TUUSNIEMEN KUNTA SOSIAALILAUTAKUNTA VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA [Vuosi]
2 JOHDANTO Valtioneuvosto antoi 28.2.2002 periaatepäätöksen, jossa hyväksyttiin varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset. Nämä linjaukset sisältävät yhteiskunnan järjestämän ja valvoman varhaiskasvatuksen keskeiset periaatteet ja kehittämisen painopisteet. Varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteena on lisätä varhaiskasvatushenkilöstön ammatillista tietoisuutta, vanhempien osallisuutta lapsensa varhaiskasvatuksen palveluissa ja moniammatillista yhteistyötä sellaisten palvelujen kesken, joilla tuetaan lasta ja perhettä ennen lapsen oppivelvollisuuden alkamista. Kunnan tehtävänä on arvioida varhaiskasvatussuunnitelmassa varhaiskasvatuksen palvelujen toteutumista ja konkretisoida omassa suunnitelmassaan varhaiskasvatuksen sisällöt ja toimintatavat eri toimintamuodoissa. Varhaiskasvatussuunnitelma on kunnallisen varhaiskasvatuksen ohjauksen väline ja keskeinen henkilöstön työväline. Koko henkilöstön tulee sitoutua sen toteuttamiseen, seurantaan, arviointiin ja kehittämiseen. Hallinnollisen päätöksenteon ohella toiminnasta vastaavien poliittisten päättäjien sitoutuminen kunnan varhaiskasvatussuunnitelmaan on oleellista jatkuvan prosessimaisen työskentelyn ja varhaiskasvatussuunnitelman toteutumisen takaamiseksi. Tuusniemen kunnan varhaiskasvatussuunnitelman laadintaprosessiin nimettiin työryhmä, johon kuuluivat sosiaalilautakunnan puheenjohtaja Viljo Tikkanen, perhepäivähoitajat Maija Nissinen, Hannele Markkanen, Tarja Pukarinen, Tiina Räsänen ja Hannele Pitkänen, perhepäivähoidon ohjaaja Johanna Joukanen- Miettinen ja sosiaalijohtaja Tuomas Aikkila. Työryhmä kokoontui kaksi kertaa keväällä 2008 ja kerran loppukesällä 2008. Työryhmätyöskentelyn yksi keskeisimmistä merkityksistä oli saada perhepäivähoitohenkilöstö tarkastelemaan tekemäänsä varhaiskasvatustyötä valtakunnallisten varhaiskasvatuksen linjausten mukaisena.
3 Sisällysluettelo JOHDANTO... 2 VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA... 4 1. MITÄ VARHAISKASVATUS ON... 4 1.1 Varhaiskasvatusta ohjaavat asiakirjat... 4 1.2 Varhaiskasvatuksen arvopohja... 4 1.3 Kasvatuspäämäärät... 5 2. VARHAISKASVATUKSEN TAVOITTEET TUUSNIEMELLÄ... 5 2.1 Tuusniemen kunnan tarjoamat varhaiskasvatuspalvelut... 5 2.2 Varhaiskasvatuksen yhteistyötahot... 5 3. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN... 6 3.1 Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus... 6 3.1.1 Hoito... 6 3.1.2 Kasvatus... 6 3.1.3 Opetus... 6 3.2 Lapselle ominainen tapa toimia... 6 3.2.1 Leikkiminen... 6 3.2.3 Tutkiminen... 7 3.2.4 Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen... 7 3.2.5 Kieli ja kommunikaatio... 7 3.3 Sisällölliset orientaatiot... 8 3.3.1 Matemaattinen orientaatio... 8 3.3.2 Luonnontieteellinen orientaatio... 8 3.3.3 Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio... 8 3.3.4 Esteettinen orientaatio... 8 3.3.5 Eettinen orientaatio... 8 3.3.6 Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio... 8 4. VANHEMPIEN OSALLISUUS LASTEN VARHAISKASVATUKSESSA... 9 4.1 Vanhempien osallistuminen yksikön toiminnan suunnitteluun... 9 4.2 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ja sen arviointi... 9 5. ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA... 10
4 VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA 1. MITÄ VARHAISKASVATUS ON Varhaiskasvatus on pienten lasten eri elämäntilanteissa tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on edistää lasten tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Kiinteä yhteistyö vanhempien ja hoitohenkilöstön välillä on tärkeää. Varhaiskasvatus koostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Se on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jossa leikki on kuitenkin lapsen tärkein työväline. 1.1 Varhaiskasvatusta ohjaavat asiakirjat Valtakunnallinen ohjaus: lasten päivähoitoa ja esiopetusta koskevat lait ja asetukset varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet Kunnallinen ohjaus: kunnan varhaiskasvatussuunnitelma kunnan esiopetussuunnitelma lapsikohtainen hoito- ja kasvatussuunnitelma 1.2 Varhaiskasvatuksen arvopohja Suomalaisen varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu keskeisiin kansainvälisiin lapsen oikeuksia määritteleviin sopimuksiin, kansallisiin säädöksiin ja muihin ohjaaviin asiakirjoihin. Keskeisin lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen arvoista on lapsen ihmisarvo, joka pitää sisällään seuraavat yleisperiaatteet: syrjintäkielto ja lasten tasa-arvoinen kohtelu lapsen etu lapsen oikeus elämään ja täysipainoiseen kehittymiseen lapsen mielipiteen huomioon ottaminen Lapsella on myös oikeus: turvallisiin ihmissuhteisiin turvattuun kasvuun, kehittymiseen ja oppimiseen turvalliseen ja terveelliseen ympäristöön, jossa voi toimia ja leikkiä monipuolisesti tulla ymmärretyksi ja kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti saada tarvitsemansa erityisen tuen omaan kulttuuriin, kieleen, uskontoon tai katsomukseen
5 1.3 Kasvatuspäämäärät Varhaiskasvatuksessa on tärkeää painottaa lapsuuden itseisarvoista luonnetta, vaalia lapsuutta ja ohjata lasta ihmisenä kasvamisessa. Varhaiskasvatuksen toimintaa suuntaavat yksittäisten kasvatus- ja sisältötavoitteiden yläpuolelle sijoittuvat kokoavat kasvatuspäämäärät. Kasvattajien tehtävänä on huolehtia, että seuraavat koko elämää koskevat ihmisenä kasvamisen kolme kasvatuspäämäärää viitoittavat toimintaa tasapainoisesti ja riittävän syvällisesti: henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistäminen toiset huomioon ottavien käyttäytymismuotojen ja toimintatapojen vahvistaminen itsenäisyyden asteittainen lisääminen 2. VARHAISKASVATUKSEN TAVOITTEET TUUSNIEMELLÄ lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi lapsen huomioiminen yksilönä omatoimisuuden ja itsenäisyyden tukeminen toisten huomioon ottavien käyttäytymismuotojen ja toimintatapojen vahvistaminen lapsen ohjaamineen rehellisyyteen ja kantamaan vastuun teoistaan perheen tukeminen heidän kasvatustyössään ja tarvittaessa perheen ohjaaminen lapsen tarvitsemien tukipalveluiden piiriin varhainen puuttuminen lapsen mahdolliseen aggressiiviseen käyttäytymiseen 2.1 Tuusniemen kunnan tarjoamat varhaiskasvatuspalvelut Tuusniemen kunnan päivähoito on sosiaalilautakunnan alaista toimintaa. Varhaiskasvatuksen eri muodot: kotona toimivat perhepäivähoitajat lapsen kotona tapahtuva hoito ryhmäperhepäivähoitokodit kirkonkylässä ja Tuusjärvellä sivistystoimen alainen esikoulu koululaisten aamu- ja iltapäivähoito kotihoidontuki vaihtoehtona kunnalliselle päivähoidolle 2.2 Varhaiskasvatuksen yhteistyötahot sosiaalityö ja lastensuojelu neuvola kasvatus- ja perheneuvola puheterapeutti psykologi erityislastentarhanopettaja toimintaterapeutti KYS seurakunta sivistystoimi vapaa-aikatoimi 4H
6 3. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN Ensisijaisena tavoitteena on edistää lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Hyvinvoinnin edistämiseksi lapsen terveyttä ja toimintakykyä vaalitaan ja lapsen perustarpeista huolehditaan. Lapsi hyväksytään omana itsenään, häntä arvostetaan, hänen temperamenttinsa otetaan huomioon, häntä kuunnellaan ja huomioidaan lapsen mielipiteet. Lapsen itsetuntoa vahvistetaan ja hänelle taataan turvalliset ihmissuhteet. Varhaiskasvatus on hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus. 3.1 Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus 3.1.1 Hoito Hyvä hoito muodostaa perustan kaikelle toiminnalle varhaiskasvatuksessa. Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä merkittävämpi osa kasvattajan ja lapsen vuorovaikutuksesta tapahtuu hoitotilanteissa. Hyvin hoidetun lapsen perustarpeista on huolehdittu ja lapsi voi turvallisesti suunnata mielenkiintonsa kanssaihmisiin, ympäristöön ja toimintaan. 3.1.2 Kasvatus Kasvatuksen lähtökohtana on yhteiskunnan ja ympäröivän elinpiirin asettamat kasvatustavoitteet, arvot, normit ja käsitykset. Lasta kunnioitetaan yksilönä, hänen itsetuntoaan ja omatoimisuuttaan vahvistetaan. Arkipäivän tilanteissa opetellaan hyviä käytöstapoja ja lasta ohjataan myös toisia huomioon ottavaan käytökseen ja erilaisuuden hyväksymiseen. 3.1.3 Opetus Opetus tapahtuu erilaisissa arkipäivän tilanteissa, joihin kasvattaja tuo opetuksen ulottuvuuden. Lapsi saa uutta tietoa, opetella erilaisia taitoja ja ennen kaikkea lapselle luodaan myönteiset asenteet oppimiselle. 3.2 Lapselle ominainen tapa toimia Leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja eri taiteen alueisiin liittyvä ilmaiseminen ovat lapselle ominaisia tapoja toimia ja ajatella. Nämä toiminnat otetaan huomioon toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. 3.2.1 Leikkiminen Leikki on lapsen työtä. Lapsi ei leiki oppiakseen, mutta oppii leikkiessään. Lapset käyttävät leikkinsä aineksina kaikkea näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa. Leikissään lapset jäljittelevät ja luovat uutta. Myöskin vaikeiden elämäntilanteiden käsitteleminen tapahtuu leikin myötä. Kasvattajan tehtävänä on tarjota leikille sopivat puitteet (tilat, materiaalin, aikaa ) ja mahdollisuuden leikin kehittämiselle.
7 3.2.2 Liikkuminen Liikkuminen on lapselle luonnollinen tapa tutustua itseensä, toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Hänen minäkuvansa ja itsetuntemuksensa vahvistuvat sekä sosiaaliset ja kognitiiviset taidot kehittyvät. Terveyttä edistävät tavat ja tottumukset opitaan ja omaksutaan jo lapsena. Päivittäinen liikunta edistää lapsen motorista kehitystä ja on hyvinvoinnin ja terveen kasvun perusta. 3.2.3 Tutkiminen Lapsi on luontaisesti utelias ja erilaisten asioiden ja ympäristön tutkiminen on lapselle luontaista. Mitä pienemmistä lapsista on kysymys, sitä useammin tutkiminen tapahtuu leikeissä ja arjen työtehtävissä tutuilla välineillä. Varhaiskasvattajan tehtävänä on tarjota lapselle erilaisia kokemuksia ja elämyksiä kaikkia aisteja hyödyntäen. Hyvin suunniteltu oppimisympäristö auttaa aikuista ohjaamaan lasta tutkivaan ajatteluun. 3.2.4 Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen Jokainen lapsi on omalla tavallaan taiteilija. Lapsen luovuudelle ja mielikuvitukselle tulee antaa tilaa ja lapselle tulee antaa kokemuksia eri taiteenaloilta ja mahdollisuus osallistua esim. teatteriesityksiin, konsertteihin jne. 3.2.5 Kieli ja kommunikaatio Valtakunnallisissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kieli ja kommunikaatio ymmärretään liittyvän kaikkeen kasvatukselliseen toimintaan, eikä sitä siksi tarkastella erillisenä lapselle ominaisena tapana toimia, oppia ja ajatella. Lasten keskinäinen sekä aikuisten ja lasten välinen keskustelu ja muu rikas vuorovaikutus ovat tärkeitä oppimisen edellytyksiä. Leikillä ja saduilla on varhaislapsuudessa erityinen merkitys lapsen kielen kehitykselle ja maailmankuvan syntymiselle. Myös jäljittelyllä on tärkeä osuus kielen oppimisille. Tämän vuoksi kasvattajan on kiinnitettävä erityistä huomiota omaan tapaansa esittää ja puhua asioista. Aluksi pieni lapsi ilmaisee itseään elein, ilmein ja liikkein. Kasvattaja eläytyy ja reagoi lapsen kontaktialoitteisiin ja näin edesauttaa vuorovaikutuksen syntymistä. Samalla vahvistetaan lapsen minäkuvaa ja itsetuntoa. Vähitellen lapsi oppii jäsentämään asioita käsittein ja ymmärtämään niiden välisiä suhteita. Lapsi on oppinut kyselemään. Kasvaessaan lapset liittävät leikissään kielen toimintaan, jolloin omien kokemusten, erityisesti leikin merkitys kielen oppimisessa korostuu. Kielen avulla lapset muotoilevat leikin tarkoitusta, kuvailevat sen etenemistä ja säätelevät suhteitaan. Lapselle tulee tarjota virikkeellinen ja toiminnallinen kasvuympäristö, jossa hän voi havainnoida sekä puhuttua että kirjoitettua kieltä. Kasvattajan tulee vastata lapsen kysymyksiin, puhua selkeästi ja kannustaa lasta ilmaisemaan itseään. Satujen lukeminen otetaan jokapäiväiseksi toiminnoksi.
8 3.3 Sisällölliset orientaatiot Lapset oppivat koko ajan erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Vuorovaikutus ihmisten ja ympäristön kanssa tärkeää. Lapsen varhaiskasvatuksen keskeiset sisällöt rakentuvat seuraavista orientaatioista: 3.3.1 Matemaattinen orientaatio Vertaaminen, päätteleminen ja pohdinta tapahtuu arkipäivän tilanteissa leikinomaisesti. Hyödynnetään lapsille tuttuja asioita, materiaalia, esineitä ja välineitä 3.3.2 Luonnontieteellinen orientaatio Tutustutaan lähiympäristöön eri vuodenaikoina. Perehdytään syy-seuraustyyppisiin vaikutussuhteisiin, joiden kautta luonnon ilmiöt ja niihin vaikuttavat tekijät alkavat vähitellen avautua lapsille. 3.3.3 Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio Tutustaan oman kotiseudun menneisyyteen ja nykytilaan. Vaalitaan perinteitä. 3.3.4 Esteettinen orientaatio Tarjotaan kokemuksia eri taiteen aloilta: musiikki, kuvataide, kirjallisuus, teatteri. Kannustetaan lasta ilmaisemaan itseään luovuutta ja mielikuvitusta käyttäen. Annetaan onnistumisen iloa. 3.3.5 Eettinen orientaatio Pohditaan lapsen kehitystason huomioon ottaen tilanteita oikean/väärän, hyvän/pahan ja totuuden/valheen näkökulmasta. Käsitellään pelon, ahdistuksen ja syyllisyyden tunnetta niin, että lapsi voi tuntea olonsa turvalliseksi. 3.3.6 Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio Perehdytään lapsen omaan uskontoon tai katsomukseen. Annetaan lapselle mahdollisuus hiljaisuuteen, ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaa. Opetetaan kunnioittamaan erilaisia uskontoja tai katsomuksia. Huomioidaan suuret kirkolliset juhlapyhät, kuten joulu ja pääsiäinen. Osallistutaan oman seurakunnan järjestämiin tilaisuuksiin(kerho, joulukirkko ).
9 4. VANHEMPIEN OSALLISUUS LASTEN VARHAISKASVATUKSESSA Vanhempien ja henkilöstön tulee tietoisesti sitoutua toimimaan yhdessä lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tukemisessa. Tämä edellyttää keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta ja molemminpuolista kunnioittamista. Vanhemmat ovat ensisijaisesti kasvatusvastuussa lapsestaan, mutta jotta lapsen etu saavutettaisiin, niin tulee henkilöstön ammatilliselle osaamiselle antaa myös arvo. Hyvä yhteistyö vanhempien ja henkilöstön välillä on perusedellytys varhaiskasvatustavoitteiden toteutumiselle. Puhutaan kasvatuskumppanuudesta, joka lähtee lapsen tarpeista ja jossa yhdistyvät lapselle kahden tärkeän tahon, vanhempien ja varhaiskasvatuksen kasvattajien tiedot ja taidot. Vanhempien ja henkilöstön tulee keskustella yhteisistä arvoista, näkemyksistä ja vastuista ja toimia sovittujen sääntöjen mukaisesti. Vanhemmille tulee antaa mahdollisuus kasvatuskeskusteluihin paitsi oman lapsen osalta myös yhdessä muiden vanhempien kanssa (vanhempainillat). Toimivan yhteistyön yhtenä tavoitteena on mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tunnistaa lapsen mahdollisen erityisen tuen tarve ja luoda yhteinen toimintastrategia lapsen tukemiseksi. 4.1 Vanhempien osallistuminen yksikön toiminnan suunnitteluun Henkilöstö vastaa toimipisteen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta, mutta vanhemmilla tulee olla oikeus vaikuttaa suunnitelman sisältöön ja osallistua sen arviointiin yhdessä muiden vanhempien kanssa. Varhaiskasvatussuunnitelma on koko henkilöstön yhteisesti laatima, aktiivisesti käytössä ja kaikkien osapuolten tiedossa. Vanhemmat seuraavat ja arvioivat suunnitelman tavoitteiden toteutumista ja henkilöstö arvioi ja kehittää suunnitelmaa sekä määräajoin(kerran vuodessa) että aina tarvittaessa. 4.2 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ja sen arviointi Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan jokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle yhdessä hoitohenkilöstön ja vanhempien kanssa ja suunnitelma tarkistetaan vuosittain. Varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteena on lapsen yksilöllisyyden ja vanhempien näkemysten huomioon ottaminen toiminnan järjestämisessä. Suunnitelman perusteella koko henkilöstö voi toimia johdonmukaisesti ja lapsen yksilölliset tarpeet tiedostaen. Suunnitelmassa huomioidaan lapsen kokemukset, tämän hetken tarpeet ja tulevaisuuden näkymät, lapsen mielenkiinnon kohteet, vahvuudet ja mahdolliset erityisen tuen tarpeet. Erityinen huomio lapsen kehitystä vahvistaviin myönteisiin puoliin. Suunnitelmassa sovitaan myös yhteistyön toimintatavoista. Myös lapsi itse voi osallistua suunnitelman laatimiseen ja arviointiin vanhempien ja henkilöstön yhdessä sopimalla tavalla.
10 5. ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA Lapsi saattaa tarvita erityistä tukea fyysisen, tiedollisen, taidollisen, tunne-elämän tai sosiaalisen kehityksen osa-alueilla. Tuen tarvetta arvioitaessa on tärkeää huomioida niin vanhempien kuin kasvatushenkilökunnan tekemät havainnot lapsesta, mutta tarvittaessa hankkia lapsesta myös asiantuntijan lausunto. Tuki järjestetään mahdollisimman pitkälle yleisten varhaiskasvatuspalvelujen yhteydessä siten, että lapsi toimii muiden lasten kanssa ja hänen sosiaalisia kontaktejaan ryhmässä tuetaan. Lapsen tuen tarpeen vaatiessa kasvatukseen voi liittyä myös erilaisia tukipalveluita kuten esim. toiminta- ja puheterapiaa. Kasvatushenkilökunnan ja lapsen tukena on myös viikoittain ryhmäperhepäiväkodeissa toimiva erityislastentarhanopettaja.