SUUN LIMAKALVON HISTOLOGINEN RAKENNE

Transkriptio

1 SUUN LIMAKALVON HISTOLOGINEN RAKENNE Opintojakso: Tuki- ja liikuntaelimistö. Osa II. Kasvot, suu, hampaat (350184). H1k, 4/2012 Pirjo-Liisa Lukinmaa Helsingin yliopisto Hammaslääketieteen laitos Oppimistavoite Saavuttaa sen tasoinen perustietämys suun limakalvon histologisesta rakenteesta ja rakenteen toiminnallisesta merkityksestä, mikä on tarpeen hammaslääketieteen alaan kuuluvien toimenpiteiden suorittamiseksi Tavoite on mahdollista saavuttaa luennon PowerPoint-tiivistelmän ja luentomuistiinpanojen avulla Suositeltava oppikirja (histologiaan painottuen): A. Nanci: Ten Cate s oral histology. Development, structure, and function. Mosby Elsevier, 7. painos, Sivut on ilmoitettu Dikkissä Suun limakalvo Limakalvo (mukoosa) -käsite Kostea pintakerros, joka verhoaa ulkomaailmaan yhteydessä olevan ruumiin ontelon tai putken vapaata pintaa ja jonka rakenteellisesti ja toiminnallisesti erilaiset elementit yhdessä muodostavat elimen Muodostuu sekä epiteeli- että sidekudoskomponentista Sijaitsee huulten ihon ja ruoansulatuskanavan syvempien osien välissä Liittyy ihoon huulten puna-alueen (mukokutaaninen junktio) välityksellä ja ruoansulatuskanavan syvempiin osiin nielun välityksellä Kehityksellinen alkuperä Epiteeli: Pääosin ektodermin, osin endodermin (kieli) epiteeli Sidekudos (lamina propria/corium): Ektomesenkyymi (ektodermin hermostopienasta vaeltaa soluja embryonaaliseen sidekudokseen; vrt. hammaspapilla) 1

2 Histologia-käsite. Parafiinileiketekniikka Posken limakalvo. Histologinen parafiinileike. Hematoksyliini-eosiini -värjäys (HE). Laaja, alkuperäinen merkitys Histos = kudos + logos = oppi: kudosoppi Suppea merkitys Ihmis- tai eläinkudoksen valomikroskooppinen tutkimus näytteestä, joka on kiinnitetty formaliinissa, valettu parafiiniin, leikattu ohuiksi leikkeiksi ja värjätty, tavallisimmin hematoksyliinillä ja eosiinilla (HE) HE-värjätyt parafiinileikkeet: histologinen perustekniikka Ollut käytössä pitkään lähes muuttumattomana Nopea, halpa, yksinkertainen Sopii diagnostiikkaan ja tutkimukseen Runsaasti sovelluksia, esim. immunohistokemia Epiteeli Sidekudos (lamina propria) Suun limakalvon tehtäviä Elimistön suojaaminen ulkoisilta tekijöiltä Mekaaniset voimat/traumat, abraasio Mikro-organismit Läpäisyn esto (jonkinverran vaihtelua alueittain) Tuntoaistimusten vastaanottaminen Lämpötila, kosketus, kipu Maku (erikoistunut rakenne: makusilmut) Eritys Sylki (kosteuden ylläpito); tali (merkitys?) Lämmönsäätely (ihmisellä merkityksetön) Kliininen aspekti: Lääkkeiden (esim. nitro) imeytyminen tehokkainta kielen alta suun pohjasta, jossa ohut limakalvo Suun limakalvon luokitteluperusteita Histologinen rakenne Epiteelin kypsymistapa: onko epiteelin pinta Keratinisoitunut Variantit: ortokeratinisaatio ja parakeratinisaatio Keratinisoitumaton Toiminta Tehtävä Purentalimakalvo (masticatory mucosa) Verhoava/vuoraava/peittävä limakalvo (lining mucosa) Erikoistunut limakalvo (specialized mucosa) Anatominen sijainti 2

3 Suun limakalvo. Sijainti, toiminta ja histologinen rakenne. Kooste. Kuva puuttuu tekijänoikeussyistä A.R. Ten Cate: Oral Histology, 4. painos, Mosby, mukaan Suun limakalvon kerrokset. Submukoosa Limakalvo (mukoosa) Kerrostunut levyepiteeli (ihossa epidermis); solut kiinnittyneet toisiinsa, järjestäytyneet neljäksi kerrokseksi Tyvikalvo (valomikroskoopissa muutaman μm:n paksuinen, amorfinen vyöhyke; suun limakalvossa alkuperä epiteliaalinen) Sidekudoksinen tukikerros, lamina propria/corium, (ihossa dermis) sisältää erikoisrakenteita Papillaarinen kerros ja retikulaarinen kerros Submukoosa (limakalvon alainen kerros) Peruskudos: sidekudos, jossa muita rakenteita Ei selvää kerrosrakennetta Puuttuu kovan suulaen keskiviivasta ja kiinnittyneestä ikenestä (mukoperiosti); kielen selässä epämääräinen Suun limakalvo (mukoosa) ja mukoperiosti A. Nanci: Ten Cate s oral histology. Development, structure, and function. Mosby Elsevier, 7. painos, Kuvan 12-5 mukaan. Kuva puuttuu tekijänoikeussyistä. Suun limakalvo ja sen alaiset kerrokset. Kaavakuva. Limakalvo (L) Kerrostunut levyepiteeli (E) Keratiinikerros (stratum corneum) Jyväissolukerros (str. granulosum) Okasolukerros (str. spinosum) Tyvi/basaalisolukerros (str. basale) Tyvikalvovyöhyke (T) Lamina propria (LP) Papillaarinen kerros Retikulaarinen kerros Pieniä sylkirauhasia Submukoosa (S) (sidekudosta) Pieniä sylkirauhasia Suuria verisuonia ja hermoja Rasvaa Poikkijuovainen lihas Periosti ja luu Ortokeratinisoitunut Parakeratinisoitunut (Mittasuhteet viitteellisiä) E T LP S L 3

4 Suun limakalvon histologinen kerrosrakenne (HE). Epiteelin ja lamina proprian raja poimuttunut. Kiinnittymispinta suuri. Keratiinikerros (tässä ortokeratiini) tai pintakerros Epiteeli Syvemmät kerrokset Sidekudospapilla Epiteelin reteharjanne, (rete ridge/peg) Lamina propria: papillaarinen ja retikulaarinen kerros Suun limakalvon kerrostunut levyepiteeli. Proliferaatio ja kypsyminen Epiteelin rakenteen säilymisen edellytyksiä Solut jakautuvat ja kypsyvät oikeassa suhteessa Kypsyvät solut siirtyvät hallitusti pintaa kohti ja irtoavat Epiteelisolupopulaatiot Jakautuvat solut (progenitor cells); mukana solusyklissä; sijaitsevat epiteelin syvissä kerroksissa Kantasolut Lisääntyvät solut Kypsyvät solut; poistuneet syklistä; sijaitsevat pinnallisemmin Epiteelin/epidermiksen uusiutumisaika (turnover time) Aika, jonka epiteelisolu kulkee tyvisolukerroksesta pintaan Ihon epidermiksessä vrk, ikenessä vrk, poskessa n. 25 vrk, suolessa 4-14 vrk Jakautuvien epiteelisolujen osoittaminen immunohistokemiallisella Ki-67 -värjäyksellä. Posken limakalvo. Värjäytyvät solut/tumat rajoittuvat normaalisti epiteelin syvimpään kolmannekseen Jakautuvuen, syklissä olevien solujen tumat ilmentävät Ki-67 - antigeeniä, jonka spesifinen vasta-aine tunnistaa. Tämä saadaan näkyväksi värireaktiolla. Kliininen aspekti: Värjäytyneiden tumien lukumäärällä ja sijainnilla on merkitystä hyvänlaatuisten ja pahanlaatuisten kasvainten erotusdiagnostiikassa. Suun limakalvo. Histologisen rakenteen (epiteelin kypsymistavan) suhde anatomiseen sijaintiin (1) Keratinisoitunut epiteeli (orto- tai parakeratinisoitunut; parakeratinisoitunut epiteeli voidaan myös luokitella keratinisoitumattomaksi) Kova suulaki (tavallisimmin ortokeratinisoitunutta) Kiinnittynyt ien (orto- tai parakeratinisoitunutta) Ien-nimitys soveltuu vain hampaalliseen alueeseen Hampaaton alveoliharjanne Kielen selän (dorsum linguae) kaksi etummaista kolmannesta Huulten puna-alue (vermilion border) Limakalvon ja ihon välinen (mukokutaaninen) siirtymävyöhyke 4

5 Suun limakalvo. Histologisen rakenteen (epiteelin kypsymistavan) suhde anatomiseen sijaintiin (2) Keratinisoitumaton epiteeli Pehmeä suulaki Huulet Hampaallinen alveoliharjanne Kääntöpoimut Kourumainen syvennys alveoliharjanteen ja huulen tai posken välissä Posket Suunielu Suunpohja Kielen takimmainen kolmannes (lymfaattinen osa) Kielen ala- eli ventraalipinta Suun limakalvon epiteelin kypsymistavan mukainen kerrosrakenne (tyvestä pintaan) Ortokeratinisoitunut (kerrosrakenne selväpiirteisin) tai parakeratinisoitunut epiteeli Tyvi- l. basaalisolukerros (stratum basale); yksi solukerros Okasolukerros (str. spinosum) Jyväissolukerros (str. granulosum) (ortokeratoosissa) tai välikerros (str. intermedium) (parakeratoosissa) Keratiinikerros (str. corneum) Keratinisoitumaton epiteeli (kerrosrakenne epämääräisempi) Tyvi- l. basaalisolukerros (str. basale); yksi solukerros Okasolukerros (str. spinosum) Välikerros (str. intermedium) Pintakerros (str. superficiale) Ortokeratinisoitunut epiteeli. Kerrokset (HE). Ortokeratiinikerros (ei tumien jäänteitä); voi olla amorfinen, aukkoinen tai lamellaarinen Parakeratinisoitunut epiteeli. Kerrokset (HE). Parakeratiinikerros (tumien jäänteet näkyvissä) Tässä normaalia paksumpi Jyväissolukerros Okasolukerros Välikerros Okasolukerros Tyvisolukerros (yksi solukerros) Tyvisolukerros (yksi solukerros) 5

6 Keratinisoitumaton epiteeli. Kerrokset (HE). Suun limakalvon/ikenen leukoplakia (kuvat: WHO). Pintakerros Välikerros Okasolukerros Kerrokset epämääräisempiä kuin keratinisoituneessa epiteelissä Kuva puuttuu tekijänoikeussyistä. Leukoplakia (kliinisesti todettava patologinen limakalvomuutos): epiteelin vaalea pintakerros, joka ei irtoa raaputtamalla. PAD (patologis-anatominen diagnoosi) voidaan tehdä vain biopsiasta. Tyvisolukerros (yksi solukerros) Biopsia on välttämätön, koska PAD voi vaihdella hyvänlaatuisesta liiallisesta keratinisaatiosta (hyperkeratinisaatio) pahanlaatuiseen levyepiteelikarsinoomaan. Kuva puuttuu tekijänoikeussyistä. Suun limakalvon epiteelin solutyypit (1) Perussolut Keratinosyytit (sekä jakautuvat että kypsyvät solut) Lähtöisin ektodermin (kielessä endodermin) epiteelistä Nimitys pätee riippumatta epiteelin kypsymistavasta Liittyvät toisiinsa desmosomien (soluvälisillat) välityksellä Kypsyvät keratinosyytit vaeltavat tyvisolukerroksesta pintaan, litistyvät ja irtoavat (squamous epithelium) Kaiken tyyppisten epiteelien kaikki elävät solut/solukerrokset ilmentävät sytokeratiineja Tietyn epiteelin eri solukerroksissa eri sytokeratiineja Eri tyyppisten epiteelien sytokeratiiniprofiili erilainen Kliinisiä aspekteja: 1) Epiteelin sytokeratiiniprofiili viittaa sen alkuperään. 2) Epänormaali histologinen kerrosrakenne viittaa epiteelin kypsymishäiriöön ja mahdollisesti malignistumiseen Suun limakalvon epiteelin solutyypit (2) Kirkassytoplasmaiset solut ( non-keratinosyytit, n. 10 % epiteelin kaikista soluista) Melanosyytit (tummasolut) Sijaitsevat tyvisolukerroksessa, tuottavat melaniinia Lähtöisin neuroektodermin hermostopienasta, jakautumiskykyisiä Ei desmosomeja ( leikkeissä kutistumisartefakta) Pitkiä sytoplasman haarakkeita (dendriitit), kuljettavat melaniinin melanosomeissa tyvisolukerrokseen Melanosomit: HE-värjäyksessä ruskeita jyväsiä Ihonväri liittyy melanosyyttien aktiviteettiin, ei lukumäärään 6

7 Suun limakalvon melaniinipigmentaatio. Kliinisiä aspekteja Vaaleaihoisilla näkyy harvoin normaalisti kliinistä pigmentaatiota suun limakalvolla Melanoottinen makula, tumma laikku suun limakalvolla melaniinin määrä lisääntynyt paikallisesti tuntemattomasta syystä, hyvänlaatuinen Paikalliset ärsytysperäiset pigmentaatiot Laaja-alaisempi pigmentaatio paikallisten, systeemisten, joskus myös perinnöllisten sairauksien mahdollisuus Luomet melanosyyttien (mahdollisesti myös melaniinin) määrän lisääntyminen, hyvänlaatuisia Melanooma tummasolusyöpä, pahanlaatuinen Kirkassytoplasmaisia soluja suun limakalvon epiteelissä. HE-värjäyksessä melanosyytit (nuolet) näkyvät tavallisesti tyvisolukerroksessa pigmentoitumattomina soluina, joissa kirkas (artefakta) sytoplasma ja tumma, pyöreä tuma. Melaniinin paikallinen ylimäärä suun limakalvossa. Melanoottinen makula (patologinen löydös, yleensä kliinisesti merkityksetön) (HE). Suun limakalvon epiteelin solutyypit (3) Pigmenttimakrofaagi, joka on fagosytoinut melaniinia Tyvisolukerroksessa ylimäärin melaniinia (ei melanosyyttejä) Kirkassytoplasmaiset solut (jatkoa) Langerhansin solut Sijaitsevat tyvisolukerrosta pinnallisemmin Immunologinen tehtävä Lähtöisin luuytimestä (monosyyttien johdannaisia) Epiteelin fagosytoivia soluja, jotka muokkaavat ja esittelevät antigeeneja auttaja-t-soluille Pitkiä sytoplasman haarakkeita (dendriitit) Ei desmosomeja eikä keratiinifilamentteja Kykenevät liikkumaan ja jossain määrin jakautumaan Sisältävät Birbeckin granuloita (elektronimikroskopia) 7

8 Suun limakalvon epiteelin solutyypit (4) Kirkassytoplasmaiset solut (jatkoa) Merkelin solut Sijaitsevat tyvisolukerroksessa Neuroendokriinisiä soluja Voivat syntyä keratinosyyteistä Yhteydessä hermon aksonipäätteeseen Toimivat kosketusreseptoreina Sisältävät kalvon ympäröimiä vesikkelejä Tulehdussolut Lymfosyytit Tulehdusreaktioissa, harvoin immunologisesti aktivoituneita Runsaimmin ikenen junktionaalisessa (tartunta-)epiteelissä Muut tulehdussolut Plasmasolut, histiosyytit, syöttösolut, neutrofiilit granulosyytit Tyvikalvo. Luonne, sijainti ja rakenne Epiteeli-, endoteeli- ja tiettyjen muiden solutyyppien tuottama ohut ( nm), molekulaarisesti heterogeeninen vyöhyke Pintaepiteelin alla Veri- ja imusuonten endoteelisolukerroksen ympärillä Yksittäisten lihas- ja rasvasolujen, hermotupen Schwannin solujen sekä sylkirauhasasinuksia ja -tiehyitä ympäröivien myoepiteelisolujen ympärillä (ulkopuolella) Kerroksellinen hienorakenne (elektronimikroskopia) Lamina lucida (pinnallinen kerros) Ankkurointifibrillit Lamina densa (syvä kerros) Ankkurointifilamentit Sublamina densa (lamina fibroreticularis) Tyvikalvo. Tehtäviä Ohjaavat solujen erilaistumista ja elinten kehitystä Esim. kehittyvässä hampaassa (tulevien) ameloblastien ja odontoblastien välissä kunnes matriksien muodostuminen alkaa Toimivat tukirakenteina Vastustavat pahanlaatuisten kasvainsolujen invaasiota (tunkeutumista) Ohjaavat haavan paranemista Kliinisiä aspekteja: Suun levyepiteelikarsinoomassa tyvikalvo pettää (vain yksi osatekijä) Lamina propria (limakalvon sidekudoksinen tukikerros). Kerrosrakenne Papillaarinen (pinnallinen) kerros Sidekudospapillat runsaammin ja ohuempia purentalimakalvossa (kiinnittynyt ien, kova suulaki) kuin verhoavassa limakalvossa (kiinnittyminen, verenkierto) Kollageenisäikeet ohuita ja löyhästi järjestäytyneitä Retikuliinisäikeitä Retikulaarinen (syvempi) kerros Pinnalliset kollageenisäikeet paksuja, sijaitsevat tiiviisti; syvemmällä löyhempiä, välissä rasvaa Valomikroskooppisesti kerrokset erottuvat pikemmin sijainnin kuin rakenteen perusteella 8

9 Lamina propria. Rakenne-elementit (1) Sidekudosta, joka muodostuu soluista ja soluväliaineesta (ekstrasellulaarinen matriksi) Perussolut Fibroblastit Tuottavat säikeet ja perusaineen Säikeet Kollageenisäikeet Elastiset säikeet Elastiini, mikrofibrillit, oksitalaanisäikeet (elauniini) Retikuliinisäikeet Perusaine Esim. proteoglykaanit, glykoproteiinit Lamina propria. Rakenne-elementit (2) Muut solut Tulehdus/puolustussolut Lymfosyytit, plasmasolut, histiosyytit, syöttösolut, granulosyytit Erilaistumattomat sidekudossolut Veri- ja imusuonten endoteelisolut ja perisyytit Hermojärjestelmän solut Aksonit (hermosolut), hermotupen Schwannin solut ja fibroblastit Sylkirauhaset (tavataan myös pinnallisessa submukoosassa) Asinussolut ja tiehyiden solut Ektooppiset (muualla kuin iholla sijaitsevat), normaalirakenteiset talirauhaset l. Fordycen granulat Rasvasolut (pääosin submukoosassa) Submukoosa (limakalvon alainen vyöhyke) Sidekudosta, jonka joukossa muita kudoksia ja rakenteita Verisuonia, joiden seinämässä endoteelisoluja, perisyyttejä, sileää lihasta Hermoja, rasvasoluja/kudosta Pieniä sylkirauhasia Huulissa, poskissa, kielessä, suulaessa, tonsilloissa Ei tavata kovan suulaen keskiviivassa eikä kiinnittyneessä ikenessä (joissa mukoperiosti) Kielen selässä ohut, epämääräinen Suussa lamina proprian ja submukoosan raja epämääräinen Kliininen aspekti: Submukoosan paksuus ja rakenne vaikuttavat mm. puudutukseen, biopsiahaavan sulkeutumiseen ja infektion/tulehduksen leviämiseen Pienet sylkirauhaset. Sijainti ja histologinen perusrakenne Tavataan muualla paitsi kovan suulaen etuosassa ja ikenessä Aukeavat kukin oman tiehyensä välityksellä limakalvon epiteeliin (vrt. suuret sylkirauhaset) Rauhaskudos (parenkyymi) Asinukset ja tiehyet Asinus muodostuu pyramidin muotoisista, erittävistä soluista Asinuksen keskellä aukko (luumen), ympärillä myoepiteelisolut ja uloinna tyvikalvo Luumen johtaa hierarkkiseen putkistoon Sidekudosstrooma Väliseiniä (septoja), joissa hermoja ja verisuonia Pienet sylkirauhaset muodostuvat asinusrykelmistä, ei kapselia 9

10 Sylkirauhasen tiehytsysteemi. Kaavakuva. A. Nanci: Ten Cate s oral histology. Development, structure, and function. Mosby Elsevier, 7. painos, Kuvan 11-6 mukaan. Kuva puuttuu tekijänoikeussyistä. Sylkirauhasen erittävän yksikön rakenne. Kaavakuva. Asinussolu Uloinna tyvikalvo Luumen Asinus Pienin erittävä yksikkö: Duktoasinaarinen yksikkö (kuvassa) Myoepiteelisolu Kuva puuttuu tekijänoikeussyistä. Intercalated duct Striated duct MH Ross, LJ Romrell: Histology. Williams ja Wilkins, 2. painos, Kuvan mukaan. Mukoosista sylkirauhasta ja tiehyeitä. Valtaosa suun pienistä sylkirauhasista on mukooseja. Asinukset ovat putkimaisia HE-värjäys Seröösistä sylkirauhasta ja tiehyeitä. Kielen vallinystyjen tyveen aukeaa pieniä, seröösejä (von Ebnerin) sylkirauhasia. Asinukset ovat pyöreitä HE-värjäys PAS-värjäys Limamainen, neutraaleja mukopolysakkarideja sisältävä erite värjäytyy voimakkaasti PAS-värjäys Proteiinipitoinen, seröösinen erite värjäytyy heikosti 10

11 Suun submukoosa. Suuren valtimon (arterian) seinämän sileää lihasta ja elastinen lamina. Elastiinivärjäys (musta). Suun submukoosa. Suuren laskimon (venan) seinämän tangentiaalisesti leikkautunutta sileää lihasta sekä rasvakudosta (HE). Sileä lihas Elastinen lamina Punasoluja Sileälihassoluja. Suunta vaihtelee kerroksittain. Tumat leikkautumissuunnasta riippuen pistemäisiä tai sikarin muotoisia. Suonen luumenia ei tule esiin leikkeiden tasossa. Suun submukoosa. Suuria hermoja ja rasvakudosta (HE). Poikkijuovaista lihasta (PAS-värjäys). Aksoni (varsinainen hermosolu) Schwannin solu Perineurium Rasvasolujen sytoplasma näyttää tyhjältä (liuennut käsittelyssä). 11

12 Suun limakalvo: Fordycen ektooppisia talirauhasgranuloita (HE). (Ektooppinen: sijainti poikkeaa normaalista.) Suun limakalvo ja submukoosa. Tehtävän suhde sijaintiin ja histologiseen rakenteeseen (1) Purentalimakalvo Sijainti Kova suulaki (ihmisellä on suulaki, ei kitalakea!) Kiinnittynyt ien (ien on vain hampaallisella alueella!) Hampaattoman alveoliharjanteen korkein kohta Epiteelin kypsymistapa ja rakenne Keratinisoitunutta (orto- tai parakeratinisoitunutta) Kovassa suulaessa ortokeratinisoitunutta Kiinnittyneessä ikenessä orto- tai parakeratinisoitunutta Rete-harjanteet pitkiä ja tiheässä Epiteelin ja sidekudoksen kiinnityspinta suurenee Sidekudospapillat vastaavasti korkeita Kovan suulaen etuosassa poikittaisia harjanteita (rugat) Suun limakalvo ja submukoosa. Tehtävän suhde sijaintiin ja histologiseen rakenteeseen (2) Purentalimakalvo (jatkoa) Lamina proprian (epiteelin alainen sidekudos) rakenne Paksu, tiivis Liittyy kovan suulaen keskiviivassa ja kiinnittyneessä ikenessä (ilman submukoosaa) suoraan luuhun periostin välityksellä ( = mukoperiosti) Sidekudospapillat korkeita, tiheässä Submukoosa Tavataan kovassa suulaessa lateraalisesti (sivualueilla) Sidekudosseptoja Etulateraalisesti rasvaa, takalateraalisesti sylkirauhasia Kliininen aspekti: Purentalimakalvon rakenne vaikutttaa puuduttamiseen, biopsian ottamiseen ja tulehduksen leviämiseen Suun limakalvo ja submukoosa. Tehtävän suhde sijaintiin ja histologiseen rakenteeseen (3) Verhoava (peittävä/vuoraava) limakalvo Sijainti Pehmeä suulaki Posket Suun pohja Kielen alapinta (ventraalipinta) Hampaallinen alveoliharjanne Kääntöpoimu (huulen tai posken ja alveoliharjanteen välinen kourumainen syvennys) Suunielu 12

13 Suun limakalvo ja submukoosa. Tehtävän suhde sijaintiin ja histologiseen rakenteeseen (4) Verhoava limakalvo (jatkoa) Epiteelin kypsymistapa ja rakenne Keratinisoitumatonta Paksuus vaihtelee alueittain Suun pohjassa ja kielen alla ohutta, poskessa paksua Pehmeässä suulaessa makusilmuja Lamina proprian rakenne Pääosin ohutta, pehmeässä suulaessa paksua Kollageenisäikeitä, retikuliinisäikeitä ja elastisia säikeitä Joustava, liikkuva Submukoosa Pehmeässä suulaessa diffuusi, löyhärakenteinen Suun limakalvo ja submukoosa. Tehtävän suhde sijaintiin ja histologiseen rakenteeseen (5) Erikoistunut limakalvo Sijainti: kielen selkä (dorsaalipinta), kaksi etummaista kolmannesta Rakenne papillaarinen Rihmanystymatto Epiteeli voimakkaasti ortokeratinisoitunutta, nystyjen välissä parakeratinoitunutta tai keratinisoitumatonta Rihmanystyjen välissä sieninystyjä (etuosassa) Ei selvää submukoosaa Lamina propria liittyy liikkumattomasti poikkijuovaiseen lihakseen Kieli Anatomisesti määriteltynä limakalvon päällystämä lihasmassa, joka sisältää rauhasia Kehityksellisesti ja rakenteellisesti kaksi osaa Etummainen 2/3: papillaarinen osa Muodostuu apeksista ja korpuksesta, jotka lepäävät suunpohjan (diaphragma oris) päällä Takimmainen kolmannes: lymfaattinen osa Rajakohdassa V:n muotoinen sulcus terminalis Sen kärjessä foramen caecum; ductus thyroglossuksen jäänne Kielen tyvi (radix linguae) Kiinnittyy nieluun, ulottuu kurkunkanteen Kielen nystyt (papillat) Rihmanystyt (papillae filiformes) Sieninystyt (papillae fungiformes) Lehtinystyt (papillae foliatae) Vallinystyt (papillae circumvallatae) 13

14 Rihmanystyt Muodostuvat hiukan kohollaan olevasta, epiteelin päällystämästä lamina propriasta (primäärinen nysty) ja sen päällä olevasta pienestä, kartiomaisesta, taaksepäin suuntautuneesta keratinisoituneesta epiteelitupsusta (sekundäärinen nysty) Peittävät kielen selän etuosaa mattona Tehtävänä ruoan kuljetus Ei makusilmuja (ei aistimuksia) Kielen rihmanystyjä (HE). Primäärinen nysty, sidekudosydin (kaari) Bakteeriplakkia (tyypillistä) Sekundäärinen nysty, muodostuu epiteelistä, pääasiassa keratiinista Sieninystyt Sijaitsevat rihmanystyjen välissä Runsaimmin kielen etu/kärkiosassa Pyöreitä, punertavia Läpimitta ad 1 mm, voivat suurentua reaktiivisesti Ohut epiteeli Keratinisoitumatonta tai ohuesti parakeratinisoitunutta Runsaasti pieniä verisuonia, jotka kuultavat epiteelin läpi Nystyn pinnan epiteelissä jonkin verran makusilmuja Sidekudososassa runsaasti hermokudosta, joka muodostaa diffuusin punoksen Kielen sieninysty (HE). Epiteelisilta selittyy leikkautumissuunnalla Sidekudoksessa runsaasti hermokudosta ja pieniä verisuonia 14

15 Lehtinystyt Sijaitsevat rihma- ja sieninystyjä taaempana kielen reunoilla Ihmisellä heikosti kehittyneet Muodostavat kielen takalateraalipinnoille 4-11 samansuuntaista harjannetta Yläpinnassa paksu epiteeli Reuna-alueiden ohuemmassa, keratinisoitumattomassa epiteelissä makusilmuja Sidekudoksessa runsaasti hermokudosta Submukoosassa voi olla lymfaattista risakudosta Kielen lehtinystyjä (HE). Yläpinnan epiteeli paksumpaa Lateraalipinnan epiteeli ohutta Diffuusia hermokudosta Sylkirauhasta ja tiehyeitä Vallinystyt Sulcus terminaliksen etuosassa, kielen etummaisten ja takimmaisen kolmanneksen rajalla 8-12 kpl, suurimmat 3-5 mm läpimittaisia Muodostavat V-muotoisen kuvion, jonka kärjessä foramen caecum Vain vähän koholla Ympärillä kehämäinen uurre ( vallihauta ) Pohjalla von Ebnerin seröösejä sylkirauhasia, joiden tiehyet avautuvat uurteisiin Yläpinnan epiteeli ohuesti parakeratinisoitunutta Reunojen epiteeli keratinisoitumatonta Runsaasti makusilmuja Sidekudoksessa runsaasti hermokudosta, joka muodostaa diffuusin punoksen Makusilmut. Rakenne Makuaistin reseptorielin Perusmakujen erityisiä maistamisalueita ei ole Esiintyvät vain suussa ja suunielussa (??) Epiteelin sisäinen soikea, tynnyrimäinen rakenne Ulottuu pituusakselinsa suunnassa epiteelin läpi tyvisolukerroksesta pintaan Sieni-, lehti- ja etenkin vallinystyissä, nielussa, kurkunkannessa (epiglottis), pehmeässä suulaessa Pituus (korkeus) n. 80 µm, leveys 40 µm sukkulamaista solua Pinnassa makuhuokosen aukko 15

16 Makusilmut. Solut Tukisolut Elinikä noin 10 vrk Neuroepiteliaaliset aistinsolut Ainoita suun sensorisia soluja Merkelin solujen ohella Sukkulamaisia, suippenevat kohti pinnan aukkoa Yhdessä silmussa kpl Tuntoa välittävät hermopunoksen aksonit työntyvät reseptorisoluihin Basaalisolut Silmun tyvi- eli basaaliosassa Jakautumiskykyisiä, toimivat kantasoluina, tuottavat sekä tuki- että aistinsolut Makusilmun rakenne. Kaavakuva. M.H. Ross ja L.J. Romrell: Histology. Williams ja Wilkins, 2. painos, Kuvan 15-6 mukaan. Pintaepiteelisolut Tukisolut Kuva puuttuu tekijänoikeussyistä. Mikrovilluksia Aistinsolut Aksonit Basaalisolut Makusilmuja sieninystyn pinnan epiteelissä (HE). Silmu avautuu todellisuudessa epiteelin pintaan Aistinsolu Sidekudoksessa hermokudosta Basaalisolu Tukisolu Tonsillat (suun ja nielun risakudos) Lymfaattista kudosta l. imukudosta Muodostavat ns. Waldeyerin puolustusrenkaan Nielurisa (tonsilla palatina), parillinen Nielun etuosassa kitakaarten välissä Kitarisa eli nielunkattorisa (tonsilla pharyngea) Nenänielun yläosassa Aikuisella usein surkastunut Kielirisa (tonsilla lingualis) Kielen tyvessä vallinystyjen takana Lymfaatista kudosta voi esiintyä diffuusimmin myös muualla suun limakalvolla Reaktiivisia imusolmukkeita/lymfaattisia follikkeleja esim. poskessa, kielen alla, suun pohjassa 16

17 Kielirisa Anatomisesti epämääräisempi kuin muut tonsillat Sijaitsee kielen pinnalla takakolmanneksessa sen lymfaattisessa osassa Muodostuu useista noduluksista Epiteelin alla lymfaattisia follikkeleja, joissa itukeskuksia Epiteelissä kryptoja (kuopakkeita), jotka yhteydessä pintaepiteeliin, niissä Lymfosyyttejä, plasmasoluja ja neutrofiilejä granulosyyttejä, läpäisevät epiteelin Kielirisa. Lymfaattinen nodulus/follikkeli. Itukeskus (HE). Itukeskus Follikkeli Kliininen aspekti: Krypta (kuopake) voi kuroutua lymfoepiteliaalinen kysta (patologinen ontelo) Suun limakalvon junktiot Mukokutaaninen Huulten puna-alue ( huulipuna, vermilion border), siirtymävyöhyke huulen ihon ja limakalvon välissä Luetaan yleensä limakalvoon kuuluvaksi Mukogingivaalinen Limakalvon ja ikenen raja Dentogingivaalinen Ikenen ja hampaan kaulaosan (kervikaaliosan) kiilteen ja/tai sementin liittymä Ainoa normaali rakenne, jossa epiteeliverhous katkeaa Kliininen merkitys: lisää haavoittuvuutta Mukokutaaninen siirtymävyöhyke. Huulen puna-alue (HE). Verisuoni (tässä laajentunut) Runsaasti verisuonia Limakalvon epiteeli ja ihon epidermis saman tyyppistä, ortokeratinisoitunutta, ohuehkoa Huulen iho (HE). 17