PERTUNMAAN JA HEINOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 2007

Transkriptio

1 PERTUNMAAN JA HEINOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 27 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/27 Anne Åkerberg

2 SISÄLLYS sivu 1 Johdanto 1 2 Näytteenotto ja sääolot 1 3 Tulokset Lämpötila ja happi Sameus, väri ja näkösyvyys Alkaliteetti, sähkönjohtavuus ja ph Ravinteet ja rehevyys 7 4 Tulosten tarkastelu järvikohtaisesti Pieniveden vesistöalue: Hietajärvi Pitkäjärven - Virman vesistöalue: Koukkujärvi ja Tillilampi Ylä-Rievelin - Enonveden alue: Mielasjärvi ja Nuhjakka 1 5 Yhteenveto 11 Viitteet 12 Liitteet 1 Kartta vuonna 26 & 27 tutkituista järvistä 2 Kartta vuonna 27 tutkituista järvistä 3 Tulokset

3 1 JOHDANTO Kymijoen vesi ja ympäristö ry aloitti vuonna 26 jäsenpalveluna toiminta-alueensa kuntien järvitutkimukset Hartolan kunnan alueelta (kartta liite 1). Vuosittain tutkitaan järviä rajatulta vesistöalueelta. Tarkoituksena on selvittää sellaisten järvien vedenlaatua, joista ei juuri ole aiempaa tutkimustietoa, tai tieto on hyvin vanhaa, ja alueella on kaavoitukseen liittyvää tai muuta tiedontarvetta. 2 NÄYTTEENOTTO JA SÄÄOLOT lta haettiin näytteet neljästä ja sta kahdesta järvestä (taulukko 1, kartta liite 2) lopputalvesta (22. & 26.3.) ja kesällä ( ) (tulokset liite 3). Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat. Näytteet otettiin järven syvimmästä kohdasta. Metrin syvyydestä otetusta näytteestä tutkittiin happi, sameus, sähkönjohtokyky, ph, väri, kokonaistyppi ja -fosfori ja talvella myös alkaliteetti. Harppauskerroksesta mitattiin happi, ja metri pohjan yläpuolelta analysoitiin happi, sähkönjohtavuus, kokonaistyppi ja -fosfori. Lisäksi mitattiin näkösyvyys. Myös lämpötila mitattiin kaikista näytteenottosyvyyksistä. Kesällä analysoitiin lisäksi klorofylli-a. Taulukko 1. Tutkimuskohteet, sijainnit ja kokonaissyvyydet. Järvi Kunta Vesistöalue Koordinaatit Syv. m Virma Pitkäjärven - Virman va , Koukkujärvi Pitkäjärven - Virman va ,5 Tillilampi Pitkäjärven - Virman va ,4 Hietajärvi Pieniveden va , Mielasjärvi Ylä-Rievelin - Enonveden a , Nuhjakka Ylä-Rievelin - Enonveden a ,2 Tammi- ja maaliskuu olivat tavallista lämpimämpiä, helmikuu sen sijaan normaalia kylmempi. Helmi-maaliskuussa satoi normaalia vähemmän. Maaliskuun lopulla näytteenottoaikaan lunta ei enää ollut, jään paksuus oli noin 3 cm ja ilman lämpötila oli +-7 C. Jäät lähtivät paikoin ennätyksellisen aikaisin huhtikuussa. Kesän lämpötilat ja sademäärät olivat melko tavanomaiset, lukuun ottamatta heinäkuun sateita, jotka olivat lähes kaksinkertaisia normaaliin verrattuna. Kesänäytteenotossa ilman lämpötila oli C. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/27

4 3 TULOKSET Tässä kappaleessa tulokset on esitetty analyysikohtaisesti, jotta järvien tuloksia on voitu vertailla keskenään. Kappaleessa 4 tuloksia tarkastellaan järvikohtaisesti. 3.1 LÄMPÖTILA JA HAPPI Veden lämpötilan mittaus on yksi vesistötarkkailujen perusmäärityksistä, joka tehdään yleensä aina vesinäytteiden oton yhteydessä 1. Lämpötila-arvoa tarvitaan mm. happikyllästysasteen laskemisessa. Lämpötilamittauksilla selvitetään järven kerrostuneisuus. Suomen järvissä on kaksi täyskiertoa: kevät- ja syystäyskierto. Täyskiertoaikaan vesimassa on kerrostumaton (lämpötila sama pinnasta pohjaan) ja vesimassa muutoinkin tasalaatuista. Myös happitilanne on tällöin yleensä häiriötön (8-9 %), vaikka vesistö olisi voimakkaastikin kuormitettu. Mikäli järvi on matala, pysyvää kesäkerrostuneisuutta ei välttämättä synny, vaan tuulet sekoittavat veden pohjaa myöten. Veden lämpötila oli maaliskuun lopulla metrin syvyydessä normaalia lämpimämpi, noin +3 C, paitsi Virmassa ja Koukkujärvessä noin +1,5 C (kuva 1). Vesi oli jo sekoittunutta eli lähes tasalämpöistä pinnasta pohjaan. Syvemmällä vesi oli 2-4 C. Lämpötila (*C) Syvyys (m) ,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 4 4,5 Mielasjärvi Nuhjakka Tillilampi Virma Koukkujärvi Hietajärvi Kuva 1. Lämpötilakerrostuneisuus talvinäytteenottoaikaan. Heinäkuun alussa pintavesi oli noin +2 C (kuva 2). Matalimmissa järvissä ( Koukku- ja Hietajärvi) ero pinnan ja pohjan lämpötilassa oli vain noin 3 C. Syvimmässä Mielasjärvessä alusvesi oli +6 C, eli ero pintaveteen lähes 15 C. Happikyllästeisyys on heikoimmillaan kerrostuneisuusajan lopulla (yleensä maaliskuussa lopputalvella ja elokuussa loppukesällä) 1. Nämä ajankohdat sopivat siten parhaiten happitilanteen tutkimiseen. Happikyllästysasteen vajaus päällysvedessä on yleistä pienissä, matalissa ja rehevissä järvissä. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/27

5 Lämpötila (*C) Syvyys (m) Mielasjärvi Nuhjakka Tillilampi Virma Koukkujärvi Hietajärvi 12 Kuva 2. Lämpötilakerrostuneisuus kesänäytteenottoaikaan. Pintaveden happikyllästys oli Hietajärvellä talvella vain 33 % (kuva 3). Koukkujärvellä happikyllästys oli noin 6 % ja muilla järvillä noin 7 %. Myös talvinen alusveden happitilanne oli huonoin Hietajärvellä, 22 % (kuva 3). Matalissa Virmassa ja Kokkujärvellä alusveden happitilanne oli paras, noin 5 %. Muilla järvillä alusveden happikyllästys oli noin 3-4 %. Pintaveden happikyllästys oli kesällä noin 1 % kaikilla järvillä. Tillilammen alusvedestä happi oli kesällä käytännössä loppunut (kuva 3). Syvimmissä Mielasjärvessä ja Nuhjakassa kyllästysprosentti oli noin 3. Matalimmissa järvissä ( Koukku- ja Hietajärvi) alusveden happikyllästys oli noin 7 % O2% Talvi 1m Kesä 1m Talvi pohja -1m Kesä pohja -1m Kuva 3. Happikyllästysprosentit talvella ja kesällä metrin syvyydessä ja metri pohjan yläpuolella. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/27 3

6 3.2 SAMEUS, VÄRI JA NÄKÖSYVYYS Talvella sameusarvot olivat melko pieniä,,4-2,1 FTU (kuva 4). Kirkkaan veden sameusarvo on pienempi kuin 1 FTU. Vesi oli talvella kirkkainta Mielasjärvellä ja Nuhjakassa. 3,5 3 2,5 2 1,5 1,5 FTU Talvi Kesä Kuva 4. Sameusarvot (FTU) talvella ja kesällä metrin syvyydestä. Talvella Nuhjakan vedessä oli väriarvon mukaan lievää humusleimaa (kuva 5). Virmassa ja Hietajärvellä väri näkyy jo paljaalla silmällä selvänä veden ruskeutena. Muut järvetkin olivat humuspitoisia mgpt/l Talvi Kesä Kuva 5. Väriarvot (mgpt/l) talvella ja kesällä metrin syvyydessä. Kesällä sameus on suurempi kuin talvella johtuen päällysvedessä esiintyvästä leväsamennuksesta. Mielasjärvellä sameus tosin oli kesällä yhtä pientä kuin talvella. Myös 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/27

7 Nuhjakan vesi oli kirkasta. Muilla järvillä vesi oli lievästi sameaa (kuva 4). Sameus ei vielä tällöin ole selvästi silminnähtävää. Kesällä väri usein vähenee ilmeisesti ultraviolettisäteilyn hajottaessa humusta 1. Mielasjärvellä ja Tillilammessa väriarvo kuitenkin hieman nousi. Nuhjakan väriarvo oli kesälläkin pienin. Muut järvet olivat väriarvon perusteella humuspitoisia (kuva 5). Näkösyvyys oli talvella 5 m Nuhjakassa, noin 3-3,5 m Mielasjärvellä ja Tillilammella ja muilla järvillä 1,5-1,8 m (kuva 6). Kesällä Mielasjärvellä ja Nuhjakassa oli näkösyvyyttä yli 3 metriä, Koukkujärvellä 1,5 m ja muilla järvillä noin 2 m m Talvi Kesä Kuva 6. Näkösyvyys (m) talvella ja kesällä. 3.3 ALKALITEETTI, SÄHKÖNJOHTAVUUS JA PH Alkaliteetti mittaa veden kykyä vastustaa ph:n muutosta eli haponsitomiskykyä 1. Mikäli alkaliteetti on pieni, järvi on vaarassa happamoitua. Puskurikyky riippuu pitkälle järven valuma-alueen laadusta. Karut, kallioiset tai ohuen moreenikerroksen omaavat valumaalueet ovat tyypillisiä happamoituville järville. Valuma-alueen peltovaltaisuus vähentää happamoitumista. Alkaliteetti oli pienin Mielasjärvessä eli puskurikyky on huono, mutta sulamisvedet ovat saattaneet vaikuttaa tulokseen. Virmassa ja Hietajärvessä puskurikyky oli tämän näytteenottokerran tuloksen perusteella välttävä (kuva 7). Muissa järvissä tulos oli tyydyttävä. Sähkönjohtavuus mittaa vedessä olevien liuenneiden suolojen määrää. Normaali sähkönjohtavuus Suomen järvissä on 5-1 ms/m. Sähkönjohtavuus kasvaa järvissä pinnasta pohjalle siirryttäessä. Orgaanisen aineen hajotessa vapautuu suoloja veteen, mikä lisää sähkönjohtavuutta 1. Arvot olivat kesällä hieman pienempiä kuin talvella (kuva Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/27 5

8 8). Sähkönjohtavuus oli pienin Mielasjärvellä. Koukkujärvellä sähkönjohtavuus oli talvella muita järviä suurempi, mutta vielä normaalilla tasolla.,18,16,14,12,1,8,6,4,2 mmol/l Kuva 7. Alkaliteetti (mmol/l) metrin syvyydessä talvella ms/m Talvi 1m Kesä 1m Talvi pohja -1m Kesä pohja -1m Kuva 8. Sähkönjohtavuusarvot (ms/m) talvella ja kesällä metrin syvyydessä ja metri pohjan yläpuolella. Happamuus eli ph on Suomen vesistöissä yleensä lievästi happamalla puolella (6,5-6,8) vesien luontaisesta humuskuormituksesta johtuen 1. Normaalisti ph on talvella hieman alhaisempi kuin kesällä. Kesäaikana levätuotanto kohottaa lievästi päällysveden ph-tasoa. Tutkittujen järvien ph-arvoissa ei ollut suurta eroa (kuva 9). Talvella ph oli noin 6 ja kesällä 7. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/27

9 3.4 RAVINTEET JA REHEVYYS Järven rehevyystasoa kuvaavat parhaiten tuotantokauden aikainen päällysveden fosforipitoisuus ja klorofylli-a pitoisuus, joka kuvaa planktonlevien määrää. Kesän fosforitulosten perusteella Nuhjakka on karu, Mielasjärvi karu - lievästi rehevä ja muut reheviä (kuva 1). Kesän klorofyllitulosten mukaan Tillilampi on peräti ylirehevä ja Virma erittäin rehevä. Koukku- ja Mielasjärvi ovat rehevän - erittäin rehevän luokassa. Hietajärvi on rehevä ja Nuhjakka karu (kuva 11) ph Talvi Kesä Kuva 9. ph-arvot talvella ja kesällä metrin syvyydessä µg/l Talvi 1m Kesä 1m Talvi pohja -1m Kesä pohja -1m Kuva 1. Fosforipitoisuudet (µg/l) talvella ja kesällä metrin syvyydessä ja metri pohjan yläpuolella. Myös typpipitoisuudet olivat pienimpiä Nuhjakassa ja Mielasjärvessä (kuva 12). Muilla järvillä kesäaikaiset pintaveden typpipitoisuudet olivat tasoa 6-7 µg/l. Humusvesille tyypillinen pitoisuus on 4-8 µg/l. Typpi-fosfori suhteen perusteella fosfori on rajoittava ravinne tutkituilla järvillä, kuten myös useimmissa Suomen järvissä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/27 7

10 Alusveden fosforipitoisuudet eivät kesällä olleet korkeampia kuin pintaveden (kuva 1). Ainoastaan Mielasjärvessä, jossa fosforipitoisuudet olivat pieniä, alusveden pitoisuudet olivat pintaveden pitoisuuksia suuremmat. Terveessä järvessä, jossa ei ole alusveden happiongelmia, fosfori pidättyy pohjalietteeseen eikä alusveden pitoisuustaso nouse kovin voimakkaasti 1. Edes Tillilammessa, jossa happi oli kesällä käytännössä loppunut, alusveden fosforipitoisuus ei ollut kohonnut. Myöskään alusveden typpipitoisuus ei juuri eronnut pintaveden pitoisuuksista (kuva 12). Kesällä niissä järvissä joissa pintaveden typpipitoisuudet olivat pienimmät, alusveden pitoisuus oli hieman suurempi kuin pintaveden µg/l Kuva 11. Klorofylli-a pitoisuus (µg/l) kesällä syvyydestä -2/-4 m µg/l Talvi 1m Kesä 1m Talvi pohja -1m Kesä pohja -1m Kuva 12. Typpipitoisuudet (µg/l) talvella ja kesällä metrin syvyydessä ja metri pohjan yläpuolella. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/27

11 Talvella fosforipitoisuudet ovat päällysvedessä yleensä alhaisempia kuin kesällä. Talvella päällysvedessä ei ole juurikaan kasviplanktonia, joten fosfori sedimentoituu pohjalle 1. Ainoastaan Koukkujärvellä oli talvella pintavedessä enemmän fosforia kuin kesällä. Kuten kesälläkin, talvella pintavedessä oli vähiten fosforia Nuhjakassa ja Mielasjärvellä, eniten Koukkujärvellä. Typpipitoisuus vaihtelee luontaisesti siten, että alimmat arvot sattuvat loppukesään ja korkeimmat talvikauteen, jolloin typen käyttö on vähäistä 1. Talvella typpipitoisuudet pintavedessä olivat pienimpiä Nuhjakassa, Mielasjärvellä ja Tillilammella. Näissä pitoisuudet olivat kesällä talvea suurempia. Suurimmat pintaveden typpipitoisuudet olivat talvella Koukkujärvellä. Alusveden fosforipitoisuudet eivät talvella juuri olleet korkeampia kuin pintaveden (kuva 1). Ainoastaan Mielasjärvellä, jossa pintavedessä oli vähän fosforia, alusveden pitoisuus oli hieman korkeampi. Alusveden typpipitoisuudet olivat Koukkujärvellä huomattavasti korkeammat talvella kuin kesällä. Myös Virmassa ja Hietajärvellä alusveden typpipitoisuus oli talvella selvästi korkeampi. Nuhjakan alusvedessä oli erittäin vähän typpeä talvella. 4 TULOSTEN TARKASTELU JÄRVIKOHTAISESTI 4.1 PIENIVEDEN VESISTÖALUE: HIETAJÄRVI Hietajärven ympäristössä on metsäistä, järven kaakkoiskulmaan tulee vesiä suoalueelta. Järven kokonaissyvyys on noin 3 metriä. Talvella hapenkyllästysprosentit olivat alhaisia; pintavedessä vain 33 ja pohjan lähellä 22. Kesällä kyllästysprosentit olivat vastaavasti 98 ja 71. Talvella Hietajärven vesi oli kirkasta: sameusarvo oli,9 FTU. Kesällä sameusarvo oli 1,8 FTU, eli vesi oli lievästi sameaa. Väriarvo oli mgpt/l, eli suovesien vaikutus oli selvästi nähtävissä veden ruskeutena. Näkösyvyyttä Hietajärvellä oli talvella 1,5 m ja kesällä 2, m. Talvinen näkösyvyys oli tutkituista järvistä pienin. Kesällä sähkönjohtavuus oli tutkituista järvistä pienin, noin 5 ms/m pinnalla ja pohjalla, talvella noin 6 ms/m, eli normaalia tasoa. Pintaveden ph oli lievästi hapan, talvella 5,9 ja kesällä 6,6. Alkaliteetti oli talvella,8 mmol/l, eli puskurikyky oli välttävä. Fosforipitoisuudet olivat sekä pinta- että alusvedessä µg/l. Klorofyllipitoisuus oli kesällä 17 µg/l. Fosfori- ja klorofyllipitoisuuden perusteella vesistö on rehevä. Typpeä oli talvella µg/l ja kesällä µg/l, eli ruskeille humusvesille tyypillistä tasoa. 4.2 PITKÄJÄRVEN VIRMAN VESISTÖALUE: VIRMA, KOUKKUJÄRVI JA TILLILAMPI Virman syvyys on 3 m. Järven ympäristössä on metsää, suota, asutusta ja sorakuoppa. Talvella pintaveden hapenkyllästys oli 67 % ja alusvedessä 51 %. Kesällä happikyllästys oli pinnassa 1 %, pohjalla 66 %. Talvella veden sameus oli 1,3 FTU ja kesällä 2,2 FTU, eli vesi oli lievästi sameaa. Veden väriarvo oli talvella 12 mgpt/l ja kesällä 9 mgpt/l, eli suovesien vaikutus näkyi selvänä ruskeutena. Näkösyvyys oli noin 1,8 m. Sähkönjohtavuus oli talvella noin 6 ms/m, kesällä 6,4-7, ms/m. Arvot ovat tyypillisiä Suomen Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/27 9

12 järville. Pintaveden ph oli talvella 5,9 ja kesällä 7,1. Alkaliteetti oli talvella,7 mmol/l, eli puskurikyky oli välttävä. Fosforipitoisuus oli talvella 18 µg/l, kesällä noin 2 µg/l. Fosforipitoisuuden perusteella Virma on rehevä. Klorofyllituloksen, 4 µg/l, mukaan jopa erittäin rehevä. Typpeä oli talvella noin 9 µg/l, kesällä pintavedessä noin 65 µg/l, joka on humusvesille tyypillinen arvo. Koukkujärvi on nyt tutkituista järvistä matalin, 2,5 m. Järven ympäristössä on metsää, asutusta, suota ja kalliota. Talvella pintaveden hapenkyllästys oli 57 % ja alusvedessä 45 %. Kesällä happikyllästys oli pinnassa 11 %, pohjalla 73 %. Talvella veden sameus oli 1,8 FTU ja kesällä 3,3 FTU, eli vesi oli lievästi sameaa. Kesäinen sameus oli nyt tutkituista järvistä suurin. Veden väriarvo oli talvella 1 mgpt/l ja kesällä 8 mgpt/l, eli vesi oli humuspitoista. Näkösyvyys oli talvella 1,8 m ja kesällä 1,5 m, joka oli huonoin nyt tutkituista järvistä. Sähkönjohtavuus oli talvella noin 9,5 ms/m, kesällä 6,6 ms/m. Talvinen sähkönjohtavuus oli muita järviä korkeampi. Pintaveden ph oli talvella 6,3 ja kesällä 7,2. Alkaliteetti oli talvella,17 mmol/l, eli puskurikyky oli tyydyttävä, mutta samalla paras nyt tutkituista järvistä. Pintaveden fosforipitoisuus oli talvella 38 µg/l, kesällä 32 µg/l. Klorofylliä oli 2 µg/l. Fosfori- ja klorofyllipitoisuuden perusteella Koukkujärvi on rehevä. Typpeä oli talvella 18 µg/l, kesällä noin 68 µg/l. Talvinen typpipitoisuus oli selvästi suurempi kuin muissa tutkituissa järvissä. Tillilammen syvyys on 6,4 m. Järven ympäristössä on metsää ja suota. Talvella pintaveden hapenkyllästys oli 7 % ja alusvedessä vain 26 %. Kesällä happikyllästys oli pinnassa 98 %, pohjalta happi oli käytännössä loppunut. Veden sameus oli noin 2,2 FTU, eli vesi oli lievästi sameaa. Veden väriarvo oli talvella 7 mgpt/l ja kesällä 9 mgpt/l, eli vedet olivat humuspitoisia. Näkösyvyys oli talvella 2,9 m ja kesällä 2 m. Sähkönjohtavuus oli pintavedessä noin 6 ms/m, alusvedessä noin 7 ms/m. Arvot ovat tyypillisiä Suomen järville. Pintaveden ph oli talvella 6,4 ja kesällä 7,3. Alkaliteetti oli talvella,16 mmol/l, eli puskurikyky oli tyydyttävä. Pintaveden fosforipitoisuus oli talvella 11 µg/l, kesällä noin 28 µg/l. Alusveden fosforipitoisuus ei ollut koholla, vaikka happi oli lähes loppu. Kesäisen fosforipitoisuuden perusteella Tillilampi on rehevä. Klorofyllituloksen, 69 µg/l, mukaan jopa ylirehevä. Tillilammen klorofyllitulos oli selvästi suurin nyt tutkituista järvistä. Typpeä oli talvella pintavedessä vain 41 µg/l ja kesällä 61 µg/l. Alusvedessä typpeä oli 57 µg/l. 4.3 YLÄ-RIEVELIN ENONVEDEN ALUE: MIELASJÄRVI JA NUHJAKKA Mielasjärven ympäristö on kallioista, metsää ja myös pieniä suoalueita on ympäristössä. Mielasjärvi on nyt tutkituista järvistä syvin, 15 m. Pintavedessä hapenkyllästys oli talvella 75 %, kesällä 98 %. Alusvedessä kyllästysprosentti oli melko alhainen: talvella 29 % ja kesällä 27 %. Kesän happitulokseen vaikuttaa se, että Mielasjärvi on tutkituista järvistä syvin ja myös lämpötilakerrostuneisuus oli voimakkainta, pinnan ja pohjan välinen lämpötilaero oli lähes 15 C. Vesi oli kirkasta, sameusarvo oli,6 FTU. Väriarvo oli talvella 5 ja kesällä 7 mgpt/l, eli vesi oli humuspitoista. Näkösyvyyttä oli 3,5 m, joka oli kesän näkösyvyyksistä suurin. Sähkönjohtavuus pintavedessä oli tutkituista järvistä alhaisin, 3,2 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/27

13 ms/m, ja alusvedessä talvella 3,5 ja kesällä 6,9 ms/m. Veden ph oli talvella 5,9 ja kesällä 6,6. Alkaliteetti oli talvella vain,4 mmol/l, joka kuvaa huonoa puskurikykyä, mutta sulamisvedet ovat saattaneet vaikuttaa tulokseen. Talvella pintavedessä oli fosforia 8 µg/l, alusvedessä 16 µg/l. Kesällä pintavedessä oli 1 µg/l fosforia ja alusvedessä 22 µg/l. Fosforipitoisuuden perusteella Mielasjärvi on karun ja lievästi rehevän vaihteessa. Klorofyllipitoisuus oli yllättävän korkea, 21 µg/l, jonka mukaan vesi olisi erittäin rehevää. Rehevyysluokittelua ei tosin tulisi tehdä yksittäisen tuloksen perusteella. On myös mahdollista, että tietyt levälajit, esim. runsaasti klorofylliä sisältävät Gonyostomum semen limalevät, jotka esiintyvät loppukesällä runsaana etenkin ruskeissa, humuspitoisissa ja jonkin verran ravinteikkaissa vesissä 2, nostavat klorofyllituloksen suhteettoman korkeaksi. Talvella vedessä oli typpeä alle 3 µg/l. Kesällä typpeä oli pintavedessä 43 µg/l, alusvedessä 55 µg/l. Nuhjakka on syvyydeltään 7,2 m. Järven ympäristö on kallioista, metsää ja salmen erottamassa eteläpäässä on suo. Happikyllästys oli talvella pintavedessä 74 % ja alusvedessä 43 %. Kesällä happea oli pinnassa 94 %, alusvedessä 35 %. Vesi oli kirkasta, sameutta oli,4-,8 FTU. Tutkituista järvistä Nuhjakka on värittömin väriarvon ollessa 3-35 mgpt/l. Myös talvinen näkösyvyys oli suurin: 5 m. Kesällä näkösyvyys oli 3,2 m. Sähkönjohtavuus oli noin 5 ms/m ja ph 6,4-6,9. Alkaliteetti oli talvella,13 mmol/l, eli puskurikyky oli tyydyttävä. Ravinnepitoisuudet olivat pieniä. Fosforia oli 7 µg/l ja typpeä talvella alle 2 µg/l, kesällä pintavedessä 33 ja alusvedessä 43 µg/l. Klorofyllipitoisuus oli 4 µg/l. Fosfori- ja klorofyllituloksen mukaan Nuhjakka on karu. 5 YHTEENVETO Ympäristöhallinnon yleistä käyttökelpoisuusluokittelua 3 soveltaen vuoden 27 tulosten perusteella Nuhjakka on luokassa erinomainen (taulukko 2). Luokkaan hyvä menee Mielasjärvi. Hyvän tyydyttävän vaiheilla on Hietajärvi. Luokkaan tyydyttävä menevät Koukkujärvi ja Virma. Yksittäisten tulosten perustuva luokittelu ei tosin ole kovin luotettavaa. Rehevyysluokittelussa (fosfori- ja klorofyllipitoisuudet) Nuhjakka on karu. Mielasjärvi on lievästi rehevä. Reheviä ovat Koukku- ja Hietajärvi. Tillilampi on erittäin rehevä. Taulukko 2. Ympäristöhallinnon yleinen käyttökelpoisuusluokittelu Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono Nuhjakka Mielasjärvi Hieta järvi Tillilampi Koukkujärvi Virma Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/27 11

14 Nyt tutkituista järvistä ei juuri ole aikaisempia vedenlaatutietoja, joten johtopäätöksiä vedenlaadun kehityssuunnista ei voida tehdä. Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmästä löytyy joitakin yksittäisiä tuloksia Koukkujärvestä, Hietajärvestä ja Virmasta 7- & 8-luvun lopulta. Koukkujärven tuloksissa vuodelta 1977 ravinnepitoisuudet olivat pienempiä. Myös sameus ja väriarvot näyttäisivät kasvaneen 7-luvun tasosta. Virmassa näyttäisi siltä, että ainakin talviset ravinnepitoisuudet ja väriarvot ovat nousseet. Hietajärvellä sen sijaan ravinnepitoisuudet olivat nyt pienempiä kuin 8-luvun lopulla, mutta klorofyllitulos oli nyt suurempi. Jonkun asteista rehevöitymistä järvissä on siis saattanut tapahtua. Nyt tutkitulta seudulta on tarkoitus hakea vesinäytteitä uudelleen noin 5-6 vuoden kuluttua. VIITTEET 1 Oravainen, R Opasvihkonen vesistötulosten tulkitsemiseksi havaintoesimerkein varustettuna. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys r.y., moniste, 25 s. 2 Suomen ympäristökeskus 27. Kultalevät. - Ympäristöhallinnon internet-sivut, > Ympäristön tila > Pintavedet > Vesien elämää > Levät > Mikrolevät eli planktonlevät. 3 Suomen ympäristökeskus 27. Vedenlaatuluokituksen luokkarajat. - Ympäristöhallinnon internet-sivut, > Ympäristön tila > Pintavedet > Vesien tila > Pintavesien laatu. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/27

15

16

17 n ja n järvitutkimus 22. & LIITE 3 Näytesyvyys lt Happi Happi Sameus Sähkönj Alkal. ph Väri kok.n Kok.P m oc mg/l % FTU ms/m mmol/l mgpt/l ug/l ug/l näkösyvyys 1,7 m 1 1,8 9,4 67 1,3 6,4,7 5, , näkösyvyys 1,8 m 1 1, ,8 9,6,17 6, ,9 6,3 45 9, näkösyvyys 1,5 m 1 2,8 4,5 33,9 5,9,8 5, , , näkösyvyys 2,9 m 1 3,4 9,3 7 2,1 5,8,16 6, ,6 7,2 54 5,5 4 3,4 26 7, näkösyvyys 3,5 m 1 3,2 1 75,6 3,2,4 5, ,2 9, ,4 6, ,4 3,9 29 3, näkösyvyys 5, m 1 3,4 9,9 74,4 5,1,13 6, ,8 7, ,9 5,6 43 5, Näytesyvyys lt Happi Happi Sameus Sähkönj ph Väri kok.n Kok.P Klorof. oc mg/l % FTU ms/m mgpt/l ug/l ug/l ug/l näkösyvyys 1,8 m 1 19,5 9,2 1 2,2 6 7, ,5 16,9 6,4 66 6, ,5 4 näkösyvyys 1,5 m 1 2 9,2 11 3,3 6,6 7, , , näkösyvyys 2, m 1 19, ,8 4,8 6, ,5 16,7 6,9 71 4, ,5 17 näkösyvyys 2, m 1 19,1 9,1 98 2,2 6,2 7, ,7 6, ,8 <,5 < näkösyvyys 3,5 m 1 2,8 8,8 98,6 3,2 6, ,7 6, ,2 3,4 27 6, näkösyvyys 3,2 m ,4 94,8 5 6, ,4 7, ,5 3,9 35 5, Näytesyvyys lt Happi Happi Sameus Sähkönj ph Väri kok.n Kok.P Klorof. oc mg/l % FTU ms/m mgpt/l ug/l ug/l ug/l