SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : LEHTI - SHEET SUOMUSJARVI KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIR)OITTANUT- BY ILMARI SALLI HELSINKI 1955

2 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : LEHTI - SHEET SUOMUSJARVI KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIRJOITTANUT- BY ILMARI SALLI HELSINKI 1955

3 SISALLY,s -- ('O-NTiA.N l rs, I, u,rki AlUS'N'A I H E, I,"I 5 KALLIOPFR.aN- PAAPFIR'FI,,E'l 7 GNEISSTALUEEN KTN - E'l 10 A-11FIBOTAITIT JA GNEISSFI 10 T - L'I'll,kFALAKSISET KIVET 16 GABRO-A-11FIBOLUTTI I 17 PYROKSENA)TORATTL JA QIHEN TAITTYV_'i'F TIAPPA -ME-11-11AT SYVAKIVET 17,\LIKROKLIIXTGIIA -N- 11'1"I'F is (,IRANTITTIALUFEX 19 G.-NEISSTSULKET - IfAT 19 GABEOT JA NUMN, I,IIT, ry\ -.'it BAPPAME-11-MAT -MAT SYN -AKIN - El 11) PER -N16N GRAMITTI 20 TE I I KX A 23 STRATIGEAFfA 25 TiNODYLLISE, r KIVET JA -\II.N'I,.'IiAALi, r 2 7 EXPLANATION TO THE AlAll OF ROCKS T-VIIHODUCTION 29 GNEISSES AND AMPHIBOLITES 29 LIMESTO-N H'S 30 ULTNABASIC ROCKS 31 PYROXENNE DIORITE AND ASSo('tA'I'I, :D IN'Tl!t,-SJVES 31 GABBIMS AND ASSOCIATED PNTRUSIVES 31 MT ICROCLINE (,'RAMTl 32 TECTONICS 32 STRATIGEAPHN 33 KMJALLISUt"I'TA - 11,1,'FEEENCE, 39 ii](32/55/2,43

4 TUTKIMUSti AIHLI:T TI RU\ yleiskarttalehden alueeseen kuuluvan lansi-uudenmaan kallioperakartan aikaansaaniiseksi aloitti geologinen toiniikunta kenttatutkimukset v. 1936, jolloin tohtori Erkki iblikkolan johdolla kartoitettiin Suomusjarven, Nummen, Sammatin yin. pitajien alueita. Kartoitusta jatkettiin seuraavina vuosina vuoteen 1939 saakka, jolloin sota sen keskeytti. Talloin o1i kartoitettu mm. suurin osa nyt ilmestyvan Suomusjarven karttalehden aluetta, kasittaen paitsi gneissiosaa myos paaosan Kiikalan ja Perttelin pitajissa sijaitsevaa graniittialuetta. Tohtori E. Dlikkolan ja maisteri K. Parraksen laatimina saatiin ennen sotia valmiiksi mm. Suomusjarven, Sammatin, Nuiumen ja Karjalohjan pitajien kallioperakartat I : mittakaavaisina, johon mittakaavaan oil myos kenttatyo suoritettu. Sell sijaan kyseisen karttalehden mull kartoitettu osa jai sotien johdosta valmistamatta. K. Parras julkaisi v yhdistetyn kallioperakartan lansi- Uudernmaan pyroksenikivia kasittelevan kirjoituksensa yhteydessa (Parras 1941). Kun geologinen tutkimuslaitos sot ien jalkeen otti ohjelmaansa kantakartaston lehtijaon (1 : ) mukaisten kallioperakarttojen julkaisemisen ja tutkimuksen kohteeksi tulivat myos edella mainittujen pitajien alueet, sai tdman kirjoittaja kevaalla 1950 tehtavakseen Suomusjarven (2023) kallioperakartan ja siihen liittyvan selityksen laatimisen. Maisteri 1V'Iauno Lehijarvi oli kesalla 1946 geologisen tutkimuslaitoksen kesaapulaisena kartoittanut kyseisen karttalehden aluetta Pernion ja Jluurlan pitajissa. V kesan aikana maisteri Aarto Huhma kartoitti osia Kiikalan ja Kiskon pitajista seka toimitti taydemiyskartoituksen Perttelin ja Kiikalan pitajien ennen sotia kartoitetuista osista, joista kallioperakartat olivat jaaneet aikaisemmin laatimatta. Taman kirjoittaja toimitti taydennystutkimuksia vv koko karttalehden alueella seka kartoitti Pernion pitajan ennen kartoittamattomia osia. Aikaisempien kartoitusten : julkaistun (Parras 1941) kallioperakartan, piirtamatta jaaneiden osier paivakirjamerkintojen, maisteri Lehijarven ja maisteri Huhman paivakirjamerkintojen, ennen sotia laadittujen, julkaisematta jaaneiden kallioperakarttojen ja niihin liittyvien paivakirjamerkintojen, kaytettavissa, olevan naytemateriaalin seka omien taydennystutkimuksiensa perusteella on taman kirjoittaja laatinut paaosan Suomusjarven karttalehden alueen kallioperakarttaa. Nyt julkaistava kallioperakartta poikkeaa paikoitellen aikaisemmin jutkaistusta (Parras 1941) kartasta. Tama johtuu osaksi uudempien parannettujen polijakarttojen kayttamisesta taydennystutkimuksissa, osaksi taydennyshavaintojea osoittainista eroavaisuuksista entisten havaintojen suhteen.

5 6 Suomusjarven karttalehden alueeseeii kuuluu moos osia Kiskon, Karjalohjan ja Lohjan pitajista, joita tassi selitvksessa nimitetti n Kiskon a l u e e k s i. Se oil paaasiassa jo ennen sotta kartottettu, mutta sotien jalkeen on Suouien Mahni Oy tutkinut taman alueen malmietsiutojensa yhteydessa uudestaan, kartoittaen sen 1 : ja osittain 1 : mittakaavoi.hin, ja k :ivttaen apuna mag neettisia ja s ihkoisi<i prospektaushavaintoja. Tdman iuateriaalin, samoin kuin Suonien Malmi Oy :ssa laaditun 1 : mittakaavaisen l :allioperakarttaluonnoksen, on geologinen tutkimuslaitos saanut Suomen Nlalmi Oy :lta kayttoonsd nyt julkaistavan kallioperakartan asianomaisen osan laatimiseksi. Taman kirjoittaja on vteistanyt naista tutkimuksista nyt kiiytett tviian mittakaavaan kallioperakartan, jonka Suomen Malmi Oy :n geologit H. Tuominen ja T. 1Vlikkola ovat tarkastaneet, tehden asiallisia huomautuksia, jotka kaikki on otettu varteen. Kiskon alueen petrologisen erikoisluonteen ymrnartamiseksi on ollut pohjana Y. Eskolan klassillinen Orijarven tutkimus v :lta Kun Silomen Malmi Ov toimitti alueen yksityiskohtaisen kartoituksert, sai rnvcis petrologinen ja rakenteellinen tutkimus uuden svsavksen. Ttita pohjalta julkaisivat H. Tuominen ja T. tilikkola v paijon keskustelua aiheuttaneen kirjoituksen (Eskola 1950, Tuominen 19 :1). Etupaassa neiita tutkimustuloksia seurateta on taman kirjoittaja laatinut kallioperakartan selitvksen Kiskon alueen oalta. Oheen liitetysta luoniioksesta kuivvat selville eri tutkijoiden kenttatvoosnudet (Kuva 1). 7 Kgrjalohjq liu a 1. T?ri tntkijoi icu kenttatvoosuudet 5uonntsjarven ka!h operakartolla. Fink. 1. 'i/o cucns in~r1ji)('(/ by (Iiiirrnlit hersoiisp l :lahuia : '? -- Parras : 3 -- Al ikkola ; 1 - y3tkkoncn - Ojanpcra ; a Lehijfisai ; G = Salli ; 7 - SuomF a Jlalmi ().\ :n Jeolojt (Geologist." o% 1"ilii,i1k (,r Cow poly).

6 7 Aikaisenipien laboratoriotutkimusten lisaksi on taman kirjoittaja talvien aikana suorittanut hietutkimuksia ja rnaisteri Toini Alikkola mineraalien optisia maarayksia. Puhtaaksipiirtamiset ovat neiti Thyra Abergin tekemat. Englannin kielen on tarkastanut rnaisteri Paul Sjoblorn. KALLIOPERA_N PAAP IRTEET Karttakuv asta nahdaan Suonmsjarven karttalehden alueen jakaantuvan kallioperan luonteen takia kahteen toisistaan selvasti eroavaan osaan : itapuoliseeni gneissialueeseen ja lansipuoliseen graniittialueeseen. Tdssa selitykscssa niita nimitetaan niiilld ninnlla. Uneissialue kasittiisi ptiiasiassa pvrokscni- ja granaatti-kordieriittigneissejii. UUraniittialueella taas on vallalla joko mikrokliinigraniitti tai enlaksisemmat syvakivet. Uncissialueen syvakiv et sisaltavat mikrokliinigraniittia lukuunottamatta kaikki pyroksenia, kun tags graiuittialuecn gabrot ja muut niihin liitty at syviikivet samoin kuin gneissitkin ovat miltei pyroksenittomia. Uneissialueen kivikompleksi sisiiltaa paikka paikoin kapeina valinniodostumina ultraeni iksisia kiviii, jotka usein overt honiogeenisia ja, oliviinipitoisia, mutta niiden ohessa tavataan kalkkirikkaita diopsidisarvivalkekiviii, jotka ovat tavallisesti juovaisia ja epiihomogeenisia. Miden esiintyinistapa vuorokerroksina puhtaiden kalkkikivikerroksien kanssa viittaa karsiutumiseen. Paikoin Pusulissa ja Lohjalla (Lohjanjarven N puolella ja sen saarissa) tavataan selviii karsinnuodosttiksia, jotka sisaltavat diopsidin ohessa granaattia ja usein jotain karsiamfibolia. Sum-iii karttalehden alueelle sattuva ultracinaksinen paliku sijaitsee Suomusjarvella, Numtnijilrven N- puolella. Kaikkikiviii tavataan monin paikoin sekii gneissialueella, missy niita on eniten, etta graniittialueella, missy esiintymiit sijaitsevat Perttelin ja Kiikalan pitiijien rajalla karttalehtialueen luoteisreunassa. L seita kalkkikuoppia, joista kalkkia on louhittu jo ainakin viime vuosisadalla on nim. Pusulan kirkon seudussa. Kalkkikivea on mvhs -,uonius,jdrveltd Kiikalaan ulottuvan happamen gneissijakson vhteydessa seka Lohjanjarven N-ranta-alueella ja saarissa. Pvroksenipitoisia gneisseja esiintyy gneissialueella kokoornuksellisesti seka rakenteellisesti usean eri tyyppisia. Pyrokseniamfiholiitti ja happamet vain hiukan pyroksenia sisaltavat killepitoiset gneissit seka kokoomuksellisesti erilaiset pyroksenigneissimuunnokset naiden valilta edustavat varsin laajaa metamorfisten pyroksenikivien kompleksia. Rakenteeltaan nama kivet ovat tavallisesti granoblastisia. Kerroksellisuutta havaitaan useassa paikassa sekii amfiboliiteissa ettii happamemniissa tnumrtroksissa. llutta tavataan aivan homogeenisia kuin»pestyjii» gneisse.l i, joissa ci ole jalkeakaan

7 8 minkaanlaisista relikteista. Pyroksenipitoista tiivista syvakivea ja edellamainitunlaista homogeenista gneissia on usein vaikea eroittaa toisistaan. Puhtaat hypersteni- ja diopsidigneissit sisaltavat pyroksenin ohessa tuskin nimeksikaan muita tummia mineraaleja. Vaaleiden mineraalien suhteet vaihtelevat kokoomuksen mukaan sangen huomattavasti. Pyrokseaipitoisia gneisseja kartalla ilmaistessa on erilaiselle pohjalle merkiten annettu pyroksenipitoisuudelle oma erikoinen merkkinsa, jota kaytetaan ainoastaan osoittamaan kiven pyroksenipitoisuutta kemiallisesta kokoomuksesta valittaln.atta. Pyroksenipitoisten gneissien valeissa tavataan kerrosmaisesti myos pyroksenittomia sarvivalkegneisseji ja biotiittipitoisia sarvivalkegneisseja. Toinen suuri gneissialueelle luonteenomainen gneissiryhma on kiillegneissit. Miiden esiintyminen pyroksenipitoisten erilaisen kokoomuksen ornaavien gneissien valeissa luonnehtiikin paapiirteissaai gneissialueen kallioperaa. Kiillegleis seista muutamat ovat puhtaita biotiittigneisseja, mutta useimmat ovat kordieriitti-granaattipitoisia karkeita gneisseja (kintzigiitteja). Ne sisaltavat useimmiten huomattavan paljon kalimaasalparikkaita graniitti- ja pegmatiittijuonia ja ovat suurelta osaltaan puoliksi graniittiutuneita. Etupaassa gneissialueella tavataan hiukan kiillepitoisia happamia gneisseja. Niita merkitaan kallioperakartalla keltaisella pahjavarilla. Tally on myos merkitty pyroksenipitoisia melkoisen happamen kokoomuksisia gneisseja. Happamet kiillepitoiset gneissit, joita ennemmin on nimitetty leptiittigneisseiksi, sisaltavat Lohjanjarven N ranta-alueella jonkin verran granaattia (almandiittia) ja korclieriittia, jolloin biotiittipitoisuus on minimaalisen pieni. Siina vyolhykkeessa, joka Suomusjiirveltii jatkuu Somerniemen rajalle karttalehden N-rajan yli ja sisaltaa kalkkikivikerroksia, tavataan hapanta kvartsi-maasalparikasta gneissia, joka myos on varitetty kallioperakartalle keltaisella polijalla. Tamakin sisaltaa melkein aina granaattia, mutta osaksi inyos diopsidia tai hyperstenia. Kallioperakartalla on gneissialueelle merkitty myos lukuisia graniittiesiintymia. Mama ovat eroituksena pyroksenipitoisesta graniitista merkitty punaisella. Ne esiintyvat saannollisesti kapeahkoina suikalernaisina massoina gneissien valeissa, edustaen varsin epahomogeenista ns. nuorempaa graniittia, joka on runsaasti kalimaasalpaa sisaltavaa karkeaa peginatiittigraniittia. Se leikkaa kaikkia inuita alueen kivia ja muodostaa paikoin kupoolimaisia pullistumia gneissien valeihin. Gneissialueella tunnettu pyroksenidioriitti siihen liittyvine happamemman kokoomuksisine seuralaisineen edustaa alueen syvzikivien synorogeenista osaa. Tahan liittyy mm. pyroksenipitoisia juonimaisesti esiintyvia

8 9 pyroksenigraniittisuikaleita, joita ei ole erikseen voitu merkita kallioperakartalle, vaan kuuluvat ne pyroksenidioriitin varialueeseen. Usein nama kivet ovat kalimaasalparikkaiden pegmatiittijuonien sotkemia. Varsinainen graniittialue kasittaa karttalehden esittaman alueen W osan ja sisaltaa paaasiassa graniittia. Useimmiten on voitolla kalimaasalpavaltainen granittii ns. Pernion graniitti, jossa tavataan paikka paikoin kallioperakartallakin nakyvia gneissilaikkuja. Lisaksi siella esiintyy joitakin gabromuodostumia, joihin liittyy happamempia oligoklaasirikkaita syvakivia aina oligoklaasigraniittiin anti. Graniittialueen kivet sisaltavat harvoin pyroksenia. Graniitti- ja gneissialueiden valinen raja, joka kartalla nakyy selvana, on luonnossa nlyohaisorogeenisen rnigmatiittiutumisen tahden varsin sotkuinen, eika jyrkkaa kontaktia juuri ole nahtavissa. Ylempana oli jo puhetta Pernion graniitista, joka on yhtenainen massiivi ainoastaan yleispiirtein. Paitsi kartalla nakyvia gneissisulkeumia, tavataan tassa graniitissa aivan joka paikassa rnerkkej i ennen graniittiutumista paikalla olleista vanhemmista kivista, jotka voimakkaan graniittisen vaikutuksen jalkeenkin ovat sailyttaneet alkuperaisia piirteitaan. Kaikkein homogeenisimpana graniitti esiintyy Naarajarven ja Hirsjarven valisellei alueella. Siella siihen kuitenkin liittyy alueellisesti niin tiiviisti ologoklaasivaltainen vanhempi graniitti, etta on melkein mahdotonta aivan homogeenisessa graniittimassassa erottaa rajaa naiden eri-ikaisten graniittien valilla. Paikka paikoin kuitenkin kalivaltaisen graniitin punertava vari ilmaisee raj an. lkajarjestyksessa ovat gneissit ja amfiboliitit vanhempia kuin svvakivet. Rakennerelikteista paattaen suurin osa gneisseja on sedimentogeenisia. Parraksen mukaan amfiboliitit ovat paaosaltaan vulkanogeenisia. Intrusiivit kuuluvat alueen nuorimpiin muodostuiniin ja mikrokliinigraniitti on nuorin. Emaksisissa intrusiiveissa nimenomaan pyroksenidioriitissa ja siihen liittyvissa muissa syvakivissa nahdaan ympariston gneisseja sulkeumina. Mikrokliinigraniitti leikkaa kaikkia em. kivia, muodostaen samalla migmatiitteja naiden kanssa. Oheisesta yleiskatsauskartasta nahdaan paapiirteittain karttalehtialueen kallioperan kivien jakaantuminen (Kuva 2). K i s k o n alueella tavataan paitsi jo muualla gneissijn joukossa esiintyvien granaatti-kordieriittigneissien tapaisia kivia, erittain kordieriitti-antofvlliittirikkaita gneisseja, jotka erikoisesti ovat kiinnostaneet tutkijain mielta. Aivan karttalehtialueen S-reunassa on siella myos konglomeraattigrauvakkaesiintyma. Amfiboliitit sisaltavat taalla suurelta osaltaan kummingtoniittia /55/2, 43

9 Kuva 2. Yleiskatsaus,~uoi ntsj :irvvn karttalelulen kallioperiikn. Fig. 2. General lo(doi e s of t rock crust of the ;S'uonnsjiirn sheet. 1. Anrfiboliitti ja intermediaarinen,neissi (V-lap.)-pyroksenLncissi(alap.). 2. Kulle_neissi ja granaa,tti-kordieriittigneissi. 3. TTapan ~rneissi (kvartsl maasalpa(-,neissi). 4. Ultraemaksinen kiwi. 5. Gabro-dioriitti. G. Kvartsi- ja ranodioriitti ja oligoklaasigraniitti. 7. 1likrokliinigraniitti. K. Kon loneraatti. 9. lireksia. W. Kalkkikivi. 1. =lrnph:ibolite anal intcrnuolutc gneiss(abote)-pyloeaoe cllzeissfbelor~. 2. llira c~neis and gm m>t-coid(irite guns..3. ;laid gneiss (guart>-feldspar gsiciss). 4. Lltrabosic roclr. 5. Gobbro-diorite. 6. (fanrtz-diorite, g)-onod of- ite and oligoclnsegraoitc.,. _1Licruclinc grcuti11. S. ('onglorneratc. 9. llreceui. 10. Liooestonc. K GNETSSIALUEEN KIVET AMIFIBOLITTTT JA ONETSSIT liarttalehden alueella esiintvy vleisesti d i o p s i d i a in f i h o l i i t- t e j a, joiden mineraalikokoomus on paii,asiassa : diopsidi (hypersteni), sarvi\- <ilke ja plagioklaasi. Emaksisen plagioklaasin skapoliittiutuminen on vleista (Parras 1941). Karbonaattia esiintyy mv5s. Parras erottaa pyrokseniamfiboliiteja kahdenlaisia, tummia ja vaaleita. Vaaleiden ja tummies amfiboliittien vdlinen raja on kuitenkin epaselva, ettei sitei voida

10 1 1 vetaa kartaile. Vihrea diopsidiamfiboliitti, joka naissa vyohykkeissa oil vleisintd, on tavallisesti juovaista. Plagioklaasirikkaat hiukan kvartsipitoiset huomattavasti kiven tummaa osaa vaaleammat juovat vaihtelevat vihreiden ja edellisia tiiviitnpien, diopsidirikkaiden tummien juovien kanssa. Plagioklaasirikkaissa juovissa nahdaan skapoliittia. Emaksinen andesiini on tavallisesti suurelta osaltaan skapoliittiutunut, jolloin skapoliittimassassa on plagioklaasia reliktisina rihmoina (Parras 1941). Juovaisuuden puuttuessa amfiboliitti muistuttaa pienirakeista gabroa. Toiselta puolen taas (Parras 1941) esiintyy paikoitellen breksimaisia emaksisia kivia. Varsinkin ultraemaksisten kivien j a amfiboliittien kontaktivyohykkeissa mm. Nummen Pitkajarven S-rannassa seka, Suomusjarven Salitussa nahdaan talaisia breksian tapaisia rakenteita. Vaaleita amfiboliittimuunnoksia tavataan siella taalla tummempien diopsidirikkaiden amfiboliittien ja intermediaaristen diopsidigneissien yhteydessa. Naiden plagioklaasi ei ole sanottavasti skapoliittiutunut, ja nayttavat ne edustavan vahittaista vaiheuttamismuotoa intermediaaristen diopsidigneissien ja ttnnmien diopsidiamfiboliittien valilla. Kemiallisen kokoomuksensa puolesta eroavat tummat amfiboliittimuunnokset vaaleista huomattavimmin Al- ja Ca-maarien suhteissa. Tummien muunnosten A maara on huomattavasti pienempi kuin vastaavasti vaaleiden muunnosten. CaO-tnaarissa havaitaan aivan painvastainen sulfide, tummien CaO on paljon suurempi kuin vaaleiden. Ensin mainittuun vaikuttaa lahinna plagioklaasia rmisaampi esiintyminen vaaleissa muunnoksissa, jalkimmaiseen tans on pdaasiassa syyna diopsidin runsaus tummemmissa muunnoksissa. Analyysit 1--3 taulukossa I edustavat pyrokseniamfiboliitteja. Niista 1 on tumtna muunnos, 2 ja 3 vaaleita. Mvos Kiskon alueella esiintyy d i o p s i d i a m fib o 1 i i t t e j a. Mama vastaavat lahimla mm. Sammatin tummia diopsidiamfiboliitteja. Niita tavataan sedimentogeenisten Al-ylimaaraisten gneissien valeissa. Ne ovat taalla niinkuin muuallakin karttalehden alueella vastustaneet graniittiutumista menestyksellisesti. Lisaksi on Kiskossa kuminingtoniittiamfiboliitteja, joista Eskola (1914) antaa tarkan kuvauksen. Karttalehden alueen E-osan gneissit kasittavat kompleksin eri kokoomuksisia pitkalle metamorfoituneita kivia, jotka omaavat usein reliktista kerroksellisuutta. Kokoomuksellisen rajan vetaminen toiselta puolen happatnien ja intermedtaaristen pyroksenipitoisten gneissien ja pyrokseniamfiboliittien valille, toiselta puolen granaatti-kordieriittipitoisten gneissien eri happamuusasteisten muunnosten vatille on vaikeaa. Havaitaan valikerrosten kautta seka vahittaisesti toisikseen vailiettuvia gneisseja, joiden kontaktiv,v6hykkeet ovat varsin laajat ja epaselvat. Joskus nthdiiiin gratiaattikordieriittigneisseissa valikerrosmaisesti pyroksenigneissia boudinoituneena, jolloin on tnuodostunut sulkeuman tapaisia pallukoita (Kuvat 3 ja 4).

11 1 2 Eniten tutkijain huomiota ovat kiinnittaneet alueen p y r o k s e n i- pitoiset gneissit. Parras luokittelee ne : h y p e r s t e n i- b i o t i i t t i- gneissi,b1otiitti-d1opsidigneissijadiopsidigneissi. Kuva 3. Pvroksenirikas kerroksellinen sulkeuma gram : etti-kordieriittigneississa. llommola, Nummi. Fig. 3. Bedded pyroxene-rich inclusion in the garnet-cordierite gneiss.?ltommola, Nu.mmi. Kuva 4. Pyroksenipitoisia boudinageja granaatti-kiillegneississa. llommola, Nummi. Fig. 4. Pyroxene-bearing boudinages in the garnet-mica gneiss. Mommola, 2'ummi. Pyroksenigneissi sisaltaa usein runsaasti tummia aineksia ja vastaa kokoomuksellisesti pyroksenidioriittia (Parras 1941). Kemiallisen kokooniuksen

12 1 3 vailitelu kohdistuu lahinna Si0 2, A ja CaO-maarien suhteisiin. Analyysitaulukossa siv analyysit 4 S edustavat erikokoomuksisia pyroksenigneisseja. Pusulan-Nummen gneissivyohykkeessa ovat intermediaarinen diopsidigneissi ja biotiittipitoinen diopsidigneissi tavallisimpia. Niita esiintyy vuorokerroksellisina jaksoina pyroksenirikkaiden amfiboliittien kanssa, joissa moleinmissa ohuet, muutaman senttimetrin valivuiset kalkkivalikerrokset ovat tavallisia. lblineraalikokoomukseltaan names gneissit ovat varsin yksinkertaisia. Paaasiassa ne sisaltavat plagioklaasia, pyroksenia (diopsidia tai hyperstenia), hiukan biotiittia ja kvartsia. Intermediaarisen pyroksenigneissin plagioklaasi on joko andesiinia tai vielakin emaksisempaa, vaihdellen A1132-7s (Parras 1941). Siina havaitaan usein pitkalle kehittynytti skapoliittiutumista. Pyroksenigneissien petrografiasta antaa Parras (1941) yksityiskohtaisia kuvauksia, joten mineraalikuvaukset tassa sivuutetaan. Hyperstenipitoisen gneissin tuntomerkkina kentalla on ruosteen ruskea rapautumispinta (Parras 1941). Varsinkin karttalehtialueen keskitse kulkevassa graniitin rajaa vasten sijaitsevassa gneissivyohykkeessa Suomusjarven Somerniemen raja-alueella, mutter myos Pusulan, Nummen ja Sammatin pyroksenipitoisten gneissien vyohykkeissa, seka Lohjanjarven N-puolella (Karkalniemi) tavataan interniediaaristen pyroksenigneissien ja Al-rikkaiden granaatti-kordieriittigneissien ohessa valikerrosmaisesti tai leveahkoina vyohykkeina h a p- p a in i a p y r o k s e n i p i t o i s i a gneissej a. Namd happamet gneissit sisaltavat tavallisesti aivan pienen maaran tummia mineraaleja joko hyperstenia tai diopsidia tai molempia ja hiukan biotiittia. Plagioklaasi on oligoklaasia. Kvartsia on varsin runsaasti ja kalimaasalpaa inelkein aina. Joskus saattaa kalimaasalpaa olla yhta paljon kuin plagioklaasia (Kuva 12). Kiven raesuuruus vaihtelee paikallisesti, mutta juovaiset muunnokset ovat tavallisesti karkeampia kuin homogeeniset, jotka saattavat olla miltei lasimaisen tiiviita. Kts. analyysi 10 taulukossa I. Cneissialueen N- ja NWW'-osissa graiiiittialueen rajaa vasten sijaitsee pitkind suikaleina myos pyroksenittomia h a p p a m i a g n e i s s e j a. Naiden mineraalikokoomukseen kuuluu paaasiassa kvartsin ja maasalpien ohessa hiukan biotiittia ja usein granaattia (almandiinia). Analvysit taulukossa I edustavat erilaisia happamia gneisseja. Nkiden melkoisen korkeat CaO-maarat eivat tavallisesti yksinomaan sisally plagioklaasiiii, vaan useiminiten on mukana kalsiittia. Si0 2 on niissa aina hyvin. korkea, koskapa kvartsia on tavallisesti ainakin puolet mineraalikokoomuksesta. Happamien gneissien piiriin kuuluu oleellisesti kalkkikiviesiintymia V`aresj irven-suomusjiirven valilla. Kalkkikivien rajoilla nahdaan karsiutumalla syntvnytta diopsidia. l aresjarven N \V-puolella tavataan pienella alueella sillimaniittipitoista k v a r t s i i t t i a (Kuva 15). Tames on kerroksellista kivea, joka sisaltaa lisaksi jonkin verran maasalpia. Vari on punertava, rakenne blastoklastinen. Analyysit 1718 taulukossa 1.

13 1 4 Dlvos karttalehtialueen SE-reunassa Lohjaujarveu rantakaistalla la Karkalniemen S-rannassa tavataan happamia gneisseja (Kuva 14), jotka sisaltavdt kvartsin ja maasiilpien ohessa tavallisesti granaattia (alrnandiinia).ja joskus kordieriittia seka aivan viihiin hiotiittia. Ne ovat rakeisuudeltaan karkeampia kuirn Suomusjarven T\iikalan pienirakeiset happamet gneissit. Moos niiden kenriallinen kokoornus poikkeaa A1-rikkautensa, ausiosta varsin risista kvartsi-nraasalpagneisseista. Karkalniemeu S-rannassa tavataan happamessa gneississii monessa paikassa kalkkikerroksia. Al-vliur rar iisrsta gneisseistii ovat biotiittipitoiset k o r d i e r i i t t i - g r a n a a t t i grreissit (kinzigiitit) vleisimmin levinneita. Niitd tavataan koko gueissialueella monena vyohvkkeena. tie ovat karkeita,,juovaisia gueisseja, joiderr kokoomnkseen on migniatiittiutrnm essa, tullut suuret rniarat graniittista ainesta. Mlonesti on grauiittisen aitreksen uraarii ainakiu puolet kokonaiskokoomuksesta. Niitii on aikaisemmiu Parras (1941, 1946) kuvannut talta alueelta seki Hietanen (1941, 1946) ja Sirnonen (1949) muilta h:teli -Suonren alueilta..\nalvysit 9 10 edustavat tvvpillisia granaattikordieriittigneis ejii, joita luonnehtii korkea A1 2,O ;,,ja huomattavan suuri SO, Uneissialueella, joko biotiitti-granaattigneissien tai pyrokseuipttoisterr gneissien viilikerroksina esiintvy Suomusjarvella ja Sammatissa s a r v i- v a 1 k e g n e i s s e j a, jotka ovat verrattavissa mineraalikokoonrukseltaan Loinraan Ampulan sarvivilkegneisseihin (Salli I953). Nummen ja Sornerrriernen pitajien rajalla sijaitsevassa gneissrvvohykkeessa esiintvy sarviviilkegueissejii rulijeisissa paikoissa siella, rnissii kokoomus edellvttiiisi diopsidigneissirr syntymista. Verrattressa pvroksenigneissiaualyvseja 9 taulukossa 1 sarviv iilkegrreissian r1vvseihirr (21 22) havaitaan kokoornuserot hanrnrastyttavan pieniksi, jos kokooniuseroista voidaarr ollenkaan puhua. Niiden sarvivalke-hiotiittiseurueen syntvvn Hence vaikuttanut ratkaisevasti graniittiutumisen yhtcydessa tapahtunut rulrjoutuuiinen ja matalan liinrpotilan metamorfoosi. Sarvivalkegneissin mineraaliseurue on : sarvivalke ja hioiiitti, andesiiui ja kvartsi. Usein u< hdii< n gneisiss i selvaa rulijeisuutta (Kuva 13). Samanlaista esiintvmistapaa noudattavat rnvos gneissialueella etenlart Suomusjiirvella ja SonrernienreilIi lahella granutin rajaa sijaitsevat biotiitti- ja biotiitti-grauaattigneissit. Ne ovat karkeita ja varsin vksinkertaiseu mineraalikokoonruksen omaavia gneissejii. joiderr aineksina on kvartsi, biotiitti, graaraatti (almaucliini), harvoin muita alunrinimineraaleja. 13iotiittigrreissit oval mvi s usenr plagioklaasirikkaita. 'Ilillaista kokoomusta edustaa analvysi 2-1 taulukossa 1, ja hapanta, biotii.ttia vain pienessa MAN sisiiltav i i kvartsi-plagioklaasigueissia analvysi 25. Kuten jo aikaisenrmin on mainittu, on suuria vaikeuksia tanran alueeu eri kokoomuksisten ja eri mineraaliseurueisten gneissien kartalle ruerkitsemiscssa. die paaa.sialliset gnerssiryhmat, jotka kallioperakartalla on eroitettu toisistaan, eivat kentallii uuonestikaan ale helposti toisistaan eroitettavissa.

14 Vi1ikerrosmaisesti toisiinsa niveltyvina pienipiirteisina vyohykkeirta esiintven on niita nvt kaytettavaan mittakaavaan mahdotonta saada kutakin erikseen merkityksi. Tavallisesti onkirl tyydytty nierkitseniazin paaasiallinen esiintynla kartalle pohjavarilla ja svmbolisin pak1lemerkinnoin esitetty valikerrosmaisesti sijaitsevaa toista kivea. Toinen vaikeus kartalle tnerkitseniisessa on eri stratigrafisten kerrostunuen eroittaminen, aritvksella toisistaan. Ti to eroittamista ei ole tavallisesti tehtvkaau, ellei se sovi vbteen kartan viirltvksessk kavtetyn kemiallispetrografisen periaatteen kanssa, vaan on tallaineu esiintvmk varitetty useaninialla varillii. Hnomattavinrman haitkaluuden tkssa suhteessa tuottaa pyroksenipitoisten gneissien ii erkitserninen. happaniet pyroksenipitoiset gneissit ja paljon pyroksenia sisiiltavat gneissit, vaikka todetaaiikin kuuluviksi sanlaan stra,tigrafiseen kerrostumaan, on rnerkitty kartalle eri varein, edelliset keltaisella, jilkirnin iset vihreiilla. K i s k o n gueissit. Kiskon Kirkkoj irveii ja hurkelan v <ii'll,i 'atknvat samara tyyppiset granaatti-kordieriitti- ja pyroksenig n e i s s i t, jotka seuraavat graniitin rajaa aina karttalehtialueen \-reunasta alkaen. 'I'aiilla tavataan invos kalkkikiviesiintvinia. Nuinnnjiirven-- Puujarven linjalla ulottuvat gneissit Kiskon alueelle S-suuntaan sauianlaisina kuin tdstii linjasta N-suuntaan 'Samniattiin pain. Kurkelan jdrvestd S. mistk alkaa tiuonien llalnti (iv :n tutkinia clue, vailitelevat b i o t i i t t i- ja s a r v i v a I k e g ii e i s s i t keskenaan vaihtuen lkhella karttalelitialueeii S-reunaa konglomeraatti-grauvakkamitodostuinaksi, jossa ill ikerroksina on Al-vlinl iiraisia porfvroblast isia gneisseja ja anifiboilitte,ja. Viinre mainituista ainakin o,- ;an luullaaii olevart vulkanogeenisia. Iiiskon alueelle luonteenonlaisia ovat kordieriittirikkaat gneissit. joista tuthijoiderr kuvaaanat kordieriitti-biotiitti- ja kordieriitti-antofvlliittikiv-et ovat tarkeinimat. Awiden kivieu Mg-ja Fe-rikkaus on antanut aiheen hisko- Ian 11g nlettrnomatooslteorlaati. `en mrtkaail maginasta peraisllt oleva (11 (f, Fe)-rikas litios on saanut pneuniatolyyttisissa olosuhteissa aikaan suprakrustisen kiven metasoma attisen mt.nttoksen, jolloin on kiteytynyt runsaasti autofvlliittia ja kordieriittia (Eskola 1914). Tuomiseii ja Vlikkolan ntukaan (19.50) tans puimutuksen alkuvaiheessa alkaii it prinlaarrsessa sedintrntissii tapalituva ja tektoniseeu inomenttiiit kytkyetyuyt 11g, Fe ja niuideu ionicn rikastuniinen on saauut aikaan inkviset kordieriitti-antofvlliittikivet. 1I irijarven N-puolelle on Eskola nrerkinint agglonieraattivviihvkkeitil jotka nvkvisessii kartassa esiintvvat kon,lomeraatteina. Niii(leii joukossa on Tuonlisen ja \Iihholan mukaan erilaisia kivipalloja sysaltiivaii kortglomeraattia ja >psetidoaggioiiiera(ittia), (Tuomitteu 1951). joka vii me ii airlitto oil tektorrista breksiaa. Eskolan (1914) niul aan uamii kaikki ovat ag,?,lomeraatteja, jotka sisaltiivat pelkkiia vulkanogeenista nlateriaalia : Ieptiittipallo,la. loissa tavataan onlamnotoisia kvartsi- ja rn tas :i1pfi ksiloita. iskoksen ollessa a.mfiboliittia. Tuoinisen ja 1likkola0 mukaan inn. omaanuotoiset 1 5

15 1 6 kvartsirakeet ovat sekundaarisia. Yleisestikin on viimeksi mainittujeu tutkijain mukaan alueen kivien vulkanogeenisen aineksen maara verraten vaatirnaton. 1 _ 1,T1RAEAlXKSlSFT RIVET Ultraemiiksisia kivia esiintyy karttaleliden alueella pyroksenipitoisten anifiboliittien ja gneissien valeissa pienehkoina pahkuina tai linssimaisin suikaleina. Amfiboliitit ovat diopsidirikkaita ja tavallisesti karbonaattipitoisia onraten karsihronnetta. Rajoittuminen naihin on epaselvaa ja ovat ultraemaksiset palikut reunoiltaan paikoin breksioituneet. Useimmiten on vaikeaa vetaa rajaa ultraemaksisen kiven ja diopsidiarnfiboliitin valille. Sammatissa Valkjarven NV'\' puolella tavataan ultraemaksisia suikaleita hvvin pienipiirteisesti vaihdellen vaaleahkon diopsidiamfiboliitin kanssa. Sanroin esiintyy pienehkoja ultraemaksisia valimuodostumia diopsidiamfiboliittivvohykkeessii Suomusjarven kirkolta S. Nummenjarven S-paan E-puolella ja Kovelanjarven W-puolella Nummella sijaitsee diopsidiamfiboliittien valissa kupoolimaisten graniittipahkujen reunav y6hykkeissa oliviinipitoisia ultraemaksisia kerrosmaisia inuodostumia. Moos Kiikalassa tavataan Sarajarven seudussa ultraemaksisia valikerroksia diopsidiamfiboliitissa. Mineraalikokoomukseltaan ultraemaksiset trivet ovat varsin erilaisia : on enstatiitti-oliviin1 kivid, kummingtoniitti-ol iviinikivia(kuva9), serpentiini-oliviini kivia ja amfiboli-pyr o k s e n i kivia. I - seat eivat oliviinin ohella sisaila kuin yhta tai kahta muuta mineraalia. Aksessorisista mineraaleista on huomattava spinelli ja titaniitti. Oliviini, joka optisesti on positiivista (Parras 19-11), on niin ollen forsteriittirikasta. Se on joissakin tapauksissa osittain serpentiinivtynyt, mutta likimain kaikissa uiiytteissa, niissd sen reliktirakennetta serpentiinissa on nalitdvissa, tavataan sits viela muuttumattomanakin. Mluutamissa tapauksissa ei oliv iini ole muuttunut nimeksikaan. Siella, missa nluuttununen on alkanut, ovat serpentiinijuonteet ilmeniitti-magnetiittirihrnojen sotkemia. Yleisin amfiboli ultraemaksisishi kivissa taalla on kummingtoniitti, joka esiintyy tavallisesti granoblastisena rnassarra ohviini- tai pyroksenirakeiden lomissa. Se on mikroskooppisesti melkein varitonta. lly6s pyrokseni on Mg-rikasta, joko enstatiittia tai diopsidia, joista kunrpikaan ei ole sanottavasti pleokroista. Pyroksenin serpentiiniytymista on havaittavissa. Paikoin, nlm. Nummijarvesta N on oliviinia kallion pinnassa paljain silniin eroittuvina ruskeina cm lapimittaisina»nappimaisina rakeinai, joiden mikroskooppisesti nahdaan granuloituneen lukuisiksi pikku rakeiksi

16 17 (Kuva 9), optinen suuntaus on kuitenkin vain vahan muuttunut. Varsinkin homogeenisessa kivessa on tarok selvasti nahtavissa. Rakenteeltaan ovat ultraemaksiset kivet erilaisia. Yleensa on kuitenkin taysin granobla,stinen kummingtoniittirikas kivi vallitsevana. Sen ohessa jotkut ovat liuskeisia tai ruhjeisia, mitka seikat viittaaavat sekundakrisiin muutoksiin. ] Iuutamissa navtteissa tavataan hypidiomorfisia reliktisia piirteita, varsinkin jos kiwi siskltkk plagioklaasia. Orijarven alueen ultraemaksisik kivik on tutkinut T. Mikkola (1955). GABRO-A'_MIFIBOLIITTI Gneissialueella ei varsinaisia gabroja tavata ollenkaan. Muutamia pienia esiintymia, joita sijaitsee Sardjarven NE-puolella ja Pitkajarven seuduilla sekd Ruonajarven W'-puolella, voidaan pitaa gabroina vain laajimmassa mielessa. Ne ovat, kuten jo Mikkola ja Parras aikoinaan ovat maininneet g a b r o - a in f i b o 11 i t t e j a. Nimitys on hyvin kuvaava naille kiville. Nee ovat rakenteeltaan joko granoblastisia tai vallan liuskeisia. Kaikissa niissa on runsaasti vihreda sarvivalketta ja emkksista plagioklaasia sekd 11oskus hiukan pyroksenia. Vaikkei ole todettu kontaktiyhteytta ndiden ja happamempien syvkkivien valilla, nayttavat ne karttakuvan perusteella kuitenkin alueellisesti liittyvan kvartsi- ja granodioriitteihin. AV"-puolisella graniittialueella tavataan myos emaksisia syvakivimaisia gabrodioriittisen kokoomuksen omaavia pienia pahkuja, jotka nayttavat liittyvan niiden laheisyydessa sijaitseviin happamempiin synorogeenisiin syvakiviin. Naisti on Hirsjarven NE-puolella sijaitseva gabro selvin ja huomattavin. PYROKSENInIORllTTI JA SHEEN' LTTTTYVAT HAPPAMEMVIAT SYVAKIV ET Naihin rvhmiin kuuluvia kivia tavataan alueella monena vyohykkeena. Gneissialueen synorogeeniset syvdkivet sisaltavat yleisesti pyroksenia. Niiden rakenteessa voidaan osittain havaita blastohypidiomorfisuutta, vaikka se useinlnliten onkin varsin heikkoa. Parras katsoo maiden kaikkien kuuluvan samaan differentiaatiosarjaan, jonka emaksisinta jasenta, pyroksenidioriittia, tavataan varsin runsaasti. K.vartsi- ja granodioriitit ovat etenkin reunaosistaan giieissiinaisia, sisaltaen erilaisia sulkeumia ja haamuja aikaisemmin paikalla olleiden, mutta ii vt magmaan assimiloituneiden kivien jaannoksista. Tiiillaiset suuret magmamassat ovat nahtavasti pystyneet assimiloinlaan itseensa suuren joukon vanhempia kivia. Pyroksenidioriittien sekd grano- ja kvartsidioriittien mineraalikokoomus on varsin vksitoikkoinen (Kuva 10). Paamineraalina on aina plagioklaasia, jonka enlaksisvys laskee dioriitista granodioriittiin A"50 an 3(). Plagioklaa- 3 P162/55/2.43

17 1 8 AS on taipumusta muodostaa levvmaisia kiteita, joissa uiikvv seka albiittietta perikliinikaksostusta, in utta vvohykkeisvvs on melkein olematon. Korkein saint umiskulinien ero on 5 (Parras 1941) ja keskus eniaksisempaa kuin reunat. Koko kvseisen sarjan kivien kaikissa muunnoksissa tavataan kalnn asalpaa, joka vleensi on antipertiittina, niutta itseniiisini yksiliiinii ainoastaan sarjan happamenlmissa jiisenissii. Se on tavai isesti mikroklnnia, mutta paikoiri on Parras tavannut nulls suoraa sanimumista leikkeessii (010). mika osoittaa kvseessa olevan ortoklaasin. Alviis nivrntekiitin muo- (lostusta liavaitaan autipertiitin ja plagioklaasin rajoijhi. S'uiantapaista mvrmekiittiit on havaittu moos Loimaan seudulla pvruksenikvartsnhoiiitissa (Salli I953). 1 ) yroksenia on sekii rombista etta inonokliinista innotoa. ItonihiileIt pyrokseiti on hyperstenia. Seri oleellinen tunnusmerkl :i on heikko pleokroismi, suuri kahtaistaitteisuus ja taitekertoimiin verrattuua pieni akselikulnia (Parras 1941f lllonokliininen pvrokseni on iahiuna diopsidia. hvartsini iira vaihtelee Wen happamuuden mukaan. I3iotiittia esiintyy pyroksenin vhtevdessii. Se on voimakkaasti pleokroista y -- ii -- tunitnan ruskea tai punertaviiii vivahteinen tuuuua (, -- vaaleau keltainen..-\lksessorisesti esiintvv-apatiittia. Sarjaii pvroksenidioriitti-1>,vi oksenipitoinen-plagicoklaasigraniitti kenuallisen kokooniuksen osoittavat analvvsitaulukos-a analvvsit M IKHUKLII\IbHAN11TTI ltiieissialueella, varsinkin Sanunatissa ja 1'usulassa valtaa isoja aioja vanhenipia Evil ntigmatitisoiva ntikrokliinigraniitti. Situ esiintvv kookkaina niassoiiia aim. Flit kii ;liirven S-puolella sijaitsevassa kupooli ;nalsessa pullistiiinassa ja Sainniatin kirkon sendussa. Vleensii iirvttiia tdm graniitti tnnkeutuneeii gneissien valeihin pitkanoniaisiksi suikaleiksi, haikoen nivo5 svviikivii. Mntta nivos nielkoisen hoinogeenista miginatiittiutuinista ja graniittintumista on nihtavissa niilla paikoilla, missii niikrokliinigrauiittia eniteit iavata<ui. Varsinkin kordieriitti-granaattigneississii on rnikrcikliinigraniitilla huomattava sija. Sen migmatiittiuttava, vaikutus niilidiiankiu iiiissii paihaiten. Samiuatissa ja Karkalruenien tvviosassa on tiny graniittiutuininen nionesti niiii voima:kas, ettei gneissista ole tahteeita muuta lain granaattirikkaita biotiittipitoisia luiroja. Yuhdasta graniittia edustavatt useiu taailii karkeat inikrokliinigraniittijuonet, jotka ovat miltei vhdensuuntaisia mvotaillen gueissin priinii<irisiii kerrossuuntia. i'seassa migmatiittiutuueessa paikassa tavataan kuitenkin hyvin homogeenista graniittia, vaikka graniittinen vaikuttis niivttaiikin nielko vahiiselta. Prinizarisen tavaran hoinogeenisuus on vain (Ten silniiinpistava..1oltiseu varmasti voidaan tiilliiin paiitellii priniaariseua kivena olleen happaiuen ptioleisen vanhemman syvakiven. \ uinmella ja Pusulassa nididi hn tallaista tapahtuneen niouessa p iikassa. MAW valtaauiista kupoolin tapaisista pullistumista \umnien-i'usulart seudussa tulee puke vieli tektoniikkaa koskettelevassa luvussa.

18 Kokoomukseltaan mikrokliinigraniitti on sangen vailitelevaa. Homogeenisia paikkoja on verraten vahaa, eika vakinaista kokoomusta voida tarkemmin miiaritella. Graniitti sisdltaa erilaisissa keskindisissd suhteissa mikrokliinia, kvartsia, hapanta plagioklaasia (An 20 ), granaattia ja biotiittia, satunnaisesti apatiittia ja magnetiittia. Uranaattipitoisuus On usein hyvin sh uri.. jolloin biotiittia esiintv.y aivan vahan (Kuva 1(i). Uranaatin taitekerroin Parrakseu mukaan on n == 1.soo. Biotiitissa nahdi iin kloriittiutitiuista ja rirkonisulkeumia. llikrokliiniii ja oligoklaasin rajoilla on vleisesti nivrinekiittia. analvvsi 31 taulukossa I edustaa tvvpillista mikrokliinirikasta graniittia. 1 9 C,RANII'rTIALUELN RIVET 0\ASSISI :LKE!,'l0A'r (oauiittialueella nahdaan kalliopeaakartalle nlerkit,vn pienehkojii sttlkeuman tapaisia gneissiesiintymia. Huoinattaviinpia nitistii w ai Kiikalan kirkosta \V ja Pernjarven seudussa seka alueeu N \V kulinassa Pertiehn pit tlassii si 27 it :>(=a at gneissi.t. l1uutaniissa hav a ita.a n granaatti- ja joskus kordie.riittipitoisuiittri. Nama gneissisuikaleet on nierkitty granaatti-kordieiiittigueisseiksi. Riotiittia ja sarvivalkettii niissd esiintvv kuteu gneissialueen biotiitti- ja hiotiitti-sarvivi lkegii isseissii. I\lonet pienemnnsta gneissisulkeumista ovat niin graniittiutuueet, ettei voida vaim ti ulclla tuntea niiden alkuperiiii. Ne on kuitenkin pvritty maarittelemaiin nykyisen mineraalikokooinulcsensa perusteella ja merkitsemaan vastaavilla v tireillii kallioperakartalle. _alueen N\V kulniassa ijaitseva gneissi on pai asi"sa plagioklaasipitoista hiotiiitigiteissih. jossa on vain satuunaisena aineksena sarvividkettii. Pernjai V en ympariston gneissisullleuina on tans etnaksiseinmklta osaitaaii oikeata sarvivttlkegneissia, inutta snusella polijalla merkitty on kordieruttipitoista biotiitti gramtattigneissia. jossa nahdaiin graniittiutumisen vaikutnsta. hiikalan kirkosta \V sijaitseva sulkeuma on plagioklaasipitoista hiotiittigiteissia, jossa siellii ttiallii on sarvivalketta, mutta graniittiutumisen jii,ljet nahdanii selvasti. (ABiiOT JA NI1Ft1N LrTTTVVAT HAPPAMLIIIIAT SYVAKLSFT Haniittialueella tavataan varsin useita emiiksisiii svvkkiviesiintymia. Niiist<i eniiiksisemrnat ovat gabroja. jotka pliiasiassa sisdltaviit tummana aineksenaan sa,rvivalketta, mutta on Ids & joskus hiukan pvroksenipitoisuuttakin. Perujarven K-puolella sijaitseva pieni sarviviilkegabioesiintynta (in paikoitellen hvvin emaksineir, eika slink juuri tavata vaaleita inineraaleja. Sarvivalkkeessa, joka on usean mm :n lapimittaisina rakeina, nahdkkn alle I min :n lapimittaisia vaaleita laikkuja, joiden havaitaan pakasiassa si-

19 20 saltavan pikkusuomuista vaaleaa kiilletta. Nama laikut lienevat hyvin emaksisen plagioklaasin muuttumistulosta (Kuva 11). Gabroihin hit tyy taalla melkein aina happamempia syvakivia, joiden joukossa tavataaii kaiken happamuusasteisia aina graniittiin asti. Tassa yhteydessa esiintyva graniitti on oligoklaasivaltaista biotiittigraniittia, jossa nahdaan oligoklaasissa selvaa primaarivvohykkeisyytta. Usein se sisiltaa nivos kalimaasalpaa, mutta on sita vahemman kuin oligoklaasia, iota on ainakin 1/3 kiven kokonaiskokoomuksesta. Kalimaasalpa saattaa olla joissain tapauksissa suurimmaksi osaksi sekundaarista, graniittiutumisessa tullutta. Tatna graniitti on eroitettava Pernion tvyppisesta mikrokliinigraniitista. Oligoklaasivaltaista graniittia nimitetaankin tassa yhteydessa o 1 i g o- k 1 a a s i g r a n i i t i k s i. Oligoklaasigraniittia tavataan alueellisesti eniten Hirsjarven S- ja E-puolella. Taalla sen mineraalikokoomus on : oligoklaasi, biotiitti, kvartsi ja vahan nukrokliinia. Rakenne hypidiomorfinen, kuten synorogeenisella grano- ja kvartsidioriitilla. Alonin paikoin Hirsjarven \Vpuolella sum tavataan gneissisuikaleita, joissa n ihdaan reliktista kerroksellisuutta ja granaattipitoisuutta. hlonesti on vaihettuminen mikrokliinivaltaiseksi Pernion graniitiksi hyvin vahittaista, niin etta rajah vetaminen on vaikeaa ; semminkin, kun oligoklaasigraniitinpunerrus alkaa paljon aikaisemnun kuin mikroliinin voitolle pansy oligoklaasista. Oligoklaasigraniitti on tyypillisessa muodossaan harmaata. Toisin paikoin liittyy siihen sarvivalkepitoisia granodioriittisia osia. Tavataanpa Hirsjarven keskiosan E- puolella selvaa sarvivalkegabroa. P ERNIGN GRAM IITTI Suomusjarven karttalehden alueen N\'-osaa vallitsee graniittimassiivi, joka on ns. PerniGn tyyppista graniittia. Enimmakseen on tami graniitti mikrokliinivaltaista graniittia, joka paikoitellen esiintyy hyvin homogeenisena massiivina, mutta osoittaa tavallisesti miginatiittisia piirteita. Reunaosistaan gneisseja seka synorogeenisia intrusiiveja leikkaavana se edustaa saanaa graruittityyppia kuin jo aikaisemmin kuvatut mikrokliinigraniitit jonkin verran pohjoisempana, kuten esim. Halneenlinnan karttalehden alueella (Simonen 1943). Se on tunkeutunut pitkalle liuskekivien sisaan, Inuuttaen niitit migmatiittisiksi ja muodostaen nain suonigneissimaisia alueita, joiden suonimuodostuksissa on paaasiassa syntynyt apliitti- ja pegmatiittirikkaita mikrokliinivaltaisia tunkeumia. Vaikka toiselta puolen graniitti on homogenisoituiiutta, on se paikoitellen varsin stilkeumarikasta ja epahotnogeeiiista. Koko Kiikalaii puolinen osa on aivan taynna biotiittirikkaita ltaanturnaisia luiroja, joiden alkuperaa ei voida maarii,ta. Toisin paikoin taalla ou siiilynyt kerrosrakenteisia liuskekivia sulkeumina. Ja niiden kokoomuksen ja raken-

20 21 teen perusteella voidaan nahda materiaalin joukossa olleen hyvin erilaisia vanhempia kivia, joista useimmat ovat olleet suprakrustisia. Hvvin yleisesti esiintyy myos itaisella gneissialueella mikrokliinirikkaita graniittisuikaleita ja pahkuja. Taalla tavataan (varsinkin Sam.matissa) laajoilla aloilla punertavaa aikalailla homogeenista mikrokliinigraniittia, joka sisaltaa runsaasti granaattia. lliotiittimaara on tavallisesti hyvin pieni, ja graniit.ti on vaalean varista. TJligmatiittisuus on kuitenkin luonteenomaista kaikkialla, eika olekaan oleellista eroa taman ja W-puolisen varsinaisen mikrokliinigraniitin valilla. Granaattipitoisuus on huomattava myos W- puolen mikrokliinigraniitissa. Mm. Hirsjarven. N-paasta W on maantieleikkauksissa hyvin nahtavissa runsaasti granaatteja sisaltavaa grauiittia. Vaikkakaan useita Pernion graniittimassivin sisaltamia sulkeumia ja haamumaisten vanhempien kivien jaannoksien alkuperaa ei voida aina niaarata, voidaan useassa tapauksessa kuitenkin tehda paatelmia naiden alkuperasta. Craniitti sisaltaa `V-puolisella alueella huomattavasti granaatteja. Naiden asettumisella graniittiseen ainekseen vui olla merkitysta. Mm. tavataan n. 10 km Salon kauppalasta E inaantien leikkauksessa pystysta kallion seinasta granaatteja kerroksittain melkoisen vaakasuorissa pinuoissa (Kuva 5). Ei suinkaan liene sattuma, etta tallainen rakenne on graniittiin syntynyt, vaan lieiiee ilmio reliktista jaannost,a graniitin assimiloimasta Al-rikkaasta kerroksellisesta liuskeesta. Loivia reliktisia biotiittirikkaita haamuja nahdaan monin paikoin graniittialueella, m.utta niiden havaitsehuva 5. Granaatteja vaakasuorissa pun issa mikrokhini raniitis- a. Turku--Helsinki valtatien leikkaus. nnnrtama km Hirsjarven N-piiiistki W F'uk. 5. Gonad iii hori_ootal surfaer-, ira the n irroel00 granite. I`ome km. 11 of the X end o/ Ln,he Ilienarii in ca section of the Turku--Ilelsinki highway.

21 minen on vaikeaa muualla kuin jvrkissa leikkauksissa. Kuva 6 esittac edella selostetusta paikasta muutaman kilometric E olevaa graniitin sulkeumaa, jossa intermediaarineu liuske on poimuttunut sulkeumassa. Liuskeen on graruitti jiittiinvt koskenrattornaksi. Kiiva G. I'oiunittnnnt,neissisull:ennui niiki - ol ;liini rauiitissa. 'I urftu Helsinki valtatii r, leikkaii, nnurta iix kin llirsjarven 1''iy. Ii. Foldiil yrtri. '. ' iiwlii,ioii ill Iii riii'rorliiri- yinnitr..'~orirr ],iii 11 of tlu \ clot o% LuI Ho Spilri iii n rrtioii of ti Toll, 'r 1-lr-l~4iilri liiylitli ii. 1'ernjiirven N-puolella ja siitii (hn^najiirven W-puolitse Kiikalaan tavataan nwnin paikoin graniitissa rnikrokliiniporfvrobiasteja. Niitc esiintvv pa lasiassa epi hornogeenisissa paikoissa, joissa graniitti navtt is olevan mig- Inaattista. -Naissii paikoissa ei kuitenkaan niihda selvaa liusketta enitii, vaau haamumainen ;jdarnr6stavara voisi olla vhtii hvvin intermedi'iiirinen tai hapan svnorogeeuinen svviikivi. Porfvroblastinerr graniitti ei ole mikrokiiinigrauiittia saran varsinaisessa mielessii vaan on oligoklaasin osuus kokoonmkseen usein suurenrpi kuin rnikrokliinin, jota on paiiasiassa port;yroblasteina. MikrokliinirikkaaInnrassa porf'vyrigraniitissa nrhdaiin mikrokliinia kasvaneen jo pobjanrassan kvartsirakeiden valiin ja nruodostuvan kokonaisuudessaarrkin suurinimaksi nrineraalikontponentiksi. ilikrokliiniporfvroblastien rakeunetta katsellessa huomataan niiden useiti olevan loimupertiittisia, nrutta nivos aaltosani nuvia ja joskus ruhieisia. l'orfvroblastin si lssa nahdaiin sulkeumina paitsi kvartsirakeita, nrvos pviiristvneitii plagioklaasirelikteja, Jolla reunustaa tavallisesti kirkas rengas puhdasta albiitt is ja keskusosa on saussuriittia. Plagioklaasin albiittiutuniista havaitaan graniitissa nrtruallakin kuin iiiikrokliiniporl'y-roblastien sisalla. Tama porfyvrigraniitti muistuttaa paikoin

22 Loinaan karttalehden alueella esiintvvaa mikrokliiniporfyrobl tstista. graiiiittia (Salli 1953). Kitten jo edella olevasta osittain kay selville, ei Perniiin graniitti karttalehden lv'-osissa nionestikaan saavuta honiogeenista mikrokliinigraiiiittista kokooniusta, paitsi muutanrin verraten rajoitetuin paikonl. Tallaisia paikkoja I vtyy etupaassa alueen lounaiskulnnassa ffirsij irvi Naarijiarvi-Iinjalla is hiikalan kirkolta koilliseeil seka. Salosta n. 10 kin 1+ maantien niolennnin pnoliu. den sijaan ueissialueella tavattavat nnkrokliigraniitti-pahkut ovat uscin honlogeeiiisia. 2 3 TEKTO I I KKA Liits keisuits ja kerroksellisuus. liutenkarttak1yvastakin kay dull, uvat gneiss ;icir liuskeisuus- ja l.erroksellisuussnnnat hvvin rnutkittelevla. Granntin rajaa vaster sijaitstvassa happanueu glleissien vyohykkeessa na a an rauhal1ista tektonista snoutatista. Taalla kerroksien kulku ja kaade p i i tsiassa vhtvvat huskeisunden kulkuun ja kaateeseen, jlctka ov at vleisesti SAC N l'., miltei 9U. 5elvin kerrosr a kenne oukin nahtaviss<i juuri tassa happaanien gneissieu vyohvkkees d ja saran koi.oomukselhsten giieissierl ehlnlt~ Ynlssa nluuabakin gneissialueeha. ilordierllttigramtattigneisseissh on vleisesti kerrosrakennetta, ntutta ne (mat tavallisesti grin hitin sotkeinia. (xrartiittijuonet ovat useiu kerrosmydtaisia. Kerrosr a kenletta tavataarl mvi>s diopsidianfiboliiteissa, joissa kalkkirikkaat kerrokset seuraavat liuskeisuuden suuntaa. (neissin kerroksellisuudesta voidaan harvoin paateui, onko kv seesse todelliuen kerrallisuus vai mutt kerroksellisuus. Edell mainituissa happ inissa gncisseissa, jotka (mat usein uly6s pyr o ksenipitoisia, sekii joskus ranaatti-kordieriittigueisissi n 111(11in kerrallisuutta, jonka perusteeila voidaan MOM esim. kerrostunrispohjan strtlnta. Naita naarav isla oil suor'itettu paaasiassa alucen N-rajah laelsvvdessa.. Pusulassa seka `omernienen ja Suomusjarven pitajielt rajalla (vrtk s. _6). V i i v a u s j a v e it y n a. Kallioperan nlonivivahteiseen tektoniseell kokonaisuuteen verraten on venynia ja viivasuuntia nutattu vahan. Xiiden nittaus on paaasiassa supistunut kirjoittajan taydennyshavamtoihin, joten riittavaa nateriaalia perusteellisen tutkinauksen suorittamiseern ei ole kavtettiivissa. Sen. inita nvkyisestk inateriaalista koko karttalehden alueen paaosan viii ans- ja venynidsuuntien suhteesta lnuihirt tektouisiiir suuntiin voidaan pit ltella, trytyy mill olleu supistua nnnat uniin vleislnontoisun naiiiiutoihin. Suornusjarven-- EitLIlara happamien gueissien v yo,yykkeessit ja esinl. lkarkalnienressii sekd nuuallakin, nissk oil llaht tv issa rauhallista, paaasiassa isoklnniseen verrattavaa pciniutusta, ovat vnvastnnnat seka niiieraalien venynaasuun)at jokseenkin loivakaateisia. Ne nayttaisivat niiu ollen seuraavan paaasiassa tektonisen b-akselin sutntaa, inikk Will alueilla

23 24 karttakuvan ja muutamien akselisuuntarnittausten mukaan nayttaa melkoisen loivakaateiselta ja oil tavallisesti vyohykkeen pituussuuntainen, jolloin akselitaso yhtyy liuskeisuuden tasoon. Gneissialueella esiintyvieii granodioriitti-graniittipahkujen melko pystyja akselisuuntia seuraavat mv6s pystvt viivaus- ja venymasunnnat. Milloin akselisumita poikkeaa naissa pystysta tai jyrkasta, kuten esun. Varesjarven W-puolella sijaitsevassa gneissipyorteessa, esiintyy myos tahan yhtyva viivaussuunta. Yksityiskohtainen kenttahavainnosto antaisi tietenkin tarkemrnan kuvan naista suhteista, pystyisiko sekaan ratkaisemaan kysynlysta tyhjentavasti. P o i m u t u s. Gneissialueelta mainittujen poimuakselien nahdaan asettuvan paaasiassa SW-NE suuntaatt kaateen vaihdellessa vaakasuorasta 15 rkkaan tai pystyyn. Rauhallista isoklliniseen verrattavaa poimutusta nahdaan lahella grain tin rajaa Suomusjarvelta Yusulan N-puolitse kayviissa gneissivyossa seka muutamassa paikassa Sammatissa. Naissa kerrosasennot ovat nyt pystyja tai jyrkkia ja akseli nayttaa geologisen karttakuvan perusteella seka muutamiin mittaushavaintoihin nojaten olevan loiva-asentoinen, muodostuinan suuntainen, joten akselitaso on pysty ja yhtyy kerroksien tasoon. Jyrkka- ja pystykaateisia akselisuuntia esiintyy Pusulassa, Nummella ja Suoniusjarvella sijaitsevia graniittipahkuja (kupooleja) kiertavissa gneisseissa ja kupoolit osoittavat jyrkkia akselin kulminaatioita. Ne nojaavat kaikki lounaaseen ja its. Yitkajarven kupoolissa Nummella on granodioriittisydan. Reunaosistaan ne ovat graniittisia, osoittaen tuskin lainkaan migmaattisuutta. Naihin verrattavaa pyorrerakennetta nahdaan graniitti- ja gneissialueiden rajalla useassakin paikassa, mm. Varesjarven W-puolella. Kaikissa naissa pyorteissit on joko pysty tai S \V nojaava akselisuunta. Nayttaa silta, ettit tallaisten pyorteiden syntyvii alkuvaiheessa olisivat vaikuttaneet etupaassa synorogeeniset likipiti en horisoi -Itaaliset tektoniset tyonnot, jotka ovat saaneet aikaan isokliimaisessa poimutuksessa jyrkkaakselisen transversaalipoimutuksen, samalla kun granodioriittista magmaa on pusertunut poimutuksessa syntyneisiin paineminimeihin. 1Vlyohaisorogeenisessa vaiheessa on todennakoisesti tapahtunut naissii pullistuinissa mikrokliinigraniitin diapiirimaista kohoamista, samalla kun nrikrokliinigraniittin.en aines on graniittiuttanut aikaisemnian granodioriitin. Ns. Yitkajarven kupooli on Nummella synkliinin luonteinen. Siinii on nyt graniittia vasten pyrokseniamfiboliitti ja pyroksenigneissi, jotka stratigrafisesti kuuluvat granaatti-kordieriittigneissin paalle (vi-t. s. 26). R u h j e v y o h y k k e e t. 1vIonin paikoin, varsinkin gneissi<ahn < lla, nahdaan kallioperiissa laajoja ruhjevyohykkeitii ja rakoilua (Kuva.!. Eriis htromattava ruhjevyohyke sijaitsee Yitkajarven kupoolin S remra,,sa mikrokliinigraniitissa. Nlaantien laheisvvdessa se nahdaan isoissa kallioissa, joista se on helppo huomata. Samoin nahdaan ruhjeisuutta happamissa gncisseissii Sara N ja muissakin paikoissa graniitti- ja gneissialueiden rajalla. Taalla gneissi on laajalla vyohykkeellit myloniittiutunut.ta. Naista

24 2 5 oidaan paatella liikuntoja tapahtuneen viela varsin myohaisena aikana v arsinaisen orogeenisen ajan jalkeenkin, mikali mikrokliinigraniittia pidetaiin myohaisorogeenisena. Tama on saattanut tapahtua mikrokliinigraniitin diapiirikohoamisen ansiosta, jolloin mvos kupoolimaiset graiiiittipalikut ovat viela jyrkentyneet. l\iyos graniitti- ja gneissialueiden rajall, on luultavasti ta- Iinva 7. T'hdensuuntaista rakoilua niikrokliini--raniitissa. Suomusjiirvi. Fig. 7. Parallel joints in the in.ierocline granite. 5uornus.Oni. pahtunut graniitin kohoamista, jolloin nykyisin nikyva kallioperan pinta edustaa graniittialueen puolella syvem.paa, kulumishorisonttia, kuin gneissialueella. Tasty saisi tektonista selitysta, niyos siihen huomiota herdttaviin radikaaliseen rajaan, nrinka graniitti- ja gneissialue keskenaau muodostavat. Graniittialueen mahdolliset gneissit olisivat rain sunrelta osaitaan kuluneet pois, ja syvemmalla kiteytynyt graniitti edustaisi vuorijonon j uurien alustaa. K i s k o n a l u e e l l a nahdaan miltei kaikkialla intensiivisen poimutuksen jaljet. Paapoimutus on melko loiva-akselista, vleissuunnan seuratessa kuten kallioperakartalta havaitaan E-\V-suuntaa ; vaikka se muualla karttalehden alueella on paaasiassa NE-S\V. Tuornisen ja llikkolan niukaan alueella tavataan varsin huomattavassa maarin transversaalista poimutusta, jonka akseli usein on jyrkka- tai pystykaateinen, mutta myos loivakin kerrosasennosta riippuen. (T. Mikkola 1950) /55/2, 43 STRATIG RAFIA Aikaisenrmin on jo mainittu, etta kvseisen karttalehden alueella tavataan useissa gneisseissa ja anifiboliiteissa kerrosrakennetta. Korkean nietaniorfoosiasteen vuoksi tasty monesti on kuitenkin vaikeaa sanoa, onko kyseessa kerrallisuus vai muu kerroksellisuus. Somerniemen ja Pusulan pita-

25 2 6 pen rajalla sek<i Srtonrusjarvella (N osissa) niihdaan gneissikallioissa niin selviia k e r r a I 1 i s u u t t a, etti kerrostunrispohjan suunnan nriiiiraamirlcu joltisen varmasti kav laatuun. M iii ravksia on tehty osaksi kerroissa nahtavien raesuuruuserojen, osaksi Kma % lyaaviopiirros kerroksellisen neissin rapautnntispinnasta kohtisnoraan kerroksia vaster. Yiirroksesta, nahdaan eri kerros- rapautunrispinnassa nakyviin eri kokooniuksisten kerrososien erilaiseen ten (kerrososien) crilninen rapantmuinen ja kulumiuen. Auoli osoittaa kerrostmnispohjan rapautumisecn ja kulumiseen perustuvan saannonnrukaisuuden nojalla. suuntaa. Fist. H.,''chcmatic liqure of tile -tceathrred sulure of bcddrd gttviss certicat to the beddinrt. Asian vinnrartarniseksi on oheistettrt shorriu i the dii1co'nt leatherirut rind denudatioa o% the -trtiyioets beds. kaavamainen piirros (Kuva 9). Naiden.kenttdnraaravsten inukaan voiclaan croittaa paaasiassa kolas e toistensa all a sijaitsevaa horisonttia. joiden jarjestvs nuorimmasta vanhimpaan on : --diopsidiamfiboliitti ; -happanret ja intermediaariset, osaksi kalkkikerroksiset pyrokseuipitoiset gueissit : - - ()ranaatti-kordieriittigneissit. ( ;ranaatti-kordieriittigneissien kerrostuntispohjaa ci olla tavattnt. Nappamia pvroksenigneis,eja, jotka paaasiassa ovat kokoontukselta,an kalkkipitois,ia a r k o s i i t t e j a, tavatavtn rtnrsaasti siinii kynrnrerrien kilorrretrien pituisessa gneissijaksossa, joka karttalehdenr alueen NE-rajah vii johtae r seuraa graniittialueen E reunaa Suomusjarvear pitiijan halki S«'- stumtaan. Yienehkoj(:i samarzkokoomuksisia gneisseja on mv6s Nummen pitalaissii alueen E-reunan keskivaiheilla ja Valkerpyvjarven \V'-puolella. Talhau kerrossarjaan kuuluukalkkikerroksiam jotka Iso-luonajarven- A aresjiirven valilla muodostavat luuitavasti miltei katkeamattonran nututamierr kvnimenien metrien vahvuisen pystvrr vv<ihykkeen. A"arc jarven S-puoleila tava.taan tassa sarjassa sillinraniittikvartsi'ttia (kuva 15), Numrnella ja V -alkerpyyiarven ranta-alucella esiintvv nrelkoisen diopsidirikkaita gneisseja, i-t diopsidiamf'iholiitteja. Kalkkikivikerrosten reunamilla tavataan karsiutumia. _lrnfiboliittivvihvkkeet navttiivat joka tapatrk_sessa edustavan kokouaisuutena jo seuraavaa vlcnrpaii kerrostumaa. I arraksen nrukaauhan clionsiclianrfiboliitteja voidaatr pitiiii piaasiassa vulkanog c enrisina. \ummen ultracmiksisten kivien havaitaan liittvvan tliopsidiamfilnohiitteihin joka viihittain valikerroksien viilitvksella vathettumalla tai breksioitumalla. Niinta breksiat nuristuttavat joskus agglorneraattia, rnutta HICtamort'00si oil Mill sotkenut alkuperaisrakeuteet, etta niistii tuskin paastaan varnruutecrt.

26 2 7 Simosen (1953) osoitettua seka Tanipereen alneen etta Lounais-Suomen eneissien kuuluvan print tarisesti geosynkliinimuodostumiin, nlyos tarnan karttalehden alueen gneisseja voidaan pitaa samaan geosynkliiniin kuuluvina (vrt. Hiirme 1954), A1-ylim -tiiraiset gneissit - lahinna kinrigiitit - edustavat geosynklinun argltlnttlsla akslaalisedirnentteja. Kun tans happalnet stratigrafisesti edellisten pi ally sijaitsevat areniittiset -- liihinnii happanlet pyroksenipitoiset kalkkiviiikerroksiset gneissit kuttluvat geosvitkliinin distaalivaihceseen. Naihin ohsi viola Itlettava kalkkivalikerroksiset enlaksiscmmat diopsidigneissit ja niihin liittyvat amfiboliitit. Mutta tans Parraksen (1941) miikaan diopsidiamfiboliitit p iaasiassa kuuluisiva,t vulkanogeenisiill purkaustuotteisiiu. joita eogeosvnkliiniin sell nlyiihaisessa kehitysvaiheessa todetaan kuuluvan (Pettijohn 1951), K i s k o n alueella on T. hlikkolau (1950) mukaan stratigrafillen ji r- jestys nuorinunasta vanhitnpaan setlraava : -a it fiboliitti : --polvmiktinen konglonieraatti ; kalkkirikas leptiitti ; -kiilleliuske. Sedinlenttipatjojerl vahcuuksista on karttalchden alueella vaikeaa sallow varlnaa, koska lnte11s11vlserl tektonlsen muokkauksel?i allslosta lie ttlsklll it s,aan paikassa edustavat todellista prirlt<iarista vaflvitrltta. \iiyttaii kuitenkin varnlalta, ettei tiialla piiasta iliill suuriin vahvuuksiin kuin esinl. '1'antperen alueella (~0010 m.), vaan pikenlnlinkin 1 o01) 3 007) nt. vahvtundet ovat todellisinipia (\-rt. IVlikkola 1950). lilodvlliset KIVr 1' JA MINI ' RAALIT Karttalehdea alueella ei tilllii kertaa ole toiminnassa ainoataka :tn malntikaivosta. Sen S reunassa Kiskon pitaj t sii sijaitseva vanha himlarvell kaivos, josta vuosisadall vault a n tienoilla louhittiin kiisttntaiuleja, on Vii 110' vuosikylnmenet ollut hylattvna (Eskola 1914, Lame 1955). Kuten jo tekstlstii aikaisenunin on kiiynyt selville, tavataau Suontltsjarven karttalehden alueella varsin rullsaasti kalkkikiviesiintvnliii. Karttaknvassa parhaiteu uakyva on 5e kalkkikivivv6hyke, joka Suonlu5jarvcn pitajiin Iiuoltajarven :\-puolelta alkaen jatkuu Iuulta,vasti melko yhteniiisena :11 J-evyi5ena pystyna suikaleena V'aresjiirven ohi lahelle Nulnlnen pitajin rajaa. Pusulan kirkon l:- ja NL-puolella oil tuseita pieniit kalkkikivipaikkoja. Santaan suurnu>luokkaan kuuhtvia (smut viii ii tavataan my is Suolnusjarvcu kirkon S puolella.. Kiskon pitajiiu l irkkojiirven P' pnolelfa on ntviis kapeahko pikkuesiintyntii. Lisaksi tavataall Kiikalan pt Pertteiill pitiijiell rajalla karttaiehden alneen N\V kulnmt' i t pieniii kalkkikivipaikicoja.

27 2 8 Lohjanjarven N ranta-alueilla ja saarissa on huomattavan runsaasti kalkkikivia. Ralkkimineraalina naissa esiintymissa yleensa on kalsiitti. Mutta jo paljain silmin nahdaan useimmissa esiintymissa karbonaattinrineraalien lisaksi silikaattimineraaleja, joltoin kalkkikivi on epapuhdasta ja heikkolaatuista. Pusulassa esiintyvat epapuhtauksina min. vollastoniittia, humiittimineraaleja ja diopsidia. Paikallisesti saattaa kalkkikivi kuitenkin olla melkoisen puhdastakin. Melkein jokaisesta alueen tunnetusta kalkkikiviesiintymasta on vuosikymmenien kuluessa louhittu kalkkia, ja muutamat niista esim. Pusulassa on louhittu jo loppuun, heikkoarvoisempien jaadessa kuitenkin louhimatta. Vii me vuosina on ainakin Suomusjarven- Varesja,rven valisesta vvohykkeesta louhittu kiveij.. Samoin on ollut louhinta kaynnissa Kiskon Kirkkojitrven \\`-puolella sijaitsevassa esiintymiissii,. \luita louhittavaksi kelpaavia kivia esiintyy karttalehden alueella varsin vahalukuisesti. :Alikrokliinigraniitti on joskus min homogeenista, etta siita saisi tasaista kiver rakennustarkoituksiin. TietamiLn mukaan ei tata kuitenkaan ole huomattavasti siihen kaytetty. (ineissialueen ultraernaksisista kivistii (peridooteista) voisi saada saunankiuaskivit. Muutamat esiinty}milt ovat niruittain livvin tasaista ja aivart rnaasiilvatiinta kivea.

28 EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS INTRODUCTION The rock crust of the area of the Suomusjarvi map sheet is characterized by the rich occurrence of synorogenic and late-orogenic intrusions and migmatitized formations in the metamorphozed archean schist complex. A coherent gneiss formation is situated in the E side of the mapped area, consisting chiefly of more metamorphozed pyroxene-bearing, chemically variable gneisses and coarse-grained garnet -cordierite gneisses (kinzigites). A belt of acid quartz-feldspar gneiss, which is partly pyroxene-bearing, runs along the central part of the sheet area in the direction SW-NE. A series of synorogenic intrusions : pyroxene diorite, pyroxene quartz-diorite, pyroxene granodiorite and pyroxene granite is pressed into the area of gneisses, and a late-orogenic microcline granite intrusion is predominant in the \V side of the napped area. The late-orogenic microcline granite has penetrated the gneiss complex in the E side of the area. Numerous limestone lenses are situated in the acid gneiss belt and some small ultrabasic masses of various shape and size are to be found in the gneiss area (Fig. 2). GNEISSES AND AMPHIBOLITES The chemical composition of the pyroxene-bearing gneisses is quite variable and a gradual change from acid pyroxene-bearing quartz-feldspar gneiss to basic diopside amphibolite is to be seen. Many pyroxene gneisses are striped on the surface. This banded structure may be the stratification of primary sediments. The stratification of primary sediments is very distinct in the acid pyroxene-bearing gneisses close to the boundary of Suomusjarvi and Somerniemi parishes, at Nummi and to the W of Lake Valkerpyyjarvi. The acid pyroxene gneiss contains the mineral paragenesis : quartz, oligoclase, potash-feldspar, pyroxene (diopside or hypersthene) and very little biotite (Fig. 12) ; whereas the intermediate pyroxene gneiss has the mineral composition : andesine or more basic plagioclase, scapolite, quartz, diopside, and a very little amount of biotite. The microcline of pyroxene gneisses may have been formed partly during the granitization. Acid and intermediate pyroxene gneisses and pyroxene amphibolites have intercalated with one another. Basic pyroxene amphibolites and intermediate pyroxene gneisses contain scapolite-calcite-quartz intercalations (cf. Parras 1941). Pyroxene amphibolites can be seen with pyroxene gneisses in the E side of the map area. Their mineral composition is : diopside, basic plagioclase partly altered to scapolite and a very small amount of quartz.

29 3 0 Hornblende gneiss (Fig. 13) forms intercalations in the pyroxene gneiss and in the pyroxene amphibolite at the central part of the map area and in the vicinity of the Pernio granite. A dominant mineral composition of this gneiss is : oligoclase, hornblende, biotite, and quartz. This gneiss is very similar to the hornblende gneisses of the Loimaa sheet (Salli 1953). The garnet-cordierite gneisses (kinzigites) may be met with as broad belts in the area of the gneiss complex. They are coarse-grained, migmatitized gneisses rich in alumina. A stratified structure is very common (cf. Parras 1941, 1946) and numerous intercalations of pyroxene gneisses are in places broken to boudinages (Figs. 3 and 4). The mineral composition of the kinzigites is : quartz, almandite, cordierite, and biotite in the dark layers ; whereas oligoclase, quartz and microcline occupy the pale ones. The microcline content of the kinzigites may have originated simultaneously with the granitization (cf. Simonen 1949). A group of acid gneisses with the mineral composition of quartz, oligoclase, microcline, almandite and a little amount of biotite can be seen on the N shore of Lake Lohjanjarvi. These gneisses are coarse-grained and partly stratified, showing a granoblastic texture, and they are sometimes granite-like. The quartz-feldspar gneisses, which occur in the gneiss belt of the central part of the map sheet, contain quartz, oligoclase, microcline, garnet, and sometimes a small amount of mica (Fig. 14). They are mostly fine-grained, granoblastic and often stratified. The acid pyrozene-bearing gneisses of Suomusjarvi-Somerniemi stand chemically near quartz-feldspar gneisses although their mineral compositions are unlike. A small lens of sillimanite quartzite is situated in the acid gneiss belt of Suomusjarvi Some.rniemi near Lake Varesjarvi (Fig. 15). Gneisses of the Kisko area mapped by Suomen M a l m i Oy (Finnish Ore Comp any). A belt of garnet-cordierite and pyroxene gneisses runs between Lake Kiskon Kirkkojarvi and Lake Kurkelanjarvi. Limestones conformable to the gneisses occur there. Most characteristic rocks of Kisko (Orijarvi) are, howewer, coarse-grained cordierite-biotite and cordierite-anthophyllite rocks, as described by many geologists (Eskola 1915, 1950 ; Heikki V. Tuominen and Toivo Mikkola 1950 : Heikki. V. Tuominen 195t). A series of conglomerate-graywacke rocks is found N of Lake Nl iarijarvi (Heikki V. Tuominen and Toivo Mikkola 1950 : Heikki V. Tuominen 1.951), which are assumed by Eskola (191.5) to be volcanies. LIAIESTONES Limestones are commonly met with as numerous lenses in the acid gneiss belt of Suomusjarvi and N of the church of Pusula, at the boundary of Kiikala Pertteli parishes, at the N shore and in the isles of Lake Lohjanjarvi and in the vicinity of the granite in the tit' part of Kisko. The most

30 3 1 common carbonate mineral is calcite, but limestones contain in many cases silicate minerals as follows : diopside, wollastonite and humites. ULTBABAS1C ROCKS Ultrabasic rocks with a variable mineral composition are niet with in the area of the diopside amphibolites and the diopside gneisses. The contacts of the ultrabasic rocks with the diopside amphibolites and the diopside gneisses are sometimes brecciated. Tn connection with the pyroxene gneiss zone of Suomusjarvi, Nummi and Pusula, small bodies of ultrabasic rocks occur, but the greatest ultrabasic mass in the map area is situated to the N of Lake Nummijarvi. The ultrabasic rocks comprise, as to mineral composition : enstatite-olivine rocks. emnmingtonite-olivine rocks (Fig. 9), serpentine-olivine rocks and amphibole-diopside rocks. Sphere and spinel are the accessories. Olivine is rich in forsterite (Parras 1941). The ultrabasics of the Orijdrvi region are described by Toivo Mikkola (19.x). PYBOXEXE DIORITE AND ASSOCIATED INTRUSIVES All the infracrustal rocks of the E side of the map area with the exception of the microcline granite are pyroxene-bearing. Pyroxene-bearing diorites, granodiorites, and pyroxene granites are conformable to the gneiss complex. These intrusives change gradually into pyroxene gneiss. The even-grained basic pyroxene rocks of the area have a granoblastic texture and are called gabbro-amphibolites. The pyroxene-bearing quartz-diorite and granodiorite in association with pyroxenee diorite regularly contain in their contact zones with gneisses inclusions of different older rocks, which are assimilated by magma. The mineral composition of the infracrustal pyroxene rocks is very simple (Fig. 10). The predominant mineral is always plagioclase, the anorthite content of which decreases and ranges from diorite (An 50 ) to granodiorite (Au,,). A primary zoned structure is frequently observed, the potash-feldspar usually is microcline, but in places the extinction is right in the section (010) (Parras 1941). In the boundaries of quartz and plagioclase potash-feldspar (antiperthite) and myrmekite are seen. Pyroxene is present in an orthorhombic as well as in a monoclinic form. The quantity of quartz alternates with the acidity of the rocks. GABBBOS AND ASSOCIATED INTRUSIVES Synorogenic infracrustal rocks occur in abundance in the NV side of the map area also, where the microcline-rich Pernio granite is predominant. Gabbro-diorites can be seen as small bodies associated with granodiorite and oligoclase granite. The gabbro-diorites of the WW' side are usually rich

31 3 2 in hornblende (Fig. 11), whereas pyroxene is seldom met with. At the S and E' shores of Lake Hirsjarvi oligoclase granite is found as a large body. The mineral composition of this granite is the following : oligoclase, quartz, microcline, to a small extent, biotite and rarely hornblende. MICROCLINE GRANITE The youngest infracrustal rock of the mapped area is microcline granite. This granite makes up migmatite with gneisses and occupies mainly the W part of the sheet area, where it is named Pernio granite (Eskola 1914). Its mineral association varies greatly, the predominant minerals being : quartz, microcline, oligoclase An (10-20), biotite, garnet. Intersecting the gneisses and all the other intrusives, it has in the choronological succession a position similar to the microcline granites of the Loimaa sheet area (Salli 1953). The Pernio granite is a product of migmatitization and granitization. In many places it includes bodies of older rocks (Fig. 6), where primary features are incidentally very distinct but commonly so far destroyed by migmatitization that the older material appears in the microcline granite fabric as structure relics rich in biotite. In many places garnet is the predominant inafic mineral of inicrocline granite (Fig. 16). Some km \V of the N end of Lake Hirsjarvi in a section of the Turku-Helsinki highway garnet is seen in horizontal surfaces in the Pernio granite (Fig. 5). Phenocrysts of microcline are seen in older rocks in a zone running from Pernjarvi to Kiikala church. This phenomenon is caused by secondary microclinization. The primary rock of this porphyroblastic granite has usually been a synorogenic granodiorite, but in places this rock contains inclusions of garnet-bearing gneiss, which is penetrated by numerous microcline porphyroblasts. The indistinct foliation of microcline granite is due to the parallelism of microcline porphyroblasts, probably a texture relic from the foliation of primary synorogenic granodiorite. In the gneiss complex of the E part of the sheet area, rich occurences of microcline granite conform generally to the gneiss belts intersecting it, however, in many places. The granitization of the kinzigites passes into a garnet-bearing microcline granite, containing schlieren rich in biotite and forming a homogenous garnet-bearing microcline granite as the last product of the migmatitization. TECTONICS In the gneiss zones relic bedding is quite common, being often unconformable to the cleavage. The stratification of the kinzigites is usually indistinct, but may be the primary bedding of an argillaceous sediment. It is difficult or impossible to determine, however, the base of layers, because the primary form of the beds has been destroyed by metamorphic recrystallization. The acid pyroxene-bearing gneisses instead have some-

32 times very distinct stratification, which seems to be the primary bedding of acid sediments, and there it is possible to determine the base of the layers. The direction of the foliation and stratification is generally SW-NE and the dips are vertical or steep. The gneiss inclusions of the granite area are commonly vertical and the primary features of the schists are so destroyed by the metamorphic recrystallization that it is very difficult to reconstruct the primary structure of the schist. A relic stratification is seen E of Lake Pernjarvi in a garnetcordierite gneiss inclusion. Ca. 15 kms E of Salo, garnet is met with in horizontal surfaces in the Pernii granite (Fig. 5). This phenomenon may be a relic of on alumina-rich granitized gneiss inclusion where the alumina excess has recrystallized in garnet (almandite). The garnet appears to be a relic bedding of a primary argillaceous sediment. The observations of l i n e a t i o nn and e l o n g a t i o n of minerals, compared with the complicated nature of structural features of the mapped area, are insufficient, comprising some hundred control observations only made by the author. The lineation and the elongation of minerals in the plane of the cleavage lie in many cases parallel with the major fold axis of the gneiss zones. The fold axes measured from the minor folds are usually very steep and followed by a steep lineation. This lineation may be a secondary phenomenon and the real major fold axis cannot be reconstructed on this basis. The in a j o r f o 1 d s observed in the field have a varying axial plunge, and culminations and depressions of the fold axis are numerous. The direction of the axial plane is generally SW-NE and the dips are vertical or steep. The dome-like granitized swirls at Nummi-Pusula seem to have arisen more probably in synorogenic folding than in late-orogenic migmatitization. The steep axial culmination of Nummi-Pusula can be seen to plunge down in the Pusula Somerniemi and Lohja-Karjalohja directions at the places where granodiorite domes have arisen by a synorogenic horizontal tectonic pressure - and, turning more, these domes became steep by the influence of the diapiric rise of the late-orogenic microeline granite. In many places a very distinct jointing is to be seen (Fig. 7) and many mylonitized zones are met with at the boundary of the gneiss and granite areas in the central part of the sheet area. 3 3 STRATIGRAPHY At the boundary of Somerniemi and Pusula parishes a relic stratification appears in the acid and intermediate, partly pyroxene-bearing gneisses, rendering it possible to determine the base of the layers (Fig. S). The numerous garnet-cordierite gneisses (kinzigites) underlie the acid and intermediate gneisses, but the base of the garnet-cordierite gneisses is unknown. The diopside amphibolites at Nummi, Sammatti and Suomusjarvi /55/2, 43

33 I 3 4 overlie sedimentary gneisses. The amphibolites have in many places a relic stratification and carbonate-bearing intercalations. Thus they are partly sedimentogenous. The opinion of Parras (1941) is, however, that the diopside amphibolites have been volcauics. The stratigraphical sequence of the Somerniemi Pusula area is, according to field observations, proceeding from the oldest to the youngest, as follows : garnet-cordierite gneisses (kinzigites) : quartz-feldspar gneisses, acid and intermediate pyroxene-bearing gneisses ; -diopside amphibolites (partly volcanogenous). After Sinionen (1953) showed that the Tampere sehists and the gneisses of SW Finland belong to the formation of an ancient geosyncline, the gneisses of the mapped area are considered to be primary geosynclinal Taulukko 1. Suomusjarven karttalehden alueen eraiden kivien T"ble 1. CIternicrrl compositions, mole- 1 4 Moi. I I "I. 111)1. Al"!. sio 2 ~ ; Fe0 11n0 ~1-(ro C10 2' 2o h,o 1 '1O5 CU g 11, ) (; j (.6'-13' 1s. o ss 7(is 71 9' ) (1.20 S.2P ((.a ; 0. us 0.81) , 21) n ( ; O.o J (( : s (.1)) S ( IiA (( , 35, (1. o(; s ).1s 91 s1 3.o1' ) 7.72SI : is ' 2 :; :3 1'3.71' s , 967, 5.,7 1017' r ) (1,17 33 (1,39! , I100.30'I!100.67' ' si i i S s ;o fill 25.9 : )) !1) so ' alit (din k ( (( :18 (.32 (629-1 nh! 11.2! 0.-l1) 0.31 ( (1.83 cji (1.91) )iopsilliaillfilioliitti, Kveniirjarvea E-paasta I kml. SE, Niikkilii, lnnuni. Anal. I.. L1)kka. 2. A aaleei pvrulaeniauuiboiso 1holmperajiirven AV - -ranta, Leikkili, samnra,tti. Anril. 1.. Lokka. 3. vaak'a perokseniamfiboliitti, 1yvvnarjiirven S-rannasta 20(1,n S, Sitar la, lmnnii. Anal. L. Lukka. 4. silikaattipitoinen kalkkikivi, l.vlvimon, Lohjit. _final. Aiilis lteikkineii. 5. liiotiitti-pvrolseiu-pla iolila ;1111i ei,si, K lrkalnienlen karki, 1yarjalohja. And. L. Lokka. Ii. Perokselii-1)iotiitti-pla3ioklaasi1neissi, t'irkkula, Ilnhti, Nilnuni. And. 1'. ojanpera ')roxoiir nn(phibolite. 4. Lin)0(1)He P,yro.cerie-biotitrl-p(nglorla e 1)6elssez.

34 sediments (cf. Harine 1954). The garnet-cordierite gneisses (kinzigites) with on excess of alumina represent the argillaceous axial sediments, whereas the acid and intermediate pyroxene-bearing gneisses with calcareous intercalations belong to the geosynclinal distal. sediments. The diopside amphibolites, which are partly stratifiated, represent a calcareous distal formation of geosynclinal facies. Yet, according to Parras (1941), these diopside amphibolites contain agglomerate structures and thus are chiefly volcanogeneous. The stratigraphical sequence of the Kisko area is, according to Toivo Mlikkola (1950) (cf. Toivo Mikkola 1955) proceeding from the oldest to the youngest, as follows : mica schists : leptite rich in lime ; polyinictic conglomerate ; amphibolite. kemiallinen kokoomus, nlooliluvut ja \igglin luvut. ruler proportions, and l'ijgli numbers. 35 SL d. 1b I. Alol. M I. Slid. ' 51.( (i ( (( ((.1, ( ( ( ; S s o (1.1o 1-417' 6.03 Ills '' (( o ( o ( loss ( S 111( os ' : j ( o 129' (613 J , (( (( ( (1.1 o , ().19 II.1 :i O.1 s ) s s3 10(1.0.5 I I : ) ' s3 3(1.os : (( (( ( (1.1 J 11,39 (( ,52 7. Ncrolr ( Ili-I(iotiitti-pla,iohlaxsirneissi, 'I'icnhallr(u1 w-pnoli. T3vola, Aunnni. Ausl. 1'. Ojanperii. 6. lliotiitti-perulaeni-sarsisiilla,ucissi. 150 to paikkarin torpasta 1, 1laarjarvi, Sanunatti. Anal. It. 1.innrot. 9. :lmriitti ple lol lllsirneissi, 200 1n $aarlamnlesta W. Uillola, A(unnli. Anal. Y. Ojanperit diopsidipitoinen gileissi, 41tak Iii., Kiikala. And. Aulis 1Ieikhinen. 11. Tanina I«- artsi-nulasiilpii neissi, Ilidaisenpvdli, Kiikals. Anal. Aulis 1[eikkinen. 12. 'Cii~- is klarisi-nuzasalp1i,neissi, Arpalahti. Snnmus,larvi. Anal. N. Ojanpera. 7--S. Y9roas m-bem iu A m tit9-plluliocinse 9H0i,Ss diopside-b ifq 9(101: (21lnrta-jeldspu1 0)

35 1 3 6 Taulukko I. (Jatk.) 13! llol.. Alol. mot Alol. o AIol ' Si0 2 l,).l ' TiO O.48' 60 A , Fe Fell MnO MgO , CaO ' \a.,o ' ' ' 162 P i ll s ( C ' H 2 O T ,24 30'! 0.38' 47, , lots' , ; ,o ! ', , , (( , s ! sl 352.o 1381 i al till ' ' C, ' 17.11' alk 20.75' s, k ( fi ; o 2,) livartsi-maasalpa5neissi, 1.ahnajarvi, Suonmsjarvi. Anal. Aulis Hcikkinen eptiitti, Kruusill, K irjalohja Anal. 1'. Ojanpera. 15. Hapan biotiitti_ueiesi, Suomuolarvi. Anal. Autis Ileikkinen. 1G. h artsi-nlaasalpag,neissi, Kruusila, Karjalobja. Anal. P. Ojanpera. 17. Kvartsiitti. Hautsuo, Suomusjiirvi. Anal. Anus Hcikkinen. 18. kvartsiitti, rare jorvl, Kiikala. Anal. Aulis lleikkinen. Arid 13. Q<<r1rtz-fe0)1) ar 2paeiss. 14. Le0tOc biotitc g)aciss. 16. Quurt0-fctd.o) of ((II) s.o. I,- IS. Q oa rtzi 0 s.

36 Table I. (Cont.) \I'1. I Alol. 31(1. Al ol.,i, I 31o1. 1 atol. Mot ' (i ' ' , 1539' , ' 109! (3.o8, so o , ; ' 5.60' 1389' , 1.51' 382 i 1, s J.72' , su 4(66 1. : o,:) : ' 0.89! o , 0.68' i 67, s, 71.77, ,47, so ' 8, 1.57, ' , 186, 1.60, o o ' ' I s ,s9' , to , 19.6s so x ' 0.63, ' : os Granaatti-kordieriittirneissi, Ilaarjarvi, Sanvnatti. Anal. H. LOnnrot 20. Granaatti-kordieriittianeissi, lluhti, 1`umnli. Anal. L. T.okka. 21. Sarvivalkegneissi, A- aresjarvi, hiikala. Anal. Aulis Ileiklcinen. 22. SarvlvalkeOneissi, Nununijarvi, Karjalohja. Anal. P. Ujanpera. 23. Sarvivalke-biotiittigneissi, Vahahiisi, Pertteli. Anal. P. Ojanpera. 24. l3iotiitti-planioklaasirneissi, lun1mijarvi, Karjalohja. Anal. P. Ujanpera. 25. Kiillepitoinen kvartsi-plagioklaasianeissi, Salittu, Snomiisjarvi. Anal. P. Ojanpera Garret-cordierite qne isses Hornblendc ',M 9.3. Hornblende-biotlte t/neiss. 24. Biotite plagiocla,u ((71))88. '2 ;i. Ilicu-bearing quartz-pla) nla :-

37 3 8 Taukkko I. (Jatk.) - TO)&, J. (Copt.) ol Mo.. ; Rio t 5U l S " W02 J go, M L AILS 23 O1 5 m 2 o, 19 A S l6 2 0, , Fe)) M0 20" 5.0 S )0 0>2 111 Mil)) OS 1I : 1) 01 I Mao o i , (O) HA L ~~ $ :119 (). ( ; M 2 ) 3.19 A A K : O ) P"), All t co, 0.08 I H,0 ( ,-, " Aw ; ), ', I 1 i,si ' ) al fill o 2. s ' a1k 10. t4 1o. o I 3.x lc (1, ).60 l11_ c fill ' A Pyroksoiddioriitti, Jarvenpad, Annum. Anal. L Lokka. 27. ityperstai(iioriitti, ravola, Xiiiiiiiii. Anal. L. Lokka. 28. k.vartsinoriitti, hoorla, Viliti..\nal. L. Lokka. 29. llaperst(~iiilri-atio(lioriitti, Anal. 11. L,6mirot. 30. Ityperstellipitoinen plagioklaasi,--raniftii. Vflkimwm, Null! mi. Anal. L. LolAzt. 31. Graniitti, Toi.ja, Ki.,, ko. Anal. P. 0junperit. 'M. Pyroxcoc diorite. 27. Hypersthem, diorite 28. Quad - aoritc. A Hypo"011(m qoolodiwifo. 0. yi-aititc. 31. Oruaitr. Taulukko II. Suoniusjdrven karttaleliden alueen kivieli ommaispa :nop..nlizininnyt Toini Mikkola. 'S'lloillu-jiini Diopsidialuffl)oHitti, '-\tllnlni 3.1u Souwiviilhekivi, Nummi 2.98 Pyroiksouidioriitti, Lolija 2.a1 ; Um"VGH"s gmn&h. Ntulmd 2.81 Pyioksonigueissi, LoIlja :111"mttipitoillell kiillcgueissi, Sammutti 2.(i9 Glananttipitoillell graiiiitti, Samiwttti Ilypolstelligniniitli, suoluusjiiiwi Graiiiit67 Khknln 2.(;2 Ifypel, tenipitoinen gyranodiojiitti, Saillinatti '-'. G 2 -A1ikl'OkIHlIigl- :Lllhtfi, Eiikahi 2-t)

38 KIRJ ALLISU UTTA REFERENCES ESKOLs1, PE\TTI (1914) On the petrology of the Orij irvi region in Southwestern Fillland. Bull. Comm. geol. Finlande 40. (1950) Orijdrvi re-interpreted. Bull. Co tom. gcol. Finlande 150, p. 93. ESKOLA, P., HACKMAN, V.. LAITAK~ARI, A., ZW- ILKuuAK, A. (1919) Suomen kalkkikivi. Geotekn. tiedonantoja N :o 21. Geologinen tutkimuslaitos. KAm1NIE, MAUNU (1954) Structure and stratigraphy of time Mustio area, southern. Finland. Bull. Comm. geol. Finlande 166, p. 29. LAINE, EVERT (1955) Neljannesvuosisata maammne kaivostoimintaa vv , ss Geotcknillisid julkaisuja 1\ :o 57. Geologinen tutkimuslaitos. LOKKA, LAtimtr (1950) Chemical analyses of Finnish rocks. Bull. Comm idol. Finlande MIKKOLA, Torero (1950) Orijarven alueen rakennetta ja stratigrafiaa. Geologi 7/ u (1955) Origin of ultrabasies in tide Orijiirvi region. Bull. Comm. geol. Finlande. 168, pp P_ tin As, KAUKO (1941) llas Gebiet der Pyroxen fhhrenden Gesteine inm westlichen Uusimaa in Suilfinnland. Geol. Rundschau (1946) On the coarse-grained garnet-cordierite gne isles of South and South- West F inland. Bull. Comm. geol. Finlande p. 1. PETTIJOH\, F. J. (1949) Sedimentary rocks. _New York. SALLI, ILMAKm (1953) Kallioperiikartan selitys -- Explanation to the map of rocks. Lehti - - sheet Loimnaa. Suomen geologinen kartta - Geological map of Finland. Geologinen tutkimuslaitos. S1MOAEN, AxTm (1949) 1ia1liot)erzikartan selitys - Explanation to the moat) of rocks. Lehti - sheet liiimneenlinna. Snomen geologinen kartta - Geological map of Finland. Geologinen tutkimuslaitos. n (1953) Stratigrapliy and sedimentation of the Sveeofennidic, earl - Archean supraerustal rocks in southwestern Finland. Bull. Comm. gcol. Finlande TUOSIINEN, HFIKKI 1'. and MTKKOLA, Torvo (1950) Metamorphic Mg-Fe enrichment in the Orijiirvi region as related to folding. Bull. Comm. geol. Finlande 150, t) 'l`OmnaEx, 11Fnixr 1 (1951) Metainorpluc concentration of magnesiumn and iron in the OrijOrvi region : A R eply. Bull. Comm. geol. Finlande p

39 TAt: LTTJEN SELTTYKSET EXPLANATIONS 'r0 THE PLATES TAT LU I PL AT1 I Kuva 9. F'r y. 9. Oliviinipscrulomurfuoseja tilt raemerksisessa kivessa, -,alis,ei kumnningtuuiittia. Salittu, SuomTUjarvi. 5 x. Gltrubusic rock with olicirre pseud w rurp/noses, and runarrrinyton.itc. lsuoulnsjlirvi. 5 x. Kuva 10. I- i_yperstenikvartsicliuriitti. Sammatti. 8 x. Fig. 10. Hyperstherae c/uurt~ diorite. Sunrarnutti. S x. Knva 11. SerisiittikyhTnyja sarvivalkegabrossa. Petnjarvi, Suomuslarvt. 5 x. Fig S'cricite lumps io the horn.blendc gabbro. Prrn:i irvi, Nr(onrus/5rrr. Kuva 1'?. llikrukliinirikas diupsidigneissi. Pusula. S X. Fiy. 1. I)iopsideyneiss ric/a in 7nicroclirte. 1'uszclu. S X. TA ULI? II PLATE 11 Kuva 13. Puhjeinen sarvive lkegneissi. Kiikala. 5 x. Fig I+Ilonitizerl hornblende yueiss. Kii/Lulu. ~i 1. Knva 14. Hapan inikrokliinipitoineu gneissi. Lohja. 5 x. Fiq. 11. _Acid nhicroctirze-bearirzg gneiss. Loh,iu. a. Kuva 15. Fig. 13. Sillimaniittikvartsiitti, Varesjiirvi, Kiikala. S x. Sillinaunite quartzite. l -aresjarvi, Kiikulu. S x. Kuva 16. Granaattirikas mikrokliinigraniitti. Kar,laluh,la. 5 x. 1"iy. 16. _llicrocline yrunite rich in garnet. Kur.iulohaa. 5 x.

40 T ttlu I PLATE I

41 'I'AULU 1 1 PLATE II