Perustuu Suomen Geologisen Seuran geokemian symposiumissa pidettyyn esitelmaan.

Transkriptio

1 - r - Ilmari Haapala HAVAINTO JA RAPAKIVIGRANIITTIEN TINA - JA BERYLLIUM- PITOISUUKSISTA Perustuu Suomen Geologisen Seuran geokemian symposiumissa pidettyyn esitelmaan. On vanhastaan tunnettua, etta primagriset tinamalmit lahe s aha e siin- tyvat graniittisten kivilajien yhteydessa. Naille ns. tinagraniiteille ovat tyypillisia e raat ominaisuudet. Tinag raniitit kuuluvat hyvin usein moni - faasisten mas siivien nuorimpiin g raniittityyppeihin. Ne ovat kvart sirikkai - ta biotiitti- tai biotiitti- muskoviittigraniitteja ja niita luonnehtii eraiden akse s soristen mine raalien (topaasi, fluoriitti, turmaliini) e siintyminen. Kemialliselta koostumukseltaan tinagraniitit ovat tyypillisesti alkali- ja piihapporikkaita mutta kalsium- ja magnesiumkoyhia graniitteja. Erityisen tyypillis ta niille on kiven (tai biotiitin) kohonnut tinapitoisuus. Normaaleissa graniiteis sa tinapitoisuus on keskimaarin n. 3 ppm, mutta tinagraniiteis sa yli 10 ppm, yleisesti useita kymmenia ppm:ia. Tinagraniittien tinapitoisuus sisaltyy suurimmaksi osaksi biotiittiin. Geologisessa tutkimuslaitoksessa on tehty vuosina tutkimuksia rapakivigraniittien tina- ja berylliumpitoisuuksista. Tutkimusten tarkoituksena on ollut testata graniittien geokemiallisen tutkimuksen kayttokelpoisuutta e me alkuaineiden e tsinnas sa seka selvittaa, voidaanko talla tavoin loytaa rapakivialueiltamme sellaisia graniittityyppeja, joihin liittyy tina- ym. mineralisatioita. Tutkimuksissa on lahdetty siita, etta kaydaan lapi rapakivimas siivien sellaiset graniittityypit, joiden joukos sa,-- nuoremmat biotiittigraniitit todennakoisesti ovat. Tasta syysta tavalliset

2 rapakivimuunnokset (wiborgiitti eli kehallisia ovoideja sisalfava graniitti ja pyterliitti eli kehattomia ovoideja sisaltava graniitti) seka tummat ra - pakivimuunnokset on jatetty hyvin vahaiselle huomiolle ja on keskitytty tasarakeisiin ja porfyyrisiin (mukaanluettuna ns. porfyyriapliitit) muun - noksiin. Naista graniittityypeista on keratty 0,5-2 kg:n painoisia naytteita tina - ja berylliummaarityksia varten. Naytteita otettaessa on kiin - nitetty huomiota siihen, etta ne edustaisivat rnahdollisimrnan tyypillista, muuttumatonta g raniittia. Naytte e t on analys oitu optis ella s pektrog rafilla kayttaen sisaista standa rdia. E rotuskyky tinalle be rylliumille noin kolme ppm. nn noin nel ja ppm ja Laitilan rapakivimas siivin alueella on tutkimuksia suoritettu silla alueella, josta on olemassa Kahman (1951) julkaisema rapakivivarieteetit toisistaan erottava kartta. Laitilan mas siivin graniittityypit ovat muutoin tinan suhteen normaale ja, mutta Eurajoen graniittikompleksi (kartan 1 vasemmas sa ylareunas sa) tulee nakyviin hyvin voimakkaasti anomaalisena. Sama ilmio on todettavissa myos berylliumin suhteen, joskin paljon epaselvemmin (kartta 2). Eurajoen graniittimas siivi on suuren Laitilan mas siivin satelliitti. Se on pyoreahko, 8-9 km:n lapimittainen monifaasinen graniittipahku (kartta3). Likimain vaaka suorat diabaasijuonet peittavat osia graniittimas siivin ja! ' sits: ymparoivan migmatiitin valisista kontaktiklueista. Massivin ke skiosa koostuu heikosti porfyyrise sta kvartsi - mikrokliini - albiitti- biotiitti - topaasigraniitista (ns. Vakkaran graniitti). Sita ymparoi hevosenkengan muotoise sti vanhempi sarvivalkepitoinen graniitti (ns. Tarkin graniitti). Tarkin graniittia lavistavat porfyyrijuonet, joista jotkut ovat mine raali - koostumukseltaan hyvin samanlaisia Vakkaran graniitin kanssa. Greisen-

3

4

5

6

7

8

9

10 KARTTALIITTEET Raportti M 32/-7311 Ilmari Haapala

11

12

13

14

15

16

17

18

19

20

21