KUULOVAMMA- NÄKYMÄTÖN VAMMA

KUULOVAMMA- NÄKYMÄTÖN VAMMA - Satakuntalaisen huonokuuloisen nuoren yhteiskuntaan sopeutuminen Multisilta, Minna Saarinen, Anne Opinnäytetyö Kevät 2002 DIAK / Porin yksikkö

2 OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU / PORIN YKSIKKÖ Multisilta, Minna ja Saarinen, Anne Kuulovamma näkymätön vamma - Satakuntalaisen huonokuuloisen yhteiskuntaan sopeutuminen Kevät 2002 45 sivua, 4 liitettä Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia satakuntalaisen huonokuuloisen nuoren ammattihaaveita ja sopeutumista kuulevien yhteiskuntaan. Siinä tarkastellaan nuoren elämän osa-alueita, joihin kuuluu mm. perhe, koulunkäynti, vapaa-ajan vietto ja suhde seurakuntaan. Mahdollisimman laajan käsityksen saamiseksi huonokuuloisen nuoren elämästä tutkimuksessa selvitettiin myös vanhempien ja opettajien näkökantoja. Lähestymistapa on kvalitatiivinen. Aineisto on kerätty kyselyillä ja haastatteluilla. Aineisto on analysoitu Colaizzin fenomenologista menetelmää osittain käyttäen. Tutkimukseemme osallistui seitsemän nuorta ja heidän vanhempansa sekä 14 huonokuuloisen nuoren opettajaa. Otos on Satakunnan keskussairaalan kuntoutusohjaajan Tiina Kari-Saarisen määrittelemä. Tutkimukseen osallistuvat nuoret rajattiin maantieteellisesti Satakunnan alueeseen sekä iältään 11-16 vuotiaisiin. Tutkimus osoitti, että huonokuuloisuuden aste vaikuttaa huonokuuloisen elämänlaatuun ja sopeutumiseen. Nuorten ammattihaaveet realisoituvat iän ja kokemuksen myötä. Vanhemmat, nuoret ja opettajat kaipaavat ammatinvalinnan ohjausta ja tukea nuoren elämään. Työ huonokuuloisten parissa on vasta alkamassa Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa, kun taas kuurojen parissa on työtä tehty jo vuosikymmeniä. ASIASANAT: NUORUUS, HUONOKUULOISUUS, SOPEUTUMINEN, AMMATINVALINTA, INTEGRAATIO, HUONOKUULOISEN KUNTOUTUS Säilytyspaikka: DIAK/ Porin yksikön kirjasto

3 ABSTRACT DIACONIA POLYTECHNIC / PORI TRAINING UNIT Multisilta, Minna and Saarinen, Anne Impaired Hearing Invisible Injury - Adaptation to Community of Young Person With Impaired Hearing April 2002 45 pages 4 appendices The aim of the study was to survey the career dreams of young persons with impaired hearing who lived in Satakunta and their adaptation in the normal hearing society. The study surveyed sectors that include in a young person s life, like his or her family, school, spare time and the relationship with the church. In order to get as expansive impression as possible about the life of a young person with impaired hearing, the study includes the parents and teachers viewpoints. The study was qualitative. The data were gathered with questionnaires and interviews. The data were analysed using partly the Colaizzi s phenomenological method. Seven young persons with impaired hearing, their parents and 14 teachers participated in this research. Tiina Kari-Saarinen, the rehabilitation counsellor in the Satakunta Central Hospital, defined the sample. The participants were restricted in Satakunta area and they were 11 to 16 years of age. The study showed that the stage of impaired hearing affects on quality of life and on adaptation. The career dreams become more realistic with age and life experience. The young people, parents and teachers want vocational training and support into the young s life. The work with people with impaired hearing is just beginning in the Evangelical Lutheran Church of Finland, whereas the work with deaf people has been going on by decades. Keywords: youth, hearing defect, adaptation, career dreams, integration, rehabilitation of impaired hearing. Deposited in the Pori Training Unit Library.

4 SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO 1 2 KORVAN ANATOMIA 3 2.1 Ulkokorva, välikorva ja korvatorvi 3 2.2 Sisäkorva ja sisäkorvan ulommat ja sisemmät hiussolut 4 3 KUULEMISEN TEHTÄVÄT 6 3.1 Viestiminen 6 3.2 Ympäristön äänilähteisiin orientoituminen 7 4 KUULON ALENEMA ELI HUONOKUULOISUUS 7 4.1 Kuulovamman vaikeusasteet 7 4.2 Kuulovammatyypit 8 4.3 Huonokuuloisuuden aiheuttajat 9 4.4. Kuulon tutkimukset eli audiologiset tutkimukset 10 4.4.1Äänesaudiometria ja tympanometria 10 4.4.2 Otoakustiset emissiot ja aivorunkovasteet 11 5 KUULOVIKOJEN HOITO JA KUNTOUTUS 12 5.1 Lääketieteellinen kuulonkuntoutus 12 5.2 Tekninen- ja audiopedinen kuulonkuntoutus 12 5.3 Sosiaalinen ja psykologinen kuulonkuntoutus 14 5.4 Koulutus ja ammatillinen kuulonkuntoutus 15

5 6 HUONOKUULOISEN LAPSEN JA NUOREN SOPEUTUMINEN 15 6.1 Huonokuuloinen lapsi perheessä 15 6.2 Huonokuuloisen lapsen ja nuoren kuntoutus 16 6.3 Nuoruus ja sopeutuminen psyko-sosiaalisen kuntoutuksen avulla 17 7 KOULUTUS JA AMMATINVALINTA 18 7.1 Erityiskoulu vai tavallinen peruskoulu 18 7.2 Integroiminen 19 7.3 Huonokuuloinen oppilas 21 7.4 Koulun järjestelyt huonokuuloisen lapsen oppimisen tueksi 22 7.5 Ammatinvalinta 24 8 KIRKKO JA HUONOKUULOINEN NUORI 25 9 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT 27 9.1 Tutkimuksen lähestymistapa 27 9.2 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimusongelmat 27 9.3 Tutkimusjoukko ja aineiston kerääminen 28 10 AINEISTON KÄSITTELY JA TUTKIMUSTULOKSET 29 10.1 Yleistä tutkimusjoukosta 30 10.2 Apuvälineet 31 10.3 Huonokuuloisuus ja sen vaikutus koulunkäyntiin 31 10.4 Oppimisen tukijärjestelyt 33 10.5 Sopeutumisvalmennus ja opettajien lisäkoulutus 34 10.6 Erityisopetus ja koulunkäyntiin liittyvät toiveet 34 10.7 Koulukiusaaminen ja syrjintä 35 10.8 Jatkokoulutus ja nuorten ammattihaaveita 36 10.9 Tukimuodot 37 10.10 Kuulevien maailmaan sopeutuminen 38 10.11 Huonokuuloisuuden haittoja vapaa-aikana 38

6 10.12 Nuorten harrastukset ja vanhempien niihin kohdistuvat toiveet 38 10.13 Rippikoulu ja muu seurakunnan järjestämään toimintaan osallistuminen 39 11 JOHTOPÄÄTÖKSET 40 11.1 Huonokuuloisuuden vaikutuksia sopeutumiseen 40 11.2 Huonokuuloisuuden vaikutukset koulunkäyntiin ja ammattihaaveisiin 41 11.3 Evankelisluterilaisen kirkon tuki huonokuuloiselle nuorelle 43 12 POHDINTA 44 LÄHTEET LIITTEET

7 JOHDANTO Kun tarkastelemme kuulovammaisia, on tärkeää, että erotamme toisistaan kuurot ja huonokuuloiset. Kuurouden ja huonokuuloisuuden ero on joskus kuin veteen piirretty viiva; kuka tuntee kuuluvansa kuurojen yhteisöön kuka taas ei. Kuurojen yhtenäinen joukko on heidän vahvuutensa ja voimansa, puhutaan kuurojen kulttuurista. Huonokuuloiset, jotka eivät koe kuuluvansa kuuroihin, vaan yrittävät sulautua normaalikuuloisten joukkoon saattavat jäädä vähemmälle huomiolle yhteiskunnassamme. He haluavat peittää vammansa ja vähätellä sen merkitystä. Ihmiselle on tärkeää tuntea itsensä arvostetuksi ja vasta vammansa hyväksyttyään ihminen voi todella tuntea itsensä sinuksi myös ympäristönsä kanssa. Meidän ajatuksemme lähtökohta tälle työlle oli huonokuuloisuus ja nuoret. Otettuamme yhteyttä Satakunnan keskussairaalan korvaosastolle ja sen kautta kuntoutusohjaaja Tiina Kari-Saariseen, muodostuivat aiheen raamit. Hänen avullaan ja myötävaikutuksellaan olemme saaneet edetä tämän tutkimuksen tekemisessä. Tutkimuksemme tarkoituksena on selvittää, miten huonokuuloiset nuoret ja heidän perheensä sopeutuvat ympäröivään yhteiskuntaan ja arvioida heidän avuntarvettaan nuoruusajan muutoksissa. Jotta ymmärtäisimme enemmän ja laajemmin kyseistä aihetta, käsittelemme kuulemista ja kuulovammaisuutta eri näkökulmilta. Tarkoituksemme on palvella tutkimuksellamme, niin nuorta ja hänen perhettään, huonokuuloisten nuorten kuntoutusta ja myös diakonia-ammattikorkeakoulun eri alojen opiskelijoita. Tutkimuksessa haluamme selvittää aiheuttaako huonokuuloisuus vaikeuksia nuorelle kouluelämässä, tulevaisuuden suunnittelussa ja yleensä sopeutumisessa kuulevaan maailmaan. Työssä tarkastelemme ihmistä fyysisen, psyykkisen, henkisen olemuksen ja hänen sosiaalisen ympäristönsä kautta. Nuoruuteen kuuluu näiden kaikkien osa-alueiden yhteisvaikutusten kautta aikuisuuteen kypsyminen, joka on niin yksilöitymistä kuin sosiaaliseen ympäristöön liittymistä. Tutkimalla nuoren elämän eri alueita pystymme selvittämään miten huonokuuloisuus vaikuttaa hänen elämäänsä ja onko hänen saamansa tuki riittävää.

8 Huonokuuloisuutta ominaisuutena on tutkittu vähän. Omaa tutkimusaihettamme läheisiä tutkimuksia löysimme muutamia. Tutkittu on lähinnä kuulovammaisia, jotka opiskelevat integroituina tavallisessa peruskoulussa. Näiden tutkimusten tuloksista voimme löytää omaa tutkimustamme tukevia tuloksia.

9 2 KORVAN ANATOMIA Korva jaetaan rakenteellisesti ulko-, väli- ja sisäkorvaan. Ulkokorvaan kuuluvat korvalehti ja korvakäytävä. Väli- eli keskikorvan osia ovat tärykalvo, välikorvaontelo, korvatorvi ja kuuloluut (vasara, alasin ja jalustin.) Sisäkorva käsittää simpukan ja kuulohermon alkupään sekä kaarikäytävät, jotka osallistuvat tasapainon hallintaan. Simpukassa on soikea ja pyöreä ikkuna. Ne ovat joustavia kalvoja, jotka yhdistävät toisiinsa nesteen täyttämän simpukan ja välikorvan. (Viita, H. & Huttunen, K & Sorri, M. 1998, 11.) KUVA 1. Korvan rakenne (Viita ym. 1998, 10.) 2.1 Ulkokorva, välikorva ja korvatorvi Korvalehti kerää ääniä ja vahvistaa niitä noin 5 db. Korvalehti ja korvakäytävä muuttavat äänen toisto-ominaisuuksia kuulemiselle sopivammaksi. Ne vahvistavat 1,5-4kHz:n taajuusaluetta. (Viita ym.1998, 11.) Välikorvan tehtävänä on muun muassa siirtää ilman kautta tuleva värähtely sisäkorvan simpukassa olevaan nesteeseen. Ääni vahvistuu välikorvassa noin 30dB. Välikorvan kuuloluuketju värähtelee äänen tahdissa. Värähtely siirtyy sisäkorvaan, kun jalustin toimii mäntänä, joka pumppaa sisäkorvan soikeaa ikkunaa vasten ja saa simpukassa olevan nesteen värähtelemään äänen tahdissa. (Viita ym. 1998, 11.) Korvatorven tehtävä on tasata ulkoilman ja välikorvan välistä ilmanpaine-eroa. Yhteys välikorvasta nenänieluun on tavallisesti suljettu. (Viita ym. 1998, 11-12.)

10 2.2 Sisäkorva ja sisäkorvan ulommat ja sisemmät hiussolut Sisäkorva muuttaa äänen aiheuttaman ja kuuloluuketjun välittämän värähtelyn sisäkorvan nesteen värähtelyksi ja sen taas varsinaisiksi aisti-impulsseiksi. Soikean ikkunan kautta saapuvat ääniaallot värisyttävät sisäkorvan simpukkatiehyessä olevaa nestettä. Simpukkatiehyessä sijaitsevan kierteiselimen eli Cortin elimen kuuloreseptorisolut (hiussolut) muuttavat värähtelyn impulsseiksi. (Viita ym. 1998, 12.) KUVA 2. Simpukan rakenne (Viita ym. 1998, 13.) Sisäkorvassa on kahdenlaisia hiussoluja: yksi rivi sisempiä ja kolme riviä ulompia. Ulommat hiussolut ovat sisäkorvan virittäjiä ja sisemmät hiussolut ovat varsinaisia aistinsoluja. Ulommat hiussolut mahdollistavat tarkemman taajuuserottelun ja parantavat kuulemista pienillä äänenvoimakkuuksilla. Ne vahingoittuvat esim. jatkuvan voimakkaan melun vuoksi herkemmin kuin sisemmät hiussolut. Tällöin hiljaisempien äänien kuuleminen huononee. Sisemmät solut toimivat äänien vastaanottajina. Ne muuttavat värähtelyn hermoimpulsseiksi. Sisempiä hiussoluja on noin 3500 ja ulompia hiussoluja noin 20 000. Hiussolujen simpukan eri osat ottavat vastaan eri korkuisia ääniä. Korkeat taajuudet otetaan vastaan simpukan tyviosassa ja matalat kärjessä. (Viita ym. 1998, 13.) KUVA 3. Sisemmät ja ulommat hiussolut (Viita ym. 1998, 14.)

11 Tieto äänestä kulkeutuu aivoihin hiussolujen avulla. Kun hiussolut ovat ottaneet vastaan äänien aiheuttamat värähtelyt, ne lähettävät tiedon äänistä eteenpäin sähköisinä hermoimpulsseina. Synapseista impulssit johtuvat kuulohermon säikeisiin kemiallisten tapahtumien avulla. Synapsit ovat hermosolun pääteyhteyksiä, joiden avulla hermosolut ovat yhteydessä toisiin hermosoluihin. Yhdellä hermosolulla on suuri määrä synapsiyhteyksiä toisiin hermosoluihin. (Viita ym. 1998, 14.) KUVA 4. Synapsi eli hermosäikeiden välinen yhteys (Viita ym. 1998, 15.) Hiussoluilla on yhteys sekä viestejä keskushermostoon tuoviin (afferentteihin) että viestiä vieviin (efferentteihin) hermosäikeisiin. Pääosa afferenteista yhteyksistä tulee sisemmistä hiussoluista ja pääosa efferenteistä yhteyksistä tulee ulompiin hiussoluihin. Kuulohermon säikeet johtavat tiedon äänestä aivorungon kokleaaritumakkeisiin. Täältä tieto siirtyy niin sanottuihin oliivitumakkeisiin, joihin tietoa tulee molempien korvien kuulohermoista. Oliivitumakkeissa molemmista korvista tuleva tieto yhdistyy. (Viita ym. 1998, 114-16.) KUVA 5. Yhteys simpukasta aivoihin (Viita ym. 1998, 16.)

12 Oliivitumakkeista yhdistyneet hermoimpulssit johtuvat keskiaivoihin ja sitä kautta talamukseen. Talamuksesta tiedot johtuvat isojen aivojen kuorikerrokseen (korteksin) kuuloalueelle, joka sijaitsee ohimolohkossa. Sieltä on puolestaan hermoyhteyksiä aivojen otsalohkon assosiaatioalueille sekä puhekeskuksiin. Aivojen kuorikerroksella tieto äänestä kulkeutuu ensimmäisenä ohimolohkon takaosiin. (Viita ym.1998, 17.) KUVA 6. Aivot sivultapäin kuvattuna sekä kuulemiseen osallistuvia aivojen alueita.(viita ym. 1998, 17) 3 KUULEMISEN TEHTÄVÄT 3.1 Viestiminen Kuulovamma vaikuttaa aina kommunikaatioon eli viestimiseen. Kuulovamman vaikutukset kommunikaatioon vaihtelevat suhteessa kuulovamman vaikeusasteeseen ja syyhyn sekä vamman syntymis- ja toteamisajankohtaan. Jos lapsella on synnynnäinen tai varhaislapsuudessa ennen puheen oppimista syntynyt kuulovamma, voi ympäristön puhutun kielen oppiminen tuottaa vaikeuksia. Mitä vaikeampi lapsen kuulovamma on, sen vaikeampi hänen on oppia ympäristön kieltä, koska kuuloaistimus puuttuu ja äänteet pitää oppia tunto- ja näköaistin avulla. Lapsella saattaa olla virheellistä ääntämystä tai kielellisiä virheitä. (Kuulonhuoltoliitto 2002 online)

13 Jos kuulovamma on vaikea, ei pelkkä kuulokoje auta kommunikaatiotilanteessa vaan useimmat käyttävät kuulon tukena huuliltalukua. Jos kuulovammainen henkilö ei pysty kuulemaan puheääntä lainkaan, hän käyttää kommunikoidessaan huuliltalukua sekä muita kommunikaatiomenetelmiä tai tulkkia. Syntymästään kuurot tai varhaislapsuudessaan kuulonsa menettäneet henkilöt kommunikoivat viittomakielellä. (Kuulonhuoltoliitto 2002 online) 3.2 Ympäristön äänilähteisiin orientoituminen Suuntakuulo auttaa ihmistä orientoitumaan ympäristön äänilähteisiin. Sillä on tärkeä tehtävä esimerkiksi liikenteessä, ja se auttaa kommunikaatiotilanteessa paikallistamaan puhujan. Suuntakuulo ei toimi, jos toinen korva on kuuro tai huonokuuloinen. Passiiviset kuuloelämykset ympäristöstä esim. kaiku, auttavat saamaan käsitystä vaikkapa ympärillä olevan tilan koosta ja muista ominaisuuksista. (Viita ym. 1998, 19.) Musiikin ja luonnon äänet voivat esteettisinä kuuloelämyksinä luoda tunnelmaa. Myös hiljaisuudesta voidaan nauttia kuuntelemalla. (Viita ym.1998. 21.) Puheen kuulemisen kannalta merkityksellinen äänten taajuusalue on melko suppea ja suhteellisen korkea. Tämän alueen ala- ja yläpuolelle jää laaja ihmiskorvan kuultavissa oleva taajuusalue, jolla musiikki voi liikkua. (a. Kuulonhuoltoliitto ry 2000, 58.) 4 KUULON ALENEMA ELI HUONOKUULOISUUS 4.1 Kuulovamman vaikeusasteet Yläkäsite kuulovammainen tarkoittaa henkilöä, jolla on jonkinasteinen tai -laatuinen kuulonalenema; lievästä alenemasta täydelliseen kuurouteen. Sosiaalisesti kuulonalenemaa määriteltäessä huonokuuloisena pidetään henkilöä, jolla on osittainen kuulovamma, joka kuulee puhetta ja pystyy kommunikoimaan kuulokojeen avulla käyttämällä tukena huuliltalukua. Suurin osa yleisopetuksen kuulovammaisista kuuluu tähän ryhmään. (b. Kuulonhuoltoliitto ry. 2000, 5.)

14 Kuulovian vaikeusaste määritellään laskemalla paremman korvan kuulokynnysten keskiarvo taajuuksilla 0,5-2 khz:iä. Normaaliksi kuulo arvioidaan silloin kun keskiarvo ei ylitä 20 db:tä. (Viita ym. 1998, 39.) Kuulovamman vaikeusasteet voidaan luokitella lievään, keskivaikeaan, vaikeaan ja erittäin vaikeaan. ( TAULUKKO 1.) Sosiaalisen kuulon rajana pidetään yleensä 30 db:n kuulonalenemaa. Normaalia puheviestintää häiritsevä kuulonalenema on 60 db:ssä ja yli 90 db:n kuulonaleneman ollessa kyseessä ei puhetta pysty erottamaan ilman kuulokojetta. Haitan suuruuteen vaikuttavat myös muut tekijät vaikeusasteen lisäksi kuten: kuulovian tyyppi, kuulonalenemisen nopeus, syntyajankohta, ikä, muu terveyden tila ja vireystila. (Viita ym. 1998, 42. ) TAULUKKO 1 Kuulonvaikeusasteet Kuulovian vaikeusaste WHO:n 1991 EU:n 1996 luokitus luokitus BEHL 0,5-2 khz BEHL 0,5-4 khz Lievä 26 db 40 db 20 db < x < 40 db Keskivaikea 41 db 60 db 40 db < x < 79 db Vaikea 61 db 80 db 70 db < x < 95 db Erittäin vaikea x > 81 db x > 95 db (Viita ym. 1998, 39.) 4.2 Kuulovammatyypit Kuulovammat jaetaan seuraavasti: konduktiivisiin eli äänen johtumisen häiriöt ja sensorineuraaliset eli äänen vastaanoton vammat. Konduktiivinen vamma liittyy muutoksiin, joko ulkokorvan tai välikorvan alueella. Sensorineuraalisen kuulovamman aiheuttajat ovat joko sisäkorvassa (tällöin puhutaan kokleaarisesta vammasta) tai sitä eteenpäin vievissä kuuloradoissa kuulohermon tai aivorungon alueella (retrokokleaarinen vamma). Mikäli vamma on selvästi keskushermoston alueella

15 puhutaan sentraalisista kuulovammoista. (Kallanranta, T. & Rissanen, P. & Vilkkumaa. 2001, 270.) Aistimisvika eli sensorineuraalinen vika vaikuttaa usein korkeissa äänissä. Tämä vaikeuttaa puheen kuulemista. Kuulemista vaikeuttaa myös puheviestin väärin ymmärtäminen, joka johtuu äänen signaalin vääristymisestä ennen kuin se aivoissa havaitaan. Kuulemisen vaikeutta lisää ympäristön häly. Kuulokoje voi auttaa vain rajallisesti. Aistimisvika on johtotyyppistä kuulovikaa vaikeampi ja saattaa johtaa myös kuuroutumiseen. (Viita ym. 1998, 44.) Sentraalisen kuulovian erityispiirre on se, että se ei aiheuta mitattavia kuulokynnysmuutoksia vaan vaikeudet keskittyvät ärsykkeiden tunnistamisessa tai puheen erottelemisessa. Tämä vika voi aiheuttaa jopa täydellisen puheen ymmärtämättömyyden. Lapsilla tämän tyyppinen kuulovika aiheuttaa vaikeuksia puheen ja kielen kehityksessä. (Viita ym. 1998, 45.) 4.3 Huonokuuloisuuden aiheuttajat Perinnölliset kuuloviat voivat ilmetä joko kuulon alenemana tai osana muuta oireyhtymää. Oireyhtymissä eli syndroomissa on kyse vioista monessa eri elimessä, esimerkiksi sydämessä, kilpirauhasessa ja / tai silmissä. Syndroomissa saattaa olla epämuodostumia lähinnä kaulan ja pään alueilla ja kuulonmuutokset ovat lähinnä aistimisviallisia eli sensorineuraalisia. (Viita ym. 1998, 46.) Perinnölliset kuuloviat voivat ilmaantua vasta myöhemmin elämän aikana tai olla synnynnäisiä. Kuuloviat voivat myös periytyä vallitsevasti tai peittyvästi. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi voi saada vallitsevan vian vain toiselta vanhemmaltaan ja peittyvän kuulovian vain kun kummallakin vanhemmalla on virheellinen geeni. (Viita ym. 1998, 46.) Ennen syntymää aiheutuneet kuuloviat eli prenataaliset kuuloviat voivat aiheutua kohdunsisäisissä tulehduksissa tai lääkkeiden vaikutuksena. Kohdunsisäisiä tulehduksia aiheuttavat esimerkiksi vihurirokko, sytomegalo- tai toksoplasmainfektio. Syntyvän

16 lapsen kuulovika on yleensä aistimisvikainen eli sensorineuraalinen ja hänellä on myös muita kehityshäiriöitä. (Viita ym. 1998, 47.) Syntymän aikoihin jaotelluihin eli perinataalisiin kuulovikoihin liittyvät keskosuus, keltaisuus eli hyperbilirubinemia ja hapenpuute eli asfyksia. Nämä kuuloviat ovat tyypiltään aistimisvikaisia eli sensorineuraalisia kuulovikoja, paikantuen joko sisäkorvaan tai aivorunkoon. (Viita ym. 1998, 48.) Syntymän jälkeen aiheutuneet eli postnataaliset kuuloviat johtuvat, joko tulehdussairauksista, tapaturmasta, äkillisestä voimakkaasta äänestä, korvatulehduksesta, ototoksisista lääkeaineista, ikähuonokuuloisuudesta, sairauksista kuten Menieren tauti ja kuulohermon kasvaimet. (Viita ym. 1998, 48-49.) Korvatulehdukset aiheuttavat joko akuutin väliaikaisen konduktiivisen kuulonaleneman. Kroonistunut korvatulehdus voi haitata lapsen puheen kehittymistä ja voi aiheuttaa myös sensorineuraalisia kuulomuutoksia. Ne liittyvät pitkäaikaisessa tulehduksessa syntyneiden toksiinien eli bakteerimyrkkyjen vaikutukseen. (Viita ym. 1998, 48-49.) 4.4 Kuulon tutkimukset eli audiologiset tutkimukset Audiologisia tutkimuksia käytetään, kun tutkitaan kuulovamman astetta, syytä ja sijaintia. Audiologisia tutkimuksia ovat: äänes-, ja puheaudiometria, tympanometria, stapediuksen tutkiminen, otoakustiset emissiot sekä aivorunkovastetutkimukset. 4.4.1 Äänesaudiometria ja tympanometria Ääneksellä tarkoitetaan vain yhtä taajuutta eli yhtä äänen korkeutta sisältävää ääntä. Ääneksien kuulemista mitataan äänesaudiometrian avulla ja mittaustulosta kuvataan audiogrammin eli kuulokäyrän avulla. Mittauksella pyritään saamaan selville kuulokynnystaso eli pienin äänenpaineen taso, jonka tutkittava pystyy eri taajuuksilla kuulemaan (Viita ym. 1998, 26.)

17 Puhekuuloa voidaan mitata puheaudiometriatutkimuksella. Mittauksella saadaan selvitettyä puhekynnys ja puheen erotuskyky (sanojen tunnistusprosentti). Puhekynnys tarkoittaa sitä äänen voimakkuuden tasoa, jolla tutkittava erottaa 50 % puheaudiometriasanaston sanoista oikein. Puhekynnys on yleensä noin 30 db kuulokynnyksen yläpuolella. Puheen erotuskyky prosentti tarkoittaa maksimaalista puheenerotuskykyä prosentteina eli sitä, kuinka monta sanaa tutkittava erottaa oikein esimerkiksi 30 sanasta sopivalla äänen voimakkuudella. Esimerkiksi, jos hän erottaa 30 sanasta 15 oikein hänen puheen erotuskykynsä on 50 %. Puheaudiometria antaa kuvan niin sanotusta sosiaalisesta kuulosta. Tämä tarkoittaa sitä, kuinka hyvin ihminen voi tulla toimeen kuulonsa avulla esimerkiksi keskustellessaan muiden kanssa. (Viita ym. 1998, 27-28.) Tympanometriassa mitataan äänen heijastumista tärykalvosta samalla kun korvakäytävän painetta muutetaan. (Kuva 1.) Tympanometria antaa tietoa muun muassa siitä, onko välikorvassa alipainetta tai nestettä. Stapediusrefleksi eli jalustinliharefleksi laukeaa normaalikuuloisella 70-90 db:n voimakuisen ääneksen vaikutuksesta. Tutkimuksen avulla saadaan selvitettyä, kuinka kuuloluuketju toimii. Sen avulla voidaan tutkia myös sisäkorvaa ja selvittää, onko simpukassa ja kuulohermossa vikaa. (Viita ym. 1998. 28-29.) 4.4.2 Otoakustiset emissiot ja aivorunkovasteet Otoakustiset emissiot kuvaavat sisäkorvan ulompien hiussolujen toimintaa. Niillä tarkoitetaan sisäkorvan ulompien hiussolujen toiminnasta aiheutuvia vähäisiä ääniä, joita voidaan mitata korvakäytävästä. Niin sanottuja transienttisyntyisiä otoakustisia emissioita käytetään aivorunkoherätevastetutkimusten ohella erityisesti vastasyntyneiden kuuloseulonnoissa, vaikeasti tutkittavien kuulonmittauksissa sekä meluvammojen tutkimisessa. Normaali emissiomittaustulos merkitsee sitä, ettei kyseisessä korvassa ole kovin vaikeaa kuulovikaa. (Viita ym. 1998, 28-29.) Aivorunkovasteet ovat osa sähköisten herätevasteiden mittauksia; tutkittavan korvaan lähetetään äärimmäisen lyhytkestoisia ääniä ja samalla rekisteröidään kuuloratojen

18 sähköisiä tapahtumia. Aivorunkovasteiden avulla voidaan pyrkiä määrittelemään kuulokynnystä. Sitä käytetään silloin, kuin tavallisella kuulontutkimuksella ei pystytä selvittämään kuulon tasoa esimerkiksi erilaisten aivo- tai hermosairauksien yhteydessä. Tutkimusten lisäksi käytetään pienten ja/tai monivammaisten lasten kohdalla, joiden kuuloa ei saada luotettavasti tutkittua muilla menetelmillä. Aivorunkovastetutkimuksista käytettään kuitenkin eniten kuuloratojen tilanteen selvittämisessä. (Viita ym. 1998, 29-30.) 5 KUULOVIKOJEN HOITO JA KUNTOUTUS Perinteisesti kuulovikojen kuntoutus on jaettu viiteen eri alueeseen: lääketieteellinen, tekninen, sosiaalinen, psykologinen ja audiopedinen. Kuudentena kuntoutuksen muotona voidaan pitää ammatillista kuntoutusta. ( Kallanranta ym. 2001, 272.) Kuntoutukseen voidaan liittää edellisten lisäksi pedagoginen eli kasvatuksellinen näkökulma, mikä kytkeytyy usein joko audiopediseen kuntoutukseen tai koulutukseen. ( Kuulonhuoltoliiton julkaisuja B 1. 1993, 11). 5.1 Lääketieteellinen kuulonkuntoutus Kuuloa voidaan parantaa lääkityksellä vain harvoissa korvasairauksissa. Sellaisia ovat lähinnä tulehdussairaudet korvissa ja eräät äkilliset sisäkorvaperäiset kuulonalenemat. Leikkaushoidolla voidaan ehkäistä korvatulehduksiin mahdollisesti liittyviä komplikaatioita. Leikkaushoidolla voidaan rajoittaa sairauden etenemistä niin, ettei se aiheuta lisätuhoa väli- tai sisäkorvassa. Kuulonparannusleikkaukset ovat mahdollisia muun muassa synnynnäisissä epämuodostumissa ja traumojen jälkitiloissa. (Viita ym. 1998, 54-55.)

19 5.2 Tekninen- ja audiopedinen kuulonkuntoutus Teknisellä kuntoutuksella tarkoitetaan laitteita, joilla voidaan helpottaa huonokuuloisen kuulemista tai päivittäisen elämän ongelmia. Tavallisin kuulonkuntoutuksen tekninen apuväline on kuulokoje. Kuulokojeet jaetaan kolmeen päätyyppiin: taskukoje, ( ja niitä teknisesti vastaavat silmälasikojeet) ja korvakäytäväkojeet. Korvakäytäväkojeissa puolestaan on kolme päätyyppiä: konkkakoje, kanaalikoje ja CIC- kanaalikoje. ( CIC= completely in the canal, laite on kokonaan korvakanaalissa) (Kallanranta ym. 2001, 273.) Kuulokojeen kautta välittyvän äänen laatu on aina jossain määrin huonompi kuin normaalisti kuulevan korva. Kuulokoje nostaa kuitenkin kuulokynnystä ja parantaa kuulon jäänteiden hyväksikäyttöä. (Kallanranta ym. 2001, 273.) KUVA 8. Erilaisia korvakäytäväkoneita (Viita ym. 1998, 56.) KUVA 9. Korvantauskoje. (Viita ym. 1998, 57.) Kuulokoje poimii äänet mikrofoniinsa ja muuntaa ne sähköisiksi impulsseiksi. Se vahvistaa impulssit, muuntaa ne takaisin ilmahiukkasten värähtelyksi sekä ohjaa ne

20 korvaan. Se ei valikoi ääniä, vaan vahvistaa kaikki äänet. Hälyäänet aiheuttavat ongelmia äänten erottelussa ja kuulemisessa. (Viita ym. 1998, 59.) Hälyäänien vähentämiseksi ja kuulemisen helpottamiseksi esim. yleisissä laitoksissa ja paikoissa saattaa olla mahdollista käyttää induktio eli silmukkavahvistinta, joka estää kulokojeen hälyääntä. Kuulokojeen tulisi olla silloin joko T- tai MT asennossa. Silloin viesti ohjautuu induktiosilmukan kautta kuulokojeeseen. Induktiosilmukan avulla useampikin kuulija voi kuunnella saman aikaisesti yhtä puhujaa, jolla on käytössään mikrofoni. RT laite on käyttötavaltaan samantapainen kuin silmukkavahvistin. Sen ääne siirto tapahtuu radioaaltojen (FM) avulla. Radioaaltojen tietty taajuus kohdistetaan RT laitteen vastaanottimen tiettyyn kanavaan. RT -laitetta käytettään henkilökohtaisena apuvälineenä ensisijaisesti koulussa. (Viita ym. 1998, 67-70.) Audiopedinen kuntoutus on määritetelty osana kuulovammaisen lapsen pedagogista eli kasvatuksellista kuntoutusta. Audiopedinen kuntoutus tarkoittaa lähinnä kommunikaatioterapiaa sisältäen kuulokojeen käytön opetusta sekä kuulon harjoituksen, huulioluvun ja viittomakielen opetuksen. (Kuulonhuoltoliiton julkaisuja B 1. 1993, 11.) 5.3 Sosiaalinen ja psykologinen kuulonkuntoutus Sosiaalisen kuulonkuntoutuksen avulla pyritään vähentämään kuulovikaan liittyviä yhteiskunnallisen osallistumisen vaikeuksia. Kysymykseen voivat tulla koulutukseen ja ammattiin liittyvät kysymykset sekä vapaa-ajan harrastukset. Sosiaaliseen kuntoutukseen kuuluu myös kuulovikaisen taloudellisista eduista huolehtiminen. (Kallanranta ym. 2001, 276.) Psykologisen kuulonkuntoutuksen tavoitteena on auttaa huonokuuloista ja hänen perhettään selviämään henkisesti kuulovian ja siihen liittyvien ongelmien kanssa. (Kallanranta ym. 2001, 276). Psykologisen kuntoutuksen menetelminä voi olla esim. keskustelut ja sopeutumisvalmennus. (Viita ym. 1998, 73).

21 Sopeutumisvalmennus tähtää osaltaan sekä kuulovikaisen, että hänen läheistensä auttamiseen. Sopeutumisvalmennuksessa annetaan tietoa kuulovioista ja niiden seurauksista. Tiedon välittäminen toimii yhtenä kognitiivisen psykoterapian keinona. Samalla käsitellään kuulon menettämiseen tai sen puuttumiseen liittyviä tunteita. (Viita ym. 1998, 74.) Sopeutumisvalmennusta voidaan toteuttaa kurssimuotoisena. Kurssimuotoisessa sopeutumisvalmennuksessa ryhmän vertaistuen merkitys on keskeinen. (Viita ym. 1998, 74.) 5.4 Koulutus ja ammatillinen kuulonkuntoutus Huonokuuloisen lapsen koulutus on kuntoutuksen tärkeä osa-alue. Peruskouluikäisistä huonokuuloisista noin 300 opiskelee 13:ssa kunnallisessa tai kolmessa valtion kuulovammaisten koulussa. Tavallisessa peruskoulussa on noin 2500 huonokuuloista oppilasta, joiden kuulontaso on luokiteltu joko lieväksi tai keskivaikeaksi. (Kallanranta ym. 2001, 278.) Koulutuksen yhteydessä pedagogisen kuntoutuksen tavoitteena on lasten peruskoulutuksen järjestämistä joko erityisopetuksella tai muulla tuella. (Kuulonhuoltoliiton julkaisuja B 1. 1993, 11). Ammatillinen kuntoutus jaetaan primaari- ja sekundaarikuntoutukseen. Primaarikuntoutus tarkoittaa huonokuuloisen nuoren koulutuksen järjestämistä kullekin sopivaan ammattiin. Tämä vaatii tehostettua ja keskitettyä erityisammatinvalinnanohjausta. Ammatinvalinnassa on huonokuuloisen nuoren kohdalla otettava huomioon niin vamman aiheuttamat rajoitukset kuin ennen kaikkea nuoren omat vahvuudet. Sekundaarikuntoutus tarkoittaa taas tilannetta, jossa huonontuneen kuulon vuoksi joudutaan etsimään keinoa helpottaa työntekoa, joko teknisillä apuvälineillä tai työjärjestelyillä. Kysymykseen voi tulla myös uudelleenkoulutus. (Kallanranta ym. 2001, 278.)

22 6 HUONOKUULOISEN LAPSEN JA NUOREN SOPEUTUMINEN 6.1 Huonokuuloinen lapsi perheessä Perhe ja vanhemmat ovat jokaisen lapsen kasvualusta, tärkein ihmissuhde. Kun lapsella todetaan vamma, joutuu koko perhe kriisiin. Perheen ihmissuhteet punnitaan ja mahdolliset vaikeudet heijastuvat lapseen. Se näkyy mm. persoonallisuuden kehityksen häiriöinä, kontaktihäiriöinä, levottomuutena, masentuneisuutena, aggressiivisuutena tai oppimisvaikeuksina. Perheeltä vaaditaan paljon voimavaroja, kun lapsella todetaan jokin vamma. On todettu, ettei vamman suuruus vaikuta ongelmien suuruuteen. Joissakin tapauksissa pieni vamma voi aiheuttaa suurempia vaikeuksia kuin esimerkiksi monivammaisuus. Tämän vuoksi lapsen tukeminen sisältää myös perheen tukemista. Oikeanlainen tuki auttaa elämään läpi vaikeaa asiaa niin lapsen, kuin vanhempienkin kannalta. Kuulovammaan liittyvien ongelmien tiedostaminen, kohtaaminen ja jakaminen mahdollistaa sen, että lapsi pystyy luomaan itsestään selkeän ja realistisen kuvan, joka on terveen itsetunnon edellytys. (Ginman, 1986, 96, 100.) Kuulovammainen lapsi on usein pitempään riippuvaisempi vanhemmistaan kuin muut ikäisensä. Sosiaalisissa tilanteissa lapsi törmää kommunikointivaikeuteensa, mikä aiheuttaa surua ja pettymyksiä. Kuulovammainen joutuu kokemaan erilaisuutta, ryhmän ulkopuolelle jäämistä ja säälintunteita. Hänen vammaansa saatetaan vähätellä niin koulussa kuin kotona. Kuulovammainen käyttää paljon voimavarojaan kuuntelemiseen. Hänelle oman identiteetin löytyminen on vaikeampaa kuin normaalisti kuuleville, joten on tärkeää, että lapsi saa realistista tietoa omasta vammastaan, esimerkiksi sen merkityksestä hänen tulevaisuudenhaaveisiinsa. ( Ginman 1986, 100 102.) 6.2 Huonokuuloisen lapsen ja nuoren kuntoutus Suomen viidessä yliopistollisessa keskussairaalassa ( HYKS, KYS, OYS, TAYS, TYS ) on kuulokeskus ja 16 keskussairaalassa kuuloasema, jotka vastaavat kuulovammaisten tutkimuksista ja kuntoutuksen järjestämisestä. Kolmessa yliopistollisessa sairaalassa ( HYKS, KYS, OYS ) ja Keski-Suomen keskussairaalassa on myös audiologinen ja/ tai foniatrinen osasto. Kuulovammaisten lasten alkuohjaus tapahtuu pääasiassa