Huomioi ja hallitse hometoksiiniriski kauran viljelyssa Kaura on Suomessa viljeltävistä viljoista herkin Fusarium-sienten aiheuttamalle punahometartunnalle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että punahomeiden muodostamia hometoksiineja tavataan kauralla jonkin verran enemmän kuin muilla viljoilla ja niiden hallintaan kannattaa kiinnittää viljelyssä huomiota. Mikä on hometoksiini? Fusarium-sienet eli punahomeet ovat maassa kasvinjätteissä eläviä taudinaiheuttajia, jotka aiheuttavat viljoilla tyvitautia ja vioitusta tähkiin. Taudinaiheuttaja leviää myös kylvösiemenen mukana. Hometoksiinit ovat punahomeiden muodostamia aineenvaihduntatuotteita, jotka kertyvät viljan jyviin. Ne ovat korkeina pitoisuuksina haitallisia ihmisille ja eläimille. Suomessa esiintyviä punahometoksiineja ovat mm. DON, T2 ja HT2. Punahomeita ja hometoksiineja on vaikea tai jopa mahdotonta havaita jyvistä päällepäin. Muiden kasvitautien tavoin punahomeet pienentävät sadon määrää ja heikentävät sen laatua. Tartuntaan ja hometoksiinien muodostumiseen vaikuttavat etenkin kasvuolosuhteet. Kuiva alkukasvukausi, kosteat kukinnan aikaiset sääolosuhteet, suuret lämpötilavaihtelut ja sateet sadonkorjuuaikana lisäävät hometoksiiniriskiä. Vaikka olosuhteet olisivat otolliset, ei hometoksiineja aina muodostu ja ongelma on senkin takia moninaisempi. Kaikki keinot avuksi hometoksiinien hallintaan Alla on esitelty keinoja, joilla voidaan pienentää hometoksiiniriskiä kauran viljelyssä sekä niihin liittyviä asioita. Nämä ohjeet täydentävät jo aiemmin tehtyä VYR:n huoneentaulua ja muita ohjeita hometoksiinien hallinnasta. 1. Peitattu kylvösiemen ja lajikevalinta Peitatun siemenen käyttö on tehokas tapa varmistaa se, että kylvösiemenessä mahdollisesti oleva tartunta ei kasvukauden alussa leviä kehittyviin versoihin ja kasvustoon. Mikäli kylvösiemenenä käytetään tilan omaa siementä, kannattaa se lajitella ja peitata. Lajittelulla siemenerästä saadaan pienet ja taudin surkastuttamat jyvät pois. Lajikevalinnassa kannattaa ottaa huomioon lajikkeen aikaisuus ja laonkestävyys. Kriteerit lajikkeen kasvuajalle riippuvat kasvupaikasta, mutta myöhään tuleentuvilla lajikkeilla riski hometoksiineille on suurempi, etenkin jos kauraa viljellään vyöhykkeellä III tai sen pohjoispuolella. Lujakortisuus pienentää lakoriskiä, mikä voi myös pienentää riskiä hometoksiineille. Yksi hometoksiinien hallintakeino on ehdottomasti panostaminen elinvoimaiseen ja terveeseen kasvustoon heti kasvukauden alusta sen loppuun saakka. 2. Viljelykierto ja maan muokkaus Yksipuolinen viljan viljely lisää riskiä hometoksiineille, koska kaikki viljat ovat Fusarium-sienten isäntäkasveja ja ne säilyvät maassa, kasvinjätteessä ja siemenen pinnalla. Sienet säilyvät tartutuskykyisinä talven yli myös Suomen olosuhteisessa. Öljy- ja palkokasvit katkaisevat taudin kierron. Sitä varten on haastateltu alan asiantuntijoita. Lisätietoa hometoksiinien hallinnasta ja kauran viljelystä löydät VYR:n huoneentauluista:
Kauran olki hajoaa viljoista hitaimmin ja yhtenä tärkeänä hallintakeinona on siksi olkijätteen silppuaminen pieneksi puinnin yhteydessä ja sen multaaminen ennen talvea. Kevennetyn muokkauksen menetelmien on todettu joissain tutkimuksissa lisäävän jonkin verran riskiä hometoksiineille. 3. Kemiallinen torjunta Kukintavaiheessa tehtävää kemiallista torjuntaa pidetään maailmalla yhtenä tärkeimmistä hometoksiinien hallintakeinoista. Kemiallista torjuntaa on tutkittu myös Suomessa ja tutkimustulosten perusteella oleellista sen onnistumisessa on oikea torjunta-ajankohta. Torjuntaruiskutus kannattaa tehdä, kun ensimmäiset merkit kukinnasta, eli kellertävät heteet näkyvät (kasvuaste 61). Oikean torjunta-ajankohdan haarukoiminen kauralla voi olla haasteellista, koska kauralla kukinta ei ole niin näkyvää. Kukinnan voi todeta muutama päivä röyhylle tulon jälkeen, röyhyn ollessa täydessä koossaan. Kukinta alkaa röyhyn yläosista ja etenee röyhyn alaosaan. Kukinta kestää kauralla jopa 10 15 vrk, mutta torjunta tulee tehdä kukinnan alkuvaiheessa. Torjuntaan käytettävissä olevia valmisteita on markkinoilla useita. 4. Kasvinjalostus Eri viljalajien ja eri lajikkeidenkin välillä on havaittu eroja siinä miten ne sietävät tai kestävät punahomeita ja pystyvät estämään tartuntaa. Kasvinjalostajat ovat pystyneet myös Euroopassa parantamaan syysvehnälajikkeiden taudinkestävyyttä eli resistenssiä hometoksiineja tuottavia sieniä vastaan ja se huomioidaan nykyisin aina uusien lajikkeiden jalostuksessa. Myös ohralajikkeiden taudinkestävyyttä on pystytty parantamaan jalostuksella. Jalostuksella aikaan saatu resistenssi ei välttämättä anna 100 %:sta suojaa, mutta kestävyyden parantuminen on kuitenkin merkittävää. Tutkimusten mukaan myös kauralajikkeiden punahomeherkkyyksissä on eroja. Kauralla kestävyysjalostuksen tekee ongelmalliseksi se, että toistaiseksi ei ole pystytty selvittämään perinnöllisiä ja/tai morfologisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat taudinkestävyyteen. Kauran merkitys viljelykasvina on huomattavasti pienempi kuin vehnän tai ohran ja sen vuoksi panostus sen jalostukseen on maailmalla muita viljoja vähäisempää. Suomessa on selvitetty kauralajikkeiden eroja punahomeiden kestävyydessä pelto- ja kasvihuonekokeissa. Kokeissa kasvuolosuhteilla tai muilla tekijöitä on ollut lajiketta suurempi vaikutus hometoksiinien muodostumiseen eikä johdonmukaisia tuloksia lajikkeiden eroista ole toistaiseksi saatu. 5. Viljan nopea kuivaus sadonkorjuu jälkeen Oli viljelty viljalaji kauraa tai sitten muuta viljaa, on nopea kuivaus heti sadonkorjuun jälkeen tärkeä hometoksiinien hallintakeino. Hyvin erää edustava esinäyte kannattaa ottaa samalla kun vilja pyörii kuivurissa. Myös huolellinen esipuhdistus ja lajittelu vähentävät pienten, tautisten jyvien määrää sadossa. Sitä varten on haastateltu alan asiantuntijoita. Lisätietoa hometoksiinien hallinnasta ja kauran viljelystä löydät VYR:n huoneentauluista:
Lannoituksen jakaminen mahdollista myo s kauralla Kauran viljelyohjeita kerrottiin ja kerrattiin Vilja-alan yhteistyöryhmän laatimassa huoneentaulussa Peruskaurasta paremmaksi. Huoneentaulu valmistui kevään 2014 kylvöille ja yksi sen keskeinen viesti on, että vaatimattomanakin viljana pidetyn kauran viljelyyn kannattaa oikeasti panostaa - panokset kotiutuvat sadon muodossa. Kauran on tärkeä rehuvilja, mutta Suomelle myös tärkeä vientivilja. Vientikaura menee lähinnä elintarvikekäyttöön ja myös kotimaassa kauran elintarvikekäyttö on kasvussa. Suomessa kauran lajikevalikoima on laaja ja jokaiselle tilalle löytyy varmasti parhaiten tilan olosuhteisiin ja aiottuun käyttötarkoitukseen parhaiten soveltuva lajike. Kasvinjalostuksella on viime vuosina lyhennetty mm. kauran korrenpituutta ja nostettu satoisuutta. Perinteisesti lannoitteet kauralle kerralla Kuten huoneentaulussakin kerrotaan, on yleisresepti kauran lannoitukseen 80 130 kg/ha typpeä hehtaaria kohden mm. maan multavuudesta riippuen. Lannoituksen suunnittelussa huomioidaan viljavuustutkimusten tulokset ja myös satotavoitteet. Mangaanin ja muiden hivenravinteiden riittävyys varmistetaan lisälannoituksella tarpeen mukaan jo pensomisvaiheessa tai heti puutosoireiden ilmetessä. Myös karjanlanta soveltuu kauran lannoitukseen, kunhan täydennyslannoituksesta huolehditaan. Perinteisesti kauralle kasvukauden lannoitteet annetaan kerralla kylvölannoituksen yhteydessä. Viime vuosina on mm. kenttäkokeissa kerätty kokemuksia jaetusta lannoituksesta myös kauralla ja kokemukset ovat olleet hyviä. Lannoituskokeita on tehty mm. Yara Suomen Kotkaniemen tutkimusasemalla. Tutkimuspäällikkö Juha Liespuu Yara Kotkaniemen tutkimusasemalta kertoo, että lannoituksen jakaminen on arkipäivää monella tilalla vehnän viljelyssä ja periaatteessa samat reseptit lannoituksen jakamisen suhteen pätevät koetulosten perusteella myös kauralla. Lannoituksen jakaminen toimii kaurallakin Lohkoilla, joilla orastuminen on tasaista, eikä kuorettuminen tai poudanarkuus vaivaa, kaikkien ravinteiden antaminen kylvölannoituksena on varsin kustannustehokas menetelmä, Liespuu kertoo. Liespuu kannustaa harkitsemaan lannoituksen jakamiseen etenkin jos lohko on herkkä kuorettumaan ja vuosittainen satovaihtelu on suurta. Jos kasvusto ei kylvön jälkeen kehity toivotulla tavalla ja jää heikoksi, jaetun lannoituksen strategialla säästää lannoituskuluissa. Päinvastaisessa tapauksessa, jos kasvusto on odotettua rehevämpi, lisälannoituksella voi varmistaa ravinteiden riittävyyden. Kasvukaudesta riippuen jaetulla lannoituksella on Yara Kotkaniemen kokeissa saatu jonkin verran sadonlisää kertalannoitukseen verrattuna. Kun lannoitus jaetaan, ravinteita annetaan kasvuston satopotentiaalin mukaan. Yleissuositus on, että 2/3 typestä annetaan kylvölannoituksen yhteydessä. Loppu 1/3 typestä annetaan kasvuston rehevyyden mukaan. Pensomis-lippulehtivaiheen lisälannoituksella vaikutetaan pääasiassa satoon. Aikaisessa röyhyvaiheessa annettu lisälannoitus nostaa sadon valkuaispitoisuutta, aivan kuten vehnälläkin. Sopiva käyttömäärä rakeista lannoitetta on 20 50 kg N/ha ja nestemäistä typpiliuosta 30 50 l/ha. Lannoitusta jaettaessa osa typestä sekä fosfori, kalium ja rikki tulee antaa kasvin käyttöön NPKS lannoitteena kylvettäessä, Liespuu muistuttaa. Kaura on viljoista herkin mangaanin puutteelle Kaura on herkkä mangaanin puutteelle. Kalkittaessa peltoja maan ph nousee, jolloin maan kasveille käyttökelpoisen mangaanin määrä vähenee. Heikko juuriston kehitys sekä kevyillä mailla ovat myös mahdollisia riskitekijöitä mangaaninpuutteelle. Merkittävä mangaanin puute saattaa alentaa kauran satoa useita satoja kiloja. Lohkoilla, joilla esiintyy mangaaninpuutosta, kannattaa käyttää kylvölannoitetta, joka sisältää mangaania tai ruiskuttaa pensomis-korrenkasvuvaiheen alussa mangaania sisältävää lehtilannoitetta. Artikkeliin on haastateltu Juha Liespuuta Yara Suomesta. Lisätietoa kauran viljelystä löydät VYR:n huoneentaulusta:
Tuota laadukasta kauraa ka ytto tarkoitus huomioiden Kaura soveltuu erinomaisesti sekä elintarvikkeeksi että kotieläinten rehuksi. Suomi on yksi Euroopan ja maailman suurimmista kauran tuottaja- ja viejämaista. Kaurasadostamme vuosittain noin kolmannes suuntautuu vientiin. Kotimaassa valtaosa sadosta käytetään kotieläinten rehuna, mutta myös kauran elintarvikekäyttö on kasvussa. Viime vuosina suomalaista kauraa on viety mm. myllyjen raakaaineeksi Eurooppaan. Huomioi sadon käyttötarkoitus jo viljelysuunnitelmaa tehdessä Hyvän ja laadukkaan sadon rakennus alkaa viljelysuunnitelman laadinnalla. Suunnitelman teko kannattaa aloittaa lohkon ja lajikkeen valinnalla. Lajikevalinnassa kannattaa lajikkeen kasvuajan lisäksi kiinnittää huomiota myös aiottuun kauran käyttötarkoitukseen: tuotetaanko kauraa rehuksi vai elintarvikkeeksi (puhutaan yleensä suurimokaurasta) ja mitkä käyttötarkoituksen mukaiset laatutavoitteet/-kriteerit ovat. Monet laatutavoitteet ovat molemmissa käyttötarkoituksissa yhteneväiset, mutta pieniä erojakin on. Riippumatta käyttötarkoituksesta, on tärkeää, että kaura on homeetonta ja maultaan moitteetonta. Hometoksiinipitoisuuksien (mm. DON) tulee olla alle määriteltyjen raja-arvojen. Raja-arvot riippuvat käyttötarkoituksesta ja elintarvikekäytössä ne ovat alhaisemmat. Tärkeimpinä laatutavoitteina sekä rehu- että elintarvikekauralle ovat suuret ja painavat jyvät eli suuri jyväkoko, korkea hehtolitrapaino sekä 1000 jyvän paino. Myllärin toiveena suurijyväinen ja vaalea kaura Kaurasta valmistettavia elintarviketuotteita ovat mm. hiutaleet, leseet ja jauhot. Yleisin kaurasta tehty tuote on kaurahiutale. Kauran sisältämä beetaglukaani auttaa alentamaan kolesterolia, pitämään verensokerin tasaisena ja kauratuotteet auttavat suoliston hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Suomessa valmistettuja kauratuotteita viedään eri puolille maailmaa. Kaurasta valmistetaan lisäksi pieniä määriä erikoistuotteita mm. elintarvike- ja kosmetiikkateollisuuden tarpeisiin. Näissä tuotteissa voi olla mm. erittäin korkea beetaglukaanipitoisuus. Elintarvikkeeksi jalostettavalle kauralle tärkeä laatukriteeri on suuri jyväkoko mikä käytännössä tarkoittaa alhaista pienten jyvien osuutta sadossa. Tätä arvioidaan jyväkoon määrityksellä mikä tehdään lajittelemalla kauraerä 2 millimetrin seulalla. Seulan läpi menevien jyvien määrän tulisi olla mahdollisimman alhainen. Hiutaleita ei voi tehdä pienistä jyvistä ja suuri jyväkoko on meille siksi yksi tärkeimmistä laatukriteereistä, kertoo Tero Hirvi Fazer Myllyltä. Elintarvikekäyttöön tulevan kauran hehtolitrapainon tulisi olla mieluiten yli 57 kg. Hiutaleiden valmistuksessa on tärkeää myös että kauran kuoripitoisuus on alhainen, koska kaura kuoritaan, Hirvi summaa. Mitä vähemmän kuorta on, sitä korkeampi on saanto eli se kuinka paljon tuotetta eli hiutaletta saadaan tehtyä. Kaurahiutaleiden tulee olla väriltään vaaleita ja sen vuoksi kauran ytimen tulee olla vaalea ja kirkas. Artikkeliin on haastateltu Tero Hirveä Fazer Myllyltä ja Taneli Marttilaa A-Rehulta. Lisätietoa kauran viljelystä löydät VYR:n huoneentaulusta:
Kaura sopii rehuksi monille Kaura soveltuu erittäin hyvin märehtijöiden ja yksimahaisten kotieläinten rehuksi. Korkeiden rasvaja valkuaispitoisuuksien sekä monipuolisen aminohappopitoisuuden myötä sen rehuarvo on hyvä. Kauran käyttö kotimaan rehuteollisuudessa on viime vuosina kasvanut juuri sen hyvän rehuarvon vuoksi. Kuorittu kaura on energiapitoisempaa kuin rehuvehnä, Taneli Marttila A-Rehulta kertoo. Rehukauralle tärkein laatukriteeri on korkea hehtolitrapaino, Marttila toteaa ja lisää että korkea hehtolitrapaino kertoo siitä että jyvässä on energiaa. Toiseksi tärkeimpinä laatukriteereinä tulevat rinnakkain suuri jyväkoko ja korkea valkuaispitoisuus, Marttila kertoo. Myös rehukauran tulee olla homeetonta. Hometoksiinit aiheuttavat eläimille pitkäaikaisessa altistuksessa tuotoksen laskua, vastustuskyvyn heikkenemistä ja hedelmällisyyshäiriöitä. Teollisten rehujen valmistuksessa kaura usein kuoritaan ja sen vuoksi alhainen kuoripitoisuus on toivottu ominaisuus myös rehukauralle. Kuoretonta kauraa käytetään etenkin imettävien emakoiden, porsaiden ja siipikarjan rehuissa, Marttila kertoo ja jatkaa että kuorellista kauraa tai kuorineen jauhettua kauraa käytetään nautojen ja muiden sikaryhmien rehuissa sekä maatiloilla kotoisena rehuna. Kaura soveltuu hyvin myös erilaisiin tuoresäilöntämenetelmiin ja seoskasvustoihin. Rehevästä ja elinvoimaisesta kasvustosta saadaan runsaasti laadukasta rehua. Laatukriteerit elintarvikekauralle Korkea hehtolitrapaino ja suuri 1000 siemenen paino Suuri jyväkoko (alhainen 2 mm seulan läpi menevien jyvien osuus) Alhainen kuoripitoisuus Vaalea ja kirkas väri Homeettomuus Laatukriteerit rehukauralle Korkea hehtolitrapaino ja valkuais- ja rasvapitoisuus Suuri jyväkoko Homeettomuus Alhainen kuoripitoisuus Artikkeliin on haastateltu Tero Hirveä Fazer Myllyltä ja Taneli Marttilaa A-Rehulta. Lisätietoa kauran viljelystä löydät VYR:n huoneentaulusta: