Kielentutkimuksen perusteet filologeille kurssi syksyllä 2008 / Kalle Korhonen

Transkriptio

1 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 2 Kielentutkimuksen perusteet filologeille kurssi syksyllä 2008 / Kalle Korhonen Peruskäsitteet luonnollinen kieli on jonkin ihmisyhteisön kieli vastakohta formaalit kielet: ohjelmointikielet, apukielet kaikki rakenteen omaavia järjestelmiä natiivi kielenpuhuja ihminen oppii ensikielen (! äidinkielen) ja mahdollisesti muita kieliä hyödyllinen käsite, vaikea määritellä tarkasti lähtökohtaisesti = lapsena kielen oppinut jokainen on natiivi jossakin koodissa myös aikuisen on mahdollista, joskin vaikeaa saavuttaa "natiivin" kielenpuhujan taso ihminen käyttänyt kieltä viestinnän osana ilmeisesti ainakin v. hiukan epäselvää, missä määrin muiden eläinlajien vastaavia ilmiöitä voi verrata ihmiskieleen muilta lajeilta näyttäisi puuttuvan kielioppi (morfologia ja syntaksi) ihminen oppii ensin sanastoa ja sitten kielioppia koskee sekä natiiveja että vieraan kielen opiskelijoita kirjoitusta käytetty n v. kaikkia kirjoitettuja kieliä on joskus puhuttu merkitysjärjestelmä: semantiikka äännejärjestelmä: fonologia fonetiikka: äänet äänteellinen muoto myös seuraavilla: morfologia muodot leksikko sanasto syntaksi lausekkeet ja lauseet lisäksi pragmatiikka!kielen käyttö diskurssianalyysi Kielen osajärjestelmät Kielenkäyttö puhe ja teksti > Fred Karlsson, Yleinen kielitiede (uudistettu laitos), 1998, 200 < "Kielenkäyttö on ensisijaisesti puheviestintää, jota järkevät, aikomustensa mukaan toimivat agentit eli ihmiset harrastavat kaksisuuntaisesti... heillä on ymmärrettäviä tarkoitusperiä, joiden toteuttamiseksi he viestivät." nykyisin lähtökohtana tavallisesti puheen tutkimus tutkimusmetodit: semanttinen, pragmaattinen analyysi, diskurssianalyysi, viestinnän tutkimus tekstikorpuskieli: yleensä yksisuuntaista, muuten pätee "Viestinnän taustana he käyttävät arkitietämystään... sekä diskurssitietoa käsillä olevasta tilanteesta, läsnäolijoista ja äsken sanotusta." tutkimusmetodit: pragmaattinen analyysi, diskurssianalyysi, keskustelututkimus, viestinnän tutkimus pätee myös tekstiin; filologian tarpeellisuus perustuu tähän suuri osa klassillisen filologian tutkimuskirjallisuutta käsittelee näitä asioita, vaikka yllämainittuja termejä ei välttämättä käytetä "Puheviestintä on ylipäätään mahdollista, koska kommunikoijat tuntevat saman sosiaalisen kielijärjestelmän konventiot, erityisesti: (1) peruslekseemit ja niiden merkitykset (2) kieliopin perustavat elementit (3) morfosyntaktiset ja semanttiset säännöt, joiden avulla perusosasia yhdistelemällä muodostetaan ja tulkitaan mutkikkaampia ilmauksia." metodit: syntaksin, sanaston, morfologian ja fonologian analyysi pätee myös tekstiviestintään "Merkitykset ilmaistaan kielellisillä muodoilla kuten lauseilla, lausekkeilla, sanoilla, affikseilla ja prosodialla, jotka toteutuvat teksteinä, diskurssina. Muodot ovat olemassa merkityksen ilmaisemista varten, eikä päinvastoin." tekstikorpuskieli: prosodia jää usein tietymättömiin muut analysoitavissa, tosin elementtien erottaminen ei aina ole helppoa esim. Mikä on oikea pilkutus? Missä jakso alkaa ja loppuu? Kielen rakenne-elementit ja niiden esiintyminen osajärjestelmän yksiköt: kategoriat syntaksin lausekategorioita esim. väitelauseet, toivomuslauseet lausekekategorioita substantiivilauseke jne. morfologia: sija, persoona elementit: kategoriat ja niiden toteutumat elementeillä on luontaisia ominaisuuksia elementeillä on tietty distribuutio ympäristöt, joissa elementti voi esiintyä esim. substantiivi Leenan on vanha / punainen / pitkä / hyvä tämä on vanha / punainen / pitkä / hyvä eilen näin vanhan / punaisen / pitkän / hyvän {auto, nenä, kenkä,...} esim. "kutittaa", "että" eivät sovi näihin kohtiin esim. foneemit puu, luu, muu... {p, l, m,...} _uu puhe koostuu esiintymistä, ja esiintymät ovat hiukan erilaisia keskenään esiintymät kuuluvat eri kategorioihin, jos niiden ero on distinktiivinen; tällöin ne ovat keskenään oppositiossa äänteet: esim. [s] ja [p]: suu " puu mutta [#] (maha) ja [h] (vihko): vaikka äännettäisiin [maha] tai [vi#ko], merkitys ei muutu muodot: esim. -ssa ja -sta: talossa " talosta mutta -ssa ja -ssä: [talossä] ymmärrettäisiin kuten [talossa]

2 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 3 eri määrä vokaaleja > erilainen äännejärjestelmän rakenne äännekirjoitusjärjestelmät seuraavat usein (varsinkin alkuvaiheessa) äänteiden distinktiivisyyttä eli kutakin äännettä vastaa suunnilleen yksi kirjain; harvoin aivan täsmälleen tähän palataan fonologian yhteydessä latinan lyhyet vokaalifoneemit: latinan puhujien puheessa esiintyneitä äänteitä: tyypillisiä foneemeja: tyypillisiä sanarakenteita bellum, ei nasturcium; kala, ei plörinä tyypillisiä kieliopillisia subjekteja kuulijat nukahtivat (ei: ruumiissa oli puukko) tyypillisiä lintu-sanan tarkoitteita peipponen, ei pingviini Käytännössä: Prototyyppisyys Kielioppi termillä 'kielioppi' on eri merkityksiä kielen kuvaus tai oppikirja kielen järjestelmä kielen järjestelmä toteutuu ilmauksina puhunnoksina, tekstilauseina nämä muodostavat korpuksen elävien kielten korpusten mahdollista karttua, lauseiden määrä ääretön kuolleiden kielten korpus suljettu kreikka ja latina (ja etruski, oski, puuni...) tekstikorpuskieliä Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 4 Deskriptio ja preskriptio kielen kuvaus = deskriptio luonnolliset normit esim. "antiikin kreikassa lauseen finiittiverbi kongruoi subjektin kanssa persoonassa, luvussa ja suvussa; poikkeuksia ovat..." jokaista kielen muotoa (kirjakieltä, puhekieltä, tyylilajeja) ohjaavat tuhannet luonnolliset normit luonnollisen normin vastainen ilmaus on epäkieliopillinen kielenhuolto = preskriptio kielenhuollon normit, joita välittävät instituutiot Kielitoimiston ohjeet suomen kielestä; "klassinen latina" Kielten universaalit ja typologia yleensä ei puhuta absoluuttisista universaaleista, vaan taipumuksista kaikissa kielissä on verbejä, substantiiveja, kieltoilmauksia, kysymyksiä usein ehdollisia esim. "jos kielessä on nasaaliset foneemit, siinä on myös vastaavat ei-nasaaliset foneemit" "jos kielessä on vain kolme klusiilia, ne ovat /p/ /t/ /k/" "jos genetiivi edeltää pääsanaansa, kielessä on suffikseja ja postpositioita; jos se on pääsanan jäljessä, kielessä on prefiksejä ja prepositioita" Yhteys kreikkaan ja latinaan? kielentutkimuksessa käytettiin pitkään kreikan ja latinan kielten kuvaukseen perustuvia termejä näiden rinnalle on tullut monia kielitypologiaan ja universaaleihin perustuvia termejä esim. verbin aspekti voi olla rajattu eli perfektiivinen tai rajaamaton eli imperfektiivinen "Minä löysin hattuni." "Hän nukkui päivällä." esim. kreikan "aoristi": kun mennään indoeurooppalaisten kielten ulkopuolelle, käsite "aoristi" ei kerro kuulijoille mitään, vaan se on selitettävä yleisemmillä termeillä Maailman kielten jaotteluja kielet voidaan jaotella kielikunnittain (sukulaisuuden perusteella) kreikka ja latina indoeurooppalaisia kieliä, bemba ja kinyarwanda bantukieliä tai typologisesti sen perusteella, käytetäänkö sanamuotoja vai erillisiä sanoja isoloivat, agglutinoivat, fuusioivat, polysynteettiset sanajärjestyksen perusteella: S(ubjekti) V(erbi) O(bjekti); SVO; VSO; VOS harva kieli on yksinomaan esim. agglutinoiva tai SVO

3 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 5 Tietoisku: Miksi kielentutkimusta? mikä on yksi kielentutkijan tärkeä tehtävä 2000-luvulla? katoavien kielten dokumentointi ja pelastaminen! esim. Suomen kulttuurirahasto tukee suomen sukukielten pelastamista kreikan ja/tai latinan osaajilla hyvät edellytykset opetella uhanalaisia jälkeläiskieliä Fonetiikka Fonetiikka ja fonologia fonetiikassa analysoidaan puheen akustista rakennetta kielen tuottamisen tutkimus, puhesignaalin tutkimus fonologiassa selvitetään kielijärjestelmän kannalta olennaisia äänteellisiä eroja (äännedistinktioita) kielen foneemien määrittely fonetiikan yksikkö: äänne Puheen tuottaminen tavallisesti keuhkojen ilmavirralla egressiivisesti vaihtoehto: glottaalinen ilmavirta fonaatio kurkunpään (larynksin) värähtely, perusvärähtely vaikuttaa puheen sävelkorkeuteen -> intonaatio intonaatiolla merkitystä lausetasolla, monissa kielissä myös sanatasolla kun kurkunpää värähtelee, syntyvät äänteet ovat soinnillisia kaikki vokaalit, konsonanteista esim. [m, n, $, l, r, b, d, g, z, #] muulloin soinnittomia, esim [s, f, %, p, t, k] artikulaattorit alahuuli tai kielen osat (kärki, lapa, selkä...) artikulaatiopaikat termit suomeksi vokaalit ja konsonantit diftongi: kielen sulava liike esim. suomen 'naimisissa' (diftongi), 'naivi' (ei aina diftongi) Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 6 Suprasegmentaalisia ilmiöitä pituus segmentti: esim. yksi äänne kuulija vetää rajat; joskus rajanveto ongelmallista esim. latinan QV "qualis", italian QV "quale" latinassa pikemmin [k w ] tai [q w ] kuin [kw] tai [qw] italiassa kiistanalainen: [k-ua-], [kwa] vai [k w a]? suprasegmentaaliset ilmiöt ylittävät segmenttirajat pituus (kvantiteetti) pitkien ja lyhyiden äänteiden ero voi olla distinktiivinen tällöin kielessä on sekä pitkät että lyhyet foneemit näin on suomessa, antiikin kreikassa ja latinassa merkintä: [a:] tai [a&] = pitkä vokaali painotus dynaaminen painotus: keskeinen tekijä äänen voimakkuus kiinteän sanapainon kieliä esim. suomi, arkaainen latina (paino sanan alussa), ranska (sanan lopussa) tällöin paino ilmaisee selkeästi, missä uusi sana alkaa täydentäviä keinoja esim. vokaalin pidentäminen (jollei vokaalinpituus merkitsevä) esim. italiassa, jos painollinen tavu on avotavu it. 'vita' ['vi:ta], mutta 'vista' [vista] latinassa ei näin: 'venit' (prees.) [wenit], 'venit' (perf.) [we:nit] muita keinoja: äänenkorkeus (esim. ranska) merkintä: ['hyvæ] intonaatio intonaatio: sävelkorkeus vaihtelee lausetasolla: kysymyslauseissa yleinen kaikkialla sävelkielissä intonaatio sanatasolla, merkityseroja sen mukaan mm. kiina, thai, joruba, bantukielet sävelaksentti: tietty sävelkulku liittyy tiettyihin kieliopillisiin ominaisuuksiin, ei ole merkitsevä muuten esim. ruotsin 'anden' (sorsa, määr.) [ánd'n], 'anden' (henki, määr.) [ànd'n]

4 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 7 esimerkki: klassinen kreikka klassisen ajan kreikka hankala tapaus usein puhutaan melodisesta aksentista ilmeisesti äänenkorkeudella oli suurempi merkitys sanapainon ilmaisemisessa kuin esim. nykykreikassa, latinassa tai italiassa mora = yhden lyhyen vokaalin pituus sanassa vain yksi painollinen mora, jonka kohdalla äänenkorkeus nousee; muut alemmalla tasolla jos pitkä (= 2-morainen) vokaali painollinen, syntyy melodinen sävelkulku, koska vain yhdellä moralla paino eli antiikin kreikan aksentti ei ollut samanlainen kuin vaikka mandariinikiinan Puheessa tapahtuvia ilmiöitä koartikulaatio: edellinen äänne vaikuttaa, ennakoidaan seuraavaa äännettä > äänteet erilaisia eri ympäristöissä assimilaatio täysi muoto, täysi ääntämys huolellinen ääntämys, sanasta riippuen toteutuu tai ei tavallisessa puheessa (esim. lukusanat) kirjoituksessa käytetään tavallisesti täysiä muotoja elisiot lat. runoudessa ja kreikassa: (' esim. lat. grafia 'CINQVANTA' lyhennetty muoto päässyt kirjoitukseen Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 8 Fonologia Minimiparit äänteetkin abstraktioita seuraava abstraktiotaso: foneemit /i/ /æ/ foneemien selvittämisessä minimiparien analyysi on keskeinen menetelmä kun äänteen vaihtaa, merkitys muuttuu esim. suomen lyhyet vokaalifoneemit: /i y e ø æ u o )/ latinan lyhyet vokaalifoneemit (n. ajanlaskun alussa) Fonologisen opposition kumoutuminen esim. saksan kielessä soinnilliset ja soinnittomat klusiilit sanan alussa oppositio Tank Dank mutta sanan lopussa soinnilliset menettävät soinnillisuutensa Bund [bunt] tämä muutenkin yleistä esim. latinassa sananloppuinen d arkaaisesta latinasta klassiselle ajalle osittain katosi (pitkän vokaalin jälkeen), osittain menetti soinnillisuutensa (verbimuodoissa), osittain säilyi (pronomineissa) Täydennysjakauma äänteet ovat täydennysjakaumassa jos niistä ei löydy yhtään minimiparia kumpikin esiintyy vain siellä, missä toinen ei esiinny suomi: [#] sanan alussa, vokaalien välissä, ennen tai jälkeen soinnillista konsonanttia (maha) [h] soinnittomien konsonanttien edessä (vihko)

5 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 9 > vain yksi /h/, jonka allofoneja ovat [#] ja [h] pelkkä jakauma ei aina riitä, myös foneettista samankaltaisuutta vaaditaan engl. [h] vain tavun alussa, [$] tavun lopussa tai tavunloppuisen konsonantin edellä ei oppositiota, mutta eivät kuulu samaan foneemiin ruotsissa /ö/: 2 allofonia [Œ] [r]:n edellä 'höra' [hœ:ra] [ø] muualla: 'snöa' [snø:a] suomessa ei näin, vaan [r]:n edellä vain [ø] seuraus: työtä kielenoppijalle Allofonien kielikohtaisuus Vapaa vaihtelu vapaassa vaihtelussa äänteen laadulla ei ole merkitystä kielen foneemijärjestelmän kannalta pikemmin se ilmaisee esimerkiksi puhujan maantieteellistä tai sosiaalista taustaa suomi: yleiskielen [r] vs. yksitäryinen [*] läntiset murteet, ilmaisee murrevaihtelua 1900-luvun italia: yleiskielen [r] vs. uvulaarinen [R] sosiaalinen vaihtelu: [R] ilmaisee ylempään yhteiskuntaluokkaan kuulumista tai pyrkimistä Mikä allofoni edustaa kaikkia? miksi suomessa yksi foneemi /)/, mutta latinassa /a/? foneemin voidaan katsoa koostuvan äänneperheestä esim. ruotsin /ø/: [ø Œ] tällöin foneemiksi voidaan valita yleisin (näin ruotsissa) latinankin foneettista todellisuutta voi tutkia analysoimalla koko vokaalisysteemiä selvittämällä, minkä äänteiden ympäristössä vokaalit esiintyivät ja vertaamalla eläviin kieliin kyse on myös abstraktiosta ja siitä mitä sovitaan Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 10 Fonologiset piirteet foneemit eivät ole jakamattomia, vaan ne voidaan eritellä piirteisiin, joista ne koostuvat foneemit kuvataan binaaristen piirteiden avulla (+ / ) koska kaikkia ääntämisen ominaisuuksia ei voi jakaa kahtia, käytetään piirrematriiseja esim. suomen [)] on lavea väljä takavokaali binaarisilla piirteillä se on [ suppea +väljä +takainen pyöreä] sekä [suppea] että [väljä] ovat mukana siksi, että kielellä kolme asentoa: suppea, puolisuppea, väljä vokaalit konsonantit + Keskeiset foneemiluokat konsonantti obstruentti nasaali obstruentit + + resonantit + nasaalit + + likvidat + Suomen vokaalit suppea väljä takainen pyöreä i + e æ + y + + ø + u o + +! + +

6 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 11 Suomen konsonantit Luonnollinen luokka kor(onaalinen) ant(eriorinen) lar(yngaalinen) jat(kuva) lat(eraalinen) vah(vatehoinen) soi(nnillinen) (Karlsson, s. 70) foneemeja voidaan järjestellä luonnollisiksi luokiksi luokan jäsenillä paljon yhteisiä binaarisia piirteitä, erottuvat muista ryhmistä esim. antiikin latinan klusiilit [p t k b d g k w ]: [+konsonantti +obstruentti nasaali laryngaali jatkuva vahvatehoinen] samoin tremulantit + lateraalit (= likvidat) [l r]: [+kons. obstr. nas. +koronaali +anteriorinen laryng. +jatkuva +soinnillinen] miksi luonnollisista luokista puhutaan? luokkia on laajempia (vokaalit) ja suppeampia (pyöreät etuvokaalit) esim. lat. painosääntö: klusiili (lat. muta) + likvida -yhdistelmä ei tee tavusta pitkää, vaikka muuten kahden konsonantin yhdistelmä tekee esim. podagra ['podagra], mutta habente [ha'bente] sääntö ilmaistu kahden luonnollisen luokan avulla äänteenmuutokset vaikuttavat usein luonnollisen luokan kaikkiin jäseniin esim. antiikin kreikka > nykykreikka soinnilliset klusiilit [b d g] muuttuivat kaikki soinnillisiksi frikatiiveiksi [+ #,] sittemmin [+] > [v] Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 12 (soinnittomat) aspiroidut klusiilit [p h t h k h ] muuttuivat kaikki soinnittomiksi frikatiiveiksi [- % x] sittemmin [-] > [f] muutokset eivät tapahtuneet täsmälleen samaan aikaan Huom! Nkr../, ei aina lausuta samoin kuin foneettinen [,] Foneemijärjestelmät kielen foneemien määrittäminen ei aina onnistu tavalla, josta kaikki yksimielisiä esim. engl. vokaalit sanoissa seat ja sit foneettinen kuvaus (standardi): [si:t], [sit] vaihtoehdot 1) pitkä ja lyhyt vokaali, joista lyhyt on höllä: /si:t/ - /sit/ 2) foneemit /si:t/ /sit/ maailman kielissä foneemimäärät vaihtelevat hiukan yli kymmenestä n. 140:een (UPSID) tyypillinen foneemijärjestelmän koko on foneemia konsonanttien määrän keskiarvo 23, vokaalien keskiarvo 9 tässä laskutavassa pitkät foneemit laskettu eri foneemeiksi Fonotaktiset rajoitukset kielissä on yhdistelyrajoituksia eli jokaista foneemia ei voi sijoittaa minkä tahansa muun foneemin jälkeen esim. ruotsi kahta klusiilia ei voi yhdistää: */p t k b d g/ + /p t k b d g/ kahta nasaalia ei voi yhdistää: */m n $/ + /m n $/ kahta labiaalia ei voi yhdistää: */p b f v m/ + /p b f v m/ nasaalia ja likvidaa ei voi yhdistää: */m n $/ + /l r/

7 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 13 Tunnusmerkkisyys tunnusmerkkisyys (engl. markedness) ilmenee kielen kaikilla tasoilla kielen kahdesta elementistä toinen on tunnusmerkkisempi (marked) kuin toinen vähemmän tunnusmerkkinen elementti voi olla perustavampi, vähemmän kompleksi, yksinkertaisempi tai yleisempi fonologiassa enemmän tunnusmerkkiset äänteet edellyttävät tavallisesti enemmän artikulatorisia ponnistuksia kuin vähemmän tunnusmerkkiset esim. pyöreät vokaalit [y ö] vs. vokaalit [i e] tunnusmerkitön V [oraalinen] C [soinniton] etu-v [lavea] tunnusmerkillinen V [nasaalinen] C [soinnillinen] etu-v [pyöreä] tunnusmerkittömät äänteet esiintyvät useammissa ympäristöissä, ovat yleisempiä esim. /e i/ vs. /y ö/ suomessa esiintyvät kun oppositio kumoutuu sa. Bund [bunt]: aina soinniton; latinassa sananloppuinen [d] ovat maailman kielissä yleisempiä omaksutaan varhemmin kieltä opittaessa ovat vähemmän alttiita muutoksille esim. antiikin kreikan klusiilit: aspiroimattomat soinnittomat ovat suurelta osin säilyneet, aspiroimattomat soinnilliset ja aspiroidut soinnittomat ovat muuttuneet Morfologia morfologia tarkoittaa tässä taivutusmorfologiaa (inflectional morphology) tyypillisiä kategorioita: aikamuoto, sijamuoto, suku, luku, persoona sanojen johtamisen yhteydessä puhutaan johtomorfologiasta (derivational morphology) Morfologia ja syntaksi morfologian ja syntaksin ero kulkee erityisesti sanan kohdalla morfologiassa tutkitaan sanojen sisäistä rakennetta syntaksissa sitä, miten sanoista muodostetaan lauseita "tämän päivän morfologia on eilisen syntaksia" (T. Givón) eli monet syntaktiset elementit kieliopillistuvat morfologiaksi ajan kuluessa kieliopillistuminen = grammatikalisaatio esim. latinan cantare habeo > it. canterò, ra. chanterai Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 14 Sanan käsite eurooppalaisia kieliä osaaville sanan käsite voi tuntua ongelmattomalta satojen vuosien perinne siinä, miten sanat kirjoituksessa erotetaan (ortografinen sana) vaikuttaa sanakäsitykseen kattavaa määritelmää ei ole sanan käsitteeseen kuuluu yleensä itsenäisyys tämä piirre erottaa sanan muista morfologian yksiköistä milloin elementti on sana? 1) jos se voi muodostaa lauseen yksinään esim. LAT damnavi ego stuporem meum 2) koheesio: sanan osaksi ei voida siirtää muita sanoja 3) jos se voi esiintyä lauseessa eri paikoissa esim. damnavi ego stuporem, stuporem ego damnavi, ego stuporem damnavi, jne. ei *vi ego em stupor damna tosin myös vapaan sanajärjestyksen kielissä on paljon sanoja, jotka eivät voi esiintyä yksinään tai eivät voi liikkua lauseessa vapaasti esim. engl. artikkelit a, the Fonologinen sana fonologinen sana prosodinen yksikkö ei voi olla yhtä tavua pienempi erotetaan usein painotuksen (tms.) perusteella koska puhe enimmäkseen tauotonta, sanarajoilla tapahtuu assimilaatio- ja muita ilmiöitä tämän assimilaation yleinen nimitys = sandhi, esim. ['tytø"kel:o] joskus näkyy kirjoituksessa esim. AKR kivikirjoituksissa artikkeli / , / (t!m polin, t!" krisin), vaikka standardi kirjoitusasu /06 merkintä: /tytön/, /kello/ Kieliopillinen sana koostuu joukosta kieliopillisia elementtejä jotka esiintyvät aina yhteenliitettyinä, eivät siroteltuina lauseeseen jotka esiintyvät aina samassa järjestyksessä joilla on sovittu merkitys (kieliopillinen funktio) suomen kieliopillisella sanalla kuusi on viisi mahdollista tulkintaa 1) lekseemistä KUUSI (= kuusipuu) 2) lekseemistä KUUSI (= 6) 3) lekseemistä KUU kolme eri sijaa (yks.nom., yks.gen. mon.nom. omistusliitteisinä)

8 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 15 Ortografinen sana ortografinen sana kirjoitusjärjestelmän määrittelemä sana, rajoina sanavälit yhdyssanoissa vaihtelua eri kielten välillä riippuu näkökulmasta, tarkastellaanko sanoja fonologisina, kieliopillisina vai ortografisina Morfi morfi (tai formatiivi) sananmuotojen pienin merkitysosanen morfeilla on itsenäinen merkitys tai ainakin kieliopillinen funktio esim. talossakin: talo, ssa, kin morfeja; vain TALO lekseemi samoin lat. virisne: vir, is, ne morfeja, vain VIR lekseemi joissakin kielissä morfien eristäminen on yksinkertaista tällöin morfinrajat läpinäkyviä Esim. (atsteekki) Analysoi morfeja: Sana, morfi, affiksi ja kliitti sana periaatteessa itsenäinen morfi (formatiivi) voi olla itsenäinen tai esiintyä vain sanaan liitettynä affiksi esiintyy vain sanaan liitettynä prefiksit, suffiksit (,infiksit) AKR :;<=>? e+pau+on "olin lopettamassa" (imperfekti) Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 16 kliitit (clitics) sanojen ja affiksien välimaastossa esim. venäjän prepositiot ot-druga "ystävältä" [ad'drug@]: preposition ääntämys noudattaa samaa logiikkaa kuin jos se olisi sanan osa AKR monet partikkelit ja painottomat pronominit esim. partikkelit,a, BA (ge, te), pronominit CA, C>=, C>D (me, me, moi) monissa kielissä on kliittejä, jotka ovat kieliopillisia sanoja, mutta jotka eivät voi yksin muodostaa fonologisia sanoja engl. n't : mustn't, don't Morfeemi ja allomorfit yhteen kuuluvat morfit saman morfeemin allomorfeja periaate kuten fonologiassa esim. SU -ssa ja -ssä (morfeemi -ssa) LAT 3. dekl. yks. ablatiivi -! ja -" tietty logiikka, jonka mukaan sana saa jommankumman päätteen myös samoilla sanoilla: yl. marmor+e, mutta marmor+i esiintyy allomorfeja joka tapauksessa oppositio, jos eri merkitys esim. -ssa ja -sta vapaa vaihtelu esim. autossaan autossansa Morfianalyysin hankaluuksia erityisesti johtomorfologiassa morfien analyysi ei ole yksiselitteistä kätevä, lehtevä: käsi, lehti + va: perusteltua väkevä, jäntevä: väki?, jänne? + va: huonosti perusteltua vrt. lat. desiderare "kaivata" (< sidus "tähti") väkevä, jäntevä, desiderare leksikaalistuneet itsenäisiksi lekseemeiksi Morfien sijoittelu maailman kielissä: 1) erillään joissakin kielissä jokainen morfeemi on myös itsenäinen sana puhutaan isoloivista kielistä esim. vietnam Tôi àn cam. minä syö- appelsiini "Minä syön / söin / tulen syömään appelsiineja." Chi áy quên. hän (anafor.) unoht- "Hän unohtaa / unohti / tulee unohtamaan."

9 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 17 Chi áy dã quên. hän (anafor.) (mennyt aika) unoht- "Hän unohti." 2) agglutinaatio morfit "ladottu" peräkkäin sanaan erillisinä tällöin puhutaan synteettisestä kielestä esim. unkari (tässä osa sijoista) 3) fuusio latina ja kreikka: nominien taivutuksessa morfit suku, luku ja sija fuusioituneet yhdeksi morfeemiksi myös nämä synteettisiä kieliä; puhutaan salkkumorfeista LAT bonus / bona / bonum "hyvä", tässä vain mask. ja fem. Polysynteesi polysynteettisissä kielissä morfeemeilla sisältöä, jotka muissa kielissä ilmaistaan erillisillä sanoilla esim. länsigrönlanti anigu-ga-ssa-a-junna-a-ngajal-luinnar-simassa-galuar-put välttää-pass-part-fut-olla-ei enää-melkein-tosiaan-täytyä-kuitenkin-mon3-indik "Niistä on tosiaan melkein täytynyt tulla väistämättömiä mutta" Synteesi ja fuusio Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 18 (kommentti 1. tehtäviin) luonnollinen luokka, 3c "jäsenet yksiselitteisesti erotettavissa kielen muista äänteistä vähemmillä piirteillä kuin tarvitaan luokan yksittäisten segmenttien tyhjentävään kuvaukseen" [+takainen] [+suppea]? ei, koska /o/ [ suppea] [+takainen] [ väljä]? pätee, jos F [+tak sup +väl] G [+tak väl +sup pyör] u [+tak väl +sup +pyör] o [+tak väl sup] Kreikka ja latina fuusiokielinä morfeemeilla ei siis läheskään aina ole yhtä selkeää merkitystä yhteisen kantakielen (indoeurooppalainen kantakieli) morfeemit voidaan melko kattavasti rekonstruoida, mutta sen taaemmas ei päästä siinä fuusioituminen vähäisempää kuin AKR tai LAT, mutta kuitenkin runsaampaa kuin esim. unkarissa analyyttisyys vähäisempää kuin esim. nykyenglannissa esim. LAT mulier virum videt vir a muliere videtur engl. a woman sees a man a man is seen by a woman suomessa, kuten muissakin uralilaisissa kielissä, on puhtaasti agglutinatiivisia sanarakenteita esim. talo+ssa+ni+kin (yksikkö), talo+i+ssa+ni+kin (mon.) indoeurooppalaisissa kielissä taas morfien fuusiota tapahtunut sekä affiksien osalta esim. latinan sijamuotojen päätteet, joissa luku ja sija sulautuneet, ks. edellä että sanavartalon osalta esim. "vahvat" verbit: ruotsi: flyga flög; englanti: fly flew; saksa: fliegen geflogen LAT facio "tehdä" perf. f#ci KR +<H?I (baín#) "astua" aoristi :+J? (éb!n) kielihistoriassa ilmiön nimi on ablaut tämä korvaa aikaisemman jaottelun Morfeemien tyyppejä edellä puhuttiin sanoista, morfeista, affikseista ja kliiteistä (s ) joskus morfeemi siis vastaa yhtä morfia, joskus se taas sisältää useampia morfeja mutta ei toisinpäin osa morfeemeista voi esiintyä itsenäisinä sanoina

10 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 19 esim. kaikkien sanaluokkien sanoja (jonkin allomorfinsa hahmossa) voi sanoa morfeemeiksi tällaiset morfeemit ovat vapaita esim. sanat erittäin, kun, ja yksimorfeemisia affiksit ovat sidonnaisia morfeemeja liittyvät aina muihin morfeemeihin affikseista käytetään eri nimityksiä sen mukaan, miten ne sijoittuvat suhteessa sanavartaloon prefiksit vartalon eteen, suffiksit eli päätteet vartalon jälkeen, infiksit vartalon sisään saman morfeemin osat voivat myös olla erillään vartalon molemmin puolin esim. saksan komm- "tulla", perfektin partisiippi: gekommen kreikan perfekti: reduplikaatio Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" ja 2. = primääri- ja sekundääripäätteet näissä otettava kielihistoria huomioon, muuten ei saa aikaan toimivia päätteitä esim. yks. 1. persoonan suffiksin ensimmäinen äänne *[m], mutta konsonantin jälkeen *[mq] (syllabinen m, perinteinen merkintätapa mr) silti primääripääte -I (-S) aoristin päätteissä -a- osin < *[mq], osin lainattu muihin persooniin * pluskvamperfekti: valmiit aoristin päätteet otettu käyttöön (ei sekundääripäätteitä sinänsä), ja nekin vielä muuttuneet teemavokaali määräytyy morfofonologisesti nasaalialkuisen suffiksin edellä o, muuten e monissa kielissä on morfeemeja, joita ei liitetä sanaan lineaarisesti vrt. kreikan reduplikaatio edellä, IE-kielten vahvat verbit heprea: sananjuuri muodostuu konsonanteista, eri muodoissa eri vokaaliyhdistelmät g-d-r "sulkea sisään": gadar "hän sulki sisään", gudar "hänet suljettiin sisään", gdor "sulje sisään!" myös sävelkulku sanassa voi erottaa morfeemit toisistaan näin bantukielissä Esimerkki: kreikan aikamuotomorfeemit tässä säännöllisten (heikkojen) verbien aktiivin indikatiivi pref. suff. teemavokaali pääte preesens x I imperfekti e- x II futuuri -s- x I aoristi e- -s(a)- II perfekti Ce- -k(a)- II pluskvamperfekti e-ce- -ke- II* KLI :K=>? KLMI :K=M< KNK=O< PKAKLOJ (-AD?) (C = reduplikoitu vartalon alkukonsonantti) (M. Vesterinen)

11 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 21 vain näitä verbejä varten koko kuvauksen voisi myös rakentaa uusiksi pref. suff. pääte preesens 1 imperfekti e- 2 futuuri -s- 1 aoristi e- -s- 3 perfekti Ce- -k- 3* pluskvamperfekti e-ce- -k- 4 * mon. 3.p. on poikkeus mutta tämä ei pätisi kreikan muihin verbeihin! Johtimet ja taivutuspäätteet tässä on käsitelty lähinnä taivutusmorfeemeja johtimet taas ovat morfeemeja, joilla muodostetaan uusia sanoja (eli johdetaan) vrt. aja+n (ei johtimia), aj+ele+n (kontinuatiivisuutta ilmaiseva johdin) johtaminen on tyypillistä synteettisille kielille; hyvin analyyttisissä kielissä sananmuodostuskin erilaista johtimilla ja taivutuspäätteillä on yleensä selkeä järjestys kielessä puhutaan morfotaktisista säännöistä yleisesti ottaen kielissä johtimet sijaitsevat lähempänä vartaloa kuin taivutusmorfeemit kliitit taas tarrautuvat vasta "valmiiseen" sanaan esimerkit: suom. talollisiltammeko, lat. dominicisque = ("isännälle kuuluva", mon. abl. + "ja") muita yleisiä trendejä maailman kielissä: aspektia ilmaisevat morfit ovat lähempänä vartaloa kuin moduksen morfit kr. ;<D(ALM<DCD (paideú+s+ai+mi) aoristin (aspektuaalinen) optatiivi (modus) + yks.1.p. aspekti = tilanteen keston ilmaisemiseen liittyvät keinot kreikassa aoristi ilmaisee tavallisesti tilanteen esittämistä rajattuna tempuksen ja imperatiivin morfit ovat lähempänä vartaloa kuin persoonan morfit lat. ama+b+it (futuuri), ama+ba+t (imperfekti) ama+v+it (perfekti) luvun morfit ovat lähempänä vartaloa kuin sijan morfit suom. talo+i+ssa Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 22 Miksi morfi joskus puuttuu kokonaan? kuten fonologiassa, myös morfologiassa puhutaan tunnusmerkkisyydestä sen vastakohtana käytetään termiä luonnollisuus esim. kategoriat LUKU ja MODUS on tavallista, että yksikön pääte on yksinkertaisempi kuin monikon ja että indikatiivin pääte on yksinkertaisempi kuin muiden modusten (esim. konjunktiivi, konditionaali, optatiivi) yksikkö ja indikatiivi ovat tällä perusteella luonnollisempia kuin monikko tai muut modukset monikko ja muut modukset taas tunnusmerkkisempiä joskus rakenteellinen yksinkertaisuus merkitsee sitä, että morfia ei ole lainkaan tällöin puhutaan nollamorfista (tai piilomorfista) LUKU: suom. talo_ talot; lat. mulier_ mulieres MODUS: suom. syö_ söisi syönee; lat. habe_t habeat suomessa myös nominatiivilla, preesensillä, positiivilla (vertailussa) nollamorfi latinassa ja kreikassa samoilla kategorioilla osittain nollamorfi toisaalta morfien fuusiota enemmän Todellisuus on monimutkaisempi: morfofonologinen vaihtelu sekä sanavartalossa että affikseissa voi esiintyä vaihtelua, joka johtuu paljolti fonologiasta puhutaan kielioppiehtoisesta morfofonologisesta vaihtelusta 1) sanavartalo: esim. vaihtelu latinan sanan lex [le:ks] "laki" taivutuksessa nominatiivi [le:ks], kaikissa muissa sijoissa leg-: esim. yks. gen. legis [le:gis] vastaavasti esim. rex, regis 2) affiksit: esim. suomen sijapäätteet: -ssa / -ssä jne. pahassa, mutta hyvässä: johtuu vokaalisoinnusta tilannetta voi lähestyä prosessimorfologian (eli generatiivisen analyysin) avulla metodi, jossa pyritään generoimaan kielen ilmiöt yleisemmistä säännöistä lähtien käytetään arkkifoneemin käsitettä 1) morfeemi: {le:g} (arkkifoneemi isolla kirjaimella) G > k / _C[-soinnillinen] (muuten G > g) eli: G toteutuu k:na ennen soinnitonta konsonanttia; muuten G toteutuu g:nä 2) morfeemi: {ssa} A > æ, kun edeltävässä vartalossa etuvokaali (muuten A > a) suomessa morfofonologinen vaihtelu monimutkaista sekä vartalossa että päätteissä esim. lekseemi KÄSI: vartalon morfit käsi, käde, käte, kät, käs täydennysjakaumassa eli kutakin morfia vastaavat aina tietyt päätteet käde+n (yks.gen.), käsi+en (mon.gen.), käte+en (illatiivi); käde+t; käsi+kin

12 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 23 silloin analyysissä voi ottaa avuksi morfofoneemit merkintä samanlainen kuin arkkifoneemilla morfeemi: {käte}, jossa {T} ja {E} morfofoneemeja esim. suomen illatiivi: morfeemit {-hvn, -VN, -seen, siin} Poikkeusten poikkeukset allomorfi voi esiintyä kielessä vain tiettyjen sanojen (lekseemien) yhteydessä nämä lueteltava erikseen, kun kieltä kuvataan esim. affiksi: engl. -ren tai en-monikko (children, brethren, oxen) vartalo: lat. iter "matka", gen. itiner+is vastaavanlainen ilmiö on suppleetio semanttisesti yhteen kuuluvat ja täydennysjakaumassa olevat morfit täysin erilaisia ulkomuodoltaan esim. lat. fero "viedä" yms. perfekti tuli, perfektin partisiippi latum suom. olla lienee; kr. KN,I lég+o "sanon", aoristi AT;>? eíp+on, ven. "sanoa" govorit' (imperfektiivinen) skazat' (perfektiivinen) Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 24 Taivutus kun sanaa taivutetaan (taivutusmorfologialla), sen sanaluokka tavallisesti säilyy verbien kohdalla tämä ei ole yhtä selkeää kuin nominien: infinitiivit ja partisiipit sanaluokkien välimaastossa tyypillisiä taivutuskategorioita substantiiveillä, adjektiiveillä, pronomineillä, verbeillä: luku subst., adj., pron.: sija adj.: suku (tai klassifikaattori) ja komparaatio verbeillä: persoona, tempus, modus, aspekti ja pääluokka (diateesi, engl. voice) pääluokka: aktiivi, passiivi jne. subst. myös spesies, klassifikaattori, topiikki spesies: esim. ruotsin määräisyys / epämääräisyys, bilar bilarna klassifikaattori: esim. swahili: yli kymmenen luokkaa m-tu m-zuri "hieno mies", ki-tu ki-zuri "hieno asia", jne. joissakin kielissä luokilla semanttinen yhteys: esim. ngan gityemerri, 15 luokkaa: miespuolinen, naispuolinen, koiraeläin, (muu) ei-inhimillinen elollinen, lyömäesine, tietynlainen keihäs... topiikki: esim. japanin partikkeli/kliitti wa, ilmaisee topiikkia watashi wa nihonjin desu "Mitä minuun tulee, olen japanilainen." monissa kielissä, kuten kreikassa ja latinassa, taivutusmorfeemeilla ilmaistaan kongruenssia esim. adjektiivi ja pronomini taipuvat pääsanansa suvussa, luvussa ja sijassa kaikilla sanoilla ei ole kaikkia taivutusmuotoja eli taivutusparadigmassa on aukkoja esim. pluralia tantum: ei yksikköä, tai sen merkitys eri lat. litterae "kirje", liberi "lapset" yksipersoonaiset verbit suom. sataa, täytyy; lat. decet "sopii", kr. UVW (khr$) "täytyy" lisäksi jotkut muodot, joita esiintyy, saattavat olla hyvin harvinaisia engl. earths, kr.,<x (gai) <,Y (g$) "maa(planeetta), mon." tavallisesti esiintyvät muodot ovat paradigman ydinmuotoja Onko suomessa deklinaatioita? latinassa ja kreikassa nominit taipuvat deklinaatioissa eli taivutuspäätesarjoja (taivutusluokkia) on useampia yksikkö: 1. dekl. esim. terra, terram, terrae, terrae, terra 2. dekl. esim. annus, annum, anni, anno, anno 3. dekl. esim. labor, laborem, laboris, labori, labore lisäksi 4. ja 5. deklinaatio

13 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 25 suomessa nominien taivutuspäätesarjoissa myös vaihtelua, mutta vähemmän vaihtelu sekä vartalossa että päätteissä katsotaan "vain" morfofonologiseksi kreikkaa ja latinaa voi sanoa fleksiivisiksi kieliksi (B. Bickel & J. Nichols, teoksessa Language Typology and Syntactic Description 2 III, 2007, 184 ) taivutusluokkia on myös verbin taivutuksessa (ns. konjugaatiot) suomea siis ei sanota tällaisissa kielissä taivutuspäätteet vaihtelevat sanastollisin perustein = on opittava ulkoa, mihin taivutusluokkaan sana kuuluu esim. lat. ager, gen. agri, mutta mulier, gen. mulieris fleksiivisyys muuttuu kielihistorian kuluessa vas. suomi (ISK) alh. indoeurooppalainen kantakieli (yksi mahd. rekonstruktio) Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 26 Deklinaatioita ja konjugaatioita sekä kreikan että latinan taivutuspäätteet ovat yleensä helposti erotettavissa ja peräkkäin sekä nominien että verbien taivutuksessa lisäksi jonkin verran morfofonologisia sääntöjä esim. lat. lex [le:ks] < *leg-s, dens < *dent-s seemiläiset kielet: verbintaivutus on fleksiivinen eli: konjugaatioita (binyan, binyanim) on useita mutta sen lisäksi morfeemit ovat sulautuneet vartaloon esim. nykyheprea: 1. binyan: gadar (sulkea sisään, preesens, yks. 3.,) yi-gdor (futuuri) 2. binyan: kipel (taittaa, prees., y.3) ye-kapel (fut.) Luonnollisuus ja tunnusmerkkisyys morfologiassa tunnusmerkittömät (luonnolliset) ilmiöt esiintyvät useammissa kielissä ovat yhdessä kielessä yleisempiä kuin tunnusmerkilliset eivät ole yhtä alttiita kielen muutoksille esim. lat. futuuri (tempus): liittomuodosta syntynyt muoto korvannut alkuperäisen muodon romaanisissa kielissä, preesens säilynyt vivet > it. vivrà (< *vivere habet), mutta vivit > vive (vain fonologinen muutos) kreikan modukset: optatiivi hävinnyt, konjunktiivi muodoltaan muuttunut, indikatiivi ja imperatiivi säilyneet syntyvät helpommin kielen muutosten tuloksena ovat helpompia oppia eivät ole yhtä herkkiä kielen häiriötiloille Syntaksi syntaksin (lauseopin) tutkimuskohde on lauseiden rakenne mistä pienemmistä osasista lauseet rakentuvat mitkä osasten suhteet ja tehtävät ovat miten osasia voi yhdistää sanatason (morfeemitason) ja lausetason välissä on lausekkeiden taso puhuja (kirjoittaja) muodostaa lausekkeista lauseita, lauseista diskurssin Sanat, lauseet ja merkitys sanat edustavat käsitteitä, joilla on merkitys lauseet edustavat propositioita, jotka on koottu sanoista ja jotka välittävät informaatiota

14 27 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 28 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" Syntaksin tutkimus nykyisin lauseista muodostuu diskurssi, jolla on koherenssi syntaksi ei tutki pelkästään väitelauseita väitelauseet ovat kuitenkin tyypillisimpiä lauseita melkein missä tahansa diskurssissa joten tutkimus aloitetaan helposti niistä syntaksin tutkimukseen vaikuttaa logiikka näin erityisesti generatiivisessa tutkimustraditiossa = transformaatiokielioppi N. Chomsky, Z. Harris, 1950-luvulta alkaen kielellä on syvärakenne, josta generoidaan transformaatioilla kaikki kielen todelliset lauseet kielioppi = transformaatiosäännöt Generatiivisuuden idea eriytynyt koulukuntiin karkea jako: formaali vs. funktionaalinen perinne formaalissa lähestymistavassa syntaksia analysoidaan irrallaan merkityksistä ja kielen käytöstä generatiivinen traditio puhtaimmillaan funktionaalisessa lähestymistavassa kieli nähdään sosiaalisen vuorovaikutuksen välineenä, jolloin merkitykset ja kielen käyttö relevantteja esim. Simon C. Dik, The Theory of Functional Grammar2, 1997 funktionaalis-typologinen: yleiset kategoriat luotu maailman kielten perusteella Talmy Givón, Syntax. An Introduction, Syntaksin peruskäsitteitä lause (engl. sentence) on suomen kielessä "sanoista ja lausekkeista muodostuva rakenteellinen kokonaisuus, jonka ytimenä on verbin persoonamuoto eli finiittiverbi ja jonka osien välillä vallitsee erilaisia riippuvuus- ja määrityssuhteita" (ISK, s. 827) virke "on tekstin ortografinen rakenneyksikkö: ison alkukirjaimen ja pisteen, kysymys- tai huutomerkin välinen tekstin osa" (ibid.) samoja määritelmiä voi käyttää kreikassa ja latinassa sekä niiden jälkeläiskielissä Lausekkeet tapa jäsentää lausetta esim. aqua vesi (subj.) dentes habet hampaat (obj.) omaa (pred.) "vedellä on hampaat" mutta: O<Z ;>KK[\ CAB<+>K[\ CAB<+<K>]M< ^ BV<,_(H< P;<LM<B>, P;AZ :MUA B`? <aby\ blmd? kai ja Rakennepuut myös lauseiden analyysi toimii tältä pohjalta: rakennepuut [[poll%s metabol%s] metabal&sa] [h$ trag#di%] monia muutoksia läpikäynyt art. tragedia epausato, [epei eskhe [t$n haut$s fysin]] pysähtyi kun piti art. itsensä luonnon sanat muodostavat toisten ilmausten kanssa lausekkeita (engl. phrase) lauseke muodostuu edussanasta ja sen mahdollisista laajennuksista edussana on joskus sama kuin pääsana lauseke nimetään edussanan sanaluokan mukaan lausekerakennetta voi analysoida rakennepuiden avulla analyysi sopii hyvin lauseen elementtien erottelemiseen ja niiden hierarkian ilmaisemiseen elementtien roolit tai funktiot eivät kuitenkaan käy siitä ilmi lause muodostuu usein sisäkkäisistä lausekkeista

15 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 29 Sanaluokat kreikassa ja latinassa nominit (taivutus sijassa, luvussa ja osin suvussa) substantiivit (N) adjektiivit (A) pronominit (Pro), joista voi erottaa kvanttorit (Q, "jokainen", jne.) numeraalit kreikassa määräinen artikkeli (Det) verbit (taivutus: pääluokka, persoona, tempus ja modus) (V) muut (vähän tai ei lainkaan taivutusta) prepositiot ja postpositiot (P) adverbit (Adv) partikkelit konjunktiot interjektiot Substantiivilauseke = NP edussana tavallisesti substantiivi (NP = Noun Phrase) tai pronomini tai numeraali (suomessa) NP hyvin yleinen missä tahansa tekstissä huom. Karlsson käyttää termiä "nominilauseke", ISK ei NP-esimerkkejä (edussana alleviivattu) ehjä polkupyörä, tuon hyvin vanhan ihmisen, häntä, kolme lasta, halu nukahtaa ancilla Quartillae, errorem vestrum, iuvenes urbanos, ipsa, mulier, hanc deprecationem, tot malis, tres ^ BV<,_(H<, ;>KK[\ CAB<+>Kc\, B`? <aby\ blmd? Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 30 Muita lausekkeita adjektiivilauseke (AP): edussana adjektiivi ehjä, tuon hyvin vanhan, korttelin pienin adverbilauseke (AdvP): edussana adverbi suom. hyvin myöhään, lat. haud recte NP:ssä, AP:ssa ja AdvP:ssä lausekkeen edussana on myös pääsana muut sanat ovat pääsanan määritteitä eli pääsana voi esiintyä myös yksinään edustamassa koko lauseketta esim. NP: polkupyörä, ancilla; AP: vanhan, pienin; AdvP: myöhään prepositiolauseke (PP): edussana adpositio eli nimitystä PP käytetään sekä pre- että postpositiolausekkeista su. talon takana, lat. ad villam, in lecto, de hoc, kr. Ad\ 2ADV<De (eis Peirai%), CAB[.K<LOI?>\ (meta Glauk#nos) latinassa ja kreikassa prepositiolausekkeet tavallisempia kuin postpositiolausekkeet, suomessa toisin päin PP:hen kuuluu edussanan lisäksi täydennys täydennys on elementti, joka on pakollinen lausekkeen kieliopillisuuden kannalta Karlsson: komplementti esim. pelkkä prepositio ei voi edustaa koko lauseketta infinitiivilauseke (InfP) suom. olla rauhassa, istumaan melussa, sinun lähteä minnekään lat. illum versipellem esse, panem gustare kr. f;>(d(g?<d B[\ P;DMBgK<\ (apodidonai t%s epistol%s), Bh? i,,ak>? f;<,,nkkad? jbd... (ton angelon apangellein hoti...) partisiippilauseke (PartP) suom. vuosia sitten tehdyistä, leveästi hymyilevä lat. Scintillae miranti kr. <kb>l\ ;AKcm>?B<\ (aut&s pelazontas) verbilauseke (VP) analyysissä käytetään monien kielten kuvauksessa käsitettä verbilauseke taustalla lauseen jako subjekti- ja predikaattiosaan sen avulla saadaan muodostettua koko lause (S) ks. esim. Chomskyn kaavioita sivulla 27 VP:hen kuuluvat edussanan (verbin) lisäksi verbin muut täydennykset ja määritteet paitsi subjekti vapaamman sanajärjestyksen kielissä VP:n käsite on vain osittain käyttökelpoinen esim. ISK ei käytä sitä

16 31 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" Ei unohdeta sivulauseita lauseen rakennuselementit ovat siis lausekkeet ja sivulauseet huom. engl. sana clause voi tarkoittaa lausetta, sivulausetta, partisiippi- tai infinitiivilauseketta esim. simple clause, relative clause, participial clause, main clause 32 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" Lausekeanalyysin riittämättömyys esim. samanlainen lause englannissa, latinassa ja japanissa Esimerkkejä Merkintä tilaa säästäen viereiset voidaan merkitä myös näin: [ S AdvlP[ PP[Palomestarin mukaan]] NP[vahinko] VP[ V[aiheutti] NP[kuumenemisvaaran]]] [ S NP[Hannibal] VP[ NP[statuas aeneas] PP[in unum rogum] V[congessit]]] tai vielä tarkemmin elementit erotellen: esim. [ [in] [ [unum] [rogum]]] PP PreP NP Num N Lauseenjäsennys lausekerakenteen analyysi sopii lauseen elementtien ("rakennuspuiden") erottelemiseen niiden hierarkian ilmaisemiseen elementtien roolit tai funktiot eivät kuitenkaan käy siitä ilmi lauseenjäsennyksessä erotellaan elementtien syntaktiset funktiot kun sanomme, minä lauseenjäsenenä lauseke (sana) toimii, määrittelemme lausekkeen syntaktisen funktion VP-ongelmia suomessa ja latinassa lauseenjäseninä toimivat lausekkeet ja sivulauseet keskeisiä lauseenjäseniä ovat predikaatti subjekti suora objekti epäsuora objekti predikatiivi adverbiaali suuri kiistakysymys syntaksin analyysissä: onko predikaatti keskeisin lauseenjäsen näin funktionaalisessa perinteessä ja dependenssikieliopissa

17 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 33 vai jakautuuko lause subjekti- ja predikaattiosaan kuten generatiivisessa (ja vanhemmassa) perinteessä Eli: kumpi analyysi pätee? käytämme enemmän oikeanpuoleista tällä kurssilla predikaatti on keskeinen lauseenjäsen muut lauseenjäsenet voidaan jakaa predikaatin (1) täydennyksiin eli pakollisiin jäseniin subjekti, suora ja epäsuora objekti, predikatiivi ja (2) määritteisiin eli valinnaisiin jäseniin adverbiaali lauseenjäsenet ovat suhdekäsitteitä, toisin kuin sanaluokat predikaatti, objekti tai adverbiaali on aina predikaatti, objekti tai adverbiaali jossakin lauseessa Subjekti, predikatiivi ja adverbiaali subjekti Tryphaena raivostui herjauksistani occisa est mulier a viro predikatiivi tavallisesti 'olla'- 'tulla joksikin'- tai vastaavan verbin täydennys antiquus amor cancer est "vanha rakkaus on rapu" adverbiaali eilen tapasin Mikan puistossa contubernalis ad villam obiit "puoliso kuoli maatilalla" Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 34 Predikaatin täydennys ja määrite täydennys (en. complement, argument) pakollinen elementti jos se jää pois, rakenteesta tulee väärin muodostettu (epäkieliopillinen) esim. imperator latrones iussit crucibus affigi "Kuvernööri käski naulita rosvot ristille" _ $%&'())*+ B`? n(g? (efylatton t$n hodon) "he vartioivat tietä" määrite (en. modifier, adjunct, satellite) syntaktisesti vapaaehtoinen elementti predikaatin määritteinä voivat toimia esim. aikaa ja paikkaa ilmaisevat adverbiaalit Verbin valenssi verbin valenssi = paikkaisuus = täydennysten määrä yksipaikkainen verbi Alleviivatut ilmaukset (lausekkeet) ovat verbin puhuja aivasti pakollisia täydennyksiä matrona flebat kaksipaikkainen me luotamme tiukkoihin sääntöihin matrona recens cadaver deflebat kolmipaikkainen Marja sijoittaa rahansa eläkerahastoihin Cicero litteras Attico scripsit pakollisuus ei tarkoita sitä, että täydennykset saisivat ilmiasun jokaisessa lauseessa se on pikemmin semanttista: verbin merkityksen ymmärtäminen edellyttää, että täydennykset käyvät jollakin tavalla ilmi ne ovat olennainen osa verbin merkitystä on verbejä, joilla on useita valensseja Tila, tapahtuma, toiminta lause viittaa tilanteeseen, joka voi olla tila tai tapahtuma tila on muuttumaton tapahtuma on muutos yhdestä tilasta toiseen

18 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 35 muutos voi olla rajattu tai rajaamaton jos tapahtumaan liittyy aktiivinen toimija, puhutaan toiminnasta Sama asia eri lauseenjäsenenä: semanttisia rooleja esim. mulier occisa est a viro mulier subjekti vir mulierem occidit vir subjekti, mulier objekti sanoilla vir ja mulier on kuitenkin molemmissa lauseissa jotain yhteistä: mitä? kummankin sanan semanttinen rooli on molemmissa lauseissa sama eräitä keskeisiä semanttisia rooleja agentti tyypillisesti elollinen tapahtuman osanottaja, joka tahallaan käynnistää tapahtuman, ja on sikäli siitä vastuussa vir ylläolevissa lauseissa Kalle pesi ikkunan patientti elollinen tai eloton tapahtuman osanottaja. Tapahtuman tuloksena se joko on jossain tilassa tai sen tila muuttuu. mulier edellisissä lauseissa Kalle pesi ikkunan kokija (experiencer); Givón: datiivi tyypillisesti elollinen osanottaja, joka kokee aisteilla jotain tietoinen tapahtuman osanottaja, mutta ei tapahtuman tahallinen käynnistäjä (Givón) Lucretia saw the bicycle; John scared Mary; John knew Mary hyötyjä (benefactive, beneficiary) tyypillisesti elollinen osanottaja, jonka hyväksi toiminta tehdään He fixed the roof for his mother muita semanttisia rooleja instrumentti lokatiivi tapa assosiatiivi (agentin ohella tapahtumaan osallistuva henkilö) monet näistä ennestään tuttuja niitä käytetään kreikan ja latinan kieliopeissa puhuttaessa esim. sijojen tai sivulauseiden funktioista rooleja voi erotella muitakin tarpeen mukaan; yleensä tarvitaan kuitenkin vain keskeisimpiä semanttiset roolit eivät ole "kiveen hakattuja", vaan kyse on usein aste-eroista Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 36 esimerkkejä 1) Eutychia tunsi Agrippan: 2) Cornelia pilkkoi puita kirveellä: 3) Nice asuu Roomassa: 4) Servilia on pitkä: 5) Atia potkaisi Marcusta: 6) Octavia näki Gaiuksen: 7) Phileros meni Antiumiin: 8) Caesarin ranne murtui: 9) Tullia pelästytti Maecenaan: Mihin objekti unohtui? objekti liittyy läheisesti transitiivisuuden käsitteeseen transitiivisuus: semanttinen määritelmä transitiivisella verbillä on kaksi täydennystä (subjekti ja objekti) tyypillisesti subjektin semanttinen rooli on agentti, ja objektin patientti useimpien kielten osalta tästä seuraa syntaktinen määritelmä: transitiivinen verbi saa suoran objektin tämä havainnollistetaan tarkemmin kohta Lauseenjäsenten rooleja yksinkertaisissa lauseissa 1) lauseet, joissa 0-paikkainen verbi jos subjekti on (kuten engl.), sillä ei semanttista roolia Sataa. Tuulee. Myrskyää. 2) lauseet, joissa kopulaverbi subjekti patientti tai kokija monissa kielissä kopulaverbiä ei käytetä (nykyajasta) o,=?` M>bW. (h$ gyn$ sof$) "Nainen on viisas." Lauseenjäsenten rooleja yksinkertaisissa lauseissa (2) 3) yksinkertaiset intransitiiviset verbit subjektin semanttinen rooli: agentti, patientti tai kokija Hän työskenteli. Minä kävelin. Sinä meditoit. Me kärsimme. Te nukutte. He liukastuivat. 4) yksinkertaiset transitiiviset verbit subjekti siis prototyyppisesti agentti, objekti patientti Minä rakensin talon. Sinä rikoit lasin. Hän leikkasi hiuksensa. Me pudotimme pallon. Te maalasitte seinät. tällaisissa lauseissa kreikassa ja latinassa tavallisesti objekti akkusatiivissa

19 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 37 Tietoisku: tutkimuskirjallisuutta (kreikan ja latinan syntaksi) R. Kühner B. Gerth, Ausführliche Grammatik der griechischen Sprache II: Satzlehre, R. Kühner!C. Stegmann, Ausführliche Grammatik der lateinischen Sprache II: Satzlehre, H. Pinkster, Latin Syntax and Semantics, 1990 tiivis perusteos, olennaiset pohdinnat monista asioista A. Rijksbaron, The Syntax and Semantics of the Verb in Classical Greek, kompakti, selkeä ja havainnollinen D. Panhuis, Latin Grammar, 2006 viitekehyksenä erittäin hyvä, kielioppina suppeahko Lauseenjäsenten rooleja transitiiviverbeillä muunlaisia transitiivisia verbejä b) subjekti on kokija Petrus vidit discipulum... "Pietari näki oppilaan" (ego) intellexi illum versipellem esse vaikka näiden verbien subjekti on pikemmin kokija kuin agentti, niiden käyttö laajenee usein niin, että subjekti käytännössä on agentti videant consules, ne quid res publica detrimenti capiat "huolehtikoot konsulit, ettei..." sivulause on myös täydennys c) objekti on kokija He loukkasivat teitä (niin että se näkyi) Hän huvitti meitä (niin että nauratti) d) lokatiivit suorina objekteina jotkut verbit saavat suoran objektin, jonka semanttinen rooli on lokatiivi lokatiivit voivat viitata päämäärään tai lähtökohtaan She swam the Channel. Elvis has left the building. Caesar transivit flumen. esim. kreikka: :VU>C<D [Ad\ B`? ;gkd?]pp (erkhomai eis t$n polin) AdMNVU>C<D [B`? ;gkd?]np, acc. e) jotkut verbit laajentavat transitiivisuutta niin, että se kohdistuu abstraktiin asiaan tai toimintaan sisällönobjekti ("sisäinen objekti", cognate object) She sang a song. They gave a great performance. Hostis sui victoriam vicit. "Hän voitti/ saavutti vihollisensa voiton." mentaalinen tapahtuma I made an error. They took a break. f) omistaminen: vaikka omistaminen on tila, sitä ilmaistaan usein transitiiviverbillä engl. have, lat. habere, kr. :UAD?, yms., taustalla merkitys "ottaa", "tarttua" Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 38 monissa kielissä on myös intransitiivisia omistamisrakenteita heprea: le-yo av yesh bayit gadol Yoaville olla/prees talo iso "Yoavilla on iso talo" samoin kreikassa ja latinassa: verbi "olla" (esse, AT?<D) + omistaja datiivisijassa nunc est mihi tempus semanttisesti "Yoav" edellisessä esimerkissä kokija ovatko objektit tosiaan pakollisia? voihan sanoa: "Minä syön.", "Sinä juot.", jne. monia transitiivisiä verbejä voidaan sopivassa kontekstissa käyttää ilman objektia tällöin objekti (patientti) kuitenkin on joko totuttu, ennakoitavissa tai merkityksetön He söivät. (= ruokaa) Hän juo liikaa. (= alkoholia) Ajoit liian kovaa. (= autoa tms.) Minä opetan. (obj. luentosisällöt, kolmas täydennys opiskelijat) Intransitiiviset verbit, joilla on täydennyksiä (subjektin lisäksi) edellä puhuttiin transitiiviverbeistä, joiden objektin semanttinen rooli lokatiivi Caesar transivit flumen, AdMNVU>C<D B`? ;gkd? entä mitä lauseenjäseniä ovat nämä lausekkeet, joiden semanttinen rooli on lokatiivi: :VU>C<D Ad\ B`? ;gkd?, adulescens venit in oppidum, minä menin kauppaan, he came from Buffalo, she arrived at the house kirja on pöydällä, hän istuu auton katolla, hic iacet Victor. ainakin ne ovat täydennyksiä, eli verbi edellyttää ne Intransitiiviset verbit, joilla täydennyksiä ISK: adverbiaaleja koska ISK ei käytä termiä epäsuora objekti, vaan luokittelee osan adverbiaaleista täydennyksiksi, osan määritteiksi: Givón: epäsuoria objekteja Pinkster kutsuu täydennyksiä argumenteiksi, ja nämä kuuluvat niiden alaryhmään komplementit (muita subj., obj., epäs.obj.)

20 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 39 muita lausetyyppejä: verbit joilla on täydennyksenä kokija tai patientti She looked at him. They knew about him. She was angry at him. They talked to her. engl. epäsuora objekti ISK: käytetään termiä adverbiaali, kuuluu täydennyksiin verbit joilla täydennyksenä assosiatiivi taistella jotakuta vastaan / jonkun kanssa Mary fought with her mother / fought her mother / Mary and her mother fought. vrt. lat. pugnare, kr. CcUAM%<D "taistella" Verbit, joilla on subjektin lisäksi kaksi täydennystä "bi-transitiiviset verbit" kolmipaikkaisia Maria lähetti Jesukselle tekstiviestin subjektin lisäksi lauseessa on suora objekti subjektin semanttinen rooli tyypillisesti agentti, suoran objektin patientti kolmas täydennys on yleensä epäsuora objekti tai adverbiaali terminologiasta riippuen sen rooli voi olla 1) lokatiivi, 2) kokija/hyötyjä, kuten ylläolevassa esimerkissä tai 3) toinen objekti on lokatiivi, toinen instrumentaali 1) kolmas täydennys lokatiivi He put the book on the table. They took the book off the shelf. Vein tavarani Helsinkiin. Caesar exercitum flumen Axonam traduxit. ISK:ssa nämä siis määritellään adverbiaaleiksi; englannissa, kreikassa ja latinassa voi puhua epäsuorista objekteista 2) kolmas täydennys kokija/hyötyjä She gave the book to him. He took the food to Sarah. She told the story to Joe. Te tua fata docebo. Da argentum nobis. She took the book from him. Hän haki auton minulta. monissa kielissä kokija voi myös toimia suoran objektin kaltaisesti (jos kokija on ihminen) She gave him the book. He took her the food. She told him the story. ransk. elle donne le livre à moi elle me donne le livre; ital. (lei) dà il libro a me (lei) mi dà il libro englannissa tämä ei onnistu, jos kokijalta siirretään jotain pois; esim. italiassa joustavampaa she received the book from him, mutta *she received him the book she took the book from him " she took him the book (= "hänelle") ha tolto il sorriso a me mi ha tolto il sorriso "hän vei minulta hymyn" alleviivattujen lausekkeiden nimitys vaihtelee kielioppitraditiosta riippuen (ra. ja it. "epäsuora objekti") Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 40 3) toinen objekti lokatiivi, toinen instrumentaali usein rinnakkaisia ilmauksia, joissa käytetään eri verbejä panin vettä lasiin täytin lasin vedellä pour water into the glass fill the glass with water myös sama verbi saattaa käydä: tyhjensin lasin vedestä!tyhjensin veden lasista esim. latinassa verbiä donare "antaa" voi käyttää kahdella eri rakenteella 1) donare civitatem Polybio 2) donare Polybium civitate kummankin merkitys: "antaa kansalaisuus Polybiokselle" Kühner Stegmann: jos henkilö datiivissa, hän esiintyy aktiivisena toimijana; jos akkusatiivissa, häntä vain "koristellaan" Pinkster tarkentaa: esim. jumala tai kuningas saa kansalaisuuden aina rakenteella (1), eli on kokija muu väki voi olla myös patientti, kuten tapauksessa (2) on myös verbejä, joilla näyttäisi olevan kaksi suoraa objektia they elected Mary president, they appointed Mary chair Corneliam virginem Vestalem nominaverunt / putaverunt "nimittivät C:n vestaaliksi" / "pitivät C:a vestaalina" näissä jälkimmäinen on pikemmin predikatiivi; suomessa sen sija on eri kuin varsinaisen objektin vain ensimmäisen objektin voi korvata pronominilla: they elected her president, mutta *they elected Mary it eam virginem Vestalem nominaverunt, mutta *Corneliam eam nominaverunt (mutta putaverunt?) Termeistä: objekti vai adverbiaali? pitäisikö kreikassa ja latinassa puhua adverbiaalista vai objektista? esim. Panhuis määrittelee objektin niin, että se on pakollinen, adverbiaali vapaaehtoinen Pinkster käyttää useampia termejä Panhuisin jako toimii riittävän hyvin kreikassa ja latinassa täydennykset: subjekti suora objekti!epäsuora objekti määritteet: adverbiaali Täydennyksenä toinen predikaatti monilla verbeillä on täydennyksenä toinen predikaatti (sivulause, partisiippi tai infinitiivi) Givón, s ("clausal complements") 1) modaaliverbit (modality verbs) päälauseen subjekti sama kuin alisteisen predikaatin A) modaalinen asenne: tahtominen, yritys, kyky jne. Elvis halusi lähteä talosta.

21 Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 41 B) aspektuaalisuus: aloittaminen, kesto, lopettaminen Octavianus lopetti tiskaamisen. 2) manipulaatioverbit päälauseessa on agentti, joka manipuloi toisen päälauseessa mainitun ihmisen toimintaa Ilkka käski Karia lähtemään rakennuksesta. 3) havaitseminen, tiedostaminen ja ilmaiseminen päälauseen subjekti joko havaitsee tai tiedostaa tilan tai tapahtuman, tai ilmaisee tilaa tai tapahtumaa koskevan lauseen (proposition) päälauseen subjekti on joko kokija tai agentti täydennyksiä on monenlaisia: kuulin hänen laulavan pihalla kuulin että hän lauloi pihalla hän sanoi (minulle) ettei ollut varma asiasta Hän sanoi (minulle): "En ole varma asiasta." ihmettelen, onko hän enää siellä en tiennyt kuka sen teki 4) verbit joiden subjekti on toinen predikaatti rakenteet voivat olla intransitiivisia tai transitiivisia on totta että hän on lähtenyt; kivaa että tulit; se että tulit on kivaa se että teit niin järkytti minua / minua järkytti se että teit niin Kielentutkimuksen perusteet filologeille, syksy 08 / KK" 42 semanttinen rooli ja kielen historia esim. latinan kielen kehityksessä dixit ad me -tyyppinen rakenne korvaa vähitellen dixit mihi - rakenteen ei ole niin tärkeää, luokitellaanko molemmat epäsuoriksi objekteiksi (Panhuis), vai onko ad me adverbiaalitäydennys kuten ISK:n mukaan voisi määritellä joka tapauksessa kumpikin alleviivattu lauseke on verbin täydennys, ja lausekkeiden semanttinen rooli on sama eri kielissä voidaan käyttää hiukan erilaista terminologiaa, mutta älä anna sen harmittaa Harjoittelua Mitä tästä oli tarkoitus oppia? kiinnitä huomiota siihen, onko elementti pakollinen (täydennys) vai vapaaehtoinen (määrite) esim. minä menin puistoon: täydennys kävelin puistoon, kävelin puistossa: määrite tätä varten käytetään ns. predikaattikehyksiä, koska verbin merkitykseen jotenkin sisältyy täydennys esim. näkemisverbit latinassa