GEOLOGICAL MAP OF FINLAND

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : LEHTI - SHEET MARTTILA KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIRJOITTANUT- BY AARTO HUHMA HELSINKI 1959

2 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : LEHTI - SHEET MARTTILA KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIRJOITTANUT- BY AARTO HUHMA HELSINKI 1959

3 STS ALLY S--CONTENTS TUTKIILCSV 'A1f1RE KALLIOPERAN PAAPIIRTEE'I' I St?PR AKR CS'I`1SET KIV E VCLK. NOGEENISIEET LILSKF:ET ( :N-N:ISSPC 11 Sarvi\zilkegrreissit 11 Iiinzigiitit 12 Kiillegneissit 13 INFRAKRCSTISHT KIV"E'I' 14 CARROT JA DIORIITIT 15 DIORII'PTITRONDI-IJEMIITIT JA TRONDIIJEMIITIT Pi ~rviva1kedioriittitrondhjerniitit 1(i 13iotiittidioriittitrondhjcmiitit It) Iii fl( 1h1 em i it it 211 'I'rundhjemiittipeg matiitit 23 RV- ARTSIDIORIITIT JA (IRANODIORIITIT 24 PEGM_1TIITIT '?fi OliguklaasilWgmatiitit 213 l1ikrokliinipegmatiitit 27 SYV AKIV- I1' KI :SKI\AISIS'1'A SCHTEISTA '?S 'I'EKTON I IKKAA 31 HYODYLLISE'I' KAIV"ANNAISE'I 32 EXPLANATION TO THE JIAP OF ROCKS I NTRODCCT1ON :3 :3 SFPR ACR S'I'AL ROCKS :33 V"OLCANO(, ENI:OCS SCIIISTS :33 IIORNTRLENDE CNEISSES ". KINZI(ITH:S 3 :3 MICA (;NI :ISSES 34 INFRA('Rt STAL ROCKS 34 (L-BRROS AND DIORITES 34 IIORtiBLENI)E-DIORITE-'I'RONDIUJEMI'lES I :IOTITE-DIORITE-TRON 1) fl.) EMITLS 31 TRONI)IIJEMITES 36

4 4 'FRONDIIJE.'JITE-PEGMATITE DIKES 36 QITAIITZ-DIORITES AND GRANODICAUTE> 36 OLICLASE-PEGINIATITES MICROCLI-NE-PEGMATITES :) -1 TECTONICS : ;s KIRJALL[SlUUTTA -REFERENCES :1,") 3 T

5 TUTKIMUS1'AMEET llarttilan karttalehdcn alue joutui geologisen tutkimuksen piiriin 1-uonna 1884, joll)in suoritettiin tutkimukset Salon karttalehtea varten. Karttalehti selityksineen ilniestvi K. Ad. Alobergin toinaittamana vuonna 1885 ruotsiksi ja vuonna 1890 suomeksi. Pohjoisin osa llarttilan karttalehden aluetta sisaltyi Loimaan karttalehteen, jonka alueella tutkimukset suoritettiin vuosina ja joka selityksineen ilmestvi W. W. \1'ilktnanin toimittamana vuonna Is!)( ; ruotsiksi ja vuonna 1898 suomeksi. Turun vieiskarttalelitea varten llarttilan aloe joutui uudestaan geologisen tutkimuksen kolateeksi vuonna 1939, jolloin ylioppilas X. \ iiisanen, silloisen valtiogeologi E. llikkolan johdolla. kartoitti llarttilan karttalehdcn alueella olevan osan Fuusjoen pitajaa. Vuonna 1947 m isteri ~11. Lehijarvi kartoitti lounaisosan karttalehdcn alucesta, ja vuonna 1949 tamiin kirjoittaja. apunaan ylioppilas Maija Huhma, muun osan karttalehtea. Varsinaisesti llarttilan aluetta koskevan tyon ulkopttolella ilmest,vi vuonna 1947 Turun aluetta koskeva tutkimus (Hietancu, 1947). jossa ()it mainintoja in its 1larttilan karttalehden luoteisosan kallioperasta. Edellii anainitut alueet ki vvat selville kuvasta 1. Kitva 1. Lri tiitkijoiden Il toil tainat alueet. I IIietanen 19-I.5. 2 I, hij rvi Aai~auen _Aarto ja \laija hula F h ai(a.u maiiprd by the dil/ereut persoo.

6 6 Eri tutkijoiden keraanlan aineiston, varsinkin maisteri AIaija Huh man pro grade tutkielrnan (llaija Huhma. 1!)51). ja omien havaintojensa I>erusteella on taniiin kirjoittaja laatinut karttalehtiselostuksen ja piirtiin~- t kallioperakartan. Selostus ja kartta on laadittu vuonna \eiti Tlivra Aberg on piirteinvt puhtaaksi kalliopereikar tan ja selitvkseen liittvv iit piirrokset. itlaisteri Toini Mikkola on avustanut optisissa rn taravksrss,d ja maisteri 1 :. Viluksela on ottanut osan mikrovalokuvista. KALL' OPEE A\ I' A ap1 IBTE E'1' ilarttilan karttalehden vanhimmat kivet ovat suprakrustisia kivia. joihin kuuluu eulkanogeenisia liuskeita seka vulkanogeenisia ja sedin>entogeenrs>a gnerssela. Vulkanogeeniset liuskeet ovat effusiivisia uraliitti- ja plagioldaasiporfpriitteja ja pyroklastisia tuffiitteja. Sunrin osa naistii liuskeista sijaitsee karttalehden koillisosassa ja kaakkoisnurkassa osina suureurntista_ karttalehden rajojen ulkopuolelle jatkuvista vulkarniittijaksoista. (rneisseiliin kuuluu sar~i~alkegneis ejii, kiillegncisseja ja kinzigiittejii. S'uurin osa sarviv - alkegneisseista on vulkanogeenisista iiuskeista metamorfoitumalla s\-ntvneit<i ja niiden dhtevdessii esiint\-viii. Kiillegneissit ja kinzigiitit o\- at rapauturnis-sedintentteja. Kiillegneissejii on niukalti. kiuzigiittejii sensijaan hvvin runsaasti. Liinnestii ulottuva kinzigiittijakso peittaa suuren osan karttalehden eteiiipuoliskoa. ( ;abroa ja dioriittia on vaihtelevan kokoisina linsseina inuideu svvzikivien vhtevdcssa. Kvartsidioriittia ja granodioriittia on v - arsinkin karttalehden Iuoteisosassa. rnutta rnuuallakin karttalehden pohjoispuoliskoiia. Karttalehden etelapuoliskolla. kinzigiittialueella ja sen reuuoilla. on erilaisi<? trondhjemiittisarjan kiviii. Pe niatiitteja on runsaasti. v - arsinkin kinzigiittiert vhtevdessa, imutdostaen narden kanssa ungrnatiitteja. 'I'itrna aloe.. josta tassa kn l oituksessa kitytetaan nimitvstzi ;>kinzigiittialue>. on karttaan piir retty sinisellii tai punaisella poh ;jalla sen mukaan. onko siinii kinzigiittirten tai pegmatiittinen allies v allitseva.n a. SUPT: KIIi TI E'I KIVET Vl"1.KA Ol I FI ISET i ii'skeet Suurin osa v ulkanogeenisista liuskeista on emaksisia ja interntcdiiiarisiii. happamia sensijaan on viihzin. ()saksi Iiuskeet overt effusiivisia laavoja. osaksi pyroklastisia sedimenttejii. Paikallisista ill etamorfoosiaste-eroista johtnen liuskeiden ulkoasu, rakenne ja m in.e r a alikokoonius vaihtelev - at

7 huomattavasti. Parhaiten sailyneita ovat karttalehden NE-osassa, Perttulan kvlan vnrpiiristossa sijaitsevat enraksiset ja internledi iariset vulkaniitit.. joissa entisten laavojen ja tuhkasedimenttien rakennepiirteet ovat selvina nakvvissa. J1uualla vulkaniitit ovat enemnran metanrorfoituneita. karkeampirakeisiam granohlastisenrpia ja viihernman primiarisia rakennepiirteitii sisalti via. Vulkanogeenisten liuskeiden vaihtelevaisuudesta johtuen Widen ktivaus snoritetaan valittuja tyvppiesinrerkkejii kiivttiien. Perttulan vulkaniitit ovat uraliitti-, plagioklaasiuraliitti.- ja pla,gioklaasiporfyriittejii seka tuffiitteja. Vallitsevina ovat emaksiset. sarvivalkerikkaat tyypit. mutta 1oytvy interniedriarisieikirr liuskeita. joissa biotnttia on runsaasti sarvividkkeen ohella. Intermechaarisia kivia ovat varsinkin ttiff iittiset kerrokset. jotka effusiivisista laavapatjoista eroavat epahomogeenisemrnan, kerroksellisen rakenteen sekd juovaisen ja nrvhkyraisen rapautumispimlan takia. Tuffiittiken oksissa on hvvin sailvneita agglorneraattivviihvkkeita. Perusmassa on kaikissa liuskeissa hienorakenteista. hajarakeiden lapinutta vaihtelee porfvriiteissa alle l nun :sta noin :1 enrain. Tvyppiesinrerkiksi on valittu hvvin hienorakeinen enraksinen effirsiivincn vulkaniitti ja suuria hajarakeita sisaltava plagioklaasiporfyriitti_ ilikroskoopissa voidaan nahda. etta hienorakeisessa emaksisessii vulkaniitissa on muutamia pieniii, noin 1 mm :n lapinuttaisia plagioklaasi- ja urahrttihajarakeita. Cralirttihajara eissa on nak< < issa augiitin re i tinen muoto. Erarssi rakeissa on lan,ellikaksostusta. Pleokroismi on - sinertaviin vihrei > /~ = ruskean vihrea (c -- vaalean v-ihrean keltainen. Andesiinisista plagioklaasihajarakeista overt toiset omarnuotoisia ja kirkkaita ja kaksoslamellit nrissii hvvin selvia. kun Was toiset ovat repaleisia ja tiiynna sarvivalke- ja biotiittisulkeumia. Hienorakcisessa perusnurssassa_ jonka muodostavat satv -iv -alke-. piagioklaasi- ja biotiittikiteet, on selviisti havaittavissa reliktinen laavan juoksurakenne hajarakeiden vmparillc svntyneista perusmassan rnineraalien muodostamista, kiehkuroista. 1'lantelien relikteinii on perusmassassa useita pieniiin alle 1 inm :n lapinrittaisia kvartsin tavttamia onteloita. joissa kvartsin lisaksi on hiukan karbonaattia. lluutturnistrrloksina on scrisiittia, kloriittia ja epidoottia ja aksessorisina mineraa.leina oksidimalmia, zirkonia ja apatiittia. Suuria,? 3 cm pitki hajarakeita sisiiltrv issii lrlagioklaasiporf'yriitissa on hajarakeita suunnilleen yhta paljon kuin perusmassaa. Hajarakeet ovat, omamuotoisia oligoklaasikiteitii, joissa on leveiit kaksoslarnellit ja runsaasti sulkeumina epidoottia. serisiittiii. oksidimalmia, karbonaattia. biotiittia ja hloriittia. A'arsinkin epidoottia on runsaasti. toisinaan kiteiden keskus on sitii nriltei vksinornaan. Plagioklaasihajarakeissa on paikoitellen rakoja,

8 H joiden taytteena on kvartsia, karbonaattia ja epidoottia. Hienorakeisen perusniassan muodostavat paaasiassa biotiitti, epidootti ja plagioklaasi. joista biotiittia on hyvin runsaasti. Biotiittisuontut ovat selvasti suuntautuneet ja myotailevat sikin sokin olevia plagioklaasihajarakeita niin. etta rakenne muistuttaa laavan juoksurakennetta. i1luina perusmassan mineraaleina ovat sarvivalke, oksidimalmi, karbonaatti. kvartsi ja titaniitti. Sarvivalke on paikoin pienina kasaumina, jotka mahdollisesti voivat olla augiitin relikteja. Porfyriitissd on muutaman millimetrin pituisia onteloita, joiden taytteena on kvartsia ja karbonaattia. Kuten mineraalikokoornuksesta kay i1mi, on alkuperainen mineraalikokoornus suuresti rnuuttunut alhaisen lampotilan fasiesta vastaavaksi. Eneniman metarnorfoituneita vulkaniitteja edustaa Siuterlan kylan X-puolelta uraliittiporfyriitti. jossa on noin 5 mm :n lapimittaisia uraliittihajarakeita. Hajarakeet ovat pyoreahkoja sarviviilkekide,ykeri ita. jotka ovat heikosti pleokroisia (y sinivihreii ruskehtavan vilireii a -- vaalean kellan vihrea, c_ly -- I (S'). Hajaraesykeroita reunustavat niita jossain rnaarin myotailevat pienet ja kapeat sarvivalkeprisntat. Perusmassa on kuitenki) karkearakeista ja granoblastista, eika juoksurakennetta ole nak` v issii. Pii<iosan liuskeisesta perusmassasta muodostavat sarvivalkekiteet.. joissa pleokroisrni ja sammumiskulma on sania kuin uraliittisarvivalkeessa. Jotkut maistii sarvivalkekiteista ovat osittain (homoaksisesti) tai kokonaan muuttunect viirittomaksi amfiboliksi. Amfibolin lisiiksi on perusmassassa muutamia ryhmiii pienia plagioklaasikiteita (noin An n ), jotka ovat heikosti \-,v ihykkeellisia ja vaha,n serisiittiytyneita. Latnellikaksostus puuttuu. l'luina mineraaleina on hiukan biotiittia. oksidimalmia ja apatiittia. Kuusjoen pitajan IN-osan vulkaniittivyohykkeessa olevan uraliittiporfyriitin rakenne on viela enemman granoblastinen kuin edellisen. Juoksurakenteesta ei ole merkkiakaan jaljella. Pvareahkot 3-5 mm lapintittaiset hajarakeet ovat muodostuneet useista lyhytprismaisista sarvivalkekiteista. joista muutamissa on laikkuina stsalla diopsidia. Sarvivalkkeen pleokroismi on y tumman vihrea > 13 = tumman ruskean Vihreii a - vaalean ruskean keltainen : c :ly 16`. Hajarakeiden sarvivalkettii reunustaa paikoitellen homoaksisesti vaalean sinivihrek antfiboli (y - vaalean sinivihreii > /3 -- vaalean ruskean vihrea > a = hyvin vaalean kellan vihrea ; c_ly noin 3U ; '?Va noin 6h ). Sinivihrean amfibolin kahtaistaitto on hiukan suurempi kuin tumman viltrean ja sen yhteydessa on aina epidoottia ja usein kloriittia. Eiekuvan perusteella on ilmeista. etta vihreii sarvivallcc on muuttunut sinivihreaksi amfiboliksi, epidootiksi ja kloriitiksi.

9 9 Perusmassan muodostaa plagioklaasi, tumman vihrea sarvivalke, epidootti ja vaalean sinivihrea anifiboli. Plagioklaasi (An 35 ) on runsaasti saussuriittiutunutta ja serisiittiytynytta, osittain verraten suuriksikin epidootti- ja muskoviittikiteiksi. Perusmassan sinivihrea amfiboli esiintyy osittain homoaksisesti tumman vihrean sarvivalkkeen reunoilla, osittain kokonaisina kiteina. Mlikroliinia on vahan muiden mineraalien valipaikoissa ja aksessorisina mineraaleina on itmeniittia. leukokseenia ja apatiittia. Emaksisten vulkaniittien yhteydessa tavattavista intermediaarisista tuffiiteista kuvataan seuraava Siuterlan vulkaniittivvohvkkeesta. Kivilaji on hienorakeinen, selvasti kerroksellinen, juovainen tuffiitti, jonka eri kerrosten tummina mineraaleina ovat sarvivalke ja kloriitti. Kerrokset ovat noire 5 nrm paksuja. toisissa on paamineraaleina sarvivalke. ja oligoklaasi ja toisissa kloriitti ja oligoklaasi. Sarviviilkkeen vari on voimakas (y = vihrea, siniseen vivalitava > 13 = vihrea. ruskeaan vivalitava > a = vaalean vihrea; c-1y ). Kooriitti on pleokroista. vihreata, pienisuomuista. Epidoottia on huomattavasti kloriittivaltaisissa kerroksissa ja hiukan sarvivalkevaltaisissa. ",ekundaaristii mikrokliinia on molemmissa kerroksissa jonkun verran, lisaksi hiukan kvartsia. oksidimalinia, apatiittia ja titaniittia,. Kerrokset ovat hienorakeisia ja liuskeisia ja niiden vatiset rajapinnat melko teraviii. Tuffiitissa on parin em :n pituisia onteloita. joiden tayttec-na on kirkasta. suhteellisen karkearakeista kvartsia, vahan rnikrokliinia ja joskus lisi ksi sm rikiteistii apatiittia. Happamia vulkaniitteja on vahan. Eniten niita on Kyron rautatieasernan lahcisyydessa ja sen ita- ja koillispuolella. Kyro-n aseinan koillispuolella olevassa erittiiin hienorakeisessa happamessa vulkaniitissa ovat l aamineraalit kvartsi, mikrokliini, albiitti-oligoklaasi ja biotiitti, joka viimeksi mainittu on suurimmaksi osaksi rnuuttunut kloriitiksi. IMikroskoopissa on selvasti niihtavissii laavoille trnrnusomainen juoksurakenne kloriitti- ja biotiittisuonnijen larjestymisessii, joten kyseessii on elpiiileruatta hapan vulkanogeeninen kiwi. Karbomiattia on kivessa jonkun verran ja hiukan epidoottia. Kyron asernan pohjoispuo.lella on leptiitteja. joiden vulkanogeeninen luonne ei ole yhta selva kuin edellii mainittujen. mutta todennakoiscsti narnakin ovat vulkanogeenisia kivia. llakenne on jokseenkin granoblastinen, mutta siinii on kuitenkin niik` vissii juoksurakenteen reliktisvvttii. epahomogeenisuutta. mika ei ole luonteetionraista rapautumissedimenteille. Hyvin hienorakeisen leptiitin paarnineraalit ovat plagioklaasi. kvartsi ja biotiitti. Plagioklaasi on heikkolaanellista. inverssivyohvkkeellist ii.

10 1 0 Reunat ovat noire An 40 ja keskus noin An 2 ;. ~e on verraten runsaasti saussuriittiutunutta ja serisiittiytynytta ja biotiitti on hiukan kloriittiutunutta. Aksessorisina mineraaleina on oksidimalmia, sulfidinialmia. apatiittia ja zirkonia. Mikrokliinia ci ole lainkaan. (d N EISSIT S' a r v i v a I k e g n e i s s e i li i n on sisallytetty hyvin erilaisia sarviiilkepitoisia ;ne1ssmiiisiii trivia. Einaksi ; ;emmrssa gncisseissa on sarvivalke ainoa tunima niineraali. mutta paljon vleisempia oval gneissit, joissa sarviv alkkeen oliella on inyiis biotiittia. Paikoitellen biotiittia on rnnsaammin kuin sarvivalketta ja joskus voi sarvivalkkeen miiari jaadii hyvin v ihiiiseksikin. `'aaleina piiiimineraaleina ovat plagioklaasi A ja kvartsi. Emaksisemnussii sarvivilkegncisseissii on kvartsia lwvin viihiin ja oikeampi nimitys niille olisi amfiboliitti. Aaita esiintyy kuitenkin vain It yvin rajoitetnsti eika niita ole voitu kartalla eroittaa. joten ne kiisitellaiin yhdessa sarvivalkegneissien kanssa. -arvivalkegneissit ovat yleensii epahomogeenisia kivia. joissa on kokoomuksellisesti ja rakenteellisesti toisistaan eroavia osia ja vyiihykkeita : sarvivalkerikkaita ja biotiittirikkaita. rneissiin iisiii ja anifiboliittimaisiii. liuskemiisia j r syvakivimaisiii ine. ()saltaan tiima johtuii siitii. ett i kivilajiniinike kiisittaa uscita. eri tavalla synt.vneit : i kivia. jotka kokoomukseltaan ja rakenteeltaan liihimain sanianlaisina on pantu samara otsikon alle. Smirin osa sarvivalkegneisseistii on pitkiille inetaniorfoituneita c miiksisiii ja intermediiiarisiit vulkaniitteja. [seiii ne sijaitsevat vulkaniittialoeiden reimoilla ja toisinaan niissa on vyiihykkeita. joissa vulkaniittieir rakemiepiirteita viela on nakvv - issi. Vailiettuminen vulkaniiteista sarvivalkegneisseiksi tapalituukin viihittiiin. M i,ariityt vulkaniittien rakennepiirteeti erikoisesti uraliittiliajarakeet ja agglomeraat.tien pal lot, siiilyviit tunnettavina hyvinkin pitkalle metainorfoituncissa, karkearakeisiksi ja granoblastisiksi kiteytyneissii sarvivalkegneisseissa. Tamantapaisten tuntomerkkien puuttuessa ei gneissien alkupera ole union muuta selva. Eriiiit karkeinimista sarviviilkegneisseista ovat todennakoisesti alkujaan olleet einiiksisia sv iikivia. Edella mainittu koskee erikoisesti amfiboliittimaisia sarvivilkenneissejii. edimentogeeninen alkupera on niinikii n malidollinen eriiille eneisseille. Sarvivalkegneisseja edustavat seuraavat tyyppiesimerkit. Anifiboliittiscssa sarvivalkegneisseissa Auran rautatieasemalta now 4 kin koilliseen on tummana paamineraalina sarvivalke yksin. Vaaleana piiiimineraalina on anortiittirikas plagioklaasi, joka on inverssivyohykkeellist a. keskus An, ; ja reunat an,,. Suurinimissa plagioklaasikiteissa on kvartsisulkeumia.

11 8arv-ivalke on vihredtd (y - tumrnan ruskean vihrea, /i = trunman vihertavan ruskea, a = ruskean kellertava : c-iy = 17.) Lisaksi on hiukan kvartsia. oksidimalmia. apatiittia ja epidoottia. Rakenne on tdysin granoblastista. liuskeista. 8iuterlan kvldn etelapuolella on kinzigiitissa l valikerroksina sarviviilkegneisseja joissa vihrean sarvivalkkeen ohella paamineraalina on v-drittintii kummingtoniittia. Amfibolien esiintymisessa ei voi havaita mitaan saiinn6nrnukaisnutta. Yksi osa kidettd saattaa olla kummingtoniittia ja toinen osa sarvivalketta. tai myos koko kide yksinomaan jompaa kurnpaa amfiholia. Kurnmassakin amfibolissa on c.l y noire 20 ja 2V noire 80. Vaaleana paanrineraalina on plagioklaasi An,, (,, jossa on heikkoa eyohykkeellisyyttd. Lisaksi on hiukan biotiittia, kvartsia, apatiittia ja oksidimalmia. Rakenne on granoblastinen. liuskeinen, jonkin verran kerroksellinen. $ekh sarvivalketta etta biotiittia tummina padmineraaleina sisaltavien gneissien vaaleat paamineraalit ovat plagioklaasi (An3-30) ja tavallilisesti Lisaksi kvartsi. Sarvivilkkeen pleokroismi on y vihrea. /l ruskean vihrea. a vaalean kellan vihreaa : c_l y y:n ja / :n v - airit ox-at Ii vvin v-oirnakkaat ja usein i3 y. Aksessorisina mineraaleina on litaniittia. apatiittia. oksidimalmia. sulfidimahnia jazirkonia. Titaniittia ja apatiittia on joskus suhteellisen runsaasti. Muuttumistuloksina on hiukan kloriittia, serisiittia (ja muskoviittia) ja joskus epidoottia. Rakenne on granoblastinen. liuskeinen ja paikotellen kerroksellinen. Blot] ittivaltaisia sarv-ivalkegneissejii. joissa biotiittia on huomattavasti enenrnian kuin sarvivalketta. ja joiden nrineraalikokoomus tutee lahelle biotiittiplagioklaasigneissien kokoomusta, on runsaimrnin Kyriin aseman ja \larttilan kirkonkyldn valisella alueella. mutta paikoitellen muuallakin, varsinkin karttalehden ctelaosan gneisseiss<i. K i ii z i g i i t t e ja. alumiinirikkaita alrnandiittia ja kordieriittia sisaltaviii karkearakeisia gneisseja esiintyy Iaajalla alueella karttaleliden etelapuoliskolla. suoranaisena jatkona karttalehden lansipuolella olevilta alueilta, joilta Hietanen on julkaissut yksitviskohtaiset tutkimukset naistii kivista (Hietanen 1943 ja 1947). ilarttilan karttalehden kinzigiitit ovat migmatiittisia, usein suonigneissimh:isia (kin-a 2). Aligmat]ittisuudesta johtuu. etta nun kaunis kerroksellinen rakenne kuin minka Hietanen on Kalannin alueen kinzigiiteista kuvannut. ei sellaisernaan ole Marttilan alueella sailvnyt. Ndmii kinzigiitit ovat lahinnii verrattavissa Hietasen kuvaamiin Turun alueen migmatiittisiin kinzigiitteihin. Piiiimineraaleina kinzigiiteissii ovat plagioklaasi An, 30- kv-artsi\ biotiitti. kordieriitti ja almandiitti. Naiden miiird vaihtelee kuitenkin suuresti eri kcrroksissa ja jompi kumpi tai kumpikin kahdesta viinienrainitusta voi puuttua kokonaan. Sillirnaniittia on joskus nun runsaasti, ettii 1 1

12 1 2 Kuva 2. Kerroksellista kiuzieiittia. llarttila, Ruskolainen. Fiy. ;?. srrntif ied kirr aylte. se on luettava paamineraaliksi. Mlikrokliinin rnaara vaibtelee, tavallisesti sita on, mutta se vol myiis puuttua kokonaan. Aksessorisina mineraaleina tavataan zirkonia. sulfidi- ja oksidinialmirnineraaleja, apatiittia la joskus spinellia. Hietasen inainitsemia diopsidipitoisia kerroksia ei Jlarttilan alueella ole tavattu, sensijaan nniutarnia kalkkirikkaita konkretioita. K i i l l e g n e i s s e j a. biotiittiplagioklaasigneisseja, esiiutyv jonkuu verran kerroksina kinzigiiteissa ja paikoitellen kinzigiittialueen ulkopuolellakin erillisina vyohvkkeina. Kinzigiitteihin verrattuna kiillegueissit ovat huomattavasti hienorakeisenipia, selvasti kerroksellisia. ja hyvin harvoin nugrnatiittisia. -illoinkirr, kun ne esiintyvat kapeina, vain jonkuu desimetrin le` visina kerroksina kerkearakeissa migmatiittisessa kinzigiitissii. rajoittuvat ne verraten teravarajaisesti viimenrainittuihin ja harvoin niissa tavataan pegmatiittijuonia. 1aamineraaleina ovat plagioklaasi An 20 3, ' kvartsi ja biotiitti. Biotiitti on (kuten kinzigiiteissakin) punaruskeaa (a - beige. /p - y = pnnaruskea. usein voimakas). llikrokliinia on toisinaan. toisinaan se puuttua. _\patiitti ja zirkoni ovat tavallisia aksessorisia mineraaleja. Biotiitti on joskus hiukan kloriittiutunutta ja plagioklaasi serisiittivtynyttii. llakenne on granoblastinen, nnrtta joskus kuitenkin selvia blastoklastillisen rakenteen piirteita on niikyvissii. Sarviviilkegneissien vliteydessa tavataan paikoitellen kiillegneisseja. jotka eraissa suhteissa eroavat edella mainituista. Llkonaoltaaii ne intnstuttavat biotiittirikkaita sarvivalkegneisseja. Niiden biotiitti on vihertavaa

13 1 3 (ci punaruskeaa), mikrokliinia on aina runsaasti (eni :ssa ei koskaan runsaasti) ja aksessorisina niineraaleina on (apatiitin ja zirkonin lisaksi) titaniittia ja ilmeniittia, joita em. kiillegneisseissa ei tavata. INFRAKRUSTISET KIVET Kalannin alueella (Hietanen, 1943) Pohjanlahden rannikolla alkaa trondhjemiittisten syvakivien vyohyke, joka jatkuu itaanpain Turun alueen (Hietanen, 1947) kautta Marttilan alueclle, jossa se kaytannollisesti katsoen paattyy, silly ymparoivien karttalehticn alucilla pohjoisessa, idassa ja etelassd tavataan trondhjemiitteja enaa tuskin lainkaan. Synkinemaattisten syvakivien kokoomus muuttuu jatkuvasti rnikrokliinipitoisemmaksi itaanpain siirryttaessa, inutta oikeita trondhjemiitteja tavataan kuitenkin viela yleisesti Marttilan alueella. Trondhjenriittisten kivien oliella on Marttilan alueella runsaasti myos kvartsidioriitteja ja granodioriitteja. Migmatiitteja muodostavat pegmatiitit peittdvat laajoja aloja karttalehden etelapuoliskolla. Ennen syvakivien kuvausta luodaan lyhyt katsaus Hietasen kayttamaan trondhjemiittisarjan kivien nimistoon, jota tassakin kirjoituksessa. myohemmin mainituin muutoksin, noudatetaan. Hietasen mukaan differentiatiosarja alkaa hornblendiiteista ja etenee gabrojen, dioriittien, dioriittitrondhjeniiittien ja trondhjenriittien kautta trondhjemiittipegrnatiitteihin. Sarjan alku dioriitteihin asti on analoginerr gramittisarjan kanssa. Uioriittitrondhjerniitit ja trondhjemiitit Hietanen erottaa toisistaan paaasiassa plagioklaasin anortiittipitoisuu(len mukaan. I)ioriittitrondhjeniiiteissa on plagioklaasin anortiittipitoisuus 25 30,, ja trondhjenriit.eissa ",,. Vaaleana paamineraalina on kummassakin lisaksi kvartsi. Tummien paaniineraalien mukaan on diorirttitrondhjemiitit jaettu edelleen seuraavasti : 1) sarviviilketrorr(ihjenriitti, jossa turnmina pkimineraalcina on sarvivalke ja biotiitti, 2) pyrokseenitrondhjemiilxi, jossa turnmina paamineraaleina ovat pyrokseeni ja biotiitti ja 3) biotiittirikas dioriittitrondhjemiitti, jossa tummana paarnineraalina on biotiitti pksin. Trondhjemiittien jaoitus on seuraava : 1) Biotiittirikas trondhjerniitti, jossa plagioklaasin anortiittipitoisuus on ) normaali trondhjerrriitti, jossa plagioklaasin anortiittipitoisuus on 19 24,, (t<issa ty}prssa oil myos jonkin verran mikrokliinia) ja 3) pisarakvartsitrondhjemiittit jonka plagioklaasin anortiittipitoisuus on noin 16 (,. ja jossa mikrokliinia on jo huoinattavasti. Kaikissa trondhjemiiteissa on tunrrnana mineraalina biotiitti.

14 1 4 Tassa kirjoituksessa on edella mainitut nimitykset sailytetty, hikuunottamatta seuraavaa muutosta. Johdonmukaisuuden vuoksi kaikkia dioriittitrondhjemiitteja on nimitetty dioriittitrondhejmiiteiksi, minka Iisaksi nimessa on ilniaistu tumnla paamineraali. tiiten Hietasen sarv-iv-all:etrondhjemiittia vastaa tjssa kirjoituksessa sarv-iv-alkedioriittitronhjenuitt1a pyrolseenitrondhjemiittia pyrokseenidioriittitrondhjemiitti ja hiotiittirikasta dioriittitrondlijemiittia biotiittidioriittitrondhjeiniitti. Tiiniii on ollut aiheellista senkin yuoksi, etta mybskin trondlijemiitit voivat sisiiltiia jonkin verran sarvivalketta ja pyrokseenia. jolloin uimesta ei ilinan manta kay i1mi, tarkoitetaanko trondhjemiitteja vai dloriittitrondhjemiitteja. llelkein kaikkia edella mainittuja dioriittitrondhjeiniitti- ja trondhjerniittityyppeja tavataan \larttilan alueella, joskin tyypillisimpia troirhjeinlittisarjan kivia (kuten biotiitti(lioriittitrondhjemiitti ja normaali trondhjemiitti) suhteellisen rajoitettuina alueina. Kokoomuksellisesti ja rakenteellisesti naniii kivet ovat identtisia lannenipaa kuvattujen tyypillisten trondlijemiittien kanssa ja vastaavat Goldschnlidtin (11916) rniarit'vsta trondhjeiniiteista. Tyvpillisten trondlijemiittien lisaksi tavataan alaeella erilaisia vaihetturnismuotoja trondhjeniiittisten ja ( ;raniittisten kivien valilla. widen esiintyniiiien liittyy Jlarttilan aliieella tapalituvaari trondlijerniittivvohykkeen hav-iamiseeri. I'rondhjemiittien esiintyiniselle on luonteenonlaista uiiden sijoill uminerl iukaisenrmin maariteiivi1e kinzigiittialueelle ja sen reunoille, lisiiksi sitcn. etta tv,v pdlisinnnat trondhjemiitit ovat tavallisesti alueen keskellii j<t vahenlnlan tvvpiiliset ja vaihettunlismuodot alueen reunoilla. w-valavet kuvataan seuraavassa larlestyksessa : gabrot ja dioriitit dioriittitrondhjeiniitit ja trondlijerniitit kvartsidioriitit ja gralzodioriitit lieoniatiitit Kirjoitukseri loppuosassa kosketcilaan laheinnlin ;ysvi v, a ilajien ( ;ahrot j<t dioriitit i iintvvat lin~ ;seili< jil ;>allktlinan j(,idhn nl(ict v aihl('levit :idel~ta lilloinetreista ltlnilt<illliin nleti'erhln. l' irlssa -Ildll=<1N i1 un(ien vhtevdc' ii oil lil(1'aernak i lil. hurnhlendilttnll<lisia fill la. ltllii'in osa karttaln tunlmanrusk( :alla pohjalla merl i :yi ;ta l.i ;i.<rii (an :liuriitte,la. 1'iiinnincraaleina ulibroi sa oil i lla,,.iil~ '-1l ~ ( tlsi An-,o - -.;o Ja r, v <il ~._ ;e la dloriiten1sa pta_ioklailsi An.,0 fit sai'v"iv<llke. 13i ~ oiiitaa oil tr (e, III lisaksi lunkan lnotllttla. Aksessoi'lsina illrneraaleiiw oil seka gl(l1roinsit atta

15 dioriiteissa oksidimalmia, titaniittia, epidoottia ja apatiittia. Kvartsia on tavallisesti myos hiukan. Rakenne on usein jokseenkin granoblastinen. joskus kuitenkin miltei hypidiomorfinen. Paikoitellen tav ataan pienina esiintymina porfyyrista gabroa. jonka porfvyrisen ulkoasun aiheuttavat 2-3 cm pituiset plagioklaasikitect, jotka overt jossain rnaiirin asettuneet liuskeisuustason suuntaan. Gabroissa ja dioriiteissa ovat tavallisia alhaisen lampotilan fasiesta vastaavat muutokset. Plagioklaasi on runsaasti serisiittiytynytta ja saussuriittiutunutta, jolloin anortiittipitoisuus voi laskea An 30 :een ja allekin. ja sarvivalke on muuttunut kloriittimaiseksi mineraaliksi. Niiin inuuttuneita oval suureksi osaksi edella mainitut porfyyriset gabrot. 1 5 I)IORIITTITRO'-N- DIIJI+,MIITIT JA TRONI)IIJEMIIT1'l' S' a r v i v ii I k e d i o r i i t t i t r o n d h j e in i i t t i nruodosta.a vhtenaisen, miltei kartan reunasta reunaan ulottuvan ita-lansi suuntaiseil. noire 40 luii pitkan ja 2 Am levean vyohykkeen pohjoispuolella olevien kvarlsidioriittien ja sarv - ivalkegneissien ja etelapuolella olevan kinrigiitiiahleelt valiin. Kivilaji on keskirakeista, gneissimiiistii. liuskeista, tuntman hariuaata. jlu) aista kivea. Juov-aisuus johtuu ositlain tuinmien ja vaaieiden miltemlalieil pyrkilnyksesta asettua eri tasoilun& jotka v uorottelev A kesken hue. 'l'ii11iin johdosta kivilaji jossain ntaiirin ulkorliioltaiin muistuttaa kerroksellisia. hvvill kai'1cearakelsla gneisselit..ltloval5ulltta ltsaavat Ilnskelsullst noil Fntlntaisut V - vuhvkhcet tilillninlid('it?1all V - aihtele:a - lil ti'oi1(lllle!liiltt!- sarjan kivia. lotka ])aslassa oval kokoollrnkseltaan dlorllltitro1idtileinnttisia. palkoitellen kuitenkin nlv'us ilo1'1lttlsia la tramiiljelnilt_i :+t ; v!lllvicleiden vah\ ulls V anti( i( titv - aihsc ti muutalllisla nletl'(, ista rlluntanliin kvlllnlemm senttimetrcililil. Jflovalsr.lutia Lsitmivat victim vvo1mv keels kesla- iiaoshtia \!,t-et h Imai sari - iv ilkeanei s jn(iv - at. jotka tavallisesti oy at paljon uhu :'n ;lli.- knin eiu. vyohvkkcct. usein hyvlrlktn ohliita. vain p ltunen (ill la aches. A nmehs,- timalnltut Inovat t?vat its( Wassa stilkeiimli?. inutta taval nests llyvln pltliia. 1apa useliii li',"inlll('llia nletrela. diu v ivalkcdioliittitrun(lhjeniiitti c",iiutvy iiv in kolif a m isti yrirparoiyieli pnitakivliii llnskeisuutia not.(iattaeii. kii?rtillail ja h(nk('lt pita ;li('n aliie('lhii U11 hl sli( = ltillns by V"Ill srlolav 11\ llst3 ja ;pil5vitl l nlti ('lv'tt! (klicit 3). 1 mlss- (-'assn l V'vohvk('tt<i nutssa, liliskctnln!s o!) puinitla`tm Ievillllp lil lilt`' lliovailleii rakenne e1iaselvemii aksi ja paikoitellen hacnii kokorlaan. Raiinaisteii I'oyfyiin pitiijien alueiila hiv ilaji nurtlttuu ulyos kokoomukseltaan emiiksiseninlaln-i. Cwl_oonulkselti:ail dioriittislil osla oil taalla (neniniiin knin

16 1 6 Kiiva 3. 1.itiskeiuen sarvi ','ketlit riittitruntlhjcmi tti. \I art ti la. ~iaterla. Fig. 3. Schistose hurubhrzde-fioritt-troudji te. itaosassa ja esimerkiksi Karinaisten kirkolta kaakkoon muodostaa dioriitti suuren alueen. 1)ioriitissa on kuitenkin dioriittitrondhjemiittisia, paikoitellen myos trondhjemiittisia kohtia. Li nsip r issa. Yovtyan pitajdn alueella, sarviv-alkedioriittitrondhjerniitti uruuttuu paikoitellen myos niassiivisemmaksi kuin mita se on vyohykkeen itaosassa. Emaksisemrnat ja happamenimat trondhjenriittisarjan kivet esiintyviit taalla saannottoman muotoisina. vahittaisina va,ihettumisalueina. Sarvivalkegneissialueen eteliireunalle on dioriittitrondhjemiitin vaikutuksesta syntynyt vyohyke ulkonholtaan vaihtelevia tuminia. dioriittisia assirnilatiokivia. Sa rviva1kedioriititrondhjemiitin (taulukko Ii1, n :o 1 ; kuva 4) piianrineraalit ox at plagioklaasi An s 35. kvartsi, biotiitti ja sarvivalke. Aksessorisia rnineraaleja on hyvin vahan. Ke voivat taysin puuttuakin, mutta tav allisesti on hiukan apatiittia, zirkonia ja oksidinralmia. Emaksisetnmissii, kokoomukseltaan hihella dioriittia olevissa tvvpeissa voi lisaksi olla hiukan titaniittia. Ilikrokliini puuttuu.

17 17 ri'a lnkko 1. ]]\'Tarttilan karttalehden syvakicien iiiineraalikokooin ksia tilav sprosentteina..a'laaratty I-poydalla. Table.'. Jlia(rral co) /la)ition of the i fracr stal rocks 'in the hlarttila anati shcct. Uctcrmn(cd on the integration stage (i kvartsi --g ar)_ pla,ioklaasi p1mlim (Hoc (an) nlikrolaiini microclinr biotite biotitr sarvivalke -hornblca l aksessorisct-- n( c e. s w (,, ' J :1 5s )' 134) (33) (27 ) (23) (23) (20) ICI (; (1. : L11 1(i J.4 ) t O >arvieiill lioriittitem ihjcmiitti. llarttila, O1Iila. 1lornhler(de-diorarr-tron.dlrjrn(ite. 1larttila, OVila. 2. I3iotiittidioriittitiondlljenriitti. Tarvasjoki, Pr nkila. Biotite-diorite-trondlrje, ite. Tarr((sjoki, P1-r()rkila l3iotiittidioriittitrandhjemiitti. Koski, 'I'aipale Riotite-diorite-trondhienoitch lioski, T(opale. 'I'rondhjen itti. llarttila, 'riipilii. Troadhjeaite. 11(irt hla, Tiitailit. (i. 'I'rondhjemiitti. Tarvasjoki. Kallela. Trondhje ritc. Tarvasjoki, kallcla 7. 'rrondhjemiitti. Paintio, 'raiaiia. Trondhlewtic. Pain(io, T(( tila. S. Trondlljemiitti. li nsjoki, ' I'iskarla. Trondh)cn((ti. 1i n.,)ol i, Tiskarla (1.0 10O.n I n., I I b 16 kvartsi gam)_ pla,ioklaasi-tdag(o /,e,( (an) mikrokliini--o(i'r cfna biotiitti -bintit( sarvivalke --hon(b/cn(!( aksessoriset-arcr, eortrs 9. Trondhjemiitti. K sjoki, Kraatarla. J'-rondhjenite. h azcsjoki, hraatarla. 1(1. Trondhjeniitti. lioski, Patakoski. J'rondhjei(it). lioski, Patakoelri. 11-1'3. Sarvivalkepitoinen trondhjemiitti. Iv ( s]oki, 'riskarla. hornblende-bearing trondhjenite. IN sjoki, 7'isk(arla. 13. Olis>oklaasipeffmatiitti. llalikko, Toivila. 0I(:goelase-hegn(atitc. 1laliklco, Toicila. 11. Oli ;oklaasipeamatiitti. Tarvasjoki, J va. Oligoclase-pegmatite. Tarvasjoki, J ra. 15. Iiahdeksan oli=oklaasipe,matiitin 1-povtaanalvvsin keskiarvo. The mean of eight different modes of oligoclase-pegn(atife. 16. Oli,oklaasipegmatiitti. blarttila, P rhola. Nigoelase-pegmatite. Jlarttila, P rhola ;1, s ' (i : s 12.7 h.s 3.s ' (20) (18) )20)1 ('30)' (18) (1( ;) (18)1 S.+) s O : ; 3.7 (( ( (IU.n

18 1 8 l~ iva t. -arv'ivatkcdioriittitronrltrjemiitti. }' IVt~ ii, Jalkala. 10 x. IVY. 1. 1/iirl/bi ride-diorit -troxdhjf itr. Poytr/ii,./i U nl r. 10.c. Rakenne on granoblastis-hypidiomorfinen, so. granoblastinen rakenne. jossa on hypidiomorfisen rakenteen piirteita. Hypidimorfisen rakenteen reliktit ovat emoksisernmissa m odoissa selvempia k in happamamrnissa. Keskikokoa s remmissa plagioklaasikiteissa on jorikin verran ornam otois tta ja josk s heikkoa v -ycihykerakennetta. Lamellit ovat yleensa selvia, m tts sein lie eivat lot kiteen lapi, vaan paattyvat hi kan ennen re naa. Albiitti- ja perikliinilakien m kainen ristikaksost s on yleistii. Kvartsi on jonk n verran aaltosamm vaa. Ben sistilla tavataan resorboit neita plagioklaasikiteiti ja sein kvartsikin esiintyy keskikokoa s rempina rakeina. Toisaalta on plagioklaasikiteissa sein pienia m odoltaan pyoreahkoja, josk s enernman tai vahemmiin omanr otoisia kva.rtsis lke mia. mikii viittaa kahden eri-ikaisen kvartsin oleniassaoloon. T mrnissa mineraaleissa on havaittavissa pyrkimys asett a jonoihin tai ketj ihin. Biotiitti on hyvin t mmaa (y = /3 = t mman r skea. miltei lapik ltanraton --a = kellertiivii beige). 8arvivalke on vihreata (y - si nertavan vihrea,> /3 = r skean vihrea > a = kellan vihrea ; a = I.r 70o ja 8arvivalkkeen in tt mista biotiitiksi ei ole havaittavissa. vaan kaikki biotiitti vaik ttaa primaarisena kiteytyneelta. B1otiittidioriittitrondhjemi1tit esiintyvat vaihtelev -an kokoisina, no n 2 s kin pit isina linsseina kinzigiittial eella ja sen re noilla. Niiden yhteydessa on aina norinaaleja trondhjemiitteja. Ulkonaoltaan biotiittidioriittitrondhjemiitit ovat t mman harmaita. vaaleimmat hi kan sinertavaan vivahtavia. keski- ja tasarakeisia. gneissi-

19 1/) maisia kivia. -arv1valkedioriittitrondhjerniiteilie l onteenomaista j ovais tta ei esiimly, vaan kivilaji on homogeenista, invohemrnin k vattavien trondhjemiittien nakdistii. k itenkin t mmempaa k in viinieksi mainit t. Paamineraaleina (ta l kko 1. not 2-4) ovat plagioklaasi An ~ kvartsi ja biotiitti, aksessorisina rnineraaleina apatiitti, zirkoni ja ortiitti, harvemmin lisaksi oksidimalmi. liikrokliinia on ainoastaan nimeksi homoaksisina s lke mina plagioklaasissa. Rakenne on granohlastis-hypidiomorfirlen. Hvpidior orfisen rakenteen reliktina on plagioklaasikiteita, joissa on omam otois tta ja heikkoa vyohvkkeellisyytta. Albiitti- ja perikliinilakien m kainen kaksost s on selvasti nakv issii ja laniellit ovat selvarajaisia. Serisiittia on vain nimeksi. $ lke mina on plagioklaasissa paitsi mikrokliinia, myos pienia omam otoisia kvartsikiteita. M ten kvartsi esiintyy. paitsi granoblastisesti, mvoskin s rempina rakeina. Biotiitti on p nar skeaa (y = il = p nar skea (josk s lnelkein l ipik ltamaton) >a - vaalean keltainen). 1-poytaanalvysista (ta l kko 1, n :o 2) on laskett kemiallinen kokoom s (ta l kko 2, n :o t) se raavilla per steilla. Kvartsille ja mikrokliinille on Ta l kko 2. 1-poytaanalvyseista lasket t kemialliset kokoorn kset. Toble _'. The cheiiiical cointiw4iolm cow/fitted jrooi modem ' G4.rs tdlss fill O.s ,1) 1[i FP,O ; 1.90 O. :f9 0.1s Fe 'i. c nU 0.0 : \I,U ( al) 3.o I \a () t ,') 1I,() LOO.o 100. o 100. o 1. Biotiittid oriittitron(lh/(, miitti. Tarvas.j ki, Pr nkila (ta l kko 1 n :o 2,. 13iotite-diorite-tro)tdhjc)iiite. Tarzasioki, Plmd,, ila (Table 1 iio. '2)?. 'I'rondhjemiitti. lfarttila, '1 pila (ta l kko 1 n :0 5) Trondhieniite. J/arttila, Tiihidii (Table 1 no. 33) 3. Trondhjcmiitti. Kosk), Patakoski (ta l kko 1 :o 10) Troadhjei ite. Iioski Patab;oshi (Tabl(, 1 no. 10) otett niiden teoreettinen kokoom s, biotiitin kokoom s on otett Hietanen Kalannin al een t tkim ksesta (Hietanen s. 48) ja plagioklaasin on oletett sisaltavan 5,~, ortoklaasikomponenttia.

20 20 T r o n d h j e m i i t tt e j a esiintyy erillisind linsseina kinzigiittial eella, ja sarjan emaksisempien jasenten yhteydessa seka kinzigiittial een sisalhi etta sell re noilla. Esiintymistapa on aina konforminen ymparoiviin kivilajeihin nahden. Ulkona.oltaan trondhjemiitit ovat vaalean harmaita. keski- ja tasarakeisia gneissirnaisia kivia, joissa on sinertavd vivalrd s. Harrnaan sinertavan vivahd ksen per steella ne on yleensa helposti erotettavissa granodioriiteista ja graniiteista. Tavallisesti trondhjemiitit ovat gneissimaisid. m tta s rimpien linssien keskiosissa on s nta s heikkoa. Raes r s rnyoskin vailitelee. Aarim otoina esiintyy oligoklaasipegmatiiteissa verraten karkearakeisia ja s nta t mattomia trondhjemiitteja, k n tans hienorakeisia ja l iskeisia, biotiittipiagioklaasigneissrmaisia tyyppeja tavataan paikoitellen kinzigiiteissa. Piiamineraaleina ovat oligoklaasi, kvartsi ja biotiitti. Biotiitin ohella voi t mmana mineraalina josk s olla myos hi kan sarvivalketta tai h,ypersteenia. Erot kseksi sarvivalke- ja hypersteenipitoisista trondhjerniiteista. nimitetaan (Hietasen m kaan) tavallisia,, vain biotiittia t mmana rnineraalina sisaltavia trondhjemiitteja norinaaleiksi trondhjemiiteiksi. Naita on paaosa trondhjemiiteista. Sarvivalkepitoisia trondhjemiitteja on A ran aseman lansip olella. 'Pilkasen itap olella ja paikoitellen Tiskarlan l ona K sjoen pitajassa. Alhojoen lo naisp olella sijaitseva tronhjemiitti on hypersteenipitoinen. Kaikki moot trondhjerniittiesiintymat ovat normaaleja trondhjemiitteja, sanloin k in osittain edellamainit tkin, jotka vahittain vaihett vat normaaleiksi trondhjemiiteiksi. \orinaailei) trondhjeiii iit tien paamineraalit (ta l kko 1. n :ot 5 10) overt plagioklaasi An 1J L3, kvartsi ja biotiitti. Aksessoriset mineraalit ovat apatiitti, oksidimal li ja zirkoni, harvoin Iisaksi jokin se raavista : ortiitti, nionatsiitti ja almandiitti. Rakemre on samalla tavalla granoblastis-hypidiomorfinen k in biotiittidioriittitrondhjemiiteissakin (k va 5). Granoblastisessa valiaineksessa on m ta raekokoa s rempia plagioklaasikiteita, joissa on hi kan omam otois tta. hlyos kvartsia on sein s renipina rakeina. Plagioklaasin kokoom s vaihtelee vain vahan. 'I avallisesti se on noin An 20, harvoin korkeampi, An 2 3 asti. Plagioklaasin vvoh vkkeellisyy s on harvinaista ja vain s rimmissa kiteissa esiintyvaa. Silloinkin k in vyohykkeellisyytta nakyy, on se tavallisesti epaselvdd. Eraassd tapa ksessa on k itenkin samm misk lmien av lla voit maarata kesk ksen kokoom kseksi An 27 ja re nojen An,,. Lamellirakenne ei tavallisesti ole yhta selvaa k in dioriittitrondhjemiiteissa. S lke mina plagioklaasissa on kvartsia, homoaksisesti mikrokliinia ja hi kan serisiittid, josk s rnyos biotiittia.

21 21 li ra i>. 'I'rondhjenniitti. Marttita, a. 8 N. Fig. 5. Troidhje,oi e. llnrttil o, Tiif)ilii. S a. Kvartsi on aaltosamin vaa. Lsein se t nke t plagioklaasikiteiden v-aleihin resorboiden naita. ti lke makvartsit, joita on paitsi plagiokla Zsissa myos biotiitissa. voivat josk s olla omam otoisia. jokseenkin k sik lmaisia prisman poikkileikka ksia. tai pit sleikka ksia. joissa nakyvat pyrarnidipinnat prismojen paissa. Biotiittia on normaaleissa tro dhjemiiteissa noin 10 0,, mineraalien kokonaismaarasta. Variltaan se on kaikille trondhjemiittisarjan kiville l onteenomaista voimakkaan p nar skeaa (y = J1 - p nar skea (" vaalean keltainen). Toisinaan biotiitti on re noiltaan hi kan kloriitti t n tta. Jcsk s se on hi kan m tt n t m skoviitiksi. jonka yliteydessa talliiin esiintyy hematiittia. Nlikrokliinin maara vaihtelee. S ri osa trondjemiitteja sisaltaa mikrokliinia vain homoaksisina s lke mina plagioklaasissa (k va 6) ja sen maara jaa alle 1 mineraalien kokonaismaarasta. On sellaisiakin trondhjemiittiesiintymia, joissa ei ole lainkaan mikrokliinia. Osa trondhjemiiteista taas sisaltaa mikrokliinia enemnian. k ten I-poytaanalyysit osoittavat, ja vaihett vat valim otojen ka tta granodioriiteiksi. I-poytaanalyyseista (ta l kko 1, n :ot 5 ja 10) on laskett keinialliset kakoom kset (ta l kko 2, n :ot 2 ja 3). Lask n per steet ovat kvartsin ja biotiitin osalta samat k in biotiittidioriittitrondhjemiitille lasket ssa kokoom ksessa. Plagioklaasiin on laskett 7 :') ortoklaasikomponenttia ja mikrokliiniin 19 % albiittikomponenttia ja 1,0 anortiittikomponenttia.

22 hrnva (f. Trondhjeniiitti. Ii - _,.,isia mihrohliinisnll:e mia plagioktaasissa. 1i Id. I Ion _risto. 35 x. Fi y. (J. Troodhjcnriae. II orrxial worroclii r irwh±svoo, irr playiocl1ise( h sh?, lloaiyasto. 3 ;i x. Sarvivii lkepitoisissa trondhjemiiteissa (ta l kko 1. n :ot 11-12) sarvivdlkkeen ma ira vaihtelee ja vol no sta noin 10 mineraalien kokonaismaarasta. Silloin k n sarvivalketta on vahan. ei kivilajia voi makroskooppisesti erottaa normaalista trondhje riitista. K n sarvivdlketta on r nsaasti, ni ist ttaa kiwi granodioriittia. Brotiitti on osittain sarvivdlkkeen m tt mist losta ja tiilloin variltaan hi kan vihertavaa poiketen norinaalien trondhjemiittien p nar skeasta biotiitista. Kloriitti t mista on toisinaan r nsaasti havaittavissa. Aksessorisena mineraalina on josk s titaniittia. jota ei esiinny normaaleissa trondhjemiiteissa. Hypersteenipitoisissa trondhjein iiteissa hyper-,teen s maara on yleensa pieni ja kivi lkonaoltaan normaalin trondhjer iitin nakoista. Paikoitellen hypersteenia k itenkin on r nsaammin. jolloin se on makroskooppisestikin todettavissa. Josk s on hypersteenin lisaksi hi kan sarvivalketta. Rakenne ja mineraalikokoom s on trondhjemiittinen. Plagioklaasin kokoom s k itenkin vaihtelee s remmissa rajoissa k in nornraaleissa trondhjemiiteissa, An Hypersteeni on pienina kiteina ja paikoitellen se on re noilta ja raoista in tt n t varittomaksi antigoriitti-k mmingto-niitiksi llikrokliinia on vain plagioklaasin s lke mina tai hi kan toisten mineraalien valeissa.

23 )3 iv lla 14 mainit n differentiatiosarjan viimeisena jasenena esiintvvat t r o n d h j e in i I t t p e g in a t i i t t i j o n c t ovat Marttilan al eella hyvin harvinaisia. Lihinna niiihin verrattavia pegmatiittij onia on tavatt vain parista paikasta kapeina. r 2_1 cm lei yisina raontavtej onina dioriittitrondhjeniiitissa ja trondhjemiitissa. -~ rin osa kivea on plagioklaasia An iy Kvartsia on mvos. m tta m ita mineraaleja ei j ri lainkaan. Plagioklaasi on kvartsia isompina.. josk s hi kan omam otoisina kiteinii. jotka paikoitellen ovat r nsaasti serisiittivtvneet. Josk s serisiitti on s itrina s om ina. Kvartsi on pienempina kiteina ja hi kan aaltosamni vaa. Biotiittia on vain nimeksi ja se on kloriitti t n tta ja sen yhteydessa on paikoitellen hi kan hematiittia. hlikrokliinia on hyvin vahi n tai ci ollenkaan. Apatiittia on aksessorisena nrineraalina. arvivalkedio,riittitrondhjemiitissa tavataan paikoin m taman kym.- menen senttimetrin levyisia leikkaavia trondhjemiittij onia. Biotiittitrondhjemiittivyohykkeen lansipaassa.. 5 km A ran asenialta P~ vtyiin kirkon s ntaan on eras tallainen j oni normaalia trondhjemiittia. Tata trondhjemiittij onta ja dioriittitrondhjemiittia leikkaa 5 mnr :n levyinen trondhjemiittipegmatiittij oni. Pitkin trondhjemiittipegmatiitti- ja trondhjemiittij onen rajaa on monatsiittia. Dligniatiittisessa kinzigiitissa tavataan s onia, joiden mineraalikokoom s on lanes sainanlainen k in edella k vatt jen j onien. Mind lienevat k itenkin paaasiassa palingeenisia s onia, joissa sein on lisaksi vaihtelevia maaria resorboivaa mikrokliinia. T issa yhteydessa on syyt t mainita.. etta trondhjemiittejakin on syntynyt palingeenista tieta ki zigiiteista. -Alonet kinzigiittial eella tavat t biotiittiplagioklaasigneissimaiset trondhjemiitit ovat na.ista esimerkkeina. KV ARTSI- JA GRAZ\OI)IORIITIT S rin yhtenainen kvartsi- ja granodioriittial e on karttaleliden l oteisosassa sijaitseva»poytyan dioriittia (Hietanen 1947). Kivilaji on harmaata. karkearakeista. selvasti s nta t n tta, in tta heikosti gneissimaista svvakivea. Mina on monin paikoin pienia, tavallisesti noin cm x 10 ail em kokoisia hienorakeisia. t mmia, li skeis den s ntaisia s lket nia. Kokoom kseltaan kivilaji on granodioriittista. paikoitellen kvartsidioriittista (ta l kko 3). Paamineraaleina ovat plagioklaasi An 22_ 30, kvartsi, biotiitti, sarvivalke ja mikrokliini. Epidoottia on r nsaasti, sein mill paljon, etta se olisi l ettava paamineraaleihin k l vaksi. Aksessorisina mineraaleina on titaniittia, oksidimalmia, apatiittia ja zirkonia, sein myos ortiittia ja karbonaattia. Biotiitti on sein kloriitti t n tta ja variltaan vihertavaa. Sarvivalke on vihreata sarvivalketta. a = I.sso ja y - 1.T02 : 2Va noin 49, c,ly = 19.

24 24 Ta l kko 3. Granodioriitin kemiallinen kokoom s. Yoytya, Riihikoski. Anal. A lis }- eikklnen. Tat;lc 3. Chemical composition of granodioritc. Pogtit, Itn/ I o,'%i. 7,or!) \ gg!i n mbers >io, 'I'io, \1,() 3 Fc,o.,} Feo A1110 MLo l'ao -Na 2 li U N, U,, 11,Oxl[O- ('oz I.ol 'l., i ll ; Lc_ ' (, o 2.,4 O. ] (Los U.sl (,1 21.io or 1(i.ei ab all ~i.00 Sal 8(i. R'U 8 c -I.os Is 1.87 nit sz l n.9] ap ]. s tell] 12.3 [Lm 0.o ( () ( 7 linva 7. Granodioriitti. P(ivtv ;i, Fo hnnoja Fig. 7. (Ironodiorito. Piytyii, Karh noja. S x. Rakenne (k va 7) m ist ttaa m rilaastirakennetta, jossa s remmat kiteet ovat paaasiassa plagioklaasia. Mind ovat re noiltaan gran loit neita, sa ss riittia sisaltavia, m ten k itenkin melko kirkkaita. Epaselvaa vyohykkeellisyytta tavataan, samoin albiitti- ja perikliinilakien m kaista kaksost sta, k in myos Karlsbadin kaksosia.

25 2 5 Kvartsi on pienirakeista, gran loit n tta. Yhtenaiset kvartsial eet osoittavat, etta aikaisemmin on oll t s rempia kvartsikiteita, jotka myohemmin ovat gran loit neet. Tllmmat mineraalit esiintyvat yhdessa. Sarvivalke on s reksi osaksi m tt n t vihertavan r skeaksi biotiitiksi, joka ympar6i sarvivalketta ja t nke t sein kiteiden sisaan. Sarvivalkkeen ymparistossa on aina samalla r nsaasti epidoottia. Mikrokliini on valipaikkoja tayttavana ja sen ja plagioklaasin valissa on hyvin hienojakoista rnyrmekiittia. Rakenteeltaan ja mineraalikokoom kseltaan samanlaisista edella k vat n kivilajin kanssa on Isosorvaston l oiia oleva kvartsidioriitti. joka keskikokoonl kseltaan k itenkin on hi kan emaksisempaa k in Poytyan kivilaji. lscsorvaston kvartsidioriitin l oteisp olella oleva syvakivial e on migmatiittista granodioriittia. Karttalehden pohjoisre nassa, v lkaniittial een pohjoisp olella, ovat etelaisimmat osat Loimaan karttalehden kvartsi- ja granodioriiteista. Marttilan karttalehden p olelle lott niista vain vahaisis osia.. Tarvasjoen kirkon itap olella olevan syvakivial een kivilaji on piiiiosaltaan migmatiittista, sarvivalke- ja biotiittipitoista kvartsi- ja granodioriittia. Paikoitellen, varsinkin keski- ja etelaosassa on kivilaji voimakkaasti epidootti t n tta ja kloriitti t n tta, mika ilmio liittyy al eella esiintyviin myloniittisiin vyohykkeisiin. PEG -MATIITIT Pegmatiitit esiintyvat li skeis den s ntaisina pahk ina ja j onina. varsinkin kin zigiittial eella, missy niita paikoin on paljon enemmankin k in kinzigiittia. S rin osa kinzigiittial etta on, sein s onigneissimaistii. kinzigiitti-pegmatiittimigmatiittia. Paikoitellen pegmatiitti m odostaa k itenkin s ria yhtenaisia ja homogeenisia palik ja, jossa vanhempaa ainesta on t skin lainkaan. Kinzigiittial een lkop olella pegmatiitteja on vain vahan. Poikke ksena on kinzigiittial een jatkeen s nta koilliseen. missy pegmatiittia on r nsaasti, vaikka kinzigiitteja ei enaa esiinnykaan. Pegtnatiitteja on erotett kahta tyyppia, oligoklaasipegmatiitteja ja inikrokliinipegmatiitteja. joita ensiksi mainitt ja esiintyy vain kinzigiittial eella, ja sen re noilla sijaitsevissa trondhjeniiiteissa ja biotiittidioriittitrondhjemiiteissa. llikrokliinipegmatiitteja sen sijaan tavataan kaikkialla, joskin monin paikoin vain yksittaisinii j onina g o k 1 a a s i p e g in a t i i t i t ovat harmaita tai heikosti p nertavia oligoklaasi-k\artsi-mikrokliinikivia. Harmaissa tyypeissa on josk s selvii 4

26 26 vihertavii vivalid s, mikii joht plagioklaasin varista. Mineraahen raekoko ei ole vhta s ri k in rnikrokliinipegnratiiteissa ja rakenne on tasarakeisempi (k va (S). V- haiset viirivivahd kset ja rackoon vaihtel t ovat yleisia. Pegmatiittien ohella esiintyy hienonrpirakeisia aphitteja. jotka nriltei poikke ksetta overt harmaita. Edellamainitt ja paamineraaleja, oligoklaasia, kvartsia ja mikrokliinia on keskima.arin s nnilleen yhtii paljon. m tta vaihtel t ovat vleisia. Plagioklaasin anortiittipitois s vaihtelee An10-20 viililla, tavallisesti se on n,k 2o. Plagioklaasi on serisiittiytynytta ja tavallisesti pigmenttista. Se on m ta raekokoa s tire mpina. sein omam otoisina kiteina_ joissa on josk s vvohykkeellisyvtta. Lan ellirakenne p tt seirl iniltei taydellisesti. tai lamellit ovat i!iikti v issii vain pigmenttilamelleina. ivartsi on sein isoina kiteinii ja resorhoi tall tin plagioklaasia. Josk s se on hi kan aaltosamm vaa. loisaalta pla gioklaasissa on pienia pyoreita kv < 'tsis lke nria. mikes viittaa kahden ikiiiseen kvartsii. ilikrokliini esiintyy seka valip-ikkoja tiiyttii anti ettii ln iden lnineraalien kokoisina kiteinii. llvrnlcl:iittia ja pertiittia on vain hyvin veihiin.. N. (ii ' ; ; ; (' Ln`ft.lce!lolnalsiia st'n `,'flail ov?lt 112,1 ll;?iltt.saui : pier inkin t 1dtelt,i re1il11lftav I' Yl. ;?l lt=rijkiaasrn in roil n1dii 'itl, o_~1r~6. 1 iialsi 2LRnla'-~zl 12i :~kcy" l1 ( tl?ltijntoislllis Jie :\ii