IMMU eli Paikallisilla teoilla ilmastonmuutoksen hillintään -hankkeen tavoitteena on selvittää ja sopia konkreettiset keinot ilmastonmuutoksen

Jukka Hirvonen & Petteri Niemi Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus 2010

IMMU eli Paikallisilla teoilla ilmastonmuutoksen hillintään -hankkeen tavoitteena on selvittää ja sopia konkreettiset keinot ilmastonmuutoksen hillintään Päijät-Hämeessä. Hanke on käynnissä vuosina 2009-2011 ja on Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tukema. Hanketta koordinoi Lahden ammattikorkeakoulun Innovaatiokeskus (1.1.2011 alkaen). Hankeen kansallisena rahoittajana toimii Päijät-Hämeen liitto ja kumppaneina ovat Lahden kaupunki, Lahti Energia Oy ja Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy. Hanke tukee Lahden seudullisen ilmasto-ohjelman tekemistä ja kehittämistä. Lisäksi hankkeessa tuotetaan ajankohtaista tietoa ilmastonmuutokseen vaikuttavista toimista päättäjille, kuntalaisilla ja yrityksille. 2

IMMU-hankkeen tilasto- ja paikkatieto-osion tavoitteena on tutkia Lahden seutua sellaisten tilasto- ja paikkatietojen kannalta, jotka ovat relevantteja ilmaston-muutoksen hillinnän näkökulmasta. Tarkastelu perustuu pääosin Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) kehitettyyn yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) ruutuaineistoon. Tämä aineisto sisältää tilastoruuduttaisia (250m x 250m) tietoja mm. väestöstä, rakennuksista ja työpaikoista. Lisäksi aineistoon on määritelty yhdyskuntarakenteen aluejakoja, kuten taajamarajauksia. YKR:ssä on tietoja aina vuodesta 1980 lähtien, joten se antaa hyvät mahdollisuudet tutkia tapahtuneita muutoksia. Seuraavassa selvitetään Lahden seudun nykytilannetta ja kehitystrendejä mm. taajama- ja yhdyskuntarakenteen, väentiheyden, autotiheyden sekä työmatkojen suhteen. Analyysissa käytetään kahta aluetasoa: 1. Lahden lähialue: Lahti, Nastola ja Hollola 2. Lahden koko työssäkäyntialue: 7 kuntaa, joista käy Lahdessa töissä vähintään 10% työllisistä. Ne ovat Lahti, Hollola, Nastola, Orimattila, Kärkölä, Hämeenkoski ja Asikkala. Useiden tietojen kohdalla on mahdollista verrata Lahden seudun tilannetta viiteen muuhun seutuun: Jyväskylän, Kuopion, Oulun, Turun ja Vaasan. Näistä kolme ensimmäistä ovat väkiluvultaan jokseenkin samaa suuruusluokkaa kuin Lahden seutu. Turun seutu on selvästi isompi ja Vaasan taas pienempi. 3

Asukastiheys on keskeinen tekijä kaupunkien ja seutujen energiankulutuksessa. Tiiviissä yhdyskuntarakenteessa on mahdollista saada keskeiset palvelut kävelyetäisyydelle ja joukkoliikenne toimivaksi. Harva yhdyskuntarakenne taas johtaa pitkiin etäisyyksiin ja siihen, että matkat palveluihin ja työpaikkoihin on useimmiten pakko tehdä autolla. Siten harva asutus merkitsee suurta liikenteen energiankäyttöä. Tästä riippuvuudesta on vahvaa empiiristä näyttöä. Esimerkiksi Petter Næss havaitsi pohjoismaisia kaupunkeja käsittelevässä tutkimuksessaan likimääräisen säännön, että 100%:n lisäys maapinta-alassa per asukas merkitsee 50%:n lisäystä energiankäytössä. Suomen kaupunkien yleinen ongelma ekotehokkuuden kannalta on harva asukastiheys verrattuna esimerkiksi muun Euroopan kaupunkeihin. Suomen taajamien tilastollinen asukastiheys on 2 3 kertaa matalampi kuin Ruotsin tai Norjan. (Lahti ym. 2008) lähteitä: Peter Newman Jeffrey Kenworthy: Sustainability and Cities: overcoming automobile dependence, Island Press, Washington DC. 1999. Petter Næss: Urban Form and Energy Use for Transport. A Nordic Experience. Oslo 1995. Pekka Lahti: Energiatehokkuus rakennetussa ympäristössä esitys 11.11.2008. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=95323&lan=fi Pekka Lahti Jyri Nieminen Markku Virtanen: Ekotehokkuuden arviointi ja lisääminen Helsingissä. Helsingin kaupunki / KSV. 2008. 4

YKR-tietojen perusteella rajattu Lahden keskustaajama muistuttaa muodoltaan nelisakaraista tähteä. Pohjoisessa ja lännessä taajama ulottui jo 1980 melko pitkälle Hollolan puolelle, kun taas itäkoillisessa ja etelässä yhtenäinen taajama päättyi vielä vuonna 2005 Lahden rajojen sisälle. Keskustaajama on kasvanut reunoiltaan pieninä paloina monessakin suunnassa. Suurempia laajenemisalueita 1990- ja 2000-luvuilla oli koillisessa Alasenjärven ympäristössä sekä pohjoisessa Vesijärven rantaa myötäillen Paimelan suunnassa. Lisäksi Hollolan puolella rajan pinnassa (koillisessa ja lounaassa) on useita uusia lähellä olevia mutta irrallisia alueita, jotka ovat ylittäneet YKR-taajamakriteerit ja muodostuneet pieniksi lähitaajamiksi. Itäkaakossa (Lahden keskustasta katsottuna) sijaitsee erillinen nauhamainen Nastolan taajama, joka vuonna 1980 oli katkonainen, mutta on asteittain täydentynyt yhtenäiseksi ja laajentunut reunoiltaan. YKR-luokituksessa Nastola lasketaan lähitaajamaksi. Haja-asutusalueelle on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana uusia asuttuja ruutuja ja toisaalta niitä on tyhjentynyt. Vuonna 2005 oli koko Lahden työssäkäyntialueella (7 kuntaa) 7 434 asuttua ruutua, joista 5 035 (68%) taajamien ulkopuolella. Näissä haja-asutusalueen ruuduissa asui 18 346 henkeä eli 11% väestöstä. Kymmenen viimeisen vuoden aikana 1995-2005 haja-asutusalueella (vuoden 1995 taajamien ulkopuolella) oli tyhjentynyt 705 ruutua ja asutettu 1065 ruutua. 5

Kuvasta selviää, kuinka Lahden työssäkäyntialueen taajamissa asuvan väestön osuus koko väestöstä on muuttunut 25 vuoden aikana. Lahden seudun väestöstä asui vuonna 1980 taajamissa vajaat 84%. Osuus on kasvanut melko tasaisesti vuoden 2005 lähes 89%:iin. Haja-asutusalueen osuus väestöstä on siis supistunut runsaasta 16%:sta noin 11%:iin. 6

Kuvassa on verrattu taajamaväestön osuuden kehitystä Lahden seudulla sekä viidellä muulla työssäkäyntialueella. Kuvasta on tärkeää huomata, että pystyakselin asteikko ei ala nollasta. Kaikilla vertailualueilla kehitys on ollut yleisesti ottaen samantyyppistä kuin Lahden työssäkäyntialueella. Turun seudun luvut ovat olleet koko aikavälin varsin lähellä Lahden seudun lukuja. Oulun seudulla taajamaväestön osuus on kasvanut Lahtea nopeammin: 83%:sta 92%:iin. Siellä osuus oli vuonna 2005 kuudesta seudusta korkein. Jyväskylän, Kuopion ja Vaasan seuduilla taajamaväestön osuus on jonkin verran pienempi kuin Lahden seudulla, mutta kehitys on ollut aivan samansuuntaista kuin Lahdessa. 7

Vasemmanpuoleisesta kuvasta selviää, minkälainen Lahden seudun taajamien asukastiheys on verrattuna muihin seutuihin. Lahti sijoittuu vertailussa keskivaiheille. Kuudesta vertailualueesta Kuopion seudun taajama-alueiden asukastiheys on vuonna 2005 ollut suurin, runsaat 10 asukasta hehtaarilla. Seuraavaksi tiheimmin asuttu taajama-alue on Jyväskylän seudulla (8,6 as/ha). Lahti (8 as/ha) sijoittuu lähelle Jyväskylän lukuja. Hieman harvemmin asuttuja taajamia ovat Turun seudun (7,4 as/ha) ja Oulun seudun (vajaat 7 as/ha) taajamat. Selvästi pienin asukastiheys on Vaasan seudun taajamissa, vain 4,3 asukasta hehtaarilla. Oikeanpuoleisesta kuvasta ilmenee taajamien asukastiheyden muutos vuodesta 1980. Lahden työssäkäyntialueen taajamien asukastiheys oli vuonna 1980 11 asukasta hehtaarilla. Siitä eteenpäin asukastiheyden trendi on ollut laskeva. Lasku on ollut jyrkempää 1980-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa, muilla aikaväleillä lievempää. Useimmilla muilla vertailuseuduilla kehitys on ollut jokseenkin samantyyppistä. Poikkeuksena on Jyväskylän 2000-luvun alun kehitys: muista seuduista poiketen taajamien asukastiheys on siellä kääntynyt nousuun. 8

Kuvassa on esitetty taajama-alueiden asukastiheyden muutos erikseen Lahdessa, Hollolassa ja Nastolassa. Lahdessa asukastiheys on laskenut 14,6:sta 12,3 asukkaaseen hehtaarilla 1980-2005, Hollolassa 6,5:stä 4,4:ään ja Nastolassa vastaavasti 7,4:stä 5,0 asukkaaseen hehtaarilla. Suhteellinen lasku on Hollolassa ja Nastolassa Lahtea suurempaa. Lahden, Hollolan ja Nastolan taajamien väentiheyden muutoksia analysoitiin myös erikseen vanhan taajaman eli vuoden 1980 YKR-taajama-alueiden ja myöhempien laajenemisalueiden osalta. Osoittautui, että vanhoilla taajama-alueilla myöhempi kehitys ei ole heikentänyt tilannetta. Vuoden 1980 asuttujen taajamaruutujen keskimääräinen väentiheys on pysynyt jokseenkin ennallaan noin 15 asukkaassa hehtaarilla. Tämä kertoo siitä, että täydennysrakentamisella on onnistuttu kompensoimaan väentiheyden laskeva trendi (ks. kartta ja teksti s. 11). Kuudennes vuoden 1980 taajamaruuduista oli tuolloin asumattomia eli yksinomaan työpaikka- yms. alueita. Näistä ruuduista joka kolmas muuttui asutuiksi vuoteen 2005 mennessä. Näissä taajaman täyttyneissä ruuduissa asui vuonna 2005 noin 3 560 henkeä. Tämäkin komponentti edustaa tiivistävää kasvua. Laajenemisalueilla väentiheys on sen sijaan jäänyt vaatimattomalle tasolle. Esimerkiksi 1980-luvun alkupuolen laajenemisalueen väentiheys on asettunut keskimäärin noin 5 asukkaaseen hehtaarilla (tässä luvussa ovat mukana kaikki ruudut, eivät ainoastaan asutut ruudut). Myöhempien laajenemisalueiden väentiheys näyttäisi jääneen vielä alhaisemmaksi. 9

Seuraavaksi tarkastellaan Lahden lähialueen (Lahti, Hollola ja Nastola) asutuksen tiheyttä siten, että kohteena ovat kaikki asutut ruudut, myös taajamien ulkopuoliset. Ruudut on luokiteltu karttaan asukasluvun mukaan neljään luokkaan: Tiheimmän väestön luokka muodostuu vähintään 125 asukkaan ruuduista. Tämä merkitsee vähintään 20 asukasta hehtaarilla, mitä on pidetty karkeana rajana kannattavan joukkoliikenteen kysynnän kannalta. Toisessa luokassa ovat 63 124 asukkaan ruudut. Tämän luokan ruuduissa asukastiheys on siis yli puolet 125 asukkaan "kriittisestä rajasta", mutta jää sen alle. Kolmannen luokan muodostavat 10 62 asukkaan ruudut. Loput asutut ruudut koostuvat erittäin hajanaisesta asutuksesta. Kartassa ovat mukana 3 9 asukkaan ruudut, mutta 1 2 asukkaan ruutuja ei ole esitetty. Lahden keskustan ruudut sijoittuvat yleensä tiheimmän asutuksen luokkaan. Lähes yhtenäinen tiheän asutuksen ruutujen alue ulottuu pohjoisessa Niemeen, idässä Möysään ja etelässä Liipolaan. Tiheän asutuksen saarekkeita on myös ketjumaisesti Lahden keskustasta länteen Hollolan keskustaan asti, Pohjois-Lahdessa (Mukkula Kilpiäinen) sekä Nastolan keskustassa. Seuraavaan tiheysluokkaan (63 124 as) kuuluvia ruutuja on etenkin Lahden läntisillä, koillisilla ja eteläisillä asuinalueilla sekä Hollolan ja Nastolan keskustoissa. 10 63 asukkaan ruutuja on melko paljon Lahden etelä- ja koillisosissa sekä Lahden rajan takana pohjoisessa Vesikansantien varrella ja idässä Villähteen suunnassa. Alle 10 asukkaan ruudut kerääntyvät osaksi isojen teiden varsille, osaksi sijoittuvat hajanaisesti. 10

Oheinen kartta kertoo väkiluvun muutoksesta ruuduittain: missä väestö on vähentynyt ja missä lisääntynyt 12 viimeisen vuoden aikana. Noin 200 ruudussa väestö on lisääntynyt yli 20 hengellä ja suunnilleen yhtä monessa ruudussa vastaavasti vähentynyt yli 20 hengellä. Runsaan lisäyksen ruudut ovat aina alueilla, minne on sijoittunut enemmälti asuntojen uustuotantoa. Lahden keskeisiä alueilla näitä ruutuja on verrattain paljon. Niitä on myös asutusrakenteen reunoilla esim. lännessä Hollolan keskustassa, pohjoisessa Hollolan puolella sekä koillis- ja etelä-lahdessa. Asumisväljyyden lisäämistendenssi aiheuttaa sen, että alueilla, jonne ei rakenneta lisää asuntoja, väestö hiljalleen vähenee. Suurimman absoluuttisen vähennyksen alueet ovat sellaisia, joilla asukastiheys on lähtökohtatilanteessa korkea ja joille ei ole rakennettu juurikaan lisää asuntoja. Näitä ruutuja löytyy mm. Lahden keskiosista, läntisiltä alueilta (Pirttiharju, Kärpänen), pohjoisosista (Kilpiäinen) sekä Hollolan keskustasta. Lievää lisäystä on runsaassa 800 ruudussa ja lievää vähennystä vajaassa 800 ruudussa. Noin 1 500 asutussa ruudussa väestö on pysynyt suunnilleen ennallaan enintään kahden hengen muutos suuntaan tai toiseen. 11

Seuraavaksi tarkastellaan Lahden seudun (Lahti, Hollola ja Nastola) väestön jakautumista asukastiheyden mukaan luokiteltuihin ruutuihin ja kuinka tämä on muuttunut aikavälillä 1980 2007 (kuva). Koko alueen väkiluku on tänä aikana kasvanut 123 000:sta lähes 135 000:een. (YKRruuduista laskettu asukasluku ei täsmää aivan tarkkaan muiden väkilukutilastojen kanssa.) Tiheimmän asutuksen ruutujen väkimäärä laski 1980-luvulla 81 000:sta 76000:een. Sen jälkeen se on pysytellyt hyvinkin vakaana. Uusimman tilaston mukaan näissä ruuduissa asui runsaat 75 500 asukasta. Seuraavan luokan (63 124 as) väkimäärä on trendinomaisesti noussut. V 1980 näissä ruuduissa asui runsaat 15 000 asukasta, v 2009 lähes 28 000. Myös luokan 10 62 asukasta väkimäärä on noussut, mutta katkonaisemmin ja lievemmin kuin edellisen. Vuonna 1980 tämän luokan ruuduissa asui runsaat 18000 henkeä, vuonna 2007 vajaat 23 000 henkeä. 3 9 hengen ruuduissa asuvien määrä on sen sijaan hieman laskenut: vuoden 1980 7300 hengestä vuoden 2007 6700 henkeen. 1 2 hengen ruuduissa asuvien määrä on kasvanut, mutta se on silti varsin pieni. Vuonna 1980 tämän luokan ruuduissa asui noin 1 000 henkeä, vuoden 2007 tilanteessa määrä oli 1 600. 12

Oheisesta kuvasta selviää, kuinka väestön suhteellinen jakautuminen asukastiheysluokkiin on kehittynyt tarkasteltavalla aikavälillä. Tiheimmän asutuksen ruutujen osuus koko väestöstä oli vuonna 1980 66%. Osuus on laskenut, 1980-luvulla nopeammin ja sen jälkeen hitaammin. Vuonna 2007 se oli 56%. 63 124 asukkaan ruutujen osuus on sen sijaan jatkuvasti kasvanut. Osuus oli vuonna 1980 vain 12%, vuonna 2007 se oli jo 21%. Harvemman väestön ruutujen osuus ei ole muuttunut niin paljon. Luokan 10 62 asukasta osuus on kasvanut vuoden 1980 15%:sta vain hitaasti vuoden 2007 17%:iin. 3 9 asukkaan ruutujen osuus oli ajanjakson alussa 6% ja sen lopussa 5% ei siis merkittävää muutosta. 1 2 asukkaan ruutujen osuus väestöstä on ollut koko ajanjakson vain yhden prosentin luokkaa. 13

Taulukko ja seuraavan sivun kuva kertovat asuttujen ruutujen lukumäärän kehityksestä Lahden seudulla vuodesta 1980. Asuttujen ruutujen kokonaismäärä on kasvanut vuoden 1980 3 200:sta vuoden 2007 3 800:aan. Seudulle on tullut siis noin 600 asuttua ruutua lisää, mikä merkitsee 18 %:n lisäystä. Kyseessä on nettomuutos, ruutuja on tietenkin myös autioitunut. 14

Kuvasta ilmenee, kuinka erilaista asukastiheyttä edustavien ruutujen määrä on kehittynyt. Tiheimmän asutuksen ruutujen määrä oli vuonna 1980 252. Se kasvoi hieman aina vuoteen 2000. Sen jälkeen se on pysytellyt suunnilleen ennallaan, noin 280:ssä. Alueelle on siis tullut tällä aikavälillä kolmisenkymmentä tiheän asutuksen ruutua lisää. Seuraavan tiheysluokan (63 124 asukasta) ruutujen määrä on kasvanut 177 ruudusta 322 ruutuun eli lähes kaksinkertaiseksi. 10 62 asukkaan ruutujen määrä on kasvanut noin 720:stä 850:een, mikä on noin viidenneksen lisäys. 3 9 asukkaan ruutuja on paljon enemmän kuin edellisiä luokkia, 1 400:n luokkaa. Määrä on kuitenkin hieman supistunut tällä aikavälillä. 1 2 asukkaan ruutuja oli alueella vuonna 1980 noin 600, vuonna 2007 jo lähes tuhat. Niiden määrä on kasvanut 370:llä eli noin 60%. Kasvu on ollut jatkuvaa. 15

Tarkasteltaessa lukumäärien sijasta %-osuuksia kaikista asutuista ruuduista havaitaan, että tiheimmän asutuksen ruutujen osuus kaikista asutuista ruuduista on vain 7%. Se on laskenut vuodesta 1980, jolloin se oli 8%. Seuraavan tiheysluokan osuus ruuduista on samaa luokkaa (8%), mutta se on kasvanut vuoden 1980 6%:sta. Luokan 10 62 asukasta osuus on pysynyt varsin tarkkaan samana koko ajanjakson. Luokan 3 9 asukasta osuus on pienentynyt huomattavasti: vuoden 1980 45%:sta vuoden 2007 36%:iin. Harvimmin asuttujen ruutujen (1 2 asukasta) osuus on ollut kasvamaan päin. Vuonna 1980 se oli vajaa viidennes, vuonna 2007 jo yli neljännes. Väestön määrää ja ruutujen määrää koskevasta tarkastelusta voidaan todet yhteenvetona seuraavaa: Yli 124 asukkaan ruuduissa asuu selvästi yli puolet alueen väestöstä, mutta näiden ruutujen osuus kaikista ruuduista on vain 7%. Toisessa ääripäässä 1-2 hengen ja 3-9 hengen ruutujen yhteenlaskettu osuus on 62% asutuista ruuduista, mutta niissä asuu vain 6% alueen väestöstä. 16

YKR-ruutuaineistossa on tietoja asuntokuntien autonomistuksesta. Se sisältää ruuduittaiset tiedot yhden auton ja useamman auton talouksien lukumääristä. Näitä tietoja on vuodesta 1990 alkaen. Autonomistuksen yleisyyteen ja sen kehitykseen vaikuttaa yhtäältä tulotaso ja sen muutos, mutta toisaalta vahvasti myös yhdyskuntarakenne. Hajanaisessa yhdyskuntarakenteessa autoistuminen muodostuu suuremmaksi, koska palveluita ei ole kävelymatkan päässä eikä joukkoliikenne toimi. Autoton elämäntapa on harvoin mahdollista ja perheissä tarvitaan usein kaksi autoa. Tiiviissä yhdyskuntarakenteessa on puolestaan suurempi osuus autottomia talouksia ja autollisissa talouksissa on yleensä vain yksi auto. Asuntokuntien kokonaismäärä alueella on aikavälillä 1990 2007 kasvanut 55000:sta 67 000:een. Vuonna 2007 autottomia talouksia oli noin 24 000, yhden auton talouksia runsaat 30 000 ja useamman auton talouksia noin 13 000. Vuodesta 1990 autottomien talouksien määrä on kasvanut vain noin tuhannella, yhden auton talouksien määrä noin 6 500:lla ja useamman auton talouksien määrä 4 500:lla. Lahden seudun asuntokunnista oli vuonna 2007 runsas kolmannes autottomia, vajaa puolet yhden auton talouksia ja noin viidennes vähintään kahden auton talouksia. Vuodesta 1995 autottomien asuntokuntien osuus on pienentynyt 6 prosenttiyksikköä, yhden auton talouksien osuus pysynyt ennallaan ja vähintään kahden auton talouksien osuus kasvanut 6 prosenttiyksikköä. 17

Lahden seudun autonomistustietoja voidaan verrata viiden muun kaupunkiseudun tietoihin. Vasemmanpuoleisesta kuvasta selviää, että kahden auton talouksien osuus on Lahden seudulla kehittynyt hyvin samansuuntaisesti kuin Jyväskylän, Kuopion, Oulun ja Turun seuduilla. Vaasan seudulla osuus on kasvanut jatkuvammin ja enemmän kuin muualla. Oikeanpuoleisen kuvaan perusteella autottomien osuus on kaikilla seuduilla laskenut selvästi vuodesta 1995. Osuus oli Lahden seudulla 1995 muita seutuja suurempi, mutta Lahti on sen jälkeen lähentynyt muita seutuja (paitsi Vaasan seutua). 18

Autonomistusta kaupunkiseudun eri osissa voidaan tarkastella autotiheyden avulla siten, että lasketaan autojen määriä per aikuinen henkilö. Tässä mittarissa on se etu, että asuntokuntatyyppirakenteen alueelliset erot eivät vaikuta siinä määrin kuin tutkittaessa autottomien ja kahden auton talouksien osuuksia. Oheiseen karttaan on otettu mukaan vain ruudut, joissa asuu vähintään 5 täysi-ikäistä henkilöä. Tätä pienemmistä lukumääristä ei ole mielekästä laskea autotiheyttä. Autotiheyden vaihtelu noudattaa likimain kehämäistä mallia ja sillä on selvä käänteinen riippuvuus väentiheyden kanssa. Lahden keskusta on lähes kokonaan pienimmän autotiheysluokan ruutuja. Myös Liipolassa, Mukkulan suunnalla ja Nastolan keskustassa on melko paljon näitä ruutuja. Toiseksi pienimmän autotiheysluokan ruutuja on etenkin edellisten keskeisten alueiden ympärillä olevilla alueilla (mm. Möysä, Kivimaa, Laune, Lahden länsiosat, Nastolan ja Hollolan keskustojen lähiympäristö). Suuren autotiheyden ruutuja (kaksi ylintä luokkaa) on esimerkiksi taajaman reunaalueilla Lahden koillis- ja eteläosissa, Hollolan alueella pohjoisessa Vesikansantien varressa ja Hollolan keskustan länsipuolella sekä Nastolan Villähteellä. 19

Kuvasta ilmenee keskimääräisen työmatkapituuden kehitys Lahden työssäkäyntialueella ja viidellä vertailuseudulla 25 vuoden aikavälillä. Mukana ovat vain alle 150 kilometrin matkat, koska tätä pidemmistä matkoista enää pienempi osa on päivittäistä työssäkäyntiä. Vuonna 1980 Lahden seudun asukkaiden keskimääräinen työmatkapituus oli 8 kilometriä. Vuonna 2005 se oli kasvanut yli kaksinkertaiseksi, 17 kilometriin. Kehitys on kuitenkin ollut epätasaista. 1980-luvun alkupuolella kasvu oli lievää, mutta sen loppupuolella työmatkan keskipituus hyppäsi 9:stä 13 kilometriin. 1990-luvun alkupuolella kasvu pysähtyi ja keskipituus jopa hivenen laski. Piirre liittyy ilmeisesti laman vaikutuksiin. Myös kotikuntalain muutos 1994 saattoi vaikuttaa tähän suuntaan, koska opiskelijoita siirtyi tuolloin paljon kirjoille opiskelupaikkakunnalle. Osa heistä oli työllisiä. Vuoden 1995 jälkeen työmatkapituudet ovat taas kasvaneet selvästi. Lahdessa kasvu on ollut kaikkein nopeinta vertailualueista. Muiden seutujen kehitys on ollut yleisesti ottaen samantyyppistä kuin Lahden, mutta Lahden seudulla muutokset näyttävät muita seutuja jyrkemmiltä. Lahden seudulla työmatkan keskipituus vuonna 2005 oli kuudesta vertailuseudusta selvästi pisin. Tähän vaikuttavat huomattavasti pääkaupunkiseudulle suuntautuvat matkat. Vaikka niitä ei ole kovin suurta osaa kaikista matkoista, pitkinä matkoina ne nostavat keskiarvoa. Tutkitaan seuraavaksi tarkemmin, pääkaupunkiseudulle suuntautuvat työmatkojen vaikutusta Lahden seudun työmatkojen keskipituuksiin. 20

Oheiset taulukot ja seuraavan sivun kuvat valottavat Lahden seudulta pääkaupunkiseudulle suuntautuvien työmatkojen lukumääräkehitystä ja vaikutusta työmatkojen keskipituuksiin. Työmatkojen määrän kehitys Pääkaupunkiseudulle sekä myös muualle työssäkäyntialueen ulkopuolelle suuntautuvat työmatkat ovat lisääntyneet paljon tarkasteluvälillä, mutta kehitys on ollut epätasaista: nopean kasvun aikaa ovat olleet 1980-luvun loppupuoli ja aika vuodesta 1995 eteenpäin. Kaikkien alle 150 km pituisten työmatkojen määrä on kasvanut 1980-2005 lähes 50 % reiluun 48 000:een. Helsingin seudulle pendelöivien määrä, ja osuus kaikista työmatkoista, on kuitenkin samaan aikaan kasvanut nopeammin. 21

Pääkaupunkiseudulla työssäkäyviä oli vuonna 2005 noin 3 300 henkeä, mikä on noin 7% kaikista työssäkäyvistä. Määrä on kuusinkertaistunut ja osuus nelinkertaistunut vuodesta 1980. Lisäksi Helsingin seudun kehyskunnissa (ml Mäntsälä) kävi vuonna 2005 töissä yli 900 henkeä. Muualla Lahden työssäkäyntialueen ulkopuolella kävi töissä vuonna 2005 noin 3000 henkeä. Tämäkin komponentti on kasvanut selvästi: määrä on noin kolme ja puolikertaistunut vuodesta 1980. Lahden moottoritien valmistuminen 1999 on osaltaan vaikuttanut kasvuun. Aikasarja päättyy vuoteen 2005, joten mukana ei ole vielä oikoradan vaikutusta. 22

Työmatkojen keskipituudet Pääkaupunkiseudulle suuntautuvat työmatkat vaikuttavat varsin paljon keskimääräiseen työmatkapituuteen Lahden seudulla. Näiden matkojen keskipituus on ollut noin 92 93 kilometriä. Koska näiden matkojen määrä ja osuus ovat kasvaneet moninkertaisiksi 25 vuoden aikana, tämä on vaikuttanut tuntuvasti keskimääräisen työmatkapituuden kasvuun. Kaikkien työmatkojen keskipituus on 16,9 km. Jos matkat pääkaupunkiseudulle suljetaan pois, keskiarvo laskee 11,4 km:iin. Muualle työssäkäyntialueen ulkopuolelle suuntautuvien matkojen keskipituus on noin 73 km eli vähemmän kuin pääkaupunkiseudulle suuntautuvien. Nämä matkat eivät ole pidentyneet mutta niitä on tullut paljon lisää, joten nekin ovat kasvattaneet keskipituutta. Lahden työssäkäyntialueen sisäisten matkojen keskipituus oli vuonna 2005 7,1 km. Vuonna 1980 se oli 5 km. Näiden matkojen keskipituus on siis kasvanut, mutta suhteellisen lievästi. Pääkaupunkiseudulle pendelöivät ruuduittain Kartoilla (s. 24) esitetään pääkaupunkiseudulle suuntautuvien työmatkojen määrää ruuduittain. Kartalla näytettävien ruutujen määrää on rajattu hieman eri tavoin. Matkojen suhteellisia osuuksia esittävällä kartalla mukana ovat ne ruudut, joissa asuu vähintään viisi työllistä, matkojen kokonaismäärää esittävällä kartalla puolestaan on esitetty vähintään kymmenen työllisen ruudut. 23

Matkojen lukumäärä ruutua kohden jää melko alhaiseksi, kartalla esitettävissä ruuduissa keskimäärin vajaaseen kuuteen, korkeimman lukeman ollessa 38. Alueellinen vaihtelu seuraa suurin piirtein väkiluvun vaihtelua, kuten karkeasti voidaan olettaakin. Eniten pääkaupunkiseudulle pendelöiviä näyttäisi asuvan Lahden keskustassa aseman ympäristössä ja Vesijärvenkadun varrella Ankkurin kaupunginosaan asti ulottuvalla vyöhykkeellä. Nastolassa määrät ovat selvästi alempia kuin muualla seudulla, mikä selittynee suurelta osin liikenneyhteyksillä. Lahden kaupungin alueella keskustan pohjoispuolelta pendelöidään pääkaupunkiseudulle puolestaan selvästi vähemmän kuin taajaman eteläosista, josta yhteydet moottoritielle ovat paremmat. Keskustaajaman länsihaarassa Hollolan suunnalla alueellinen jakauma on puolestaan varsin tasainen. Suuremmalla kartalla kuvataan sitä millä alueilla pääkaupunkiseudulle pendelöiviä on suhteellisesti eniten. Alueellinen jakauma vastaa karkeasti sitä, mitä liikenneyhteyksien ja asuinalueiden talotyyppijakauman perusteella voidaan olettaa. Monissa hajaasutusalueen ruuduissa, jotka kartalla näkyvät tummina pisteinä, osuus nousee helposti melko korkeaksi, koska työmatkoja tehdään näistä ruuduista ylipäätään varsin vähän. Suurimmat pääkaupunkiseudulla työssäkäyvien osuudet ovat paitsi Lahden rautatieaseman ympäristössä, myös eteläisissä kaupunginosissa Hennalasta Nikkilään ja Renkomäkeen ulottuvalla alueella. Osuus näyttäisi olevan suhteellisen korkea myös Tapanilan kaupunginosassa keskustan länsipuolella ja valtatie 4:n varrella Ahtialassa keskustasta koilliseen. Yhteistä näille alueille on pientalovaltaisuus. Nastolassa osuudet kaikista työmatkoista jäävät alhaisemmiksi. 24

Kartta kuvaa lyhyiden työmatkojen osuutta Lahden, Hollolan ja Nastolan alueen työmatkoista. Työmatkat on kuvattu työmatkan lähtöpisteen, eli työllisen kotipaikan, mukaan ja kartalla on esitetty vain ne ruudut joissa on vähintään viisi työmatkaa. Lyhyitä työmatkoja tehdään eniten, kuten odottaa saattaa, kuntien keskuksissa, joissa asutus- ja työpaikkatiheys ovat korkeita. Lahden keskustassa alue, jolla lyhyiden matkojen osuus on yli 20 prosenttia, ulottuu pohjoisessa karkeasti Kivimaan kaupunginosaan, idässä Möysään, etelässä Kerinkallioon sekä Launeen pohjoisosiin ja Helsingintien varteen. Lännessä tämä raja kulkee Sopenkorven teollisuusalueen tienoilla. Pienin lyhyiden matkojen osuus on Lahdessa asuinalueilla, jotka sijaitsevat kauimpana keskustasta. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Ahtiala, Renkomäki ja Jalkarannan pohjoisosat. Nastolan kuntakeskuksessa lyhyitä työmatkoja tehdään laajemmalla alueella kuin Hollolassa, mikä viittaa keskuksen suurempaan työpaikkaomavaraisuuteen. Kun työpaikkoja on tarjolla asutuksen lähellä, pysyvät myös työmatkojen keskimääräiset pituudet lyhyinä. 25

Kartta kuvaa pitkien työmatkojen osuutta Lahden, Hollolan ja Nastolan alueen työmatkoista. Työmatkat on kuvattu työmatkan lähtöpisteen, eli työllisen kotipaikan, mukaan ja kartalla on esitetty vain ne ruudut joissa on vähintään viisi työmatkaa. Kartalla työmatkojen pituusjakauma yli kymmenen kilometrin matkojen osuuden mukaan esitettynä muodostaa selkeän ja odotusten mukaisen kuvion. Kun tilastoruudun etäisyys Lahden torilta lähestyy kymmentä kilometriä, alkaa tätä pidempien työmatkojen osuus nousta, mikä kertoo Lahden ydinkeskustan merkityksestä työpaikkakeskittymänä. Nastolan nauhataajama erottuu kartalla varsin tummana, mutta Hollolassa yli kymmenkilometristen matkojen osuus nousee huomattavasti vasta keskustaajaman länsilaidalla, kun 10 kilometrin etäisyys Lahden torille täyttyy. 26

IMMU-paikkatieto-osio: tiivistelmä Petteri Niemi Jukka Hirvonen Osio pohjautuu yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) 250X250 m ruutuaineistoon. Siinä tarkastellaan taajama-alueita, väentiheyttä, autotiheyttä ja työmatkapituuksia Lahden seudulla. Kaikkia näitä tutkitaan sekä alueellisen sijainnin että ajassa tapahtuneen muutoksen kannalta. Tavoitteena on ilmastonmuutokseen kytkeytyvien yhdyskuntarakenteen muutostekijöiden tunnistaminen ja analysointi Lahden seudulla. Hankkeessa tuotetaan tietoa Lahden yleiskaavatyön pohjaksi. Taajama-ala on kasvanut Lahden työssäkäyntialueella väkilukua nopeammin. Vaikka taajamaväestön osuus on samalla trendinomaisesti noussut, taajamien keskimääräinen asukastiheys on jatkuvasti vähentynyt. Näin ollen myös liikenteen laskennallinen energiankulutus henkeä kohden on kasvanut. Lahden kokoluokkaa edustavilla muilla kaupunkiseuduilla muutokset ovat olleet samansuuntaisia. Lahden, Nastolan ja Hollolan asuttuja ruutuja luokiteltiin väentiheyden mukaan. Alueen väestöstä 56 % asuu vähintään 125 asukkaan ruuduissa. Yleisesti ottaen tällainen väentiheys (20+ as/ha) antaa jo melko hyvät edellytykset esimerkiksi joukkoliikenteen järjestämiselle. Tiheän väestön (125+h) ruutujen väestöosuus on ajan mittaan vähentynyt, vuonna 1980 se oli 66 %. Eniten alueella on kasvanut niiden ruutujen väestöosuus, joissa asuu 63 124 asukasta: vuoden 1980 12 prosentista vuoden 2007 21 prosenttiin. Tätä harvemman väestön ruutujen väestöosuus ei ole kovin paljon muuttunut. Lahden, Nastolan ja Hollolan asuntokunnista autottomia on 35 %, yhden auton talouksia 46 % ja kahden auton talouksia 19 %. Vuodesta 1995 autottomien talouksien osuus on vähentynyt kuusi prosenttiyksikköä ja kahden auton talouksien osuus lisääntynyt saman verran. Autottomien ja vähintään kaksi autoa omistavien asuntokuntien osuuksien muutosta on verrattu myös viiden muun kaupunkiseudun kehitykseen. Lahdessa on suhteellisesti aavistuksen verran enemmän autottomia kuin muilla seuduilla ja vähintään kaksi autoa omistavia puolestaan toiseksi vähiten kuuden seudun vertailussa. 27

Seudun sisällä autotiheydellä on selkeä riippuvuus väentiheyteen. Ruuduittaista autotiheyttä voidaan mitata esim. laskemalla autojen määriä suhteessa aikuisten henkilöiden määriin. Lahden keskustan tiheästi asutuissa ruuduissa autoja on yleensä selvästi alle puolet täysi-ikäisten henkilöiden määrästä. Harvaan asutuissa ruuduissa keskustaajaman reunoilla sekä irrallisissa lähitaajamissa yltää puolestaan autotiheys yleensä vähintään 0,6:een ja monesti ylittää arvon 0,7 autoa aikuista kohti. Työmatkojen keskimääräinen pituus on kasvanut Lahden kaupunkiseudulla vuoden 1980 noin kahdeksasta vuoden 2005 vajaaseen 17 kilometriin. Pääkaupunkiseudulle kohdistuvat matkat vaikuttavat kaikkien matkojen keskipituuteen huomattavasti. Niiden osuus kaikista työssäkäyntialueen alle 150 km pitkistä matkoista nelinkertaistui vuodesta 1980 (1,7 %) vuoteen 2005 (6,9 %). Lahden työssäkäyntialueen sisäiset matkat ovat pidentyneet keskimäärin 6,6:sta 11,4 kilometriin. Pääkaupunkiseudulla työssäkäyviä asuu määrällisesti eniten Lahden keskustassa, jossa väentiheys on muutenkin korkea. Suhteessa kaikkien työssäkäyvien määrään lievää keskittymistä on havaittavissa kaupungin eteläosissa ja keskustan länsipuolella pientalovaltaisilla alueilla. Nastolassa osuus jää yleisesti seudun keskustaajamaa alhaisemmaksi. Paikkatieto-osion johtopäätöksenä suositellaan, että Lahden seudulla pyrittäisiin täydennysrakentamisen avulla kääntämään taajamien keskimääräisen asukastiheyden laskeva trendi nousuun. Tavoitteena olisi, että tulevaisuudessa nykyistä suurempi osa seudun väestöstä asuisi alueilla, joilla on riittävä asukastiheys toimivalle joukkoliikenteelle ja kävelymatkan päässä sijaitseville lähipalveluille. Tämän hankkeen tuottama ruutukartta-aineisto antaa viitteitä siitä, minne seudun osiin sijoittuvat alueet, joiden väentiheys nykyisellään jää tästä tavoitteesta. 28