Siikajoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästöja vesistötarkkailu v. 21 16WWE319 13.5.211
16WWE319 Siikajoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailu v. 21 Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 HYDROLOGISET OLOT... 1 3 KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU... 2 3.1 Kuntoonpanosoiden käyttötarkkailu... 2 3.2 Tarkkailun toteutus... 3 3.3 Tarkkailun tulokset... 4 3.3.1 Virtaamat ja valumat... 4 3.3.2 Veden laatu... 5 3.3.3 Päästöt vesistöön... 6 3.4 Vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailu... 1 4 VESISTÖTARKKAILU... 13 4.1 Tarkkailun tulokset... 13 5 TURVETUOTANNON KUORMITUKSEN VAIKUTUKSET VESISTÖSSÄ... 15 5.1 Vedenlaadun ja tarkkailutulosten vertailu... 15 5.2 Arvio päästöjen vesistövaikutuksista... 18 6 YHTEENVETO... 19 7 VIITTEET... 2 Liitteet Liite 1 Tarkkailuvelvollisten soiden sijainti Siikajoen vesistöalueella Liite 2 Tarkkailusuot ja vesistötarkkailupisteet Liite 3 Päästötarkkailun tulokset v. 21 Liite 4 Vesistötarkkailun tulokset v. 21 Pöyry Finland Oy Water and Environment Eeva-Leena Anttila, FM Pipsa Maikkula, Ins. (AMK) Ari Nikula, FM Yhteystiedot PL 2, Tutkijantie 2 A 9571 Oulu sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com
1 16WWE319 1 JOHDANTO Siikajoen alueen turvetuottajien päästö- ja vaikutustarkkailua toteutettiin vuonna 21 Siikajoen alueen turvetuottajien vuosien 28 211 päästö- ja vaikutustarkkailuohjelman (17.9.27) mukaisesti. Vuonna 21 päästö- ja vesistötarkkailussa oli 14 tuotantovaiheen turvesuota kesäaikana, niistä 9 oli suppeassa tarkkailussa. Lisäksi Pohjois-Pohjanmaalla toteutettiin turvetuotantoalueiden vuosipäästötarkkailua, jossa tarkkailukohteena ovat kuntoonpanosuot sekä tuotantovaiheen ympärivuotiset tarkkailusuot. Siikajoen vesistöalueella sijaitsi yhteensä neljä kuntoonpanovaiheen tarkkailusuota ja yksi ympärivuotinen päästötarkkailukohde. Kuntoonpanokohteista Saarinevalla ja Paskonnevalla kuntoonpanotyöt saatiin päästökseen kevään 21 aikana ja ne siirtyivät kesällä Siikajoen vesistöaluekohtaiseen tuotannontarkkailuun. Tässä raportissa on esitetty tarkkailuista vain kesäaikaiset tulokset. Vuosipäästöjä sekä kuntoonpanosoiden tarkkailutuloksia on tarkasteltu tarkemmin Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 211). Siikajoen turvetuotantoalueiden päästö- ja vesistötarkkailun näytteenoton ja näytteiden analysoinnin on hoitanut Nab Labs Oy. Siikajoen vesistöalueen muilla tarkkailuvelvollisilla kuormittajilla (taajamat ja teollisuus) on erillinen tarkkailuohjelmansa vuosille 28 212, jonka mukaan taajamien ja teollisuuden kuormitus- ja vesistötarkkailua on tehty myös vuonna 21. Tarkkailu raportoidaan erikseen Lapin Vesitutkimus Oy:n toimesta. 2 HYDROLOGISET OLOT Vuosi 21 alkoi hieman keskimääräistä kylmempänä, ja tammikuu oli hyvin vähäsateinen (kuva 1). Helmi-, maalis- ja huhtikuu olivat sateisia, etenkin maaliskuussa satoi selvästi keskimääräistä enemmän. Kesällä lämpötilat olivat pääasiassa tavanomaista tasoa, lukuun ottamatta touko- ja heinäkuuta, jotka olivat hieman keskimääräistä lämpimämpiä. Kesän sademäärät olivat pienemmät tai samaa tasoa kuin keskimäärin. Marras- ja joulukuu olivat keskimääräistä kylmempiä ja sademäärät olivat selvästi tavanomaista pienempiä. Lämpötila C 3, 2, 1,, -1, I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII -2, 21 1971-2 Sadanta mm 14 12 1 8 6 4 2 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII 21 1971-2 Kuva 1 Kuukauden keskilämpötila sekä sademäärät Ruukissa vuonna 21 sekä vertailujaksolla 1971 2 keskimäärin. (Ilmatieteen laitos) Siikajoen virtaamaa mitataan muun muassa Länkelässä, joka sijaitsee joen alaosalla Siikajoen kunnassa noin 15 km jokisuusta ylävirtaan. Siikajoen virtaama Länkelän kohdalla (F = 4283 km 2 ) oli tammi-maaliskuussa 21 hieman tavanomaista tasoa pienempi (kuva 2). Kevään tulvahuippu oli hieman suurempi kuin edellisvuonna. Vuonna 21 esiintyi lisäksi pieniä tulvahuippuja kesäkuun ja elokuun puolivälissä sekä lokakuun alussa syyssateiden aikaan. Vuo-
2 16WWE319 den 21 keskivirtaama oli suurempi kuin edellisvuonna ja kesä-syyskuun keskivirtaama oli jopa kolminkertainen vuoteen 29 verrattuna, mikä johtui suurelta osin kaudelle sattuneista sateiden aiheuttamista tulvahuipuista. Talvikauden (tammi-maalis, marras-joulu) virtaamat sen sijaan olivat pienempiä kuin vuonna 29. 3 25 m 3 /s 1971-2 21 2 15 1 5 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. Kuva 2 Virtaama Siikajoen Länkelässä vuonna 21 (Ympäristöhallinnon Herttatietojärjestelmä) ja vertailujaksolla v. 1971 2 keskimäärin (Hyvärinen & Korhonen 23). Keski-, yli- ja alivirtaamien tunnusluvut (m 3 /s) Länkelässä vuonna 21 ja vertailujaksoilla 1971 2 sekä 1991 25 olivat seuraavat: 21 1971 2 1991 25 MQ (vuosi) 42,4 42,9 39, MQ (kesä-syys) 31,6 27,4 26,6 NQ (kesä-syys) 7,2 HQ (kesä-syys) 137,7 3 KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU 3.1 Kuntoonpanosoiden käyttötarkkailu - Kärjenrimmellä kunnostustyöt alkoivat talvella 29. Joulukuussa rakennettiin teitä ja helmikuussa haketettiin puukasoja. Laskeutusaltaita puhdistettiin elokuussa ja sarkaojia lokakuussa. Pintavalutuskentän patopenkkaa korotettiin elokuussa. - Haapaveden Paskonnevalla ei ole tehty kuntoonpanotöitä syksyn 29 jälkeen. Kuntoonpanotarkkailu jatkui kevääseen 21 asti, minkä jälkeen Paskonneva siirtyi vesistöaluekohtaiseen tuotannontarkkailuun. - Peuranevalla aloitettiin eristysojan linjoitus marraskuun alussa vuonna 29. Tien pohjan linjoitus ja puunkorjuu tehtiin marraskuun puolivälissä. Pintavalutuskenttää ja kaksoisaltaita tehtiin tammikuussa. Helmikuussa kaivettiin eristys- ja kokoojaojia. Maaliskuussa puolestaan kaivettiin sarkaojia. Mittapato asennettiin pintavalutuskentälle maalikuussa ja pumppaus pintavalutuskentälle alkoi toukokuun alussa. Pumppaamon asennustöiden ajan
3 16WWE319 elokuussa, vedet ohjattiin ohi pintavalutuskentän. Elo-syyskuussa suoritettiin ruuvaustöitä. Ojitustyöt päättyivät lokakuun lopussa 21. - Saarinevalla kaivettiin kokooja- ja reunaojia marraskuussa. Sarkaojien kaivutyöt aloitettiin lokakuussa ja työt kestivät marraskuun puoliväliin. Eristys-, kokooja-, ja reunaojia sekä laskeutusaltaita kaivettiin maalis-huhtikuussa. Tuotantokenttien jyrsintä ja muotoilu tehtiin loka-marraskuussa. Kuntoonpanotarkkailu jatkui kevääseen 21 asti, minkä jälkeen Saarineva siirtyi vesistöaluekohtaiseen tuotannontarkkailuun. 3.2 Tarkkailun toteutus Vuonna 21 Siikajoella oli 14 kohdetta tuotantovaiheen kesäaikaisessa päästötarkkailussa. Tarkkailukohteista yhdeksän oli suppeassa tarkkailussa. Pohjois-Pohjanmaan turvetuotannon vuosikuormitustarkkailun ympärivuotisiin tarkkailukohteisiin kuului lisäksi Järvineva. Huhtinevalla, Huhannevalla, Paskonnevalla, Saarinevalla ja Navettarimmellä tarkkailtiin vesienkäsittelyn tehoa ottamalla näytteitä myös vesienkäsittelyyn tulevasta vedestä. Kuntoonpanovaiheen päästötarkkailussa oli Siikajoella neljä kohdetta: Kärjenrimpi, Peuraneva, Saarineva ja Paskonneva (Haapavesi). Paskonnevalla ja Saarinevalla kuntoonpanotyöt saatiin päätökseen kevään 21 aikana ja ne siirtyivät kesällä Siikajoen tuotantovaiheen tarkkailuun. Pintavalutuskentän tehoa tarkkailtiin neljällä kuntoonpanokohteella. Savalonevalla tarkkailtiin kesällä veden laatua TuKos-projektin puitteissa ja sen tulokset on esitetty liitteissä 3.32 ja 3.33. Siikajoen vesistöalueen vuoden 21 tarkkailusuot on esitetty taulukossa 1 ja soiden sijainti on merkitty liitteiden 1 ja 2 kartoille. Taulukko 1 Siikajoen vesistöalueen päästötarkkailusuot kesällä 21. la = laskeutusallas, pvk = pintavalutuskenttä, kem=kemiallinen käsittely, hi = haihdutusallas, kost.=kosteikko. Turvetuotantoalue Tuottaja Vesistöalue Vesienkäsittely Huom kesällä Tuotantosuot Huhtineva Turveruukki Oy 57.18 pvk lisäksi tehon tarkkailu Hukanneva Turveruukki Oy 57.83 pvk1 suppea tarkkailu Jousineva Vapo Oy 57.27 pvk1 suppea tarkkailu Kivineva, Pulkkila Vapo Oy 57.28 pvk1 suppea tarkkailu Kureluijanneva Vapo Oy 57.67 pvk1 suppea tarkkailu Parkkisenrimpi Vapo Oy 57.48 pvk1 suppea tarkkailu Paskonneva Vapo Oy 57.68 pvk1 lisäksi tehon tarkkailu Piipsanneva Vapo Oy 57.68 pvk4 suppea tarkkailu Saarineva Vapo Oy 57.37 pvk1 lisäksi tehon tarkkailu Jyletneva Vapo Oy 57.69 la1-2 suppea tarkkailu Hangasneva Turveruukki Oy 57.92 hi suppea tarkkailu Huhanneva Turveruukki Oy 57.73 hi lisäksi tehon tarkkailu Paloneva Turveruukki Oy 57.85 kost. suppea tarkkailu Navettarimpi Vapo Oy 57.48 kem1 lisäksi tehon tarkkailu Jylenneva Turveruukki Oy 57.68 pvk virtaamamittaus Kuntoonpanosuot Kärjenrimpi Vapo Oy 57.48 pvk1 lisäksi tehon tarkkailu Paskonneva (1 Vapo Oy 57.68 pvk1 lisäksi tehon tarkkailu Peuraneva Turveruukki Oy 57.72 pvk lisäksi tehon tarkkailu Saarineva (1 Vapo Oy 57.37 pvk1 lisäksi tehon tarkkailu (1 Kesällä siirtyneet tuotantovaiheen tarkkailuun Huhannevalla, Huhtinevalla, Paskonnevalla, Saarinevalla ja Navettarimmellä virtaamia mitattiin jatkuvatoimisella virtaamamittarilla ja vesinäytteitä otettiin kahden viikon välein. Ominaispäästöt laskettiin laskentajaksojen virtaamien ja mitatun veden laadun perusteella. Muut
4 16WWE319 kesäaikaiset tarkkailusuot olivat suppeassa tarkkailussa, eli näytteet otettiin kerran kuukaudessa touko-elokuussa ja virtaamia ei mitattu. Näille soille ominaispäästöt laskettiin mitatun vedenlaadun sekä Pohjois-Pohjanmaan ympärivuotisten tarkkailukohteiden kesän keskimääräisen valuman perusteella. Taustahuuhtouman laskennassa käytettiin yleisesti käytössä olevia taustapitoisuuksia: kiintoaine 2 mg/l, fosfori 2 ja typpi 5 (Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä 26). Lasketuista brutto-ominaispäästöistä vähennettiin taustahuuhtouman arvot, jolloin saatiin nettopäästöt. 3.3 Tarkkailun tulokset Vuonna 21 Siikajoen vesistöalueella oli turvetuotannossa yhteensä 2 917 ha, kuntoonpanossa 737 ha ja tuotannosta oli poistunut 991 ha. Kesäaikana pintavalutus oli vesienkäsittelymenetelmänä noin 64 %:lla turvetuotannon kokonaispinta-alasta. Vuoden 21 tuotantovaiheen tarkkailukohteista yhdeksällä turvesuolla oli kesäaikaisena vesienkäsittelynä pintavalutuskenttä, yhdellä kohteella laskeutusaltaat, kolmella kohteella haihdutusallas tai kosteikko ja yhdellä kohteella kemiallinen käsittely. 3.3.1 Virtaamat ja valumat Siikajoen tarkkailusoiden valumatiedot kesältä 21 ovat taulukossa 2. Suppeassa tarkkailussa olleilla soilla ei ollut virtaamamittausta ja Jylennevalla toteutettiin ainoastaan virtaamamittaus. Huhtinevalla virtaamadata oli virheellistä 9.6. 24.6. sekä elo-syyskuun vaihteessa. Huhannevalla puolestaan virtaamadata oli epäluotettavaa elokuun alusta aina elokuun puoliväliin saakka. Navettarimmellä telog oli epäkunnossa toukokuun alusta elokuun puoliväliin, eikä virtaamadataa voida pitää luotettavana. Navettarimmellä oli myös padotusta syyslokakuun vaihteessa ja virtaamat tältä jaksolta ovat epäluotettavia. Järvinevan virtaamatieto ei ole luotettavaa heinäkuusta elokuun puoliväliin. Virtaamat häiriöjaksoilta on arvioitu käyttäen SYKE:n hydrologista vesistömallia. Taulukko 2 Siikajoen päästötarkkailusoiden valumat kesällä 21. Mittapadon Suo valuma-alue Jakso d Mq Nq Hq Huom. ha l/s km2 l/s km2 l/s km2 TUOTANTOSUOT Pintavalutuskenttä Huhtineva 13 13.5.-21.9. 132 1,9, 15, Jylenneva 9 1.6.-3.9. 122 2,9,1 23,4 vain virtaamamittaus Järvineva 3.5.-19.9. 14 2,6, 2,7 ympärivuot. tarkkailu Paskonneva 17 7.5.-21.9. 138 12,2 1,2 19 ympärivuot. tarkkailu Saarineva 123,7 5.5.-21.9. 143 2,7,3 77,9 ympärivuot. tarkkailu Haihdutusallas Huhanneva mp3 2 13.5.-19.9. 13 28,3, 157 Kemiallinen käsittely Navettarimpi 147 1.5.-24.9. 125 14,1,3 13 Keskiarvot Kaikki suot (n=7) 11,8,3 72,3 Pintavalutuskentälliset (n=5) 8,1,3 49,1 Kaikki Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun suot (n=67) 9,7 1, 88, Siikajoen suot v. 29 (n=13) 5,,4 36,8 KUNTOONPANOSUOT Kärjenrimpi 327 5.5.-15.9. 9,4 2,8 59,3 Peuraneva 153 13.5.-15.9. 1,,2 54,1 Keskiarvot Kaikki suot (n=2) 9,7 1,5 56,7 Kaikki Pohjois-Pohjanmaan kp-suot (n=6) 12,8
5 16WWE319 Siikajoen tuotantosoiden kesän keskivaluma oli 11,8 l/s km 2. Valumat olivat selvästi suurempia kuin edellisvuonna (5, l/s km 2 ). Vaihtelu tarkkailukohteiden välillä oli varsin suurta (taulukko 2). Siikajoen tarkkailusoilla kesän keskivaluma oli hieman suurempi kuin kaikilla Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kesän tarkkailusoilla keskimäärin (9,7 l/s km 2 ). Kesäaikaisia kuntoonpanokohteita Siikajoella oli vuonna 21 kaksi, Peuraneva ja Kärjenrimpi. Kuntoonpanokohteista Peuranevalla vedet ohjattiin pintavalutuskentän ohi uuden pumppaamon rakennustöiden ajan 2.8. 31.8. Peuranevalla ja Kärjenrimmellä kesän keskimääräinen valuma oli hieman tuotantosoita pienempi (8,2 l/s km 2 ). 3.3.2 Veden laatu Tarkkailusoiden veden laadussa oli melko suurta vaihtelua soiden välillä. Tuotantosoilta purkautunut valumavesi oli hapanta: kaikkien tarkkailussa olleiden Siikajoen soiden ph:n keskiarvo oli 5,7, kun koko Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun keskiarvo oli 6,3 (taulukko 3). Erittäin alhaiset ph-arvot mitattiin Hangasnevalta (ph 3,4) sekä Järvinevalta (ph 4,3), Paskonnevalta (ph 4,6) ja Navettarimmeltä (4,9). Navettarimmellä ph-tasoon vaikuttaa hapan vesienkäsittelykemikaali. Muilta osin alhainen ph-taso on ilmeisesti johtunut maaperän ominaisuuksista. Siikajoella maaperässä on monin paikoin runsaasti rautafosfaattia, joka laskee veden ph:ta sekä nostaa fosforipitoisuuksia (Picken 27). Fosforia oli Siikajoen turvesoiden valumavesissä yleensä melko paljon. Järvinevalla sekä fosforipitoisuudet (keskiarvo 154, kesän vaihteluväli 8 28 ) että COD Mn -arvot (keskiarvo 18 mg/l, kesällä vaihteluväli 74 15 mg/l) olivat hyvin korkeita. Fosforipitoisuus voi johtua osittain myös maaperän rautafosfaatista, mutta Järvinevan osalta on myös epäilty, että mittauspaikalle mahdollisesti pääsee purkautumaan ulkopuolisia valumavesiä läheiseltä kaatopaikka-alueelta, mikä voi nostaa fosforin lisäksi happea kuluttavan aineksen pitoisuutta. Maaperä on todennäköisesti vaikuttanut veden laatuun myös Huhtinevalla, missä pintavalutuskentältä lähteneessä vedessä oli paljon fosforia. Humuspitoisuus oli korkea Huhtinevan (97 mg/l) lisäksi myös Järvinevalla (18 mg/l) ja Paskonnevalla (128 mg/l). Happea kuluttavaa ainesta oli vähiten Hangasnevan vedessä sekä Palonevan, Hukannevan ja Kureluijannevan valumavesissä. Rautafosfaatin esiintyminen kohottaa myös veden rautapitoisuuksia. Rautapitoisuudet olivat turvesoilla yleisesti melko korkeita, mutta selvästi eniten rautaa oli Navettarimmellä (12 336 ). Myös haihdutusaltaallisilla Hangasnevalla (7525 ) ja Huhannevalla (78 ) rautapitoisuudet olivat keskimääräistä suuremmat. Pintavalutuskentällisistä soista korkeimmat rautapitoisuudet olivat Jousinevalla (71 ). Typpeä turvesoiden vedessä oli yleisesti melko paljon. Suurimmat pitoisuudet olivat Paskonnevalla ja Huhannevalla. Epäorgaanisen typen (NO 2+3 -N ja NH 4 -N) pitoisuudet olivat varsin alhaiset pintavalutuskentällisillä Piipsannevalla, Kureluijannevalla ja Parkkisenrimmellä. Kureluijannevan valumavesi oli kaikilta osin hyvälaatuista verrattuna muihin Siikajoen tarkkailusoihin. Jousinevalla vesi oli laadultaan keskimääräistä, mutta rauta- ja nitraattinitriittitypen pitoisuudet olivat korkeita. Toisaalta humuspitoisuus (COD Mn ) oli keskimääräistä pienempi. Siikajoen tuotantovaiheen tarkkailusoilla valumavesi oli vuonna 21 kuitenkin keskimäärin huonolaatuisempaa kuin kaikilla Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueen päästötarkkailusoilla keskimäärin (taulukko 3). Siikajoen kuntoonpanosoiden veden laadussa oli melko paljon vaihtelua kohteiden välillä. Kärjenrimmellä valumaveden ph oli vielä alhaisempi kuin tuotantosoilla (taulukko 3). Peuranevalla ph-taso oli parempi, mutta veden fosfori-, typpi-, ammoniumtyppi- ja kiintoainepitoisuudet olivat korkeita. Kärjenrimmellä vedenlaatu oli hyvä verrattuna tuotantosoihin. Peu-
6 16WWE319 ranevalla vedenlaatu oli selvästi huonompi kuin Kärjenrimmellä, ollen samaa tasoa kuin tuotantosoilla. Taulukko 3 Siikajoen päästötarkkailusoiden valumaveden laatu kesällä 21. Suo n ph CODMn Kok.P PO4-P Kok.N NO2+3-N NH4-N Fe Kiintoaine Huom. TUOTANTOSUOT Pintavalutuskenttä kpl mg/l mg/l Huhtineva 9 6,3 97 518 4 2514 2,5 268 167 6,6 Hukanneva 4 6,7 22 32 12 1218 149 272 42 6, suppea tarkkailu Jousineva 3 6,4 32 177 121 1943 61 26 71 8,1 suppea tarkkailu Järvineva 7 4,3 18 154 23 2666 2,5 1225 245 7,6 ympärivuot. tarkkailu Kivineva, Pulkkila 3 6,3 59 48 14 159 2,5 271 6267 9,5 suppea tarkkailu Kureluijanneva 4 7,1 21 19 5,3 644 2,5 19 78 1,5 suppea tarkkailu Parkkisenrimpi 3 6,3 38 41 6,3 115 2,5 12 1953 2,7 suppea tarkkailu Piipsanneva 4 6, 57 175 81 141 2,5 43 56 27 suppea tarkkailu Paskonneva Haapavesi 1 4,6 128 155 11 455 121 59 1 ympärivuot. tarkkailu Saarineva 1 5,6 79 119 29 261 775 61 1 ympärivuot. tarkkailu Laskeutusallas Jyletneva 4 5,6 54 61 25 156 7, 32 45 8,9 Haihdutusallas Hangasneva 4 3,4 6,2 22 5,3 1918 2,5 1445 7525 7,7 Huhanneva 11 6,3 63 135 12 3185 2,5 113 78 26 Kosteikko Paloneva 3 5,1 16 36 9,7 1125 2,5 444 65 11 Kemiallinen käsittely Navettarimpi 11 4,9 35 73 14 249 82 678 12336 54 Keskiarvot Kaikki suot (n=15) 5,7 54 118 51 1972 66 55 5375 13 Pintavalutuskentälliset (n=1) 6, 64 144 7 1975 96 436 4196 9 Laskeutusaltaalliset (n=1) 5,6 54 61 25 156 7, 32 45 8,9 Haihdutusallas (n=2) 4,9 35 78 8,6 2551 2,5 1229 7663 17 Kosteikko (n=1) 5,1 16 36 9,7 1125 2,5 444 65 11 Kemiallinen käsittely (n=1) 4,9 35 73 14 249 82 678 12336 54 Kaikki PPO ja KAI suot (n=78) 6,3 4 74 35 1349 33 269 4153 9, Siikajoen suot v. 29 (n=17) 5,8 43 8 39 1612 6, 386 7359 11 n ph CODMn Kok.P Kok.N NH4-N Kiintoaine kpl mg/l mg/l KUNTOONPANOSUOT Kärjenrimpi 9 4,1 39 19 588 22 1,1 Peuraneva 11 6,1 76 54 2438 676 21 Keskiarvot Kaikki suot (n=2) 5,1 57 37 1513 349 11 Kaikki PPO:n kp-suot (n=8) 5,4 5 39 1713,9 412 9,2 3.3.3 Päästöt vesistöön Siikajoen päästötarkkailusoilla keskimääräiset ominaispäästöt vaihtelivat soiden välillä paljon (taulukko 4). Huhannevalla ominaispäästöjä on nostanut muita kohteita suurempi valuma, sillä vedenlaadultaan Huhanneva ei kovin paljon poikennut muista tarkkailusoista. Humuspäästöt olivat jonkin verran keskimääräistä korkeampia Paskonnevalla ja Saarinevalla, samoin kuin typen, raudan ja kiintoaineen ominaispäästöt. Myös Navettarimmellä ja Piipsannevalla kiintoaineen ominaispäästöt olivat selvästi muita soita korkeammat. Siikajoen soiden kesäaikaiset tarkkailukohteiden päästöt olivat vuonna 21 selvästi edellistä vuotta suuremmat. Kaikkiin Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun tarkkailusoihin verrattuna Siikajoen soiden kesäaikaiset päästöt olivat myös suurempia.
7 16WWE319 Taulukko 4 Siikajoen päästötarkkailusoiden keskimääräiset ominaispäästöt kesällä 21. Bruttopäästöt Nettopäästöt Suo CODMn Kok.P PO4-P Kok.N NO3-N NH4-N Fe Kiinto- Kok.P Kok.N Kiinto- Huom. NO2-N aine aine g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d TUOTANTOSUOT Pintavalutuskenttä Huhtineva 15,7,3 4,,,3 1,1 7,8,7 3,2 4,5 1) Hukanneva 185,3,1 1 1,2 2,3 35 5,1 6, 33 ei mukana keskiarvossa 1) Jousineva 268 1,5 1, 16 5, 2,2 59 67 1,3 12 51 ei mukana keskiarvossa 2) Järvineva 234,3,1 6,4, 4,3 8,4 15,3 5,3 11 1) Kivineva, Pulkkila 487,4,1 13, 2,3 52 79,2 9, 62 ei mukana keskiarvossa 1) Kureluijanneva 176,2, 5,3,,2 6,5 12, 1,2, ei mukana keskiarvossa 1) Parkkisenrimpi 315,3,1 9,2,,1 16 22,2 5, 5,5 ei mukana keskiarvossa 2) Paskonneva 1449 1,6,2 45 18 74 88 1,4 4 67 1) Piipsanneva 471 1,4,7 12,,4 46 221 1,3 7,5 24 ei mukana keskiarvossa 2) Saarineva 1388 1,9,5 45 17 15 148 1,5 36 112 Laskeutusallas 1) Jyletneva 448,5,2 13,1 2,7 37 74,3 8,8 57 ei mukana keskiarvossa Haihdutusallas 1) Hangasneva 51,2, 16, 12 62 63, 12 47 ei mukana keskiarvossa Huhanneva 1588 2,6,2 92, 34 137 55 2,2 8 456 Kosteikko 1) Paloneva 137,3,1 9,3, 3,7 54 9,1 5,2 74 ei mukana keskiarvossa Kemiallinen käsittely Navettarimpi 323,5,1 18 1, 6,4 73 232,3 12 27 Keskiarvot Kaikki suot (n=6) 855 1,3,2 35,3 13 67 166 1,1 29 143 Pintavalutuskentälliset (n=4) 85,8,3 13,8 3,3 33 62,6 1 49 Kem iallinen käsittely (n=1) 323,52,1 18,4 1, 6,4 73 232,3 12 27 Haihdutusallas (n=1) 1588 2,6,2 92, 34 137 55 2 8 456 Kaikki PPO ja KAI suot (n=61) 347,5,3 12,3 3, 35 55,4 7,5 39 Siikajoen suot v. 29 (n=13) 17,3,1 6,9, 2,1 26 45,2 4,9 37 KUNTOONPANOSUOT Kärjenrimpi 312,2 5,,1 6,8,,9, Peuraneva 57,5 21 6,6 279,3 17 261 Keskiarvot Kaikki suot (n=2) 441,3 13 3,3 143,2 9, 131 Kaikki PPO:n kp-suot (n=8) 497 1,2 18 7, 113,3 13 92 1) Suppea tarkkailu, ei virtaamamittausta. Kuormitus arvioitu ympärivuotisten soiden kesän keskivalumalla. 2) Ympärivuotinen tarkkailu Yhdeksän tarkkailusuon tuloksia ei otettu keskiarvoissa huomioon, sillä suot olivat suppeassa tarkkailussa ja näytteitä haettiin kesän aikana ainoastaan 3 4 kappaletta. Siikajoen alueen turvetuotantoalueiden päästöt niille soille, jotka eivät olleet tarkkailussa, laskettiin Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 211) esitettyjen ominaispäästölukujen avulla (taulukko 5). Taulukossa 6 on esitetty Siikajoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden keskimääräinen tuotantokauden (touko-syyskuu) kuormitus vuonna 21. Siikajoen turvetuotantoalueiden yhteenlaskettu kuormitus (brutto) kesällä 21 oli noin 198 kg/d happea kuluttavaa ainesta, 1,6 kg/d fosforia, 41 kg/d typpeä ja 28 kg/d kiintoainetta (taulukko 6). Turvetuotannosta aiheutuvat nettopäästöt olivat 1, kg/d fosforia, 27 kg/d typpeä ja 23 kg/d kiintoainetta. Turvesoiden päästöt olivat pääasiassa samaa tasoa tai hieman pienemmät kuin vuonna 29. Vuositasolla Siikajoen turvesoiden bruttopäästöt olivat yhteensä noin 471 28 kg/a happea kuluttavaa ainesta, 1 119 kg/a fosforia, 25 891 kg/a typpeä ja 132 485 kg/a kiintoainetta (taulukko 7). Nettopäästöt olivat noin 794 kg/a fosforia, 17 6 kg/a typpeä ja 11 8 kg/a kiintoainetta. Päästöt olivat pääasiassa edellisvuotta pienempiä vaikka turvetuotantoalueiden pinta-ala oli kasvanut.
8 16WWE319 Taulukko 5 Vuosikuormituksen laskennassa käytetyt ominaispäästöluvut vesienkäsittelymenetelmittäin (Pöyry Finland Oy 211). Laskeutusaltaalliset suot Brutto Netto Jakso soita COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine d kpl g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d talvi 157 5 186 1,2 14 57 1,1 11 47 kevät 31 5 759 1,6 51 471,8 3 389 kesä 133 5 176,3 1 18,2 7 96 syksy 44 1 276,5 58 5,1 48 1 vuosi kg/ha/a 365 88,3 7,7 4,2 5,8 33 Pintavalutuskentälliset suot talvi 157 9 14,1 5,1 11,1 2,4 2,5 kevät 31 9 666 1,2 38 221,4 17 143 kesä 133 48 383,6 12 47,4 7,7 3 syksy 44 11 4,5 19 61,3 13 37 vuosi kg/ha/a 365 16,2 4,4 17,1 2,5 1 Laskeutusallas talvi/pintavalutus kesä talvi 157 5 186 1,2 14 57 1,1 11 47 kevät 31 5 759 1,6 51 471,8 3 389 kesä 133 48 383,6 12 47,4 7,7 3 syksy 44 11 4,5 19 61,3 13 37 vuosi kg/ha/a 365 121,3 6,3 32,3 4,3 25 Kuntoonpanosuot talvi 157 5 27,2 7, 12,1 4,4 4,3 kevät 31 6 877 1,1 31 15,4 14 41 kesä 133 6 531,3 18 62,1 12 44 syksy 44 7 414,4 28 46,1 21 24 vuosi kg/ha/a 365 149,1 5,7 15, 3,7 8,9
9 16WWE319 Taulukko 6 Siikajoen turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön kesällä 21. (Tarkkailtu K = kyllä, S = suppea tarkkailu, E = ei). Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- poistunut pinta-ala tark- Bruttokuormitus Nettokuormitus tuottaja vesistö panossa nossa tuot. yht. kailtu CODMn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Piipsanneva (osa) Vapo Oy 57.68 13 78 28 S/E 36,7,8 4,9,5,4 3,2 Parkkisenrimpi (KAI) Vapo Oy 57.48 56 56 112 K/E 26,4,8 3,1,3,5 2,2 Joutenneva Vapo Oy 57.63 28 8 18 E 19,4 1, 12,2,7 1 Jousineva Vapo Oy 57.27 154 32 186 S/E 43,8 2,1 19,6 1,6 17 Konnunsuo (osa) Vapo Oy 1 1 E 1,8,,1 1,1,,1 1, Navettarimpi (KAI) Vapo Oy 57.48 173 48 221 K/E 18,4,6 4,7,3,4 4, Varisneva Vapo Oy 57.88 15 66 81 E 14,3,8 8,8,2,5 7,8 Kureluijanneva Vapo Oy 57.67 137 5 187 E 24,3,7 2,5,,1,2 Jyletneva Vapo Oy 57.69 62 45 17 S 13,2,4 1,5,,1,1 Kivineva Pulkkila Vapo Oy 57.28 214 11 315 S/E 37,8 2,4 22,5 1,7 2 Kivineva Pulkkila Vapo Oy 57.69 115 13 128 S/E 8,1,2,7 4,7,1,5 3,9 Kärjenrimpi-Puronräme Vapo Oy 57.48 519 8 599 K/E 192,12 3,5 7,2,3 1,1 2,4 Paskonneva Vapo Oy 57.68 95 95 K 29,9 1,3 4,1,7,9 2,7 Saarineva Vapo Oy 57.37 81 36 117 K 64,7 2,4 14,5 1,7 12 Hourunneva Turveruukki Oy 57.21 32 6 37 E 6,5,1,4 4,,1,2 3,6 Hourunneva Turveruukki Oy 57.26 58 58 E 16,3,6 4,5,2,4 3,7 Kupukkaneva Turveruukki Oy 57.24 18 18 E 7,,1,2,8,1,1,6 Rahvaanneva Turveruukki Oy 57.21 64 64 E 25,4,8 3,,2,5 2, Savaloneva Turveruukki Oy 57.73 14 97 124 234 K/E 57,9 2,2 16,6 1,5 13 Lahnasneva Turveruukki Oy 57.69 126 126 E 22,4 1,2 14,3,8 12 Peuraneva Turveruukki Oy 57.72 123 123 K 7,6 2,6 34,4 2,1 32 Tervasneva Turveruukki Oy 57.17 88 88 E 34,5 1,1 4,1,3,7 2,7 Hangasneva Turveruukki Oy 57.92 16 9 115 S 3,1,,2 2,6,,1 2,1 Hangasneva Turveruukki Oy 57.81 15 15 E 2,6,,1 1,6,,1 1,4 Hangasneva Turveruukki Oy 57.13 1 1 E,2,,,1,,,1 Hukanneva Turveruukki Oy 57.83 176 28 24 S/E 23,5 2,9 26,3 2,5 24 Karjoneva Turveruukki Oy 57.13 56 56 E 1,2,5 6,1,1,4 5,4 Paloneva Turveruukki Oy 57.85 47 91 138 S 22,2,6 2,1,1,4,9 Järvineva Turveruukki Oy 57.13 56 56 K 13,2,4,9,2,3,6 Tahkoneva Turveruukki Oy 57.29 117 117 E 45,6 1,4 5,4,5,9 3,6 Huhanneva Turveruukki Oy 57.73 13 13 K,1,,,1,,,1 Huhanneva Turveruukki Oy 57.73 98 98 E 38,5 1,2 4,6,4,8 3, Huhtineva Turveruukki Oy 57.18 1 1 K 13,6,9 8,6,4,5 7,1 Iso-Manninen Turveruukki Oy 57.32 4 4 E,7,,,4,,,4 Iso-Manninen Turveruukki Oy 57.23 132 1 133 E 51,7 1,6 6,2,5 1, 4, Jylenneva Turveruukki Oy 57.68 7 7 V 27,4,8 3,3,3,5 2,1 Pikarineva Turveruukki Oy 57.18 92 1 93 E 36,5 1,1 4,4,4,7 2,8 Honkaneva Turveruukki Oy 57.84 35 6 41 E 16,2,5 1,9,2,3 1,2 Vesiläisenneva Turveruukki Oy 57.73 19 19 E 3,4,1,2 2,1,,1 1,9 Vesiläisenneva Matti Suni /Turver. Oy 57.73 28 4 31 E 5,5,1,3 3,4,1,2 3, Isoneva Paavolan Turve Ky 57.13 47 47 E 8,3,2,5 5,1,1,3 4,5 Ahmaneva Paavolan Turve Ky 57.92 4 4 E 7,,1,4 4,3,1,3 3,9 Särkelänsuo Hellpuri Oy 57.82 31 31 E 12,2,4 1,4,1,2,9 Tuotantosuot yhteensä 2 917 991 3 99 815 1,4 34 237 1, 23 193 Kuntoonpanosuot yhteensä 737 737 283,2 6,9 44,1 3,8 36 Vesistöalue yhteensä 737 2 917 991 4 646 1 98 1,6 41 28 1, 27 23 29 681 2 679 778 4 138 1 12 1,8 46 342 1,2 32 284
1 16WWE319 Taulukko 7 Siikajoen turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön vuonna 21. Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- poistunut pinta-ala tark- Bruttokuormitus Nettokuormitus tuottaja vesistö panossa nossa tuot. yht. kailtu CODMn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a Piipsanneva (osa) Vapo Oy 57.68 13 78 28 S/E 19 486 63 1 79 6 114 5 74 4 796 Parkkisenrimpi (KAI) Vapo Oy 57.48 56 56 112 K/E 1 54 21 483 2 22 14 298 1 526 Joutenneva Vapo Oy 57.63 28 8 18 E 9 555 33 828 4 34 24 623 3 525 Jousineva Vapo Oy 57.27 154 32 186 S/E 17 733 53 1 272 6 84 39 935 5 523 Konnunsuo (osa) Vapo Oy 1 1 E 883 3 77 41 2 58 326 Navettarimpi (KAI) Vapo Oy 57.48 173 48 221 K/E 15 58 58 1 15 7 447 47 771 6 125 Varisneva Vapo Oy 57.88 15 66 81 E 7 18 25 623 3 261 18 468 2 649 Kureluijanneva Vapo Oy 57.67 137 5 187 E 16 33 52 969 5 253 39 635 3 948 Jyletneva Vapo Oy 57.69 62 45 17 S 8 756 3 741 2 96 21 532 2 134 Kivineva Pulkkila Vapo Oy 57.28 214 11 315 S/E 26 52 92 2 18 11 135 7 1 561 8 978 Kivineva Pulkkila Vapo Oy 57.69 115 13 128 S/E 9 897 36 742 3 956 28 539 3 162 Kärjenrimpi-Puronräme Vapo Oy 57.48 519 8 599 K/E 69 91 58 1 477 5 379 19 471 2 518 Paskonneva Vapo Oy 57.68 95 95 K 13 561 21 613 1 432 15 45 78 Saarineva Vapo Oy 57.37 81 36 117 K 22 62 24 936 3 254 13 646 2 227 Hourunneva Turveruukki Oy 57.21 32 6 37 E 3 268 11 283 1 484 8 213 1 25 Hourunneva Turveruukki Oy 57.26 58 58 E 6 17 19 46 2 117 14 294 1 681 Kupukkaneva Turveruukki Oy 57.24 18 18 E 2 25 6 114 59 5 78 455 Rahvaanneva Turveruukki Oy 57.21 64 64 E 7 792 21 42 2 85 17 277 1 67 Savaloneva Turveruukki Oy 57.73 14 97 124 234 K/E 22 11 51 1 379 6 883 34 95 5 26 Lahnasneva Turveruukki Oy 57.69 126 126 E 11 127 38 965 5 54 28 726 4 15 Peuraneva Turveruukki Oy 57.72 123 123 K 2 68 17 698 5 184 8 47 4 468 Tervasneva Turveruukki Oy 57.17 88 88 E 1 717 29 553 2 867 23 381 2 211 Hangasneva Turveruukki Oy 57.92 16 9 115 S 6 715 1 355 1 637 4 185 1 26 Hangasneva Turveruukki Oy 57.81 15 15 E 1 33 4 113 592 3 85 481 Hangasneva Turveruukki Oy 57.13 1, 1 E 88 8 4 6 33 Hukanneva Turveruukki Oy 57.83 176 28 24 S/E 17 418 59 1 34 8 853 46 1 7 531 Karjoneva Turveruukki Oy 57.13 56 56 E 4 963 17 43 2 254 13 324 1 831 Paloneva Turveruukki Oy 57.85 47 91 138 S 1 428 15 474 1 832 6 249 1 16 Järvineva Turveruukki Oy 57.13 56 56 K 11 111 18 363 1 753 15 294 1 491 Tahkoneva Turveruukki Oy 57.29 117 117 E 12 334 18 516 2 39 1 291 1 225 Huhanneva Turveruukki Oy 57.73 13 13 K 79 1 36 159 19 97 Huhanneva Turveruukki Oy 57.73 98 98 E 11 943 33 616 3 195 25 425 2 464 Huhtineva Turveruukki Oy 57.18 1 1 K 8 796 34 586 3 775 26 399 3 44 Iso-Manninen Turveruukki Oy 57.32 4 4 E 336 1 29 152 1 22 124 Iso-Manninen Turveruukki Oy 57.23 132 1 133 E 16 142 44 833 4 319 34 574 3 33 Jylenneva Turveruukki Oy 57.68 7 7 V 7 382 11 39 1 22 6 174 733 Pikarineva Turveruukki Oy 57.18 92 1,3 93 E 11 345 31 585 3 36 24 44 2 341 Honkaneva Turveruukki Oy 57.84 35 6 41 E 4 981 14 257 1 333 11 177 1 28 Vesiläisenneva Turveruukki Oy 57.73 19 19 E 1 75 6 148 775 4 111 629 Vesiläisenneva Matti Suni /Turver. Oy 57.73 28 4 31 E 2 755 9 239 1 252 7 18 1 16 Isoneva Paavolan Turve Ky 57.13 47 47 E 4 151 14 36 1 885 11 271 1 531 Ahmaneva Paavolan Turve Ky 57.92 4 4 E 3 532 12 36 1 65 9 23 1 33 Särkelänsuo Hellpuri Oy 57.82 31 31 E 3 276 5 137 542 3 77 325 Tuotantosuot yhteensä 2 917 991 3 99 371 595 1 39 23 37 121 7 766 16 339 94 143 Kuntoonpanosuot yhteensä 737 737 99 684 8 2 584 11 478 29 1 273 7 663 Vesistöalue yhteensä 737 2 917 991 4 646 471 28 1 119 25 891 132 485 794 17 612 11 86 29 681 2 679 778 4 138 462 79 1 546 26 641 159 27 1 223 18 432 126 862 3.4 Vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailu Tuotantovaiheen tarkkailusoista Huhannevalla, Huhtinevalla ja Navettarimmellä tarkkailtiin vesienkäsittelyn tehoa kesällä 21. Kuntoonpanosoista Kärjenrimmellä ja Peuranevalla oli tehon tarkkailua. Myös kesällä tuotantovaiheen tarkkailuun siirtyneillä Paskonnevalla ja Saarinevalla tarkkailtiin tehoa. Kootut tulokset tehon tarkkailusta ovat taulukoissa 8 ja 9 sekä liitteessä 3. Vesienkäsittely laski veden ph:ta kaikilla tarkkailukohteilla jonkin verran. Huhannevan haihdutusallas oli tehokkaimmillaan (61 53 %) fosfaattifosforin ja ammoniumtypen poistossa. Raudan ja kiintoaineen pitoisuudet olivat korkeampia altaan alapuolella. Muilta osin veden laatu ei pitoisuuksia tarkasteltaessa muuttunut oleellisesti. Kun altaaseen tullut ja sieltä lähtenyt vesimäärä otetaan huomioon ja tarkastellaan keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja (liite 3), vesienkäsittelyn teho haihdutusaltaassa oli yleensä ottaen parempi (taulukko 8). Syksyn ainoan näytekerran perusteella ph ja humuksen (COD Mn ) sekä kokonaistypen pitoisuus pysyivät samalla tasolla. Kokonaisfosforin ja kiintoaineen pitoisuudet olivat hieman pienempiä altaan alapuolella.
11 16WWE319 Taulukko 8 Tulokset vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailusta tuotantosoiden osalta kesällä ja syksyllä 21. n= näytteiden lukumäärät. TUOTANTOSUOT Huhanneva hi Kesä (n=1) ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Fe Al Alkalini- Kiinto- NO 2 -N teetti aine mg/l mmol/l mg/l Haihdutusaltaan yläpuoli 6,6 67 126 31 3556 < 5 2167 4167 16 Haihdutusaltaan alapuoli 6,3 65 139 12 3181 < 5 113 78 28 Erotus,3 2,9-13 19 375 1154-3633 -11 Teho % 4 4-1 61 11 53-87 -68 Teho % (virtaamat huomioiden) 72 61 32 74 66-48 46 Syksy (n=1) Haihdutusaltaan yläpuoli 6,3 53 111 312 12 Haihdutusaltaan alapuoli 6,4 53 9 322 8 Erotus 21-1 4 Teho % -2 19-3 32 Huhtineva pvk Kesä (n=4) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,9 5 366 193 222 32 56 2667 4 Pintavalutuskentän alapuoli 6,2 15 53 4 2628 3 268 167 9 Erotus,7-55 -163-27 -48 3 238 16 3 Teho % 1-11 -45-17 -18 92 47 4 76 Navettarimpi kem1 Kesä (n=1) Kemikalointiaseman yläpuoli 6,4 46 12 34 2271 36 611 828 837,3 69 Kemikalointiaseman alapuoli 4,9 35 74 14 1985 9 626 1292 78,1 55 Erotus 1,5 11 46 2 286-53 -15-464 129,3 14 Teho % 23 25 39 6 13-147 -2-56 15 84 21 Syksy (n=3) Kemikalointiaseman yläpuoli 6,2 27 83 28 1423 83 49 4767 112,3 59 Kemikalointiaseman alapuoli 4,8 13 37 11 1217 162 58 7367 763,1 32 Erotus 1,4 14 46 17 27-79 -9-26 357,3 27 Teho % 23 53 55 61 15-96 -18-55 32 84 46 Paskonneva pvk Kesä (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 5,6 62 91 9, 3441 1488 325 14 Pintavalutuskentän alapuoli 4,6 124 148 11 381 923 52 7,4 Erotus 1, -62-57 -2-36 565-2175 6,4 Teho % 17-11 -62-19 -1 38-72 47 Syksy (n=3) Pintavalutuskentän yläpuoli 5,7 82 114 4, 474 26 52 59 Pintavalutuskentän alapuoli 5,1 69 8 8, 3685 17 4 15 Erotus,6 13 34-4 155 9 12 44 Teho % 11 16 3-1 22 35 23 75 Saarineva pvk1 Kesä (n=6) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,2 58 66 9 372 1326 416 26 Pintavalutuskentän alapuoli 5,5 81 136 24 2738 722 518 12 Erotus,7-24 -7-15 333 64-12 13 Teho % 11-41 -16-167 11 46-25 52 Huhtinevan pintavalutuskenttä näytti toimivan lähinnä ammoniumtypen ja kiintoaineen poistossa. Myös nitraatti-nitriittitypen ja raudan pitoisuudet pienenivät kentällä. Muiden parametrien suhteen muutos oli negatiivinen.
12 16WWE319 Navettarimmen kemikalointi oli tehokkaimmillaan fosforin poistossa, mutta teho ei ollut kovin suuri. Kemikalointi laski veden ph:ta selvästi, kuten myös alkaliniteettiä. Epäorgaanisen typen ja raudan pitoisuudet kasvoivat. Muilta osin kemikalointi pienensi hieman pitoisuuksia. Tilanne pysyi hyvin samanlaisena kesällä ja syksyllä. Paskonnevan pintavalutuskenttä ei näyttänyt vielä toimivan tehokkaasti. Ainoastaan kiintoaineen ja ammoniumtypen pitoisuudet laskivat. Kesällä humuspitoisuus kaksinkertaistui kentällä ja myös raudan ja kokonaisfosforin pitoisuudet kasvoivat selvästi. Syksyllä kenttä toimi jo paremmin ja ainoastaan fosfaattifosforin pitoisuus kasvoi kentällä. Kiintoaineen poistoteho nousi jo 75 %:iin ja muilta osin tehot olivat luokkaa 2 3 %. Saarinevan pintavalutuskentän tehokkuus kesällä vastasi pitkälti Paskonnevan kentän kesän tilannetta. Lähinnä vain kiintoaineen ja ammoniumtypen pitoisuudet laskivat. Fosfaattifosforin ja kokonaisfosforin pitoisuudet nousivat kentällä huomattavasti, humuksen ja raudan pitoisuudet vähemmän. Kuntoonpanosoiden pintavalutuskentistä Kärjenrimpi toimi hyvin (taulukko 9). Kenttä poisti erittäin tehokkaasti kiintoainetta ja ammoniumtyppeä, mutta myös ravinteiden pitoisuuksien poistoteho oli erinomainen. Humuksen (COD Mn ) pitoisuudet laskivat vähemmän. ph laski huomattavasti. Peuranevan pintavalutuskentän ylä- ja alapuolelta otettiin näytteet vain kerran kesällä ja sen mukaan kentältä huuhtoutui varsin paljon humusta (COD Mn ). Suuria muutoksia veden laadussa ei muutoin havaittu. Syksyllä tilanne oli parempi ja kiintoaineen poistoteho nousi jo 66 %:iin. Myös kokonaisfosforin poistoteho oli noussut kesästä. Muilta osin veden laadussa ei tapahtunut kentällä mainittavia muutoksia. Peuranevan tuloksia tarkasteltaessa on syytä ottaa huomioon, että pintavalutuskenttä oli käytössä ensimmäistä vuotta. Taulukko 9 Tulokset vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailusta kuntoonpanosoiden osalta kesällä 21. n= näytteiden lukumäärät. KUNTOONPANOSUOT Kärjenrimpi pvk1 Kesä (n=6) ph COD Mn Kok.P Kok.N NH 4 -N Kiintoaine mg/l mg/l Pintavalutuskentän yläpuoli 5,6 51 13 2552 1122 27 Pintavalutuskentän alapuoli 4,1 39 19 62 2 1,6 Erotus 1,5 12 85 1932 112 26 Teho % 27 24 82 76 98 94 Syksy (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 5,8 47 11 316 18 24 Pintavalutuskentän alapuoli 4, 37 17 726 33 1,3 Erotus 1,8 1 84 2434 1767 23 Teho % 31 21 83 77 98 95 Peuraneva pvk Kesä (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 7, 16 41 139 55 8,3 Pintavalutuskentän alapuoli 6,7 46 33 188 66 7,4 Erotus,3-3 8, -49-11,9 Teho % 4-188 2-35 -2 11 Syksy (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,8 43 55 26 13 9,4 Pintavalutuskentän alapuoli 6,6 38 31 195 12 3,2 Erotus,2 5, 24 11 1 6,2 Teho % 3 12 44 5 8 66
13 16WWE319 4 VESISTÖTARKKAILU Vuonna 21 Siikajoen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailu koostui päästötarkkailusoiden mukaisesta vaihtuvasta tarkkailusta sekä vuosittain toistuvasta tarkkailusta. Vesistötarkkailupisteet on esitetty taulukossa 1. Havaintopisteet on myös merkitty liitteenä 2 olevalle kartalle. Taulukko 1 Siikajoen turvetuottajien vesistötarkkailun havaintopisteet vuonna 21. Havaintopaikka Piste koordinaatit (KKJ) Vesistöalue Turvetuotantoalue Vaihtuva tarkkailu Pahkapuro PahkaP 348658 7117964 57.37 Saarineva yp. Siikajoki Hannunlampi SiikaJ 3484333 7115616 57.33 Saarineva ap. Siikajoki 3 p. Si 3 p 3483729 711575 57.33 Sauvasuo yp. Siikajoki Haarala Si mts 34775 711475 57.33 Sauvasuo ap. Neittävänjoki yp Ne yp. 3475438 7148672 57.42 Kärjenrimpi-Puronräme yp. Neittävänjoki Leiviskä Ne11 34716 71468 57.42 Parkkisenrimpi/Navettarimpi yp. Veneoja alap. Ve1 347143 71461 57.48 Kärjenrimpi ap. Pasko-oja, yp Pas yp 3431312 7126479 57.68 Paskonneva yp. Pasko-oja, ap Pas ap 3432199 7122671 57.68 Paskonneva ap. Savaloja Sa 29 3428 714152 57.72 Peuraneva yp. Kurunkanava Kk 7 34395 71554 57.29 Peuraneva ap. Pesuanoja, Huhtineva yp Hu yp 3421396 716756 57.18 Huhtineva yp. Pesuanoja, Huhtineva ap Hu ap 34213 716934 57.19 Huhtineva ap. Siikajoki 86-tien silta Si4 3415983 7169538 57.13 Huhtineva ap. Vuosittainen toistuva tarkkailu Neittävänjoki Koskenkylä Ne2 34672 71455 57.41 Parkkisenrimpi, Navettarimpi, Kärjenrimpi Lamujoki Pulkkilan yp. Lam 18 3444 712988 57.61 Kivineva ap., Jyletneva ap. Siikajoki Rantsila Si73 34351 715697 57.21 Savalojan suu Sa 34384 716247 57.71 Savaloneva, Vesiläisenneva, Huhanneva Siikajoki Saarikoski Si5 3423943 717625 57.14 Huhtineva, Järvineva, Karjoneva Luohuanjoki Lu2 3415487 716922 57.81 Varisneva ap., Hangasneva ap. Honkaneva ap. Vuonna 21 tarkkailussa olevien soiden määrä oli pienempi kuin vuosina 28 ja 29. Pääosin tarkkailu toteutettiin vuosittain toistuvien tarkkailupisteiden näytteenotolla. Lisäksi tarkkailussa oli kuntoonpanovaiheessa olevia soita (Paskoneva, Saarineva, Kärjenrimpi ja Peuraneva) ja Sauvasuolta otettiin näytteitä ennen kuntoonpanovaiheen aloittamista. Siikajoen turvetuottajien vaihtuvan ja vuosittain toistuvan vesistötarkkailun näytteet otettiin vuonna 21 kevättalvella maaliskuussa sekä kerran kuukaudessa kesä-elokuussa. Vesistötarkkailunäytteet otettiin samaan aikaan kuin päästötarkkailunäytteet. Sauvasuon tarkkailunäytteet otettiin heinä- ja elokuussa. 4.1 Tarkkailun tulokset Veden laatu Siikajoen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailupisteillä kesä-elokuun keskiarvona on esitetty taulukossa 11. Yksityiskohtaiset tarkkailutulokset maalis-huhtikuun kierros mukaan lukien ovat liitteenä 4. Pahkapuro Pahkapuron vesi oli erittäin hapanta (keskiarvo 5) ja humuspitoista ja veden happipitoisuudet olivat korkeintaan tyydyttävää tasoa. Kiintoaineen määrä ja veden sameus vaihtelivat merkittävästi eri näytteenottokertojen välillä. Ravinteisuus oli keskimäärin reheville vesille tyypillistä tasoa, mutta klorofylli-a-pitoisuudet jäivät hyvin pieniksi.
14 16WWE319 Taulukko 11 Veden laatu Siikajoen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailupisteillä kesällä 21 keskimäärin. Havaintopiste Klorof.A Happi ph S-joht. Kiintoaine Väri Sameus Kok. N NH4-N NO2,3-N Kok. P PO4-P COD Mn mg/l kyll. % ms/m mg/l mg Pt/l FTU mg/l Kesä-elokuun keskiarvo Pahkapuro PahkaP 1,9 6,2 6 5, 2,2 9 267 2 697 31 < 5 28 12 44 Siikajoen pääuoma SiikaJ 2, 6,7 65 5, 2,7 6 37 4 953 5 < 5 58 24 53 Si 3 p*,9 6,1 62 5,1 2,7 7 35 3 96 54 < 5 62 3 58 Si mts*,8 6,8 68 5,5 2,8 7 325 3 84 32 < 5 59 31 49 Si 73 9,5 7,3 76 6,4 3,7 14 162 12 91 39 61 66 28 25 Si 5 7,5 7, 73 6,4 3,9 14 17 12 937 28 69 63 31 26 Si 4 8,8 6,4 69 6,4 4,1 12 242 12 9 25 7 64 27 25 Neittävänjoki ja Veneoja Ne yp 7,8 7,3 72 6,8 6,1 9 163 15 178 86 163 117 86 22 Ne11 27,8 7,2 71 6,7 5,4 11 183 13 119 78 1 123 68 28 V e1 3,6 7,1 69 6,2 4,3 18 225 19 121 1 136 76 41 32 Ne2 3,3 6,7 66 6,6 4,9 7 187 11 1167 43 141 93 65 3 Pasko-oja Pas yp** 3, 7,1 64 5,8 3,3 3 225 5 1215 93 36 51 25 48 Pas ap 2,7 7,6 72 6,3 4,7 43 447 21 1243 26 19 11 59 42 Lamujoki Lam18 5,8 6,7 68 6,3 3,9 11 175 11 967 28 51 63 28 3 Savaloja ja Kurunkanava Sa 29 5,5 7,7 74 6,3 7, 35 25 36 1687 346 45 86 33 42 S a 4,6 5,9 59 6,5 8,4 13 283 24 133 3 53 36 98 62 39 Kk 7 4, 7,5 74 6,5 6,3 17 292 19 1257 131 46 6 29 4 Pesuanoja Hu yp 8, 6,1 63 6,6 8,2 38 367 54 1667 186 16 175 15 53 Hu ap 9,1 4, 4 6,6 9,2 13 35 27 1533 148 13 154 15 53 Luohuanjoki Lu2 3,5 6,2 63 6,5 1,3 1 25 16 1333 74 47 91 54 37 * heinä-elokuun keskiarvo ** kesäkuu n ja elokuun keskiarvo, heinäkuussa ei näytettä Siikajoen pääuoma Siikajoen pääuomassa oli yhteensä seitsemän vesistötarkkailupistettä, joista ylimmät (SiikaJ, Si 3 ap) sijaitsivat Hannunlammen ja Kalliokosken alueella Pyhännällä ja alin Paavolassa (Si4). Siikajoen vesi oli hapanta ja latvaosissa ph-taso laski ajoittain alle viiden. Joen happitila oli keväällä ja alkukesällä tyydyttävä ja parani hieman loppukesää kohti mentäessä. Vesi oli humuspitoista ja jonkin verran samentunutta ja sameusarvot kasvoivat alavirtaan mentäessä. Elokuussa Siikajoen vesi oli melko voimakkaasti samentunutta keski- ja alajuoksulla. Myös kiintoainepitoisuudet olivat elokuussa koholla. Siikajoen kesän ravinnepitoisuudet olivat rehevien vesien tasoa ja fosfaattifosforia esiintyi vedessä koko kesän ajan runsaasti. Nitraatti-nitriitin pitoisuudet olivat kesäaikana runsaita joen alajuoksulla ja ammoniumtyppeä esiintyi vaihtelevissa määrin kaikilla vedenlaadun seurantapaikoilla. Klorofylli-a-pitoisuudet olivat Siikajoen yläjuoksulla pieniä, mutta alajuoksulla lievästi rehevien tai rehevien vesien tasolla. Levätuotanto oli suurimmillaan elokuussa. Neittävänjoki ja Veneoja Neittävänjoen typpi-ja fosforipitoisuudet olivat suuria ja Leiviskässä (Ne11) myös heinäkuun klorofylli-a-pitoisuudet nousivat ylirehevien vesien tasolle. Muuten klorofyllipitoisuudet jäivät vesistön rehevyyden huomioon ottaen melko alhaiselle tasolle. Vesi oli hieman hapanta, humuspitoista ja sameaa. Happipitoisuus oli tyydyttävä. Veneojan vedenlaatu oli verrattavissa Neittävänjoen yläjuoksun vedenlaatuun, mutta kiintoaineen määrä oli hieman suurempi ja sameusarvot korkeampia Veneojassa kuin Neittävänjoessa. Lisäksi Veneojassa vesi oli tum-
15 16WWE319 mempaa kuin Neittävänjoessa. Neittävänjoen ravinnepitoisuudet olivat suurimmillaan yläjuoksun näytteenottopaikoilla ja alajuoksulle päin siirryttäessä joen vedenlaatu parani jonkin verran, vaikka rehevyys säilyi edelleen korkealla tasolla. Pasko-oja Pasko-ojasta vesistötarkkailunäytteitä otettiin sekä Paskonevan ylä- että alapuolelta. Ojan vesi oli hapanta, tummaa ja ajoittain sameaa. Happipitoisuus oli keväällä ja alkukesällä tyydyttävä, mutta huononi elokuussa. Vedessä oli varsinkin runsaasti kiintoainetta Paskonevan alapuolisella näytteenottopaikalla. Ravinteisuus oli reheville vesille tyypillisellä tasolla ja Paskonevan alapuolella ravinnepitoisuudet olivat erittäin korkeita varsinkin alkukeväällä ja loppukesällä. Klorofyllipitoisuudet olivat ravinnepitoisuuksiin verrattuna erittäin vähäisiä. Ilmiö oli havaittavissa useilla Siikajoen alueen näytteenottopaikoilla ja sen syy lienee tummien vesien leväkasvustoa rajoittavassa vaikutuksessa. Lamujoki Lamujoesta vesinäytteitä otettiin vain tarkkailupisteeltä Lam18, joka sijaitsee Pulkkilassa. Vesi oli hieman hapanta, tummaa, lievästi samentunutta ja siinä oli jonkin verran kiintoainetta. Kiintoaineen määrä ja sameus olivat suurimmillaan elokuussa. Veden happipitoisuus oli tyydyttävä ja ravinnepitoisuudet reheville vesille tyypillistä tasoa. Klorofyllipitoisuudet viittasivat lievään rehevyyteen. Savaloja ja Kurunkanava Savalojan ylimmällä näytteenottopaikalla Sa29 vesi oli happamampaa kuin ojan suulla näytteenottopaikalla Sa. Yläosalla happitilanne oli tyydyttävä, mutta Savalojan suulla happitilanne oli melko huono loppukesällä. Fosforipitoisuudet olivat yläjuoksulla hieman matalampia kuin alajuoksulla, mutta typpipitoisuudet yläjuoksulla hieman korkeampia kuin alajuoksulla. Kokonaisuudessaan Savalojan vesi oli kuitenkin erittäin runsasravinteista. Vesi oli sameaa ja humuspitoista ja kiintoaineen määrä oli kohonnut. Loppukesällä kiintoainepitoisuudet olivat erityisen suuria näytteenottopaikalla Sa29. Klorofyllipitoisuudet olivat lievästi rehevän vesistön tasoa. Sähkönjohtavuudet olivat maaliskuussa hieman koholla Savalojan suulla Siikajoen alueen yleiseen tasoon verrattuna. Kurunkanavan vedenlaatu oli samankaltainen kuin Savalojassa hieman matalampia kokonaisfosforipitoisuuksia lukuun ottamatta. Luohuanjoki Vuonna 21 Luohuanjoesta otettiin näytteitä ainoastaan joen suulta näytteenottopaikalta Lu2. Joen vesi oli hapanta, tummaa ja melko sameaa ja hapenkyllästeisyys oli keväällä melko hyvää tasoa, mutta huononi kesän edetessä. Ravinnepitoisuudet olivat reheville vesille tyypillisellä tasolla, mutta klorofyllipitoisuudet olivat vain lievästi rehevän vesistön tasoa. Vedessä oli jonkin verran kiintoainesta ja loppukesästä pitoisuudet nousivat. Sähkönjohtavuus oli hieman kohonnut maaliskuussa. Luohuanjoen vesi oli selvästi huonolaatuisempaa kuin Siikajoen vesi. 5 TURVETUOTANNON KUORMITUKSEN VAIKUTUKSET VESISTÖSSÄ 5.1 Vedenlaadun ja tarkkailutulosten vertailu Vuonna 21 päästötarkkailunäytteitä otettiin neljältätoista turvetuotantoalueelta ja neljältätoista näiden soiden ylä- tai alapuoliselta vesistötarkkailupisteeltä. Edellisvuodesta poiketen tulokset esitetään valuma-alueiden mukaisessa järjestyksessä alkaen Siikajoen latvaosista (taulukko 12).
16 16WWE319 Taulukko 12 Veden laatu Siikajoen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailupisteillä kesä-elokuussa v. 21 keskimäärin sekä alueen turvetuotantosoilta lähteneen veden laatu samoilla näytteenottokerroilla. n = näytteiden lukumäärä. Havaintopiste / suo n ph COD Mn Kok.P PO 4-P Kok.N NH 4-N NO 23-N Kiintoaine kpl mg/l mg/l Pahkapuro (PahkaP) 3 5, 44 28 12 697 31 < 5 9 Saarineva 3 5,5 8 128 252 49 9 Siikajoki Hannunlampi (SiikaJ) 3 5, 53 58 24 953 5 < 5 6 Neittävänjoki yp. (Ne yp) 3 6,8 22 117 86 178 86 163 9 Neittävänjoki Leiviskä (Ne11) 3 6,7 28 123 68 119 78 1 11 Parkkisenrimpi 3 6,3 38 41 6 115 18 < 5 4 Navettarimpi kem1 yp 3 6,6 4 11 3 2113 694 29 35 Navettarimpi kem1 3 5,2 29 5 14 166 477 75 2 Veneoja ap. (Ve1) 3 6,2 32 76 41 121 1 136 18 Neittävänjoki Koskenkylä (Ne2) 3 6,6 3 93 65 1167 43 141 7 Pasko-oja yp. (Pas yp) 2 5,8 48 51 25 1215 93 36 3 Paskoneva Haapavesi 3 4,4 113 122 3563 2 8 Pasko-oja ap. (Pas ap) 3 6,3 42 11 59 1243 26 19 43 Jousineva 3 6,4 32 177 121 1943 26 63 8 Kureluijanneva 3 7,1 21 15 4 615 2 < 5 1 Piipsanneva 3 6,1 62 159 75 1512 31 < 5 2 Kivineva, Pulkkila 3 6,3 59 48 14 159 271 < 5 1 Jyletneva 3 5,6 56 65 3 17 37 13 9 Lamujoki Pulkkilan yp. (Lam 18) 3 6,3 3 63 28 967 28 51 11 Siikajoki Rantsila (Si73) 3 6,4 25 66 28 91 39 61 14 Savalonevan lisäalue 6 5,9 87 177 77 452 185 < 5 35 Savaloja (Sa29) 3 6,3 42 86 33 1687 346 45 35 Savalojan suu (Sa) 3 6,5 39 98 62 1333 53 36 13 Siikajoki Saarikoski (Si 5) 3 6,4 26 63 31 937 28 69 14 Siikajoki ap. (Si4) 3 6,4 25 64 27 9 25 7 12 Hukanneva 3 6,7 23 31 12 1288 346 122 7 Paloneva 2 6, 21 41 13 847 17 < 5 9 Hangasneva 3 3,5 6 2 6 1997 1493 < 5 5 Luohuanjoki (Lu2) 3 6,5 37 91 54 1333 74 47 1 kuntoonpanovaihe päättynyt keväällä 21 Siikajoen yläjuoksulla sijaitsevan Saarinevan turvetuotantoalue siirtyi kunnostusvaiheesta tuotantoon kevään ja kesän 21 aikana. Saarinevan kuivatusvedet johdetaan ojia pitkin Siikajokeen. Sekä turvetuotantoalueen valumavedet että Siikajoen jokivesi olivat kesäkaudella 21 erittäin happamia (ph 5 5,5). Saarinevan valumavesien ravinnepitoisuudet olivat selkeästi suurempia kuin Siikajoesta mitatut pitoisuudet ja erityisesti ammoniumtypen kuormitus oli melko suurta. Suolta tulevan veden kiintoainepitoisuus ei sen sijaan juurikaan eronnut jokiveden kiintoainepitoisuuksista. Saarinevan valumavesien vaikutus näkyi Siikajoessa lähinnä jonkin verran kohonneina ravinnepitoisuuksina suon alapuolisella vesistötarkkailupisteellä. Neittävänjoen valuma-alueella oli vuonna 21 päästötarkkailussa kaksi tuotantoaluetta. Parkkisenrimmen ja Navettarimmen valumavedet johdetaan Kotiojaan, josta ne kulkeutuvat Veneojan kautta Neittävänjokeen. Veneojan suun yläpuolella sijaitsee kaksi vesistötarkkailupistettä (Ne yp ja Ne11), Veneojan suulla yksi piste (Ve1) ja alapuolisessa Neittävänjoessa yksi piste (Ne2). Soiden valumavedet olivat happamia (alin ph 5,2), mikä heijastui alapuoliseen Veneojaan, jonka happamuustaso oli Neittävänjoen tasoa matalampi (taulukko 12). Valumavesien fosforipitoisuudet olivat hieman matalampia kuin alueen yläpuolisen Neittavanjoen pitoisuudet ja myös alapuolisessa Veneojassa ja Neittävänjoessa fosforipitoisuudet olivat matalampia kuin Neittävänjoen yläjuoksun vesistötarkkailupisteillä. Parkkisenrimmen valumavesien typpipitoisuus oli melko samaa tasoa kuin Veneojan ja Neittavänjoen yleinen taso, mutta Navettarimmen alueelta tulevat vedet olivat typpipitoisempia kuin alapuolisen Veneojan tai Neittävänjoen vesi. Ammoniumtypen määrät olivat Navettarimmeltä tulevissa vesissä suurempia Veneojassa tai Neittävänjoessa, mutta Parkkisenrimmen valumavesien ammoniumpitoisuus oli alhainen ver-
17 16WWE319 rattuna alapuolisten vesien pitoisuuksiin. Nitriitti-nitraattia turvetuotantoalueilta päätyi alapuoliseen vesistöön vähän suhteessa Veneojan tai Neittävänjoen mitattuihin pitoisuuksiin. Kiintoainepitoisuudet olivat hieman korkeampia Navettarimmen kuivatusvesissä kuin alapuolisessa Neittävänjoessa. Soiden kuivatusvesillä ei ollut selkeästi havaittavaa vaikutusta alapuolisen Neittävänjoen vedenlaatuun, mutta Veneojassa typpi- ja kiintoainepitoisuudet olivat hieman korkeampia ja ph hieman matalampi kuin Neittävänjoessa, mikä lienee kuivatusvesien vaikutusta. Lamujoen valuma-alueella sijaitsevan Paskonevan kuivatusvedet johdetaan Pasko-ojaan, josta ne laskevat Ristisenojaan ja edelleen Lamujokeen. Pasko-ojaan tulee turvetuotantoalueen vesien lisäksi mm. Kanteleen Voima Oy:n Piipsannevan tuhkanläjitysalueen valumavesiä. Turvetuotannon vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Paskonevan ylä- ja alapuolella (tarkkailupisteet Pas yp ja Pas ap). Turvetuotantoalueelta tulevat vedet olivat happamia (ph 4,4) verrattuna Pasko-ojan yleiseen happamuuteen (ph 5,8 6,3). Kuivatusvesissä ravinnepitoisuudet olivat suurempia kuin Pasko-ojan yläpuolisella vesistöpisteellä mitatut pitoisuudet ja varsinkin ammouniumtypen pitoisuudet olivat valumavesissä suuria. Suon alapuolella fosfori-, ammonium- ja kiintoainepitoisuudet olivat suurempia kuin Paskonevan yläpuolisella vesistötarkkailupisteellä. Erityisesti fosfori- ja ammoniumpitoisuuksien lisäys lienee valumavesien vaikutusta, mutta kiintoainepitoisuudet olivat suon valumavesissä koko kevät- ja kesäkauden varsin matalia (1,1 9,4 mg/l) lukuun ottamatta syyskuun pitoisuuksia, joten suon alapuolisen vesistötarkkailupisteen korkea kiintoainepitoisuuksien keskiarvo (43 mg/l) ei selity turvetuotannon kuormituksella. Lamujoen valuma-alueelta päästötarkkailun piirissä olivat myös Jousinevan, Kureluijannevan, Piipsannevan, Kivinevan ja Jyletnevan turvetuotantoalueet. Niiden alapuolinen vesistötarkkailupiste (Lam18) sijaitsee Pulkkilassa. Jyletnevan kuormitusvesien ph oli Lamujoen ph-tasoa alhaisempi, muuten valumavesien ph oli lähes sama tai korkeampi kuin Lamujoessa. Jousinevan ja Piipsannevan vesien fosforipitoisuudet olivat Lamujoen pitoisuuksia suurempia, mutta Kureluijannevalta ja Kivinevalta tulevien vesien fosforitaso oli jokiveden tasoa alhaisempi. Valumavesien typpipitoisuus oli jokivettä suurempi kaikilla soilla Kureluijannevaa lukuun ottamatta. Jousinevan, Kivinevan ja Jyletnevan kuivatusvesissä oli runsaasti enemmän ammoniumtyppeä kuin Lamujoen vedessä. Nitriitti-nitraatin pitoisuudet valumavesissä olivat matalia Jousinevan vesiä lukuun ottamatta. Kiintoainepitoisuudet olivat Lamujoen veden kiintoainepitoisuuksia merkittävästi suurempia ainoastaan Piipsannevalta tulevissa valumavesissä. Savalonevan turvetuotantoalueen lisäalueen vedet johdetaan Savalojaan, joka laskee Siikajokeen. Savalojassa sijaitsee kaksi vesistötarkkailupistettä, yksi yläjuoksulla turvetuotantoalueen alapuolella (Sa29) ja yksi Savalojan suulla (Sa). Siikajoen ylempi vesistötarkkailupiste (Si73) sijaitsee Rantsilassa noin seitsemän kilometriä Savalojan suulta ylävirtaan ja alempi vesistöpiste Saarikoskella 22 kilometriä Savalojan suulta alavirtaan. Savalonevalta tulevien vesien ph oli hieman matalampi kuin Savalojassa keskimäärin. Veden fosforipitoisuus oli suurempi kuin Savalojassa, ja myös typpeä suolta tuli runsaasti Savalojan yleiseen typpipitasoon verrattuna. Valumavesien ammonitumtyppipitoisuus oli lisäksi huomattavan paljon suurempi Savalojan pitoisuuksiin nähden ja suovesien vaikutus on selvästi havaittavissa vielä näytteenottopaikalla Sa29. Myös valumavesien kiintoainepitoisuus on suurempi kuin Savalojassa yleensä ja kiintoainepitoisuudet ovat koholla myös Savalonevan alapuolisella vesistötarkkailupisteellä. Savalojan veden fosforipitoisuudet sen sijaan olivat suualueella suurempia kuin yläjuoksulla. Savalojan vesi oli kaiken kaikkiaan hieman ravinteikkaampaa kuin Siikajoen vesi. Siikajoen vesi oli kuitenkin laadultaan hyvin samankaltaista Savalojan ylä- ja alapuolella, eikä ojan vesillä ollut huomattavaa vaikutusta Siikajoen vedenlaatuun. Luohuanjoen valuma-alueella sijaitsee kolme turvetuotantoaluetta, jotka olivat päästötarkkailun piirissä vuonna 21. Hukannevan kuivatuvedet johdetaan Hukanojan kautta Luohuaonjokeen ja Palonevan vedet Peuraojan kautta Luohuanjokeen. Hangasnevan vesistä osa päätyy
18 16WWE319 Ohtuanojan kautta Luohuanjokeen, osa johdetaan suoraan Luohuanjokeen. Näiden soidan alapuolinen vesistötarkkailupiste Lu2 sijaitsee Luohuanjoen suulla Paavolassa. Lisäksi Siikajoen alin vesistötarkkailupiste Si4 sijaitsee aivan Luohuanjoen suun yläpuolella. Hangasnevalta tulevien vesien ph oli vuonna 21 erittäin alhainen, 3,2 3,7. Hukannevalta ja Palonevalta tulevat vedet olivat happamuustasoltaan lähes samaa luokkaa kuin Luohuanjoen ja Siikajoen vedet. Fosforia soiden kuivatusvesissä oli vähemmän kuin Luohuanjoen tai Siikajoen vesissä, mutta valumavesien typpipitoisuudet olivat jokivesiä korkeampia. Hukannevalta ja erityisesti Hangasnevalta tulevissa vesissä oli runsaasti ammoniumtyppeä. Hukannevalta ja Hangasnevalta tulevien vesien kiintoainepitoisuus oli jonkin verran alhaisempi kuin Luohunajoessa, Palonevalta tulevissa vesissä kiintoainesta oli lähes saman verran kuin jokivedessä keskimäärin. Luohuenjoen veden ravinnepitoisuudet olivat jonkin verran Siikajoen pitoisuuksia korkeampia, mutta kiintoainepitoisuus oli Luohuanjoessa hieman Siikajoen tasoa alhaisempi. Siikajoen vedenlaatu oli havaintopaikalla Si4 samanlainen kuin Saarikoskella sijaitsevalla ylemmällä havaintopaikalla Si5. 5.2 Arvio päästöjen vesistövaikutuksista Taulukossa 13 on esitetty Siikajoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden kesäaikaisen kuormituksen (taulukko 6) laskennalliset pitoisuusvaikutukset joen alajuoksulla Länkelän kohdalla kesällä vuonna 21. Pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia ja ne on laskettu siirtämällä turvesoiden kuormitus sellaisenaan laskentakohtaan ottamatta huomioon sedimentaatiota ja muita vesistössä tapahtuvia prosesseja. Kesän alivalumakauden osalta on arvioitu, että turvesoiden kuormitus on noin 3 % kesän keskimääräisestä kuormituksesta, mikä vastaa tarkkailuissa yleensä saatuja havaintoja. Siikajoen turvetuotannon laskennalliset pitoisuusvaikutukset joen alaosalla olivat arvion perusteella Siikajoen alaosalla pieniä ja niitä tarkasteltaessa on otettava huomioon analyysien virhemarginaali (taulukko 13). Kiintoainepitoisuuksissa ja COD Mn -arvoissa turvetuotannon vaikutuksia ei käytännössä voida havaita. Myös ravinnepitoisuuksien osalta vaikutukset ovat niin pieniä suhteessa Siikajoessa todettuun veden laatuun (taulukko 11), ettei vaikutuksia ole juuri havaittavissa. Vuonna 21 turvetuotannon laskennalliset pitoisuuslisät olivat sekä ravinteiden, kiintoaineen että kemiallisen hapenkulutuksen suhteen pienempiä kuin vuonna 29 johtuen sekä edellisvuoteen verrattuna pienemmästä kuormituksesta että suuremmista virtaamista. Siikajoen vesi on melko humuspitoista ja typpi- ja fosforipitoisuuksien perusteella joki on varsin rehevä, mihin vesistöalueen turvetuotannon päästöt myös omalta osaltaan vaikuttavat. Paikallisella tasolla, ts. pienemmissä sivu-uomissa turvetuotannon vesistövaikutukset voivat olla merkittäviä, mutta nyt tarkkailussa olleissa isoissa sivujoissa kuten Neittävänjoki tai Lamujoki vaikutukset eivät olleet tarkasti yksilöitävissä. Vuoden 21 tarkkailutulosten mukaan turvetuotantoalueilta lähteneessä vedessä oli usein paljon ravinteita ja humusta ja veden ph oli joissain tapauksissa hyvin alhainen. Valumavesien happamuus onkin tyypillistä Siikajoen alueella. Taulukko 13 Arvio Siikajoen turvetuotannon kesäaikaisen kuormituksen aiheuttamista pitoisuusmuutoksista Siikajoen alajuoksulla Länkelässä (F = 4 283 km 2 ) kesällä 21. Pitoisuuslisäykset virtaama Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N m 3 /s mg/l mg/l Siikajoki, Länkelä Kesän keskiarvo (brutto) 32,1,4,6 15 Kesän keskiarvo (netto) 32,1 -,4 1 Kesän alivaluma (2 vk, brutto) 7,1,5,8 2
19 16WWE319 Koko vesistöalueen mittakaavassa hajakuormituksella kuten maa- ja metsätaloudella on suuri merkitys Siikajoen veden laadulle. Siikajoen v. 22 hajakuormitusselvityksen (PSV-Maa ja Vesi Oy 23) mukaan turvetuotannon kuormituksen osuus vesistöalueelle tulevasta fosforin ja typen kokonaiskuormituksesta (luonnonhuuhtoumaa lukuun ottamatta) on noin 1 2 %. Oulujoen Iijoen vesienhoitosuunnitelman (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus 29) mukaan Siikajoen vesistöalueella turvetuotannon osuus ihmisen aiheuttamasta fosforikuormituksesta pintavesiin on noin 2 % ja typpikuormituksesta 5,3 %, perustuen v. 21 26 tietoihin. Maatalouden osuus ravinnekuormituksesta on huomattavasti turvetuotantoa suurempi (kuva 3). Kok.P Kok.N Yhdyskunnat Haja-asutus Teollisuus ja kaivostoiminta Turvetuotanto Kalankasvatus Maatalous Metsätalous Hulevedet Laskeuma vesiin Luonnonhuuhtouma Kuva 3 Pintavesien fosfori- ja typpikuormituksen jakautuminen eri kuormituslähteiden kesken Siikajoen vesistöalueella (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus 29). 6 YHTEENVETO Siikajoen vesistöalueella oli vuonna 21 turvetuotantopinta-alaa yhteensä 2917 ha, tuotannosta poistunutta alaa 991 ha ja tuotantoa varten kunnostettavaa alaa 737 ha. Vuonna 21 Siikajoella oli 14 kohdetta tuotantovaiheen kesäaikaisessa päästötarkkailussa, joista yhdeksän kohdetta oli suppeassa tarkkailussa. Lisäksi yksi kohde oli ympärivuotisessa päästötarkkailussa. Neljä kohdetta oli kuntoonpanovaiheen tarkkailussa, mutta kaksi niistä siirtyi kesäksi tuotantovaiheen tarkkailuun. Turvesoilta purkautui vesistöön valumavesiä selvästi enemmän kuin vuonna 29 (kesän 21 keskivaluma oli 11,8 l/s km 2 ja kesän 29 keskivaluma 5, l/s km 2 ). Turvesoilta lähteneet vedet olivat usein varsin happamia ja fosforipitoisia, mikä on Siikajoen vesistöalueelle tyypillistä, koska alueen soilla ja maaperässä esiintyy paikoitellen runsaasti rautafosfaattia. Turvetuotantoalueiden kesäaikaiset päästöt (brutto, sisältäen luonnonhuuhtouman) olivat noin 11 kilogrammaa päivässä (kg/d) happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ), 1,6 kg/d fosforia, 41 kg/d typpeä ja 28 kg/d kiintoainetta. Kiintoainepäästöt olivat 2 % pienemmät kuin edelliskesänä, typpipäästöt 15 % ja fosforipäästöt 11 %. Humuspäästöt (COD Mn ), kasvoivat 8 %. Siikajoen ja sen sivujokien sekä pienempien uomien vesi oli yleisesti varsin humuspitoista, tummaa ja hyvin ravinteikasta, kuten myös aiempina vuosina. Siikajoen pääuomassa veden laatu hieman heikkeni monen parametrin suhteen alavirtaan päin mentäessä. Pääsääntöisesti sivu-uomissa vesi oli heikkolaatuisempaa kuin Siikajoen pääuomassa. Pienemmissä uomissa veden happitilanne oli usein heikko kevättalvella ja paikoitellen myös kesällä. Siikajoen vesistöalueella veden ravinnepitoisuudet olivat kesällä 21 pääosin rehevien tai erittäin rehevien tasoisia. Klorofylli-a:n pitoisuudet olivat enimmäkseen lievästi rehevien vesien tasoisia. Vedet olivat monin paikoin hyvin tummia ja sameita, mikä on voinut vähentää kasviplanktonin perustuotantoa ja pienentää a-klorofyllipitoisuuksia. Siikajoen veden ph-taso oli hieman hapan joen keski- ja alaosalla, mutta ylijuoksulla vesi oli hyvin hapanta (keskiarvo 5). Sivujokien ph-taso oli lähellä Siikajoen pääuoman tasoa. Siikajoen vesistöalueella soilla ja maa-
2 16WWE319 perässä paikoitellen runsaana esiintyvä rautafosfaatti voi luontaisesti alentaa vesien ph-tasoa ja nostaa rauta- ja fosforipitoisuuksia. Turvesoilta lähteneessä vedessä oli usein runsaammin humusta ja typpeä sekä alhaisempi ph kuin vesistön vedessä, myös fosforia oli joidenkin turvesoiden vedessä melko paljon. Purkuvesistössä kuitenkin todettiin monin paikoin myös suurempia fosfori- ja typpipitoisuuksia kuin turvesoiden valumavedessä. Vesistötarkkailutulosten perusteella turvetuotantoalueiden vesistökuormituksella voi olla vaikutusta muutamien turvesoiden lähivesistöjen veden laatuun humus- ja ravinnepitoisuuksien osalta. Runsas maa- ja metsätalouden hajakuormitus vaikuttaa alueella voimakkaasti etenkin sivu-uomien veden laatuun. Turvesoiden kuormituksen osuus Siikajoen koko vesistöalueen pintavesien ravinnekuormituksesta on hyvin pieni. Vesistöalueella merkittävin ravinnekuormittaja luonnonhuuhtouman lisäksi on maatalous. 7 VIITTEET Hyvärinen, V. & Korhonen, J. (toim.). 23. Hydrologinen vuosikirja 1996 2. Suomen ympäristö, 559. Suomen ympäristökeskus. Ilmatieteen laitos. (29 21). Ilmastopalvelu. Picken, P. 27. Geological factors affecting on after-use of Finnish cut-over peatlands with implications on the carbon accumulation. Publications of the Department of Geology D1, University of Helsinki. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus. 29. Oulujoen Iijoen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 215. PSV-Maa ja Vesi Oy. 23. Siikajoen hajakuormitusselvitys 22. Pöyry Finland Oy. 211. Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu vuonna 21. Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä 26. Turvetuotannon tarkkailuopas. Vapo Oy, Turveruukki Oy, Paavolan Turve Ky, Hellpuri Oy. 27. Siikajoen alueen turvetuottajien päästö- ja vaikutustarkkailu vuosina 28 211.
SIIKAJOEN VESISTÖALUE VAPO OY Piipsanneva (osa) 7 Parkkisenrimpi 5 Jousineva 2 Navettarimpi 4 Kureluijanneva 18 Kivineva 17 Saarineva 44 Kärjenrimpi-Puronräme 4 Paskonneva 47 Si4 39 12 14 22 11 32 36 38 39 48 Vaihtuva tarkkailu 32 Lu2 TURVERUUKKI OY Savaloneva Hangasneva Hukanneva Paloneva Järvineva Jylenneva Huhanneva Huhtineva Peuraneva Vuosittain toistuva tarkkailu Si5 Hu ap Hu yp 1 km 14 Sa Si73 22 11 Kk 7 Ne11 Ve1 48 Sa 29 38 12 Ne yp. 4 Ne2 2 4 5 17 Lam 18 Pas yp 47 Pas ap 44 7 Si 3 p 18 Si mts PahkaP SiikaJ 36 Liite 2