Esitelmän sisältö. Pohjois-Suomen nurmiseminaari 2015 Seppänen. www.helsinki.fi/yliopisto



Samankaltaiset tiedostot
Ravinnerikkaat viljelykasvit kansanterveyden perustana

Avainsanat: apila, maamikrobit, orgaaninen seleeni, rapsi, seleeni, timotei, vehnä.

Rypsi luomuviljelyssä tuloksia ja haasteita

Palkokasvit ja puna-apila lehmien ruokinnassa. Mikko J. Korhonen

Sokerijuurikas ja ravinteet Susanna Muurinen

Seleeninpuutos ja sen ennaltaehkäisy tuotantoeläintilalla. Yara Suomi Oy yhteistyössä Emovet Oy / Eläinlääkäri Sanni Värränkivi

Perunateknologian kehittäminen Karjalan tasavallassa LAJIKKEET JA LANNOITUS Elina Virtanen

Sikojen Ruokintasuositukset 2014

Hyödyllinen puna-apila

Herne-viljasäilörehu lehmien ruokinnassa. Jarmo Uusitalo

Luomunautatilojen seleeniongelmien syyt, seuraukset sekä ratkaisut

E Seleeni 7000 plex. Tärkeitä antioksidantteja ja orgaanista seleeniä

Luomuruokinnan erot tavanomaiseen ruokintaan

Kokoviljan viljely ja käyttö lypsylehmillä

NURMEN KEHITYSASTE JA KORJUUAJAN MÄÄRITTÄMINEN

Ravinteiden kierrätys

Lietelannan käytön strategiat ja täydennys. Nurmen lannoitus ja karjanlanta Pohjois-Suomen Nurmiseminaari 2013

Kerääjäkasvit ravinteiden sitojina, lisähyötynä rehua ja bioenergiaa

SULAVUUS JA KUITU ERI NURMIKASVILAJEILLA JA - LAJIKKEILLA. Kalajoki Mika Isolahti Boreal Kasvinjalostus Oy

Sokerijuurikkaan lannoitus. Aleksi Simula

Rikinpuute AK

Pellon peruskunnon työkalut, ravinteet. Ilkka Mustonen, Yara Suomi Oy

Typestä jää hyödyntämättä 30 %, kun ph on 6,2 sijasta 5,8

Palkokasvien lannoitusvaikutuksen arviointi. Reijo Käki Luomun erikoisasiantuntija ProAgria

Mangaani porraskokeen tuloksia Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskus (SjT)

Ravinteet tasapainoon lannan ravinnekoostumuksen täydentäminen kasvien tarpeita vastaaviksi

Nurmen sato ja rehuarvo kolmella reservikaliumpitoisuudeltaan erilaisella maalajilla Lietelannan ja väkilannoitteen vaikutus

Luke Mikkelin nurmikokeet 2018

Palkokasvit lypsylehmien rehuna

Varautuminen kasvukauteen Asiakkuuspäällikkö Ilkka Mustonen

Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa

Mustialan kokemukset v Jukka Korhonen

Kokemuksia herneen ja härkäpavun viljelystä säilörehuksi sekä nurmen täydennyskylvöstä

Luomukanapäivä Loimaa Ulla Maija Leskinen Puh luomukotieläinasiantuntija

METSÄTAIMITARHAPÄIVÄT 2016 KEKKILÄ PROFESSIONAL

NURMIKASVIT JA REHUVILJAT VALKUAISEN LÄHTEENÄ. Sotkamo Mika Isolahti

Maan tarkastelu paljastaa kasvukunnon Osa 1

Sinimailasen viljely viljelijän kokemuksia

Nurmien lannoitus ravinteiden näkökulma

Nurmen lannoitusohjelmat

Kerääjäkasvit ravinteiden sitojina, lisähyötynä rehua ja bioenergiaa

Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteista annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen muuttamisesta

NURMIPÄIVÄ Pellot Tuottamaan-hanke Liperi Päivi Kurki ja Ritva Valo MTT Mikkeli

Jalostuspäivät, Mikkeli Janne Mäkikalli Viljavuuspalvelu Oy

Härkäpapu siipikarjan rehuna

Hamppu viljelykiertokasvina

Lisälannoitus kasvukaudella

Nurmikokeiden havaintoja 2013

Ravinteet. Mansikan lannoitus ja kastelu -koulutus Raija Kumpula

Mitä keinoja juurikkaanviljelyyn ankeroislohkoilla?

Nurmien fosforilannoitus

Reijo Käki Luomuasiantuntija

Vaihtoehtoja typpilannoitteelle Pirjo Mäkelä, Frederick Stoddard, Arja Santanen, Epie Kenedy, Clara Lizarazo Torres, Mahmoud Seleiman

Nurmikasvien kehitysrytmi hallintaan. Miten säilörehun sulavuutta ja valkuaispitoisuutta säädellään?

Palkokasvi tutkimus Suomessa. Arja Nykänen Erikoistutkija MTT Kasvintuotannon tutkimus

Kokemuksia aluskasvien käytöstä Raha-hankkeen tiloilta

Miten Pohjois-Suomen maidontuottajia kannustetaan tuloksiin. Mikko J. Korhonen Valio

Nurmisiementen käyttöarviosta Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

Pohojalaanen lupi. Tervetuloa Kotkaniemeen!

Katsaus nurmen kalium- ja fosforilannoitukseen

Monipuolisen viljelykierron mahdollisuudet maan kasvukunnon parantajana

Peltobiomassojen viljelyn vaikutus ravinne- ja kasvihuonekaasupäästöihin

Multavuuden lisäysmahdollisuudet maanparannusaineilla, mitä on tutkittu ja mitä tulokset kertovat

KASVISTEN ENERGIAPITOISUUDET

Palkokasvit voisivat korvata puolet väkilannoitetypestä. Maatalouden trendit, Mustiala Hannu Känkänen

Viherlannoitus vihannesten viljelykierrossa

Ravinne ja lannoitusasiaa. Tapio Salo MTT

Satafood kotimaisen valkuaistuotannon edistäjänä Härkäpapu - varteenotettava vaihtoehto viljakiertoon pellonpiennarpäivä

Valkuaisomavaraisuutta palkokasveja viljelemällä

Miten monipuolisuutta nurmiseoksiin. ProAgria valtakunnallinen nurmiasiantuntija Jarkko Storberg, ProAgria Länsi-Suomi

Säilörehut rahaksi. Käytännön tietotaitoa säilörehun tuotannosta BM-nurmipienryhmistä

Hautomokuori orgaanisena maanparannusaineena

Maanviljelijän varautuminen ilmastonmuutokseen

Uusien kasvilajien mahdollisuudet

Kotimaiset palkokasvit ruokana ja rehuna

Ympäristökorvausjärjestelmän hyödyntäminen

TUOVA Tuottavaa valkuaista hanke

Rahjan tila. Kohti hiilineutraalia maidontuotantoa

Ruisvehnästäkö valkuaispitoista kokoviljasäilörehua?

Maississa mahdollisuus

Nurmen sadontuottokyvyn ylläpito kannattaa

Palkokasvien vaikutus maahan. Markku Yli-Halla

PELLOT TUOTTAMAAN. MTTn tilakokeet 2010 NURMIEN TÄYDENNYSKYLVÖ. Hankeseminaari, Joensuu Päivi Kurki MTT Mikkeli

Nurmikasvien satoisuus siemenviljelyssä sertifiointitietojen valossa

RaHa-hanke. Kerääjäkasvin avulla kasvipeitteisyyttä ja ravinteet talteen. Luomupäivä Tampere

Kuva 1. Vasemmalla multausyksiköllä varustettu lietevaunu ja oikealla letkulevitin.

Kasvinviljely- ja kotieläintilojen yhteistyö - avain tuotannon kestävään tehostamiseen

Valkuaisrehu demokokeiden satotuloksia 2016

Boori porraskokeen tuloksia Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskus (SjT)

HERNEKÖ SUOMEN MAISSI?

Seosrehujen sato- ja valkuaispotentiaali Kainuussa/ Kainuun valkuaisrehu hanke

Ajankohtaista tuotantoehdoissa Luomusiementuotanto. Luomuiltapäivä

Naudanlihantuotannon ympäristövaikutukset Suomessa

Viljakaupan rooli ympäristöviestinnässä. Jaakko Laurinen Kehityspäällikkö Raisio Oyj

Rehu- ja siementuotannon yhdistämistilanteita

Viljelykierron vaikutukset tilan talouteen, työmäärään ja maan kasvukuntoon. Tuomas Mattila Kilpiän tila Suomen ympäristökeskus SYKE OSMO -hanke

Kokoviljasäilörehut nautakarjatilan viljelykierrossa

Valkuaisomavaraisuus ja yhteistyö. Luomupäivät Anssi Laamanen

Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa

EMOLEHMIEN KIVENNÄISRUOKINTA. Emopäivät Peurunka Milla Frantzi

Transkriptio:

Nurmen kautta hivenet tehokkaasti tuotantoeläimille ja elintarvikeketjuun seleeni ja muut hivenaineet maassa ja rehussa Mervi Seppänen Maataloustieteiden laitos Helsingin yliopisto

Esitelmän sisältö ü Yleistä elintarvikkeiden ja rehujen rikastamisesta hivenaineilla ü Suomalainen seleenitarina tarpeesta ympäristövaikutusten arviointiin ü Viljelykäytänteiden muutosten mahdolliset vaikutukset ruoan ravitsemukselliseen laatuun kierrätystalous ja kestävä tehostaminen

Yleistä

Mikä vaikuttaa rehun hivenainepitoisuuteen? ü Maaperä ümaalaji, maan ph, maan rakenne ü Lannoitus ümäärä ja tapa ü Viljelykasvi ükasvilaji, rehun kasvilajikoostumus, kehitysnopeus ja -vaihe

Juuriston koko ja aktiivisuus, kasvu- ja uusiutumisnopeus

Turvallisuus Luokka A kapea turvallisuusmarginaali (< 5-fold) D-vitamiini, niasiini, foolihappo, kaikki hivenaineet ja mineraalit Luokka B keskisuuri turvallisuusmarginaali (5-1 x) Vitamiinit E, B6, B12, C Luokka C haitattomia jopa 1x K-vitamiini, riboflaviini, biotiini Meltzer et al. 22

Vaihtoehdot varmistaa hivenaineiden riittävä saanti ü Fortifikaatio ü Agronominen biofortifikaatio ü = lannoitus ü Kaikki lajit ja lajikkeet ü Sopii, kun puutosalue selkeä ü Lyhytnäköinen ratkaisu? ü Geneettinen biofortifikaatio ü Vaatii geneettistä muuntelua ü Kallis ratkaisu, rajoittuu vain muutamaan lajin ja lajikkeeseen

Kasvi ottaa ja hyödyntää Se ja S samojen biokemiallisten reittien kautta Kasvi ottaa selenaattia (VI) (STsulfaatti transportterit) tehokkaammin kuin seleniittiä (IV) (PT fosfaattitransportterit) Pullonkaula orgaanisten Se yhdisteiden biosynteesille on APS ja SMT Kasvi myös haihduttaa Se:ä ilmaan (Zhu et al., 29: Trends in Plant Science Vol.14 No.8: 436-442)

Ruokaketjun ravitsemuksellinen laatu ü Sisältää tarvittava ravintoaineet (vitamiinit, hivenaineet), puutostauteja ei esiinny ü Vaikuttavia tekijöitä mm. (hivenaineet): ü Maaperän hivenainepitoisuus ü Kotoperäisen ruoan ja rehun osuus ü Globaalit viljamarkkinat ü Esim. Iso-Britannia 197-luvulla ja seleenin saanti ü Ruokavalion monipuolisuus, roskaruoka ü Kehittyneiden maiden uusi ongelma ü Viljely- ja ruokintakäytänteiden muutos ü ü Kierrätystalous: ravinteiden kierrätys ja orgaaniset lannoitteet Kotimainen valkuaisrehu

Suomalainen seleenitarina

Osa I Seleenin puute ja sen tuomat ongelmat ü Maan Se-pitoisuus alhainen koko maassa (.4 to.7 mg kg -1 ) ü Tuotantoeläimet kärsivät lihasrappeumasta Se-puutteen takia ü ensimmäiset raportit 1933 ü Vuodesta 1984 alkaen Se lisätty lannoitteisiin

Maaperän Se-pitoisuus on alhainen ja sen käyttökelpoisuus voi olla huono o Happamat sulfaattimaat o Se käyttökelpoisuus alhainen o korkea S pitoisuus ja S/Se kilpailu

Viljan Se-pitoisuus eri maissa

Osa II Riittävä Se saanti turvattu lannoituksella s Tuotantoeläimille riittävä taso Reviewed in Hartikainen 25

Maito ja lihatuotteet tärkein Selähde Se mg/day /1 MJ s,14,12,1,8,6,4 Milk Meat Fish Cereal Vegetables Other,2 1975 1984 1987 1991 1994 1996 1999 21 24 26 Pohjois-Suomen Department of Agricultural nurmiseminaari Sciences 215 Mervi Seppänen 28 29 21 211 212 Year Ekholm, 213

Fortifikaatio vai biofortifikaatio turvallisuustekijät Seleeni maasta elintarvikkeiden ja rehujen kautta ihmisille ja tuotantoeläimille Maailmanlaajuisesti maan seleenipitoisuus vaihtelee suuresti Kasvien muodostamat orgaaniset seleeniyhdisteet hyvä ja turvallinen seleenin lähde LD 5 -arvo epäorgaanisille seleeniyhdisteille 15 mg kg -1 ja orgaanisille 4 mg kg -1 Pidättyminen ja varastoituminen lihaksistoon Lannoitteiden seleenilisäys (agronomic biofortification) estämään itsehoidon yliannostusriskejä

Osa III Terveysvaikutteiset Se-yhdisteet, lannoituksen ympäristövaikutukset ja muuttuvat viljelykäytänteet ü Terveysvaikutteiset Se-yhdisteet ükorkeampi Se suositustaso.8:stä.2 mg:aan Se pv -1 üparantunut vastustuskyky ja alentunut eturauhassyöpäriski üse-metyyli selenokysteiini (SeMSeCys) anti-karsinogeeninen ütuotantoeläimille rehulisä seleenihiiva (7% SeMet), nostaa plasman Se-tasoa ja positiivisia vaikutuksia terveydelle ü Lannoite-Se kohtalo peltoekosysteemissä tuntematon üvuosittainen lannoitus tarpeen üvain 5-1% lannoite-se siemeniin ü Viljelykäytänteet üluomuviljely, kierrätystalous

Se-lannoitus ja sydäntautikuolleisuuden lasku ajoittuu samanaikaisesti Men Se-supplied feeds Se-supplied fertilizers Women Age-standardized mortality from coronary heart disease in 1952-1999, deaths per 1 of population aged 35-64 years. (G. Alfthan et al. 211)

Sisältääkö ruokamme funktionaalisia Seyhdisteitä? Mihin lannoite-se päätyy? Voiko Se-lannoitusta tehostaa, mikä on tehokkain viljelykasvi? Seleeni kierrätystaloudessa?

Rypsirouheessa yli 7 % SeMet Siemenet (mg/ kg ka) Rouhe (mg/kg ka) Maa g/ ha Lehtilannos 3 mg/ ha SeMet Se 6+ Kok Se SeMet % SeMet Se 6+ Kok Se SeMet %.4.5 83.3.5 72 Selenate 1. 1.51 66.86.6 1.13 76 Selenite.22.41 55.24.33 72 6.38.4.43 88.2.27 74 6 Selenate 1.6.6 1.6 1 1. 1.45 68 6 Selenite.57.74 76.4.6.57 68 2.86 1.15 75.6.4.78 73 2 Selenate 1.89 1.92 98 1.4 1.96 7 2 Selenite.81.89 91.75.93 8 Seppänen ym. 21, Plant and Soil 3.1.215 2

Kannattaako lannoitettavat viljelykasvit valita? Seleenin kertyminen kasviin Sekundääriset akkumulaattorit Hyperakkumulaattorit Eiakkumulaattorit Astragalus 1-15 mg Se g -1 Brassica sp. 1-2 mg Se g -1 Nurmet, vehnä, peruna.1 mg Se g -1 Sietävät korkeita Se-pitoisuuksia, eivät sido proteiinien rakenteelliseen osaan

Anti-karsinogeeniset yhdisteet epästabiileja? SOIL - Se SOIL - Se 13 1 3 SeMet SeIV SeVI SeMetSeCys,8,6,4,2 1,8,6,4,2 SeVI SeIV 25 2 15 1 5 3 25 2 15 1 5 SeVI SeIV 6 h 7 d 1 SeVI SeIV 3 SeVI SeIV Se µg/g DW,8,6,4,2 25 2 15 1 5 14 d SeVI SeIV SeVI SeIV Seppänen et al. 213

Kasvi ottaa Se:n nopeasti, merkittävä osa jää puintijätteeseen 7 6 Se otto, ug/näyteala 5 4 3 2 1 I II III IV I II III IV I II III IV I II III IV I II III IV lehdet kelt.lehdet korret tähkät juuret Se Se1x Se3x Seppänen ym. 215

Puintijätteiden Se ei ole käyttökelpoista kasveille Käsittely (µg Se kg -1 soil) Juuret Se pitoisuus (µg g -1 DW), siemenen täyttymisvaihe Varret Lehdet Lidut ja siemenet Epäorgaaninen Se.18 c.3 de.13 cd.18 d 7.144 b.129 bc.324 b.24 bc 14 1.4 a 2.344 a 6.166 a 3.631 a Orgaaninen Se lehtimassa.16 c.21 e.5 cd.5 e 7.2 d.59 cd.141 b.6 cd Orgaaninen Se olkimassa.15 c.15 e.12 d.2 e 7.1 d.3 f.16 c.74 cd Autoklavoitu maa ja epäoorgaaninen Se.18 c.19 e.13 cd.27 d 7.172 b.155 b.372 b SE.51.66.197.62 Ebrahimi ym. 215

Seleenin otto ja kuljetus Siemenet Vehnä 13 / 16 % Rapsi 12 / 14 % Se kokonaisotto Vehnä 39 / 41 % Rapsi 47 / 6 % 7 or 2 g Se/ha Puintijäte Vehnä 19 / 14 % Rapsi 23 / 31 % Juuret.: Vehnä.6 /.3 % Rapsi 3 / 2.2 % 3 6 % lannoite-se voidaan jäljittää kasvista

g Se ha -1 Lannoite-Se:stä puintijätteessä (%) Vehnä Rapsi 7.22 24.8 42.6 25 24.8 48.5

Vuosittainen vaihtelu sadon Sepitoisuudessa voi olla suurta myös siirtyminen siemeneen tehotonta Siemenen seleenipitoisuus 211 Siemenkuoren tai lidun seleenipitoisuus 211 Se ug/g DW 1,9,8,7,6,5,4,3,2,1 7,2 25 Se ug/g DW 1,9,8,7,6,5,4,3,2,1 7,2 25 Vehnä Rapsi Vehnä Rapsi Siemenen seleenipitoisuus 212 Siemenkuoren tai lidun seleenipitoisuus 212 1 1 Se ug/g DW,8,6,4,2 Se ug/g DW,8,6,4,2 7,2 25 7,2 25 - N + N 7,2 25 7,2 25 - N + N Vehnä Rapsi Vehnä Rapsi Seppänen ym. 215

211 Vuodet eivät ole veljeksiä.. 212

Se oton tehokkuudessa lajien välisiä eroja, ei siirtymistehokkuudessa siemeneen Seleenin oton tehokkuus 211 Siirtymistehokkuus siemeneen 211 % lannoiteseleenistä 5 4 3 2 1 Vehnä Rapsi % kasvin ottamasta Se siemeneen 35 3 25 2 15 1 5 7,2 25 7,2 25 Vehnä Rapsi % lannoiteseleenistä Seleenin oton tehokkuus 212 5 4 3 2 1 7,2 25 7,2 25 - N + N Pohjois-Suomen nurmiseminaari Vehnä 215 Rapsi Seppänen % kasvin ottamasta Se siemeneen 35 3 25 2 15 1 5 Siirtymistehokkuus siemeneen 212 7,2 25 7,2 25 - N + N Vehnä Rapsi Seppänen ym. 215

Nurmikasvien Se-pitoisuus korkea, ei puintijätteeseen jäävää Se:ä ü Nurmiheinien Se-pitoisuus yleensä korkeampi ü Apilan hitaampi alkukehitys, kilpailu ü Ensimmäisen sadon Se-pitoisuus korkeampi ü Juuriston kehittyminen niiton jälkeen, seleenin pelkistyminen? Seppänen ym. 215

Seleenin käytön tehokkuus korkea nurmikasveilla 1.sadossa ü Nurmikasvien seleenin käytön tehokkuus (SeUE = Se use efficiency) korkea, koska koko kasvimassa korjataan rehuksi ü Toisessa sadossa tehokkuus alhainen ü Se otto tehottomampaa, pitoisuus rehussa alhaisempi ja sato pienempi Se (g ha -1 ) Seleenin käytön tehokkuus (% lannoiteseleenistä) I sato II sato timotei apila timotei apila 7.22 46.6.7 14.1.5 25 33.6.9 1.3 1.5 Seppänen ym. 215

Se kierto peltoekosysteemissä siemensatokasvit vs. nurmiheinät Lannoite Se Nurmet 3-5% Kasvien haihduttama Se? (n 5%) Nurmet 3-5% Maan Se Se otto 3-5 % (211) 5-9 % (212) Maahan jäänyt lannoite-se 2% (211) 7 % (212) Siemensadon mukana poistunut Se 12-16% (211) 1-5% (212) Maamikrobien haihduttama Se (2%?) Elintarvikeketjuun siirtynyt Se Maamikrobien sitoma Se Se kasvijätteissä 12% (211) 15% (212)

Maan Se-pitoisuus ja 2 vuoden Se-lannoitushistoria ü Muokkauskerroksen orgaaniseen aineeseen sitoutuneen Se:n pitoisuus suhteutettuna maamassaan lisääntyy 2 vuoden Se-lannoituksen aikana,6 promillea (kun vuosittain NPK lannoitteita 16 kg N/ha) üei muutosta, jos NPK lannoitteita 8 kg N/ha ü Epäorgaanista Se ei kerry, eikä jankon pitoisuudessa muutoksia ug Se/kg maata 18 16 14 12 1 8 6 4 2 NPK - 5cm NPK sub NPK 8-5 cm NPK 8 sub NPK 16-5 cm NPK 16 sub Inorg org Seppänen ym. 215

Seleeni kierrätystaloudessa - 5% lannoite-n korvattu lietteen N Kasvilaji Käsittely KA (g) µg Se/g ka Se otto Seleenin oton tehokkuus (SeUE %) Kontrolli (maa) 1,12 ±,,1 ±,,1 ±, - NPK (N 1%) 2,33 ±,4,13 ±,,31 ±, 43,5 Härkäpapu Liete (N 5%)+ NPK (N 5 %) 1,71 ±,1,4 ±,,8 ±, Kvartsihiekka + Liete (N 5%) + NPK (N 5 %) - - - - Kontrolli (maa),98 ±,2,8 ±,,8 ±, - NPK (N 1%) 1,61 ±,1,1 ±,,16 ±, 23,4 15,4 Valkolupiini Liete (N 5%)+ NPK (N 5 %) 1,66 ±,,3 ±,,5 ±, 11,8 Kvartsihiekka + Liete (N 5%) + NPK (N 5 %) - - - - Kontrolli (maa) 1,5 ±,,7 ±,,8 ±, - NPK (N 1%) 2,41 ±,1,14 ±,,34 ±,1 38,5 Vehnä Liete (N 5%)+ NPK (N 5 %) 2,27 ±,1,5 ±,,11 ±, 8,4 Kvartsihiekka + Liete (N 5%) + NPK (N 5 %) 1,85 ±,1,7 ±,,13 ±, 12 Owusu-Sekyere ja Seppänen 215

Muut hivenet kierrätystaloudessa Siemen (mg kg-1 DM) HÄRKÄPAPU Fe Zn Cu Mn Kontrolli (maa) 2,21 ±, c 2,43 ±, c,3 ±, a,5 ±, a NPK 1% 15,92 ± 1,2 b 18,57 ± 3,8 b,46 ±,1 a,37 ±, a Liete+NPK 5 % 22,2 ± 1,7 a 22,79 ±,4 a,24 ±, a,3 ±, a Kvartsihiekka + liete+npk 5 % - - - - p-arvo,14,11,87,113 VALKOLUPIINI Kontrolli (maa) 2,13 ±,3 b 2,15 ±,6 b,6 ±, a,4 ±, a NPK 1% 15,8 ±,7 a 22,6 ± 1,2 a,22 ±, a,11 ±, a Liete+NPK 5 % 22,76 ± 3,7 a 2,71 ±,3 a,14 ±, a,5 ±, a Kvartsihiekka + liete+npk 5 % - - - - p-arvo,9,1,265,254 VEHNÄ Kontrolli (maa) 2,12 ±,2 b 2,7 ±,5 b,5 ±, a,4 ±, a NPK 1% 16,91 ±,3 ab 24,7 ± 1,8 a,21 ±, a,28 ±, a Liete+NPK 5 % 25,38 ± 1,6 a 2,27 ± 2,1 ab,7 ±, a,16 ±, a Kvartsihiekka + liete+npk 5 % 21,43 ± 1,7 ab 14,59 ± 2,8 ab,7 ±, a,21 ±, a p-arvo,14,9,87,113 Owusu-Sekyere ja Seppänen 215

Nurmiheinien ja palkokasvien hivenainepitoisuuksia mg/kg ka Timotei 1) Nurminata 2) Ruokonata 3) Englanninraiheinä mg/kg 4) ka Punaapila 1) Valkoapila 2) Fe 57,3 ±18,6 7,8 ±17,6 75, ±12,3 19,5 Fe ±55,9 97,3 ±72,8 11± 63,5 Cu 4,3 ±1,1 5,5 ±2,9 4,8 ±1,1 5,1 ±2,3 Cu 9,4 ±3,9 7,3 ±1,8 Zn 2,9 ±7,4 26,8±9,5 14,1 ±2,9 26,2 ±9,3 Zn 29,8 ±1,1 26,2 ±8,6 Mn 28,7 ±1,2 5,6 ±4,5 em. 56,9 ±32,3 Mn 37,3 ± 12,5 42,2±11,9 Co,14 ±,9,29 ±,1 em.,12 Co ±,157,1 ±,12,9±,11 Mo 1,23 ±1,2 1,65 ±1,65 em.,8 ±,9 Mo 1,7 ± 1,5 1,68±1,6 Se em. em. em,4±se,6±,,5±,1 1) MTT (213), NorFor (213), Lindström ym. (212b), Frankow-Lindberg (29) 2) Lindström ym. (212b), Frankow-Lindberg (29), Forbes ja Gelman (1981) Puna-apila Fe, Cu, Zn, Mn, Co n=9 Mo n=6, Se n=6. Valkoapila Fe n=8, Cu, Zn, Co n=11, Mn n=1, Mo n=9, Se n=2. Holopainen 214, maisteritutkielma

Apilan osuuden lisääminen nostaa nurmirehun Cu, Fe ja Zn pitoisuutta Cu mg/kg ka Zn mg/kg ka 9 8 7 6 5 4 3 2 1 35 3 25 2 15 1 5 % 3% 6% 9% % 3% 6% 9% C Holopainen 214, maisteritutkielma A Fe mg/kg ka Mn mg/kg ka 7 6 5 4 3 2 1 4 35 3 25 2 15 1 % 3% 6% 9% B 5 % 3% 6% 9% D Timotei-nurminata Puna-apila

Kasvinosa ja kehitysaste vaikuttaa hivenainepitoisuuteen mg/kg ka 35 3 25 2 15 1 5 Rauta mg/kg ka 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Sinkki mg/kg ka 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Kupari Lehti Varsi Koko kasvi Holopainen 214, maisteritutkielma

Nurmikasvien kasvulle ja naudalle kriittisiä hivenainepitoisuuksia (mg/kg ka) Fe Cu Zn Mn Co Mo Se Heinille kriittinen 1) 5 4 1-14 21 em. <,2 em. Nurminata 2) 59 6 24 48,3 1,8 em. Timotei 2) 45 4 25 36,1 1,2 d) em. Apilalle kriittinen 1) 5-7 5-7 12-14 2-35 em. em. em. Valko-apila 2) 73 7 23 37,6 1,9,6 3) Naudalle kriittinen 4-6 4) 4-8 4) 1-3 5) 8-2 4) <,6 4) c) 4) Ruokintasuositus 6) 1 a) 1 5 4,1,9 b),1 1) Whitehead (2), 2) Lindström (212), 3) Frankow-Lindberg ym. (29 ), 4) McDonald ym. (211), 5) Puls (1994) 6) MTT (213), a) eläintä kohti mg/pv, b) Pikkuvasikoiden tarve,1 mg/kg ka ja nuoren karjan,2 mg/kg ka, c) vaihtelee mm. ilman lämpötilan, tuotannonvaiheen ja b) energian käytön tehokkuuden mukaan, d) s= 1,2, ympäristön vaikutus molybdeenilla merkittävä, em. =ei määritetty. Holopainen 214, maisteritutkielma

Valkuaiskasvien hivenainepitoisuudessa eroja mg/kg ka Soijarouhe Rypsirouhe 1) 1) Härkäpapu Härkäpapu Herne 2) Lupiini 3) 4) luomu 5) Fe 26,±, 192,±, 73,5±6,4 46,1±7,6 68,±1,1 68,5±6,4 Cu 16,±, 6,±, 8,5±,78 5,5±,8 15,±,5 17,5±,7 Zn 56,±, 67,±, 45,±1,4 43,9±6,2 51,3±1,5 58,5±1,6 Mn 42,±, 7,±, 16,5±3,5 4,±1, 2,±2, 12,5±,7 I,2±,,7±,,2±, em. em. em. Co,1±,,15±,,18±,,1±,2,2±, em. Mo 4,2±,,6±, 1,6±,21 2,2±,,6±,14 em. Se,2±,,1±,,2±,,11±,1,2±,,2±, 1) MTT (213), 2) MTT (213), NorFor (213), 3) MTT (213), NorFor (213), Roth-Maier (22), 4) MTT (213), NorFor (213) 5) Tutkimuksessa analysoidut näytteet, em. = ei määritetty Lupiini Fe, Cu, Zn, Mn n=7, Co, Mo, Se n= 2. Herne Fe, Cu, Zn, Mn n=2, I, Co, Se n=1. Härkäpapu Fe, Cu, Zn, Mn, I, Co, Se n= 3, Mo n=2. Luomu härkäpapu n=2. Soija- ja rypsirouhe n=1. Holopainen 214, maisteritutkielma

Yhteenveto ü Nurmikasvit tehokkaita lannoite-se hyödyntäjiä ü 2.sadon Se-lannoitus tehotonta ü Pitkäaikainen Se-lannoituksella ei vaikutuksia maan Se:n osuuteen ü Lisäysmäärät pieniä 1-15 g /ha tai /2 milj kg maata ü.6 promillea / 2 vuotta ü Tuotannon kestävässä tehostamisessa ja kierrätystaloudessa huomioitava myös hivenravinteet ü Orgaaniseen ainekseen sitoutunut Se käyttökelvotonta kasville ü Valkuaislähteen vaihtaminen dieetissä muuttaa hivenaineiden saantia ü Halutaanko suljetut ravinnekierrot

Kiitos!