Epiteelien jaottelu solun muodon ja kerrosten lukumäärän mukaan. yksinkertainen. epiteeli kerrostunut. levy e. lieriö. kuutio e. levy e.

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Epiteelien jaottelu solun muodon ja kerrosten lukumäärän mukaan. yksinkertainen. epiteeli kerrostunut. levy e. lieriö. kuutio e. levy e."

Transkriptio

1 Epiteeli ja iho erottaa, estää ja torjuu - erittää, aistii ja uusiutuu. / Heikki Hervonen 2012/ Biolääketieteen laitos/ anatomia Solubiologia ja peruskudokset-jakso Yleistä Epiteelikudokset kuuluvat side-, lihas- ja hermokudoksen ohella peruskudoksiin. Epiteelit verhoavat elimistön pintoja ja onteloita. Kun epiteelisolut painuvat kuopalle ja putkiksi ne muodostavat rauhasia ja rauhastiehyitä. Jotkut epiteelisolut (neuroektodermista) toimivat aistinsoluina. Epiteelien toiminnat vaihtelevat suuresti elimistön eri osien vaatimusten mukaisesti. Verhoava epiteeli voi toimia lähinnä rajapintana ja kulkuesteenä kuten ihon epidermis, tai se voi toimia imeytymis- (kuten suolen epiteeli) ja kuljetuspintana (läpi tai pitkin, kuten endoteeli tai hengitystie-epiteeli). Verhoavaankin epiteeliin liittyy useimmiten rauhasepiteeliä, esimerkiksi hiki- ja talirauhaset iholla, limakalvon alaiset rauhaset ruokatorvessa, keuhkoputkistossa ja pohjukaissuolessa, puhumattakaan suolen isoista rauhasista, maksasta ja haimasta. Epiteelisolut voivat saada alkunsa sikiön kaikista kerroksista (endodermi, mesodermi ja ektodermi). Epiteeleille on tyypillistä soluisuus ja solu-soluliitokset, polaarisuus tyvikalvon ja solujen vapaan pinnan välillä sekä vapaan pinnan erilaistuneet solurakenteet: mikrovillukset, stereosiliat ja värekarvat. Jotkut epiteeliperäiset rauhassolut ovat menettäneet yhteyden pintaan, menettäneet samalla polaarisuuden ja vapaan pinnan. Niillä on kuitenkin tyvikalvo ja muut epiteelisolun ominaisuudet. Näitä kutsutaan nimellä epitelioidi soluiksi/kudoksiksi. Endokriinirauhasten rauhassolut luetaan näihin. Epiteelisolujen jaottelussa ja tehtävissä tärkeitä ovat seuraavat solukkojen ominaisuudet: 1. solujen muoto: levymäinen, kuutiomainen tai lieriömäinen, 2. solukerrosten määrä epiteelissä: yksinkertainen, kerrostunut tai valekerrostunut, 3. epiteelisolun pinnan ominaisuudet: mikrovillukset, värekarvat ja keratinisaatio. Epiteelien jaottelu solun muodon ja kerrosten lukumäärän mukaan. yksinkertainen levy e. valekerrostunut lieriö epiteeli kerrostunut lieriö e. yksinkertainen kuutio e. yksinkertainen lieriö e. kerrostunut levy e. uroepiteeli kerrostunut kuutio e. Ross et Pawlina: Histology. A Text and Atlas. 5 p 2006 LWW

2 Epiteelien tyypillisiä ominaisuuksia: 1. Epiteelit koostuvat soluista, jotka sijaitsevat vieri-vieressä. Soluväliainetta ei juuri ole. Vertaa side- ja tukikudoksiin, jossa soluväliaine on määräävässä asemassa. Epiteeleissä ei ole verisuonia, eikä imusuonia. Epiteelisolut saavat ravintoaineensa tyvikalvon läpi alla olevasta sidekudoksesta. Hermoja epiteeleissä esiintyy säännöllisesti, ks. esim. epidermis. 2. Epiteelisolut ovat polaarisia. Solukalvon vapaana oleva apikaalinen pinta ja tyvikalvoon kiinnittyvä basaalinen pinta poikkeavat ominaisuuksiltaan. Samoin lateraalisella pinnalla on sille ominaisia rakenteita. Keskeinen elementti tässä jaossa on tiivisliitos-vyöhyke, joka jakaa solukalvon erillisiin alueisiin. Polaarisuus näkyy solun sisäisessä organellien järjestyksessä, esim.: Erittävän solun tuma sentrioli RER Golgi erittävä pinta. Toinen esimerkki: Apikaalisella pinnalla ovat mikrovillukset ja toisella puolella, basaalisesti kiinnittyminen tyvikalvoon. 3. Epiteelisolut kiinnittyvät toisiinsa spesifisin liitoksin ja voivat niiden täydentäminä muodostaa yhtenäisiä valikoivana kulkuesteenä toimivia seinämiä. Yksinkertaista lieriöepiteeliä (esim. suoli) voidaan pitää tyyppiepiteelinä. Tämän epiteelin solusolu-liitokset ovat järjestäytyneet liitoskompleksiksi (junctional complex), jossa vierekkäin ovat tiivis liitos (tight junction, zonula occludens), vyöliitos (zonula adherens) ja desmosomit (macula adherens). Tämän lisäksi epiteelisolujen välillä voi olla myös aukkoliitoksia (gap junction, nexus). Tiivis liitos sulkee soluvälitilan ja siten estää molekyylien kulun liitoksen ohi niin elimistöstä ulos kuin elimistöön päinkin. Tiivis liitos estää myös molekyylien kulkeutumisen ao. solun solukalvoa pitkin liitoksen ohi. Toisin sanoen solun tyvenpuoleisen (basolateraali) solukalvon kalvorakenteet (pumput, reseptorit, jne) eivät pääse kärjenpuoleiselle (apikaaliselle) solukalvolle. Tämä on keskeinen perusta epiteelisolun polarisaatiossa. Se mahdollistaa, että toinen kalvoalue pumppaa ainettax solun sisään ja toinen samaa ainetta solusta ulos. Tiiviin liitoksen rakenteessa yksittäiset solukalvon lävistävät molekyyliparit ovat vieri vieressä ja muodostavat (melko) yhtenäisen ketjun. Tiiveimmillään ketjuja on monessa kerroksessa. Ketjut kiertävät totta kai koko solun ympäri. Tiiviin liitoksen rakenne: transmembraanisten okludiini- ja klaudiini-molekyyliparien ketjut sulkevat soluvälitilaa, ZO-1, 2 ja 3 liittävät näitä aktiinimikrofilamentteihin. Tunnistuksessa on mukana myös immunoglubuliinisuperperheen jäsen JAM. Tiivis liitos epiteelisolujen välillä Ross et Pawlina: Histology. A Text and Atlas. 5 p 2006 Dian tekstit LWW okludiini klaudiini soluvälitila Klaudiinimolekyylien kohdalla muodostuu vesikanavia, josta soluvälitila vuotaa. vierekkäiset solukalvot okkludiini aktiini klaudiini soluvälitila Klaudiinit osallistuvat okludiinin tavoin ketjujen muodostamiseen Tiiviin liitoksen molekyyleillä on osuutensa solun toiminnan säätelyssä, ne näyttävät toimivan signaalireittinä mm. kasvutekijä- ja survival-tyyppisille signaaleille. JAM ZO3 ZO2 ZO1 aktiini

3 Vyöliitokset sijaitsevat aivan mekaanisesti heikon tiiviin liitoksen alapuolella ja tarjoavat sille riittävän mekaanisen tuen yhdistäessään naapurisolujen aktiiniverkostot toisiinsa. Katso tarkemmin solun tukiranka-luento. Desmosomit ovat yksittäisiä läiskämäisiä soluliitoksia, jotka tarjoavat mekaanista kestävyyttä yhdistäessään naapurisolujen välikokoisten säikeiden verkostot toisiinsa. Niitä onkin erityisen paljon esim. ihon epidermiksessä (ks. alla). Aukkoliitos on epiteelisoluille tyypillinen. Sen kautta solut kommunikoivat toistensa kanssa ja voivat koordinoida toimintojaan. Se toimii myös sähköisenä liitoksena esim. sydänlihassolussa. Aukkoliitoksessa on yleensä pienellä alueella suuri määrä pieniä alayksiköitä. Näistä kukin muodostuu kehään asettuneista kuudesta connexin molekyyleistä. Yhden solun alayksikkö liittyy identtiseen naapurisolun yksikköön, jolloin syntyy yhteysputki naapurusten sytoplasmojen välille. Kun aukkoliitos on auki sen läpi voivat kulkea pienet metaboliitit (aminohapot, glukoosi) ja ionit. Liitos voi sulkeutua täysin esim. vaurioitunut solu eristetään ympäröivistä soluista sulkemalla aukkoliitokset. Aukkoliitoksen rakenne Vierekkäiset solukalvot tulevat aivan lähekkäin, eivät kuitenkaan yhdy toisiinsa Konneksonit Soluvälitila Vierekkäiset solukalvot Konneksiinit Solukalvo Ross et Pawlina: Histology. A Text and Atlas. 5 p 2006 LWW 4. Epiteelisolujen tyvipinnalla on tyvikalvo. Epiteelisolujen elossa säilymiselle ja erilaistumiselle ovat tärkeitä sekä kosketus (liitokset) toisiin epiteelisoluihin että solu-tyvikalvokontaktit (epiteeli-mesenkyymi vuorovaikutus). Kontaktien puute tai virheet johtavat epiteelin erilaistumishäiriöön kehityksen aikana ja todennäköisesti solujen apoptoosiin. Toisaalta nämä elossapysymis-signaalit myöhemmin katoavat tai häiriintyvät, johtaa sekin normaalisti epiteelisolun apoptoosiin. Tyvikalvon tuottavat epiteelisolut ja sidekudos yhteisvoimin (epiteeli-mesenkyymi vuorovaikutus). Suomen sana tyvikalvo (engl. basement membrane) kuvaa rakennetta hyvin valomikroskooppitasolla. Eri värjäysmenetelmillä kohde näyttäytyy hieman eri paksuisena eri kudoksissa riippuen siitä, miten paksu kerros alla olevaa sidekudosta värjäytyy sen mukana. Elektronimikroskoopikuva näyttää, että valomikroskoopin tyvikalvo voidaan jakaa kahtia: elektronitiheämpänä (tummana) erottuva tyvilevy (basal lamina) ja välittömästi sen alla sijaitseva retikuliinisäikeitä sisältävä verkkomainen sidekudoksen kerros (lamina fibroreticularis). Jälkimmäinen kiinnittää tyvilevyn edelleen syvemmälle sidekudokseen. Tyvikalvon tapainen rakenne ympäröi myös joitakin muitakin solutyyppejä. Näitä ovat esimerkiksi rasvasolut, lihassolut ja eräät hermoston tukisolut. Näiden yhteydessä käytetään mieluimmin nimitystä lamina externa. Rauhas/ suoli/ heng. epiteeli Tyvikalvo rajaa elimistön tiloja Epiteelisolu Tyvikalvo Pintaepiteeli Lamina lucida Lamina densa

4 Ristinmuotoiset laminiinit ja nelihaaraisia yksikköjä muodostavat tyyppi IV kollageeni tetrameerit muodostavat päällekkäisiä verkkomaisia kerroksia. Verkkojen välit täyttyvät proteoglykaaneista (eritisesti perlecan). Linkkiproteiinit (entaktin, nidogen) liittävät näitä komponentteja toisiinsa, epiteelisoluun ja sidekudokseen. Solut kiinnittyvät tyvikalvoon joko tarttumis-pisteillä (focal adhesion) tai kun epiteelissä tarvitaan lujaa kiinnittymistä alustaansa hemidesmosomeilla. Kummassakin integriinit ovat solukalvoa lävistävinä kiinnittymismolekyyleinä. Tyvikalvon verkkomainen rakenne Laminiini- ja kollageeni IV-muodostavat lomittaiset verkostot. Nidogeeni ja entaktiini sitovat päällekkäisiä verkkoja toisiinsa. Perlekaani (proteoglykaani) täyttää välejä perusaineena. nidogeeni perlekaani laminiini koll. IV integriini Integriinit kiinnittyvät laminiiniin ja tyyppi IV kollageeniin tyvikalvossa. Tyvikalvon elementit taas kiinnittyvät alla olevan sidekudoksen retikuliinisäikeisiin ankkurisäikeillä (tyyppi VII kollageeni) ja elastisiin säikeisiin fibrilliinirihmoilla. Tyvikalvon moninaiset toiminnat: 1. Rakenteellinen kiinnittymisalusta (ks. hemidesmosomi), 2. Jakaa elimistön lokeroihin: epiteeli-sidekudos (parenkyymi-strooma), 3. Suodattaminen (erik. munuaiskeränen), 4. Kudosten muottina kehityksen aikana ja vaurion paranemisessa, 5. Kehitykseen ja elossa säilymiseen (survival) liittyvä säätely ja viestintä. 5. Epiteelisolujen vapaan pinnan ulokkeet ja ominaisuudet Mikrovillukset ovat lyhyitä tai pidempiä solu-ulokkeita, jotka lisäävät solun pinta-alaa. Pisimmät ja runsaimmat mikrovillukset löytyvätkin absorboivissa ohutsuolen epiteelisoluissa. Mikrovillusten sisällä on tukirankana (aktiini)mikrofilamenttikimpun muodostama ydin. Mikrofilamentit kiinnittyvät villuksen kärkeen (villiinihattu), toisiinsa (faskiini ja fimbriini) sekä villuksen kalvoon (myosiini I). Lisäksi mikrofilamentti-kimppu tukeutuu solun kärjen solukalvokuorikkoon (spectriini) ja siihen kiinnittyvään erityisen selvään horisontaaliseen mikrofilamenttiverkostoon, terminal webiin. Terminal webiin ja villuksen myosiinin toiminta saa aikaan solun kärjen supistelun ja villusten liikkeen, mikä sekoittaa villusten väleissä olevaa suolen sisältöä. Villusten pinnalla on erityisen paksu glykokalyksi, solun ulkopuolelle projisioituva hiilihydraattivyöhyke. Mikrovilluksen rakenne Huomaa kiinteä yhteys mikrovilluksen aktiinirihmojen ja pääteverkoston (terminal web) aktiiniverkoston välillä. villiini spektriini välikokoiset säikeet fimbriini aktiinirihma faskiini myosiini I Liitosproteiineja pääteverkosto myosiini II Ross et Pawlina: Histology. A Text and Atlas. 5 p 2006 LWW

5 Stereosiliat alias sterovillukset ovat ikään kuin pitkiä mikrovilluksia. Niitä esiintyy miehen sukusolutiehyeissä ja sisäkorvan aistinsoluissa. Värekarvat eli siliat ovat liikkumaan kykeneviä, mikrovilluksia pidempiä ulokkeita. Niiden koordinoitu toiminta epiteelissä saa aikaan pinnan aineksen (lima, neste) liikkeen esimerkiksi hengitystiepiteelissä tai munanjohtimessa. Värekarvan tyvessä on sentriolia muistuttava tyvikappale (basal body), josta mikrotubulukset nousevat värekarvan huippuun asti. Mikrotubuluksilla on 9+2 järjestys eli 9 kaksoistubulusta kehässä ja keskellä kaksi erillistä. Kaksoistubuluksiin liittyy tukiproteiineja, jotka pitävät niitä järjestyksessä, mutta keskeisiä ovat liikkeen aiheuttavat dyneiini käsivarret naapureiden välillä. Värekarvojen rakenne Ross et Pawlina: Histology. A Text and Atlas. 5 p 2006 LWW mikrotubulusparit tyvikappale pinna dyneiini varret mikrotubulustripletit neksiini solukalvo keskustuppi keskusmikrotubuluspari tubuliiniyksiköt Dyneiini toimii moottoriproteiinina ja kapuaa viereistä putkea pitkin alaspäin Epiteelisolujen basaali- ja lateraalipinta voi olla valtavan monimutkaisesti poimuuntunut, mikä laajentaa pinta-alan moninkertaiseksi. Näin on varsinkin soluissa, joissa aktiivisilla kalvopumpuilla siirretään suuria määriä nesteitä puolelta toiselle kuten munuaisen tiehytsoluissa tai sappirakon epiteelissä. 6. Epiteelisolujen välikokoiset säikeet ovat spesifisesti sytokeratiinisäikeitä. Esimerkiksi orvaskeden, epidermiksen soluissa on runsaasti sytokeratiinifilamentteja, rihmoja. Ne antavat mekanisen kestävyyden soluille ja kun tämä solun tukirangan osa on hemidesmosomien kautta kiinni tyvikalvossa ja runsaiden desmosomien kautta kiinni naapurisoluissa, syntyy koko epiteelille mekaaninen kestävyys. Ks. tark. ihon epidermis. 7. Epiteeleissä ei ole verisuonia. Verisuonet eivät tunkeudu epiteeliin. Epiteelit saavat ravintonsa diffuusiolla alla olevan sidekudoksen verenkierrosta. Epiteelin alainen (tai rauhasepiteeliä ympäröivä) sidekudos on laadultaan löyhää sidekudosta, jossa on tiheä kapillaariverkosto. Difuusio on tehokasta löyhän sidekudoksen soluväliaineessa samoin kuin tyvikalvon läpi. Kerrostuneessa epiteelissä ravinnon saanti on pintasolulla heikompi kuin tyvisoluilla. Vapaita hermopäätteitä epiteeleissä on runsaasti.

6 Iho (integumentary system) ja sen tehtävät Yleistä. Iho on suurin elin, paino yli 4 kg, pintaala 1,5-2 m2. Iho koostuu pintaa verhoavasta kerrostuneesta, keratinisoituneesta levyepiteelistä, epidemiksestä (orvaskesi) ja sen alaisesta sidekudoksesta, dermiksestä (verinahka). Monesti ihoon luetaan myös sen alainen rasvakerros, subkutis. Ihon lisäkkeitä ovat hikirauhaset, talirauhaset, kynnet ja hiukset ja maitorauhanen. tyvisolukerros karvatuppi Ihon rakenne epidermis subcutis/hypodermis d e r m i s fokaalikontakti tyvikalvo talirauhanen pullistuma hikirauhanen adherens -liitos desmo somi marraskesi jyvässolukerros okasolukerros tyvikalvo hemidesmosomi Ihon toimintoja: 1. iho suojaa fysikaalisilta vaurioilta, bakteerien ja muiden mikroorganismien invaasiolta, kuivumiselta ja kulumiselta, 2. lämmönsäätely, 3. aistitehtävät (kosketus, lämpötila ja kipu), 4. eritystehtävä hiki- ja talirauhasista, 5. suoja ultraviolettisäteilyä vastaan, 6. toimii immunologisena elimenä, 7. D-vitamiinin metabolia, 8. aineiden imeytyminen Epidermis Epidermis on keratinisoitunutta kerrostunutta levyepiteeliä. Epidermis vaihtelee runsaasti paksuudeltaan: ohut ja paksu iho. Epidermiksessä on neljä pääsolupopulaatiota: keratinosyytit, melanosyytit, Langerhansin solut ja Merkelin solut. Keratinosyyttejä on huomattavasti enemmän kuin muita soluja. Tyvisolukerroksessa (stratum basale) soolut ovat kuutiomaisia ja jakautumiskykyisiä. Tämä kerros tuottaa uudet solut, jotka lähtevät erilaistumaan keratinosyyttilinjaa eteenpäin ja joutuvat samalla seuraavaan kerrokseen. Tyvisolukerroksen varsinaiset kantasolut on vastikään paikallistettu: ne löytyvät karvatupen yläosan pullistumasta.

7 !!Luekuvateksti alhaalta ylöspäin!! 4. Seuraavaan kerrokseen marrasketeen, stratum corneumiin siirtyessään solun jyväisissä ja välikokoisissa säikeissä tapahtuu dramaattisia muutoksia keratinisaatio ja seuraa ohjelmoitu solukuolema. 3. Solun kypsymisen jatkuessa sen rakenne muuttuu ja sen asema siirtyy seuraavaan kerrokseen, jyväissolukerrokseen (stratum granulosumiin). Nyt solun sytoplasmassa näkyy suuri määrä keratohyaliinijyväisiä ja lamellaarisia kappaleita tonofilamenttikimppujen lisäksi. 2. Okasolukerroksessa keratinosyyttien sytoplasmaan kertyy erityisen runsaasti sytokeratiini-rihmoja, tonofilamentteja ja ne kimppuuntuvat valomikroskoopilla nähtäviksi säikeiksi asti, tonofibrillit (säikeet). 1. Tyvisolukerroksesta solut joutuvat erilaistuessaan okasolukerrokseen (stratum spinosum). Nimi tulee siitä, että valomikroskooppivalmisteessa solut näyttävät piikikkäiltä (oka, spina). Piikkien kohdalla naapurisolut kiinnittyvät toisiinsa desmosomilla kun solu näytettä valmistettaessa kutistuu, jäävät desmosomikohdat koholle piikit ovat siis artefaktaa. Kuva kirjasta Ross et Pawlina: Histology. LWW Jyvässolukerroksen uloimmissa solussa tapahtuva keratinisaatio-prosessi käsittää useita yhtaikaisia tapahtumia. Keratinisaatiossa keratohyaliinijyvästen sisältö (mm. filaggriini ja tricohyaliini) vapautuu solun sytoplasmaan ja liittyy tonofilametteihin, jolloin muodostuu filamettikimppuja, tonofibrillejä (fibrilli=syy). Samaan aikaan muodostuu solukalvon sisäpuolelle solukuori (cell envelope) isoista proteiineista (mm. involucriini ja loricriini). Tonofibrillit hautautuvat ja kiinnittyvät osin näihin. Samassa prosessissa edelleen, solut erittävät soluvälitilaan lipidiainesta lamellaarikappaleista. Tämä muodostaa oman osansa epidermiksen vesiesteestä (lipid envelope). Kuva kirjasta Ross et Pawlina: Histology. LWW

8 Epidermiksen muut solut Melanosyyttien soluruumiit sijaitsevat tyvisolukerroksessa. Valomikroskooppivalmisteessa ne erottuvat keratinosyyteistä kirkassytoplasmisina (clear) soluina. Ne ovat isoja haarakkaita soluja, joiden ulokkeet sijaitsevat stratum spinosumissa. Melanosyytit valmistavat tummaa pigmenttiä sisältäviä melanosomeja, jotka kulkeutuvat solu-ulokkeiden päihin. Keratinosyytit fagosytoivat ulokkeiden kärjet ja saavat siten sytoplasmaansa pigmenttijyväsiä. Tällaista eritysprosessia kutsutaan sytokriiniseksi eritykseksi. Melanosyyttien määrä on käytännössä sama valko- ja tummaihoisilla. Melanosomien/ melaniinin muodostumis/hajoamisnopeus määrää sen miten tumma/vaalea iho on. Kuva kirjasta Ross et Pawlina: Histology. LWW 2011 Langerhansin soluja kutsutaan myös dendriittisiksi soluiksi. Solut toimivat antigeenejä esittelevinä soluina immuunijärjestelmässä. Langerhansin solut päivystävät epidermiksen pintaosissa vieraita antigeeneja. Tavattuaan sellaisen solu lähtee liikkeelle, poistuu epiteelistä, lävistää tyvikalvon, kulkeutuu sidekudoksessa imusuoneen ja sitä tietä imusolmukkeeseen, jossa esittelee löytämäänsä antigeenia T- ja B-lymfosyyteille aloittaen näin immuunivasteen. Langerhansin solun sytoplasmassa on tälle solulle tyypillisiä Birbeck in jyväsiä, joiden funktio tuntematon. Merkelin solut sijaitsevat tyvisolukerroksessa ja usein läheisyydessä nähdään myelinoimaton sensorinen hermo. Solut toimivat mekanoreseptoreina. Nämäkin näkyvät valomikroskooppi-valmisteessa kirkkaina soluina. Elektronimikroskoopilla sytoplasmassa näkyy tiivisjyväisiä rakkuloita. Ne sisältävät hermovälittäjäaineita. Kuva kirjasta Ross & Pawlina: Histology LWW 2011

9 Dermis (ihon sidekudos, verinahka) Dermiksessä on erotettavissa pinnallinen, papillaarinen kerros, jossa on runsaasti löyhää sidekudosta (ks. tarkemmin sidekudosluento) ja syvempi tiiviimmästä sidekudoksesta koostuva retikulaarinen kerros. Papillaarikerroksessa on löyhän solurikkaan sidekudoksen lisäksi runsaasti verisuonia ja hermorakenteita. Valomikroskooppitasolla papillaarisen kerroksen (PL) vaaleat dermal papillat lomittuvat epidermiksen tyven tummien poimujen (epidermal ridges) kanssa, muodostaen laajan kontaktipinnan. Sormenjäljet taas ovat korkeampia, makroskooppisen tasoisia ja laajempia dermiksen poimuja, jotka heijastuvat epidermiksen pintaan asti. Retikulaarisessa dermiksessä (RL) (varsinainen nahka) nähdään tiivistä järjestäytymätöntä sidekudosta, joka koostuu enimmäkseen tyyppi I kollageenia säikeinä, mutta sisältää myös elastisia säikeitä (ks. tarkemmin sidekudosluento). Hikirauhaset, talirauhaset ja karvafollikkelit sijaitsevat dermiksessä tai hypodermiksessä, jonne ne sikiökautisen kehityksen aikana syntyvät epidermiksen ulokkeina. Ihon rauhaset Kuva kirjasta Ross et Pawlina: Histology. LWW 2011 Ekkriiniset hikirauhaset (erite vapautuu eksosytosilla eriterakkulasta) toimivat erityisesti lämmönsäätelyssä. Ne voivat erittää jopa 10 litraa/vrk. Ne ovat yksinkertaisia kierteisiä putkimaisia rauhasia, jotka sijaitseva syvällä dermiksessä tai hypodermiksessä (subcutis) asti. Rauhastiehyt nousee ihon pinnalle asti epidermikseen asti itsenäisenä, epidermiksessä keratinosyyttien rajaamana. Rauhasosan erite on lähinnä seerumin ultrafiltraattia, josta tiehytosassa poistetaan osa suoloista. Lopputuloksena on hypotooninen, niukkaproteiininen neste, jossa on jonkunverran ureaa, virtsahappoa ja ammonium ioneja. Hiki toimii siis myös eritystienä. Ekkriinisiä hikirauhasia stimuloivat sympaattisen hermoston kolinergiset (sic!) postganglionaariset säikeet. Apokriinisiä hikirauhasia esiintyy vain kainaloissa, nännin ja nännipihan alueella, ulkoisissa sukuelimissä ja anaalialueella. Rauhastiehyt avautuvat karvatuppeen. Rauhasputket ovat pitkiä (<3 mm) ja syvällä dermiksessä tai sen alla. Epiteelisolut kuutiomaisia tai matalia lieriöitä. Nimestään huolimatta nämä rauhaset erittävät merokriinisesti* (eksotytoosilla). Rauhanen varastoi poikkeuksellisesti eritettään laajojen rauhasrakenteiden sisällä. Stimuluksen saatuaan niitä ympäröivät myoepiteliaalisolut pusertavat eritettä eteenpäin ja ihon pinnalle. Apokriinisiä hikrauhasten eritystä stimuloivat sympaattisen hermoston adrenergiset säikeet.

10 Rauhaseritteessä on mm. feromoneja, jotka tuntuvat hajuttomilta, mutta vaikuttavat ihmisenkin käyttäytymiseen. Epämiellyttävä haju syntyy vasta bakteerien metabolian tuotteena. *Apokriininen tarkoittaa, että eritys ei ole eksosytoottista vaan erite kuroutuu solukalvon ympäröimäksi rakkulaksi. Talirauhasia (sebaceous glands, erite= sebum) esiintyy kaikilla karvaisilla alueilla. Talirauhanen muodostuu karvatupen epiteelin erilaistumana sen viereen. Karvatuppi toimii samalla rauhasen erityskanavana. Erite on öljymäistä. Kun solu täyttyy eritteestä, se joutuu apoptoosiin, jolloin solu hajoaa ja sen osat poistuvat eritteen mukana karvatupen kautta ihon pinnalle. Eritystapa, jossa koko solu eritetään on holokriininen. Epidermiksen kiinnittyminen dermikseen Epidermiksen tyvikalvon samoin kuin monien muidenkin epiteelisolujen ja tyvikalvon välille rakentuu levymäinen kiinnittymiskompleksi, hemi- eli puolidesmosomi. Elektronimikroskooppikuvassa epiteelisolujen keratiinisäikeiden nähdään kiinnittyvän hemidesmosomiin samalla tavoin hiuspinnimäisesti kuin varsinaisiin solu-solu-kiinnittymistä välittäviin desmosomeihin. Keratiinisäikeiden merkitys ihon kiinnittymisessä tulee esiin siinä, että yhden keratiiniproteiinin muutos aiheuttaa ihmisen epidermolysis bullosa simplex-rakkulasairauden kaltaisen tilan. Tässä sairaudessa ihon kerrostuneen epiteelin tyvisolut hajoavat ja tämän vuoksi epidermis irtoaa alla olevasta kudoksesta. Hemidesmosomeissa on useita toiminnallisesti tärkeitä proteiineja: Integriiniheterodimeeri, bullous pemphigoidiproteiinit BP230 ja BP 180 ja plektiini. Hemidesmosomit kiinnittyvät laminiini-5:een integriinin välityksellä (ankkurifilamentit/rihmat). Tyvikalvokompleksi kiinnitetään ympäröivään sidekudokseen tyyppi VII kollageenin ja fibrilliinin muodostamien ankkurifibrillien/säikeiden avulla. Mutaatio missä tahansa tämän kiinnittymiskompleksin osassa johtaa ihon rakkulasairauteen. Täydellisenä hemidesmosomi-laminiini-5-ankkurisäiekompleksi esiintyy vain kerrostuneissa levyepiteeleissä, bronkuksen valekerrostuneessa epiteelissä ja esim. amnionkalvon epiteelissä. Hemidesmosomeja ei tavata useimmilla muilla epiteeleillä mukaan lukien hengityselinten ääreisosat, ruuansulatuskanava mahalaukun mukoosasta eteenpäin jne. Useimmissa näissäkin voidaan kuitenkin todeta tyyppi VII kollageenin muodostamat ankkurisäikeet tyvikalvoa kiinnittävänä tekijänä. Tämän vuoksi useimmissa rakkulasairauksissa muut kuin ihon muutokset ovat varsin vähäisiä.

11 Epiteelien jatkuva uusiutuminen Epiteelien (ja muidenkin kudosten) uusiutumisessa on tärkeää kantasolun käsite. Suolen epiteelissä kantasolut ovat multipotentteja, pystyvät lisääntymään ja muuntumaan kaikiksi suolen epiteelin solutyypeiksi. Suolessa kantasolut sijaitsevat hyvin rajatulla alueella suolirauhasen (Lieberkühnin) kryptassa. Epidermiksen basaalikerroksen solut ovat kantasoluja, mutta ne pystyvät tuottamaan lähinnä vain yllään olevan solujoukon. Tyvisolukerroksen varsinaiset kantasolut on vastikään paikallistettu: ne löytyvät karvatupen yläosan pullistumasta. Sieltä ne pystyvät liikkumaan pinnalle (basaalikerrokseen) ja edelleen lateraalisesti ja osallistumaan esim. haavan paranemiseen. Karvatupettomalla alueella vaurio paranee huonommin. - Ihon hilsetystaudissa l. psoriasiksessa keratinosyytit lisääntyvät tavallista nopeammin ja tulevat paksuuntuneen ihon pinnalle epäkypsinä. Sairauden oireina ovat mm. tarkkarajaiset läiskät, joissa on punoittavan pohjan päällä hopeanharmaa hilse. Epiteelihaavan (-vaurion) paraneminen Useat epiteelit ovat hyvin uusiutumiskykyisiä. Esim. maksa regeneroituu eli uusiutuu rotalla täysin, vaikka 2/3 maksasta on poistettu. Ohutsuolessa pienet yksikerroksisen epiteelin vauriot korjautuvat lyhyessä ajassa soluliikkeen ja venymisen kautta (restituutio).

Solubiologia ja peruskudokset/ Biolääketieteen laitos/ Anatomia IHO HEIKKI HERVONEN

Solubiologia ja peruskudokset/ Biolääketieteen laitos/ Anatomia IHO HEIKKI HERVONEN Solubiologia ja peruskudokset/ Biolääketieteen laitos/ Anatomia IHO HEIKKI HERVONEN Luku 1 IHO Ross ja Romrell: Histology-kirja käyttää ihosta hämäävästi nimitystä integumentary system eikä skin plus appendices.

Lisätiedot

EPITEELIT. Solubiologia ja peruskudokset HEIKKI HERVONEN

EPITEELIT. Solubiologia ja peruskudokset HEIKKI HERVONEN Munuasen proksimaalisen kiemuratiehyen epiteelisoluja. Kerr: Atlas of Functional Histology. Mosby Solubiologia ja peruskudokset EPITEELIT HEIKKI HERVONEN Luku 1 EPITEELIT Epiteelit peittävät elimistön

Lisätiedot

SOLUT LIIKKUVAT JA MUUTTAVAT MUOTOAAN

SOLUT LIIKKUVAT JA MUUTTAVAT MUOTOAAN Solun tukiranka SOLUT LIIKKUVAT JA MUUTTAVAT MUOTOAAN MA 2013 BLL/anatomia Kuva: Ismo Virtanen Banaanikärpäsen varhaiskehitys light-sheet microscopy Tomer et al. (2012) Nature Methods Nopeutettu ~1000x

Lisätiedot

Solut liikkuvat ja muuttavat muotoaan. Heikki Hervonen 2012

Solut liikkuvat ja muuttavat muotoaan. Heikki Hervonen 2012 Solut liikkuvat ja muuttavat muotoaan. Heikki Hervonen 2012 Solujen liikkumisesta yleensä Useimmat solut kykenevät tai ovat ainakin joskus kyenneet liikkumaan. Joidenkin solujen toiminnan ehtona on liikkumiskyky.

Lisätiedot

Solubiologia ja peruskudokset- jakso/ biolääketieteen laitos/ anatomia SOLUN TUKIRANKA HEIKKI HERVONEN

Solubiologia ja peruskudokset- jakso/ biolääketieteen laitos/ anatomia SOLUN TUKIRANKA HEIKKI HERVONEN Solubiologia ja peruskudokset- jakso/ biolääketieteen laitos/ anatomia SOLUN TUKIRANKA HEIKKI HERVONEN Kuvassa punaiset ovat aktiinisäikeitä LT Minna Takkusen väitöskirjan kansikuva. Luku 1 SOLUN TUKIRANKA

Lisätiedot

Topi Turunen. Iho. Soveltuvin osin muokannut Helena Hohtari. 1) Ihon tehtävät 2) Ihon kerrokset 3) Ihon rauhaset 4) Karvat ja kynnet 5) Iho suojana

Topi Turunen. Iho. Soveltuvin osin muokannut Helena Hohtari. 1) Ihon tehtävät 2) Ihon kerrokset 3) Ihon rauhaset 4) Karvat ja kynnet 5) Iho suojana Topi Turunen Iho Soveltuvin osin muokannut Helena Hohtari 1) Ihon tehtävät 2) Ihon kerrokset 3) Ihon rauhaset 4) Karvat ja kynnet 5) Iho suojana 1) Ihon tehtävät 1) suoja fysikaalinen kemiallinen biologinen

Lisätiedot

lisääntynyt kapillaarien läpäisevyys lymfa- l. imusuonet (umpipäätteisiä), päärungot avautuvat yläonttolaskimoon

lisääntynyt kapillaarien läpäisevyys lymfa- l. imusuonet (umpipäätteisiä), päärungot avautuvat yläonttolaskimoon Solujen väliaine, jatkoa Tyvikalvo säätelee aineiden kulkua ja solujen siirtymistä Tyvikalvo lamina basalis kaikkien (varsinaisten) epiteelisolujen alla lihas-, rasva- ja Schwannin solujen ympärillä Munuaiskeränen:

Lisätiedot

Mikroskooppiset tekniikat käyttökohteesta

Mikroskooppiset tekniikat käyttökohteesta Eläinfysiologian ja histologian luennot (30 t) (140176) (4 op) I. Luento Loppukuulustelun vaatimukset ja tenttipäivät Luennoidut asiat + Campbell, Biology 8.painos: sivut 850-996 ja 1047-1119 9.painos:

Lisätiedot

IHON RAKENNE JA TEHTÄVÄT. Antti Lauerma professori 5.11.2012

IHON RAKENNE JA TEHTÄVÄT. Antti Lauerma professori 5.11.2012 IHON RAKENNE JA TEHTÄVÄT Antti Lauerma professori 5.11.2012 IHO JA SUKUPUOLITAUTIOPPI Kaksoiserikoisala johtuen historiallisista syistä (syfilis) 15 % yleislääkärin käynneistä liittyy ihotauteihin Dermatologia

Lisätiedot

Mikroskopia 2: Verisively, sidekudos Solubiologia ja peruskudokset 2013 Heikki Hervonen/MA, Biolääketieteen laitos /Anatomia.

Mikroskopia 2: Verisively, sidekudos Solubiologia ja peruskudokset 2013 Heikki Hervonen/MA, Biolääketieteen laitos /Anatomia. Mikroskopia 2: Verisively, sidekudos Solubiologia ja peruskudokset 2013 Heikki Hervonen/MA, Biolääketieteen laitos /Anatomia Tavoitteet: - tunnistaa eri sidekudostyyppejä ja niissä esiintyviä soluja histologisessa

Lisätiedot

Hengityshiston itseopiskelutehtäviä

Hengityshiston itseopiskelutehtäviä Hengityshiston itseopiskelutehtäviä HEIKKI HERVONEN Kuva Netter. The Ciba Collection LUKU 1 Hengityshiston itseopiskelutehtäviä 1. Nenä, nenäontelo ja nenän sivuontelot, nielu ja larynx (RP6p s665-670;

Lisätiedot

II. Maksa ja sappirakko Valmiste 1: Maksa Valmiste 92: Paasto-, normaali- ja rasvamaksa Valmiste 55: Sappirakko

II. Maksa ja sappirakko Valmiste 1: Maksa Valmiste 92: Paasto-, normaali- ja rasvamaksa Valmiste 55: Sappirakko 1 Ruora-jakson mikroskopia I: Ruoansulatusrauhaset ja mahalaukku/h.hervonen ja M.Airaksinen 2013 Mikrokopiatyön kulku: - Mikroskopoidaan valmisteet näyteryhmittäin monisteen ohjeen mukaan. - Täydennetään

Lisätiedot

Sidekudos. Sidekudos. Makrofagi. Makrofagit (mononukleaarinen syöjäsolujärjestelmä)

Sidekudos. Sidekudos. Makrofagi. Makrofagit (mononukleaarinen syöjäsolujärjestelmä) Luento III Sidekudos Makrofagit (mononukleaarinen syöjäsolujärjestelmä) j j Maksan Kuppferin soluja Syntyvät luuytimessä promonosyyteistä Kulkeutuvat veren mukana eri kudoksiin Saadaan näkyviin vitaaliväreillä

Lisätiedot

Epiteeli' Kateenkorva'

Epiteeli' Kateenkorva' Solubiologia ja peruskudokset/ Biolääketieteen laitos/anatomia JOHDANTO SOLUBIOLOGIA JA PERUSKUDOKSET-JAKSOON Epiteeli' Kateenkorva' Luu' Veri' Jeffrey&B.&Kerr:'Atlas'of'' Func;onal'Histology.' Mosby'1999'

Lisätiedot

Ruora-jakson mikroskopia II: Ruoansulatuskanava ja suu /H. Hervonen ja M. Airaksinen 2013

Ruora-jakson mikroskopia II: Ruoansulatuskanava ja suu /H. Hervonen ja M. Airaksinen 2013 1 Ruora-jakson mikroskopia II: Ruoansulatuskanava ja suu /H. Hervonen ja M. Airaksinen 2013 Mikrokopiatyön kulku: - Mikroskopoidaan valmisteet näyteryhmittäin monisteen ohjeen mukaan. - Täydennetään jo

Lisätiedot

POLTTOPISTE- TEHTÄVÄT

POLTTOPISTE- TEHTÄVÄT Solubiologia ja peruskudokset-jakso/ biolääketieteen laitos/ anatomia ITSEOPISKELUN POLTTOPISTE- TEHTÄVÄT HEIKKI HERVONEN Solubiologia ja peruskudokset jaksolla ei tarvitse osata piirtää yhtä hyvin kuin

Lisätiedot

Itseopiskelun polttopistetehtävät 2012: 1. Solun kalvorakenteet ja kalvokierto/heikki Hervonen

Itseopiskelun polttopistetehtävät 2012: 1. Solun kalvorakenteet ja kalvokierto/heikki Hervonen 1. Solun kalvorakenteet ja kalvokierto/heikki Hervonen 1. Aineiden ja materiaalin soluunotto voi tapahtua mm. solukalvosta syntyvien kalvorakkuloiden kautta. a. Miten fagosytoosi ja pinosytoosi eroavat

Lisätiedot

SOLUISTA KUDOKSIKSI. Veli-Pekka Lehto, M.D., Ph.D. Patologian osasto/haartman instituutti/helsingin yliopisto 6.5.2015

SOLUISTA KUDOKSIKSI. Veli-Pekka Lehto, M.D., Ph.D. Patologian osasto/haartman instituutti/helsingin yliopisto 6.5.2015 SOLUISTA KUDOKSIKSI Veli-Pekka Lehto, M.D., Ph.D. Patologian osasto/haartman instituutti/helsingin yliopisto 6.5.2015 Prof. Ismo Virtanen, 1949-2010 Kudos - määritelmä tissue (e), vävdad (r) tietyn tyyppisten

Lisätiedot

SBPK info. Olet tässä. Lukujärjestys

SBPK info. Olet tässä. Lukujärjestys SBPK info Olet tässä Lukujärjestys 1 Muu opetus jakson aikana: Informatioteknologia Ryhmätyötaidot Kasvaminen L ja HL Englanti 2 PBL-istunnot 2x/vko Yht. 8 virikettä PBL-istunnot rytmittävät opintoja Tärkeää

Lisätiedot

epiteeli endodermi Nisäkkään hampaan kehitys nisäkkään alkio:

epiteeli endodermi Nisäkkään hampaan kehitys nisäkkään alkio: -mesenkyymi-vuorovaikutukset, esimerkkinä hammas ja ihokarva elimiä muodostuu kaikista alkiokerroksista, usein epiteelin ja mesenkyymin vuorovaikutuksesta epiteeli ektodermi kumpi aloittaa elimen kehityksen:

Lisätiedot

Eläinfysiologia ja histologia

Eläinfysiologia ja histologia Eläinfysiologia ja histologia II. Luento Loppukuulustelun vaatimukset ja tenttipäivät Luennoidut asiat + Campbell, Biology 8.painos: sivut 850-996 ja 1047-1119 1119 9.painos: sivut 896-1041 ja 1091-1163

Lisätiedot

Tärkeimpien solutyyppien tunnistaminen kudosleikkeissä immunohistokemiallisilla värjäyksillä

Tärkeimpien solutyyppien tunnistaminen kudosleikkeissä immunohistokemiallisilla värjäyksillä Tärkeimpien solutyyppien tunnistaminen kudosleikkeissä immunohistokemiallisilla värjäyksillä Mikael Niku 28.2.2006 Kuvissa on naudan kudoksia, joita on värjätty immunohistokemialla erilaisia vasta aineita

Lisätiedot

Suun limakalvojen makroskooppinen ja mikroskooppinen anatomia-lyhyt kertaus MC Graw Hill Companies

Suun limakalvojen makroskooppinen ja mikroskooppinen anatomia-lyhyt kertaus MC Graw Hill Companies Suun limakalvojen makroskooppinen ja mikroskooppinen anatomia-lyhyt kertaus MC Graw Hill Companies Tuula Salo Suupatologian professori Oulun yliopisto Mikroskooppinen diagnostiikka Valomikroskooppi: virtuaalinen

Lisätiedot

RR HISTOII: SUU JA SUOLIKANAVA

RR HISTOII: SUU JA SUOLIKANAVA Ruansulatus ja ravitsemus-jakso/ BLL / anatomia RR HISTOII: SUU JA SUOLIKANAVA HEIKKI HERVONEN Kuva esittää histologista valmistetta mahalaukun pylorusosan limakalvosta. Kuva kirjasta Ross & Pawlina: Histology.

Lisätiedot

SOLUBIOLOGIAN LUENTORUNKO (syksy 2013) Seppo Saarela ;

SOLUBIOLOGIAN LUENTORUNKO (syksy 2013) Seppo Saarela ; SOLUBIOLOGIAN LUENTORUNKO (syksy 2013) Seppo Saarela seppo.saarela@oulu.fi ; http://cc.oulu.fi/~ssaarela/sb.htm 1 Solubiologisten kysymysten tekeminen uteliaisuus 2 Solubiologian historia 3 Solubiologiset

Lisätiedot

Solukalvon erilaistumat. Solukalvon erilaistumat ja solujen kiinnittyminen toisiinsa (Chapter 19 Alberts et al.) Ohutsuoli. Ohutsuolen mikrovillukset

Solukalvon erilaistumat. Solukalvon erilaistumat ja solujen kiinnittyminen toisiinsa (Chapter 19 Alberts et al.) Ohutsuoli. Ohutsuolen mikrovillukset Solukalvon erilaistumat Solukalvon erilaistumat ja solujen kiinnittyminen toisiinsa (Chapter 19 Alberts et al.) Mikrovillukset sormimaisia solumembraanin pullistumia nukkalisäkkeen (villus) pinnalla 600-800

Lisätiedot

Solun tuman rakenne ja toiminta. Pertti Panula Biolääketieteen laitos 2012

Solun tuman rakenne ja toiminta. Pertti Panula Biolääketieteen laitos 2012 Solun tuman rakenne ja toiminta Pertti Panula Biolääketieteen laitos 2012 Hermosolun rakkulamainen tuma Monenlaisia tumia Valkosolujen tumien monimuotoisuutta Lähde: J.F.Kerr, Atlas of Functional Histology

Lisätiedot

Anatomia ja fysiologia 1

Anatomia ja fysiologia 1 Anatomia ja fysiologia 1 Tehtävät Laura Partanen 2 Sisällysluettelo Solu... 3 Aktiopotentiaali... 4 Synapsi... 5 Iho... 6 Elimistön kemiallinen koostumus... 7 Kudokset... 8 Veri... 9 Sydän... 10 EKG...

Lisätiedot

Ihmiskeho. Ruoansulatus. Jaana Ohtonen Kielikoulu/Språkskolan Haparanda. söndag 16 februari 14

Ihmiskeho. Ruoansulatus. Jaana Ohtonen Kielikoulu/Språkskolan Haparanda. söndag 16 februari 14 Ihmiskeho Ruoansulatus Ruoansulatus Keho voi ottaa talteen ja käyttää hyvin pieniä molekyylejä. Useimmat ravintoaineet ovat suuria molekyllejä. Ravintoaineet on hajotettava pieniksi osasiksi ennen kuin

Lisätiedot

Naisen genitaalien histologiaa

Naisen genitaalien histologiaa Naisen genitaalien histologiaa HH/MA 2012 Munasarja Follikkeli, munarakkula Ovulaatio, hedelmöittyminen Keltarauhanen Kohtu, endometrium, [implantaatio] Rinta/maitorauhanen Mesonefros= Wolffin tiehyt surkastuu

Lisätiedot

RR-Histo II luentomoniste: Ruuansulatuskanava ja suu. /Heikki Hervonen, 2013

RR-Histo II luentomoniste: Ruuansulatuskanava ja suu. /Heikki Hervonen, 2013 RR-Histo II luentomoniste: Ruuansulatuskanava ja suu. /Heikki Hervonen, 2013 ruotsinnokset Henri Puttonen Ruoansulatuskanava (matsmältningskanal)(rp6p. s569) Ruoansulatuskanavan perusrakenteeseen kuuluu

Lisätiedot

Johdanto fysiologian kurssityöhön KTIII, F3. Ihoverenkierron tutkiminen Kudosturvotuksen synty ja estomekanismit

Johdanto fysiologian kurssityöhön KTIII, F3. Ihoverenkierron tutkiminen Kudosturvotuksen synty ja estomekanismit Johdanto fysiologian kurssityöhön KTIII, F3 Ihoverenkierron tutkiminen Kudosturvotuksen synty ja estomekanismit Iho, ihmisen suurin elin epidermis dermis IHON PINTA ALA Mosteller kaava BSA (m²) = ( [Height(cm)

Lisätiedot

Johdanto fysiologian kurssityöhön KTIII, F3. Ihoverenkierron tutkiminen Kudosturvotuksen synty ja estomekanismit

Johdanto fysiologian kurssityöhön KTIII, F3. Ihoverenkierron tutkiminen Kudosturvotuksen synty ja estomekanismit Johdanto fysiologian kurssityöhön KTIII, F3 Ihoverenkierron tutkiminen Kudosturvotuksen synty ja estomekanismit Iho, ihmisen suurin elin epidermis dermis IHON PINTA ALA Mosteller kaava BSA (m²) = ( [Height(cm)

Lisätiedot

Gastrulaatio neurulaatio elinaiheet

Gastrulaatio neurulaatio elinaiheet sammakko (Xenopus) Gastrulaatio neurulaatio elinaiheet Heti gastrulaation jälkeen: chorda selkäjänne mesodermi jakautuu kolmeen osaan: selkäjänteen aihe (notochorda), paraksiaalinen mesodermi, lateraalimesodermi

Lisätiedot

Päästä varpaisiin. Tehtävät. Ratkaisut. Päivitetty 8.4.2013 ISBN 978-951-37-6416-6, 978-951-37-6417-3, 978-951-6418-0. Sisällys (ratkaisut) Johdanto

Päästä varpaisiin. Tehtävät. Ratkaisut. Päivitetty 8.4.2013 ISBN 978-951-37-6416-6, 978-951-37-6417-3, 978-951-6418-0. Sisällys (ratkaisut) Johdanto OPETTAJAN AINEISTO Käyttöehdot Päästä varpaisiin Ihmisen anatomia ja fysiologia Eliisa Karhumäki Mari Kärkkäinen (os. Lehtonen) Päivitetty 8.4.2013 ISBN 978-951-37-6416-6, 978-951-37-6417-3, 978-951-6418-0

Lisätiedot

BI4 IHMISEN BIOLOGIA KAUSTISEN MUSIIKKILUKIO SYKSY 2016

BI4 IHMISEN BIOLOGIA KAUSTISEN MUSIIKKILUKIO SYKSY 2016 BI4 IHMISEN BIOLOGIA KAUSTISEN MUSIIKKILUKIO SYKSY 2016 Energiaa ja raaka-aineita saadaan ruuansulatuksen avulla 8 Avainsanat glukagoni glukoosi glykogeeni imeytyminen insuliini pilkkoutuminen ruuansulatuselimistö

Lisätiedot

SIDEKUDOS. Solubiologia ja peruskudokset Biolääketieteen laitos/ Anatomia HEIKKI HERVONEN

SIDEKUDOS. Solubiologia ja peruskudokset Biolääketieteen laitos/ Anatomia HEIKKI HERVONEN Solubiologia ja peruskudokset Biolääketieteen laitos/ Anatomia SIDEKUDOS Tiivistä järjestäytynyttä sidekudosta. Kerr: Atlas of Functional Histology. Mosby HEIKKI HERVONEN Luku 1 SIDEKUDOS Sidekudos muodostaa

Lisätiedot

Kateenkorvan histologiaa. Lymfanodulus (follikkeli), jossa itukeskus ja B-soluvaippa

Kateenkorvan histologiaa. Lymfanodulus (follikkeli), jossa itukeskus ja B-soluvaippa Mikroskopiatyö 3: Solubiologia ja peruskudokset 2013 Lymfaattinen kudos, rusto ja luu- sekä lihaskudos /MA/ Biolääketieteen laitos / Anatomia Ennakkotehtävät: Mikroskopiatöissä riittää runsaasti haasteita

Lisätiedot

The Plant Cell / Sytoskeleton

The Plant Cell / Sytoskeleton The Plant Cell / Sytoskeleton Sytoskeleton koostuu solulimassa olevista polymeeriverkostoista Informaatiota rakenteiden 3- ulotteisesta järjestäytymisestä. Solubiologian luennot 2003, kasvitiede Sytoskeletonin

Lisätiedot

tulehduksellisten suolistosairauksien yhteydessä

tulehduksellisten suolistosairauksien yhteydessä ADACOLUMN -HOITO tulehduksellisten suolistosairauksien yhteydessä www.adacolumn.net SISÄLTÖ Maha-suolikanava...4 Haavainen paksusuolitulehdus...6 Crohnin tauti...8 Elimistön puolustusjärjestelmä ja IBD...10

Lisätiedot

Auringon vaikutus ihoon...

Auringon vaikutus ihoon... 1 Auringon vaikutus ihoon.......... Toivonen-Gräsbeck, Minna 2009 Laurea Tikkurila 2 Laurea-ammattikorkeakoulu Tikkurila, Vantaa Kauneudenhoitoalan koulutusohjelma Estenomi Tiivistelmä Minna Toivonen-Gräsbeck

Lisätiedot

Kuva 1. Utaretulehdustilanteen kehitys 1975-2001.

Kuva 1. Utaretulehdustilanteen kehitys 1975-2001. Utareterveyskampanja 2009-2010 Laura Kulkas Utaretulehdusten synty- ja paranemismekanismit Utaretulehdus on tavallisin ja kallein tarttuva tauti lypsykarjoissamme Tavallisimmat utaretulehdusbakteerit ovat

Lisätiedot

Kateenkorvan histologiaa. Lymfanodulus (follikkeli), jossa itukeskus ja B-soluvaippa

Kateenkorvan histologiaa. Lymfanodulus (follikkeli), jossa itukeskus ja B-soluvaippa Mikroskopiatyö 3: Lymfaattinen kudos, rusto ja luu- sekä lihaskudos/ 2012/ Solubiologia ja peruskudokset/ Biolääketieteen laitos / Anatomia Ennakkotehtävät: Mikroskopiatöissä riittää runsaasti haasteita

Lisätiedot

löyhä eli areolaarinen sidekudos 3 komponenttia solut

löyhä eli areolaarinen sidekudos 3 komponenttia solut Sidekudos Sidekudos B. Sidekudos 1. kehittyy alkion mesodermista löyhä eli areolaarinen sidekudos komponenttia solut mesenkyymi, mukoosinen sidekudos, varsinainen löyhä sidekudos, rasvakudos, verkkomainen

Lisätiedot

KandiakatemiA Kandiklinikka

KandiakatemiA Kandiklinikka Kandiklinikka Kandit vastaavat Immunologia Luonnollinen ja hankittu immuniteetti IMMUNOLOGIA Ihmisen immuniteetti pohjautuu luonnolliseen ja hankittuun immuniteettiin. Immunologiasta vastaa lymfaattiset

Lisätiedot

Aktiini. Solun tukiranka. Tukiranka 1. Tukiranka 2

Aktiini. Solun tukiranka. Tukiranka 1. Tukiranka 2 Aktiini Solun tukiranka runsaasti solun sisällä 1-5 % kaikista proteiineista Ihmisellä 6 aktiinigeeniä Geenien tuotteet: -4 α-aktiinia - β- ja γ-aktiini poikkeavat vain muutaman aminohapon verran Tukiranka

Lisätiedot

Etunimi: Henkilötunnus:

Etunimi: Henkilötunnus: Kokonaispisteet: Lue oheinen artikkeli ja vastaa kysymyksiin 1-25. Huomaa, että artikkelista ei löydy suoraan vastausta kaikkiin kysymyksiin, vaan sinun tulee myös tuntea ja selittää tarkemmin artikkelissa

Lisätiedot

BI4 IHMISEN BIOLOGIA

BI4 IHMISEN BIOLOGIA BI4 IHMISEN BIOLOGIA IHMINEN ON TOIMIVA KOKONAISUUS Ihmisessä on noin 60 000 miljardia solua Solujen perusrakenne on samanlainen, mutta ne ovat erilaistuneet hoitamaan omia tehtäviään Solujen on oltava

Lisätiedot

Solun tukiranka. Tukirangan uudelleenjärjestäytyminen fibroblastin jakautumisen aikana. Epiteelisolun tukirangan organisoituminen.

Solun tukiranka. Tukirangan uudelleenjärjestäytyminen fibroblastin jakautumisen aikana. Epiteelisolun tukirangan organisoituminen. Solun tukiranka Chapter 16 Mikrotubulukset vihreällä Aktiinifilamentteja punaisella Tuman DNA sinisellä Figure 16-1 Molecular Biology of the Cell ( Garland Science 2008) Tukirangan uudelleenjärjestäytyminen

Lisätiedot

B2 Solu ja perinnöllisyys

B2 Solu ja perinnöllisyys B2 Solu ja perinnöllisyys kirjan kannen kuva Tervetuloa BI2-kurssille! Kurssin suoritus Tuntiaktiivisuus 30 % Sis. tehtävien teko ja palauttaminen (pedanetissä kullakin kappaleella oma palautuskansio)

Lisätiedot

Käsitteitä. Hormones and the Endocrine System Hormonit ja sisäeritejärjestelmä. Sisäeriterauhanen

Käsitteitä. Hormones and the Endocrine System Hormonit ja sisäeritejärjestelmä. Sisäeriterauhanen Käsitteitä Hormones and the Endocrine System Hormonit ja sisäeritejärjestelmä 1/2 Umpirauhanen vs. sisäeriterauhanen Endokrinologia Parakriininen Autokriininen Neurotransmitteri Reseptori Sisäeriterauhanen

Lisätiedot

RUOANSULATUS JA SUOLISTON KUNTO. Iida Elomaa & Hanna-Kaisa Virtanen

RUOANSULATUS JA SUOLISTON KUNTO. Iida Elomaa & Hanna-Kaisa Virtanen RUOANSULATUS JA SUOLISTON KUNTO Iida Elomaa & Hanna-Kaisa Virtanen Edellisen leirin Kotitehtävä Tarkkaile sokerin käyttöäsi kolmen päivän ajalta ja merkkaa kaikki sokeria ja piilosokeria sisältävät ruuat

Lisätiedot

BI4 IHMISEN BIOLOGIA

BI4 IHMISEN BIOLOGIA BI4 IHMISEN BIOLOGIA MITÄ ROKOTUKSIA? Muistatko mitä rokotuksia olet saanut ja minkä viimeiseksi? Miten huolehdit koulun jälkeen rokotuksistasi? Mikrobit uhkaavat elimistöä Mikrobit voivat olla bakteereita,

Lisätiedot

Uroteelineoplasiat. Paula Kujala 13.11.2008

Uroteelineoplasiat. Paula Kujala 13.11.2008 Uroteelineoplasiat Paula Kujala 13.11.2008 UROTEELI Virtsarakon kasvaimista suurin osa on lähtöisin virtsateitä verhoavasta spesialisoituneesta epiteelistä, uroteelista. Uroteeli peittää virtsateitä munuaisaltaasta

Lisätiedot

Ihmisen biologia. 9.lk

Ihmisen biologia. 9.lk Ihmisen biologia 9.lk Veri Veressä on 55% verinestettä eli plasmaa ja loput verisoluja. Verisoluja ovat punasolut, valkosolut ja verihiutaleet. Punasolut Punasolut kuljettavat happea soluihin ja osallistuvat

Lisätiedot

BI4 IHMISEN BIOLOGIA

BI4 IHMISEN BIOLOGIA BI4 IHMISEN BIOLOGIA Verenkierto toimii elimistön kuljetusjärjestelmänä 6 Avainsanat fibriini fibrinogeeni hiussuoni hyytymistekijät imusuonisto iso verenkierto keuhkoverenkierto laskimo lepovaihe eli

Lisätiedot

Sidekudos ja rasvakudos

Sidekudos ja rasvakudos Sidekudos ja rasvakudos Solubiologia ja peruskudokset opintojakso Sidekudos = solut + soluväliaine (ECM) ECM = perusaines + säikeet Fibril = fibrilli/rihma/ säie -> fiber = syy/ säie fibroblasti makrofagi

Lisätiedot

577 SOLUT JA KUDOKSET

577 SOLUT JA KUDOKSET 577 F SOLUT JA KUDOKSET 578 F1 Solujen erilaistuminen aikuisessa Lipponen, Joonas & Sassi, Antti Solu-ja kehitysbiologian kurssin kirjoitelma Anatomian ja solubiologian laitos, Oulun yliopisto 8.9.2009

Lisätiedot

Elimistö puolustautuu

Elimistö puolustautuu Elimistö puolustautuu Tautimikrobit (= patogeenit): Bakteerit (esim. kolera), virukset (esim. influenssa), alkueliöt (esim. malaria), eräät sienet (esim. silsa) Aiheuttavat infektiotaudin Mistä taudinaiheuttajat

Lisätiedot

Akne. totta ja tarua nuoruusiän näppylöistä

Akne. totta ja tarua nuoruusiän näppylöistä Akne totta ja tarua nuoruusiän näppylöistä LÄHES KAIKKI NUORET KÄRSIVÄT JOSSAKIN VAIHEESSA FINNEISTÄ KASVOISSA, RINNASSA JA SELÄSSÄ. NE OVAT NUORUUSIÄSSÄ NIIN TAVALLISIA, ETTÄ NIIDEN KATSOTAAN KUULUVAN

Lisätiedot

Vastaa lyhyesti selkeällä käsialalla. Vain vastausruudun sisällä olevat tekstit, kuvat jne huomioidaan

Vastaa lyhyesti selkeällä käsialalla. Vain vastausruudun sisällä olevat tekstit, kuvat jne huomioidaan 1 1) Tunnista molekyylit (1 piste) ja täytä seuraava taulukko (2 pistettä) a) b) c) d) a) Syklinen AMP (camp) (0.25) b) Beta-karoteeni (0.25 p) c) Sakkaroosi (0.25 p) d) -D-Glukopyranoosi (0.25 p) 2 Taulukko.

Lisätiedot

vauriotyypit Figure 5-17.mhc.restriktio 9/24/14 Autoimmuniteetti Kudosvaurion mekanismit Petteri Arstila Haartman-instituutti Patogeeniset mekanismit

vauriotyypit Figure 5-17.mhc.restriktio 9/24/14 Autoimmuniteetti Kudosvaurion mekanismit Petteri Arstila Haartman-instituutti Patogeeniset mekanismit vauriotyypit Kudosvaurion mekanismit Autoimmuniteetti Petteri Arstila Haartman-instituutti Antigeenin tunnistus HLA:ssa pitää sisällään autoimmuniteetin riskin: jokaisella on autoreaktiivisia lymfosyyttejä

Lisätiedot

RUORAHISTO I: RAUHASET

RUORAHISTO I: RAUHASET Ruoansulatus ja ravitsemus jakso/ BLL/ anatomia RUORAHISTO I: RAUHASET HEIKKI HERVONEN Seka-asinuksia sylkirauhasessa. Kuva kirjasta Ross et Pawlina. Histology. Luku 1 RUOANSULATUS- RAUHASET Maksa on ruoansulatusrauhasista

Lisätiedot

Ruuansulatuskanava. Ruuansulatuskanava - Kieli. Ruuansulatuskanava - Kieli. Luento VI. Kielen pinnalla makunystyt (papillat):

Ruuansulatuskanava. Ruuansulatuskanava - Kieli. Ruuansulatuskanava - Kieli. Luento VI. Kielen pinnalla makunystyt (papillat): Eläinfysiologia i l i ja histologia i Luento VI Ruuansulatuskanava Kerroksellinen rakenne: 4 paksua kerrosta eli tunikaa. Tunica mucosa (limakalvo) Epiteeli Lamina propria (löyhä sidekudosta) Muscularis

Lisätiedot

Raaka-aineoppaan suunnitteleminen ja toteuttaminen Case Face Helsinki Ky

Raaka-aineoppaan suunnitteleminen ja toteuttaminen Case Face Helsinki Ky Raaka-aineoppaan suunnitteleminen ja toteuttaminen Case Face Helsinki Ky Sihvonen, Sanna 2010 Tikkurila Laurea Ammattikorkeakoulu Laurea Tikkurila Raaka-aineoppaan suunnitteleminen ja toteuttaminen - Case

Lisätiedot

WWW.LOREALPARIS.fi FOR YOUR INFORMATION L ORÉAL PARIS LEHDISTÖTIEDOTE. revelation. bb cream. anti-ageing revitalift total repair 10

WWW.LOREALPARIS.fi FOR YOUR INFORMATION L ORÉAL PARIS LEHDISTÖTIEDOTE. revelation. bb cream. anti-ageing revitalift total repair 10 WWW.LOREALPARIS.fi FOR YOUR INFORMATION L ORÉAL PARIS LEHDISTÖTIEDOTE revelation bb cream anti-ageing revitalift total repair 10 REVITALIFT TOTAL REPAIR 10 VUODESTA 2011 1 MONITEHOINEN VOIDE 10 TEHOKASTA

Lisätiedot

Ikääntyvä iho. Sirpa Pajunen johtava hoitaja Helsingin Ihopiste/Iholiitto ry 1/2011

Ikääntyvä iho. Sirpa Pajunen johtava hoitaja Helsingin Ihopiste/Iholiitto ry 1/2011 Ikääntyvä iho Sirpa Pajunen johtava hoitaja Helsingin Ihopiste/Iholiitto ry 1/2011 Ihoon vaikuttavia tekijöitä Ikä Perinnölliset tekijät Erilaiset sairaudet Tupakointi Ilman saasteet Ravinto ja elämäntavat

Lisätiedot

ABSOLUE. Lancôme Absolue Precious Cells. Saatavilla viikolla 39/2009. Suosituskuluttajahinnat:

ABSOLUE. Lancôme Absolue Precious Cells. Saatavilla viikolla 39/2009. Suosituskuluttajahinnat: ABSOLUE PRECIOUS CELLS MERKITTÄVÄ LÄPIMURTO KANTASOLUTUTKIMUKSESSA TUTKIMUKSIN TODISTETTU: 6 PÄIVÄSSÄ IHO SAA TAKAISIN NUOREN IHON KALTAISEN EPIDERMIKSEN*. * IN VITRO -TESTIT IKÄÄNTYNEEN IHON KEINOIHOMALLILLA

Lisätiedot

Sydämen ja verenkiertoelimistön makroanatomiaa

Sydämen ja verenkiertoelimistön makroanatomiaa Sydämen ja verenkiertoelimistön makroanatomiaa HEIKKI HERVONEN suuri laskimo adventitia media intima sileälihassolut keskikokoinen laskimo pieni laskimo venuli sss sileälihassolut perisyytit kapillaari

Lisätiedot

Solun Kalvot. Kalvot muodostuvat spontaanisti. Biologiset kalvot koostuvat tuhansista erilaisista molekyyleistä

Solun Kalvot. Kalvot muodostuvat spontaanisti. Biologiset kalvot koostuvat tuhansista erilaisista molekyyleistä Solun Kalvot (ja Mallikalvot) Biologiset kalvot koostuvat tuhansista erilaisista molekyyleistä Biokemian ja Farmakologian erusteet 2012 Kalvot muodostuvat spontaanisti Veden rakenne => ydrofobinen vuorovaikutus

Lisätiedot

HETKESSÄ NOTKEEKS? Opas tanssijan itsenäiseen fasciaharjoitteluun

HETKESSÄ NOTKEEKS? Opas tanssijan itsenäiseen fasciaharjoitteluun HETKESSÄ NOTKEEKS? Opas tanssijan itsenäiseen fasciaharjoitteluun Ida Fredriksson Tuukka Kari Joonas Ryhänen Petri Sirviö Savonia AMK, fysioterapian koulutusohjelma Mitä fasciat ovat? Sidekudosrakenteista/tiukasti/tiheästi

Lisätiedot

Histokemia ja histologinen valmiste. Pertti Panula Biolääketieteen laitos 2013

Histokemia ja histologinen valmiste. Pertti Panula Biolääketieteen laitos 2013 Histokemia ja histologinen valmiste Pertti Panula Biolääketieteen laitos 2013 Mittakaavat: Alberts 5; s580 makroanatomia, mikroanatomia eli histologia, Silmä(lasit) Luuppi Valomikroskooppi solubiologia,

Lisätiedot

LIHASKUDOS. Solubiologia ja peruskudokset-jakso/ Biolääketieteen laitos/ Anatomia HEIKKI HERVONEN

LIHASKUDOS. Solubiologia ja peruskudokset-jakso/ Biolääketieteen laitos/ Anatomia HEIKKI HERVONEN Solubiologia ja peruskudokset-jakso/ Biolääketieteen laitos/ Anatomia LIHASKUDOS HEIKKI HERVONEN Luurankolihasta. University of Kansas Medical center -verkkosivuilta imuroitu kuva Luku 1 LIHASKUDOS Monet

Lisätiedot

AMS 700 MS -sarjan Pumpattava penisproteesi

AMS 700 MS -sarjan Pumpattava penisproteesi AMS 700 MS -sarjan Pumpattava penisproteesi Käyttöopas AMS 700 MS sarjan pumpattava penisproteesi 1 AMS 700 MS sarjan pumpattavan penisproteesin käyttö 2-3 Mitä toimenpiteen jälkeen on odotettavissa?..

Lisätiedot

BI4 IHMISEN BIOLOGIA

BI4 IHMISEN BIOLOGIA BI4 IHMISEN BIOLOGIA KESKUS- JA ÄÄREISHERMOSTO SÄÄTELEVÄT ELIMISTÖN TOIMINTAA Elimistön säätely tapahtuu pääasiassa hormonien ja hermoston välityksellä Hermostollinen viestintä on nopeaa ja täsmällistä

Lisätiedot

IHON APUELINTUUMORIT. IAP, Suomen osasto Matti Kallioinen

IHON APUELINTUUMORIT. IAP, Suomen osasto Matti Kallioinen IHON APUELINTUUMORIT IAP, Suomen osasto 9.11.-10.11.2017 Matti Kallioinen Ihon apuelintuumorit Perinteisesti luokitellaan erilaistumissuunnan ja erilaistumisasteen mukaan vähintään 80 entiteettiä Karvafollikkelituumorit

Lisätiedot

Solubiologia ja peruskudokset- jakso/ Biolääketieteen laitos/ Anatomia HEIKKI HERVONEN

Solubiologia ja peruskudokset- jakso/ Biolääketieteen laitos/ Anatomia HEIKKI HERVONEN Solubiologia ja peruskudokset- jakso/ Biolääketieteen laitos/ Anatomia Verisivelyvalmisteen teko HEIKKI HERVONEN LUKU 1 Verisivelyvalmisteen teko Tämä julkaisu on tarkoitettu ainoastaan Helsingin yliopiston

Lisätiedot

Arpikudoksen fysioterapia

Arpikudoksen fysioterapia Marika Laurikainen Johanna Lintunen Arpikudoksen fysioterapia Metropolia Ammattikorkeakoulu Fysioterapeutti (AMK) Hyvinvointi ja toimintakyky Opinnäytetyö 23.11.2014 Tiivistelmä Tekijät Otsikko Sivumäärä

Lisätiedot

RAVINTO JA SUOLISTO. Fit4Life. Folasade A. Adebayo M.Sc., Doctoral Student Division of Nutrition University of Helsinki

RAVINTO JA SUOLISTO. Fit4Life. Folasade A. Adebayo M.Sc., Doctoral Student Division of Nutrition University of Helsinki RAVINTO JA SUOLISTO Fit4Life Folasade A. Adebayo M.Sc., Doctoral Student Division of Nutrition University of Helsinki Ruoansulatus järjestelmä: Lisäelimet Sylkirauhaset Hampaat Maksa Haima Sappirakko Tärkeät

Lisätiedot

Solutyypit Soluorganellit Solujen tukiranka Solukalvo Solunulkoinen matriksi. Kirsi Sainio 2012

Solutyypit Soluorganellit Solujen tukiranka Solukalvo Solunulkoinen matriksi. Kirsi Sainio 2012 Kirsi Sainio 2012 Solutyypit Soluorganellit Solujen tukiranka Solukalvo Solunulkoinen matriksi Ensimmäiset solujen kaltaiset rakenteet syntyivät n. 3,5 miljardia vuotta sitten, kun solujen peruskomponentit

Lisätiedot

Essential Cell Biology

Essential Cell Biology Alberts Bray Hopkin Johnson Lewis Raff Roberts Walter Essential Cell Biology FOURTH EDITION Chapter 16 Cell Signaling Copyright Garland Science 2014 1 GENERAL PRINCIPLES OF CELL SIGNALING Signals Can Act

Lisätiedot

HISTOLOGISEN NÄYTTEEN PROSESSI LABORATORIOSSA OPPIMATERIAALI

HISTOLOGISEN NÄYTTEEN PROSESSI LABORATORIOSSA OPPIMATERIAALI Opinnäytetyö (AMK) Bioanalytiikka 2013 Kaisaleena Karttunen HISTOLOGISEN NÄYTTEEN PROSESSI LABORATORIOSSA OPPIMATERIAALI OPINNÄYTETYÖ (AMK) TIIVISTELMÄ Turun ammattikorkeakoulu Bioanalytiikan koulutusohjelma

Lisätiedot

Histologinen valmiste/ Heikki Hervonen 2012/ Solubiologia ja peruskudokset-jakso/ Biolääketieteen laitos/ anatomia

Histologinen valmiste/ Heikki Hervonen 2012/ Solubiologia ja peruskudokset-jakso/ Biolääketieteen laitos/ anatomia Histologinen valmiste/ 2012/ Solubiologia ja peruskudokset-jakso/ Biolääketieteen laitos/ anatomia Mikroskoopit ja histologinen valmiste (RP6 s1-17) Alberts et al.: Molecular Biology of The Cell 5.ed,

Lisätiedot

Solubiologia ja peruskudokset opintojakso Veri ja veren solut. Biolääketieteen laitos/ Anatomia, HY

Solubiologia ja peruskudokset opintojakso Veri ja veren solut. Biolääketieteen laitos/ Anatomia, HY Solubiologia ja peruskudokset opintojakso 2013 Veri ja veren solut Matti Airaksinen Biolääketieteen laitos/ Anatomia, HY Veren koostumus, hematokriitti Verta on ~7% elimistön painosta Hematokriitti= verisolujen

Lisätiedot

HPV-infektion ja kohdunkaulan syövän esiasteiden luonnollinen kulku

HPV-infektion ja kohdunkaulan syövän esiasteiden luonnollinen kulku HPV-infektion ja kohdunkaulan syövän esiasteiden luonnollinen kulku Olli Carpén VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRI HOSPITAL DISTRICT OF VARSINAIS-SUOMI Kohdunkaulan syöpä ja esiasteet HPV ja kohdunkaulan

Lisätiedot

Syövän lääkehoito. Salla Kalsi

Syövän lääkehoito. Salla Kalsi Syövän lääkehoito Salla Kalsi Syöpä Yleisnimitys maligneille (pahanlaatuisille) kasvaimille Karsinogeeninen = syöpää aiheuttava Syövän taustalla voi olla Ympäristötekijät, elintavat, perimä, eräät virus-

Lisätiedot

Suolisto ja vastustuskyky. Lapin urheiluakatemia koonnut: Kristi Loukusa

Suolisto ja vastustuskyky. Lapin urheiluakatemia koonnut: Kristi Loukusa Suolisto ja vastustuskyky Lapin urheiluakatemia koonnut: Kristi Loukusa Suoliston vaikutus terveyteen Vatsa ja suolisto ovat terveyden kulmakiviä -> niiden hyvinvointi heijastuu sekä fyysiseen että psyykkiseen

Lisätiedot

Luennon 5 oppimistavoitteet. Soluseinän biosynteesi. Puu-19.210 Puun rakenne ja kemia. Solun organelleja. Elävä kasvisolu

Luennon 5 oppimistavoitteet. Soluseinän biosynteesi. Puu-19.210 Puun rakenne ja kemia. Solun organelleja. Elävä kasvisolu Luennon 5 oppimistavoitteet Soluseinän biosynteesi Puu-19.210 Puun rakenne ja kemia saat listata puuaineksen muodostumisen vaiheet. Ymmärrät, kuinka soluseinän tapahtuu. saat lyhyesti kuvata soluseinän

Lisätiedot

BI4 IHMISEN BIOLOGIA

BI4 IHMISEN BIOLOGIA BI4 IHMISEN BIOLOGIA 5 HORMONIT OVAT ELIMISTÖN TOIMINTAA SÄÄTELEVIÄ VIESTIAINEITA Avainsanat aivolisäke hormoni hypotalamus kasvuhormoni kortisoli palautesäätely rasvaliukoinen hormoni reseptori stressi

Lisätiedot

EPIDERMOLYSIS BULLOSA PIRKANMAAN SAIRAANHOITOPIIRISSÄ

EPIDERMOLYSIS BULLOSA PIRKANMAAN SAIRAANHOITOPIIRISSÄ EPIDERMOLYSIS BULLOSA PIRKANMAAN SAIRAANHOITOPIIRISSÄ Olivia Anttila Syventävien opintojen kirjallinen työ Tampereen yliopisto Lääketieteen yksikkö Helmikuu 2015 Tampereen yliopisto Lääketieteen yksikkö

Lisätiedot

7. MAKSA JA MUNUAISET

7. MAKSA JA MUNUAISET 7. MAKSA JA MUNUAISET 7.1. Maksa myrkkyjentuhoaja SIJAINTI: Vatsaontelon yläosassa, oikealla puolella, välittömästi pallean alla Painaa reilun kilon RAKENNE: KAKSI LOHKOA: VASEN JA OIKEA (suurempi), VÄLISSÄ

Lisätiedot

3. Endodermi ja sen johdannaiset A. Kidussuoli (branchium) ja sen johdannaiset. kidussuoli = sydämen etupuolelle jäävä osa archenteronia l.

3. Endodermi ja sen johdannaiset A. Kidussuoli (branchium) ja sen johdannaiset. kidussuoli = sydämen etupuolelle jäävä osa archenteronia l. 3. Endodermi ja sen johdannaiset A. Kidussuoli (branchium) ja sen johdannaiset kidussuoli = sydämen etupuolelle jäävä osa archenteronia l. alkusuolta kidussuoli kiduskaaret (pharyngeal archs = branchial

Lisätiedot

Haavanhoito-opas Suursuon sairaalan osasto 10 henkilökunnalle

Haavanhoito-opas Suursuon sairaalan osasto 10 henkilökunnalle Haavanhoito-opas Suursuon sairaalan osasto 10 henkilökunnalle Kontsas, Heini Miettinen, Veera 2015 Otaniemi Laurea- ammattikorkeakoulu Otaniemi Haavanhoito-opas Suursuon sairaalan osasto 10 henkilökunnalle.

Lisätiedot

Autoimmuunitaudit: osa 1

Autoimmuunitaudit: osa 1 Autoimmuunitaudit: osa 1 Autoimmuunitaute tunnetaan yli 80. Ne ovat kroonisia sairauksia, joiden syntymekanismia eli patogeneesiä ei useimmissa tapauksissa ymmärretä. Tautien esiintyvyys vaihtelee maanosien,

Lisätiedot

SOLUJEN RAKENTEET, ERI SOLUTYYPIT

SOLUJEN RAKENTEET, ERI SOLUTYYPIT 71 B SOLUJEN RAKENTEET, ERI SOLUTYYPIT 72 B1 Tuma miten aitotumallinen säilyttää ja käsittelee informaatiota Stenius, Hannele & Valli, Noora Solu-ja kehitysbiologian kurssin kirjoitelma Anatomian ja solubiologian

Lisätiedot

IMMUNOLOGIAN PERUSTEET Haartman-instituutti

IMMUNOLOGIAN PERUSTEET Haartman-instituutti IMMUNOLOGIAN PERUSTEET Petteri.Arstila@helsinki.fi 2012 Haartman-instituutti Immuunijärjestelmän tarkoituksena on torjua vieraita taudinaiheuttajia. Immuunipuolustus on organisoitu siten, että perifeerisissä

Lisätiedot

Utareen rakenne. Utare ulkoapäin. Utare sisältä

Utareen rakenne. Utare ulkoapäin. Utare sisältä Utareen rakenne Utare ulkoapäin Naudan utareessa on neljä matorauhasta eli neljä neljännestä. Jokainen neljännes on oma yksikkönsä, joka ei ole missään yhteydessä muihin neljänneksiin vaan niitä erottaa

Lisätiedot

22. Ihmiselimistön ulkoiset uhat

22. Ihmiselimistön ulkoiset uhat Helena Hohtari Pitkäkurssi I 22. Ihmiselimistön ulkoiset uhat Immuunipuolustus Taudinaiheuttajat Erilaisia mikrobeja: - Bakteerit - Virukset - Sienet - Parasiitit Mikro-organismit elimistölle vieraita,

Lisätiedot

KULJETUSSUUREET Kuljetussuureilla tai -ominaisuuksilla tarkoitetaan kaasumaisen, nestemäisen tai kiinteän väliaineen kykyä siirtää ainetta, energiaa, tai jotain muuta fysikaalista ominaisuutta paikasta

Lisätiedot