FYSIOTERAPEUTTIEN HENKILÖSTÖMITOITUS - KANADAN TERAPIAHENKILÖSTÖMITOITUSMALLIN KEINOIN

FYSIOTERAPEUTTIEN HENKILÖSTÖMITOITUS - KANADAN TERAPIAHENKILÖSTÖMITOITUSMALLIN KEINOIN Elina Harjunmaa Opinnäytetyö Terveyden edistämisen kulutushjelma Fysiterapeutti (YAMK) 2014

LAPIN AMMATTIKORKEAKOULU Terveys- ja liikunta-ala Terveyden edistämisen kulutushjelma Ylempi ammattikrkeakulututkint FYSIOTERAPEUTTIEN HENKILÖSTÖMITOITUS KANADAN TERAPIAHENKILÖSTÖMITOITUSMALLIN KEINOIN 2014 Timeksiantaja Kupin ylipistllinen sairaala Elina Harjunmaa Hyväksytty 16.5.2014

Opinnäytetyön tiivistelmä YAMK Terveys- ja liikunta-ala Terveyden edistämisen kulutushjelma Tekijä Elina Harjunmaa Vusi 2014 Timeksiantaja Työn nimi Sivu- ja liitemäärä Kupin ylipistllinen sairaala Fysiterapeuttien henkilöstömititus Kanadan terapiahenkilöstömititusmallin keinin 44 + 4 Tämän tutkimuksen tavitteena li kerätä tieta Kanadan terapiahenkilöstön mititusmallin käyttökelpisuudesta fysiterapeuttien henkilöstömitituksen arviinnin välineenä. Tutkimuksen tarkituksena li selvittää, miten Kanadan terapiahenkilöstön mititusmallilla tteutetun tutkimuksen avulla saatua tieta vidaan hyödyntää vudesastilla timivien fysiterapeuttien henkilöstömitituksen suunnittelun ja seurannan näkökulmasta sumalaisessa erikissairaanhidn fysiterapiayksikössä. Tutkimustehtävinä li selvittää, miten Kanadan terapiahenkilöstön mititusmalli sveltuu fysiterapeuttien henkilöstömitituksen arviinnin työkaluksi sumalaisessa erikissairaanhidn fysiterapiayksikössä ja millaisia kkemuksia erikissairaanhidn fysiterapeuteilla li Kanadan terapiahenkilöstön mititusmallin käytöstä. Tutkimusaineist kerättiin pulistrukturidulla teemahaastattelumenetelmällä tammikuussa 2013 ja haastatteluun sallistui kaksi fysiterapeuttia sekä sastnhitaja. Aineist analysitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Haastateltavat pitivät kanadalaisten kehittämää terapiahenkilöstön mititusmallia sveltuvin sin käyttökelpisena työkaluna vudesastlla timivien fysiterapeuttien henkilöstömitituksen kartittamiseen. Haastateltavien mielestä työkalua n helpp käyttää, mutta puutteena työkalulle nähtiin työparityöskentelyn humitta jättäminen. Tämä tutkimus ei anna suraa vastausta siihen, nk Kanadalaisten kehittämä terapiahenkilöstön mititusmalli sellaisenaan sveltuva mittaamaan ptimaalista fysiterapeuttien henkilöstömititusta sumalaisessa timintaympäristössä. Kuitenkin tutkimustulkset antavat viitteitä siitä, että se tu hyvin esille henkilöstömitituslukuihin liittyviä satekijöitä, kuten työn kurmittavuutta, ptilasprfiileita sekä työntekijöiden ajankäyttöä. Avainsanat: Kanadan terapiahenkilöstömititusmalli, henkilöstömitituksen arviintimenetelmät terveydenhultalalla

Abstract f Master s Thesis Schl f Health Care and Sprts Master s Degree in Health Prmtin Authr Elina Harjunmaa Year 2014 Cmmissined by Subject f thesis Number f pages Kupi University Hspital Physitherapy Staffing Using the Caselad Management Planning Tl 44 + 4 The aim f this research was t gather infrmatin abut Caselad Management Planning Tl (CMPT) and its utility t assess physitherapy staffing. The purpse f this research was t clarify hw the infrmatin, which was cllected thrugh CMPT, abut staffing can be explited when planning and tracking physitherapy staffing in a Finnish specialized medical care unit. The research tasks were the fllwing: hw suitable a tl was the Caselad Management Planning Tl when planning and assessing physitherapy staffing in a Finnish physitherapy unit and what kind f experiences did physitherapists have abut the use f the CMPT. The research data was cllected in January 2013 using theme interviews. In the research tw physitherapists and ne head physitherapist were interviewed. The data was analyzed by using cntent analysis. The infrmants cnsidered the Caselad Management Planning Tl partly suitable fr planning the physitherapy staffing. The infrmants said that the CMPT was easy t use, but they thught that the fact that it mits pairwrk is a shrtcming. This research des nt give a straight answer t the ptential suitability f the Caselad Management Planning Tl fr measuring the physitherapy staffing in a Finnish envirnment. Hwever, the results imply that this tl gives sme infrmatin abut wrklad, cmplexity f patients, and the emplyers time management. Key wrds Caselad Management Planning Tl, assessment methds f staffing in healthcare

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 1 2 HENKILÖSTÖMITOITUS... 4 2.2 HENKILÖSTÖMITOITUKSEN MÄÄRITTELYÄ... 4 2.2 FYSIOTERAPEUTTIEN HENKILÖSTÖMITOITUS... 7 2.3 HENKILÖSTÖMITOITUKSEN TYÖVOIMAPOLIITTINEN NÄKÖKULMA... 8 3 HENKILÖSTÖMITOITUKSEN ARVIOINTIMENETELMÄT TERVEYDENHUOLTOALALLA... 10 3.1 HENKILÖSTÖMITOITUKSEN ARVIOINTIMENETELMISTÄ... 10 3.2 ERILAISIA HENKILÖSTÖMITOITUKSEN ARVIOINTIMENETELMIÄ... 10 3.3 YHTEENVETO TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDISTA... 14 4 KANADAN TERAPIAHENKILÖSTÖMITOITUSMALLI... 16 4.1 KANADAN TERAPIAHENKILÖSTÖMITOITUSMALLIN TAUSTAA... 16 4.2 KANADAN TERAPIAHENKILÖSTÖMITOITUSMALLI KÄYTÄNNÖSSÄ... 20 5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT... 22 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS... 23 6.1 TUTKIMUSMETODI... 23 6.2 AINEISTON KERUU... 24 6.3 AINEISTON ANALYYSI... 25 7 TUTKIMUSTULOKSET... 28 7.1 KANADAN TERAPIAHENKILÖSTÖMITOITUSMALLIN SOVELTUVUUS FYSIOTERAPEUTTIEN HENKILÖSTÖMITOITUKSEN ARVIOINNIN TYÖKALUNA... 28 7.2 FYSIOTERAPEUTTIEN KOKEMUKSET KANADAN TERAPIAHENKILÖSTÖN MITOITUSMALLISTA... 30 8 POHDINTA... 31 8.1 TUTKIMUSTULOSTEN POHDINTAA... 31 8.1.1 Kanadan terapiahenkilöstömititusmallin sveltuvuus... 31 8.1.2 Fysiterapeuttien kkemukset Kanadan terapiahenkilöstömititusmallista... 33 8.1.3 Yhteenvet... 34 8.2 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS... 34 8.3 TUTKIMUKSEN EETTISYYS... 36 8.4 JATKOTUTKIMUSHAASTEET... 37 LÄHTEET... 39 LIITTEET... 45

1 1 JOHDANTO Ssiaali- ja terveydenhulln palvelurakenneuudistuksen, väestön ikääntymisen sekä työntekijäresurssien vähenemisen yleistyminen vat avaintekijöitä tarkasteltaessa fysiterapiahenkilöstön mititustarvetta. Henkilöstömititus n merkittävä suunnannäyttäjä terveydenhulln esimiehille, erityisesti khdennettaessa henkilöstövimavarja mahdllisimman järkevästi. Lähivusina henkilöstömitituksen rakenteen suunnittelussa tulevat lemaan entistä leellisempia tekijöitä työviman kysyntä ja tarjnta henkilöstön vaihtuvuuden ja eläköitymisen lisäksi. (Kivelä Anttila Kukkla 2011, 27; Runtim 2012, 9.) Ssiaali- ja terveydenhulllle n asetettu dtuksia, että sen tulisi lla tuttavaa eli tuttaa annetuilla resursseilla runsaasti palveluja. Tisaalta tutetuilla palveluilla pitäisi saada aikaan myönteisiä hyvinvinti- ja terveysvaikutuksia, tisin sanen edellä mainitun tuttavuuden lisäksi terveydenhulln palvelujen tulisi lla myös vaikuttavia. Kknaisuudessaan ssiaali- ja terveydenhulln tuttavuuden edistämistä tukee palveluiden rganisinti sekä palvelututannn järjestäminen siten, että samalla henkilöstöresurssimäärällä saadaan aikaan enemmän tutanta tai sama palvelututant saadaan tutettua entistä pienemmillä resurssimäärillä (Valtnen 2011, 74). Myös Terveydenhultlaissa (THL 1326/2010) paintetaan terveydenhulln henkilöstömäärän ja -rakenteen merkitystä palveluiden laadun ja turvallisuuden varmistamiseksi sekä väestön terveyden ja hyvinvinnin edistämiseksi. Terveydenhulln henkilöstömitituksen sura yhteys tutettujen palvelujen hyvään laatuun sekä väestön terveydentilaan n siis ilmeinen. Hyvän hidn turvaaminen edellyttää riittävää määrää saavaa henkilökuntaa (Ssiaali- ja terveysministeriö 2010a; Ssiaali- ja terveysministeriö, 2012). Kun humiidaan yhteiskunnan vastuu tarvittavien palveluiden tuttamisesta vähenevillä vimavarilla, n asianmukaisen henkilöstömitituksen suunnittelun ja tteutuksen humiiminen entistä perustellumpaa. Glbaalisti tarkasteltuna ikein khdennetulla henkilöstömitituksella vidaan taata terveydenhulln palvelujen säilyminen kaikkialla maailmassa. Kansainvälisestä näkökulmasta katsttuna terveydenhulln henkilöstömitituksen vidaan tdeta vaikuttavan epäsurasti myös kansallisiin terveydenhulln budjetinteihin. (EACH 2012a, 2.)

2 Tutkimusaiheeni nusi esiin työpaikkani ylihitajan ehdtuksesta selvittää kanadalaisten kehittämää henkilöstömititusmallia ja sen sveltuvuutta käytäntöön sumalaisessa fysiterapiatyöyhteisössä. Sumessa n tähän mennessä tehty henkilöstömititukseen liittyviä tutkimuksia hittyön pulelta, jten aikaisempaa näyttöä fysiterapeuttien henkilöstömitituksesta n hyvin niukalti ja tämäkin siis kansainvälisellä taslla. Sumen fysiterapeuttiliitn hallinnimana timii tällä hetkellä valtakunnallinen Mititustyöryhmä, jka n alustavasti tehnyt selvitystyötä fysiterapeuttien henkilöstömitituksen tteuttamisesta Sumessa. VeTe-hankkeen (Vetvimainen ja terveyttä edistävä terveydenhult 2009 2011) yhtenä tavitteena li tuttaa valtakunnallisesti yhteneviin tunnuslukuihin perustuvaa tieta hittyön henkilöstövimavarja kskevien päätösten perustaksi. Muuttuva ssiaali- ja terveydenhulln timintaympäristö edellyttää hyvää jhtamista ja timenpiteitä sekä tietphjan kehittämistä. Näillä turvataan tarkituksenmukainen henkilöstörakenne ja henkilöstön jaksaminen muutksessa. (VeTe 2011.) Opinnäytetyöni n sa ylemmän ammattikrkeakulututkinnn Terveyden edistämisen kulutushjelmaa. Fysiterapeuttien henkilöstömitituksen tarkastelu linkittyy pintihini esimiestyön pintjen kautta. Mielestäni juuri henkilöstöjhtamisen näkökulmasta tarkasteltuna n lennaista ymmärtää henkilöstön määrällistä ja laadullista suunnittelua sekä arviintia suhteessa ptilaiden kuntutustarpeeseen. Myös henkilöstön työhyvinvinnin, mtivinnin ja saamisen turvaaminen vat esimiestyöltä vaadittavia tekijöitä, jtka mielestäni vat lennainen sa myös henkilöstömitituksen hallintaa. VeTe-hankkeen (2009 2011) mukaan näyttöön perustuvalla jhtamisella vidaan taata terveydenhulln jatkuva kehittyminen. Ssiaali- ja terveysministeriö n tdennut Ikäihmisten palvelujen laatususituksen jhtamiseen liittyvässä strategisessa linjauksessaan (STM 2008), että kaiken jhtamisen tavitteena n, että työyksiköt, rganisaatit ja kunnat vivat saavuttaa timinnalle asetetut määrälliset ja laadulliset tavitteet. Jhtamisella vaikutetaan paitsi henkilöstön määrään ja saamiseen myös henkilöstön työhyvinvintiin ja työturvallisuuteen. Näillä kaikilla n yhteys palvelujen laatuun ja vaikuttavuuteen. Jhtamistehtävä edellyttää valmiuksia niin strategiseen kuin saamisen jhtamiseen sekä talushallintn.

3 Tässä tutkimuksessa n tarkitus selvittää, miten kanadalaisten fysi-, timinta- ja puheterapeuttiliittjen kehittämän terapeuttien henkilöstömititusmallin avulla saatua tieta vidaan hyödyntää fysiterapeuttien asianmukaisen henkilöstömitituksen suunnitteluun, tteuttamiseen sekä seurantaan sumalaisessa erikissairaanhidn yksikössä. Tutkimuksessa pyrin selvittämään vudesastilla timivien fysiterapeuttien kkemusten phjalta, miten käyttökelpinen väline henkilöstömititusmallin työkalu n fysiterapeuttien henkilöstömitituksen arviinnin välineenä. Fysiterapeuttien henkilöstömititus valikitui tämän tutkimuksen aiheeksi, kska se vi tarjta hyviä näkökulmia terveydenhultalan ajankhtaisten haasteiden khtaamiseen ja fysiterapian esimiehillä n selkeästi kiinnstusta sen sisältöä khtaan.

4 2 HENKILÖSTÖMITOITUS 2.2 Henkilöstömitituksen määrittelyä Terveydenhulln henkilöstömititukselle ei le lemassa yhtä selkeää määritelmää, vaan sitä n määritelty tisistaan eravien sisältöjen, arviintitapjen ja paintustekijöiden mukaan. Jtta terveydenhulln ammattilaiset saadaan jatkssakin pysymään alalla ja uusia työntekijöitä saadaan kulutettua lisää, tulee henkilöstömitituksen malta saltaan edistää terveydenhulln timinnan edistymistä. Partanen (2002, 42 43) ja Pitkäah (2011, 28) käyttävät väitöskirjatutkimuksissaan henkilöstömitituksesta seuraavanlaista määritelmää; henkilöstömititus n määrällisesti ja laadullisesti asianmukaisten hittyön palveluiden tuttamista riittävät tiedt ja taidt maavien työntekijöiden timesta, suurimmalle mahdlliselle määrälle ptilaita kustannustehkkaimmalla ja inhimillisesti vaikuttavimmalla tavalla. Myös Kauhanen (2009, 64) jattelee henkilöstömitituksen sekä määrälliseen että laadulliseen resurssien suunnitteluun. Hän kuitenkin krstaa, että käytännössä henkilöstön määrä ja laatu liittyvät kiinteästi tisiinsa. Määrä ei krvaa laatua, mutta laatu vi parhaimmillaan krvata määrän. Kauhanen (2009, 62) ja Kukkla (2011) vat tdenneet, että henkilöstömititusta suunniteltaessa työviman kysyntää ja tarjntaa tulee tarkastella kk rganisaatin näkökulmasta. On siis ltava selvillä, kuinka paljn ja millaisia virkja missäkin työyksikössä tarvitaan. Henkilöstötarpeen arviinnissa n humiitava työyksikön timinnan lunne ja tavitteet, ptilaiden hidn tarve sekä lukumäärä ja hitisuus, henkilöstön pysyvyys, pissalt ja käytetyt työaikamudt. Tämän lisäksi huminarvista n, että henkilöstömitituksen suunnittelussa ja arviinnissa tulee humiida henkilöstö- ja ptilasmäärien lisäksi henkilöstön kulutus ja työkkemus, mahdllisen vukrahenkilöstön käyttö sekä rganisaatin ja jhtamiseen liittyvät tekijät. Tavitteena n sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä se, että tarkituksenmukaisilla kustannuksilla katettuna n spiva määrä ikeanlaista henkilöstöä ikeassa paikassa. (Kivelä Anttila Kukkla 2011, 27; Spilsbury Hewitt Stirk Bwman 2011, 748; Pitkäah 2011, 31; Vutilainen Peipnen Nr Kauppinen 2006, 34.) Ssiaali- ja terveysministeriö pulestaan n määritellyt henkilöstömititusta ptilaslähtöisesti. Sen mukaan suunnittelun keskiössä n ltava ptilaan fyy-

5 sinen, kgnitiivinen, psyykkinen ja ssiaalinen timintakyky sekä hitisuus. Ministeriö krstaa myös ptilaiden ikeuksien ja timinnalle asetettujen laatu- ja vaikuttavuusvaatimusten humiimista. Haasteena henkilöstömititukselle ministeriössä nähdään saumattmien hit- ja palvelukknaisuuksien jatkuvuuden turvaaminen sekä henkilöstön vaihtuvuuden minimiminen. (Runtim 2012, 12; Ssiaali- ja terveysministeriö 2008.) Terv-Heikkinen (2008, 60) tteaa väitöskirjassaan, että riippuen siitä, tarkastellaank henkilöstömitituksen riittävyyttä hittyötä tekevän henkilön, hittyön jhtajan, talustieteilijän vai ptilaan näkökulmasta, ilmiöön vaikuttavien tekijöiden paintus muuttuu. Castle ja Andersn (2011, 546) sekä Fagerström (2009, 423) tuvat tutkimuksissaan ilmi, että ikein khdennetulla henkilöstömitituksella n merkitystä hidn laadun khentumiseen, mutta myös hitkustannusten pienenemiseen. Tisaalta henkilöstön ylikurmituksen n tdettu levan yhteydessä ammatillisiin terveysngelmiin ja sairauslmiin. Henkilöstöresurssit, jilla saavutetaan hittyön laatu, turvallisuus, hallitaan työvimakustannukset ja saavutetaan henkilöstön tyytyväisyys, n kmpleksinen kknaisuus (Crist-Grundman Mulrney 2011, 200). Tämän tasapainilun välillä terveydenhulln esimiehillä nkin vaativa tehtävä pitää yllä hyvälle hidlle asetettuja eettisiä lähtökhtia ja ympäristön asettamia vaatimuksia henkilöstömititusta suunnitellessaan. Lisäksi esimiehen tulee hallita näyttöön perustuvan terveydenhulln jhtamistaitja, jtta kk terveydenhulln tehkkuus paranee. Oman lisänsä terveydenhulln rganisaatiiden henkilöstömititusten määrittämiselle tuvat liiketiminnallisten tulsten tavitteleminen hitprsessien tuttamisen hella. (Fagerström 2009, 416.) Henkilöstömitituksen määrittämiselle n siis lemassa useita näkökulmia, kuten esimerkiksi työn jakaantuminen khtuudenmukaisesti työntekijöiden kesken, resurssien khdentaminen annettujen puitteiden mukaisesti sekä kulujen hallinta ja työviman tehkkuuden sittaminen. Henkilöstömitituksen kuvaamisessa käytettyjä tunnuslukuja vat esimerkiksi henkilöstön ja ptilaiden väliset laskennalliset suhdeluvut, henkilöstön työtunnit hitpäivää khti, henkilöstön sairauspissalt tunteina sekä ptilaiden määrä yhtä työntekijää khti. Optimaalisessa henkilöstömitituksessa määrä ja laatu, käytettävissä levat vimavarat sekä henkilöstön saaminen vat ikeassa

6 suhteessa ptilaiden yksilöllisiin hidn tarpeisiin ja hittimintihin nähden. Henkilöstömitituksen ptimaalisuus nkin leellinen tekijä rajallisten resurssien taludellisessa ja ikeudenmukaisessa khdentamisessa. (Human Capital Alliance 2006, 16; Kaustinen 2011, 33; Kukkla 2011; Pitkäah 2011, 31; Salin Stenberg Aalt 2011, 259; Vutilainen ym. 2006, 34.) Henkilöstövimavarjen määrittäminen edellyttää vankkja perusteluja eli hulellista rganisaatin nykytilan analyysiä sekä lyhyen ja pitkän aikavälin suunnitelmia. Näitä päätöksiä tukemaan tarvitaan näyttöä lemassa levista henkilöstöresursseista suhteessa ptilaiden hidn tarpeisiin, hidn tulksista sekä valtakunnallisista vertailuluvuista. Henkilöstömitituksella tiedetään levan merkitystä vain sillin, kun sen yhteys saavutettuihin hittyön ptilas-, henkilöstö- ja rganisaatitulksiin vidaan sittaa. Henkilöstömitituksen kannalta n tärkeää tietää, mihin henkilöstön työaikaa käytetään. Työtiminnt vidaan terveydenhullssa jakaa välittömään ja välilliseen työhön. Välittömällä työajalla tarkitetaan työaikaa, jnka työntekijä käyttää man yksikkönsä tutteen tuttamiseen, esimerkiksi ptilaan hitamiseen. Välitön työaika n siis laskutettavaa työaikaa. Välilliseen työaikaan kuuluvat kaikki muu kuin välitön työaika, jita vat esimerkiksi hallinttyö, suunnittelutyö, kulutus ja kkukset. (Kivistö 2003, 193; Pitkäah 2011, 38; Pitkäah Partanen Vehviläinen-Julkunen Miettinen 2012, 37; Vutilainen ym. 2006, 36 37.) Partanen (2002) n tutkinut väitöskirjassaan hittyön henkilöstömitituksen arviintia ja suunnittelua erikissairaanhidssa. Tutkimusaineist kstui sairaanhitajien ja perushitajien ajankäytön seurannasta, työvurn henkilöstömitituksen riittävyydestä sekä hithenkilöstön että sastnhitajan näkökulmasta, hittyön laadusta niin henkilökunnan kuin ptilaidenkin arviimana sekä ptilaiden hitisuuslukitustiedista. Keskeisimmät tutkimustulkset sittivat, että sairaanhitajien ja perushitajien työajasta suurin sa (76 %) kului ptilaisiin liittyvään välittömään ja välilliseen hittyöhön, hitisuuslukituksen mukaan hittyön määrä lisääntyi lineaarisesti siirryttäessä kevyemmistä hitisuuslukituksista raskaampiin ja lisäksi riittämätön henkilöstömititus vaikutti hittyön laatuun heikentäen laatutasa nin 17 %.

7 Hittyön henkilöstömititusta ja siihen liittyviä tietjärjestelmäperusteisia tunnuslukuja n tutkinut muun muassa Taina Pitkäah (2011). Väitöskirjassa n kuvattu ja selitetty hittyön henkilöstömititusta sekä tietjärjestelmäperusteisia tunnuslukuja. Tämän tutkimuksen mukaan tarkasti määritelty henkilöstömititus ei-kmpleksisessa timintaympäristössä takaa haluttujen tavitteiden saavuttamista, henkilöstömitituksella n merkitystä vain, js vidaan sittaa, mitä arva se n tuttanut ptilaille, henkilöstölle sekä rganisaatille ja terveyspalvelujärjestelmän mniammatillisen jhtajistn tulee saada tunnuslukutiedt helpsti tietjärjestelmistä reaaliaikaiseen ja pitkän aikavälin suunnitteluun sekä tulevaisuuden trendien ennustamiseen. EAHC (Terveys- ja kuluttaja-asiiden timeenpanvirast) pitää niin kansallisen kuin kansainvälisenkin terveydenhultalan henkilöstömitituksen suunnittelussa yhtenä merkittävänä satekijänä ikeanlaisen ja kattavan tietjärjestelmän hyväksikäyttöä, jtta työntekijöitä lisi terveydenhultalalla ikea määrä ja he jakautuisivat tasapulisesti. EAHC:n mukaan tarpeellisten tietjen saatavuus tietjärjestelmistä pysyy niukkana, elleivät eri maiden hallitukset reagi asiaan ja khdenna lisää resursseja henkilöstömitituksen suunnitteluun (EAHC 2012b, 25). Tässä tutkimuksessa henkilöstömitituksella tarkitetaan erikissairaanhidn palveluyksikössä työskentelevien fysiterapeuttien tarkituksenmukaisen työpanksen selvittämistä vudesastilla suhteessa ptilaiden fysiterapian vaativuuteen. 2.2 Fysiterapeuttien henkilöstömititus Kansainvälisellä taslla fysiterapeuttien henkilöstömitituksesta ei le lemassa selkeitä lainsäädännöllisiä susituksia. Tämänhetkinen tilanne n se, että fysiterapeuttien määristä sekä fysiterapiapalveluiden tuttamisesta n tehty fysiterapeuttijärjestöjen timesta erilaisia linjauksia ainastaan Englannissa, Kanadassa sekä Australiassa. Näitä linjauksia vat esimerkiksi mititus erikisalittain ptilaspaikkjen mukaan tai keskimääräinen välittömän työn tuntisuus suhteessa yksittäiseen sairaalaptilaaseen. Australialainen Adams (2004) n kehitellyt man mallin fysiterapeuttien henkilöstömäärän suunnitteluun haja-asutusalueiden peruspalvelujen salta, jka perustuu fy-

8 siterapeuttien ja asukkaiden suhdelukuun. (Adams 2004, 1-2; Kukka 2011, 10, 24.) Sumessa ei tähän mennessä le laadittu fysiterapiapalveluiden henkilöstön mititussusituksia tai sitä hjaavaa lainsäädäntöä. Tiedusteltuani sähköpstitse Mititustyöryhmän jäseniltä (HUS, Hki tk, TYKS, KYS) perusteita tämänhetkisen fysiterapeuttiresurssien määrittämiselle heidän timialueillaan, pääasiallisin vastaus li, että fysiterapeuttiresursseja n tarkasteltu lähinnä tilastjen perusteella, mutta tälle ei le mitään systemaattista perustetta. Esimiehillä n kuitenkin selkeä tive, että fysiterapiahenkilöstön rakenteesta ja fysiterapiapalveluista saataisiin valtakunnallinen susitus. Tämä n erikisalalle haastavaa, kska niin timintaympäristöt, työn lunne kuin ptilaiden yksilölliset tarpeet vaihtelevat humattavasti. 2.3 Henkilöstömitituksen työvimapliittinen näkökulma Sumessa kunta- ja palvelurakenneuudistus edellyttää ssiaali- ja terveyspalveluiden kehittämistä sekä tehstamista. Terveydenhulthenkilöstön saatavuuden ja riittävyyden turvaamiseksi n kehitettävä menetelmiä ptimaalisen henkilöstömitituksen sekä rakenteen suunnittelua ja seurantaa varten. Tehyn (Ssiaali- ja terveysalan ammattijärjestö) mukaan ikeanlaisen henkilöstömitituksen varmistamiseksi n lutava valtakunnalliset vähimmäisnrmit eri timinnissa tarvittavasta terveydenhulln henkilöstön määrästä sekä kulutustassta. Nrmien valvnnan tulee lla kk maassa yhtäläistä sekä julkisella että yksityisellä sektrilla. (Hnkalampi 2008, 17; Ssiaali- ja terveysministeriö 2009.) Ssiaali- ja terveyspalvelujen henkilöstörakenteen kehittämistä hjaavat lainsäädäntö, susitukset sekä ssiaali- ja terveyspliittiset linjaukset. Henkilöstömititus perustuu terveydenhullssa epäsurasti lainsäädäntöön, jka phjautuu lähinnä palveluiden sisältöön, laajuuteen ja laatuun. Ssiaali- ja terveyspalveluiden laatuun liittyen n tehty susituksia, jtka sivuavat henkilöstön rakenteen arviintia kansallisesti ja kansainvälisesti. Tällaisia Sumessa julkaistuja laatususituksia vat esimerkiksi Ikäihmisten palvelujen laatususitus ja Kuluterveydenhulln laatususitus. Vunna 2013 valmistuneessa Vanhuspalvelulaissa n maininta henkilöstömäärästä ja henkilöstön kulutustassta tutettavien ssiaali- ja terveyspalvelujen laadun takaami-

9 seksi. Laadukkaan palvelun tuttamisen vastuu tulee esiin myös Ssiaali- ja terveysministeriön laatiman Ssiaali- ja terveysplitiikan strategiat 2015 tärkeimmistä paintuksista. Neljäs päästrategia perustuu timenpidelinjaukseen, jssa tavitteena n varmistaa timivat palvelut. Jtta kyseisen päästrategian tavitteeseen päästäisiin n ssiaali- ja terveyspalvelujen käytännön timinnassa humiitava muun muassa työviman riittävyys ja saamisen varmistaminen. (Kukka 2011, 10; Ssiaali- ja terveysministeriö 2006; Ssiaali- ja terveysministeriö 2012.) Kansallisen ssiaali- ja terveydenhulln kehittämishjelman (KASTE 2012 2015) neljännessä sahankkeessa yhtenä tavitteena n vahvistaa jhtamista, jlla edistettäisiin henkilöstön riittävyyttä ja kehitettäisiin sen saamista. KASTE-hjelman timenpide-ehdtus ssiaali- ja terveydenhulln alalle n se, että kehitetään suunnittelun, mitittamisen ja seurannan työkaluja henkilöstövimavarjen hallintaan, henkilöstön kulutustarpeiden valtakunnalliseen ja alueelliseen ennakintiin sekä saamisen arviintiin ja kehittämiseen.

3 HENKILÖSTÖMITOITUKSEN ARVIOINTIMENETELMÄT TERVEYDEN- HUOLTOALALLA 3.1 Henkilöstömitituksen arviintimenetelmistä Henkilöstömitituksen arviintimenetelmät vat virallisia mekanismeja tai systemaattisia menettelytapja, jita käytetään määritettäessä hittyössä tarvittavan henkilöstön lukumäärää ja kulutustasa sekä tietyille ptilasjukille määriteltyjä laatuvaatimuksia täyttäviä hittyön palveluita. Pätevään henkilöstömitituksen arviintimenetelmään sisältyy riittävästi asiaankuuluvia muuttujia, jilla tutetaan lutettavat tulkset, muuttujia mitataan lutettavasti ja mittausmenetelmät vat yksinkertaisia sekä npeita käyttää. Hyvälle arviintimenetelmälle n minaista myös se, että arviintimenetelmillä kerättyä perustieta vidaan hyödyntää benchmarkingissa ja tisaalta arviintimenetelmän tulisi säilyä timivana myös mahdllisissa palvelujärjestelmien muutksissa. Henkilöstömitituksen arviintimenetelmän tulee sisältää integritu ptilaiden lukitusprsessi, henkilöstön määrä ja kulutustasn määrittäminen, henkilöstön khdentaminen eri yksiköihin sekä tutettujen palveluiden seuranta ja arviinti. (Partanen 2002, 46, 48.) 10 Henkilöstömitituksen arviintimenetelmillä ei le mahdllista humiida palveluketjuun liittyvien prsessien sisäisiä tilannekhtaisia vaihteluita, jtka vaativat työntekijältä yleensä npeaa päätöksenteka. Onkin siis leellista, että arviintimenetelmä ei le liian suppea, jllin vältytään henkilöstön yli- tai aliresursinnilta ja sen myötä terveydenhultalan palvelujen kehittymisen hidastumiselta. (Kukka 2011, 12.) Kska suranaista fysiterapeuttien henkilöstömititusta ja sen arviintimenetelmiä kskevaa kirjallisuutta ja julkaisuja ei löydy, peilaan terapiahenkilöstötarpeen arviintia yleisellä taslla terveydenhultalalla käytössä leviin arviintimenetelmiin. 3.2 Erilaisia henkilöstömitituksen arviintimenetelmiä Terveydenhultalan erilaiset henkilöstömitituksen arviintimenetelmät n pelkistetty neljään kategriaan yleisen käytännön mukaisesti. Eri metdlgien lähestymistavat n listattu karkeasti aineistn vaatimuksiin phjautuen. Arviintimenetelmiä vidaan hyödyntää esimerkiksi keskimääräisen, yksittäi-

11 sen työtehtävän surittamiseen vaadittavan ajan tai työtunneista aiheutuvien henkilöstökustannusten arviinnissa. (Human Capital Alliance 2006, 17; Kukka 2011, 12). Suhdelukuun perustuvassa menetelmässä käytetään lähestymistapana työntekijöiden sekä ptilaiden tai ptilaspaikkjen suhdetta. Tätä menetelmää pidetään yksinkertaisena käyttää ja sveltaa henkilöstömäärän arviintiin. Tisaalta menetelmästä n tdettu, että se n liian pelkistetty ja justamatn määrittämään työviman vaatimuksia kmpleksisten ptilaiden khdalla mninaisissa ympäristöissä. Sen n tdettu timivan parhaiten vakaissa timintalsuhteissa, kuten hitkdeissa. (Burnett Klaiman 2009, 16, 20; Human Capital Alliance 2006, 18.) Vunna 1999 n USA:ssa ensimmäisen kerran tehty lakiehdtus, jssa n määriteltynä sairaalissa työskentelevän hithenkilökunnan vähimmäismäärä suhteessa ptilasmäärään, erityisesti akuutti- ja erikissairaalissa. Tähän lakiehdtukseen n tehty muutsehdtuksia ja lpullisessa mudssaan se n pantu täytäntöön tammikuussa 2004. Myös Australiassa Victrian julkisiin sairaalihin n annettu susitus hithenkilökunnan suhteesta ptilaspaikkihin nähden. Suhdelukuihin perustuvan menetelmän kannattajat tteavat, että mitä enemmän hitajia n työvurssa, sitä parempia vat hidn tulkset ja tisaalta myös työilmapiirillä n yhteys ptilaiden hidn laatuun. Työntekijäjärjestöt pulestaan vat mittineet suhdelukuperustaista arviintitapaa justamattmaksi ja henkilöstökuluja nstavaksi menetelmäksi. (Buchan 2005, 239; Spetz 2004, 571, 574, 577.) Timintatapaan perustuvan menetelmän juuret vat tellisuuden pulella. Arviintimenetelmänä se tarkastelee palvelun tuttajan tarjamia palveluita aikana, jka määritellään muun muassa suritettavien työtehtävien ja näihin liittyvien henkilöstölle asetettujen saamisvaatimusten phjalta. Tässä menetelmässä ensimmäinen vaihe tehkkaalle henkilöstömäärän arviinnille n terveydenhulln ammattilaisten päivittäisten työtehtävien vankka ymmärrys. Työkäytäntöjen analysinti auttaa kehittämään keskiarvja tai nrmeja välittömälle ja välilliselle työlle erilaisten ptilasryhmien khdalla sekä arviimaan henkilöstön henkilökhtaisia ja ammatillisia tehtäviä. Timintatapaan perustuvan arviintimenetelmän käytön heikkutena pidetään sen kustannus- sekä

12 aikavaatimuksia. Tämän menetelmän n tdettu sveltuvan parhaiten lsuhteisiin, jissa työtehtävät vat suhteellisen rutiininmaisia, kuten esimerkiksi akuutilla psykiatrian sastlla. (Burnett Klaiman 2009, 16, 20; Human Capital Alliance 2006, 18; Sch Byce Ridutt Sants 2008, 554.) Australialaiset Walker, Dnghue sekä Mitten-Lewis (2007) raprtivat timintatapaan perustuvaan menetelmään phjautuen hittyöntekijöiden timinnista työaikanaan. Tutkimushenkilöt livat erikissairaanhitajia, sairaanhitajia, lähihitajia, hitapulaisia sekä laitshultajia. Tarkasteltavat työtiminnt li jaettu neljään ryhmään eli välittömään ja välilliseen työhön, sastkhtaiseen timintaan sekä henkilökhtaisiin timintihin. Kahden vuden kuluttua tteutetun seurannan myötä tdettiin, että hittyön mudn muuttaminen ptilaiden jakamisesta hitajien kesken tiimityötapaan vaikutti kknaisuudessaan siihen, että välillinen työ sekä sastkhtainen timinta vähenivät ja välitön työ sekä henkilökhtaisiin timintihin käytetty aika lisääntyivät kaikkien hittyöntekijöiden keskuudessa parin prsentin verran. Tutkijat ttesivat tiimityötavan vaikuttavan ptilaiden hitaikaan psitiivisesti. (Walker Dnhue Mitten-Lewis 2007, 99.) Hidn lukitteluun perustuva menetelmä kuvaa ptilaan tarpeita ja kmpleksisuutta eli paintus ja työajan jattelu ptilasta khden lukitellaan lemassa levan työviman mukaisesti. Tässä metdissa ptilasmäärän hallinta svitetaan määritettyihin ptilaan hitisuuslukituksiin ptimaalisen henkilöstömäärän määrittelemiseksi. Tämän menetelmän n tdettu sveltuvan parhaiten esimerkiksi leikkaussastille, jissa n npea ptilaskiert. (Burnett Klaiman 2009, 17, 21; Human Capital Alliance 2006, 18.) Sumalaisten kehittämä RAFAELA -ptilaiden lukittelusysteemi edustaa hidn lukitteluun perustuvaa arviintimenetelmää. RAFAELA järjestelmä mudstuu klmesta sista: OPC:stä (Oulu Patient Classificatin) eli ptilaiden lukittelusta, hitajaresursseista sekä PAONCIL:sta (Prfessinal Assessment f Optimal Nursing Care Intensity Level) eli hitajaresurssien suhteesta ptilaiden hidn tarpeeseen ja hittyön vaativuuteen. Sen perustavitteena n vertailla yhteyttä lukitellun hitisuuden ja hitajien arviiman mahdllisuuden välillä tyydyttää ptilaiden hidn tarvetta (Partanen 2002, 34). RAFAELAN reliabiliteettia ja käytettävyyttä n arviitu sumalaisissa

13 sairaalissa ja sen n tdettu levan lutettava työkalu henkilöstön suunnitteluun, budjetintiin sekä kustannusten laskemiseen. (Raini Ohinmaa 2004, 676 681.) Raini ja Ohinmaa (2004) vat tutkimuksessaan selvittäneet RA- FAELA-järjestelmän sveltuvuutta hithenkilöstön resurssien hallintaan. Tutkimustulkset kertvat muun muassa sen, että RAFAELA sveltuu hittyön intensiteetin ja hitajien lukumäärän suhteen mittaamiseen erilaisilla sastilla, se sittaa sastjen välisiä erja resurssitarpeissa ja lisäksi se kert sastn resurssikustannusten kullisistakin säätöistä tai kuluista. Tämän phjalta hithenkilöstön resurssien ikea khdentaminen ja hittyön laadun takaaminen vaikuttavat niin terveydenhulln tuttavuuteen kuin kustannusten hallintaankin. Diagnsiphjainen tai tapauskhtainen menetelmä määrittelee työmäärää ptilaan kliinisen diagnsiryhmän mukaisesti. Tästä menetelmästä n tdettu, että työviman käytettävissä levan työajan käytön vaatimukset verrattuna eri diagnsikategriihin saattaa lla kiistanalaista. (Burnett Klaiman 2009, 18; Human Capital Alliance 2006,18.) Liz Mitchell (2008, 119 126) n tutkinut ICF-lukituksen käyttöä sktlantilaisten fysiterapiatapausten kuvaamisessa kansallisen tilasttiedn valssa. Hän tteaa, että vunna 2005 vain harva sktlantilainen fysiterapeutti käytti ICF-lukitusta tai li edes tietinen sen lemassalsta. Hän käytti tutkimuksessaan ylätasn ICF-kdista yhden päivän aikana kerätyn web-phjaisen kyselyn lähtökhtana ja tämän perusteella ttesi, että fysiterapeutit saavat käyttää ylätasn lukkiin perustuvaa ICF-kdista, mutta eivät hallitse varsinaisen ICF-lukituksen käyttöä. Tämä kuitenkin riittää tuttamaan kansallista tilasttieta fysiterapiatapauksista ja maailmanlaajuisestikin selvittämään fysiterapian trendejä. Sch ym. (2008) vat selvittäneet, kuinka arviintimenetelmät määrittävät kuntutusalan ammattilaisten työmääriä ja henkilöstömititusta. Tutkimus sitti, että eri arviintimenetelmillä suritetut selvitykset tuttavat hyvinkin erilaisia tulksia henkilöstömitituksista. Arviintimenetelmän valinnassa tulisikin humiida sen käytön yksinkertaisuus eli valitulla menetelmällä tulee lla mahdllista hyödyntää lemassa levia tilastja, sen tulee lla teknisesti hyväksyttävä eli menetelmä humii tehtävän resursintiin liittyviä tekijöitä,

14 sen n ltava helpptajuinen eli esimerkiksi pliittiset päättäjät ymmärtävät terveydenhultalan arviintimenetelmien tulksia ja lisäksi sen tulee lla justava eli arviintimenetelmän n ltava muunneltavissa esimerkiksi hitketjujen muuttuessa. Tutkijat ttesivat, että timintatapaan perustuva arviintimenetelmä n laajimmin käytetty menetelmä terveydenhulln ammattilaisten keskuudessa. (Sch ym. 2008, 549, 553.) Edellä mainittuja henkilöstömitituksen arviintimenetelmiä n myös käytetty seuraavassa sissa esitellyn Kanadan terapiahenkilöstömititusmallin kehittämisen phjana. 3.3 Yhteenvet tutkimuksen lähtökhdista Kansallisesti fysiterapeuttien henkilöstömitituksesta ei le tehty tieteellistä tutkimusta. Tutkimustieta tarvitaan fysiterapiahenkilöstön määrän ja rakenteen, fysiterapian laadun sekä myös työhyvinvinnin yhteyksien selvittämiseksi, kska väestö ikääntyy, terveydenhulln palvelujen tarve kasvaa ja fysiterapeuttien eläköityminen lisäävät palveluita tuttavan henkilöstön tarvetta. Mikäli fysiterapeuttien henkilöstömititukselle saataisiin yhteneväiset raamit, tältä sin pystyttäisiin vastaamaan Kaste-hankkeen 2012 2015 tavitteeseen eli edistettäisiin ssiaali- ja terveydenhulthenkilöstön riittävyyttä ja kehitettäisiin sen saamista. Henkilöstövimavarjen jhtamisen ja henkilöstöresurssien suunnittelun tulee perustua tutkittuun näyttöön, jtta fysiterapian resurssien khdentaminen niin ptilaiden tarpeiden kuin fysiterapiatiminnan kannalta n järkevää. Henkilöstömititus ei le pelkkä irrallinen lukuarv ja fysiterapeuteille yhteisen henkilöstömititusstandardin luminen n haasteellista jhtuen esimerkiksi timintaympäristöjen erilaisuudesta ja ptilaan kuntutuksen tarpeesta. Hittyön henkilöstömitituksen arviintiin n käytettävissä erilaisia arviintimenetelmiä. Eri menetelmiä hyödyntämällä n mahdllista suunnitella hittyössä tarvittavien henkilöiden määrä ja kulutustas, jlla vidaan tuttaa laadukkaat hittyön palvelut tietylle ptilasmäärälle. Mielestäni hittyön arviintimenetelmiä n sveltuvin sin mahdllista käyttää myös fysiterapeuttien henkilöstömititusta arviitaessa. Menetelmän valinnassa n tettava humin muun muassa timintaympäristö, ptilaiden määrä sekä ptilaan kuntutuksen tarve. Yleisesti terapiatyöhön sveltuvimpana menetelmä-

15 nä pidetään timintatapaan perustuvaa arviintimenetelmää. Mielestäni hidn lukitteluun perustuva menetelmä visi pulestaan timia svellettuna esimerkiksi vudesastilla timivien fysiterapeuttien khdalla ja erityisesti niillä sastilla, jilla n npea ptilaskiert.

16 4 KANADAN TERAPIAHENKILÖSTÖMITOITUSMALLI 4.1 Kanadan terapiahenkilöstömititusmallin taustaa Kanadan timintaterapeutti-, fysiterapeutti- ja puheterapeuttiliitt vat vastanneet lisääntyviin vaatimuksiin tuttamistaan palveluista, työntekijöiden rekrytinnista ja palvelutasjensa säilyttämisestä kehittämällä terapiahenkilöstötarpeen arviintimallin (tässä työssä nimitetty Kanadan terapiahenkilöstön mititusmalli) yhteistyössä Kanadan terveysministeriön kanssa. Kaksivutisen kehittämisprjektin (2009 2011) jhtamisesta vastasi erikseen nimetty hjauslautakunta ja sen tehtäviin kuului näyttöön perustuvan synteesin luminen taustamateriaalista, palautteen kerääminen nline-tutkimuksesta, mititusmallin pilttikäytön selvittäminen sekä klmesta ammattikunnasta kstuvan hjausryhmän työskentelyn valvnta. (CAOT 2011b; CAOT 2012.) Kanadan terapiahenkilöstön mititusmallin tarkituksena n timia näyttöön perustuvana sekä strukturituihin näkökhtiin phjautuvana menetelmänä, jka n suunniteltu tukemaan yksittäisiä ammattiryhmiä, rganisaatiita, terveydenhulln viranmaisia sekä päätöksentekijöitä määrittämään tarkituksenmukaista henkilöstömititusta mnimutisissa palveluknteksteissa. Yksi tärkeimmistä lähtökhdista n myös llut tuttaa hjeita, jilla hyödynnetään niukkja henkilöstövimavarja kustannustehkkaasti. (CAOT, 2012.) Kanadalaiset terapeuttijärjestöt vat kiinnittäneet humita siihen, että glbaalien budjettien tasaisesti pienentyessä n terveydenhultalan ammattikuntien työviman suunnittelutarpeissa asiakkaiden ja väestön terveystarpeet humiitu niukalti. Nykyistä tilannetta tai lemassa levia lukuja kustannuksista n käytetty pääasiallisina standardeina hulimatta terapeuttien raprtimista lisääntyneiden kmpleksisten terveysngelmaisten ptilaiden määristä. Tämä tilanne jhtaa vähitellen terapeuttien rekrytinnin ja henkilöstön työssä pysymisen ngelmiin sekä ptilaiden kkemien jntusaikjen pidentymiseen ja hitn pääsyn viivästymisiin. (CAOT, 2012.) Kanadan terapiahenkilöstön mititusmallin päätehtävänä n edesauttaa terveydenhultalan ammattilaisten asiantuntemuksen kehittymistä. Henkilöstövimavarjen hallinnan ensisijaisena tehtävänä n helpttaa rekrytintia, hillitä työntekijöiden pistumaa alalta, tukea ammattitaitisen henkilöstön jak-

17 samista työssään ja npeuttaa ptilaiden hitn pääsyä. (Burnett Klaiman 2009, 4; CAOT 2012.) Kanadan fysiterapeuttiliitt n vunna 2006 antanut lausunnn henkilöstötarpeen arviinnin ja hallinnan linjauksesta, jka peilaa fysiterapiapalveluiden mnimutisuutta, ptilasmateriaalin mninaisuutta sekä palvelujen tutanttapjen vaihtelevuutta. Tämän mukaan henkilöstötarpeen arviinnin susituksia pitäisi sveltaa erityisesti yksityisten fysiterapeuttien tarjamiin palveluihin ja tätä kautta turvata palvelujen käyttäjille vastuullista sekä avinta fysiterapiaa. Knteksti Kanadan terapiahenkilöstön mititusmallin käyttöön perustuu laajaan terveyden määritelmään, jnka WHO n vunna 1948 määritellyt seuraavasti; Terveys n täydellinen fyysisen, psyykkisen ja ssiaalisen hyvinvinnin tila, ei vain taudin tai vaivan puute. Tämä termi sveltuu mihin tahansa terveydenhulln tai ssiaalisen ympäristön yhteyksiin, kuten sairaalihin ja kuluihin. Kska Kanadan terapiahenkilöstön mititusmalli tukee terveyteen perustuvaa timintaa tisin kuin taudin pissala, se n ihanteellinen työkalu kuntutuksen ammattilaisille. (Burnett Klaiman 2009, 12; CAOT 2012.) Kanadan terapiahenkilöstön mititusmallin suunnittelua krdinivan työryhmän surittaman kirjallisuuskatsauksen phjalta n tehty yhteenvet, jssa tdetaan, että henkilöstötarpeen hallinnassa n humiitava ptilaiden minaisuudet (diagnsi, vaativuus, kmpleksisuus, väestön terveystarpeet ja ptilaiden väestötiedt), terapeutin minaisuudet (kkemus ja työtehtävät), rganisaatin minaisuudet (tarjtut palvelut, rganisaatin tyyppi ja kk sekä saatavilla levat resurssit), hidn minaisuudet (suunnitelma ja tistuvuus, arviinti ja hidn suunnitelma) sekä ptilaan lpputuls (ptilastyytyväisyys). (Burnett Klaiman 2009, 14 15.) Kanadan terapiahenkilöstön mititusmallin phjaksi n valittu neljä henkilöstötarpeen arviintimenetelmää, kska niiden n tdettu kuvaavan kehitettyjen menetelmien mninaisuutta ja lähestymistavat vat hyvin svellettavissa Kanadan kntekstiin. Nämä n esitelty tarkemmin luvussa 3.2 ja vat siis suhdelukuun, timintatapaan, hidn lukitteluun sekä diagnsiphjaiseen menetelmään perustuvat metdlgiat. Kknaisuudessaan Kanadan terapiahenkilöstön mititusmallista n pyritty kehittämään helpsti svellettavissa

18 leva sekä justava käyttää mninaisissa palveluympäristöissä. Kanadan terapiahenkilöstön mititusmalliin kuuluu 1) ptilasryhmien lukittelu ICF:n mukaisesti, 2) ptilasryhmäkhtaisten interventiiden arviinti, 3) arvi interventin käytettävästä ajasta, 4) määritys käytettävissä levasta henkilöstöresurssista ajassa, 5) yhteensvitus ptilasryhmäkhtaisten interventiiden aikavaatimuksista ja käytettävissä levista ajassa mitatuista henkilöstöresursseista, 6) prsessin ja tiednkeruun arviinti sekä 7) tulsten ja kkemusten jakaminen. (Burnett Klaiman 2009, 4, 16 22.) Kanadan terapiahenkilöstön mititusmallin työryhmä n esittänyt, että terapiahenkilöstötarpeen arviintityökalun tulisi: 1) lla justava ja mukautuvainen tilannevaihteluihin, 2) ttaa humin kmpleksisen ptilaskhtaisen palvelutarpeen, 3) kuvata palveluita väestön terveyden näkökulmasta, 4) ttaa humin palvelun tuttajalta vaadittavan saamistasn sekä kkemuksen, 5) lla yksinkertainen käyttää, 6) sisältää lähestymistavan eri ammattiryhmien välisestä yhteistyöstä palvelun tuttamisessa, 7) sisältää lukittelujärjestelmän ptilaan timintakykyisyyden ja palvelutarpeen arviintiin, esimerkiksi ICF, 8) phjautua näyttöön perustuviin timintatapihin ja hyviin käytäntöihin sekä 9) humiida rganisaatin resurssit ja palvelujen tuttamistavat (Burnett Klaiman 2009, 31). Kska Timintakyvyn, timintarajitteiden ja terveyden kansainvälinen lukitus eli ICF-lukitus (Internatinal Classificatin f Functining, Disability and Health) n lennainen sa Kanadan terapiahenkilöstön mititusmallia, avaan käsitettä tässä khdassa. ICF-lukitus n tullut vimaan vunna 2001, jllin WHO:n yleiskkus hyväksyi sen krvaamaan aiemman lukituksen (ICIDH eli Vauriiden, timinnanvajavuuksien ja haittjen kansainvälisen lukituksen). ICF-lukitus n kansainvälinen standardi, jka kuvaa väestön timintaedellytyksiä eli niin timintakykyä kuin timintarajitteitakin sekä lääketieteellisen terveydentilan prfiileja. Se ei kuitenkaan ta millään tavalla kantaa etilgiaan. ICF kuvaa bipsykssiaalisesti ihmisen timintakykyä. Lukituksella saadaan kerättyä tieta väestön terveydestä kansainvälisellä taslla ja sitä n mahdllista hyödyntää niin terveydenhultjärjestelmien timinnan arviinnissa kuin timintahjelmien lumisessakin. (STAKES 2004, 3-4, 6, 21.)

19 ICF-lukituksen tavitteena n timinnallisen terveydentilan nimissä tieteellisesti tutkia sitä ja sen vaikutuksia, luda yhteinen kieli parantamaan käyttäjäryhmien (terveydenhulln ammattilaiset, tutkijat, päättäjät ym.) välistä viestintää, mahdllistaa tietjen vertaaminen eri maiden ja eri palveluiden välillä sekä tarjta järjestelmällinen kdausmenetelmä terveydenhulln tietjärjestelmiä varten. Lukitus siis mahdllistaa minkä tahansa lääketieteellisen terveydentilan yhteydessä yksilön timinnallisen terveydentilan kuvaamisen, jhn n yhdistetty myös ympäristötekijät. ICF n ideaali mniammatilliseen timintaan. Se mudstuu kahdesta sasta, jista ensimmäinen sa sisältää timintakykyyn ja timintarajitteisiin liittyviä tekijöitä ja tinen sa kntekstuaalisia tekijöitä. Osa 1 jakaantuu kahteen eri sa-alueeseen eli ruumiin/kehn lukituksiin ja suritusten/sallistumisen lukituksiin. Osa 2 pulestaan sisältää ympäristötekijöiden ja yksilötekijöiden sa-alueiden lukitukset. ICFlukituksen rakenne käy ilmi kuvista 1. (STAKES 2004, 5-9.) ICF Osa 1. Timintakyky ja timintarajitteet Osa 2. Kntekstuaaliset tekijät Ruumiin/kehn timinnt ja rakenne Ruumiin/keh n timinnn muuts Lukitus prras I, II, III, IV Ruumiinr akenteen muuts Lukitus prras I, II, III, IV Suritukset ja sallistuminen Suritus kyky Lukitus prras I, II, III, IV Suritus tas Lukitus prras I, II, III, IV Ympäristö tekijät Edistävä tai rajittava tekijä Lukitusprras I, II, III, IV Yksilötekijä t Kuvi 1. ICF-lukituksen rakenne (STAKES 2004, 211). ICF ei le mittari vaan käsitteellinen runk, jnka avulla määritellään yksilön timintakykyä. Se ei lukittele ihmisiä millään tavalla. ICF-lukitusta käytetään demnstrimaan terveysngelmien kmpleksisuutta ja kuntutuksessa sitä hyödynnetään jäsentämään ptilaan ngelmia, kuvaamaan itse kuntutusta sekä saavutettujen tulsten tarkastelemiseen. Lukitus sisältää terveyden lääketieteellisen ja ssiaalisen näkökulman käsittäen niin yhteiskunnalli-

20 sen- kuin ympäristökntekstinkin. Nämä aspektit vat suhteellisen relevantteja kuntutuksen piirissä levien henkilöiden salta, kska mnasti heillä n useita terveydellisiä ja elämäntyyliin liittyviä rajituksia. ICF:n käyttöön liittyen er aktiivisuuden ja sallisuuden välillä n jkseenkin epäselvä ja vapaa muuttuville tulkinnille. (Mitchell 2008, 119; NARI 2004, 28.) 4.2 Kanadan terapiahenkilöstömititusmalli käytännössä Kanadan terapiahenkilöstön mititusmalli hjaa käyttäjiään strukturidun prsessin kautta määrittämään jk ptilaiden määrän, jnka yksittäinen terapeutti pystyy hitamaan tehkkaasti tai tisaalta terapeuttien määrän, jka tarvitaan hitamaan tietyt suritteet. Työkalu kstuu klmivaiheisesta prsessista (Kuvi 2), jssa svitetaan ptilasryhmäkhtaiset interventiiden aikavaatimukset käytettävissä leviin ajassa mitattuihin henkilöstöresursseihin. (CAOT, 2011a.) Prsessin läpivieminen n avattu tarkemmin liitteessä 1 esimerkkeineen. Liite n sumentamani versi alkuperäisestä kanadalaisten lumasta Excel-phjaisesta lmakkeesta. Vaihe 1. Määritetään käytettävissä leva henkilöstömäärä ajassa Vaihe 2. Määritetään ptilasryhmäkhtaiset interventit a) lukitellaan ptilaat b) arviidaan ptilasryhmäkhtaiset interventit c) arviidaan interventiiden keskimääräinen aika Vaihe 3. Svitetaan ptilasryhmäkhtaisten interventiiden aikavaatimukset käytettävissä leviin ajassa mitattuihin henkilöstöresursseihin Kuvi 2. Mukailtu käännös Canadan Assciatin f Occupatinal Therapist 2011 raprtin mukaan (CAOT 2011a). Työkalu n tarkitettu käytettäväksi ensisijaisesti esimiehille, jtka suunnittelevat ja khdentavat henkilöstöresursseja. Kliinikt vivat käyttää työkalua testatakseen ja reflektidakseen ptilasmäärien ja käytännön hallintaa sekä

21 yhteistyössä jhtajien kanssa keskustellessaan strategiista, kuinka työmäärän intensiteettiä tulisi khdentaa. Työkalu sveltuu Kanadan terveydenhulln henkilöstölle, jtka työskentelevät niin yksilö- kuin ryhmäterapian parissa. Se antaa keskiarvn bjektiivisesta ja näyttöön perustuvasta tiedsta, jka viestii interventiajan ja ptilaiden tulsten suhteesta. Kliinikita ja jhtajia n vahvasti rhkaistu käyttämään työkalua ja jakamaan kkemuksiaan siitä. Tämä takaisi sen, että sen merkityksellisyys, tarkituksenmukaisuus ja käytettävyys mahdllistavat ssiaali- ja terveydenhulln tuttamien palvelujen krkean laadun sekä vakaan hidn Kanadan kansalaisille. (CAOT 2011b.)

22 5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT Opinnäytetyöni tavitteena n kerätä tieta Kanadan terapiahenkilöstön mititusmallin käyttökelpisuudesta fysiterapian henkilöstömitituksen arviinnin välineenä. Opinnäytetyöni tarkituksena n selvittää, miten Kanadan terapiahenkilöstön mititusmallilla tteutetun pilttitutkimuksen avulla saatua tieta vidaan hyödyntää vudesastilla timivien fysiterapeuttien henkilöstömitituksen suunnittelun ja seurannan näkökulmasta sumalaisessa erikissairaanhidn fysiterapiayksikössä. Aikaisemmat tutkimukset khdentuvat hithenkilöstön mitituksiin, jten tämän tutkimuksen tuttamaa tieta vidaan hyödyntää ammattikuntaamme kskevien resurssien ikeanlaisessa suunnittelussa ja khdentamisessa erilaisissa työyksiköissä. Tutkimustehtävät: 1. Miten Kanadan terapiahenkilöstön mititusmalli sveltuu fysiterapeuttien henkilöstömitituksen suunnittelun ja arviinnin työkaluksi sumalaisessa erikissairaanhidn fysiterapiayksikössä? 2. Millaisia kkemuksia erikissairaanhidn vudesastjen fysiterapeuteilla n Kanadan terapiahenkilöstön mititusmallin käytöstä?

23 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 6.1 Tutkimusmetdi Tämän tutkimuksen tieteellinen lähestymistapa n laadullinen. Laadullisesta tutkimuksesta n tdettu, että sillä pyritään kuvaamaan jtain tdellista ilmiötä tai tapahtumaa, ymmärtämään tiettyä timintaa tai antamaan tereettisesti mielekäs tulkinta jllekin ilmiölle. Tavitteena laadullisessa tutkimuksessa n merkitysten krstaminen ja arvituksen ratkaiseminen. (Alasuutari 2011, 53; Hirsjärvi Remes Sajavaara 2002, 152; Kiviniemi 2010, 70; Kylmä Juvakka 2007, 28; Tumi Sarajärvi 2009, 70, 87.) Valitsin laadullisen tutkimusmenetelmän, kska kuvaan tutkimuksessani Kanadan terapiahenkilöstön mititusmallia. Kyseinen malli n Sumessa tällä hetkellä khtuu tuntematn fysiterapeuttien henkilöstömitituksen määrittämisen väline. Laadullisen tutkimuksen tavitetilan saavuttamiseksi len pyrkinyt nivmaan aineistn keruun sekä analysinnin mahdllisimman kiinteästi tisiinsa tutkimuksen edetessä. Tapausten käsitteleminen kuuluu kaikkiin empiirisiin tutkimuksiin. (Kvali- MOTV 2012; Laine Bamberg Jkinen 2007, 9-10, 31; Lein 2007, 214,218; Saarela-Kinnunen Eskla 2001, 159, 163; Wdside 2010,1.) Tämän tutkimuksen tutkimussuuntaus n tapaustutkimus. Tapaustutkimuksessa tarkastellaan yleensä vain yhtä tiettyä tapausta tai pientä jukka tapauksia. Ominaista n, että se lisää tutkittavana levan ilmiön ymmärrystä ja lisäksi tapaustutkimuksen avulla vidaan laajentaa aiempia ilmiöitä (Laine ym. 2007, 9, 19). Tutkimuksessani pyrin kuvaamaan kanadalaisten kehittämää terapiahenkilöstömititusmallia, jtta sen kknaisvaltainen ymmärtäminen ja sveltaminen käytäntöön nnistuisivat esimerkiksi esimiesten timesta sujuvammin sumalaisissa fysiterapiayksiköissä. Tutkijan ammattitaidsta kert terian ja empirian yhteyksien hahmttaminen, jka n erityisen lennaista tapaustutkimuksen tteutuksessa. Terian määrittely hjaa tapausten valintaa, kun taas empiirinen knteksti n sa tutkimuskhdetta. (Laine Peltnen 2007, 107; Saarela-Kinnunen Eskla 2001, 168; Wdside 2010, 11.) Tutkimuksessani pyrin löytämään terian ja empirian yhteyden sekä tutkimukseen liittyvän terian testaamisen, jtta tutkimus lisi kknaisuudessaan laadukas. Tsin hienista haparintia kin tutkimus-

24 ta tehdessäni näiden yhteyksien hahmttamisessa. Tämä mielestäni viestii vähäisestä kkemuksestani tutkimuksen tekijänä. 6.2 Aineistn keruu Esklan ym. (2008, 60) mukaan laadullisessa tutkimuksessa tutkija jutuu j aineista ktessaan phtimaan aineistn määrän lisäksi aineistn tereettista merkitystä tutkimusngelman suhteen. Aineistn keruuta tulee myös tarvittaessa mukauttaa tutkimusprsessin aikana tapahtuvien muutsten mukaisesti esimerkiksi tutkimustehtävien salta. Tapaustutkimuksessa n humiitavaa, että tutkimustehtävät määrittävät aineistn hankintaa. (Häikiö Niemenmaa 2007, 50; Kiviniemi 2010, 76; KvaliMOTV 2012). Yksi laadullisen tutkimuksen yleisimmistä aineistnkeruumenetelmistä n haastattelu. Teemahaastattelu etenee etukäteen valittujen keskeisten teemjen ja niihin liittyvien tarkentavien kysymysten kautta. Nämä etukäteen valitut teemat nusevat esiin tutkimuksen viitekehyksestä. Tutkimusaineistni hankkimiseen käytin pulistrukturitua teemahaastattelua (liite 3). Perusteena tämän metdin käytölle li pyrkimys löytää merkityksellisiä vastauksia tutkimuksen tarkitukseen ja tutkimustehtäviin peilaten. (Tumi Sarajärvi 2009, 75 77.) Haastattelun valintaa pulsi se, että se n menetelmänä justava ja haastattelemalla saisin mahdllisimman mnipulista tieta tutkimastani aiheesta. Haastattelutilanteessa kysymyksiä vidaan tistaa ja ne vidaan esittää haastattelijan parhaaksi katsmassa järjestyksessä. Onnistuneen haastattelun edellytyksenä vidaan pitää myös sitä, että haastattelu n etukäteen suunniteltu. (Eskla Suranta 2008, 85; Hirsjärvi ym. 2002, 191; Kylmä Juvakka 2007, 79). Kska svin haastateltavieni kanssa haastatteluajankhdasta ja -aiheesta etukäteen, ken, että haastattelun eettisen näkökulman humiiminen tteutui tältä sin asianmukaisesti. Haastattelin tutkimustani varten Fysiatrian sastnhitajaa sekä kahta palveluyksikön eli vudesastjen pulella timivaa fysiterapeuttia. Tinen fysiterapeuteista timi neurkirurgian vudesastlla ja tinen sisätautien sekä syöpätautien vudesastlla. Haastateltavat valikituivat tutkimukseen vapaaehtisuuden phjalta. Vapaaehtisuutta pidetäänkin Hirsjärven ym. (2002) mukaan ihanteellisena tutkimukseen

25 sallistumisen kriteerinä. Tunnen haastateltavat entuudestaan, kska työskentelen heidän kanssaan samassa työyhteisössä. Tutkimushaastattelun suritin ryhmähaastatteluna henkilökhtaisessa tapaamisessa haastateltavien työpaikalla tammikuussa 2013. Fysiterapeutit livat täyttäneet tammikuussa 2013 yhden työviikn ajan man työnsä hella Kanadan henkilöstömititusmalliin liittyvää lmaketta ICF:n salta ammattilaisen näkökulmasta (Liite 1, vaiheet 2A(b) ja 2A(c)). Heillä li käytössään sekä englanninkielinen että sumentamani Excel-phjainen lmake ja ensisijaisesti heidät li hjeistettu täyttämään sumennettua versita. Nauhitin tutkimushaastattelun digitaalisella Olympus WS-100 nauhurilla ja haastattelutilanne kesti kknaisuudessaan 29 minuuttia. Haastattelun jälkeen kuuntelin keräämäni haastatteludatan useaan tteeseen ja litterin sen sana sanalta. Tämä tapahtui myös tammikuussa 2013 eli välittömästi haastattelun jälkeen. Vilkan (2005,116) mukaan litterinnin tarkkuudessa n kysymys tutkimuksen luttamuksellisuudesta. Tutkimukseni lutettavuuden lisäämiseksi litterin haastattelun sanatarkasti. Litteritua tekstiä kertyi kaikkiaan yhdeksän A4 sivullista. 6.3 Aineistn analyysi Tumi ja Sarajärvi (2009, 108) vat tdenneet, että laadullisessa aineistssa analyysiä tehdään tutkimusprsessin jkaisessa vaiheessa. Aineistn selkeyttäminen, yksittäisten ilmiöiden merkitysten tulkitseminen sekä uuden tiedn luminen tutkittavasta asiasta vat pääasialliset tavitteet laadullisen aineistn analyysille (Eskla Suranta 2008, 137; Kurunmäki 2007, 87; Kylmä Juvakka 2007, 112). Käsittelin keräämäni tutkimusaineistn sisällönanalyysimenetelmällä. Sisällönanalyysin tavitteena n saada tutkittavasta aineiststa kuvaus tiivistetyssä ja yleisessä mudssa (Tumi Sarajärvi 2009, 103; Vilkka 2005, 140). Tapaustutkimuksen aineistanalyysin minaispiirteenä pidetään aineistlähtöistä eli induktiivista analyysiä, jka ryhmitellään pääsääntöisesti klmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa aineiststa karsitaan tutkimukselle epälennainen infrmaati pis, tisessa vaiheessa aineist tiivistetään kknaisuudeksi ja klmannessa vaiheessa ludaan tiivistetty kuvaus tutkimuk-

26 sen khteena levasta ilmiöstä. (Kylmä Juvakka 2007, 113; Saarela- Kinnunen Eskla 2001, 159; Tumi Sarajärvi 2009, 108 109.) Tässä tutkimuksessa käytin siis induktiivisen sisällönanalyysin menetelmää aineistn analysinnissa (Kuvi 3). Ennen analyysin alittamista sisällönanalyysissä tulee määrittää analyysiyksikkö. Aineistn laatu ja tutkimustehtävät määrittävät analyysiyksikön, jka vi esimerkiksi lla yksittäinen sana tai lauseen sa. (Kyngäs Vanhanen 1999, 5; Latvala Vanhanen-Nuutinen 2001, 25; Tumi Sarajärvi 2009, 110.) Litteritua tekstiä lukiessani päädyin siihen, että tässä tutkimuksessa tarkituksenmukaisena analyysiyksikkönä timii lauseen sa. Litterinti Analyysiyksikön valinta Aineistn aktiivinen lukeminen Aineistn pelkistäminen Aineistn ryhmittely Aineistn käsitteellistäminen Kuvi 3. Analyysiprsessi. (Mukaillen Tumi Sarajärvi 2009, 109.) Analysintini alki haastatteluaineistn kuuntelulla ja litteridun materiaalin reflektiivisellä lukemisella useaan kertaan, jnka päämääränä li saada aineist järjestetyksi jhtpäätösten teka varten. Tämän jälkeen alitin aineistn pelkistämisen eli redusinnin. Redusintivaiheessa tavitteena n tiivistää merkitykselliset ilmaisut niin, että niiden lennainen sisältö säilyy (Kylmä Juvakka 2007, 117; Latvala Vanhanen-Nuutinen 2001, 28; Tumi Sarajärvi 2009, 109). Seuraavaksi ryhmittelin eli klusterin aineistn etsimällä siitä samankaltaisuuksia kuvaavia ilmauksia ja ryhmittelin nämä ilmaukset alalukiksi. Kylmä ja Juvakka (2007, 118) tteavat, että ryhmittelyssä tulee kk ajan arviida, miten pitkälle aineista kannattaa ryhmitellä, jtta tulsten infrmaa-

27 tiarv ei vähene. Ken pystyneeni rajaamaan ryhmittelyn khtuullisesti ja näin llen saadut arvit tulksista pysyivät riittävän infrmatiivisina. Klmannessa vaiheessa suritin aineistn käsitteellistämisen eli abstrahinnin. Tälle vaiheelle minaista n lukitusten yhdisteleminen eli ylälukkien mudstaminen (Latvala Vanhanen-Nuutinen 2001, 29; Tumi Sarajärvi 2009, 111).

28 7 TUTKIMUSTULOKSET 7.1 Kanadan terapiahenkilöstömititusmallin sveltuvuus fysiterapeuttien henkilöstömitituksen arviinnin työkaluna Haastateltavien käsitykset kanadalaisen terapiahenkilöstön mititusmallin sveltumisesta fysiterapeuttien henkilöstömitituksen kartittamiseen perustuivat heidän kkemuksiinsa viikn mittaisesta mittarin käytöstä. Heidän mielestään kanadalaisten laatima työkalu n sveltuvin sin käyttökelpinen vudesastilla timivien fysiterapeuttien henkilöstömititusta kartitettaessa. siinä n just ne lennaiset asiat se n varmaankin suuntaa antava ei se niinkö, et sitä vis mustavalkisesti tai läpät silmillä lukkee antaa kuitenkin niinku sitä ajattelemisen aihetta jkkaiselle, et täytyy niinku arviida maa työtään Haastateltavien mielestä henkilöstömitituksen työkalulla saadaan arviitua työajan käyttöä, mutta tisaalta tämä käy ilmi myös työpäivän tilastinneista. Myös työntekijöiden erilaisten timintatapjen humattiin vaikuttavan ptilastyöhön käytettyyn työaikaan. kuvastaa, mitä sitä n päivän aikaan tehty kuka käyttää ptilaaseen enemmän aikaa ja tinen käyttää samantyyppiseen ptilaaseen vähemmän aikaa välitön työ siihen ptilaaseen, niin tisella kestää humattavasti kauemmin Haastateltavat kkivat myös kurmittuneisuuden tulevan ilmi, kun he täyttivät henkilöstömitituksen arviintiin suunniteltua lmaketta. He pitivät hyvänä, että kurmittuneisuutta n mahdllista selvittää muutinkin kuin pelkästään ajallisesti. Yksikin vaativampi ptilas muiden jukssa lisää kurmittuneisuutta. Samin se, että kurmitus vi vaihdella päivittäin akuuttisairaalan sasttyössä hyvinkin paljn.

29 päivät ja viikt n erilaisia jku vaativa ptilas, jnakin päivänä sää pystyt tekkeen vaikka pari terapiakertaa ja menee ajallisesti enemmän, mut seuraavana päivänä se vi lla ihan kuitti ja pikki mikä se n llu se kurmittuneisuus muutenkin kuin ajallisesti yks viikk ei sinällään kerr mittään siitä kknaiskurmituksesta, että varsinkaan näillä meiän sastilla, ku se kurmitus niin vaihtelee ku ne vi lla ihan eri tasn ptilaita ykköstasn ptilas vaikka neurlgisella pulella tai ykköstasn ptilas kirurgisella pulella kska sen tasn ptilas vie keskimäärin näin ja näin paljn ptilasaikaa Haastateltavien käyttökkemusten perusteella heidän mielestään henkilöstömititusmallin työkaluun lisi hyvä määrittää erikisalakhtaiset kriteerit sekä khdennetut ICF-kdit kullekin sastlle. Tämä takaisi sen, että työkalun käyttö lisi entistä sujuvampaa esimerkiksi määriteltäessä ptilaiden vaativuutta vaativuusasteiklla sekä rajaisi ICF-kdeja vähäisemmäksi. katt vain niitä tiettyjä kriteeristöjä jatella se, että mikä ptilas mihinkä kategriaan pimia j etukäteen semmsia, mitä lettaa, että tietyllä sastlla tarvii ettei aina lävähä ne kaikkii siihen ja missä nyt likaan ne minun kdit Eräs merkittävä haastateltavien tekemä humi li se, että työkalusta puuttuu kknaan khta, jhn visi merkitä työparityöskentelynä hidetut ptilastilanteet. Varsinkin akuuttisairaalan vudesastilla vaativien ptilaiden alkuvaiheen kuntutukseen vaaditaan kahden, jskus jpa useamman fysiterapeutin työpans. Tämä lisäisi saltaan ptilaan vaativuusasteikn paikkansapitävyyttä.

30 paljn nita just jhn kahestaan mennään lisäksi se, että tarviik siihen tista terapeuttia mukkaan 7.2 Fysiterapeuttien kkemukset Kanadan terapiahenkilöstön mititusmallista Fysiterapeuttien subjektiivisten kkemusten humiimista krstettiin. Työyhteisön työntekijät kkevat asiita eri tavalla ja timintatapja n juuri niin mnta kuin n työntekijöitäkin. Erityistä humita haastateltavat kiinnittivät kiireen kkemiseen. tisilla n kiire, js n viisi ptilasta ja tisilla n kiire js n viisitista se yksilö sitä täyttää, että miten se ne asiat kkee juurikin esim. se ptilaan hidn vaativuus se vaativuusasteikkkin, niin senhän jkkainen kkkee sen vähän eri tavalla Haastateltavat eivät kkeneet työkalun käyttöä ja Excel-phjaisen lmakkeen täyttämistä kvinkaan vaativana. Heidän mielestään lmakkeen täyttäminen li helpmpaa, mitä enemmän sitä teki. Samin lmakkeen täyttämiseen käytetty työaika väheni, mitä tutummaksi työkalun käyttäminen tuli. Epäilyksen työkalun käytön sujuvuudelle haastateltavat esittivät ikääntyneempien työntekijöiden salta, jtka eivät le niin tttuneita tietkneen ja tietjärjestelmien käyttäjiä. alkuun vei enemmän aikaa alkuun ku ei muistanu niitä kdeja, piti aina plärätä se kdisivu näkisin, että sen ppis ihan kaikki tekemään maehtisella piskelullahan ne kyllä tulee silleen mieleen tttunu vähän käyttämään nita hjelmia ja tietkneen kans pelailemaan

31 8 POHDINTA 8.1 Tutkimustulsten phdintaa Tämän tutkimuksen tarkitus li selvittää miten Kanadan terapiahenkilöstön mititusmallia vidaan hyödyntää fysiterapeuttien henkilöstömitituksen suunnittelussa ja seurannassa sumalaisessa fysiterapiayksikössä. Tämän tutkimuksen tuttama tiet n uutta tieta Kanadan terapiahenkilöstön mititusmallin sveltuvuudesta sekä fysiterapeuttien kkemuksista mititusmallin käytöstä sumalaisessa kntekstissa. Fysiterapeuttien henkilöstömititukselle n ilmennyt selkeä tarve erityisesti julkisen sektrin pulella ja saatujen tutkimustulsten phjalta nkin mahdllista lähteä kehittämään sumalaiseen timintaympäristöön sveltuvaa fysiterapiahenkilöstön mititusmallia. 8.1.1 Kanadan terapiahenkilöstömititusmallin sveltuvuus Tutkimustulksista käy ilmi, että haastateltavat kkivat Kanadan terapiahenkilöstön mititusmallin sittain sveltuvaksi sumalaiseen työympäristöön. Heidän mielestään lennaiset sa-alueet, kuten man työn arviinti ja työajan käyttö tulevat esiin kyseisellä henkilöstömititusmallilla. Pitkäah (2011, 31) n tdennut väitöskirjassaan, että henkilöstömititus mudstuu erilaiseksi riippuen timintaympäristöstä, ptilaiden hidn tarpeesta ja henkilöstön saamisesta. Kska fysiterapeutin työ n hyvin mniultteista, n myös henkilöstömititukselle khdistuvat vaateet mielestäni kmpleksisia. Henkilöstömititukseen liittyvä työn kurmittavuus käy haastateltavien mielestä ilmi kanadalaisten henkilöstömititusmallista. Lindström ym. (2005, 5) vat määritelleet työkurmituksen tarkittamaan kaikenlaisia työlsuhteisiin, työn sisältöön, työjärjestelyihin ja työssä tapahtuvaan vurvaikutukseen liittyviä tekijöitä, jtka vaikuttavat työtä tekevään ihmiseen. Kurmitustekijät vidaan lukitella yleisesti työhön ja työympäristöön, rganisaatin timintakäytäntöihin sekä vurvaikutukseen liittyviin tekijöihin. Akuuttisairaalan fysiterapeutin työpäivän sujuvuuteen vaikuttavia tekijöitä n useita ja mnentahisia, jten kurmittavuuden sietkyky n lennainen minaisuus akuuttisairaalassa työskentelevälle.

32 Ssiaali- ja terveysministeriön selvityksen (2010b:17) mukaan työkurmituksen hallitseminen edellyttää, että kurmitusta arviidaan säännöllisesti ja, että kurmitusta n mahdllista säätää työtä ja työlja kehittämällä sekä ennalta ehkäisevästi että krjaavin timenpitein. Jtta tämä nnistuisi mahdllisimman matalalla kynnyksellä työn arjessa, tarvitaan kaikille työpaikan timijille riittävästi ymmärrystä työkurmituksesta sekä saamista arviintiin ja työn kehittämiseen liittyen. Kaikkein keskeisin vaatimus n kuitenkin timiva yhteistyö työpaikalla. Myös työturvallisuuslaki (TTL 738/2002) njaa vahvasti yhteistimintaan. Työturvallisuuslakiin n kirjattu työnantajan velvllisuudeksi hulehtia siitä, että työ ei aiheuta haittaa työntekijän fyysiselle tai psyykkiselle terveydelle. Työpaikilla tarvitaan ymmärrystä ja taitja, jiden avulla vidaan nudattaa työturvallisuuslakia ja säädellä työkurmitusta entistä paremmin sana jkapäiväistä työskentelyä ja sen jhtamista. Henkilöstömitituksen suunniteluun tämä antaa mielestäni esimiehille haasteen, sillä säädettyjen lakien vaatimukset ja yhteistiminnan humiiminen mninaisen työyhteisön keskuudessa ei välttämättä le helppa. Työparityössä n phjimmiltaan kyse työntekijän arvista, asenteista, tavasta sekä tyylistä tehdä ja timia (Seinä Helander 2007, 7-8). Haastateltavat kertivat, että fysiterapeutit tekevät vudesastilla varsin paljn työparityötä. Työparityöskentelyä pidetään yhtenä keskeisenä tulevaisuuden timintamutna ssiaali- ja terveydenhullssa. Kyseisin työtimintamudn n katsttu levan laadukkaampaa paitsi ptilastyön kannalta myös tehkasta työntekijöiden ppimisen ja työssä jaksamisen näkökulmasta. Työparityöskentelyssä ei le kyse vain työtehtävien uudenlaisesta jakamisesta, vaan työtehtävien käsittelystä kllegiaalisesti. (Seinä Helander 2007, 27). Mnesti erikissairaanhidssa ptilaat vat alkuvaiheessa erittäin hunkuntisia ja heidän fysiterapian tteuttamiseen vidaan tarvita kaksi fysiterapeuttia tai fysiterapeutti-timintaterapeutti työparia j pelkästään työn fyysisen rasittavuuden nimissä. Työparityöskentelyn humiiminen tulisikin nusta uuteen valn myös henkilöstömitituksen salta sen psitiivisten kknaisvaikutusten vuksi. Tärkeää lisi llut, että tutkimuksella lisi saatu kerättyä myös esimiesten kkemuksia työkalun käytöstä. Tällöin arvi kanadalaisten kehittämästä tera-

33 piahenkilöstön mititusmallin sveltuvuudesta lisi llut entistä laajempi ja laadukkaampi. Esimiestasn sallistumisella lisi saatu selkeitä numeerisia tulksia henkilöstömitituksesta, jita lisi vitu verrata kanadalaisten esittämiin susituksiin. 8.1.2 Fysiterapeuttien kkemukset Kanadan terapiahenkilöstömititusmallista Tärkeimpänä seikkana terapiahenkilöstömititusmallin käytön kkemuksista haastateltavat tivat esiin työntekijöiden subjektiiviset kkemukset. Erityisesti haastateltavat nstivat esiin empiirisen käsityksen kiireen kkemisesta. Nra Järnefelt (2002, 36) tteaa Tilastkeskukselle tuttamassa raprtissaan, että kiireen tunnun lisääntyminen työyhteisöissä vi lla peräisin esimerkiksi työn lunteen muuttumisesta sekä työn vaativuuden lisääntymisestä. Tisaalta kiireen tuntu vi lla myös täysin itse aiheutettua eli esimerkiksi hunsta työn rganisinnista tai krkeasta työmraalista jhtuvaa tai jpa siitä, että kiire ei le tdellista, vaan pelkkää puhetta. Subjektiivisten kkemusten humiiminen nkin mniultteinen tekijä, jka aiheuttaa esimiestaslle lisähaasteita ja jta letettavasti n haasteellinen täysin hittaa henkilöstömitituksen suunnittelussa. Kska haastateltavat livat nuria ja tttuneita tiettekniikan käyttäjiä, eivät he kkeneet Excel-phjaisen lmakkeen täyttämistä ylitsepääsemättömänä. Tiedetään, että työvälineiden kehittyminen teknisempään suuntaan vaikuttaa saltaan myös kiireen kkemiseen (Järnefelt 2002, 43). Kska haastateltavat kkivat lmakkeen täyttämisen helppna, eivät he raprtineet kurmittuneensa sen käytöstä tutkimuksen aikana. Marketta Vepsäläinen (2013, 48) n tdennut väitöskirjatutkimuksessaan, että vanhemmilla ihmisillä li enemmän pelkja tiettekniikkaa khtaan kuin nuremmilla. Tinen huminarvinen tekijä n se, että varhaisella tietkneiden käytöllä tiedetään levan sutuisia vaikutuksia siihen, että tiettekniikkaa khtaan mudstuu pienempi pelk ja suurempi valmius käyttää tietkneita. Tämä epäkhta tulee varmasti pistumaan vähitellen, kun uusien työntekijöiden tiettekniset taidt vat vahvja j alun perin. Se, että lmaketta n helpp täyttää ja täyttäminen n entistä sujuvampaa muutaman kerran jälkeen, edesauttaa myös

34 sitä, että sen käyttämiseen kulunut aika ei juurikaan vaikuta työntekijöiden työajan käyttöön. 8.1.3 Yhteenvet Tämä tutkimus ei anna suraa vastausta siihen, nk kanadalaisten kehittämä henkilöstömititusmalli sellaisenaan sveltuva mittaamaan ptimaalista fysiterapeuttien henkilöstömititusta sumalaisessa timintaympäristössä. Kuitenkin tutkimustulkset antavat viitteitä siitä, että se tu hyvin esille henkilöstömitituslukuihin liittyviä satekijöitä, kuten työn kurmittavuutta, ptilasprfiileita sekä työntekijöiden ajankäyttöä. Jatkssa lisi erittäin mielenkiintista työstää henkilöstömititusmallia yhteistyössä esimerkiksi Sumen Fysiterapeuttiliitn Mititustyöryhmän kanssa sumalaiseen työympäristöön sveltuvaksi. Tämän phjalta fysiterapeuttien henkilöstömititukselle saataisiin lutua yhteneväiset valtakunnalliset linjaukset hjaamaan fysiterapeuttien henkilöstömititusta. 8.2 Tutkimuksen lutettavuus Tutkimuksen tteuttaminen ja tutkimuksen lutettavuus eivät le tisistaan erillisiä tapahtumia laadullisella tutkimusmenetelmällä tehdyssä tutkimuksessa. Lutettavuutta ja tutkimustulsten arviintia khentavat tutkimuksen tteuttamisen tarkka kuvaus. (Hirsjärvi ym. 2002, 214; Tumi Sarajärvi 2009, 140.) Tähän len pyrkinyt raprtimalla mahdllisimman tarkasti tutkimukseni etenemisen sekä kuvaamalla sen tekemiseen liittyvät prsessin vaiheet. Tutkimuksen tuttaman tiedn ttuudenmukaisuutta selvitetään tutkimuksen lutettavuutta arviimalla. Tutkimuksen lutettavuuden arviinti n aiheellista tutkimustiminnan, tieteellisen tiedn ja sen hyödyntämisen kannalta. Myös aineistn ja tulsten välisen yhteyden sittaminen n tärkeää. (Kylmä Juvakka 2007, 127; Latvala Vanhanen-Nuutinen 2001, 36; Tumi Sarajärvi 2009, 141; Vilkka 2005, 158.) Tähän len pyrkinyt kuvaamalla ja pelkistämällä aineistani mahdllisimman lutettavasti. Lisäksi tutkimuksen lutettavuutta arviitaessa tulisi ttaa humin tutkijan pulueettmuusnäkökulma (Tumi Sarajärvi 2009, 136). Pyrin humiimaan pulueettmuutta muun muassa sillä, että en jhdatellut haastateltavia ennakkajatusteni suuntaan

vaan annin heidän vastata haastattelukysymyksiin mien kkemustensa perusteella. 35 Laadullisen tutkimuksen lutettavuuden arviintikriteereitä vat uskttavuus, vahvistettavuus, refleksiivisyys sekä siirrettävyys. Uskttavuus kuvaa tutkimuksen ja sen tulsten uskttavuutta. Tutkimuksen tekijä vi lisätä tutkimuksen uskttavuutta lemalla riittävän pitkän ajan tutkittavan ilmiön kanssa tekemisissä. Tutkimuksen vahvistettavuus selittyy sillä, että tisen tutkijan n mahdllista seurata tutkimusprsessin kulkua pääpiirteissään. Tisaalta n mahdllista, että tinen tutkija päätyy saman aineistn phjalta erilaiseen tulkintaan. (Kylmä Juvakka 2007, 127 129.) Tutkimukseni uskttavuutta len pyrkinyt vahvistamaan sillä, että raprttia kirjittaessani phdin vielä tutkimukseen sallistuneiden henkilöiden ajatusten vastaavuutta saamiini tutkimustulksiin. Olen pyrkinyt kuvaamaan tutkimusraprtissani kaikki tutkimuksen tekemiseen liittyvät vaiheet mahdllisimman tarkasti juuri lutettavuuden takaamiseksi, humiimalla erityisesti vahvistettavuuden näkökulman. Refleksiivisyyteen liittyy tutkijan tietisuus masta suudestaan kk tutkimusprsessiin. Tutkimustulsten siirrettävyydestä n kyse, kun halutaan varmistua siitä, että tutkimuksen lukija vi arviida tulsten siirrettävyyttä vastaaviin asetelmiin. (Kylmä Juvakka 2007, 129.) Ken, että len tutkijana varsin kkematn. Tästä n varmasti llut sekä hyötyä että haittaa, sillä mat valintani tutkimusaineistn ja kk prsessin suhteen vat lleet khtuullisen suppeat ja tämän vuksi uskn, että len pysynyt niin santusti hyvin rudussa. Tutkimusraprtistani käy ilmi kuvaus tutkimukseen sallistuneista henkilöistä sekä tutkimusympäristöstä, jten raprtin lukijalle jää arviitavaksi, kuinka saadut tulkset lisivat siirrettävissä heidän miin prsesseihin tai rganisaatiihin. Humiitavaa kuitenkin n, että tutkimustulkset vat saatu hyvin pienellä tksella aikaiseksi ja timivat täten suuremmissa mittasuhteissa suuntaa antavina. Tutkimukseni lutettavuutta lisää mielestäni ajantasaisen lähdemateriaalin käyttäminen. Ktimaista sekä kansainvälistä lähdemateriaalia löytyi hyvin terveydenhulln henkilöstömitituksesta, mutta Kanadan terapiahenkilöstön mititusmallia kskevia tieteellisiä julkaisuja ei löytynyt. Näitä haettiin Pub-

36 Medistä, Scpuksesta, Cinahlista sekä Pedrsta syksyllä 2012 ja hakusanina näissä tietkannissa käytettiin: terapiahenkilöstön tarpeen arviinti, caselad management planning tl sekä fysiterapia, physitherapy. Haut suritettiin Itä-Sumen ylipistn Nelliprtaalin tietkannista. Kska kanadalaisten fysiterapeutti-, timintaterapeutti- ja puheterapeuttiliittjen laatima Kanadan terapiahenkilöstön mititusmalliin liittyvä työkalu n kehitetty vunna 2009, ei tähän liittyviä tutkimuksia le vielä julkaistu. Tutkimukseni lutettavuutta phtiessa mieleeni nusi kysymys myös siitä, lenk tehnyt lähdemateriaalin käännöstyön riittävän tarkasti ja lenk varmasti ymmärtänyt asian ikein. Tässä tutkimuksessa käytetyt lmakkeet len siis itse kääntänyt sumeksi. Käännöstyö vei yllättävän paljn aikaa, mutta tisaalta se kasvatti henkilöstömititukseen liittyvää sanavarastani huimasti. 8.3 Tutkimuksen eettisyys Tutkimuksen eettisyyttä vidaan pitää kahdensuuntaisena eli tisaalta tutkimuksen tulkset vaikuttavat eettisiin ratkaisuihin ja tisaalta eettiset näkökulmat vaikuttavat tutkijan tekemiin ratkaisuihin. Tisin sanen tutkijan etiikkaa ketellaan useita kertja tutkimusprsessin aikana tehtyjen päätösten kautta. Tutkijan ammattitait eli ammattietiikka n ketuksella eettisten ngelmien tunnistamisessa ja niiden välttämisessä. (Eskla Suranta 2008, 52, 59, 208; Kylmä Juvakka 2007, 137; Tumi Sarajärvi 2009, 125). En khdannut tutkimukseni tekemisen aikana tutkimuseettisiä ngelmia, vaan timin hyvään tieteelliseen käytäntöön phjautuen. Tutkimuseettinen neuvttelukunta (2012) n esittänyt, että tutkimus vi lla eettisesti hyväksyttävä ja lutettava sekä tulksiltaan uskttava vain, mikäli tutkimus n suritettu hyvän tieteellisen käytännön edellyttämällä tavalla. Hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu, että kk tutkimusprsessin ajan nudatetaan rehellisyyttä, yleistä hulellisuutta sekä tarkkuutta (Tutkimuseettinen neuvttelukunta 2012). Tutkimuksessani len nudattanut tätä lähtökhtaa alusta lppuun asti. Olen timinut rehellisesti tutkimustulksia esittäessäni ja arviidessani sekä muutinkin llut hulellinen ja tarkka käydessäni läpi tutkimuksen eri vaiheita. Tässä tutkimuksessa esitän vain tämän tutkimuksen aineistn phjalta syntyneitä tulksia ja jhtpäätöksiä. Tinen tärkeä seikka hyvän tieteellisen käytännön nudattamisessa n se, että tutkija

37 kunniittaa muiden tutkijiden tekemää työtä (Tutkimuseettinen neuvttelukunta 2012). Tutkimusraprtissani len pyrkinyt viittaamaan alkuperäisiin lähteisiin asianmukaisella tavalla. Lisäksi Tutkimuseettinen neuvttelukunta (2012) krstaa sitä, että tutkimustulsten vastuullista julkistamista sekä aineistjen säilyttämiseen liittyviä tekijöitä n hyvä ttaa humin j ennen tutkimuksen alittamista. Tutkimuksen timeksiantajan kanssa n suullisesti svittu, että heillä n mahdllista hyödyntää tutkimuksessani saatuja tulksia man timintansa suunnittelussa, seurannassa ja kehittämisessä. Tämän tutkimuksen tekn käytetty aineist ja haastattelut hävitetään asianmukaisesti tutkimuksen valmistuttua. Tällä taataan, että tutkimusmateriaalia ei vida hyödyntää muiden tutkimusten tekemisessä. Lpullinen versi tutkimusraprtista tullaan tallentamaan ammattikrkeakulujen sähköiseen julkaisuarkistn, Theseukseen. 8.4 Jatktutkimushaasteet Tämän tutkimuksen tulkset vat työntekijälähtöisiä ja jatktutkimusta tarvitaan myös esimiesten kkemuksista työkalun käytöstä. Tämä antaisi laajempaa ymmärrystä kanadalaisten kehittämän mititusmallin sveltuvuudesta käytäntöön sumalaisessa fysiterapiayhteisössä. Lisäksi jatktutkimuksella saataisiin selkeitä numeerisia lukuja henkilöstömititukselle Sumessa ja niiden vertaaminen kanadalaisten antamiin viitearvihin lisäisi aiheen lutettavuutta. Edellisen lisäksi tässä tutkimuksessa esitetyn terapiahenkilöstön mititusmallin testaaminen n tarpeen laajemmalla aineistlla, jtta siitä vitaisiin mukata sumalaiseen timintaympäristöön spiva työkalu ja mahdllisten viitearvjen luminen lisi lutettavampaa. Kanadalaisten kehittämää terapiahenkilöstömititusmallia lisi hyvä testata myös perusterveydenhulln pulella. Laajempi tutkimus mahdllistaisi työkalun edelleen kehittämistä ja sveltamista valtakunnan taslla fysiterapeuttien henkilöstömititukseen.

38 Kska kanadalaisten suunnittelema henkilöstömititusmalli n suunnattu myös timinta- ja puheterapeuteille, lisi mielenkiintista saada selville, kuinka kyseinen työkalu sveltuu heidän timialueilleen.

39 LÄHTEET Adams, R. 2004. Prgress in the develpment f recmmended staffing levels fr rural physitherapy services. The Natinal SARRAH Cnference, Waklking tgether side by side. Alasuutari, P. 2011. Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Osuuskunta Vastapain. Buchan, J. 2005. A certain rati? The plicy imlicatins f minimum staffing ratis in nursing. Jurnal f Health Services Research & Plicy. 2005:10(4), 239 244. Burnett, D. - Klaiman, D. 2009. The Develpment f an Interprfessinal Caselad Management Planning Tl in Occupatinal Therapy, Physitherapy and Speech-Language Pathlgy in Canada. Backgrund Dcument. Ositteessa: www.cat.ca/pdfs/cmpt_backgrund_paper_feb_2010.pdf. 17.10.2012. CAOT 2011a. Caselad Management Planning tl Executive Summary. Ositteessa: www.cat.ca/pdfs/exam/executivesummary.pdf. 31.10.2012. - 2011b. CAOT, CPA, CASLPA. Caselad Management Planning Tl. In Occupatinal Therapy, Physitherapy and Speech-Language Pathlgy in Canada. Ositteessa: http://www.physitherapy.ca/getmedia/69e3c7c5-132c-4a8d- 89c7-c00b9b793759/CMPT_EN.pdf.aspx. 31.10.2012. CAOT 2012. Canadan Assciatin f Occupatinal Therapist. Interprfessinal Caselad Management Tl Prject. Ositteessa: http://www.cat.ca/default.asp?pageid=2331. 17.10.2012. Castle, N. Andersn, R. 2011. Caregiver Staffing in Nursing Hmes and Their Influence n Quality f Care. Using Dynamic Panel Estimatin Methds. Medical Care 2011:49(6), 545 552. Crist-Grundman, D. Mulrney, G. 2011. Effective Wrkfrce Management Starts With Leveraging Technlgy, While Staffing Optimizatin Requires True Cllabratin. Nursing Ecnmics 2011:29(4), 195 200. EACH 2012a. Executive Agency fr Health and Cnsumers. A Feasibility Study n EU level Cllabratin n Frecasting Health Wrkfrce Needs, Wrkfrce Planning and Health Wrkfrce Trends. 4/2012. Ositteessa: http://ec.eurpa.eu/health/wrkfrce/dcs/health_wrkfrce_stu dy_2012_exec_sum_en.pdf. 5.2.2013. - 2012b. EU level Cllabratin n Frecasting Health Wrkfrce Needs, Wrkfrce Planning and Health Wrkfrce Trends A Feasibility

Study. Revised final reprt. 5/2012. Ositteessa:http://ec.eurpa.eu/health/wrkfrce/dcs/health_wrkfr ce_study_2012_reprt_en.pdf. 5.2.2013. Eskla, J. - Suranta, J. 2008. Jhdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Osuuskunta Vastapain. Hirsjärvi, S. - Remes, P. - Sajavaara, P. 2002. Tutki ja kirjita. Helsinki: Kustannussakeyhtiö Tammi. Hnkalampi, T. 2008. Tehyläiset terveyden edistäjinä. Tehyn linjauksia ssiaali- ja terveyspalveluista. Tehyn julkaisusarja F: 2/2008. Ositteessa: http://www.tehy.fi/@bin/45413/tehyla_iset+terveyden+edista_j ina_.pdf. 21.2.2013. Human Capital Alliance. 2006. Wrklad Capacity Measures fr Use in Allied Health Wrkfrce Planning Final Reprt. Department f Human Services Victria. Ositteessa: http://www.ggle.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&surce=web&c d=1&ved=0cdmqfjaa&url=http%3a%2f%2fciteseerx.ist.psu. edu%2fviewdc%2fdwnlad%3bjsessinid%3d14defeb5f 67A762BC6DF6F10640657FC%3Fdi%3D10.1.1.137.4017%2 6rep%3Drep1%26type%3Dpdf&ei=egQVUbShEcSj4gTs4CIC g&usg=afqjcnfw6mtbw2qn_svwqhycfpckfk7t4w&bvm=bv.42080656,d.bge. 7.2.2013. Häikiö, L. - Niemenmaa, V. 2007. Valinnan paikat. Teksessa Tapaustutkimuksen tait (tim. M. Laine, J. Bamberg ja P. Jkinen), 41 56. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press. Järnefelt, N. 2002. Työkiireen syiden jäljillä. Teksessa Työhulluja vai hulluja töitä? Tutkimus kiirekkemuksista työpaikilla (tim. N. Järnefelt ja A-M. Leht), 17-55. Helsinki: Hakapain Oy. KASTE 2012 2015. Ssiaali- ja terveydenhulln kansallinen kehittämishjelma. STM julkaisuja 2012:1. Ositteessa: http://www.stm.fi/c/dcument_library/get_fileflderid=5197397& name=dlfe-18303.pdf. 28.11.2012. Kauhanen, J. 2009. Henkilöstövimavarjen jhtaminen. Helsinki: WSOYpr Oy. Kiviniemi, K. 2010. Laadullinen tutkimus prsessina. Teksessa Ikkunita tutkimusmetdeihin II. Näkökulmia alittelevalle tutkijalle tutkimuksen tereettisiin lähtökhtiin ja analyysimenetelmiin (tim. J. Aaltla ja R. Valli), 70 85. Jyväskylä: PS-kustannus. Kivistö, A. 2003. Talushjaus ja tutteistaminen ssiaali- ja terveydenhullssa. Tampere: Pirkanmaan ammattikrkeakulun julkaisusarja C. Oppimateriaalit. Nr 5. 40

Kivelä, N. Anttila, S. Kukkla, S. 2011. Hittyön rakenteinen kirjaaminen ja sen hyödyntäminen hittyön henkilöstösuunnittelussa. Premissi 1/2011, 26 33. Kukka, A. 2011. Terapiahenkilöstötarpeen arviinti kansainvälisten kkemusten valssa. Sumen fysiterapeutit. Raprtti 2011. Kukkla, S. 2011. Henkilöstötarpeen arviinti perusterveydenhullssa. Ositteessa: http://www.vete.fi/seminaariluennt/hh_henkilsttarpeen_arvi inti_perusterveydenhullssa.pdf. 5.1.2014. Kurunmäki, K. 2007. Vertailu. Teksessa Tapaustutkimuksen tait (tim. M. Laine, J. Bamberg ja P. Jkinen), 74 92. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press. KvaliMOTV 2012. Ositteessa: http://www.fsd.uta.fi/menetelmapetus/kvali/index.html. 6.1.2013. Kylmä, J. - Juvakka, T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. Helsinki: Edita. Kyngäs, H. Vanhanen, L. 1999. Sisällön analyysi. Hittiede 1/99, 3-12. Laine, M. - Bamberg, J. - Jkinen, P. 2007. Tapaustutkimuksen käytäntö ja teria. Teksessa Tapaustutkimuksen tait (tim. M. Laine, J. Bamberg ja P. Jkinen), 9-38. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press. Laine, M. - Peltnen, L. 2007. Ikkuna muutkseen. Teksessa Tapaustutkimuksen tait (tim. M. Laine, J. Bamberg ja P. Jkinen), 93 108. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press. Latvala, E. Vanhanen-Nuutinen, L. 2001. Laadullisen hittieteellisen tutkimuksen perusprsessi: sisällönanalyysi. Teksessa Laadulliset tutkimusmenetelmät hittieteessä (tim. S. Janhnen ja M. Nikknen), 21 43. Juva: WS Bkwell Oy. Lein, H. Yleinen ngelma, yksi tapaus. 2007. Teksessa Tapaustutkimuksen tait (tim. M. Laine, J. Bamberg ja P. Jkinen), 214 227. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press. Lindström, K. El, A-L. Hpsu, L. Kandlin, I. Ketla, R. Lehtelä, J. Leppänen, A. Mukala, K. Rasa, P-L. Sallinen, M. 2005. Työkurmituksen arviintimenetelmä TIKKA. Jyväskylä: Gummerus Kirjapain Oy. Mitchell, L. 2008. Can the Internatinal Classificatin f Functining, Disability and Health (ICF) prvide high-level descriptins f Scttish physitherapy. Advances in Physitherapy. 2008:10, 119 126. NARI 2004. Natinal Ageing Research Institute. Evaluatin f hme-based 41

rehabilitatin in Victria. Final Reprt. Ositteessa: http://www.mednwh.unimelb.edu.au/nari_research/pdf_dcs/reit h/hme_rehab_evaluatin_final_reprt.pdf. 11.2.2013. Partanen, P. 2002. Hittyön henkilöstön mitittaminen erikissairaanhidssa. Kupin ylipist: Hittieteen laits. Pitkäah, T. 2011. Hittyön henkilöstömititus ja tuls kmpleksisessa erikissairaanhidn timintaympäristössä. Itä-Sumen ylipist: Hittieteen laits. Pitkäah, T. Partanen, P. Vehviläinen-Julkunen, K. Miettinen, M. 2012. Erikissairaanhidn tietjärjestelmien ja rekisterien hyödyntäminen hittyön henkilöstövimavarjen suunnittelussa. Finnish Jurnal f ehealth and ewelfare. 4/2012, 37 43. Raini, A-K. Ohinmaa, E. 2004. Assessment f nursing management and utilizatin f nursing resurces with the RAFAELA patient classificatin system case study frm the general wards f ne central hspital. Jurnal f Clinical Nursing 14/2004, 674 684. Runtim, T. 2012. Henkilöstömitituksen hallittu tulevaisuus. Ssiaali- ja terveydenhulln ammattihenkilöt lukujen takana. Tehyn julkaisusarja 2/12 B selvityksiä. Ositteessa: http://www.tehy.fi/@bin/22718216/henkil%c3%b6st%c3%b6m ititus_netti.pdf. 23.11.2012. Saarela-Kinnunen, M. - Eskla, J. 2001. Tapaus ja tutkimus = tapaustutkimus?. Teksessa Ikkunita tutkimusmetdeihin I. Metdin valinta ja aineistnkeruu: virikkeitä alittelevalle tutkijalle (tim. J. Aaltla ja R. Valli), 158-169. Jyväskylä: PS-Kustannus. Salin, S. Stenberg, P. Aalt, P. 2011. Akuuttisairaalan hittyön henkilöstöhallinnassa käytetyt tunnusluvut: systeeminen kirjallisuuskatsaus. Hittiede 2011:23(4), 258 272. Sch, A. Byce, R. Ridutt, L. Sants, T. 2008. Wrklad capacity measures fr estimated allied health staffing requirements. Australian Health Review 2008:32(3), 548 558. Seinä, S. Helander, J. 2007. Tiimeistä työpareiksi: tiselta ppiminen ja ammatillinen kehittyminen. Hämeen ammattikrkeakulu. Hämeenlinna: Saarijärven Offset. Ssiaali- ja terveysministeriö 2006. Ssiaali- ja terveysplitiikan strategiat 2015 khti ssiaalisesti kestävää ja taludellisesti elinvimaista yhteiskuntaa. Ositteessa: http://pre20090115.stm.fi/hm1157622687947/passthru.pdf. 4.12.2012. Ssiaali- ja terveysministeriö 2008. Ikäihmisten palvelujen laatususitus. STM julkaisuja 2008:3. Ositteessa: http://www.stm.fi/c/dcument_library/get_file?flderid=28707&n 42

ame=dlfe3672.pdf&title=ikaihmisten_palvelujen_laatususitus _fi.pdf. 4.12.2012. Ssiaali- ja terveysministeriö 2009. Kaste-hjelman valtakunnallinen timeenpansuunnitelma vusille 2008 2011. STM selvityksiä 2009:9. Ositteessa: www.stm.fi/c/dcument_library/get_file?flderid=39503&name= DLFE-7533.pdf. 14.3.2014. Ssiaali- ja terveysministeriö 2010a. Hita ja hulenpita ympäri vurkauden. STM selvityksiä 2010:28. Ositteessa: http://www.stm.fi/c/dcument_library/get_file?flderid=2872962 &name=dlfe-14929.pdf. 5.1.2014 Ssiaali- ja terveysministeriö 2010b. Puheenvurja työn kurmittavuudesta. Työhyvinvintifrumi. STM selvityksiä 2010:17. Ositteessa: http://www.stm.fi/c/dcument_library/get_file?flderid=1082856 &name=dlfe-13209.pdf. 26.4.2014. Ssiaali- ja terveysministeriö 2012. Iäkkään henkilön ssiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaaminen (ns. vanhuspalvelulaki). Ositteessa: http://www.stm.fi/vireilla/lainsaadanthankkeet/ssiaali_ja_terve ydenhult/ikaantyneet. 30.11.2012. Spetz, J. 2004. Califrnia s Minimum Nurse-t-Patient Ratis. The First Few Mnths. Jurnal f Nursing Administratin 2004:34(12), 571 578. Spilsbury, K. Hewitt, C. Stirk, L. Bwman, C. 2011. The relatinship between nurse staffing and quality f care in nursing hmes: A systematic review. Internatinal Jurnal f Nursing Studies 2011:48, 732 750. STAKES 2004. ICF. Timintakyvyn, timintarajitteiden ja terveyden kansainvälinen lukitus. WHO. STAKES Ohjeita ja lukituksia 2004:4. Terv-Heikkinen, T. 2008. Hittyön vaikuttavuus erikissairaanhidssa. Nursing Effectiveness in Specialized Care Hspital. Kupin ylipist: Hittieteen laits. THL 1326/2010. Terveydenhultlaki 30.12.2010. TTL 738/2002. Työturvallisuuslaki 23.8.2002. Tumi, J. - Sarajärvi, A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Kustannussakeyhtiö Tammi. Tutkimuseettinen neuvttelukunta. 2012. Hyvä tieteellinen käytäntö. Ositteessa: http://www.tenk.fi/fi/htk-hje/hyva-tieteellinen-kaytant. 13.11.2013. 43

44 Valtnen, H. 2011. Ssiaali- ja terveydenhulln talus. Teksessa Ssiaali- ja terveysjhtaminen (tim. S. Rissanen ja J. Lammintakanen), 59-78. Helsinki: WSOYpr Oy. Vepsäläinen, M. 2013. Pelätty, vihattu vai rakastettu tiettekniikka elinikäisessä työ- ja ppimisympäristössä. Tiettekniikan merkitys työn ja työympäristön hallinnassa. Turun ylipistn julkaisuja. Sarja C-sa. Ositteessa: http://dria17- kk.lib.helsinki.fi/bitstream/handle/10024/93772/diss2013vepsal ainen.pdf?sequence=2. 26.4.2014. VeTe 2011. Vetvimainen ja terveyttä edistävä terveydenhult 2009 2011. Ositteessa: http://www.vete.fi./vetehh.html. 14.3.2014. Vilkka, H. 2005. Tutki ja kehitä. Helsinki: Kustannussakeyhtiö Tammi. Vutilainen, P. Peipnen, A. Nr, A. Kauppinen, S. 2006. Henkilöstömititusten määrittely ja kehittäminen hittyön jhtajien haasteena ikääntyneiden palveluasumisessa ja pitkäaikaista laitshita tarjavissa yksiköissä. Premissi 1/2006, 33 38. Walker, K. Dnghue, J. Mitten-Lewis, S. 2007. Measuring the impact f a team mdel f nursing practice using wrk sampling. Australian Health Review. 31/2007:1, 98 107. Wdside, A.G. 2010. Case Study Research: Thery-Methd-Practice. UK: Emerald Grup Publishing Limited.Hakala, J. T. 2004. Opinnäytetyöpas ammattikrkeakuluille. 2. pains. Helsinki: Gaudeamus.

45 LIITTEET Kanadan terapiahenkilöstömititusmallin työkalu Liite 1 Esimerkki ptilasmäärien laskukaavasta Liite 2 Haastattelukysymyksiä Liite 3 Opinnäytetyöspimus Liite 4

KANADAN TERAPIAHENKILÖSTÖMITOITUSMALLIN TYÖKALU Liite 1 (Sumennettu versi Excel-phjaisesta lmakkeesta) 46 Yleiset hjeet: 1. Syötä tai pista tieta vain sinisellä merkittyihin sluihin. 2. Älä lisää tekstiä siirtääksesi, lisätäksesi tai pistaaksesi jtain tyhjää riviä, saraketta tai slua. Mnet tyhjät slut sisältävät piiltettua tieta, jta tarvitaan täydentämään mnimutkaisia laskutimituksia myöhemmissä vaiheissa. Mikäli vahingssa pistat, siirrät tai ylikirjitat jnkun kaavan, kaikki mnimutkaiset laskutimitukset saattavat vaarantua. 3. Työkirja n suunniteltu 50 terapeutin ja 500 ptilaan tietjen laskemiseen. Kaavat n laskettu tälle maksimimäärälle. Älä lisää tai pista yhtään riviä, kska sillin tietja ei vi sisällyttää myöhempiin laskelmiin. 4. Mikäli khtaat vaikeuksia työkirjan käytössä, ta yhteyttä Kanadan fysiterapeuttiliittn. Cpyright 2012 by Canadian Physitherapy Assciatin - All Rights Reserved This prgram may be distributed and shared with attributin. It may nt be altered, adapted r adjusted in whle r in part withut the written cnsent f the Canadian Physitherapy Assciatin. HENKILÖSTÖMITOITUSMALLIN TYÖKALU CPA Vaihe 1: Määritä käytettävissä leva henkilöstöresurssi ajassa Ohjeet Tämän taulukn tarkitus n auttaa määrittämään terapeuttien käytettävissä levan kknaistuntimäärän ptilastyöhön sastllasi neljän viikn ajalta. Useat tämän lmakkeen sat n asetettu laskettaviksi autmaattisesti perustuen vastauksiin, jtka annat khdissa A, B ja C. Tässä lmakkeessa laskukaavat perustuvat vajaisiin kuukausitunteihin. Vihje: Sinun pitää antaa arvt/teksti vain sluihin, jtka vat merkitty sinisellä. Kaikki muut slut lasketaan autmaattisesti. Miehitysajan mukaan kaikkien terapeuttien käytettävissä leva kknaisaika (tunteina) välittömästä ja välillisestä ptilastyöstä kuukausina ilmitettuna: Laskettavaksi: A Ilmaise henkilökuntasi standardi lman/sairaslman suus. Vihje: Mikäli kiintiöinti ei le tiedssa, käytä 10 % nyrkkisääntöä. 0 10 % B Ilmaise henkilökuntasi keskim. välillinen työaika (kkukset, tutkimus, ym.). Vihje: Mikäli kiintiöinti ei le tiedssa, käytä 20 % nyrkkisääntöä. 20 % C Ilmaise terapeuttien nimet ja keskimääräiset ennalta svitut tunnit/terapeutti. Vihje: Muut slut lasketaan autmaattisesti A- ja B-khdissa ilmittamiesi tulsten perusteella. Terapeutin nimi Kknais tunnit/ kk Lma/sairaslmaaika (A) Jäljelle jäävä työaika Välillinen työaika (B) 1 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 Välitön työaika 2 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00

Vaihe 2A & B: Määrittele ptilastyypit Ohjeet: Tämän lmakkeen tarkituksena n helpttaa ptilaiden lukitusta neljän viikn ajalta, jka perustuu interventin vaatimaan kmpleksisuuteen. Jtkut tämän lmakkeen sat n asetettu laskettaviksi autmaattisesti perustuen antamiisi vastauksiin. Tällä lmakkeella lukitellaan hlistiseen reflektin perustuen jkaisen tapauksen kknaiskmpleksisuus sitetusta vammasta sekä terapeuttien interventista. Kaikkien timintjen, vammalukkien ja interventiiden mnimutisuuslukitusten kuvaukset n esitetty referenssitaulukssa. Mikäli tarvitset kdeja, jita ei löydy listalta tai tarvitset enemmän tilaa kuin mitä n sallittu, vit lisätä max. 5 vaihtehtista kdia sarakkeeseen relevantit lisätekijät. Vihje: Sinun tulee antaa arvt/teksti vain sinisellä merkittyihin sluihin. Kaikki muut slut lasketaan autmaattisesti. Alla esittämäsi esimerkin mukaan, arviitu kknaistarve kullekin asiakkaan kmpleksisuustaslle / kuukausi n: Tas 1 Tas 2 Tas 3 Tas 4 Tas 5 Yhteens ä 0 0 0 0 0 0 Laskettavaksi: A(a) ) Alita merkitsemällä tksesi kk ja ennakitu ptilaiden kknaismäärä. Js let erikseen laskenut tarkituksenmukaisen tsmetdin sastllesi, merkitse tskksi ensimmäiseen laatikkn alapulella ja seuraavaan laatikkn tyypillisen neljän viikn ajalta kknaisptilasmäärä. Mikäli et le arviinut tsta, merkitse ptilaiden kknaismäärä tyypillisen neljän viikn jakslta mlempiin alla leviin laatikkihin. On susiteltavaa, että keräät tksia neljännesvusittain ensimmäisen vuden ajalta helpttaaksesi vakiinnuttamaan tiedn lähtökhdat. Kun lähtökhdat n asetettu, vit vähentää kkelmaerän kka ja frekvenssiä. Merkitse ennakitu ptilaiden kknaismäärä sastllasi yhden 0 kuukauden aikana: Merkitse arviitujen tsten kknaismäärä, jka 0 taulukidaan alla: Seuraavaksi, käytetään ennalta valittua randmisitua menetelmää, syötetään jkaisen asiakkaan tarkemmat tiedt alle: 47 A(b) Merkitse ptilastunniste A(c) Yksilöi ptilaan timintihin liittyvät tekijät sarakkeista C-T ensin klikkaamalla jkaisen slun Kdia, avaamalla alasvetlaatikn. Seuraavaksi avaa Tasn liittyvä alasvetlaatikk ja valitse spiva tas. Vihje: Vit valita enintään viisi lukitusta/kategria jkaisen ptilaan khdalla. Js tarvitset lisätekijöitä ptilaasi khdalla, merkitse ne sarakkeeseen V Relevantit lisätekijät. B Lpuksi, mieti tiedssa levat ptilaan timintarajitteet ja lukittele kknaiskmpleksisuus (1-5) # Pt ilaa n tun nist e Kehn timinnt 1 kdi - t a s kdi - t a s kdi - t a s kdi - t a s kdi - t a s Ruumiin rakenne Vajav uuden suuru us k d i k d i k d i k d i k d i - t a s - t a s - t a s - t a s - t a s Muutkse n lunne k d i k d i k d i k d i k d i - t a s - t a s - t a s - t a s - t a s Suritusten ja sallistumisen rajitteet Suritus tas k di k di k di k di k di - tas k d i - tas k d i - tas k d i - tas k d i - tas k d i Suritu s kyky - t a s - t a s - t a s - t a s - t a s Ympärist ötekijät k di k di k di k di k di - t a s - t a s - t a s - t a s - t a s Relevan tit lisätekij ät Interv enti lukit us 0