Sidekudos. Sidekudos. Makrofagi. Makrofagit (mononukleaarinen syöjäsolujärjestelmä)

Transkriptio

1 Luento III Sidekudos Makrofagit (mononukleaarinen syöjäsolujärjestelmä) j j Maksan Kuppferin soluja Syntyvät luuytimessä promonosyyteistä Kulkeutuvat veren mukana eri kudoksiin Saadaan näkyviin vitaaliväreillä (esim. trypaanisinisellä) Ovat osa elimistön puolustusjärjestelmää Syövät vieraiksi tunnistettuja mikrobeja ja vierasaineita Kuppferin soluja Maksalohkon keskuslaskimo Makrofagit ovat ottaneet sisäänsä vitaaliväriä ja erottuvat sen vuoksi muista soluista. Sidekudos Iho Luu Makrofagi Eri kudoksissa makrofagista käytetään eri nimityksiä: Kupfferin solut (maksa), mikrogliasolut (keskushermosto), osteoklastit (luu), alveolaariset makrofagit (keuhko), Langerhansin solut (iho). Makrofagi bakteereita Veren fagosytoivia soluja ei Keuhko lueta tähän ryhmään. Perna Keskushermosto

2 Sidekudos Syöttösolut (mastosyytit, mastsolut ) Ne ovat soikeita tai pyöreitä; läpimitta µm. Sytoplasmassa on basofiilisia (emäksisillä väreillä värjäytyviä) y jyväsiä ( µm). Histamiinia, hepariinia, leukotrieenejä, proteaaseja. Suojaavan elimistöä muun muassa bakteeri-, virus- ja loisinfektioilta Osallistuvat tulehdusvasteeseen Mukana allergisissa reaktioissa Fibroblasti Endoteelisolun tuma Syöttösolu (mastsolu) Laskimo Mastosyytti Sidekudosta Fibroblasti Valtimo Sileän lihassolun tuma Endoteelisolun tuma Sidekudos Plasmasolu Plasmasolut: Niitä on runsaasti lymfaelimissä (imusolmukkeet, perna) ja limakalvoissa (suoli, hengitystiet). Ne ovat suuria ja soikeita it soluja, joissa on runsaasti karkeapintaista endoplasmakalvostoa. l Tehtävänä on vastaaineiden tuotto. Valomikroskooppikuva plasmasolusta Plasmasolu syntyy B-lymfosyytistä ja tuottaa vasta-aineita Plasmasolu EM-kuva plasmasolusta

3 Sidekudos /Luokittelu Varsinainen sidekudos Löyhä (areolaarinen) sidekudos Jäykkä sidekudos Jäykkä yhdensuuntainen sidekudos Jäykkä verkkomainen sidekudos Verkkomainen (retikulaarinen) sidekudos Erilaistuneet sidekudokset Rasvakudos Valkea rasva Ruskea rasva Rusto Luu Veri Löyhä (areolaarinen) sidekudos Kiinnitys- ja pakkausmateriaali. Joustavaa ja hentoa. Löyhä säieverkosto, runsaasti perusainetta, monia erilaisia soluja sekä runsaasti verisuonia. Solunväliaine nestemäistä, täyttäen pieniä alueita eli areoloita. Ympäröi verisuonia ja hermoja; tukee epiteelejä ja täyttää kudosten välisiä tiloja. areolaarista sidekudosta suolen epiteelin alla lamina propria elastinen säie areolaarinen sidekudos kollageenisäiekimppu Jäykkä verkkomainen sidekudos Jäykkä yhdensuuntainen sidekudos Nimi tulee siitä, että kollageenisäikeet risteilevät verkkomaisesti kudoksessa. Esiintyminen: elimiä ympäröivissä sidekudoskapseleissa ja ihon verinahassa (dermiksessä). Kollageenisäikeet ovat tiiviisti yhdensuuntaisiksi kimpuiksi pakkautuneena. Säikeiden välissä on fibroblasteja. Esiintyminen: jänteissä, nivelsiteissä, luun ja ruston kalvoissa sekä elimiä ympäröivissä kapseleissa. Fibroblastien bl tumia

4 Retikulaarinen sidekudos Muodostaa tukiverkoston useiden runsassoluisten elinten keskellä (rauhaset, imusolmukkeet, maksa jne.) Retikulaarinen sidekudos Retikulaarinen sidekudos retikulaarisolu lymfosyytti Verkkosäikeet tulevat näkyviin hopeaväreillä Valkea rasvakudos Unilokulaarista: rasvasolussa on vain 1 rasvapisara. Litistynyt tuma on solun reunassa. Esiintyminen: ihon alla a hypodermiksessä, vatsaontelossa, te ossa, kämmenissä ja jalkapohjissa. Toimii energiavarastona ja suojana. Kapillaari Valkea rasvakudos Valkea rasvasolu (Rasva lähtee pois näytettä valmistettaessa, ja jäljelle jää tyhjä tila.) Sytoplasma Tuma Rasvapisara pieni valtimo, arteriola

5 Ruskea rasvakudos Ruskea rasva rasvasolun tuma Multilokulaarista: rasvasolussa on useita rasvapisaroita. Pyöreähkö tuma on solun keskellä. Sytoplasmassa on paljon mitokondrioita ruskea väri. Kudoksessa on runsas verisuonisto. Esiintyminen: sikiössä, vastasyntyneellä, hibernoivilla nisäkkäillä. Tehtävänä on lämmöntuotto. monta rasvapisaraa samassa solussa kapillaari -2-5 % ruumiin painosta Valkea ja ruskea rasva rinnakkain Rusto (lasirusto, elastinen rusto, säikeinen rusto) Lasiruston, elastisen ruston ja säikeisen ruston soluväliaineet ovat erilaisia ja antavat rustotyypeille erilaiset mekaaniset ominaisuudet. Sikiön tukiranka on lasirustoa; sitä on myös nivelpinnoissa, henkitorven ja keuhkoputkien ympärillä. Kaksi rustosolua ja niiden tumat t Solujen ympärillä tummaksi värjäytynyttä ruston perusainetta Onteloa, jossa rustosolu on, kutsutaan lacunaksi tai kondroniksi.

6 Rustoa ympäröi molemmin puolin jäykkäsidekudos, josta käytetään nimitystä perikondrium. Ruston appositionaalinen ja interstitiaalinen kasvu Perikondrium Lasirusto Perikondrium Perikondrium (sidekudosta) Lacuna Kondrosyytin tuma Jakautunut rustosolu Ruston väliainetta i Appositionaalinen kasvu: Kondroblastit tuottavat uutta rustoa vanhan pinnalle perikondriumin alimmasta kerroksesta käsin. Interstitiaalinen kasvu: Jakaantuvat kondrosyytit tuottavat uutta rustoa ruston keskelle erittämällä ruston väliainetta. Rusto Rustokalojen (hait, rauskut) tukiranka on rustoa. Histologisesti samanlaista kuin luukalojen tai maaselkärankaisten rusto. Ei verisuonia Vauriot huonosti korjautuvia Rustoinen tukiranka on kevyt ja riittävän vahva vesieläimelle (veden noste keventää tukirankaan kohdistuvaa rasitusta). Haiden hampaat ovat kuitenkin histologiselta i l rakenteeltaan samanlaiset kuin ihmisellä. Hammasluuta ja kiillettä Kiinni lihaksessa Uusiutuvat jatkuvasti ja tiheästi

7 Luu Makroskooppisen (anatomisen) rakenteen mukaan luu jaetaan: (1) Tiivis luu () (2) Sieniluu il Mikroskooppisen hienorakenteen mukaisesti: (1) Primaarinen (woven) luu (2) Sekundaarinen (lamellar) luu Luuta ympäröi sidekudos: Sisältä endosteum Ulkoa periosteum Makroskooppisen arkkitehtuurin mukaan luu jaetaan: Tiivis luu Sieniluu tiivisluu sieniluu Mikroskooppisesti luu luokitellaan primaariseen ja sekundaariseen luuhun. Primaarisessa luussa ei ole säännöllistä kerroksellista lamellirakennetta, joka on tyypillistä tä sekundaariselle luulle. ll Sekundaarinen luu Primaariluuta murtuman alueella (Huom! ei lamellirakennetta) sidekudosta Osteoblasteja muodostuvan luun pinnalla Vasta muodostunut luujuoste Osteoklasti on luun makrofagi, joka poistaa luukudosta. Tiiviille sekundaariselle luulle on tyypillistä kerroksellinen lamellirakenne. Haversin systeemi: Haversin kanava, jossa ovat verisuonet ja hermot (Huom! luu on aktiivista, elävää kudosta). Ympärillä 8-15 Haversin lamellia (3-7 µm). Poikittaiset Volkmanin kanavat alkavat peri- ja endosteumista ja yhdistävät vierekkäisiä Haversin kanavia. Peruslamellit kiertävät koko luuta ympäri, Välilamellit sijaitsevat Haversin lamellien väleissä. Luusolukanavat (canaliculi) li) ovat luusolujen l jatkeita lamellien lli sisällä. Luuta muodostuu intramembraanisesti ja endokondraalisesti.

8 Osteosyytti tti Lacuna Luusolukanavat Havers in lamellit Havers in systee mi Välilamellitllit Peruslamelli lli Verisuonet Imusuoni Sekundaariluuta (Huom! lamellirakenne) Tiiviin sekundaariluun rakenne luun poikkileikkaus Peruslamelli Periosteum: -Säiekerros -Osteogeeninen k. Haversin kanava Volkmanin kanava Laskimo Valtimo Luu tiivis luu sieniluu luujuosteet periosteum luuydin- ontelo luuydinontelo Volkmanin kanava yhdistää kaksi vierekkäistä Haverisn kanavaa toisiinsa. ii Haversin systeemi muodostuu luukerroksista (lamelleista), jotka ympäröivät Haversin kanavaa. Haversin kanava kulkee luun pituusakselin suuntaisesti. Sen sisällä ovat hermot ja verisuonet. Haversin systeemi Haversin kanava 4-5 lamellikerrosta, joiden välissä luusoluja, osteosyyttejä Luusolu lamellikerrosten välissä Luusolukanava on luusolun haara lamellin sisällä. Osteosyytti lacunassa

9 Haversin kanavia Volkmanin kanava Luu koostuu soluista ja solunväliaineesta Solunväliaine - 35% orgaanista: kollageenia ja proteoglykaaneja - 65% epäorgaanista: hydroksiapattiittia Luusolut: Osteoblastit (nuoret luusolut), osteosyytit (vanhat luusolut), osteoklastit (luun makrofagit) normaali luu Luu ilman kalsium-suoloja Luu ilman kollageenia Sidekudos Lihaskudos (1) Poikkijuovainen luustolihas tai luurankolihas Lihassolut eli lihassyyt: Poikkijuovaisia Sarkomeerirakenne Solut sylinterimäisiä ja pitkiä (jopa useita cm) Yhdessä solussa kymmeniä tai satoja tumia Tahdonalaista (liikehermojen ohjaamia) Raajojen liikkeet, hengityselinten liike (pallea, kylkiluiden väliset lihakset), puhe, ilmeet ja eleet (2) Sydänlihas (3) Juovaton (sileä) lihas

10 Kiinnittyy jänteillä luihin Sidekudoskerrokset: (1) endomysium Lihassyyn ympärillä (2) perimysium Lihassyykimpun ympärillä (3) epimysium Lihaksen ympärillä Luustolihas Sydänlihas Solut Poikkijuovaisia Pituus (nisäkkäillä) noin 100 mikrometriä, leveys noin 30 mikrometriä 1-4 tumaa Paljon mitokondrioita Sarkomeerirakenne Solut ovat yhteydessä toisiinsa aukkoliitosten välityksellä (kytkylevyt eli interkalaarilevyt) Sidekudosta solujen väleissä, jossa kulkee myös verisuonia Ei tahdonalaista Autonominen supistumisrytmi ja taajuus Toimii pumppuna pp verenkierrossa Sydämen seinämän kerrokset: (1) Endokardium (2) Myokardium (3) Perikardium (4) Epikardium Kytkylevy Sidekudosta Sydänlihas Juovaton (sileä lihas) Endokardium (sisäkalvo) Myokardium (sydänlihas) Epikardium (ulkokalvo) Sepelvaltimo Myokardiu Sydänpussin ontelo Perikardium (sydänpussi) Solut Ohuita (3-6 mikrometriä) ja pitkiä (satoja mikrometrejä) Ei sarkomeerirakennetta Verisuonten seinämässä, ruoansulatuskanavassa, hengitysteissä (1) Viskeraaliset sileät lihakset Solut toimivat yhdessä kokonaisuutena (synsytium). Autonominen (sympaattinen/parasympaattinen) hermotus Toiminta ei-tahdonalaista (2) Multi-unit tyyppiset sileät lihakset Jokainen lihassolu on erikseen autonomisen hermoston säätelemä. Jokainen solu toimii erillisenä yksikkönä.

11