaiku2aa järjestykseen (so. käänne2ävissä kiinteä järj.) Friedman (1976): vii2omajärjestys on vapaa, joskin verbi pyrkii esiintymään lauseen lopussa Liddell (1980): tunnusmerkitön vii2omajärjestys on subjek<- verbi- objek<; lokaoivipredikaalen yhteydessä järjestys on objek<- subjek<- verbi Neidle & al. (2000): perusvii2omajärjestys on subjek<- verbi- objek< Australialainen vii2omakieli Johnston & Schembri (2007): kaksi käytetyintä järjestystä ovat AVP ja APV Tanskalainen vii2omakieli Engberg- Pedersen (2002): järjestys on joko agen8- verbi- pa<en8 tai agen8- pa<en8- verbi Honkongilainen vii2omakieli Sze (2002): perusjärjestys on SVO; verbimorfologian lisääntyminen tuo2aa verbiloppuisen rakenteen; lauseen käänne2ävyysstatuksella ei ole vaikutusta vii2omajärjestykseen HollanOlainen vii2omakieli Coerts (1994): ei yhtä selkeää vii3omajärjestystä, mu2a järjestys argumenl 1 - argumenl 2 - verbi on usein käyte2y (sekä käänne2ävissä e2ä ei- käänne2ävissä) Venäläinen vii2omakieli Kimmelman (2012): perusjärjestys on SVO; klassifikaa2oripredikaalen kanssa järjestys on OSV ja esim. OV- järjestys esiintyy aspekonmerkinnän kanssa; lauseen käänne2ävyysstatuksella on vaikutus järjestykseen Kaikkien vii2omajärjestystutkimusten keskiössä ei ole yksinkertainen transioivilause, joten järjestykset eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia Formalis<t: kaikkien järjestyksien perustana on SVO- järjestys Funk<onalis<t: järjestykset vaihtelevat Olanteen mukaan Oetyin reunaehdoin (esim. tekijän roolissa oleva osallistuja pyritään ilmaisemaan ennen muiden osallistujien ja predikaaon kielentämistä) Yleispiirteiltään suomalaisen vii2omakielen vii2omajärjestys vastaa muista vii2omakielistä (funkoonaalisessa viitekehyksessä) tode2ua järjestystä 9

10 Yhteenveto Yksinkertaisen väitemuotoisen transioivilauseen vii2omajärjestys suomalaisessa vii2omakielessä on pääsääntöiseso AVP tai APV, kuitenkin aina niin, e2ä A ilmaistaan ennen V:tä TeoreeLnen viitekehys, tutkimusmenetelmä ja aineisto vaiku2avat siihen, millaisia järjestyksiä kielestä todetaan AVP- ja APV- tyyppiset järjestykset esiintyvät myös muissa tutkituissa vii2omakielissä, ja ne ovat ylivoimaiseso keskeisimmät järjestykset myös puhutuissa kielissä Muiden yksinkertaisten väitelauseiden järjestyksistä 95 SV- järjestys: IntransiOivilauseet 1. S[TYTTÖ] V [ITKEÄ] 'Ty2ö itkee.' 2. S[VAUVA] V [NUKKUA] 'Vauva nukkuu.' 3. S[PARISKUNTA] V [EROTA] 'Pariskunta erosi.' EkvaOivilause Iden<fioin<- ja esi3elyrakenne Järjestys NP+NP (usein myös Top- Kom): NP [OMA SUKUNIMI] NP [JÄRVINEN] 'Hänen sukunimensä on Järvinen.' NP [RANSKAN PÄÄKAUPUNKI] NP [PARIISI] 'Ranskan pääkaupunki on Pariisi.' Huom! kopula3omuus

11 VGT:n eksistenoaalirakenne (1) ExistenOal construcoons have the funcoon of introducing new, important referents in a discourse. These construcoons are semanocally related to locaove and possessive ones as they all express a certain place of a certain object. ExistenOal, locaove, and possessive construcoons are related syntacocally. VGT:n eksistenoaalirakenne (2) ExistenOal construcoons in Flemish Sign Language have the order of Loca<on preceding Located Element. LocaOve RelaOon within these construcoons is marked by a preposioon sign, a Verb ConstrucOon or a localized lexical sign. The choice of these markers affects the place of LocaOve RelaOon within the construcoon. Verb Construc<ons and localized lexical signs appear at the final posi<on of the construc<on. PreposiOon signs can occur both at the inioal posioon of the construcoon as well as right aver the LocaOon. Ks. h2p://urn.fi/urn:nbn:fi:jyu (De Weerdt 2009) 98 (De Weerdt 2009) 99 Chafe (1976: 50) Topiikki- kommenl - rakenteiden järjestyminen "Kiinalaistyylinen topiikki" on yksikkö, joka rajaa pääpredikaation tulkinnan tiettyyn spesifiin (esim. spatiaaliseen, temporaaliseen tai individuaaliseen) viitekehykseen

12 Ymmärrysviitekehyksen idea Topiikki lauserakenteen osana Mitä tulee vihanneksiin, minä pidän punaisista Topiikki SVK:ssa Suvi- esimerkit (2) a. e[yes]w[idened]&b[rows]r[aised] NIGHT CLUB INDEX-3 / [=pause&blink] INDEX-1 WORK DOORMAN i. That night club, I work (there) as a doorman. ii. I am a doorman at that night club. (Suvi 165/4) 165/4 42/1 b. ew&br NOW EVENING / INDEX-1 GO PUB i. This evening, I (will) go to the pub. ii. I will go to the pub this evening. (Suvi 42/1) c. ew&br n[od]&n JESUS PERSON-3 / OWN-3 FATHER PI :modal GOD i. As for Jesus, his father is God. ii. The father of Jesus is God. iii. Jesus is the son of God. (Suvi 1138/1)

13 Suvi- esimerkit Komplementilta vaikuttavat topiikit 1138/1 6. br (br) n OWN-1 BABTISE AUNT / LIVE SWEDEN INDEX-3:locative i. My godmother, (she) lives in Sweden. ii. My godmother lives in Sweden. (Suvi 114/4) 7. body lean-4d+face body lean-4d-1+face KEY INDEX-4down / WOMAN TAKE-4down-1 i. The key, woman picks (it) up. ii. Woman picks up the key. (elicitation test, sentence 32) Esimerkit Suvi 114/4 ElisitaaOotesO, 32 "Siirrettykö" topiikki? Lauseiden (6) ja (7) topiikit on perinteisesti analysoitu tavalla tai toisella normaalilta paikaltaan yksinkertaisen lauseen etiseen topiikkiasemaan siirretyiksi komplementeiksi (vrt. esim. Liddell 1980: 84 87, Johnston & Schembri 2006, Aarons 1996: 71 72). Käytännössä perinteinen näkemys on olettanut, että tällaiset topiikit ovat yhä semanttisessa ja syntaktisessa suhteessa verbaalipredikaattiin. Lambrecht (1994) kuitenkin kritisoi tätä näkemystä. Hänen mukaansa ei ole olemassa mitään viimekätistä syytä, miksi kohdissa (6) ja (7) kuvattujen topiikkien kaltaisille yksiköille tulisi olettaa suhde predikaattiin (id., ). Näyttäisi pikemminkin siltä, että syy kyseisen topiikkirakenteen käyttöön on pyrkimys pitää alkukonstituentti (semanttisesti ja syntaktisesti) argumenttirakenteesta erillisenä yksikkönä (id., 192)

14 Tyypin 3 verbaalit syntakoseso (1) Tyypin 3 verbaalit syntakoseso (2) TALO / HELIKOPTERI / KL- Y- "laskeutuu- katolle" MIES / PAKETTIAUTO / mk:kl- 5- "työntää" Tyypin 3 verbaalit sijoittuvat TK-rakenteen loppuun." Tyypin 3 verbaaleihin koodautuu automaattisesti tietoa predikaatin semanttisista argumenteista. Käytännössä argumentteja merkitsevät klassifikaattorimorfeemit:" kokonaisen kohteen klassifikaattori viittaa predikaatin ykkösargumenttiin," käsittelyklassifikaattori viittaa predikaatin kakkosargumenttiin." Osallistujarooleja ilmaistaan myös gesturaalisesti." Ei ole yksiselitteisen selvää, moniko paikkaisia predikaatteja tyypin 3 verbaalit ovat." Ei ole myöskään selvää, ovatko tyypin 3 verbaalit aina TKrakenteita (vrt. leksikaalistuminen)." Topiikin merkinnästä SVK:ssa Kirjallisuus - Lause (1) Topiikki on SVK:ssa lauseen alussa Kaikkia lauseenalkuisia yksiköitä ei kuitenkaan voida pitää topiikkeina (joskin viime kädessä tämän määrää se, miten topiikki määritellään). Lauseenalkuisen topiikkiyksikön ja sitä seuraavan kommenttijakson välissä näyttäisi olevan jonkinlainen prosodinen katkos. Silmien ja kulmien asennot merkitsevät topiikkeja. Silmien ja kulmien asennot voivat kuitenkin merkitä (ehkä viittoja- ja tilannekohtaisesti) myös muita asioita (esim. kieliopillista subjektia, fokusta, lauseen alkua). Osoituselementit merkitsevät topiikkeja. Osoituselementit voivat kuitenkin merkitä myös muita asioita (esim. subjektia tai objektia); tietyntyyppiset topiikit (so. temporaaliset topiikit) eivät näyttäisi sallivan osoitusmerkintää. Bloomfield, L. (1933). Language. Holt, Rinehart & Winston: New York. Chomsky, N. (1957). SyntacOc Structures. Mouton & Co.: The Hague. Chomsky, N. (1965). Aspects of the Theory of Syntax. MIT Press: Cambridge, MA. Crasborn, O. (2007). How to recognise a sentence when you see one. Sign Language & LinguisOcs 10, Goldberg, A. (1995). ConstrucOons: a ConstrucOon Grammar approach to argument structure. UCP: Chicago. Halliday, M. A. K. (1994). An IntroducOon to FuncOonal Grammar. 2nd EdiOon. Edward Arnold: London. Hodge, G., Ferrara, L. & Johnston, T. (2011). Using prosody and grammar to describe natural discourse in Auslan. Paper presented at the 33rd AnnualConference of the German LinguisOc Society (DGfS), Georg August University, GöLngen, February, Jantunen, T. (2007). The equaove sentence in Finnish Sign Language. Sign Language & LinguisOcs 10:2, Jantunen, T. (2008). Fixed and free: order of the verbal predicate and its core arguments in declaraove transiove clauses in Finnish Sign Language. SKY Journal of LinguisOcs 21, Jantunen, T. (2009). Tavu ja lause: tutkimuksia kahden sekvenoaalisen perusyksikön olemuksesta suomalaisessa vii2omakielessä [Syllable and sentence: Studies on the nature of two sequenoal basic units in FinSL]. Jyväskylä Studies in HumaniOes 117. Jyväskylä: University of Jyväskylä

15 Kirjallisuus - Lause (2) Jantunen, T., Koskela, M., Laaksonen, J. & Rainò, P. (2010). Towards the automated visualizaoon and analysis of signed language mooon: method and linguisoc issues. [In proceedings of the 5th InternaOonal Conference on] Speech Prosody 2010[, organized in Chicago, Illinois (USA), May 11-14, 2010] :1-4. Johnston, t. & Schembri, A. (2007). Australian Sign Language. An IntroducOon to Sign Language LinguisOcs. Cambridge: Cambridge University Press. Mikkola, A. (2004). Kerta kiellon päälle Suomalaisen vii2omakielen negaaoo. Julkaistu suomen kielen pro gradu - tutkielma. Kuurojen Lii2o ry:n julkaisuja 33. Helsinki: Kuurojen Lii2o ry. Rissanen, T. (1985). Vii2omakielen perusrakenne. Helsingin yliopiston yleisen kielioeteen laitoksen julkaisuja 12. Helsinki. Savolainen, L. (2006). InterrogaOves and negaoves in Finnish Sign Language: an overview. In U. Zeshan (Ed.), InterrogaOve and negaove construcoons in sign languages, Nijmegen: Ishara Press. Suvi = Suvi Suomalaisen vii2omakielen verkkosanakirja. [Helsinki]: Kuurojen Lii2o ry, Verkkojulkaisu: h2p://suvi.vii2omat.net. Van Valin, R. D. & R. J. LaPolla (1997). Syntax. Structure, meaning and funcoon. CUP: Cambridge. Kirjallisuus - TransiOivilauseet Coerts, J. (1994). ConsOtuent Order in Sign Language of the Netherlands. Ks. Brennan, M. (toim.), Word Order Issues in Sign Language: Working Papers, s Durham: The InternaOonal Sign LinguisOcs AssociaOon. Engberg- Pedersen, E. (2002). GrammaOcal RelaOons in Danish Sign Language: Topic and Subject. Ks. Pajunen, A. (toim.), Mimesis, Sign, and the Evolu8on of Language, s Yleisen kielioeteen julkaisuja 3. Turun yliopisto. Fischer, S. (1975). Influences on Word Order Change in American Sign Language. Ks. Li, C.N. (toim.), Word Order and Word Order Change, s AusOn; London: University of Texas Press. Friedman, L. (1976). The ManifestaOon of Subject, Object and Topic in American Sign Language. Ks. Li, C.N. (toim.), Subject and Topic, s New York; San Francisco; London: Academic Press. Jantunen, T. (2008). Fixed and free: order of the verbal predicate and its core arguments in declaraove transiove clauses in Finnish Sign Language. SKY Journal of Linguis8cs 21: Jantunen, T. (2010). Suomalaisen vii2omakielen pääsanaluokat. Ks. T. Jantunen (toim.), Näkökulmia viioomaan ja viioomistoon, s Soveltavan kielentutkimuksen teoriaa ja käytäntöä 5. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Johnston, T. & Schembri, A. (2007). Australian Sign Language. An introduc8on to sign language linguis8cs. Cambridge: Cambridge University Press. Kimmelman, V. (2012). Word order in Russian Sign Language. To appear in Sign Language Studies 12:3 (Spring 2012). Liddell, S. K. (1980). American Sign Language Syntax. The Hague; Paris; New York: Mouton Publishers. Neidle, C., Kegl, J., MacLaughlin, D. Bahan, B. & Lee, R. G. (2000). The Syntax of American Sign Language. Cambridge, Massachuse2s; London, England: The MIT Press. Rissanen, T. (2006). Typologis- kontrasoivinen malli. Ks. N. Hytönen & T. Rissanen (toim.), Käden käänteessä. ViiOomakielen kääntämisen ja tulkkauksen teoriaa ja käytäntöä. Helsinki: Finn Lectura. Suvi = Suvi Suomalaisen viioomakielen verkkosanakirja. [Helsinki:] Kuurojen Lii2o ry, Verkkojulkaisu: h2p://suvi.vii2omat.net. Sze, F. (2003). Word Order of Hong Kong Sign Language. Ks. Baker, A., van den Bogaerde, B. & Crasborn, O. (toim.), Cross- Linguis8c Perspec8ves in Sign Language Research. Selected Papers from TISLR 2000, s Hamburg: Signum Verlag. WALS = Haspelmath, M., Dryer, M., Gil, D. & Comrie, B (Eds.). The World Atlas of Language Structures. [Book with interacove CD- ROM] Oxford: Oxford University Press. 114 Kirjallisuus - Topiikki (1) Kirjallisuus - Topiikki (2) Aarons, D. (1996). Topic and topicalization in American Sign Language. In Special issue commemorating the 25th anniversary of the department of general linguistics at the University of Stellenbosch, pp Stellenbosch papers in Linguistics 30. Stellenbosch. Chafe, W. L. (1976). Givenness, contrastiveness, defineteness, subjects, topics, and point of view. In C. N. Li (ed.), pp Fischer, S. D. (1975). Influences on word order change in American Sign Language. In Li, C.N. (ed.), Word order and word order change, pp Austin; London: University of Texas Press. Friedman, L. (1976). The manifestation of subject, object and topic in American Sign Language. In Li, C.N. (ed.), pp Jantunen, T. (2007). On topic in Finnish Sign Language. Manuscript, June Jantunen, T. (2009). Tavu ja lause: tutkimuksia kahden sekventiaalisen perusyksikön olemuksesta suomalaisessa viittomakielessä. Jyväskylä Studies in Humanities 117. Johnston, T. & Schembri, A. (2006). Identifying clauses in signed languages: applying a functional approach. Paper presented at the DGfS [Deutsche Gesellschaft für Sprachwissenschaft] 2006 workshop How to recognize a sentence when you see one: methodological and linguistic issues in the creation of sign language corpora, February, Bielefeld, Germany. Kroeger, P. R. (2004). Analyzing syntax. A lexical functional approach. Cambridge: Cambridge University Press. Lambrecht, K. (1994). Information structure and sentence form: topic, focus, and the mental representations of discource referents. Cambridge: Cambridge University Press. Li, C. N. (1976). (ed.) Subject and topic. New York, San Francisco & London: Academic Press. Li, C. N. & Thompson, S. A. (1976). Subject and topic: a new typology of language. In C. N. Li (ed.), pp Liddell, S. K. (1980). American Sign Language syntax. The Hague; Paris; New York: Mouton Publishers. McIntire, M. L. (1982). Constituent order & location in American Sign Language. Sign Language Studies 37: [page numbers refer to the article available from the CD which is published by GUP and which contains volumes 1 81 ( )] Neidle, C., Kegl, J., MacLaughlin, D. Bahan, B. & Lee, R. G. (2000). The syntax of American Sign Language. Cambridge, Massachusetts; London, England: The MIT Press. Rissanen, T. (1985).Viittomakielen perusrakenne. Publications of the Department of General Linguistics, University of Helsinki No. 12. Helsinki. Rosenstein, O. (2004). Topics in ISL (Israeli Sign Language) are not topicalized. Poster presentation at the 8th International Conference on Theoretical Issues in Sign Language Research, September 30th October 2nd, 2004, Barcelona, Spain. Suvi = Suvi Suomalaisen viittomakielen verkkosanakirja [The online dictionary of FinSL]. [Helsinki:] Kuurojen Liitto ry, Online publication: Xu, L. & Langendoen, D. T. (1985). Topic Structures in Chinese. Language 61: