OPAS YHTEISTYÖSTÄ LAPSIA JA PERHEITÄ TYÖSSÄÄN KOHTAAVILLE

OPAS YHTEISTYÖSTÄ LAPSIA JA PERHEITÄ TYÖSSÄÄN KOHTAAVILLE

Opas yhteistyöstä lapsia ja perheitä työssään kohtaaville

Kirjoittajat ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Kannen kuva: Tero Sivula / Rodeo Oy ISBN (verkko) 978-952-302-642-1 ISSN (verkko) 1798-0100

Jokaisella lapsella on oikeus hyvään ja onnelliseen elämään. Tähän he tarvitsevat meitä aikuisia. Aikuisten tukea ja sitä, että joku aidosti kuuntelee ja toimii. Me aikuiset taas voimme auttaa toinen toistamme auttamaan, yhdessä. Yhteisellä työllä. Yhteistyöllä. Vastuu ei ole kenelläkään yksin. Se on kaikilla meillä. Minulla. Sinullakin.

LUKIJALLE TIEDOKSI Luo luottamusta suojele lasta -opas on tarkoitettu kaikille ammattilaisille, jotka kohtaavat työssään lapsia, nuoria ja perheitä. Pääsääntöisesti opas on tarkoitettu kuntien ja maakuntien lasten, nuorten ja perheiden palveluissa, järjestöissä ja seurakunnissa toimiville työntekijöille ja johtajille. Oppaan osa kaksi eli lakiosio on kohdennettu laajemmalle lukijajoukolle, eli kaikille lastensuojeluilmoitusvelvollisille (kts. s. 41) Opas tukee lapsi- ja perhelähtöistä käytännön yhteistyön toteuttamista sekä lapsen ja perheen arvostavaa kohtaamista. Opasta ei ole kirjoitettu eri ammattiryhmien, palveluiden tai toimijoiden mukaisesti eriteltynä vaan kaikille yhteisten lainalaisuuksien näkökulmasta. Sitä kannattaa lukea ajatuksella: Mitä tämä tarkoittaa minun työssäni ja tekemässämme yhteistyössä kumppaneidemme kanssa? Siten opas ei kuvaa kattavasti eri lasten ja perheiden palveluiden toimintaa määrittäviä tekijöitä tai toimintatapoja, vaan antaa aiheita pohdintaan sekä eväitä lasta ja perhettä hyödyttävän yhteistyön kehittämiseen. Oppaan ensimmäisessä osassa käsitellään lapsia ja perheitä koskevan yhteistyön periaatteita. Oppaan sisällöissä korostuvat lapsen ja perheen kohtaaminen, lapsen ja perheen tarpeista lähtevä työskentely sekä kaikkien toimijoiden välinen sujuva ja kunnioittava yhteistyö. Oppaassa käsitellään monitoimijaista lapsen ja perheen tarpeesta lähtevää yhteistyötä, jossa ovat mukana lapsen ja perheen elämään liittyvät ammattilaiset ja läheisverkostot. Oppaan toiseen osaan on koottu lakeja ja muita säädöksiä, jotka ohjaavat tietojen keskinäistä luovuttamista ja yhteistyötä. Tämä osio toimii hyvin hakuteoksena lasten ja lapsiperheiden palveluissa ja toiminnoissa työskenteleville. Opas toimii kiinteänä kokonaisuutena Luo luottamusta Suojele lasta -verkkokoulutuksen kanssa. Verkkokoulutus auttaa soveltamaan oppaan sisältöjä käytännön työhön sekä antaa työvälineitä lasten ja perheiden tarpeista lähtevän yhteistyön kehittämiseen. Se sisältää muun muassa pohdintatehtäviä, videoita ja käytännön esimerkkejä. Verkkokoulutuksesta saa parhaan hyödyn, kun sitä työstää yhdessä esimerkiksi oman työyhteisön tai yhteistyöverkoston toimijoiden kanssa. Verkkokoulutuksessa on erillinen johtamisen osio, joka on kohdennettu erityisesti palveluja ja yhteistyötä johtaville ja niistä päättäville (esim. maakuntien, kuntien ja järjestöjen palveluiden johtajat ja päätöksentekijät). Verkkokoulutus on käyttäjilleen maksuton. Tämän oppaan kirjoittaminen on alkujaan lähtenyt liikkeelle lasten ja perheiden palveluiden kehittämistarpeesta, joka on tullut esiin useiden traagisten tapahtumien kautta, kuten 8-vuotiaan Erikan kuoleman. Tapahtumien pohjalta käynnistettiin selvityksiä 1, joiden mukaan keskeisinä riskitekijöinä ovat olleet ongelmat viranomaisten ja muiden ammattilaisten välisessä yhteistyössä ja tietojen vaihdossa, toisten työn tuntemisessa sekä lapsen asianmukaisessa kuulemisessa. Opas ja siihen linkittyvä verkkokoulutus ovat osa Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa (LAPE), joiden seuraaviin tavoitteisiin oppaalla ja verkkokoulutuksella pyritään vastaamaan: päättäjät ja ammattilaiset osaavat kohdata lapset ja nuoret nykyistä paremmin päättäjät ja ammattilaiset tuntevat entistä paremmin lapsen oikeudet ammattilaiset tekevät nykyistä parempaa yhteistyötä aikuiset ottavat lasten ja nuorten mielipiteet huomioon varhaiskasvatuksessa, koulussa, nuorisotyössä, terveyspalveluissa ja lastensuojelussa sekä muissa sosiaalipalveluissa päättäjät selvittävät päätöstensä vaikutukset lapsiin ennen niiden tekemistä 1 http://www.oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/1370865930372.html https://www.julkari.fi/handle/10024/126183 5

SISÄLLYS Lukijalle tiedoksi... 5 I OSA Lapsi- ja perhelähtöisen yhteistyön periaatteita 1 JOHDANTO...10 Monitoimijainen lapsi- ja perhelähtöinen yhteistyö... 11 Lapsi- ja perhelähtöisen yhteistyön johtaminen... 14 2 LUO LUOTTAMUSTA...15 Luo luottamusta huoltajiin ja perheeseen... 15 Luo luottamusta ja luota lapseen.... 16 Luottamusta rakentavia toimintatapoja lapsen kanssa työskentelyyn.... 19 Säilytä luottamus ota puheeksi kunnioittavasti... 21 Luota itseesi ja tunne toisen työtä luo pohjaa yhteistyölle... 23 3 SUUNTAA YHTEISTYÖHÖN...25 Lapsille ja perheille tukea ja hoitoa matalalla kynnyksellä... 25 Neuvolan laaja terveystarkastus on lakisääteinen palvelu kaikille lapsiperheille... 26 Kun huoli herää.... 27 Sosiaalihuolto tarjoaa varhaista tukea... 30 Peruspalveluiden ja erityispalveluiden yhteistyöllä lapselle ja perheelle tarpeenmukainen tuki ja hoito... 30 Lastensuojelu lapsen ja perheen tukena... 31 Joskus tilanteet kriisiytyvät.... 32 4 KUN EPÄILET LASTA KOHDELTAVAN KALTOIN....33 Lapsen kaltoinkohtelun muotoja... 33 Miten toimia, kun epäily lapsen pahoinpitelystä tai lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta herää.... 36 6

II OSA Lait ja muut säädökset 5 LAPSEN SUOJELEMISEN YHTEISTYÖTÄ- JA, TIETOJEN KESKINÄISTÄ LUOVUTTAMISTA OHJAAVAT LAIT JA MUUT SÄÄNNÖKSET.......................................... 42 5.1 Taulukko tiedon keskinäistä luovuttamista koskevista säännöksistä toimijoittain...42 5.2 Lapsen oikeudet ja lapsen etu... 64 5.3 Lait ja säädökset.... 70 PERUSTUSLAKI... 70 LAKI VIRANOMAISTEN TOIMINNAN JULKISUUDESTA... 71 YHTEYDENOTTO SOSIAALIHUOLTOON TUEN TARPEEN ARVIOIMISEKSI... 74 ASIAKASSUUNNITELMIEN YHTEENSOVITTAMINEN... 75 SOSIAALIHUOLLON TYÖNTEKIJÄN ILMOITUS MUULLE VIRANOMAISELLE ASIAKKAAN TUEN TARPEESTA... 76 MONIALAINEN YHTEISTYÖ... 76 LASTENSUOJELUILMOITUS... 77 ENNAKOLLINEN LASTENSUOJELUILMOITUS... 81 ILMOITUS POLIISILLE LAPSEEN KOHDISTUNEEN PAHOINPITELYN TAI SEKSUAALIRIKOKSEN EPÄILYSTÄ... 82 VELVOLLISUUS ILMOITTAA HANKKEILLA OLEVASTA RIKOKSESTA.... 86 PAPPI JA RIPPISALAISUUS... 86 LASTENSUOJELUVIRANOMAISEN VELVOLLISUUS ILMOITTAA TOISELLE KUNNALLE... 87 LASTENSUOJELUN MONIAMMATILLINEN ASIANTUNTIJARYHMÄ.... 88 VELVOLLISUUS ANTAA LAUSUNTOJA LAPSEN ASIOISTA VASTAAVAN SOSIAALITYÖNTEKIJÄN PYYNNÖSTÄ HUOSTAANOTTOA VALMISTELTAESSA.... 88 ILMOITUSOIKEUS POLIISILLE VAKAVAN VÄKIVALLAN UHASTA.... 89 SOSIAALIHUOLLON JÄRJESTÄJÄN JA TOTEUTTAJAN SALASSAPITOVELVOLLISUUS SEKÄ TIETOJEN LUOVUTTAMINEN.... 91 POTILASASIAKIRJOIHIN SISÄLTYVIEN TIETOJEN SALASSAPITO.... 97 TERVEYDENHUOLLON AMMATTIHENKILÖN TODISTAMINEN ESITUTKINNASSA... 99 SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON PALVELUJEN JÄRJESTÄMISEN YHTEISTYÖ.... 99 KOTIKUNTANSA ULKOPUOLELLE SIJOITETUN LAPSEN OIKEUS SAADA TERVEYDENHUOLLON PALVELUT... 100 LAPSEN HUOMIOON OTTAMINEN AIKUISILLE SUUNNATUISSA PALVELUISSA.... 100 LAPSEEN KOHDISTUNEEN SEKSUAALI- JA PAHOINPITELYRIKOKSEN SELVITTÄMINEN... 101 HENKILÖTIETOJEN SALASSAPITO JA KÄSITTELY SEKÄ SALASSA PIDETTÄVIEN TIETOJEN LUOVUTTAMINEN ESI- JA PERUSOPETUKSESSA.... 101 7

TIETOJEN LUOVUTTAMINEN JA SAAMINEN LUKIOISSA.... 102 AMMATILLISEN PERUSKOULUTUKSEN JÄRJESTÄJÄN OIKEUS LUOVUTTAA VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ TIETOJA...103 TIETOJEN LUOVUTTAMINEN OPPILAS JA OPISKELIJAHUOLLOSSA...103 TIETOJEN LUOVUTTAMINEN ETSIVÄLLE NUORISOTYÖLLE...106 POLIISIN OIKEUS SAADA TIETOJA TOISELTA VIRANOMAISELTA...107 POLIISIN OIKEUS JA VELVOLLISUUS LUOVUTTAA TIETOA...107 POLIISIN ANTAMA VIRKA-APU...107 HÄTÄKESKUSLAITOKSEN OIKEUS SAADA TIETOJA...108 PELASTUSTOIMEN SALASSAPITO JA SIITÄ POIKKEAMINEN...108 PERHEASIOIDEN SOVITTELIJAN VAITIOLOVELVOLLISUUS...109 VELVOLLISUUS LUOVUTTAA JA OIKEUS SAADA TIETOJA KOTOUTTAMISEN JÄRJESTÄMISEKSI...109 LÄHESTYMISKIELTO JA SEN HAKEMINEN...109 5.4 Keskeisiä lukuun 5 liittyviä käsitteitä... 110 LIITE 1. Äitiys- ja lastenneuvola.... 117 LIITE 2. Varhaiskasvatus ja esiopetus.... 121 LIITE 3. Opiskeluhuolto... 125 LIITE 4. Lapsiystävällisen kohtaamisen tarkastuslita... 130 Oppaan tuottamiseen ja kirjoittamiseen osallistuneet sidosryhmät ja asiantuntijat... 132 Suojele lasta -verkkokoulutus.... 134 THL:n käsikirjat ja aihesivustot.... 134

I OSA LAPSI- JA PERHELÄHTÖISEN YHTEISTYÖN PERIAATTEITA

1 JOHDANTO Jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään, turvalliseen kasvuympäristöön ja tasapainoiseen kehitykseen. Vastuu näiden toteutumisesta on ensisijaisesti huoltajilla. Kodin ohella lapsen keskeisimmät kasvuympäristöt ovat varhaiskasvatus, koulu ja oppilaitos. Lapsella tässä oppaassa tarkoitetaan kaikkia alle 18-vuotiaita. Oppaan teksteissä käsitteeseen lapsi on hyvä mieltää sisältyväksi myös aikuisiän kynnyksellä olevat nuoret. Lähtökohtana on, että kaikille lapsille ja perheille suunnatut universaalit palvelut sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä lapsen kasvu- ja oppimisympäristöt varhaiskasvatuksessa, koulussa ja toisen asteen oppilaitoksessa sekä nuoriso- ja vapaa-aikatoimessa toimivat parhaalla mahdollisella tavalla lapsen hyvinvoinnin, terveyden, oppimisen ja kehityksen tukena oman perustehtävänsä mukaisesti. Kaikki lapset ja perheet tarvitsevat tukea jossain elämän vaiheessa eri tavoin ja eripituisia aikoja. Silloin, kun universaaleissa peruspalveluissa omat toimintamahdollisuudet tuen tarjoamiseen eivät riitä, tarvitaan kohdennettua tukea, jota ovat sosiaalipalveluiden matalan kynnyksen tuki (kuten perhetyö ja kotiapu) ja erityispalveluissa (kuten lastensuojelu ja lastenpsykiatria) tarjottava tuki. Tärkeää on, että palvelut tukevat lasta ja perhettä arjessa tarpeen mukaisesti ja mahdollisimman varhain. Kun palvelujen yhteistyö toimii saumattomasti, eri ammattilaisten osaaminen muodostuu yhteiseksi voimavaraksi lapsen ja perheen hyväksi. Mitä kaikkea tarkoittaa varhain? Kun toimintamahdollisuuksia on paljon eli jo silloin kun ei ole huolta, mutta viimeistään heti kun huoli herää Varhain jo äitiysneuvolassa Varhain voi olla varhain myös silloin, kun lapsen tai perheen kanssa on jo toimittu pitkään (esim. lastensuojelussa) ajallisesti myöhäänkin voi siis joskus olla varhain. Varhain voidaan tukea matalan kynnyksen palveluissa, mutta joskus joudutaan suoraan järeisiin toimenpiteisiin. Tällöin toimiminen heti voi olla varhain. Oppaan keskeisenä lähtökohtana on, että luottamus on kaiken yhteistyön perusta. Arvostava, kuunteleva ja kunnioittava suhtautuminen lapseen, huoltajiin ja muihin toimijoihin varmistaa eri näkökulmien yhteen nivoutumisen lapsen ja perheen parhaaksi. Hyvää ja luottamuksellista yhteistyötä tarvitaan joka päivä erilaisissa tilanteissa lapsen ja perheen sekä muiden ammattilaisten kanssa. Esimerkkinä voi olla vaikkapa keskustelu, joka käydään silloin, kun lapsi siirtyy esiopetuksesta perusopetukseen. Monien kuntien käytäntönä on, että lapsen huoltajat, esiopetuksen opettaja sekä tuleva koulun opettaja käyvät yhdessä keskustelun kouluun siirtymisestä. Keskustelun tarkoituksena on taata lapselle paras mahdollinen koulun aloitus. Kaikkien osallisten näkökulmien huomioon ottaminen ja aito kuuleminen sekä muiden näkökulmien arvostus tilanteessa luovat edellytykset onnistumiselle. Luottamukselliset yhteistyösuhteet, jotka ovat rakentuneet yhteystyösuhteen alusta saakka helpottavat myös silloin, jos lapsesta tai perheestä syntyy työntekijälle huoli. Tällöin työntekijän tulee ottaa huoli puheeksi lapsen ja huoltajan kanssa varhain, avoimesti ja kunnioittavasti. Yhdessä keskustellen pohditaan onko huoleen aihetta ja tarvitsevatko lapsi tai perhe mahdollisesti tukea ja millainen tuki auttaisi parhaiten. Lapsen, nuoren ja huoltajien aito kuuleminen ja osallisuus on aina varmistettava. Jos työntekijän omat resurssit tai toimintamahdollisuudet tuen antamiseen ovat riittämättömät, mukaan on kutsuttava myös muita työntekijöitä ja / tai perheen läheisiä. Vakava huoli 10

1 JOHDANTO vaatii työntekijältä välittömiä toimenpiteitä, ja usein myös yhteistyöverkoston sekä laajoja tukitoimia lapsen ja perheen tueksi. Yhteistyössä keskeisiä periaatteita ovat lapsen etu sekä lapsen ja huoltajan osallisuus. Kokonaiskuva lapsen ja perheen tilanteesta voi muodostua vain asiakasta kuuntelemalla ja sujuvassa sekä kunnioittavassa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Avoimen ja saumattoman, lasta ja perhettä tukevan yhteistyön varmistamiseksi eri toimijoiden on tunnettava toistensa työtä ja toimintatapoja. Työntekijöiden on myös tunnettava yhteistyötä ja tietojen keskinäistä luovuttamista koskevat lait ja muut säädökset. Vakavimpiin tilanteisiin puuttumiseksi työntekijöiden on osattava havaita merkit mahdollisesta lapseen kohdistuvasta pahoinpitelystä, laiminlyönnistä, seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai muusta kaltoinkohtelusta. Monitoimijainen lapsi- ja perhelähtöinen yhteistyö Monitoimijaisessa yhteistyössä kootaan verkosto, jossa voivat olla mukana lapsen ja huoltajien sekä eri alojen työntekijöiden lisäksi lapsen ja huoltajien lähiverkostoja, kolmannen sektorin toimijoita tai muita lapsen ja perheen elämään liittyviä tärkeitä henkilöitä. Lähtökohtana on aina keskustelu vanhempien kanssa ja vasta sen jälkeen lähdetään kokoamaan tarvittavaa verkostoa. On kuitenkin hyvä huomata, että kaikki tilanteet, joissa nousee huolta lapsesta tai perheestä, eivät vaadi verkoston kokoamista. Usein riittää yhteistyö lapsen ja huoltajien kanssa. On myös tilanteita, joissa ei ole huolta, mutta tarvitaan eri ammattilaisten osaamista. Tärkeää onkin pohtia miksi ja milloin tarvitaan verkostoja ja miten monitoimijaista yhteistyötä tehdään lapsi- ja perheystävällisesti. Palvelujärjestelmämme on jakautunut siiloihin ja erikoistunut. Erikoistuminen on tuottanut eri asiantuntijoille runsaasti osaamista, mutta asiantuntemus toteutuu usein siilojen sisällä. Ihmiset saavat tukea ja apua melko kivuttomasti selvärajaisiin ongelmiin. Elämän hankaluudet ovat kuitenkin välillä monimutkaisia ja epäselviä, joten lapsi ja perhe voivat olla monien yhtäaikaisten ja erillisten toimintasuunnitelmien määrittämien toimenpiteiden kohteena. Tällöin kenelläkään ei välttämättä ole hallintaa kokonaisuudesta ja vastuurakenteet voivat pirstaloitua. Pahimmillaan syntyy yhtä aikaa sekä palvelujen päällekkäisyyttä että lasten ja perheiden väliinputoamista. Tämä kuormittaa sekä asiakkaita, työntekijöitä että palveluita. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan erityisesti palveluiden integraatiota ja laadukasta yhteistyötä. Sujuvasta yhteistyöstä hyötyy ennen kaikkea lapsi ja perhe. Yhteistyö on välttämätöntä, jotta voidaan lisätä eri toimijoiden yhteistä ymmärrystä lapsen ja perheen tilanteesta. Ja sitten kun siinä oli kaikki, myös mun pojan ope oli siinä. Hän kuuli heti ihan verekseltään, että nyt tämä perhe saa apua. Sehän vaikuttaa heti sen opettajan suhtautumiseen siihen lapseen, kun se tietää, et ensi viikolla meille tulee se perhetyön täti (Äiti, kokemus verkostopalaverista) Yhteistyö, johon jokainen toimija tuo oman näkemyksensä ja asiantuntemuksensa, edistää ratkaisujen löytämistä paremmin kuin eri ammattiryhmien rooleja korostava toiminta. Keskeistä on kuunnella lapsen, huoltajien ja läheisverkoston näkökulmia ja tarpeita. Kun lapsi ja hänen huoltajansa osallistuvat yhteistyöhön ja ovat läsnä heidän asioitaan käsiteltäessä, voidaan yhdessä rakentaa tavoitteita, joihin lapsi ja huoltajat sekä kaikki muut toimijat voivat sitoutua. Samalla ongelmat liittyen salassapitoon ja tietojen luovuttamiseen poistuvat tai ainakin helpottuvat. 11

I OSA Lapsi- ja perhelähtöisen yhteistyön periaatteita Yksi lapsi, yhteinen suunnitelma -työryhmä Lasten, nuorten ja perheiden palveluista vastaavat lukuisat eri toimijat. Palveluja tuotetaan muun muassa varhaiskasvatuksen ja opetustoimen, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä liikunta- ja kulttuuritoiminnan aloilla. Nuorten osalta tärkeitä toimijoita ovat myös nuorisotyö ja työvoimapalvelut, ja Suomeen muualta muuttaneiden kohdalla vastaanotto- ja kotouttamispalvelut. Palvelujen tuottajina voivat olla julkisten tahojen lisäksi yksityiset toimijat ja järjestöt, ja palveluja tuotetaan perus- ja erityistasoilla. Lisäksi järjestöt ja seurakunta järjestävät itse runsaasti lapsille, nuorille ja perheille suunnattuja palveluja. Lapsen, nuoren ja perheen voi olla usein vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa palveluista ja eri ammattilaisten välisestä työnjaosta. Useiden palvelujen yhteydessä laaditaan erilaisia alakohtaisia yksilöllisiä suunnitelmia, jotka sisältävät tärkeää lasta, nuorta ja perhettä koskevaa tietoa. Hajanaisissa palveluissa vaarana on, että kokonaiskuva lasten, nuorten ja perheen tilanteesta jää vaillinaiseksi, minkä takia oikeanlaista ja oikea-aikaista apua ja tukea ei osata tarjota. Eri alakohtaisia yksilöllisiä suunnitelmia ja niihin sisältyviä tavoitteita ei ole välttämättä sovitettu yhteen ja pahimmassa tapauksessa ne sisältävät keskenään ristiriitaisia tietoja ja tavoitteita. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen sekä perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula asettivat 17.3.2017 osana sähköisten palvelujen tukiprojektia työryhmän selvittämään lasten, nuorten ja perheiden palveluiden moniammatillisen yhteistyöhön liittyvän tiedonhallinnan nykytilaa ja kehittämistarpeita. Työryhmän tavoitteeksi asetettiin kartoittaa nykytilanne ja kehittämistarpeet sekä tehdä sen pohjalta ehdotukset yhteistyöhön liittyvästä asiakastietojen käyttämisen kehittämisestä. Tämän työryhmän tehtävänä on ollut osana LAPE-muutosohjelmaa pohtia laaja-alaisesti eri toimijoiden kesken laadittavan yhteisen suunnitelman mahdollisuuksia edistää ja tukea lasten, nuorten ja perheiden yhteneväistä ja lapsi- ja perhelähtöistä palvelukokonaisuutta ja asioiden hoitoa. Työryhmän näkemyksen mukaan laaja-alaisesti ja moniammatillisesti yhdessä lapsen, nuoren ja perheen kanssa laadittu yhteinen suunnitelma johtaa lapsen, nuoren ja perheen näkökulmasta toimivamman ja laadukkaamman avun ja tuen saamiseen. Avoin yhteistyö edellyttää lapsen ja huoltajien sekä muiden toimijoiden kunnioittamista ja arvostamista. Yhteistyön keskiössä ovat lapsen ja perheen tarpeet. Lähtökohtaisesti lapsen ja huoltajien tulee itse olla mukana heitä koskevia asioita käsiteltäessä. Lapsen ja huoltajien tulee lisäksi tietää, miten tilanne etenee ja mitä jatkosta sovitaan. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa lapsen turvallisuus tai mahdollinen rikostutkinta voivat vaarantua 1. On tärkeää toimia heti, kun huoli lapsen tai perheen tilanteesta ilmenee tällöin toimintamahdollisuuksia on enemmän. Oikea-aikainen tuki ja sujuva monitoimijainen yhteistyö jo varhaisessa vaiheessa vähentävät esimerkiksi lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tai psykiatrisen hoidon tar- 1 Esimerkiksi tilanteissa, joissa joudutaan tekemään ilmoitus poliisille lapseen kohdistuneesta kaltoinkohtelusta (lastensuojelulaki 25 3 momentti). 12

1 JOHDANTO vetta. Monitoimijaisen tiimin tai opiskeluhuollon asiantuntijaryhmän kokoaminen haasteellisten tilanteiden ympärille ei kuitenkaan riitä vaan keskeistä on, miten tiimi tai ryhmä toimii yhteistyössä. Tilanteen monipuolinen käsittely lapsen ja huoltajien kanssa sekä turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin luominen on ratkaisevaa. Onnistuneen yhteistyön edellytyksenä on, ettei kukaan osallistujista ole etukäteen päättänyt ratkaisua, vaan kaikki ovat aidon uteliaita kuulemaan toistensa näkökulmia sekä kiinnostuneita löytämään yhteisen, asiakasta parhaiten palvelevan ratkaisun. Erilaisten näkökulmien huomioiminen lisää eri osapuolten keskinäistä arvostusta ja luottamusta. Monitoimijaisessa yhteistyössä tarvitaan voimavaroja, osallisuutta ja asiakaslähtöisyyttä edistäviä verkostotyön käytäntöjä, taitoja ja rakenteita. Yhteistyön tilanteissa tunnelman on viestittävä keskinäistä luottamusta ja kunnioitusta kaikkien toimijoiden välillä. Vaikka asioista oltaisiin eri mieltä, se ei saa johtaa keskinäiseen kilpailuun siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Ei ole yhtä ainoaa totuutta vaan kokonaiskuva muodostuu erilaisten näkökulmien yhteisestä ymmärryksestä. Lapsi kuten myös muu perhe aistii erittäin helposti ammattilaisten välisen epäsovun, valta-asetelman tai erimielisyydet. Tällainen herättää epäluottamusta. Yhteistyön haasteena on parantaa kohtaamisten laatua, lisätä asiantuntijoiden valmiuksia ohjata ja johtaa yhteistyötä sekä edistää osallistujien myönteisiä kokemuksia hyödyllisistä ja voimaannuttavista yhteistyöpalavereista. Kaikkien toimijoiden näkökulmasta hyödyllisintä on, että yhteistyöhön osallistuvat kaikki, joilla on tarpeellista tietoa lapsen ja perheen tilanteesta sekä mahdollisuus osaltaan tukea lasta ja perhettä. Esimerkki: Päiväkodissa asiat perheen kanssa toimiessa ovat edenneet siten, että lastentarhanopettaja on päättänyt tehdä lastensuojeluilmoituksen. Paras vaihtoehto ilmoituksen tekemiseen on tehdä se yhdessä huoltajien kanssa tai vähintäänkin siten, että asia keskustellaan huoltajien kanssa. 2 Lastensuojelun sosiaalityöntekijä ottaa ilmoituksen vastaan ja alkaa toimia lastensuojelulain edellyttämällä tavalla. Kaikkien edun mukaista on, että ilmoituksen tehnyt lastentarhanopettaja on mukana lapsen asian selvittämisessä yhdessä perheen kanssa, koska hänellä on lapsesta ja lapsen tilanteesta asian kannalta oleellista tietoa. Näin toimien voidaan varmistaa myös, että lastentarhanopettaja ja muut päiväkodin toimijat pystyvät jatkossa tukemaan lasta tarvittavalla tavalla. Tärkeää on, että kaikilla lapsen ja perheen kanssa toimivilla on riittävä määrä tietoa. Kulloisessakin tilanteessa on pohdittava tarkkaan mitä tietoa tarvitsee vaihtaa ja miten. On suositeltavaa, että lastensuojelusta annetaan ilmoituksen tehneelle taholle tieto lastensuojeluilmoituksen vastaanottamisesta sekä ilmoitetaan asiaa hoitavan toimiston tai työntekijän nimi ja yhteystieto. 3 On yleensä myös hyvä ilmoittaa keskeiselle yhteistyötaholle lastensuojelun asiakkuuden tai tukitoimien päättymisestä. Tämä edellyttää kuitenkin huoltajan ja/tai lapsen suostumusta tai laissa erikseen säädettyä perustetta. (kts. Oppaan II-osa) 2 Poikkeuksena tilanteet, joissa lapsen turvallisuus tai poliisin rikostutkinta vaarantuu 3 Lastensuojelun laatusuositus (https://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja) 13

I OSA Lapsi- ja perhelähtöisen yhteistyön periaatteita Huomaathan, että silloin kun lapsi ja hänen huoltajansa ovat läsnä heidän asioitaan käsiteltäessä, tietojen luovuttaminen helpottuu. Lapsi- ja perhelähtöisen yhteistyön johtaminen Lapsi- ja perhelähtöisen yhteistyön johtaminen on palveluiden kokonaisvaltaista kehittämistä ja ohjaamista asiakaslähtöisesti. Tämä edistää lasten ja perheiden joustavaa pääsyä palveluihin ja tarpeiden mukaisen tuen saamista etenkin niissä tilanteissa, joissa asiakkaat käyttävät useita palveluita samanaikaisesti. Kokonaisuuden hallintaan tarvitaan eri tahoja yhdistävä hallinnonalat ylittävä ryhmä, jolla on riittävästi toimintavaltuuksia, esimerkiksi johtoryhmä. Ryhmän tehtävänä on koordinoida suunnitelmien laadintaa, sopia yhteisistä tavoitteista, resursseista (esim. kuka maksaa yhteistyön aiheuttamat kulut kuten matkakustannukset) ja toimintatavoista (esim. kirjaamiskäytännöt) eri toimijatahojen kanssa. Ryhmä linjaa ja mahdollistaa sujuvat yhteistyökäytänteet eri palveluiden/toimijoiden välille aina asiakastyöhön saakka. Johtamisen tehtävänä on varmistaa, että lasten ja perheiden palveluilla on riittävät voimavarat, apua on saatavilla silloin, kun sitä tarvitaan, ja että sitä saavat kaikki tarvitsevat. Tämä edellyttää sekä palvelujen että niissä toimivien työntekijöiden toimintatapojen yhteensovittamista. Lasten ja perheiden palvelut hyvin johdettuna kokonaisuutena hyödyttävät niin lapsia ja perheitä kuin heidän kanssaan työskenteleviä eri alojen toimijoita, heidän palveluistaan vastaavia johtajia ja muita päätöksentekijöitä sekä yhteistyökumppaneita. Kun kokonaiskuva lasten ja perheiden palveluista ja niiden tarpeesta paranee, voimavarojen suuntaaminen ja johtaminen tehostuvat. Esimerkiksi kunnille voi syntyä kustannussäästöjä, jos palveluiden seurantaa ja raportointia yhtenäistetään sekä asiakastarpeita ennakoidaan. Erityisen tärkeää säästöjen kannalta on asiakkaiden palvelujen ja tuen oikea-aikainen ja tarpeenmukainen kohdentaminen. Lisäksi yksityisen, kolmannen sektorin sekä seurakuntien työntekijät voivat paremmin löytää oman paikkansa lasten ja perheiden palveluiden tukena ja kehittää omaa toimintaansa. Luo luottamusta Suojele lasta -verkkokoulutuksessa käsitellään lapsi- ja perhepalvelujen johtamista kokonaisuutena sekä esitellään työkaluja lapsi- ja perhelähtöisten toimintatapojen johtamiseen. 14

2 LUO LUOTTAMUSTA Lasten ja perheiden kanssa työskenneltäessä kaikkien toimijoiden keskinäinen luottamus on laadukkaan toiminnan perusedellytys. Luottamuksen rakentuminen lapseen, huoltajiin ja koko perheeseen luo pohjan hyvälle yhteistyösuhteelle ja yhteistyön jatkumiselle. Luottamukselliset suhteet kantavat yhteistyötä kaikissa arjen tilanteissa, mutta nousevat erityisen tärkeään asemaan, jos lapsen tai perheen tilanteesta nousee huoli. Yhteistyössä tarvitaan luottamusta myös eri työntekijöiden välillä. Työntekijöiden on luotettava yhteistyössä toisiinsa ja toistensa asiantuntemukseen, jotta lasta ja perhettä voidaan tukea ja auttaa kokonaisvaltaisesti. Lisäksi työntekijän tulee luottaa itseensä ammattilaisena, jotta hän pystyy olemaan sekä ammattilainen että ihminen ihmiselle. Oma asenne ja dialogisuus ovat avainasemassa luottamusta luotaessa, tätä ei saisi unohtaa. (Hanna Heinonen, Lastensuojelun keskusliitto) Dialogisuudella tarkoitetaan avointa ja suoraa keskustelua, jossa tavoitellaan yhteistä ymmärrystä. Dialogissa synnytetään tila, jossa tilannetta tutkitaan yhdessä. Siinä kaikkien dialogiin osallistuvan todellisuus saa olla olemassa ja jokaisen kiinnostuksen kohteena. Keskustelu ei välttämättä ole kuuntelevaa, jos osapuolet käyvät vain kahdenvälistä yksinpuhelua tai ammattilainen käyttää asiakkaan kanssa asiantuntijakieltä. Luo luottamusta huoltajiin ja perheeseen Luottamus huoltajiin ja perheeseen rakentuu kunnioituksen ja arvostavan kohtaamisen kautta. Jokaisen lapsia ja perheitä työssään kohtaavan on tärkeää tunnistaa oma vastuunsa luottamuksen rakentamisessa ja ylläpitämisessä huoltajien kanssa. Luottamus on vastavuoroista; työntekijän luottamus huoltajaan lisää huoltajan luottamusta työntekijään. Se, miten työntekijä suhtautuu huoltajiin, näkyy ja tuntuu sekä sanattoman että sanallisen vuorovaikutuksen kautta. Huoltajan kokemus kuulluksi tulemisesta ja vaikutusmahdollisuuksista omaa perhettään ja itseään koskevissa asioissa synnyttää luottamusta. Kun lapsella tai perheellä on tuen tarvetta, luottamuksellinen suhde edistää huoltajien sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin ja yhdessä sovittuihin tukitoimenpiteisiin. Yhteisten tavoitteiden tulee lähteä lapsen ja perheen tilanteesta, tavoitteista ja tarpeista. Lapselle ei tule sysätä liikaa vastuuta mutta hänet ja hänen tarpeensa tulee ottaa yksilöllisesti huomioon. Huomioitavaa on myös, että lapsen ja huoltajien tarpeet eivät välttämättä ole yhdenmukaiset mutta vaikuttavat molempiin. Luottamus ja sitoutuminen ruokkivat toinen toistaan: luottamuksen osoittaminen kannustaa sitoutumaan, ja sitoutumisen osoittaminen taas herättää luottamusta. Kohdattaessa huoltajia, on hyvä miettiä omien arvojensa mahdollisia vaikutuksia ajatteluun: Ajattelenko oman perhekäsitykseni olevan vallitseva ja sellainen mihin tulisi pyrkiä vai suhtaudunko avoimesti erilaisiin perheisiin ja perheiden elämäntapaan? Luottamusta lisää kunnioittava kohtaaminen (kts. kuvio 1), jossa keskeistä on suhtautumistapa toiseen ihmiseen. 15

I OSA Lapsi- ja perhelähtöisen yhteistyön periaatteita Samanarvoisuus Vastuullisuus Aitous Usko ihmiseen Joustavuus Kiinnostuneisuus Kunnitoittavan kohtaamisen edellytyksiä Luottamus ihmiseen Avoimuus Toiveikkuus Turvallisuus KUVIO 1. Kunnioittavan kohtaamisen edellytyksiä (mukaillen: Kauko Haarakangas Parantava puhe) Luo luottamusta ja luota lapseen Sen näkee tietysti siitä, että ihan niin kuin siellä palaverissa, läsnäolo ja kun sulta kysytään, niin sua katsotaan, eikä katsota niitä papereita. Lapsen oikeus on, että hän saa vapaasti ilmaista omat näkemyksensä häntä koskevissa asioissa. Lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi. Aikuisen velvollisuus on ottaa näkemykset huomioon lapsikohtaisesti. Lapsen ja aikuisenkin kokemus kuulluksi tulemisesta ja osallisuudesta synnyttää luottamusta. Ensimmäiset hetket ja kohtaamiset ovat luottamuksen kannalta merkittäviä. Lapsen kuunteleminen ja tunteiden ymmärtäminen sekä aidon kiinnostuksen osoittaminen on erityisen tärkeää. Lapsen ei voida olettaa automaattisesti luottavan työntekijään, vaan työntekijän on ansaittava luottamus omalla toiminnallaan ja suhtautumisellaan. Luottamus vahvistuu, kun onnistuneita vuorovaikutuskokemuksia kertyy ja keskinäinen tunteminen syvenee. Lapsi on tärkeää nähdä yksilönä, omana persoonanaan, josta työntekijä on aidosti kiinnostunut. Luottamukseen liittyy lisäksi toivo: kohtaamisten on vahvistettava toivoa ja uskoa tulevaan, siihen että saa tarvittaessa apua ja että ongelmista ja vaikeista tilanteistakin on mahdollista selviytyä. Lasten ja perheiden palveluissa tärkeä periaate on YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen kirjattu lapsen edun ensisijaisuus. Jotta palveluissa voidaan toimia lapsen edun mukaisesti, on lapsia kohtaavien ja auttavien aikuisten välttämätöntä tietää, miten lapsi kokee elämänsä, mikä juuri tätä lasta ilahduttaa tai pelottaa, ketkä ihmiset ja millaiset asiat ovat hänelle tärkeitä ja mitä lapsi toivoo. Lapsen kanssa työskentelyn lähtökohtana tulee olla aito pyrkimys lapsen kokemusten tavoittamiseen ja hänen toiveidensa huomioon ottamiseen. Jotta lapsi voisi turvallisesti osallistua itseään koskeviin keskusteluihin ja päätöksiin, hän tarvitsee tuekseen luotettavia aikuisia. Lapsen lähellä elävien aikuisten ja ammattilaisten tärkeä tehtävä on varmistaa, kuka tai ketkä lapsen verkostossa voivat tukea ja auttaa lasta osallistumaan. Tätä tulee pohtia yhdessä lapsen kanssa. 16

2 LUO LOTTAMUSTA Lasten ajatuksia: Millainen on luotettava aikuinen? Aikuinen ajattelee positiivisesti, kuuntelee asian niin kuin se sanotaan. Ei vähättele. Ottaa tosissaan. Katsoo sua ja antaa aikaa sun puhumiselle. Ei tee muita töitä, vaan kuuntelee. Luottamusta vahvistavia periaatteita 1. Lapsen ja aikuisen välinen luottamuksellinen suhde Lapsi tarvitsee luottamusta lähellään eläviin aikuisiin voidakseen tuntea olevansa turvassa. Luottamus on välttämätöntä, jotta työntekijä voi yhdessä lapsen kanssa luoda yhteistä ymmärrystä hänen elämästään. Lapsen näkökulmasta luotettava aikuinen osoittaa kiinnostusta ja hyväksyntää kunnioittaen samalla lasta toimijana. Kun lapsen kanssa pohditaan hänen elämäänsä, aikuisen tehtävänä on helpottaa lapsen kokemusten ja tunteiden sanoittamista. Lapsen luottamus saattaa syntyä hetkessä, mutta sen edellytyksenä on, että hän kokee aikuisella olevan aikaa ja halua kuunnella kaikenlaisia lapsen kertomuksia. Lapsen toiveita kumppanuuden toteuttamisen tavoista tulee kuulla. Luottamuksellisen suhteen avulla lapsi pääsee olemaan mukana oman tilanteensa arvioimisessa. Luotettava opettaja kuuntelee, suhtautuu meihin ihmisenä eikä vaan oppilaana. (14-v poika) Luottamuksellinen suhde lapsen kanssa on vastavuoroinen: aikuisen tulee olla lapsen luottamuksen arvoinen. Aikuisen tulee pitää se, minkä lupaa, ja toisaalta hänen ei pidä luvata sellaista, mikä ei voi toteutua. Lapselle tulee kertoa ymmärrettävästi, mitkä asiat ja miksi, eivät voi jäädä kahden välisiksi vaan työntekijällä on velvollisuus ilmoittaa esim. lastensuojeluun tai poliisille. 2. Lapsen vahvistaminen ja suora apu Lasten kohtaamista ohjaavia periaatteita ovat lapsen kuunteleminen ja vahvistaminen. Lasten kanssa työskentelyä koskee eettinen pyrkimys, että kohtaamiset ovat lapselle jollakin tavalla hyvää tuovia ja myönteisiä tapahtumia. Lapsen vahvuuksien huomioiminen vahvistaa lasta ja luo luottamusta. Myös lapsen huoltajaa ja muita hänen elämänpiiriinsä kuuluvia läheisiä tulee kunnioittaa, ja heidät tulee kohdata arvostavasti. Lasta voi vahvistaa se huomio, että muut aikuiset kunnioittavat hänen huoltajiaan. Sen huomaa just siitä läsnä olevasta kuuntelemisesta kun ollaan palaverissa. Kaikki on kiinnostuneita siitä, mitä minä sanon. Kukaan ei kirjoittele siellä niitä liirum laarumeitaan sillä aikaa kun minä puhun ja kukaan ei siinä hetkessä lähde väittämään jotakin. Ensin kuunnellaan ja ollaan niin mmmm, joo, kyllä ja sit siinä on sitä tunnetta että mua kuunnellaan ja ollaan samalla kartalla. (Äidin kommentti verkostopalaverista) 17

I OSA Lapsi- ja perhelähtöisen yhteistyön periaatteita 3. Lapsikeskeinen yhteistyö, jossa lapsi on kumppanina Lapsen, huoltajan ja eri toimijoiden välinen yhteistyö koostuu usein neuvotteluista ja verkostotapaamisista. Kun lapsi osallistuu neuvotteluihin, on hänet huomioitava erityisesti, eikä lasta saa jättää tilanteessa yksin. On hyvä, jos lapsi voi ottaa itselleen läheisen henkilön tapaamiseen mukaan. Tämä henkilö voi olla varmistamassa, että tapaamisessa puhutaan kieltä, jota lapsi ymmärtää tai hän voi kääntää aikuisten puhetta lapselle ymmärrettäväksi. Neuvottelujen ohjenuorana tulee olla lapsen ainutlaatuisen elämän kunnioittaminen. Jokaisen neuvotteluun osallistuvan läsnäolon on oltava perusteltavissa. Jokaisen osallistujan on myös kannettava vastuuta vuorovaikutuksen etenemisestä hyvässä, myönteisessä, arvostavassa ja turvallisessa ilmapiirissä. On hyvä miettiä, kuinka paljon eri työntekijöitä neuvottelussa on oltava paikalla. Iso joukko työntekijöitä voi tuntua lapsesta ja huoltajasta hankalalta, jopa uhkaavalta. 4. Tapahtumien ennakoitavuus Eri toimijoiden työskentelyn ennakoitavuus lisää lapsen turvallisuudentunnetta. Se tarkoittaa, että lapselle kerrotaan, mitä lapsen ja työntekijän tapaamisissa tullaan käsittelemään ja miksi, milloin tavataan seuraavan kerran ja keitä silloin on mukana. Lapsen oikeuksien sopimuksen yleisperiaatteet Lapsen oikeuksien komitea on määritellyt neljä sopimuskohtaa niin sanotuiksi yleisperiaatteiksi, jotka tulee ottaa huomioon kaikkien sopimuskohtien tulkinnassa. Yleisperiaatteet ovat 2 artikla: velvollisuus kunnioittaa ja taata yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille lapsille ilman minkäänlaista erottelua (syrjinnän kielto) 3 artiklan 1 kohta: lapsen edun ottaminen ensisijaisesti huomioon kaikissa lapsia koskevissa toimissa (lapsen edun ensisijaisuus) 6 artikla: lapsen oikeus elämään ja sopimusvaltioiden velvollisuus taata lapselle elämän, henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti (lapsen oikeus kehittymiseen) 12 artikla: lapsen oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa ja lapsen näkemysten ottaminen huomioon (lapsen oikeus tulla kuulluksi, lapsen näkemysten kunnioittaminen) Sopimuksen neljällä yleisellä periaatteella on itsenäinen merkitys, jonka lisäksi ne ohjaavat sopimuksessa turvattujen muiden oikeuksien tulkintaa. Lapsen oikeuksien sopimusta luettaessa on syytä muistaa, että lapsen oikeudet ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Esimerkiksi, on lapsen etu (3 artikla), että hänen näkemyksensä otetaan huomioon (12 artikla) ilman syrjintää (2 artikla), mikä tukee hänen kehitystään (6 artikla). 18

2 LUO LOTTAMUSTA Luottamusta rakentavia toimintatapoja lapsen ja nuoren kanssa työskentelyyn Lapsen ja nuoren kohtaaminen Tapaa lasta ja nuorta sopivassa paikassa. Toimisto, luokka tai johtajan huone ei ole paras vaihtoehto Kerro lapselle ja nuorelle, kuka olet ja mikä on tapaamisen tarkoitus. Kerro myös, miksi olet kiinnostunut kuulemaan häntä ja mitä teet hänen kertomallaan tiedolla. Kerro luottamuksellisuuden rajat ja salassapitovelvollisuudesta. Vahvista turvallisuutta ja luottamusta osoittamalla aitoa kiinnostusta lasta kohtaan. Luo lapselle ja nuorelle mahdollisuus ilmaista ajatuksiaan siitä, millaiseksi hän kokee oman arkensa ja turvallisuutensa. Anna mahdollisuus ilmaista itseään eri tavoin; käyttäen omaa kieltään, piirtäen tai leikkien. Käsittele lapsen kanssa hänen elämäänsä laajasti, ei vain huolta aiheuttavia asioita. Nosta esiin vahvuuksia ja voimavaroja. Puhu lapselle kunnioittavasti tämän huoltajasta ja muista läheisistä. Seuraavaan on koottu hyväksi havaittuja tapoja kohdata lapsi ja työskennellä hänen kanssaan siten, että lasta voidaan tukea ja hoitaa osallisuutta ja voimavaroja vahvistaen. Toimintatavat eivät ole itseisarvo vaan ne on kehitetty välineiksi, jotka tukevat luottamuksen, osallisuuden, kunnioituksen ja yhdessä tekemisen lisäämistä. Lapsi ja nuori osallisena yhteistyöneuvottelussa Kun lapsi on mukana yhteistyöneuvottelussa, on tärkeää valmistella tapaamista etukäteen lapsen kanssa. Lapselle tulee kertoa, miksi neuvottelu järjestetään ja mitä asioita käsitellään. Ennen neuvottelua tulee selvittää, haluaako lapsi osallistua, mitä viestejä hän haluaa neuvottelussa kertoa ja millaista tukea lapsi haluaa aikuiselta viestiensä kertomiseen. Lisäksi lapselta on tärkeää kysyä, mitä asioita tulevassa tapaamisessa pitäisi käsitellä ja keitä lapsen läheisiä ja työntekijöitä siinä olisi hyvä olla mukana. Sekä neuvottelun valmistelussa että itse neuvottelussa on hyvä muistaa, että jokaisella lapsella ja nuorella on ikäänsä, kehitykseensä, persoonaansa ja tarpeisiinsa liittyen omanlaisensa tapa ymmärtää asioita, keskustella ja tuoda esiin oma näkökulmansa. Yhteistyön ja neuvotteluiden lähtökohtana ovat lapsen tarpeet ja toiveet. Jokaisen tapaamiseen osallistuvan on perusteltava lapselle, miksi osallistuu tapaamiseen ja mitä tekee lapsen auttamiseksi. Neuvottelun järjestämisestä vastuussa olevan on mietittävä suunnitteluvaiheessa, mitä annettavaa kullakin osallistujalla on lapselle ja perheelle. Lapsen voi olla vaikeaa hahmottaa, mikä eri työntekijöiden rooli tilanteessa on. Tapaamisessa on myös sovittava kuka aikuinen huolehtii, ettei lapsi jää tilanteessa sivulliseksi. Neuvottelutilanteelle on luotava selkeät raamit. Työntekijä kertoo, kuinka paljon on varannut aikaa, ja kysyy, kuin paljon aikaa lapsella, nuorella tai huoltajalla on. Yhdessä sovitaan aikataulusta ja neuvottelussa pidettävistä tauoista. Myös lapselta tulee kysyä. Neuvottelun alussa on käytävä läpi lapsen kannalta tärkeät neuvottelun pelisäännöt ja periaatteet kuten lapsen oikeus kertoa ajatuksistaan ja se, että osallistuminen on aina lapselle vapaaehtoista. 19

I OSA Lapsi- ja perhelähtöisen yhteistyön periaatteita Hyvän valmistelun jälkeen itse neuvottelutilanne sujuu mahdollisimman turvallisessa ilmapiirissä jokaisen osallistujan näkökulmasta. Neuvottelussa jokaisella osallistujalla on oikeus tulla kuulluksi ja kuulla muiden näkökulmia ja ajatuksia. Lapsi, huoltaja ja muut läheiset huomioidaan aina ensin yhdessä sovitussa järjestyksessä. Lasta jututetaan hänelle sopivalla tavalla ja hänen näkökulmansa otetaan huomioon neuvottelun eri vaiheissa. Mut siinä lapselta kysyttiin, mitä sä haluisit. Mitä sä meinaat, miten sä voisit toimii tässä, oisko sulla mitään ajatusta? (Äidin kommentti verkostopalaverista) Neuvottelun lopuksi tehdään konkreettinen suunnitelma, jossa on kirjattuna selkeästi kuka tekee, mitä, milloin ja keiden kanssa sekä kuka koordinoi toimintaa ja toimii lapsen ja perheen yhteyshenkilönä jatkossa. (vrt. sosiaalihuoltolaki). Lisäksi sovitaan työskentelyn jatkosta ja suunnitelman toteutumisen seurannasta. Neuvottelusta laaditaan muistio, joka jaetaan kaikille osallistujille. Lapsen ja nuoren huomiointi pidempiaikaisessa työskentelyssä Lapsen ja perheen tukeminen voi vaatia pidempiaikaista työskentelyä. Lapsen kokemukset aiemmasta työskentelystä / työntekijöistä vaikuttavat niin asiakassuhteeseen kuin luottamuksen rakentumiseen. Pitkissä prosesseissa mahdollinen työtekijän vaihtumisen käsittely lapsen kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Realismia on, että työntekijät vaihtuvat. Tämä ei ole ratkaisevaa, vaan se, miten henkilövaihdokset käsitellään lapsen ja nuoren kanssa. Lapselle on tärkeää kertoa ennakkoon, mitä seuraavaksi tapahtuu: mitä seuraavassa tapaamisessa tullaan käsittelemään ja miksi, milloin tavataan seuraavan kerran ja keitä silloin on mukana. Lapsi on otettava mukaan työskentelyn eri vaiheissa järjestettäviin tapaamisiin pääsääntöisesti aina, kun lapsen asioita käsitellään hänen, huoltajan, läheisten ja eri toimijoiden kesken. Lapsen mukaan ottaminen on kuitenkin oltava lapselle aina vapaaehtoista. Poikkeuksena lapsen mukaan ottamisesta ovat tilanteet, joissa lapsen turvallisuutta ei voida näin toimien varmistaa tai tilaisuuden luonne voi olla lapselle hämmentävä. Myös aikuisten väliset mahdolliset ristiriitatilanteet ja näkemyserot on ratkottava aikuisten kesken. Ei siten, että lapsi on kuuntelemassa tilannetta. Lapsen kanssa on hyvä järjestää kahdenkeskeisiä kohtaamisia silloinkin, kun työskentely muutoin koostuu lähinnä yhteistyötahojen neuvotteluista. Lapsella tulee työskentelyn kaikissa vaiheissa olla mahdollisuus ajatustensa ilmaisemiseen, mutta häntä ei saa pakottaa tai painostaa osallistumaan. On tärkeää, että lasta tuetaan tarvittaessa muuhunkin kuin sanalliseen ilmaisuun. Kun lapsen tilannetta pohditaan ja etsitään ratkaisuvaihtoehtoja, on aina kysyttävä, mitä lapsi tai nuori itse ajattelee omasta elämästään ja miten hän toivoisi läheistensä ja työntekijöiden toimivan. On tärkeää kysyä, millaisten tekojen ja muutosten lapsi ajattelee tuovan hyviä asioita hänen elämäänsä. Nämä tulee aina myös kirjata lapsen mahdolliseen suunnitelmaan jokaisen toimialan oman käytännön mukaisesti. Suunnitelmassa tulee näkyä lapsen omat toiveet. Suunnitelma voi myös auttaa lasta ymmärtämään, mihin yhteisessä työskentelyssä pyritään ja mikä kunkin toimijan rooli lapsen auttamisessa on. Jos lapsen toivomat asiat eivät onnistu tai niitä ei voida toteuttaa, tulee se perustella lapselle. 20

2 LUO LOTTAMUSTA Kun lapsen ja huoltajan asioissa tehdään ratkaisuja tai päätöksiä, lapselle tulee selittää ymmärrettävästi, mitä ne tarkoittavat lapsen ja huoltajan arjessa konkreettisesti. Lapselle on kerrottava, mitä hänen asioistaan on päätetty, ja miten asiat tulevat etenemään. Erityisen tärkeää tämä on, jos lapsi ei itse ole mukana tapaamisessa, jossa päätökset tehdään. Lapselle on myös perusteltava tehdyt päätökset. Työskentelyn aikana ja päättyessä on tärkeää kysyä lapselta hänen arjestaan ja siinä tapahtuneista muutoksista sekä hänen kokemuksistaan työskentelystä. Tiedostathan koko ajan, että lapset(kin) ovat hyvin herkkiä aistiessaan työntekijän sanatonta viestintää. Lapsi puntaroi mielessään onko aikuinen aito, kiinnostunut ja hänen luottamuksensa arvoinen. Mikäli sanat ja sanaton viestintä ovat ristiriidassa keskenään, syntyy epäluottamusta. Säilytä luottamus ota puheeksi kunnioittavasti Jotta luottamuksellinen suhde lapseen ja perheeseen voi säilyä, huolet ja havainnot tulee ottaa puheeksi lapsen ja huoltajien kanssa varhain, avoimesti ja kunnioittavasti. Huoli syntyy usein erilaisten havaintojen ja tunteiden pohjalta: tässä on nyt jotain outoa, erilaista. Omaa, epämääräistäkin huolen tunnetta kannattaa kuunnella ja ryhtyä konkreettisiin toimiin tilanteen selvittämiseksi. Huoli on subjektiivinen kokemus, joka syntyy työntekijälle hänen asioidessaan lapsen tai nuoren kanssa. Työntekijä tarkastelee havaintoja suhteessa aikaisemmin oppimaansa, kokemuksiinsa ja tietoihinsa. Tämä antaa kokonaisvaltaisen näkemyksen tilanteesta, joka voi esiintyä eriasteisena huolena. Huoli voi muuttua, kasvaa tai hälvetä, kun toimijan toimintamahdollisuudet lisääntyvät tai heikkenevät. Kun lapsesta tai lapseen liittyvästä tilanteesta herää huoli, työntekijä pyytää lasta ja huoltajia pohtimaan kanssaan tilannetta ja toimia huolen selvittämiseksi. Puheeksi ottamisessa on olennaista, että työntekijä hahmottaa oman huolensa ja havaintonsa konkreettisesti ja monipuolisesti. Tähän hän tarvitsee lasta ja huoltajia. Yhteistyötä edistää työntekijän avoimen kyselevä asenne ja asioiden yhdessä ihmetteleminen. Keskusteluun on tärkeää tuoda myös lapsen ja perheen voimavarat. Yleinen huolipuhe perheen tilanteesta tai esimerkiksi ammattikielen termien käyttö eivät sellaisenaan avaudu lapselle ja huoltajille. Huolen esille nostaminen on lupaus tehdä asioille yhdessä jotain. Lisäksi työntekijä ennakoi tietoisemmin toimintansa seurauksia lapselle ja yhteistyölle perheen kanssa. Olennaista on, että yhteistyötä päästään jatkamaan ja että voidaan yhdessä sopia konkreettisista tukitoimista lapsen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi. Toimintatapa on yksinkertainen, mutta käänteentekevä. Sen sijaan, että työntekijä ilmoittaa, mikä lapsella tai perheellä on ongelmana ja kehottaa heitä muuttamaan toimintaansa jollakin tavoin, hän kertoo konkreettisesta huolestaan ja pyytää lasta ja huoltajaa mukaan tilanteen selvittämiseen. Kokemusten mukaan sekä asiakkaat että työntekijät kokevat yhteistyön näin myönteisemmäksi, hankalissakin kysymyksissä. Silloin kun asiat otetaan heti puheeksi kunnioittavasti, avoimesti ja rohkeasti, rakennetaan luottamusta ja yhteistyötä. 21

I OSA Lapsi- ja perhelähtöisen yhteistyön periaatteita Luokanopettajan tarina puheeksiottamisesta: Sopivasti toisin Mulla oli uusi 5-luokkalainen oppilas, haastava perhe johon oli ollut edellisten opettajien vaikea saada yhteyttä, pojasta oli kuitenkin huolta. Halusin tavata kasvokkain ja aluksi minäkään en meinannut saada yhteyttä. Ensimmäinen onnistuminen oli, kun laitoin viestiä että mulle olis tärkeä tavata teitä huoltajia, että milloin haluaisitte tavata. En enää siis ehdotellut aikoja, vaan kysyin milloin teille sopisi. Siitä lähti jokin muutos. Halusin viestittää, että on niin tärkeästä asiasta kysymys, että sanokaa vaan aika, niin mulle sopii. Mä muistan että mä itse päätin, että mä lähestyn tätä äitiä kaikella lempeydellä ja hyvyydellä, koska olin ymmärtänyt, että siellä kotonakin on varmaan raskaita asioita. Ajattelin, että mä ihan kysyn, että mitä kuuluu. Hirveen merkittävää oli musta se, että mä en lähtenyt kertomaan niitä kaikkia mun näkemyksiä ja koulun huolia, vaan mä osoitin, että mulle oli äärimmäisen tärkeää että hän tuli ja mä olin kiinnostunut siitä mitä hänelle kuuluu. Ja sitten tietysti mä osoitin, että tärkeintä on, että me ollaan tässä yhdessä sen pojan vuoksi. Sitten se, miten äiti lähti ikään kuin mun rinnalle kulkemaan, ei oltu niin kuin vastakkain, kun kysyin mitä me voitais yhdessä tehdä, miten sä haluaisit äitinä auttaa. Mä kerroin miten mä haluaisin opettajana auttaa ja miten tärkeää meidän molempien roolit on siinä. Kyl mä jotenkin muistan et se äidin itkukin tuli siinä kohtaa, kun mä kysyin, et millä keinoilla ja miten sä haluaisit auttaa. Ei siitä äidistä sen jälkeenkään hirveen aktiivista tullut, mutta sieltä rupes tuleen viestiä poissaoloista, mitä ei ollut ennen tullut. Olennaista oli varmasti se, että mä kysyin niitä keinoja miten äiti haluaisi tai jaksaisi ja kykenisi siellä kotona tukemaan, miten haluaisit osallistua tähän. Eihän siihen kukaan äiti vastaa, etten halua mitenkään. Ehkä se toinen keskustelun tulos oli, että nyt pidetään yhteyttä ja annoin avoimen kortin sille, että voit soittaa milloin vaan. Mulle kyllä tosi paljon on tuonut vahvistusta ihmisen kohtaamiseen ja luottamuksen syntymiseen, että kyl se vaan on se arvostava läsnäolo. Mä en enää missään kohtaa etukäteen murehdi huoltajien kohtaamista. Opin, että itse asiassa se kaikki hyvä viisaus ja tieto on siellä huoltajalla ja minulla yhdessä. Että yhdessä kun tässä keskustellaan niin kyllä ne oikeat vastaukset löytyy Varhain: Silloin, kun toimintamahdollisuudet ovat avarat. Ei sivusta seuraten ellei se ole ammatillinen valinta. Avoimesti: Luottamussuhteita vaalien. Ei selän takana, vaikka asiantuntijakeskeisyys houkuttaisi. Yhteistyössä: Voimavarat kooten unohtamatta tärkeimpiä resursseja ja läheisverkostoja. 22

2 LUO LOTTAMUSTA Luota itseesi ja tunne toisen työtä luo pohjaa yhteistyölle Kun tuntee toisen työtä ja luottaa toisiin, yhteistyö on sujuvampaa ja tehokkaampaa. Tällöin lapsi ja perhe saavat tarpeenmukaista sekä oikea-aikaista tukea ja hoitoa. Luottamusta eri yhteistyötahojen välillä edistää tietämys eri tahojen toiminnasta, niiden perustehtävästä ja suuntautumisesta yhteistyöhön muiden toimijoiden kanssa. On tärkeää tietää, millaisissa tilanteissa eri palvelujen työntekijät kohtaavat sekä tukevat ja hoitavat lasta ja perhettä. Lisäksi on hyvä tuntea toisen toimijan työhön liittyvää lainsäädäntöä. Toisen työn tuntemisessa on tärkeää myös ymmärtää, että tuttujenkin käsitteiden määrittely voi poiketa palvelusta toiseen. Esimerkiksi yksi työntekijä puhuu arvioinnista silloin, kun toinen puhuu tuen tarpeen tunnistamisesta. Toinen hyvä esimerkki erilaisista tulkinnoista ja määritelmistä palveluiden kesken on mitä kulloinkin ymmärretään erityisellä tuella. Mitä sinä tiedät kuntasi tai alueesi lasten ja perheiden palveluista? Miten hyvin tunnet lasten ja perheiden palvelujen työn sisältöä, menetelmiä, toimintatapoja,oikeuksia ja velvollisuuksia? Tiedätkö esimerkiksi Mitä laajoissa terveystarkastuksissa tapahtuu? Miten neuvola tai kouluterveydenhuolto voi tukea lasta ja perhettä? Miten usein ja millaisissa tilanteissa varhaiskasvatuksen työntekijä tapaa lapsen vanhempia? Miten opettaja tekee yhteistyötä lapsen, vanhempien ja koulun muun henkilökunnan tai muiten ammattilaistenkanssa? Miten otetaan yhteyttä sosiaalihuoltoon tuen tarpeen arvioimiseksi? Miten opiskeluhuolto toimii, kun ekaluokkalaisesta herää huoli? Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun koulusta on otettu yhteyttä sosiaalihuoltoon tai tehty lastensuojeluilmoitus? Mitä matalan kynnyksen toimintaa nuorisotoimi järjestää? Millaisia terveydenhuollon erityispalveluita alueellanne on? Millaisia mielenterveys- ja päihdepalveluja on saatavilla? Miten vammaispalvelut lapsille ja perheille toteutuvat? Miten aikuissosiaalityössä selvitetään asiakkaan hoidossa olevan lapsen tuen tarve? Mikä on ennakollinen lastensuojeluilmoitus? Toisen työn tunteminen ja muiden sekä omaan ammattitaitoon luottaminen mahdollistavat lapsen ja perheen tarpeenmukaisen ja oikea-aikaisen avun. Yhteistyössä lapsen ja perheen tilanteesta muodostuu yhtenäinen kuva, jonka perusteella tehdään yhdessä sovittu yhteistyön suunnitelma lapselle, nuorelle ja perheelle. Tämä suunnitelma ei poista erillisiä palvelukohtaisia suunnitelmia, jotka kirjataan kunkin toimintakäytäntöjen ja lainsäädännön mukaisesti. Yhdessä sovitun suunnitelman tarkoituksena on vastata lapsen, nuoren ja perheen sen hetkiseen kokonaistarpeeseen sekä selkeyttää eri toimijoiden roolia. Yhdessä sovittu suunnitelma on lapsesta, nuoresta ja perheestä lähtevä yhteistyösuunnitelma, jonka laatimisessa asianosaiset ovat aina lähtökohtaisesti mukana. 23