Tieto- ja viestintätekniikan (TVT) käyttö musiikkioppilaitoksissa työvälinekäytöstä verkostumiseen

Tieto- ja viestintätekniikan (TVT) käyttö musiikkioppilaitoksissa työvälinekäytöstä verkostumiseen Georgij Putilin Mediakasvatus15ov/ Mediakasvatuksen perusteet Essee Syyslukukausi 2000 Ohjaaja: Ilta-Kanerva Kankaanrinta

2 Sisällys TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKAN (TVT) KÄYTTÖ MUSIIKKIOPPILAITOKSISSA TYÖVÄLINEKÄYTÖSTÄ VERKOSTUMISEEN 1 Sisällys 2 TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKAN (TVT) KÄYTTÖ MUSIIKKIOPPILAITOKSISSA TYÖVÄLINEKÄYTÖSTÄ VERKOSTUMISEEN 3 1. Johdanto 3 2. Tietotekniikan opetussovellutusten muodot 4 2.1. Tekninen tietojenkäsittely 4 2.2. Tietokoneperusteinen opetus 4 2.3. Tietokoneen työvälinekäyttö 4 2.4. Avoin, moniviestinvälitteinen, verkostuva ja yhteistoiminnallinen opiskelu ympäristö 5 3. Oppimis- ja tietokäsityksen muutokset 6 3.1. Pedagogisen paradigman muutos 6 3.2. Opettajuuden muutos 7 4. Verkon käyttö tulevaisuuden musiikkiopistossa 7 4.1. Kehitystä tukevat rakenteet 7 4.2. Verkostoitumista tukevien organisaatioiden merkitys 8 4.3. Verkko ja verkostoituminen on monitasoisen yhteisöllisyyden mahdollistaja 8 4.4. Verkko oppimisympäristön osana 9 5. Kehityksen uhat ja kehitystä tukevat toimet 10 5.1. Musiikkioppilaitosten eristäytyminen 10 5.2. Koulutus 10 5.3. Tekijänoikeudet 11 6. Johtopäätöksiä 11 Lähteet 11

3 Tieto- ja viestintätekniikan (TVT) käyttö musiikkioppilaitoksissa työvälinekäytöstä verkostumiseen 1. Johdanto Viime vuosikymmenen loppupuoli oli koulumaailmassa voimakkaan verkottumisen aikaa. Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia vuodelta 1995 esitti toimenpiteet, joilla tietotekniikkaa voitaisiin hyödyntää koulutuksessa ja tutkimuksessa. Suomi tietoyhteiskunnaksi hanke vuonna 1996 keskittyi laitehankintoihin ja verkkojen rakentamiseen oppilaitoksiin. On heti tässä vaiheessa huomautettava, että Suomi tietoyhteiskunnaksi hankkeen ensimmäisenä hakuvuonna musiikkioppilaitokset oli unohdettu täysin: musiikkioppilaitoksille ei oltu varattu momenttia, josta olisi voitu tukea niiden verkottumishankkeita. Seuraavana vuonna tilanne oli onneksi korjattu ja ensimmäiset musiikkioppilaitokset saattoivat hakea hankerahoitusta muiden oppilaitosten tapaan. Kokonaisuudessaan viime vuosikymmen on verkottumisen kannalta ollut rauta-aikaa, jossa sisällöntuotanto on ollut hyvin vähäistä. Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia 2000-2004 tuo esille seuraavat tavoitteet: 1. Tietoyhteiskuntavalmiudet kaikille 2. Verkkojen monipuolinen hyväksikäyttö opiskelussa ja opetuksessa 3. Digitaalisen tietopääoman kartuttaminen 4. Tietoyhteiskunnan rakenteiden vahvistaminen opetuksen ja tutkimuksen alueella. (Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia 2000-2004, 15) Nämä tavoitteet painottavat selkeästi sisällöntuotantoa ja kansalaisten koulutusta tietotekniikan elinikäisiksi käyttäjiksi. Medialukutaito ja tietotekninen osaaminen nostetaan täysivaltaisen kansalaisuuden perusedellytyksiksi, niin työelämässä kuin itsensä kehittämisessä (Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia 2000-2004 1999, 32). Kyseessä on yhteiskunnan kaikki kerrostumat läpikäyvä prosessi, jossa musiikkioppilaitokset ovat väistämättä mukana. Tätä korostaa koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategiassa oleva vaatimus siitä, että kaikki oppilaitokset arvioivat nykyiset opetussuunnitelmansa ja laativat vuoteen 2002 mennessä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön strategian (Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia 2000-2004 1999, 34). Musiikkioppilaitokset, muiden oppilaitosten joukossa, joutuvat pohtimaan, kuinka ne vastaavat niihin kohdistettuihin tietoyhteiskunnan taholta tuleviin haasteisiin. Tätä taustaa vasten käsittelen esseessäni tieto- ja viestintätekniikan käytön (TVT) nykytilannetta musiikkioppilaitoksissa ja tulevaisuuden mahdollisuuksia, joita tieto- ja viestintätekniikan käyttö musiikinopetuksessa antaa. Tuon esseessäni esille myös sen perustan, jolle edellä mainittu TVT opetuskäytön strategia voidaan rakentaa.

2. Tietotekniikan opetussovellutusten muodot 4 Seppo Tella on jakanut tietotekniikan opetussovellutusten käyttötavat neljään osaan (Tella 1994, 49-55). Tämä jako antaa hyvän viitekehyksen nykytilanteen kartoittamiseksi ja tulevaisuuden visioimiseksi, myös tieto- ja viestintätekniikkaa nyt ja tulevaisuudessa hyödyntävissä musiikkioppilaitoksissa. 1) Tekninen tietojenkäsittely 2) Tietokoneperusteinen opetus 3) Tietokoneen työvälinekäyttö 4) Avoin, moniviestinvälitteinen oppimisympäristö Tämän jaon perusteella tieto- ja viestintätekniikan käyttö musiikkioppilaitoksissa saa selkeän aikaperspektiivin, joka heijastelee TVT:n yleistä kehitystä viime vuosina. Tella on laajentanut neljättä käyttömuotoa vastaamaan tieto- ja viestintätekniikan nykyistä kehitysvaihetta. Tällöin Tella puhuu avoimesta, moniviestinvälitteisestä, verkostuvasta ja yhteistoiminnallisesta opiskeluympäristöstä (Tella 1997, 52). 2.1. Tekninen tietojenkäsittely Teknisessä tietojenkäsittelyssä tietojenkäsittely ja tietokone ovat itsessään opetuksen kohteena (computer science, computer studies). Tämän lohkon opetus palvelee tietotekniikkaan suuntautuneita ihmisiä eikä se ole integroitunut muuhun opetukseen. Tämä tietokoneen käyttömuoto esiintyy musiikkioppilaitoksissa lähinnä harvojen ohjelmointitaitoisten opettajien toiminnassa. 2.2. Tietokoneperusteinen opetus Tietokoneperusteinen opetus (computer-based education/instruction/learning) jakautuu tietokoneavusteiseen (computer-assisted ) ja tietokoneohjattuun opetukseen (computer managed) (Tella 1994, 49). Tietokoneavusteisessa opetuksessa tietokone on opetusoppimis-prosessin apuvälineenä. Tietokoneohjelma pyrkii interaktiivisuuteen oppijan kanssa. Tietokoneavusteinen opetusohjelma rakentuu pitkälti sisäisen (intrapersoonaalisen) viestinnän varaan, jossa oppija on yksin tietokoneohjelman äärellä. Tietokoneohjatussa opetuksessa arvioidaan opetettavan henkilökohtaiset valmiudet, jotta voidaan antaa yksilöllistä opetusta. Tällöin hallitaan ja kontrolloidaan koko oppimisprosessia (Tella 1994, 49-50). Musiikin opetuksessa erilaiset säveltapailu- ja teoriaohjelmat edustavat tätä tietokoneen käyttömuotoa. Pianonsoiton ja kitaransoiton opetuksessa on käytetty tämäntyyppisiä harjoittavia ohjelmia, joita joissain tapauksissa on ollut mahdollista räätälöidä opiskelijan valmiuksien mukaisiksi. 2.3. Tietokoneen työvälinekäyttö Tietokoneen työvälinekäytöllä tarkoitetaan tietokoneohjelmien hyväksikäyttöä opetuksessa. Tällaisiin ohjelmiin sisältyvät esim. tekstinkäsittely-, piirros- sekä myös telematiikan sovellutukset kuten esim. sähköposti. Musiikin alueella nuotinnus- ja sekvensseriohjelmat ovat käytetyimmät työvälineohjelmat. Niitä on käytetty sekä opetuksen apuvälineenä että opetuksen kohteena. Usein oppiainetta on tällöin kutsuttu

Musiikin teknologiaksi. Opetuskäytössä sekvensseriohjelmaa voi käyttää esim. säestyksien tekemiseen. Sekvensseriohjelma on eräänlainen moniraitanauhuri, jonka tieto tallennetaan tietokoneelle MIDI tiedostoina (Musical Instrument Device Interface). Tarjolla on myös säestysohjelmia, jotka osaavat seurata soittajaa, vaikka tämä tekisi virheitä ja vaihtelisi tempoa. 5 2.4. Avoin, moniviestinvälitteinen, verkostuva ja yhteistoiminnallinen opiskelu ympäristö Avoimessa, moniviestinvälitteisessä oppimisympäristössä Seppo Tellan (1997, 52) määritelmän mukaan opiskelun apuvälineitä ovat tieto- ja viestintätekniikka laajasti ymmärrettynä sekä niihin liittyvät digitaaliset mediat, mutta myös perinteinen oppimateriaali, kuten kirjat, diat, nauhat, kasetit, video ja muu materiaali. Avointa oppimisympäristöä kuvaa hyvin ns. laajennettu torimalli, jossa opettajalla ja oppilaalla on käytössä niin uusi kuin perinteinenkin tekniikka (Lavonen, J. & Meisalo, V. 1998, 314-319). Kuva 1. Laajennettu torimalli Edellä olevasta oppimisympäristön määritellyssä esiintyivät musiikinopetuksessa jo pitkään käytössä olleet elementit kuten nauhat, kasetit ja videot. Näin tieto- ja viestintätekniikan käyttö on laajennus nykyiseen oppimisympäristöön. Moniviestinvälitteisyyteen liittyvät telemaattiset palvelut kuten videoneuvottelut. Moniviestinvälitteisyydellä tarkoitetaan siis lähestymistapaa, jossa tietokoneen rooli ei ole erityisesti korostettu, vaan se toimii yhtenä välineenä monien viestimien joukossa. Tällöin viestimet täydentävät toisiaan. Monimuoto-opetus (lähi-, etä-, itseopiskelu sekä virtuaalikoulu) on eräs keskeinen alue, jossa moniviestinnällisyyttä käytetään. Avoimuudella viitataan oppijan mahdollisuuteen omatoimiseen työskentelyyn, jonka etenemisvauhdin voi itse määrätä. Tämä sisältää myös mahdollisuuden erilaisille oppimistyyleille ja -strategioille joissa pedagogiset tavoitteet, sisällöt ja arviointitavat vaihtelevat. Oppimisteoriat ovat muuttuneet. Nykyisin vallalla oleva konstruktivistinen oppimisnäkemys toteuttaa vahvimmin avoimuuden ajatusta kuin aiemmin vallalla olleet behavioristiset oppimiskäsitykset. Enää ei uskota opetuksen transferenssi-teoriaan,

jonka mukaan informaation oletettiin muuttuvan tiedoksi sen siirtyessä sellaisenaan vastaanottajaan(tella 1997, 53). 6 Yhteistoiminnallisuus on sosiaalista toimintaa. Verkossa voi luoda uusia yhteisöjä. Tietotekniikka edistää uudenlaisen sosiaalisuuden syntymistä opetus-oppimisprosessissa, eikä suinkaan eristä käyttäjäänsä muusta yhteisöstä, vaikka tällainen uhkakuva usein tuodaan esille tieto- ja viestintätekniikasta puhuttaessa. Mm. sähköposti, keskusteluryhmät, postituslistat, uutisryhmät (newsgroups) ja reaaliaikaiset keskusteluryhmät (IRC=Internet Relay Chat) ovat välineitä, joilla yhteisöllisyys kasvaa opetus-oppimis-prosessissa. Nykyistä tieto- ja viestintätekniikan kehitystä vastaava opetuskäsite on verkostovälitteinen opiskelu (networked-mediated learning) (Tella 1997, 55), jossa painotetaan avoimuutta ja verkostoitumista ja jonka yksi osatekijä on World Wide Web (WWW). Verkostoitumisessa on syytä huomata kaksikerroksisuus: 1) fyysinen verkottuminen, jossa koneet ovat verkossa, ja 2) sosiaalinen, ihmistenvälinen verkostuminen, joka käyttää hyväkseen fyysisessä verkottumisessa muodostunutta infrastruktuuria. Avoimen, moniviestinvälitteisen, verkostuvan ja yhteistoiminnallisen opiskeluympäristön käyttö musiikinopetuksessa uuden tieto- ja viestintätekniikan osalta on ottamassa ensimmäisiä haparoivia askeliaan. Musiikin alalla on meneillään useita etäopetuskokeiluja, joissa käytetään hyväksi videoneuvottelujärjestelmää. Ongelmana on ollut äänen laatu sekä viive, jota ei ole vielä kyetty saamaan siedettävälle tasolle. Kuva ja ääni eivät siis nykytekniikalla ole samanaikaisia, mikä luonnollisesti vaikeuttaa videoneuvottelun käyttöä opetuksessa. Tällöin ei ainakaan voi soittaa musiikkia samanaikaisesti eri yhteyssolmuista. Tämä ei suinkaan estä videoneuvottelun käyttöä opetuksessa, kunhan rajoitukset on otettu huomioon. Verkossa on myös tarjolla erilaisia opetussivuja ja materiaalia. Kevyen musiikin valikoima on suurempi kuin perinteisen musiikkiopisto-ohjelmiston tarjonta. Yleensä materiaalin pedagoginen ajattelu ei ota uuden median ominaisuuksia ja mahdollisuuksia huomion vaan siirtää oppikirjamaisesti materiaalin sivuille. Aidon vuorovaikutteisuuden aikaansaaminen on hyvin vaikeaa ja vaatii ohjelmointitaitoa, jota tavalliselta opettajalta ei voi vaatiakaan. 3. Oppimis- ja tietokäsityksen muutokset 3.1. Pedagogisen paradigman muutos Vaikka esseeni ei ole tarkoitus paneutua pedagogisiin kysymyksiin syvemmin, niin tieto- ja viestintätekniikan nopea kehitys on muovannut pedagogista ajattelua kohti avointa, verkostoituvaa opiskeluympäristöä. WWW, ryhmätyöohjelmistot ja videoneuvottelulaitteistot ovat mahdollistaneet aivan uudenlaisen työskentelyn mallin, jossa tieto on oppilaitoksen tai organisaation ulkopuolella jaettuina resursseina. Seppo Tella esittää, että postmodernissa tieto- ja viestintäyhteiskunnassa koulun tai minkä tahansa oppivan organisaation oman olemassaolon oikeutus, raison d être, perustuu fragmentaation ja integraation keskinäiseen tasapainoon. Integraatio viittaa postmodernisessa tai postfordilaisessa hengessä tarkasteltuna pedagogiseen ja organisatoriseen integraatioon, joiden

ansiosta pienikin koulu saa osakseen verkossa jaetut resurssit sekä oman sisäisen päätöksentekonsa lisäksi ulkoista jaettua päätöksentekovaltaa. Integraation etuina on myös se, että koulu saa käyttöönsä intressi- ja tarveperustaisen harkintavallan johon se ei ilman verkottumisyhteistyötä pystyisi. (Tella 1997, 4 ) Fragmentaatio yllä esitetyssä tarkoittaa koulun tai yhteisön olemassaoloa verkon välityksellä; - koulu ikään kuin laajenee fyysisen koulurakennuksen ulkopuolelle. Tämän laajentumisen myötä on mahdollista käyttää hajautettua asiantuntijuutta hyväksi. Seppo Tella määrittää jaetun asiantuntijuuden seuraavasti: (jaettu asiantuntijuus) tarkoittaa sitä, että tunnustetaan eri ihmisten osaavan eri asioita eri tavalla. Verkostumisen seurauksena muodostuvien työ- ja asiantuntijaryhmien yleinen osaaminen on yleensä yksilöiden osaamistasoa huomattavasti suurempi. (Tella 1997, 45). Linux käyttöjärjestelmän syntyminen on hyvä esimerkki verkon voimasta ja toimivuudesta sekä fragmentaation ja integraation tasapainosta: parhaat asiantuntijat ovat saaneet yhteisvoimin aikaan huippuluokan käyttöjärjestelmän. 7 3.2. Opettajuuden muutos Kun tarkastellaan oppimisympäristöä, joka käyttää hyväksi uutta tietoteknologiaa ei voida sivuuttaa oppimiskäsitysten muutosta viime vuosikymmenien aikana. 1900 -luvun alkupuolelta asti hallinnut behavioristinen oppimiskäsitys on saanut antaa tilaa kognitiiviselle, humanistiselle ja konstruktivistiselle oppimiskäsitykselle (Karjalainen 1995: 27-28). Uudessa, avoimessa ja verkostuvassa oppimisympäristössä opettajasta voi parhaimmillaan tulla ohjaaja ja kanssaoppija, joka opastaa oppilasta tämän lähtökohdista käsin valikoiden ja organisoiden lähes rajattomia resursseja, joita oppilaalle on tarjolla. 4. Verkon käyttö tulevaisuuden musiikkiopistossa 4.1. Kehitystä tukevat rakenteet Verkon käytön lisääntyminen musiikinopetuksessa vaatii toimia, joita yksittäiset oppilaitokset eivät voi toteuttaa yksinään. Valtakunnallisesti kattavan verkottumisen ja verkostoitumisen toteutumiseksi tarvitaan ohjaavia tahoja, jotka koordinoivat sekä taloudellisen että henkisen pääoman järkevää käyttöä. Käytettävissä olevat resurssit on Suomen kaltaisessa pienen kielialueen maassa hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti ja keskitetysti. Kansainvälinen yhteistyö on avainasemassa luotaessa sisältöä tietoverkkoon. Opetusministeriön Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia 2000-2004 käynnisti Virtuaaliyliopistohankkeen. Virtuaaliyliopiston eräänä osahankkeena on Musiikinopetus verkossa (MOVE) hanke. MOVE hankkeen tarkoituksena on toimintasuunnitelmansa mukaisesti edistää musiikin verkosto-opetuksen tutkimusta, tuotantoa ja käyttöönottoa. (MOVE toimintasuunnitelma 2001, 1) Tärkeä osa hanketta on tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön koulutuksen järjestäminen. MOVE on myös

koordinoiva elin, jonka toiminnalla on mahdollisuus välttää niukkoja resursseja syövät päällekkäisyydet niin tutkimuksessa kuin pilottihankkeissa. Suomen musiikkioppilaitosten liitto ry. (SML) toimii musiikkioppilaitosten linkkinä MOVE hankkeeseen. SML on käynnistänyt oman musiikkioppilaitosten verkottamisprojektin, joka on laajentumassa Pohjoismaista kohti Eurooppaa. SML julkaisee opettajia palvelevat sivustot, joiden kohderyhmänä ovat kansalliset ja kansainväliset musiikkioppilaitokset, yliopistot, yleissivistävät koulut, musiikin ammattilaiset, musiikinopiskelijat, musiikinharrastajat sekä musiikin muut sidosryhmät. Sisältöä ja palveluja tullaan tuottamaan mm. yhteistyössä MOVE :n kanssa. Koulun opetuksen alueella on käynnissä Virtuaalikoulu hanke, jonka yhtenä osana on luonnollisesti myös musiikki. Virtuaalikoulu on yhteydessä Eurooppalaiseen Virtuaalikouluun. Tämän hankkeen takana on Opetushallitus. 8 4.2. Verkostoitumista tukevien organisaatioiden merkitys Sekä MOVE-, Virtuaalikoulu-hanke että SML ovat Suomessa musiikin verkkoopetuksen ja muun verkossa tapahtuvan musiikkiin liittyvän toiminnan portinvartijoita. Tätä ei pidä tulkita negatiivisesti siten, että nämä tahot pyrkisivät sensuroimaan tietoverkkojen tarjontaa. Kyse on näiden tahojen asiantuntijuudesta ja kyvystä valikoida materiaalista käyttökelpoisin opetuksen ja opiskelun käyttöön. Informaation tulva pitää sisällään myös paljon huonoa, harrastelijamaista materiaalia, jonka käyttö opetus- tai opiskelumateriaalina on suorastaan vahingollista. Tietoverkkojen saattaminen musiikinopetuksen ja opiskelun käyttöön vaatii ponnisteluja tieto- ja viestintätekniikan koulutuksen järjestämiseksi. Koulutus tulee suunnata sekä ammattilaisiksi opiskeleville että nykyisiin opettajille jatkokoulutuksen muodossa. Tässä tehtävässä yhteistyö eri katto-organisaatioiden välillä on ensiarvoisen tärkeää. 4.3. Verkko ja verkostoituminen on monitasoisen yhteisöllisyyden mahdollistaja Edellä kuvattujen organisaatioiden muodostamat taustarakenteet antavat pohjan uudenlaiselle verkkotarjonnalle. Kun eri tahot yhdistävät voimavarojaan, voidaan rakentaa laajoja ja kattavia tieto- ja tietämys tietokantoja. Nämä tietokannat kokoavat opetus- ja opiskelumateriaalin helposti tavoitettavaksi aineistoksi. Kun oppimateriaalin saatavuus helpottuu, jää opettajalle työläältä materiaalin keruulta ja valmistamiselta enemmän aikaa ja energiaa keskittyä oppijan yksilöllisen opiskeluprosessin ohjaamiseen. Tänä päivänä opetusta ohjaa usein saatavilla oleva materiaali, joka ei aina ole se, jota opettaja haluaisi käyttää. Tietoverkon nuottien, ääniesimerkkien, harjoitustehtävien jne. tarjonta mahdollistaa pedagogisesti monipuolisen opetusoppimis-prosessin toteuttamisen konstruktivistisen hengen mukaisesti. Jo aikaisemmin esseessä mainitut sähköposti, keskusteluryhmät, postituslistat, uutisryhmät ja reaaliaikaiset keskusteluryhmät voivat toimia sekä paikallisesti, valtakunnallisesti että kansainvälisestikin. Kommunikaatio voi jäsentyä hyvin erikoistuneen ja rajatun aiheen piiriin tai voi omata yleistä kiinnostusta herättäviä aiheita. Kollegiaalinen yhteistyö saa aivan uudenlaisen laajenemismahdollisuuden, ja keskustelua on mahdollista käydä ajankohtaisista aiheista jopa reaaliajassa.

9 Paikallisesti verkostoituminen luo kodin, koulun ja musiikkioppilaitoksen välille uudenlaisen tilanteen. Verkostumisen myötä myös työtavat ja organisaatiot muuttuvat. Työtapojen muutos kohdistuu sekä oppilaitosten hallintoon että opetustoimintaan. Monet esimerkit osoittavat, että verkko helpottaa ja kannustaa erilaisten yhteistyöprojektien toteuttamista. Verkossa projektit saavat kasvot, jotka elävät vielä toteuttamisen jälkeenkin esimerkiksi WWW-sivuina. Yhteistyö oppilaitosten kesken toteuttaa ja luo itsessään uutta pedagogista ajattelua ja metodologiaa. Erityisesti musiikin opetuksessa nykyisen koulujärjestelmän jatkuvasti niukkenevat tuntimäärät tulisi oppilaitosten yhteistyöllä käyttää tehokkaasti hyväksi luomalla monipuolista tarjontaa, jossa turhat päällekkäisyydet poistettaisiin ja jossa annettaisiin mahdollisuus yksilölliselle, opiskelijan tarpeita ja kykyjä vastaavalle opiskelulle. Jo mainittu MOVE -hanke tuottaa verkkoon kursseja, joita voi opiskella osittain ajasta ja paikasta riippumatta. Toistaiseksi kursseissa on ollut sekä etä- että lähiopetusjaksoja. Tulevaisuudessa voi musiikin kursseja opiskella myös virtuaalisesti. 4.4. Verkko oppimisympäristön osana Edellä on paneuduttu tieto- ja viestintätekniikan käyttöön painottaen verkostoitumista ja yhteistoiminnallisuutta. Tämä voi luoda kuvan, että tulevaisuudessa opettaminen ja opiskelu olisi pelkästään verkkopohjaista ja tapahtuisi pääosin virtuaalisesti. Näin ei suinkaan ole, vaan ajatukset on palautettava avoimeen, moniviestinvälitteiseen, verkostuvaan ja yhteistoiminnalliseen opiskelu- ja opetusympäristöön. Musiikinopetus ja opiskelu eivät yksinkertaisesti sovellu pelkästään virtuaalisesti tapahtuvaksi toiminnaksi. Joitain erillisiä tietopuolisia kursseja voi hyvin toteuttaa pelkästään verkossa. Musiikki sisältää paljon hienovaraisia ja vain elävässä tilanteessa esiin tulevia piirteitä, joita ei nykytekniikan avulla vielä voida välittää. Musiikkia voi pitää kommunikaation välineenä, joka välittää inhimillisen olemassaolon syvimmät tuntemukset. Näiden tuntemusten välittämisessä sosiaalisella kontaktilla on suuri merkitys niin esitys- kuin opetustilanteessa. Avoin, moniviestinvälitteinen, verkostuva ja yhteistoiminnallinen opiskeluympäristö voi toteuttaa eri opetussovellutusten käyttömuotoja joustavasti. On korostettava, että tällöin mukana ovat myös vanhat opetusmediat tieto- ja viestintätekniikan rinnalla erityisesti inhimillinen kontakti mukaan lukien. TVT:n käytössä painopiste on siirtynyt opettamisesta oppimisen korostamiseen. Kehitys on siis kulkenut behavioristisesta oppimiskäsityksestä kohti konstruktivistista oppimisnäkemystä. Edellä kuvatun avoimen oppimisympäristön toteutus on riippuvainen niistä valinnoista ja resursseista, joita kulloinkin on käytössä. Oppimisympäristön muotoutuminen on mm. sidoksissa käytettävissä olevaan tilaan sekä tieto- ja viestitekniseen varustukseen. Tämä on tärkeä näkökohta, kun suunnitellaan tieto- ja viestintätekniikan käyttöä opetuksessa ja hankintoihin voi vielä vaikuttaa. On ratkaistava onko tieto- ja viestintätekniikka esimerkiksi liikuteltavaa ja voidaanko opetustilaa muunnella joustavasti. Nämä ratkaisut vaikuttavat myös pedagogisten menetelmien valintaan ja mahdollisuuksiin käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa tehokkaasti ja joustavasti. Tieto- ja viestintätekniikan käytön on oltava pedagogisesti perusteltua. Erityyppisiin opetus- ja oppimistapahtumiin pitää löytää oikea media, jonka ominaisuudet ovat tilanteeseen parhaiten soveltuvat. Koulutuksella on suuri merkitys kykyyn käyttää

oikeita välineitä ja menetelmiä. Aina tekniikka ei ole syypää niihin kommelluksiin, joita TVT:tä käytettäessä sattuu, vaan syynä on usein käyttäjän kokemattomuus ja metodologinen kyvyttömyys. Tekninen kehitys- ja tutkimustyö sekä kokeilut ovat ensiarvoisen tärkeää, jotta TVT:n käytettävyys opetus- ja oppimistilanteessa paranisi. Käytettävyys pitää sisällään sekä käyttöliittymäsuunnittelun että tekniset ratkaisut, joita ohjelmiin ja välineisiin liittyy. 10 5. Kehityksen uhat ja kehitystä tukevat toimet 5.1. Musiikkioppilaitosten eristäytyminen Uhkana tieto- ja viestintätekniikan käytön kasvulle ja oppimisympäristön kehitykselle musiikinopetuksessa ovat vastarinta ja haluttomuus käyttää uusia työvälineitä hyväksi. Musiikkioppilaitokset ovat melko konservatiivisia laitoksia, joissa tukeutuminen traditioihin on varsin syvällä. Musiikin opetuksessa behavioristisilla menetelmillä on vankka sijansa, joka osittain perustunee kaikenlaisen taitoharjoittelun vaatimuksiin. (Kurkela & Tawastsjerna, 144) Konstruktivistinen opetus- ja oppimiskäsitys ei vielä ole käytössä oppilaitosten opetuskäytänteissä. Opettajien nykyinen sukupolvi on saanut konservatiivisen koulutuksen, eikä se ole riittävästi kyennyt muuttamaan opetuskulttuuria musiikkioppilaitoksissa. Koulumaailmassa tapahtuneet muutokset eivät ainakaan vielä ole musiikkioppilaitoksia saavuttaneet. Edellä olevan perusteella tieto- ja viestintätekniikan käytön lisääntymisen esteenä voivat olla sekä uuden teknologian vastustus ylipäätään että urautuminen vanhoihin opetuskäytänteisiin. Pahimmillaan tämä voi johtaa koko musiikkioppilaitosverkoston eristäytymiseen ja kehityksen pysähtymiseen. 5.2. Koulutus MOVE ja SML, joita tässä esityksessä on aiemmin käsitelty verkostoitumista tukevien rakenteiden yhteydessä, ovat valtion ja kuntien ohella ne tahot, jotka voivat koordinoida ja järjestää opettajien täydennyskoulutusta. Ilman täydennyskoulutusta ei muutoksia voi odottaakaan. Tämä pitää paikkansa myös tietotekniikan hankintojen suhteen, jossa musiikkioppilaitokset ovat selvästi muita oppilaitoksia jäljessä. Ns. Mooren-kuilu kuvaa hyvin tämänhetkistä tilannetta. Kuva 2. TVT:n käyttöönottotilanne opetuksessa Suomessa Mooren innovaatioiden leviämiskuvioon suhteutettuna (Sinko & Lehtinen 1998, 247)

11 Tämän hetken tilanne osoittaa, että syvällinen pedagoginen tieto- ja viestintätekniikan käyttö on vielä Mooren-kuilussa. Musiikkioppilaitosten osalta eletään vielä innovaattorien ja varhaisten omaksujien aikaa etenkin verkon opetuskäytön suhteen. Musiikkioppilaitoksissa ei varhaista enemmistöä vielä ole. Tarvitaan siis välineitä ja koulutusta. Uudet opetuksen vaatimukset on pikaisesti otettava huomioon myös opettajankoulutuksessa. Peruskoulunkin puolella vain 20% opettajista käyttää TVT:aa hyväkseen. 5.3. Tekijänoikeudet Verkon käyttöönottoa opetuksen osana hidastaa tällä hetkellä tekijänoikeuslainsäädännön keskeneräisyys verkkokäytön osalta. Vielä ei ole kyetty ratkomaan niitä erityisiä ongelmia, jotka syntyvät verkkoa käytettäessä. Eräs tällainen on teoksista palvelimille ja välimuisteihin syntyvien kopioiden tekijänoikeuden turvaaminen. Kuumeisesti etsitään keinoja, jolla voisi taata tekijälle jokaisesta - vaikkapa nuotin- tulostuksesta hänelle kuuluva korvaus. Verkon käyttöön sisältyy myös mahdollisuus. Nykyisinkin laiton kopiointi on ongelma kustantajille. Jos verkosta tulostaminen voitaisiin tehdä kohtuuhintaiseksi, niin se saattaisi laskea kopioinnin määrää ja tuoda tekijöille enemmän korvauksia kuin nykyisin. Nuottien saatavuus paranisi ja laiton kopiointi vähenisi. 6. Johtopäätöksiä Usein todetaan, että Suomessa on hieno musiikkioppilaitosverkosto, joka tuottaa hienoja taiteilijoita maailmalle. Jotta tämän voisi lausua totena myös tulevaisuudessa, on musiikkioppilaitosten seurattava aikaansa ja tarjota oppilailleen mahdollisuudet toteuttaa opiskelutavoitteensa monipuolisen menetelmin ja välinein. Uhkana on edellä mainittu eristäytyminen ja uuden pelko. Esimerkiksi usein tietokoneen käyttö opetuksessa rinnastetaan virheellisesti etäopetukseen, joka taas johtaa pelkoon opettajan syrjäyttämisestä. Toivon, että esseeni on omalta osaltaan selventänyt tieto- ja viestintätekniikan käytön monipuolisen käytön mahdollisuudet ja omalta osaltaan auttaa sen leviämistä musiikkioppilaitosten, opettajien ja opiskelijoiden hyötykäyttöön. Lähteet DONNER, P., HUTTU-HILTUNEN, P., LOUHIVUORI, J., OJALA, J., PUTILIN, G., RANTA-MEYER, T., ROMANOWSKI, O., RUIPPO, M., SALAVUO, M. & VARPAMA, J. 1999. Move -musiikinopetuksen valtakunnallinen verkosto. [http://www.jyu.fi/musica/move/index.html] DONNER, P., HUTTU-HILTUNEN, P., LOUHIVUORI, J., OJALA, J., PUTILIN, G., HEINO, T & OJALA M-L. 1999. Musiikkioppilaitokset lukuvuonna 1997-1998. teoksessa Musiikkioppilaitosten perusopetuksen arviointi 1998. (Toim. Heino T. ja Ojala M-L). Opetushallitus. Arviointi 1/1999. Helsinki: Yliopistopaino Oy. KURKELA, K. & TAWASTSTJERNA, E. 1999. Analyysi kuuden musiikkiopiston

toiminasta ja ajatuksia musiikin perusopetuksen järjestämisestä. Teoksessa Musiikkioppilaitosten perusopetuksen arviointi 1998. (Toim. Heino T. ja Ojala M-L). Opetushallitus. Arviointi 1/1999. Helsinki: Yliopistopaino Oy. LAVONEN, J. & MEISALO, V. 1998. Current Research Activities in the LUONTI Project teoksessa Aspects of Media Education: Strategic Imperatives in the Informkation Age. University of Helsinki. Department of Teacher Education. Media Education Centre, Publications 8. Helsinki: Yliopistopaino, 307-341. LEHTINEN, E. (toim.) 1997. Verkkopedagogiikka. Helsinki: Oy Edita Ab. MEISALO, V., SUTINEN, E. JA TARHIO, J. 2000. Modernit oppimisympäristöt. Juva: WS Bookwell Oy. OKSANEN, A. 2000. Tietokoneavusteinen pianonsoiton opetus. Teoksessa Meisalo, V., Sutinen, E. ja Tarhio, J. Modernit oppimisympäristöt. Juva: WS Bookwell Oy, 281-292. OPETUSMINISTERIÖ 1999. Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia 2000-2004 Helsinki: Painotyö Nykypaino Oy. RANTA-MEYER, T., ROMANOWSKI, O., RUIPPO, M., SALAVUO, M. & VARPAMA, J. 1999. Move-toimintasuunnitelma 2001. SINKO, M. & LEHTINEN, E. (toim.) 1998. Bitit ja pedagogiikka. Juva: Atena Kustanus. TELLA, S. 1994. Uusi tieto- ja viestintätekniikka avoimen oppimisympäristön kehittäjänä. Osa 1. Helsingin yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 124. TELLA, S. 1994. Virtuaalikoulu verkostuvassa oppimisympäristössä teoksessa Vaahtokari, A. & Vähäpässi, A. (Toim.) Tutki, arvioi, vertaile näkökulmia opetuksen suunnitteluun ja tutkimukseen. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, 146-176. TELLA, S. 1997. Tietokoneperustaisesta opetuksesta verkostopohjaiseen oppimiseen. Aikuiskasvatuslehti 4. (Käsikirjoitus) [http://www.helsinki.fi/~tella/aikuiskasvatus97.html] TELLA, S. 1997. Verkostuva viestintä- ja tiedonhallintaympäristö opiskelun tukena teoksessa Verkkopedagogiikka (toim. Lehtinen, E.) Helsinki: Oy Edita Ab, 41-59. TELLA, S. 1998. The Poor Relation of the Education System? Aspects of Distance Education and Open and Distance Learning teoksessa Nummi, T., Rönkä, A. Sariola, J. Virtuality and Digital Nomadism : Introduction to the LIVE Project (1997-2000) University of Helsinki. Department of Teacher Education. Media Education Centre, Publications 6. Helsinki: Yliopistopaino, 1-22. 12