Pohjois-Suomen Nurmitoimikunnan Talviseminaari Syötekeskus, Pudasjärvi 11.1.2013 Miten tuottaa ja käyttää ruokintaan kotovaraista valkuaista tehokkaasti? Prof. Marketta Rinne wmtt Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Jokioinen ww.mtt.fi, www.mtt.fi/artturi, www.mtt.fi/rehutaulukot Sähköposti: marketta.rinne@mtt.fi MTT
Rehujen käyttö tehokkaasti? Valkuaisen käytön tehokkuus Rehuvalkuaisen muuntaminen maidon valkuaiseksi tai lihaksi biologinen tuotosvaste Ympäristönäkökulma ravinnehävikit lannankäsittelyssä ja rehujen tuotannossa Rehustuksen hinnan muutos vs. maitotilin muutos taloudellisuus Energian käytön tehokkuus Lehmän geneettinen kyky muuntaa ravintoaineet maidoksi Metaanin tuotanto ilmastovaikutukset Tehokas = taloudellinen Tuotot miinus kustannukset Tuotosvasteet tunnettava (biologia pysyy samana) Tuotteiden ja panosten hinnat vaikuttavat ratkaisevasti (vaihtelevat) Työnkäyttö Hävikit mahdollisimman pieniksi kaikissa kohdissa! 2
Kotovarainen valkuainen = tilalla tuotettu, kotimainen? Suurin osa lehmien valkuaisesta tulee perusrehuista Nurmisäilörehu (koostumuksessa ja kasvilajeissa suuri vaihtelu) Vilja (ohra, kaura tärkeimmät) Kokoviljasäilörehu (viljan lisäksi seokseen mahdollista lisätä esim. palkokasveja) Kotovaraisia i (omalla tilalla ll tai kotimaassa tuotettuja) t tt valkuaisrehuja Rypsi Herne Härkäpapu Tulevaisuudessa lupiini, i auringonkukka? kk 3
Palkokasvit tuottamaan kotovaraista valkuaista Nurmipalkokasvit Apilat tärkeimpiä Säilörehu, kuivaheinä tai laidunnus Palkokasvit tuorerehuna tai mukana kokoviljasäilörehuseoksissa Herne, virnat, härkäpapu p Säilörehu tai syöttö suoraan kasvustosta Palkoviljat Herne, härkäpapu, lupiini Siemenet osana väkirehua Kuva: Arja Seppälä MTT
Palkokasvien käyttö säästää energiaa Känkänen, H., Suokannas, A., Tiilikkala, K., Nykänen, A. 2012. Biologinen typensidonta fossiilisen energian säästäjänä. ä MTT Raportti 76, 60 s. 5
Palkokasvit eivät ole luomutilojen yksinoikeus Maksimaalinen palkokasvien käyttö (rehuntuotanto, viherlannoitus, aluskasvit) voisi vähentää väkilannoitetypen käyttöä 60 % nykyisestä Merkittävä taloudellinen ja energian säästö Yhden typpilannoitekilon valmistaminen ja kuljetus kuluttaa n. 33 MJ Vaikutukset kasvihuonepäästöihin niin peltoviljelyssä, ruokinnassa kuin lannankäsittelyssä vaativat lisäselvityksiä Viljelijöiden motivaatio tärkeällä sijalla viljelyjärjestelmien kokonaisvaltaisessa kehittämisessä Taloudellinen tulos, maan kasvukunto, ympäristövaikutukset Palkokasvit sopivat hyvin märehtijöiden ruokintaan! Lähde: Känkänen, H., Suokannas, A., Tiilikkala, K., Nykänen, A. 2012. Biologinen typensidonta fossiilisen energian säästäjänä. MTT Raportti 76, 60 s. 6
Palkokasvien haasteita Viljelyn epävarmuus, sadon määrän ja laadun vaihtelut Usein vaateliaita kasveja kasvuolojen suhteen Säilörehun valkuaispitoisuus suhteessa sulavaan energiaan voi nousta typen hyväksikäyttö maidontuotannossa huononee sonnan ja erityisesti virtsan mukana erittyvä typen määrä lisääntyy Korkea kalsiumpitoisuus, puhaltuminen, kasviestrogeenit Monipuolisuudesta etuja Viljelyvarmuutta ja rehuarvoa lisää monen kasvin seoksen käyttäminen Sopivat ruokintaan seoksena nurmisäilörehun kanssa Märehtijät syövät enemmän useammasta kasvilajista tehtyä säilörehua kuin yhdestä 11.1.2013 7
Nurmipalkokasveja lypsylehmille Puna-apila apila eniten viljelty Sopii hyvin säilörehunurmiin Valkoapila Erittäin hyvä rehuarvo (vähän kuitua, hyvä sulavuus) Sopii laitumiin Alsikeapila Sirppimailanen, sinimailanen, keltamaite, vuohenherne Käyttöä olisi varaa lisätä Virnat, herne, härkäpapu mm. mukana kokoviljasäilörehuseoksissa Puna-apila Valkoapila Sinimailanen Vuohenerne
Apilassa heiniä enemmän raakavalkuaista Apilan RV-pitoisuus on tyypillisesti suurempi kuin nurmiheinien Seoskasvustossa heinät pienentävät rehun RV-pitoisuutta ja vähentävät typpitappioita Seoskasvuston korjuuajan optimoiminen vaativaa Toisaalta niukasti typpilannoitetun it t apilanurmen RV-pitoisuus i voi olla varsin matala varsinkin jos myös apilapitoisuus jää pieneksi Lannoitetuissa nurmissa heinien typpipitoisuus vaihtelee huomattavasti käytettyjen lannoitemäärien ja muiden kasvuolosuhteiden mukaan 1. nurmiheinäsadon RV-pitoisuus lisääntyy 5.5 g/kg ka, kun typpilannoitusta lisätään 10 kg Korhonen, M., Rinne, M. & Huhtanen, P. 2006. Lannoitusvasteet nurmirehun tuotannossa. Suomen Maataloustieteellisen Seuran julkaisuja no 21. Toim. Anneli Hopponen. Saatavilla: http://www.smts.fi/esit06/1201.pdf.
Kasvilaji ja tuotantotapa vaikuttavat nurmien koostumukseen Luomu 1) Tavanomainen 2) g/kg ka Apila Heinä Apila Heinä Kuiva-aine, g/kg 151 244 Tuhka 82 55 99 72 Raakavalkuainen 204 100 211 148 Kuitu (NDF) 333 525 369 568 D-arvo 730 718 637 680 1) Rinne ym. 2007, 1. sato 2) Huhtanen ym. 2006, AFS 15: 293-323, heinät 1. sato
Puna-apilapitoisen säilörehun käyttö lypsylehmien rehuna Säilörehun syönti lisääntyy Syönti-indeksi arvioi määrän Maitotuotos lisääntyy Mutta maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet pienenevät Maidon rasvahappokoostumus paranee ihmisravitsemuksen kannalta Tulokset riippuvat huomattavasti siitä, mihin verrataan Mikä on käytettyjen säilörehun sulavuus, säilönnällinen laatu Vaihtelu suurta niin puna-apilavaltaisten kuin pelkistä nurmiheinistä tehtyjen säilörehujen sisällä Vaihtelua aiheuttavat kehitysvaihe korjuuhetkellä, viljelytekniikka (lannoitus), korjuun ja säilönnän onnistuminen, kasvuolosuhteet 11
Mun mielestä apilarehu on hyvää! Kun säilörehussa apilaa 30-70 %: Säilörehun syönti + 1.3 kg ka/pv Maitoa + 1.3 kg /pv EKM tuotos + 0.8 kg/pv Valkuaistuotos + 31 g/pv Verrattuna nurmikasvisäilörehuruokintoihin Tulokset yhteenvetoja kirjallisuudesta ja MTT:n tutkimuksista, Kuoppala 2010
13
Palkoviljat valkuaispitoisia väkirehuja Herne, härkäpapu Mahdollista viljellä Suomessa Voivat korvata nautojen ruokinnassa ainakin osittain rypsin Herneen valkuaispitoisuus vain runsaat 20 %, härkäpavun n. 30 % Lupiini (sinilupiini siemeninä, valkolupiini koko kasvustona) Kokemukset Suomessa vähäisiä tulossa!? Matala tärkkelyspitoisuus, mielenkiintoinen lisä märehtijöille!? Soijapapu Tärkeä tuontivalkuaisrehu sioille ja siipikarjalle, ei menesty Suomessa Herne Härkäpapu Sinilupiini Soijapapu MTT
Herne, härkäpapu, virnat, lupiinit säilörehuna Vaativat pitkän kasvuajan tuleentuaakseen, mutta kokoviljasäilörehuksi korjattuna ehtivät pohjoisempanakin Korkea siemenkustannus mutta pienempi lannoitekustannus ja esikasviarvo kompensoivat Vaihtoehto viljelykiertoon sekä tavanomaisessa että luomutuotannossa Viljellään usein vahvakortisten viljojen kanssa seoksena Korjuu, kun palot ovat täyttyneet ja vilja on maitotuleentumisasteella Aikaisemminkin, jos kasvusto lakoontumassa 15
Kokoviljasäilörehua palkokasveista Herne, härkäpapu, virnat, lupiinit Kokoviljasäilörehuksi seoskasvustona viljojen kanssa Vilja pitää rentovartiset herneen ja virnan pystyssä Viljelyvarmuus lisääntyy, kasvitaudit vähenevät Nurmen perustaminen mahdollista samalla Palkokasvit parantavat kokoviljasäilörehun rehuarvoa pelkkään viljaan verrattuna Seoksen kasvilajit kannattaa valita sekä kasvien ominaisuuksien että ruokintatilanteen kannalta (millaista rehua tarvitaan) Paljon massaa vai hyvä sulavuus ja korkea valkuaispitoisuus? Käytetäänkö tää rehu korkeatuottoisille k tt ill lehmille, lihanaudoille, ill hiehoille tai ummessa oleville Käytettävissä olevat peltolohkot, maalajit 16
Kokoviljasäilörehua palkokasveista Sulavuus ja rehuarvo riippuvat kasvilajeista, -lajikkeista ja kasvuoloista sekä korjuuajankohdasta Sulavuutta ja raakavalkauispitoisuutta laskevat viljan suuri osuus Herneen sulavuus pysyy yy kauan korkeana ja jopa nousee kasvukauden edetessä (siis kasvaa edelleen) Korjuu kun vilja maitotuleentumisasteella t t i t ll ja palot täyttyneet Korjuu mieluiten suoraan korjaavalla menetelmällä, etteivät parhaat osat varise Kannattaa syöttää lehmille seosrehuna nurmisäilörehun kanssa Kuva: MTT / Essi Saarinen 17
Kokoviljakasvustojen raakavalkuaispitoisuuksia Rehutaulukot (www.mtt.fi/rehutaulukot): Kokoviljasäilörehu ohrasta 100 g/kg ka Härkäpapusäilörehu (vihreät siemenet) 190 g/kg ka Herne- ja virnasäilörehu (kukinnan alku) 200 g/kg ka Juutinen, E. 2011. Säilörehua herneestä ja härkäpavusta. Nauta 4, sivut 34-35. Hernekaurasäilörehu 159 g/kg ka Härkäpapukaurasäilörehu 152 g/kg ka 18
Ruutukokeiden tuloksia erilaisista seoksista (RV-pitoisuus, g/kg ka) Nykänen, A., Rinne, M. & Jauhiainen, L. 2010. Palkokasveista valkuaista ja sulavuutta kokoviljaseoksiin. Maataloustieteen Päivät 2010. http://www.smts.fi/jul2010/poste2010/054.pdf SeosTimo 158 SeosAlgarve 148 VehnäHerneTimo 124 VehnäHerneNitouche 108 VehnäHerneAlgarve 110 VehnäHerneAlgarve2 121 VehnäVirnaRuisJuuso 107 VehnäVirnaRuisRiihi 144 OhraHerne 117 KauraVirna 161 19
Ruukin viime kesän tuloksia säilörehun raaka-aineista (RV-pitoisuus, g/kg ka) Härkäpavut Tangenta 176 Fuego 137 Kontu 183 Herneet Dolores 193 Florida 124 Arvika 165 Jermu 130 Viljat Wappu-vehnä 103 Kuva: MTT / Essi Saarinen Wilhelm-kaura 100 Saarinen ym. julkaisematon 20
Kokoviljasäilörehu on Suomen maissi! Yksivuotinen karkearehukasvi maitotilan viljelykiertoon Yhdellä korjuukerralla kohtuullinen kuiva-ainesato Sulavuus tyypillisesti ti selvästi nurmiheiniä i iä matalampi Syöntiä lisäämällä lehmät pystyvät ylläpitämään ravintoaineiden saantia ja maitotuotosta Ks. Syönti-indeksi Raakavalkuaispitoisuus tyypillisesti selvästi nurmiheiniä matalampi Tämä voi olla hyöty tai haitta riippuen siitä, mikä on muun rehuannoksen raakavalkuaispitoisuus Lypsylehmillä kannattaa typen hyväksikäytön näkökulmasta pyrkiä rehuannoksen PVT-pitoisuuteen 0 g/kg ka. RV-pitoisuutta voi nostaa ottamalla seokseen mukaan palkokasveja 21
Miten onnistuu palkoviljojen viljely? Viljely voi olla suurempi haaste kuin käyttö ruokinnassa Pätee myös nurmipalkokasveihin Haasteet mm. viljelytekniikan kehittämiseen ja kasvinjalostukseen Riittävä ä satotaso t ja viljelyvarmuus l merkittäviä iä taloudelliseen tulokseen vaikuttavia tekijöitä Monipuolisen viljelykierron (ja ruokinnan) asettamat haasteet viljelijän osaamiselle, kalustolle, logistiikan ja varastoinnin hallinnalle Viljely lisääntynee ilmastonmuutoksen edetessä, sillä kasvukauden pituus rajoittaa nykyään palkoviljojen viljelyä MTT Kuva: MTT / M. Rinne
Tilalla tuotettujen valkuaisrehujen etuja Palkokasvit typpeä sitovina kasveina vähentävät typpilannoitteiden oston tarvetta Taloudelliset säästöt Positiiviset ilmastovaikutukset odotettavissa Lisäävät omavaraisuutta valtakunta- ja tilatasolla Huoltovarmuus ja ruokaturva paranevat Ostorehujen ja lannoitteiden hintavaihtelut eivät vaikuta Tuovat monipuolisuutta viljelykiertoihin Katkaisevat viljojen kasvitautikierteitä Parantavat maan rakennetta Lisäävät biodiversiteettiä Tarjoavat pölyttäjille ravintoa Tuovat mielenkiintoa viljelyyn MTT
MTT
Perinteiset valkuaisrehut vs. palkoviljat Rehu RV His Met Lys HVO OIV ME g/kg ka g/100 g RV % g/kg ka /kg ka Rypsirouhe 379 2.8 1.8 5.8 65 155 11.4 Rypsipuriste 358 2.8 1.8 5.8 60 157 12.3 Soijarouhe 520 2.9 1.4 6.2 75 166 13 Herne 230 2.6 0.9 7.1 80 122 13.3 Härkäpapu 300 2.6 0.6 5.9 80 126 12.8 Lupiini 340 2.7 0.7 4.7 85 118 13.2 Rehutaulukon mukaan herne, härkäpapu ja lupiini sisältävät hyvin vähän metioniini-aminohappoa, joten metioniinin saanti voi tulla rajoittavaksi Myös niiden valkuaisen pötsihajoavuus (HVO) on selvästi suurempi soijaan ja varsinkin rypsiin verrattuna Karkea jauhaminen voi olla hienoinen i etu valkuainen ei hajoa pötsissä aivan yhtä nopeasti MTT
Kotimaiset palkoviljat valkuaisrehuina lypsylehmille Tutkimustuloksia niukasti, lähinnä vain herneestä Kokeet tehty luomuruokintaan sopivalla väkirehutasolla Härkäpavusta ja lupiinista vasta tulossa kotimaisia tutkimustuloksia naudoilla Helsingin yliopistossa Viikissä on käynnistynyt y y tutkimusprojekti, jossa palkoviljojen käyttöä lypsylehmillä selvitetään Tutkimuskohteina k i härkäpapu ja sinilupiini il ii i Prof. Aila Vanhatalo, jatko-opiskelija Laura Puhakka MTT
Herne lypsylehmän y valkuaislisänä Ei ole aivan rypsin veroinen Ei lisää rehuvalkuaisen virtausta ohutsuoleen Herneen valkuaisen pötsihajoavuus suuri Sopii hyvin, jos säilörehun sulavuus on hyvä, mutta valkuaispitoisuus matala Herne vaikuttaa edullisesti Saattaa lisätä säilörehun syöntiä Lisää pötsimikrobien energian saantia Voi lisätä mikrobivalkuaisen muodostusta pötsissä Korvaa ruokinnassa lähinnä rehuviljaa MTT
Härkäpavun haitta-aineet Tanniinit Visiini ja konvisiini Märehtijät huomattavasti yksimahaisia kestävämpiä pötsimikrobit hajottavat haitta-aineita Tanniinit Huonontavat t sulavuutta yksimahaisilla i ill Märehtijöillä voivat parantaa valkuaisarvoa pienentämällä pötsihajoavuutta Visiini ja konvisiini voivat aiheuttaa vakavaa anemiaa muniville kanoille (ja G6PD-mutaation omaaville ihmisille) Lähde: Crepon, K., Marget, P., Peyronnet, C., Carrouee, B.,Arese, P.&Duc, G. 2010. Nutritional value of faba bean (Vicia faba L.) seeds for feed and food. Field Crops Research 115: 329-339. MTT Kuva: MTT / M. Rinne
Etenevä ilmastonmuutos lisää rypsin / rapsin ja palkoviljojen tuotantopotentiaalia Peltonen-Sainio, P., Hannukkala, A., Huusela-Veistola, E., Voutila, L., Niemi, J., Valaja, J., Jauhiainen, L. & Hakala, K. 2012. Potential and realities of enhancing rapeseed- and grain legume-based protein production in a northern climate. Journal of Agricultural l Science. Doi:10.1017/S002185961200038X. 1017/S002185961200038X Tällä hetkellä valkuaiskasveja viljellään n. 100 000 ha ja pintaala voisi kaksinkertaistua Suurin pinta-alan lisäyspotentiaali herneellä (viljelyala tällä hetkellä n. 5 000 ha) Tuontivalkuainen melko helposti korvattavissa märehtijöiden ruokinnassa, mutta sikojen ja erityisesti siipikarjan osalta se on vaikeaa 29
Rypsipohjaiset rehut soveltuvat erinomaisesti nautojen rehuksi Rypsirehut parempia kuin soijarehut Huhtanen, P., Hetta, M. & Swensson, C. 2011. Evaluation of canola meal as a protein supplement for dairy cows: A review and meta- analysis. Canadian Journal of Animal Science 91: 1-15. Rypsirehujen etuja: Hyvä aminohappokoostumus mahdollistaa maitovalkuaisen tuotannon Maidomuodostuksen rajoitusten purkaminen lisää syöntiä (energiansaantia) Mahdollista viljellä Suomessa kotimaisuus Rypsin sisältämä öljy voi vähentää pötsin metaanipäästöjä = ilmastovaikutuksia MTT
Viisi koeruokintaa: Rinne ym. Maataloustieteen Päivät 2006 Kontrolli Rypsi 1 Rypsi 2 Soija 1 Soija 2 Pelkkä ohra- kaura 2.0 kg rypsipuristetta 4.0 kg rypsipuristetta 1.4 kg soijapuristetta 2.9 kg soijapuristetta Väkirehun kokonaismäärä kaikissa koeruokinnoissa oli 9 kg Sama määrä RV:ta molemmista valkuaisrehuista tasoilla 1 ja 2 Lisäksi i lehmät saivat vapaasti säilörehua, joka sisälsi i puolet apilaa
Rypsipuriste lisäsi kokonaissyöntiä enemmän kuin soijapuriste Sy yönti (kg g/d) 20 16 12 8 4 Valkuaisrehu Ohrakaura Säilörehu Merkit- sevyys: R vs. S * L * 0 Kontro olli Rypsi 1 Rypsi 2 Soija 1 Soija 2
Rypsipuriste lisäsi maitotuotosta enemmän kuin soijapuriste vertailuperusteena valkuaisrehun määrä 37.5 uotos (k kg/pv) 35.0 32.5 y = 0.94x + 31.4 Rypsi Soija EKM-t 30.0 27.5 y = 0.48x + 31.2 0 1 2 3 4 Valkuaisrehuannos (kg/d)
Dieetin RV-pitoisuuden nostaminen rypsillä lisäsi maitotuotosta enemmän kuin soijaa käytettäessä 37.5 uotos (k kg/pv) 35.0 32.5 y = 0.070x + 20.5 Rypsi Soija EKM-t 30.0 y = 0.024x + 27.5 27.5 140 160 180 200 220 Rehuannoksen RV-pitoisuus i (g/kg KA)
Typen hyväksikäyttö on sitä huonompi, mitä enemmän rehuannos sisältää typpeä. Rypsin typen hyväksikäyttö oli parempi kuin soijan. Typen hyv.kä äyttö (% %) 30 26 22 18 14 10 Kontrolli Rypsi 1 Rypsi 2 Soija 1 Soija 2 Rinne, M., Kuoppala, K., Ahvenjärvi, S. & Vanhatalo, A. 2006. Rypsi soijaa parempi lypsylehmien valkuaistäydennys myös apilapitoista säilörehua syötettäessä. http://www.smts.fi/esit06/1002.pdf. Typen hyväksi- käyttö = maidon valkuaistuotos / RVsaanti MTT
Käytännössä paras keino parantaa typen hyväksikäyttöä maidontuotannossa t on pienentää rehuannoksen raakavalkuaispitoisuutta hyväksi ikäyttö (% %) 36 34 32 30 28 26 Typen 24 22 20 120 130 140 150 160 170 180 190 200 Rehuannoksen raakavalkuaispitoisuus (g/kg ka) Huhtanen ym. 2008. Utilization and partition of dietary nitrogen in dairy cows fed grass silage-based diets. J. Dairy Sci. 91:3589-3599.
Valkuaisrehun laadulla on merkitystä Rypsi sopii soijaa paremmin täydentämään viljaa ja nurmirehua nautojen ruokinnassa Soija puolestaan sopii hyvin sikojen ja siipikarjan ruokintaan Rypsiä voidaan käyttää myös sikojen ja siipikarjan ruokinnassa Herne ja härkäpapu sopivat kaikkien eläinryhmien ruokintaan Huomioi, että valkuaispitoisuuksissa isot erot: Herne reilut 200 g/kg ka Härkäpapu noin 300 g/kg ka Rypsirehut 350-400 g/kg ka Soijarehut noin 500 g/kg ka Usein saadaan paras tulos, jos vain osa valkuaisrehusta korvataan kotimaisilla palkoviljoilla MTT Soija- puriste Rypsi- puriste
Rypsipohjaiset rehut soveltuvat hyvin täydentämään säilörehua ja viljaa Lisääntyvää kiinnostusta myös rypsin tilakäyttöön Kylmäpuristettu rypsirouhe Murskatut rypsinsiemenet [Kokonaiset rypsinsiemenet] MTT Kuva: MTT / M. Rinne
Rypsirehun valinta vaikuttaa rehuannoksen rasvapitoisuuteen laskennallinen esimerkki Säilörehu Ohrakaura kg ka/pv Rypsirehu Määrä kg ka /pv Rehun rasva-pit. Rasvan saanti Ruokinnan rasva-pit. g/kg ka g/pv g/kg ka 10 10 Rypsirouhe 2 44 898 41 10 10 Rypsipuriste 2 98 1006 46 10 8 Rypsipuriste 4 98 1120 51 10 10 10 10 Rypsipuriste, kylmäpuristettu 2 200 1210 55 Rypsinsiemen, kokonainen tai 2 415 1640 75 murskattu Rehujen rasvapitoisuudet Rehutaulukoista www.mtt.fi/rehutaulukot MTT
Runsas rasva vähentää maidontuotantoa: tuotosvaste rasvalisäykselle ll käyräviivainen ä i Maidont tuotanto, kg EKM/ /pv 35.0 32.5 30.0 27.5 Ohjeellinen rasvan käytön yläraja 25.0 20 30 40 50 60 70 80 Rehuannoksen rasvapitoisuus, g/kg ka MTT
Valkuaisruokinnan optimointi MTT
Valkuaisruokinnan optimointi tärkeää Hyvälaatuinen rehuvalkuainen on kallista Tuotannon taloudellisuuden optimointi Valkuaisyliruokinta on tarpeetonta ja jopa haitallista eläimille Ylimääräinen typpi poistetaan urana virtsan mukana Ympäristönäkökohdat Ammoniakin haihtuminen eläinsuojista, lantavarastoista ja pelloilta Nitraatin huuhtoutuminen pohjavesiin Typpioksiduuli id on voimakas kasvihuonekaasu k MTT
Valkuais- ja energiaruokinnan erottaminen vaikeaa Pötsin mikrobivalkuaisen tuotannon edellytys on, että pötsimikrobit saavat energiaa pötsissä fermentoituvasta orgaanisesta aineesta Esim. säilörehun valkuaisarvo (OIV-arvo) on sitä parempi, mitä parempi sen energia-arvo arvo (sulavuus, D-arvo) on OIV-arvo Lisäksi pötsimikrobeilla on oltava riittävästi ammoniakkia aminohappojen rakennusaineeksi PVT-arvo Mikrobit voivat myös hyötyä hyvälaatuisesta t valkuaisesta käyttämällä ällä suoraan rehun sisältämiä aminohappoja MTT
Pötsimikrobit tarvitsevat typpeä - Jos rehuannoksen raakavalkuaispitoisuus on niin pieni, että rehuannoksen PVT-arvo on negatiivinen, typen lähteen lisääminen rehuannoksen on syytä tehdä - Pötsin mikrobit tarvitsee typpeä, jotta laskennallinen OIV:n saanti toteutuu - Mikrobien typen puute huonontaa kuidun sulavuutta - Teoriassa myös ei-valkuaistyppi kuten urea toimii, mutta käytännössä kasvivalkuainen on varmempi valinta - Myös runsaasti raakavalkuaista sisältävä säilörehu ja muut ns. huonolaatuista valkuaista sisältävät rehut toimivat pötsimikrobien typen lähteenä - Pötsimikrobien typen tarve tyydyttyy, y yy, kun rehuannoksen valkuaispitoisuus on noin 130-140 g/kg ka (13-14 % ka:ssa) - Maidon ureapitoisuus tällöin noin 17-18 mg / 100 ml - Typen tarve riippuu myös mm. säilörehun sulavuudesta - Mitä enemmän mikrobit saavat energiaa, sitä enemmän ne tarvitsevat myös typpeä - Tarve hieman suurempi (n. 160 g/kg ka) apilapitoisia säilörehuja käytettäessä ttä ä - Apilan valkuaisen pötsihajoavuus pienempi kuin nurmiheinien MTT
Mikä on taloudellisesti järkevä valkuaistäydennys lypsylehmille? OIV:n (ohutsuolesta imeytyvä valkuainen) tarve ei ole samalla lailla absoluuttinen kuin esimerkiksi välttämättömien kivennäisaineiden, vitamiinien tai rasvahappojen tarve Lehmä ei sairastu OIV:n puutostautiin vaan vähentää maitotuotostaan sille tasolle, johon maidon rakennusaineita riittää Jos valkuaisrehuja ei käytettäisi ollenkaan, keskituotos putoaisi 6-9 % Sopiva valkuaistäydennysmäärän valinta on ennen kaikkea taloudellinen kysymys Kattaako lisämaidosta saatava tulo valkuaisrehun hankintakustannuksen? KarjaKompassi tukena ruokinnan taloudellisessa optimoinnissa tuotosvasteiden perusteella Ravinteiden hyväksikäytön parantamisesta ei makseta Ainakaan toistaiseksi MTT
Lyhyen ja pitkän aikavälin ruokinnan optimoinnissa i i eri periaatteet Lyhyt tähtäin Varastossa olevien rehujen paras hyödyntäminen ja täydentäminen Kuinka paljon rypsirouhetta kannattaa ostaa täydennysrehuksi? Varastossa oleville markkinattomille rehuille matala hinta varmistamaan niiden maksimaalisen muuntamisen maidoksi Pitkä tähtäin Eläinmäärän ja viljelypinta-alan yhteensovittaminen, rehuntuotantosuunnitelma t t Otanko härkäpavun mukaan viljelykiertoon karjan valkuaisruokintaa varten? Mikä on sen taloudellinen vaikutus? Kaikille rehuille todelliset hinnat ja tuotantokustannukset MTT
Korkeatuottoisen lehmän valkuaisruokinta Lehmä korjaa itse valkuaisen ja energian suhdetta tuotostason noustessa Pienenevä OIV-tarve tuotostason noustessa tasaa valkuaisen syöttämistä lypsykauden eri vaiheissa Todellisuudessa maitorauhasen aminohappojen tarve maitovalkuaisen muodostukseen lienee varsin vakio Muuttuvalla normilla pystytään huomioimaan tuotostason lisääntyessä tapahtuvia muutoksia ravintoaineiden saannissa: Pötsin mikrobivalkuaissynteesin tehokkuus kasvaa ruokasulan virtausnopeuden pötsistä lisääntyessä Samalla ohitusvalkuaisen osuus kasvaa (valkuainen ei ehdi hajota) Rehuannoksen sulavuus eli energiapitoisuus laskee (kuitu ei ehdi sulaa) rehuannoksen valkuaispitoisuus suhteessa energiaan kasvaa Näiden tekijöiden huomioiminen olisi muuten erittäin vaikeaa, mutta se voidaan ratkaista suosituksen kautta MTT
OIV-suositus pienenee tuotostason noustessa OIV-tar rve, g/p pv 3000 2500 2000 1500 1000 500 Tuotanto Ylläpito 0 0 310 620 930 1240 1550 Maitovalkuaisen a tuotanto, to, g/pv g OIV / g maitovalk. : 1,45 1,44 1,42 1,40 1,39
Valkuaistarve on suositus OIV:n tarve ei ole samalla lailla absoluuttinen kuin välttämättömien kivennäisaineiden, vitamiinien tai rasvahappojen tarve Lehmä ei sairastu OIV:n puutostautiin vaan vähentää maitotuotostaan sille tasolle, johon maidon rakennusaineita riittää Sopiva valkuaistäydennysmäärän valinta on ennen kaikkea taloudellinen kysymys Kattaako lisämaidosta saatava tili valkuaisrehun hankintakustannuksen? k t k PS. Jos lehmä lypsää kovasti lihoistaan ja pyrkii menemään huonoon kuntoon, valkuaisruokintaa saattaa kannattaa ennemmin vähentää kuin lisätä Kun aminohappojen puute rajoittaa maidontuotantoa, energiaa jää enemmän lehmän omaan kuntoutumiseen MTT
Käytännön ruokintatilanteissa lisävalkuainen lisää myös säilörehun syöntiä Vaikutus sitä suurempi, mitä huonompi on säilörehun käymislaatu Sulavuuden vaikutus ei yhtä selvä Syönnin lisääntymisen ja tuotoslisän toteutumisen edellytyksenä on, että säilörehua on tarjolla vapaasti MTT
Valkuaisvasteet melko riippumattomia ruokintatilanteesta ja eläinaineksesta Heinäsäilörehujen äilö raakavalkuaispitoisuus it i ja sulavuus eivät vaikuta valkuaisrehuilla saatavaan lisätuotokseen OIV:n saanti rajoittaa maitotuotosta myös apilapitoista p rehua syötettäessä Vaikka apilapitoisen rehun raakavalkauispitoisuus on korkea, lisävalkuaisen antaminen lisää maitotuotosta samoin kuin vähemmän valkuaista sisältävillä heinäsäilörehuruokinnoilla Lehmien maitotuotos ei vaikuta maitotuotoksen muutokseen Lypsykauden vaihe Perinnöllinen maidontuotantokyky Maitotuotos lisääntyy keskimäärin 1+ kg, kun 1 kg rehuviljaa korvataan rypsipuristeella Samalla säilörehun syönti lisääntyy MTT
Tuotosvaste valkuaislisästä vs. talous Parhaassakin tapauksessa perusruokinnan (säilörehu+vilja) lisänä annetun valkuaisen nettohyväksikäyttö on vain n. 13-14% Rypsillä n. 13-1414 % ja soijalla n. 9-10% Jos valkuaisrehut pois, keskituotos alenisi vain 6-9%? Miksi valkuaisen käyttö on silti taloudellisesti kannattavaa? Korvattaessa kilo viljaa rypsirouheella, lisääntyy säilörehun syönti n. 0,4 kg KA, nettokulut tästä noin 20 snt/pv Lisämaitoa noin 1-1 1,2 kg, josta 45-55 55 snt tuloa Maidossa kotimainen, suht. korkea hintataso tukien kanssa ja rehut ns. maailmanmarkkinahintaisia Juha Nousiainen, Valio Oy, 2012
Valkuaisen käytön taloudellisuus mistä rehuista taloudellisin valkuainen? Vastaus: Perusrehuista Hyvälaatuinen säilörehu ja vilja Varsinaisten valkuaisrehujen käyttö Lehmillä ei välttämätöntä tarvetta varsinaisten valkuaisrehujen saantiin, jos perusrehut normaalilaatuisia Rehujen hinta ja saatavuus suhteessa maidon hintaan ratkaisee (ts. maitotuotto miinus rehukustannus) Nykyhinnoilla valkuaisrehuja kannattaa käyttää Oleellista tuotosvasteen kannalta: vaikutus syöntiin Käytetäänkö valkuaisrehuja liikaa/maksetaanko niistä liikaa? Juha Nousiainen, Valio Oy, 2012
Säilörehu on myös valkuaisrehu! Kun D-arvoa parannetaan OIVmv nousee (mikrobivalkuaisen osuus) Syönti lisääntyy ja sitä kautta lisää lisää OIV:n (ja ME:n) saantia Säilörehun OIV-pitoisuus D-arvo Kun käymislaatu paranee OIVov (ohitusvalkuainen) voi hieman parantua Syönti lisääntyy ja sitä kautta lisää OIV:n (ja ME:n) saantia Optimaalinen raakavalkuaispitoisuus säilörehussa? 140-150 g/kg ka pitäisi riittää, todennäköisesti alempikin, koska valkuaisrehuja käytetään yleensä Typpilannoituksella saatu rv-lisä ei hyödytä lehmää jos rehuannoksen PVT > 0 (voi hyödyttää tilaa jos nurmen kuiva-ainesato nousee) Säilörehunurmen raakavalkuaispitoisuus it i määräytyy ä kuiva-ainesadon i mukaan, kun vakiolannoitus ja korjuuaste vakio (määperän kasveille käyttökelpoinen typpi laimentuu riippuen muodostuvan kuiva-aineen määrästä) Juha Nousiainen, Valio Oy, 2012
Suomalaisten säilörehun keskimääräinen koostumus Lähde: ARTTURI Rehuanalyysit, www.mtt.fi/artturi 2009-10 2011-1212 2012-1313 Näytteiden lkm 21 319 23 094 14 769 Kuiva-ainepitoisuus, g/kg 362 346 325 D-arvo, g/kg ka 669 665 681 RV, g/kg ka 145 146 137 OIV, g/kg ka 81 80 81 PVT, g/kg ka 25 26 16 Syönti-indeksi 104 102 105 55
Laskennallinen raakavalkuaisen (RV) ja OIV:n saanti (g/pv) perusrehuista tyypillisellä lypsylehmien ruokinnalla (syönti kuiva-aineena 11 kg säilörehua, 7 kg ohra-kauraa ja 2 kg rypsirouhetta) 3500 3000 2500 2000 Rypsirouhe 1500 Vilja Säilörehu 1000 500 0 RV OIV 56
Rehuarvot kertovat rehujen tuotantovaikutuksen suhteessa toisiinsa Rehuilla on vakioarvot, vaikka ruokintakokonaisuus k k i vaikuttaa niihin Vaikutuksia huomioitu korjaamalla lypsylehmien y energiansaantia korjausyhtälöllä, jossa huomioidaan: kuiva-aineen syönti rehuannoksen energiapitoisuus ylläpitotasolla rehuannoksen raakavalkuaispitoisuus Rehuarvojen laskentaan tarvittavat lähtötiedot luotettavasti ja edullisesti analysoitavissa Mm. ARTTURI -rehuanalyysi (www.mtt.fi/artturi) Rehuarvojen laskentaperusteet, rehuarvolaskurit ja esimerkkirehujen koostumustiedot ti t sisältävät ät rehutaulukot t saatavilla: www.mtt.fi/rehutaulukot MTT
www.mtt.fi/rehutaulukot Rehutaulukoiden Tietosiilossa taustatietoa rehuarvoista ja ruokintasuosituksista
Keinoja paremman valkuaisomavaraisuuden saavuttamiseen lypsykarjatilalla Apila mukaan nurmiin Nurmen korjuu hyvin sulavana D-arvo tavoite 690 g/kg ka Säilörehun hyvä säilönnällinen laatu Monipuolinen karkearehu Kokoviljasäilörehu mahdollisuuksien mukaan? Palkokasvit mukana kokoviljasäilörehun sadon parantamisessa ja raakavalkuaispitoisuuden nostamisessa Rehujen oikea kohdentaminen eläinryhmittäin Osa rypsirouheesta/-puristeesta voidaan korvata herneellä tai härkäpavulla lypsylehmien l ruokinnassa
Kehittyvä biotalous tuo uusia sivutuotteita ulottuville Bioenergiantuotannon sivutuotteet Rouheet, puristeet, rankit, mikrobi- ja leväjakeet Erilaisten materiaalien aikaisempaa monipuolisempi fraktiointi ja hyödyntäminen Rehuksi kasvatettavat hyönteiset! http://www.srf. ch/player/vide o?id=52aaa69 4-6a50-454b- 9229-385e0d0e6e81 60
Valkuaisomavaraisuus oli esillä Maataloustieteen Päivillä 2012: www.smts.fi (myös paljon muuta hyvää aineistoa!) Aiheita muun muassa: Potentiaali ja realiteetit kotimaisen valkuaistuotannon lisäämiseksi nyt ja lähitulevaisuudessa Kotimaisen valkuaisen käytön taloudelliset edellytykset Härkäpapu kanojen rehuna Palkoviljat nautojen ruokinnassa Herne on vaativa suorakylvettävä Ratkaisuja härkäpavun kasvinsuojeluun Increasing the range of legume crops for Finnish crop rotations Lisäksi i posterit MTT
Rehutaulukoiden Tietosiilossa rehutietoutta 62
Valkuaisopas Tieto Tuottamaan - sarjassa Valkuaisrehujen tuotanto ja käyttö kirjan (2011) avulla voi arvioida ruokinnan eri valkuaisrehuvaihtoehtojen tuotosvaikutuksia ja taloudellisuutta ja löytää omalle tilalle viljeltäväksi soveltuvat valkuaiskasvit ja antaa ohjeita niiden viljelytekniikkaan Tilattavissa ProAgrian verkkokaupasta MTT
MTT
Kysymyksiä & kommentteja! Valkoapila. Kuva: MTT / M. Rinne